3.1
Taloudelliset vaikutukset
Esityksellä toteutetaan hallitusohjelmaan perustuvat 153 miljoonan euron säästöt. Säästöstä 148,4 miljoonaa euroa kohdistuu sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen korvausmenoihin. Tästä valtion säästö on 66,5 miljoonaa euroa. Lisäksi säästöstä arviolta 4,6 miljoonaa euroa toteutuu apteekkimaksun korotuksena.
Ehdotetut muutokset vähentäisivät toteutuessaan sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen korvausmenoja yhteensä 148,4 miljoonalla eurolla. Säästöstä 45,4 miljoonaa euroa kohdistuisi lääkekorvausmenoihin, 25 miljoonaa euroa sairausvakuutuksen matkakorvausmenoihin, 40 miljoonaa euroa hammashoidon korvausmenoihin ja 38 miljoonaa euroa sairaanhoitovakuutuksesta korvattaviin lääkärinpalkkioiden ja tutkimuksen ja hoidon korvausmenoihin.
Vuonna 2014 lääkkeiden kokonaismyynti oli Suomessa 2 831 miljoonaa euroa. Tästä avohoidon reseptilääkkeiden myynti oli 70 prosenttia. Lääkekorvauksia maksettiin yhteensä 1 306 miljoonaa euroa noin 1 858 miljoonan euron kustannuksista noin 3 843 000 saajalle. Vakuutettujen osuus korvattujen lääkkeiden kustannuksista oli 552 miljoonaa euroa. Keskimääräinen omavastuu oli 144 euroa ja korvausaste 70 prosenttia kustannuksista. Ylemmän erityiskorvausluokan korvauksia maksettiin 619 292 vakuutetulle 621 miljoonaa euroa. Vuotuisen omavastuuosuuden ylittymisen takia lisäkorvauksia maksettiin 176 445 vakuutetulle 152 miljoonaa euroa. Osa näistä lisäkorvauksista maksettiin vuoden 2013 lääkeostojen perusteella.
Vuoden 2016 alusta voimaan tulevalla sairausvakuutuslain muutoksella otetaan käyttöön 45 euron alkuomavastuu kaikille 18 vuotta täyttäneille ja nostetaan peruskorvausprosenttia 40 prosenttiin. Toimien tarkoituksena on asetetun säästötavoitteen saavuttaminen. Samalla niillä kohdennetaan korvauksia paljon lääkkeitä käyttäville. Vuosiomavastuu säilytetään ennallaan, koska sitä on laskettu viime vuosien säästötoimien ohessa paljon lääkkeitä käyttävien ja pienituloisten tukemiseksi. Vuotuista omavastuuosuutta on laskettu vuosina 2013 ja 2014 yhteensä noin 120 eurolla. Vuonna 2015 vuotuinen omavastuuosuus on 612,62 euroa ja vuonna 2016 se on 610,37 euroa.
Sipilän hallitus päätti vuoden 2016 budjettiriihessä 50 miljoonan euron säästön aikaistamisesta lääkekorvauksiin vuoden 2016 alusta. Lisäsäästön saamiseksi tehtävien toimenpiteiden vaikutusten arviointia hankaloittaa se, ettei edellinen muutos vielä ole tullut voimaan.
