1.1
Rikoslaki
6 luku Rangaistuksen määräämisestä
10 §. Ehdollisen vankeuden oheisseuraamukset. Ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksia koskevan 10 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että oheisseuraamuksena tuomittavan yhdyskuntapalvelun enimmäistuntimäärä nostettaisiin 90 tunnista 120 tuntiin.
Oheisseuraamuksen enimmäistuntimäärän nostaminen merkitsisi mahdollisuutta tuomita aikaisempaa tuntuvampi ehdollinen vankeusrangaistus erityisesti vakavissa teoissa. Samalla ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä koettu ero jonkin verran pienenisi. Ehdotettava 120 tunnin yhdyskuntapalvelu vastaa vankeudeksi muunnettuna 120 päivää eli neljää kuukautta vankeutta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneille tarkoitetusta uudesta ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksesta eli valvonnasta. Rikoksen 21 vuotta täytettyään tehnyt voitaisiin tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi momentin 1 ja 2 kohdassa mainituilla vaihtoehtoisilla perusteilla.
Momentin 1 kohdan mukaan valvontaan tuomitseminen edellyttäisi, että valvonta on säännöksessä mainitulla tavalla tarpeellista uusien rikosten ehkäisemiseksi.
Tarpeellisuutta arvioitaessa otettaisiin säännöksestä ilmenevin tavoin huomioon kolme seikkaa: tekijän aikaisempi rikollisuus, hänen henkilökohtaiset olonsa ja rikokseen johtaneet seikat. Käytännössä tämä tarkoittaa ensikertaisten syytettyjen rajaamista valvonnan ulkopuolelle ja sitä, että tekijän henkilökohtaisissa oloissa on oltava jotakin valvonnan tarvetta aiheuttavaa. Lisäksi on otettava huomioon laajasti määritelty peruste, rikokseen johtaneet seikat. Jokainen näistä perusteista voi toisaalta sisältää monia asioita. Tuomioistuin punnitsee kunkin perusteen piiriin kuuluvia näkökohtia ja arvioi huomioon otettavia perusteita kokonaisuutena valvonnan tarpeen kannalta.
Käytännössä merkittävimpänä uusiin rikoksiin syyllistymisen riskin indikaattorina voidaan pitää tekijän aikaisempaa rikollisuutta. Merkittävää on tällöin aikaisemmin syyksi luettujen rikosten lukumäärä, rikosten vakavuus ja laatu, rikoksiin syyllistymisen tiheys ja tekoajankohdat sekä aktiivisen rikosten tekemisen vaiheen sijoittuminen lähelle nykyhetkeä. Edellytettävää aikaisempaa rikollisuutta ei määritellä säännöksessä tarkemmin, vaan se on samalla tavalla yleisluontoinen vaatimus kuin ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä lajinvalinnassa vaikuttava aikaisempi rikollisuus rikoslain 6 luvun 9 §:ssä.
Mitä useampiin rikoksiin henkilö on syyllistynyt ja mitä useammin hänet on rikoksista rangaistukseen tuomittu, sitä suurempana voidaan lähtökohtaisesti pitää myös riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Merkittävää on myös, kuinka vakavia ja minkä laatuisia uudet rikokset saattaisivat olla. Rikosten vakavuus on yhteydessä myös suurempaan valvonnan tarpeeseen.
Rikoksentekijän henkilökohtaisilla oloilla tarkoitetaan tässä yhteydessä hänen sellaisia olosuhteitaan, joilla on merkitystä mahdollisen uusiin rikoksiin syyllistymisen kannalta. Kysymyksessä voivat olla esimerkiksi tekijän terveydentilaan tai hänen sosiaalisiin olosuhteisiinsa liittyvät seikat. Terveydentilaan liittyvistä henkilökohtaisista oloista käytännössä merkittävin on päihderiippuvuus. Joissakin tapauksissa kysymys saattaa olla mielenterveyteen liittyvistä ongelmista. Pitkään vakavista päihdeongelmista kärsineet ovat monesti myös vaikeasti syrjäytyneitä. Vaikeat sosiaaliset ongelmat saattavat lisätä rikoksiin syyllistymisen todennäköisyyttä.
