6.1
Vakuutusyhtiölaki
2 luku Vakuutusyhtiön perustaminen ja toimilupa
5 a §. Finanssivalvonnan velvollisuus ilmoittaa toimilupahakemuksesta rajat ylittävissä tilanteissa. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan on ilmoitettava vakuutusyhtiön toimilupahakemuksesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja asianomaisen vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaiselle tietyissä rajat ylittävissä tilanteissa. Tällaisen ilmoituksen tekemiseksi edellytetään, että toimintasuunnitelman mukaan osaa liiketoiminnasta harjoitetaan toisessa ETA-valtiossa. Toiseksi edellytetään, että toimintasuunnitelman mukaan tällainen toiminta on todennäköisesti merkittävää (engl. of relevance) vastaanottavan ETA-valtion markkinoiden kannalta.
Pykälän 2 momentin mukaan ilmoituksen on oltava riittävän yksityiskohtainen ja kattava. Tarkoituksena on, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sekä asianomaisen vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomainen voivat tehdä asianmukaisen arvioinnin suomalaisen vakuutusyhtiön tilanteesta ja vaikutuksista vastaanottavan ETA-valtion markkinoihin.
Muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätyn 152 a artiklan 4 kohdan mukaisesti selvää on, että ilmoitus ei rajoita Finanssivalvonnan eikä muiden vastaanottavien ETA-valtioiden valvontaviranomaisten Solvenssi II -direktiivissä säädettyä valvontatoimeksiantoa.
Pykälässä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätty 152 a artiklan 1, 3 ja 4 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
9 luku Vastuuvelka kirjanpidossa
5 §. Tasoitusmäärän tavoitemäärä. Pykälässä säädetään tasoitusmäärän tavoitemäärästä. Säännös on kansallinen.
Vakuutusyhtiölain 11 luvun 3 §:n mukaan vakuutusyhtiön on laskettava vakavaraisuuspääomavaatimus joko luvun 7‒18 §:n mukaisella standardikaavalla tai luvun 19‒29 §:n mukaisella sisäisellä mallilla. Lain 25 luvun 4 §:n 1‒3 kohdan mukaan Finanssivalvonta voi korottaa vakavaraisuuspääomavaatimusta, jos yhtiön riskiprofiili poikkeaa merkittävästi vakavaraisuusvaatimuksen laskennan perusoletuksista tai yhtiön riskiprofiili poikkeaa merkittävästi vastaavuus- tai volatiliteettikorjauksen tai vakavaraisuusäännösten voimaantuloon liittyvien siirtymätoimenpiteiden perusoletuksista.
Pykälän 1 momentissa säädetään, että jos vakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan 11 luvussa tarkoitettua standardikaavaa käyttäen, tasoitusmäärän tavoitemäärä on standardikaavan mukainen perusvakavaraisuuspääomavaatimus, jossa otetaan huomioon vain vakuutusriskiosioiden pääomavaatimukset ja vastapuoliriski menevän jälleenvakuutuksen vastapuoliriskin pääomavaatimuksen osalta. Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan kokonaan tai osittain 11 luvussa tarkoitettua sisäistä mallia käyttäen, tasoitusmäärän tavoitemäärä on yhtiön käyttämän mallin mukainen vakavaraisuuspääomavaatimus, jossa on otettu huomioon samat riskit kuin 1 momentin mukaisessa laskelmassa.
Lain 11 luvun 9–34 §:ssä säädetään niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta vakuutusyhtiö voi siirtyä käyttämään standardikaavan asemasta sisäistä mallia. Luvun 34 §:n mukaan Finanssivalvonta voi myös vaatia yhtiötä tekemään osittaisen tai kokonaisen sisäisen mallin, jos yhtiön riskiprofiili ei vastaa standardikaavan oletuksia. Sille ajalle, kun yhtiö tekee Finanssivalvonnan vaatimuksesta sisäistä mallia, Finanssivalvonta voi korottaa yhtiön vakavaraisuuspääomavaatimusta 25 luvun 4 §:n mukaisesti. Yhtiö voi tietenkin sopeuttaa toimintaansa niin, että standardikaavan oletukset täyttyvät. Yhtiö voi myös tyytyä täyttämään korotetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen muuttamatta toimintaansa.
Korotetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen on katsottava edustavan sitä oman varallisuuden määrää, joka vakuutusyhtiöllä olisi 12 luvun mukaan oltava vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi. Täten on johdonmukaista, että korotettu vakavaraisuuspääomavaatimus otetaan huomioon 1 momentissa tarkoitetulta osalta tasoitusmäärän tavoitemäärässä. Tällöin myös kohdellaan yhtäläisesti kahta samanlaista yhtiötä, joista toinen on tehnyt sisäisen mallin ja toinen tyytyy vain täyttämään korotetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen.
Edellä sanotun johdosta pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan 1 ja 2 momenteissa tarkoitetussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa otetaan huomioon mahdollinen 25 luvun 4 §:ssä tarkoitettu vakavaraisuuspääomavaatimuksen korotus tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettujen riskien osalta.
5 c §. Tasoitusmäärälle hyvitettävä korko. Pykälän 1 momentin mukaan tasoitusmäärälle hyvitetään korkoa. Koron hyvittäminen tukee tasoitusmäärän reaaliarvon säilymistä. Tasoitusmäärää vastaavat varat sijoitettuina antavat sijoitustuottoja. Siten voidaan katsoa, että tasoitusmäärälle hyvitettävää korkoa voidaan rahoittaa näiden sijoitustuottojen kautta. Tasoitusmäärälle hyvitettävä korko ei saa ylittää Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen julkaiseman korkokäyrän euron viiden vuoden korkoa. Käytännössä tämä korko voi olla myös negatiivinen. Vakuutusyhtiölain 9 luvun 5 b §:n 3 momentin mukaan tasoitusmäärän purku- ja kartutusvahinkosuhteet on valittava niin, että vakuutusyhtiön vakuutusliikkeen ja korvauskulujakautuman ennusteeseen perustuva tasoitusmäärän arvioitu kehitys johtaa tavoitemäärää vastaavaan karttumaan vähintään 10 vuodessa ja korkeintaan 20 vuodessa. Luvun 5 c §:n 2 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä voi olla myös sellaiset tasoitusmäärän laskuperusteet, joiden mukaan korkoa ei hyvitetä, kun tasoitusmäärä ylittää tavoitemäärän. Ei ole perusteltua, että oltaessa tavoitemäärän alapuolella, jolloin tavoitemäärään pitäisi pyrkiä, käytetään negatiivista korkoa, kun taas koron hyvittämistä ei vaadita tavoitemäärän yläpuolella. Lisäksi negatiivisen koron soveltaminen on ristiriidassa tasoitusmäärän reaaliarvon säilymisen kanssa. Negatiivisen koron soveltaminen saattaa jopa vaarantaa 5 b §:n 3 momentissa tarkoitetun vaatimuksen täyttymisen.
Edellä sanotun johdosta pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että hyvitettävä korko ei saa olla negatiivinen. Säännös on kansallinen.
Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevaa 2 momenttia.
10 luku Varojen ja velkojen arvostaminen ja vastuuvelka vakavaraisuuslaskennassa
8 §. Vastaavuuskorjauksen ja volatiliteettikorjauksen käyttäminen. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat sisällöltään voimassa olevaa lakia. Pykälän 1 momentissa määräaikoja ehdotetaan kuitenkin tarkennettaviksi siten, että ne vastaavat nykyistä paremmin Solvenssi II -direktiivin 77 b artiklan 2 kohdan tarkoitusta. Pykälän 7 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan pykälän 3 momenttia.