Esityksessä ehdotetaan lääkekorvausjärjestelmän vuotuisen alkuomavastuun korottamista 60 euroon, ylemmän erityiskorvausluokan lääkekohtaisen omavastuun korottamista 3 eurosta 5 euroon ja vuosiomavastuun ylityksen jälkeisen lääkekohtaisen omavastuun korottamista 1,5 eurosta 2 euroon. Lääkealan toimijoille ehdotetaan kohdennettavaksi vuoden 2016 säästövelvoitteesta 25 miljoonaa euroa. Tämä esitetään toteutettavaksi lääkekorvausjärjestelmän viitehintajärjestelmää laajentamalla ja ottamalla vuonna 2016 käyttöön lääketeollisuutta, lääketukkukauppoja ja apteekkeja koskeva lääkekustannusten palautusmaksumalli, joka apteekkien osalta toteutettaisiin apteekkimaksun määräaikaisella korotuksella vuonna 2016. Lääkealan toimijoiden säästöosuutta laskettaessa huomioon otettaisiin myös lääkekorvausjärjestelmän viitehintajärjestelmän laajentaminen muuttamalla Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden määrittelyperusteita koskevaa luetteloa. Luetteloa muutettaisiin siten, että lääkelaastarit määriteltäisiin vaihtokelpoisiksi. Tämä toisi osaltaan säästöjä korvausmenoihin.
Ehdotetut toimenpiteet vähentäisivät sairaanhoitovakuutuksen valtion rahoitusosuutta noin 20,4 miljoonalla eurolla ja vakuutettujen osuutta 25 miljoonalla eurolla. Säästöt pienentäisivät vakuutettujen sairaanhoitomaksua sairaanhoitovakuutuksen vuoden 2016 rahoituksesta arviolta 0,02-0,03 prosenttiyksikköä. Nämä säästöehdotukset yhdessä jo aiemmin päätetyn peruskorvauksen tason noston kanssa nostaisivat lääkkeiden käyttäjien omavastuita nykyjärjestelmään verrattuna keskimäärin 15 euroa vuodessa. Omavastuut nousisivat pienituloisilla jonkin verran enemmän kuin parempituloisilla. Alimmissa tulodesiileissä omavastuu nousisi keskimäärin 19—20 euroa vuodessa, kun ylimmissä nousu olisi keskimäärin 16 euroa.
Alle 18-vuotiailla, joita alkuomavastuu ei koske, keskimääräinen omavastuu alenisi peruskorvausprosentin nousun myötä hieman. Tätä vanhemmissa ikäryhmissä omavastuun nousu vaihtelisi uusien säästöehdotuksien mukaisessa järjestelmässä keskimäärin 14 eurosta 20 euroon. Eniten omavastuu nousisi 65—74-vuotiaiden ryhmässä. Kaikista erityiskorvaukseen oikeutetuista noin 1,3 miljoonasta henkilöstä 13 prosentilla (noin 171 400 henkilöllä) omavastuu nousisi enemmän kuin 50 euroa. Omavastuut nousisivat erityisesti sellaisilla henkilöillä, jotka käyttävät lähinnä ylemmän erityiskorvausluokan lääkkeitä. Simulointien mukaan omavastuu nousisi enimmillään 195 euroa ja yli 100 euron nousu koskisi arviolta 750 henkilöä. Tehdyissä simuloinneissa henkilöillä, joilla omavastuun nousu oli erityisen suuri, oli usein tiuhaan, esimerkiksi viikon välein tehtyjä ylemmässä erityiskorvausluokassa korvattuja psyykenlääkeostoja. Lisäkorvattujen lääkkeiden lääkekohtaisen omavastuun korottaminen kohdistuu henkilöihin, joiden maksamat omavastuut ovat ylittäneet vuosiomavastuun ja jotka siten jo nyt maksavat lääkkeistään paljon.
