1.1
Laki tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista
1 luku. Yleiset säännökset
1 §.Lain tavoite. Pykälässä tuotaisiin esille direktiivin keskeiset tavoitteet, jotka liittyvät tekijänoikeusmarkkinoiden toimivuuden edistämiseen, tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden itsemääräämisoikeuden turvaamiseen, sekä yhteishallinnoinnin tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden toteutumiseen.
Yhteishallinnointiorganisaatiot ovat avainasemassa tekijänoikeuksien lisensiointimarkkinoilla. Sekä oikeudenhaltijat että tekijänoikeudella suojattujen suojan kohteiden käyttäjät ovat riippuvaisia siitä, että yhteishallinnointiorganisaatiot toimivat vastuullisesti ja läpinäkyvästi. Kilpailuoikeudellisesti yhteishallinnointiorganisaatiot toimivat lähtökohtaisesti määräävässä markkina-asemassa, mikä asettaa niiden toiminnalle erityisiä vaatimuksia. Direktiivillä ja ehdotetulla lailla säännellään tekijänoikeusmarkkinoita tavoitteena ehkäistä yhteishallinnointiorganisaatioiden markkina-asemasta johtuvia ongelmia sekä edistää markkinoiden toimivuutta.
Tekijän itsemääräämisoikeuden periaate suhteessa yhteishallinnointiin, ja siten yhteishallinnoinnin toissijaisuus suhteessa tekijän oikeuteen hallinnoida oikeuksiaan itse, ilmenee erityisesti direktiivin 4 ja 5 artikloista, joissa säädetään yhteishallinnoinnin yleisistä periaatteista ja oikeudenhaltijoiden oikeuksista. Tekijän itsemääräämisoikeuteen kuuluu keskeisesti oikeus päättää, antaako hän oikeuksiaan, ja missä laajuudessa, hallinnoitavaksi yhteishallinnointiorganisaatiolle. Tekijällä on myös oikeus valita, mille organisaatiolle hän antaa oikeutensa hallinnoitavaksi, eivätkä yhteishallinnointiorganisaatiot saa asettaa esteitä oikeuksien siirtämiselle toisen yhteishallinnointiorganisaation hallinnoitavaksi tai valtuutuksen perumiseksi. Direktiivi edellyttää lisäksi, että yhteishallinnointiorganisaatioiden tulee tarjota tekijälle mahdollisuus itse hallinnoida teosten ei-kaupallista käyttöä.
Tekijän itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös oikeus suoraan tai välillisesti vaikuttaa yhteishallinnointiorganisaation toimintaan. Suomessa yhteishallinnointiorganisaatioiden jäseninä ovat usein tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita edustavat yhdistykset.
Direktiivin varsin yksityiskohtaisen sääntelyn tavoitteena on vahvistaa Euroopan unioniin sijoittautuneille yhteishallinnointiorganisaatioille yhdenmukaiset vaatimukset hallinnon, varainhoidon, avoimuuden ja raportoinnin korkean tason varmistamiseksi.
2 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin, että lakia sovellettaisiin yhteishallinnointiorganisaatioihin ja riippumattomiin hallinnointiorganisaatioihin. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 2 artikla.
Pykälän 1 momentin mukaan lain säännöksiä sovellettaisiin yhteishallinnointiorganisaatioihin kuitenkin niin, että 42—52 §:ää sovellettaisiin ainoastaan musiikkiteosten oikeudenhaltijoita edustaviin yhteishallinnointiorganisaatioihin. Soveltamisala perustuu direktiivin 2 artiklan 2 kohtaan.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin, mitä lain säännöksiä sovelletaan riippumattomiin hallinnointiorganisaatioihin. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 2 artiklan 4 kohta.
Tässä kohdin ehdotettava sääntely ylittäisi direktiivin vähimmäisvaatimukset. Direktiivin mukaan riippumattomaan hallinnointiorganisaatioon olisi sovellettava säännöksiä, jotka koskevat organisaation velvollisuutta käydä lisenssineuvotteluita vilpittömästi (16 artiklan 1 kohta), tilityksen yhteydessä oikeudenhaltijoille annettavia tietoja (18 artikla), teosvalikoimaa ja organisaation hallinnoimia oikeuksia koskevia tietoja (20 artiklaa), tietoja organisaation säännöistä, jäsenyysehdoista ja oikeuksien lakkauttamisehdoista, vakiomuotoisista lisenssisopimuksista, yleisistä periaatteista koskien tekijänoikeuskorvausten jakamista oikeudenhaltijoille ja hallinnointipalkkiota sekä yleisistä periaatteista koskien vähennyksiä ja niiden käyttöä (21 artiklan 1 kohdan a, b, c, e, f ja g alakohdat). Lisäksi direktiivin mukaan riippumattomaan hallinnointiorganisaatioon sovellettaisiin säännöksiä direktiivin noudattamisesta (36 artikla) ja henkilötietojen suojasta (42 artikla).
Ehdotettavan 2 momentin mukaan riippumattomaan hallinnointiorganisaatioon sovellettaisiin lain 5—9 §:ää oikeudenhaltijoiden oikeuksista, 22 §:n 1 momentin säännöksiä velvollisuudesta tiedottaa hallinnointipalkkioista ja muista vähennyksistä, tilityksiin liittyviä 24—25 §:ää, suhdetta käyttäjiin koskevia 33—38 §:ää, tiedonantovelvollisuutta koskevia 39 §:ää ja 40 §:n 1 momentin 1 ja 3—9 kohtaa sekä viranomaisvalvontaa koskevia 53—62 §:n säännöksiä.
Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että lain säännöksiä sovellettaisiin riippumattomiin hallinnointiorganisaatioihin siinä määrin kuin niiden soveltamista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja mahdollisena. Kilpailuneutraliteetin näkökulmasta yhteishallinnointiorganisaatioiden ja riippumattomien hallinnointiorganisaatioiden sääntelyn tulisi olla mahdollisimman yhdenmukainen direktiivin alaan kuuluvissa asioissa.
3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation toimintaan sovellettaisiin ensisijaisesti tämän lain säännöksiä ja niitä täydentäen muuta lainsäädäntöä siltä osin kuin tästä laista ei muuta johdu. Näin ollen yhdistysmuotoiseen organisaatioon sovellettaisiin täydentävästi yhdistyslakia, osuuskuntamuotoiseen organisaatioon osuuskuntalakia (421/2013), osakeyhtiömuotoiseen organisaatioon osakeyhtiölakia (624/2006), sekä säätiömuotoiseen organisaatioon säätiölakia (487/2015). Lisäksi eurooppaosuuskuntaan sovellettaisiin eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1435/2003 ja sitä täydentävästi eurooppaosuuskuntalakia (906/2006) sekä eurooppayhtiöön eurooppayhtiön (SE) säännöistä annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2157/2001 ja sitä täydentävästi eurooppayhtiölakia (742/2004).
Suomessa yhteishallinnointiorganisaatiot ovat yhdistysmuotoisia, mutta lainsäädäntö ei aseta estettä perustaa yhteishallinnointiorganisaatiota myös muussa oikeudellisessa muodossa. Direktiivi edellyttää, että lainsäädäntöä voidaan soveltaa yhteishallinnointiorganisaatioon riippumatta sen oikeudellisesta muodosta. Direktiivin 14 johdantokappaleessa tähdennetään, että jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta voidaan estää tämän direktiivin velvoitteiden kiertäminen oikeudellisen muodon valinnalla.
Yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintaan sovellettaisiin lisäksi täydentävästi muita lakeja, jotka sääntelevät yhteisön tai säätiön toimintaa yleisemmällä tasolla. Tällaisia ovat esimerkiksi kilpailulaki (948/2011), kirjanpitolaki, tilintarkastuslaki ja henkilötietolaki (523/1999).
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kilpailulain ensisijaisuudesta ehdotettavaan lakiin nähden. Säännös on tarpeen ehdotettavan lain ja kilpailulain välisen etusijajärjestyksen selkeyttämiseksi. Ehdotettavan lain ja sen perusteena olevan direktiivin säännöksistä osa perustuu suoraan eräisiin Euroopan unionin tuomioistuimen kilpailuoikeudellisiin ratkaisuihin, jotka koskevat yhteishallinnointiorganisaatioita. Kilpailulainsäädännön tulisi soveltua myös jatkossa yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintaan, eikä tällä lailla tulisi suoraan tai välillisesti estää kilpailuoikeuteen perustuvien ratkaisujen antamista tarvittaessa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tämä laki ei vaikuta opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeuslain mukaiseen toimivaltaan eikä ministeriön tekijänoikeuslain nojalla tekemiin yhteishallinnointiorganisaation hyväksymispäätöksiin. Tekijänoikeuslain 19 a, 26, 26 b, 26 j ja 47 a §:ssä on säännöksiä, joilla on vaikutusta yhteishallinnointiorganisaatioiden toimivaltaan ja velvollisuuksiin. Pykälän 3 momentin säännöksellä selvennetään ehdotettavan lain suhdetta tekijänoikeuslain säännöksiin, jotka koskevat sopimuslisenssijärjestelmää ja laissa erityisesti säädettyjä hallintotehtäviä, joihin liittyy pakollinen oikeuksien yhteishallinnointi. Kyseisissä säännöksissä säädetään yhteishallinnointiorganisaation tehtävästä edustaa tekijöitä tietyissä tilanteissa. Säännös perustuu direktiivin 12 johdantokappaleeseen, jonka mukaan direktiivi ei vaikuta oikeuksien hallinnointijärjestelyihin jäsenvaltioissa. Tällaisia järjestelyjä ovat johdantokappaleen mukaan erillinen hallinnointi, edustavan yhteishallinnointiorganisaation ja käyttäjän välisen sopimuksen laajennettu vaikutus eli laajennettu kollektiivinen lisensiointi, pakollinen kollektiivinen hallinnointi, edustusta koskevat oikeudelliset olettamat ja oikeuksien siirtäminen yhteishallinnointiorganisaatioille.
4 §.Määritelmät. Pykälään otettaisiin keskeiset määritelmät.
Pykälän 1 kohdassa määriteltäisiin yhteishallinnointiorganisaatio. Yhteishallinnointiorganisaation keskeinen tunnusmerkki olisi se, että se on jäsentensä omistuksessa tai määräysvallassa tai voittoa tavoittelematon oikeushenkilö, jonka ainoa tai pääasiallinen tehtävä on hallinnoida tekijänoikeutta tai tekijänoikeuden lähioikeutta oikeudenhaltijoiden yhteiseen lukuun.
Jäsenellä tarkoitettaisiin pykälän 6 kohdassa olevan määritelmän mukaisesti oikeudenhaltijaa taikka oikeudenhaltijoita edustavaa yhteisöä tai säätiötä, joka on yhdistyksen jäsen, osuuskunnan jäsen tai osakkeenomistaja.
Yhteishallinnointiorganisaation määritelmä on ymmärrettävä laajasti kattamaan tekijänoikeuden yhteishallinnointia harjoittavan oikeushenkilön riippumatta sen oikeudellisesta muodosta. Yhteishallinnointiorganisaatio voisi näin ollen olla esimerkiksi yhdistys, osuuskunta, osakeyhtiö tai säätiö. Yhdistysmuodon ei näin ollen ole katsottava estävän sitä, että yhteisö harjoittaa sellaista elinkeinoa, josta tässä laissa on kysymys. Niin ikään pelkästään yhteishallinnointiorganisaation järjestäytyminen osakeyhtiön muotoon ei sulje pois mahdollisuutta, että sitä pidetään määritelmässä tarkoitettuna voittoa tavoittelemattomana organisaationa edellyttäen, että osakeyhtiö on oikeudenhaltijoiden määräysvallassa suoraan tai välillisesti.
Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnointiin sisältyvät direktiivin 2 johdantokappaleen mukaan lisenssien myöntäminen käyttäjille, käyttäjiä koskevat tarkastukset, oikeuksien käytön seuranta, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien täytäntöönpano, oikeuksien hyödyntämisestä saatavien tekijänoikeuskorvausten kerääminen ja oikeudenhaltijoille kuuluvien määrien maksaminen. Lista ei ole tyhjentävä. Yhteishallinnointiorganisaation määritelmän täyttymistä tulisi siten arvioida kokonaisuutena organisaation tosiasiallisen toiminnan luonteen perusteella sekä direktiivin ja tämän lain tarkoitus huomioon ottaen.
Määritelmän mukaan yhteishallinnointiorganisaatio hallinnoi oikeuksia oikeudenhaltijoiden yhteiseen lukuun. Muotoilu viittaa siihen, että yhteishallinnointiorganisaatio toimii oikeudenhaltijoiden antaman mandaatin ja valtakirjan nojalla, eikä sillä ole yleistä toimivaltaa tai vastuuta toimia oikeudenhaltijoiden puolesta tai valvoa heidän etujaan.
Pykälän 2 kohdassa määriteltäisiin riippumaton hallinnointiorganisaatio. Riippumattomalla hallinnointiorganisaatiolla tarkoitettaisiin oikeushenkilöä, jonka tehtävät ovat samat kuin yhteishallinnointiorganisaation mutta joka on voittoa tavoitteleva yhteisö eikä ole oikeudenhaltijoiden omistuksessa tai määräysvallassa.
Direktiivin 16 johdantokappaleen mukaan audiovisuaalisen alan tuottajat, levytuottajat ja lähetystoiminnan harjoittajat lisensioivat omia oikeuksiaan tietyissä tapauksissa yhdessä esimerkiksi esittäjien niille erikseen neuvoteltujen sopimusten pohjalta siirtämien oikeuksien kanssa ja toimivat oman etunsa mukaisesti. Kirjojen, musiikin ja lehtien julkaisijat lisensioivat oikeuksia, jotka on siirretty niille erikseen neuvoteltujen sopimusten pohjalta, ja toimivat oman etunsa mukaisesti. Näin ollen audiovisuaalisen alan tuottajia, levytuottajia, lähetystoiminnan harjoittajia ja julkaisijoita ei olisi pidettävä riippumattomina hallinnointiorganisaatioina. Myöskään teosten tekijöiden ja esittäjien managereja ja edustajia, jotka edustavat oikeudenhaltijoita näiden suhteissa yhteishallinnointiorganisaatioihin, ei olisi pidettävä riippumattomina hallinnointiorganisaatioina, sillä ne eivät hallinnoi oikeuksia tariffien asettamisen ja lisenssien myöntämisen muodossa eivätkä kerää rahaa käyttäjiltä.
Yhteishallinnointiorganisaation ja riippumattoman hallinnointiorganisaation määritelmät vastaavat direktiivin 3 artiklassa olevia määritelmiä.
Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin yleiskokous. Säännöksen mukaan yleiskokouksella tarkoitettaisiin yhdistyslain mukaista yhdistyksen kokousta, osuuskuntalain mukaista osuuskunnan kokousta, osakeyhtiölain 5 luvun mukaista yhtiökokousta, eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä annetun Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003 mukaista eurooppaosuuskunnan kokousta sekä eurooppayhtiötä koskevan Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 mukaista yhtiökokousta.
Pykälän 4 kohdassa määriteltäisiin oikeudenhaltija. Sillä tarkoitettaisiin sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on hallussaan tekijänoikeuslaissa tarkoitettu tekijänoikeus tai lähioikeus taikka jolla on oikeuksien hyödyntämistä koskevan sopimuksen tai lainsäädännön nojalla oikeus osuuteen tekijänoikeuskorvauksista. Oikeudenhaltijana ei kuitenkaan pidettäisi yhteishallinnointiorganisaatiota tai riippumatonta hallinnointiorganisaatiota. Määritelmä kattaa tekijänoikeuslaissa säädettyjen tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijat. Oikeudenhaltijan määritelmä kattaisi myös sellaiset oikeudenhaltijat, joille oikeudet ovat siirtyneet sopimuksin tai joiden osalta oikeus korvaukseen perustuu sopimukseen tai lainsäädäntöön. Tällaisia oikeudenhaltijoita ovat esimerkiksi kustantajat. Oikeudenhaltijoilla tarkoitettaisiin luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joille oikeudet ovat siirtyneet kokonaisuudessaan tai osittain.
Määritelmä vastaa direktiivin 3 artiklassa olevaa oikeudenhaltijan määritelmää.
Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin käyttäjä. Käyttäjällä tarkoitettaisiin sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai haluaa käyttää teosta tai muuta suojan kohdetta tavalla, joka tekijänoikeuslain mukaan edellyttää oikeudenhaltijoiden lupaa tai oikeudenhaltijoille suoritettavaa korvausta tai hyvitystä.
Määritelmä perustuu direktiivin 3 artiklassa olevaan käyttäjän määritelmään. Direktiivin määritelmässä mainitaan erikseen, että käyttäjänä ei pidetä kuluttajaa. Direktiivin mukaisena kuluttajana olisi pidettävä henkilöä, joka esimerkiksi katselee tai kuuntelee teosta tai muuta suojan kohdetta eli suorittaa toimenpidettä, joka ei edellytä oikeudenhaltijoiden lupaa.
Pykälän 6 kohdassa määriteltäisiin jäsen. Jäsenellä tarkoitettaisiin oikeudenhaltijaa tai oikeudenhaltijoita edustavaa oikeushenkilöä (jäsenyhteisö), joka on yhdistysmuotoisen yhteishallinnointiorganisaation yhdistyksen jäsen, osuuskuntamuotoisen yhteishallinnointiorganisaation osuuskunnan jäsen tai osakeyhtiömuotoisen yhteishallinnointiorganisaation osakkeenomistaja. Myös toinen yhteishallinnointiorganisaatio voisi olla yhteishallinnointiorganisaation jäsen. Esimerkiksi Kopioston jäseninä ovat useimmat suomalaisista yhteishallinnointiorganisaatioista.
Määritelmä perustuu direktiivin 3 artiklassa olevaan jäsenen määritelmään.
Pykälän 7 kohdassa määriteltäisiin lisenssi. Lisenssillä tarkoitettaisiin lupaa, jolla myönnetään käyttöoikeus tekijänoikeudella tai tekijänoikeuden lähioikeudella suojattuun teokseen tai muuhun suojan kohteeseen tai sopimusta teoksen tai muun suojan kohteen käytöstä maksettavasta korvauksesta.
Määritelmä kattaa niin tilanteet, jossa lisensiointi perustuu täysin sopimusvapauteen, kuin tilanteet, joissa sopimusvapautta on joltain osin rajoitettu mutta joissa korvauksen suuruudesta kuitenkin voidaan neuvotella. Esittävän taiteilijan ja äänitallenteen tuottajan oikeus korvaukseen äänitallenteen julkisesta esittämisestä tekijänoikeuslain 47 §:n mukaan on esimerkki tällaisesta oikeudesta. Lisensioinnista ei sen sijaan ole kysymys silloin, kun korvauksen tai hyvityksen määrästä ei ole mahdollista sopia, kuten on tilanne esimerkiksi tekijänoikeuslain 19 §:n mukaisen lainauskorvauksen tai 26 a §:n mukaisen kappaleen valmistamisesta yksityiseen käyttöön maksettavan hyvityksen osalta.
Pykälän 8 kohdassa määriteltäisiin edustussopimus. Edustussopimuksella tarkoitettaisiin kahden yhteishallinnointiorganisaation välistä sopimusta, jolla toinen valtuuttaa toisen hallinnoimaan tekijänoikeutta tai tekijänoikeuden lähioikeutta. Edustussopimukset tehdään sellaisten yhteishallinnointiorganisaatioiden välillä, jotka edustavat samoja oikeuksien luokkia tai teosten tai muiden suojan kohteiden tyyppejä. Valtuutuksen antavaa organisaatiota kutsuttaisiin valtuuttavaksi yhteishallinnointiorganisaatioksi ja valtuutuksen saavaa organisaatiota lisensioivaksi yhteishallinnointiorganisaatioksi. Edustussopimuksia käytetään laajasti huolehtimaan siitä, että yhteishallinnointiorganisaatio voi tarjota käyttäjille käyttölupia mahdollisimman laajaan kansainväliseen repertuaariin. Vastavuoroisesti edustussopimus mahdollistaa kansallisen repertuaarin lisensioimisen kansainvälisillä markkinoilla.
Määritelmä vastaa direktiivin 3 artiklassa olevaa edustussopimuksen määritelmää.
Pykälän 9 kohdassa määriteltäisiin sävellysteoksen verkko-oikeudet. Sävellysteoksen verkko-oikeuksilla tarkoitettaisiin verkkopalvelun tarjoamiseksi tarvittavia tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisia oikeuksia. Näihin kuuluvat oikeus valmistaa teoksesta kappale sekä oikeus saattaa teos yleisön saataville välittämällä se yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
Sävellysteoksen verkko-oikeuksien määritelmä perustuu direktiivin 3 artiklassa olevaan vastaavaan määritelmään.
2 luku. Oikeudenhaltijoiden oikeudet
5 §.Oikeudenhaltijan oikeus valita yhteishallinnointiorganisaatio. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudenhaltijan oikeudesta valtuuttaa suoraan tai välillisesti valitsemansa yhteishallinnointiorganisaatio hallinnoimaan valitsemiaan oikeuksia, oikeuksien luokkia tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppejä valitsemillaan maantieteellisillä alueilla riippumatta siitä, mihin Euroopan unionin jäsenvaltioon yhteishallinnointiorganisaatio on sijoittautunut, mikä on oikeudenhaltijan kansalaisuus ja mikä on se Euroopan unionin valtio, jossa oikeudenhaltija asuu tai johon se on sijoittautunut. Välillisestä valtuutuksesta olisi kysymys esimerkiksi silloin, kun yhteishallinnointia koskeva valtuutus annetaan yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisön välityksellä.
Pykälän säännökset perustuvat syrjimättömyysperiaatteelle, jonka mukaan oikeudenhaltijan oikeutta valita yhteishallinnointiorganisaatio ei saa rajoittaa oikeudenhaltijan kansalaisuuden taikka hänen asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa perusteella. Syrjimättömyysperiaatteen soveltaminen ulottuu myös yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisöön, ellei valtuutuksen antaminen suoraan yhteishallinnointiorganisaatiolle ole mahdollista.
Direktiivin 18 johdantokappaleen mukaan yhteishallinnointiorganisaation säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä tulisi varmistaa, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijat voivat hyötyä täysin sisämarkkinoista oikeuksiensa kollektiivisessa hallinnoimisessa ja ettei oikeudenhaltijoiden vapautta käyttää oikeuksiaan rajoiteta tarpeettomasti. Yhteishallinnointiorganisaatio ei hallinnointipalvelujaan tarjotessaan saisi myöskään suoraan tai välillisesti syrjiä oikeudenhaltijoita näiden kansalaisuuden, asuinpaikan tai sijoittautumispaikan perusteella.
Direktiivin 19 johdantokappaleen mukaan yhteishallinnointiorganisaation hallinnoimat oikeudet, oikeuksien luokat tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyypit olisi määritettävä kyseisen organisaation yleiskokouksessa, jos niitä ei ole määritetty organisaation säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä tai jos niistä ei ole säädetty laissa. Lakiin voidaan rinnastaa esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeuslain mukaiset hyväksymispäätökset, joilla yhteishallinnointiorganisaatio hyväksytään laissa säädetyissä teosten käytön tapauksissa edustamaan tietyn alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä. Hyväksymispäätöksessä ministeriöllä on mahdollisuus asettaa järjestölle ehtoja, jotka sen tulee täyttää. Nämä ehdot voivat liittyä myös käytön ja siten lisensioitavien oikeuksien määrittelyyn.
Pykälässä tarkoitetut oikeudet ja oikeuksien luokat, teosten tyypit ja alueet voivat perustua joko tekijänoikeuslaissa mainittuun oikeuteen, teostyyppiin tai käyttöalueeseen taikka yhteishallinnointiorganisaation itse määrittelemiin kategorioihin. Alue voi olla myös maantieteellinen alue. Yhteishallinnointiorganisaatiolla voi olla käytössään esimerkiksi ulkomaisten sisarjärjestöjensä tai ulkomaisen kattojärjestön kategorisointiin perustuva järjestelmä, joka ei täysin vastaa tekijänoikeuslaissa olevaa teostyyppiluetteloa tai laissa säädettyjä yksinoikeuksia. Yhteishallinnointiorganisaatiossa oikeuksien hallinnointi voi lisäksi jakautua käyttöalueiden mukaan, kuten opetus- ja tutkimuskäyttö tai lähetystoiminta.
Direktiivin 19 johdantokappaleen mukaan on tärkeää määrittää oikeudet ja oikeuksien luokat niin, että oikeudenhaltijoiden vapaus määrätä teoksistaan ja muusta aineistosta sekä organisaation kyky hallinnoida tehokkaasti oikeuksia ovat keskenään tasapainossa, kun otetaan huomioon erityisesti organisaation hallinnoimien oikeuksien luokka ja luova ala, jolla organisaatio toimii. Tämän tasapainon säilyttämiseksi oikeudenhaltijoiden olisi voitava helposti peruuttaa yhteishallinnointiorganisaatiolta oikeutensa tai tiettyyn luokkaan kuuluvat oikeutensa ja hallinnoida näitä oikeuksia erikseen tai siirtää niiden hallinnointi osittain tai kokonaan toiselle yhteishallinnointiorganisaatiolle tai toiselle yhteisölle tai säätiölle riippumatta yhteishallinnointiorganisaation, toisen yhteisön tai säätiön tai oikeudenhaltijan kansalaisuus-, asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltiosta.
Direktiivin mainintaa oikeudenhaltijan oikeudesta valita maantieteellinen alue on mahdollista tulkita niin, että oikeudenhaltija voisi valita mahdollisuuden liittyä useaan yhteishallinnointiorganisaatioon, jolloin kukin yhteishallinnointiorganisaatio maksaisi oikeudenhaltijalle korvauksen edustamansa maantieteellisen alueen osalta. Direktiivissä mainitun tasapainoperiaatteen voidaan kuitenkin katsoa mahdollistavan oikeudenhaltijan valinnanvapauden rajoittamisen, jos se on objektiivisesti katsoen tarpeellista yhteishallinnoinnin toimivuuden ja markkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Erityisesti kun kysymys on sävellysteosten verkko-oikeuksien multiterritoriaalisesta eli usean maantieteellisen alueen kattavasta lisensioinnista, josta säädetään direktiivin III osastossa, niin on selvää, että direktiivin tarkoituksena on mahdollistaa se, että käyttölupa voidaan saada maantieteellisesti kattavasti yhdestä ja samasta järjestöstä.
Direktiivin 19 johdantokappaleen mukaan on myös mahdollista rajoittaa oikeudenhaltijan oikeutta valita yhteishallinnointiorganisaatio säännöksillä pakollisesta kollektiivisesta hallinnoinnista, jotka ovat yhdenmukaisia unionin lainsäädännön ja unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden kanssa.
Pykälän 2 momentin mukaan valtuutuksen tulee olla nimenomainen ja yksilöity sekä kirjallinen tai muutoin todennettavissa. Säännös edellyttää, että valtuutuksen olemassaolo ja sisältö ovat myöhemmin todennettavissa ja että valtuutuksesta ilmenee, mitkä oikeudet tai oikeuksien luokat tai teosten tai muiden suojan kohteiden tyypit kuuluvat valtuutuksen piiriin. Nimenomaisuusvaatimus merkitsee lisäksi, että valtuutusta ei voida katsoa annetun esimerkiksi jäsenyyden perusteella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta hallinnoida toimialaansa kuuluvia oikeuksia, oikeuksien luokkia tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppejä, ellei sillä ole objektiivisesti perusteltuja syitä kieltäytyä. Objektiivisesti perusteltu syy voisi olla esimerkiksi se, että oikeudenhaltija ei ole julkaissut sellaiseen teoskategoriaan kuuluvia teoksia, joka kuuluu yhteishallinnointiorganisaation toimialaan. Esimerkiksi Teostolla ei ole velvollisuutta ottaa edustettavakseen kuvataiteen teoksia.
Pykälän 1 ja 3 momentti vastaavat direktiivin 5 artiklan 2 kohtaa. Pykälän 2 momentti vastaa direktiivin 5 artiklan 7 kohtaa.
6 §.Kielto asettaa oikeudenhaltijalle tarpeettomia velvoitteita. Pykälässä säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaation tulee toimia niiden oikeudenhaltijoiden etujen mukaisesti, joiden oikeuksia se edustaa. Yhteishallinnointiorganisaatio ei saisi myöskään asettaa edustamilleen oikeudenhaltijoille velvoitteita, jotka eivät ole tarpeen kyseisten oikeudenhaltijoiden oikeuksien ja etujen suojelemiseksi tai näiden oikeuksien hallinnoimiseksi tehokkaasti. Pykälä vastaa direktiivin 4 artiklaa.
Pykälän säännökset ilmentävät oikeudenhaltijoiden itsemääräämisoikeuteen ja yhteishallinnointiorganisaation perustehtävään liittyvää perusperiaatetta, jonka mukaan yhteishallinnointiorganisaatio on olemassa oikeudenhaltijoiden etujen valvomiseksi niin, että yhteishallinnointiorganisaatio ei toiminnallaan saa kuitenkaan rajoittaa oikeudenhaltijoiden itsemääräämisoikeutta.
