1.1  Laki Metsähallituksesta

1 luku Yleiset säännökset

1 §.Hallinnollinen asema. Perustuslain 84 §:n 4 momentin mukaan valtion liikelaitosten toiminnan ja talouden yleisistä perusteista säädetään lailla. Ehdotettavan pykälän 1 momentissa määriteltäisiin yleisesti se organisatorinen kokonaisuus, josta ehdotettavalla lailla säädettäisiin. Pykälän 1 momentin mukaan Metsähallitus olisi maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa ja sen hallinnonalalla toimiva valtion liikelaitos. Ympäristöministeriön toimialaan kuuluvissa julkisten hallintotehtävien hoitoa koskevissa asioissa Metsähallitus olisi ympäristöministeriön ohjauksessa. Ympäristöministeriön ohjaustehtävistä säädettäisiin tarkemmin 9 §:ssä. Metsähallitus olisi perustuslaissa tarkoitettu valtion liikelaitos, jonka tehtävistä, ohjauksesta, organisaatiosta ja taloudesta säädettäisiin ehdotettavassa laissa. Metsähallitukseen ei sovellettaisi valtion liikelaitoksista vuonna 2010 annettua lakia vaan Metsähallituksen toimintaa ja taloutta koskeva lakitasoinen sääntely sisältyisi ehdotettuun Metsähallituksesta annettavaan lakiin ja tähän esitykseen sisältyvään ehdotukseen laiksi valtion metsätalousosakeyhtiöstä.  

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin informatiivinen säännös, jonka mukaan Metsähallituksen erävalvonnasta säädettäisiin erikseen. Metsähallituksen erävalvontaa koskevat säännökset sisältyvät Metsähallituksen erävalvonnasta annettuun lakiin (1157/2005). 

2 luku Metsähallituksen tehtävät

2 §.Metsähallituksen yleistehtävä. Pykälässä säädettäisiin Metsähallituksen yleistehtävästä toimia valtion maa- ja vesialueiden haltijana. Metsähallituksen hallinnassa olevat valtion maa- ja vesialueet muodostavat kokonaisuuden, jota on tarkoituksenmukaista hoitaa yhdessä organisaatiossa. Pykälän 1 momentin mukaan Metsähallituksen tehtävänä olisi käyttää, hoitaa ja suojella hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta kestävästi. Metsähallituksen tulisi toimia tuloksellisesti. Voimassa olevan metsähallituslain 2 §:n 1 momentin mukaan Metsähallitus hoitaa, käyttää ja suojelee hallinnassaan olevia luonnonvaroja ja muuta omaisuutta. Ehdotettu momentti vastaa asiallisesti voimassa olevaa lakia ja noudatettua käytäntöä. 

Pykälän 2 momentin mukaan Metsähallitus harjoittaisi sille säädettyjen ja valtion talousarviossa täsmennettyjen yhteiskunnallisten velvoitteiden puitteissa liiketoimintaa toimialallaan ja hoitaisi sille säädetyt valtion maa- ja vesiomaisuuden hallintaan liittyvät julkiset hallintotehtävät. Ehdotettu momentti vastaa olennaiselta sisällöltään voimassa olevan metsähallituslain 2 §:n 2 momenttia. Voimassa olevaan säännökseen nähden momenttia täsmennettäisiin siten, että liiketoiminnan harjoittaminen olisi mahdollista vain Metsähallitukselle säädetyn toimialan puitteissa ja että yhteiskunnallisia velvoitteita täsmennettäisiin tarvittaessa valtion talousarviossa. Lisäksi momentissa todettaisiin informatiivisesti, että Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät liittyvät valtion maa- ja vesiomaisuuden hallintaan. Maininta Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien liittymisestä valtion maa- ja vesiomaisuuden hallintaan ei estäisi lailla säätämästä Metsähallitukselle muitakin julkisia hallintotehtäviä, kuten kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä toteutettua tehtävää kerätä valtiolle kalastonhoitomaksu. Liiketoiminnan toimialasta säädettäisiin erikseen 3 §:ssä. 

Metsähallituksen yhteiskunnallisilla velvoitteilla tarkoitettaisiin Metsähallituksen hallinnassa olevaan maa- ja vesiomaisuuteen ja toimintaan kohdistuvia yleisiä yhteiskunnallisia tarpeita ja vaatimuksia, joiden puitteissa se harjoittaisi liiketoimintaa. Yhteiskunnallisista velvoitteista säädettäisiin ehdotuksen 6 ja 7 §:ssä. 

Metsähallituksen hallinnassa olevalla maa- ja vesiomaisuudella tarkoitettaisiin kaikkea kiinteää omaisuutta ja siihen sisältyviä taloudellista, luonnonsuojelullista tai kulttuurihistoriallista arvoa omaavia omaisuuseriä kuten puustoa, maa-aineksia, vesiä, ranta-alueita, yleisiä vesialueita, harjuja, kallioita, soita ja luonnonvaraisia kasveja. Lisäksi maa- ja vesiomaisuuteen sisältyisi muun muassa Metsähallituksen hallinnassa olevat rakennukset irtaimistoineen, rakennelmat, tiet ja muinaismuistot. 

Perustuslain 84 §:n 4 momentin mukaan eduskunta hyväksyy valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä liikelaitoksen keskeiset palvelutavoitteet ja muut toimintatavoitteet. Ehdotettu pykälän 3 momentti on sisällöltään perustuslain säännöstä vastaava. Lisäksi Metsähallituksen olisi ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan noudatettava toiminnassaan liiketaloudellisia periaatteita. Liiketaloudellisten periaatteiden noudattaminen tarkoittaisi muun muassa sitä, että liiketoiminnan tulee olla kannattavaa ja toimintaan sidotulle pääomalle saadaan kohtuullinen tuotto. Ehdotetun pykälän 3 momentti vastaa Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain 2 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 1 momentin mukaan Metsähallituksen tulisi käyttää, hoitaa ja suojella hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta kestävästi ja toimia kestävästi ja tuloksellisesti. Kestävyyden keskeisiä elementtejä olisivat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. 

Ekologisella kestävyydellä tarkoitettaisiin Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion metsien, merialueiden ja muiden luonnonvarojen hoitoa ja käyttöä siten, että säilytetään niiden luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toimivuus ja että muille ekosysteemeille ei aiheuteta vahinkoa. 

Taloudellisella kestävyydellä tarkoitettaisiin Metsähallituksen metsien ja muiden luonnonvarojen hoitoa ja käyttöä siten, ettei toiminnalla vaaranneta oman eikä tulevien sukupolvien mahdollisuutta saada niistä tuloja ekologisen kestävyyden puitteissa. Taloudellisen kestävyyden vaatimus ei koskisi luonnonsuojelualueiden eikä muinaismuistoalueiden hoitoa toiminnan luonteen vuoksi. 

Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitettaisiin Metsähallituksen metsien ja muiden luonnonvarojen hoitoa ja käyttöä siten, että niistä voidaan saada myös tulevaisuudessa aineellisia ja aineettomia hyötyjä yhteiskunnan ja eri käyttäjäryhmien tarpeisiin. 

Kestävyystavoitteiden saavuttamiksi Metsähallituksen toiminnot olisi suunniteltava ja sovitettava yhteen siten, että ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden vaatimukset tulevat huomioon otetuiksi kulloinkin käytettävissä olevan parhaan tietämyksen mukaisesti. Metsähallituksessa käytössä nykyisin oleva luonnonvarasuunnittelu olisi tärkein keino edellä tarkoitettujen tavoitteiden yhteensovittamiseksi. 

Metsähallituksen toiminnan tulisi olla tuloksellista. Tuloksellisuusvaatimuksen voidaan katsoa toteutuvan silloin, kun Metsähallitus hoitaa tehtävänsä koko yhteiskunnan ja kansalaisten tarpeiden kannalta mahdollisimman hyvin. 

Metsähallituksen julkisista hallintotehtävistä säädettäisiin ehdotuksen 5 §:ssä. 

Esitys ei sisällä nimenomaista säännöstä Metsähallituksen oikeudesta toimia tehtävissään ulkomailla. Metsähallituksen toimintaa ulkomailla tytäryhtiön kautta säänneltäisiin lain 5 §:n 1 momentissa. Säännöksen mukaan Metsähallituksella voisi olla kotimaisessa tai ulkomaisessa yrityksessä kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettu määräysvalta. Tällaiset yritykset olisivat Metsähallituksen tytäryrityksiä. Jos tytäryrityksen osakkeiden arvo on huomattava tai Metsähallituksen ja tytäryrityksen yhtiösuhdetta on muuten pidettävä merkittävänä, tytäryrityksen osakkeiden hankintaan tarvittaisiin ehdotetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston lupa. Lupa tarvittaisiin myös muun merkittävän osakkuuden hankintaan vaikka kysymys ei olisikaan tytäryrityksestä. Metsähallituksen toimitusjohtaja ja hallitus vastaisivat siitä, että merkittävät yhtiöittämistä koskevat asiat saatetaan ohjaavan ministeriön harkittavaksi ja edelleen valtioneuvoston käsittelyyn. 

Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain perustelujen mukaan liikelaitoksen toiminta ulkomailla olisi lähtökohtaisesti mahdollista vain osakeyhtiömuodossa ja että valtioneuvosto aina päättäisi tällaisen toiminnan aloittamisesta. Myös eduskunnan valtiovarainvaliokunta on liikelaitoslakiesityksestä antamassaan mietinnössä kiinnittänyt huomiota liikelaitoksen mahdollisuuteen toimia ulkomailla (VaVM 31/2002 vp). Valiokunnan mukaan liikelaitoksen toiminta-alueen tulisi olla lähtökohtaisesti Suomi. Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että huomattavia liiketoimintariskejä sisältävän toiminnan tulee olla mahdollista vain osakeyhtiömuodossa ja että valtioneuvoston tulee aina päättää tällaisen toiminnan aloittamisesta. Nykyisenkaltainen vähäinen liiketoiminta esimerkiksi lähialueilla olisi esityksen mukaan sallittua Metsähallituksen omalla päätöksellä. 

Metsähallitukseen sovellettavassa vanhassa liikelaitoslaissa ei ole käsitelty liikelaitoksen mahdollisuutta toimia ulkomailla muissa kuin liiketoimintatehtävissä. Tämän voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että lailla ei ole ollut tarkoitus asettaa liikelaitoksia muissa kuin liiketoimintatehtävissä muusta hallinnosta poikkeavaan asemaan. Toiminta ulkomailla olisi sallittua, mikäli se ei haittaa kotimaisten tehtävien hoitoa. Valtiovarainvaliokunnan kannan mukaan liikelaitoslailla ei ole tarkoitettu kieltää esimerkiksi Metsähallituksen kalottialueella tapahtuvaa perinteistä yhteistyötä naapurimaiden kanssa eikä muutakaan lähialueyhteistyötä. Metsähallitus voisi osallistua myös ulkoasiainministeriön hallinnoimien kehitysyhteistyöhankkeiden toteutukseen. 

3 §.Liiketoiminnan toimiala. Pykälässä säädettäisiin Metsähallituksen liiketoiminnan toimialasta. Lähtökohtana on, että Metsähallitus harjoittaisi toimialaansa kuuluvaa liiketoimintaa hallinnassaan olevilla valtion alueilla ja niillä olevia metsiä ja muita luonnonvaroja hyväksikäyttäen.  

Tällä hetkellä Metsähallituksen liiketoiminnan tulosalueita ovat metsätalous, joka tuottaa noin 85 prosenttia Metsähallituksen tuloista ja Laatumaa, joka harjoittaa lomatonttien ja metsätilojen osto- ja myyntitoimintaa, maa-alueiden vuokrausta, Metsähallituksen omistamien rakennusten myyntiä sekä maa-alueita koskevaa hankekehitystoimintaa erityisesti tuulivoimaliiketoiminnan tarpeisiin. 

Metsähallituksella on lisäksi kolme liiketoimintaa harjoittavaa tytäryhtiöitä. MH-Kivi Oy, joka vuokraa maa-ainespaikkoja ja myy maa-aineksia, Fin Forelia Oy, joka tuottaa metsäpuiden taimia sekä Siemen Forelia Oy, joka tuottaa metsäpuiden siemeniä. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Metsähallituksen liiketoiminnan toimialana olisi sen hallintaan osoitetun valtion maa- ja vesiomaisuuden taloudellinen hyödyntäminen. Lisäksi Metsähallituksen liiketoiminnan toimialaan kuuluisi valtion maa- ja vesiomaisuuden hallintaan liittyvää liiketoimintaa harjoittavien tytär- ja osakkuusyhtiöiden osakkeiden hallinnointi.  

Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin Metsähallituskonsernissa harjoitettavien liiketoimintojen alaa. Ehdotetun momentin 1 kohdan mukaan Metsähallitus harjoittaisi metsätaloutta ja siihen liittyen toimittaisi puutavaraa ostajille. Metsätalouteen on perinteisesti katsottu sisältyvän metsässä tapahtuva työ ja hakatun puutavaran lähikuljetus, mutta ei varsinainen puutavaran kuljetus jalostuspaikalle. Metsähallitus myy hakkaamansa puutavaran pääsääntöisesti toimituskaupalla, minkä vuoksi Metsähallituksen liiketoiminnan toimialan määrittelyssä on tarpeen todeta puutavaran kuljetus jalostuspaikalle.  

Ehdotetun 2 momentin 2 kohdan mukaan Metsähallitus harjoittaisi maa-ainesliiketoimintaa. Syksyllä 2013 Metsähallitus myi aiemman maa-ainesliiketoimintaa harjoittaneen tytäryhtiönsä liiketoiminnan pääosan. Metsähallituksen tytäryhtiö MH-Kivi Oy harjoittaa edelleen maa-ainesliiketoimintaa. Tarkoitus on, että jatkossa Metsähallituksen maa-ainesliiketoiminta perustuisi pääasiassa maa-ainesten otto-oikeuksien luovutuksiin. 

Ehdotetun 2 momentin 3 ja 4 kohdan mukaan Metsähallitus harjoittaisi maa- ja vesialueita koskevaa vuokraus- ja myyntitoimintaa sekä hanke- ja kehitystoimintaa. Hanke- ja kehitystoiminnassa Metsähallitus etsii esimerkiksi tuulivoiman tuotantoon soveliaita alueita ja tätä silmällä pitäen toteuttaa tuulimittauksia, osallistuu toiminnan vaatiman kaavan valmisteluun, rakentaa alueelle tarpeelliset tiet ja muun infrastruktuurin sekä hakee toiminnassa tarvittavia lupia. Eduskunta voisi ehdotetun 8 §:n nojalla asettaa Metsähallitukselle toimintatavoitteita. Toimintatavoitteisiin voitaisiin sisällyttää myös maa- ja vesialueiden vuokraamista ja myymistä koskevia kirjauksia, kuten esimerkiksi euromääräinen tavoite maan myynnistä saataville tuotoille. Kun Metsähallitus olisi edelleen perustuslain 84 §:n 4 momentissa tarkoitettu valtion liikelaitos, sillä olisi oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta annetun lain (973/2002, luovutuslaki) mukainen toimivalta päättää valtion kiinteistövarallisuuden luovuttamisesta. 

Pykälän 3 momentin mukaan Metsähallitus voisi harjoittaa siemen- ja taimituotantoa. Metsähallituskonsernissa taimituotantoa harjoittaa Fin Forelia Oy ja metsäpuiden siementuotantoa Siemen Forelia Oy. Ehdotettu säännös mahdollistaisi myös sen, että Metsähallitus luopuu tällaisesta toiminnasta. Ehdotetun 3 momentin mukaan Metsähallitus voisi harjoittaa myös muuta sen toimialaan kuuluvaa maa- ja vesiomaisuuden taloudellista hyödyntämistä. Markkinaehtoista liiketoimintaa Metsähallitus harjoittaisi vain tytäryhtiöidensä kautta. Merkittävän liiketoiminnan aloittamisesta päättäisi viime kädessä ehdotetun 4 §:n nojalla valtioneuvosto. 

Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan Metsähallitus harjoittaisi metsätaloutta esitykseen sisältyvällä toisella lakiehdotuksella perustettavassa osakeyhtiössä.  

Valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta annetun lain 6 §:n mukaan valtion liikelaitoksella on lain 4 ja 5 §:ssä tarkoitettu toimivalta ja tehtävät, jos valtiolle kuuluvien osakkeiden hallinnointi on eduskunnan tai valtioneuvoston päätöksellä osoitettu liikelaitoksen tehtäväksi. Ehdotetun pykälän 5 momentissa todettaisiin, että Metsähallitus vastaisi tytär- ja osakkuusyhtiöidensä omistajaohjauksesta.  

4 §.Metsähallituskonserni. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Metsähallituksella voi olla sen liiketoimintaan tai sille osoitettujen hallintotehtävien hoitoon liittyvässä yhdessä tai useammassa kotimaisessa tai ulkomaisessa yrityksessä kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 ja 6 §:ssä tarkoitettu määräysvalta. Yritykset, joissa Metsähallituksella on määräysvalta, ovat Metsähallituksen tytäryrityksiä. Metsähallitus ja sen tytäryritykset muodostavat Metsähallituskonsernin. Ehdotetun pykälän mukainen konsernikäsite vastaa laajuudeltaan kirjanpitolaissa (1336/1997) omaksuttuja periaatteita. Säännös poikkeaa Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain sääntelystä siten, että Metsähallituksen tytäryrityksen ei tule välittömästi liittyä liikelaitoksen toimintaan. Riittävää olisi, että Metsähallituksen tytäryhtiö liittyisi sen liiketoimintaan tai sille osoitettujen julkisten hallintotehtävien hoitoon. Ehdotettu muutos on tarpeellinen, koska Metsähallituksen uudelleenorganisoinnissa tavoitteena on kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi siirtää kaikki markkinaehtoiset liiketoiminnot tytäryhtiöihin. Metsähallituskonserniin kuuluisivat nykyiseen tapaan osakeyhtiömuotoisten tytäryritysten lisäksi muutkin tytäryritykset sekä tytäryritysten muodostamat alakonsernit. Kirjanpitolain mukainen konsernisuhde on olemassa silloin, kun kirjanpitovelvollisella yrityksellä on määräysvalta kotimaisessa tai ulkomaisessa yrityksessä. Kirjanpitovelvolliset yritykset määritellään kirjanpitolain 1 §:ssä. Liikelaitoksen tytäryritykset voivat olla myös ulkomaisia. Konsernisuhde voi syntyä myös välillisen omistuksen kautta. Metsähallituksen tytäryhtiö voisi liittyä myös sille uskottujen julkisten hallintotehtävien hoitamiseen. Lähinnä tällainen tilanne voisi liittyä sellaisten kiinteistöosakeyhtiöiden perustamiseen, jotka ovat tarpeen julkisten hallintotehtävien hoidossa tarvittavien toimitilojen järjestämiseen. 

Liikelaitoksen määräysvalta tytäryrityksessä määräytyy samalla tavoin, kuin kirjanpitolain 1 luvun 5 ja 6 §:ssä. Kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa tai siihen verrattavassa ulkomaisessa yrityksessä, kun sillä on 1) enemmän kuin puolet kohdeyrityksen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänten enemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen tai 2) oikeus nimittää tai erottaa enemmistö jäsenistä kohdeyrityksen hallituksessa tai siihen verrattavassa toimielimessä taikka toimielimessä, jolla on tämä oikeus, ja oikeus perustuu samoihin seikkoihin kuin 1 kohdassa tarkoitettu ääntenenemmistö. Edellä tarkoitettua ääniosuutta laskettaessa ei oteta huomioon lakiin tai kohdeyrityksen yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin sisältyvää äänestysrajoitusta. Kohdeyrityksen kokonaisäänimäärän laskemiseksi vähennetään ne äänet, jotka liittyvät kohdeyritykselle itselleen tai sen tytäryritykselle kuuluviin osakkeisiin tai osuuksiin. Omissa nimissään mutta toisen lukuun toimivan henkilön äänimäärät luetaan kuuluvaksi sille, jonka lukuun toimitaan. 

Ehdotettu 2 momentti vastaa pääosin Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain 3 §:n 2 momenttia. Muutoksena voimassa olevaan lainsäädäntöön esitetään, että valtioneuvoston lupa tarvitaan myös tytäryrityksen perustamiseen, kun tytäryrityksen osakkeiden arvo on huomattava tai Metsähallituksen ja tytäryrityksen yhtiösuhdetta muutoin on pidettävä merkittävänä.  

Liikelaitoksen toimitusjohtaja ja hallitus vastaisivat siitä, että merkittävät tytäryrityksen perustamista, hankintaa, yhtiöittämistä ja myyntiä koskevat asiat saatetaan asianomaisen ministeriön harkittavaksi ja edelleen tarvittaessa valtioneuvoston käsittelyyn. Yhtiösuhteen merkittävyyteen vaikuttaisivat perustettavan yhtiön osakepääoma, liikelaitoksen omistusosuus yhtiössä, yhtiön toimiala, yhtiön riskienhallinta, yhtiön toiminta-alue ja muut edellä todetun kaltaiset seikat. Lähtökohtana on, että ulkomaille suuntautuva toiminta olisi mahdollista vain osakeyhtiömuodossa ja että valtioneuvosto aina päättäisi tällaisen toiminnan käynnistämisestä. Metsähallituksen liiketoimintaa ohjaavana ministeriönä maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen tulisi omistajaohjaukseen liittyen käsitellä Metsähallituksen tytäryhtiöpolitiikkaa. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin toisen virkkeen mukaan edellä mainittuja periaatteita ja hallinnollisia menettelyjä noudatettaisiin vastaavasti hankittaessa ja luovutettaessa osakkuuksia ja jäsenyyksiä muussa yrityksessä. Säännöstä voidaan soveltaa kaikkeen, siinä säädetyt tunnusmerkit täyttävään yhteistoimintaan riippumatta sen oikeudellisesta muodosta. Pykälän 2 momentin kolmannen virkkeen mukaan valtion kiinteistövarallisuuden luovuttamisessa noudatettaisiin kuitenkin luovutuslakia.  

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan Metsähallitus ja sen metsätalousliiketoimintaa harjoittava tytäryhtiö olisivat keskenään julkisista hankinnoista annetun lain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla sidossuhteessa. Metsähallitus voisi ostaa palveluja tytäryritykseltään ilman tarjouskilpailua. Säännös olisi luonteeltaan selventävä. Yhteisön oikeudessa hankintayksikön ja siihen sidossuhteessa olevan yksikön välisiä sopimuksia ei ole katsottu hankintasopimuksiksi. Metsätalousliiketoimintaa harjoittava tytäryhtiö voisi myydä metsänhoitopalveluja vain konsernin sisällä tai tämän lain soveltamisalaan kuuluville tahoille. Tällaisia palveluja olisivat esimerkiksi puuston hakkuut myytäviltä maa-alueilta tai tiealueilta tai puuston poisto puolustusvoimien tarpeisiin käytettäviltä alueilta. Vastaavasti tytäryhtiö voisi ostaa Metsähallitukselta palveluja, kuten hallinto- ja paikkatietopalveluja.  

Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan liikelaitos ei saisi antaa tytäryrityksilleen konserniavustuksia. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuutussäännös, jonka mukaan tarkempia säännöksiä Metsähallituksen tytäryritysten liiketoiminnan liittymisestä Metsähallituksen liiketoimintaan, tytäryritysten osakkeiden arvon huomattavuudesta sekä Metsähallituksen ja tytäryritysten yhtiösuhteen merkittävyydestä annetaan tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella. 

5 §.Julkiset hallintotehtävät. Pykälässä säädettäisiin Metsähallituksen julkisista hallintotehtävistä. Ehdotettavaan lakiin perustuvien tehtävien lisäksi Metsähallitukselle on annettu julkisia hallintotehtäviä useissa erityislaeissa. Perustuslakiin perustuvalla julkisen hallintotehtävän käsitteellä tarkoitetaan verraten laajaa hallinnollisten tehtävien kokonaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon, yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon sekä julkisten palveluiden tuottamiseen liittyviä tehtäviä. Metsähallitukselle säädetyt julkiset hallintotehtävät säilyisivät esityksessä asiallisesti ennallaan. Pykälän 1 momentissa todettaisiin informatiivisena asiana, että Metsähallitus hoitaa ja käyttää sen hallinnassa julkisten hallintotehtävien hoitamista varten olevaa maa- ja vesiomaisuutta. Lisäksi 1 momentissa todettaisiin, että julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitetulla maa- ja vesiomaisuudella ei ole tuottovaatimusta.  

Metsähallitukselle osoitetut julkiset hallintotehtävät liittyvät pääsääntöisesti valtion maa- ja vesiomaisuuden hallintaan. Metsäpuiden siementen hankintaan ja varmuusvarastointiin liittyvät tehtävät sekä yksityisten luonnonsuojelualueiden hoito ja eräiden uhanalaisten eliölajien seurantatehtävät eivät liity välittömästi valtion maa- ja vesiomaisuuden hallintaan, mutta niiden osoittaminen Metsähallitukselle on liikelaitoksen muut tehtävät huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Tähän esitykseen perustuvia Metsähallituksen julkisia hallintotehtäviä olisivat eräät valtion talousarvion määrärahoilla hoidettavat luonnonsuojelulain mukaisiin luontotyyppien ja lajien suojeluun sekä kulttuuriomaisuuden vaalimiseen liittyvät tehtävät, luonnonsuojelualueiden hankinta ja hoito, luonnon virkistyskäyttöön liittyvien luonto- ja retkeilypalveluiden tuottaminen, riista- ja kalataloudellisten hankkeiden toteuttaminen sekä metsäpuiden siementen hankintaan ja varmuusvarastointiin liittyvät tehtävät. Lakiin ei enää otettaisi mainintaa uittoon tai vesilakiin liittyvistä tehtävistä, koska uudessa vesilaissa (587/2011) sellaisia ei Metsähallitukselle ole osoitettu. 

Valtion kiinteistöstrategiaa koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti on vuoden 2014 alusta lukien kulttuurihistoriallisin perustein siirretty strategisen kiinteän kansallisomaisuuden hallinta Museovirastolta Metsähallitukselle ja Senaatti-kiinteistöille. Pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja kulttuuriomaisuuden vaalimiseen liittyviä tehtäviä hoidettaisiin niitä varten myönnettävillä määrärahoilla myös muilla kuin julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitetuilla alueilla. 

Luonto- ja retkeilypalveluja olisivat muun muassa talousarviossa osoitetulla rahoituksella toteutettavat retkeilyreittien ja retkeilyyn sekä luonto-opetukseen liittyvän palvelu- ja opastusvarustuksen rakentaminen ja ylläpito. 

Riista- ja kalataloudellisilla hankkeilla tarkoitettaisiin talousarviossa osoitetulla rahoituksella ja metsästys- ja kalastusluvista sekä metsästys- ja kalastusoikeuksien vuokraamisesta saatavilla tuloilla toteutettavia kala- ja riistakannan hoitoon liittyviä hankkeita. Tällaisia ovat muun muassa metsäpeurakannan vakiinnuttamiseen liittyvät toimenpiteet, Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden kalavesien yleishyödyllinen hoito, pienpetojen poisto erityisesti saaristossa sekä riekon elinympäristöjen parantaminen suoalueilla. 