Matkakustannusten omavastuun korottaminen nostaisi vakuutetun kustannuksia yhdeksällä eurolla matkaa kohden. Vuonna 2014 korvatuista matkoista noin 60 prosenttia oli kustannuksiltaan enintään 25 euroa. Matkakorvauksia maksetaan eniten yli 70-vuotiaille vakuutetuille. Lukumääräisesti matkoja kuitenkin korvataan yhtä korvausta saajaa kohti eniten 10—14-vuotiaille vakuutetuille. Vuosittainen omavastuuosuus täyttyisi ehdotuksen toteuttamisen myötä 12 matkasta. Vuotuisen omavastuun ylittävien vakuutettujen kustannukset nousisivat 28 eurolla vuodessa. Vuonna 2014 vuotuinen omavastuuosuus ylittyi noin 60 000 vakuutetulla. Myös matkakohtaisen 26 euron omavastuun alittavat matkakustannukset kerryttävät vuotuista omavastuuosuutta. Matkakorvausten omavastuun korottaminen vähentäisi sairaanhoitovakuutuksen valtion rahoitusosuutta noin 11,2 miljoonalla eurolla ja vakuutettujen osuutta 13,8 miljoonalla eurolla. Säästöt pienentäisivät vakuutettujen sairaanhoitomaksua sairaanhoitovakuutuksen vuoden 2016 rahoituksesta arviolta 0,01 prosenttiyksikköä.
Viimesijaisena etuutena pienituloisten henkilöiden lääke- ja matkamenoihin voidaan myöntää toimeentulotukea. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Toimeentulotuki 2014 -tilaston mukaan vuonna 2014 perustoimeentulotukea sai 253 400 kotitaloutta yhteensä 744,8 miljoonaa euroa. Asukasta kohden toimeentulotukea maksettiin eniten Uudellamaalla (203 euroa per asukas), kun sitä maksettiin keskimäärin 136 euroa per henkilö koko maassa. Vuoden 2013 tilastojen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus toimeentulotukea saaneista oli 4,0 prosenttia (14 991 henkilöä), kun se vuonna 2011 oli 3,9 prosenttia (14 400 henkilöä). Yli 65-vuotiaiden toimeentulotukea saaneiden osuus ikäryhmästä pysyi ennallaan noin 1,2—1,6 prosentissa. Toimeentulotuki painottuu edelleen nuoriin, joiden osuus toimeentulotukea saaneista on kasvanut. Erityisesti 18—24 ja 30—39 -vuotiaiden toimeentulotukea saaneiden määrä on kasvanut, mikä kuvastanee työttömyyden ja asumismenojen kasvua. Nuorten osalta jopa 13—15,6 prosenttia ikäryhmästä sai toimeentulotukea. Eläkeläisten pieni määrä saattaa johtua heidän kyvyttömyydestään ja haluttomuudestaan hakea etuutta tai heidän tietämättömyydestään tällaisesta etuudesta.
Kansaneläkelaitoksen vuoden 2014 lääkekorvaustietojen perusteella kuntien sosiaalitoimistot maksoivat vakuutettujen lääkeomavastuita etukäteen annetuilla maksusitoumuksilla yhteensä 16,7 miljoonalla eurolla 88 386 henkilölle. Maksusitoumuksilla katettiin keskimäärin 38 euron omavastuuosuus yhteensä 434 719 ostokerrasta. Vuositasolla sosiaalitoimistojen maksama osuus potilaan omavastuusta oli keskimäärin 189 euroa tukea saanutta henkilöä kohden. Edellä mainituissa summissa ei ole mukana niitä lääkeostoja, joista sosiaalitoimisto on jälkikäteen maksanut korvauksen suoraan potilaalle. Näitä korvauksia ei tilastoida erikseen, eikä niiden osuudesta lääkemenoihin ole tarkkaa tietoa. Vakuutetun maksuosuuden kasvattaminen voi siirtää lääke- ja matkamenoja kuntien maksettavaksi kohonneina toimeentulotukikustannuksina. Vaikutuksen suuruuden arviointi on kuitenkin mahdotonta, koska tällaisia tietoja ei ole käytettävissä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksellä tehtävä hammashoidon korvaustason ja lääkärinpalkkioiden sekä tutkimuksen ja hoidon korvaustason alentaminen vähentää korvausmenoja yhteensä 78 miljoonalla eurolla. Yksityisen terveydenhuollon käytön korvauksiin kohdistuva säästö toteutuisi täysimääräisesti vuodesta 2016 lukien. Lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioiden korvaustason alentaminen vähentäisi valtion rahoitusosuutta sairaanhoitovakuutukseen noin 35 miljoonalla eurolla ja vakuutettujen osuutta 43 miljoonalla eurolla. Säästöt pienentäisivät vakuutettujen sairaanhoitomaksua sairaanhoitovakuutuksen vuoden 2016 rahoituksesta arviolta 0,04 prosenttiyksikköä.