Pykälän uudessa 3‒5 momentissa tarkennetaan volatiliteettikorjauksen vahvistamista ja julkaisemista, jotka suorittaa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen Solvenssi II -direktiivin 77 e artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla. Säännökset ovat siten relevantteja pääosin vain Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja täytäntöönpanosäädöksiä antavan komission kannalta. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen raportoi virallisen luvun kuukausitasolla verkkosivuillaan koneellisesti luettavassa muodossa, mikä vähentää vakuutusyhtiöiden tarvetta itse tulkita ja laskea kyseistä erää. Pykälän 4 momenttiin on kirjoitettu auki sisällöltään viittaus direktiivin 77 d artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyyn korkomarginaaliin. Komission tulkinnan mukaan pykälässä tarkoitetut asiat on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmässä. Pykälän 3‒5 momentissa pannaan täytäntöön nykyistä selkeämmin direktiivin 77 d artiklan 3 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
Pykälän uusi 6 momentti on nykytilaa selventävä. Muutosdirektiivillä on muutettu säännöksessä tarkoitettujen peruspisteiden määrää. Momentissa pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu Solvenssi II -direktiivin 77 d artiklan 4 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
11 luku Pääomavaatimukset
2 §. Vakavaraisuuspääomavaatimus. Pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisesti, ettei vakavaraisuuspääomavaatimus saa kattaa volatiliteettikorjauksen muutoksista johtuvaa oman perusvarallisuuden tappioriskiä. Komission tulkinnan mukaan asia on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmässä. Momentissa pannaan täytäntöön nykyistä selkeämmin Solvenssi II -direktiivin 77 d artiklan 6 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
21 a §. Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuus sisäisen mallin käyttämistä tai sen muuttamista koskevasta hakemuksesta. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan tarkennettavaksi sisäisiä malleja koskien Finanssivalvonnan tiedonantovelvollisuuksia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Yleisen yhteistyö- ja tiedonantovelvollisuuden sijaan sisäisiä malleja koskevista asioista ilmoittamisesta säädettäisiin nimenomaisesti. Pykälässä tarkoitettu Finanssivalvonnan ilmoittaminen Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle on tehtävä asetuksen (EU) 1094/2010 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Pykälässä säädetään myös asetuksen (EU) 1094/2010 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen oikeudesta pyynnöstä antaa teknistä apua Finanssivalvonnalle tai muulle asianomaiselle valvontaviranomaiselle, joka on pyytänyt apua tehdäkseen päätöksen sisäistä mallia koskevasta hakemuksesta.
Pykälässä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiivin 112 a artiklaan lisätty 3a kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
25 luku Vakuutusyhtiön ja vakuutusomistusyhteisön valvonta
5 §. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen. Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan oikeudesta pyytää, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa Solvenssi II -direktiivissä tarkoitetun poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon.
Momenttia sovellettaessa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa Finanssivalvonnan pyynnöstä poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon. Sanottu ei kuitenkaan rajoita asetuksen (EU) N:o 1094/2010 18 artiklan mukaisia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimivaltuuksia.
Momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi myös sitä, että Finanssivalvonta voi jatkaa pykälässä tarkoitettua määräaikaa vain sillä edellytyksellä, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on ensin todennut Solvenssi II -direktiivin 138 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon. Finanssivalvonta ei voi todeta direktiivissä tarkoitetun poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaoloa itse taikka tehdä päätöstä määräajan jatkamisesta ilman Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tekemää tällaisen tilanteen toteamista. Samalla tavalla kuin voimassa olevan säännöksen mukaan, Finanssivalvonnan tulee ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät, mukaan luettuna vakuutusteknisen vastuuvelan keskimääräinen kestoaika (duraatio), kun se arvioi erityisesti lisämääräajan pituutta.
Finanssivalvonnan on pyyntöä tehdessään ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on päätöstä tehdessään arvioitava, onko kyseessä Solvenssi II -direktiivin 138 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeuksellisen epäsuotuisa tilanne. Mainitun säännöksen mukaan poikkeuksellinen epäsuotuisa tilanne on olemassa, kun yksi tai useampi seuraavista perusteista vaikuttaa vakavasti tai epäsuotuisasti sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudelliseen asemaan, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä:
a) odottamaton, voimakas ja vakava häiriö rahoitusmarkkinoilla;
b) pitkään alhainen korkotaso;
c) merkittävästi vaikuttava katastrofitapahtuma.