Oikeudenhaltijan itsemääräämisoikeuden ja tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhteishallinnoinnin toimivuuden ja tehokkuuden välillä tulee vallita tasapaino. Tämä merkitsee sitä, että oikeudenhaltijan itsemääräämisoikeus ei ole absoluuttinen, vaan sille voidaan asettaa sellaisia rajoituksia, jotka ovat välttämättömiä yhteishallinnoinnin toimivuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi. Tältä pohjalta on katsottava, että yhteishallinnointiorganisaation tulee voida määritellä, mitä teoksia tai oikeuksien kategorioita se ottaa yhteishallinnoinnin piiriin. Näin voidaan asettaa rajoituksia oikeudenhaltijan vapaudelle itse määritellä teosten tyyppejä, oikeuksien kategorioita tai käyttöjä, joita se haluaa yhteishallinnoinnin piiriin. Mikäli yhteishallinnointiorganisaatio asettaa oikeudenhaltijan itsemääräämisoikeudelle rajoituksia, sen olisi kyettävä perustelemaan rajoituksien tarve yhteishallinnoinnin tehokkuuden ja toimivuuden näkökulmasta.
Erityisesti olisi huomioitava, että yhteishallinnointiorganisaatio ei voi asettaa oikeudenhaltijalle sellaisia rajoitteita tai edellytyksiä valtuutuksessaan tai jäsenyysehdoissaan, jotka estävät tai haittaavat oikeudenhaltijan mahdollisuuksia tehdä työtä tai harjoittaa elinkeinoa. Oikeudenhaltijoiden etujen mukaisena ei voida pitää esimerkiksi sitä, että oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksia lisensioida teoksiaan itse rajoitetaan yhteishallinnointiorganisaation toimesta tai että oikeudenhaltijat joutuvat neuvottelemaan yhteishallinnointiorganisaation kanssa omien teostensa käytöstä esimerkiksi oikeudenhaltijan näyttelytoiminnassa tai omien teostensa myynnin ja markkinoinnin yhteydessä.
7 §.Oikeudenhaltijan itsenäinen oikeus myöntää lisenssi. Pykälän mukaan oikeudenhaltijalla olisi antamansa valtuutuksen estämättä oikeus myös itse myöntää lisenssi valitsemiensa oikeuksien ja tiettyihin luokkiin kuuluvien oikeuksien tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppien osalta ei-kaupalliseen käyttöön. Pykälä vastaa direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa.
Direktiivissä ei määritellä, mitä tarkoitetaan ei-kaupallisella käytöllä. Ei-kaupallisen käytön voidaan tulkita tarkoittavan ensisijaisesti sellaista käyttöä, joka tapahtuu muussa kuin ansiotarkoituksessa. Itse käyttäjällä ei ole merkitystä ansiotarkoitusta arvioitaessa, vaan esimerkiksi yritys voi hyödyntää teoksia myös muussa kuin ansiotarkoituksessa. Ei-kaupallisena käyttönä on yleensä pidettävä myös tilannetta, jossa oikeudenhaltija haluaa myöntää käyttöluvan vastikkeetta. Yhteishallinnointiorganisaation intressissä ei yleensä ole myöntää ilmaisia käyttölupia, eikä yhteishallinnointiorganisaation myöskään laajemmassa mittakaavassa voida ajatella tällaista tekevän, sillä oikeuksien hallinnointi aiheuttaa yhteishallinnointiorganisaatiolle aina kustannuksia.
Direktiivin 19 johdantokappaleen mukaan yhteishallinnointiorganisaatio voi asettaa edellytyksiä oikeudenhaltijan itsenäiselle oikeudelle myöntää lisenssejä ei-kaupalliseen käyttöön. Yhteishallinnointiorganisaation on direktiivin mukaan ilmoitettava oikeudenhaltijoille tästä valinnanmahdollisuudesta ja huolehdittava siitä, että oikeudenhaltijat voivat käyttää tähän liittyviä oikeuksiaan mahdollisimman helposti.
Jos oikeudenhaltija on antanut yhteishallinnointiorganisaatiolle ei-yksinomaisen oikeuden myöntää käyttölupia, oikeudenhaltija voisi edelleen myöntää myös itsenäisesti luvan käyttää teosta. Tällaista järjestelyä olisi aina pidettävä direktiivin mukaisena, sillä se ei rajoita oikeudenhaltijan itsenäistä mahdollisuutta myöntää lupia teoksen tai muun suojan kohteen käyttämiseen.
Yleensä yhteishallinnointiorganisaatiolle annettu valtuutus perustuu kuitenkin oikeuksien yksinomaiseen siirtämiseen kyseisen yhteishallinnointiorganisaation hallinnoitavaksi. Käytäntö perustuu ajatukseen, että yksinomaisuus on tarpeen markkinoiden toimivuuden varmistamiseksi. Mikäli käyttölupia voitaisiin myöntää eri toimijoiden toimesta ilman keskinäistä koordinaatiota, markkinoiden toimivuus ja käytön valvonta vaikeutuisi.
Näin ollen direktiivin 19 johdantokappaleessa mainittu yhteishallinnointiorganisaation asettama ”edellytys” voisi tarkoittaa esimerkiksi oikeudenhaltijan velvoittamista ilmoittamaan, kenelle tämä on myöntänyt käyttöluvan ja mitä käyttöä varten. Sen sijaan sallittuna edellytyksenä ei voitane pitää sitä, että oikeudenhaltijan tulee peruuttaa valtuutuksensa voidakseen myöntää käyttöluvan ei-kaupalliseen tarkoitukseen. Tämä seuraa direktiivin 5 artiklan 3 kohdan suhteesta direktiivin 5 artiklan 4 kohtaan. Mikäli yhteishallinnointiorganisaatio voisi edellyttää valtuutuksen peruuttamista, direktiivin 5 artiklan 3 kohdan säännös oikeudenhaltijan itsenäisestä oikeudesta myöntää käyttölupa ei-kaupalliseen tarkoitukseen ei olisi lainkaan tarpeellinen.
Direktiivi ei sulje pois mahdollisuutta, että yhteishallinnointiorganisaatio määrittelee sen, miltä osin oikeudenhaltijoilla on oikeus myöntää itsenäisesti käyttölupia, sekä siihen liittyvät menettelytavat. Lähtökohtana on pidettävä, että tämä määrittely tulisi tehdä samassa järjestyksessä kuin päätös siitä, mitä oikeuksia, oikeuksien luokkia tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppejä yhteishallinnointiorganisaatio hallinnoi.
Tekijänoikeuslaissa säädetyt sopimuslisenssisäännökset eivät sulje pois mahdollisuutta oikeudenhaltijoille myöntää käyttölupaa teoksen tai muun suojan kohteen käyttöön, myöskään ei-kaupalliseen tarkoitukseen. Tekijänoikeuden yhteishallinnointiin perustuva sopimuslisenssi on aina toissijainen oikeudenhaltijan suoraan käyttäjälle antamaan käyttölupaan nähden, sillä sopimuslisenssijärjestelmän tarkoituksena on mahdollistaa käyttöoikeuksien hankinta tilanteessa, jossa oikeudenhaltijoiden suuren määrän takia suora lisensiointi ei ole mahdollista.
Kuten direktiivin 19 johdantokappaleesta ilmenee, säännöksessä on keskeisesti kysymys sellaisten toimintatapojen luomisesta yhteishallinnointiorganisaatiossa, jotka mahdollistavat teosten itsehallinnoinnin, ilman että oikeudenhaltija joutuu sen takia peruuttamaan valtuutuksensa yhteishallinnointiorganisaatiossa.
8 §.Oikeudenhaltijan oikeus peruuttaa yhteishallinnointia koskeva valtuutus. Pykälän 1 momentin mukaan oikeudenhaltijalla olisi oikeus peruuttaa yhteishallinnointiorganisaatiolle antamansa valtuutus hallinnoida oikeuksia, oikeuksien luokkia tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppejä osittain tai kokonaan ilmoittamalla tästä yhteishallinnointiorganisaatiolle.
Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan yhteishallinnointiorganisaatio saa asettaa valtuutuksen peruuttamiselle kohtuullisen, enintään kuuden kuukauden pituisen irtisanomisajan, tai edellyttää, että valtuutuksen peruuttaminen tulee voimaan sen tilikauden päättyessä, jona ilmoitus on annettu. Tällä direktiiviin pohjautuvalla säännöksellä varmistettaisiin, ettei kesken tilikauden päättyvä valtuutus aiheuta yhteishallinnointiorganisaatiolle käytännön ongelmia ja haittaa.
Momentin toisen virkkeen mukaan yhteishallinnointiorganisaatio ei saisi asettaa valtuutuksen peruuttamisen ehdoksi, että peruutuksen kohteena olevien oikeuksien, oikeuksien luokkien tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppien hallinnointi siirretään toiselle yhteishallinnointiorganisaatiolle, eikä muitakaan kohtuuttomia ehtoja.
Momentin kolmannen virkkeen mukaan valtuutuksen peruuttaminen ei vaikuttaisi ennen irtisanomisajan päättymistä tehdyn lisenssisopimuksen ehtoihin, oikeudenhaltijan oikeuteen saada hänelle kuuluvat tekijänoikeuskorvaukset eikä yhteishallinnointiorganisaation velvollisuuksiin, jotka liittyvät korvausten hallinnointiin 19—26 §:n ja 49 §:n mukaisesti tai yhteishallinnointiorganisaation 39 §:n mukaiseen velvollisuuteen antaa tietoa edustamastaan teosvalikoimasta. Yhteishallinnointiorganisaatiolla olisi myös velvollisuus tarjota oikeudenhaltijalle 64 §:n mukainen mahdollisuus valittaa yhteishallinnointiorganisaatiolle sen toiminnasta.
Valtuutuksen peruuttamiseen sovellettaisiin samoja periaatteita kuin valtuuttamiseen, eli oikeudenhaltijan tulisi voida peruuttaa valtuutus joko kokonaan tai yhteishallinnointiorganisaation tarjoamien mahdollisuuksien pohjalta osittain. Jos valtuutus peruutettaisiin osittain, yhteishallinnointiorganisaation olisi edelleen kyettävä osoittamaan, miltä osin valtuutus on edelleen voimassa.
Pykälällä vahvistetaan lähtökohta, jonka mukaan suora lisensiointi on aina ensisijainen oikeuksien kollektiiviseen lisensiointiin nähden. Näin ollen oikeudenhaltijalla tulisi aina olla mahdollisuus itse määrätä teoksensa käyttölupien myöntämisestä.
Koska valtuutuksen peruuttamisella ei olisi vaikutusta ennen irtisanomisajan päättymistä tehtyjen lisenssisopimusten ehtoihin, 1 momentin säännöksillä varmistettaisiin, että yhteishallinnointiorganisaatio ei syyllisty sopimusrikkomukseen sellaista käyttäjää kohtaan, jolle se on myöntänyt käyttöoikeuden teokseen.
Pykälän 3 momentin mukaan pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä sovellettaisiin myös yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisöön, jonka välityksellä on annettu valtuutus hallinnoida oikeuksia oikeudenhaltijoiden yhteiseen lukuun.
Suomessa on varsin yleistä, että jäsenyhteisöt keräävät valtuutukset. Jäsenyhteisö joko hoitaa valtuutuksien keräämisen yhteishallinnointiorganisaation puolesta ja välittää valtuutukset eteenpäin yhteishallinnointiorganisaatiolle tai pitää valtuutukset itsellään. Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenyhteisö sopii yleensä yhteishallinnointiorganisaation kanssa siitä, mitä oikeuksia se siirtää yhteishallinnointiorganisaation hallinnoitavaksi. Tällöin osa valtuutuksesta jää jäsenyhteisön haltuun. Koska pykälässä viitataan oikeudenhaltijan oikeuteen peruuttaa yhteishallinnointiorganisaatiolle antamansa valtuutus, ilman nimenomaista säännöstä voisi jäädä epäselväksi, koskevatko pykälän säännökset myös jäsenyhteisöä, joka kerää valtuutukset.
Direktiivissä valtuutuksella on ratkaiseva merkitys; sen nojalla yhteisö tai säätiö hallinnoi oikeudenhaltijalle kuuluvaa omaisuutta. Kysymys on tältä osin myös oikeudenhaltijan omaisuuden suojasta. Jos pykälän säännökset eivät koskisi yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisöä, oikeudenhaltijan keskeisimpiä direktiivin mukaisia oikeuksia voitaisiin ohittaa. Säännös on siksi tarpeen ulottaa nimenomaisesti myös yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisöön, jonka kautta oikeudenhaltija suoraan tai välillisesti valtuuttaa yhteishallinnointiorganisaation hallinnoimaan oikeuksiaan.
Pykälä perustuu direktiivin 5 artiklan 4 kohtaan.
9 §.Oikeudenhaltijan oikeus saada tieto valtuutukseen liittyvistä oikeuksistaan ja valtuutuksen peruuttamisen ehdoista. Pykälässä säädetään direktiivin mukaisesti tiedoista, jotka oikeudenhaltijalle tulee antaa ennen kuin oikeudenhaltija antaa valtuutuksen oikeuksiensa yhteishallinnointia varten.
Pykälän mukaan yhteishallinnointiorganisaation tai sen puolesta valtuutuksen vastaanottavan yhteisön tai säätiön tulisi ennen valtuutuksen antamista antaa oikeudenhaltijalle tieto tämän oikeudesta valita, mitä oikeuksia, oikeuksien luokkia tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppejä hän haluaa antaa yhteishallinnointiorganisaation hallinnoitavaksi (5 §:n 1 momentti), oikeudenhaltijan oikeudesta myöntää itse lupa teoksen tai muun suojan kohteen ei-kaupalliseen käyttöön (7 §), oikeudesta peruuttaa valtuutus (8 §:n 1 momentti) sekä mahdollisista edellytyksistä tai rajoituksista, jotka koskevat oikeudenhaltijan valinnanvapautta tai valtuutuksen peruuttamista sekä tieto siitä, että valtuutuksen peruuttaminen ei vaikuta oikeudenhaltijan oikeuteen saada hänelle kuuluvat tekijänoikeuskorvaukset (8 §:n 2 momentti). Jotta tiedon antaminen voidaan todentaa, on tieto käytännössä annettava kirjallisesti. Mikäli yhteishallinnointiorganisaatio ei ole määritellyt, minkälaista kategorisointia se aikoo tehdä oikeuksien yhteishallinnointia varten, riittää tämän lain mukaisen velvoitteen täytäntöön panemiseksi tältä osin se, että yhteishallinnointiorganisaatio tiedottaa oikeudenhaltijalle tämän mahdollisuudesta antaa tarkkarajainen valtuutus ja mahdollisuudesta peruuttaa antamansa valtuutus osittain tai kokonaan.
Hyvän tavan mukainen käytäntö olisi, että valtuutuksen peruuttamista koskevan tiedon antamisen yhteydessä yhteishallinnointiorganisaatio ilmoittaisi, että tieto valtuutuksen peruuttamiseen liittyvästä menettelystä on luettavissa yhteishallinnointiorganisaation verkkosivuilta. Velvollisuudesta julkaista yhteishallinnointiorganisaation verkkosivuilla tietoa valtuutuksen peruuttamiseen liittyvistä ehdoista säädettäisiin lain 40 §:ssä.
Lain 69 §:n siirtymäsäännöksissä säädettäisiin lisäksi, että jos valtuutus on annettu ennen tämän lain voimaantuloa, yhteishallinnointiorganisaation olisi annettava sanottu selvitys oikeudenhaltijalle viimeistään 10 päivänä lokakuuta 2016.
Pykälä ja siihen liittyvä määräaika perustuvat direktiivin 5 artiklan 8 kohtaan.
10 §.Oikeudenhaltijan asiointiin liittyvät oikeudet. Pykälän 1 momentissa turvattaisiin oikeudenhaltijoiden mahdollisuus asioida yhteishallinnointiorganisaation kanssa ja saada laissa tarkemmin säädetyt tiedot valintansa mukaan suomeksi tai ruotsiksi. Säännöksen tarkoituksena on turvata yhteishallinnointiin liittyvien peruspalveluiden ja -tietojen saatavuus Suomen kansalliskielillä eli suomen ja ruotsin kielellä. Oikeudenhaltijoiden etujen turvaamiseksi on tärkeää, että tieto valtuutuksen ja valtuutuksen peruuttamisen ehdoista on saatavilla molemmilla kielillä. Lisäksi yhteishallinnointiorganisaatiolla olisi velvollisuus toimittaa oikeudenhaltijalle 9 §:n mukaiset tiedot tämän oikeuksista suhteessa yhteishallinnointiorganisaatioon, 39 §:n mukainen tieto siitä, mitä teoksia, oikeuksia ja maantieteellisiä alueita yhteishallinnointiorganisaatio edustaa sekä 25 §:ssä säädetyt tilityksen yhteydessä annettavat tiedot suomeksi tai ruotsiksi oikeudenhaltijan asiointikieltä koskevan valinnan mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaation tulee tarjota oikeudenhaltijalle mahdollisuus asioida sähköisesti sen kanssa. Momentti perustuu direktiivin 6 artiklan 4 kohtaan ja 7 artiklan 1 kohtaan.
Oikeutta sähköiseen asiointiin on pidetty tärkeänä, jotta oikeudenhaltijan oikeus valita yhteishallinnointiorganisaatio voisi toteutua käytännössä. Jos oikeudenhaltija asuisi eri maassa kuin mihin yhteishallinnointiorganisaatio on sijoittautunut, eikä yhteishallinnointiorganisaatio tarjoaisi lainkaan mahdollisuutta asioida sen kanssa etäyhteydellä, ei oikeudenhaltijalla olisi mahdollisuutta saada palvelua asianmukaisella tavalla.
Sähköisellä asioinnilla tarkoitetaan sitä, että yhteishallinnointiorganisaatioon tulee voida olla yhteydessä vähintään puhelimitse ja sähköpostitse. Yhteishallinnointiorganisaatiot voisivat luonnollisesti tarjota oikeudenhaltijoille myös edistyksellisempiä sähköisiä asiointimahdollisuuksia.
Säännös koskisi sekä sellaista oikeudenhaltijaa, joka on valtuuttanut yhteishallinnointiorganisaation edustamaan oikeuksiaan, että sellaista oikeudenhaltijaa, jonka oikeudet ovat siirtyneet yhteishallinnointiorganisaation hallinnoitavaksi lain nojalla.
3 luku. Jäsenen oikeudet ja päätösvalta yhteishallinnointiorganisaatiossa
11 §.Oikeus päästä yhteishallinnointiorganisaation jäseneksi. Pykälässä säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation jäsenyyden perusteista yleisellä tasolla.
Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen tulisi sisällyttää edellytykset, joiden mukaisesti oikeudenhaltija tai oikeudenhaltijoita edustava yhteisö tai säätiö on hyväksyttävä yhteishallinnointiorganisaation jäseneksi. Yleiskokouksella olisi toimivalta määritellä jäsenyysehdot, mikäli jäsenyysehtoja ei ole määritelty tyhjentävästi säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä.
Säännöillä tarkoitetaan yhdistyslain, osuuskuntalain tai eurooppaosuuskuntalain mukaisia yhteisön sääntöjä. Yhtiöjärjestyksellä tarkoitetaan osakeyhtiölain tai eurooppayhtiölain mukaista yhtiöjärjestystä.
Jäsenyyttä koskevissa direktiivin säännöksissä (8—10 artikla) jäsenellä tarkoitetaan käytännössä yhdistyksen tai osuuskunnan tai eurooppaosuuskunnan äänioikeutettua jäsentä, taikka osakeyhtiön tai eurooppayhtiön äänioikeutettua osakkeenomistajaa. Tämä tulkinta perustuu direktiivin määritelmään, jonka mukaan yhteishallinnointiorganisaation tulee olla jäsentensä määräysvallassa ja jäsenellä tarkoitetaan yhteishallinnointiorganisaation jäsenyysvaatimukset täyttävää ja jäseneksi hyväksymää oikeudenhaltijaa tai yhteisöä, joka edustaa oikeudenhaltijoita. Direktiivin 8 artiklan 9 kohta edellyttää lisäksi, että yhteishallinnointiorganisaation kaikilla jäsenillä on oltava oikeus osallistua jäsenten yleiskokoukseen ja käyttää äänioikeuttaan siellä. Huomioon on otettava myös direktiivin tavoite varmistaa oikeudenhaltijoiden vaikutusmahdollisuuksia yhteishallinnointiorganisaation päätöksentekoon.
Säätiöllä ei ole jäseniä, minkä vuoksi 11 §:n säännöksiä ei sovellettaisi säätiömuotoisiin yhteishallinnointiorganisaatioihin. Oikeudenhaltijoiden etujen valvonnasta säätiömuotoisissa yhteishallinnointiorganisaatioissa ehdotetaan säädettäväksi lain 16 §:ssä.
Yhdistyslain 10 §:n mukaan yhdistyksen jäsenenä voi olla yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö. Suomessa tekijänoikeusjärjestöjen jäseninä ovat toisinaan yksityiset henkilöt tai yritykset, kuten Teostossa, tai eri oikeudenhaltijaryhmiä edustavat yhdistykset, kuten Gramexissa ja Kopiostossa. Ehdotettavan lain säännökset jäsenen oikeudesta ja päätösvallasta yhteishallinnointiorganisaatiossa eivät koskisi jäseniä, joilla ei ole äänioikeutta yhdistyksen sääntöjen mukaan, kuten kannatusjäsenien tai kunniajäsenien osalta saattaa olla asian laita.
Osuuskuntalaki lähtee siitä, että osuuskunnan jäsenet käyttävät osuuskunnassa äänioikeutta, kun taas osuuksien tai osakkeiden omistajat eivät ole äänioikeutettuja. Jäsenenä pidettäisiin siten osuuskunnan äänioikeutettua jäsentä, eivätkä ehdotettavan lain säännökset jäsenen äänioikeudesta koskisi sellaista osuuden tai osakkeen omistajaa, joka ei ole osuuskunnan äänioikeutettu jäsen.
Osakeyhtiölain 3 luvun 1 §:n mukaan osakeyhtiön kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet. Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että yhtiössä on tai voi olla oikeuksiltaan tai velvollisuuksiltaan toisistaan poikkeavia osakkeita. Tällöin yhtiöjärjestyksestä on käytävä ilmi osakkeiden väliset erot. Yhtiöjärjestyksessä voidaan lisäksi määrätä edellytyksistä ja menettelystä, joita noudattaen osakkeita voidaan muuntaa toisenlajisiksi (muuntolauseke).
Osakkeen omistajana voi olla oikeushenkilö tai fyysinen henkilö. Toisin kuin yhdistyksen jäsenyys osakkeita voidaan lähtökohtaisesti luovuttaa toiselle, ellei sitä ole yhtiöjärjestyksessä rajoitettu. Oikeudenhaltijoiden intressien suojaamiseksi yhteishallinnointiorganisaation yhtiöjärjestyksessä voi olla lauseke, jolla rajoitetaan osakkeiden luovuttamista tai jolla mahdollistetaan omien osakkeiden lunastaminen.
Pykälän 2 momentin mukaan jäsenyysehtojen olisi perustuttava objektiivisiin, avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin.
Direktiivin 22 johdantokappaleen mukaan tällä pyritään varmistamaan, että yhteishallinnointiorganisaatiot toimivat edustamiensa oikeudenhaltijoiden etujen mukaisesti. Edellyttämällä, että oikeudenhaltijoilla on oikeus suoraan tai välillisesti päästä yhteishallinnointiorganisaation jäseneksi, voidaan varmistaa oikeudenhaltijoiden vaikutusmahdollisuudet organisaatiossa.
Ehdotettava säännös merkitsee sitä, että yhteishallinnointiorganisaation jäsenyyskriteerien tulisi olla julkilausuttuja. Direktiivin tarkoitusta ajatellen syrjivänä voitaisiin pitää esimerkiksi kriteeriä, joka rajoittaisi jäsenyyttä henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Sen sijaan syrjivänä ei voitaisi pitää esimerkiksi jäsenehtoa, joka edellyttää, että jäseneksi hakevan tulisi osoittaa olevansa yhteishallinnointiorganisaation toimialaan kuuluvan teostyypin oikeudenhaltija.
Jos yhdistys on hyväksynyt jäseneksi hakijan, joka ei täytä säännöissä asetettuja edellytyksiä, kysymys on pätemättömästä yhdistyksen päätöksestä. Sitä voidaan moittia yhdistyslain 32 §:ssä säädetyllä tavalla. Pätemättömyys poistuu, jos moitteenvaraisuuteen ei asianmukaisesti vedota laissa asetetussa määräajassa. Jäsentä ei voida myöhemmin erottaa sillä perusteella, ettei hän ollut täyttänyt jäsenyyttä hyväksyttäessä säännöissä asetettuja jäsenedellytyksiä. Uusilla jäsenyysehdoilla ei ole myöskään vaikutusta ennen jäsenyysehdon voimaantuloa hyväksyttyjen jäsenten asemaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tapauksissa, joissa yhteishallinnointiorganisaatio kieltäytyy hyväksymästä jäsenyyspyyntöä, sen olisi toimitettava oikeudenhaltijalle päätöksensä perusteluineen kirjallisesti kohtuullisessa ajassa.
Oikeudenhaltijan tulee direktiivin 33 artiklan mukaan voida valittaa tai vaatia oikaisua yhteishallinnointiorganisaation päätöksestä yhteishallinnointiorganisaation määrittelemän tai suoraan lakiin perustuvan tehokkaan ja nopean menettelyn mukaisesti. Tällainen menettely sisältyy myös Euroopan neuvoston asetukseen 1435/2003 eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä, jonka 14 artiklassa säädetään, että hylätyksi tulleet jäsenehdokkaat voivat hakea muutosta siltä osuuskunnan kokoukselta, joka pidetään jäsenhakemuksen tekemisen jälkeen.
Mikäli menettely rikkoisi yhdenvertaisuuslakia (1325/2014), olisi oikeudenhaltijalla oikeus viedä asia yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan niin julkisessa kuin yksityisessä toiminnassa, ja se koskee näin myös yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintaa. Yhdenvertaisuuslain mukaisesta syrjinnästä voidaan tuomita hyvitys. Sen sijaan tuomioistuin ei voisi määrätä yhdistystä hyväksymään jäsenhakemusta.
Kun kysymys on laajakantoisesta tai periaatteellisesti tärkeästä asiasta, oikeudenhaltijalla olisi lisäksi mahdollisuus valittaa asiasta tämän lain noudattamista valvovalle viranomaiselle, joka voisi ryhtyä lain 60 §:n mukaisesti toimenpiteisiin syrjinnän estämiseksi.
Pykälä perustuu direktiivin 6 artiklan 2 kohtaan.
12 §.Oikeus osallistua yhteishallinnointiorganisaation päätöksentekoon. Pykälässä säädettäisiin jäsenen mahdollisuudesta osallistua yhteishallinnointiorganisaation päätöksentekoon tehokkaalla tavalla. Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä olisi määrättävä asianmukaisista ja tehokkaista menetelmistä, joiden avulla sen jäsenet voivat osallistua organisaation päätöksentekoprosessiin. Näihin menetelmiin kuuluu lähtökohtaisesti myös etäosallistumismahdollisuuksien turvaaminen. Lisäksi säädettäisiin että eri oikeudenhaltijaryhmiin kuuluvien jäsenten olisi oltava tasapuolisesti ja tasapainoisesti edustettuina päätöksentekoprosessissa.
Pykälän 1 momentti perustuu direktiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaan.
Säännöksellä on tarkoitus vahvistaa periaatetta, jonka mukaan jäsenet käyttävät yhteishallinnointiorganisaatiossa ylintä päätösvaltaa ja jonka mukaan päätöksentekoprosessien tulee olla selkeitä, asiallisia ja julkilausuttuja, jotta jäsenten oikeus osallistua päätöksentekoon voisi toteutua tehokkaasti. Päätöksentekomahdollisuuksien turvaamiseen liittyy tältä osin myös mahdollisuus etäosallistumiseen, silloin kun se on tarpeen osallistumisen varmistamiseksi.
Lähtökohtaisesti yhdistyksissä ja osuuskunnissa kullakin jäsenellä on yksi ääni, ellei säännöissä ole toisin määrätty. Osakeyhtiöissä osake tuottaa yhden äänen, ellei yhtiöjärjestyksessä ole määrätty, että osakkeilla on erisuuruinen äänimäärä tai että osakkeet muutoin poikkeavat toisistaan niihin liittyvien oikeuksien tai velvollisuuksien osalta. Yhtiöjärjestykseen otettu määräys, joka asettaa jäsenet eriarvoiseen asemaan äänimäärän osalta, olisi sallittu, mikäli äänimäärän eriarvoisuudelle on eri oikeudenhaltijoita edustavien jäsenten oikeutettuja etuja ajatellen hyväksyttävät perusteet.