Lääkealan toimijoille kohdistettavan palautusmaksun suuruus olisi yhteensä 21,5 miljoonaa euroa vuonna 2016. Summasta 16,5 miljoonaa euroa kohdistuisi lääketeollisuuteen, 0,4 miljoonaa euroa tukkukauppaan ja 4,6 miljoonaa euroa apteekkeihin. Lääkeyrityksiä, joilla oli syyskuussa 2015 korvattavia myyntiluvallisia lääkevalmisteita, oli yhteensä 113. Nämä edustivat 374 eri myyntiluvan haltijaa. Yksittäisen yrityksen maksuosuus laskettaisiin sen edustamien korvattavien lääkevalmisteiden vuoden 2015 toteutuneen korvatun tukkumyynnin perusteella. Kyseistä myynnin määrää ei ole vielä käytettävissä. Aiemman tukkuhintaisen myynnin perusteella yksittäisen yrityksen maksuosuuden arvioidaan vaihtelevan noin 10 eurosta noin 2 miljoonaan euroon. Tukkukaupan maksuosuus jakaantuisi syyskuussa 2015 käytössä olevan tiedon perusteella kolmen tukkukaupan kesken. Arvion mukaan tukkukaupan osuus jakaantuisi pääosin kahden suurimman toimijan kesken.
Suomessa oli vuonna 2014 630 yksityistä apteekkia ja lisäksi Helsingin yliopiston apteekki ja Itä-Suomen yliopiston apteekki. Apteekkimaksun väliaikaisen korottamisen vaikutus apteekkimaksuvelvollisuuteen olisi 4,6 miljoonaa euroa. Arvion mukaan yliopiston apteekkien osuus tästä on noin 1,2 miljoonaa euroa. Yksityisten apteekkien osuus on noin 3,4 miljoonaa euroa. Laskelmissa on käytetty vuoden 2014 Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle apteekkimaksun määräämistä varten ilmoitettuja liikevaihtotietoja ja korotukset on kohdistettu suoraan toteutuneisiin maksuihin verraten.
Maksun väliaikainen korottaminen toteutettaisiin siten, että korotus ei kohdistuisi pienimpiin apteekkeihin. Apteekilla, jonka apteekkimaksun alainen liikevaihto on 10 miljoonaa euroa, apteekkimaksu nousisi noin 36 000 euroa. Keskimäärin apteekkimaksu nousisi noin 7 550 euroa, joskin keskiarvoa korottaa huomattavasti Helsingin yliopiston apteekki. Liikevaihdoltaan keskikokoisten apteekkien (liikevaihto noin 2,85 miljoonaa euroa) apteekkimaksu nousisi noin 2 200 euroa, kun tällaisen apteekin maksu nykyään on noin 175 000 euroa. Mikäli apteekilla on sivuapteekki tai sivuapteekkeja, korotus on kuitenkin liikevaihdoltaan tämän kokoisella apteekkiliikkeellä pääsääntöisesti edellä mainittua pienempi. Myös hieman tätä suuremmilla apteekeilla, joilla on sivuapteekkeja, korotus voi olla edellistä pienempi. Apteekkimaksu ei nousisi ollenkaan 161 apteekilla. Nämä ovat pieniä apteekkeja. Korotusta ei tulisi lainkaan apteekeille, joiden apteekkimaksun alainen liikevaihto on alle 1 596 749 euroa.