Komission tulkinnan mukaan asia on pantava täytäntöön nykyistä tarkemmin kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmässä. Momentissa pannaan täytäntöön nykyistä selkeämmin Solvenssi II -direktiivin 138 artiklan 4 kohdan toinen alakohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
27 a §. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle toimitettavat tiedot rahoitusedellytysten heikentymisestä, kehittymässä olevista riskeistä tai kuluttajansuojaan liittyvistä huolenaiheista. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan tarkennettavaksi Finanssivalvonnan tiedonantovelvollisuuksia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle sekä toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle. Pykälää sovelletaan seuraavissa kolmessa tilanteessa, joissa voi ilmaantua rajat ylittäviä vaikutuksia ja joista kahdessa ensimmäisessä suomalainen vakuutusyhtiö toimii toisessa ETA-valtiossa ja kolmannessa tilanteessa ulkomainen ETA-vakuutusyritys toimii Suomessa palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella:
1) vakuutusyhtiön rahoitusedellytykset heikentyvät (1 momentin mukainen kotivaltion valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuus);
2) vakuutusyhtiö aiheuttaa muita kehittymässä olevia riskejä muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa harjoittamansa liiketoiminnan vuoksi (1 momentin mukainen kotivaltion valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuus); tai
3) Finanssivalvonnalla on vakavia ja perusteltuja huolia kuluttajansuojaan liittyen (2 momentin mukainen isäntävaltion valvontaviranomaisen oikeus ilmoittaa).
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta ja toisen ETA-valtion valvontaviranomainen voivat saattaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetun asian Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää sen apua, jos Finanssivalvonta ja toisen ETA-valtion valvontaviranomainen eivät voi saada kahdenvälistä ratkaisua aikaan.
Pykälän 4 momentin mukaan ilmoitusten on oltava riittävän yksityiskohtaisia ja kattavia. Säännöksen tarkoituksena on, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sekä asianomaisen ETA-valtion valvontaviranomainen voivat tehdä 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa asianmukaisen arvioinnin suomalaisen vakuutusyhtiön tilanteesta ja vaikutuksista vastaanottavan ETA-valtion markkinoihin. Vastaavasti 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ilmoituksen perusteella on voitava tehdä asianmukainen arviointi ulkomaisen ETA-vakuutusyrityksen tilanteesta ja vaikutuksista Suomen markkinoihin.
Muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätyn 152 a artiklan 4 kohdan mukaisesti selvää on, että ilmoitus ei rajoita Finanssivalvonnalle ja muiden vastaanottavien ETA-valtioiden valvontaviranomaisille Solvenssi II -direktiivissä säädettyä valvontatoimeksiantoa.
Pykälässä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätty 152 a artiklan 2, 3 ja 4 kohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
27 b §. Yhteistoimintafoorumit. Muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätyn uuden 152 b artiklan 1 kohdan mukaan tietyissä rajat ylittävissä tilanteissa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi omasta aloitteestaan tai asianomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä perustaa yhteistoimintafoorumin ja koordinoida eli sovittaa yhteen sen toimintaa, jos vakuutusyrityksen toiminnan johdosta ilmenee perusteltuja huolia vakuutettuihin etuihin liittyvistä kielteisistä vaikutuksista. Yhteistoimintafoorumin tarkoituksena on parantaa tietojenvaihtoa ja tehostaa yhteistoimintaa eri valvontaviranomaisten välillä.
Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen yhteistoimintafoorumin perustamiseksi edellytetään ensinnäkin, että jäsenvaltioon rekisteröity vakuutusyritys palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella harjoittaa tai aikoo harjoittaa vakuutusten tarjoamista toisessa jäsenvaltiossa. Toiseksi edellytetään, että:
- tällaisella toiminnalla on oltava merkitystä toisen vastaanottavan jäsenvaltion markkinoille;
- vakuutusyrityksen kotivaltion valvontaviranomainen on antanut Solvenssi II -direktiivin 152 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen rahoitusedellytysten heikentymisestä tai muista kehittymässä olevista riskeistä (vrt. edellä luvun 27 a §:n 1 momenttiin ehdotettu säännös); tai
- asia on annettu Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi Solvenssi II -direktiivin 152 a artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Finanssivalvonta voi rajat ylittävissä tilanteissa perustaa yhteistoimintafoorumin. Tällöin edellytetään ainoastaan, että Finanssivalvonnan on sovittava asiasta kaikkien muiden asianomaisten ETA-valtioiden valvontaviranomaisten kanssa. Yhteistoimintafoorumin perustamista arvioitaessa ja sitä tosiasiallisesti tehtäessä Finanssivalvonta voi ottaa huomioon edellä 27 a §:n 1 momentissa tarkoitetut tilanteet, joissa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi perustaa yhteistoimintafoorumin, mutta Finanssivalvonta ei kuitenkaan ole sidottu niihin tilanteisiin. Isäntävaltion valvontaviranomaisena Finanssivalvonta voisi siten perustaa yhteistoimintafoorumin myös tilanteissa, joissa on esimerkiksi kyse kuluttajansuojaan liittyvistä huolista, jos Finanssivalvonta sopii yhteistoimintafoorumin perustamisesta muiden asianomaisten valvontaviranomaisten kanssa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan oikeudesta pyytää Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista perustamaan yhteistoimintafoorumin. Jos Finanssivalvonta tekee pyynnön, sen on otettava huomioon 27 a §:n 1 momentissa tarkoitetut seikat, koska Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi perustaa yhteistoimintafoorumin ainoastaan niiden ehtojen täyttyessä. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös Finanssivalvonnan oikeudesta osallistua sellaisen yhteistoimintafoorumin toimintaan, jonka on perustanut ja aloittanut toisen asianomaisen ETA-valtion valvontaviranomainen tai Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen.
Pykälän 3 momentin mukaan yhteistoimintafoorumille toimitettavien tietojen on oltava tarpeellisia, riittävän yksityiskohtaisia, kattavia ja oikea-aikaisia siten, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sekä ETA-valtion valvontaviranomainen voivat tehdä asianmukaisen arvioinnin suomalaisen vakuutusyhtiön tilanteesta ja vaikutuksista vastaanottavan ETA-valtion markkinoihin ja että yhteistoimintafoorumi voisi toimia asianmukaisesti. Momentti ei vaikuta asetuksen (EU) 1094/2010 35 artiklan soveltamiseen.
Muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätyn 152 b artiklan 3 kohdan mukaisesti selvää on, että yhteistoimintafoorumin perustaminen ei rajoita Finanssivalvonnalle ja muiden vastaanottavien ETA-valtioiden valvontaviranomaisille Solvenssi II -direktiivissä säädettyä valvontatoimeksiantoa.
Pykälässä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä Solvenssi II -direktiiviin lisätty 152 b artikla (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
26 luku Ryhmävalvonta ja ryhmän vakavaraisuuslaskenta
28 §. Valvontaviranomaisten päätös ryhmän sisäisestä mallista. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi nimenomaisesti, että pykälän 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen vastaanottamisesta on viipymättä ilmoitettava myös Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle muiden valvontakollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten ohella. Kaikille näille viranomaisille on myös toimitettava täydelliset hakemusta koskevat tiedot ja uuden säännöksen mukaan myös kaikki vakuutusyhtiön toimittamat asiakirjat.
Momentissa säädetään Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen oikeudesta antaa asetuksen (EU) 1094/2010 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti pyynnöstä teknistä apua Finanssivalvonnalle tai muulle sitä pyytäneelle asianomaiselle valvontaviranomaiselle, joka on pyytänyt apua hakemuksia koskevien päätösten tekemiseksi.
Momentissa pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu Solvenssi II -direktiivin 231 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi säännöstä ryhmävalvojan toimivallasta tilanteessa, jossa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei tee asetuksen (EU) 1094/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaista päätöstä. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös, jonka tämä viranomainen jättää säännöksen mukaisessa tilanteessa tekemättä, liittyy Solvenssi II -direktiivin 231 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan, joka koskee ryhmän sisäisen mallin käyttämistä koskevaa hakemusta. Tällöin Finanssivalvonnan on ryhmävalvojana ollessaan tehtävä päätös asiassa ottaen huomioon muiden asianomaisten valvontaviranomaisten näkemykset.