Säännösehdotuksessa mainitaan kolmantena valvonnan tarvetta aiheuttavana perusteena rikokseen johtaneet seikat. Niistä ovat tässä merkityksellisiä ne, joiden voidaan katsoa ilmentävän kohonnutta uusimisriskiä. Ne ovat samalla usein yhteydessä tekijän henkilökohtaisiin oloihin. Usein kyse on päihdeongelman ja rikosten tekemisen välisestä yhteydestä. Jos sen sijaan rikokseen johtanut seikka oli luonteeltaan pikemmin juuri tuohon yksittäiseen rikokseen liittyvä (esimerkiksi rikostilanteen äkillisyys tai rikoksen poikkeuksellinen motivaatiotausta), se ei ole tässä yhteydessä merkityksellinen.
Säännöksessä tarkoitettuun valvonnan tarpeellisuuteen vaikuttaa osaltaan se, voitaisiinko valvonnan sisällöllä vaikuttaa seikkoihin, joiden perusteella uusimisriskin katsotaan olevan käsillä. Jos valvonnan sisällöllä ei ilmeisesti olisi vaikutusta näihin seikkoihin, valvontaa ei voitaisi pitää säännöksessä tarkoitetulla tavalla tarpeellisena. Valvonnalla on sen eri elementtien kautta yhtäältä kontrolloiva, toisaalta tukeva ja kuntouttava funktio. Kontrolloiva tarkoitus toteutuu muun muassa valvontatapaamisilla. Rikosseuraamuslaitos on kehittänyt erityyppisiä ohjelmia uusimisriskin vähentämiseksi. Myös rikoksentekijän kuntoutus ja avohoito voisivat tulla kysymykseen. Valvonnan sisältö vaikuttaa todennäköisesti monenlaisiin riskitekijöihin. Rangaistusajan suunnitelmassa valvonnan sisältö määriteltäisiin konkreettisesti.
Valvonnalla tehostettuun ehdolliseen vankeuteen tuomitseminen edellyttää myös seuraamuksen suhteuttamista sitä lähellä oleviin rangaistusvaihtoehtoihin ja niiden välistä lajinvalintaa. Kysymykseen tulevia rangaistusvaihtoehtoja voivat olla ehdollinen ja ehdoton vankeusrangaistus sekä ehdollinen vankeusrangaistus, jonka ohessa tuomittaisiin yhdyskuntapalvelu tai sakko. Koska lyhyehkön ehdottoman vankeuden sijasta voidaan tuomita yhdyskuntapalvelu tai valvontarangaistus niitä koskevien käyttöedellytysten mukaisesti, myös nämä mahdollisuudet saattavat olla lajinvalinnassa esillä. Valvonta tuo lajinvalintaan ehdottoman vankeuden ja sen vaihtoehtojen sekä ilman oheisseuraamuksia tuomittavan ehdollisen vankeuden välille uutta porrasteisuutta.
Tuomitseminen ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella sakkoon tai yhdyskuntapalveluun on sikäli samantyyppinen seuraamuskokonaisuus kuin ehdollinen vankeus ja sen tehosteeksi tuomittu valvonta, että näissä kaikissa on kysymys oheisseuraamuksen tuomitsemisesta ehdollisen vankeuden lisäksi. Oheisseuraamuksista yhdyskuntapalvelu on ankarampi kuin sakko, mikä ilmenee myös siinä, että yhdyskuntapalvelun tuomitseminen oheisseuraamuksena edellyttää syytetyn tuomitsemista vähintään kahdeksan kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Oheissakko ja niin nuoria koskeva kuin momentin 1 kohdassa ehdotettava rikoksenuusijoille suunnattu valvontakin soveltuvat niitä koskevien käyttöedellytysten mukaisesti riippumatta ehdollisen vankeuden pituudesta.
Oheissakon ja ehdollisen vankeuden tehosteeksi määrättävän valvonnan edellytysten täyttymistä harkitaan erikseen noudattaen niitä koskevia käyttösääntöjä. On esimerkiksi mahdollista, että rikoskumppaneista toiselle tuomitaan ehdollisen vankeuden lisäksi oheissakko, toiselle valvonta.