Yliopistolain voimassa olevan 75 §:n 3 momentin ja 92 a §:n mukaan valtio korvaa vuosittain Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoille määrän, joka vastaa yliopiston apteekkiliikkeestä suoritettua apteekkimaksua. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman 29.5.2015 liitteessä 6 luetellaan hallituksen päättämät julkisen talouden välttämättömät sopeutustoimet. Liitteessä todetaan, että luovutaan Helsingin yliopistolle ja Itä-Suomen yliopistolle korvamerkitystä rahoituksesta, joka vastaa niiden apteekkiliikkeen harjoittamisesta saadun tulon perusteella maksettua yhteisöveroa ja apteekkimaksua. Tämä niin sanotun apteekkikompensaation poistamista koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle vuoden 2015 loppuun mennessä.
Lääketeollisuuden ja lääketukkujen korvattuun tukkuhintaiseen myyntiin perustuva palautusmaksu lisäisi sairausvakuutusrahaston tuottoja vuonna 2016 arviolta 16,9 miljoonalla eurolla, joka vähentää valtion ja vakuutettujen rahoitusosuuksia sairaanhoitovakuutukseen. Palautusmaksu suoritettaisiin kertaluonteisena syyskuun ensimmäisenä päivänä. Sairausvakuutusrahastossa on puskuri, jonka suuruus on vähintään kahdeksan prosenttia sairausvakuutuksen vuotuisista kokonaiskuluista, joten maksun kertaluonteisuudella ja maksuajankohdalla ei ole merkitystä rahaston maksuvalmiudelle.
Ehdotetut muutokset harkinnanvaraisen kuntoutuksen rahoitukseen lisäävät sairausvakuutusrahastosta maksettavia työtulovakuutuksen kuluja 4,5 miljoonalla eurolla vuonna 2016. Menolisäys kohdentuisi työnantajien, palkansaajien ja yrittäjien rahoittamaan osuuteen työtulovakuutuksen kuluista. Menolisäys vastaisi kuntoutusrahamenoista vuonna 2016 saatavaa säästöä. ASLAK-kurssien uudelleen aloittaminen aiheuttaa Kansaneläkelaitokselle arviolta yhteensä noin 6,5 miljoonan euron lisäkustannukset. Pääosin vuodelle 2016 kohdistuvista lisäkustannuksista 4,5 miljoonaa euroa katetaan työtulovakuutuksesta kuntoutusrahamenojen säästöosuudesta. Loppuosa lisääntyneistä kuntoutuskustannuksista katetaan kuntoutuslain 12 §:n mukaisista siirtyvistä varoista. ASLAK-kurssien vuodelle 2016 siirtyvien jatkojaksojen kustannukset ovat arviolta yhteensä noin 10,2 miljoonaa euroa. Summa pitää sisällään 1.1.2015—31.8.2015 alkaneiden ASLAK-kurssien jatkojaksot sekä uudelleen käynnistettävien 31.8.2015 jälkeen alkavien ASLAK-kurssien jatkojaksot. Uudelleen käynnistettävien kurssien kustannuksista siirtyy aikaisempaa suurempi osa jatkojaksoina vuosille 2016 ja 2017. Vuoden 2017 aikana toteutettavat jatkojaksot kustannetaan kokonaan kuntoutuslain 12 §:n mukaisilla harkinnanvaraisen kuntoutuksen siirtyvillä varoilla. Esityksen vaikutukset työnantajien sairausvakuutusmaksuun sekä palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävään päivärahamaksuun vuonna 2016 olisivat vähäiset. Esityksellä ei ole vaikutusta valtion rahoittamaan osuuteen sairausvakuutuksen työtulovakuutuksen kuluista.