Direktiivin 22 johdantokappaleen mukaan joillakin yhteishallinnointiorganisaatioilla on eri jäsenluokkia, jotka voivat edustaa erilaisia oikeudenhaltijoita, kuten tuottajia ja esittäjiä. Näihin eri luokkiin kuuluvien jäsenten olisi oltava tasapuolisesti ja tasapainoisesti edustettuina päätöksentekoprosessissa. Direktiivi sallii siten positiivisen syrjinnän, jolla suojellaan vähemmistössä olevan, tiettyä oikeudenhaltijaryhmää edustavan jäsenryhmän etuja.
Tiettyyn oikeudenhaltijaluokkaan kuuluvien jäsenten määrä voi olla pieni, mutta sen osuus tekijänoikeuskorvauksista suuri. Tällaisessa tapauksessa enemmistö, esimerkiksi esittäviä taiteilijoita edustava jäsenryhmä, voisi määrätä äänten enemmistöllään organisaation asioista harvalukuisemman, esimerkiksi tuottajia edustavan jäsenryhmän vahingoksi, vaikka tuottajia edustavan jäsenryhmän osuus tekijänoikeuskorvauksista merkittävästi ylittäisi henkilöjäsenten yhteenlasketun osuuden tekijänoikeuskorvauksista. Tasapuolisen ja tasapainoisen edustavuuden vaatimuksen tarkoituksena on estää tällaisen tilanteen syntyminen.
Osakeyhtiön osakkeet voidaan yleensä luovuttaa vapaasti, mikä voi olla ongelmallista oikeudenhaltijoiden etujen toteutumisen näkökulmasta. Osakeyhtiömuotoisessa yhteishallinnointiorganisaatiossa olisi oikeudenhaltijoita edustavien jäsenten intressien suojelemiseksi perusteltua rajoittaa erityisesti äänioikeutettujen osakkeiden luovuttamista sellaisille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka eivät ole tai eivät edusta oikeudenhaltijoita tai jotka kuuluvat toiseen oikeudenhaltijaryhmään. Tämä olisi mahdollista toteuttaa osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetulla lunastuslausekkeella.
Velvollisuus määrätä jäsenen äänioikeuden käyttämisestä säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä sisältää sen, että säännöistä tai yhtiöjärjestyksestä tulee ilmetä, käyttääkö päätösvaltaa ja miltä osin valtuutettujen kokous, mahdolliset rajoitukset jäsenen oikeudessa käyttää asiamiestä ja syy asiamiehen käyttämisen rajoittamiseen sekä yhteishallinnointiorganisaatiossa sovellettava menettely jäsenen osallistumiseksi yhteishallinnointiorganisaation päätöksentekoon esimerkiksi tietoliikenneyhteyden avulla. Säännöistä tai yhtiöjärjestyksestä tulisi myös ilmetä, jos äänioikeuden käyttäminen edellyttää, että jäsenen tai tämän asiamiehen osallistumisesta yleiskokoukseen on ilmoitettava etukäteen, sekä mahdolliset muut menettelylliset edellytykset äänioikeuden käyttämiselle.
Yhdistyslaki, osakeyhtiölaki ja osuuskuntalaki antavat mahdollisuuden etäosallistumiseen organisaation päätöksentekoon, eli oikeuden sisällyttää sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen määräys, jonka mukaan jäsen voi osallistua yleiskokoukseen postin, tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla. Direktiivi asettaa kuitenkin yhteishallinnointiorganisaatioille velvollisuuden mahdollistaa jäsenten etäosallistuminen yleiskokoukseen. Direktiivin säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että jäsenet pystyvät osallistumaan tehokkaalla tavalla yhteishallinnointiorganisaation päätöksentekoon myös silloin, kun jäsenen asuin- tai sijoittautumisvaltio on eri kuin yhteishallinnointiorganisaation sijoittautumisvaltio. Tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla tapahtuva osallistuminen voisi olla esimerkiksi kokouksen reaaliaikainen lähetys, reaaliaikainen kaksisuuntainen viestintäyhteys, jonka avulla muualla olevat jäsenet voivat osallistua yleiskokoukseen, tai mekanismi äänten antamiseksi joko ennen kokousta tai sen aikana ilman, että on tarpeen nimetä kokouksessa henkilökohtaisesti läsnä oleva asiamies.
Kun yhteishallinnointiorganisaatio antaa jäsenilleen mahdollisuuden osallistua organisaation päätöksentekoon tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla, olisi sovellettava myös muussa laissa olevia edellytyksiä etäosallistumiselle. Näin ollen yhdistyslain, osakeyhtiölain ja osuuskuntalain säännöksiä etäosallistumisen mainitsemisesta kokouskutsussa sekä yleisiä edellytyksiä etäosallistumiselle sovellettaisiin myös yhteishallinnointiorganisaatiossa tapahtuvaan päätöksentekoon.
Osuuskuntalain 5 luvun 17 §:n 2 momentin mukaan etäosallistumisen edellytyksenä on, että osallistumisoikeus ja ääntenlaskennan oikeellisuus voidaan selvittää tavallisessa osuuskunnan kokouksessa noudatettaviin menettelyihin verrattavalla tavalla. Lisäksi kokouskutsussa olisi mainittava etäosallistumisen mahdollisuudesta, sen käyttämisen edellytyksistä, siihen liittyvistä jäsenen puhevallan käyttämisen mahdollisista rajoituksista sekä siinä noudatettavasta menettelystä. Pykälän 3 momentin mukaan säännöissä voidaan määrätä, että osuuden tai osakkeen omistaja saa osallistua kokoukseen vain 2 momentissa tarkoitetulla tavalla postin tai teknisen apuvälineen avulla. Osakeyhtiölaissa on osuuskuntalain säännöstä vastaava säännös.
Direktiivi tai tämän lain säännökset eivät estä sellaisen määräyksen ottamista osuuskunnan tai osakeyhtiön sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen, joka rajoittaisi jäsenen mahdollisuuksia osallistua yleiskokoukseen fyysisesti. Sen sijaan yhdistyslaissa lähtökohtana on pidetty, että jäsenellä tulisi aina olla oikeus olla fyysisesti läsnä yleiskokouksessa, eikä tätä oikeutta lähtökohtaisesti voida rajoittaa.
Pykälässä ei otettaisi kantaa siihen, missä asioissa tai millä tavoin etäosallistuminen tulee järjestää. Lähtökohtana on pidettävä, että yhteishallinnointiorganisaatio itse päättää siitä, missä laajuudessa ja miten etäosallistuminen mahdollistetaan. Jäsenen mahdollisuus osallistua tehokkaalla tavalla päätöksentekoon on varmistettava. Yhteishallinnointiorganisaation olisi mahdollistettava etäosallistuminen, ellei mahdollisuutta etäosallistumiseen voida pitää ilmeisen tarpeettomana. Lisäksi edellytettäisiin, että menettely täyttää muussa laissa olevat edellytykset, kuten osallistumisoikeuden ja ääntenlaskennan oikeellisuuden selvittämisen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa yhteishallinnointiorganisaation jäseninä olevat jäsenyhteisöt ovat sijoittautuneet Helsinkiin, mihin myös yhteishallinnointiorganisaatiot ovat sijoittautuneet, ei etäosallistumisen mahdollistamiselle liene tarvetta.
Pykälän 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädettäisiin, että jäsenellä on oikeus valtuuttaa asiamies, joka voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, osallistumaan yleiskokoukseen ja äänestämään siellä puolestaan. Jäsenen oikeutta käyttää asiamiestä voitaisiin rajoittaa vain erityisestä syystä. Ehdotettava säännös perustuu direktiivin 8 artiklan 10 kohdan 1 alakohtaan.
Asiamiehen käyttämistä voitaisiin yhteishallinnointiorganisaation sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen otetulla määräyksellä direktiivin mukaisesti rajoittaa eturistiriitojen välttämiseksi. Näin säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä voitaisiin esimerkiksi kieltää toiseen oikeudenhaltijakategoriaan kuuluvan henkilön valtuuttaminen toimimaan asiamiehenä.
Koska direktiivin lähtökohtana on laaja oikeus käyttää asiamiestä, asiamiehen käyttämistä voitaisiin rajoittaa vain erityisistä syistä ja siten, että rajoitukset eivät vaikuta jäsenten asianmukaiseen ja tehokkaaseen osallistumiseen yhteishallinnointiorganisaation päätöksentekoprosessiin. Mikäli jäsenen mahdollisuutta käyttää asiamiestä rajoitetaan säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä, rajoitus olisi perusteltava.
Yhdistyslain 25 §:n mukaan yksityinen henkilö ei voi käyttää äänioikeuttaan asiamiehen välityksellä, ellei säännöissä ole niin määrätty. Yhdistysmuotoisissa yhteishallinnointiorganisaatioissa olisi nyt ehdotettavan säännöksen vuoksi otettava sääntöihin määräykset äänioikeuden käyttämisestä asiamiehen välityksellä.
Osakeyhtiölain 5 luvun 8 §:n mukaan asiamiehen oikeutta edustaa useita osakkeenomistajia ei saa rajoittaa.
Ehdotettavan lain 3 §:n etusijaisen soveltamisen mukaisesti voitaisiin osakeyhtiömuotoisessa yhteishallinnointiorganisaatiossa rajoittaa asiamiehen käyttämistä yhtiöjärjestykseen otetulla määräyksellä, sikäli kun siihen olisi 12 §:n 2 momentin mukainen erityinen syy. Osakeyhtiölain 5 luvun 8 § perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/36/EY osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä 10 artiklaan, jossa sallitaan rajoitukset asiamiehenä toimimiselle eturistiriitatilanteissa. Ehdotettavan säännöksen on katsottava olevan yhdenmukainen mainitun direktiivin säännösten kanssa. Ehdotettavalla säännöksellä ei näin olisi vaikutusta muussa laissa olevaan säännökseen, jolla rajoitetaan äänivallan käyttöä esteellisyyden johdosta, koska esteellisyyttä voidaan pitää ehdotuksen 12 §:n 2 momentin mukaisena erityisenä syynä.
Osuuskuntalain 5 luvun 9 §:n mukaan jäsen saa käyttää oikeuttaan osuuskunnan kokouksessa myös asiamiehen välityksellä, jollei säännöissä rajoiteta sitä. Osuuskuntalain mukaan muussa osuuskunnassa kuin pörssiosuuskunnassa asiamies voi samanaikaisesti edustaa enintään kolmea jäsentä, jollei säännöissä määrätä toisin. Ehdotettava säännös poikkeaisi siten osuuskuntalain olettamasta. Tästä seuraisi, että osuuskuntaan ei sovellettaisi osuuskuntalain 5 luvun 9 §:n mukaista olettamaa ja että asiamiehen käyttämistä koskevat mahdolliset rajoitukset perusteluineen tulisi kirjata osuuskunnan yhtiöjärjestykseen.
Pykälän 2 momentin jälkiosassa säädettäisiin, että asiamiehen valtakirja on voimassa vain yhdessä yleiskokouksessa. Tällä estettäisiin jäsentä antamasta pysyvää valtuutusta asiamiehelle. Asiamiehellä olisi yleiskokouksessa samat oikeudet kuin hänet nimenneellä jäsenellä. Asiamies äänestäisi hänet nimenneen jäsenen antamien ohjeiden mukaisesti. Säännökset vastaavat tältä osin direktiivin 8 artiklan 10 kohdan 3 alakohtaa.
Asiamiehenä ei pidettäisi yhteisön tai säätiön edustajaa taikka vajaavaltaisen edunvalvojaa. Säännösten tarkoituksena on varmistaa jäsenen aktiivinen osallistuminen yhteishallinnointiorganisaation päätöksentekoon. Ehdotetun säännöksen mukaisesti asiamies äänestäisi hänet nimenneen jäsenen antamien ohjeiden mukaisesti, minkä johdosta jäsen voisi edellyttää, että asiamies antaa selvityksen äänioikeuden käytöstä. Jos asiamies edustaisi useaa jäsentä, asiamiehellä olisi oikeus äänestää eri tavoin eri jäsenten osalta.
13 §.Yleiskokous. Pykälässä säädettäisiin päätösvallan käyttämisestä yhteishallinnointiorganisaation yleiskokouksessa.
Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation kaikilla äänioikeutetuilla jäsenillä olisi oikeus osallistua yleiskokoukseen ja käyttää äänioikeuttaan siellä. Äänioikeuden käyttämistä voitaisiin rajoittaa yhteishallinnointiorganisaation säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä tai jäsenyysehdoissa ainoastaan jäsenyyden keston tai jäsenen saamien tai vielä saamatta olevien tekijänoikeuskorvausten määrän perusteella ja edellyttäen, että nämä perusteet määritettäisiin ja niitä sovellettaisiin tasapuolisesti ja oikeasuhteisesti. Momentti vastaa direktiivin 8 artiklan 9 kohtaa.
Äänioikeutetulla jäsenellä tarkoitettaisiin yhdistyslain, osuuskuntalain tai eurooppaosuuskuntalain mukaista jäsentä sekä sellaista osakeyhtiön tai eurooppayhtiön osakasta, jonka osake oikeuttaa äänioikeuteen yhtiössä. Sen sijaan yhdistyksen kunnia- tai kannatusjäsen ei välttämättä ole äänioikeutettu, kuten ei myöskään osakeyhtiölain mukaisen äänivallattoman osakkeen omistaja. Pykälällä ei olisi vaikutusta yhteishallinnointiorganisaation sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen määräykseen tai lain säännökseen jäsenen eroamisesta, erottamisesta tai äänimäärästä.
Pykälän 2 momentin mukaan yleiskokous olisi kutsuttava koolle vähintään kerran vuodessa. Tämä vastaa direktiivin 8 artiklan 2 kohtaa.
Osakeyhtiölaissa ja osuuskuntalaissa on säädetty, että kokous on pidettävä kuuden kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä. Yhdistyslaissa säädetään vain siitä, että kokous on pidettävä yhdistyksen säännöissä määrättynä aikana. Koska voimassa oleva lainsäädäntö periaatteessa mahdollistaa kokouksen pitämisen harvemmin kuin kerran vuodessa, on tarkoituksenmukaista selventää oikeustila tältä osin.
Pykälän 3 momentin mukaan yhdistys- tai osuuskuntamuotoisen yhteishallinnointiorganisaation säännöissä voidaan määrätä, että jäsenten päätösvaltaa joko kaikissa tai joissakin asioissa käyttää jäsenten, vähintään neljän vuoden välein valitsema valtuutettujen kokous tai edustajisto. Edellytyksenä on, että jäsenten asianmukainen ja tehokas osallistuminen valtuutettujen tai edustajiston valintaan varmistetaan ja että eri oikeudenhaltijaryhmiin kuuluvat jäsenet ovat tasapuolisesti ja tasapainoisesti edustettuina valtuutettujen kokouksessa tai edustajistossa. Valtuutettujen kokouksella tarkoitetaan yhdistyslain mukaista valtuutettujen kokousta ja osuuskuntalain mukaista edustajistoa.
Momentti vastaa direktiivin 8 artiklan 11 kohtaa.
14 §.Yleiskokouksessa päätettävät asiat. Pykälässä säädettäisiin yleiskokouksessa päätettävistä asioista sekä päätösvallan delegoimisesta tietyissä tapauksissa. Pykälä perustuu direktiivin 8 artiklan 2—8 kohtaan.
Pykälän 1 momentin säännökset yhteishallinnointiorganisaation yleiskokouksessa päätettävistä asioista täydentäisivät muissa laeissa olevia säännöksiä yleiskokouksessa päätettävistä asioista.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokouksessa olisi päätettävä yhteishallinnointiorganisaation jäsenyysehdoista, sikäli kuin niistä ei määrätä säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä.
Yhdistyslain mukaan hallitus hyväksyy jäsenet, eikä yhdistyslaissa ole yleistä määräystä jäsenyysehdoista. Yhdistyslakiin ei sisälly kieltoa ottaa sääntöihin määräystä jäsenyysehdoista. Ehdotettavan säännöksen mukaisesti yhdistyksissä päätösvalta yhdistyksen yleisistä jäsenyysehdoista olisi yhdistyksen kokouksella.
Osuuskuntalain mukaan hallitus päättää jäsenhakemuksen hyväksymisestä tai hyväksymismenettelystä ja hyväksymisen edellytyksistä. Lisäksi osuuskuntalaissa säädetään, että säännöissä voidaan määrätä oikeudesta päästä jäseneksi. Yhdistysten ja osuuskuntien osalta ehdotettava säännös merkitsisi sitä, että valta päättää jäsenyysehdoista kuuluisi lain nojalla yleiskokoukselle silloinkin, kun tästä ei ole mainintaa yhdistyksen tai osuuskunnan säännöissä. Yleiskokouksen päätöksellä voitaisiin myös täydentää säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä olevia jäsenyysehtoja. Sen sijaan yleiskokouksen päätöksellä ei voitaisi poiketa säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä olevasta jäsenyysehdosta, vaan jäsenyysehtojen muuttaminen edellyttäisi sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen muuttamista.
Osakeyhtiön osalta jäseneen rinnastetaan osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan rajoittaa oikeutta luovuttaa ja hankkia osake. Yhtiöjärjestyksen muuttamisesta päätetään osakeyhtiön yhtiökokouksessa. Osakkeen hankkimisen tai luovuttamisen rajoittamisesta taikka osakkeeseen liittyvästä äänivallasta ei siten jatkossakaan voitaisi määrätä yhtiökokouksen päätöksellä yhtiöjärjestystä muuttamatta.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation jäsenten kokouksessa olisi päätettävä yhteishallinnointiorganisaation valvontaelimen jäsenten nimittämisestä ja erottamisesta sekä yleisistä periaatteista heille maksettavista palkkioista ja muista etuuksista.
Yhdistyslain mukaan yhdistyksen kokous päättää hallituksen nimittämisestä ja erottamisesta sekä hallituksen jäsenille maksettavista palkkioista. Ehdotettavalla säännöksellä ei ole vaikutusta yhdistyslain nykyiseen soveltamiseen tältä osin.
Osakeyhtiölain mukaan yhtiökokous päättää hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten ja tilintarkastajan valinnasta, jollei osakeyhtiölaissa säädetä tai yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin heidän toimikaudestaan tai valinnastaan. Osuuskuntalaissa on vastaavanlainen säännös. Ehdotettu säännös merkitsisi, että hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten valinnasta olisi päätettävä osakeyhtiön yhtiökokouksessa tai osuuskunnan kokouksessa, eikä yhtiöjärjestyksessä tai osuuskunnan säännöissä voisi asiasta toisin määrätä.
Ehdotettu säännös edellyttäisi, että yhteishallinnointiorganisaation kannustinjärjestelmät ja erityiset vapaaehtoiset etuudet, kuten lisäeläkevakuutuksen tai erorahan myöntäminen, hyväksytetään yleiskokouksella. Sen sijaan lakiin perustuvat eläkkeet ja muut etuudet eivät kuuluisi yhteishallinnointiorganisaation yleiskokouksen päätettäväksi.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokous päättäisi yleisistä periaatteista, joiden mukaisesti oikeudenhaltijoille kuuluvat tekijänoikeuskorvaukset jaetaan. Tällaisiin yleisiin periaatteisiin kuuluu esimerkiksi sen päättäminen, jaetaanko tekijänoikeuskorvaukset oikeudenhaltijoille suoraan tilitettävinä korvauksina vai käytetäänkö niistä osa välillisinä korvauksina oikeudenhaltijoiden yhteiseen lukuun.
Välillisiä, niin sanottuja kollektiivisia korvauksia voidaan käyttää esimerkiksi uusien teosten luomiseksi myönnettäviin stipendeihin ja apurahoihin, oikeudenhaltijoiden koulutukseen, luovan toiminnan muunlaiseen edistämiseen tai muuhun vastaavaan, yhteishallinnointiorganisaation tai siihen kuuluvan oikeudenhaltijoita edustavan yhteisöjäsenen määrittelemään tarkoitukseen. Tekijänoikeuskorvausten jakoperiaatteisiin kuuluvat myös periaatteet, joiden mukaisesti oikeudenhaltijoille suoraan tilitettävät korvaukset jaetaan tietyn teostyypin oikeudenhaltijaryhmien kesken.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokous päättäisi jakamatta jääneiden tekijänoikeuskorvausten käytöstä, mukaan lukien yleisistä periaatteista, joiden mukaisesti jakamattomat varat käytetään. Se, mitä pidetään jakamatta jääneenä tekijänoikeuskorvauksena, määräytyisi 27 §:n säännösten mukaisesti.
Jakamatta jääneiden korvausten käyttöperiaatteisiin kuuluisi esimerkiksi se, jaetaanko ne oikeudenhaltijoiden kesken suorina tai kollektiivisina korvauksina, lisätäänkö varat yhteishallinnointiorganisaation pääomaan tai käytetäänkö ne muulla tavoin. Esitys jakamatta jääneiden tekijänoikeuskorvausten käyttämisestä olisi tuotava yhteishallinnointiorganisaation yleiskokouksen päätettäväksi vuosittain.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokous päättäisi organisaation sijoitusperiaatteista. Yhteishallinnointiorganisaation yleiskokouksen tulisi määritellä yleisellä tasolla, miten organisaation kautta maksettavat tekijänoikeuskorvaukset sijoitetaan siihen asti, kunnes ne jaetaan oikeudenhaltijoille. Yhteishallinnointiorganisaation sijoitustoimintaan sovellettaisiin myös 21 §:n säännöksiä.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokous päättäisi tekijänoikeuskorvauksista ja tekijänoikeuskorvausten sijoittamisesta mahdollisesti saatavista tuloista tehtäviä vähennyksiä koskevista yleisistä periaatteista. Yhteishallinnointiorganisaation yleiskokous päättäisi esimerkiksi siitä, kohdennetaanko hallinnointikulut tietyn teostyypin tai käyttöalueen mukaisesti, vähennetäänkö yhteishallinnointiorganisaation hallinnointikulut ensisijaisesti sijoitustoiminnan tuotoista ja toissijaisesti oikeudenhaltijoille jaettavista korvauksista, tai määritelläänkö hallinnointikulut kiinteänä hintana, joka vähennetään oikeudenhaltijalle maksettavasta tilityksestä.
Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan yleiskokous päättäisi riskienhallintaperiaatteista. Direktiivissä ei määritellä, mitä riskienhallintaperiaatteilla tarkoitetaan. Riskienhallintaan kuuluu yleensä haavoittuvuusanalyysi sekä riskien hallintamenetelmien ja kontrollien toimivuuden arviointi. Riskit voivat liittyä esimerkiksi rahoitusriskeihin, tietotekniikkaan ja tietoturvaan tai palvelun laadun varmistamiseen.
Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan yleiskokous päättäisi kiinteän omaisuuden hankintaa, myyntiä tai kiinnittämistä koskevista periaatteista. Sen sijaan hallitus ja muu yhteishallinnointiorganisaation operatiivinen johto vastaisi yleiskokouksen linjausten mukaisesti omaisuuden hankinnasta, myynnistä tai kiinnittämisestä.
Pykälän 1 momentin 9 kohdan mukaan yleiskokous päättäisi sulautumisesta, tytäryhteisöjen perustamisesta, muiden yhteisöjen taikka niiden osuuksien tai oikeuksien hankinnan hyväksymisestä sekä muista merkittävistä organisatorisista muutoksista, joilla on merkitystä tekijänoikeuden yhteishallinnointiin.
Merkittävillä organisatorisilla muutoksilla tarkoitetaan esimerkiksi pitkäaikaisia yhteistyösopimuksia tai hallinnointitehtävän ulkoistamiseen liittyviä järjestelyitä, joilla on merkitystä tekijänoikeuden yhteishallinnointiin.
Direktiivin 8 artiklan 5 kohdan h alakohdassa mainitaan, että yleiskokouksen tulee päättää yhteenliittymistä. On epäselvää, mitä tällä tarkoitetaan. Direktiivin tavoitteiden näkökulmasta tätä olisi mitä ilmeisimmin tulkittava niin, että yleiskokouksen tulisi päättää kaikesta sellaisesta merkittävästä yhteistyöstä tai organisatorisista järjestelyistä, joilla on vaikutusta yhteishallinnointiin. Tällainen yhteistyö tai organisatorinen järjestely olisi esimerkiksi liittyminen johonkin eurooppalaiseen tai kansainväliseen kattojärjestöön tai tekijänoikeuden yhteishallinnoinnin näkökulmasta merkittävien toimintojen ulkoistaminen.
Tällä kohdalla on myös yhteys organisaation riskienhallintaan, sillä keskeisten toimintojen ulkoistamiseen, esimerkiksi teosrekisterin ylläpitämisen ulkoistamiseen, liittyy myös arvio siitä, vähentääkö se vai lisääkö se yhteishallinnointiorganisaation toiminnallisia ja palvelun laatuun liittyviä riskejä.
Pykälän 1 momentin 10 kohdan mukaan yleiskokous päättäisi lainojen otosta, lainojen myöntämisestä tai lainoille myönnettävien vakuuksien hyväksymisestä. Tämäkin kohta on keskeinen riskienhallintanäkökulmasta ja sen estämiseksi, ettei yhteishallinnointiorganisaatio ylivelkaannu tai yhteishallinnointiorganisaation varoista myönnetä lainoja tai vakuuksia, joiden osalta on olemassa suuri riski, että varoja menetetään.
Pykälän 1 momentin 11 kohdan mukaan yleiskokous päättäisi 41 §:ssä tarkoitetun vuotuisen avoimuusraportin hyväksymisestä. Eri yhteisömuotoja koskevassa lainsäädännössä lähtökohtana on, että yleiskokous päättää tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on selkeyttää sitä, mikä elin hyväksyy vuotuisen avoimuusraportin, jos yhteishallinnointiorganisaation vuotuisena avoimuusraporttina ei käytetä sen tilinpäätöstä ja toimintakertomusta.
Pykälän 2 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokous voisi siirtää yhteishallinnointiorganisaation valvontaelimelle päätösvallan 1 momentin 7—10 kohdassa tarkoitetuissa asioissa, jotka koskevat organisaation riskienhallintaperiaatteita, kiinteän omaisuuden hankintaa, myyntiä tai kiinnittämistä koskevia periaatteita, sulautumista ja yhteenliittymistä sekä lainojen ottoa, lainojen myöntämistä tai lainoille myönnettävistä vakuuksista. Päätösvallan siirto olisi mahdollista toteuttaa myös yleiskokouksen päätöksellä tai yhteisön sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen määräyksellä.
Pykälän 3 momentin mukaan yleiskokous voisi siirtää päätösvallan valvontaelimenä toimivalle hallintoneuvostolle myös yhteishallinnointiorganisaation jäsenyysehtojen osalta, sikäli kuin niistä ei määrätä säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä.
4 luku. Jäsenten ja oikeudenhaltijoiden etujen valvonta yhteishallinnointiorganisaatiossa
15 §.Yhteisön valvontaelin. Pykälässä säädettäisiin valvontaelimestä, jonka tehtävänä olisi valvoa yhteishallinnointiorganisaation liiketoiminnan johtamista ja käyttää yleiskokouksen sille mahdollisesti siirtämää päätösvaltaa. Pykälä perustuu direktiivin 9 artiklaan.
Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokouksen tulisi nimetä valvontaelin. Valvontaelimessä tulisi eri oikeudenhaltijaryhmiin kuuluvien yhteishallinnointiorganisaation jäsenten olla tasapuolisesti ja tasapainoisesti edustettuina. Valvontaelimen jäseneksi ei voitaisi nimittää yhteishallinnointiorganisaation toimitusjohtajaa eikä myöskään muuta organisaation palveluksessa olevaa henkilöä.
Koska valvontaelimenä toimisi hallitus ja koske direktiivi lähtee siitä, että valvontaelin valvoo liiketoiminnan johtamista, lain 17 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset yhteishallinnointiorganisaation liiketoiminnan johtamisesta. Mainittu pykälä edellyttäisi, että yhteishallinnointiorganisaatiossa on liiketoiminnan johtamisesta vastaava henkilö, joka ei saa olla hallituksen jäsen. Kaikissa Suomessa toimivissa yhteishallinnointiorganisaatioissa on toimitusjohtaja tai toiminnanjohtaja, joka vastaa yhteishallinnointiorganisaation päivittäisestä johtamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaisesti valvontaelimenä toimisi yhteishallinnointiorganisaation hallitus, jos organisaation hallintorakenne on yksitasoinen. Kaksitasoisessa hallintorakenteessa valvontaelimenä toimisi hallintoneuvosto.