Momentissa pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu Solvenssi II -direktiivin 231 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
35 §. Päätös menettelyn soveltamisesta. Pykälän 5 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi säännöstä ryhmävalvojan toimivallasta tilanteessa, jossa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei tee asetuksen (EU) 1094/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaista päätöstä. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös, jonka tämä viranomainen jättää säännöksen mukaisessa tilanteessa tekemättä, liittyy Solvenssi II -direktiivin 237 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan, joka koskee vakuutusyhtiön tytäryhtiöitä koskevaa hakemusta. Tällöin Finanssivalvonnan on ryhmävalvojana ollessaan tehtävä päätös asiassa ottaen huomioon muiden asianomaisten valvontaviranomaisten sekä muiden valvontakollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten näkemykset.
Momentissa pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu Solvenssi II -direktiivin 237 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta (vrt. Täytäntöönpanotaulukko, liitteenä esityksen lopussa).
31 luku Vakuutusyhtiön toimintaa koskevat muut säännökset
5 §. Vakuutusmatemaatikon yleinen kelpoisuus. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädetään niistä riittäviä tietoja koskevista vaatimuksista, joita vakuutusmatemaatikolta edellytetään. Kohdan mukaan vakuutusmatemaatikolta edellytetään riittäviä tietoja vakuutusmatematiikasta, riskiteoriasta, sijoitustoiminnan matematiikasta, todennäköisyyslaskennasta, tilastotieteestä, kirjanpidosta sekä vakuutuslainsäädännöstä ja muista vakuutusyhtiötä koskevista säännöksistä ja määräyksistä. Säännös on kansallinen.
Voimassa olevat vakuutusmatemaatikon riittäviä tietoja koskevat vaatimukset perustuvat eurooppalaisten aktuaariyhdistysten yhdistyksen AAE:n (Actuarial Association of Europe, aiemmin Groupe Consultatif Actuariel Européen) laatimaan eurooppalaiseen aktuaarikoulutuskehikkoon (engl. core syllabus for actuarial training in Europe). AAE on uudistanut tämän koulutuskehikon vuonna 2019. Muutettavan lainkohdan vaatimukset ehdotetaan päivitettäväksi siten, että ne vastaavat AAE:n uutta aktuaarikoulutuskehikkoa. Samalla vaatimusten sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että se mahdollistaa vaatimusten muuttamisen jatkossa ilman lain muuttamista.
Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutusmatemaatikolta voitaisiin edellyttää tietoja sijoitustoiminnasta nykyistä laajemmin. Lisäksi kohtaan ehdotetaan lisättäväksi vaatimukset riittävistä tiedoista, jotka koskevat taloustiedettä, tietojenkäsittelyä ja muita vakuutusmatemaatikolta edellytettäviä aloja.
6 §. Vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunta. Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunta laatii vaatimukset 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen osoittamiseksi, ja lautakunnalle suoritetaan tarvittavat lautakunnan määräämät kokeet ja muut suoritukset.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunnan on muuttaessaan 2 momentin nojalla antamiaan vakuutusmatemaatikon tutkintovaatimuksia huolehdittava riittävistä siirtymäajoista. Tällä pyritään siihen, että vaatimukset eivät kohtuuttomasti kasva tai muutu sellaisten henkilöiden osalta, jotka ovat aloittaneet tutkinnon suorittamisen ennen muutosta voimassa olevien vaatimusten perusteella. Kun tutkintovaatimuksia on aikaisemmin muutettu, on tutkinnon suorittajana pidetty henkilöä, joka on suorittanut hyväksyttävästi jonkin lautakunnalle tehtävän suorituksen ennen muutettujen vaatimusten voimaantuloa. Siirtymäaikana on aiemmin käytetty vähintään kolmea vuotta. Lähtökohtana on, että jatkossakin vakuutusmatemaatikon tutkintolautakunta pyrkisi noudattamaan vastaavia siirtymäaikoja. Tutkintoa suorittava henkilö voisi siten lähtökohtaisesti suorittaa vakuutusmatemaatikon tutkinnon edellyttämät suoritukset loppuun ennen muutosta voimassa olleiden vaatimusten mukaisesti kohtuullisen ajan kuluessa uusien vaatimusten voimaantulosta. Säännös on kansallinen.