3.3
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Vuotuisen alkuomavastuun korottaminen 45 eurosta 60 euroon, ylemmän erityiskorvausluokan lääkekohtaisen omavastuun korottaminen 3 eurosta 5 euroon ja vuosiomavastuun ylityksen jälkeisen lääkekohtaisen omavastuun korottaminen 1,5 eurosta 2 euroon nostaisivat lääkkeiden käyttäjien omavastuita nykyjärjestelmään verrattuna keskimäärin 15 euroa vuodessa, kun huomioidaan myös peruskorvauksen nosto 35 prosentista 40 prosenttiin. Simulointien mukaan omavastuu nousisi enimmillään 195 euroa ja yli 100 euron nousu koskisi arviolta 750 henkilöä. Ehdotukset lisäisivät 170 700 henkilön lääkekuluja 50—100 eurolla vuodessa. Omavastuiden korottaminen aiheuttaisi lisäkustannuksia tyypillisesti henkilöille, jotka nykyisin maksavat korvattavista lääkkeistään alle 300 euroa. Alkuomavastuun tarkoituksena on saada aikaan säästöjä ja kohdentaa lääkekorvaukset säästötoimien jälkeen erityisesti henkilöille, joiden omavastuut ovat suurimmat. Toisaalta ehdotukset lisäävät myös niiden henkilöiden omavastuuta, joiden omavastuut ovat ylittäneet vuosiomavastuun ja jotka jo nyt maksavat lääkkeistään paljon.
Potilaiden maksuosuuden kasvattamisen vaikutuksia on selvitetty myös eri maissa tehtyjen lääkekorvauksia koskevien tutkimusten perusteella. Tutkimusnäytön perusteella omavastuu- osuuden kasvattaminen vähentää lääkkeiden käyttöä, joskaan hyvin pienillä muutoksilla ei näyttäisi olevan vaikutusta. Lääkkeiden hintajoustoksi on arvioitu -0,2—0,6, eli 10 prosentin omavastuun nousu vähentää lääkkeiden kulutusta ja kustannuksia 2—6 %. Kulutuksen väheneminen voi johtua siitä, että potilaat käyttävät lääkettä pienempinä tai harvempina annoksina tai lopettavat lääkkeen käytön. Korkea omavastuu voi myös vähentää uusien hoitojen aloittamista. Omavastuun nostaminen vähentää lähes kaikkiin lääkeryhmiin kuuluvien lääkkeiden käyttöä, mutta muutoksen suuruus vaihtelee lääkeryhmittäin. Tutkimuksista on näyttöä siitä, että lääkkeiden käyttäjien reaktiot omavastuun nostoon voivat olla epärationaalisia. On kuitenkin epäselvää, missä määrin edellä esitetyt eurooppalaiset tutkimustulokset ovat sovellettavissa Suomeen. Lääkkeiden omavastuiden korottamisen on kansainvälisissä tutkimuksissa havaittu eräissä tapauksissa heikentäneen lääkkeiden käyttäjien terveydentilaa ja lisänneen muiden terveyspalvelujen käyttöä. Vakuutetun maksuosuuden kasvattamisella voikin olla terveyserojen kasvamisen näkökulmasta kielteisiä vaikutuksia.
Lääkärinpalkkioiden, tutkimuksen ja hoidon sekä hammashoidon korvaustaksojen alentaminen yhteensä 78 miljoonalla eurolla vuonna 2016 merkitsee potilaalle suurempia omakustannuksia yksityisestä sairaanhoidosta. Lääkärinpalkkioiden korvaustaso laskisi nykyisestä 21 prosentista reiluun 14 prosenttiin, hammashoidon korvaustaso 25 prosentista keskimäärin 15 prosenttiin ja tutkimuksen ja hoidon korvaustaso 21 prosentista 16 prosenttiin. Tämän arvioidaan lisäävän hoitoon hakeutumista terveyskeskuksiin, joissa hoidosta perittävät maksut ovat asiakkaalle halvempia yksityiseen hoitoon verrattuna. Näin ollen korvaustason aleneminen voi myös lisätä kunnallisen terveydenhuollon menoja. Vaikutuksen suuruuden tarkka arviointi on kuitenkin vaikeaa.