Momentin 1 kohdan perusteella tuomittavalla valvonnalla ei ole tarkoitus yleisesti ankaroittaa tai lieventää rangaistustasoja, vaan täydentää oheisseuraamusjärjestelmää erityisesti uusien rikosten ehkäisemistä koskeviin tarkoituksenmukaisuussyihin perustuvalla seuraamusvaihtoehdolla.
Momentin 2 kohdan perusteella 21 vuotta täyttäneenä rikoksen tehnyt voitaisiin tuomita valvontaan, jos ehdollista vankeutta yksinään olisi pidettävä riittämättömänä rangaistuksena, ja tuomittava ehdollinen vankeus olisi vähintään kahdeksan kuukauden pituinen. Valvontaan määrääminen perustuisi 2 kohdassa rikoksen ja rangaistuksen väliseen oikeudenmukaiseksi koettavaan suhteeseen, ei 1 kohdan tavoin rikoksentekijän henkilöön liittyviin seikkoihin tai hänen rikoshistoriaansa. Siten momentin 2 kohdan perusteella voitaisiin tuomita valvontaan myös ensikertainen rikoksentekijä. Pitkiä ehdollisia vankeusrangaistuksia tuomitaan jonkin verran esimerkiksi väkivalta- ja seksuaalirikoksista, joiden vakavuus edellyttäisi tuntuvampaa seuraamusta kuin ehdollinen vankeus ilman oheisseuraamuksia on. Lisäksi valvonnalla voidaan ajatella olevan suurempi vaikutus ensimmäistä kertaa ehdolliseen vankeuteen tuomittavaan rikoksentekijään kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin rikoksenuusijoihin. Tavoitteena on, että oheisseuraamuksella puututtaisiin rikoksentekijän tilanteeseen riittävän ajoissa.
Valvonnan sisältö määriteltäisiin aina yksilöllisesti rangaistusajan suunnitelmassa. Pitkän tuomion seksuaalirikoksesta saaneen valvontaan voitaisiin sisällyttää Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatoimintana esimerkiksi Uusi suunta –ohjelma. Valvontatapaamisiin voisi kuulua rikollista käyttäytymistä koskevia keskusteluja, kuten yhdyskuntaseuraamuksissa muutenkin. Vuoden ja kolmen kuukauden valvonta-aika on suhteellisen pitkä ja siinä mielessä vaikuttava seuraamus. Valvonta vaikuttaisi olennaisesti tuomitun vapaa-ajan käyttöön ja toisi sen myötä seuraamukselle konkreettista sisältöä.
Vähintään kahdeksan kuukauden pituisissa ehdollisissa vankeuksissa voisivat täyttyä sekä yhdyskuntapalvelun että ehdotettavan valvonnan edellytykset. Yhdyskuntapalvelu edellyttää rikoksentekijältä todennäköistä suoriutumista seuraamuksesta eli käytännössä työkykyä, mikä rajaa yhdyskuntapalvelun käyttöalaa. Yhdyskuntapalvelu on lähtökohtaisesti ehdotettavaa valvontaa ankarampi seuraamus, koska se on oheisseuraamuksenakin tuomittaessa ehdottoman vankeuden vaihtoehto. Ehdotettavan valvonnan ja oheisyhdyskuntapalvelun ankaruutta ei voida kuitenkaan täysin yksiselitteisesti vertailla. Yhdyskuntapalvelun enimmäistuntimäärää esitetään nostettavaksi 120:een.Valvonnan tuntimäärä on selvästi suurempi: yleensä 180, erityisistä syistä yhteensä 360 tuntia. Lisäksi valvonnalle on määritelty vuoden ja kolmen kuukauden kesto, joka yhdyskuntapalvelulta puuttuu.
Yhdyskuntapalvelu voidaan nykyään rikkomustapauksissa muuntaa enintään kolmen kuukauden vankeudeksi. Esityksessä ehdotetaan sanktioksi 120 päivää eli neljää kuukautta. Valvonnan ehtojen rikkomisen seuraamukset eivät olisi yhtä ankaria. Nykyään seuraamuksena voi olla valvonta-ajan pidennys tai pakkokeinona toteutettava nouto. Esityksessä ehdotetaan lisäksi vähintään neljän ja enintään 14 päivän pituista vankeutta seuraamukseksi törkeissä velvollisuuksien rikkomistilanteissa.
Pykälän 2 momentissa oleva viittaus yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin siirrettäisiin pykälän viimeiseen momenttiin.
Pykälän 4 momentin mukaan sakosta ja yhdyskuntapalvelusta erikseen säädettyä sovelletaan niihin myös oheisseuraamuksina. Oheisseuraamukseksi tuomittu yhdyskuntapalvelu voitaisiin kuitenkin muuntaa vähintään neljän ja enintään 120 päivän vankeudeksi. Pykälän 2 ja 3 momentissa tarkoitetun valvonnan sisällöstä ja täytäntöönpanosta säädettäisiin yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa.
Nykyään 10 §:n 3 momentti sisältää samantyyppisen määräyksen kuin ehdotettu momentin ensimmäinen virke. Mainittu virke on muotoiltu osin uudelleen, sillä sen nykyisestä muotoilusta voi saada sen käsityksen, että muualla laissa olisi erikseen säädetty sakosta ja oheissakosta jotakin nimenomaan oheisseuraamuksina. Ehdotettu sanamuoto ilmaisee luontevammin sen, että muualla laissa yhdyskuntapalvelusta tai sakosta säädetty koskee myös niitä tilanteita, joissa on kysymys yhdyskuntapalvelusta tai sakosta oheisseuraamuksena.
Kyseisessä virkkeessä mainitaan nykyään yhdyskuntapalvelun ja sakon ohella valvonta. Valvonta, toisin kuin yhdyskuntapalvelu ja sakko, on mahdollinen ainoastaan oheisseuraamuksena. Näin ollen ei synny yhdyskuntapalvelun ja sakon osalta nousevaa kysymystä siitä, sovelletaanko, ja jos niin miltä osin seuraamusta päärangaistuksena koskevaa sääntelyä kyseiseen seuraamukseen myös oheisseuraamuksena. Tämän vuoksi valvontaa ei mainittaisi tässä virkkeessä, vaan momentin viimeiseksi virkkeeksi ehdotetaan otettavaksi valvonnan sisältöä ja täytäntöönpanoa koskeva viittaussäännös.
Esityksessä ehdotetaan pykälän 1 momentista ilmenevällä tavalla, että yhdyskuntapalvelua voitaisiin tuomita oheisseuraamuksena nykyisen 90 tunnin sijasta 120 tuntia. Vankeudeksi muuntoa koskeva ehdotus 4 momentissa vastaisi sitä 1 momenttiin tehtyä muutosta, että oheisseuraamuksena tuomittavan yhdyskuntapalvelun enimmäistuntimäärä nostetaan 90 tunnista 120 tuntiin. Momentin viimeisen virkkeen mukaan edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetun valvonnan sisällöstä ja täytäntöönpanosta säädettäisiin yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa. Nykyään vastaava säännös on nuorten valvontaa koskevan säännöksen lopussa. Kun mahdollisuus tuomita oheisseuraamuksena valvonta koskisi myös 21 vuotta täytettyään rikoksen tehneitä, on syytä ulottaa tuo säännös koskemaan myös uutta valvontaa. Asiasta on tarkoituksenmukaista säätää nyt käsiteltävänä olevan momentin viimeisessä virkkeessä.
1.2
Laki yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta
1 §. Soveltamisala. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisalaa koskevan 1 §:n 4 momentin mukaan rikoslain (39/1889) 6 luvun 11 §:ssä säädetään yhdyskuntapalveluun, 11 a §:ssä valvontarangaistukseen, 10 §:n 2 momentissa ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan ja 10 a §:ssä nuorisorangaistukseen tuomitsemisesta.
Rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneen ehdollisen vankeusrangaistuksen tehosteeksi tuomittavasta valvonnasta ehdotetaan otettavaksi perussäännös rikoslain 6 luvun 10 §:n 2 momenttiin. Samalla alle 21-vuotiaana rikoksen tehneen valvontaa koskeva pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi.
Tämän vuoksi yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 4 momentissa viitattaisiin ehdollisen vankeusrangaistuksen tehosteeksi tuomittavan valvonnan osalta rikoslain 6 luvun 10 §:n 2 momentin ohella pykälän 3 momenttiin.
10 §. Seuraamusselvitys. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain seuraamusselvitystä koskevan 10 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan syyttäjä tai tuomioistuin pyytää Rikosseuraamuslaitosta laatimaan seuraamusselvityksen, jos rikoksesta epäiltyä syytetään rikoksesta, josta todennäköisesti tuomitaan yhdyskuntapalvelu tai valvontarangaistus.
Koska seuraamusselvityksen tekeminen koskisi myös rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneen ehdollisen vankeuden tehosteeksi tuomittavaa valvontaa, virkettä täydennettäisiin tätä koskevalla maininnalla. Nuorten valvontaa koskevat selvitykset tehtäisiin, kuten nykyäänkin, nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetun lain mukaan.
Ehdotettavan 10 §:n 3 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitos arvioisi seuraamusselvityksessä rikoksesta epäillyn edellytykset ja valmiudet suoriutua yhdyskuntaseuraamuksesta. Selvitystä tehtäessä otetaan huomioon rikoksesta epäillyn aikaisempi rikollisuus, päihteiden käyttö ja muut henkilökohtaiset ja sosiaaliset olosuhteet sekä valvonnan ja rikoksettoman elämän tukemisen tarve. Momentti vastaa nykyisen 10 §:n 3 momentin alkuosaa, kuitenkin niin, että momentti alkaisi indikatiivimuotoisella ilmaisulla ”Rikosseuraamuslaitos arvioi seuraamusselvityksessä”, kun momentin alussa nykyään on passiivimuotoinen ilmaisu ”Seuraamusselvityksessä arvioidaan”. Momentti koskisi myös esityksessä ehdotettua rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneen valvontaa.
Pykälän 4 momentin mukaan seuraamusselvityksessä selvitettäisiin, suostuuko rikoksesta epäilty yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen tuomitsemiseen ja sen täytäntöönpanoon. Seuraamusselvityksessä selvitettäisiin myös, suostuuko rikoksesta epäilty siihen, että rikokseen 21 vuotta täyttäneenä syyllistyneelle ehdollisen vankeuden tehosteeksi tuomittavaan valvontaan sisällytetään 60 §:n 3 momentissa tarkoitettu kuntoutus tai avohoito.
Neljäs momentti sisältäisi näin nykyisen 3 momentin yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen tuomitsemiseen ja sen täytäntöönpanoon suostumista koskevan osan. Kun rikoksesta epäillyn suostumusta edellytettäisiin myös siihen, että uuteen rikoksen 21 vuotta tehneen valvontaan sisällytetään osallistumista kuntoutukseen tai avohoitoon, asiasta lisättäisiin maininta samaan momenttiin. Näin näihin yhdyskuntaseuraamuksiin liittyvästä suostumuksesta säädettäisiin omassa momentissaan.
Ehdotettavaan 21 vuotta täytettyään rikoksen tehneen valvontaan voitaisiin 60 §:n 3 momentin mukaisesti sisällyttää enintään 30 tuntia kuntoutusta tai avohoitoa. Tällainen kuntoutus tai avohoito annettaisiin mainittuja palveluja tuottavassa julkisen tai yksityisen sektorin yksikössä, ja siihen sovellettaisiin lähtökohtaisesti tällaisia palveluja koskevia yleisiä säännöksiä. Kun kuntoutuksen tai avohoidon antaminen edellyttää normaalisti potilaan tai asiakkaan suostumusta, suostumusta edellytettäisiin tällaisen hoidon tai kuntoutuksen osalta myös sisällytettäessä sellaista valvontaan. Muilta osin valvontaseuraamus ei edellyttäisi tuomittavan suostumusta.
Jos tuomioistuin ehtojen törkeän rikkomisen perusteella pidentäisi valvontaa 62 §:n nojalla enintään kuudella kuukaudella, valvonta voisi tänä aikana sisältää 60 §:n 3 momentissa tarkoitettua osallistumista kuntoutukseen tai avohoitoon sen verran kuin sitä on sisältynyt rangaistusajan suunnitelmaan, mutta ei ole vielä toteutunut. Rangaistusajan suunnitelman tekemisen yhteydessä alun perin annettu suostumus koskisi myös tätä tilannetta.
Momenttiin ei enää otettaisi seuraamusselvityksen sisältöä koskevan nykyisen 10 §:n 3 momentin viimeistä virkettä, jonka mukaan Rikosseuraamuslaitos arvioi momentissa tarkoitettujen tietojen perusteella, soveltuuko rikoksesta epäilty yhdyskuntapalvelun tai valvontarangaistuksen suorittajaksi. Tämä ei muuttaisi oikeustilaa, sillä suoriutumista koskevasta arvioinnista säädetään jo 3 momentin ensimmäisessä virkkeessä.
Pykälän 5 ja 6 momentti. Edellä selostettujen 10 §:ään tehtävien muutosten vuoksi pykälän nykyinen 4 momentti siirtyisi 5 momentiksi. Vastaavasti nuorisorangaistukseen ja alle 21-vuotiaana rikoksen tehneen valvontaan tuomitsemista edeltäviä nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämistä koskevan lain mukaan tehtäviä selvittämistoimia koskeva nykyinen 5 momentti siirtyisi 6 momentiksi. Samalla momenttiin lisättäisiin valvonnan osalta määre ”rikokseen alle 21-vuotiaana syyllistyneen”, jota momentti koskee. Tämä tekninen lisäys on tarpeen, koska esityksessä ehdotetaan valvontaa oheisseuraamukseksi myös 21 vuotta täytettyään rikokseen tehneelle, mutta tämä momentti koskee vain nuorten valvontaa.
18 §. Täytäntöönpanon lykkäys tai keskeytys. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 21 vuotta täytettyään rikoksen tehneen ehdollisen vankeuden valvonta seuraamukseksi, jonka täytäntöönpano voitaisiin säännöksessä mainittavilla ja niihin rinnastettavilla hyväksyttävillä perusteilla lykätä tai keskeyttää. Tällaisia syitä ovat muun muassa varusmiespalvelus, lapsen hoitaminen vanhempainrahakauden aikana ja tuomitun muu kuin lyhytaikainen sairaus. Lykkäys tai keskeytys olisivat harkinnanvaraisia kuten voimassa olevassa säännöksessäkin, joten rangaistusta suorittavan edellä mainitut elämäntilanteet eivät aina aiheuttaisi valvonnan keskeyttämistä.
Ehdollisen vankeuden koeaika kuluisi sitä koskevien säännösten mukaisesti lykkäyksen tai keskeytyksen aikana, vaikka valvonta-aika ei kuluisi. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskevan hallituksen esityksen perustelujen (HE 215/2014 vp) ja vakiintuneen käytännön mukaan ehdollisen vankeuden valvonta päättyy viimeistään koeajan päättyessä. Jos seuraamuksen täytäntöönpanon aloittaminen viivästyy lainvoimaisen tuomion odottamisen vuoksi tai seuraamuksen suorittaminen keskeytetään tässä esitetyllä tavalla, valvonta-aikaa ei aina ehditä suorittaa loppuun tai mahdollisesti edes aloittaa. Valvonta-ajan jatkuminen vielä koeajan loputtua edellyttäisi lainsäädännön muutosta. Valvonnan käynnistämiseen mahdollisimman nopeasti voidaan vaikuttaa myös toimintatapojen muutoksilla ja varmistamalla riittävät voimavarat yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoon.
26 §. Törkeä velvollisuuksien rikkominen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 21 vuotta täytettyään rikoksen tehneen ehdollisen vankeuden valvonta seuraamukseksi, jonka täytäntöönpanon aloittaminen on kiellettävä tai täytäntöönpano keskeytettävä, kun Rikosseuraamuslaitos on saattanut rikkomusasian syyttäjän ja tuomioistuimen käsiteltäväksi.
60 §. Sisältö ja kesto. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 60 §:ssä säädetään valvonnan sisällöstä ja kestosta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi ne täydennykset, jotka aiheutuvat valvontaseuraamuksen käyttöönotosta myös rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneillä. Pykälän 1 ja 2 momenttiin ei ehdoteta muutoksia, mutta niitä sovellettaisiin myös 21 vuotta täytettyään rikoksen tehneen valvontaan.
Pykälän uudessa 3 momentissa olisi rikoksen 21 vuotta täytettyään syyllistyneen valvontaa koskeva erityissäännös. Rikokseen 21 vuotta täytettyään syyllistyneen valvonta voisi nuorten valvontaan sisältyvien elementtien lisäksi sisältää enintään 30 tuntia osallistumista Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymällä tavalla julkisen tai yksityisen palveluntuottajan järjestämään kuntoutukseen tai avohoitoon. Nämä tunnit sisältyisivät laissa määriteltyihin valvontatunteihin, joita voi olla enimmillään 24 kuukaudessa.
Kysymyksessä olisi siis kuntoutus tai avohoito. Yleensä tämä olisi päihdekuntoutusta tai –avohoitoa. Ehdotettava kuntoutus tai hoito toteutettaisiin julkisen tai yksityisen palveluntuottajan järjestämänä ja rangaistusta suorittava osallistuisi siihen normaalein tavoin. Kuntoutukseen ja avohoitoon sovellettaisiin niitä koskevia yleisiä säännöksiä. Koska hoito- ja kuntoutustoimet lähtökohtaisesti edellyttävät potilaan tai asiakkaan suostumusta, olisi seuraamusselvityksessä 10 §:n mukaisesti selvitetty muun muassa syytetyn suostumus tällaisen hoidon tai kuntoutuksen sisällyttämiseen valvontaseuraamukseen.
Kysymyksessä olisivat yleiset yhteiskunnan tarjoamat palvelut. Valvonnalla ei perustettaisi uusia kuntoutus- tai hoitopalveluja. Osallistuminen hoitoon tai kuntoutukseen voitaisiin sisällyttää valvontaan Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymällä tavalla. Osallistumisen käytännön toteuttaminen määriteltäisiin rangaistusajan suunnitelmassa.
Kuntoutusta tai avohoitoa voitaisiin sisällyttää seuraamukseen enintään 30 tuntia. Tämä ei tietenkään estä sitä, että hoidon tai kuntoutuksen kokonaiskesto voisi ylittää mainitun tuntimäärän. Valvontaseuraamukseen sitä kuitenkin sisältyisi enintään 30 tuntia. Toisaalta ei ole välttämätöntä, että valvonta sisältäisi tällaista kuntoutusta tai hoitoa. Jos valvontaan ei sellaista sisältyisi, valvonta koostuisi 1 momentissa mainituista elementeistä.
Kuntoutus tai hoito otettaisiin valvonnan osaksi sisällyttämällä se rangaistusajan suunnitelmaan. Koska hoitoon ja kuntoutukseen osallistumiseen sovelletaan niitä koskevia yleisiä sääntöjä, mukaan lukien niiden suostumuksen varaisuus, voi valvontaan tuomittu valvonnan aikana kieltäytyä osallistumasta niihin tai jatkamasta niihin osallistumista. Valvontaan sisällytettävä kuntoutus tai hoito ei ole pakkokuntoutusta tai –hoitoa.
Kun kuntoutus tai hoito sisällytetään henkilön suostumuksella tuomioistuimessa tuomittavaan valvontaan, tuomitun tulee kuitenkin noudattaa rangaistusajan suunnitelmaa ja sen osana myös velvollisuutta osallistua kuntoutukseen tai hoitoon. Rangaistusajan suunnitelmaan sisältyvän velvollisuuden rikkomiseen sovelletaan näiltäkin osin, mitä velvollisuuksien rikkomisesta säädetään yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi tuomitun valvonnan osalta.
Nykyään 60 §:n 3 momentissa on säännös, jonka mukaan Rikosseuraamuslaitos voi valvojan esityksestä lakkauttaa valvonnan, jos valvonta-ajan kestettyä vähintään kuusi kuukautta on käynyt ilmeiseksi, ettei sen jatkaminen ole tarpeen. Tämä säännös, joka jatkossa tulisi koskemaan myös rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneiden valvontaa, siirtyisi pykälän 4 momentiksi.
62 §. Velvollisuuksien törkeän rikkomisen seuraamus. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 62 §:ssä säädetään ehdollisen vankeuden tehosteeksi tuomittuun valvontaan kuuluvien velvollisuuksien törkeän rikkomisen seuraamuksista. Törkeästä velvollisuuksien rikkomisesta ja menettelystä asiaa käsiteltäessä säädetään 26 §:ssä. Velvollisuuksien törkeä rikkominen voi nykyään lain 62 §:ssä säädetyllä tavalla johtaa siihen, että tuomioistuin pidentää valvonta-aikaa yhteensä enintään kuudella kuukaudella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi mahdollisuudesta muuntaa 21 vuotta täyttäneenä rikoksen tehneen valvonta-aika vankeudeksi törkeän rikkomisen tilanteissa. Seuraamus olisi vähintään neljä ja enintään 14 päivää vankeutta, joten sen kesto olisi sama kuin ehdonalaiseen vapauteen sisältyvien velvollisuuksien törkeän rikkomisen tilanteissa on.
Valvonta-ajalla ja tuomittavalla vankeudella ei olisi etukäteen määriteltyä mekaanista muuntosuhdetta. Seuraamuksen pituus perustuisi tuomioistuimen kokonaisarvioon velvollisuuksien rikkomisen törkeydestä. Arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja olisivat muun muassa velvollisuuksien rikkomisen toistuvuus, vakavuus ja kesto. Lisäksi rikkomusten ajoittuminen lähelle valvonta-ajan loppua puoltaisi lievempien seuraamuksien käyttöä. Vankeudeksi muuntaminen olisi rikkomistilanteissa viimesijainen ja harvoin käytettävä reagointikeino.
Muuntoasian käsittelyssä noudatettaisiin 26 §:ssä olevia säännöksiä, jotka koskevat muun muassa Rikosseuraamuslaitoksen, syyttäjän ja tuomioistuimen tehtäviä ja päätösvaltaa törkeää rikkomusta käsiteltäessä.
Myös valvontaan sisällytettyyn kuntoutukseen tai avohoitoon liittyvän velvollisuuden rikkominen voisi olla 26 §:ssä tarkoitettu törkeä velvollisuuden rikkominen.
Lain 62 §:ää ehdotetaan täydennettäväksi uudella 4 momentilla. Sen mukaan pidennettyyn valvonta-aikaan sovellettaisiin, mitä 60 §:n 2 momentissa säädetään. Momentti sisältää valvontatapaamisten sekä valvontaan kuuluvien tehtävien ja ohjelmien enimmäistuntimäärät. Rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneellä valvonta voisi lisäksi sisältää 60 §:n 3 momentissa tarkoitettua osallistumista kuntoutukseen tai avohoitoon siinä määrin kuin sitä on sisältynyt rangaistusajan suunnitelmaan, mutta ei ole vielä toteutunut.
Näin selvennettäisiin ensinnäkin sitä, että myös valvonnan pidennettyyn osaan sovellettaisiin valvonnan sisältämien valvontatapaamisten sekä tehtävien ja ohjelmien kuukausittaisia enimmäistuntimääriä koskevia 60 §:n 2 momentin määräyksiä. Toiseksi rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneiden valvonnan osalta lisäaika voisi sisältää myös 60 §:n 3 momentissa tarkoitettua kuntoutusta tai avohoitoa, kuitenkin vain jos kuntoutus tai hoito on kuulunut rangaistusajan suunnitelmaan, mutta on jäänyt toteutumatta. Tämä merkitsisi sitä, että 60 §:n 3 momentissa säädetty 30 tunnin enimmäisaika ei ylity.
63 §. Tarkemmat säännökset. Pykälää täydennettäisiin siten, että valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset myös sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen tai yksityisen palveluntuottajan järjestämän kuntoutuksen ja avohoidon edellyttämistä valmistelu- ja toteutustoimenpiteistä. Vastaavantyyppinen asetuksenantovaltuus on yhdyskuntapalveluun sisällytettävissä olevan avohoidon osalta lain 40 §:ssä.