Pykälän 3 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation valvontaelimenä toimivan hallituksen tai hallintoneuvoston tehtävänä olisi, sen lisäksi mitä muussa laissa sen tehtäväksi säädetään, valvoa yhteishallinnointiorganisaation liiketoiminnan johtamisesta vastaavien henkilöiden toimintaa ja tehtävien suorittamista, samoin kuin jäsenten yleiskokouksen päätösten ja erityisesti 14 §:n 1 momentin 3—6 kohdassa tarkoitettujen yleisten periaatteiden toteutumista. Lisäksi valvontaelin käyttäisi yleiskokouksen sille siirtämiä valtuuksia niiltä osin, kuin toimivallan siirtäminen olisi direktiivin ja lain mukaan sallittua. Valvontaelin raportoisi myös vuosittain jäsenten yleiskokoukselle tekemistään havainnoista ja päätösvaltansa käytöstä.
16 §.Säätiön valvontaelin. Pykälän 1 momentin mukaan oikeudenhaltijoiden etuja valvoisi säätiömuotoisessa yhteishallinnointiorganisaatiossa säätiölain mukainen hallintoneuvosto, johon kuuluisi edustajia yhteishallinnointiorganisaation edustamista eri oikeudenhaltijaryhmistä. Säätiön hallintoneuvostosta säädetään säätiölain 3 luvussa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hallintoneuvoston on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa. Tältä osin säännös vastaa sitä, mitä ehdotetussa 13 §:n 2 momentissa säädettäisiin yleiskokouksesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asioista, jotka kuuluisivat säätiömuotoisessa yhteishallinnointiorganisaatiossa hallintoneuvoston päätösvaltaan. Momentti olisi pakottava, eikä säätiön säännöissä tältä osin voitaisi määrätä toisin hallintoneuvoston tehtävistä. Momentissa mainitut asiat vastaavat pääsääntöisesti sitä, mitä yleiskokouksen päätettäväksi säädetään 14 §:ssä ja mitä säätiölaissa säädetään hallintoneuvoston tehtävistä. Säätiön hallintoneuvoston päätettäväksi säädettäisiin 14 §:stä poiketen lähinnä toimitusjohtajan palkkio ja muut etuudet. Päätös esimerkiksi toimitusjohtajan erorahasta tai vapaaehtoisesta eläkejärjestelystä kuuluisi siten lain mukaan säätiön hallintoneuvostolle. Tätä on pidetty tärkeänä, koska säätiömuotoisen yhteishallinnointiorganisaation muissa elimissä ei välttämättä olisi oikeudenhaltijoiden edustusta läsnä.
Pykälä vastaa direktiivin 14 johdantokappaleen vaatimusta, jonka mukaan direktiivin säännöksiä tulee soveltaa yhteishallinnointiorganisaatioon riippumatta sen oikeudellisesta muodosta ja jonka mukaan sen tulisi soveltua myös säätiöihin. Koska säätiöllä ei ole jäseniä tai yleiskokousta, oikeudenhaltijoiden intressien suojaaminen on turvattava muulla tavalla kuin jäsenten osallistumisella organisaation päätöksentekoon, toisin sanoen valvontaelimenä toimivan hallintoneuvoston kautta.
17 §.Yhteishallinnointiorganisaation liiketoiminnan johtaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaatiolla tulee olla toimitusjohtaja tai muu organisaation päivittäisestä johtamisesta vastaava yhteisön tai säätiön palveluksessa oleva henkilö, joka vastaa yhteishallinnointiorganisaation liiketoiminnan johtamisesta. Säännöksen tarkoituksena on direktiivin vaatimusten mukaisesti erottaa yhteishallinnointiorganisaation päivittäinen johtaminen yhteishallinnointiorganisaation valvontaelimestä, joka valvoo yleiskokouksen päätösten toimeenpanoa ja yhteishallinnointiorganisaation päivittäistä johtamista.
Pykälän 2 momentin mukaan toimitusjohtajan tai muun organisaation päivittäisestä johtamisesta vastaavan organisaation palveluksessa olevan henkilön tehtävänä olisi hoitaa yhteishallinnointiorganisaation juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Tällä henkilöllä olisi 3 momentin mukaisesti velvollisuus antaa valvontaelimelle ja sen jäsenelle tiedot, jotka ovat tarpeen valvontatoiminnon tehtävien hoitamiseksi.
Direktiivi edellyttää, että valvontaelin ei saa osallistua yhteishallinnointiorganisaation liiketoiminnan johtamiseen, vaan sen tehtävänä on valvoa sitä. Näin ollen direktiivin velvoitteiden voimaan saattamiseksi on tarpeen säätää, että yhteishallinnointiorganisaatiolla tulee olla toimitusjohtaja tai muu organisaation päivittäisestä johtamisesta vastaava yhteisön tai säätiön palveluksessa oleva henkilö, joka vastaa liiketoiminnan johtamisesta.
Osuuskuntalaki, osakeyhtiölaki ja säätiölaki sisältävät säännökset toimitusjohtajasta. Yhdistyslaissa ei ole säädetty toimitusjohtajasta, mutta siinä ei ole myöskään asetettu estettä sille, että yhdistys ottaisi toimitusjohtajan. Osakeyhtiölaki puolestaan mahdollistaa sen, että toimitusjohtaja voi olla samanaikaisesti myös hallituksen jäsen. Osuuskuntalain ja säätiölain säännökset vastaavat osakeyhtiölain säännöksiä.
Ehdotettavan lain etusijaperiaatteen mukaisesti yhteishallinnointiorganisaation toimitusjohtaja tai muu organisaation päivittäisestä johtamisesta vastaava henkilö ei lain voimaantulon jälkeen saisi toimia hallituksen jäsenenä, ellei osakeyhtiöllä tai osuuskunnalla ole hallintoneuvostoa, joka siinä tapauksessa toimisi tämän lain mukaisena valvontaelimenä.
18 §.Eturistiriitojen välttäminen. Pykälässä säädettäisiin yleisistä periaatteista ja toimenpiteistä mahdollisten organisaation johdon ja oikeudenhaltijoiden välisten eturistiriitatilanteiden välttämiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation olisi toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tunnistaakseen ja ehkäistäkseen eturistiriitatilanteita sekä rajoittaakseen niiden vaikutusta organisaation edustamien oikeudenhaltijoiden yhteisiin etuihin.
Kyse on eturistiriitojen käsittelyä koskevasta yleisestä velvoitteesta, joka ohjaa yhteishallinnointiorganisaatiota suunnitelmalliseen toimintaan ja eturistiriitatilanteiden huomioon ottamiseen. Suunnitelmat eturistiriitojen torjumiseksi ovat myös osa yhteishallinnointiorganisaation riskienhallintaa, mutta direktiivissä on eturistiriitatilanteiden hallintaa varten erityisiä säännöksiä. Ehdotetun 2 momentin mukaisen sidonnaisuusilmoituksen antaminen on tärkeää eturistiriitojen tunnistamiseksi. Yhteishallinnointiorganisaation tulee kuitenkin myös muilta osin arvioida, miten voidaan välttää eturistiriitatilanteiden syntymistä, millä keinoin voidaan tunnistaa eturistiriitoja ja mihin toimenpiteisiin eturistiriitatilanteissa ryhdytään.
Pykälän 2 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation toimitusjohtajan tai muun yhteishallinnointiorganisaation liiketoiminnan päivittäisestä johtamisesta vastaavan ja valvontaelimen jäsenen tulisi antaa vuosittain yleiskokoukselle henkilökohtaiset lausumat sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen edellytyksiään hoitaa tehtäväänsä. Sidonnaisuuslausuman tulee sisältää tiedot vallitsevista tai mahdollisista ristiriidoista henkilökohtaisten ja yhteishallinnointiorganisaation etujen välillä sekä niiden velvoitteiden välillä, joita henkilöllä on yhteishallinnointiorganisaatiota kohtaan ja toista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kohtaan.
Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi henkilön omistusosuus tai muu varallisuusoikeudellinen asema yhteishallinnointiorganisaatiossa, yhteishallinnointiorganisaatiolta edellisellä tilikaudella saatu palkka ja palkkiot, mukaan lukien vapaaehtoiset eläkevakuutukset, luontoisetuudet ja muuntyyppiset etuudet, sekä oikeudenhaltijan ominaisuudessa yhteishallinnointiorganisaatiolta edellisellä tilikaudella saadut tekijänoikeuskorvaukset. Tietojen tulisi koskea myös muita oikeuksia, etuuksia tai sellaista asemaa yhteishallinnointiorganisaatiossa tai sen omistuksessa tai määräysvallassa olevassa yhteisössä tai säätiössä, jolla voi olla merkitystä hänen edellytyksiinsä hoitaa tehtäväänsä.
Pykälän tarkoituksena on varmistaa, että yleiskokouksen tietoon tulevat kaikki sellaiset seikat, jotka saattavat aiheuttaa eturistiriidan kyseisen henkilön etujen ja yhteishallinnointiorganisaation etujen välillä. Pykälä vastaa direktiivin 10 artiklaa, jonka sisältöä on kuitenkin ollut tarpeen selventää laissa. Ehdotettu pykälä perustuu tulkintaan siitä, mitä direktiivin säännöksillä on tarkoitettu.
5 luku. Tekijänoikeuskorvausten hallinnointi
19 §.Huolellisuus tekijänoikeuskorvausten keräämisessä ja hallinnoimisessa. Pykälässä säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation yleisestä huolellisuusvelvoitteesta tekijänoikeuskorvausten keräämisessä ja hallinnoinnissa. Pykälä vastaa direktiivin 11 artiklan 2 kohtaa.
Yhteishallinnointiorganisaation keskeisiin tehtäviin kuuluu tekijänoikeuskorvausten kerääminen oikeudenhaltijoiden lukuun. On siten perusteltua asettaa erityistä painoarvoa sille, että yhteishallinnointiorganisaatio toimii huolellisesti korvausten keräämisessä ja jakamisessa ja että taloudenpito muiltakin osin on vastuullista ja läpinäkyvää suhteessa oikeudenhaltijoihin.
20 §.Tekijänoikeuskorvausten pitäminen erillään muusta varallisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation olisi pidettävä tilinpidossaan erillään toisaalta tekijänoikeuskorvaukset ja niiden sijoittamisesta saatavat tulot ja toisaalta yhteishallinnointiorganisaation omat varat ja omasta toiminnasta saatavat tulot. Omilla varoilla tarkoitetaan muita kuin tekijöille suorina tai välillisinä korvauksina jaettavaksi tarkoitettuja varoja. Omaa varallisuutta ja omasta toiminnasta saatavaa tuloa kertyy ensisijaisesti hallinnointipalkkioista ja mahdollisesta muusta palvelutoiminnasta tai tilaisuuksien järjestämisestä. Omaan varallisuuteen kuuluu yhteishallinnointiorganisaation omistuksessa oleva kiinteä ja irtain omaisuus, kuten toimistokalusteet.
Pykälän tarkoituksena on varmistaa tilinpidon läpinäkyvyys ja se, että tekijöille kerätyt korvaukset ja niiden sijoittamisesta kertyvät tuotot päätyvät tekijöiden hyväksi eivätkä jää yhteishallinnointiorganisaatiolle. Pykälä ei edellytä, että varoja säilytetään erillisellä tilillä tai muutoin pidetään fyysisesti erillään muusta varallisuudesta. Säännös vastaa direktiivin 11 artiklan 3 kohtaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaatio ei saa käyttää tekijänoikeuskorvauksia tai tekijänoikeuskorvausten sijoittamisesta saatuja tuloja muuhun tarkoitukseen kuin jaettavaksi oikeudenhaltijoille, ellei yleiskokous tai säätiön hallintoneuvosto toisin ole päättänyt lain 14 tai 16 §:n mukaisesti. Säännös vastaa direktiivin 11 artiklan 4 kohtaa.
Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että kerätyt tekijänoikeuskorvaukset tulevat oikeudenhaltijoiden hyväksi eivätkä siirry, ainakaan ilman erillistä yleiskokouksen päätöstä, yhteishallinnointiorganisaation omaisuudeksi tilinpidossa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että oikeudenhaltijalle kuuluva tekijänoikeuskorvaus, jota ei voida jakaa 24 §:ssä säädetyssä määräajassa sen vuoksi, että asianomaisia oikeudenhaltijoita ei ole voitu tunnistaa tai tavoittaa, on pidettävä erillään muista varoista yhteishallinnointiorganisaation tilinpidossa. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että oikeudenhaltijalla, joka ilmaantuu kolmen vuoden kuluessa siitä vuodesta, jolloin korvaus kerättiin, olisi käytännössä mahdollisuus saada tietoa hänelle kerätystä korvauksesta ja mahdollisuus saada korvaus itselleen. Kyseisen ajanjakson umpeuduttua kyseiset varat voitaisiin käyttää 27 §:n mukaisesti jakamatta jääneinä tekijänoikeuskorvauksina.
Säännös vastaa direktiivin 13 artiklan 2 kohtaa.
21 §.Tekijänoikeuskorvausten sijoittaminen. Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan yhteishallinnointiorganisaation tulisi noudattaa yhteisön yleiskokouksen, tai jos se on säätiö, hallintoneuvoston päätöstä sijoitustoiminnan yleisistä periaatteista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että mahdollisessa eturistiriitatapauksessa yhteishallinnointiorganisaation tulisi varmistaa, että sijoitus tehdään pelkästään niiden oikeudenhaltijoiden edun mukaisesti, joiden hyväksi kyseiset tekijänoikeuskorvaukset on kerätty. Edelleen varat tulisi sijoittaa siten, että varmistetaan sijoitusten suojaus, varmuus, rahaksi muutettavuus ja tuottavuus. Varat tulisi myös hajauttaa riittävästi, jotta vältetään liiallinen riippuvuus jostakin yksittäisestä varojen lajista ja riskien kasautuminen.
Pykälän tarkoituksena on suojata oikeudenhaltijoiden taloudellisia intressejä silloin, kun yhteishallinnointiorganisaatio sijoittaa heille kuuluvia tekijänoikeuskorvauksia heidän yhteiseen lukuunsa. On varsin tavanomaista, että yhteishallinnointiorganisaatio tekee sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia sijoituksia. Koska tekijänoikeuskorvauksia yleensä jaetaan oikeudenhaltijoille kerran vuodessa, voidaan katsoa, että lyhytaikaiset sijoitukset kuuluvat hyvään taloudenhoitoon. Sijoitustuotoilla voidaan pienentää hallinnointipalkkiota ja näin varmistaa, että oikeudenhaltijoille jaetaan mahdollisimman suuri osa tulosta. Silloinkin, kun varoja sijoitetaan riskisijoitusinstrumentteihin, sijoitussalkkuun liittyviä riskejä voidaan vähentää esimerkiksi hajauttamalla sijoitukset eri osakelajeihin tai sijoitusinstrumentteihin.
Direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että sijoitukset tehdään oikeudenhaltijoiden etujen mukaisesti. Direktiivin mukaan jäsenten yleiskokouksen päätöksillä ohjataan yhteishallinnointiorganisaation sijoitustoimintaa ja asetetaan sijoitustoiminnassa yhteisesti hyväksytty riskitaso.
Mikäli tekijänoikeuskorvausten kohdentaminen eri oikeudenhaltijaryhmille on mahdollista tehdä jo tulojen keräysvaiheessa, yhteishallinnointiorganisaatiossa voidaan päättää, että eri oikeudenhaltijoille kuuluvien tulojen sijoittaminen tehdään kunkin oikeudenhaltijaryhmän etujen mukaisesti yleiskokouksen tai valvontaelimen päättämien sijoitustoimintaa koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti.
Direktiivin 27 johdantokappaleen mukaan tarkoituksena on huolehtia oikeudenhaltijoiden oikeuksien korkeatasoisesta suojasta ja varmistaa, että kaikki tällaisten oikeuksien hyödyntämisestä mahdollisesti saatavat tulot koituvat oikeudenhaltijoiden hyödyksi. Siksi yhteishallinnointiorganisaation tekemiä ja hallussaan pitämiä sijoituksia olisi hallinnoitava noudattaen kriteerejä, jotka velvoittavat yhteishallinnointiorganisaation varovaisuuteen ja antavat sille mahdollisuuden valita turvallisimman ja tehokkaimman sijoituspolitiikan. Yhteishallinnointiorganisaation olisi voitava päättää varojen kohdentamisesta, joka soveltuu sijoitettujen tekijänoikeuskorvausten mahdollisen riskialtistuksen luonteeseen ja kestoon eikä perusteetta vaaranna oikeudenhaltijoille kuuluvia tekijänoikeuskorvauksia.
Pykälä vastaa direktiivin 11 artiklan 5 kohtaa.
22 §.Hallinnointipalkkio ja muut vähennykset. Pykälässä säädettäisiin hallinnointipalkkioiden ja muiden vähennysten perimisestä ja niistä tiedottamisesta. Pykälä perustuu direktiivin 12 artiklan 1—3 kohtaan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaatiolla on velvollisuus tiedottaa edustamilleen oikeudenhaltijoille kulloinkin voimassa olevasta hallinnointipalkkiosta ja muista tekijänoikeuskorvauksiin ja korvausten sijoittamisesta saataviin tuloihin sovellettavista vähennyksistä. Tiedottamisvelvollisuuden hoitamiseksi ei kuitenkaan tarvitsisi lähettää kullekin oikeudenhaltijalle kohdennettuja viestejä, vaan riittäisi, että organisaatio tiedottaa asiasta verkkosivuillaan.
Pykälän 2 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation palveluistaan perimien palkkioiden ja muiden vähennysten tulee olla kohtuullisia suhteessa palvelujen laatuun ja laajuuteen. Palkkiot ja vähennykset eivät saisi myöskään ylittää yhteishallinnointiorganisaatiolle tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien hallinnoinnista aiheutuvia perusteltuja ja dokumentoituja kustannuksia. Kohtuuttomana voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että yhteishallinnointiorganisaatiolle tekijänoikeuden hallinnoimisesta aiheutuvat kustannukset olisivat yhtä suuret tai jopa suuremmat kuin tekijänoikeuskorvaukset, joita kerätään teoksen tai muun suojan kohteen käytöstä.
23 §.Tasapuolinen pääsy oikeudenhaltijoiden yhteisiin tarkoituksiin tarjottaviin palveluihin ja etuihin. Pykälässä säädettäisiin, että jos tekijänoikeuskorvauksia tai tekijänoikeuskorvausten sijoittamisesta saatavia tuloja käytetään yhteishallinnointiorganisaation päätöksellä oikeudenhaltijoiden tai tietyn oikeudenhaltijaryhmän yhteisiin tarkoituksiin, esimerkiksi apurahoihin tai koulutukseen, näiden tulee olla oikeudenhaltijoiden saatavilla tasapuolisin perustein. Säännös ilmentää oikeudenhaltijoiden tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatetta.
Pykälä perustuu 12 artiklan 4 kohtaan.
24 §.Velvollisuus tilittää tekijänoikeuskorvaukset oikea-aikaisesti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oikeudenhaltijoille tulee tilittää tekijänoikeuskorvaukset mahdollisimman nopeasti ja täsmällisesti yhteishallinnointiorganisaation vahvistamien yleisten jakoperiaatteiden mukaisesti. Yleisistä jakoperiaatteista päättäisi yleiskokous 14 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan tekijänoikeuskorvaus tulisi maksaa yhdeksän kuukauden kuluessa sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeuskorvaus kerättiin, ellei tämä ole mahdotonta. Hyväksyttävä objektiivinen syy maksun viivästymiselle voisi olla esimerkiksi puutteellinen tai virheellinen raportointi tai muu seikka, joka vaikeuttaa maksun kohdentamista. Direktiivin mukaan hyväksyttävänä syynä viivästymiselle ei voida kuitenkaan pitää esimerkiksi sitä, että tekijänoikeuskorvaukset on sijoitettu määräajaksi.
Ehdotettu pykälä vastaa direktiivin 13 artiklan 1 kohtaa.
25 §.Oikeudenhaltijoille tilityksen yhteydessä annettavat tiedot. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, jotka yhteishallinnointiorganisaation tulee antaa vähintään kerran vuodessa niille oikeudenhaltijoille, joille se on kohdistanut tai tilittänyt tekijänoikeuskorvauksia kyseiseltä tilikaudelta. Momentti vastaa direktiivin 18 artiklan 1 kohtaa.
Pykälää sovellettaisiin lähtökohtaisesti vain oikeudenhaltijalle suoraan maksettaviin korvauksiin, sillä välillisiä korvauksia ei kohdisteta yksittäiselle oikeudenhaltijalle.
Korvauksen kohdistamisella tarkoitetaan, että korvaus voidaan liittää tiettyyn oikeudenhaltijaan. Kohdistaminen tapahtuu ennen korvauksen tilittämistä eli rahasuorituksen maksamista oikeudenhaltijalle. Kohdistaminen ei siis edellytä, että korvaus on maksettu oikeudenhaltijalle. Yhteishallinnointiorganisaation tilityssäännöissä määrätään usein alaraja tilitettäville summille, sillä tilityskustannusten vuoksi ei ole kustannustehokasta tilittää pieniä summia.
Oikeudenhaltijalle annettaviin tietoihin kuuluvat oikeudenhaltijan yhteystiedot, joita oikeudenhaltija on valtuuttanut yhteishallinnointiorganisaation käyttämään hänen tunnistamisekseen ja tavoittamisekseen. Samalla oikeudenhaltijalle tulee luonteva tilaisuus tarkistaa ja korjata yhteishallinnointiorganisaatiolla mahdollisesti oleva virheellinen tai vanhentunut tieto.
Oikeudenhaltijalle on lisäksi annettava tiedot hänelle kohdistetuista tekijänoikeuskorvauksista sekä hänelle tilitetyistä korvauksista kussakin hallinnoitavien oikeuksien luokassa ja käyttötyypissä. Oikeuksien luokilla ja käyttötyypeillä tarkoitetaan 5 §:n mukaista jaottelua ja määrittelyä.
Oikeudenhaltijalle on annettava tietoa myös käyttöalueesta ja käyttökaudesta, johon korvaus liittyy, jos tällainen tieto on saatavilla, sekä tietoa hallinnointipalkkioista ja muista vähennyksistä.
Oikeudenhaltijan intressissä voi olla myös tietää, minkä verran hänelle on kohdistettu korvauksia huolimatta siitä, että tilityksen alaraja ei ole ylittynyt. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun yhteishallinnointiorganisaation tilityssääntöjen mukaan korvaukset kerääntyvät useamman vuoden aikana ja tilitetään oikeudenhaltijalle, jos tilitysäännön alaraja ylittyy kyseiseltä ajanjaksolta. Näin ollen myös tieto kohdennetuista mutta vielä tilittämättömistä tekijänoikeuskorvauksista olisi annettava oikeudenhaltijalle.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin mukainen tiedonantovelvollisuus olisi myös yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisöllä, joka tilittää tekijänoikeuskorvauksia edelleen oikeudenhaltijoille.
26 §.Velvollisuus ryhtyä riittäviin toimiin oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi. Pykälässä säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta ryhtyä toimiin oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation olisi ryhdyttävä riittäviin toimiin oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi niissä tapauksissa, joissa teosten ja muiden suojan kohteiden käytöstä suoritettu raportointi tämän mahdollistaa. Toimien riittävyyden arvioinnin osalta tulisi ottaa huomioon oikeudenhaltijoiden taloudellinen etu, oikeudenhaltijoiden tunnistamisen ja tavoittamisen mahdollistavien tietolähteiden olemassaolo sekä oikeudenhaltijoiden tunnistamisesta ja tavoittamisesta aiheutuvat kustannukset. Yhteishallinnointiorganisaation tulisi myös julkaista yleisön saatavilla olevilla verkkosivuillaan tieto noudattamastaan menettelystä oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi suomeksi ja ruotsiksi.
Ehdotettavilla säännöksillä pyritään turvaamaan oikeudenhaltijoiden oikeus korvaukseen teoksensa käytöstä sekä lisäämään yhteishallinnointiorganisaatioiden toiminnan läpinäkyvyyttä tältä osin. Joissakin tilanteissa ei ole mahdollista tai kohtuullista edellyttää, että käyttäjät raportoivat yksityiskohtaisesti teosten käytöstä. Näin on tyypillisesti esimerkiksi julkisissa tiloissa soitettavan taustamusiikin osalta taikka teosten opetuskäytön osalta. Tällöin korvaus jaetaan jonkin muun menetelmän, esimerkiksi otantatutkimusten perusteella.
Säännös ei velvoita yhteishallinnointiorganisaatiota vaatimaan teosten tai muiden suojan kohteiden käytöstä täsmällistä selvitystä, mutta edellyttää, että mahdollinen käyttäjän antama käyttöä koskeva selvitys otetaan huomioon yhteishallinnointiorganisaatiossa tekijänoikeuskorvausten kohdentamisessa ja maksamisessa.
Direktiivissä ei tarkemmin määritellä, mitkä toimet ovat riittäviä oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi. Ehdotettavien säännösten soveltamista ajatellen on ollut tarpeen, että joustavaa normia täydennetään yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudella julkaista noudattamansa periaatteet oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi. Koska oikeuksien yhteishallinnointia koskevien tilanteiden välillä on suuria eroja, joustava normi yhdistettynä tiedonantovelvoitteeseen vastaa direktiivin hengen mukaista tasapainoa oikeudenhaltijoiden etujen ja yhteishallinnoinnin toimivuuden välillä.
Pykälän 2 momentissa asetettaisiin määräaika, jonka kuluessa tiedot tunnistamattomiksi tai tavoittamattomiksi jääneistä oikeudenhaltijoista tulisi julkaista. Yhteishallinnointiorganisaation tulisi viimeistään vuoden kuluessa sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeuskorvaukset kerättiin, asettaa edustamiensa oikeudenhaltijoiden, jäsenten ja yhteishallinnointiorganisaatioiden saataville hallussaan olevat tiedot teoksista ja muista suojan kohteista, joiden yhtä tai useampaa oikeudenhaltijaa ei ole tunnistettu tai tavoitettu. Julkaistaviin tietoihin kuuluisivat teoksen tai muun suojan kohteen nimi, oikeudenhaltijan nimi, kustantajan tai tuottajan nimi, sekä kaikki muut saatavilla olevat olennaiset tiedot, jotka voisivat olla hyödyksi oikeudenhaltijaa tunnistettaessa. Muita olennaisia tietoja, jotka voisivat olla hyödyksi oikeudenhaltijaa tunnistettaessa, olisivat esimerkiksi teoksen julkaisuvuosi ja julkaisumaa.
Säännös soveltuu tilanteisiin, joissa tekijänoikeuskorvausten kohdentaminen perustuu täsmälliseen käyttöä koskevaan selvitykseen. Velvoitteen yleisenä edellytyksenä olisi, että oikeudenhaltijalle on kertynyt yhteishallinnointiorganisaation tilityssäännön mukaisesti tilitettävä tekijänoikeuskorvaus. Yhteishallinnointiorganisaation olisi asetettava saataville tiedot, joita yhteishallinnointiorganisaatiolla on hallussaan tai jotka se on saanut haltuunsa pykälän 1 momentin mukaisen selvitystyön johdosta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaation olisi asetettava yleisön saataville verkkosivuilleen kaikki saatavilla olevat 2 momentissa tarkoitetut tiedot teoksista, joiden oikeudenhaltijoita ei ole tunnistettu ja tavoitettu kahden vuoden kuluessa sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeuskorvaukset kerättiin. Tiedot tulisi asettaa saataville viipymättä mainitun ajan päätyttyä.
Pykälä perustuu direktiivin 13 artiklan 3 kohtaan. On huomattava, että suomenkielisessä direktiivitekstissä määräajan laskemisen yhteydessä käytetään sana ”ennen”, kun vastaava ilmaisu ruotsinkielisessä ja muissa kieliversioissa on ”jälkeen”. Käännösvirhe vaikuttaisi 13 artiklan 3 kohdassa säädetyn määräajan pituuteen. Esitys poikkeaa siksi tältä osin suomenkielisestä direktiivitekstistä.
27 §.Jakamatta jääneiden tekijänoikeuskorvausten käyttö. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos oikeudenhaltijalle kuuluvaa tekijänoikeuskorvausta ei voida jakaa kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeuskorvaukset kerättiin, korvausta pidettäisiin jakamatta jääneenä tekijänoikeuskorvauksena. Se, että korvausta ei voida jakaa, voi johtua esimerkiksi siitä, että oikeudenhaltijaa ei tiedetä tai tavoiteta. Edellytyksenä olisi lisäksi, että yhteishallinnointiorganisaatio on ryhtynyt riittäviin toimiin oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi 26 §:n mukaisesti. Jos oikeudenhaltija ilmaantuu edellä mainitun kolmen vuoden kuluessa, yhteishallinnointiorganisaation olisi tilitettävä korvaus kyseiselle oikeudenhaltijalle.
Ehdotettavalla säännöksellä ei olisi vaikutusta velan vanhentumiseen. Jos oikeudenhaltija ilmaantuu mainitun kolmen vuoden kuluessa, yhteishallinnointiorganisaation velkaan oikeudenhaltijalle sovelletaan yleisiä velan vanhentumista koskevia säännöksiä. Velan vanhentumista koskevan lain (728/2003) mukaisesti tekijänoikeuskorvausta koskeva velka vanhenee kolmen vuoden kuluessa siitä, kun oikeudenhaltija on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää saatavastaan.