Matkakustannusten omavastuun nostaminen 16 eurosta 25 euroon lisää sairauden vuoksi matkoja tekevien vakuutettujen kustannuksia. Matkakorvaukset kohdentuvat etenkin harvaan asutuille alueille, pienituloisille ja iäkkäille henkilöille. Merkittävä osa matkakustannuksista tulee dialyysihoitoasiakkaiden matkoista ja Kansaneläkelaitoksen vaikeavammaisten kuntoutusta saavien asiakkaiden kuntoutusmatkoista. Matkakustannusten omavastuun nostamisen johdosta korvausprosentti laskisi nykyisestä noin 88 prosentin korvaustasosta noin 71 prosenttiin, jos otetaan huomioon ennen vuotuisen omavastuuosuuden täyttymistä tehdyistä matkoista maksettavat korvaukset, ja 81 prosenttiin, jos otetaan huomioon kaikki matkakorvaukset. Matkakorvausten vuotuisen omavastuuosuuden avulla estetään vakuutetun maksettavaksi jäävien matkakustannusten kohoaminen kohtuuttoman suuriksi. Vuotuisen omavastuun nostaminen 272 eurosta 300 euroon lisää niiden vakuutettujen matkakustannuksia, jotka matkustavat sairauden tai kuntoutuksen vuoksi paljon. Vuotuinen omavastuuosuus täyttyisi kuitenkin jo 12 matkasta nykyisen 17 matkan sijaan.
Voimassa olevat sairausvakuutuslain mukaisia sairaanhoito-, lääke- ja matkakorvauksia koskevat säännökset ovat sukupuolineutraaleja. Korvauksia myönnetään samoin perustein sukupuolesta riippumatta. Eroja sukupuolten välille syntyy sukupuolten välisistä eroista eliniässä, sairastavuudessa ja terveydenhuoltopalvelujen käytössä. Sairaanhoitokorvausten saajat kuitenkin jakaantuvat sukupuolittain palveluiden erilaisen käytön vuoksi. Naiset saavat enemmän korvauksia sekä yksityislääkäreiden että yksityishammaslääkäreiden palkkioista. Lääkärinpalkkioiden korvauksissa naisten osuus vaihtelee kolmen viidesosan ja kahden kolmasosan välillä. Hammashoidon korvauksista naisten osuus ei ole niin suuri kuin lääkärinpalkkioiden korvauksista. Myös lääkkeistä peruskorvausta, erityiskorvausta sekä lisäkorvausta maksettiin naisille hieman miehiä enemmän. Vuonna 2014 miehistä korvausta sai 65,4 prosenttia ja naisista 74,8 prosenttia. Esityksessä ei ole ehdotettu muutoksia sairausvakuutuksen korvausjärjestelmän perusteisiin ja tarkoitukseen taikka ehdotettu muutettavaksi sitä, mitkä sairaudet ovat sellaisia, että niihin määrätty lääkehoito voi oikeuttaa alempaan tai ylempään erityiskorvaukseen lääkehoidon kustannuksista. Esityksellä ei näin ollen ole vaikutuksia sukupuolten asemaan.
Harkinnanvaraisen kuntoutuksen rahoitukseen ehdotetun väliaikaisen muutoksen johdosta vakuutettujen on mahdollista aloittaa aiemmin tehdyillä kuntoutuspäätöksillä myönnetyt ja varojen puuttumisen johdosta lakkautetut kuntoutukset. Viranomaisen toiminnan ennakoitavuuden näkökulmasta on kohtuullista, että vakuutetut saavat heille aikaisemmin myönnetyn kuntoutuksen. ASLAK-kuntoutuksen uudelleen käynnistäminen edellyttää, että kuntoutuspalvelut aloitetaan viimeistään 31.12.2015. Ehdotus mahdollistaa siirtymäajan kuntoutuksen palveluntuottajien toiminnan sopeuttamiseksi harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahasäästöön.