2.1.1.1  Yleistä

Kansaneläkelain (568/2007) mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen tarkoituksena on turvata Suomessa asuvan henkilön toimeentuloa työkyvyttömyyden ajalta. 

Työkyvyttömyyseläke myönnetään kansaneläkelain mukaan määräajaksi tai toistaiseksi. Määräajaksi myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä nimitetään kuntoutustueksi. Tässä esityksessä työkyvyttömyyseläkkeellä viitataan sekä määräajaksi että toistaiseksi myönnettyihin työkyvyttömyyseläkkeisiin, samoin kuin kansaneläkelain sääntelyssä. 

Kansaneläkkeen täysi määrä on 775,70 euroa kuukaudessa vuonna 2024, jos kansaneläkkeen saaja ei ole avio- tai avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Jos kansaneläkkeen saaja on avio- tai avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, määrä on 692,54 euroa kuukaudessa vuonna 2024. 

2.1.1.2  Työkyvyttömyyseläkkeen alaikäraja

Kansaneläkelain 12 §:ssä säädetään oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Lainkohdan mukaan 16 vuotta täyttäneellä työkyvyttömällä henkilöllä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka voi jatkua kansaneläkelain mukaiseen vanhuuseläkeikään asti. Alle 20-vuotiaalle eläke voidaan kuitenkin myöntää vain kansaneläkelain 16 §:ssä säädetyin edellytyksin. 

Kansaneläkelain 16 §:n 1 momentin mukaan alle 20-vuotiaalle henkilölle myönnettävä työkyvyttömyyseläke voi alkaa aikaisintaan sen kuukauden alusta, jota edeltäneen kuukauden aikana hänen oikeutensa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain perusteella maksettavaan kuntoutusrahaan on päättynyt. Jos henkilön ammatillinen kuntoutus jatkuu hänen täyttäessään 20 vuotta, hänelle ei voida myöntää työkyvyttömyyseläkettä ennen kuntoutuksen tai kuntoutusrahan maksamisen päättymistä. 

Kansaneläkelain 16 §:n 2 momentin mukaan työkyvyttömyyseläke voidaan kuitenkin myöntää 16 vuotta täyttäneelle henkilölle, jolla ei selvitysten perusteella katsota olevan mahdollisuuksia ammatilliseen kuntoutukseen tai jonka ammatillinen kuntoutus on sairauden vuoksi keskeytynyt taikka jonka ammatillinen kuntoutus on päättynyt tuloksettomana. 

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen alaikäraja laskettiin aikanaan 18 vuodesta 16 vuoteen vuoden 1956 kansaneläkelaista (347/1956) säädettäessä. Kansaneläkejärjestelmä oli tällöin monessa suhteessa toisenlainen kuin nykyisin: vakuutetut esimerkiksi osallistuivat kansaneläkkeen rahoitukseen heiltä perittävin kansaneläkemaksuin. Vakuutusmaksun suuruus riippui vakuutetun vuosituloista, ja tulottomat henkilöt voitiin vapauttaa maksusta. Kansaneläkkeeseen kuului myös maksettujen vakuutusmaksujen mukaan määräytyvä osa. Nämä piirteet ovat sittemmin poistuneet kansaneläkejärjestelmästä, jonka mukaiset eläke-etuudet tätä nykyä rahoitetaan valtion varoista. Työkyvyttömyyseläkkeen alaikärajaa laskettiin vuoden 1956 uudistuksessa vastaavasti kuin vakuuttamisvelvollisuuden alaikärajaa. Kun kansaneläkkeen myöntämisen alaikäraja ja vakuuttamisvelvollisuuden alaikäraja oli sama, työkyvyttömyyseläke voitiin myöntää pysyvästi työkyvyttömille heti vakuutuksen alkaessa. 

2.1.1.3  Kansaneläkelain 15 §:n työkyvyttömyyseläkeoikeuden alkamista koskeva sääntely

Kansaneläkelain 15 §:ssä säädetään työkyvyttömyyseläkkeen hakijan mahdollisen sairauspäivärahaoikeuden vaikutuksesta työkyvyttömyyseläkeoikeuden alkamiseen. Jos työkyvyttömyyseläkkeen hakijalla ei ole oikeutta sairauspäivärahaan, sairausvakuutuslain (1224/2004) mukainen sairauspäivärahan laskennallinen enimmäisaika vaikuttaa säännösten mukaan työkyvyttömyyseläkeoikeuden alkamiseen samoin kuin sairauspäivärahaoikeus sairauspäivärahaan oikeutetuilla. Lisäksi lainkohdassa säädetään sairauspäivärahan enimmäisajan jälkeen maksetun kuntoutusrahan vaikutuksesta työkyvyttömyyseläkeoikeuden alkamiseen. 

Kansaneläkelain 15 §:n 1 momenttiin sisältyvän pääsäännön mukaan työkyvyttömyyseläke myönnetään aikaisintaan sen kuukauden alusta, jota edeltäneen kuukauden aikana hakijalla olisi viimeksi ollut oikeus sairauden, vian tai vamman perusteella sairausvakuutuslain 8 luvun 2 §:n perusteella sairauspäivärahaan. Mikäli työkyvyttömyyseläkkeen hakijalla ei ole oikeutta sairauspäivärahaan, edellytetään vastaavalla tavalla pääsääntöisesti, että sairausvakuutuslain mukainen sairauspäivärahan laskennallinen enimmäisaika on päättynyt ennen kuin työkyvyttömyyseläkeoikeus voi alkaa. 

Jos hakijan työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin hän on täyttänyt 15 vuotta, sairausvakuutuslain mukaista enimmäisaikaa tai sitä vastaavaa aikaa ei lainkohdan 3 momentin nojalla kuitenkaan edellytetä. Näin alle 15-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleille ei tule asetettavaksi odotusaikaa heidän täytettyään 16 vuotta (HE 124/1995 vp, s. 7). 

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää sairauspäivärahaoikeuden tai laskennallisen enimmäisajan päättymisestä riippumatta myös silloin, kun eläkkeen hakijalle on myönnetty työeläkelakien mukainen työkyvyttömyyseläke taikka silloin, kun eläkkeen hakija on täyttänyt työeläkelakien mukaisen vanhuuseläkeiän ja saa työeläkelakien mukaista vanhuuseläkettä. Viimeksi mainituista poikkeuksista säädetään lainkohdan 1 ja 4 momenteissa. 

Jos työkyvyttömyyseläkkeen hakija on saanut sairauspäivärahan enimmäisajan jälkeen sairauden, vian tai vamman vuoksi Kansaneläkelaitoksen maksamaa tai työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa ammatillisen kuntoutuksen ajalta, työkyvyttömyyseläke voidaan lainkohdan 2 momentin nojalla myöntää aikaisintaan sen kuukauden alusta, jota edeltäneen kuukauden aikana oikeus kuntoutusrahaan on päättynyt. 

2.1.1.4  Kansaneläkelain mukainen asumisaikavaatimus

Kansaneläkelain 9 §:ssä säädetään asumisaikavaatimuksesta sekä tilanteista, joissa asumisaikavaatimusta ei sovelleta. 

Kansaneläkkeen ja kansaneläkelain mukaisen lapsikorotuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija on asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan 16 vuotta täytettyään. Asumisaikavaatimusta ei kuitenkaan edellytetä henkilöltä, jonka työkyvyttömyys on alkanut hänen asuessaan Suomessa ja ennen kuin hän on täyttänyt 19 vuotta. Asumisaikavaatimusta ei myöskään edellytetä työkyvyttömyyseläkettä hakevalta henkilöltä, joka on saanut 16 vuotta täyttäessään alle 16-vuotiaan vammaistukea. 

Perhe-eläkkeen osalta asumisaikavaatimus on soveltuvin osin vastaava. Perhe-eläkkeen edunjättäjän on 16 vuotta täytettyään tullut asua Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan. Myös lesken on leskeneläkettä saadakseen tullut asua Suomessa ennen edunjättäjän kuolemaa vähintään kolmen vuoden ajan 16 vuotta täytettyään. Jos leski on edunjättäjän kuollessa asunut ulkomailla, hänen on lisäksi tullut muuttaa Suomeen vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta. Lapseneläkkeen osalta edellytetään, että lapsi on asunut Suomessa edunjättäjän kuollessa tai muuttanut Suomeen vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta. Asumisaikavaatimusta ei kuitenkaan edellytetä edunjättäjältä, joka oli kuollessaan alle 19-vuotias eikä leskeltä, joka edunjättäjän kuollessa oli alle 19-vuotias. 

2.1.1.5  Kansaneläkelain säännökset kansaneläkkeen ja perhe-eläkkeen suhteuttamisesta henkilön Suomessa asumaan aikaan

Kansaneläkkeen ja perhe-eläkkeen suhteuttamisesta henkilön Suomessa asumaan aikaan säädetään kansaneläkelain 21, 32 ja 44 §:issä. 

Kun kansaneläke- tai leskeneläkehakemuksen ratkaisemiseksi lasketaan aika, jonka henkilö on asunut Suomessa, huomioon otetaan laissa eri tilanteiden varalta tarkemmin määritelty ajanjakso henkilön 16 vuoden täyttämisen jälkeen. Jos hakijan Suomessa asumaa aikaa on kertynyt vähemmän kuin 80 prosenttia siitä kokonaisajasta, joka on kulunut hakijan 16 vuoden iän täyttämisestä laskentajakson laissa määriteltyyn päättymiseen, täysimääräisen kansaneläkkeen määrä kerrotaan suhteutuskertoimella. Suhteutuskerroin lasketaan siten kuin lainkohdassa tarkemmin säädetään. 

Lapseneläke suhteutetaan edunjättäjän Suomessa asumaan aikaan ainoastaan kansaneläkelain 44 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jolloin suhteutuskerroin määrätään vastaavasti kuin leskeneläkkeessä. 

2.1.2.1  Yleistä

Takuueläkkeen tarkoituksena on turvata Suomessa asuvan eläkkeensaajan toimeentuloa maksamalla hänelle valtion varoista eläkettä, jos hänen eläkkeensä eivät muutoin riitä kohtuulliseen toimeentuloon. Takuueläkkeestä annetun lain (703/2010) mukaan lähes kaikki muut henkilön saamat eläkkeet ja korvaukset vähentävät täysimääräisesti takuueläkkeen määrää. 

Täyden takuueläkkeen määrä on 976,59 euroa kuukaudessa vuonna 2024. 

2.1.2.2  Oikeus takuueläkkeeseen erityisesti ikärajojen näkökulmasta

Oikeudesta takuueläkkeeseen säädetään takuueläkkeestä annetun lain 7 §:ssä. 

Oikeus takuueläkkeeseen voi takuueläkkeestä annetun lain 7 §:n 1 momentin nojalla perustua henkilön saamaan muuhun eläkkeeseen. Momentissa määritellään kysymykseen tulevat eläkkeet. Kun henkilön oikeus takuueläkkeeseen syntyy hänen saamansa muun eläkkeen perusteella, laissa asetetaan saajan ikään liittyvä lisäedellytys ainoastaan vanhuuseläkkeen saajan osalta: jotta oikeus takuueläkkeeseen voi syntyä vanhuuseläkkeen perusteella, henkilön tulee lisäksi olla täyttänyt työntekijän eläkelain (395/2006) 11 §:ssä hänen ikäluokalleen säädetty vanhuuseläkkeen alaikäraja. Takuueläkkeestä annetun lain 7 §:n 1 momentin tarkoittamissa tilanteissa takuueläkeoikeuden syntymisen kannalta onkin yleensä ratkaisevaa se, täyttääkö hakija jonkin takuueläkkeeseen oikeuttavan eläkkeen edellytykset, mahdolliset ikään liittyvät edellytykset mukaan lukien. 

Takuueläkkeestä annetun lain 7 §:n 2 momentissa puolestaan säädetään maahanmuuttajan oikeudesta takuueläkkeeseen. Maahanmuuttajalla tarkoitetaan takuueläkkeestä annetun lain 5 §:n mukaan 16 vuotta täyttänyttä Suomeen muuttanutta henkilöä, joka ei saa kansaneläkettä. Lainkohdan perusteluissa tarkennetaan, että maahanmuuttajana pidetään 16 vuotta täyttänyttä Suomeen muuttanutta henkilöä, joka ei saa kansaneläkettä sen vuoksi, että hän on muuttanut Suomeen eläkkeellä ollessaan tai yli 65-vuotiaana, jolloin hänelle ei kartu kansaneläkkeen määrään vaikuttavaa asumisaikaa (HE 50/2010 vp, s. 15). 

Takuueläkkeeseen on oikeus ensinnäkin maahanmuuttajalla, joka on täyttänyt kansaneläkelain 10 §:n mukaisen vanhuuseläkeiän. Lisäksi oikeus takuueläkkeeseen on maahanmuuttajalla, joka on täyttänyt 16 vuotta ja on kansaneläkelain 12 §:n mukaan työkyvytön. Työkyvyttömyys ei näissä tapauksissa voi perustua kansaneläkelain 12 §:n 4 momentin erityissäännökseen, joka koskee pysyvästi sokeita, liikuntakyvyttömiä tai avuttomassa tilassa olevia henkilöitä. 

Maahanmuuttajalle työkyvyttömyyden perusteella myönnettävään takuueläkkeeseen sovelletaan takuueläkkeestä annetun lain 7 §:n 2 momentin nojalla, mitä kansaneläkelain 13–16 ja 18 §:ssä säädetään työkyvyttömyyseläkkeestä. Näin ollen kuntoutusraha ja ammatillinen kuntoutus ovat ensisijaisia myös maahanmuuttajalle työkyvyttömyyden perusteella myönnettävään takuueläkkeeseen nähden, ja Kansaneläkelaitoksella on ennen eläkepäätöksen antamista velvollisuus selvittää hakijan kuntoutusmahdollisuudet. 

2.1.2.3  Takuueläkkeestä annetun lain mukainen asumisaikavaatimus

Takuueläkkeen myöntämiseen sovellettava asumisaikavaatimus vastaa kansaneläkkeen asumisaikavaatimusta: myös takuueläkkeen myöntäminen edellyttää pääsääntöisesti, että hakija on asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan 16 vuotta täytettyään. 

Myös asumisaikavaatimusta koskevat poikkeukset ovat samat kuin kansaneläkkeen osalta. Kolmen vuoden asumista Suomessa ei edellytetä henkilöltä, jonka työkyvyttömyys on alkanut hänen asuessaan Suomessa ja ennen kuin hän on täyttänyt 19 vuotta. Tätä ei edellytetä myöskään työkyvyttömyyseläkkeen hakijalta, joka on saanut vammaisetuuksista annetussa laissa tarkoitettua alle 16-vuotiaan vammaistukea 16 vuotta täyttäessään. 

Takuueläkettä ei suhteuteta henkilön Suomessa asumaan aikaan. 

2.1.5.1  Yleistä

Vuoden 1991 lokakuusta tuli voimaan kuntoutusrahalaki (611/1991), jolla pyrittiin turvaamaan kuntoutuksen aikainen toimeentulo. Kuntoutusrahalain mukaan kuntoutusrahaan oikeuttavan kuntoutuksen tarkoituksena tuli olla kuntoutujan työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai sinne tulo. Lisäksi säädettiin harkinnanvaraisesta kuntoutusavustuksesta, jota voitiin maksaa kuntoutuksen jälkeiseltä ajalta. Samat perusperiaatteet siirtyivät voimassa olevaan Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lakiin (jäljempänä kuntoutuslaki), joka tuli voimaan vuoden 2006 alusta. 

Aikanaan kuntoutusrahalakia säädettäessä hallituksen esityksen 259/1990 vp mukaan kuntoutusajan toimeentulon turvaaminen katsottiin tarpeelliseksi, koska kuntoutuksesta katsottiin aiheutuvan siihen osallistuville jossakin määrin kuluja kuntoutustoimenpiteistä, mutta ennen kaikkea kuntoutukseen käytetyn ajan osalta omia ja perheen ylläpitokustannuksia sekä ansioiden menetystä. Tuolloin katsottiin, että toimeentuloturvan puuttuminen kuntoutuksen ajalta oli omiaan aiheuttamaan kuntoutujalle epävarmuutta, kuntoutushalukkuuden vähenemistä ja kuntoutujien välistä epätasa-arvoa. Joissakin tapauksissa kuntoutusajan toimeentulon puuttumisen katsottiin muodostuneen esteeksi kuntoutukseen hakeutumiselle. Esimerkiksi terveydenhuollon järjestämille kuntoutusjaksoille olivat ohjautuneet muita helpommin ne henkilöt, joilla oli oikeus sairauspäivärahaan. (HE 259/1990 vp, s. 6–7). 

Voimassa olevan kuntoutuslain 17 §:n 2 momentin mukaan kuntoutusrahaetuuteen on oikeus 16–67-vuotiaalla kuntoutujalla. Kuntoutusrahaetuudella tarkoitetaan kuntoutuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Kansaneläkelaitoksen maksamaa kuntoutusrahaa, ylläpitokorvausta ja harkinnanvaraista kuntoutusavustusta. Kuntoutusraha käsitteenä sisältää myös nuoren kuntoutusrahan, eläkkeensaajalle maksettavan kuntoutusrahan sekä osakuntoutusrahan, vaikka näiden myöntämisedellytyksistä onkin voimassa erillisiä säännöksiä. 

Kuntoutusrahaan on oikeus kuntoutujalla ajalta, jona hän on kuntoutukseen osallistumisen vuoksi estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä. Kuntoutusrahaetuutta voidaan maksaa enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana kuntoutuja täyttää 68 vuotta.  

Kuntoutusrahalakia aikanaan säädettäessä ei eksplisiittisesti perusteltu, miksi kuntoutusrahan ja harkinnanvaraisen kuntoutusavustuksen alaikärajaksi säädettiin nimenomaan 16 vuotta. Sen sijaan kuntoutusrahalakia koskeneesta hallituksen esityksestä on luettavissa, että kuntoutusrahan alaikärajaksi päätettiin säätää 16 vuotta, koska kuntoutusraha toimeentulon turvaajana liitettiin nimenomaan työhön tähtäävään kuntoutukseen. (HE 259/1990 vp, s. 11, 18 ja 28) Kun voimassa oleva kuntoutuslaki säädettiin, alaikäraja siirtyi kuntoutuslakiin sellaisenaan. 

Kuntoutusrahaa myönnetään kuntoutuslain 17 §:n 3 momentin mukaan kuntoutuslain 18 ja 19 §:ssä säädetyillä perusteilla annetun kuntoutuksen ajalta. 

Kuntoutuslain 32 §:n 1 momentin mukaan kuntoutusraha on määrältään vähintään yhtä suuri kuin se kuntoutujalle myönnettävä sairausvakuutuslain mukainen sairauspäiväraha, johon hänellä olisi oikeus, jos hän kuntoutuksen alkaessa olisi tullut työkyvyttömäksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan kuntoutusrahan määrä on kuitenkin aina vähintään sairausvakuutuslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitetun päivärahan suuruinen. Vuonna 2024 kuntoutusrahan vähimmäismäärä on 31,99 euroa arkipäivältä. Rahamäärää tarkistetaan noudattaen kansaneläkeindeksistä annettua lakia (456/2001). Eräiden kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista vuosina 2024–2027 annetun lain (1296/2023) mukaisesti vähimmäismääräisen kuntoutusrahan määrään ei lähtökohtaisesti tehdä indeksitarkistuksia vuosina 2024–2027. 

Eläkkeensaajan kuntoutusraha on 32 §:ssä säädettyä matalampi, koska kuntoutuslain 34 §:n mukaan sen estämättä, mitä 32 §:ssä säädetään, eläkkeensaajan kuntoutusraha on päivää kohden kahdeskymmenesviidesosa kuukausittain maksettavien kyseisessä pykälässä tarkoitettujen eläkkeiden yhteismäärän kymmenesosasta, jos kuntoutuja saa täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai työuraeläkettä työeläkelakien perusteella, työkyvyttömyyseläkettä kansaneläkelain 12 §:n perusteella lukuun ottamatta mainitun pykälän 4 momentin mukaista työkyvyttömyyseläkettä taikka takuueläkkeestä annetun lain mukaista takuueläkettä, jota myönnetään pykälässä mainittujen eläkkeiden lisäksi.  

Lisäksi sen estämättä, mitä 32 §:n 3 momentissa säädetään, osakuntoutusrahana maksettavan kuntoutusrahan määrä on kuntoutuslain 32 a §:n mukaan puolet sen 32 §:n mukaisesti määräytyvän kuntoutusrahan määrästä, johon kuntoutujalla olisi ollut oikeus estyessään kuntoutuksen vuoksi työstä kokopäiväisesti. Eläkkeensaajan osakuntoutusraha määräytyy kuitenkin edellä kerrotusti 34 §:n mukaan. 

Nuoren kuntoutusraha on kuntoutusraha, jonka myöntämisedellytykset poikkeavat muiden kuntoutusrahojen myöntämisedellytyksistä. Kuntoutuslain 20 §:n 1 momentin mukaan nuoren kuntoutusrahaa myönnetään ammatillisen kuntoutumisen varmistamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi 16 vuotta täyttäneelle vakuutetulle, jonka työ- ja opiskelukyky ja ansiomahdollisuudet tai mahdollisuudet valita ammatti ja työ ovat sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti heikentyneet kuntoutuslain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja joka tehostetun työkyvynarvioinnin perusteella tarvitsee tehostettua kuntoutusta. Lisäksi edellytetään, että vakuutetulle on laadittu henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma.  

Kuntoutuslain 20 §:n 2 momentin mukaan nuoren kuntoutusrahaa maksetaan enintään sen kuukauden loppuun, jona vakuutettu täyttää 20 vuotta. Jos vakuutettu 20 vuotta täyttäessään on kuntoutuksessa, kuntoutusrahan maksamista jatketaan sen kuukauden loppuun, jona meneillään oleva kuntoutus päättyy. Tällä tarkoitetaan koko sen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelman mukaisen tutkinnon suorittamista, johon vakuutettu on hyväksytty ennen kuin hän on täyttänyt 20 vuotta. 

Kun nuoren kuntoutusraha tuli uutena etuutena voimaan vuoden 1999 alusta, se koski vain 16–17-vuotiaita. Etuuden kohderyhmään kuuluvat nuoret eivät yleensä voineet saada ammatillisen kuntoutuksen päätöstä eivätkä siten myöskään sen perusteella myönnettävää kuntoutusrahaa, koska he kävivät pääsääntöisesti vielä peruskoulua, sillä vammaisten nuorten oppivelvollisuuden oli mahdollista jatkua peruskoululain (476/1983) mukaan 17 ikävuoteen saakka. Nuoren kuntoutusrahan tarkoituksena oli, että sellainen nuori, jonka työkyky on tarkemmin säädetyllä tavalla sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti heikentynyt ja jota pidetään vaikeasti vajaakuntoisena, tulisi mahdollisen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen sijasta aktiivisen ammatillisen kuntoutuksen piiriin. Sittemmin, 1.4.2002 alkaen, nuoren kuntoutusrahan yläikärajaa nostettiin 20 ikävuoteen. 

Nuoren kuntoutusrahan määrä määräytyy muita kuntoutusrahoja vastaavasti. 

Kuntoutuslain 30 §:n 1 momentin mukaan kuntoutuksen jälkeiseltä ajalta kuntoutusrahaa saaneelle kuntoutujalle voidaan maksaa harkinnanvaraista kuntoutusavustusta , jos tämä on kuntoutujan työllistymisen kannalta erityisen tarpeellista. Harkinnanvaraista kuntoutusavustusta ei kuitenkaan makseta ajalta, jolta kuntoutujalla on oikeus työttömyysturvalain mukaiseen työttömyysetuuteen.  

Kuntoutuslain 30 §:n 2 momentin mukaan harkinnanvarainen kuntoutusavustus vastaa määrältään enintään sen saajalle kuudelta kuukaudelta laskettua kuntoutusrahaa. Avustus määritellään kertasuorituksena, ja se maksetaan yhdessä tai useammassa erässä. 

Kuntoutuslain 31 §:n mukaan kuntoutujalle voidaan maksaa ylläpitokorvausta kuntoutuksesta aiheutuvien ylimääräisten kustannusten korvaamiseksi ja kuntoutukseen osallistumisen varmistamiseksi. Ylläpitokorvausta voidaan maksaa kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävien tutkimusten ja kokeilujen, avomuotoisen kuntoutuksen taikka muun tätä vastaavan kuntoutuksen ajalta. Ammatilliseen koulutukseen, oppisopimuskoulutukseen tai niitä vastaavaan muuhun pitkäaikaiseen kuntoutukseen osallistumisen ajalta ylläpitokorvausta ei makseta. Ylläpitokorvausta maksetaan kuntoutujalle, jolla on oikeus kuntoutusrahaan kuntoutuksen ajalta ja jonka kuntoutusrahan vähentämätön määrä on enintään 32 §:n 3 momentissa säädetyn suuruinen. 

Ylläpitokorvauksen säätämistä perusteltiin aikoinaan sillä, että kuntoutukseen osallistuminen saattaa aiheuttaa kuntoutujalle korvaamatta jääviä matka- ja ravintokustannuksia, vieraalla paikkakunnalla tapahtuvasta koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia sekä muita kustannuksia, kuten esimerkiksi kuntoutukseen osallistumisen kannalta tarpeellisen varustuksen hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia. Tällaisia kuntoutuksesta aiheutuvia lisäkustannuksia ei voida ottaa huomioon kuntoutusrahan suuruutta määritettäessä, ja jotta kuntoutukseen osallistuminen ei näiden kustannusten vuoksi vaarantuisi, esitettiin säädettäväksi ylläpitokorvauksesta. (HE 184/2000 vp, s. 19). 

Ylläpitokorvaus on 9 euroa päivältä. Korvauksen määrää ei ole sidottu indeksiin. 

Voimassa olevan kuntoutuslain mukaiset kuntoutusrahaetuudet rahoitetaan lakisääteisen sairausvakuutuksen työtulovakuutuksen kautta. Vakuutetut ja työnantajat osallistuvat etuuksien maksamiseen tarvittavien varojen keräämiseen vakuutusmaksuilla. Osan kuntoutusrahaetuuksista rahoittaa valtio. Sairausvakuutuksesta maksetaan vakuutetulle kuntoutuslain mukaisia kuntoutusrahaetuuksia sekä sairaus- ja vanhempainpäivärahoja. Sairausvakuutuslain 18 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan vakuutetun velvollisuus maksaa sairausvakuutuksen päivärahamaksua alkaa 16 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden jälkeen, jonka vakuutettu täyttää 68 vuotta. Sairausvakuutuslain 18 luvun 15 §:n nojalla sairausvakuutuksen päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella, ellei sairausvakuutuslaissa toisin säädetä. Saman pykälän 3 momentin perusteella päivärahamaksua ei peritä vakuutetulta, jos vakuutetun vuotuisen palkka- ja työtulon yhteismäärä alittaa 16 499 euroa (vuoden 2024 tasossa). 

2.1.5.2  Tietoja kuntoutusrahaetuuksien alle 18-vuotiaista saajista

Kuntoutusrahaa sai yhteensä 9 730 alle 18-vuotiasta vuoden 2023 aikana. Heistä suurempaa kuin vähimmäismääräistä kuntoutusrahaa saaneita henkilöitä oli vain muutamia.  

Niin sanottua tavallista kuntoutusrahaa eli muuta kuin nuoren kuntoutusrahaa sai vuoden 2023 aikana 1 471 alle 18-vuotiasta saajaa. Niillä henkilöillä, jotka saivat tavallista kuntoutusrahaa ammatillisen kuntoutuksen (ei nuoren ammatillisen kuntoutuksen) perusteella, ehdottomasti suurin sairauspääryhmä oli F00 – F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (593 henkilöä). Tavallista kuntoutusrahaa voi kuitenkin saada myös nuoren ammatillisen kuntoutuksen perusteella (vuonna 2023 yhteensä 767 henkilöä). Näissä tapauksissa diagnoositietoa ei ole eritelty, koska sitä ei tarvita kuntoutuksen myöntämiseen. 

Eläkkeensaajan kuntoutusrahaa ei vuonna 2023 maksettu lainkaan alle 18-vuotiaille. 

Osakuntoutusrahaa ei vuonna 2023 maksettu lainkaan alle 18-vuotiaille. 

Nuoren kuntoutusrahaa sai vuoden 2023 aikana 8 449 alle 18-vuotiasta. Nuoren kuntoutusrahan saajista valtaosa (7 769 henkilöä) sai etuutta sairauspääryhmään “Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt” (F00 – F99) kuuluvan sairauden perusteella. Suurimmat tähän kuuluvat diagnoosiryhmät olivat F90 Hyperkineettiset häiriöt, F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt ja F32 Masennustila.  

Harkinnanvaraista kuntoutusavustusta ei maksettu vuonna 2023 alle 18-vuotiaille lainkaan.  

Ylläpitokorvausta sai vuonna 2023 alle 10 alle 18-vuotiasta, ja korvausta Kansaneläkelaitos maksoi alle 18-vuotiaille kuntoutusrahan saajille vuonna 2023 yhteensä ainoastaan alle 5 000 euroa.  

2.1.6.1  Yleistä

Sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista sairauspäivärahaa maksetaan sairausvakuutuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi. Vakuutetulla on saman luvun 4 §:n mukaan oikeus päivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. 

Sairausvakuutuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sairauspäivärahaan on oikeus jokaisella 16–67-vuotiaalla Suomessa asuvalla vakuutetulla, jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on alkanut vakuutetun täytettyä 16 vuotta. Päivärahaa voidaan säännöksen mukaan maksaa enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana vakuutettu täyttää 68 vuotta. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on alkanut vakuutetun täytettyä 15 vuotta ja sairaus jatkuu edelleen hänen täytettyään 16 vuotta, vakuutetulla on oikeus saada sairauspäivärahaa viimeksi mainitun ikärajan ylittävältä työkyvyttömyysajalta enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jota seuraavan kuukauden aikana työkyvyttömyys tulee jatkuneeksi yhden vuoden. 

Sairausvakuutuslain mukainen sairauspäivärahan alaikäraja 16 vuotta on ollut voimassa jo nykyistä sairausvakuutuslakia edeltäneessä sairausvakuutuslaissa (364/1963), siis vuodesta 1964 alkaen. Vuoden 1964 sairausvakuutuslakia säädettäessä ei hallituksen esityksessä eksplisiittisesti perusteltu, miksi sairauspäivärahan alaikärajaksi säädettiin nimenomaan 16 vuotta. Hallituksen esityksessä kuitenkin viitataan silloiseen lapsilisän 16 vuoden yläikärajaan ja kansaneläkeoikeuden 16 vuoden alaikärajaan. (HE 129/1962 vp, s. 1 ja 5) Vuodesta 2005 voimassa olleeseen sairausvakuutuslakiin alaikäraja siirtyi sellaisenaan. 

Sairauspäivärahan määrä määräytyy vakuutetun vuositulon perusteella sairausvakuutuslain 11 luvun mukaisesti. Vuositulolla tarkoitetaan työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien 12 kalenterikuukauden tuloja. Vuosituloon luetaan lain 11 luvussa tarkemmin määritellyllä tavalla näiden 12 kalenterikuukauden aikana maksetut palkkatulot, kyseisenä aikana voimassa ollut yrittäjän tai maatalousyrittäjän eläkelain mukainen työtulo, kyseiseen aikaan kohdistuva vakuutuspalkka tai kyseisen ajan ansionmenetyskorvaukset ja etuustulot. Tietyissä, laissa tarkemmin säädetyissä tilanteissa päivärahaetuus voi poikkeuksellisesti määräytyä työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltäneiden kolmen kuukauden vuosituloksi muutettujen tulojen perusteella. Sairauspäivärahan vähimmäismäärä on sairausvakuutuslain 11 luvun 10 §:n mukaan 31,99 euroa arkipäivältä vuonna 2024. Rahamäärää tarkistetaan noudattaen kansaneläkeindeksistä annettua lakia (456/2001). Eräiden kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista vuosina 2024–2027 annetun lain (1296/2023) mukaisesti vähimmäismääräisen sairauspäivärahan määrään ei lähtökohtaisesti tehdä indeksitarkistuksia vuosina 2024–2027. 

Sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:n mukaan osasairauspäiväraha on tarkoitettu tukemaan 4 §:n mukaisesti työkyvyttömän 16–67-vuotiaan vakuutetun pysymistä työelämässä ja paluuta kokoaikaiseen työhön. Sairausvakuutuslain 11 luvun 14 §:n mukaan sen estämättä, mitä muualla sairausvakuutuslaissa säädetään, osasairauspäivärahan määrä on aina puolet sitä välittömästi edeltävän sairauspäivärahan määrästä tai puolet sen sairauspäivärahan määrästä, johon vakuutetulla olisi ollut oikeus osasairauspäivärahaoikeuden alkaessa. Sairauspäivärahan määrässä ei kuitenkaan oteta huomioon sairausvakuutuslain 12 luvussa tarkoitettuja sairauspäivärahaan nähden ensisijaisia etuuksia. Osasairauspäivärahan määrä on aina vähintään puolet 10 §:ssä tarkoitetun vähimmäismääräisen sairauspäivärahan määrästä.  

Sairauspäivärahat rahoitetaan lakisääteisen sairausvakuutuksen työtulovakuutuksen kautta, kuten kuntoutuslain mukaiset kuntoutusrahaetuudet, ja kuntoutusrahaetuuksia koskevassa nykytilan kuvauksessa todetut työtulovakuutuksen rahoitusta ja maksuja koskevat säännöt pätevät myös sairauspäivärahaa koskien. 

Sairauspäivärahaa koskevaan lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä myös kuntoutustarpeen selvittämisestä, jonka tarkoituksena on tukea työhön tai opiskeluun paluuta selvittämällä kuntoutuksen mahdollisuuksia. Sairausvakuutuslain 12 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen tulee tarvittaessa selvittää vakuutetun kuntoutustarve, viimeistään kuitenkin silloin, kun vakuutetun sairauspäivärahan ja osasairauspäivärahan enimmäisaikoihin luettavien päivien lukumäärä ylittää 60 päivää. Kansaneläkelaitoksen on lisäksi tarvittaessa selvitettävä vakuutetun kuntoutustarve, kun vakuutetun sairauspäivärahan ja osasairauspäivärahan enimmäisaikoihin luettavien päivien lukumäärä ylittää 150 tai 230 päivää. 

Sairausvakuutuslain 12 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen tulee välittömästi ilmoittaa 150. päivärahapäivän täyttyessä ensisijaisuusajan päättymisestä saman luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun eläkkeen myöntäjälle. Samanaikaisesti vakuutetulle tulee tiedottaa kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta. 

Sairausvakuutuslain 12 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta voidaan poiketa, jos: 1) työkyvyttömyys ilmeisesti päättyy kuukauden kuluessa 150. päivärahapäivän täyttymisestä; 2) vakuutettu on hakenut ammatillista kuntoutusta tai siihen liittyvää lääkinnällistä kuntoutusta; tai 3) vakuutettu on hakenut 8 luvun 6 §:n 1 momentin 2, 3 tai 4 kohdan mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta. Saman pykälän 4 momentin mukaan kuntoutumismahdollisuuksista tai muun korvauksen hakemisesta on kuitenkin välittömästi ilmoitettava, jos työkyvyttömyys jatkuu tai kuntoutusta tai kuntoutusrahaa koskeva hakemus hylätään. 

2.1.6.2  Tietoja sairauspäivärahan alle 18-vuotiaista saajista

Alle 18-vuotiaita sairauspäivärahan saajia oli vuoden 2023 aikana 786. Heistä 716 sai vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa. Kaikista alle 18-vuotiaista sairauspäivärahan saajista 165 henkilöä oli ollut palkansaajana, 1 henkilö yrittäjänä, maanviljelijänä tai elinkeinonharjoittajana, 2 henkilöä työttömänä ja 593 henkilöä oli ollut opiskelijana ennen työkyvyttömäksi tuloaan. 

Alle 18-vuotiaiden sairauspäivärahan saajien suurimmat sairauspääryhmät olivat: F00–F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (532 henkilöä), S00–T98 Vammat, myrkytykset ja eräät muut ulkoisten syiden seuraukset (129 henkilöä), M00–M99 Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet (38 henkilöä). 

Pääryhmässä F00–F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt suurimmat diagnoosiryhmät olivat: F11–F16, F18, F19 Huumeiden aiheuttamat häiriöt (alle 5 henkilöä), F20–F29 Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt (32 henkilöä), F30–F39 Mielialahäiriöt (affektiiviset häiriöt) (222 henkilöä), F40–F48 Neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt (203 henkilöä), F60–F69 Aikuisiän persoonallisuus- ja käytöshäiriöt (alle 5 henkilöä), Muut pääryhmään F00–F99 kuuluvat sairaudet (118 henkilöä). Henkilöllä voi olla useampi diagnoosi vuoden aikana, joten yhteenlaskettu henkilömäärä on isompi kuin edellä mainittu 532 henkilöä. 

Osasairauspäivärahaa ei vuonna 2023 maksettu lainkaan alle 18-vuotiaille. 

Työnantajalle maksettiin alle 18-vuotiaan etuudensaajan kohdalla vuoden 2023 aikana sairauspäivärahaa 123 tapauksessa, yhteensä 37 243 euroa. Keskimäärin sairauspäivärahaa maksettiin näissä tapauksissa 10 arkipäivältä vuoden 2023 aikana. 

2.1.7.1  Yleistä

Voimassa olevan vammaisetuuksista annetun lain (570/2007, jäljempänä vammaisetuuslaki) tarkoituksena on tukea Suomessa asuvan vammaisen tai pitkäaikaisesti sairaan henkilön selviytymistä jokapäiväisessä elämässä, osallistumista työhön tai opiskeluun sekä hänen toimintakykynsä ylläpitämistä, hänen kotona asumistaan, kuntoutustaan ja hoitoaan. Vammaisetuuslain mukaisia etuuksia ovat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki, eläkettä saavan hoitotuki sekä hoitotuen osana maksettava veteraanilisä. Vammaistuet ja eläkettä saavan hoitotuki on porrastettu henkilön tuen tarpeen perusteella kolmeen tasoon: perustukeen, korotettuun tukeen ja ylimpään tukeen. 

Vammaisetuudet ovat valtion rahoittamia etuuksia niiden yhteiskunnallisesta luonteesta johtuen. Vammaisetuusjärjestelmän kolme eri etuutta ovat toisiaan täydentäviä siten, että niillä pyritään osaltaan varmistamaan vammaisen ja pitkäaikaisesti sairaan henkilön tuki elämän eri vaiheissa. 

Alle 16-vuotiaan vammaistuen tavoitteena on tukea pitkäaikaisesti sairaan tai vammaisen lapsen selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Alle 16-vuotiaan vammaistukea maksetaan, kun alle 16-vuotiaan lapsen asianmukaisesti diagnosoituun sairauteen, vikaan tai vammaan liittyvästä hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu vähintään kuuden kuukauden ajan tavanomaista suurempaa rasitusta ja sidonnaisuutta verrattuna vastaavanikäiseen terveeseen lapseen.  

Alle 16-vuotiaan vammaistukea edelsi lapsen hoitotuki, joka perustui sittemmin kumottuun lapsen hoitotuesta annettuun lakiin (444/1969). Lapsen hoitotukea maksettiin Suomessa asuvan alle 16-vuotiaan sairaan tai vammaisen lapsen hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuvan taloudellisen tai muun erityisen rasituksen korvaamiseksi. Aikanaan lapsen hoitotuesta annettua lakia säädettäessä viitattiin siihen, että ehdotettava lapsen hoitotuki olisi kansaneläkejärjestelmään niveltyvä etu, jota maksettaisiin 3–15-vuotiaalle lapselle. Lapsen hoitotuen ajateltiin olevan hallituksen esityksen mukaan lapsille, jotka tulisivat 16 vuotta täytettyään saamaan kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen apu- tai hoitolisineen. (HE 80/1969 vp, s. 1) Tuolloin kansaneläkkeen alaikäraja oli 16 vuotta. 

Alle 16-vuotiaan vammaistuen määrät ovat vuonna 2024: perustuki 108,89 euroa kuukaudessa, korotettu tuki 254,10 euroa kuukaudessa, ylin tuki 492,71 euroa kuukaudessa. Rahamääriä tarkistetaan noudattaen kansaneläkeindeksistä annettua lakia (456/2001). 

16 vuotta täyttäneen vammaistuen tavoitteena on tukea muiden kuin eläkkeellä olevien, pitkäaikaisesti sairaiden tai vammaisten henkilöiden selviytymistä jokapäiväisessä elämässä, osallistumista työhön tai opiskeluun sekä toimintakyvyn ylläpitämistä, kotona asumista, kuntoutusta ja hoitoa. Vammaistukea maksetaan, kun hakijan toimintakyky on heikentynyt sairauden, vamman tai vian vuoksi vähintään vuoden ajan ja hakijan sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuu haittaa, avuntarvetta tai ohjauksen ja valvonnan tarvetta.  

16 vuotta täyttäneen vammaistukea edelsi nyttemmin kumotun vammaistukilain (124/1988) mukainen vammaistuki. Vammaistukilain mukaisen vammaistuen tarkoituksena oli tukea 16–64-vuotiaiden vammaisten selviytymistä jokapäiväisessä elämässä, työssä ja opiskelussa. Tukea ei kuitenkaan myönnetty, jos henkilö sai kansaneläkelain tai työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä taikka yksilöllistä varhaiseläkettä tai maahanmuuttajan erityistukea työkyvyttömyyden perusteella. Vammaistukilain esitöiden perusteella kyse oli työikäisten etuudesta (HE 126/1987 vp, s. 5). Vammaistukilakia edeltäneessä invaliidirahalaissa (374/1951) säädettiin, että kyseisen lain mukaisen invalidirahan edellytyksenä oli ansiotyö tai kotona oman perheen hyväksi tehty työ. Tätä edeltäneessä sokeanavustuslaissa (331/1941) puolestaan säädettiin, että sokeanavustuksen saamisen alaikärajana oli 16 vuotta sekä edellytyksenä ansiotyö tai ammattiopetuksen saaminen. Ennen sokeanavustuslakia valtioneuvoston päätöksen mukaisen sokeanavustuksen alaikäraja oli 18 vuotta. Sokeanavustuslain esitöissä (HE 27/1941 vp, s. 1) kuitenkin todettiin olevan tapauksia, joissa oli tarkoituksenmukaista avustaa sokeaa nuorta henkilöä saamaan ammattiopetusta jo hänen täytettyään 16 vuotta, minkä vuoksi alaikärajaa ehdotettiin laskettavaksi kahdella vuodella eli samaksi, joka lastensuojelulainkin mukaan oli lasten ylimpänä ikärajana. Esitöissä todettiin myös, että Ruotsissakin sokeanavustuksen saajien alaikärajana oli tuolloin 16 vuotta. 

16 vuotta täyttäneen vammaistuen määrät ovat vuonna 2024: perustuki 108,89 euroa kuukaudessa, korotettu tuki 254,10 euroa kuukaudessa, ylin tuki 492,71 euroa kuukaudessa. Rahamääriä tarkistetaan noudattaen kansaneläkeindeksistä annettua lakia (456/2001). 

Eläkettä saavan hoitotuki voidaan myöntää 16 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka saa eläkettä saavan hoitotukeen oikeuttavaa eläkettä tai korvausta Suomesta tai ulkomailta. Näiden eläkkeiden ja korvausten saamisen mahdollisista ikärajoista säädetään niitä koskevassa lainsäädännössä. Esimerkiksi kansaneläkelain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen voi syntyä oikeus 16-vuotiaasta alkaen, työeläkelainsäädännön mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen 17-vuotiaasta alkaen, kun taas työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön perusteella maksettavissa korvauksissa ei ole alaikärajaa. Eläkettä saavan hoitotuen tavoitteena on tukea pitkäaikaisesti sairaan tai vammaisen eläkkeensaajan selviytymistä jokapäiväisessä elämässä sekä hänen toimintakykynsä ylläpitämistä, hänen kotona asumistaan, kuntoutustaan ja hoitoaan. Eläkettä saavan hoitotukea maksetaan, kun hakijan toimintakyky on heikentynyt vähintään vuoden ajan ja hakijan sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuu avuntarvetta tai ohjauksen ja valvonnan tarvetta.  

Eläkettä saavan hoitotukea edelsi vuoden 1956 kansaneläkelain säännösten mukaan maksettava eläkkeensaajien hoitotuki. Hoitotuen katsottiin alun perin olevan kansaneläkkeen osa, mutta sittemmin säännöksiä vuoden 1956 kansaneläkelaissa muutettiin siten, että tuki voitiin myöntää kansaneläkkeen maksamisesta riippumatta yli 65-vuotiaalle henkilölle tai tätä nuoremmalle työkyvyttömälle henkilölle, joka muutoin täyttää eläkkeensaajien hoitotuen saamisedellytykset. Tuen avulla tuettiin kotona asuvan sairaan tai vammaisen eläkkeensaajan hoitoa sekä korvattiin hänelle sairaudesta tai vammasta aiheutuvia erityiskustannuksia. Koska hoitotuki on alkujaan ollut kansaneläkkeen osa, sillä on ollut sama alaikäraja kansaneläkkeenä maksettavan työkyvyttömyyseläkkeen kanssa. 

Eläkettä saavan hoitotuen määrät ovat vuonna 2024: perustuki 83,34 euroa kuukaudessa, korotettu tuki 181,56 euroa kuukaudessa, ylin tuki 383,92 euroa kuukaudessa. Rintamasotilaseläkelain (119/1977) mukaista ylimääräistä rintamalisää saavalle henkilölle maksetaan vammaisetuuslain 9 a §:n mukaisesti hoitotuen lisänä veteraanilisää, jos hän saa eläkettä saavan korotettua tai ylintä hoitotukea. Veteraanilisän määrä vuonna 2024 on 125,79 euroa kuukaudessa. Rahamääriä tarkistetaan noudattaen kansaneläkeindeksistä annettua lakia (456/2001). 

Kun vammaisetuuslaki säädettiin, lakiin koottiin osana toimeentuloturvaa koskevan lainsäädännön ajanmukaistamis- ja selkeyttämiskokonaisuutta toisistaan erillään oleva vammaisetuuksia koskeva lainsäädäntö kolmesta eri laista: lapsen hoitotuesta annetusta laista, vammaistukilaista sekä vuoden 1956 kansaneläkelaista. (HE 90/2006 vp, s. 1 ja 16) Vammaisetuuslakia säädettäessä pitkälti säilytettiin tuolloin eri vammaisetuuksia koskevissa laeissa olevat myöntämisedellytykset eikä ikärajoihin tuolloin puututtu eikä ikärajoja tuolloin myöskään perusteltu. 

2.1.7.2  Vammaisetuuslain mukainen asumisaikavaatimus

Kuten kansaneläkelaissa, myös vammaisetuuslaissa säädetään asumisaikavaatimuksesta. Vammaisetuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan vammaisetuuden myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö on asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan 16 vuotta täytettyään. Vammaisetuuteen on oikeus ilman asumisaikavaatimuksen täyttymistä, jos henkilön sairaus on alkanut tai hänen vammansa on syntynyt Suomessa asuessa ja ennen kuin hän on täyttänyt 19 vuotta. Vammaisetuuslain 6 §:n 2 momentin nojalla henkilöllä on kuitenkin lisäksi ilman asumisaikavaatimuksen täyttämistä oikeus: 1) alle 16-vuotiaan vammaistukeen; 2) 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen, jos hän saa 16 vuotta täyttäessään alle 16-vuotiaan vammaistukea; ja 3) eläkettä saavan hoitotukeen, jos hän saa 16 vuotta täyttäessään alle 16-vuotiaan vammaistukea. 

2.1.7.3  Tietoja vammaisetuuksien alle 18-vuotiaista saajista

Alle 16-vuotiaan vammaistukea sai joulukuussa 2023 yhteensä 47 324 henkilöä.  

Suurimmat sairauspääryhmät olivat: F00–F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (33 641 henkilöä), E00–E90 Umpierityissairaudet, ravitsemussairaudet ja aineenvaihduntasairaudet (4 591 henkilöä), K00–K93 Ruoansulatuselinten sairaudet (3 001 henkilöä), Q99 Synnynnäiset epämuodostumat, epämuotoisuudet ja kromosomipoikkeavuudet (2 164 henkilöä) ja G00–G99 Hermoston sairaudet (1 314 henkilöä). 

Sairauspääryhmän F00–F99 yleisimmät alaluokat olivat: F80–F89 Psyykkisen kehityksen häiriöt (15 205 henkilöä) ja F90–F98 Tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt (13 825 henkilöä). 

Ikäluokissa 14–16-vuotiaat alle 16-vuotiaan vammaistukea sai joulukuussa 2023 yhteensä 8 047 henkilöä. Alle 16-vuotiaan vammaistukea voi saada vielä 16-vuotiaana sen vuoksi, että vammaisetuuslain 33 §:n 2 momentin mukaan tuki lakkaa viimeistään sitä seuraavan kuukauden alusta, kun lapsi täyttää 16 vuotta. 

Ikäluokissa 14–16-vuotiaat suurimmat sairauspääryhmät olivat: F00–F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (5 220 henkilöä), E00–E90 Umpierityssairaudet, ravitsemussairaudet ja aineenvaihduntasairaudet (1 211 henkilöä) ja K00–K93 Ruoansulatuselinten sairaudet (806 henkilöä). 

Ikäluokissa 14–16-vuotiaat sairauspääryhmän F00–F99 yleisimmät alaluokat olivat: F90–F98 Tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt (2 256 henkilöä), F80–F89 Psyykkisen kehityksen häiriöt (1 397 henkilöä), F70–F79 Älyllinen kehitysvammaisuus (835 henkilöä), F40–F48 Neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt (331 henkilöä) ja F30–F39 Mielialahäiriöt (239 henkilöä). 

16 vuotta täyttäneenvammaistukea sai joulukuussa 2023 yhteensä 2 815 alle 18-vuotiasta henkilöä.  

Lukumäärältään suurimmat sairauspääryhmät olivat: F00–F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (2 497 henkilöä), Q00–Q99 Synnynnäiset epämuodostumat, epämuotoisuudet ja kromosomipoikkeavuudet (108 henkilöä) ja G00–G99 Hermoston sairaudet (100 henkilöä). 

Sairauspääryhmän F00–F99 yleisimmät alaluokat olivat: F80–F89 Psyykkisen kehityksen häiriöt (766 henkilö), F90–F98 Tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt (632 henkilöä), F70–F79 Älyllinen kehitysvammaisuus (461 henkilöä), F40–F48 Neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt (272 henkilöä) ja F30–F39 Mielialahäiriöt (243 henkilöä). 

Eläkettä saavan hoitotukea sai joulukuussa 2023 yhteensä 648 alle 18-vuotiasta henkilöä.  

Lukumäärältään suurimmat sairauspääryhmät olivat: F00–F99 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (508 henkilöä), Q00–Q99 Synnynnäiset epämuodostumat, epämuotoisuudet ja kromosomipoikkeavuudet (93 henkilöä) ja G00–G99 Hermoston sairaudet (29 henkilöä). 

Sairauspääryhmän F00–F99 yleisimmät alaluokat olivat: F70–F79 Älyllinen kehitysvammaisuus (443 henkilöä) ja F80–F89 Psyykkisen kehityksen häiriöt (57 henkilöä). 

2.1.8.1  Yleistä

Työttömyysetuuden saajan ikään liittyvistä työttömyysetuuden saamisen yleisistä rajoituksista säädetään työttömyysturvalain 3 luvun 1 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan työttömyysetuutta ei myönnetä työnhakijalle, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta. Työttömyysetuus voidaan kuitenkin myöntää 17 vuotta täyttäneelle työnhakijalle, joka on suorittanut oppivelvollisuutensa tai joka on keskeyttänyt oppivelvollisuutensa suorittamisen oppivelvollisuuslain 7 §:ssä säädetyllä tavalla. 

Työttömyysetuuksia ovat työttömyyspäiväraha ja työmarkkinatuki. Työttömyyspäiväraha maksetaan joko peruspäivärahana tai työttömyyskassassa vakuutettuna oleville ansiopäivärahana. Työttömyyspäivärahan maksamisen edellytyksenä on työssäoloehdon, ja ansiopäivärahan kohdalla lisäksi työttömyyskassan jäsenyysehdon, täyttäminen. Työmarkkinatukea maksetaan henkilölle, joka ei ole ollut vakiintuneesti työmarkkinoilla tai henkilölle, joka on saanut työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalaissa säädetyn enimmäisajan. 

Työttömyysturvalain 2 luvun 13 §:n 4 momentin mukaan alle 18-vuotiaalla nuorella, joka ei ole suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta, ei ole oikeutta työttömyyden perusteella maksettavaan työmarkkinatukeen. Työmarkkinatukea voidaan kuitenkin maksaa alle 18-vuotiaalle koulutusta vailla olevalla nuorelle työllistymistä edistävän palvelun ajalta. 

Oppivelvollisuuslain 7 §:n 1 momentin mukaan oppivelvollisella on oikeus keskeyttää oppivelvollisuuden suorittaminen määräajaksi: 1) oppivelvollisuuden suorittamisen estävän pitkäaikaisen sairauden tai vamman vuoksi; 2) sairausvakuutuslain mukaisen raskaus- tai vanhempainrahan saamisen ajaksi; 3) vähintään kuukauden kestävän tilapäisen ulkomailla oleskelun ajaksi ja 4) oppivelvollisuuden suorittamisen estävän elämäntilanteeseen liittyvän muun painavan syyn vuoksi. Pykälän 2 momentin mukaan oppivelvollisella on oikeus keskeyttää oppivelvollisuuden suorittaminen toistaiseksi, jos oppivelvollisuuden suorittamisen estävä sairaus tai vamma on luonteeltaan pysyvä. 

Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha vuonna 2024 on 37,21 euroa päivässä. Rahamäärää tarkistetaan noudattaen kansaneläkeindeksistä annettua lakia (456/2001). Eräiden kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista vuosina 2024–2027 annetun lain (1296/2023) mukaisesti työmarkkinatuen ja peruspäivärahan määriin ei lähtökohtaisesti tehdä indeksitarkistuksia vuosina 2024–2027. 

2.1.8.2  Tietoja työttömyysetuuksien alle 18-vuotiaista saajista

Vuonna 2023 työttömyysetuutta sai 140 alle 18-vuotiasta henkilöä. Heistä 138 sai työmarkkinatukea. Tämä luku sisältää sekä oppivelvollisuuden suorittaneet että sen suorittamisen keskeyttäneet, eikä tilastoista ilmene, mistä syystä henkilö on etuuteen oikeutettu. 

2.2.1.1  Yleinen asumistuki

Yleistä asumistukea maksetaan valtion varoista yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014, jäljempänä asumistukilaki) mukaisesti ruokakunnan asumismenojen alentamiseksi. Asumistuen myöntäminen ratkaistaan asumistukilaissa säädettyjen myöntämisedellytysten perusteella. 

Samassa asunnossa pysyvästi asuvat henkilöt kuuluvat samaan ruokakuntaan, ellei asumistukilain 4 §:n 1 momentista – käytännössä esimerkiksi asukkaiden erillisistä vuokrasopimuksista – muuta johdu. Vanhemmat ja heidän lapsensa sekä isovanhemmat ja lapsenlapset kuuluvat kuitenkin samassa asunnossa asuessaan aina samaan ruokakuntaan, riippumatta esimerkiksi erillisistä vuokrasopimuksista tai vuokran maksamista koskevista järjestelyistä. Tämä koskee sekä vanhempien alaikäisiä että täysi-ikäisiä lapsia. Jos alle 18-vuotias nuori asuu vanhempansa tai vanhempiensa kanssa, hän kuuluu näin ollen asumistukea myönnettäessä vanhempansa tai vanhempiensa kanssa samaan ruokakuntaan. 

Asumistukea laskettaessa kuukausitulona otetaan huomioon ruokakunnan jäsenten jatkuvat tai vuosittain toistuvasti saamat bruttotulot lukuun ottamatta lain 15 §:ssä säädettyjä etuoikeutettuja tuloja. Alle 18-vuotiaan tuloja ei kuitenkaan oteta asumistukea myönnettäessä huomioon, paitsi silloin, kun alaikäinen on tuen hakijana. Kun omaa etuutta (esimerkiksi kansaneläkettä tai sairauspäivärahaa) saava alaikäinen nuori asuu vanhempansa tai vanhempiensa kanssa, hänen etuutensa ei näin ollen vaikuta vähentävästi ruokakunnan asumistukeen, mikäli ruokakunta hakee asumistukea ja se asumistuen myöntämisedellytysten perusteella myönnetään. 

Alaikäisen lapsen katsotaan pääsääntöisesti kuuluvan vanhempansa ruokakuntaan, vaikka hän asuisi itsenäisesti. Alaikäiselle voidaan kuitenkin myöntää oma yleinen asumistuki, jos alaikäisellä on siinä määrin ansiotuloja tai niihin verrattavia tai niitä korvaavia tuloja (esimerkiksi työmarkkinatuki), että hänen voidaan katsoa itsenäisesti elättävän itsensä, ja hän vastaa itse asumismenoistaan. Yleinen asumistuki voidaan myöntää myös esimerkiksi silloin, kun itsenäisesti asuvalle alaikäiselle on myönnetty opintotuki. Sen, että alaikäiselle on myönnetty opintolainan valtiontakaus, katsotaan riittävän asumistuen myöntämiseen riippumatta siitä, nostaako nuori opintolainaa. Jos alaikäinen nuori saa etuuksia, hän saattaa siis itsenäisesti asuessaan saada yleisen asumistuen. 

Jos alaikäinen nuori kuitenkin saa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaista eläkettä (esimerkiksi kansaneläkettä), hän kuuluu itsenäisesti asuessaan eläkkeensaajan asumistuen piiriin. 

Asumismenoina, joiden määrittelystä asumistukilaissa säädetään tarkemmin, huomioon otetaan enintään laissa säädetyt enimmäisasumismenot. Jos ruokakuntaan kuuluu vammainen henkilö, jonka tilantarve tarvittavien apuvälineiden tai vammaisen henkilön avustamisen tai hoidon vuoksi on erityisen suuri, otetaan enimmäisasumismenot huomioon yhtä henkilöä suuremman henkilöluvun mukaan kuin mitä ruokakunnan koko on. 

2.2.1.2  Eläkkeensaajan asumistuki

Eläkkeensaajan asumistukea maksetaan valtion varoista eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) mukaisesti henkilön asumismenojen alentamiseksi. Eläkkeensaajan asumistuen myöntäminen ratkaistaan etuuden laissa säädettyjen myöntämisedellytysten nojalla. 

Eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain mukaista asumistukea ei myönnetä henkilölle, jolla on oikeus yleisestä asumistuesta annetun lain mukaiseen asumistukeen. Eläkkeensaajan asumistukeen on oikeus yksin asuvalla henkilöllä, joka saa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaista eläkettä (esimerkiksi kansaneläkettä). Lisäksi oikeus eläkkeensaajan asumistukeen on avio- tai avopuolisoilla, joista toinen tai molemmat saavat tarkoitettua eläkettä sekä ruokakunnilla, joissa kaikki saavat tarkoitettua eläkettä. 

Lapsiperheet kuuluvat näin ollen eläkkeensaajan asumistuen piiriin ainoastaan siinä harvinaisessa tapauksessa, että sekä alaikäinen lapsi että hänen kaikki samassa taloudessa asuvat vanhempansa saavat eläkkeensaajan asumistukeen oikeuttavaa eläkettä. Itsenäisesti asuva alaikäinen eläkkeensaaja voi saada eläkkeensaajan asumistukea. 

Eläkkeensaajan asumistukea laskettaessa asumismenoina otetaan huomioon lain 5 §:ssä määritellyt asumismenot. Näitä ovat muun muassa asunnosta maksettava vuokra, vastike tai asumispalveluyksikön palvelumaksun asumismeno-osuus sekä erikseen maksettavat vesi- ja lämmityskustannukset ja tontinvuokra. Asumistukea laskettaessa vuositulona otetaan huomioon hakijan ja hänen avio- tai avopuolisonsa jatkuvasti tai vuosittain toistuvasti saamat bruttotulot lukuun ottamatta lain 14 §:ssä tarkoitettuja etuoikeutettuja tuloja. 

Eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain mukaista asumistukea ei lähtökohtaisesti makseta henkilölle, joka on lain 7 §:ssä tarkoitetussa jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa. Lakia sovellettaessa laitoshoidolla tarkoitetaan ylläpidon, hoidon ja huolenpidon sisältävää toimintaa sairaalassa, hoitolaitoksessa tai muussa vastaavassa toimintayksikössä. Laitoshoito on julkista muun muassa silloin, kun hoitoa annetaan valtion tai hyvinvointialueen ylläpitämässä sosiaali- tai terveydenhuollon laitoksessa tai muussa laitoksessa, jossa annettavan hoidon valtio kustantaa. Jos henkilö, jolle eläkkeensaajan asumistuki on myönnetty, siirtyy jatkuvaan julkiseen laitoshoitoon, asumistuen maksaminen keskeytetään hoidon alkamista seuraavan kymmenennen kuukauden alusta. 

2.2.1.3  Opintotuki

Opintotukilain (65/1994) mukaisen opintotuen on tarkoitus turvata toimeentuloa perusopetuksen jälkeisten opiskelujen aikana. Opintotukeen on oikeus, kun henkilö opiskelee päätoimisesti ja opintojen kokonaiskesto on vähintään 2 kuukautta, henkilö edistyy opinnoissaan riittävästi ja hän tarvitsee taloudellista tukea. Päätoimisen opiskelijan toimeentulo koostuu usein opintotuesta, yleisestä asumistuesta sekä opiskelijan mahdollisista omista tuloista. Opintotukilain mukainen opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Tuen määrään vaikuttavat opiskelijan ikä, siviilisääty, asumismuoto sekä koulutusaste. 

Kun opiskelija asuu vanhempansa luona ja on alle 20-vuotias, opintorahan määrä on 0–109,02 euroa kuukaudessa. Jos opiskelijan vanhemmat ovat eronneet, huomioon otetaan vain sen vanhemman tulot, jonka luona opiskelija asuu. Jos samassa taloudessa asuu vanhemman uusi aviopuoliso, myös hänen tulonsa otetaan huomioon. Opintorahan määrää voidaan korottaa tai vähentää vanhempien tulojen perusteella. Itsenäisesti asuvan alle 18-vuotiaan opintorahan perusmäärä on 113,57 euroa kuukaudessa ja sitä voidaan korottaa vanhempien pienten tulojen perusteella. Tällöin se on enintään 279,38 euroa kuukaudessa, kun otetaan huomioon oppimateriaalilisä. Oppimateriaalilisää myönnetään vain pienituloisen perheen opiskelijalle, joka opiskelee muussa kuin maksuttomassa koulutuksessa. Alle 18-vuotiailla opintolainan valtiontakauksen määrä on 400 euroa kuukaudessa. Opintorahaa ei myönnetä opiskelijalle, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisälain (796/1992) mukaista lapsilisää taikka vastaavaa etuutta ulkomailta. Lapsilisän piirissä oleva opiskelija voi kuitenkin saada opintolainan valtiontakauksen, jos vanhempien veronalaisten ansio- ja pääomatulojen yhteismäärä on alle 64 400 euroa vuodessa. 

Opintotukilain mukaista asumislisää myönnetään ulkomailla sekä Ahvenanmaan maakunnassa opiskeleville (210 euroa kuukaudessa) sekä kansanopistoissa, liikunnan koulutuskeskuksissa tai Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa maksullisella linjalla opiskeleville asuntoloissa asuville opiskelijoille (88,87 euroa kuukaudessa). Muut kuin lasta huoltavat opiskelijat on tarkoitus siirtää yleiseltä asumistuelta opintotuen asumislisän piiriin 1.8.2025. Hallituksen on tarkoitus antaa eduskunnalle hallituksen esitys laeiksi opintotukilain ja yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta syysistuntokaudella 2024. 

Opintojen edistymistä opintotuen saamiseksi pidetään riittävänä, jos opiskelijan päätoiminen opiskeluaika ei tule olennaisesti ylittämään kyseisiä opintoja varten määriteltyä tukiaikaa. Tutkintokohtainen tukiaika on ammatillisessa perustutkinnossa ja lukiokoulutuksessa 4 lukuvuotta, jonka jälkeen voidaan tukea myöntää enintään 12 kuukauden ajalle. 

Opintojen edistymistä seurataan lukuvuosittain. Lukiolaiselta edellytetään opintosuorituksia vähintään 20 opintopistettä ja ammatillisen koulutuksen opiskelijalta vähintään 20 osaamispistettä. Jos opintosuorituksia on edellä mainittua vähemmän, Kansaneläkelaitos lähettää opiskelijalle selvityspyynnön. Opiskelijalla on kuitenkin oikeus opintotukeen, vaikka hänen opintonsa eivät ole edistyneet riittävästi, jos hän esittää hyväksyttävän syyn, jonka vuoksi opinnot ovat hidastuneet. Hyväksyttävä syy voi olla opiskelijan sairaus tai muu siihen rinnastettava opiskelukykyä heikentävä tekijä, hänen lähiomaisensa sairaus, hänen vaikea elämäntilanteensa tai hänen opintojensa edistymiseen tilapäisesti vaikuttanut muu erityinen syy. 

Opintotuki lakkautetaan niiltä opiskelijoita, joilla ei ole riittävästi opintosuorituksia ja jotka eivät ole esittäneet hyväksyttävää syytä opintojensa hidastumiselle. Opintotukea voidaan myöntää lakkautuksen jälkeen uudelleen, kun opiskelijalla on riittävästi opintosuorituksia. Opintotukea voidaan myöntää uudelleen lakkauttamisen jälkeen myös silloin, jos opiskelijalla on hyväksyttävä syy opintosuoritusten vähäisyyteen opintotuen lakkauttamisen jälkeen. Opintotuen voi myös itse keskeyttää sairauden ajaksi. 

2.2.1.4  Toimeentulotuki

Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997, jäljempänä toimeentulotukilaki) mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta siten kuin lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975) säädetään. Aviopuolisot taas ovat toisiinsa nähden elatusvelvollisia siten kuin avioliittolaissa (234/1929) säädetään. 

Toimeentulotukea hakeva 17–64-vuotias henkilö on velvollinen ilmoittautumaan työnhakijaksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa (380/2023) tarkoitetulla tavalla, ellei häntä koske jokin toimeentulotukilain 2 a §:ssä säädetty poikkeamisen peruste. Velvollisuutta ei ole esimerkiksi silloin, kun tuenhakija opiskelee päätoimisesti. 

Toimeentulotuki on perhekohtainen etuus, ja useimmiten alaikäisen lapsen menot otetaan huomioon osana hänen perheensä toimeentulotukipäätöstä. Näin voi olla myös esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi asuu osan viikosta koulun asuntolassa. Alaikäisen lapsen tulot otetaan perheen toimeentulotukilaskelmassa huomioon vain edellyttäen, että ne ovat vähäistä suurempia ja säännöllisiä. Jos alaikäisen lapsen tulot tulevat huomioitaviksi perheen toimeentulotukilaskelmassa, ne huomioidaan enintään hänen osaltaan laskelmassa huomioon otettujen menojen suuruisina (käytännössä lapselle huomioidun laskennallisen perusosan ja lapselle huomioitujen muiden perusmenojen suuruisina). 

Jos lapsi kuitenkin asuu itsenäisesti, hän muodostaa oman toimeentulotukiperheensä, ja tuki lasketaan vain hänen tulojensa, varojensa ja menojensa perusteella. 

Aina kun alaikäinen lapsi asuu erillään toisesta vanhemmastaan tai molemmista vanhemmistaan, lapsesta erillään asuvan vanhemman tai vanhempien elatuskyky selvitetään. Mikäli vanhempi tosiasiassa laiminlyö elatusvelvollisuutensa, arvioidaan lapsen tilanne yksilöllisesti ja selvitetään mahdollisuus periä myönnettävä tuki takaisin vanhemmalta. 

Jos alaikäinen asuu avoliitossa toisen henkilön kanssa, he eivät muodosta yhteistä toimeentulotukiperhettä ennen kuin molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä. Jos alaikäisellä kuitenkin on avopuolisonsa kanssa yhteinen lapsi, joka asuu heidän kanssaan, he muodostavat yhteisen toimeentulotukiperheen ja heille tehdään yhteinen laskelma toimeentulotuesta. Tällöinkin tulee selvittää avoliiton alaikäisten osapuolten vanhempien elatuskyky. Jos alaikäinen on solminut avioliiton ja asuu yhteistaloudessa aviopuolisonsa kanssa, he muodostavat yhteisen toimeentulotukiperheen ja heille tehdään yhteinen laskelma. Kun nuori on solminut avioliiton, hänen vanhempiensa elatusvelvollisuus päättyy ja siirtyy aviopuolisolle. 

Kun alaikäinen lapsi asuu yksin tai muun henkilön kuin oman vanhempansa luona, lapselle tehdään oma toimeentulotuen laskelma, jossa todetaan, riittävätkö lapsen tulot ja varat toimeentulotukilaissa määriteltyihin välttämättömiin menoihin. Lapsen omalla laskelmalla voidaan huomioida vain ne tulot ja varat, jotka lapsella on tosiasiallisesti käytettävissään, kuten esimerkiksi maksettu elatusapu, lapsen tilille maksettu lapsilisä, lapsen mahdolliset palkkatulot ja käytettävissä oleva varallisuus. Kansaneläkelaitoksen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan alle 18-vuotiaan ei edellytetä nostavan opintolainaa. Opintolaina otetaan perustoimeentulotuen laskelmassa huomioon alle 18-vuotiaan tulona ainoastaan siltä osin kuin alaikäinen nuori on tosiasiassa nostanut opintolainaa. Menoina huomioidaan perusosa sekä lapsen muut perusmenot, kuten asumismenot ja vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot. 

Asumismenojen huomioon ottamisesta säädetään toimeentulotukilain 7 a §:ssä. Muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon esimerkiksi vuokra tai omistusasunnon hoitovastike ja asuntolainan korot sekä asunnon lämmityskustannukset. Näiden menojen enimmäismäärästä säädetään valtioneuvoston asetuksella, jossa on jokaisen kunnan ja perhetyypin osalta määritelty kohtuullinen asumismenojen taso. Lisäksi huomioidaan tarpeellisen suuruiset sähkö-, vesi- ja kotivakuutusmaksut sekä välttämättömät asunnon muuttoon liittyvät menot. 

2.2.1.5  Eräät muut etuudet

Lapsilisälain mukaan valtion varoista maksetaan lapsilisää alle 17-vuotiaan lapsen elatusta varten. Vuonna 2024 lapsilisä on kuukaudessa yhdestä lapsesta 94,88 euroa, toisesta lapsesta 104,84 euroa, kolmannesta lapsesta 133,79 euroa, neljännestä lapsesta 173,24 euroa ja viidennestä ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 192,69 euroa. 

Lapsilisää koskevaa sääntelyä on tällä hallituskaudella muutettu siten, että lapsilisä alle 3-vuotiaasta lapsesta maksetaan 1.4.2024 alkaen korotettuna. Lapsilisä yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta on 120,88 euroa kuukaudessa. Jos lapsilisään oikeutetulla henkilöllä on oikeus nostaa lapsilisää useammasta kuin yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta, lapsilisän määrä on toisesta lapsesta 130,84 euroa, kolmannesta 159,79 euroa, neljännestä lapsesta 199,24 euroa ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 218,69 euroa kalenterikuukaudessa. 

Yksinhuoltajakorotusta maksetaan jokaisesta lapsesta, josta vanhempi saa lapsilisää. Korotuksen määrä on lasta kohden 73 euroa kuukaudessa vuonna 2024. Korotuksen saa vaikka lasten vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus. Yksinhuoltajakorotusta ei kuitenkaan makseta, jos lapsilisän saaja on avio- tai avoliitossa. 

Lapsilisää maksetaan sen kalenterikuukauden loppuun, jonka kuluessa lapsi täyttää 17 vuotta. Lapsilisälain 8 §:n 3 momentin nojalla lapsilisää ei kuitenkaan makseta sen kalenterikuukauden alusta, josta alkaen lapsi alkaa saada kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä. 

Kansaneläkelain mukaan vanhempansa tai laissa tarkoitetun huoltajansa menettäneelle lapselle voidaan maksaa lapseneläkettä. Etuuden rahoittaa valtio. 

Oikeus lapseneläkkeeseen on edunjättäjän alle 18-vuotiaalla lapsella ja alle 21-vuotiaalla päätoimisesti opiskelevalla lapsella. Lapseneläkkeenä voidaan maksaa perusmäärä (70,53 euroa kuukaudessa vuonna 2024). Alle 18-vuotiaan lapsen eläkkeeseen voidaan lisäksi maksaa tulosidonnainen täydennysmäärä (enintään 106,68 euroa kuukaudessa vuonna 2024). Lapsella ei kuitenkaan ole oikeutta kansaneläkelain perusteella maksettavaan lapseneläkkeeseen, jos hän saa saman lain mukaista työkyvyttömyyseläkettä. Tästä riippumatta lapselle voidaan kuitenkin maksaa työeläkelakien mukaista lapseneläkettä, jonka määrä lasketaan työeläkelaeissa tarkemmin säädetyllä tavalla edunjättäjälle työeläkelakien mukaan kertyneen eläkkeen perusteella. 

2.2.5.1  Lasten ja perheiden sosiaalipalvelut

Vuonna 2015 voimaan tullut sosiaalihuoltolaki (1301/2014) on sosiaalihuollon toimintaa sääntelevä yleislaki, jossa säädetään muun muassa lakisääteisistä, hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvista sosiaalipalveluista. Lain tarkoituksena on tarpeenmukaisten, riittävien ja laadukkaiden sosiaalipalvelujen saamisen turvaaminen yhdenvertaisin perustein. Laki koskee kaikkia asiakkaita heidän iästään riippumatta. Sosiaalihuollon erityislaeissa säädetään muun muassa toimeentulotuesta, vammaispalveluista sekä lastensuojelusta. 

Lapsiperheiden palveluista valtaosa on sosiaalihuoltolain mukaisia yleisiä palveluja. Sosiaalihuollon yleispalveluissa painopiste on sosiaalisten ongelmien ehkäisemisessä ja varhaisen tuen tarjoamisessa. Lapsiperheiden palvelut sisältävät matalan kynnyksen peruspalveluja, joilla pyritään tukemaan lasten kasvua ja kehitystä sekä vanhemmuutta varhaisessa vaiheessa. Lapsiperheiden palveluina on järjestettävä muun muassa sosiaalityötä ja –ohjausta, perhetyötä, lapsiperheiden kotipalvelua sekä kasvatus- ja perheneuvontaa. Lisäksi muina sosiaalipalveluina voidaan järjestää erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tai hänen perheelleen vertaisryhmätoimintaa sekä tukihenkilö tai -perhe. Lasten ja perheiden osalta sosiaalihuollon palvelutehtäviin kuuluvat myös perheoikeudelliset palvelut. 

Silloin kun yleispalveluilla ei pystytä riittävästi tukemaan sosiaalihuollon asiakasta, hänelle voidaan antaa sosiaalihuollon erityispalveluja. Näihin kuuluvat muun muassa lastensuojelun palvelut sekä vammaispalvelut. Sosiaalihuollon erityispalvelut täydentävät sosiaalihuollon yleispalveluita. Sosiaalihuoltolain 2 § edellyttää, että pohdittaessa, mikä asiakkaan tilanteeseen soveltuva sääntely tulee sovellettavaksi, on aina valittava ne säännökset, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaan etua. Asiakkaan ja lapsen etua säännellään erityisesti sosiaalihuoltolain 4 ja 5 §:ssä. 

Lasten ja perheiden oikeutta tarvitsemaansa tukeen säännellään sosiaalihuoltolain 13 §:ssä. Lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut. Palveluja on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan. Palvelujen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. 

Lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelulla on viimesijainen vastuu lapsen hyvinvoinnin turvaamisesta. Lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun kuuluvat lastensuojelulain 3 §:n mukaisesti lastensuojelun avohuolto, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto sekä jälkihuolto. 

2.2.5.2  Vammaispalvelut

Vammaispalveluja järjestetään 1.1.2025 alkaen uuden vammaispalvelulain (675/2023) mukaisesti niille henkilöille, jotka täyttävät laissa määritetyt kriteerit. Sosiaalihuoltolaki on sosiaalihuollon yleislaki. Vammaispalvelulaki on erityislaki ja siten toissijainen sosiaalihuoltolakiin nähden. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestetään siis silloin, kun sosiaalihuoltolain mukaisilla ensisijaisilla palveluilla ei pystytä riittävästi vastaamaan henkilön palvelutarpeeseen. Uuden lain tarkoituksena on vahvistaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta, itsenäistä elämää ja osallisuutta. 

Uusi vammaispalvelulaki sisältää laajan palveluvalikoiman, mikä mahdollistaa henkilön yksilöllisiin tarpeisiin vastaavan palvelukokonaisuuden muodostamisen. Lain perusteella myönnettäviä palveluja ovat muun muassa valmennus, henkilökohtainen apu, erityinen osallisuuden tuki, tuettu päätöksenteko, vaativa moniammatillinen tuki, asumisen tuki ja sitä täydentävät lapsen asumisen tukea koskevat säännökset, lyhytaikainen huolenpito, päivätoiminta ja liikkumisen tuki. 

Asumisen tuen palvelu voidaan järjestää yksittäiseen asuntoon tai ryhmämuotoisesti toteutettuun asumiseen. Palvelun tarkoitus on, että vammainen henkilö voi asua mahdollisimman itsenäisesti silloinkin, kun hän tarvitsee apua tai tukea asumisessa. Lapsen asumisen tuki järjestetään aina ensisijaisesti kotiin, jossa hän asuu perheensä kanssa. Lapsen asumisen tuki voidaan järjestää vammaispalveluna kodin ulkopuolella vain, jos lapsen ei ole mahdollista asua kotona oman perheensä kanssa lapselle ja hänen perheelleen järjestetystä yksilöllisestä avusta ja tuesta huolimatta. 

Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat lähtökohtaisesti maksuttomia. Palvelujen maksuista ja maksuttomuudesta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992, jäljempänä asiakasmaksulaki). 

Uuden vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamista koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle alkusyksystä 2024. Hyväksytyn vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamisen tavoitteena on säilyttää vammaispalvelulaki erityislakina, turvata vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen ja palveluiden saatavuus sekä hyvinvointialueiden mahdollisuus rahoittaa uudistus. 

Lausuntokierrokselle lähetetty soveltamisalan tarkentamista koskeva esitys sisältää ehdotuksen, jonka mukaan sosiaalihuoltolain asiakkaan etua koskevaa säännöstä (4 §) selkeytettäisiin siten, että palvelusta perittävä maksu ei vaikuttaisi säännöksessä tarkoitettuun asiakkaan edun arviointiin. Tarkoituksena on selkeyttää lain tasolla, että palvelujen myöntäminen perustuisi palvelutarpeen arviointiin, eikä palvelujen maksuttomuus ohjaisi sitä, minkä lain mukaisia palveluja asiakkaalle myönnetään. 

Lisäksi vammaisen henkilön välttämättömien etujen turvaamiseksi yksittäistapauksessa esityksessä ehdotettaisiin vammaispalvelulain soveltamisalasäännökseen lisättäväksi säännös, jolla velvoitettaisiin hyvinvointialue ottamaan huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain maksun perimättä jättämistä ja alentamista koskeva säännös (11 §) nykyistä laajemmin tilanteessa, jossa maksun määrääminen voisi yksittäisessä tilanteessa johtaa vammaisen henkilön palveluiden vastaanottamisen vaarantumiseen. Säännös olisi vammaisen henkilön asemaa turvaava erityinen suojasäännös. Se soveltuisi tilanteisiin, joissa palvelutarpeen arvioinnissa todettaisiin, että ensisijaisessa lainsäädännössä tarkoitetut palvelut ovat riittäviä ja sopivia vastaamaan vammaisen henkilön avun ja tuen tarpeeseen. Koska ensisijaiset palvelut voivat olla maksullisia, säännös täydentäisi asiakasmaksulain asiakasmaksujen alentamista ja poistamista koskevaa sääntelyä. 

2.2.5.3  Kehitysvammaisten henkilöiden työtoiminta

Kehitysvammaisten henkilöiden työtoiminnasta säädetään 1.1.2025 voimaan tulevan vammaispalvelulain (675/2023) 27 §:ssä. Lainkohdan mukaan kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977) tarkoitetulla kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus osallistua työtoimintaan, jos osittain voimaan jätetyn sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e §:n perusteella järjestetty työtoiminta tai 27 d §:n mukainen työllistymistä tukeva toiminta eivät vastaa kehitysvammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin. 

Vammaispalvelulain mukaisen työtoiminnan tarkoituksena on tukea kehitysvammaisen henkilön toiminta- ja työkykyä sekä edistää hänen pääsyään työelämään. Työtoiminnalla tuetaan kehitysvammaisen henkilön omia vahvuuksia työelämään osallistumisessa. 

Työtoimintaan osallistuvalla kehitysvammaisella henkilöllä on vammaispalvelulain mukaan oikeus saada maksuttomat matkat työtoimintaan, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. 

Työtoimintaa järjestetään myös kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla. Tämän lain työtoimintaa koskevia säännöksiä on kuitenkin muutettu niin, että niissä 1.1.2025 lukien viitataan edellä mainittuihin vammaispalvelulain ja vuoden 1982 sosiaalihuoltolain työtoimintaa koskeviin lainkohtiin. 

Lakisääteisten palvelujen lisäksi hyvinvointialueilla voi olla myös muuta työllistymistä tukevaa palvelutoimintaa. Esimerkiksi erilaisissa hankkeissa on kehitetty ”Sijoita ja valmenna” –malliin (IPS –malliin) perustuvaa laatuperusteista työhönvalmennusta, jossa asiakkaalle etsitään hänelle sopiva työpaikka ja häntä tuetaan työssä. Tässä mallissa asiakas saa palkan työstään. 

2.2.6.1  Yleistä

Hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän (joihin kaikkiin jäljempänä yhteisesti viitataan termillä hyvinvointialueet) mahdollisuudesta periä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja säädetään asiakasmaksulaissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa asetuksessa (912/1992, jäljempänä asiakasmaksuasetus). 

Asiakasmaksuja koskeva sääntely rakentuu kahden keskeisen periaatteen varaan. Lähtökohtana on ensinnäkin se, että mikäli jotain palvelua ei ole laissa säädetty maksuttomaksi, siitä voidaan periä maksu. Lisäksi asiakasmaksulaissa säädetään siitä, että perittävä maksu voi olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Hyvinvointialueilla on harkintavalta sen suhteen, minkä suuruisen maksun ne perivät palveluista, joita ei ole laissa säädetty maksuttomiksi. Hyvinvointialueet voivat myös päättää olla perimättä maksuja. Jos palvelusta perittävä enimmäismaksu on määritelty laissa tai asetuksessa, hyvinvointialueen perimä maksu ei saa ylittää tätä. 

Asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa säädetään useiden eri palvelujen maksuista myös edellä esitettyjä perusperiaatteita yksityiskohtaisemmin. Lisäksi asiakasmaksulaissa on säännöksiä niistä palveluista, jotka ovat maksuttomia sekä yleissäännöksiä muun muassa maksun perimättä jättämisestä ja maksukatosta. Sääntelyn lähtökohtana on, että asiakasmaksut ovat joko tasasuuruisia eli kaikille asiakkaille yhtä suuria tai tulosidonnaisia eli maksukyvyn mukaan määräytyviä. Asiakasmaksulainsäädännössä on myös säännöksiä, jotka oikeuttavat perimään palvelusta tai tiettyihin palveluihin liittyvästä ylläpidosta kohtuullisen maksun. 

Asiakasmaksulainsäädännössä on erilaisia asiakasta suojaavia säännöksiä. Asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa on esimerkiksi määritelty useita palveluja kokonaan tai osittain maksuttomiksi sekä säädetty tiettyjen maksujen euromääräisistä enimmäismääristä. Tietyt palvelut on määritelty maksukattoa kerryttäviksi. Maksukattoa kerryttävät esimerkiksi ne terveydenhuollon palvelut, joista peritään tasasuuruisia maksuja (hammasteknisiä kuluja lukuun ottamatta) sekä lyhytaikainen sosiaalihuollon laitospalvelu. Kun maksukatto täyttyy, sen piiriin kuuluvat palvelut ovat pääsääntöisesti maksuttomia asiakkaalle. Maksukatto on kalenterivuosikohtainen ja sen suuruus on 762 euroa vuonna 2024. Alaikäisen asiakkaan käyttämistä palveluista perityt maksut voidaan ottaa huomioon yhdessä hänen huoltajansa kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että maksut voidaan laskea yhteen ja maksukaton niistä täytyttyä palvelut annetaan sekä huoltajalle että lapselle maksutta. 

Asiakkaan suojaamiseen liittyy myös se, että sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu sekä terveydenhuollon palveluista (käytännössä pitkäaikaisesta laitoshoidosta) määrätty tulosidonnainen maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Näissä tilanteissa hyvinvointialueilla on velvollisuus jättää maksu perimättä tai huojentaa maksua. Lisäksi hyvinvointialueet voivat päättää olla perimättä tai alentaa perittäviä maksuja myös muista palveluista. Maksujen huojentaminen tai perimättä jättäminen on ensisijaista toimeentulotukeen nähden, vaikka kyseisiin maksuihin voi myös saada toimeentulotukea. Lisäksi maksujen perimiseen vaikuttavat asiakasmaksuasetuksen säännökset siitä, kuinka monelta käyntikerralta tietyissä palveluissa voidaan periä maksuja. Jos hyvinvointialue esimerkiksi perii terveyskeskuslääkärin käynneistä käyntimaksun eikä vuosimaksua, mikä on selvästi yleisin käytäntö, käyntimaksu voidaan periä enintään kolmelta käyntikerralta vuodessa. 

Useat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat asiakasmaksulain nojalla maksuttomia. Esimerkiksi lastensuojelulaissa tarkoitettu lasten ja nuorten huolto on laitoshoitoa lukuun ottamatta maksutonta, samoin kuin vammaispalvelut pääsääntöisesti. Moniin vammaispalveluihin liittyvästä ylläpidosta voidaan kuitenkin periä kohtuullinen maksu. Ylläpidossa on kyse sellaisista palveluista, tarvikkeista tai välineistä, joista aiheutuu kustannuksia henkilön vammaisuudesta riippumatta. Ylläpitoon kuuluvat esimerkiksi ateriamaksut. 

2.2.6.2  Tasasuuruiset ja tulosidonnaiset maksut

Erityisesti monille terveydenhuollon palveluille on asiakasmaksuasetuksessa määritelty tasasuuruinen euromääräinen maksu, jota korkeampaa maksua hyvinvointialueet eivät voi periä. Tasasuuruiset maksut ovat siten lähtökohtaisesti kaikille samat eli ne eivät perustu esimerkiksi tuloihin tai perhesuhteisiin. Tällä hetkellä esimerkiksi terveyskeskuslääkärin vastaanotolla käynnistä voidaan periä enintään 23 euron käyntimaksu enintään kolmelta käyntikerralta vuodessa. Muun muassa kyseistä maksua on kuitenkin tarkoitus asetusmuutoksella korottaa vuoden 2025 alusta. Asetusmuutosehdotus on ollut lausuntokierroksella ja lausuntokierros on päättynyt 9.8.2024, https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=b2ee3e88-fa7f-4aef-add6-c500a6743972 Terveydenhuollon tasasuuruiset maksut kerryttävät vuotuista maksukattoa (hammasteknisiä kustannuksia lukuun ottamatta).  

Asiakkaan maksukyvyn mukaan määräytyvien tulosidonnaisten asiakasmaksujen kannalta keskeisiä säännöksiä ovat asiakasmaksulain 7 b, 7 c ja 10 e §. Yleisesti ottaen tulosidonnaiset maksut määräytyvät prosenttiosuutena laskennan pohjana käytettävistä tuloista. Näissä palveluissa myös henkilön perhesuhteet – ja osassa palveluita myös saadun palvelun määrä – vaikuttavat maksun määrään. Laissa säädetään siitä, mitä maksun laskennan pohjana käytettäviin tuloihin luetaan kuuluvaksi. 

2.2.6.3  Sosiaalihuoltolain mukaiset asumispalvelut

Sosiaalihuoltolain mukaisilla asumispalveluilla tarkoitetaan tilapäistä asumista, tuettua asumista, yhteisöllistä asumista ja ympärivuorokautista palveluasumista. Tuettu asuminen on sosiaalihuoltolain mukaan itsenäistä asumista, jota tuetaan sosiaaliohjauksella. Sosiaaliohjaus on asiakasmaksulain mukaan maksuton palvelu, joten asiakkaalta ei peritä maksua itse ohjauksesta. Asiakkaalta voidaan kuitenkin periä maksu muista hänen tarvitsemistaan palveluista, kuten tukipalveluista tai tilapäisestä kotiin annettavasta palvelusta. Näistä asiakkaalta voidaan lain mukaan periä kohtuullinen maksu. 

Yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edellyttävää toimintaa. Yhteisöllisessä asumisessa maksut määräytyvät sen mukaan, mitä palveluja asiakas tarvitsee. Jos asiakas esimerkiksi saa kotihoitoa tai muuta jatkuvaa ja säännöllistä kotona annettavaa palvelua vähintään kerran viikossa vähintään kahden kuukauden ajan, palvelusta voidaan periä maksu, joka määräytyy palvelupäätöksen mukaisten palvelutuntien määrän, asiakkaan maksukyvyn ja perheen koon mukaan. Vammaisetuuksista tulona huomioidaan eläkettä saavan hoitotuki. Yhteisöllisessä asumisessa asiakkaalle järjestetään sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa, josta asiakkaalta voidaan periä kohtuullinen maksu. 

Ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee päivittäin vuorokaudenajasta riippumatta jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa tai vaativaa ammatillista hoitoa, joiden järjestäminen kotihoitona, omaishoitona, perhehoitona tai muulla tavalla ei ole mahdollista tai asiakkaan edun mukaista. Ympärivuorokautista palveluasumista pidetään pitkäaikaisena, jos palvelun arvioidaan kestävän tai se on tosiasiallisesti kestänyt vähintään kolme kuukautta. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asiakasmaksu on 85 prosenttia henkilön nettona saamista kuukausituloista, kuitenkin siten, että asiakkaan käyttöön tulee kuukausittain jäädä käyttövara, joka on 15 prosenttia asiakkaan nettotuloista ja aina vähintään laissa säädetty määrä (182 euroa kuukaudessa vuonna 2024). Tuloista tehdään lisäksi eräitä asiakasmaksulain 10 c ja 10 d §:issä määriteltyjä vähennyksiä (muun muassa asiakkaalle pitkäaikaisesta ympärivuorokautisesta palveluasumisesta aiheutuvien kohtuullisten asumismenojen, asiakkaan mahdollisen elatusvelvollisuuden sekä asiakkaan käyttämien sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden perusteella). Tuloina, joiden perusteella maksu määrätään, otetaan huomioon muun muassa vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki. Asiakasmaksun määräytymisestä tilanteissa, joissa asiakas on juuri ennen palvelun alkamista asunut yhteistaloudessa avo- tai aviopuolisonsa kanssa, on säädetty erikseen. Ympärivuorokautisen palveluasumisen maksusta silloin, kun asuminen ei ole pitkäaikaista, ei ole erikseen säädetty. Näissä tilanteissa maksu voi asiakasmaksuja koskevan sääntelyn pääsäännön mukaisesti olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. 

2.2.6.4  Vammaispalvelulain mukainen asumisen tuki

Lapselle hänen kotonaan järjestetty vammaispalvelulain mukainen asumisen tuki on maksutonta. Lapselle kodin ulkopuolella järjestetty vammaispalvelulain mukainen asumisen tuki sen sijaan on asiakasmaksulain nojalla maksullinen palvelu. Maksun muodostumisessa otetaan huomioon lapsen vanhempien elatuskyky sekä lapsen omat tulot. Maksu voi olla enintään 500 euroa kuukaudessa. 

2.2.6.5  Lapsiperheiden sosiaalipalvelut

Lapsiperheille järjestettävien sosiaalipalvelujen kirjo on laaja. Lapsiperheiden sosiaalipalveluihin kuuluvat muun muassa lapsiperheille järjestettävä sosiaalityö ja –ohjaus, perhetyö, lapsiperheen kotipalvelu sekä kasvatus- ja perheneuvonta. Kyseiset tässä erikseen mainitut palvelut ovat pääosin maksuttomia. Lapsiperheen kotipalveluista voidaan kuitenkin periä maksu. Tämä voi määräytyä tilapäisen kotona annettavan palvelun maksuna tai säännöllisen kotona annettavan palvelun maksuna. 

Lastensuojelulaissa tarkoitettu lasten ja nuorten huolto on, laitoshoitoa lukuun ottamatta, asiakkaalle maksutonta. 

Asiakasmaksulainsäädännössä on säädetty lastensuojelun avohuollon tukitoimena, sijaishuoltona tai jälkihuoltona annettavan perhehoidon, laitoshuollon ja asumispalvelujen maksuista. Nämä maksut voivat muodostua yhtäältä lapsen vanhempien tuloista perittävästä maksusta, joka voi vastata enintään elatustukilain (704/1975) mukaista elatustukea (enintään 196,02 euroa kuukaudessa vuonna 2024) sekä toisaalta lapsen tuloista perittävästä maksusta. Lapsen tuloista voidaan maksuna periä ensinnäkin lapsen saama elatusapu. Lisäksi maksua voidaan periä muun muassa lapsen saamista avustuksista. Lapsen tuloista perittävälle maksulle on asiakasmaksuasetuksessa määritetty yläraja, joka on hieman yli 2 048 euroa. 

2.2.6.6 Erityishuolto 

Kehitysvammaisten erityishuolto on asiakasmaksulain nojalla maksutonta. Lisäksi tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon sekä sitä edeltävään tutkimukseen määrätyn henkilön kuljetus on säädetty asiakasmaksulaissa maksuttomaksi. 

Kehitysvammaisten erityishuoltoon liittyvästä ylläpidosta voidaan kuitenkin asiakasmaksulain mukaan periä kohtuullinen maksu. Tästä maksusta on asiakasmaksuasetuksessa säädetty tarkemmin niiden tilanteiden osalta, joissa erityishuoltoa annetaan laitoksessa. Lyhytaikaisessa laitoshoidossa ylläpitomaksu on asiakasmaksuasetuksen 12 §:n mukainen. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa ylläpitomaksu puolestaan määräytyy asiakasmaksulain 7 c §:n mukaan eli maksu on sama kuin pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa sillä erotuksella, että asiakkaalle turvattavan käyttövaran suuruus on eri suuruinen (122 euroa kuukaudessa vuonna 2024). 

4.2.2.1  Vaikutukset julkiseen talouteen

Ehdotettavien muutosten arvioidaan vähentävän julkisen talouden menoja vuositasolla yhteensä noin 48,5 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen. Vaikutus kohdistuisi valtiolle (noin 47,3 miljoonaa euroa) sekä työnantajan sairausvakuutusmaksulla ja palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksulla rahoitettavaan osuuteen (noin 1,2 miljoonaa euroa). Vaikutukset vakuutusmaksuihin olisivat erittäin vähäiset. 

Vuosina 2025 ja 2026 säästövaikutus olisi tätä pienempi siitä syystä, että kansaneläkkeen, takuueläkkeen, sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan muutosten ehdotetaan tulevan voimaan syntymävuosiluokittain vuonna 2009 syntyneistä henkilöistä alkaen. Julkisen talouden menojen arvioidaan vähentyvän yhteensä noin 6,9 miljoonalla eurolla vuonna 2025 ja yhteensä noin 35,8 miljoonalla eurolla vuonna 2026. Vaikutus kohdistuisi valtiolle (noin 6,6 miljoonaa euroa vuonna 2025 ja noin 34,8 miljoonaa euroa vuonna 2026) sekä työnantajan sairausvakuutusmaksulla ja palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksulla rahoitettavaan osuuteen (noin 0,3 miljoonaa euroa vuonna 2025 ja noin 1 miljoonaa euroa vuonna 2026). 

Kansaneläkemenojen arvioidaan vähenevän noin 1,8 miljoonalla eurolla vuonna 2025, noin 5,4 miljoonalla eurolla vuonna 2026 ja noin 6,8 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen. Takuueläkemenojen arvioidaan vähenevän noin 0,4 miljoonalla eurolla vuonna 2025, noin 1,3 miljoonalla eurolla vuonna 2026 ja noin 1,6 miljoonalla eurolla vuosittain vuodesta 2027 alkaen. Kyseiset säästöt kohdistuisivat valtiolle. 

Kuntoutusrahamenojen arvioidaan vähenevän noin 6,0 miljoonalla eurolla vuonna 2025, noin 33,9 miljoonalla eurolla vuonna 2026 ja noin 50 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen. Vuonna 2027 säästöstä noin 49,2 miljoonaa euroa kohdistuisi valtiolle ja noin 0,8 miljoonaa euroa työnantajan sairausvakuutusmaksulla ja palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksulla rahoitettavaan osuuteen. 

Sairauspäivärahamenojen arvioidaan vähenevän noin 0,1 miljoonalla eurolla vuonna 2025, noin 1 miljoonalla eurolla vuonna 2026 ja noin 1,7 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen. Vuonna 2027 säästöstä noin 1,3 miljoonaa euroa kohdistuisi valtiolle ja noin 0,4 miljoonaa euroa työnantajan sairausvakuutusmaksulla ja palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksulla rahoitettavaan osuuteen (vuonna 2025 valtiolle kohdistuisi noin 0,1 miljoonan euron säästö, ja vuonna 2026 noin 0,8 miljoonan euron säästö). 

Valtiolle vammaisetuuksista aiheutuvien menojen arvioidaan lisääntyvän noin 0,5 miljoonalla eurolla vuonna 2025, noin 1,6 miljoonalla eurolla vuonna 2026 ja noin 5,7 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen. 

Valtiolle lapsilisästä aiheutuvien menojen arvioidaan lisääntyvän vuonna 2025 noin 0,2 miljoonalla eurolla ja vuodesta 2026 alkaen noin 0,3 miljoonalla eurolla. Valtion opintotukimenojen arvioidaan lisääntyvän vuonna 2026 noin 0,3 miljoonalla eurolla ja vuodesta 2027 alkaen noin 0,4 miljoonalla eurolla. Valtiolle yleisestä asumistuesta aiheutuvien menojen arvioidaan lisääntyvän vuonna 2025 noin 0,1 miljoonalla eurolla, vuonna 2026 noin 0,7 miljoonalla eurolla ja vuodesta 2027 alkaen noin 1 miljoonalla eurolla. 

Perustoimeentulotuesta aiheutuvien menojen arvioidaan lisääntyvän noin 0,6 miljoonalla eurolla vuonna 2025, noin 2,9 miljoonalla eurolla vuonna 2026 ja noin 4,2 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen. Koska kunnat rahoittavat puolet perustoimentulotuen menoista, menolisäys jakautuisi kuntien ja valtion kesken siten, että menot molemmilla tahoilla kasvaisivat vuodesta 2027 alkaen vuositasolla arviolta 2,1 miljoonalla eurolla. 

Myös hyvinvointialueiden toimeenpaneman täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen menot saattavat kasvaa. Näiden menojen mahdollista kasvamista on kuitenkin vaikea arvioida, koska täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntämiseen sisältyy runsaasti harkintaa. 

Työttömyysturvan menot voivat vähentyä. Muutoksen vaikutus arvioidaan kuitenkin hyvin vähäiseksi. 

Se, että 16–17-vuotiaat henkilöt eivät enää vuonna 2009 syntyneiden ikäluokasta alkaen saisi kansaneläkettä, takuueläkettä, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaa tai sairauspäivärahaa tarkoittaisi, että nämä etuustulot eivät enää kuuluisi heidän tuloihinsa myöskään mahdollisia sosiaali- ja terveydenhuollon tulosidonnaisia asiakasmaksuja määrättäessä. Siltä osin kuin asiakasmaksujen määräytymisessä otetaan tulona huomioon henkilön saama vammaisetuus, tämä olisi toisaalta jatkossa alle 18-vuotiailla aina alle 18-vuotiaan vammaistuki, joka on tasoltaan eläkettä saavan hoitotukea korkeampi. Muutosten kokonaisvaikutus hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloihin olisi lähtökohtaisesti vähentävä, mutta arviolta vähäinen, ottaen huomioon mainittujen toimeentuloturvan etuuksien alaikäisten saajien nykyinen määrä. Siitä, mitä tulosidonnaisia tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja nykyiset etuudensaajat käyttävät tai mitkä muut tekijät mahdollisesti vaikuttavat heidän asiakasmaksujensa määräytymiseen, ei kuitenkaan ole käytettävissä tietoa. Arviota muutosten vaikutuksesta hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloihin ei näin ollen ole edellytyksiä tarkentaa. 

Esitys liittyy hallituksen esitykseen eduskunnalle sosiaaliturvarahastojen säästöjen valtion ja kuntien talouden vahvistamiseen ohjaamista ja sairauspäivärahan muutoksia koskevaksi lainsäädännöksi. Kyseisessä esityksessä kanavoidaan täysimääräisesti valtiolle ja kunnille ne vakuutusmaksuihin kohdistuvat säästöt, jotka syntyvät tässä esityksessä ehdotetuista ikärajojen muutoksista. 

Lepäämislain voimassaolon jatkamisella ei ole vaikutusta valtion menoihin edelliseen vuoteen verrattuna. 

4.2.2.2  Vaikutukset kotitalouksiin

Lepäämislain jatkaminen . Lepäämislain jatkaminen mahdollistaa edelleen työkyvyttömyyseläkkeen saajalle sen, että työkyvyttömyyseläkkeen voi jättää työansioiden vuoksi lepäämään.  

Kansaneläke ja takuueläke . Kansaneläkkeen täysi määrä on 775,70 euroa kuukaudessa vuonna 2024, kun kansaneläkkeen saaja ei ole avio- tai avoliitossa. Alle 18-vuotiaille etuudensaajille maksettu kansaneläke oli vuoden 2023 lopussa keskimäärin 724,93 euroa kuukaudessa. Täyden takuueläkkeen määrä on 976,59 euroa kuukaudessa vuonna 2024. Jos henkilön eläketulot muodostuvat ainoastaan kansan- ja takuueläkkeestä, ne ovat yhteensä 976,59 euroa kuukaudessa vuonna 2024. Ehdotettujen muutosten johdosta mahdollisuus näihin eläketuloihin sulkeutuisi pois niiltä 16–17-vuotiailta henkilöiltä, jotka täyttävät 16 vuotta 1.1.2025 tai myöhemmin.  

Työeläke . Ehdotetut sairauspäivärahaa, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaa sekä työttömyysetuutta koskevat muutokset sulkisivat pois sen mahdollisuuden, että alaikäiselle henkilölle voisi mainittujen etuuksien perusteena olevien, työeläkettä kerryttävien tulojen perusteella kertyä työeläkettä. Kyseinen vaikutus työeläkkeen kertymiseen niin sanotulta palkattomalta ajalta koskisi aikaa, jona henkilö on täyttänyt 17 vuotta, mutta ei ole vielä täyttänyt 18 vuotta ja hänellä on ollut työtuloja, joiden perusteella mahdollinen etuus määräytyisi. Eläketurvakeskuksen tilastotietojen mukaan vuonna 2023 työeläkettä kartuttavia sairauspäivärahan ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahan perusteena olevia tuloja oli noin kahdellasadalla alle 18-vuotiaalla henkilöllä. Muutos vaikuttaisi siten vain verraten vähäiseen määrään henkilöitä vuosittain, ja muutoksen vaikutus henkilölle kertyvän työeläkkeen kokonaismäärään voidaan arvioida hyvin vähäiseksi.  

Kuntoutusrahaetuudet ja sairauspäiväraha . Sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan määrä määräytyy vakuutetun vuositulon perusteella tässä esityksessä aiemmin kuvatun mukaisesti. Vähimmäismääräinen sairauspäiväraha ja kuntoutusraha vuonna 2024 on 31,99 euroa arkipäivältä. Ylläpitokorvaus on 9 euroa päivältä ja sitä maksetaan kuntoutusrahan lisäksi. Harkinnanvaraisen kuntoutusavustuksen määrä on harkinnanvarainen mutta on enintään sen saajalle kuudelta kuukaudelta lasketun kuntoutusrahan suuruinen. Ehdotettujen muutosten johdosta mahdollisuus näihin etuuksiin sulkeutuisi pois niiltä 16–17-vuotiailta henkilöiltä, jotka täyttävät 16 vuotta 1.1.2025 tai myöhemmin.  

Työttömyysetuudet . Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan määrä vuonna 2024 on 37,21 euroa päivässä Ehdotettujen muutosten johdosta mahdollisuus näihin etuuksiin sulkeutuisi pois niiltä 17-vuotiailta henkilöiltä, jotka täyttävät 17 vuotta 1.1.2025 tai myöhemmin ja jotka eivät ole suorittaneet oppivelvollisuuttaan.  

Vammaisetuudet . Kun vuoden 2025 alusta 1.1.2009 syntyneet tai tätä nuoremmat eivät enää voisi saada alle 18-vuotiaana kansaneläkettä tai takuueläkettä, näillä henkilöillä ei voisi enää olla kyseisten eläkkeiden perusteella oikeutta vammaisetuuslain mukaiseen eläkettä saavan hoitotukeen, vaikka sen niin sanotut substanssiedellytykset toimintakyvyn heikentymisestä ja avun, ohjauksen ja valvonnan tarpeesta täyttyisivät. Sen sijaan näillä henkilöillä voisi olla oikeus 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen. Arvion mukaan lähes kaikilla niillä, joilla ilman muutosta olisi ollut oikeus eläkettä saavan hoitotukeen 16–17-vuotiaana, olisi oikeus 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen, joka yleensä myönnettäisiin tasoa ylempänä kuin tuki hoitotuen piirissä olisi ollut. Näin ollen näillä henkilöillä olisi mitä todennäköisimmin oikeus suurempaan vammaisetuuteen kuin ilman muutosta. Erotus olisi vuoden 2024 tasossa joko yli 108 euroa (ylimmän vammaistuen 492,70e euroa/kk ja ylimmän hoitotuen 383,92 euroa/kk erotus), yli 170 euroa (korotetun vammaistuen 254,10 e/kk ja perushoitotuen 83,34 e /kk erotus) tai yli 311 euroa (ylimmän vammaistuen 492,70 e/kk ja korotetun hoitotuen 181,56 e/kk erotus).  

Vammaisetuudet ovat verottomia etuuksia, joiden käytöstä saaja itse määrää. Näin ollen se vaikutus, että 16–17-vuotias ei voisi jatkossa saada kansaneläkettä ja takuueläkettä, jonkin verran tasaantuisi sen vuoksi, että vammaisetuuksien puolella etuudet olisivat rahamäärältään suurempia mutta myös vammaisetuuksien verottomuuden vuoksi. 

Vuoden 2027 alusta, kun vammaisetuuksien ikäraja muuttuu, alaikäisillä henkilöillä ei olisi enää mahdollisuutta saada 16 vuotta täyttäneen vammaistukea tai eläkettä saavan hoitotukea. Sen sijaan henkilöllä voisi olla oikeus lapsen vammaistukeen. Arvion mukaan lähes kaikilla niillä, joilla ilman muutosta olisi ollut oikeus 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen, olisi oikeus lapsen vammaistukeen samalla tasolla kuin tuki 16 vuotta täyttäneen vammaistuen piirissä olisi ollut. Lisäksi arvion mukaan lähes kaikilla niillä, joilla olisi ollut oikeus eläkettä saavan hoitotukeen, olisi oikeus lapsen vammaistukeen ja mahdollisesti tasoa ylempänä kuin tuki hoitotuen piirissä olisi ollut. Siten myös niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa alle 18-vuotias henkilö saisi esimerkiksi työeläkelakien mukaan maksettavaa täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön mukaista eläkettä ja samanaikaisesti olisi täyttänyt eläkettä saavan hoitotuen toimintakyvyn heikentymistä sekä avun, ohjauksen ja valvonnan tarvetta koskevat edellytykset, henkilöllä olisi hyvin todennäköisesti oikeus lapsen vammaistukeen. Koska etuuden myöntämisperusteita ei ehdotettavia ikärajamuutoksia lukuunottamatta muutettaisi, jatkossa lapsen vammaistuen piiriin kuuluvien uusien ikäluokkien eli 16–17-vuotiaiden etuutta hakevien kohdalla arvioitaisiin etuuden edellytysten täyttymistä verrattuna vastaavaan samanikäiseen terveeseen lapseen kuten näitä ikäluokkia nuorempienkin kohdalla. Koska vertailu tapahtuu aina, myös alle 16-vuotiaiden lasten kohdalla, samanikäiseen terveeseen lapseen, on mahdollista, että kaikki, jotka ovat saaneet alle 16-vuotiaan vammaistukea 16-vuotiaaksi asti, eivät saisi lapsen vammaistukea 16- tai 17-vuotiaina. Tämä johtuu siitä, että riippuen vamman, vian tai sairauden luonteesta vanhempi lapsi voi kyetä ottamaan enemmän vastuuta itsestään ja esimerkiksi lääkityksestään, jolloin lapsesta huolehtivalle taholle aiheutuvan rasituksen määrä voi vähentyä (HE 90/2006 vp, s. 23). On arvioitu, että esimerkiksi keliaakikoiden tai diabeetikoiden kohdalla voi yksilöllisen arvioinnin perusteella käydä niin, että myöntämisedellytykset eivät enää täyttyisi lapsen kasvaessa vanhemmaksi. 

Vuoden 2027 alusta ei kuitenkaan tehtäisi muutoksia myönnettyihin ja maksussa oleviin vammaisetuuksiin. Lisäksi jos oikeus etuuteen on alkanut ennen 1.1.2027, sovellettaisiin 31.12.2026 asti voimassa olleita säännöksiä. Oikeus 31.12.2026 voimassa olleiden säännösten nojalla myönnettyihin etuuksiin jatkuisi 31.12.2026 asti voimassa olleen vammaisetuuslain 32 §:n mukaiseen seuraavaan tarkistukseen tai 33 §:n mukaiseen lakkaamiseen asti. Henkilöllä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti voisi olla yhtä aikaa oikeutta useaan vammaisetuuteen. 

Opintotuen saamisesta . Opintojen osalta 16–17-vuotiaat nuoret suorittavat esimerkiksi tutkintokoulutukseen valmentavaa (TUVA)-koulutusta, lukiota tai ammatillista perustutkintoa. Näissä ikäluokissa ei opiskella vielä korkeakoulussa. Koska jatkossa 16–17-vuotiaalla nuorella ei voisi enää olla oikeutta Kansaneläkelaitoksen maksamaan kuntoutusrahaan, on mahdollista, että kuntoutusrahan sijaan näissä ikäluokissa haettaisiin aikaisempaa enemmän opintotukea. Jos oikeus opintotukeen syntyisi, nuorella voisi olla oikeus myös opintolainaan, jonka nostamisesta nuori lähtökohtaisesti itse päättää. Muutoksen kohteena olevilla nuorilla on usein esimerkiksi toimintakykyä alentava sairaus, joka voi vaikuttaa opintojen etenemiseen ja opinnoista valmistumiseen esimerkiksi oppilaitoksen tukitoimista huolimatta. Lisäksi opintojen jälkeinen työllistyminen voi olla haastavampaa ja esimerkiksi mahdollisesti nostetun opintolainan takaisinmaksussa voi olla työllistymisen vuoksi normaalia enemmän haasteita.  

Jos 16–17-vuotias nuori on oikeutettu opintotukeen ja hän keskeyttää opintonsa sairautensa vuoksi tai sairauslomansa ajaksi, opintotuki lakkautetaan. Näissä tilanteissa henkilöllä ei olisi enää mahdollisuutta saada sairauspäivärahaa. Vuonna 2023 sellaisia alle 18-vuotiaita henkilöitä, joille oli maksettu sairauspäivärahaa ja jotka olivat olleet opiskelijana ennen työkyvyttömyyden alkamista, oli 593 henkilöä. 

Sen sijaan ne, jotka voivat jatkaa sairastumisesta huolimatta opiskelua eli eivät keskeytä opiskeluaan, voivat jatkaa opintotuen piirissä. Lukiolaisten ja ammatillista perustutkintoa suorittavien osalta Kansaneläkelaitos seuraa syksyisin ohjelmallisesti opintojen edistymistä. Opintotukilaissa ei ole säädetty toisen asteen edistymisen seurannalle erityisiä seurantarajoja, ja Kansaneläkelaitoksen asettama suoritusraja on 20 opintopistettä/osaamispistettä lukuvuodessa. Syksyllä 2023 Kansaneläkelaitos lähetti noin 6 700 selvityspyyntöä lukiolaisille ja ammatillisen perustutkintokoulutuksen opiskelijoille eli enimmäkseen alle 18-vuotiaille opiskelijoille. Noin 80 prosenttia selvityspyynnön saaneista opiskelijoista vastasi selvityspyyntöön. Vastanneista noin 25 prosenttia vetosi sairauteen tai muuhun vaikeaan elämäntilanteeseen. Sairaus ei välttämättä tarkoita sairauslomaa vaan voi tarkoittaa esimerkiksi neuropsykologisia haasteita tai muita pysyviä terveydentilaan liittyviä haasteita. Opintotukilaissa on säädetty ainoastaan siitä, että opiskelijan pitää suorittaa edellä mainitut tutkinnot neljässä vuodessa, jotta opintojen voitaisiin katsoa edistyvän riittävästi. Jos opiskelija vastaa Kansaneläkelaitoksen tekemään selvityspyyntöön ja kertoo vastauksessaan sairaudesta, joka on hidastanut opiskelua, Kansaneläkelaitos ottaa tämän huomioon ja usein tuen maksamista pystytään jatkamaan. 

Kun vuoden 2025 alusta sairauspäivärahaa ei enää myönnettäisi alle 18-vuotiaille, alle 18-vuotiaan opiskelijan toimeentulo ei enää jatkossa voisi perustua sairauspäivärahaan, vaikka opiskelija olisi ollut töissä esimerkiksi opintojensa ohella tai opintojen loma-aikana. Vuoden 2023 aikana työnantajalle oli kuitenkin maksettu sairauspäivärahaa vain 123 tapauksessa ja keskimäärin sairauspäivärahaa oli maksettu näissä tapauksissa 10 arkipäivältä vuoden 2023 aikana, kun samaan aikaan 16–17-vuotiaita työllisiä on ollut arviolta n. 24 000 henkilöä Työssäkäyntitilaston määrittelyjen mukaan vasta 18-vuotiaiden työllisyyttä tilastoidaan (18–74 v.) Työvoimatutkimuksen piiriin kuuluvat kaikki 15–89–vuotiaat, mutta yksivuotisikäryhmittäistä tietoa ei ole enää tietokantatauluista saatavissa. Tässä on käytetty yksivuotisikäryhmittäistä tietoa 16–17-vuotiaiden työllisyydestä työvoimatutkimuksessa, mikä koskee vuotta 2018. Näistä kohorteista oli silloin työllisiä työvoimatutkimuksen käsittein 17,3 % (16-vuotiaat) ja 21,5 % (17-vuotiaat). Suhteutettaessa tämä kohorttien kokoon (vuonna 2022), olisi näissä ikäryhmissä arviolta 23 947 työllistä. .  

Asumistuet . Kansaneläkkeen, takuueläkkeen, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaetuuksien ja sairauspäivärahan myöntämisen uusia ikärajoja sovellettaisiin ehdotuksen mukaan 1.1.2009 tai tätä myöhemmin syntyneisiin henkilöihin. Näitä etuuksia koskevat muutokset eivät siten vaikuttaisi henkilöihin, jotka ovat täyttäneet 16 vuotta jo ennen lainmuutoksen voimaantuloa eikä muutoksista johtuisi vaikutuksia myöskään heidän asemaansa asumistuen saajina. Tätä nuoremmilla henkilöillä se, että nuoret jatkossa saisivat oikeuden kansaneläkkeeseen, takuueläkkeeseen, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaetuuksiin ja sairauspäivärahaan vasta 18 vuotta täytettyään, vaikuttaisi välillisesti henkilön mahdollisuuksiin saada asumistukia.  

Jos alle 18-vuotias nuori asuu vanhempansa tai vanhempiensa kanssa, hän kuuluu yleistä asumistukea myönnettäessä heidän kanssaan samaan ruokakuntaan. Asumistukea laskettaessa kuukausitulona otetaan huomioon ruokakunnan jäsenten jatkuvat tai vuosittain toistuvasti saamat bruttotulot siten kuin asumistukilaissa tarkemmin säädetään. Alle 18-vuotiaan tuloja ei kuitenkaan oteta asumistukea myönnettäessä huomioon muuta kuin silloin, kun alaikäinen itse on tuen hakijana. Kun omaa etuutta (esimerkiksi kansaneläkettä, takuueläkettä, sairauspäivärahaa tai kuntoutusrahaa) saava alaikäinen nuori asuu vanhempansa tai vanhempiensa kanssa, hänen etuutensa ei näin ollen ole vaikuttanut vähentävästi ruokakunnan saamaan yleiseen asumistukeen. Säännös lapsen tulojen huomiotta jättämisestä toimii ruokakunnan eduksi sen salliessa ruokakunnan alaikäiselle jäsenelle tuloja, joita ei oteta yleisen asumistuen määräytymisessä huomioon. Kun tarkoitettuja etuuksia ei lainmuutoksen johdosta enää tulisi myönnettäväksi vuonna 2009 tai sen jälkeen syntyneille 16–17-vuotiaille nuorille, yleinen asumistuki ei toisaalta myöskään kompensoisi ruokakunnalle näiden tulojen menetystä, koska ruokakunnan alaikäisen jäsenen tulot eivät tälläkään hetkellä erityissäännöksen nojalla vaikuta ruokakunnan saamaan yleiseen asumistukeen. Ruokakunnan yleinen asumistuki ei siis nousisi. 

Yleisen asumistuen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan alaikäisen nuoren katsotaan pääsääntöisesti kuuluvan vanhempiensa ruokakuntaan, vaikka hän asuisi itsenäisesti. Vanhemmistaan erillään asuvalle alaikäiselle voidaan kuitenkin myöntää oma yleinen asumistuki, jos alaikäisellä on siinä määrin ansiotuloja tai niihin verrattavia tai niitä korvaavia tuloja, että hänen voidaan katsoa itsenäisesti elättävän itsensä ja hän vastaa itse asumismenoistaan. Yleinen asumistuki voidaan myöntää esimerkiksi silloin, kun itsenäisesti asuvalle alaikäiselle on myönnetty opintotuki tai työmarkkinatuki. Jos alaikäiselle on myönnetty opintolainan valtiontakaus, tämän katsotaan riittävän yleisen asumistuen myöntämiseen riippumatta siitä, nostaako nuori opintolainaa. Ehdotettava muutos tarkoittaisi sitä, että kyseinen edellytys ei enää jatkossa voisi täyttyä sillä perusteella, että nuori saa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaetuutta tai sairauspäivärahaa, koska näitä etuuksia ei enää maksettaisi alaikäiselle. Jollei nuorella olisi muita arvioinnissa huomioon otettavia tuloja, hänelle ei itsenäisesti asuessaan syntyisi oikeutta saada yleistä asumistukea omana ruokakuntanaan. 

Kansaneläkettä ja/tai takuueläkettä saava alaikäinen nuori puolestaan kuuluu tällä hetkellä eläkkeensaajan asumistuen piiriin, jos hän asuu erillään vanhemmistaan. 

Alle 18-vuotiaita eläkkeensaajan asumistuen saajia on erittäin vähän: kesäkuussa 2024 tarkistetun tiedon mukaan vain 28 alaikäistä henkilöä sai eläkkeensaajan asumistukea. Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan heistä 22 asui palvelutalossa ja 6 vuokra-asunnossa. Maksettu asumistuki oli keskimäärin 420 euroa kuukaudessa. Enimmillään alle 18-vuotiaita eläkkeensaajan asumistuen saajia on viime vuosina ollut kerrallaan 49. 

Kun alaikäinen nuori ei enää jatkossa saisi kansaneläkettä ja takuueläkettä, hänelle ei niiden perusteella syntyisi oikeutta eläkkeensaajan asumistukeen itsenäisesti asuessaan, vaan hän kuuluisi myös tässä tilanteessa yleisen asumistuen piiriin. Tällöin hänen tulisi yleistä asumistukea saadakseen täyttää edellä kuvattu edellytys siitä, että hänellä on siinä määrin ansiotuloja tai niihin verrattavia tai niitä korvaavia tuloja, että hänen voidaan katsoa itsenäisesti elättävän itsensä ja hän vastaa itse asumismenoistaan. Käytännössä kysymykseen tulisivat lähinnä opintotuki tai nuoren työtulot. On realistista olettaa, että niiden nuorten joukossa, joihin ehdotetut ikärajojen muutokset käytännössä vaikuttaisivat, moni nuori ei pystyisi täyttämään kyseistä edellytystä. 

Lapsiperheet voivat tällä hetkellä kuulua eläkkeensaajan asumistuen piiriin ainoastaan niissä käytännössä harvinaisissa tilanteissa, joissa kaikki samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet saavat eläkkeensaajan asumistukeen oikeuttavaa eläkettä. Kun kansaneläkkeen ja takuueläkkeen ikäraja 1.1.2009 syntyneillä tai tätä nuoremmilla nousisi 18 vuoteen, näitä tilanteita ei enää voisi syntyä sen perusteella, että perheessä asuva lapsi saisi kansan- ja/tai takuueläkettä. Eläkkeensaajan asumistuen taso on yleensä korkeampi kuin yleisen asumistuen. Jo tällä hetkellä voidaan kuitenkin arvioida olevan erittäin harvinaista, että lapsiperhe saa eläkkeensaajan asumistukea. 

Toimeentulotuki . Yllä on selvitetty, että ehdotetut muutokset heijastuisivat eri tavoin asumistukien myöntämiseen, niin nuoren perheen muodostamalle ruokakunnalle kuin nuorelle omana ruokakuntanaan silloin kun hän itsenäisesti asuessaan muodostaisi oman ruokakuntansa. Ehdotettavilla muutoksilla ei olisi vastaavia välillisiä vaikutuksia henkilön edellytyksiin tulla toimeentulotuen piiriin. Ehdotettujen muutosten seurauksena toimeentulotuen tarpeen arvioidaan jossain määrin kasvavan.  

Alle 18-vuotiaat nuoret kuuluisivat toimeentulotukea myönnettäessä edelleen pääsääntöisesti vanhempiensa kanssa samaan perheeseen. Perustoimeentulotuen laskelmassa otetaan tällöin, toimeentulotukilain mukaisesti, huomioon perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot ja varat sekä perheenjäsenten menot, joista tukilaskelman lopputulos riippuisi. Lapsen tulot huomioidaan lain mukaan enintään niiden menojen suuruisina, jotka hänen osaltaan huomioidaan laskelmassa (käytännössä hänen perusosansa ja hänen osaltaan huomioitujen muiden perusmenojen, esimerkiksi erikseen huomioitujen terveydenhuoltomenojen, suuruisina). Jos nuoren tulot ovat suurempia kuin hänelle laskelmassa huomioidut menot, erotuksen osuus ei vähennä perheen toimeentulotukea, mikä on nuoren ja hänen perheensä kannalta edullista. Näin on tyypillisesti voinut olla esimerkiksi alaikäisen Kansaneläkelaitokselta saamien eläketulojen, sairauspäivärahan tai kuntoutusrahan osalta. Kun nämä tulot jatkossa jäisivät alaikäiseltä pois, vastaavaa hyötyä kyseisistä tuloista jäävän erotuksen osalta ei enää voisi syntyä. 

Jos nuori kuitenkin asuu itsenäisesti, hän muodostaa nykyiseen tapaan perustoimeentulotukea myönnettäessä oman perheensä. Toimeentulotukilaskelmassa otetaan tässä tapauksessa huomioon vain nuoren käytettävissä olevat tulot ja varat sekä hänen menonsa. Kansaneläkelaitoksen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan alle 18-vuotiaan ei edellytetä nostavan opintolainaa. Menoina laskelmassa huomioidaan lain mukaan perusosa sekä muut perusmenot, kuten asumismenot ja vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot. Kun toimeentulotuki myönnettäisiin itsenäisesti asuvalle alaikäiselle nuorelle, selvitettäisiin nykyiseen tapaan hänen vanhempiensa elatuskyky. Jos vanhemman katsotaan laiminlyöneen elatusvelvollisuutensa, vaikka hänellä olisi elatuskykyä, nuorelle myönnettävä perustoimeentulotuki voidaan toimeentulotukilain mukaan periä takaisin nuoren vanhemmalta. 

Kansaneläkelaitoksen maksaman perustoimeentulotuen menojen arvioidaan ehdotettujen muutosten seurauksena lisääntyvän noin 4,2 miljoonalla eurolla vuosittain (noin 4 miljoonalla eurolla vuosittain kuntoutusrahan ikärajan nostamisesta johtuen ja noin 0,2 miljoonalla eurolla vuosittain eläkeikärajojen nostamisesta johtuen; sairauspäivärahan ikärajan nousun vaikutus on arvioitu vähäiseksi). Arvio perustuu Kansaneläkelaitoksen tietoihin nykyisistä perustoimeentulotuen saajista sekä laskennalliseen oletukseen tuen tarpeen kasvusta niillä henkilöillä, joita muutokset koskisivat. Arvio antaa samalla kuvan siitä, mitä etuuksia saaneisiin kotitalouksiin muutoksista johtuva toimeentulon kaventuminen sekä tarve paikata tätä perustoimeentulotuella erityisesti kohdistuisi. 

Kokoavia näkökohtia . Muutosten voidaan katsoa olevan omiaan kasvattamaan alaikäisen nuoren vanhempien vastuuta nuoren toimeentulosta. Tämä on lähtökohtaisesti johdonmukaista, koska vanhemmilla on elatusvelvollisuus alaikäiseen lapseensa nähden.  

Alaikäisten nuorten vanhempien taloudelliset ja muut voimavarat vaihtelevat, mikä vaikuttaa heidän edellytyksiinsä vastata nuoren toimeentulosta ja muista tarpeista. Vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten perheissä pienituloisuuden riski on tavanomaista korkeampi: lapsen terveydentilasta ja hoidosta johtuvat vaatimukset saattavat usein kaventaa vanhemman työnteon ja ansaitsemisen mahdollisuuksia. Vanhempi voi esimerkiksi olla omaishoitajan asemassa tai hänen työtekoonsa voi kohdistua muita rajoitteita, jotka johtavat esimerkiksi työnteon vähentämiseen tai työelämästä pois jäämiseen. Laajassa valtakunnallisessa kyselyssä, joka vuonna 2022 toteutettiin vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien parissa, 21 prosenttia vastanneista katsoi, että heidän mahdollisuutensa työhön tai opiskeluun toteutui liian vähäisessä määrin ja 9 prosenttia katsoi, että nämä mahdollisuudet eivät toteutuneet lainkaan ”Kerrankin joku kysyy, miten minä jaksan” – Vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien hyvinvointikyselyn 2022 tuloksia, kooste 2023. Vammaisperheyhdistys Jaatinen ry. . Vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten perheissä koetaan monesti pitkäaikaista kuormitusta, mikä saattaa osaltaan olla omiaan lisäämään myös yksinhuoltajuutta sekä kahden perheen tilanteita. Samassa perheessä voi myös olla useita lapsia, joilla on terveydentilasta johtuvia erityistarpeita. Nämä olosuhteet ovat omiaan korostamaan niitä haasteita, joita esityksen tarkoittamien toimeentuloturvan etuuksien pois sulkeutuminen alle 18-vuotiailta nuorilta voi nuorille ja heidän perheilleen aiheuttaa. Pienituloisuuden sekä taloudellisen toimeentulon haasteiden yleisyys perheissä, joissa on vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia, tuotiin toistuvasti esiin myös tämän esityksen osalta toimitetussa lausuntopalautteessa.  

Perheillä on kuitenkin mahdollisuus turvautua laissa säädettyihin etuuksiin sekä yleis- ja erityispalveluihin silloin, kun perheen omat taloudelliset ja muut voimavarat eivät riitä. Osa laissa säädetyistä etuuksista maksetaan perheen jäsenille, osa perheelle. Rahana maksettavia etuuksia, joita lapsi voisi saada, ovat elatustuki ja lapselle maksettava vammaistuki. Lapsen ja hänen perheensä toimeentulon turvaamisen kannalta ei näin ollen voida pitää välttämättömänä maksaa alaikäiselle lapselle omaa toimeentuloturvaetuutta hänen toimeentulonsa erilliseksi turvaamiseksi. 

Jatkossa alaikäisen nuoren toimeentulon turva perustuisi ensisijaisesti perheen yhteisiin tuloihin ja nuoresta huolehtivien tahojen elatusvelvollisuuteen. 16–17-vuotiaat ovat lain mukaan oppivelvollisia. Vaikka 16–17-vuotias olisi työelämässä ja sairastuisi taikka tarvitsisi ammatillista kuntoutusta, hänen oikeutensa toimeentulon turvaan rakentuisi ensisijaisesti hänen vanhempiensa elatusvelvollisuuden sekä toisaalta niiden sosiaaliturvaetuuksien varaan, joita tarvittaessa voidaan maksaa hänen ja hänen perheensä toimeentulon turvaamiseksi etuuksien edellytysten täyttyessä. 

Se, että alaikäisen nuoren toimeentulon turva ei enää järjestyisi esimerkiksi nuorelle toistaiseksi myönnetyn eläkkeen avulla, olisi perheen kannalta heikennys. Tästä huolimatta voidaan pitää perusteltuna, että alaikäisen nuoren toimeentulo jatkossa turvattaisiin muulla tavoin kuin maksamalla nuorelle itselleen toimeentuloturvaetuutta. 

4.2.2.3  Vaikutukset yrityksiin

Kun vuoden 2025 alusta ei enää myönnettäisi sairauspäivärahaa alle 18-vuotiaille, myöskään työnantajilla ei olisi vastaavasti mahdollista saada alle 18-vuotiaiden työntekijöiden osalta sairauspäivärahaa sairausvakuutuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin perusteella siltä osin kuin työntekijällä on työsuhteen perusteella oikeus palkan tai sitä vastaavan korvauksen saamiseen sairauspoissaolon ajalta. Alaikäisiä sairauspäivärahan saajia on vähän (786 henkilöä vuoden 2023 aikana), joten vaikutukset kohdistuvat vuositasolla vain vähäiseen määrään työnantajia. Vuoden 2023 aikana työnantajalle oli maksettu sairauspäivärahaa vain 123 tapauksessa ja keskimäärin sairauspäivärahaa oli maksettu näissä tapauksissa 10 arkipäivältä vuoden 2023 aikana, kun samaan aikaan 16–17-vuotiaita työllisiä on ollut arviolta n. 24 000 henkilöä Työssäkäyntitilaston määrittelyjen mukaan vasta 18-vuotiaiden työllisyyttä tilastoidaan (18–74 v.) Työvoimatutkimuksen piiriin kuuluvat kaikki 15–89–vuotiaat, mutta yksivuotisikäryhmittäistä tietoa ei ole enää tietokantatauluista saatavissa. Tässä on käytetty yksivuotisikäryhmittäistä tietoa 16–17-vuotiaiden työllisyydestä työvoimatutkimuksessa, mikä koskee vuotta 2018. Näistä kohorteista oli silloin työllisiä työvoimatutkimuksen käsittein 17,3 % (16-vuotiaat) ja 21,5 % (17-vuotiaat). Suhteutettaessa tämä kohorttien kokoon (vuonna 2022), olisi näissä ikäryhmissä arviolta 23 947 työllistä. .  

4.2.3.1  Yhdenvertaisuusvaikutukset

Perustuslain yhdenvertaisuutta koskevan sääntelyn tarkoituksena on turvata, paitsi perinteistä oikeudellista yhdenvertaisuutta, myös tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Pyrkimys tosiasiallisen yhdenvertaisuuden vahvistamiseen voikin olla perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy niin sanottua positiivista erityiskohtelua tarkoittavalle sääntelylle. Positiivinen erityiskohtelu voi olla tarpeen esimerkiksi jonkin yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevan ryhmän jäsenten aseman vahvistamiseksi lainsäätäjän valitsemalla tavalla. Tavallisessa lainsäädännössä positiivisesta erityiskohtelusta on säännös yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014), jonka 9 §:n mukaan sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää. 

Mahdollisuudesta myöntää nuoren kuntoutusraha 16–17-vuotiaille nuorille säädettiin aikanaan niiden nuorten ensimmäisen ammatillisen koulutuksen suorittamisen edellytysten parantamiseksi, joilla on riski päätyä nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle, sekä sen turvaamiseksi, että ennen kuin nuorelle myönnetään työkyvyttömyyseläke, olisi luotettavasti selvitetty, ettei nuorella ole ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia. 

Nuoren kuntoutusraha, jota nykyään voidaan myöntää alle 20-vuotiaalle, voidaan nähdä positiivisena erityiskohteluna, koska etuus voidaan myöntää ammatillisen kouluttautumisen edellytysten parantamiseksi nuorille, joiden edellytykset kouluttautumiseen ovat heidän terveydentilastaan johtuen rajallisemmat kuin terveillä nuorilla. Jos kuntoutusrahan ikärajaa nostetaan ehdotuksen mukaisesti, kyseinen mahdollisuus positiiviseen erityiskohteluun poistuisi 16–17-vuotiailta nuorilta. Nykyisen positiivisen erityiskohtelun vaikutus muutoksen vaikutuspiiriin kuuluvien 16–17-vuotiaiden nuorten ammatillisesta koulutuksesta suoriutumiseen sekä koulutukseen aikaiseen toimeentuloon – samoin kuin tämän tosiasiallista yhdenvertaisuutta vahvistava vaikutus – tällöin poistuisivat. Vaikutusta kuvataan tarkemmin alempana lapsiin ja nuoriin kohdistuvien vaikutusten yhteydessä. 

Kuntoutusrahan myöntämiseen liittyvän positiivisen erityiskohtelun rajaaminen täysi-ikäisiin nuoriin tarkoittaisi sitä, että jatkossa kenelläkään 16–17-vuotiaalla ei olisi mahdollisuutta opiskella nimenomaan kuntoutusrahan tuoman taloudellisen tuen turvin. Myös tätä voidaan pitää yhdenvertaisuuden kannalta hyväksyttävänä sääntelynä. Lainsäätäjän harkinnassa on sovittaa yhteen kulloisessakin sääntely-yhteydessä muodolliseen ja tosiasialliseen yhdenvertaisuuteen liittyvät näkökohdat. Muutos voisi olla omiaan heikentämään sen vaikutuspiiriin kuuluvien 16–17-vuotiaiden nuorten suhteellista asemaa terveisiin nuoriin verrattuna, kun kuntoutusrahan nuorten välisiä eroja tasoittava vaikutus kouluttautumisen edellytyksiin sekä koulutuksen aikaiseen toimeentuloon poistuisi. Ei voida sulkea pois riskiä siitä, että näiden nuorten mahdollisuudet suoriutua koulutuksesta, kuntoutua ja osallistua yhteiskuntaan heikkenevät. Samalla on kuitenkin katsottava, että alaikäiselle nuorelle itselleen toimeentuloturvaetuuden muodossa maksettava rahallinen tuki ei ole ainoa keino tukea kyseisten nuorten koulutuksesta suoriutumista, kuntoutumista tai yhteiskuntaan osallistumista. Nuoren opiskelussaan tai nuoruusiän kehityksessään kohtaamiin vaikeuksiin on luontevaa pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi oppilaitoksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin. Myös koulutuksen keskeytymiseen tai nuoren mahdolliseen syrjäytymiseen liittyvien riskien torjumiseen voidaan kiinnittää huomiota oppivelvollisuuden piiriin kuuluvaa koulutusta sekä tähän liittyvää tukea järjestettäessä tässä esityksessä aiemmin kuvatun mukaisesti. Oppivelvollisuuden laajentumista 18-vuotiaaksi saakka voidaan pitää perusteltuna syynä arvioida uudelleen kuntoutusrahan alaikäisille myöntämiseen liittyvän positiivisen erityiskohtelun tarvetta. Kysymykseen palataan esityksen säätämisjärjestysperusteluissa. 

Kun Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaetuuksien, kansaneläkkeen, takuueläkkeen ja sairauspäivärahan alaikärajaa nostettaisiin yhdenmukaisesti 16 vuodesta 18 vuoteen, eri ikäisinä sairastuneet, vammautuneet tai työkyvyttömäksi tulleet olisivat nykyiseen tapaan keskenään yhdenvertaisessa asemassa. Samoin olisi vammaisten ja pitkäaikaissairaiden sekä tilapäisemmin sairastuneiden henkilöiden osalta. 

Vammaisetuuksien ikärajan nosto lisäisi alaikäisten lasten keskinäistä yhdenvertaisuutta, kun kaikki alaikäiset lapset jatkossa kuuluisivat saman vammaisetuuden eli lapsen vammaistuen piiriin. 

4.2.3.2  Vaikutukset muihin perus- ja ihmisoikeuksiin

Jäljempänä tässä esityksessä luvussa ”Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys” kuvataan esityksen valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin perusta. Esityksen valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on otettava huomioon Suomen perustuslaissa perusoikeuksina turvatut yhdenvertaisuus, oikeus sosiaaliturvaan sekä kielelliset oikeudet sekä YK:n yleissopimukset vammaisten henkilöiden oikeuksista ja lapsen oikeuksista. 

Perustuslaissa turvatuista perusoikeuksista tai mainituista kansainvälisistä yleissopimuksista ei voida katsoa johtuvan esteitä ehdotetuille muutoksille. Myös tähän palataan lähemmin jäljempänä esityksen perustuslainmukaisuutta ja säätämisjärjestystä koskevassa luvussa. Se, että kansaneläkkeen, takuueläkkeen, sairauspäivärahan ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaetuuksien maksaminen ehdotuksen mukaan jatkossa rajattaisiin täysi-ikäisiin henkilöihin, olisi tästä huolimatta taloudellinen heikennys niiden alaikäisten henkilöiden näkökulmasta, jotka ilman lainmuutosta olisivat voineet kuulua näiden etuuksien saajiin. Mainitut etuudet sulkeutuisivat jatkossa pois sekä alaikäisen nuoren tuloista että hänen perheensä kokonaistuloista. Muutos heikentäisi sen vaikutuspiiriin kuuluvien alaikäisten nuorten itsenäisiä taloudellisia edellytyksiä osallistua yhteiskuntaan ja olisi omiaan korostamaan heidän vanhempiensa elatusvastuuta. 

Vanhempien elatusvastuu turvaa myös terveiden alaikäisten nuorten elatuksen, mutta terveiden nuorten edellytykset ansaita omia tuloja esimerkiksi opintojen ohella tai koulun loma-aikoina työskentelemällä ovat yleensä olennaisesti paremmat kuin nuorilla, joilla on terveydellisiä rajoituksia. Henkilön ja hänen perheensä kokemaa taloudellista niukkuutta on yleisesti ottaen pidettävä riskinä henkilön yhteiskuntaan osallistumisen ja osallisuuden toteutumisen näkökulmasta, vaikka kyseiset mahdollisuudet eivät määräydy yksistään taloudellisten voimavarojen pohjalta.