Ehdotettava kolmen vuoden määräaika vastaa tekijänoikeuslain sopimuslisenssiä koskevassa 26 §:n 5 momentissa säädettyä määräaikaa. Kyseisen säännöksen mukaan oikeus henkilökohtaiseen korvaukseen raukeaa kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona teoksesta on valmistettu kappaleita, taikka sitä on välitetty tai lähetetty, jos korvausta koskevaa vaatimusta ei siinä ajassa todistettavasti ole esitetty.
Jakamatta jääneiden tekijänoikeuskorvausten käyttämisestä päättäisi 2 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokous tai säätiömuotoisen yhteishallinnointiorganisaation hallintoneuvosto.
Pykälä vastaa direktiivin 13 artiklan 4 kohtaa.
6 luku. Oikeuksien hallinnointi toisen yhteishallinnointiorganisaation puolesta
28 §.Kielto kohdella syrjivästi edustussopimuksen nojalla edustettuja oikeudenhaltijoita. Ehdotettavan pykälän mukaan lisensioiva yhteishallinnointiorganisaatio ei saisi soveltaa eri ehtoja tai muutoin kohdella syrjivästi oikeudenhaltijoita, joiden oikeuksia se hallinnoi edustussopimuksen nojalla. Kielto kohdella edustussopimuksen nojalla edustettuja oikeudenhaltijoita syrjivästi koskee esimerkiksi sovellettavia tariffeja, hallinnointipalkkioita tai ehtoja, joiden mukaisesti tekijänoikeuskorvaukset kerätään ja oikeudenhaltijoille kuuluvat määrät jaetaan.
Pykälä vastaa direktiivin 14 artiklaa.
29 §.Lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation oikeus tehdä vähennyksiä tekijänoikeuskorvauksista. Ehdotettavan pykälän mukaan yhteishallinnointiorganisaatio ei saisi tehdä tekijänoikeuskorvauksista muita vähennyksiä kuin hallinnointipalkkion osuuden, ellei tästä ole nimenomaisesti sovittu edustussopimuksen toisen osapuolen eli valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation kanssa. Säännöksellä pyritään turvaamaan oikeudenhaltijoiden syrjimättömyyttä. Yhteishallinnointiorganisaatio ei voisi tehdä vähennyksiä esimerkiksi tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin tarjottavia palveluja varten, sillä muut kuin yhteishallinnointiorganisaation suoraan valtuuttaneet oikeudenhaltijat eivät yleensä voi hakea tai saada tällaista etuutta.
Pykälä vastaa direktiivin 15 artiklan 1 kohtaa.
30 §.Tekijänoikeuskorvausten tilittäminen edustussopimuksen nojalla. Pykälässä asetettaisiin lisensioivalle yhteishallinnointiorganisaatiolle velvollisuus säännöllisesti ja täsmällisesti tilittää valtuuttaville yhteishallinnointiorganisaatioille niiden välityksellä maksettavat tekijänoikeuskorvaukset. Tekijänoikeuskorvaukset tulisi tilittää mahdollisimman pian ja viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeuskorvaukset kerättiin, ellei tämä ole mahdotonta.
Pykälä vastaa direktiivin 15 artiklan 2 kohtaa ja 15 artiklan 3 kohdan 1 alakohtaa.
Direktiivin 15 artiklassa tarkoitetut objektiiviset syyt, jotka saattaisivat estää oikea-aikaisen tilityksen, voivat johtua esimerkiksi käyttäjien antaman käyttöä koskevan selvityksen viivästymisestä, vaikeuksista yksilöidä oikeudet tai oikeudenhaltijat tai vaikeuksista yhdistää teoksia ja muita suojan kohteita koskevia tietoja oikeudenhaltijoihin. Ehdotettavien säännösten tarkoituksena on varmistaa tekijänoikeuskorvausten mahdollisimman oikea-aikainen tilitys oikeudenhaltijoille.
31 §.Valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle annettavat tiedot. Pykälässä säädettäisiin, mitä tietoja lisensioiva yhteishallinnointiorganisaatio on velvollinen antamaan valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle, jonka puolesta se hallinnoi oikeuksia edustussopimuksen nojalla. Näihin tietoihin sisältyisivät tiedot valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle tai sen edustamalle oikeudenhaltijalle tilitettävistä tai vielä tilittämättömistä tekijänoikeuskorvauksista, hallinnointipalkkioista ja muista vähennyksistä, tiedot käyttöalueista, joihin lisenssejä on myönnetty tai joilta ne on evätty, sekä lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokouksen tekemät päätökset, joilla on olennaista merkitystä edustussopimukseen perustuvien oikeuksien hallinnoinnin kannalta. Tilityksen yhteydessä olisi direktiivin edellyttämällä tavalla kerrottava, mihin tilitykset perustuvat, eli oikeuksien käyttö kussakin hallinnoitavien oikeuksien luokassa ja käyttötyypissä. Pykälän listaus ei ole tyhjentävä.
Pykälän tarkoituksena on turvata tilitykseen ja tulonmuodostukseen liittyvä läpinäkyvyys suhteessa valtuuttavaan yhteishallinnointiorganisaatioon ja sen oikeudenhaltijoihin. Pykälän mukaan tiedot olisi saatettava valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation saataville sähköisessä muodossa. Käytännössä kyse voisi olla sähköisesti lähetetystä tiedostosta tai viestistä tai tiedon saattamisesta valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation tietoon esimerkiksi lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation oman tai niiden yhteisen tietojärjestelmän kautta tai muulla tavoin.
Pykälän 5 kohdan mukaisesti lisenssisopimuksista annettavilla tiedoilla tarkoitetaan ennen muuta jäsennellyn kokonaiskuvan antamista yhteishallinnointiorganisaation myöntämistä ja kieltämistä lisensseistä. Tietojen yksityiskohtaisuustaso voi tämän tavoitteen puitteissa vaihdella tapauskohtaisesti.
Pykälä perustuu direktiivin 19 artiklaan.
32 §.Velvollisuus tilittää tekijänoikeuskorvaukset edelleen oikea-aikaisesti. Pykälässä säädettäisiin, että tekijänoikeuskorvauksia edelleen tilittävän valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation tai yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisön tulee tilittää edelleen tilitettävät korvaukset oikeudenhaltijoille mahdollisimman pian ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua korvausten vastaanottamisesta, ellei tämä ole mahdotonta. Ehdotettavan pykälän tarkoituksena on varmistaa tekijänoikeuskorvausten mahdollisimman oikea-aikainen tilitys oikeudenhaltijoille.
Pykälä vastaa direktiivin 15 artiklan 3 kohdan 2 alakohtaa.
Mainitussa artiklassa tarkoitetut objektiiviset syyt, jotka saattavat estää oikea-aikaisen tilityksen, voivat johtua esimerkiksi käyttäjien antaman käyttöä koskevan selvityksen viivästymisestä tai vaikeuksista yksilöidä oikeudet tai oikeudenhaltijat tai vaikeuksista yhdistää teoksia ja muita suojan kohteita koskevia tietoja oikeudenhaltijoihin.
Pykälässä tarkoitettu määräaika lasketaan siitä päivästä, jona korvauksen edelleen tilittävä taho vastaanottaa korvauksen. Siinä tapauksessa, että tekijänoikeuskorvauksia edelleen tilittävä yhteishallinnointiorganisaatio ei maksa korvausta suoraan oikeudenhaltijalle vaan yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisön välityksellä, sovelletaan myös jäsenyhteisön osalta omaa kuuden kuukauden määräaikaa.
On syytä huomata, että pykälässä säädetty määräaika poikkeaa 24 §:ssä korvauksen keräävälle yhteishallinnointiorganisaatiolle säädetystä tekijänoikeuskorvauksen tilittämistä koskevasta määräajasta. Molemmat määräajat perustuvat direktiiviin. Niiden lähtökohtana lienee ajatus, että korvauksia keräävä yhteishallinnointiorganisaatio kohdentaa korvaukset oikeudenhaltijalle, mihin vaaditaan enemmän aikaa kuin pelkästään korvauksen edelleen tilittämiseen oikeudenhaltijalle.
7 luku. Yhteishallinnointiorganisaation suhde käyttäjiin
33 §.Velvollisuus tarjota lisenssi. Pykälässä asetettaisiin yhteishallinnointiorganisaatiolle velvollisuus tarjota teosten tai muiden suojan kohteiden lisenssi sitä pyytävälle.
Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation olisi ilman aiheetonta viivytystä vastattava käyttäjien pyyntöihin ja ilmoitettava tiedot, joita se tarvitsee voidakseen tarjota lisenssiä. Saatuaan kaikki olennaiset tiedot yhteishallinnointiorganisaation olisi 2 momentin mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä joko tarjottava lisenssi tai annettava käyttäjälle perusteltu kirjallinen lausunto, josta ilmenee, miksi se ei tarjoa lisenssiä.
Se, mikä tieto on olennainen lisensiointia varten, olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi teoksen esittämisoikeuteen liittyvät tariffit perustuvat usein asiakaspaikkojen määrään tai liiketilan neliömäärään. Yhteishallinnointiorganisaatio voi tällöin myöntää lisenssin vasta saatuaan käyttäjältä tiedon neliömäärästä tai asiakaspaikkojen määrästä.
Yhteishallinnointiorganisaation perustehtävä on oikeuksien lisensiointi oikeudenhaltijoiden tahdon mukaisesti. Kun oikeudenhaltija ensin on määritellyt, mitä oikeuksien luokkia tai käyttöalueita taikka teoksia tai teostyyppejä se valtuuttaa yhteishallinnointiorganisaation edustamaan, yhteishallinnointiorganisaation tehtävänä on vastata käyttäjien lisenssitarpeisiin oikeudenhaltijoiden asettamien reunaehtojen mukaisesti. Näin ollen on sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien etujen mukaista, että yhteishallinnointiorganisaatio toimii aktiivisesti käyttöoikeuksien myöntämiseksi.
Yhteishallinnointiorganisaation velvollisuuteen tarjota lisenssejä vaikuttavat osaltaan myös kilpailuoikeudelliset näkökohdat, kuten määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tai olennaisen toimintaedellytyksen vaikeuttaminen. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa korvaavaa vaihtoehtoa ei käytännössä ole eikä lisensioinnista kieltäytymiselle ole osoitettavissa oikeudenhaltijan tai yhteishallinnointiorganisaation näkökulmasta hyväksyttävää, objektiivista syytä.
Pykälä vastaa direktiivin 16 artiklan 3 kohtaa.
34 §.Velvollisuus käydä lisensiointineuvottelut vilpittömästi. Pykälän mukaan yhteishallinnointiorganisaation ja käyttäjän olisi annettava toisilleen kaikki lisensiointiin tarvittavat tiedot ja muutoinkin neuvoteltava oikeuksien lisensioinnista vilpittömästi.
Lisensiointineuvottelut koskevat muun muassa korvausten tasoa, hinnoitteluperusteita sekä lisensioinnin muita ehtoja kuten teosten käytön raportointia.
Velvollisuus käydä lisensiointineuvottelut vilpittömässä mielessä sisältää sen, että osapuolet antavat toisilleen totuudenmukaiset tiedot niistä seikoista, jotka liittyvät tarpeeseen hankkia teoksen tai muun suojan kohteen käyttölupa ja joilla on vaikutusta käyttöluvan hinnoitteluun. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi käyttäjän hallussa olevat tiedot palvelun käyttäjämääristä tai käytön laajuudesta, palvelun tuloista ja tulojen määräytymisperusteista. Yhteishallinnointiorganisaation tulisi myös totuudenmukaisesti kertoa käyttäjälle, mikäli teoksen tai muun suojan kohteen käyttö ei lain mukaan edellytä käyttölupaa. Velvollisuuteen käydä lisensiointineuvottelut vilpittömässä mielessä kuuluu myös aito pyrkimys löytää sovinnollinen ratkaisu, esimerkiksi sovittelumenettelyä käyttämällä.
Pykälä vastaa direktiivin 16 artiklaa.
35 §.Lisensiointiehtoja koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momentin mukaan lisensiointiehtojen olisi perustuttava objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin. Yhteishallinnointiorganisaation olisi lisäksi ilmoitettava asianomaiselle käyttäjälle hintojen vahvistamisessa käytetyt perusteet.
Direktiivin edellyttämän säännöksen tarve on ymmärrettävä sen kilpailuoikeudellista taustaa vasten sekä eritoten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklan säännösten ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Oikeuskäytäntö on perustunut yhteishallinnointiorganisaation määräävän markkina-aseman tarkasteluun.
Unionin kilpailuoikeudessa on lähdetty siitä, että pelkästään yksinoikeuden olemassaolosta ei voida päätellä, että oikeutta käytetään väärin. Ainoastaan yksinoikeuden tosiasialliseen käyttöön liittyvien tosiseikkojen perusteella voidaan päätellä, onko kyse väärinkäytöstä eli käytetäänkö oikeutta tavalla, joka on perustavalla tavalla ristiriidassa vapaata kilpailua turvaavien säännösten kanssa.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklan mukaan sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tällaista väärinkäyttöä voi olla esimerkiksi kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen, tai tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi. Artiklan mukaan myös erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla voidaan luokitella väärinkäytöksi.
Tuomioistuimen oikeuskäytännössä lähtökohta on, että samanlaisesta käytöstä tulisi periä sama tariffi. Tästä voidaan poiketa objektiivisesti perustelluista syistä. Asiassa C-52/07 tuomioistuin totesi, että jos yhteishallinnointiorganisaatio laskee korvauksen oikeudesta käyttää tekijänoikeudella suojattuja sävellysteoksia televisiolähetyksissä eri tavalla sen mukaan, onko kyse kaupallisista televisioyhtiöistä vai julkisen palvelun yhtiöistä, se voi käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa, kun se soveltaa näiden yhtiöiden osalta erilaisia ehtoja samankaltaisiin suorituksiin ja asettaa ne tästä syystä epäedulliseen kilpailuasemaan. Toisaalta näiden toimijoiden erilainen kohtelu saattaa olla objektiivisesti perusteltua siitä syystä, että julkisen palvelun yhtiöiden tehtävä ja rahoitustapa poikkeaa kaupallisten televisioyhtiöiden tilanteesta. Kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi jää siten kunkin tapauksen tosiseikkojen ja esitetyn näytön perusteella ratkaista, onko tekijänoikeusjärjestöllä objektiivisesti perusteltu syy kohdella eri käyttäjiä eri tavalla.
Ehdotettavan 35 §:n tulkinnassa tulisi huomioida myös 36 §:ssä säädettävä poikkeus, jonka mukaan yhteishallinnointiorganisaatiota sitovana ennakkotapauksena ei tulisi pitää uuden palvelun kokeellista lisensiointia.
Velvoittamalla yhteishallinnointiorganisaation ilmoittamaan käyttäjälle hinnoitteluperusteet pyritään lisäämään yhteishallinnointiorganisaation käyttämien hinnoitteluperusteiden avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oikeudenhaltijoiden on saatava oikeuksiensa käytöstä asianmukainen korvaus. Yksinoikeuksien ja korvausoikeuksien tariffien tulee olla kohtuullisia. Kohtuullisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon oikeuksien käytön taloudellinen arvo liiketoiminnassa teosten ja muiden suojan kohteiden käytön luonne ja laajuus huomioon ottaen, yhteishallinnointiorganisaation tarjoaman palvelun taloudellinen arvo, sekä muut korvauksen kohtuullisuuteen vaikuttavat seikat.
Säännöksessä lähtökohtana on, että oikeudenhaltijoiden saaman korvauksen teoksen tai muun suojan kohteen käytöstä tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa käyttäjän käytöstä saamaan taloudelliseen hyötyyn. Se, milloin tariffia voidaan pitää kohtuuttomana, jäisi käytännössä tuomioistuimen harkintaan.
Korvaus voisi perustua joko oikeuden hyödyntämisestä saataviin tuloihin (rojaltiperiaate) tai käytön laajuuteen (käyttöperiaate). Yhteishallinnointiorganisaation tarjoaman palvelun taloudellisella arvolla tarkoitetaan käyttäjälle yhteishallinnoinnista aiheutuvaa taloudellista hyötyä verrattuna tilanteeseen, jossa yhteishallinnointia ei ole. Mitä kattavampi ja tehokkaampi yhteishallinnointiorganisaation palvelu on, sisältäen esimerkiksi käytön raportointia sujuvoittavia järjestelyjä, sen enemmän hyötyä tästä on käyttäjälle.
Asiassa C-395/87 Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että Ranskassa toimivan yhteishallinnointiorganisaation perimä tariffi musiikin käytöstä diskossa oli selvästi kohtuuton, sillä komission selvityksen mukaan tariffit olivat monenkertaiset verrattuna vastaavanlaiseen käyttöön muissa maissa. Tässä tapauksessa yhteishallinnointiorganisaation olisi pitänyt pystyä perustelemaan ero osoittamalla, että olosuhteet kyseisessä jäsenvaltiossa ja muissa jäsenvaltioissa poikkeavat objektiivisesti ja merkityksellisellä tavalla toisistaan.
Tuomioistuin totesi, että jos määräävässä markkina-asemassa oleva yritys perii palveluistaan maksuja, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin muissa maissa perityt maksut, ja jos maksujen tasoa on vertailtu yhdenmukaisin perustein, tätä eroa on pidettävä merkkinä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.
Tuomioistuin katsoi, että yhteishallinnointiorganisaation tässä tapauksessa esille ottamat eroavaisuudet, kuten diskojen perimien hintojen korkea taso, tekijänoikeuden rakenteessa olevat erot tai korkeat perimis-, hallinto- ja tilityskustannukset, eivät riittäneet perusteluksi tariffien erilaisuuksiin. Näin ollen tariffeissa ei voida ottaa huomioon yhteishallinnointiorganisaation kustannuksia, sillä markkinoiden tehokkuuden ja toimivuuden näkökulmasta ja erityisesti oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien intressien näkökulmasta on olennaista, että yhteishallinnointiorganisaatiot toimivat mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Yhteishallinnointiorganisaatioiden korvausmallien kehittämisessä tulisi pyrkiä menettelyihin ja kriteereihin, jotka tuottavat oikeudenmukaisen korvauksen tekijöille ja samalla alentavat oikeuksien hallinnoinnista ja valvonnasta aiheutuvia kustannuksia kaikkien markkinaosapuolten eduksi. Oikeuksien hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset eivät saisi olla suurempia kuin oikeudenhaltijoille maksettava osuus.
Asiassa C-52/07 Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että yhteishallinnointiorganisaatio ei käytä väärin määräävää markkina-asemaansa, kun se soveltaa korvausmallia, jonka mukaan korvausten määrä vastaa osaa televisiokanavan tuloista. Tämä edellyttää, että korvaus on kokonaisuudessaan suhteessa televisiossa todella lähetettyjen tai mahdollisesti lähetettävien tekijänoikeudella suojattujen sävellysteosten määrään nähden ja ettei ole olemassa toista menetelmää, jonka mukaan on mahdollista tarkemmin yksilöidä ja ilmaista määrällisesti näiden teosten käyttö ja katselijat, nostamatta kuitenkin suhteettomasti oikeuksien hallinnoinnista ja tekijänoikeudella suojattujen sävellysteosten käytön valvonnasta aiheutuvia kuluja.
Tuomioistuimen mukaan ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että tietyissä olosuhteissa tällaisen korvausmallin soveltaminen voi olla väärinkäyttöä, jos on olemassa toinen menetelmä, jonka mukaan on mahdollista tarkemmin yksilöidä ja ilmaista määrällisesti näiden teosten käyttö ja katselijat.
Euroopan unionin tuomioistuin ei ole suoraan ottanut kantaa siihen, miten eri käyttötapoja tulisi vertailla keskenään tariffien kohtuullisuutta ajatellen. Asiassa C-395/87 liikkeenharjoittajat viittasivat diskoihin sovelletun tariffin ja muihin suuriin tallennetun musiikin käyttäjiin, kuten radioon ja televisioon, sovellettujen maksujen väliseen eroon. Koska he eivät esittäneet näkökohtia sellaisen menetelmän luomiseksi, joka soveltuisi luotettavan, yhdenmukaisella pohjalla suoritetun vertailun tekemiseen, tuomioistuin ei voinut tutkia tätä arviointiperustetta käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä.
Pykälä perustuu direktiivin 16 artiklan 2 kohtaan.
36 §.Kokeellinen lisensiointi. Pykälässä säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaatio ei ole velvollinen jatkamaan alle kolmen vuoden ajan yleisön saatavilla olleen uudentyyppisen palvelun lisensioimista koejakson jälkeen koejakson aikana käytetyin ehdoin eikä soveltamaan tällaisessa kokeellisessa lisensioinnissa sovellettuja ehtoja toiseen samantyyppiseen palveluun.
Säännöksen tarkoituksena on edistää uusien innovatiivisten palvelujen syntymistä, kun yhteishallinnointiorganisaatio ei ole velvollinen noudattamaan verrattavissa olevaa lisensiointikäytäntöään uusien palvelujen osalta.
Säännös sisältää poikkeuksen periaatteesta, jonka mukaan lisensiointiehtojen on perustuttava objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin. Uuden palvelun käynnistyessä eri tariffeja tai tariffiperusteita saatetaan kokeilla, ja hintataso ja markkinoihin vaikuttavat seikat ovat vielä jäsentymättömät. Olisi kohtuutonta, mikäli käyttäjä tällaisessa tilanteessa voisi vedota yhteishallinnointiorganisaation velvollisuuteen noudattaa aikaisempaa, hintatasoltaan edullisempaa tariffikäytäntöänsä.
Usein kokeellisia lisenssejä myönnetään käyttäjälle edullisin ehdoin, koska osapuolten tarkoituksena on selvittää, onko uudentyyppiselle palvelulle kysyntää. Mahdollisuus kokeelliseen lisensiointiin on siten merkittävällä tavalla myös käyttäjän intressissä.
Pykälä perustuu direktiivin 16 artiklan 2 kohtaan.
37 §.Käyttäjän asiointiin liittyvät oikeudet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin käyttäjän oikeudesta asioida yhteishallinnointiorganisaation kanssa ja saada yhteishallinnointiorganisaatiolta lisensiointiehdot tai 33 §:n 2 momentissa tarkoitettu kirjallinen vastaus sekä 39 §:ssä tarkoitetut tiedot yhteishallinnointiorganisaation edustamasta teosvalikoimasta valintansa mukaan suomeksi tai ruotsiksi. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on turvata käyttäjien mahdollisuuksia saada yhteishallinnointiorganisaatiolta yhteishallinnointiin liittyviä perustavaa laatua olevaa tietoa ja palvelua molemmilla kansalliskielillä. Kielivaatimuksen merkitystä korostaa se, että henkilö, joka ei hanki tekijänoikeuslain edellyttämää käyttölupaa, syyllistyy tekijänoikeuden loukkaukseen. Rikoslain (39/1889) 49 luvun 1 §:n mukaan tekijänoikeusrikoksesta rangaistaan sakolla tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksella. Toisin kuin oikeudenhaltijalla, käyttäjällä ei yleensä ole mahdollisuutta hankkia yhteishallinnointiin liittyviä palveluja toiseen jäsenvaltioon sijoitetusta yhteishallinnointiorganisaatiosta. Yhteishallinnointiorganisaation toiminta on luonteeltaan yleispalvelu, jota voidaan verrata esimerkiksi postipalveluihin, ja asiointimahdollisuuksien turvaaminen on siten julkisen edun mukaista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta tarjota käyttäjille mahdollisuus asioida sen kanssa sähköisesti. Jos yhteishallinnointiorganisaatiolla on teosten tai muiden suojan kohteiden käytön sähköinen raportointijärjestelmä, organisaation tulisi tarjota käyttäjälle mahdollisuus käyttää sitä.
Sähköisellä asioinnilla tarkoitettaisiin, kuten 10 §:ssä, että yhteishallinnointiorganisaatioon tulee voida olla yhteydessä vähintään puhelimitse ja sähköpostitse. Yhteishallinnointiorganisaatiot voisivat luonnollisesti tarjota käyttäjille tätä edistyksellisemmät sähköiset asiointimahdollisuudet.
Pykälä vastaa direktiivin 16 artiklan 4 kohtaa.
38 §.Käytön raportointi. Pykälässä säädettäisiin käyttöä koskevan selvityksen antamisesta yhteishallinnointiorganisaatiolle. Pykälän 1 momentin mukaan käyttäjän tulisi toimittaa yhteishallinnointiorganisaatiolle hallussaan olevat yhteishallinnointiorganisaation edustamien oikeuksien käyttöä koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen tekijänoikeuskorvausten keräämiseksi sekä oikeudenhaltijoille kuuluvien tekijänoikeuskorvausten jakamiseksi ja maksamiseksi siten kuin käyttäjä ja yhteishallinnointiorganisaatio ovat sopineet.
Pykälän 2 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation ja käyttäjän olisi otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon vapaaehtoiset alan standardit sopiessaan näiden 1 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamisen muodosta. Tarkoitus olisi, että 62 §:ssä tarkoitettu neuvottelukunta voisi antaa suosituksen käytettävästä standardista.
Pykälä perustuu direktiivin 17 artiklaan.
Pykälä ohjaa osapuolia sopimaan siitä, millä tavoin teosten ja muiden suojan kohteiden käytöstä tulee raportoida. Sen sijaan pykälän säännökset eivät edellytä, että käyttäjältä olisi vaadittava yksityiskohtaista selvitystä. Raportointivelvoitteen tulisi olla tarkoituksenmukaisessa suhteessa käytön arvoon, käyttötietojen saatavuuteen, yhteishallinnointiorganisaation tiedontarpeeseen korvausten oikeudenmukaiseksi jakamiseksi oikeudenhaltijoiden kesken, raportointikustannuksiin ja muihin vastaaviin näkökohtiin.
Direktiivin 33 johdantokappaleesta ilmenee, että velvollisuutta toimittaa yhteishallinnointiorganisaatiolle käyttötietoja ei olisi sovellettava luonnollisiin henkilöihin, jotka toimivat muissa kuin elinkeinoonsa, liiketoimintaansa tai ammattiinsa liittyvissä tarkoituksissa. Lisäksi yhteishallinnointiorganisaatioiden vaatimat tiedot olisi rajoitettava siihen, mikä on kohtuullista, tarpeen ja käyttäjien hallussa.
Raportointivelvoite ei siis edellytä, että käyttäjän tulisi erityisesti kerätä tietoja antaakseen selvityksen teosten käytöstä. Esimerkiksi asiakastiloissa soivan taustamusiikin osalta käyttäjällä harvoin on hallussaan tietoja, joiden perusteella se voisi raportoida, mitä kappaleita tiloissa on soitettu. Näissä tilanteissa yhteishallinnointiorganisaatiot jakavat yleensä tekijänoikeuskorvaukset radioyrityksiltä tai musiikkijärjestelmien toimittajilta saatujen tietojen perusteella. Ei olisi mielekästä edellyttää, että käyttäjän, esimerkiksi ravintolan, olisi hankittava erikseen tiedot radioyrityksiltä.
Monissa muissakin tapauksissa yhteishallinnointiorganisaatio saa tiedot tilityksiä varten muulta kuin käyttäjältä, joka on velvollinen maksamaan lisenssimaksun. Esimerkiksi elävän musiikin esittämisen yhteydessä yhtye vastaa teosraportoinnista yhteishallinnointiorganisaatiolle. Lisäksi olisi otettava huomioon, että teknologisen kehityksen myötä yhteishallinnointiorganisaatiot voivat myös itse tarjota käyttäjille palveluja, jotka edistävät täsmällistä, oikea-aikaista ja tehokasta raportointia, jonka pohjalta tekijänoikeuskorvauksia voidaan kohdentaa oikeudenhaltijoille.
8 luku. Avoimuus ja tiedonantovelvollisuus
39 §.Yhteishallinnointiorganisaation velvollisuus antaa teosvalikoimatietoa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta pyynnöstä antaa hallussaan olevaa tietoa edustamastaan teosvalikoimastaan sillä tarkkuudella, mikä on yhteishallinnointiorganisaation toimiala ja sen teostietokannat sekä pyynnön esittäneen tarpeet huomioon ottaen mahdollista. Tietojen pyytäjinä voisivat olla oikeudenhaltijat, teosten käyttäjät ja edustussopimuksen osapuolena olevat valtuuttavat yhteishallinnointiorganisaatiot.
Säännös perustuu direktiivin 20 artiklaan.
Säännöksellä pyritään varmistamaan, että käyttäjällä on mahdollisuus selvittää, mitä teosvalikoimaa, oikeuksia tai oikeuksien luokkia ja maantieteellisiä alueita lisensioiva yhteishallinnointiorganisaatio edustaa. Näiden tietojen pohjalta käyttäjä voisi arvioida, kuinka hyvin yhteishallinnointiorganisaation tarjoama lisenssi vastaa hänen tarpeitaan.
Säännöksellä pyritään myös turvaamaan oikeudenhaltijan ja valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation mahdollisuuksia selvittää lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation toimialaa sekä teosrepertuaarin ja valtuutusten laajuutta. Tällä on merkitystä sen arvioimisessa, halutaanko yhteishallinnointiorganisaatio valtuuttaa hallinnoimaan oikeuksia.
Säännöstä sovellettaessa olisi huomioitava, että yhteishallinnointiorganisaatiolla on velvollisuus palvella oikeudenhaltijoita ja käyttäjiä niiden asiointikielekseen valitsemalla suomen tai ruotsin kielellä 10 §:n mukaisesti. Sen sijaan kielivelvoite ei koskisi asiointia toisen yhteishallinnointiorganisaation kanssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos yhteishallinnointiorganisaatio ei itse voi myöntää lisenssiä puuttuvan valtuutuksen vuoksi, sen on ilmoitettava teoksen käyttäjälle tiedossaan oleva oikeudenhaltijan nimi ja yhteystiedot, jos oikeudenhaltija ei ole kieltänyt niiden antamista. Yhteishallinnointiorganisaation olisi myös ilmoitettava, jos lisenssin hankkiminen on tarpeetonta teoksen tai muun suojan kohteen suoja-ajan lakkaamisen tai muun syyn vuoksi.
Säännöksen tarkoituksena on varmistaa niin oikeudenhaltijoiden kuin käyttäjien oikeutetut edut tilanteessa, jossa yhteishallinnointiorganisaatio ei itse jostain syystä voi myöntää lisenssiä käyttäjälle. Jos yhteishallinnointiorganisaation valtuutusta hallinnoida oikeudenhaltijan puolesta tämän oikeuksia on rajoitettu, oikeudenhaltijan etujen mukaista on, että käyttäjä opastetaan oikeudenhaltijan luo lisenssin saamiseksi. Tällainen menettely ei välttämättä ole yhteishallinnointiorganisaation omassa intressissä, ja siksi on tärkeää, että oikeudenhaltijan ja käyttäjän etua suojataan laissa.
Käyttäjän näkökulmasta on myös tärkeää saada tietää, jos suoja-aika on umpeutunut tai käyttäjä ei jonkun muun syyn vuoksi, esimerkiksi käytön ollessa sallittua suoraan tekijänoikeuslain nojalla, tarvitse hakea oikeudenhaltijalta käyttölupaa. Tieto valtuutuksen päättymisajankohdasta voi olla myös tärkeä esimerkiksi valtuutuksen irtisanomistilanteessa sen estämiseksi, että käyttäjä ei turhaan aloita lisensiointineuvotteluja yhteishallinnointiorganisaation kanssa. Säännöksellä on tarkoitus varmistaa, että yhteishallinnointiorganisaatio toimii lojaliteettiperiaatteen mukaisesti sekä oikeudenhaltijoihin että käyttäjiin nähden.
Säännös on myös tarpeen sen vuoksi, että yhteishallinnointiorganisaatiolla ei ole henkilötietolain tarkoitussidonnaisuusperiaatteen mukaan oikeutta käyttää keräämänsä tietoa muuhun tarkoitukseen kuin mihin sitä on kerätty. Ilman nimenomaista säännöstä ja lakiin perustuvaa velvoitetta olisi epäselvää, voisiko yhteishallinnointiorganisaatio käsitellä henkilötietoja ehdotetussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla.
40 §.Yhteishallinnointiorganisaation velvollisuus julkaista tietoja verkkosivuillaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta julkaista momentin 1—12 kohdassa säädetyt tiedot yhteishallinnointiorganisaatiosta, sen vastuuhenkilöistä ja yleisistä toimintaperiaatteista julkisilla verkkosivuillaan suomeksi ja ruotsiksi.
Tiedot ovat tärkeitä niin yhteishallinnointiorganisaation olemassa oleville kuin mahdollisille oikeudenhaltijoille, jäsenille, käyttäjille ja muille tahoille, joilla on kiinnostusta yhteishallinnointiorganisaatioon ja sen toimintatapoihin. Säännöksen tavoitteena on edistää yhteishallinnointiorganisaation toiminnan ja toimintaperiaatteiden läpinäkyvyyttä.
Säännös perustuu direktiivin 21 artiklaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta toimittaa kyseiset tiedot ja tiedot niissä tapahtuneista muutoksista myös valvontaviranomaiselle. Säännöksellä edistetään valvontaviranomaisen mahdollisuuksia seurata yhteishallinnointiorganisaation toiminnassa tapahtuvia muutoksia. Tiedot olisi toimitettava valvontaviranomaiselle viipymättä tietojen julkaisemisen jälkeen. Valvontaviranomaiselle olisi siten toimitettava sekä tieto siitä, että tiedot ovat muuttuneet, että verkkosivuilla julkaistu korvaava tieto.
41 §.Vuotuinen avoimuusraportti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta laatia vuotuinen avoimuusraportti. Raportin tulisi sisältää direktiivin liitteessä mainitut tiedot ja erityisraportin yhteishallinnointiorganisaation tarjoamista sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalveluista. Jos yhteishallinnointiorganisaation tilinpäätös ja toimintakertomus sisältävät direktiivin liitteessä tarkoitetut tiedot ja siten täyttävät vuotuiselle avoimuusraportille asetetut kriteerit, yhteishallinnointiorganisaation ei olisi tarpeen laatia erillistä tai uutta asiakirjaa. Tilinpäätöstä ja toimintakertomusta pidettäisiin tällöin pykälässä tarkoitettuna avoimuusraporttina.
Momentin mukaan avoimuusraportti ja siihen liittyvät taloudelliset tiedot olisi tarkastettava tilintarkastuslain säännösten mukaisesti ja tilintarkastuskertomus mahdollisine varaumineen toisinnettava täydellisenä raportissa. Tilintarkastus olisi aina tehtävä, eikä yhteishallinnointiorganisaatioon siten sovellettaisi tilintarkastuslain 2 luvun 2 §:n 2 momenttia, jonka mukaan tiettyjen kriteerien täyttyessä tilintarkastusta ei edellytetä.
Pykälän 2 momentin mukaan vuotuinen avoimuusraportti tulisi julkaista yhteishallinnointiorganisaation verkkosivuilla kahdeksan kuukauden kuluessa organisaation tilikauden päättymisestä ja pitää se siellä yleisön saatavilla vähintään viiden vuoden ajan raportin julkaisuvuodesta. Mainitun kahdeksan kuukauden määräajassa raportti olisi myös toimitettava valvontaviranomaiselle. Säännös merkitsee sitä, että yhteishallinnointiorganisaation vuotuinen avoimuusraportti on julkinen tieto. Syy, miksi direktiivissä rajoitetaan yhteishallinnointiorganisaation velvollisuutta pitää raportti saatavilla, johtunee siitä, että velvollisuus pitää raportti saatavilla pidempään aiheuttaisi yhteishallinnointiorganisaatioille suhteetonta hallinnollista taakkaa.
Pykälän 3 momentin mukaan vuotuisessa avoimuusraportissa annettavista tiedoista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.
Vuotuisen avoimuusraportin tarkoituksena on antaa totuudenmukainen kuva yhteishallinnointiorganisaation toiminnasta ja taloudellisista tunnusluvuista. Tarkoitus myös on, että tiedot olisivat vertailukelpoisia. Esimerkiksi oikeudenhaltijat voisivat näin valita järjestön, joka on kaikkein tehokkain. Koska direktiivi ei sisällä täsmällistä tietoa siitä, mitä tarkoitetaan esimerkiksi ”oikeuden luokalla” tai ”käyttötyypillä” ja millä perusteilla korvaukset tulisi kohdentaa näihin, yhteishallinnointiorganisaatiossa tapahtuvalle tulkinnalle jää tilaa. Näin ollen direktiivin tavoite luoda pohja yhteishallinnointiorganisaatioiden keskinäiselle vertailukelpoisuudelle ei välttämättä toteudu suunnitellulla tavalla.
Voidaan pitää todennäköisenä, että direktiivin liitteen mukaiset tiedot täsmentyvät Euroopan unionin tasolla jollain aikavälillä. Näin ollen on tarpeen varata mahdollisuus säätää opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella tarkemmin vuotuiseen avoimuusraporttiin sisällytettävistä tiedoista.
Pykälä perustuu direktiivin 22 artiklaan.
9 luku. Sävellysteosten usean valtion alueen kattavien verkko-oikeuksien lisensiointi
42 §.Erityinen soveltamisala. Lain 9 lukuun sisällytettäisiin direktiivin III osaston mukaiset säännökset sävellysteosten usean valtion alueen kattavien verkko-oikeuksien lisensioinnista. Sävellysteoksen verkko-oikeuksilla tarkoitetaan tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettuja oikeuksia, joita tarvitaan teoksen käyttämiseksi verkkopalvelussa. Ehdotettavassa 42 §:ssä säädettäisiin 9 luvun erityisestä soveltamisalasta.
Pykälän 1 momentin mukaan 9 luvun säännöksiä sovellettaisiin yhteishallinnointiorganisaatioon sen myöntäessä usean valtion alueen kattavia sävellysteosten verkko-oikeuksien lisenssejä. Säännökset koskisivat ainoastaan yhteishallinnointiorganisaatioita, jotka hallinnoivat sävellysteosten tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden oikeuksia. Säännökset eivät koskisi yhteishallinnointiorganisaatioita, jotka hallinnoivat musiikkiin liittyviä lähioikeuksia, kuten tuottajien tai esittävien taiteilijoiden oikeuksia. Säännökset koskisivat lisäksi yhteishallinnointiorganisaation toimintaa vain siinä tapauksessa ja siltä osin, kuin se hallinnoi usean valtion alueen kattavia sävellysteosten käyttöoikeuksia.
Pykälän 1 momentti perustuu direktiivin 23 artiklaan.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että 9 luvun säännöksiä ei kuitenkaan sovellettaisi yhteishallinnointiorganisaation myöntäessä usean valtion alueen kattavia lisenssejä verkkopalveluille, jotka tarjoavat sävellysteoksia ainoastaan graafisessa muodossa eli nuotteina. Tämä rajaus perustuu direktiivin 40 johdantokappaleeseen. Sen sijaan 9 luvun säännöksiä sovellettaisiin esimerkiksi verkkopalveluihin, jotka tarjoavat musiikkia sisältäviä audiovisuaalisia sisältöjä sisältäviä verkkopalveluita, paitsi kun kysymys on momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta radio- tai televisio-ohjelmien yleisön saataville saattamisesta.
Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että 9 luvun säännöksiä ei sovellettaisi yhteishallinnointiorganisaation myöntäessä tarvittavien oikeuksien vapaaehtoisen yhdistämisen perusteella usean valtion alueen kattavan sävellysteosten verkko-oikeuksien lisenssin, jota lähettäjäyritys tarvitsee saattaakseen yleisön saataville radio- tai televisio-ohjelmiaan samanaikaisesti niiden alkuperäisen lähetyksen kanssa tai alkuperäisen lähetyksen jälkeen.
Lähettäjäyritykset hankkivat vakiintuneen käytännön mukaan lähetystoiminnassa tarvittavat musiikkiin liittyvät oikeudet siltä yhteishallinnointiorganisaatiolta, joka toimii lähettäjäyrityksen kotimaassa. Käytäntö perustuu neuvoston direktiiviin 93/83/ETY tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta. Tarkoitus on siis tältä osin jatkaa nykykäytäntöä.
Pykälän 2 momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että 9 luvun säännöksiä ei sovellettaisi lähettäjäyrityksen tuottamaan tai sille tuotettuun aineistoon, joka on tarkoitettu julkaistavaksi verkossa radio- tai televisio-ohjelman alkuperäisen lähetyksen oheisaineistona.
Tällaisena verkkomateriaalina olisi pidettävä esimerkiksi ohjelmien ennakkoesityksiä, joita lähettäjäyritys saattaa yleisön saataville internetissä.
Pykälän 2 momentin 2 ja 3 kohdat perustuvat direktiivin 32 artiklaan.
43 §.Valmiudet käsitellä usean valtion alueen kattavia lisenssejä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, millaiset valmiudet sävellysteosten verkko-oikeuksien usean valtion alueen kattavia lisenssejä myöntävällä yhteishallinnointiorganisaatiolla tulee olla. Direktiivin mukaisesti niillä tulee olla riittävät valmiudet käsitellä tällaisten lisenssien hallinnoinnissa tarvittavat tiedot sähköisessä muodossa tehokkaalla, täsmällisellä ja avoimella tavalla teosvalikoiman yksilöintiä ja sen käytön seuraamista, käyttäjien laskuttamista, tekijänoikeuskorvausten keräämistä ja oikeudenhaltijoille kuuluvien määrien tilittämistä varten sekä toimittaakseen tietoja teosvalikoimasta oikeudenhaltijoille, käyttäjille ja toisille yhteishallinnointiorganisaatioille 39 § mukaisesti.
Ehdotettava 43 § koskee yhteishallinnointiorganisaation tietojenkäsittelyyn kohdistuvia vaatimuksia, kun sen sijaan tähän liittyvät toiminnolliset vaatimukset sisältyvät 44—49 §:ään
Siltä osin kuin on kysymys yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta antaa teosvalikoimatietoja, säännöksellä toimeenpannaan direktiivin 25 artikla. Verrattuna 39 §:ään mainittu direktiivin säännös merkitsee, että yhteishallinnointiorganisaatiolla tulee olla riittävä valmius toimittaa teosvalikoimaa koskevat tiedot oikeudenhaltijoille, käyttäjille ja toisille yhteishallinnointiorganisaatioille pyydettäessä sähköisessä muodossa.
Valmiuksien riittävyyttä arvioitaessa tulee direktiivin 24 artiklan 2 kohdan mukaan ottaa huomioon, että yhteishallinnointiorganisaatiolla tulee olla kyky yksilöidä täsmällisesti sävellysteokset tai niiden osat, joita se on valtuutettu edustamaan. Lisäksi sillä tulee olla kyky yksilöidä täsmällisesti, joko kokonaan tai osittain, oikeudet ja niiden haltijat kaikilla asiaankuuluvilla alueilla jokaiselle sellaiselle sävellysteokselle tai sen osalle, jota se on valtuutettu edustamaan, sekä kyky pyydettäessä välittää näitä tietoja verkkopalvelujen tarjoajille.
Lisäksi vaadittaisiin, että yhteishallinnointiorganisaatio käyttää oikeudenhaltijoiden ja sävellysteosten yksilöintiin kehitettyjä ainutkertaisia tunnisteita, jotka pohjautuvat kansainvälisiin tai Euroopan unionin tasolla kehitettyihin vapaaehtoisiin alan standardeihin ja käytäntöihin. Tällaisia tunnisteita ovat esimerkiksi International Standard Work Code (ISWC), joka on kehitetty sävellysteosten tunnistamiseksi, CAE, jota käytetään kansainvälisesti säveltäjien tai sanoittajien tunnistamiseksi, sekä sitä laajempi CISAC:n hallinnoima Interested Party Identification eli IPI-tunniste. Edelleen yhteishallinnointiorganisaatiolla tulisi olla käytössään soveltuvia ja tehokkaita menettelyjä, joilla se voi todeta ja korjata virheet tiedoissa, jotka ovat muiden usean valtion alueen kattavia sävellysteosten verkko-oikeuksien lisenssejä myöntävien yhteishallinnointiorganisaatioiden hallussa.
Pykälän 2 momentin mukaan tarkempia säännöksiä vaatimuksista, jotka koskevat yhteishallinnointiorganisaation valmiuksia käsitellä tietoja usean valtion alueen kattavaa lisensiointia varten voitaisiin antaa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.
Direktiivin 24 artiklan 2 kohta ja 25 artikla sisältävät käytännössä säännöksiä, joilla täsmennetään 24 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 18 artiklan kanssa. Kun direktiivin säännöksissä lisäksi viitataan alan standardeihin ja käytäntöihin sekä vastaaviin vaatimuksiin, jotka ovat sisällöllisesti epäselviä tai saattavat olla vasta kehitteillä, on syytä varata opetus- ja kulttuuriministeriölle mahdollisuus säätää asetuksella tarkemmin pykälän soveltamisesta.
Tämän lisäksi on huomioitava, että tämän lain nojalla perustettavaksi ehdotettavalla neuvottelukunnalla olisi mahdollisuus antaa suosituksia säännöksen soveltamisesta.
44 §.Teosvalikoimatietojen oikeellisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta huolehtia yhteishallinnointiorganisaation teostietokantoihin sisältyvien virheellisten tietojen korjaamisesta. Virheellinen tieto voi olla sävellysteosten tai niiden osien yksilöintitieto, hallinnoitavia oikeuksia koskeva tieto, oikeudenhaltijatieto, teosta kuvaava tunniste tai muu epäjohdonmukaisuus. Virhe tulisi korjata oikeudenhaltijan tai oikeudenhaltijoita edustavan toisen yhteishallinnointiorganisaation tai verkkopalvelun tarjoajan pyynnöstä.
Epäjohdonmukaisuus tiedoissa, jotka ovat muiden sävellysteosten verkko-oikeuksien usean valtion alueen kattavia verkko-oikeuksien lisenssejä myöntävien yhteishallinnointiorganisaatioiden hallussa, tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi tilannetta, jossa kaksi yhteishallinnointiorganisaatiota samanaikaisesti väittää edustavansa samaa sävellysteosta, oikeudenhaltijaa tai maantieteellistä aluetta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaatiolle velvollisuus korjata virheelliseksi todettu tieto ilman aiheetonta viivytystä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta tarjota oikeudenhaltijoille tai valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle mahdollisuus toimittaa sävellysteosta, hallinnoitavia oikeuksia, oikeudenhaltijoita sekä maantieteellistä aluetta koskevat tiedot sähköisessä muodossa lisensioivalle yhteishallinnointiorganisaatiolle. Tämän velvollisuuden täyttäminen saattaa samalla edellyttää, että yhteishallinnointiorganisaatio mahdollistaa sähköisen pääsyn hallinnoimiinsa teostietokantatietoihin. Säännöksen yhtenä tarkoituksena voidaan pitää laajemman avoimuuden saavuttamista yhteishallinnointiorganisaation soveltamien standardien ja käytäntöjen osalta.
Velvoitteen täyttämisessä tulisi lisäksi direktiivin 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti ottaa huomioon kansainvälisellä tai Euroopan unionin tasolla kehitetyt tiedonvaihtoa koskevat alan vapaaehtoiset standardit tai käytännöt. Direktiivissä mainituilla standardeilla ja käytännöillä tarkoitettaneen erityisesti sävellysteosten yhteishallinnointiorganisaatioiden kattojärjestön CISACin julkaisemia menettelyohjeita, joihin sisältyy ohjeita myös sovellettavista teknisistä standardeista. Tähän liittyvä tietojenkäsittely kuuluu 43 §:ssä mainittuihin valmiuksiin käsitellä usean valtion alueen kattavia lisenssejä. Näitä valmiuksia koskevista vaatimuksista voidaan mainitun pykälän mukaan antaa tarkempia säännöksiä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.
Pykälä perustuu direktiivin 26 artiklaan.
45 §.Käytön täsmällinen ja oikea-aikainen seuranta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta seurata sävellysteosten verkko-oikeuksien käyttöä verkkopalveluissa, joiden tarjoajille se on myöntänyt usean valtion alueen kattavan lisenssin. Säännöksellä pyritään suojaamaan oikeudenhaltioiden taloudellisia intressejä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta antaa verkkopalvelujen tarjoajalle mahdollisuus antaa selvitys sävellysteosten verkko-oikeuksien käytöstä sähköisesti sekä verkkopalvelujen tarjoajan velvollisuudesta antaa täsmällinen selvitys sävellysteosten käytöstä. Tiedot annetaan siten kuin käyttäjän ja yhteishallinnointiorganisaation välillä on sovittu.
Pykälän 3 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaatio saisi kieltäytyä hyväksymästä selvityksen verkkopalvelun tarjoajan valitsemassa esitysmuodossa, jos yhteishallinnointiorganisaatio on tarjonnut verkkopalvelun tarjoajan käyttöön vähintään yhden sellaisen menetelmän selvityksen antamiseksi, jossa hyödynnetään tietojen sähköistä vaihtamista varten kansainvälistä tai Euroopan unionin alueella laajasti käytettyä alan standardia.
Pykälän 3 momentissa oleva säännös merkitsee sitä, että verkkopalvelun tarjoajalla on oikeus valita, millä teknisellä tavalla se toimittaa sovitut tiedot, ellei yhteishallinnointiorganisaatiolla ole tarjota raportointimenetelmää, jolla verkkopalvelun tarjoaja voi helposti siirtää tietoja yhteishallinnointiorganisaatiolle. Säännöksen tulkinnassa olisi otettava huomioon direktiivin 27 artiklan 2 kohdan vaatimus, jonka mukaan yhteishallinnointiorganisaation tarjoaman raportointimenetelmän tulisi perustua kansainvälisellä tai unionin tasolla kehitettyihin vapaaehtoisiin standardeihin tai käytäntöihin.
CISACin ylläpitämiin menettelyohjeisiin kuuluvat myös raportointiin liittyvät ohjeet käytettävistä standardeista. Säännökseen liittyvä tietojenkäsittely kuuluu 43 §:ssä mainittuihin valmiuksiin käsitellä usean valtion alueen kattavia lisenssejä, josta mainitun säännöksen mukaan voidaan antaa tarkempia säännöksiä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.
Pykälä perustuu direktiivin 27 artiklan 1 ja 2 kohtaan.
46 §.Sähköinen laskutus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta laskuttaa verkkopalvelujen tarjoajaa sähköisesti ja tarjota käyttöön vähintään yksi sellainen laskutusmuoto, jossa hyödynnetään kansainvälistä tai Euroopan unionin alueella laajasti käytettyä alan standardia. Pykälän 2 momentin mukaan laskujen tulisi olla yksilöityjä ja perustua oikeuksien tosiasialliseen käyttöön, jos tämä on mahdollista verkkopalvelun tarjoajan antamien tietojen ja tietojen esitysmuodon perusteella. Pykälän 3 momentin mukaan verkkopalvelun tarjoaja ei saisi kieltäytyä hyväksymästä laskua sen esitysmuodon perusteella, jos se perustuu kansainväliseen tai Euroopan unionin alueella laajasti käytettyyn alan standardiin.
Pykälään sisältyvien säännösten tarkoituksena on varmistaa, että laskutus täyttää nykyajan vaatimukset ja että laskutus tapahtuu muodossa, jonka oikeellisuus voidaan helposti varmistaa. Kun tieto on sähköisessä muodossa, myös palveluntarjoajalla olisi mahdollisuus varmistua siitä, että laskutus tapahtuu oikein.
Säännöksessä mainituilla standardeilla tarkoitetaan esimerkiksi Euroopan standardointikomitea CEN:n julkaisemia verkkolaskutuksen standardeja. Verkkolaskutukseen liittyvät standardit kehittyvät kuitenkin jatkuvasti. Yleiset verkkolaskutuksen standardit eivät välttämättä mahdollista pykälässä tarkoitetun yksilöidyn tiedon toimittamista. Säännökseen liittyvä tietojenkäsittely kuuluu 43 §:ssä mainittuihin valmiuksiin käsitellä usean valtion alueen kattavia lisenssejä, josta mainitun pykälän mukaan voidaan antaa tarkempia säännöksiä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.
Pykälä perustuu direktiivin 27 artiklan 3 kohtaan.
47 §.Täsmällinen ja oikea-aikainen laskutus. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta laskuttaa verkkopalvelun tarjoajaa täsmällisesti ja viipymättä sen jälkeen, kun käyttäjä on antanut selvityksen sävellysteoksen verkko-oikeuksien tosiasiallisesta käytöstä 45 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Säännös perustuu direktiivin 27 artiklan 4 kohtaan.
Säännöksen tarkoituksena olisi nopeuttaa laskutus- ja maksuprosessia ja sen myötä myös tilityksiä oikeudenhaltijoille.
48 §.Menettelyt laskun oikeellisuuden kiistämiseksi. Pykälässä säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaatiolla on oltava käytössään soveltuva järjestely, jotta verkkopalvelun tarjoaja voi kiistää laskun oikeellisuuden, jos verkkopalvelun tarjoaja saa useita laskuja yhdeltä tai useammalta yhteishallinnointiorganisaatiolta saman sävellysteoksen samoista verkko-oikeuksista.
Tilanteessa, jossa sama sävellysteos voidaan tarjota lisensioitavaksi useamman online-hallinnointikeskuksen kautta osana käyttäjille tarjottavaa teosvalikoimaa, voi useampi yhteishallinnointiorganisaatio laskuttaa samaa käyttäjää saman teoksen käytöstä. Menettely laskun oikeellisuuden kiistämiseen tarvitaan muun muassa näissä tilanteissa, jotta käyttäjä voi välttyä maksamasta moninkertaisesti samasta sävellysteoksesta.
Direktiivissä ei tarkemmin perustella, mitä ”soveltuvilla” järjestelyillä tarkoitetaan. Koska sävellysteosten verkko-oikeuksien lisensioinnissa on tarkoitus hyödyntää sähköisiä järjestelmiä, tulisi eri online-hallinnointikeskusten kyseisten järjestelmien olla ainakin sillä tavoin yhteensopivia, että käyttäjillä on mahdollisuus vertailla laskutuksen perusteena olevia tietoja kaksoisveloituksen havaitsemiseksi. Lisäksi voitaisiin edellyttää, että yhteishallinnointiorganisaatioilla on mahdollisuus vastaanottaa ja käsitellä käyttäjien taholta tulleet oikaisupyynnöt sekä oikaista kyseessä olevat laskut. Soveltuviin järjestelyihin kuuluisivat myös menettelyt, joilla yhteishallinnointiorganisaatiot keskenään sopivat siitä, kumpi niistä oikaisee laskunsa, tai muutoin sovittavat yhteen sähköiset laskutusjärjestelmänsä tällaisen tilanteen varalta.
Pykälä perustuu direktiivin 27 artiklan 5 kohtaan.
49 §.Täsmällinen ja oikea-aikainen tilitys oikeudenhaltijoille. Pykälässä säädettäisiin tekijänoikeuskorvausten tilityksestä oikeudenhaltijoille tai valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle sekä sen yhteydessä annettavien tietojen vähimmäisvaatimuksista.
Pykälän 1 momentin mukaan lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation tulisi tilittää tekijänoikeuskorvaukset täsmällisesti ja viipymättä 45 §:ssä tarkoitetun käyttöä koskevan selvityksen perusteella valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle sen jälkeen, kun verkkopalvelun tarjoaja on maksanut korvauksen. Säännös edellyttää sävellysteosten verkko-oikeuksien osalta tiheämpää tilittämistä kuin 24 §:n yleinen vaatimus, jonka mukaan tekijänoikeuskorvaus tulee maksaa viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeuskorvaukset kerättiin.
Ehdotettava säännös perustuu direktiivin 28 artiklaan, jonka mukaan yhteishallinnointiorganisaation on tilitettävä korvaus oikeudenhaltijalle viipymättä käytön raportoinnin jälkeen. Olisi kohtuutonta edellyttää, että yhteishallinnointiorganisaatio tilittää korvauksen edelleen oikeudenhaltijalle ennen kuin käyttäjä on suorittanut maksun yhteishallinnointiorganisaatiolle. Direktiivin 28 artiklaa on siksi tulkittava niin, että tilitys oikeudenhaltijalle tulisi tapahtua viipymättä sen jälkeen kun käyttäjä on antanut selvityksen teoksen käytöstä ja maksanut korvauksen yhteishallinnointiorganisaatiolle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, joita lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation tulee antaa valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle tai oikeudenhaltijalle tilityksen yhteydessä. Näihin kuuluvat tieto ajanjaksosta ja maantieteellisistä alueista, joille lisenssi on hankittu, tieto kerätyistä korvauksista ja vähennyksistä verkko-oikeuksien luokan ja verkkopalvelun tarjoajan mukaan eriteltynä.
Säännös edellyttää kaiken kaikkiaan huomattavan yksityiskohtaisen tiedon antamista oikeudenhaltijalle korvauksista, jotka yhteishallinnointiorganisaatio on tämän puolesta kerännyt verkkopalvelun tarjoajilta.
Momentin säännöksiä sovellettaisiin rinnakkain 25 §:ssä säädetyn yleisen tiedonantovelvoitteen osalta siten, että 25 §:ää olisi pidettävä vähimmäisvaatimuksena, minkä lisäksi sävellysteosten usean valtion alueen kattavien verkko-oikeuksien lisensioinnista tilitettävien tekijänoikeuskorvausten yhteydessä sovellettaisiin tämän pykälän mukaista tiedonantovelvollisuutta.
Oikeudenhaltijalle annettaviin tietoihin kuuluvat 25 §:n mukaan oikeudenhaltijan yhteystiedot, oikeudenhaltijalle kohdistetut tekijänoikeuskorvaukset eriteltynä sekä tieto tilityskaudesta, tiedot hallinnointipalkkioista ja muista vähennyksistä sekä oikeudenhaltijan saatavista, joita ei vielä ole tilitetty.
Tilanteessa, jossa oikeudenhaltijalle ei ole maksettu korvauksia esimerkiksi sen vuoksi, että korvauksen määrä alittaa yhteishallinnointiorganisaation tilityssäännön mukaisen alarajan, sovellettaisiin siten 25 §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta.
Pykälän 3 momentin mukaan valtuuttava yhteishallinnointiorganisaatio vastaisi korvausten tilittämisestä ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta edustamilleen oikeudenhaltijoille, jollei yhteishallinnointiorganisaatioiden välillä ole toisin sovittu.
50 §.Yhteishallinnointiorganisaatioiden väliset sopimukset usean valtion alueen kattavaa lisensiointia varten. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaatioiden väliset edustussopimukset eivät saisi antaa yksinoikeutta lisensioida sävellysteoksia verkkokäyttöä varten. Käytännössä musiikin verkko-oikeuksia voitaisiin näin luovuttaa hallinnoitavaksi useammalle yhteishallinnointiorganisaatiolle. Tämän on direktiivissä arvioitu edistävän käyttäjien mahdollisuuksia hankkia sävellysteosten käyttölupia.
Ehdotettavaan 28 §:ään sisältyvästä syrjimättömyysperiaatteesta seuraa, että lisensioiva yhteishallinnointiorganisaatio ei saisi soveltaa eri ehtoja tai muutoin kohdella syrjivästi oikeudenhaltijaa, jonka oikeuksia se hallinnoi valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation kanssa tekemänsä edustussopimuksen nojalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta ilmoittaa valtuutuksen antaneelle yhteishallinnointiorganisaatiolle tärkeimmistä ehdoista, joiden mukaisesti tämän verkko-oikeudet lisensioidaan. Näihin kuuluvat oikeuksien käyttötavat, lisenssimaksujen määrittämiseen liittyvät perusteet, lisenssin voimassaoloaika, lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation tilikaudet ja lisensioinnin kattama maantieteellinen alue sekä muut mahdolliset ehdot, jotka olennaisesti vaikuttavat valtuutuksen piiriin kuuluvien oikeuksien lisensiointiin. Muut oikeuksien lisensioinnin ehdot voivat liittyä esimerkiksi käyttäjän mahdollisuuteen myöntää käyttölupia kuluttajille. Säännöksessä mainitut muut ehdot voivat liittyä myös toisen maan lainsäädäntöön tai järjestelyyn, jolla on suoraa vaikutusta lisensiointiehtoihin. Oikeuksien käyttötavoilla tarkoitetaan esimerkiksi musiikin käyttöä suoratoistopalveluissa tai verkkopalveluissa, jotka myyvät musiikkitallenteita.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation on ilmoitettava edustamilleen oikeudenhaltijoille keskeisistä sopimusehdoista, kuten sopimuksen voimassaoloajasta ja lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation tarjoamien palvelujen kustannuksista.
Pykälä vastaa direktiivin 29 artiklaa.
51 §.Velvollisuus edustaa toista yhteishallinnointiorganisaatiota usean valtion alueen kattavassa lisensioinnissa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta ottaa edustettavakseen toisen yhteishallinnointiorganisaation teosvalikoima tämän pyynnöstä. Tällaiseen pyyntöön olisi suostuttava, mikäli pyynnön esittänyt yhteishallinnointiorganisaatio ei itse myönnä tai tarjoa usean valtion alueen kattavia sävellysteosten verkko-oikeuksien lisenssejä ja edellyttäen, että lisensiointipyynnön saanut yhteishallinnointiorganisaatio itse myöntää tai tarjoaa usean valtion alueen kattavia yhden tai useamman toisen yhteishallinnointiorganisaation teosvalikoimaan kuuluvien sävellysteosten verkko-oikeuksien lisenssejä samassa verkko-oikeuksien luokassa. Pyynnön saaneen yhteishallinnointiorganisaation olisi vastattava pyyntöön kirjallisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.
Momentti vastaa direktiivin 30 artiklan 1 ja 2 kohtaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos yhteishallinnointiorganisaatio ottaa toisen yhteishallinnointiorganisaation teosvalikoiman edustettavakseen, lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation on sisällytettävä valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation teosvalikoima kaikkiin verkkopalvelun tarjoajille osoittamiinsa tarjouksiin ja että sen olisi hallinnoitava valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation teosvalikoimaa samoin ehdoin, joita se soveltaa oman teosvalikoimansa hallinnointiin. Lisäksi säädettäisiin, että lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation olisi määriteltävä hallinnointipalkkio niin, ettei se ylitä hallinnoinnista aiheutuvia kohtuullisia kustannuksia.
Vaatimus hallinnoida teosvalikoima samoin ehdoin on ehdottomampi kuin 28 §:n mukainen syrjimättömyysperiaate, joka periaatteessa voi sallia eroja teosvalikoimaan sovellettavissa ehdoissa, mikäli sille on perusteltuja syitä.
Direktiivin 46 johdantokappaleen mukaan hallinnointipalkkion olisi katettava yhteishallinnointiorganisaation tekemät välttämättömät ja kohtuulliset investoinnit. Tällainen investointi voisi olla esimerkiksi tietojärjestelmäkapasiteetin lisääminen. Yhteishallinnointiorganisaatio ei saisi kuitenkaan tehdä voittoa ottamalla toisen yhteishallinnointiorganisaation teosvalikoiman usean valtion alueen kattavaa verkko-oikeuksia lisensiointia varten.
Pykälän 2 momentin säännökset vastaavat direktiivin 30 artiklan 3—5 kohtaa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valtuuttavan yhteishallinnointiorganisaation on annettava pyynnön saaneen yhteishallinnointiorganisaation käyttöön ne omaa sävellysteosvalikoimaansa koskevat tiedot, jotka tarvitaan sävellysteosten verkko-oikeuksien usean valtion alueen kattavien lisenssien myöntämiseksi. Jos tiedot ovat riittämättömiä tai sellaisessa muodossa, ettei pyynnön saanut yhteishallinnointiorganisaatio voi täyttää 43—49 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, lisensioivalla yhteishallinnointiorganisaatiolla on oikeus veloittaa vaatimusten täyttämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset tai sulkea oikeuksien edustamisen ulkopuolelle sellaiset teokset, joiden tiedot ovat riittämättömiä tai joiden osalta tietoja ei voida käyttää.
Sävellysvalikoimaa koskevalla tiedolla tarkoitetaan momentissa tietoa teoksista, niiden oikeudenhaltijoista sekä valtuutuksen sisällöstä. Käytännössä sanottuihin tietoihin sisältyvät sävellysteosten tai niiden osien yksilöintitiedot, oikeuksien haltijoita koskevat tiedot ja ainutkertaiset tunnisteet sekä tiedot valtuutuksen sisällöstä kuten maantieteellisistä alueista, jotka kuuluvat valtuutuksen piiriin. Näiden tietojen tulee olla sellaisessa muodossa, että niitä voidaan käsitellä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla lain 43—49 §:n mukaisesti. Tätä varten lisensioivan hallinnointiorganisaation olisi annettava valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle tiedot siitä, missä muodossa teosvalikoimatietojen tulee olla, jotta niitä voidaan käsitellä lisensioivan yhteishallinnointiorganisaation tietojärjestelmässä.
Jos tiedot ovat sellaisessa muodossa, että lisensioiva yhteishallinnointiorganisaatio ei voi käsitellä niitä tietojärjestelmässään, olisi lisensioivalla yhteishallinnointiorganisaatiolla oikeus muuttaa tietojen muotoa ja periä tästä kohtuulliset kustannukset valtuuttavalta yhteishallinnointiorganisaatiolta. Jos tiedoissa on puutteita, joita valtuuttava yhteishallinnointiorganisaatio ei itse korjaa, olisi lisensioivalla yhteishallinnointiorganisaatiolla oikeus periä kohtuulliset kustannukset näiden tietojen korjaamisesta.
Jos tiedot ovat puutteelliset tai jos tietoja muutoin ei ole mahdollista kohtuullisin toimenpitein saattaa sellaiseen muotoon, että lain ja direktiivin edellytykset täyttävä verkko-oikeuksien usean valtion alueen kattava lisensiointi olisi mahdollista, olisi lisensioivalla yhteishallinnointiorganisaatiolla oikeus sulkea kyseiset teokset edustamansa teosvalikoiman ulkopuolelle. Teoksen sulkeminen lisensioitavan teosvalikoiman ulkopuolelle tapahtuisi käytännössä ilmoittamalla valtuuttavalle yhteishallinnointiorganisaatiolle, mitkä teokset se aikoo sulkea edustamansa teosvalikoiman ulkopuolelle.
Momentin säännökset vastaavat direktiivin 30 artiklan 6 kohtaa.
52 §.Pääsy usean valtion alueen kattavan lisensioinnin piiriin. Pykälässä säädetään oikeudenhaltijan oikeudesta päästä usean valtion alueen kattavan lisensioinnin piiriin.
Pykälän 1 momentin mukaan oikeudenhaltijalla voisi peruuttaa yhteishallinnointiorganisaatiolle antamansa valtuutuksen vain osittain, eli sävellysteoksen usean valtion alueen kattavien verkko-oikeuksien osalta, mikäli yhteishallinnointiorganisaatio ei itse tai toisen yhteishallinnointiorganisaation välityksellä huolehdi sävellysteoksen verkko-oikeuksien usean valtion alueen kattavasta lisensioinnista.
Säännös edellyttää, että yhteishallinnointiorganisaatiot mahdollistavat oikeudenhaltijan tekemän valtuutuksen täsmällisen ja osittaisen peruuttamisen. Säännöksellä täsmennetään tältä osin lain 5 §:n mukaista oikeudenhaltijan oikeutta valita yhteishallinnointiorganisaatio ja valtuutuksen laajuutta sekä yhdenmukaistetaan sävellysteoksien verkko-oikeuksia hallinnoivien yhteishallinnointiorganisaatioiden käytäntöjä tältä osin.
Direktiivin edellyttämällä tavalla usean valtion alueen kattavan sävellysteosten verkko-oikeuksien lisensioinnin järjestämisen aikarajaksi on asetettu 10 päivä huhtikuuta 2017, jonka jälkeen sävellysteoksen verkko-oikeuksia koskevan valtuutuksen peruuttaminen on mahdollista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaatio ei saa asettaa oikeudenhaltijalle estettä myöntää sävellysteostensa verkko-oikeuksien usean valtion alueen kattavia lisenssejä itse, toisen yhteishallinnointiorganisaation tai muun valtuuttamansa osapuolen kautta. Säännös on rinnastettavissa 8 §:n mukaiseen kieltoon asettaa valtuutuksen peruuttamisen ehdoksi, että peruutuksen kohteena olevien oikeuksien, oikeuksien luokkien tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppien hallinnointi siirretään toiselle yhteishallinnointiorganisaatiolle.
Pykälän säännökset vastaavat direktiivin 31 artiklaa.
10 luku. Viranomaisvalvonta
53 §.Ilmoitus tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta tehdä ilmoitus valvontaviranomaisena toimivalle Patentti- ja rekisterihallitukselle. Ilmoitus tulisi tehdä ennen toiminnan aloittamista. Lain 69 §:ään ehdotettavan siirtymäsäännöksen mukaan yhteishallinnointiorganisaation, joka harjoittaa tekijänoikeuden yhteishallinnointia lain tullessa voimaan, olisi annettava ilmoitus viimeistään kuukauden kuluttua lain voimaantulosta. Ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta ei kuitenkaan säädettäisi laissa seuraamuksia. Ilmoitusvelvollisuus kohdistuisi niin yhteishallinnointiorganisaatioihin kuin riippumattomiin hallinnointiorganisaatioihin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaiselle annettavan ilmoituksen sisällöstä. Valvontaviranomaiselle annettaviin tietoihin kuuluisivat yhteishallinnointiorganisaation nimi ja yhteystiedot, toimitusjohtajan tai muun organisaation päivittäisestä johtamisesta vastaavan henkilön nimi, kuvaus yhteishallinnointiorganisaation edustamien teosten ja muiden suojan kohteiden tyypeistä ja edustetuista oikeuksista, sekä tieto siitä, onko yhteishallinnointiorganisaation tarkoitus tarjota tai myöntää usean valtion alueen kattavia sävellysteosten verkko-oikeuksien lisenssejä.
Ilmoitusvelvollisuus on tarpeen, jotta valvontaviranomaisena toimiva Patentti- ja rekisterihallitus voisi noudattaa direktiivin 39 artiklan asettamaa velvollisuutta ilmoittaa komissiolle jäsenvaltion alueella sijoittautuneet yhteishallinnointiorganisaatiot. Lisäksi ilmoitusvelvollisuuden nojalla valvontaviranomainen tulee tietoiseksi yhteishallinnointiorganisaatiosta ja näin ollen velvollisuudestaan valvoa sitä.
Tässä pykälässä säädetyn lisäksi yhteishallinnointiorganisaatio olisi velvollinen toimittamaan valvontaviranomaiselle lain 40 §:ssä säädetyt tarkemmat tiedot yhteishallinnointiorganisaation toiminnasta ja tiedot niissä tapahtuneista muutoksista sekä lain 41 §:ssä säädetyn vuotuisen avoimuusraportin.
54 §.Valvontaviranomainen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen tehtävistä. Valvontaviranomaisen tehtävänä olisi valvoa tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallinnointia Suomessa, neuvoa yhteishallinnointiorganisaatioita ja muita osapuolia lain säännösten soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä, vastata Suomeen sijoittautuneita yhteishallinnointiorganisaatioita koskeviin tietopyyntöihin sekä osallistua alan kansainväliseen yhteistyöhön. Siltä osin kuin kysymys on yhteishallinnoinnin kehityksen seurannasta ja osallistumisesta alan kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön, tehtävä hoidettaisiin yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.
Momentti perustuu direktiivin 36—40 artiklaan.
Pykälän 2 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallitus toimisi tämän lain mukaisena ja direktiivissä tarkoitettuna valvontaviranomaisena.
On huomioitava, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivalta kilpailuoikeudellisissa asioissa säilyy. Ehdotettavan lain mukainen markkinavalvonta olisi luonteeltaan erityistä markkinavalvontaa, jota voi verrata viestintäviraston tehtäviin viestintämarkkinoiden valvonnassa tai energiaviraston tehtäviin energiamarkkinoiden valvonnassa. Patentti- ja rekisterihallituksen tehtävänä olisi soveltaa ehdotettavan lain säännöksiä, eikä sillä olisi toimivaltaa antaa ratkaisuja kilpailulain soveltamisesta. Samalla tavoin Kilpailu- ja kuluttajavirasto soveltaa kilpailulakia eikä erityislainsäädännön säännöksiä.
55 §.Viranomaisten yhteistyö. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tarkemmin Patentti- ja rekisterihallituksen ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhteistyöstä tämän lain ja kilpailulain soveltamispiiriin kuuluvissa asioissa. Momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallitus ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto olisivat tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään valvontatehtäviä hoitaessaan.
Koska Kilpailu- ja kuluttajavirastolla säilyisi toimivalta yleisissä kilpailuoikeudellisissa asioissa ja koska tällaisella asialla voi olla yhteys ehdotettavan lain piiriin kuluvaan ja Patentti- ja rekisterihallituksessa vireille tulevaan asiaan, viranomaisten on toimittava varsin läheisessä yhteistyössä. Tilanne voi olla myös sellainen, että tämän lain piiriin kuuluvaan asiaan, joka on tullut vireille Patentti- ja rekisterihallituksessa, liittyy kilpailulain tulkintaa ja soveltamista.
Kilpailulain 39 §:ään ehdotettavalla muutoksella säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen oikeudesta saada tietoa Kilpailu- ja kuluttajavirastolta salassapitosäädösten estämättä tässä laissa tarkoitettua valvontatehtävää varten. Kilpailu- ja kuluttajavirastoa koskee korotettu salassapitovelvollisuus, ja kilpailulaissa on erikseen säädetty niistä tapauksista, joissa Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi antaa tietoa salassa pidettävästä asiakirjasta.
Myös Patentti- ja rekisterihallitus saattaa niin ikään käsitellä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) tarkoitettua salassa pidettävää tietoa. Kyseisen lain perusteella on pidettävä selvänä, että Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus luovuttaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle salassa pidettävä tieto, jonka Kilpailu- ja kuluttajavirasto tarvitsee omaa tehtäväänsä varten.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Patentti- ja rekisterihallitus ovat tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään tässä laissa säädettyjen tehtävien järjestämiseksi sekä tämän lain soveltamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriön toimivaltaan tekijänoikeuslaissa säädetyissä asioissa. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on yleistoimivalta tämän lain piiriin kuuluvissa tekijänoikeuteen liittyvissä asioissa ja se vastaa tämän lain piiriin kuuluvan toiminnan strategisesta ohjauksesta ja lainvalmistelusta. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että työ- ja elinkeinoministeriö varaa opetus- ja kulttuuriministeriölle mahdollisuuden osallistua Patentti- ja rekisterihallituksen tulosohjaukseen. Lisäksi on tarkoituksenmukaista, että opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä Patentti- ja rekisterihallituksen kanssa osallistuu tämän lain piiriin kuuluvaan kansainväliseen yhteistyöhön ja yhteishallinnoinnin kehityksen seuraamiseen Suomessa, koska opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävänä on valvoa tämän lain toimivuutta ja tarvittaessa valmistella lainsäädännön muutokset. Yhteistyö on tältä osin otettu huomioon myös valvontaviranomaisen tehtäviä koskevan 54 §:n säännöksissä. Lakiehdotuksessa esitetään myös perustettavaksi yhteishallinnoinnin kehittämisen neuvottelukunta, jonka toiminnassa edellytetään läheistä yhteistyötä Patentti- ja rekisterihallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä.
Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on myös eräitä tekijänoikeuslaissa säädettyjä yhteishallinnointiorganisaatioiden hyväksymispäätöksiin perustuvia ja sen myötä valvontaa edellyttäviä tehtäviä. Tekijänoikeuslain 19 a, 26 ja 26 j § ja 47 a §:n tarkoittamissa tilanteissa opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy järjestön, jolloin sillä on mahdollisuus antaa ohjeita järjestölle hyväksymisen alaan kuuluvista tehtävistä sekä valvoa niiden suorittamista. Tekijänoikeuslain 19 a § koskee lainauskorvauksen hallinnointia, 26 § sisältää sopimuslisenssijärjestelmän piiriin kuuluvien käyttöoikeuksien hallinnointia, 26 j § jälleenmyyntikorvauksen hallinnointia sekä 47 a § korvausta äänitallenteen käytöstä. Lisäksi ministeriö hyväksyy 26 b §:n mukaisesti käyttösuunnitelman yksityisen kopioinnin hyvityksen jakamisesta tekijöille tekijöitä edustavien järjestöjen välityksellä. Tarkoitus on, että opetus- ja kulttuuriministeriön toimivalta pysyy näissä tilanteissa ennallaan.
Käytännössä tieto esimerkiksi yhteishallinnointiorganisaation laiminlyönnistä, joka vaikuttaa sen tekijänoikeuslaissa säädetyn tehtävän hoitamiseen, voi tulla myös Patentti- ja rekisterihallituksen tietoon, jonka tulisi välittää tämä tieto edelleen opetus- ja kulttuuriministeriölle. Jos laiminlyönti on vakava, opetus- ja kulttuuriministeriöllä olisi toimivalta perua hyväksyminen siten kuin tekijänoikeuslaissa säädetään. Koska opetus- ja kulttuuriministeriöllä on tekijänoikeuslain mukaan toimivalta antaa ohjeita tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista tekijänoikeuslaissa säädetyissä tilanteissa, on tarpeen, että opetus- ja kulttuuriministeriön ja Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisukäytännöt olisivat mahdollisimman yhdenmukaisia. Tämä edellyttää viranomaisten välillä hyvää yhteistyötä.
56 §.Valvonta-asian vireilletulo. Pykälässä säädettäisiin yleisesti valvonnan lähtökohdista. Valvonta olisi ensisijaisesti jälkiperäistä ja perustuisi toimenpidepyyntöihin tai valvontaviranomaisena toimivan Patentti- ja rekisterihallituksen muutoin saamiin tietoihin. Asia voisi tulla vireille joko toimenpidepyyntönä tai Patentti- ja rekisterihallituksen omatoimisen valvonnan perusteella.
Pykälän 1 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallitukselle saataisiin tehdä toimenpidepyyntö yhteishallinnointiorganisaation menettelystä tai laiminlyönnistä, joka on vastoin tämän lain säännöksiä. Toimenpidepyynnön saisi tehdä esimerkiksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka katsoo yhteishallinnointiorganisaation toiminnan loukkaavan hänen oikeuksiaan tai oikeutettuja intressejä. Lähtökohtaisesti toimenpidepyynnön esittäjä voisi olla oikeudenhaltija, jäsen, käyttäjä tai toinen yhteishallinnointiorganisaatio. Lisäksi tulisi olla mahdollista esittää toimenpidepyyntö myös ennen yhteishallinnointiorganisaation kanssa tehtävää sopimusta. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, jos yhteishallinnointiorganisaatio ei noudata jäseneksi hyväksymistä, oikeudenhaltijan valtuutuksen vastaanottamista tai lisensiointineuvottelujen aloittamista koskevia lain säännöksiä.
Pykälän 2 momentin mukaan olisi myös mahdollista, että valvontaviranomainen käynnistäisi valvontatoimenpiteen omasta aloitteestaan esimerkiksi ulkopuoliselta tulleen tiedon pohjalta. Esimerkiksi yhteishallinnointiorganisaation työntekijä saattaa saada tietoonsa ja haluaa antaa ilmi yhteishallinnointiorganisaatiossa havaitsemansa väärinkäytöksen tai epäkohdan. Myös oikeudenhaltija, käyttäjä tai toinen yhteishallinnointiorganisaatio voisi tuoda epäkohdan esille ilman toimenpidepyynnön esittämistä. Tällöin tutkinnan aloittaminen jäisi valvontaviranomaisen harkintaan.
57 §.Asioiden tärkeysjärjestys ja tutkimatta jättäminen. Pykälässä säädettäisiin tutkimatta jättämisen perusteita. Asia voitaisiin 1 momentin mukaan jättää Patentti- ja rekisterihallituksessa tutkimatta, jos toimenpidepyyntö on ilmeisesti perusteeton tai yhteishallinnointiorganisaatio on ryhtynyt itseoikaisuun. Asia voitaisiin jättää tutkimatta myös silloin, jos yhteishallinnointiorganisaation menettelyllä tai laiminlyönnillä on vain vähäistä vaikutusta tämän lain tavoitteiden toteutumiseen tai jos tuomioistuimessa vireillä olevan samaa menettelyä koskevan riita- tai rikosasian johdosta ei yksityisen tai yleisen intressin suojelemiseksi katsota olevan tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin. Perusteena voisi olla myös, että Kilpailu- ja kuluttajavirastossa vireillä olevan asian johdosta lisätoimenpiteisiin ei katsota olevan tarpeen ryhtyä.
Ehdotettavan lain yksityiskohtaisuus mahdollistaa sen, että valvontaviranomaisen tietoon voitaisiin tuoda suuri määrä sellaisia lain tavoitteiden näkökulmasta vähäpätöisiä epäkohtia, jotka voisivat työllistää valvontaviranomaista kohtuuttomasti. Momentin säännösten tarkoituksena on antaa valvontaviranomaisena toimivalle Patentti- ja rekisterihallitukselle mahdollisuus harkintavallan käyttämiseen ja resurssien kohdentamiseen niin, että varsinaisiin valvontatoimenpiteisiin ryhdytään vain silloin, kun kysymys on lain tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta olennaisesta asiasta.
Tämä lähtökohta on yhdenmukainen hallintolain 6 §:n kanssa, jonka mukaan viranomaisten toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Sinänsä ehdotettava sääntely ei estäisi valvontaviranomaista ryhtymästä toimenpiteisiin myös pienten yksityiskohtien korjaamiseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan päätös tutkimatta jättämisestä olisi tehtävä viipymättä. Niin tutkinnan kohteena olevan yhteishallinnointiorganisaation näkökulmasta kuin esimerkiksi oikeudenhaltijan tai käyttäjän näkökulmasta voi olla tärkeää saada kannanotto siitä, ryhtyykö valvontaviranomainen asiassa toimenpiteisiin. Valvontaviranomaisena toimiva Patentti- ja rekisterihallitus antaisi asianosaiselle asiaa koskevan kirjallisen päätöksen. Päätös tutkimatta jättämisestä voitaisiin tehdä myös silloin, kun asiaa on selvitetty pidempään ja yhteishallinnointiorganisaatio on jo ryhtynyt toimenpiteisiin tutkinnan kohteena olevan epäkohdan korjaamiseksi tutkinnan aikana, minkä vuoksi asian käsittely ei enää ole tarpeen.
Tutkimatta jättämistä koskevalla päätöksellä olisi asian päättävä vaikutus ja siihen voisi hakea muutosta hallinto-oikeudelta. Valvontaviranomainen voisi ottaa päätöksen kohteena olevan asian myös uudelleen tutkittavaksi, jos se on tarpeen esimerkiksi sen vuoksi, että valvontaviranomainen saa asiasta uutta selvitystä.
Tarkoitus ei ole estää vapaamuotoista yhteydenpitoa valvontaviranomaisen ja eri toimijoiden välillä. Esimerkiksi valvontaviranomaisen vastausta, jossa kerrotaan, että asia on sen selvitettävänä ja todetaan, ettei tämä yksittäiseen yhteydenottoon perustuva ilmoitus johda erityisiin toimenpiteisiin, ei olisi pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuna tutkimatta jättämistä koskevana päätöksenä. Tällainen vastaus ei ole hallintolain mukainen päätös eikä sillä myöskään ole asian käsittelyn päättävää vaikutusta.
58 §.Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisena toimivan Patentti- ja rekisterihallituksen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi oikeus pyynnöstä saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvontaa varten kaikki valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Tietojen ja asiakirjojen antamisessa olisi noudatettava huolellisuutta. Väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle säädetään rikoslain 16 luvun 8 §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen oikeudesta tehdä tarkastuksia muualla kuin kotirauhan piiriin kuuluvissa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Tarkastus voisi olla yksittäistapauksissa tarpeen esimerkiksi tietojärjestelmiin kohdistuvien vaatimusten täyttymisen selvittämiseksi taikka kirjanpidon tarkistamiseksi.
Pykälän 3 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi lisäksi oikeus saada maksutta jäljennöksiä tarkastettavista asiakirjoista ja tulosteita tai kopioita tietojärjestelmissä olevista tiedoista tai tallenteista. Tämä voi olla monessa tapauksessa välttämätöntä valvontatoimenpiteiden suorittamiseksi.
59 §.Tilintarkastajan oikeus antaa tietoja valvontaviranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin tilintarkastajan oikeudesta ilmoittaa valvontaviranomaiselle seikasta tai päätöksestä, jonka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessa. Tilintarkastaja saisi myös toimittaa valvontaviranomaiselle jäljennöksen tilintarkastuspöytäkirjasta, jonka hän on antanut yhteishallinnointiorganisaatiolle.
Eduskunta on vastikään hyväksynyt muutoksen tilintarkastuslain 4 luvun 8 §:ään, jonka mukaan tilintarkastajan salassapitovelvollisuuden voitaisiin katsoa estävän tätä paljastamasta säännösten tai viranomaismääräysten vastaista menettelyä koskevan epäilyn viranomaiselle, ellei laista nimenomaisesti käy ilmi, että viranomainen, tuomioistuin tai muu henkilö on lain perusteella oikeutettu saamaan asian tietoonsa. Tästä syystä on tarpeen säätää, että tilintarkastajalla on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus ilmoittaa valvontaviranomaiselle epäilyksensä siitä, että yhteishallinnointiorganisaatio toimii tämän lain vastaisesti.
Tilintarkastuspöytäkirjan oma-aloitteinen toimittaminen valvontaviranomaiselle olisi tilintarkastajan harkinnan varassa. Tarkoitus on, että tilintarkastaja voisi oma-aloitteisesti ilmoittaa valvontaviranomaiselle esimerkiksi sellaisista tilintarkastushavainnoista, jotka voivat olla valvonnan kannalta tärkeitä mutta joiden tuleminen julkisuuteen tilintarkastuskertomuksen kautta voisi aiheuttaa tarpeetonta vahinkoa yhteishallinnointiorganisaatiolle. Ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa tilintarkastajan asemaa suhteessa yhteishallinnointiorganisaation johtoon. Ehdotuksen tarkoituksena ei ole, että tilintarkastushavainnon pöytäkirjaaminen ja ilmoittaminen yhteishallinnointiorganisaation valvontaa varten korvaisi tilintarkastajan velvollisuuden antaa huomautus tilintarkastuskertomuksessa silloin, kun siihen on aihetta tilintarkastuslain 3 luvun 5 §:n perusteella.
Pykälän perusteella Patentti- ja rekisterihallituksella olisi oikeus pyytää tilintarkastajalta tilintarkastuspöytäkirjan sisältämiä tietoja.
60 §.Huomautus ja varoitus sekä uhkasakko. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen käytössä olevista tehostekeinoista. Pykälän 1 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallitus voisi antaa huomautuksen tai varoituksen sille, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai päätöksiä. Huomautus voitaisiin antaa suullisesti tai kirjallisesti. Varoitus olisi annettava kirjallisesti. Valvontaviranomainen voisi myös velvoittaa yhteishallinnointiorganisaation korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa. Ennen velvoitteen asettamista valvontaviranomaisen olisi varattava yhteishallinnointiorganisaation tai sen puolesta toimivan yhteisön tai säätiön edustajalle tilaisuus tulla kuulluksi siten kuin hallintolaissa säädetään.
Pykälän 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voisi antaa varoituksen, jos huomautusta ei asiasta ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen voida pitää riittävänä. Huomautus olisi siten valvontaviranomaisen ensisijainen keino puuttua epäkohtaan.
Mahdollisuudesta asettaa uhkasakko valvontapäätöksen tehosteeksi säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Uhkasakon asettamisesta säädetään tarkemmin uhkasakkolaissa (1113/1990).
61 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta valvontaviranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen.
Pykälän 1 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti. Säännös on yhdenmukainen Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 7 §:n kanssa, jossa säädetään, että muista kuin teollisoikeudellisissa ja kaupparekisteriasioissa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä saadaan hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, ellei hallinto-oikeus toisin määrää. Säännös on yhdenmukainen hallintolainkäyttölain kanssa, ja kyse on tältä osin vain informatiivisesta säännöksestä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen oikeudesta hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen tai muuttanut sitä. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin mukaan viranomaisella on valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Nimenomainen säännös Patentti- ja rekisterihallituksen valitusoikeudesta selkeyttäisi lain tulkintaa. Tällöin olisi selvää, että Patentti- ja rekisterihallituksella on valitusoikeus hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla hallinto-oikeus on kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen tai muuttanut sitä.
62 §.Yhteishallinnoinnin kehittämisen neuvottelukunta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tämän lain vaikutusten seuraamiseksi ja arvioimiseksi sekä lain tavoitteiden edistämiseksi perustettavasta yhteishallinnoinnin kehittämisen neuvottelukunnasta. Sen tehtäviin kuuluisivat yhteishallinnointia koskevien käytäntöjen kehittymisen seuraaminen ja arvioiminen, suositusten antaminen alalla noudatettavista menettelytavoista ja käytettävistä alan standardeista sekä vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen hyödyntämisen edistäminen ehdotetun lain piiriin kuuluvien riitojen käsittelyssä. Neuvottelukunta toimisi muutoinkin neuvoa-antavana asiantuntijaelimenä. Valtioneuvosto asettaisi neuvottelukunnan määräajaksi.
Pykälän 2 momentin mukaan tarkemmat säännökset neuvottelukunnan kokoonpanosta, toimikaudesta ja tehtävistä annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.
11 luku. Erinäiset säännökset
63 §.Vastuu ulkoistetuista yhteishallinnointitehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan lain säännöksiä sovellettaisiin myös yhteisöön tai säätiöön, joka on suoraan, välillisesti, kokonaan tai osittain yhteishallinnointiorganisaation tai riippumattoman hallinnointiorganisaation omistuksessa tai määräysvallassa, siltä osin kuin se osallistuu tämän lain mukaisen toiminnan harjoittamiseen.
Säännöksen sanamuoto kattaa myös sellaiset tilanteet, joissa yhteisö tai säätiö on kahden tai useamman yhteishallinnointiorganisaation yhteisessä omistuksessa tai määräysvallassa. Määräysvallalla tarkoitetaan kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n mukaista tilannetta, jossa kirjanpitovelvollisella on enemmän kuin puolet kohdeyrityksen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänten enemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen. Mainitun lainkohdan mukainen määräysvalta on myös tilanteessa, jossa kirjanpitovelvollisella on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö jäsenistä kohdeyrityksen hallituksessa tai siihen verrattavissa toimielimessä taikka toimielimessä, jolla on edellä mainittu oikeus.
Ehdotettava säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 3 kohtaan, 8 artiklan 13 kohtaan sekä 13 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaan.
Pykälän 2 momentissa selvennettäisiin, että yhteishallinnointiorganisaation toimintaa ulkoistettaessa vastuu tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista säilyy tehtävän siirtäneellä organisaatiolla, eikä lain tarkoitusta ole mahdollista kiertää ulkoistamalla tai siirtämällä toisen yhteisön tai säätiön tehtäväksi yhteishallinnointiin kuuluvaa toimintaa. Tehtävän ulkoistamiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa yhteishallinnointiorganisaation ja sen jäsenyhteisön välillä sovitaan tai sallitaan, että jäsenyhteisö hoitaa yhteishallinnointiorganisaatiolle tämän lain nojalla kuuluvaa tehtävää. Lähtökohtana olisi, että yhteishallinnointiorganisaatio on pääasiallisessa vastuussa tämän lain puitteissa tapahtuvasta toiminnasta.
Valvontaviranomaisen valvontaoikeus tai tuomioistuimen päätös voisi ulottua myös yhteishallinnointiorganisaation puolesta yhteishallinnointiin osallistuvaan yhteisöön tai säätiöön siltä osin, kuin tämä osallistuu tekijänoikeuksien yhteishallinnointiin. Näin olisi mahdollista varmistaa, että lain tavoite ja siinä asetetut velvoitteet täyttyvät tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla.
64 §.Yhteishallinnointiorganisaation velvollisuus käsitellä valituksia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteishallinnointiorganisaation velvollisuudesta vastata jäseniltään sekä edustamiltaan oikeudenhaltijoilta tai yhteishallinnointiorganisaatiolta saamiinsa valituksiin. Valitukset voisivat koskea yhteishallinnointiorganisaation menettelyä, laiminlyöntiä tai päätöstä, jolla on vaikutusta oikeudenhaltijan tai yhteishallinnointiorganisaation tämän lain mukaisiin oikeuksiin tai etuihin. Valituksiin olisi 2 momentin mukaan vastattava kirjallisesti kohtuullisessa ajassa, ja kielteiset päätökset olisi perusteltava.
Pykälän tarkoituksena on edistää oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksia saada asiansa käsitellyksi yhteishallinnointiorganisaatiossa mahdollisimman sujuvasti sekä lisätä yhteishallinnointiorganisaation päätöksenteon avoimuutta ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista. Säännökseen sisältyvä velvoite perustella kielteiset päätökset on merkityksellinen esimerkiksi tutkittaessa syrjimättömyysperiaatteen toteutumista. Yhteishallinnointiorganisaation tekemä päätös ei ole rinnastettavissa julkisen viranomaisen päätökseen, eikä se ole valituskelpoinen. Yhteishallinnointiorganisaation menettelystä voidaan kuitenkin tehdä toimenpidepyyntö valvontaviranomaiselle tai saattaa menettely riita-asiana tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Säännöksessä ei tarkemmin määriteltäisi yhteishallinnointiorganisaatioissa käyttöön otettavia menettelyitä. Käytännössä tarve valituskeinoihin vaihtelee yhteishallinnointiorganisaation alasta riippuen. Joissakin yhteishallinnointiorganisaatioissa yleisimmät kiistakysymykset voivat koskea tekijänoikeusosuutta yhteisteoksissa, kun taas toisessa yhteishallinnointiorganisaatiossa korostuu jokin toinen aspekti. Tästä syystä ei ole tarkoituksenmukaista edellyttää, että eri alalla toimivien yhteishallinnointiorganisaatioiden valitusten käsittely on järjestetty samalla tavoin. Myös eri asiatyypit saatetaan käsitellä eri menettelyssä yhteishallinnointiorganisaatiossa.
Olennaista on se, että yhteishallinnointiorganisaatiolla tulee olla selkeät sisäiset menettelyt valitusten käsittelyä varten ja että jäsenillä ja muilla oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus saattaa asiansa yhteishallinnointiorganisaatiossa käsiteltäväksi. Olennaista on myös se, että nämä menettelyt ovat läpinäkyvät ja niistä annetaan tieto jäsenille ja oikeudenhaltijoille. Tästä tiedonantovelvoitteesta säädettäisiin 40 §:ssä.
Pykälä perustuu direktiivin 33 artiklaan.
65 §.Kielletyt sopimusehdot ja menettelyt. Pykälässä säädettäisiin siitä, millaiset sopimusehdot ja menettelyt ovat kiellettyjä yhteishallinnointiorganisaation ja sen jäsenen, yhteishallinnointiorganisaation edustaman oikeudenhaltijan, teoksen käyttäjän tai toisen yhteishallinnointiorganisaation välisissä sopimuksissa.
Yhteishallinnointiorganisaatio ei saisi soveltaa sellaista ehtoa tai menettelyä, joka on 35 §:ssä säädettyjen vaatimusten vastainen tai joka on sopimuksen toisena osapuolena olevien yhteishallinnointiorganisaation jäsenten, yhteishallinnointiorganisaation edustamien oikeudenhaltijoiden, käyttäjien tai toisten yhteishallinnointiorganisaatioiden kannalta kohtuuton. Kohtuuttomina kiellettyjä olisivat sekä yksittäiset kertaluonteiset menettelyt että toistuneet ja jopa käytännöiksi vakiintuneet menettelyt. Kohtuuttomuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon toisen sopijapuolen heikommasta asemasta johtuva suojan tarve ja muut asiaan vaikuttavat seikat.
Lain 35 §:n tarkoituksena on varmistaa tariffin määräytymisperusteiden objektiivisuus ja syrjimättömyys sekä maksetun tariffin ja sillä saatujen oikeuksien oikeasuhtaisuus ja kohtuullisuus. Sopijapuoli voisi vaatia markkinaoikeudelta sellaisen sopimusehdon tai menettelyn kieltämistä, jolla yhteishallinnointiorganisaatio asettaisi sopijapuolelle tariffin, joka ei olisi objektiivisin ja syrjimättömin kriteerein asetettu. Lain 35 §:n 2 momentissa on säädetty tariffin oikeasuhtaisuuden ja kohtuullisuuden tarkemmat arviointiperusteet.
Sopijapuoli voisi yksittäisessä tapauksessa saattaa sopimusehdon tai menettelyn markkinaoikeuden ratkaistavaksi myös silloin, kun 35 §:n vastaisuus rajoittuisi vain sopijapuolen ja yhteishallinnointiorganisaation väliseen oikeussuhteeseen. Tällöin on kysymys markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvasta teollis- ja tekijänoikeudellisesta riita-asiasta.
Kohtuullisuuden osalta edellytetään, että kielletty sopimusehto tai menettely on luonteeltaan tyypillisesti kyseisellä alalla ja sopimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa toisena osapuolena olevien oikeudenhaltijoiden, teosten käyttäjien tai toisten yhteishallinnointiorganisaatioiden kannalta kohtuuton. Säännöksellä pyritään suojaamaan muun ohella teosten ja muiden suojan kohteiden oikeudenhaltijoita ja käyttäjiä erityisesti sellaisia yhteishallinnointiorganisaation käyttämiä sopimusehtoja ja menettelyjä vastaan, jotka tyypiltään olisivat kohtuuttomia kaikissa vastaavissa sopimussuhteissa. Kohtuuttomuutta ei tällaisessa asiassa arvioitaisi kuten yksittäisissä sopimussuhteissa, jolloin otetaan huomioon kyseisen tapauksen erityisolot ja yksilölliset piirteet. Kohtuuttomuuden arvioinnissa olisi huomioitava yleisesti sopimusehdon tai menettelyn kokonaisvaikutukset sopijapuolelle ryhmänä.
Ehdotettava pykälä koskisi esimerkiksi yhteishallinnointiorganisaation ja teoksen oikeudenhaltijan välistä oikeussuhdetta. Oikeudenhaltijan edun mukaista voisi olla antaa yhteishallinnointiorganisaatiolle valtuutus valvoa oikeudenhaltijan oikeuksia keräämällä oikeudenhaltijalle tuloa teoksen käytöstä. Yhteishallinnointiorganisaation kanssa sopimussuhteeseen pyrkivällä ei välttämättä ole tosiasiallista mahdollisuutta neuvotella yksittäisen ehdon sisällöstä, vaan hänen voi olla pakko joko hyväksyä ehto sellaisenaan tai pidättäytyä tekemästä sopimusta. Koska oikeudenhaltijan voi olla välttämätöntä valtuuttaa yhteishallinnointiorganisaatio edellä esitetyllä tavalla, oikeudenhaltija olisi yhteishallinnointiorganisaatioon nähden heikommassa neuvotteluasemassa, kun osapuolet neuvottelevat valtuutusta koskevaa sopimusta. Yleisen edun mukaista on ehdotettavalla säännöksellä rajoittaa yhteishallinnointiorganisaation mahdollisuuksia yksin sanella sopimuksen ehdot ja oikeussuhteen menettelytavat.
Pykälän tarkoituksena on estää sellaisten sopimusehtojen ja menettelyjen laatiminen ja soveltaminen, joita ainoastaan yhteishallinnointiorganisaatio on edellyttänyt sisältyvän sopimukseen ja jotka yksipuolisesti suosivat yhteishallinnointiorganisaatiota aiheuttamalla toisen sopijapuolena olevan tahon vahingoksi epätasapainon sopimuksesta johtuvien sopijapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille. Yhteishallinnointiorganisaatio ei saa soveltaa sopimusehtoja, jotka ovat nimenomaisesti sopimuksessa mainittuja, eikä myöskään sellaisia menettelyjä, joita ei ole välttämättä tarkasti yksilöity sopimuksessa mutta joita yhteishallinnointiorganisaatio edellyttää sopimuskumppaninsa noudattavan, ja jotka vaikutuksiltaan johtaisivat samankaltaiseen sopimuksen toisena osapuolena olevien tahojen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen kuin sopimuksessa nimenomaisesti yksilöity ehto.
66 §.Kiellon määrääminen. Ehdotetun pykälän mukaan markkinaoikeus voisi kieltää yhteishallinnointiorganisaatiota soveltamasta 65 §:ssä kiellettyä sopimusehtoa tai menettelyä.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettu markkinaoikeuden kielto voisi kohdistua sopimusehtoihin ja menettelyihin, jotka ovat kiellon hakemisen hetkellä kohtuuttomia. Markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluisi luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden välisiin sopimussuhteisiin puuttuminen ensiksi kahdenvälisessä sopimussuhteessa kohtuuttomien ja toiseksi tyyppikohtuuttomien sopimusehtojen ja menettelyjen kieltämisen osalta.
Sopimuksen osapuoli voi saattaa sopimusehdon tai menettelyn kohtuullisuuden markkinaoikeuden arvioitavaksi sekä sopimuksen neuvotteluvaiheessa että sopimuksen tekemisen jälkeen. Myös yhdistys, joka on neuvotellut kyseessä olevan sopimuksen kahden tai useamman edustamansa elinkeinonharjoittajan puolesta, voi vaatia sopimusehdon käyttämisen kieltämistä.
Tarkoituksena ei ole laajentaa markkinaoikeuden toimivaltaa siten, että markkinaoikeus voisi tämän lain nojalla arvioida ja kieltää sopimukseen liittyvien ehtojen tai menettelyjen soveltamisen 65 §:ssä säädettyjä kiellon edellytyksiä laajemmin. Markkinaoikeuden tulisi ainoastaan arvioida, onko kielletyksi vaadittu sopimusehto tai menettely 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla 35 §:n vastainen tai kohtuuton. Jos näin on, markkinaoikeus voisi kieltää sopijapuolta soveltamasta ehtoa tai menettelyä.
Kiellon määräämistä haettaisiin markkinaoikeudelta kirjallisella hakemuksella. Kieltoa hakevan asianosaisen tulisi yksilöidä ne sopimusehdot ja menettelyt, joita hän esittää kiellettäviksi, sekä lisäksi osoittaa, millä tavalla sopimusehto tai menettely on 35 §:n vastainen tai kohtuuton. Sopimusehto tai menettely on voinut sisältyä kysymyksessä olevaan sopimukseen tai sopimusluonnokseen, tai yhteishallinnointiorganisaatio on voinut esimerkiksi käyttää menettelyä aikaisemmassa sopimussuhteessaan ja tulisi todennäköisesti käyttämään sitä myös tässä sopimussuhteessa. Todistustaakka siirtyisi varsin vähäisellä näytöllä yhteishallinnointiorganisaatiolle, jonka puolestaan tulisi näyttää sopimusehdon tai menettelyn hyväksyttävyys.
Lain 65 §:ään perustuva 66 §:ssä tarkoitettu vaatimus luonteeltaan tyypillisesti kyseisellä alalla ja sopimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa toisena osapuolena olevien oikeudenhaltijoiden, teosten käyttäjien tai toisten yhteishallinnointiorganisaatioiden kannalta 35 §:n vastaisen tai kohtuuttoman sopimusehdon tai menettelyn kiellon määräämiseksi olisi luonteeltaan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettu markkinaoikeudellinen asia. Tällaista sopimusehtoa tai menettelyä koskevan kiellon antaminen poikkeaa luonteeltaan kahden osapuolen väliseen oikeussuhteeseen rajoittuvan teollis- ja tekijänoikeudellisen riita-asian ratkaisemisesta. Markkinaoikeudellisena asiana käsiteltävä kieltoasia on riita-asian luonteinen mutta siinä on myös pakottavia piirteitä. Markkinaoikeuden ratkaisulla olisi kahden asianosaisen välisen oikeussuhteen ratkaisemisen lisäksi laajempi merkitys markkinaoikeuden arvioidessa, rikkooko erimielisyyden kohteena oleva sopimusehto tai menettely yleisemminkin elinkeinonharjoittajien, kuluttajien tai esimerkiksi oikeudenhaltijoiden intressien suojaksi säädettyjä normeja. Kieltoasian ratkaisuun liittyy siten julkinen intressi riippumatta siitä, ovatko molemmat asianosaiset elinkeinonharjoittajia vai eivät.
Muun kuin luonteeltaan tyypillisesti kyseisellä alalla ja sopimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa toisena osapuolena olevien oikeudenhaltijoiden, teosten käyttäjien tai toisten yhteishallinnointiorganisaatioiden kannalta 35 §:n vastaisen tai kohtuuttoman sopimusehdon tai menettelyn kielto olisi oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettu teollis- ja tekijänoikeudellinen asia.
Nyt ehdotettavan lain 66 §:ssä tarkoitetun kiellon määräämiseksi riittävä edellytys olisi 65 §:ssä tarkoitetun sopimusehdon tai menettelyn objektiivisen oikeudenvastaisuuden toteaminen. Kiellon määräämisen edellytyksenä ei sen sijaan olisi, että kysymyksessä olevasta sopimusehdon tai menettelyn soveltamisesta olisi jo aiheutunut tosiasiallista vahinkoa. Markkinaoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan markkinaoikeuden antamaa kieltoa olisi pääsääntöisesti noudatettava heti. Markkinaoikeuden harkinnan mukaan erityisestä syystä yhteishallinnointiorganisaatiolle voitaisiin myöntää lyhyt määräaika kiellon edellyttämien muutosten tekemiseen menettelyihin ja sopimusehtoihin.
Kieltoa olisi 1 momentin mukaan tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Erityinen syy jättää uhkasakko määräämättä voisi olla esimerkiksi yhteishallinnointiorganisaation esittämä näyttö siitä, että se ei jatkossa sovella kiellon kohteena olevaa sopimusehtoa tai menettelyä.
Pykälän 2 momentin mukaan kielto ja uhkasakko voitaisiin erityisestä syystä kohdistaa yhteishallinnointiorganisaation lukuun toimivaan oikeushenkilöön. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että yhteishallinnointiorganisaatio on ulkoistanut toimintojaan oikeushenkilölle, joka on ollut vastuussa toisen sopimuspuolen kannalta kohtuuttoman sopimusehdon tai menettelyn täytäntöönpanosta.
67 §.Oikeuspaikka. Pykälässä säädettäisiin siitä, millä tuomioistuimella on toimivalta käsitellä tähän lakiin perustuvia riita-asioita.
Lain 2, 7, 9 ja 11 lukuun perustuvat riita-asiat käsiteltäisiin markkinaoikeudessa oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Edellä mainituissa luvuissa säännellään asioita, joista voi syntyä luonteeltaan tekijänoikeudellisia riita-asioita. Teosten ja lähioikeuksien hallinnoimisesta yhteishallinnointiorganisaatiossa mahdollisesti syntyvien riitojen kohde on usein korostetusti tekijänoikeudellinen. Ratkaisun saaminen erimielisyyksiin, jotka koskevat esimerkiksi valtuutukseen sisältyvien oikeuksien laajuutta tai tietyn tekijän oikeuksia yhteisteoksessa, edellyttää tekijänoikeuteen erikoistuneella tuomioistuimella olevaa tekijänoikeudellista osaamista. Näin ollen markkinaoikeus olisi käräjäoikeutta tarkoituksenmukaisempi tuomioistuin ratkaisemaan tämän lain 2, 7, 9 ja 11 lukuun perustuvat riita-asiat, jotka liittyvät tekijänoikeuslaissa säädettyihin oikeuksiin.
Lain 66 §:ssä tarkoitettu kielto soveltaa 35 §:n vastaista tai kyseisellä alalla ja sopimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa toisena osapuolena olevien oikeudenhaltijoiden, teosten käyttäjien tai toisten yhteishallinnointiorganisaatioiden kannalta tyypillisesti kohtuutonta sopimusehtoa tai menettelyä käsitellään markkinaoikeudellisena asiana. Muut luonteeltaan tekijänoikeudelliset riita-asiat markkinaoikeus käsittelisi oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuina teollis- ja tekijänoikeudellisina asioina. Tästä säädettäisiin mainitun lain 1 luvun 4 §:n uudessa 4 momentissa. Tällainen riita-asia olisi esimerkiksi oikeudenhaltijan ja yhteishallinnointiorganisaation välinen riita yhteishallinnointiorganisaation valtuutuksen laajuudesta.
Teosten hyödyntämisestä perittävä korvaus perustuu tekijänoikeuslakiin ja siinä säädettyihin oikeuksiin. Yhteishallinnointiorganisaatiot ovat ainoa taho oikeudenhaltijoiden lisäksi, jotka myöntävät teosten käyttöoikeuksia. Ehdotettavassa laissa tarkoitetun käyttöoikeuden myöntämiseen liittyvien maksujen tason kohtuullisuuden arvioiminen on siten luonteeltaan sekä tekijänoikeudellinen että kilpailuoikeudellinen asia. Markkinaoikeus on toimivaltainen käsittelemään myös luonteeltaan kilpailuoikeudellisia asioita ja on siten käräjäoikeutta tarkoituksenmukaisempi tuomioistuin myös tästä syystä käsittelemään tariffien 35 §:n vastaisuuteen tai kohtuuttomuuteen perustuvat kieltoasiat.
Ehdotettavaan lakiin perustuvissa riita-asioissa, joissa sovinto on sallittu, voi riidan osapuolena oleva yhteishallinnointiorganisaatio, sen jäsen, oikeudenhaltija, teoksen käyttäjä, verkkopalvelun tarjoaja tai muu asiaan osallinen saattaa asian ratkaistavaksi myös vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä joko tuomioistuimessa tai sen ulkopuolisessa menettelyssä. Esimerkiksi lain 9 lukuun perustuvissa riita-asioissa, jotka koskevat sävellysteosten usean valtion alueen kattavien verkko-oikeuksien lisensiointia, riidan osapuolella on aina mahdollisuus panna asia vireille vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä. Riidan osapuoli voi vapaasti valita erilaisista vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä. Jos asianosainen kieltäytyy asian ratkaisemisesta vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä, asia voidaan aina saattaa markkinaoikeuden ratkaistavaksi.
Suomessa käytettävissä olevat vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt täyttävät direktiivin johdantokappaleessa 49 mainitut edellytykset, joiden mukaan vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä on taattava riidanratkaisun riippumattomuus, puolueettomuus ja tehokkuus. Riidan osapuolilla tulisi olla mahdollisuus helppokäyttöiseen, tehokkaaseen ja puolueettomaan tuomioistuinten ulkopuoliseen menettelyyn, kuten sovittelu- tai välimiesmenettelyyn.
Tämän lain 3—6 ja 8 lukuun perustuvat riita-asiat, esimerkiksi tekemättömien suoritusten velkomukset sekä yleiseen sopimusoikeuteen, yhtiö- ja yhdistysoikeuteen tai yleiseen vahingonkorvausoikeuteen perustuvat riidat, ratkaistaisiin yleisessä tuomioistuimessa eli käräjäoikeudessa, koska edellä mainitut riita-asiat eivät ole luonteeltaan tekijänoikeudellisia siinä määrin, että niiden ratkaisemisessa tarvittaisiin tekijänoikeudellista erityisasiantuntemusta. Ehdotettavalla lailla ei ole tältä osin tarkoitus muuttaa markkinaoikeuden ja käräjäoikeuden toimivallan jakoa.
12 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
68 §.Voimaantulo. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen.
69 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation, joka harjoittaa laissa tarkoitettua tekijänoikeuden yhteishallinnointia lain tullessa voimaan, olisi annettava valvontaviranomaiselle lain 53 §:ssä tarkoitettu ilmoitus viimeistään kuukauden kuluttua lain voimaantulosta.
Pykälän 2 momentin mukaan oikeudenhaltijalle olisi viimeistään 10 päivänä lokakuuta 2016 annettava oikeudenhaltijalle 9 §:n mukainen selvitys hänelle tämän lain mukaan kuuluvista oikeuksista. Näihin kuuluvat oikeus määritellä valtuutuksen laajuus, oikeus myöntää käyttölupa teoksen tai muun suojan kohteen ei-kaupalliseen käyttöön sekä oikeus peruuttaa valtuutus. Lisäksi selvitykseen tulee sisällyttää tieto mahdollisista edellytyksistä ja rajoituksista, jotka koskevat oikeudenhaltijan valinnanvapautta tai valtuutuksen peruuttamista, mikäli oikeudenhaltijan valtuutus on annettu ennen lain voimaantuloa. Jos valtuutus on annettu tämän lain voimaantulon jälkeen, oikeudenhaltijalle olisi annettava edellä tarkoitettu selvitys ennen valtuutuksen antamista. Säännös määräaikoineen perustuu direktiivin 5 artiklan 8 kohtaan.
Momentissa säädettäisiin lisäksi, että ennen lain voimaantuloa tehdyn valtuutuksen ehto, joka on tämän lain säännösten vastainen, olisi pätemätön. Esimerkiksi valtuutukseen sisältyvä ehto, joka rajoittaa oikeudenhaltijan oikeutta perua valtuutuksensa ehdotettavan lain mukaisesti, olisi lain voimaan tultua pätemätön.
Pykälän 3 momentin mukaan vuotuinen avoimuusraportti annettaisiin ensimmäisen kerran lain voimaantulon jälkeiseltä alkavalta kokonaiselta tilikaudelta. Jos laki tulee voimaan kesken tilikauden, keskeneräiseltä tilikaudelta olisi julkaistava 18 §:n 2 momentissa tarkoitetut henkilökohtaiset sidonnaisuuslausumat sekä kirjanpitolain mukainen toimintakertomus ja tilinpäätös, jotka on tarkastettu tilintarkastuslain säännösten mukaisesti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos ennen lain voimaantuloa rekisteröidyn yhteishallinnointiorganisaation sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen sisältyy tämän lain vastaisia määräyksiä, niiden sijasta on noudatettava tämän lain säännöksiä. Säännöt tai yhtiöjärjestys olisi muutettava tämän lain mukaisiksi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että ennen uuden lain voimaantuloa valitun hallituksen tai hallintoneuvoston kokoonpano on muutettava uuden lain mukaiseksi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.
Pykälän 4 ja 5 momentin määräaikoja asetettaessa on otettu huomioon yhteishallinnointiorganisaatioiden ja niiden jäsenyhteisöjen lausunnot ja toivomukset lain voimaantulon ajankohdasta. Huomioon on lisäksi otettu, että yhteishallinnointiorganisaatioilla on ollut mahdollisuus valmistautua direktiivin edellyttämiin muutoksiin muutaman vuoden ajan. Ehdotettavaan lakiin ei sisälly merkittävästi direktiivistä poikkeavia tai direktiiviä pidemmälle meneviä säännöksiä. Vähäisenä poikkeuksena olisivat kielivaatimuksiin liittyvät 10, 37 ja 40 §:ssä säädetyt velvoitteet, joiden osalta pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että niitä on noudatettava viimeistään vuoden kuluttua lain voimaantulosta.