Metsäpuiden siementen hankintaan ja varmuusvarastointiin liittyvillä tehtävillä tarkoitettaisiin talousmetsistä suoritettavaa metsäpuiden siementen hankintaa ja varmuusvarastointia Pohjois-Suomen alueella, jossa metsäpuiden siemenhuolto perustuu harvoin toistuvien luontaisten siemensatojen tehokkaaseen hyödyntämiseen. Tehtävä ei koskisi siemenviljelyksillä tapahtuvaa metsäpuiden siementuotantoa, joka tapahtuu kilpailluilla markkinoilla. 

Metsähallituksen erävalvontatoiminnalla edistetään ja valvotaan Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion alueiden käytön lainmukaisuutta sekä ennalta ehkäistään ja selvitetään valtion maan käyttöön liittyviä rikoksia. Erävalvonnasta säädetään Metsähallituksen erävalvonnasta annetussa laissa (1157/2005). 

Erityislaeissa Metsähallitukselle on säädetty lukuisia julkisia hallintotehtäviä. Metsähallitus hoitaa luonnonsuojelulakien nojalla perustettuja luonnonsuojelualueita. Metsähallitus tekee luonnonsuojelulain nojalla luonnonsuojelualueiden käyttöön liittyviä yksittäisiä hallintopäätöksiä, jotka koskevat muun muassa liikkumisrajoituksia ja poikkeuksien myöntämistä alueiden rauhoitussäännöksistä. Luonnonsuojelulain 20 §:n mukaan Metsähallitus antaa luonnonsuojelualueelle järjestyssäännön, jossa annetaan alueen luonnonsuojelullisten arvojen säilymisen kannalta tarpeellisia määräyksiä alueella kävijöille, mukaan lukien mahdolliset liikkumisrajoitukset. Erämaalain nojalla Metsähallitus laatii erämaille hoito- ja käyttösuunnitelman, jonka ympäristöministeriö vahvistaa. Kolttalain 55 §:n mukaan Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikkö toimii yhtenä lain täytäntöönpanoviranomaisena.  

Muita julkisia hallintotehtäviä Metsähallitukselle kuuluu kalastuslain, maastoliikennelain, metsästyslain, porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain, poronhoitolain sekä mainittuihin lakeihin perustuvien säädösten nojalla. Tehtävät koskevat Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion alueiden käytön yleistä valvontaa sekä yksittäisten hallintopäätösten tekemistä luontaiselinkeinojen harjoittajille, koltille sekä eräiden Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien muille asukkaille lain nojalla kuuluvista erityisoikeuksista Metsähallituksen alueiden käyttöön porotalouden ja muiden luontaiselinkeinojen harjoittamista varten. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa Metsähallitukselle on annettu merenhoidon seurantaan liittyviä tehtäviä. 

Yleiset vesialueet pohjineen ovat, Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta, valtion omaisuutta ja Metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa, jollei jonkin niihin kuuluvan alueen osalta säädetä tai valtioneuvoston päätöksellä määrätä toisin. Oikeudesta yleisiin vesialueisiin annetun lain mukaisia Metsähallitukselle kuuluvia tehtäviä ei enää todettaisi julkisiksi hallintotehtäviksi, koska lain mukaan Metsähallitukselle kuuluu yleisellä vesialueella vain omistajanhallintatehtäviä, joihin ei liity yleisempää yhteiskunnallista intressiä. Yleisistä vesialueista annetun lain mukaan Metsähallitus voi antaa tai luovuttaa yleisellä vesialueella toteutettavalle hankkeelle tai toimenpiteelle omistajan luvan, minkä lisäksi hanke tai toimenpide tarvitsee yleensä vesilain, kaivoslain (621/2011), maa-aineslain (555/1981) tai maankäyttö- ja rakentamislain (132/1999) mukaisen luvan. 

3 luku Toimintaa koskevat velvoitteet

6 §.Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet. Pykälässä säädettäisiin sellaisista 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuista yhteiskunnallisista velvoitteista, joiden puitteissa Metsähallitus harjoittaa liiketoimintaa. Velvoitteet rajoittaisivat liiketoimintaa, minkä vuoksi ne otettaisiin huomioon Metsähallituksen tavoitteita asetettaessa. 

Pykälän 1 momentin mukaan biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen olisi Metsähallituksen kaikkea liiketoimintaa rajaava reunaehto. Biologisella monimuotoisuudella tarkoitettaisiin mihin tahansa ekosysteemiin tai ekologiseen kokonaisuuteen kuuluvien elävien eliöiden vaihtelevuutta, johon laskettaisiin myös lajin sisäinen ja lajien välinen sekä ekosysteemin monimuotoisuus. Biologinen monimuotoisuus tulisi luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana ottaa riittävästi huomioon metsien, meren ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö on tulosohjauksessaan edellyttänyt, että Metsähallitus osallistuu Maa- ja metsätalouden kansallisen kasvigeenivaraohjelman toteuttamiseen hallinnoimillaan alueilla. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös Metsähallituksen velvollisuudesta ottaa toiminnassaan huomioon luonnon virkistyskäytön vaatimukset. Näillä vaatimuksilla tarkoitettaisiin muun muassa metsien hakkuu- ja uudistamistoimenpiteiden sekä muun maankäytön toteuttamista matkailualueiden ja -reittien vaikutuspiirissä siten, että haitat maisema-arvoille ja luontoelämyksille jäisivät mahdollisimman pieniksi. Kyseessä oleva velvoite vastaa voimassa olevaan metsähallituslakiin sisältyvää velvoitetta. 

Pykälän 1 momentin mukaan Metsähallituksen olisi edelleen otettava huomioon myös työllisyyden edistämisen vaatimukset. Velvoite vastaa voimassa olevaa lakia.  

Maa- ja metsätalousministeriö on tarkentanut vuosittain tuloskirjeellä Metsähallituksen yhteiskunnallisten velvoitteiden toteuttamistapaa. Esimerkiksi vuonna 2013 työllisyyden edistämisen vaatimuksen huomioon ottamiseksi Metsähallitus hyödynsi kestävät hakkuumahdollisuudet täysimääräisesti ja panosti metsänhoitoon ja tienrakennukseen hyvän omaisuuden hoidon edellyttämällä tasolla. Metsähallitus ei myöskään lomauttanut metsänhoidon ja puunhankinnan suorittavan työn henkilöstöä tammi–maaliskuussa, jolloin työn tuottavuus on alhaisimmillaan, vaikka lainsäädännöllistä estettä lomauttamiseen ei ole ollut. Velvoitteesta aiheutuneet kustannukset ovat vuositasolla noin 3 milj. euroa josta metsureiden ympärivuotinen työllistäminen aiheuttaa suurimman osan. Hakkuumahdollisuuksien tasainen hyödyntäminen on tärkeätä myös teollisuuden puuhuollon kannalta. 

Työllisyyden edistämistä koskevien vaatimusten huomioon ottamisessa ei ole kyse työllistämisvelvoitteesta. Ehdotettu työllisyyden vaatimusten huomioon ottaminen voitaisiin osaltaan toteuttaa myös siten, että Metsähallitukselta edellytettäisiin muita toimijoita tasaisempaa tuloutusta ja sitä kautta tasaisempaa työllistämistä erilaisissa suhdannetilanteissa. Metsätyön rakennemuutos ja Metsähallituksen vakinaisen metsurikunnan ikääntyminen tulevat jatkossa joka tapauksessa vähentämään metsurien määrää. Erikseen on todettava, että työllisyyttä koskevien vaatimusten huomioon ottaminen ei sinällään estä Metsähallitusta toteuttamasta tarpeellisia toiminnan rationalisointia ja kehittämistä koskevia toimenpiteitä. Tällaisten toimenpiteiden yhteydessä on mahdollista vähentää henkilöstöä, jos työvoiman tarve vähenee olennaisesti ja pysyvästi taloudellisista, tuotannollisista tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä. Taloudellisena syynä voidaan pitää esimerkiksi valtioneuvostotasolla asetetun tuloutustavoitteen saavuttamista. Metsähallitus voisi myös lomauttaa henkilöstöään, jos olosuhteet sitä vaativat ja työsopimuslain mukaiset lomauttamisen edellytykset täyttyvät 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan metsähallituslain 4 §:n 2 momenttia vastaavasti Metsähallituksen yhteiskunnallisista velvoitteista saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella. Ehdotuksen mukaan saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu olisi sovitettava yhteen siten, että saamelaisille alkuperäiskansana perustuslaissa säädetty oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan olisi mahdollista. Saamelaisten kulttuuriin kuuluviksi katsotaan myös saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, metsästys ja kalastus. Säännös ei tarkoittaisi, että sanottujen luontaiselinkeinojen harjoittamiseen liittyvät oikeudet kuuluisivat vain saamelaisille ottaen huomioon, että ne ovat jo kauan kuuluneet osaksi kaikkien Pohjois-Suomen paikallisten asukkaiden elämää.  

Saamelaisten oikeudesta kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskevaan itsehallintoon säädetään saamelaiskäräjistä annetussa laissa. Metsähallitusta koskevalla lakiesityksellä ei ole tarkoitus puuttua sanotun lain sisältöön. Näin muun muassa lain 9 §:ään sisältyvä neuvotteluvelvoite koskee edelleen Metsähallitusta pykälässä tarkoitetuissa asioissa saamelaisten kotiseutualueella. Lain mukainen saamelaisten kotiseutualue käsittää Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueet sekä Sodankylän kunnasta Lapin paliskunnan alueen. 

Saamelaisiin kuuluvan kolttaväestön ja koltta-alueen elinolosuhteiden ja toimeentulomahdollisuuksien edistämisestä sekä kolttakulttuurin ylläpitämisestä ja edistämisestä säädetään kolttalaissa (253/1995). Siinä säädetyt Metsähallituksen velvoitteet kuten lain 56 §:ssä säädetty kuulemisvelvoite koskisi tämän lain mukaista Metsähallitusta. 

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin myös säännös Metsähallituksen velvollisuudesta sovittaa yhteen luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu poronhoitolaissa tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään. Poronhoitolain mukaan maata ei saa käyttää erityisellä poronhoitoalueella siten, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Maan luovuttaminen ja vuokraaminen alueelta on mahdollista vain ehdolla, että luovutuksen saaja tai vuokramies ei ole oikeutettu korvaukseen porojen aiheuttamista vahingoista. Poronhoitolain 53 §:n mukaan viranomaisen on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa, kun se suunnittelee valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä. Neuvotteluvelvoite koskee Metsähallitusta. Säännös ei lisäisi Metsähallituksen velvoitteita poronhoitolaissa säädetyistä. 

Poronhoitolain velvoitteiden huomioon ottaminen Metsähallituksen toiminnassa on käytännössä järjestetty poronhoitoalueella, saamelaisten kotiseutualuetta lukuun ottamatta, Metsähallituksen ja Paliskuntain yhdistyksen välisillä sopimuksilla neuvottelumenettelyistä sekä Metsähallituksen toiminnan ja poronhoidon yhteensovittamisesta.  

Sopimusten mukaan metsä- ja porotalouden yhteensovittaminen tapahtuu paliskunnittaisissa neuvotteluissa, joissa käydään vuosittain läpi alueen hakkuut ja muut metsänhoidolliset toimet sekä todetaan jo tehdyt toimet. Samalla sovitaan, miten yhteistyö hoidetaan porotaloudelle tärkeissä kohteissa. Tavoitteena on kehittää yhdessä metsänhoitotapoja, joilla porotalouden tarpeet otetaan huomioon. 

Metsähallitus on sitoutunut antamaan poronhoitoalueella lupia haaskoille ainoastaan Kainuussa, jossa haaskoista sovitaan paikallisesti Metsähallituksen ja paikallisten paliskuntien välillä. Muualla lupia haaskojen pitämiseen annetaan vain tutkimus-, selvitys- ja suojelutarkoituksiin. Metsähallitus tukee porolaidunten tilaa koskevia tutkimuksia. 

Metsähallitus on sitoutunut ottamaan porotalouden edut huomioon maata vuokrattaessa, vaihdettaessa ja myytäessä, niin ettei niiden kohteena ole porotalouden tuotantoalueet, kuten esimerkiksi erotus- tai merkintäalueet. Erityisellä poronhoitoalueella maanvaihdot, kaupat ja vuokraukset keskitetään pääsääntöisesti kaava-alueille. Kaava-alueiden ulkopuolisesta toiminnasta pyydetään paliskunnalta kirjallinen lausunto. Suojelualueiksi hankittavien yksityismaiden vaihtomaiksi kaavoittamatonta maata luovutetaan erityisellä poronhoitoalueella vain tämän alueen sisällä tapahtuvissa vaihdoissa. 

Saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien kanssa on vuosina 2009 ja 2010 tehty erilliset sopimukset metsätalousalueiden käytöstä ja tärkeimpien laidunalueiden säilyttämisestä 20 vuoden ajan metsätaloustoimien ulkopuolella. Lisäksi Metsähallitus on vuonna 2006 niin sanotussa dialogiprosessissa sopinut luonnonsuojelujärjestöjen kanssa Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelusta. Näistä sopimuksista on tarkoitus pitää edelleen kiinni. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi voimassa olevaa metsähallituslakia vastaavasti säännös Metsähallituksen velvollisuudesta varautua hoitamaan tehtäviään myös poikkeusoloissa. Suurimpana valtion metsien haltijana Metsähallituksen tulisi varautua hoitamaan tehtäviään, muun muassa osaltaan huolehtimaan teollisuuden puuhuollosta, poikkeusolojen erityisolosuhteet huomioon ottaen. Säännöksessä tarkoitettuja tehtäviä olisivat ainakin poikkeusolojen suunnittelu yhdessä keskeisten asiakkaiden kanssa ja varautuminen tehtävien hoitamiseen poikkeusoloissa laadittavien suunnitelmien mukaan. 

Säännöksen 4 momentissa toistettaisiin pelastuslaissa Metsähallitukselle säädetty velvollisuus asiantuntija-avun antamisesta pelastusviranomaisille metsäpalojen torjunnassa sekä omatoimisesta varautumisesta metsäpalojen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan hallinnassaan olevilla valtion mailla yhteistoiminnassa pelastusviranomaisten kanssa. Varautumisella tarkoitettaisiin muun muassa metsäpalojen torjuntaa koskevien suunnitelmien tekoa, tarpeellisia kalustohankintoja ja palojen torjunnan kannalta välttämättömien kulkuyhteyksien kunnossapidosta huolehtimista. 

Ehdotetun lain mukaan ministeriö päättää Metsähallituksen palvelu- ja muista toimintatavoitteista sekä tulos- ja tuloutustavoitteista eduskunnan hyväksyttyä talousarvion käsittelyn yhteydessä Metsähallituksen keskeiset palvelu- ja muut toimintatavoitteet. Koska tässä pykälässä tarkoitettujen yhteiskunnallisten velvoitteiden noudattaminen perustuisi suoraan lakiin eikä erikseen tehtävään tilaukseen tai toimeksiantoon, otettaisiin velvoitteiden vaikutukset huomioon Metsähallituksen tulosta alentavana tekijänä palvelu- ja muiden toimintatavoitteiden asettamisen yhteydessä. Tätä koskeva säännös otettaisiin pykälän 5 momenttiin. 

Metsähallituksen liiketoiminnan ja muiden tehtävien sekä tässä pykälässä ehdotettujen yhteiskunnallisten velvoitteiden yhteensovittaminen edellyttää, että velvoitteiden merkitystä tarkastellaan säännönmukaisesti osana ohjaavien ministeriöiden ja Metsähallituksen välistä tulos- ja muuta omistajaohjausta. Metsähallituksen sisällä velvoitteet olisi otettava huomioon toiminnan kokonaissuunnittelussa, johon sidosryhmille ja kansalaisille on varattava mahdollisuus osallistua. Toiminnan suunnittelun ja velvoitteiden käsittelyn yhteydessä on huolehdittava lakisääteisistä neuvottelu- ja kuulemisvelvoitteista. 

Ehdotetussa pykälässä säädettyjen yhteiskunnallisten velvoitteiden huomioon ottaminen edellyttää velvoitteiden vaikutusten arvioinnin järjestämistä siten, että velvoitteiden taloudelliset vaikutukset ovat selvästi todettavissa. Tarkoituksena on, että Metsähallituksessa jatketaan taloudellista, ekologista ja sosiaalista kestävyyttä kuvaavien mittareiden käyttöä vaikutusten arvioimiseksi siten kuin siitä palvelu- ja muiden toimintatavoitteiden asettamisen yhteydessä päätetään. Tarkoituksena on, että tässä pykälässä tarkoitettujen yhteiskunnallisten velvoitteiden taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia käsitellään tarvittavalla tavalla Metsähallituksen toimintakertomuksessa. 

7 §.Muut yhteiskunnalliset velvoitteet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti sellaisista 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuista yhteiskunnallisista velvoitteista, joista aiheutuva taloudellinen rasitus korvattaisiin Metsähallitukselle talousarvioon otettavalla määrärahalla. Ehdotetun pykälän mukaan Metsähallituksen toiminnassa otettaisiin huomioon tutkimuksen, opetuksen, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen maankäytön tarpeet. Tarkoituksena on, että menettelyistä tehdään sopimukset Metsähallituksen ja muiden tämän velvoitteen perusteella valtion maita käyttävien organisaatioiden välille, jollei sopimuksia jo ole tehty. Valtion maita käyttävät organisaatiot suorittaisivat käytössään olevista alueista korvauksen, joka kattaisi Metsähallitukselle sopimuksesta aiheutuvan menetyksen. Tarkoituksena on, että valtion maita käyttävien valtion virastojen ja laitosten määrärahojen mitoituksessa otettaisiin huomioon korvaukset, joilla katetaan velvoitteiden täyttämisestä Metsähallituksen liiketoiminnalle aiheutuvat haitat. 

Puolustusvoimien maankäytön tarpeet, jotka ovat tässä pykälässä tarkoitetusta maankäytöstä laajin, tarkoittavat lähinnä alueiden käyttöä harjoitus- ja ampuma-alueiksi niihin liittyvine suojavyöhykkeineen. Tutkimuksen ja opetuksen tarpeet liittyisivät lähinnä metsätalouteen ja luonnonsuojeluun sekä riista-, kala- ja porotalouteen. Uusiutuvien luonnonvarojen ohella säännöksen velvoitteilla tarkoitettaisiin geologisen tutkimuksen ja geologisen varannon selvittämiseen ja hyödyntämiseen liittyviä tutkimustarpeita. 

Metsähallituksen hallinnassa olevia valtion alueita on käytetty tutkimus- ja opetustoimintaan jo vanhastaan Metsähallituksen ja toiminnasta vastaavien viranomaisten ja laitosten välisin sopimuksin. Sama koskee Metsähallituksen alueiden käyttöä puolustuslaitoksen ja rajavartiolaitoksen tarpeisiin. Koska puolustusvoimilla ei ole tarvittavia omia alueita eikä omaa maanhallinta- ja hankintaorganisaatiota, Metsähallitus hankkii ensisijaisesti puolustusvoimien tarpeisiin maa-alueita noin 1,7 miljoonalla eurolla vuodessa, mikäli maa- ja metsätalousministeriö ja puolustusministeriö eivät ole sopineet korkeammasta investointikehyksestä. Vuosittaisesta maanhankintatavoitteesta on sovittu puolustusvoimien ja Metsähallituksen välisessä puitesopimuksessa ja tavoitetta on tarkennettu kehyskausille tulosohjauksen yhteydessä puolustushallinnon, maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen välillä. Aluehankintoja Metsähallitus suorittaa puolustusvoimien tarpeisiin tarvittaessa myös aluevaihdoilla.Hankittavat alueet jäävät Metsähallituksen liiketoiminnan omaisuudeksi ja niitä käytetään myös Metsähallituksen liiketoimintaan. Puolustusvoimien ja Metsähallituksen välisessä sopimuksessa on myös sovittu, että puolustusvoimat suorittaa käytössään olevista alueista vuokran, joka on tarkoitettu kattamaan Metsähallituksen liiketoiminnalle asiasta aiheutuvan menetyksen. 

4 luku Metsähallituksen ohjaus

8 §.Eduskunnan ja valtioneuvoston ohjaustoimivalta. Ehdotettuun pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi keskeiset eduskunnan ohjausvaltaa koskevat säännökset. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtioneuvoston asetuksenantotoimivallasta ja valtioneuvoston toimivallasta antaa määräyksiä ja ohjeita. 

Pykälän 1 momentti vastaa pääosin Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain 8 §:n 1 momenttia. Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan eduskunta hyväksyisi edelleen liikelaitoksen palvelu- ja muut toimintatavoitteet. Tarkoituksena on kehittää tavoitteenasettelua niin, että tavoitteet olisivat aiempaa paremmin mitattavissa ja seurattavissa. Tämä edellyttää abstraktien ja yleisluonteisten tavoitteiden muuttamista konkreettisiksi ja mitattaviksi osatavoitteiksi. Palvelu- ja muut toimintatavoitteet voisivat sisältää myös esimerkiksi matkailun edellytysten edistämiseen liittyviä tavoitteita. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan eduskunta hyväksyisi Metsähallituksen peruspääoman korotuksen ja alennuksen sekä päättäisi määrärahan ottamisesta talousarvioon myönnettäväksi Metsähallituksen peruspääoman korottamiseen. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan eduskunta antaisi Metsähallitukselle suostumuksen ottaa liiketoimintansa rahoittamiseksi lainaa. Julkisten hallintotehtävien hoitoa ei kuitenkaan rahoiteta lainavaroin. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan eduskunnan Metsähallituksen investointeja koskeva ohjaustoimivalta koskisi tilikauden investointeja koskevien päätösten enimmäismäärää sekä seuraavia tilikausia koskevien investointipäätösten enimmäismäärää. Koska julkisten hallintotehtävien hoito rahoitettaisiin talousarvioon otettavilla määrärahoilla, eduskunta päättäisi investoinneista vain liiketoiminnan osalta. Tarkoituksena on, että Metsähallitus raportoisi toimintakertomuksessaan investoinneistaan, niiden ajoittumisesta sekä investointeja koskevista sitoumuksistaan. Yhdenmukaisesti vuoden 2010 liikelaitoslaissa omaksutun periaatteen kanssa investointeja ohjattaisiin tilikausittain aiemman varainhoitovuotta koskevan ohjauksen sijaan.  

Metsähallitukseen sovellettavaa vanhan liikelaitoslain 8 §:n 1 momentin 5 kohdan säännöstä suostumuksen antamisesta takaukseen Metsähallituksen tytäryrityksen lainan vakuudeksi ei ole tarkoitus ottaa lakiin, koska lain 29 §:n 2 momentin mukaan tällaiset toimet olisi kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi Metsähallitukselta kielletty. 

Eduskunta käyttäisi 1 momentissa tarkoitettua ohjaustoimivaltaansa valtion talousarvin käsittelyn yhteydessä. 

Pykälän 2 momentiksi ehdotetaan otettavaksi valtioneuvoston ohjaustoimivaltaa koskeva säännös. Valtioneuvosto voisi antaa määräyksiä ja ohjeita liikelaitoksen toiminnasta ja taloudesta. Kysymykseen tulisivat lähinnä Metsähallituksen toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten johdosta Metsähallitukselle ja sitä ohjaaville ministeriöille, muille liikelaitoksille tai yleisesti liikelaitoksille ja muulle valtion hallinnolle annettavat liikelaitosten toimintaa koskevat ohjeet. Ne voisivat koskea myös sellaisia valtion etua koskevia asioita, jotka voitaisiin määrätä salassa pidettäväksi. Tämä ohjaustoimivalta perustuisi perustuslain 65 §:n 1 momenttiin. Pykälän 2 momentti vastaa Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain 8 §:n 4 momenttia 

9 §.Ministeriön ohjaustoimivalta. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin Metsähallitusta koskevasta ohjaavien ministeriöiden ohjaustoimivallasta. Koska Metsähallitus olisi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla oleva liikelaitos, pykälän 1 momentin ensimmäiseen virkkeeseen ehdotetaan otettavaksi informatiivinen säännös, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriö tulosohjaa Metsähallitusta. Momentin toisen virkkeen mukaan ympäristöministeriö tulosohjaa Metsähallitusta ministeriön ohjausvastuulle säädettyjen 5 §:ssä tarkoitettujen julkisten hallintotehtävien hoidossa. Momentti vastaa asialliselta sisällöltään voimassa olevaa lainsäädäntöä ja noudatettua käytäntöä. 

Ehdotetun pykälän 2 momentti koskee Metsähallituksen palvelu- ja muista toimintatavoitteista päättämistä eduskunnan kyseisiä tavoitteita koskevan päätöksen rajoissa ja tulos- ja tuloutustavoitteesta päättämistä. Edellä mainituista tavoitteista päättäminen kuuluisi toimialojen mukaisesti ohjaaville ministeriöille. Tavoitteita asetettaessa noudatetaan valtion omistajapoliittisia periaatteita. Käytäntönä on ollut, että Metsähallituksen liiketoiminnan osalta on tehty tulos- ja tuloutustavoitteesta erillinen päätös palvelu- ja muista toimintatavoitteista. Noudatettua käytäntöä on tarkoitus jatkaa. Julkisten hallintotehtävien osalta palvelu- ja muista toimintatavoitteista voitaisiin päättää esimerkiksi tulossopimuksessa. 

Metsähallituksen toiminnan tulee olla taloudellisesti kannattavaa niin, että se voi vastata toimintansa kehittämisestä ja että se voi tulouttaa osan voitostaan valtiolle. Metsähallituksen tuloutustavoitteilla tarkoitetaan euromäärää, jonka tulouttaminen osakeyhtiön osingon tapaan on asetettu tavoitteeksi. Tuloutus tapahtuu valtion talousarvioon. Ehdotettu 2 momentti vastaa asialliselta sisällöltään Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain 8 §:n 2 momenttia. Uutena ministeriölle kuuluvana tehtävänä momentissa todettaisiin peruspääoman muutosta koskevan eduskunnan päätöksen toimeenpanopäätöksen tekeminen silloin, kun se olisi tarpeellista. Tavanomaista on, että Metsähallituksen hallintaan siirretään esimerkiksi valtiolle perintönä tulleita kiinteistöjä. Eduskunnan korotettua peruspääomaa peruspääomaan siirrettyjen kiinteistöjen yhteenlasketulla arvolla ministeriö toteaisi peruspääomaan kuuluvat kiinteistöt ja kiinteistökohtaiset arvot.  

Pykälän 3 momentin mukaan asianomainen ministeriö päättäisi Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitoon osoitettujen määrärahojen käyttämisestä ja maksamisesta. Metsähallituksen tulisi laatia julkisten hallintotehtävien hoidosta erillinen selvitys. 

5 luku Metsähallituksen organisaatio ja hallinto

10 §.Metsähallituksen organisaatio. Ehdotettuun pykälään otettaisiin perussäännös Metsähallituksen organisaatiosta. Pykälän 1 momentin mukaan Metsähallituksessa olisi hallitus ja toimitusjohtaja sekä erillinen julkisia hallintotehtäviä hoitava yksikkö.  

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tai Metsähallituksen työjärjestyksellä määrättäisiin Metsähallituksen organisaatioon kuuluvista muista yksiköistä ja toiminnoista. Metsähallituksen toiminnan joustavuuden varmistamiseksi lakitasoisilla säännöksillä ei ole tarkoituksenmukaista säätää organisaatiosta enempää kuin on välttämätöntä. Koska Metsähallitukselle uskottuja julkisia hallintotehtäviä hoitava yksikkö organisoitaisiin laintasoisin säännöksin, ehdotettua 2 momenttia sovellettaisiin liiketoimintatehtäviin. 

11 §.Hallitus. Ehdotetun pykälän mukaan Metsähallituksella on hallitus, jossa on enintään kahdeksan jäsentä. Valtioneuvosto nimittäisi hallituksen jäsenet enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja määräisi jäsenistä yhden puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi. Hallituksen jäsenen tulisi olla kilpailutilanteen edellyttämällä tavalla riippumaton. Vähintään yhden hallituksen jäsenen tulisi edustaa Metsähallituskonsernin henkilöstöä ja hänen tulisi olla Metsähallituksen tai sen tytäryhtiön palveluksessa. Metsähallituksen toimitusjohtaja ei voisi toimia hallituksen jäsenenä. Valtioneuvosto vapauttaisi hallituksen tai sen jäsenen tehtävästään.  

Ehdotettu säännös vastaa pääperiaatteiltaan vanhan liikelaitoslain 9 §:n ja Metsähallituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n säännöksiä. Säännös poikkeaa Metsähallitukseen sovellettavasta lainsäädännöstä siten, että henkilöstöä edustava jäsen voisi olla palvelussuhteessa myös liikelaitoksen tytäryhtiöön eikä Metsähallituksen toimitusjohtaja voisi toimia hallituksen jäsenenä. Kun merkittävä osa Metsähallituksen henkilöstöstä siirtyisi Metsähallituksen omistamaan tytäryhtiöön, on tarkoituksenmukaista ottaa henkilöstön edustusta liikelaitoksen hallituksessa säänneltäessä konsernirakenne huomioon. Toimitusjohtaja on hallituksen esittelijä ja hallituksen päätösten toimeenpanija. Hallitus valvoo toimitusjohtajaa. Toimitusjohtajan aseman sekä hallituksen ja toimitusjohtajan välisten suhteiden selkeyttämiseksi lakiin tulisi ottaa nimenomainen säännös, jonka mukaan toimitusjohtaja ei ole kelpoinen hallitukseen.  

Metsähallituksen hallituksella on merkittäviä ja laajakantoisia tehtäviä, jotka koskevat koko Metsähallituksen toimialaa. Hallitus johtaa sekä liiketoimintaa että Metsähallituksen yhteiskunnallisten velvoitteiden toimeenpanoa. Tämä asettaa vaatimuksia hallituksen jäsenten osaamispohjalle, joka on otettava huomioon hallituksen jäseniä valittaessa.  

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös hallituksen jäsenen esteellisyydestä ja kelpoisuudesta. Ehdotetun momentin mukaan hallituksen jäseneen sovellettaisiin, mitä osakeyhtiölain (624/2006) 6 luvun 4 §:ssä ja 10 §:n 1 momentissa säädetään osakeyhtiön hallituksen jäsenen esteellisyydestä ja kelpoisuudesta. Osakeyhtiölain 6 luvun 4 §:n säännökset kieltävät hallituksen jäsenen osallistumisen hänen ja yhtiön välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn. Hallituksen jäsen ei myöskään saa osallistua yhtiön ja kolmannen välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn, jos hänellä on odotettavissa siitä olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa yhtiön edun kanssa. Osakeyhtiölain 6 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan hallituksen jäsenenä ei voi olla oikeushenkilö eikä alaikäinen tai se, jolle on määrätty edunvalvoja, jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu tai joka on konkurssissa. Liiketoimintakiellon vaikutuksesta kelpoisuuteen säädetään liiketoimintakiellosta annetussa laissa (1059/1985). 

Valtioneuvosto vapauttaisi hallituksen tai sen jäsenen tehtävästään. Vapauttaminen tulisi kysymykseen jäsenen tai koko hallituksen omasta pyynnöstä, mutta myös silloin kun Metsähallituksen tilanne tai sen toiminnan kehittäminen sitä edellyttää. 

Ehdotetun lain 43 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hallituksen kokoonpanosta, tehtävistä, asettamisesta, päätösvallasta ja jäsenten kelpoisuudesta sekä hallituksen jäsenten palkkioista. 

12 §.Hallituksen tehtävät. Metsähallitukseen sovellettavassa vanhan liikelaitoslain 10 §:ssä määritellään Metsähallituksen hallituksen tehtävät. Sen nojalla hallitus ohjaa ja valvoo liikelaitoksen toimintaa ja huolehtii siitä, että liikelaitoksen hallinto ja toiminta on asianmukaisesti järjestetty. Hallitukselle kuuluu liikelaitoksen toiminnalle tarpeellisen organisaation luominen, organisaation toiminnan ohjaus ja valvonta sekä organisaation toiminnan järjestäminen ja turvaaminen. Hallituksen velvollisuutena on huolehtia liikelaitoksen kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan asianmukaisesta järjestämisestä. Säännöksen nojalla hallituksen tulee huolehtia siitä, että liikelaitoksessa on asianmukainen valvontajärjestelmä. Ehdotettu 12 §:n 1 momentti vastaa pitkälti voimassa olevaa vanhan liikelaitoslain säännöstä. Hallituksen asemaa Metsähallituksen ylimpänä päättävänä elimenä korostettaisiin siten, että hallituksen johtamistehtävää koskevaa säännöksen muotoilua tarkistettaisiin niin, että se sisältäisi velvollisuuden huolehtia Metsähallituksen strategisesta johtamisesta. 

Ehdotetussa pykälän 2 momentissa lueteltaisiin Metsähallituksen hallituksen muut tehtävät. Säännös vastaisi asiallisesti Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain 10 §:n 2 momenttia eräin tarkennuksin. Hallituksen tehtävänä ei mainittaisi päättämistä takauksen antamisesta tytäryhtiön puolesta, koska tällainen menettely kiellettäisiin Metsähallituksen osalta. Säännökseen ei myöskään otettaisi mainintaa henkilöstörahastolaissa (934/2010) tarkoitetuista päätöksistä, koska Metsähallitukseen ei ole sellaista perustettu eikä sellaisen perustaminen ole suunnitteilla.  

Pykälän 9 kohdan mukaan hallituksen tehtävänä olisi hyväksyä luonnonvarojen käyttöä koskevat alueelliset suunnitelmat. Tällä hetkellä alueelliset luonnonvarasuunnitelmat on vahvistettu toimitusjohtajan päätöksellä. Luonnonvarojen käyttöä koskevien suunnitelmien nostaminen omistajan linjauksia toteuttavan hallituksen hyväksyttäväksi korostaa niiden merkitystä maankäyttöä koskevien tavoitteiden yhteensovittamisessa. 

Metsähallituksen hallinnassa olevan valtion maa- ja vesiomaisuuden keskeisimpänä maankäyttöä ohjaavana välineenä toimivat nykyisin alueelliset luonnonvarasuunnitelmat, jotka on laadittu alueittain eri sidosryhmiä osallistavalla tavalla. Näitä luonnonvarojen pitkän tähtäimen käyttöä ohjaavia suunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon Metsähallitus-liikelaitokselle laissa säädetyt yhteiskunnalliset velvoitteet. Lisäksi ne toteuttavat yhteiskunnan ja sidosryhmien yhteen sovitettuja näkemyksiä valtion maiden ja vesien käytöstä. Luonnonvarasuunnittelun tavoitteena on saavuttaa valtion maa- ja vesiomaisuuden käytössä yhteiskunnan kannalta suurin mahdollinen kokonaishyöty taloudelliselta, ekologiselta ja sosiaaliselta kannalta tasapainoisella tavalla. 

Luonnonvarojen käytön suunnittelu on kehittyvä ja joustava prosessi. Luonnonvarojen käyttöä koskevien suunnitelmien laatimista tai niiden sisältöä koskevia säännöksiä ei esitetä otettavaksi lakiin. Luonnonvarasuunnitelmat on tähän mennessä toteutettu projekteina, joihin ovat osallistuneet Metsähallituksen eri tulosalueet. Tarkoitus on, että suunnitelmat tehtäisiin edelleen nykyisellä osallistavalla tavalla alueilla, ja ne vahvistettaisiin liikelaitoksen hallituksessa. Luonnonvarojen käyttöä koskevia alueelliset suunnitelmia laadittaessa tulisi ottaa huomioon Metsähallituksen toimintaa koskevat yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet. Perustettava metsätaloutta harjoittava tytäryhtiö osallistuisi suunnitelmien laadintaan vastaavalla tavalla kuin nykyinen Metsähallituksen Metsätalous-tulosalue. Suunnitelmien valmistelu edellyttäisi siten koko Metsähallituskonsernin yhteistyötä. 

Pykälässä 9 kohdassa tarkoitettu suunnitelma olisi valtion maa- ja vesiomaisuuden käytön suunnittelua ja valmistelua koskeva Metsähallituksen sisäinen asiakirja, jolloin se ei ole hallintopäätös. Suunnitelmiin sisältyviä strategisia linjauksia on tarkoitus käsitellä myös tulosohjausprosessissa ohjaavien ministeriöiden kanssa. 

Pykälän 11 kohdan mukaan hallituksen tehtävänä olisi päättää liikelaitoksen johdon palkitsemisjärjestelmästä. Vanhassa liikelaitoslaissa ei tällaista mainintaa ole, mutta asian luonteen vuoksi se kuuluu hallituksen päätösvaltaan. Selvyyden vuoksi asiasta otettaisiin lakiin nimenomainen maininta. Tarkoitus on, että Metsähallituksen johdon palkitsemiseen sovellettaisiin valtionyritysten johdon palkitsemista koskevia linjauksia ja se koskisi Metsähallituksen ylintä johtoa. Lähtökohtaisesti voidaan katsoa, että Metsähallitus ja sen tytäryhtiöt rinnastuvat kaupallisesti toimiviin noteeraamattomiin yhtiöihin. 

Pykälän 3 momenttiin otettaisiin osakeyhtiölain 6 luvun 2 §:n 2 momenttia vastaava säännös pätemättömien päätösten noudattamiskiellosta. 

Hallituksen tehtävistä julkisten hallintotehtävien hoidon ja niitä hoitavan yksikön osalta säädettäisiin 22 §:ssä. 

13 §.Henkilöstön edustaja hallituksessa. Metsähallituskonsernin henkilöstöä edustavan jäsenen toimivalta olisi lähtökohtaisesti sama kuin muidenkin hallituksen jäsenten toimivalta. Hän ei kuitenkaan saisi ottaa osaa asioiden käsittelyyn silloin, kun käsitellään liikelaitoksen johdon valintaa tai erottamista, johdon sopimusehtoja tai henkilöstön palvelussuhteen ehtoja taikka työtaistelutoimenpiteitä koskevia asioita. Ehdotettu säännös vastaa vanhan liikelaitoslain 12 §:n 1 momenttia. 

14 §.Toimitusjohtaja. Ehdotetussa pykälässä määriteltäisiin toimitusjohtajan asema ja keskeiset tehtävät. Tarkoitus on, että toimitusjohtajaan sovellettaisiin soveltuvin osin osakeyhtiölain (624/2006) toimitusjohtajaa koskevia säännöksiä. Toimitusjohtaja ei ole palvelussuhteessa Metsähallitukseen, koska toimitusjohtaja on Metsähallituksen toimielin. Toimitusjohtajan tehtävänä on johtaa ja kehittää liikelaitoksen toimintaa. Muutoinkin ehdotetussa pykälässä toimitusjohtajan tehtävät ehdotetaan määriteltäväksi mahdollisuuksien mukaan samalla tavoin kuin osakeyhtiölaissa. Metsähallituksen toimitusjohtajaa koskeva sääntely ei käytännössä merkinne muutosta toimitusjohtajan tehtäviin. 

Ehdotettujen säännösten mukaan liikelaitoksen toimitusjohtajalle kuuluu liikelaitoksen juokseva hallinto. Liikelaitoksen varsinainen hallinto jakaantuu tällöin toisaalta hallitukselle kuuluviin tehtäviin ja toisaalta toimitusjohtajalle kuuluviin tehtäviin. Toimitusjohtaja hoitaa päivittäistä hallintoa hallituksen antamien määräysten mukaisesti. Vastuu kirjanpidon lainmukaisuudesta ja varainhoidon luotettavuudesta olisi toimitusjohtajalla. Lähtökohtana olisi myös, että kirjanpito ja varainhoito kuuluvat eri henkilöiden vastuualueeseen. Käytännössä toimitusjohtaja huolehtii myös hallituksen käsiteltäväksi tulevien asioiden valmistelusta. 

Vaikka valtioneuvosto nimittäisi toimitusjohtajan, tarkoitus on, että Metsähallituksen hallitus tekisi toimitusjohtajan kanssa johtajasopimuksen. Metsähallituksen toimitusjohtajalla olisi pääjohtajan arvonimi. Ehdotetun pykälän 1 ja 2 momentti vastaa Metsähallituksen toimitusjohtajaan nykyisin sovellettavaa lainsäädäntöä.  

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi osakeyhtiölain 6 luvun 17 §:n 2 momenttia vastaava säännös toimitusjohtajan toimivallasta ryhtyä epätavallisiin tai laajakantoisiin toimiin. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi viittaussäännös, jonka mukaan hallituksen jäseniin sovellettavia esteellisyyttä ja kelpoisuutta sekä pätemättömiä päätöksiä koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös toimitusjohtajaan. 

15 §.Julkisia hallintotehtäviä hoitava yksikkö. Pykälään otettaisiin perussäännös Metsähallituksen tehtäväksi säädettyjä julkisia hallintotehtäviä hoitavasta yksiköstä. Nämä tehtävät hoidettaisiin muusta liikelaitoksesta eriytetyssä julkisten hallintotehtävien yksikössä. Yksikön päällikkönä toimisi luontopalvelujohtaja. Yksikkö olisi osa liikelaitosta, vaikkakin se olisi viranomaishallinnon tapaan järjestetty. 

Liikelaitoksessa toimivan erillisen julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön riippumattomuus ja puolueettomuus turvattaisiin siten, että julkiset hallintotehtävät ja niiden rahoitus sekä tällaisia lakisääteisiä tehtäviä hoitava henkilöstö eriytettäisiin liikelaitoksen muista tehtävistä. Maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö ohjaisivat ja valvoisivat toimialojensa osalta julkisten hallintotehtävien tehtävien hoitoa samalla tavoin kuin muitakin alaisiaan virastoja ja laitoksia. Julkisten hallintotehtävien hoito rahoitettaisiin talousarvioon otetuilla määrärahoilla ja tehtävien hoidosta kertyvillä maksuilla. Luontopalvelujohtajan ja pääosin maa- ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluvia tehtäviä hoitavan erätalousjohtajan nimitys- ja irtisanomisvalta sekä heitä koskevat muut virkamiesoikeudelliset asiat kuuluisivat valtioneuvoston ja ministeriön tehtäviin. Yksikössä julkista valtaa käyttävien henkilöiden palvelussuhde olisi virkasuhde, joten he vastaisivat virkatoimiensa lainmukaisuudesta perustuslain 118 §:n mukaisesti. Julkisten hallintotehtävien hoidon organisoinnista säädettäisiin 6 luvussa. 

6 luku Julkisten hallintotehtävien hoito

16 §.Julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön tehtävät. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin 5 §:ää täydentävästi julkisia hallintotehtäviä hoitavassa yksikössä hoidettavista tehtävistä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan yksikkö vastaisi 5 §:ssä tarkoitettujen Metsähallituksen tehtäväksi säädettyjen julkisten hallintotehtävien hoitamisesta. Momentin 2 kohdan mukaan yksikkö vastaisi Suomen luonnonsuojelualueverkoston hoidosta ja käytöstä ja julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitetun muun omaisuuden hoidosta. Yksikkö esimerkiksi laatisi tarpeelliset hoito- ja käyttösuunnitelmat suojelu- ja erämaa-alueille, hoitaisi alueiden valvontaan, elinympäristöjen ennallistamiseen, eliölajien suojeluun ja hoitoon sekä vieraslajien poistamiseen liittyvät tehtävät. Yksikkö hoitaisi myös alueiden opastus- ja opetuskäyttöön liittyvät tehtävät. Yksikkö vastaisi julkisten hallintotehtävien käyttöön osoitetun valtion maa- ja vesiomaisuuden omistajanhallintaan liittyvistä tehtävistä.  

Omistajanhallintatehtäviin kuuluu erilaisten omistajan lupien, suostumusten ja lausuntojen antaminen julkisten hallintotehtävien hoitoon osoitetun omaisuuden osalta. Kyse on pääsääntöisesti eri ympäristöä koskevien lakien mukaisista menettelyistä puhevallan käytössä kiinteistön omistajana tai haltijana silloin, kun kyseessä olevan hankkeen tai toimenpiteen vaikutukset ulottuvat julkisten hallintotehtävien käyttöön tarkoitetulle maa- ja vesialueelle. Tällaisia omistajanhallinta-asemaan liittyviä tehtäviä ovat esimerkiksi ympäristönsuojelulain (527/2014) 13 §:ssä tarkoitettujen lausuntojen antaminen sekä 43 §:ssä tarkoitettujen muistutusten tekeminen, eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa (26/1920) tarkoitettujen lupien antaminen ja toimenpiteiden toteuttaminen, maa-aineslaissa tarkoitetusta kotitarvekäytöstä ja maanomistajan luvasta päättäminen, vesilaissa ja maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetutuista kiinteistön omistajalle kuuluvista luvista ja suostumuksista päättäminen. 

Hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti tavoitteena on, että Metsähallituksen käyttäessä puhevaltaa valtion maa- ja vesialueiden haltijana jatketaan nykyistä menettelyä, jossa pääsääntönä on Metsähallituksen kannan ilmaiseminen kokonaisuutena. Lakisääteisiin viranomaistehtäviin kuuluvissa asioissa Metsähallituksen kannan määrittely tapahtuisi kuitenkin riippumattomasti siitä vastaavien virkamiesten valmistelusta ja ratkaisusta, eikä liikelaitoksen hallituksella tai toimitusjohtajalla olisi kannanottojen sisältöön tältä osin toimivaltaa.  

Tarkoitus on, että julkisten hallintotehtävien yksikön käyttöön osoitettaisiin sellainen valtion maa- ja vesiomaisuus, joka on Metsähallitukselle osoitettujen julkisten hallintotehtävien hoidon kannalta tarpeellista. Julkisten hallintotehtävien hoitoon osoitetulla omaisuudella ei olisi tuottovaatimusta ja se kuuluisi muuhun omaan pääomaan.  

Lähtökohta on, että peruspääomaan osoitettaisiin maa- ja vesiomaisuus, jota hyödynnetään taloudellisesti tai jonka taloudellista hyödyntämistä ei ole erikseen suojelu- tai kaavoituspäätöksillä tai muilla sen kaltaisilla maankäyttöpäätöksillä estetty. Maa- ja vesiomaisuus, joka ei liity julkisten hallintotehtävien hoitoon ja jolle ei perustellusta syystä asetettaisi tuottovaatimusta, sijoitettaisiin muuhun omaan pääomaan erillisenä tase-eränä. Viime kädessä kysymyksen siitä, mikä osa Metsähallituksen hallinnassa olevasta maa- ja vesiomaisuudesta olisi tuottovaateen alaista tai taloudellisen hyödyntämisen piirissä, ratkaisisi eduskunta päättäessään peruspääoman muutoksista. Julkisten hallintotehtävien käyttöön osoitettujen maa- ja vesialueiden ja muun omaisuuden hoidossa on otettava huomioon, mitä valtion omaisuuden hoidon ja käytön osalta muuten on yleisesti säädetty tai määrätty. 

Julkisia hallintotehtäviä hoitava yksikkö hoitaisi 5 §:ssä tarkoitettuja luonnon virkistyskäytön, kulttuuriomaisuuden vaalimisen sekä luontotyyppien ja lajien suojelun tehtäviä Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion maa- ja vesialueilla. Ulkoilulain nojalla perustettuja valtion retkeilyalueita yksikkö hoitaisi yhteistyössä Metsähallituksen liiketoiminnan tai perustettavan metsätaloutta harjoittavan osakeyhtiön kanssa, koska retkeilyalueet kuuluvat tuottovaateen alaiseen omaisuuteen ja niillä harjoitetaan myös metsätaloutta. Julkisia hallintotehtäviä hoitava yksikkö antaisi retkeilyalueita koskevat järjestyssäännöt. Metsähallituksen metsätalouskäytössä olevilla alueilla yksikkö hoitaisi luontotyyppien ja lajien suojelun tehtäviä yhteistyössä liikelaitoksen muun henkilöstön kanssa. 

Liikelaitoksen johtaminen edellyttää, että liikelaitoksen hallitus ja toimitusjohtaja hoitavat ja ratkaisevat yleisellä tasolla tietyt julkisten hallintotehtävien hoitoa ja niitä hoitavaa yksikköä koskevat asiat. Nämä asiat on todettu lain 19 §:n 2 ja 3 momentissa. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi julkisten hallintotehtävien hoitoa osaltaan turvaava säännös, jonka mukaan yksikkö vastaisi julkisten hallintotehtävien hoitoa koskevien asioiden valmistelusta ja esittelystä Metsähallituksen hallitukselle. 

17 §.Luontopalvelujohtajan ja erätalousjohtajan tehtävät. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoidon eriyttämisestä liikelaitoksen hallituksen ja toimitusjohtajan tehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan luontopalvelujohtaja hoitaisi kaikki ne julkisiin hallintotehtäviin liittyvät tehtävät, joita ei ehdotettavassa laissa olisi säädetty hallituksen, toimitusjohtajan tai erätalousjohtajan tehtäväksi. Hallituksen ja toimitusjohtajan toimivallasta säädettäisiin lakiehdotuksen 12 ja 14 §:ssä. Luontopalvelujohtaja hyväksyisi ja allekirjoittaisi hallituksen ohella myös 33 §:n 1 momentissa tarkoitetun erillisen tilinpäätöksen. 

Julkisia hallintotehtäviä hoitavassa yksikössä erätalousjohtaja hoitaisi ehdotetun 2 momentin mukaan metsästystä, kalastusta ja erävalvontaa koskevat julkiset hallintotehtävät, jotka eivät 1 momentin mukaan kuuluisi hallitukselle tai toimitusjohtajalle. Metsästystä, kalastusta ja erävalvontaa koskevista asioista käytettäisiin nimitystä eräasiat. Luontopalvelujohtaja ja erätalousjohtaja hoitaisivat tehtäviään maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön ohjauksessa ja valvonnassa. 

18 §.Julkisten hallintotehtävien ratkaisuvalta. Pykälään ehdotetaan otettavaksi perussäännökset Metsähallitukselle kuuluvia julkisia hallintotehtäviä koskevasta ratkaisuvallasta.  

Pykälän 1 momentin mukaan julkisiin hallintotehtäviin liittyvät hallintoasiat ratkaisisi pääsääntöisesti julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön päällikkönä toimiva luontopalvelujohtaja. Kalastukseen, metsästykseen ja erävalvontaan liittyvät asiat sekä näitä tehtäviä hoitavaa henkilöstöä koskevat asiat ratkaisisi kuitenkin yksikössä erätalousjohtaja. Sekä luontopalvelujohtajan että erätalousjohtajan ratkaisuvaltaan kuuluisivat esitetyn ratkaisuvaltajaon mukaisesti myös julkisten hallintotehtävien yksikköä koskevat henkilöstöasiat, muun muassa virkamiesten nimittämistä, palkkausta ja kurinpitoa koskevat asiat.  

Ratkaisuvalta tarkoittaisi varsinaisen päätöksenteon ohella asioiden esittelyä ja valmistelua päätöksentekoa varten. Nämä asiat eivät kuuluisi hallituksen ja toimitusjohtajan toimivaltaan. Organisointi vastaisi nykytilannetta siten tarkistettuna, että voimassa olevan metsähallituslain mukaan erätalouspäällikkö ratkaisee kalastukseen ja metsästykseen liittyvät lupa-asiat. Erätalouspäällikön vastuualueeseen kuuluu myös Metsähallituksen erävalvonnan ohjaus ja valvonta. Tarkoitus on, että erätalousjohtajan alaisuuteen keskitettäisiin lisäksi Luontopalveluiden alueyksiköistä metsästys- ja kalastuslupien myöntämiseen ja markkinointiin liittyviä tehtäviä hoitava henkilöstö. 

Luontopalvelujohtajan ratkaisuvalta koskisi Metsähallituksen päätettäväksi luonnonsuojelulain nojalla kuuluvaa luonnonsuojelualueen järjestyssäännön vahvistamista ja luonnonsuojelualueisiin liittyviä yksittäisiä hallintopäätöksiä, kuten liikkumisrajoituksia, poikkeuksia rauhoitussäännöksistä ja porojen laiduntamisen rajoittamista, valtion retkeilyalueelle ulkoilulain nojalla annettavaa järjestyssääntöä sekä sellaisia yksittäisiä hallintoasioita, jotka lakiehdotuksen 5 §:n 2 kohdassa mainituilla laeilla on annettu Metsähallituksen päätettäväksi. Tällaisia olisivat muun muassa päätökset, jotka koskevat kolttalain nojalla koltille myönnettäviä lupia ja suostumuksia sekä porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain ja poronhoitolain mukaisia lupia valtion maa- ja vesiomaisuuden käyttämiseen, porotaloutta tai luontaiselinkeinoja palvelevan tukikohdan sijoittamiseen ja porojen erotusaidan rakentamiseen Metsähallituksen hallinnassa olevalle valtion maalle ja poltto-, rakennus- sekä muun kotitarvepuun ottaminen.  

Erätalousjohtajan ratkaisuvalta koskisi 2 momentissa tarkoitettujen metsästystä ja kalastusta koskevien kiintiöpäätösten vahvistamisen lisäksi yksittäisten metsästys- ja kalastuslupien myöntämistä sekä metsästys- ja kalastusoikeuksien vuokraamista. Lisäksi erätalousjohtaja ratkaisisi Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnassa vakinaisesti asuvalle kalastuslain mukaan kuuluvaa oikeutta kalastaa valtion vesialueella koskevat asiat. Erätalousjohtaja ratkaisisi luonnonsuojelualueella tapahtuvaa metsästystä ja kalastusta koskevat asiat silloin, kun luonnonsuojelualueella saa alueen perustamissäädöksen nojalla metsästää tai kalastaa laajemmin kuin onkimalla tai pilkkimällä, koska tällöin kyseessä on metsästyslaissa tarkoitettu metsästys tai kalastuslaissa tarkoitettu kalastus. Siltä osin kun kyseessä olisi luonnonsuojelulain 15 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettu poikkeamispäätös pyydystää tai tappaa eläimiä tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten, vähentää vierasperäisen tai vahingolliseksi käyneen eläinlajin lukumäärää tai poistaa ihmisten turvallisuudelle tai omaisuudelle uhkaa aiheuttavia pyyntiluvanvaraisten riistaeläinlajien yksilöitä, asian ratkaisisi luontopalvelujohtaja. Edellä todetuissa tapauksissa kyse ei ole metsästyksestä, vaikka esimerkiksi pyyntiluvanvaraisten riistaeläinten vähentäminen tapahtuu pääsääntöisesti metsästyksellisin keinoin. 

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin voimassa olevan metsähallituslain 9 §:n 2 momenttia vastaava säännös, jonka mukaan maastoliikennelain 4 §:ssä, kalastuslain 5 §:ssä ja metsästyslain 6 §:ssä tarkoitettujen lupien osalta voitaisiin tehdä alueellisia kiintiöpäätöksiä. Kiintiöitä vahvistettaessa tulee soveltuvin osin ottaa huomioon saamelaisten ja paikallisten asukkaiden perinteiset oikeudet elinkeinon harjoittamiseen sekä erityisperusteiset oikeudet samoin kuin kuntalaisten lakiin perustuvat kalastus- ja metsästysoikeudet. 

Pykälän 3 momentin mukaan kiintiöpäätösten puitteissa yksittäisiä lupia koskevaa päätösvaltaa voitaisiin siirtää Metsähallituksen muille virkamiehille ja toimihenkilöille. Delegointimahdollisuus ulotettaisiin edelleen koskemaan myös sellaisia Metsähallituksen toimihenkilöitä ja yksityisiä yhteisöjä, joilla olisi asiantuntemuksen, riippumattomuuden, luotettavuuden ja muiden asian arvostelemisessa huomioon otettavien seikkojen perusteella edellytykset tehtävän asianmukaiseksi hoitamiseksi. Kansalaisten oikeusturvan kannalta olisi välttämätöntä, että tällaisten toimihenkilöiden ja yhteisöjen toimintaan sovellettaisiin yleisiä hallintomenettelyä koskevia säädöksiä ja rikosoikeudellisen virkavastuun periaatteita.  

Yksittäinen maastoliikennettä, kalastusta tai metsästystä koskeva lupa voitaisiin antaa myös koneellisesti, mikä mahdollistaisi edelleen lupien hankkimisen kansalaisten kannalta joustavalla tavalla muun muassa automaateista ja internetistä. Tähän ja päätösvallan delegointimahdollisuuteen liittyen ehdotetaan, että yksittäiset lupapäätökset voitaisiin tehdä ilman esittelyä. Muut päätökset tehtäisiin esittelystä normaalin hallintokäytännön mukaisesti. 

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi luontopalvelujohtajan ja erätalousjohtajan ratkaisuvallan delegointia julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön sisällä koskeva säännös. Momentin mukaan erätalousjohtaja ja luontopalvelujohtaja saisivat siirtää heille kuuluvan ratkaisuvallan metsästys-, kalastus- ja maastoliikennelupia koskevien kiintiöiden sekä luonnonsuojelualueiden ja valtion retkeilyalueiden järjestyssääntöjen vahvistamista lukuun ottamatta Metsähallituksen muulle virkamiehelle. Ratkaisuvallan siirtomahdollisuus olisi perusteltua päätösten luonteen ja niissä vaadittavan paikallistuntemuksen vuoksi. Siirtopäätös olisi tehtävä kirjallisesti nimetylle henkilölle ja siinä olisi täsmällisesti määriteltävä, mitä asioita se koskee. 

Pykälän 6 momentin mukaan aluekohtaisten kiintiöiden vahvistamista koskeva päätös annettaisiin tiedoksi yleistiedoksiantona.  

19 §.Julkisten hallintotehtävien ohjaus ja valvonta. Pykälän 1 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ohjaisivat ja valvoisivat toimialojensa osalta julkisten hallintotehtävien hoitoa Metsähallituksessa. Ohjaus tapahtuisi lähinnä tulos- ja muun omistajaohjauksen sekä toiminta- ja taloussuunnitelmien ja talousarvion valmistelun kautta ottaen huomioon, mitä valtion talousarviosta annetussa laissa ja asetuksessa säädetään. Ohjaukseen liittyisi lisäksi julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön nimettyjen virkojen eli luontopalvelujohtajan ja erätalousjohtajan nimitys- ja irtisanomisvallan sekä mainittuja virkoja koskevien eräiden muiden virkamiesoikeudellisten asioiden kuuluminen ministeriötasolle. 

Valvonta puolestaan tarkoittaisi sitä, että ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön tulisi toimialansa osalta seurata Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoidon tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valvoa toiminnan lainmukaisuutta ja käsitellä ylempänä viranomaisena siihen liittyviä kanteluita. Ohjaukseen ja valvontaan liittyisi osaltaan julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön nimettyjen virkojen eli luontopalvelujohtajan ja erätalousjohtajan nimittämistä ja irtisanomista sekä eräitä muita virkamiesoikeudellisia asioita koskevan ratkaisu- tai valmistelutoimivallan kuuluminen ministeriötasolle. 

Metsähallituskokonaisuuden tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen toiminnan turvaamiseksi sekä tehtäväkokonaisuudesta saatavien synergiaetujen hyödyntämiseksi olisi tärkeää, että hallitus ja toimitusjohtaja osallistuvat yleisellä tasolla julkisten hallintotehtävien ohjaukseen ja valvontaan. 

Pykälän 2 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan Metsähallituksen hallitus hoitaisi ohjaavien ministeriöiden ohjauksen ja valvonnan puitteissa julkisten hallintotehtävien osalta tehtävien hoidon yleisestä ohjauksesta ja valvonnasta sekä huolehtisi siitä, että tehtävät hoidetaan eduskunnan ja muiden viranomaisten päätösten ja määräysten mukaisesti ja että julkisten hallintotehtävien kirjanpito ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Edellä tarkoitetun julkisten hallintotehtävien hoidon yleinen ohjaus ja valvonta tarkoittaisi lähinnä sitä, että hallitus tältä osin lähinnä seuraa, että toiminta on asianmukaisesti järjestetty sekä että se sujuu lakien ja tehtyjen päätösten mukaisesti. 

Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan hallitus päättäisi julkisten hallintotehtävien yksikön osalta asioista, joista säädetään lain 12 §:n 2 momentin 1, 2, 6- 8, 10 ja 11 kohdassa. Mainittujen säännösten mukaan Metsähallituksen hallitus tekisi myös esityksen liikelaitoksen talousarvioehdotukseksi ja seuraavan vuoden palvelutavoitteiksi ja muiksi toimintatavoitteiksi sekä tulostavoitteeksi ja tuloutustavoitteeksi, päättäisi liikelaitoksen toiminnan kehittämisen linjauksista, seuraisi ja raportoisi tavoitteiden saavuttamisesta, päättäisi Metsähallituksen nimenkirjoittamiseen oikeutetuista sekä kiinteistövarallisuuden hankintaa, luovuttamista ja vuokraamista koskevan päätösvallan järjestämisestä. Lisäksi hallitus päättäisi liikelaitoksen johdon palkitsemisjärjestelmästä, Metsähallituksen hallitsemien osakkeiden osalta osakkeenomistajalle kuuluvien oikeuksien käyttämisestä Metsähallituskonserniin kuuluvan tytäryrityksen hallinnossa sekä laatisi liikelaitoksen tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen. Liikelaitoksen johdon palkitsemisjärjestelmällä tarkoitettaisiin ylimmän johdon, kuten esimerkiksi johtoryhmään kuuluvien henkilöiden, palkitsemisjärjestelmää. Julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön osalta johdon palkitsemisjärjestelmä voisi koskea esimerkiksi luontopalvelujohtajaa. Lakiehdotuksen mukaan hallitus päättäisi sanotuista asioista saatuaan niistä julkisten hallintotehtävien yksikön esityksen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin julkisiin hallintotehtäviin liittyvistä toimitusjohtajan tehtävistä. Sanotun lainkohdan mukaan toimitusjohtaja muun muassa vastaisi julkisten hallintotehtävien hoidon yleisestä johtamisesta ja kehittämisestä ja huolehtisi siitä, että kirjanpito ja varainhoito ovat lainmukaisesti järjestetyt. Lakiehdotuksen mukaan toimitusjohtaja johtaisi julkisten hallintotehtävien hoitoa asianomaisten ministeriöiden ja hallituksen ohjauksen puitteissa yleisellä tasolla.  

Ehdotetun pykälän osalta ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön tehtävät eivät muuttuisi. Ympäristöministeriö vastaisi edelleen toimialaansa kuuluvien asioiden ohjauksesta ja valvonnasta sekä niihin liittyvän talousarvion valmistelusta ja maa- ja metsätalousministeriö kalastukseen, metsästykseen ja riistanhoitoon, erävalvontaan sekä porotalouteen liittyvistä vastaavista tehtävistä. 

Esityksen tavoitteena on luoda edellytykset Metsähallituksen yhtenäisemmälle johtamisjärjestelmälle siltä osin kuin se julkisten hallintotehtävien hoidon riippumattomuudelle ja puolueettomuudelle asetettujen vaatimusten vuoksi on mahdollista. Liikelaitoksen hallituksen ja toimitusjohtajan toimivaltaan kuuluisivat sellaiset koko liikelaitosta koskevat ratkaisut, jotka eivät koske julkisten hallintotehtävien hoitoa. Tällaisia asioita ovat muun muassa koko liikelaitoksen henkilöstöä koskevat henkilöstö- ja taloushallinnon ratkaisut, liikelaitoksessa yhteisesti käytettävät tietojärjestelmät ja liikelaitoksen liikemerkki. 

20 §.Vastuu julkisten hallintotehtävien hoidossa. Pykälään ehdotetaan otettavaksi selvyyden vuoksi säännös Metsähallituksen julkisia hallintotehtäviä hoidettaessa aiheutuneen vahingon korvaamista koskevasta vastuusta. Pykälän mukaan vastuusta olisi voimassa, mitä virkavastuulla aiheutuneen vahingon korvaamisesta erikseen säädetään. 

Perustuslain 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Vastuu kattaa myös päätökset, joita hän on monijäsenisen toimielimen jäsenenä kannattanut. Esittelijä vastaa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettä. Erikseen säätämisellä viitattaisiin lisäksi valtion virkamieslain (750/1994) 64 §:n säännökseen, jonka 2 momentissa on virkamiehen vastuuta rajoittavia säännöksiä työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä sekä vahingonkorvauslain (412/1974) virkamiesten vastuuta koskeviin säännöksiin. Ehdotettu säännös koskisi paitsi Metsähallituksen virkamiehiä myös Metsähallituksen hallitusta ja toimitusjohtajaa näiden hoitaessa tehtäviinsä kuuluvia julkisia hallintotehtäviä. 

21 §.Muutoksenhaku. Lain 21 §:ssä säädettäisiin muutoksenhausta muuhun kuin yksittäiseen Metsähallituksen lupapäätökseen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi informatiivinen säännös, jonka mukaan muutoksenhausta luonnonsuojelulain nojalla tehtyyn Metsähallituksen päätökseen säädetään mainitussa laissa. Luonnonsuojelulain 61 §:n 2 momentin mukaan Metsähallituksen päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen. Ehdotetun 2 momentin mukaan muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen tai 18 §:n 3 momentissa tarkoitettuun yksittäistä lupaa koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Tällaisia valituskelpoisia päätöksiä olisivat muun muassa metsästys-, kalastus- ja maastoliikennelupia koskevat alueelliset kiintiöpäätökset. Ehdotetussa 2 momentissa tarkoitettu päätös voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei edellyttäisi valituslupaa. Muutoksenhakua koskeva 21 § vastaa voimassa olevaa metsähallituslain 13 §:ää. 

22 §.Muutoksenhaku yksittäiseen lupapäätökseen. Lain 25 §:ssä säädettäisiin muutoksenhausta lain 21 §:n 3 momentissa tarkoitettuun yksittäiseen lupapäätökseen. Yksittäiseen päätökseen saisi vaatia oikaisua voimassa olevan lain mukaisesti Metsähallitukselta. Hallintolain 49 c §:n mukaan määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on 30 päivää. Oikaisuvaatimukseen annettuun Metsähallituksen päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttäisi valituslupaa. Yksittäistä lupaa koskeva päätös voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Ehdotettu 22 § vastaa voimassa olevaa metsähallituslain 13 a §:ää. 

23 §.Toimivaltainen hallinto-oikeus. Haettaessa valittamalla muutosta metsähallituksen päätökseen, toimivaltainen olisi ensisijaisesti se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä päätöksen kohteena oleva alue tai sen pääosa sijaitsee. Jos tätä perustetta ei voitaisi käyttää, toimivaltainen olisi se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä valittajalla on kotipaikka. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevaa metsähallituslain 13 b §:ää. 

24 §.Julkisten hallintotehtävien hoitoon liittyvät maksut. Pykälä sisältäisi Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitoon liittyviä maksuja koskevat pääsäännökset. Lisäksi useaan erityislakiin sisältyy suoritteiden, oikeuksien tai lupien maksuttomuutta koskevia säännöksiä, joihin ei ole tarkoitus puuttua nyt esitettävällä säännöksellä. 

Voimassa olevan metsähallituslain 15 §:n 3 momentin mukaan Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin liittyvien suoritteiden hintojen määräämisessä sovelletaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Voimassa olevan säännöksen on katsottu tarkoittavan sitä, että Metsähallitukseen on sovellettu vain valtion maksuperustelain maksujen määräämistä koskevia säännöksiä, mutta ei muun muassa viivästyskorkoa koskevia säännöksiä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin liittyvien suoritteiden maksujen määräämiseen, viivästyskorkoon, maksujen perintään ja toimivaltaan maksuista päätettäessä sovellettaisiin, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään. Julkiseen hallintotehtävään liittyvän suoritteen maksua koskevaan muutoksenhakuun sovellettaisiin, mitä valtion maksuperustelain 11 b §:ssä säädetään.  

Ehdotetun momentin tavoitteena on se, että Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin liittyviin maksuihin sovellettaisiin, kuten pääsääntöisesti valtion virastojen ja laitosten osalta, valtion maksuperustelakia kokonaisuudessaan.  

Maa- ja metsätalousministerin tehtäviin kuuluisi siten valtion maksuperustelain 8 §:n 2 momentin nojalla antaa asetus sellaisten Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikön suoritteiden maksuista, jotka kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön toimialaan tai hallinnonalaan. Tällaisia ovat muun muassa suoritteet, jotka liittyvät tai joiden on katsottava liittyvän kalastukseen, metsästykseen, poronhoitoon, ulkoilulain (606/1973) nojalla perustettuihin valtion retkeilyalueisiin ja luontaiselinkeinojen harjoittamiseen. Ympäristöministeriö antaisi puolestaan toimialaansa kuuluvien suoritteiden maksuista asetuksen, joka sääntelisi muun muassa luonnonsuojeluun ja maastoliikenteeseen luettavat suoritteet. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kahdesta julkisoikeudellisen suoritteen maksua koskevasta poikkeuksesta.  

Momentin 1 kohdan mukaan Kemin ja Tornion kaupungin asukkailla olisi oikeus metsästää Metsähallituksen osoittamilla alueilla ja Metsähallituksen päättämillä ehdoilla omakustannushintaa vastaavalla maksulla. Säännös vastaisi pääperiaatteiltaan metsähallituslain 15 §:n 2 momentin 1 kohdan säännöstä, joka on otettu asetukseen metsästyslain 8 §:n säännöksen perusteella. Sanotun metsästyslain säännöksen mukaan henkilöllä, jonka kotikuntalain (201/1994) 2 §:ssä tarkoitettu kotikunta on Lapin tai Kainuun maakuntaan kuuluvassa kunnassa tai Kuusamon, Pudasjärven tai Taivalkosken kunnassa, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2014, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion omistamilla alueilla. Voimassa olevalla metsähallituslailla Kemin, Rovaniemen ja Tornion kaupunkien asukkaat on saatettu muiden Pohjois-Suomen kuntien asukkaiden kanssa yhdenvertaiseen asemaan ottaen huomioon, että sanottujen kaupunkien alueilla ei ole metsästykseen soveltuvia valtion maita. Tarkoituksena ei ole, että säännöksellä puututtaisiin siihen, mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa metsästyksestä muuten säädetään. Esimerkiksi hirvieläinten metsästykseen tarvittaisiin edelleen Suomen riistakeskuksen lupa, ja karhun metsästys voisi tapahtua vain sitä koskevan kiintiömenettelyn puitteissa. 

Perustuslain mukaisen kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen voidaan katsoa edellyttävän, että Pohjois-Suomessa asuvia kansalaisia kohdellaan esillä olevassa asiassa tasa-arvoisesti. Vapaa metsästysoikeus valtion maa- ja vesialueilla on Pohjois-Suomen asukkaille perinteisesti tärkeä vapaa-ajan harrastusmuoto ja virkistäytymistapa. Nykykäytännön jatkaminen olisi siksi perusteltua. Säännöksessä tarkoitettu niin sanottu Metsähallituksen omakustannushintainen metsästysosoituslupa koskisi ehdotuksen mukaan enää Kemin ja Tornion kaupungin asukkaita, koska vuoden 2006 alusta voimaan tulleen Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymisen jälkeen Rovaniemen kaupungissa on runsaasti metsästykseen käytettäviä valtion  

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin kuntalaisen oikeudesta käyttää kotikuntaansa kuuluvaa Metsähallituksen aluetta maksutta maastoliikennelain mukaiseen maastoliikenteeseen. 

Ehdotettu säännös koskisi kaikkia Suomen kuntien alueita, joissa on Metsähallituksen hallinnassa olevia valtion maita. Sillä olisi merkitystä erityisesti vapaassa moottorikelkkareittien käytössä. Säännöksen merkitys korostuisi Lapin ja Itä-Suomen alueilla, joissa valtion maanomistus on laajinta ja etäisyydet pitkiä. Ehdotettu 2 momentti vastaisi asialliselta sisällöltään voimassa olevaa metsähallituslain 15 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi julkisten saatavien perintään ja ulosottoa koskeva säännös. Momentin mukaan maksu Metsähallituksen julkisoikeudellisesta suoritteesta saataisiin periä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) tarkoitetussa järjestyksessä, jolloin maksu on suoraan ulosottokelpoinen. 

7 luku Metsähallituksen talous

25 §.Oma pääoma. Ehdotettuun 25 §:ään otettaisiin säännökset Metsähallituksen omasta pääomasta. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin liikelaitoksen oma pääoma, joka muodostuisi peruspääomasta ja muusta omasta pääomasta sekä arvonkorotusrahastosta 

Pykälän 2 momentissa määritellään peruspääoma, joka olisi liikelaitokseen sijoitettua voiton tuloutuksen perusteena olevaa pääomaa.  

Ehdotetussa 3 momentissa määriteltäisiin Metsähallituksen muu oma pääoma ja arvonkorotusrahasto. Metsähallituksen muu oma pääoma muodostuisi liikelaitoksen voiton lisäksi liikelaitokselle perustamisvaiheessa tai liikelaitoksen hallintaan muulloin muun oman pääoman ehdoin siirretystä omaisuudesta.  

Arvonkorotusrahasto osoittaisi määrää, jolla käyttöomaisuuden arvoa on korotettu. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin myös siirroista peruspääomaan. Ehdotetun säännöksen mukaan peruspääomaan voitaisiin siirtää muu oma pääoma ja arvonkorotusrahasto. Muusta omasta pääomasta ja arvonkorotusrahastosta siirretty osuus olisi siirron jälkeen voiton tuloutuksen perusteena. Eduskunta voisi ehdotetun 8 §:n 1 momentin mukaan päättää myös peruspääoman alentamisesta ja siinä yhteydessä omaisuuden siirrosta peruspääomasta muuhun omaan pääomaan.  

Vuoden 2002 liikelaitoslakia on sovellettu Metsähallituksen osalta niin, että liiketoiminnan käytössä oleva maa- ja vesiomaisuus kuuluu peruspääomaan ja muu maa- ja vesiomaisuus on julkisten hallintotehtävien käytössä olevaa muuta omaa pääomaa. Uuden lainsäädännön myötä on tarkoitus tosiasiallisesti jakaa maa- ja vesiomaisuus tarvittaessa kolmeen luokkaan. Peruspääomaa olisi edelleen maa- ja vesiomaisuus, joka on taloudellisesti hyödynnettävissä. Peruspääomalle asetettaisiin tuottovaade. Julkisten hallintotehtävien käyttöön osoitettaisiin omaisuus, joka on tarpeellista näiden tehtävien hoitamiseksi. Julkisten hallintotehtävien hoitoon tarpeellinen omaisuus kuuluisi muuhun omaan pääomaan eikä sillä olisi tuottovaadetta. Muuhun omaan pääomaan kuuluvaksi erilliseksi tase-eräksi voitaisiin perustellusta syystä osoittaa maa- ja vesiomaisuus, joka ei liity julkisten hallintotehtävien hoitoon ja joka ei myöskään ole mainittavan taloudellisen hyödyntämisen piirissä, minkä vuoksi omaisuudelle ei asetettaisi tuottovaadetta. 

26 §.Julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettu omaisuus. Metsähallitus hoitaa liiketoimintatehtävien lisäksi julkisia hallintotehtäviä ja Metsähallituksen hallussa on julkisten hallintotehtävien hoitamiseksi tarpeellista omaisuutta. Ehdotetun 34 §:n 1 momentin mukaan Metsähallituksen aloittaessa toimintansa valtioneuvosto päättäisi eduskunnan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä antaman valtuutuksen nojalla Metsähallituksen hallintaan siirrettävästä valtion omaisuudesta sekä siitä, mikä osa omaisuudesta merkitään Metsähallituksen peruspääomaksi, muuksi omaksi pääomaksi tai lainaehdoin annetuksi. Omaisuus arvioitaisiin käypään arvoonsa. Ehdotetun 34 §:n 2 momentin nojalla valtioneuvosto päättäisi 26 §:n säännösten osoittamissa rajoissa muuhun omaan pääomaan kuuluvan omaisuuden osoittamisesta julkisten hallintotehtävien hoitoon tai muuhun tarkoitukseen.  

Pykälässä säädettäisiin julkisten hallintotehtävien omaisuuden käsitteestä. Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitetun omaisuuden ytimen muodostaisivat luonnonsuojelulain 10 §:ssä tarkoitetut kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet sekä erämaa-alueet. Julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettuun omaisuuteen kuuluisivat edelleen Metsähallituksen omistuksessa olevat luonnonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitetut suojeltavat luontotyypit ja 47 §:ssä tarkoitettujen erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat sen jälkeen, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lain 30 §:n ja 47 §:n nojalla tekemällään päätöksellä määrännyt alueiden rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueiden omistajille ja haltijoille. 

Julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettuun omaisuuteen kuuluisivat lisäksi valtioneuvoston vahvistamiin luonnonsuojelulain nojalla toteutettaviin suojeluohjelmiin kuuluvat valtion alueet, Natura 2000 -verkostoon kuuluvat valtion alueet, joiden talouskäyttö ei ole mahdollista, vahvistetuissa kaavoissa suojelualueiksi varatut Metsähallituksen alueet ja suojelutarkoituksiin hankitut alueet sekä muu Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoidon kannalta tarpeellinen omaisuus, josta Metsähallituksen tasetta koskevassa valtioneuvoston päätöksessä päätetään. Julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitetun muun tarpeellisen omaisuuden muutoksista valtioneuvosto päättäisi Metsähallituksen tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä tai erillisellä päätöksellä.  

Julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettu omaisuus kuuluisi Metsähallituksen muuhun omaan pääomaan, jolla ei ole tuottovaatimusta. Ehdotetun lain 25 §:n 3 momentin mukaan muu oma pääoma voidaan siirtää tuottovaateen alaiseen peruspääomaan. Peruspääoman muutoksista päättää lain 8 §:n 1 momentin mukaan eduskunta. Lakisääteisten suojelualueiden osalta peruspääoman muutokset eivät olisi mahdollisia eduskunnan yksittäisellä päätöksellä, vaan edellyttäisivät lisäksi suojelualueita koskevien lakien ja suojeluohjelmia koskevien valtioneuvoston päätösten muuttamista. Edellä todettu turvaisi, ettei julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettuun omaisuuteen kuuluville lakisääteisille suojelualueille ja muille suojeluun varatuille alueille aseteta tuottovaatimusta myöskään liikelaitoksessa. Ehdotettu säännös vastaisi asiallisesti voimassa olevaa metsähallituslain 14 §:ää. 

27 §.Metsähallituksen lainat, vakuudet ja takaukset. Pykälään ehdotetaan otettavaksi Metsähallituksen lainanottoa sekä liiketoimintaan liittyvien vakuuksien ja takausten antamista koskevat tarpeelliset säännökset. Perustuslain 82 §:n 1 momentin mukaan valtion lainanoton tulee perustua eduskunnan suostumukseen, josta ilmenee uuden lainanoton tai valtionvelan enimmäismäärä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Metsähallitus saa ottaa toimintansa rahoittamiseksi lainaa eduskunnan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä antaman suostumuksen rajoissa. Tarkoitus on antaa valtioneuvoston asetus, jossa valtioneuvosto määräisi edelleen liikelaitoksen lainanoton ehdoista. 

Vanhaan liikelaitoslakiin ei sisälly säännöksiä liikelaitoksen oikeudesta käyttää toimintaansa varten vakuuksia. Tämä johtuu siitä, että valtio viime kädessä vastaa liikelaitoksen toiminnasta. Metsähallituksen toimintaan liittyy kuitenkin eräitä erityistilanteita, joiden vuoksi sille tulisi antaa oikeus vakuuden käyttämiseen. 

Nämä erityistilanteet koskevat ensinnäkin maa-aineslain mukaista maa-ainesten ottoa, jossa kunta lupaviranomaisena voi asettaa maa-ainesten ottajalle vakuudenantovelvollisuuden lupaehtojen täyttämisen vakuudeksi. Ehdot voivat koskea muun muassa maa-ainesten ottoalueen rajausta, alueen siistimistä oton jälkeen sekä puuston ja muun kasvillisuuden suojaamista. 

Toisen tapausryhmän muodostaisivat vakuudet, joita tilaajalta tai urakoitsijalta edellytetään rakennusurakoiden osapuolten yleisissä sopimusehdoissa. Niissä tarkoitetuissa tilanteissa vakuuksien antamattomuus voisi estää Metsähallitusta osallistumasta tarjouskilpailuihin, mikä rajoittaisi sen mahdollisuuksia liiketoiminnan harjoittamiseen. Julkisyhteisöjen tilaamissa hankinnoissa vakuuden vaatimatta jättäminen voi johtaa julkisista hankinnoista annetun lain mukaiseen kanteeseen tilaajaa kohtaan kilpailijan lain vastaisesta suosimisesta. 

Kolmantena vakuudenantovaihtoehtona voivat tulla kysymykseen kiinteistökehityksen myötä tulevat tarpeet. Osallistuminen jalostusprosessiin esimerkiksi maa-aines- ja tonttikaupassa saattaa aiheuttaa tarpeen vakuuksien antamiseen sekä tilaajan että toimittajan asemassa.  

Ehdotettuun 2 momenttiin sisältyvä vakuuden antamista rajoittava säännös koskisi vain tilanteita, joissa liiketoimintaan liittyvä vakuus annettaisiin ulkopuoliselle. Säännöstä ei sovellettaisi tilanteeseen, jossa vakuuden antaminen liittyy esimerkiksi Metsähallituksen hallussa olevaa kiinteistövarallisuutta koskevaan valtion edun valvontaan tai oikeussuojan toteuttamiseen. Ehdotettu säännös ei estäisi Metsähallitusta antamasta markkinaehtoista lainaa esimerkiksi metsätalousliiketoimintaa harjoittavalle tytäryhtiölleen.  

Kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi nimenomainen kielto myöntää takausta tai antaa panttia tytäryhtiön lainan maksamisen vakuudeksi. 

Yritystoiminnassa tavanomainen periaate, että omistaja huolehtii yritystensä rahoitukseen tarvittavista vakuuksista, ei kilpailuneutraliteettisyistä sovellu Metsähallituksen tytäryhtiöiden toimintaan. Liiketaloudellisten periaatteiden mukainen toiminta edellyttää rahoituksenkin osalta markkinoilla asianomaiselle toiminnalle tyypillisiin riskeihin perustuvaa lainojen hinnoittelua. Liikelaitoksen lainanoton ollessa lain mukaan valtion takaamaa voivat rahoituslaitokset käsitellä liikelaitosriskiä nollariskiluokituksella osana valtiokonsernia. Koska valtion vastuulla toimiva yritys joutuu käytännössä maksamaan jonkin verran valtion obligaatiolainoja korkeampaa korkoa, on vertailu siis suoritettava valtion likvidien obligaatioiden korkotason sijasta vähemmän likvidin valtion riskin ja yritysriskin välillä. Lisäksi on otettava huomioon, että valtion vastuu liikelaitoksen velasta on toissijaista eikä omavelkaista. Verrattuna yritysriskillä tapahtuvaan lainanottoon arvioidaan tämän luokituseron merkitsevän markkinatilanteesta ja toimialasta riippuen 0,50–0,75 prosentin etua lainojen korkotasossa. Tämä etu tulisi lainakohtaisesti tulouttaa valtiolle. Sovelias mekanismi olisi takausmaksun periminen, jonka hoitaisi valtiokonttori. 

Valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetun lain (449/1988) 15 §:n 1 momenttia on muutettu 986/2001 siten, että takauksista perittävät maksut voisivat paremmin vastata markkinaolosuhteita ja erityisesti kulloinkin havaittavaa valtion riskin ja yritysriskin välistä kustannuseroa. Valtioneuvoston asetuksella tarkemmin määriteltävien maksujen soveltamista myös liikelaitoksiin ehdotetaan silloin, kun valtio takaajana kantaa vastuun liikelaitoksen ottamista 1 momentin mukaisista lainoista tai sen 2 momentin mukaan myöntämistä vakuuksista ja takauksista. Tätä koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi pykälän 3 momentiksi. Pykälän 4 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetään tämän maksun määräytymisestä ja perinnästä tarkemmin. 

Soveltamalla näitä maksuperusteita myös liikelaitosten lainoihin olisi aikaansaatavissa tasapuolinen ja riittävän joustava menettely, jolla liikelaitosten vieraan pääoman hankintakustannukset saataisiin kustannuksiltaan markkinapohjaisiksi. Tarkoituksena on, että maksua voitaisiin määräajoin muuttaa markkinatilanteen edellyttämällä tavalla. Nämä maksutulot tuloutetaan valtiolle. Erityisistä syistä maksu voidaan valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaan jättää määräämättä. 

Ehdotetun pykälän 1, 3 ja 4 momentti vastaavat vanhan liikelaitoslain 5 §:n säännöksiä. Ehdotetun pykälän 2 momentti vastaa metsähallituslain 17 §:n 1 momenttia. 

28 §.Julkisten hallintotehtävien rahoittaminen. Ehdotetun pykälän mukaan Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoito rahoitettaisiin valtion talousarviossa erikseen osoitetuilla määrärahoilla sekä julkisten hallintotehtävien hoidosta saatavilla maksuilla ja tuotoilla. Julkisten hallintotehtävien hoitoa voitaisiin rahoittaa myös julkisella hankerahoituksella. Tarkoitus on, että valtion talousarvioon otettaisiin edelleen maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön pääluokkaan määrärahamomentti, josta ohjaavien ministeriöiden toimialan mukaan määräytyvien julkisten hallintotehtävien hoito rahoitettaisiin. Vuonna 2015 Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoidon perusrahoitukseen osoitettiin maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan 6,3 miljoonaa euroa momentille 30.63.50 (Metsähallituksen eräät julkiset hallintotehtävät) ja ympäristöministeriön pääluokkaan 34,1 miljoonaa euroa momentille 35.10.52 (Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät).  

Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoidosta kertyvät maksut ja tuotot muodostuvat pääasiassa metsästys-, kalastus- ja maastoliikenneluvista sekä metsästys- ja kalastusoikeuksien vuokraamisesta. Lisäksi tuottoja kertyy maa- alueiden, rakennusten ja rakennelmien vuokraamisesta sekä käyttöoikeuskorvauksista. Tuottoja kertyy myös luonto-opastuksen ja neuvonnan tuotteiden myymisestä sekä lähinnä ennallistamisalueilta kertyvän puutavaran myynnistä. 

Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitoa voitaisiin rahoittaa myös julkisella hankerahoituksella. Tällaista rahoitus olisi lähinnä Euroopan unionin eri rahastoista ja eri ministeriöiden käyttöön osoiteutuista varoista myönnettävä hankerahoitus. Metsähallituksen julkisten hallintotehtäviä hoitavalle yksikölle voitaisiin myöntää esimerkiksi ulkoasiainministeriön hallinnoimaa instituutioiden välisen kehitysyhteistyön instrumentin mukaista rahoitusta, jolla mahdollistetaan valtion laitosten ja virastojen osallistuminen kehitysyhteistyöhön. Metsähallitus voisi myös ottaa valtion talousarviosta annetun asetuksen (1243/1992) 72 d §:n mukaisesti vastaan julkisten hallintotehtävien hoitoon lahjoitus- ja testamenttivaroja, jos varat ovat käytettävissä Metsähallitukselle osoitettujen julkisten hallintotehtävien mukaisiin tarkoituksiin ja jos lahjoitusvaroihin liittyvät ehdot ovat hyväksyttäviä ja varojen vastaanottamista voidaan pitää muutoinkin asianmukaisena. Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain 7 §:ään sisältyvää säännöstä, jonka mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa määräraha liikelaitokselle osoitetun, liiketaloudellisesti kannattamattoman tehtävän rahoittamista varten, ei otettaisi enää lakiin. 

Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoito rahoitetaan valtion talousarvioon otettavilla määrärahoilla, tehtävien hoidosta saatavilla maksuilla ja tuotoilla sekä mahdollisella hankerahoituksella. Vaikka Metsähallitus osana valtio-oikeushenkilöä voi ottaa eduskunnan suostumuksella lainaa, liikelaitos tai sen julkisia hallintotehtäviä hoitava yksikkö ei voi ottaa lainaa julkisten hallintotehtävien hoitoa varten.  

8 luku Metsähallituksen henkilöstö

29 §.Henkilöstö. Pykälässä säädettäisiin Metsähallituksen henkilöstön palvelussuhteen laadusta. Se olisi pääsääntöisesti työsopimussuhde. Julkisia hallintotehtäviä hoitavat henkilöt, joiden tehtäviin sisältyy julkisen vallan käyttöä, olisivat kuitenkin virkasuhteisia. Tällaisia olisivat luontopalvelujohtajan, erätalousjohtajan ja Metsähallituksen erävalvonnasta annetussa laissa (1157/2005) tarkoitetuttujen erätarkastajien lisäksi muun muassa henkilöt, joille osoitetaan hallintoasian ratkaisuvaltaa tai jotka esittelevät hallintopäätöksiä. Metsästys-, kalastus- ja maastoliikennelupia koskevien kiintiöpäätösten valmisteluun osallistuvat virkamiehet olisivat myös virkasuhteisia.  

Julkisen vallan käytön edellytyksenä olevaa virkasuhdetta koskeva poikkeus sisältyy ehdotettuun 18 §:ään. Poikkeussäännöksen mukaan luontopalvelujohtaja ja erätalousjohtaja voivat mainitussa pykälässä tarkoitettujen kiintiöiden puitteissa siirtää maastoliikennelain 4 §:ssä, kalastuslain 5 §:ssä ja metsästyslain 6 §:ssä tarkoitettua yksittäistä lupaa koskevan päätöksen tekemisen myös Metsähallituksen palveluksessa olevalle työsopimussuhteiselle henkilölle tai ulkopuoliselle yhteisölle, joita riippumattomuuden, luotettavuuden, asiantuntemuksen ja muiden asian arvioinnissa huomioon otettavien seikkojen perusteella on pidettävä tehtävään sopivana. 

Metsähallituksen virkasuhteisen henkilöstön virkaehtosopimuksiin on sovellettu lailla 627/1987 perustettuja valtion liikelaitoksia varten säädettyjä valtion virkaehtosopimuslain säännöksiä. Sanottujen säännösten soveltaminen lakkaa uuden Metsähallituksen perustamisen yhteydessä, koska se ei ole enää valtion liikelaitoslain mukainen liikelaitos. Metsähallitusta koskevaan lakiin on näin ollen otettava säännökset siitä, mitä säädöksiä sen tekemiin virkaehtosopimuksiin sovelletaan. Pykälässä on viittaussäännös valtion virkaehtosopimuslain määräyksiin ja sen soveltamisen rajauksiin ja täsmennyksiin. Metsähallituksen virkaehtosopimuksiin ei sovelleta pelkästään valtion virastoja varten tarkoitettuja lain säännöksiä ja muilta osin pykälässä on tarkennettu soveltaminen siltä osin, mikä on välttämätöntä ottaen huomioon, että Metsähallitus ei ole valtion budjettitalouden piiriin kuuluva virasto. Pykälän säätämisen myötä keskeinen muutos nykytilaan on se, että Metsähallituksen työnantajaa edustavasta neuvottelu- ja sopimusosapuolesta ei enää säädetä asetuksella 

30 §.Henkilöstön kelpoisuusvaatimukset. Pykälään ehdotetaan otettavaksi Metsähallituksen toimitusjohtajaa, luontopalvelujohtajaa ja erätalousjohtajaa koskevat erityiset kelpoisuusvaatimukset. 

Toimitusjohtajan kelpoisuusvaatimuksena olisi voimassa olevan asetuksen mukaisesti tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, liiketalouden ja Metsähallituksen tehtäväalan tuntemus sekä johtamiskokemus ja käytännössä osoitettu johtamistaito. Luontopalvelujohtajan ja erätalousjohtajan viran kelpoisuusvaatimuksena olisi soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, perehtyneisyys Metsähallitukselle kuuluviin julkisiin hallintotehtäviin sekä johtamiskokemus ja käytännössä osoitettu johtamistaito. Luontopalvelujohtajan viran kelpoisuusvaatimukset vastaisivat asiallisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta erätalousjohtajan viran kelpoisuusvaatimuksia täsmennettäisiin. Voimassa olevan asetuksen mukaan erätalouspäällikön viran erityisenä kelpoisuusvaatimuksena on virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja perehtyneisyys eräasioihin. 

31 §.Henkilöstön nimittäminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Metsähallituksen toimitusjohtajan nimittäisi ja irtisanoisi maa- ja metsätalousministeriön esittelystä valtioneuvosto. Säännös vastaisi voimassa olevaa Metsähallituksesta annetun lain 19 §:ää. Toimitusjohtajaa koskevan nimittämisvallan osoittaminen valtioneuvostolle olisi perusteltua Metsähallituksen tehtävien yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi. Mainitut seikat ovat omiaan korostamaan Metsähallituksen toimintaan kohdistettavan yhteiskuntapoliittisen ohjauksen tärkeyttä. Metsähallituksen ylin toimielin olisi hallitus, jonka valtioneuvosto nimittäisi. Jos Metsähallituksen toimitusjohtajan nimittäisi Metsähallituksen hallitus, saattaisi sillä olla ohjaavien ministeriöiden toimintaedellytyksiä heikentävää vaikutusta.  

Ennen toimitusjohtajan nimittämistä asiasta tulisi pyytää ympäristöministeriön ja Metsähallituksen lausunto. Maa- ja metsätalousministeriö myöntäisi toimitusjohtajalle pyynnöstä eron. Nimitys- ja irtisanomistoimivallan järjestelyä lukuun ottamatta toimitusjohtajan asema muun muassa hallituksen ohjauksen ja valvonnan alaisena toimielimenä säilyisi vanhan liikelaitoslain mukaisena. 

Metsähallituksen toimitusjohtajan tehtävä ei ole virka vaan liikelaitoksen toimielin. Jos toimitusjohtaja irtisanoutuu tai irtisanotaan, toimitusjohtajan tehtävää ei voida väliaikaisesti täyttää esimerkiksi noudattaen valtion virkamieslain (750/1994) säännöksiä nimittämisestä määräajaksi virkasuhteeseen. Tämän vuoksi ehdotetaan, että toimitusjohtajan irtisanouduttua tai jos hänet irtisanotaan, maa- ja metsätalousministeriö voisi määrätä väliaikaisen toimitusjohtajan siihen saakka kunnes valtioneuvosto nimittää toimitusjohtajan. Väliaikaisen toimitusjohtajan tulisi täyttää toimitusjohtajaa koskevat kelpoisuusvaatimukset.  

Toimitusjohtajan nimittämistä ja irtisanomista vastaavilla perusteilla esitetään, että toimivalta luontopalvelujohtajan virkaan nimittämiseen ja virasta irtisanomiseen olisi valtioneuvostolla. Luontopalvelujohtajan nimittämistä ja irtisanomista koskeva asia esiteltäisiin ympäristöministeriöstä. Ennen luontopalvelujohtajan nimittämistä asiasta tulisi pyytää maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen lausunto. Ehdotettu säännös vastaa Metsähallituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 2 momenttia.  

Voimassa olevan lain mukaan liikelaitoksen toimielimenä toimiva toimitusjohtaja on nimitetty tehtäväänsä ja luontopalvelujohtaja virkaansa toistaiseksi. Muutoksena nykyiseen käytäntöön esitetään, että toimitusjohtaja ja luontopalvelujohtaja nimitettäisiin enintään viiden vuoden määräajaksi. Koska toimitusjohtaja on liikelaitoksen toimielin, toimitusjohtajan tehtävään nimitetyllä henkilöllä ei ole erityistä tehtävässä pysymisoikeutta. Toimitusjohtaja voitaisiin irtisanoa tehtävästään ilman erityistä syytä. Irtisanominen tulisi voimaan välittömästi, jollei päätöstä tehtäessä päätetä myöhemmästä ajankohdasta. Metsähallituksen hallituksen ja toimitusjohtajan välisessä johtajasopimuksessa voitaisiin sopia irtisanomiseen liittyvistä korvauksista.  

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan erätalousjohtajan virkaan nimittäisi maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriö myös irtisanoisi erätalousjohtajan ja myöntäisi tälle eron. Ennen nimittämistä asiasta tulisi pyytää Metsähallituksen ja ympäristöministeriön lausunto. Säännös vastaa asialliselta sisällöltään voimassa olevassa lainsäädännössä erätalouspäällikön osalta säädettyä.32 §.Henkilöstön osallistuminen. Pykälän mukaan Metsähallituksessa voidaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) sijasta noudattaa yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) mukaista yhteistoimintamenettelyä sen mukaan kuin Metsähallitus asiasta päättää. Jos Metsähallitus siirtyisi soveltamaan yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia, se voisi tehdä mainitun lain 61 §:ssä tarkoitetun sopimuksen. Konserniyhteistyössä Metsähallituskonsernissa noudatettaisiin soveltuvin osin yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annetun lain (335/2007) säännöksiä. Ehdotettu pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevaa vanhan liikelaitoslain 12 §:n 2 ja 3 momenttia. 

9 luku Metsähallituksen kirjanpito, tilinpäätös ja tilintarkastus

33 §.Kirjanpito ja tilinpäätös. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Metsähallitus ja Metsähallituskonserni olisivat kirjanpitovelvollisia ja niiden kirjanpitoon sovellettaisiin suoraan lain nojalla kirjanpitolain ja osakeyhtiölain säännöksiä, jollei metsähallituslaista muuta johdu. Metsähallituksen toiminnan läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja ristisubvention välttämiseksi Metsähallitukselle lain 5 §:ssä osoitetuista julkisista hallintotehtävistä laadittaisiin kuitenkin erillinen tilinpäätös. Kysymyksessä on Euroopan unionin valtiontuki- ja kilpailulainsäädännön asettamasta velvoitteesta. Ehdotettu kirjanpitoa koskeva säännös poikkeaa Metsähallitukseen sovellettavasta lainsäädännöstä siten, että julkisia hallintotehtäviä koskevasta erillisestä kirjanpidosta luovuttaisiin. Valtion talousarviolaissa ja -asetuksessa tarkoitettu erillinen tilinpäätös laadittaisiin Metsähallituksen liikekirjanpidon perusteella. Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoito rahoitettaisiin edelleen talousarvioon ohjaavien ministeriöiden pääluokkaan otettavilla määrärahoilla. Eduskunnan budjettivallan turvaamiseksi Metsähallituksen tulisi huolehtia siitä, että määrärahan käytön seuranta kyetään toteuttamaan ja eduskunnan tarvitsemat tiedot ovat taloushallinnon järjestelmistä saatavissa. 

Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoito ja tehtäviä hoitava yksikkö eriytettäisiin muusta liikelaitoksesta, kuten ne on tälläkin hetkellä eriytetty. Vaikka julkisten hallintotehtävien erilliskirjanpidosta luovuttaisiin, julkisten hallintotehtävien hoitoon osoitetut varat ja velat on pidettävä tehokkaasti erillään liiketoiminnan varoista ja veloista. Taloushallinnon järjestely, jossa julkisten hallintotehtävien hoitoon osoitetuilla varoilla rahoitettaisiin liiketoimintaa tai liiketoiminnan varoilla rahoitettaisiin julkisten hallintotehtävien hoitoa, ei olisi mahdollinen. Tältä osin esitys ei merkitsisi muutosta voimassa olevaan käytäntöön. Pykälän 2 momentin mukaan Metsähallituksen tilikausi olisi kalenterivuosi. Tilinpäätös tulisi laatia ja toimittaa helmikuun loppuun mennessä maa- ja metsätalousministeriölle. Tilinpäätöksen allekirjoittaisivat Metsähallituksen hallitus ja toimitusjohtaja. Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain säännöksistä momentti poikkeaa siten, että tilinpäätöksenlaatimisaika lyhenisi kuukaudella. Ehdotettu momentti vastaa vuoden 2010 liikelaitoslain 12 §:n 2 momenttia. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.3.2016. Kesken vuotta alkavaa ensimmäistä tilikautta koskevat tarpeelliset siirtymäsäännökset annettaisiin ehdotetun 43 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella.  

Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvosto vahvistaisi Metsähallituksen ja Metsähallituskonsernin tilinpäätöksen ja päättäisi sen perusteella voiton tuloutuksesta valtion talousarvioon ja niistä toimenpiteistä, joihin tilinpäätöksen johdosta on aihetta ryhtyä. Tuloutuksen ajankohdasta päätettäisiin tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä. Yleensä tuloutus tapahtuisi välittömästi tilinpäätöksen vahvistamisen jälkeen. Jos Metsähallituksen toiminta olisi tappiollista tai jos sen tulos olisi oleellisesti pienempi kuin vahvistettu tulostavoite, Metsähallituksen hallituksen tulisi antaa asiaa koskeva selvitys. Valtioneuvosto käsittelisi tulosta koskevan teknisen kirjauksen lisäksi asiaa ja päättäisi toimenpiteistä tilanteen tervehdyttämiseksi, kuten Metsähallituksen kehittämisohjelmasta tai mahdollisista muista toimenpiteistä. 

Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin Metsähallituksen tilinpäätöksen vahvistamisesta. Asetuksella annettaisiin myös tarvittavat menettelytapasäännökset Metsähallituksen tilinpäätöksen vahvistamisaikataulusta ja tilinpäätöksen vahvistamiseen liittyvistä menettelytavoista sekä tilinpäätöksen toimittamisesta valtiokonttorille.  

Metsähallituksen tilinpäätös muodostuisi tuloslaskelmasta, taseesta, rahoituslaskelmasta ja tilinpäätöksen liitetiedoista samalla tavoin kuin osakeyhtiön tilinpäätös. Metsähallitus laatisi myös toimintakertomuksen kuten osakeyhtiöt. Valtiokonttori voisi tarvittaessa antaa määräyksiä ja ohjeita erillisestä tilinpäätöksestä sekä tietojen antamisesta hallituksen vuosikertomuksen kokoamista varten. Lisäyksenä yhtiöiden toimintakertomuksiin Metsähallituksen toimintakertomuksessa tulisi esittää Metsähallituksen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta koskevat tulokset sekä myös se, miten Metsähallitus on noudattanut eduskunnan, valtioneuvoston ja muiden viranomaisten ohjauspäätöksiä sekä selvitys Metsähallituksen veloista ja varainhoitovuoden päättyessä voimassa olleista valtion takauksista ja muista valtion vastuusitoumuksista samoin kuin Metsähallituksen talouteen ja toimintaan ja niiden kehittymiseen liittyvistä riskeistä. 

34 §.Metsähallituksen tase. Tässä laissa tarkoitetun Metsähallituksen aloittaessa toimintansa se muuttuu vanhan liikelaitoslain tarkoittamasta valtion liikelaitoksesta tässä laissa tarkoitetuksi valtion liikelaitokseksi. Metsähallituksen oikeushenkilöllisyyteen muutos ei vaikuttaisi. Muutos toteutetaan varallisuusoikeudellisesta näkökulmasta siten, että Metsähallitukselle vahvistetaan uusi avaava tase. Pykälään ehdotetaan otettavaksi Metsähallituksen tasetta ja kiinteän omaisuuden hallinnansiirtoja koskevat säännökset. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös Metsähallituksen avaavasta taseesta. Momentin mukaan Metsähallituksen aloittaessa toimintansa valtioneuvosto päättäisi eduskunnan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä antaman valtuutuksen nojalla Metsähallituksen aloittavasta taseesta, eri tase-eristä sekä niiden arvosta. Päätöksessä määriteltäisiin Metsähallituksen hallintaan siirrettävä vaihto- ja käyttöomaisuus, Metsähallitukselle siirrettävät saatavat ja velat sekä millä ehdoin (peruspääomana, muuna omana pääomana vai lainaehdoin) ne siirretään. Tuottovaateen alainen, peruspääomaan kuuluva omaisuus arvioitaisiin käypään arvoonsa. Julkisten hallintotehtävien hoitoon liittyvän omaisuuden, kuten esimerkiksi kansallispuiston alueen, arvostaminen käypään arvoonsa ei kaikissa tapauksissa ole tarkoituksenmukaista. Tällainen omaisuus voitaisiin merkitä taseeseen jatkuvuusperiaatteen mukaisesti nykyisellä kirjanpitoarvolla. Metsähallituksen hallintaan siirretty omaisuus pysyy edelleen valtion omaisuutena. Metsähallitukseen sovellettavan lainsäädännön muuttuminen ei merkitse Metsähallituksen purkautumista siten, että sillä olisi vaikutusta esimerkiksi tuloverotukseen tai varainsiirtoverotukseen.  

Valtioneuvoston on mahdollista vahvistaa Metsähallituksen aloittava tase vasta sen jälkeen, kun liikelaitostettavaa toimintaa koskeva edellisen tilikauden tilinpäätös on laadittu ja siirtyvä omaisuus ja velvoitteet on yksilöity ja arvioitu. Päätös ajoittuisi todennäköisesti tässä laissa tarkoitetun Metsähallituksen toiminnan käynnistymisen jälkeiseen ajankohtaan. Metsähallitus käynnistäisi toimintansa, vaikkei sen hallintaan siirrettävää omaisuutta ja vastuita olekaan voitu yksityiskohtaisesti määritellä. Toiminnan käynnistäminen perustuisi hyväksytyssä valtion talousarviossa esitettyihin tietoihin, ellei niitä tarkempia tietoja ole käytettävissä. Valtioneuvosto tekisi Metsähallituksen aloittavaa tasetta koskevan alustavan päätöksen välittömästi valtion talousarvion vahvistamisen jälkeen. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi Metsähallitukseen sovellettavaa vuoden 2002 liikelaitoslain 14 §:n 2 momenttia vastaava säännös omaisuuden siirtämistä jo toimintansa aloittaneen Metsähallituksen hallintaan. Säännös koskisi myös omaisuuden siirtämistä Metsähallituksen hallinnasta valtion talousarviotalouteen. Jos omaisuuden siirtäminen vaikuttaisi peruspääoman määrään, se edellyttäisi eduskunnan valtuutusta. Tarkentavan toimeenpanopäätöksen tekisi valtioneuvosto. 

Valtion kiinteistöstrategian mukaisesti pääosa rakentamattomasta valtion maa- ja vesiomaisuudesta keskitetään Metsähallitukselle. Metsähallituksen hallintaan siirretään vuosittain satoja kiinteistöjä. Hallinnansiirtoina tulleet alueet ovat olleet pääasiassa suojelualueita tai suojeluohjelmien toteuttamiseksi tarpeellisia vaihtomaita tai alueita, joista saaduilla varoilla hankitaan suojelualueita. Suojelualueille ei aseteta tuottovaatimusta eikä kyseessä ole sellainen omaisuus, jolla olisi vaikutusta Metsähallituksen peruspääomaan. 

Hallinnan siirtojen kohteena olevan omaisuuden joukossa on muun muassa käytöstä poistettuja tukkikämppiä, partio-, sauna- ja talousrakennuksia, ampumaratoja sekä vanhojen rata-alueiden pohjia, joiden arvot ovat alhaisia.  

Pykälän 2 momentin toisen virkkeen mukaan valtioneuvosto päättäisi, mihin tarkoitukseen muuhun omaan pääomaan kuuluva omaisuus osoitetaan. Maa- ja vesiomaisuuden osalta päätös tarkoittaisi omaisuuden osoittamista julkisten hallintotehtävien hoitoon tai muuhun tarkoitukseen. Valtioneuvoston päätösvaltaa rajaisi ehdotettu 26 §, jonka mukaan erämaa-alueet, valtion omistamat luonnonsuojelualueet ja suojelutarkoitukseen osoitetut tai hankitut alueet olisivat julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettua omaisuutta. Käytännössä valtioneuvoston harkintavalta liittyisi sen ratkaisemiseen, mikä Metsähallituksen hallinnassa oleva muu omaisuus olisi julkisten hallintotehtävien kannalta tarpeellista.  

Metsähallituksen hallintaan siirrettävien alueiden suuren lukumäärän ja usein vähäisen arvon vuoksi pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että siirrettäessä sellaisia yksittäisiä kiinteistövarallisuuden kohteita tai kiinteistövarallisuuden kokonaisuuksia Metsähallituksen hallintaan tai Metsähallitukselta valtion talousarviotalouteen, joiden arvo on enintään viisi miljoonaa euroa, asiasta päättäisi maa- ja metsätalousministeriö tai mikäli kysymys on luonnonsuojelun toteuttamiseen liittyvän kiinteistövarallisuuden siirrosta, ympäristöministeriö. Luonnonsuojelun toteuttamiseen liittyvät kiinteistövarallisuuden hallinnansiirrot olisivat luonnonsuojeluasetuksen 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen alueiden sekä luonnonsuojeluohjelmien toteuttamiseksi tarpeellisten vaihtomaiden hallinnansiirtoja. Siirrot merkittäisiin Metsähallituksen muun oman pääoman lisäykseksi tai vähennykseksi taikka lainaehdoin annetuksi. Ehdotettu 3 momentti vastaa voimassa olevaa metsähallituslain 16 §:n 1 momenttia. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kiinteistövarallisuuden hallinnansiirtoa koskevasta päätöksenteosta silloin, kun siirto tapahtuu Metsähallituksen ja toisen valtion liikelaitoksen välillä. Ehdotuksen mukaan hallinnansiirtoon sovellettaisiin, mitä luovutuslaissa säädetään kiinteistövarallisuuden luovuttamisesta. Mainitun lain 6 §:n 1 momentin mukaan asiasta päättää valtioneuvosto. Mikäli kuitenkin luovutettavan varallisuuden käypä hinta on enintään viisi miljoonaa euroa, luovutuksesta päättää sanotun pykälän 2 momentin mukaan liikelaitos. 

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi erityissäännös sellaisen omaisuuden luovuttamisesta, jonka käyttöoikeus on puolustusvoimilla tai Rajavartiolaitoksella. Säännöksen mukaan luovutusta ei saisi tehdä Metsähallituksen tai maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä ilman puolustusministeriön tai sisäministeriön suostumusta, ellei valtioneuvosto yksittäistapauksessa toisin päätä. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena olisi turvata puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen mahdollisuudet käyttää Metsähallituksen hallinnassa olevia valtion alueita maanpuolustuksen ja aluevalvonnan tarpeisiin. 

Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännökset menettelytavoista, joita tulee noudattaa Metsähallituksen tasetta koskevia hallinnollisia ratkaisuja tehtäessä. Momentin mukaan ennen 1–3 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä Metsähallituksen tilintarkastajien tulisi arvioitava omaisuus ja velvoitteet ja niiden arvo sekä annettava asiasta lausuntonsa.  

Ennen aloittavaa tasetta tai taseen muuttamista koskevan valtioneuvoston päätöksen taikka kiinteistövarallisuutta koskevan hallinnansiirron tekemistä Metsähallituksen tilintarkastajien tulisi arvioida päätöksessä tarkoitettu omaisuus ja sen arvo, rahavarat sekä velat ja velvoitteet. Menettelyillä pyritään varmistamaan se, että omaisuus ja velvoitteet arvioidaan mahdollisimman oikein. Tilintarkastajien tulisi antaa asiassa lausunto. Lausunnossa tulisi olla selvitys omaisuudesta ja velvoitteista sekä niiden arvo, selvitys omaisuuden arvioinnissa käytetyistä menetelmistä ja niitä käyttämällä saatavista tuloksista. Tilintarkastajat voisivat käyttää apunaan myös erityisasiantuntijoita. Lausunnossa tulisi olla maininta myös tästä. 

35 §.Tilintarkastus. Ehdotetun 1 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö asettaisi Metsähallituksen hallintoa, taloutta ja tilejä tarkastamaan kaksi tilintarkastajaa. Toisen tilintarkastajista tulisi olla tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettu JHT-tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, jonka päävastuullisen tilintarkastajan tulee olla JHT-tilintarkastaja ja toisen KHT-tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, jonka päävastuullisen tilintarkastajan tulee olla KHT-tilintarkastaja . Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain mukaan tilintarkastajat asetetaan vuosittain. Muutoksena nykytilaan nähden ehdotetaan, että tilintarkastajat asetettaisiin enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan.  

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan Metsähallituksen hallituksen tulisi huolehtia, että vähintään yksi Metsähallituksen tilintarkastajista valitaan tytäryrityksen tilintarkastajaksi. 

Pykälän 3 momentiksi ehdotetaan otettavaksi määräykset niistä seikoista, joista tilintarkastajan on tarkastuskertomuksessaan ainakin lausuttava. Tilintarkastusta koskevien säännösten mukaan tilintarkastajan tulee tarkastaa tilit hyvän tilintarkastustavan mukaisesti. Ehdotettuun säännökseen on otettu julkisyhteisön toimintaan liittyvien erityispiirteiden edellyttämät yleiset tarkastuskohteet ja niitä koskeva raportointivelvollisuus. Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain nojalla valtioneuvosto voi antaa tilintarkastuksesta tarkempia määräyksiä. Valtioneuvosto on antanut asetuksen valtion liikelaitosten kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä (160/2004) ja asetuksen valtion liikelaitosten muun toiminnan erillisestä kirjanpidosta ja erillisestä tilinpäätöksestä (1402/2004). 

Ehdotetun 4 momentin mukaan Metsähallituksen tilintarkastajiin sekä heidän esteellisyyteensä ja salassapitovelvollisuuteensa sovellettaisiin mitä tilintarkastajista julkishallinnon ja -talouden tilintarkastuksesta annetussa laissa (1142/2015) säädetään. Tilintarkastuksen yleisten periaatteiden mukaisesti tilintarkastajalla tulisi olla oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa Metsähallituksen hallituksen kokouksessa, jossa käsitellään hänen tehtäviinsä liittyviä asioita. 

Ehdotetun pykälän 5 momentin mukaan Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkastaa Metsähallituksen ja Metsähallituskonsernin toimintaa. Säännös on luonteeltaan informatiivinen. Vaikka laissa ei säädettäisikään eduskunnan tarkastusvaliokunnan valvonnasta, olisi silti selvää, että perustuslain 90 §:ssä säädetty tarkastusvaliokunnan valvonnan ala ulottuisi valtion liikelaitoksiin ja liikelaitoskonserneihin. 

10 luku Erinäiset säännökset

36 §.Vahingonkorvausvelvollisuus. Metsähallituksen toimintaa ohjaisi ja valvoisi Metsähallituksen hallitus, joka eduskunnan ja muiden viranomaisten tekemien päätösten rajoissa päättäisi liikelaitoksen toiminnan kehittämisestä sekä hallinnon asianmukaisesta järjestämisestä. Metsähallituksen toimitusjohtaja johtaisi ja kehittäisi liikelaitoksen toimintaa. Metsähallituksen hallitus valvoisi toimitusjohtajaa. Metsähallitus, kuten myöskään vuoden 2010 liikelaitoslaissa tarkoitettu Senaatti-kiinteistöt, ei ole yrityksiin rinnastettava itsenäinen oikeushenkilö, vaan osa valtiota. Valtio viime kädessä vastaisi liikelaitoksen sitoumuksista. Kun Metsähallituksella on laaja toimivalta, tulee arvioida myös sen johdon vastuuta.  

Vahingonkorvauslaissa (412/1974) määritellään yleiset vahingonkorvauksen korvausvelvolliset, korvauksen saajat sekä korvausperusteet. Poikkeuksena edellä mainituista yleissäännöksistä ehdotetaan, että Metsähallituksen hallituksen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuus liikelaitokselle määräytyisi samojen periaatteiden mukaisesti kuin osakeyhtiössä hallituksen ja toimitusjohtajan sekä tilintarkastajien vastaavat velvollisuudet. Ehdotetun säännöksen mukaan korvausvelvollisuus syntyisi silloin, kun vahinko on aiheutettu tahallaan tai huolimattomuudesta. Osakeyhtiölain 22 luvussa on osakeyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat säännökset. Arvioitaessa hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan korvausvastuuta Metsähallitukselle aiheutuneen vahingon osalta kyseeseen tulisivat lähinnä osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 1 ja 3 momentin sekä 5 §:n säännökset. Liikelaitoksen ulkopuoliselle aiheutetun vahingon korvaamisen osalta sovellettaisiin normaalia vahingonkorvauslain mukaista tuottamusvastuuta.  

Tilintarkastajan vahingonkorvausvelvollisuuden osalta viitattaisiin julkishallinnon ja -talouden tilintarkastuksesta annetun lain 10 §:n säännöksiin. 

Myös kanneoikeuden vanhentumiseen sovellettaisiin, mitä osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:ssä säädetään. Vahingonkorvauskanteen nostamista Metsähallituksen lukuun olisi osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:n mukaisesti ajettava Metsähallituksen hallitusta ja toimitusjohtajaa sekä tilintarkastajaa vastaan viiden vuoden kuluttua sen tilikauden päätyttyä, jona kanteen perusteena olevaan toimenpiteeseen ryhdyttiin. Määräaika ei kuitenkaan koskisi tilanteita, joissa kanne perustuu rangaistavaan tekoon. Metsähallitukseen sovellettavan vanhan liikelaitoslain mukaan kanneoikeus vanhenee kolmessa vuodessa. Ehdotetun 2 momentin mukaan kysymyksessä olevan pykälän mukaisen vahingonkorvauskanteen nostamisesta päättäisi maa- ja metsätalousministeriö. Ehdotettu vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva 36 § vastaa vuoden 2010 liikelaitoslain 15 §:ää. 

37 §.Esiintyminen asianosaisena. Metsähallituksella olisi toimivalta kantaa ja vastata valtion puolesta liikelaitosta koskevissa asioissa. Säännöksen mukaan Metsähallituksella olisi laaja kanneoikeus sitä itseään koskevissa asioissa. Lisäksi sillä olisi tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa ja toimituksissa oikeus valvoa valtion etua ja oikeutta kaikissa liikelaitosta koskevissa asioissa. Käytännössä tämä koskisi esimerkiksi Metsähallituksen hallintaan siirrettyä omaisuutta, Metsähallituksen liiketoimintaa tai muuta Metsähallitukseen liittyvää seikkaa. Ehdotettu säännös vastaa vanhan liikelaitoslain 17 §:ää. 

38 §.Eläkkeet ja muut etuudet sekä korvaukset. Pykälän 1 momentti koskisi Kevan ja Valtiokonttorin keskitetysti suorittamia eläkkeitä ja muita Metsähallituksen henkilöstölle keskitetysti suoritettuja palvelussuhteesta johtuvia etuuksia, korvauksia ja perhe-eläkkeitä. Mainitut korvaukset suoritettaisiin valtion varoista siten kuin näistä etuuksista on erikseen säädetty. Tässä tarkoitettuja etuuksia ja korvauksia olisivat muun muassa eläkkeet, tapaturmakorvaukset sekä ryhmähenkivakuutuskorvaukset. Eläkkeiden maksamisesta vastaa Keva. Valtiokonttori vastaa tapaturma- ja ryhmähenkivakuutuskorvauksista. 

Toimitusjohtaja ei olisi palvelussuhteessa liikelaitokseen. Hänen kanssaan tehtäisiin johtajasopimus. Johtajasopimuksessa sovittaisiin palkkauksen lisäksi eläkkeestä ja muista lakisääteisistä etuuksista. Tarkoitus on, että toimitusjohtajaa varten ei luotaisi omaa järjestelmää, vaan tukeuduttaisiin edelleen valtion järjestelmiin. Metsähallituksen hallitus voisi erityisestä syystä päättää toimitusjohtajan muista kuin pykälässä tarkoitetuista eduista ja korvauksista sekä lakisääteisiä paremmista eduista. Tällainen erityinen syy voisi olla se, että ehdotettua säännöstä sovellettaessa johtajasopimus poikkeaisi valtioneuvoston kulloinkin voimassa olevasta valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden johdon palkitsemista koskevista linjauksista. Tätä koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi 2 momentiksi. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kaikkien Valtiokonttorin tämän pykälän mukaan suorittamien etuuksien ja korvausten lisäksi Metsähallitukselta perittäisiin yleisen liikelaitoksia koskevan käytännön mukaisesti etuuksien ja korvausten hoitamisesta aiheutuneista kuluista valtion maksuperustelain (150/1992) mukaan määräytyvä maksu. Mikäli Valtiokonttori tuottaessaan näitä palveluja valtion virastoille ja laitoksille valtiokonttorista annetun lain (305/1991) 2 a §:n mukaan hinnoittelee nämä suoritteet noudattaen soveltuvin osin yksityisessä vakuutustoiminnassa sovellettavia periaatteita, viimemainittua periaatetta noudatettaisiin myös perittäessä maksua liikelaitokselta. Koska kysymyksessä olevia palveluja tuotetaan myös kilpailluilla markkinoilla, Valtiokonttorin tulisi hinnoitella valtion maksuperustelain mukaiset palvelunsa liiketaloudellisia periaatteita noudattaen. Ehdotettu pykälä vastaa Metsähallitukseen sovellettavaa vanhan liikelaitoslain 18 §:ää. 

39 §.Neuvottelukunnat. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Metsähallituksen yhteydessä toimivista alueellisista neuvottelukunnista. Säännös vastaisi pääosin sisällöltään voimassa olevan metsähallituslain 20 §:ää. Sen sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että neuvottelukunnat olisivat maakunta- tai aluekohtaisia, kun nyt ne ovat lääni- tai aluekohtaisia. 

Tarkoitus on, että neuvottelukunnat säilyisivät erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen alueella paikallisen väestön ja Metsähallituksen välisinä yhteistyöeliminä. Säännöksen tarkoituksena olisi osaltaan edistää perustuslain 20 § 2 momentissa tarkoitettua jokaisen mahdollisuutta vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Pykälän 1 momentissa tarkoitetut neuvottelukunnat antaisivat muun muassa lausuntoja ja tekisivät aloitteita Metsähallituksen toimintaan liittyvistä asioista toimialueensa osalta. Tällä hetkellä neuvottelukuntia on asetettu kolme, ja ne toimivat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun sekä Pohjois-Karjalan maakuntien alueilla.  

Saamelaisten kotiseutualueen maa- ja vesipinta-ala on yhteensä yli kolme miljoonaa hehtaaria eli kymmenesosa Suomen koko pinta-alasta. Siitä yli 90 prosenttia on Metsähallituksen hallinnassa. Luonnonoloiltaan ja elinkeinorakenteeltaan saamelaisten kotiseutualueen kuntien välillä on suuria eroja. Valtion maa- ja vesialueiden käytön suunnittelussa on tärkeää ottaa riittävällä tavalla huomioon erilaiset intressit sekä turvata paikallisten tahojen osallistuminen asioiden valmisteluun. Siksi on perusteltua, että kutakin saamelaisten kotiseutualueeseen kokonaisuudessaan kuuluvaa kuntaa varten asetettaisiin neuvottelukunta. Kuntakohtaiset neuvottelukunnat asetettaisiin Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueille. Saamelaisten kotiseutualueelle asetettavia kuntakohtaisia neuvottelukuntia koskevat säännökset otettaisiin pykälän 2 momenttiin. Neuvottelukunnan tehtävänä olisi käsitellä valtion maa- ja vesialueiden sekä niihin kuuluvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa.  

Voimassa olevassa Metsähallituksesta annetussa laissa ei ole säännöstä saamelaisten kotiseutualueelle asetettavista kuntakohtaisista neuvottelukunnista. Vuoden 2014 loppuun saakka voimassa olevan kalastuslain 14 a §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus asettaa neuvottelukunnan käsittelemään Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sijaitsevien valtiolle kuuluvien kalavesien kalatalouskysymyksiä. Neuvottelukunnat asetetaan kutakin kuntaa varten kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja niiden tehtävänä on antaa lausuntoja, tehdä esityksiä ja aloitteita sekä suorittaa muut sille määrätyt tehtävät. Metsähallituksen tulee pyytää neuvottelukunnilta vuosittain lausunto kalastuksen järjestämisestä ja kalastuslupien myöntämisessä noudatettavista periaatteista. Lausunnosta ei voi poiketa annetusta lausunnosta ilman erityistä syytä. Kalastuslain mukaan asetettavissa neuvottelukunnissa on saamelaiskäräjien, Metsähallituksen, kalastusalueiden, kunnan sekä ammattikalastajien edustus. Vuoden 2015 alussa voimaan tulevaan kalastuslakiin ei ole otettu säännöksiä neuvottelukunnista. 

Tarkoitus on, että metsähallituslakiin nyt esitettävät kuntakohtaiset neuvottelukunnat toimisivat neuvoa antavina eliminä esimerkiksi metsätaloutta, hakkuusuunnitelmia, maan myyntiä, ostoa, vaihtoa ja vuokrausta, luonnonvarojen käyttöä koskevia suunnitelmia ja valtion retkeilyalueiden järjestyssääntöjä, moottorikelkkareittien ja -urien suunnittelua, maksullisia maastoliikennelupia, metsästyslupia ja kalastuslupia sekä muita valtion vesien kalatalouskysymyksiä koskevissa asioissa. 

Tärkeää on, että neuvottelukunnissa olisivat edustettuina saamelaiskäräjät, kolttien kyläkokous ja asianomaiset kunnat. Lisäksi neuvottelukuntiin olisi tarkoituksenmukaista nimetä ammattikalastajia ja muita paikallisia olosuhteita tuntevia tahoja edustavia henkilöitä. Ylä-Lapissa on muusta maasta poiketen runsaasti muun muassa erityisten etuuksien omistajia. 

Kansallispuistojen ja erämaa-alueiden osalta alueiden hoidon ja käytön suunnittelu tapahtuisi jatkossakin luonnonsuojelu- ja erämaalain mukaan ja niitä varten erikseen asetettavissa yhteistyöelimissä. Tarkemmat säännökset neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta, asettamisesta ja niiden puheenjohtajien ja jäsenten palkkioista sekä kustannusten korvaamisesta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. 

11 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

40 §.Voimaantulo. Pykälä sisältäisi säännökset uuden lain voimaantulosta ja sen johdosta kumottavista säädöksistä. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 15 päivänä maaliskuuta 2015 ja sillä kumottaisiin Metsähallituksesta 30 päivänä joulukuuta 2004 annettu laki (1378/2004) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. 

41 §.Määräajan sovellettavat asetukset. Uusi liikelaitoslaki on kumonnut vanhan liikelaitoslain vuoden 2011 alusta lukien. Uuden liikelaitoslain 21 §:n mukaan vanhaa liikelaitoslakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä sovelletaan Metsähallitukseen, kunnes Metsähallituksesta toisin säädetään. Ehdotetun Metsähallituksesta annettavan lain voimaantulo merkitsisi vanhan liikelaitoslain nojalla annettujen valtioneuvoston asetusten soveltamisen lakkaamista. Metsähallituksen uudelleenorganisoinnin varmistamiseksi olisi tarkoituksenmukaista mahdollistaa määräajan sellaisten liikelaitosten lainanottoa, kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevien valtioneuvoston asetusten soveltaminen, jotka on annettu vanhan liikelaitoslain nojalla. Ehdotetun pykälän mukaan Metsähallitukseen sovellettaisiin kuusi kuukautta lain voimaantulosta valtioneuvoston asetusta valtion liikelaitosten lainanoton rajoista ja ehdoista (21/2003), valtioneuvoston asetusta valtion liikelaitosten kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä (160/2004) ja valtioneuvoston asetusta valtion liikelaitosten muun toiminnan erillisestä kirjanpidosta ja erillisestä tilinpäätöksestä (1402/2004), jollei Metsähallituksesta annettavan lain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella toisin säädettäisi. Annettaessa kuuden kuukauden kuluessa uuden metsähallituslain nojalla tarpeellisia valtioneuvoston asetuksia, kumotun lain nojalla annettujen valtioneuvoston asetusten soveltaminen päätettäisiin.  

Metsähallituksen julkisoikeudellisten suoritteiden maksuista on annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (835/2013) ja ympäristöministeriön asetus (1326/2013). Asetukset ovat voimassa vuoden 2015 loppuun. Asetukset on tarkoitus korvata uusilla määräaikaisilla asetuksilla vuoden 2015 loppuun mennessä. Koska mainitut asetukset on annettu valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla, ne jäävät metsähallituslain kumoamisesta huolimatta voimaan alkuperäisen määräajan loppuun saakka. 

42 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan kumottavan lain mukaiselle Metsähallitukselle laissa tai asetuksessa säädetyt tai niiden nojalla annetut tehtävät sekä Metsähallitukselle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät tämän lain mukaiselle Metsähallitukselle. Siirtyminen koskisi myös Metsähallituksen ja oppilaitosten tekemiä sopimuksia opetusmetsien käytöstä. Säännöksen nojalla tämän lain mukaiselle Metsähallitukselle siirtyisivät myös kumottavan lain mukaisen Metsähallituksen saamat julkisten hallintotehtävien hoitoon liittyvät tuotot ja maksut. Momentissa tarkoitettu oikeuksien ja velvoitteiden siirtyminen ei koskisi virka- eikä työehtosopimuksia, koska pykälän 8 momenttiin otettaisiin erityissäännös virka- ja työehtosopimuksia koskevasta sopimusseuraannosta.  

Pykälän 2 momentin mukaan kumottavan lain mukainen Metsähallituksen hallitus jatkaisi uuden Metsähallituksesta annettavan lain mukaisena Metsähallituksen hallituksena siihen saakka kunnes uusi hallitus asetettaisiin. 

Pykälän 3 momentin mukaan kumottavassa laissa tarkoitettu Metsähallituksen toimitusjohtaja ja Metsähallituksen luontopalvelujohtaja toimisivat Metsähallituksen väliaikaisena toimitusjohtajana ja väliaikaisena luontopalvelujohtajana siihen saakka kunnes valtioneuvosto nimittäisi ehdotetussa laissa tarkoitetun toimitusjohtajan ja luontopalvelujohtajan. Pykälän 4 momentin mukaan lain voimaan tullessa Metsähallituksen erätalouspäällikkö siirtyisi tämän lain mukaiseksi erätalousjohtajaksi. 

Pykälän 5 momentin mukaan Metsähallituksen perustamisessa noudatettaisiin virkasuhteessa olevan henkilöstön osalta valtion toimintojen uudelleen järjestelyä koskevia valtion virkamieslain (750/1994) 5 a–5 c §:n säännöksiä. Valtion virkamieslain 5 a §:n mukaan valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Myös kumottavassa laissa tarkoitettu Metsähallituksen luontopalvelujohtajan virka ja virkaan nimitetty henkilö siirtyisi tässä laissa tarkoitettuun Metsähallitukseen. Siirtyvän luontopalvelujohtajan virkaa ja virkaan kuuluvia tehtäviä voidaan muuttaa.  

Pykälän 6-10 momentissa säädettäisiin työsopimussuhteessa olevaa henkilöstöä koskevista siirtymäjärjestelyistä. Pykälän 6 momentin mukaan Metsähallituksen työsopimussuhteessa oleva henkilöstö siirtyisi ehdotetun lain voimaan tullessa tässä laissa tarkoitetun Metsähallituksen palvelukseen työsopimussuhteessa. Määräaikaisessa työsopimussuhteessa oleva henkilö siirtyy perustettavan Metsähallituksen palvelukseen määräaikaisen työsuhteensa keston ajaksi. Vastaava säännös sisältyy valtion virkamieslain 5 a §:n 1 ja 2 momenttiin. Siirtyminen organisaatiomuutoksessa tapahtuu suoraan lain nojalla, jolloin uusia työsopimuksia ei ole tarve tehdä. 

Pykälän 7 momentin mukaan perustettavaan uuteen Metsähallitukseen siirtyvän työsopimussuhteisen henkilöstön palvelussuhteen katsottaisiin palvelussuhde-etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen valtiolla yhdenjaksoisena. Kysymys on esimerkiksi ennen ehdotetun lain voimaantuloa kertyneiden lomien siirtymisestä tai lomarahoista. 

Pykälän 8 momentin mukaan työsopimussuhteessa oleva henkilö voitaisiin siirtää ilman suostumustaan, jos hänet siirretään omalla työssäkäyntialueellaan tai omalle työssäkäyntialueelleen. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 9 §:n mukaista aluetta. Vastaava säännös sisältyy virkamieslain 5 a §:n 3 momenttiin. 

Jotta Metsähallituksen henkilöstön palvelussuhteen ehdot eivät jäisi työlainsäädännön ja mahdollisten yleissitovien työehtosopimusten varaan, pykälän 8 momenttiin otettaisiin virka- ja työehtosopimuksia koskevasta sopimusseuraannosta. Ehdotetun momentin mukaan tässä laissa tarkoitettu Metsähallitus noudattaisi sen perustamishetkellä voimassa olleen virkaehtosopimuksen ja työehtosopimusten määräyksiä, kuten työehtosopimuslain (436/1946) 5 §:ssä säädetään. 

Pykälän 9 momenttiin ehdotetaan otettavaksi viittaus voimassa oleviin työehtosopimuksiin sekä työsopimussuhteeseen sovellettavaan lainsäädäntöön. 

Metsähallituksen uudelleenorganisointiin liittyvässä uuden liikelaitoksen perustamisessa ei ole virkasuhteisen eikä työsopimussuhteisen henkilöstön osalta kyse liikkeenluovutuksesta vaan valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelystä. 

Metsähallituksen hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuuta koskevassa säännöksessä viitataan osakeyhtiölain 22 luvun säännöksiin. Kanneoikeuden vanhentumiseen sovelletaan ehdotetun viittaussäännöksen perusteella osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:ää. Osakeyhtiölain mukainen viiden vuoden vanhentumisaika poikkeaa nykyisestä kolmen vuoden vanhentumisajasta. Kanneajan muuttumiseen liittyvät kysymykset ratkaistaisiin pykälän 11 momenttiin otettavalla siirtymäsäännöksellä, jonka perusteella ennen lain voimaantuloa tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin perustuvaan vahingonkorvaukseen sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 

43 §.Asetuksenantovaltuus. Pykälä sisältäisi tavanomaisen asetuksenantovaltuuden. Pykälän nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hallituksen kokoonpanosta, tehtävistä, asettamisesta, päätösvallasta ja jäsenten kelpoisuudesta, toimitusjohtajasta sekä hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien palkkioista sekä tämän lain täytäntöönpanosta. Esityksessä ehdotetaan, että Metsähallituksen säännönmukainen tilikausi olisi kalenterivuosi. Metsähallituksesta annettava laki ehdotetaan tulemaan voimaan 15.3.2016. Kesken vuotta alkavan ensimmäisen tilikauden vuoksi pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan tarkempia säännöksiä ensimmäisestä tilikaudesta ja siihen liittyvästä kirjanpidosta, tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta annettaisiin tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella. 

1.2  Laki valtion metsätalousosakeyhtiöstä

1 §.Perustettava osakeyhtiö. Metsähallituksen metsätalousliiketoiminta yhtiöitettäisiin perustamalla valtion kokonaan omistama osakeyhtiö. Yhtiön toimialana olisi metsätalouden harjoittaminen yksinoikeudella valtion omistamalla maalla ja puutavaran toimittaminen asiakkaille. Koska yhtiölle myönnettäisiin 2 §:ään sisältyvän luovutusvaltuuden perusteella yksinoikeus metsätalouden harjoittamiseen Metsähallituksen hallussa olevalla tuottovaateen alaisella maa- ja vesiomaisuudella, yhtiön liiketoiminta rajattaisiin koskemaan vain yksinoikeuden kohteena olevaa aluetta. Yhtiö ei voisi myydä esimerkiksi metsänhoitopalveluja yksityismetsänomistajille. 

Metsähallitus merkitsisi osakeyhtiötä perustettaessa kaikki sen osakkeet valtion lukuun. Metsähallituksen tulisi huolehtia osakeyhtiön perustamiseksi ja rekisteröimiseksi tarpeellisista toimenpiteistä, kuten perustamissopimuksen laadinnasta, tilintarkastajien valinnasta ja yhtiölle apporttina annettavaa omaisuutta koskevan tilintarkastajan lausunnon hankkimisesta.  

Osakeyhtiö olisi Metsähallituksen hallinnoima, jolloin Metsähallitus vastaisi lähtökohtaisesti yhtiötä koskevasta omistajaohjauksesta siten kuin valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta annetun lain 6 §:ssä säädetään. Osakeyhtiölle annettavan metsätalouden harjoittamista koskevan yksinoikeuden vuoksi ehdotetaan, että ennen kuin osakeyhtiö tai sen yhtiöjärjestyksen muutos ilmoitettaisiin rekisteröitäväksi, maa- ja metsätalousministeriön tulisi osaltaan hyväksyä yhtiöjärjestys tai sen muutos. 

2 §.Luovutusvaltuus. Pykälässä säädettäisiin valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa käyvästä vastikkeesta 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle osakeyhtiölle Metsähallituksen hallintaan osoitettuun tai myöhemmin osoitettavaan tuottovaateen alaiseen maa- ja vesiomaisuuteen kohdistuva siirtokelvoton oikeus metsätalouden harjoittamiseen, Metsähallituksen metsätalousliiketoiminta ja Metsähallituksen Metsätalous-tulosalueen käytössä olevat immateriaaliset oikeudet ja muu irtain omaisuus. Yhtiölle annettava metsätalouden harjoittamista koskeva oikeus olisi voimassa toistaiseksi. 

Oikeus metsätalouden harjoittamiseen pitäisi sisällään maanomistajalle kuuluvan oikeuden suorittaa metsätalouteen kuuluvia toimenpiteitä sopimuksen kohteena olevalla alueella. Lähtökohtaisesti osakeyhtiö olisi oikeutettu toteuttamaan harkintansa mukaan hakkuita ja myymään puutavaraa tai puutavaran hakkuuoikeuksia, hakkuutähteitä ja kantoja sekä toteuttamaan muita metsätalouteen kuuluvia toimenpiteitä. Metsätalouden harjoittamiseen katsottaisiin kuuluvan myös oikeus muiden metsäntuotteiden, kuten jäkälän ja kuntan, keräämiseen ja hyödyntämiseen. Tarkoitus on, että käyttöoikeussopimukseen kirjattaisiin yhtiön velvollisuudeksi suorittaa kaikki metsänuudistamiseen liittyvät toimenpiteet sekä velvollisuus suorittaa tarpeelliset metsänparannustoimenpiteet.  

Koska Metsähallituksen metsätalousliiketoiminnan yhtiöittämisen ja valtion metsätalousosakeyhtiön perustamisen tavoitteena on pysyttää valtion maa- ja vesiomaisuutta koskeva päätösvalta edelleen ministeriöiden ohjauksessa osana Metsähallituskonsernia, on tarkoituksenmukaista varmistaa, että metsätalouden harjoittamista koskeva käyttöoikeus ei olisi siirrettävissä yhtiöstä. Ehdotettavan pykälän 1 kohdan mukaan yhtiölle luovutettava maa- ja vesiomaisuuteen kohdistuva oikeus metsätalouden harjoittamiseen olisi siirtokelvoton. Siirtokelvottomaan käyttöoikeuteen ei ole mahdollista vahvistaa kiinnityksiä tai muita kirjauksia, jolloin valtion maa- ja vesiomaisuuteen kohdistuva käyttöoikeus ei voisi olla myöskään pakkotäytäntöönpanon kohteena. 

Valtion kiinteistöstrategian mukaisesti pääosa rakentamattomasta valtion maa- ja vesiomaisuudesta on keskitetty Metsähallitukselle. Valtion maa- ja vesiomaisuutta keskittämällä ja siten valtion konserniohjausta tehostamalla on saavutettu merkittäviä taloudellisia hyötyjä muun muassa synergia- ja mittakaavaetuina. Valtion eri virastoilla ja laitoksilla on kuitenkin edelleen omistajahallinnassaan merkittävä määrä valtion omistamaa kiinteistövarallisuutta, jonka keskittämistä tullaan jatkamaan. Valtion haltijavirastoilla voi jatkossa olla omistajahallinnassaan valtion kiinteistövarallisuutta vain, jos se on virastojen toiminnan kannalta välttämätöntä, eikä omaisuuden keskittämisellä ole saavutettavissa valtion kokonaisedun kannalta hyötyä. Myös valtiolle perintönä tulleita kiinteistöjä siirretään Metsähallituksen hallintaan. Tarkoitus on, että Metsähallitukselle tulevaisuudessa siirrettävän valtion kiinteistövarallisuuden osalta metsätalouden harjoittamiseen tarkoitetut alueet pysytettäisiin metsätalouskäytössä. Tämän mahdollistamiseksi ehdotetaan luovutusvaltuutta koskevaan säännökseen muotoilua, jonka mukaan valtioneuvosto oikeutettaisiin luovuttamaan yhtiölle oikeus metsätalouden harjoittamiseen myös Metsähallituksen hallintaan myöhemmin osoitettavan maa- ja vesiomaisuuden osalta. Ehdotetun säännöksen nojalla valtioneuvosto voisi luovutettavaa käyttöoikeutta ja sen arvoa sekä ehtoja päättäessään valtuuttaa maa- ja metsätalousministeriön täydentämään sopimusta hallinnansiirtoina Metsähallitukselle siirrettävien alueiden osalta. 

Luovutettavalla Metsähallituksen metsätalousliiketoiminnalla tarkoitettaisiin kaikkia Metsätalous-tulosalueen muodostamaan liiketoimintakokonaisuuteen kohdistuvia varoja, Metsähallituksen hallinnassa olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta lukuun ottamatta sekä velkoja ja varauksia. Siirrettävät varat muodostuisivat lähinnä puutavaran ja energiapuun toimitussopimuksiin perustuvista saamisista, vaihto-omaisuudesta sekä käyttöomaisuudesta. Vaihto-omaisuus sisältää lähinnä puutavaravarastot. Velat sisältäisivät siirtyviin varoihin kohdistuvia urakointimaksuja, vastaanottavaan yhtiöön siirtyvään henkilöstöön kohdistuvista palkoista, vuosilomapalkoista ja eläkevastuista muodostuvia siirtovelkoja sekä siirrettävään toimintaan kohdistuvia ostovelkoja ja maksuunpantuja veroja. Yhtiölle siirrettäisiin kohtuullista käyttöpääomaa vastaava määrä rahoitusomaisuutta.  

Tarkoitus on, että luovutusvaltuus kattaisi kokonaisuudessaan Metsähallituksen metsätalousliiketoiminnan ja Metsätalous-tulosalueelle kohdennettavissa olevat liikelaitoksen varat ja velat. Luovutusvaltuuden perusteella valtioneuvosto määräisi luovutettavasta omaisuudesta ja sen arvoista sekä ehdoista, joilla luovutus tapahtuu. Tarkoitus on, että siirtopäätöksen yhteydessä valtioneuvosto valtuuttaisi maa- ja metsätalousministeriön hoitamaan luovutukseen liittyvät sellaiset järjestelyt, jotka eivät kuuluisi Metsähallitukselle. 

3 §.Luovutuksen ehdot. Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto määräisi luovutettavan omaisuuden ja sen arvon sekä ehdot, joilla luovutus tapahtuu.  

Luovutus tapahtuisi valtioneuvoston valtuutuksen perusteella erillisellä luovutuskirjalla, jossa luovutettava varallisuus yksilöidään riittävällä tarkkuudella. Luovutus tehtäisiin lain vahvistamisen jälkeen 8 §:n 3 momentin mukaisesti ja tulisi voimaan lain voimaantulon kanssa samanaikaisesti. Luovutuksen yhteydessä valtioneuvosto päättäisi myös metsätalouden harjoittamista koskevan siirtokelvottoman oikeuden ehdot. Valtioneuvosto määräisi myös muista omaisuuden luovuttamiseen ja osakeyhtiön muodostamiseen liittyvistä järjestelyistä. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan metsätalouden harjoittamista koskevaa oikeutta luovutettaessa valtioneuvoston tulisi huolehtia, että metsähallituslain 6 ja 7 §:ssä tarkoitettujen yleisten ja muiden yhteiskunnallisten velvoitteiden toteuttaminen turvataan ja että Metsähallituksen hyväksymiä luonnonvarojen käyttöä koskevia alueellisia suunnitelmia noudatetaan. Edellä todettujen suunnitelmien noudattamisesta ja Metsähallitusta koskevien yhteiskunnallisten velvoitteiden toteutumisesta tulisi huolehtia myös käyttöoikeuden ehtoja tarkistettaessa.  

Perustettavalle valtion metsätalousosakeyhtiölle annettavasta yksinoikeudesta metsätalouden harjoittamiseen perittävän vastikkeen tulee olla käypä, jotta yhtiö ei saisi perusteetonta etua, joka voitaisiin katsoa kielletyksi valtion tueksi. 

Käyttöoikeuskorvaus perustuisi yhtiön käyttöön yksinoikeudella annetun maa- ja vesiomaisuuden metsätaloudelliseen tuottoarvoon ja omaisuudelle asetettavaan tuottovaatimukseen. Metsien käyttörajoitukset, jotka perustuvat Metsähallitukselle laissa säädettäviin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin, on tarkoitus ottaa huomioon metsien tuottoarvoon perustuvaa tasearvoa alentavina tekijöinä liikelaitoksen tasetta määritettäessä. Valtion metsätalousosakeyhtiöltä edellytettävät normaalia metsätaloustoimintaa laajemmat tehtävät otetaan huomioon liikelaitoksen omaisuudelle asetettavaa tuottovaatimusta alentavina tekijöinä. 

Yhtiöön sijoitettua pääomaa koskeva tuottovaatimus asetettaisiin sellaiseksi, että se vastaisi samalla toimialalla toimiville muille yrityksille asetettuja sijoitetun pääoman tuottovaatimuksia.  

Käyttöoikeussopimuksen kohteena olevan omaisuuden tuottovaatimus olisi nykyisillä tasearvoilla laskien noin 5 prosenttia. Kun otetaan huomioon valtion metsätalousosakeyhtiön toimialan luonne, käyttöoikeussopimuksesta perittävä vastike on tarkoitus asettaa noin 90 prosentin tasolle tuottovaatimuksesta. Kun taseen arvo tarkistetaan Metsähallituksen avaavan taseen muodostamisen yhteydessä, tarkistetaan tuottovaatimus sitä vastaavaksi. Jatkovalmistelussa tarkentuva vuotuinen käyttöoikeudesta liikelaitokselle maksettava vastike olisi noin 80 miljoonan euron luokkaa. 

Tarkoitus on, että käyttöoikeuskorvauksen käypä hintataso tarkistettaisiin määräajoin, esimerkiksi viiden vuoden välein. Käyttöoikeussopimuksen ehtoja voitaisiin tarkistaa myös sopimuksen tekohetkellä vallinneiden olosuhteiden merkittävissä muutostilanteissa. Merkittävinä muutoksina voitaisiin pitää esimerkiksi valtion omaisuudelle asetetun tuottovaatimuksen muutosta, päätöstä, jolla eduskunnan ja ohjaavien ministeriöiden päätöksiin perustuen merkittävästi muutettaisiin Metsähallitusta koskevien yhteiskunnallisten velvoitteiden toteuttamista sekä merkittäviä ja ennakoimattomia muutoksia metsätalouden harjoittamisedellytyksissä. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvosto määräisi, mikä osa omaisuudesta luovutetaan osakeyhtiöön osakkeita vastaan. Luovutus tehtäisiin ns. apporttiomaisuuden luovutuksena perustettavaan osakeyhtiöön, mitä vastaan valtio merkitsisi osakeyhtiön kaikki osakkeet. 

4 §.Oikeus edustaa valtiota eräissä tapauksissa. Metsähallituksen uudelleenorganisoinnin ja siihen liittyvän metsätalousliiketoiminnan yhtiöittämisen keskeisenä tavoitteena on valtion maa- ja vesiomaisuuden omistajahallinnan ja metsätalousliiketoiminnan eriytymisestä Metsähallituskonsernin toiminnalle aiheutuvien haittojen pysyttäminen kohtuullisella tasolla. Kun otetaan huomioon perustettavan yhtiön harjoittaman metsätalouden laajuus ja valtion maa- ja vesiomaisuuden käyttöön kohdistuvat yhteiskunnallisen velvoitteet, yhtiön metsätaloustoimenpiteiden suorittaminen kustannustehokkaasti edellyttää rajoitettua kelpoisuutta lähtökohtaisesti maanomistajalle kuuluvien, metsätalouteen liittyvien rutiiniluonteisten määräämistoimien tekemiseen. Kelpoisuus voisi perustua Metsähallituksen erikseen antamaan valtuutukseen taikka lakitasoisiin säännöksiin. Metsähallituskonsernin toiminnan joustavoittamiseksi ja perustettavan yhtiön toiminnan turvaamiseksi lain 4 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset yhtiön oikeudesta edustaa valtiota eräissä metsätalouteen liittyvissä toimissa. Oikeus rajattaisiin koskemaan vain sellaisia valtion alueita, joilla yhtiö voisi valtioneuvoston myöntämän luvan perusteella harjoittaa metsätaloutta. Perustuslain 92 §:n 2 momenttiin kytkeytyvien valtiosääntöoikeudellisten syiden vuoksi yhtiölle ei osoitettaisi toimivaltaa asioissa, jotka kuuluvat omistusoikeuden ydinalueelle. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan yhtiö olisi oikeutettu edustamaan maanomistajana olevaa Metsähallitusta, kun Metsähallitusta kuullaan hankkeen tai toimenpiteen toteuttajan naapurimaanomistajana. Naapurikiinteistön kuulemista edellytetään muun muassa maankäyttö- ja rakennuslaissa myönnettäessä rakennuslupaa asemakaava-alueella ja tehtäessä lain 171 §:ssä tarkoitettua poikkeamispäätöstä. Naapurin kuulemista edellytetään myös muun muassa ennen poroerotusten suorittamista.  

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan yhtiö olisi oikeutettu edustamaan maanomistajana olevaa Metsähallitusta muun alueen kuin luonnonsuojelulaissa tarkoitetun luonnonsuojelualueen ja muinaismuistolain suojelemia muinaismuistoja koskevan alueen rajankäynnissä. Rajankäynti on kiinteistöä tai muuta rekisteriyksikköä koskeva kiinteistönmääritystoimitus, jossa selvitetään ja ratkaistaan rajan paikkaa ja rajamerkkiä koskeva epäselvyys.  

Pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukaan yhtiö olisi oikeutettu edustamaan maanomistajana olevaa Metsähallitusta yhteismetsälaissa tarkoitetun yhteismetsän ja yhteisaluelaissa tarkoitetun yhteisen alueen osakaskunnan kokouksessa. Yhteismetsä on metsätalouden harjoittamista varten perustettu oikeushenkilö. Metsähallituksen hallinnassa olevat valtion omistamat yhteismetsäosuudet liittyvät niin läheisesti perustettavan yhtiön liiketoimintaan, että olisi tarkoituksenmukaista säätää yhtiölle oikeus käyttää valtion puhevaltaa yhteismetsän osakaskunnan kokouksessa. Myös yhteisaluelain mukaisen osakaskunnan tehtävät liittyvät, venevalkamaa hallinnoivaa ja yhteisen vesialueen osakaskuntaa lukuun ottamatta niin läheisesti metsätalouden harjoittamiseen, että valtion edustautumisoikeus tulisi säätää yhtiölle. Yhteisen vesialueen osakaskunnan tehtävät liittyvät suurelta osin kalastusoikeuden hallinnointiin. Kalastuslupien myöntäminen ja kalastusoikeuden hallinnointi sekä vuokraaminen ovat Metsähallitukselle kuuluvia julkisia hallintotehtäviä, jotka hoidetaan Metsähallituksen julkisia hallintotehtäviä hoitavassa yksikössä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä maanomistajalle kuuluvista luvista ja määräämistoimista, joiden osalta yhtiö voisi lain nojalla käyttää maanomistajalle kuuluvaa omistajanpuhevaltaa. Momentin 1 kohdan mukaan yhtiö olisi oikeutettu myöntämään kulkuoikeus valtion maa-alueelle, jos kulkuoikeuden merkitys olisi vähäinen. Momentin 2 kohdan mukaan yhtiö voisi myöntää myös oikeuden tilapäisesti käyttää valtion maa-aluetta. Käyttöoikeuden sisältö voisi koskea hyvin monentyyppisiä asioita, kuten esimerkiksi oikeutta ottaa vettä tai varastoida puutavaraa taikka maa-aineksia. Momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitetut oikeudet on tarpeellisia metsätaloustoimenpiteiden suorittamiseksi. Momentin 3 kohdan mukaan yhtiö voisi myöntää oikeuden rakentaa valtion maalle poronhoidon harjoittamiseksi tarpeellinen laite tai rakennelma ja poronhoitolain 39 §:ssä tarkoitettu erotusaita. Poronhoitolain mukaan valtion maalle saadaan rakentaa esteaita maa- ja metsätalousministeriön ja erotusaita sen viranomaisen luvalla, jonka hallinnassa alue on. Tilapäisen poroaidan rakentamiseen ei tarvita lupaa, mutta rakentamisesta on ilmoitettava maanhaltijaviranomaiselle. Ehdotetut oikeudet ovat yhtiön toiminnan kannalta tarpeellisia, jotta yhtiö voi suunnitella ja toteuttaa metsätaloustoimenpiteet niin, että porotalouden vaatimukset tulevat riittävästi huomioiduksi. 

Tällä hetkellä liikelaitoksen Metsätalous-tulosalueen henkilöstöllä on varsin laaja toimivalta myöntää metsätalouskäytössä olevaan valtion maahan kohdistuvia käyttö- ja muita oikeuksia sekä lupia ja tehdä sopimuksia esimerkiksi maa-ainesten kotitarveotosta. Metsätalous-tulosalueen henkilöstö on voinut tehdä myös sopimuksia paikallisten matkailuyrittäjien kanssa muun muassa rakennusten, rakenteiden ja muun palveluvarustuksen käytöstä. Hakkuiden ja muiden metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa Metsähallitus on ottanut paikallisten toimijoiden näkemyksiä huomioon laajasti. Noudatettu toimintamalli on tarkoitus säilyttää myös jatkossa.  

Yhtiölle lakiperusteisesti annettavien oikeuksien lisäksi on myös tarkoitus, että Metsähallitus valtuuttaisi tarkoituksenmukaisessa laajuudessa yhtiön tai sen yksittäisiä toimihenkilöitä käyttämään valtiolle maanomistajana kuuluvia oikeuksia. Maan myynti ja vaikutuksiltaan merkittävät vuokraukset pysytettäisiin kuitenkin edelleen liikelaitoksella. 

5 §.Vahingonkorvausvastuu valtiota edustettaessa. Lakiehdotuksen mukaan osakeyhtiö olisi eräissä tapauksissa oikeutettu edustamaan Metsähallitusta ja käyttämään valtiolle maanomistajana kuuluvaa puhevaltaa. Osakeyhtiölain korvaussäännökset koskevat lähtökohtaisesti vain yhtiön johdon ja osakkaiden yhtiöoikeudellista vahingonkorvausvastuuta. Vahingonkorvauslaissa on rajoitettu sellaisen taloudellisen vahingon, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon (puhdas varallisuusvahinko), korvaamista. Metsähallitusta edustettaessa ja valtion puhevaltaa käytettäessä mahdollisesti aiheutuvat vahingot olisivat otaksuttavasti puhtaita varallisuusvahinkoja. Korvausvastuu ehdotetaan ratkaistavaksi siten, että osakeyhtiö vastaisi vahingosta, joka on lakisääteistä edustautumisoikeutta käytettäessä tuottamuksellisesti aiheutettu valtiolle tai muulle taholle. 

6 §.Julkisia hankintoja koskevat säännökset. Julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 6 §:n 1 momentin mukaan hankintayksiköitä ovat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset, valtion liikelaitokset sekä julkisoikeudelliset laitokset. Julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja jota rahoittaa pääasiallisesti edellä todettu hankintayksikkö tai jonka johto on edellä todetun hankintayksikön valvonnan alainen taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä edellä todettu hankintayksikkö nimeää yli puolet.  

Yleisen edun mukaisten tehtävien lisäksi julkisoikeudellinen laitos voi huolehtia myös muista tehtävistä. Merkitystä ei tältä osin ole annettava sille, onko yleisen edun mukaisten tarpeiden täyttäminen laitoksen pääasiallinen tehtävä vai vähämerkityksellinen osa laitoksen tehtävistä, jos yksikön perustamisella ja toiminnalla on kuitenkin ollut yleisen edun mukainen tarkoitus. Siten myös laitoksen kaupalliseen toimintaan liittyvät hankinnat on kilpailutettava hankintalainsäädännön mukaisesti. 

Julkisen edun mukaiseksi toiminnaksi on katsottu muun muassa teollisen tai kaupallisen toiminnan kehittäminen (esim. kuntien elinkeinoyhtiöt), kansanterveyden ja ympäristönsuojelun kannalta välttämättömien tehtävien hoitaminen sekä valtion institutionaaliseen toimintaan liittyvien erityistä luottamuksellisuutta ja salassapitoa edellyttävien toimintojen harjoittaminen. Suomessa toimivia julkisoikeudellisia laitoksia ovat muun muassa Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, eräät yleishyödylliset yhdistykset, kuntien vuokrataloyhtiöt sekä elinkeinotoiminnan edellytysten parantamiseksi perustetut yhtiöt. Oikeuskäytännössä hankintayksikön määritelmää on sovellettu laajentavasti.  

Kysymys siitä, onko Metsähallituksen metsätalousliiketoimintaa jatkamaan perustettava valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, joka saisi yksinoikeuden metsätalouden harjoittamiseen valtion omistamalla maalla hankintayksikkö, on jossain määrin tulkinnanvarainen. Kun otetaan huomioon osakeyhtiön tehtävät, sen saama rahoitus, yhtiön saama yksinoikeus ja sen merkitys yhtiön liiketoiminnalle sekä Metsähallituksen määräysvalta yhtiössä, osakeyhtiötä voidaan pitää julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettuna hankintayksikkönä. Hankintayksikköasema ehdotetaan ratkaistavaksi siten, että ehdotetun pykälän 1 momenttiin otettaisiin säännös, jonka mukaan osakeyhtiöön sovellettaisiin mitä julkisista hankinnoista annetun lain 6 §:n 1 momentissa hankintayksiköstä säädetään. Säännös merkitsisi sitä, että osakeyhtiön olisi kilpailutettava hankintansa lain menettelytapavaatimuksia noudattaen.  

Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö perustuu Euroopan unionin lainsäädäntöön. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan perustettavalle Metsähallituksen tytäryhtiölle asettaa myös Euroopan Unionin lainsäädäntöä pidemmälle meneviä velvoitteita. Säännös on kilpailupoliittisesti merkittävä ja sillä turvataan osaltaan puutavaran korjuu- ja kuljetusmarkkinoiden toimintaa.  

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös yhtiön sidosyksikköasemasta suhteessa Metsähallitukseen. Momentissa ehdotetaan hankintalain soveltamisalasta poissuljettavaksi hankinnat, joita Metsähallitus tekee siihen sidossuhteessa olevalta yhtiöltä. Hankintalakia ei sovellettaisi myöskään yhtiön Metsähallitukselta tekemiin hankintoihin.  

7 §.Verotus. Perustettava osakeyhtiö olisi muiden osakeyhtiöiden tapaan verotettava, ja sen katsottaisiin jatkavan Metsähallituksen Metsätalous-tulosalueen liiketoimintaa. Yhtiöittämisen voidaan tuloverotuksen osalta katsoa vastaavan luonteeltaan lähinnä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 52 d §:ssä tarkoitettua liiketoimintasiirtoa. Osakeyhtiön liiketoimintasiirto voidaan toteuttaa lainkohdassa mainituin edellytyksin ja jatkuvuusperiaatetta noudattaen ilman välittömiä tuloveroseuraamuksia. Verotuskäytännön mukaan myös valtion liikelaitoksen toteuttamaan siirtoon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskevia säännöksiä, jos mainitussa lainkohdassa säädetyt edellytykset muutoin täyttyvät. Luovutettavalla Metsähallituksen metsätalousliiketoiminnalla tarkoitettaisiin Metsätalous-tulosalueen muodostamaan liiketoimintakokonaisuuteen kohdistuvia varoja, velkoja ja varauksia. Metsähallituksen hallinnassa olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta ei kuitenkaan siirrettäisi, vaan näihin muodostettaisiin lain 2 §:ssä tarkoitettu siirtokelvoton oikeus. Luovutus tehtäisiin niin sanottuna apporttiomaisuuden luovutuksena perustettavaan osakeyhtiöön, mitä vastaan valtio merkitsisi osakeyhtiön kaikki osakkeet.  

Tarkoituksena ei ole, että Metsähallituksen uudelleenorganisoimisen yhteydessä aiheutuisi tuloveroseuraamuksia. Sen vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että liiketoiminnan siirtämisestä ei aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia Metsähallitukselle. Metsähallituksen verotuksessa liiketoimintakokonaisuuteen kohdistuvan omaisuuden veronalaiseksi luovutushinnaksi luettaisiin omaisuuden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenon osa. Jatkuvuusperiaatteen mukaisesti vastaanottava yhtiö jatkaisi poistojen tekemistä samoista arvoista kuin mikä on omaisuuserien poistamaton hankintameno Metsähallituksen verotuksessa. Metsätalous-tulosalueen liiketoimintakokonaisuuteen kohdistuvat mahdolliset varaukset siirtyisivät vastaanottavalle yhtiölle. 

Varainsiirtoverolain (931/1996) 43 §:ssä säädetään liiketoimintasiirron yhteydessä toimintaa jatkamaan perustetulle yhteisölle tapahtuvan kiinteistön tai arvopaperin luovutuksen verovapaudesta. Velvollisuus suorittaa yhtiöittämisen yhteydessä varainsiirtoveroa Metsähallitukselta perustettavalle yhtiölle siirrettävästä omaisuudesta on siten kytketty toimenpiteen luonteeseen tuloverotuksessa. Koska tarkoituksena ei ole, että Metsähallituksen uudelleenorganisoinnista aiheutuisi veroseuraamuksia myöskään varainsiirtoveron osalta, pykälän 4 momenttiin otettaisiin säännös 2 §:ssä tarkoitetun luovutuksen yhteydessä tapahtuvien kiinteistöjen ja arvopaperien luovutusten verovapaudesta. 

8 §.Vastuu sitoumuksista. Pykälän 1 momentin säännöksellä perustettavalle osakeyhtiölle siirrettäisiin vastuu Metsähallituksen tekemistä sellaisista velka-, palvelu-, hankinta- ja toimitussopimuksista sekä muista sitoumuksista, joihin Metsähallitus on toimintansa aikana sitoutunut ja jotka koskevat osakeyhtiölle luovutettua omaisuutta ja metsätalousliiketoimintaa. Osakeyhtiö vastaisi kuitenkin vain niistä Metsähallituksen velvoitteista, jotka ovat luovutuksen kohteena ja joista Metsähallitus olisi luovutushetken jälkeenkin vastannut. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtion toissijaisen vastuun jatkumisesta. Koska velallinen voi vaihtua vain velkojan suostumuksella, vastaisi valtio edelleen sellaisista perustamista edeltävistä velvoitteista, joista ei toisin sovita. Säännöksellä varmistettaisiin metsätalousliiketoiminnan ja siihen liittyvien sopimusten jatkuvuus yhtiöittämisen yhteydessä. 

9 §.Henkilöstön palvelussuhteet. Pykälässä olisi säännökset henkilöstön asemasta osakeyhtiön perustamisen yhteydessä. Pykälän 1 momentin nojalla yhtiöitettävissä Metsähallituksen tehtävissä lain voimaan tullessa oleva henkilöstö siirtyisi kokonaisuudessaan ilman erillistä suostumusta osakeyhtiön palvelukseen aikaisempaa vastaavaan tehtävään. 

Pykälän 2 momentin mukaan määräajaksi otetut henkilöt, jotka hoitavat yhtiöitettäviä tehtäviä, siirtyisivät vastaavaksi määräajaksi osakeyhtiön palvelukseen. 

Pykälän 3 momentin mukaan työntekijöihin ja palvelussuhteen ehtoihin sovellettaisiin, mitä laissa säädetään tai sen nojalla säädetään tai määrätään ja mitä yhtiötä sitovassa työehtosopimuksessa ja työsopimuksessa sovitaan. 

10 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta ja toimenpiteistä, joihin valtioneuvosto ja Metsähallitus voisivat ryhtyä valmistellakseen osakeyhtiön perustamista. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 15.3.2016. 

Lisäksi pykälään ehdotetaan säännökset toimenpiteistä, joihin voidaan ryhtyä ennen lain voimaantuloa. Metsähallituksessa tulisi voida tehdä tarpeellisia valmisteluja ja järjestelyjä jo ennen lain voimaantuloa. Vastaavasti valtioneuvosto voisi alkuvuonna 2016 tehdä päätöksen yhtiön perustamisesta, merkitä yhtiön osakkeet, määrätä luovutettavan omaisuuden ja sen arvon sekä määrätä luovutuksen ehdoista ja muista järjestelyistä. Selvyyden vuoksi todettaisiin, että ennen lain voimaantuloa tehtävään luovutukseen sovellettaisiin myös 7 §:ssä säädettyä verovapautta. 

1.3  Kalastuslaki

45 §.Kalastuksen järjestäminen valtion vesialueella. Vuoden 2016 alusta voimaan tulevan kalastuslain 45 §:n 1 momentin mukaan valtiolle kuuluvalla vesialueella kalastuslain 41 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä huolehtii Metsähallitus. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa Metsähallituksen tulee vuosittain pyytää lausunto kalastuksen järjestämisestä ja kalastuslupien myöntämisessä noudatettavista periaatteista Metsähallituksesta annetun lain (1378/2004) 20 §:ssä tarkoitetulta neuvottelukunnalta. Metsähallituksen yhteyteen esitetään asetettavaksi kuntakohtaiset neuvottelukunnat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueille. Kalastuslain 45 §:n 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että säännöksessä viitataan Metsähallituksesta annettavan uuden lain mukaisiin neuvottelukuntiin. 

1.4  Laki oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta

1 §.Lain soveltamisala. Luovutuslaissa säädetään valtion kiinteistövarallisuuden luovuttamisesta ja valtion maaomaisuuden vuokraamisesta sekä erityisten oikeuksien myöntämisestä. Lain 1 §:n 2 momentin mukaan laki koskee valtion virastoja ja laitoksia ja valtion liikelaitoksista annetussa laissa (627/1987) tarkoitettuja liikelaitoksia. Laki koskee myös tasavallan presidentin kansliaa ja valtion talousarvion ulkopuolisia rahastoja, jollei rahastoista toisin säädetä. Vuoden 1987 laki valtion liikelaitoksista on kumottu valtion liikelaitoksista annetulla lailla 1185/2002, joka puolestaan on kumottu lailla 1062/2010. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista.  

1.5  Laki valtion talousarviosta

4 §.Liikelaitosten budjetointi. Perustuslain 84 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan liikelaitoksia koskevia tuloarvioita ja määrärahoja otetaan talousarvioon vain siltä osin kuin lailla säädetään. Valtion talousarviosta annetun lain 4 §:n mukaan valtion liikelaitoksista annetun lain (627/87) mukaisen liikelaitoksen tulot ja menot jätetään valtion talousarvion ulkopuolelle sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään. Vuoden 1987 laki valtion liikelaitoksista on kumottu valtion liikelaitoksista annetulla lailla 1185/2002, joka puolestaan on kumottu lailla 1062/2010. Pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että se vastaisi perustuslaissa käytettyä muotoilua.  

1.6  Kaupparekisterilaki

3 §. Kaupparekisterilain 3 §:n 1 momentissa säädetään tahoista, jotka ovat velvollisia tekemään rekisteriviranomaiselle rekisteriin merkitsemistä varten perusilmoituksen. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan perusilmoituksen ovat velvolliset tekemään avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, keskinäinen vakuutusyhtiö, osuuskunta, säästöpankki, hypoteekkiyhdistys, vakuutusyhdistys, valtion liikelaitoksista annetussa laissa (627/87) tarkoitettu liikelaitos sekä asumisoikeusyhdistys. Vuoden 1987 laki valtion liikelaitoksista on kumottu valtion liikelaitoksista annetulla lailla 1185/2002, joka puolestaan on kumottu lailla 1062/2010. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. 

1.7  Laki kasvinterveyden suojelemisesta

31 §.Korvauksen epääminen. Kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) 31 §:n 3 momentin mukaan lain 30 ja 30 a §:ssä tarkoitettuun korvaukseen oikeutettuja ovat valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset. Vuoden 2002 laki valtion liikelaitoksista on kumottu valtion liikelaitoksista annetulla lailla 1062/2010. Metsähallitus on valtion liikelaitos, johon sovelletaan mainittua vuoden 2002 lakia. Metsähallitus esitetään organisoitavaksi siten, että se olisi ehdotettavalla Metsähallituksesta annettavalla lailla perustettava valtion liikelaitos. Tämän vuoksi pykälän 3 momenttia ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. 

1.8  Maantielaki

84 §.Korvauksettomat luovutukset. Maantielain (503/2005) 84 §:ssä säädetään luovutuksista, joiden osalta tienpitäjä ei ole velvollinen maksamaan korvausta. Pykälän 1 momentin mukaan valtiolla ei ole oikeutta maantielaissa tarkoitettuun korvaukseen. Korvaukseen oikeutettuja ovat kuitenkin valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset. Valtioneuvosto voi päättää valtion korvausoikeudesta toisinkin, jos tähän on erityisiä syitä. Vuoden 2002 laki valtion liikelaitoksista on kumottu valtion liikelaitoksista annetulla lailla 1062/2010. Metsähallitus on valtion liikelaitos, johon sovelletaan mainittua vuoden 2002 lakia. Metsähallitus esitetään organisoitavaksi siten, että se olisi ehdotettavalla Metsähallituksesta annettavalla lailla perustettava valtion liikelaitos. Tämän vuoksi pykälän 1 momenttia ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. 

1.9  Ratalaki

74 §.Korvauksettomat luovutukset. Ratalain (110/2007) 74 §:ssä säädetään luovutuksista, joiden osalta Liikennevirasto ei ole velvollinen maksamaan korvausta. Pykälän mukaan valtiolla ei ole oikeutta ratalaissa tarkoitettuun korvaukseen. Korvaukseen oikeutettuja ovat kuitenkin valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset. Valtioneuvosto voi päättää valtion korvausoikeudesta toisinkin, jos tähän on erityisiä syitä. Vuoden 2002 laki valtion liikelaitoksista on kumottu valtion liikelaitoksista annetulla lailla 1062/2010. Metsähallitus on valtion liikelaitos, johon sovelletaan mainittua vuoden 2002 lakia. Metsähallitus esitetään organisoitavaksi siten, että se olisi ehdotettavalla Metsähallituksesta annettavalla lailla perustettava valtion liikelaitos. Tämän vuoksi pykälää ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. 

1.10  Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista

2 §.Hankintayksikkö. Kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain (30/2013) 2 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, Ahvenanmaan maakunnan viranomaiset ja liikelaitokset, evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset, valtion liikelaitoksista annetun lain (1062/2010) mukaiset liikelaitokset sekä julkisoikeudelliset laitokset. Metsähallitus olisi ehdotettavalla Metsähallituksesta annettavalla lailla perustettava valtion liikelaitos, johon ei sovellettaisi vuoden 2010 lakia valtion liikelaitoksista. Tämän vuoksi pykälän 1 momentin 4 kohtaa ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. 

1.11  Laki julkisista hankinnoista

6 §.Hankintayksiköt. Julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 6 §:n mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset, valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta hankintayksiköltä. Vuoden 2002 laki valtion liikelaitoksista on kumottu valtion liikelaitoksista annetulla lailla 1062/2010. Metsähallitus on valtion liikelaitos, johon sovelletaan mainittua vuoden 2002 lakia. Metsähallitus esitetään organisoitavaksi siten, että se olisi ehdotettavalla Metsähallituksesta annettavalla lailla perustettava valtion liikelaitos. Tämän vuoksi pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. 

1.12  Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista

4 §.Hankintayksiköt. Julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) 4 §:n mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, valtion liikelaitoksista annetun lain (1062/2010) mukaiset liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun lain (349/2007) 5 §:n mukaiset hankintayksiköt. Metsähallitus olisi ehdotettavalla Metsähallituksesta annettavalla lailla perustettava valtion liikelaitos, johon ei sovellettaisi vuoden 2010 lakia valtion liikelaitoksista. Tämän vuoksi pykälän 2 kohtaa ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. 

1.13  Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta

12 §.Työnantajan vakuutusmaksuvelvollisuus. Lain 12 §:n 2 momentin mukaan velvollisuus työttömyysvakuutusmaksun maksamiseen on myös valtion liikelaitoksella, johon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (1062/2010). Metsähallitus olisi ehdotettavalla Metsähallituksesta annettavalla lailla perustettava valtion liikelaitos, johon ei sovellettaisi vuoden 2010 lakia valtion liikelaitoksista. Tämän vuoksi pykälän 2 momenttia ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi siten, että lakia sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. 

4.1  Metsähallituksen liikelaitosmalli

Perustuslain 84 §:n 4 momentti sisältää perussäännökset valtion liikelaitoksista. Mainitun momentin mukaan valtion liikelaitosten toiminnan ja talouden yleisistä perusteista säädetään lailla. Liikelaitoksia koskevia tuloarvioita ja määrärahoja otetaan talousarvioon vain siltä osin kuin lailla säädetään. Tämä perustuslain säännös luo mahdollisuuden liikelaitosten nettobudjetointiin. Lisäksi perustuslain 84 §:n 4 momentin viimeisen virkkeen mukaan eduskunta hyväksyy talousarvion käsittelyn yhteydessä liikelaitosten keskeiset palvelutavoitteet ja muut toimintatavoitteet. Tämä säännös antaa eduskunnalle toimivallan tehdä erityisiä, liikelaitosten palvelu- ja toimintatavoitteita koskevia päätöksiä talousarviopäätöksen yhteydessä. 

Perustuslain 84 §:n 4 momentissa tarkoitettu laki, jolla valtion liikelaitosten toiminnan ja talouden perusteista on tällä hetkellä säädetty, on vuoden 2010 laki valtion liikelaitoksista. Mainittu vuoden 2010 liikelaitoslaki ei koske Metsähallitusta. Vuoden 2010 liikelaitoslain mukaan valtion liikelaitokset ovat valtionhallinnolle sisäisiä palveluja tuottavia laitoksia. Ne eivät hoida julkisia hallintotehtäviä, eikä niitä voida rahoittaa valtion talousarviosta. Uusi laki valtion liikelaitoksista poikkeaa siten olennaisesti aikaisemmasta valtion liikelaitosmallista. Vuoden 2010 liikelaitoslain 21 §:n siirtymäsäännösten mukaan Metsähallitukseen sovelletaan kumottua vuoden 2002 valtion liikelaitoslakia, kunnes Metsähallituksesta toisin säädetään.  

Perustuslain 84 §:n 4 momentissa ei oteta kantaa siihen, säädetäänkö liikelaitoksista yleislailla, erityislailla vai sekä yleislailla että erityislaeilla. Vuoden 2010 liikelaitoslaki on tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä käsitelty laki, josta voidaan poiketa myöhemmällä samassa järjestyksessä käsiteltävällä lailla. Metsähallitusta koskien ei ole tarkoitus poiketa vuoden 2010 liikelaitoslaista vaan säätää kokonaan uusi laki Metsähallituksesta ja sen liikelaitosmuodosta. Tämä merkitsee valtiosääntöoikeudellisesti Metsähallituksen uudelleenorganisoinnin kannalta sitä, että Metsähallitusta koskevaan uuteen lakiin on otettava tarpeelliset säännökset liikelaitoksen toiminnan ja talouden yleisistä perusteista.  

Metsähallituksen nykyisiin tehtäviin kuuluu lain mukaan sekä julkisia hallintotehtäviä että liiketoimintaa. Näitä tehtäviä koskeva sääntely on säädetty aikanaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 38/2004 vp, PeVL 47/2004 vp). Metsähallituksen liiketoimintaa harjoitetaan nykyisin myös Metsähallituksen tytäryhtiöissä liikelaitoskonsernia koskevien kumotun liikelaitoslain säännösten mukaisesti. Konsernimallia ja liiketoimintojen yhtiöittämistä tytäryhtiöihin on noudatettu myös eräissä muissa liikelaitoksissa. 

Metsähallituksen uudelleenorganisoinnissa sen tehtävät säilyisivät sinänsä nykyisellään, mutta liiketoimintatehtävät organisoitaisiin osittain uudella tavalla. Uudistuksessa on tarkoitus yhtiöittää Metsähallituksen liiketoiminnat, jotta ne täyttäisivät unionin kilpailusääntelyn edellyttämät vaatimukset. Kaavaillun mallin mukaan erityisliikelaitos vastaisi liikelaitoskonserniin kuuluvien, valtion omistuksessa olevien tytäryhtiöiden omistajaohjauksesta. Perustuslain 84 §:n 4 momentti ei sulje pois mahdollisuutta, että liikelaitos harjoittaa liiketoimintaa tytäryhtiöiden välityksellä. Vuoden 2002 liikelaitoslaki lähti tytäryhtiöiden perustamismahdollisuudesta ja siitä ajatuksesta, että tytäryhtiöt otetaan huomioon, kun arvioidaan laitoksen liiketoiminnallista luonnetta. Jos liikelaitos harjoittaa liiketoimintaa tytäryhtiöiden välityksellä, olennaista on, että liikelaitoskonserni kokonaisuutena arvioiden täyttää liiketoiminnan tunnusmerkit, jotka voidaan kiinnittää markkinaehtoisuuteen ja liiketaloudellisten periaatteiden noudattamiseen. Tällainen organisaatiomalli ei poikkea sillä tavoin olennaisesti aikaisemmasta liikelaitosmallista, että perustuslaista voitaisiin katsoa asettuvan esteitä järjestelylle. Metsähallituksen organisoinnille erityisliikelaitokseksi, jossa avoimilla markkinoilla tapahtuvaa liiketoimintaa harjoitetaan tytäryhtiömuodossa, ei siten ole nähtävissä estettä perustuslain 84 §:n 4 momentin kannalta. 

4.2  Julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön asema

Ehdotetun metsähallituslain 15 §:n mukaan Metsähallituksessa on julkisten hallintotehtävien hoitamista varten erillinen julkisia hallintotehtäviä hoitava yksikkö, jonka päällikkönä toimisi luontopalvelujohtaja. Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät luetellaan ehdotuksen 5 §:ssä lähinnä viittauksina muihin lakeihin. Metsähallitukselle säädetyt julkiset hallintotehtävät säilyisivät asiallisesti ennallaan. Yksiköllä on ehdotetun metsähallituslain 28 §:n mukaan oma rahoitus valtion budjetissa. Ehdotetun lain 5, 25 ja 26 §:n mukaan julkisten hallintotehtävien hoidon kannalta tarpeellinen omaisuus eriytettäisiin voiton tuloutuksen perusteena olevasta omaisuudesta eikä sillä olisi tuottovelvoitetta. Ratkaisuvallasta on säädetty ehdotuksen 18 §:ssä. Julkisten hallintotehtävien hoito olisi eriytetty Metsähallituksen hallituksen ja toimitusjohtajan toimivallasta. Maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö ohjaisivat ja valvoisivat 19 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla toimialojensa osalta julkisten tehtävien hoitoa samalla tavoin kuin muitakin alaisiaan virastoja ja laitoksia. Valtioneuvosto- ja ministeriötasolle kuuluisivat myös yksikön päällikön sekä metsästystä, kalastusta ja erävalvontaa koskevia julkisia hallintotehtäviä hoitavan erätalousjohtajan nimitys- ja irtisanomisvalta sekä heitä koskevat muut virkamiesoikeudelliset asiat. Julkista valtaa käyttävien henkilöiden palvelussuhde olisi virkasuhde, ja he toimisivat virkavastuulla, joten he vastaavat virkatoimiensa lainmukaisuudesta perustuslain 118 §:n mukaisesti. Lisäksi ehdotuksen 20 §:ssä säädetään virkavastuulla aiheutetun vahingon korvaamisesta. Päätöksistä on muutoksenhakumahdollisuus viime kädessä tuomioistuimeen 21 ja 22 §:n mukaisesti, joten oikeusturvaa koskevissa järjestelyissä ei ole ministeriöiden alaisista muista valtion virastoista tai laitoksista poikkeavia piirteitä. Perustuslain 21 §:n oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimukset koskevat julkisten hallintotehtävien hoitoa.  

Virkamiestehtävien osoittaminen Metsähallituksen yhteydessä toimivaan liikelaitoksesta erilliseen ja riippumattomaan viranomaisyksikköön on perustuslakivaliokunnan mukaan tapa lailla organisoida virkamieshallintoa (PeVL 38/2004 vp). Järjestelyssä ei ole perustuslain kannalta huomauttamista. 

4.3  Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

Ehdotetun metsähallituslain 18 §:n 2 momentin mukaan maastoliikennelain 4 §:ssä, kalastuslain 5 §:ssä ja metsästyslain 6 §:ssä tarkoitetuille luville tai päätöksille voidaan vahvistaa aluekohtaiset kiintiöt. Säännöstä koskevien perustelujen mukaan kiintiöitä vahvistettaessa tulee soveltuvin osin ottaa huomioon saamelaisten ja paikallisten asukkaiden perinteiset oikeudet elinkeinon harjoittamiseen sekä erityisperusteiset oikeudet samoin kuin kuntalaisten lakiin perustuvat kalastus- ja metsästysoikeudet. 

Lakiehdotuksen mukaan luontopalvelujohtaja ja erätalousjohtaja voivat kiintiöiden puitteissa siirtää yksittäisiä lupia koskevaa päätösvaltaa Metsähallituksen muulle virkamiehelle tai toimihenkilölle tai sellaiselle ulkopuoliselle yhteisölle, jota riippumattomuuden, luotettavuuden, asiantuntemuksen ja muiden seikkojen perusteella on pidettävä tehtävään sopivana. Ehdotettu menettely vastaa voimassa olevaa metsähallituslakia. Päätösvallan siirtämistä on arvioitava perustuslain 124 §:n valossa. Sen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon takeita. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Metsähallituksen ja lupia myöntävän ulkopuolisen yhteisön toimintaan myönnettäessä lupia kiintiön puitteissa sovellettaisiin, mitä hallintolaissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa, kielilaissa ja saamen kielilaissa säädetään. Lisäksi Metsähallituksen ja lupia myöntävän ulkopuolisen yhteisön toimintaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. 

Kiintiöiden puitteissa myönnettävät luvat ovat rutiininomaisia lupia, joihin ei sisälly merkittävää julkisen vallan käyttöä, joten niiden myöntäminen sopii myös muun kuin viranomaisen hoidettavaksi. Säännösehdotukset vastaavat voimassa olevia, perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyjä säännöksiä (PeVL 47/2004 vp). 

4.4  Valtion kiinteistövarallisuuden luovuttaminen

Perustuslain 92 §:n 2 momentin mukaan valtion kiinteää omaisuutta voidaan luovuttaa vain eduskunnan suostumuksella tai sen mukaan kuin lailla säädetään. Valtion kiinteän omaisuuden luovuttamista sääntelee nykyään laki oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta (luovutuslaki). Luovutuslain 1 §:n 2 momentin mukaan laki koskee myös valtion virastoja ja laitoksia sekä kumotussa valtion liikelaitoksista annetussa laissa (627/1987) tarkoitettuja liikelaitoksia. Lain on tulkittu koskevan myös vuoden 2002 liikelaitoslain mukaisia liikelaitoksia.  

Valtion kiinteistövarallisuuden luovuttamista koskeva päätösvalta määräytyy luovutuslain 6 §:n mukaan. Valtion kiinteistövarallisuuden luovuttamiseen kohdistuvaa päätösvaltaa voidaan pitää lähinnä valtion kiinteään omaisuuteen kohdistuvana varallisuusoikeudellisena päätöksentekona, jolla turvataan eduskunnan budjettivalta. Päätösvallan käytön kohteena ei ole valtiolle kuuluva julkinen valta tai julkisoikeudelliset tehtävät vaan valtion varallisuuteen kuuluva kiinteä omaisuus.  

Luovutuslain pääsääntö on, että valtion kiinteistövarallisuuden luovuttamisesta päättää valtioneuvosto. Ministeriö päättää kiinteistövarallisuuden luovuttamisesta hallinnonalallaan ja liikelaitos hallinnassaan olevan omaisuuden osalta, jos kiinteistövarallisuuden käypä hinta on enintään 5 miljoonaa euroa. Eduskunta päättää yli 10 miljoonan euron arvoisen omaisuuden luovuttamisesta. Luovutuslaissa luovuttamisella tarkoitetaan myyntiä, vaihtoa tai muuta omistusoikeuden luovuttamista. Luovutuslakiin on otettu säännökset myös kiinteistövarallisuuden vuokraamisesta ja erityisten oikeuksien myöntämisestä. 

Ehdotetun valtion metsätalousosakeyhtiöstä annettavan lain 2 §:n mukaan valtioneuvosto oikeutettaisiin luovuttamaan perustettavalle osakeyhtiölle Metsähallituksen hallintaan osoitettuun tai myöhemmin osoitettavaan tuottovaateen alaiseen maa- ja vesiomaisuuteen kohdistuva siirtokelvoton oikeus metsätalouden harjoittamiseen ja Metsähallituksen metsätalousliiketoiminta. Oikeus metsätalouden harjoittamiseen pitäisi sisällään maanomistajalle kuuluvan oikeuden suorittaa metsätalouteen kuuluvia toimenpiteitä sopimuksen kohteena olevalla alueella. Lähtökohtaisesti osakeyhtiö voisi saamansa oikeuden nojalla toteuttaa hakkuita ja myydä puutavaraa tai puutavaran hakkuuoikeuksia, hakkuutähteitä ja kantoja sekä toteuttaa muita metsätalouteen kuuluvia toimenpiteitä. Metsätalousliiketoiminnan siirtoon sisältyisi Metsähallituksen Metsätalous-tulosalueen hallinnassa olevia toimitiloja, varastoja ja muita sen kaltaisia liiketoiminnan harjoittamisessa käytettyjä rakennuksia, joiden omistaminen on kytketty asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden omistukseen.  

Luovutuslain 3 §:ssä tarkoitetaan valtion kiinteistövarallisuudella valtion omistamia kiinteistöjä, muita rekisteriyksikköjä ja maa- ja vesialueita sekä osuutta niihin (valtion maaomaisuus), valtion omistamia rakennuksia ja näiden osuuksia, valtion omistamia asunto-osakeyhtiöiden osakkeita ja osakkeita sellaisissa yhtiöissä, joiden pääasiallisena tarkoituksena on kiinteän omaisuuden omistaminen tai hallinta sekä valtiolle kuuluvia erityisiä oikeuksia. Säännöksessä luovuttamisella tarkoitetaan myyntiä, vaihtoa tai muuta omistusoikeuden luovuttamista. 

Oikeus metsätalouden harjoittamiseen on omistusoikeutta suppeampi oikeus. Kun esitetty metsätalouden harjoittamista koskeva oikeus sisältäisi oikeuden hakata kasva puusto, sen voidaan katsoa rinnastuvan luovutuslain 3 §:ssä tarkoitettuun erityiseen oikeuteen. Luovutuslain 4 §:n 2 momentin mukaan kiinteistövarallisuutta, jonka käypä hinta on yli kymmenen miljoonaa euroa, ei saa luovuttaa mainitun lain nojalla. Koska luovutettavan metsätalouden harjoittamista koskevan oikeuden sekä yhtiölle siirrettävien toimitilojen arvo on selvästi yli 10 miljoonaa euroa, luovuttamisesta päättää eduskunta perustuslain 92 §:n mukaisesti antamalla luovutukseen suostumuksensa tai sen mukaan kuin lailla säädetään. 

4.5  Valtion kiinteistövarallisuutta koskevan toimivallan delegointi

Perustuslain ja luovutuslain lähtökohtana on, että merkittävät kiinteän omaisuuden luovutukset edellyttävät eduskunnan suostumusta. Luovutuslailla on kiinteän omaisuuden luovutustoimivaltaa osoitettu valtio-oikeushenkilön sisällä valtioneuvostolle, ministeriöille ja liikelaitoksille. Perustuslain 92 §:n 2 momentin lähtökohtana on, että valtion maaomaisuuden luovuttamisesta päättää valtio-oikeushenkilöön kuuluva toimielin. 

Esitykseen sisältyvän valtion metsätalousosakeyhtiöstä annettavan lain 4 §:n mukaan perustettava osakeyhtiö saisi rajoitetun oikeuden edustaa Metsähallitusta valtion maan haltijana. Edustamisoikeus koskisi vain sellaisia alueita, joilla yhtiöllä olisi valtioneuvoston myöntämä oikeus metsätalouden harjoittamiseen. Lakiin perustuva oikeus valtion edustamiseen koskisi vain rutiiniluonteisia toimia ja se olisi tarpeellinen Metsähallituskonsernin kannattavuuden ja Metsähallituskonsernissa harjoitettavan metsätalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Esitetyn säännöksen mukaan yhtiö olisi oikeutettu edustamaan Metsähallitusta ja käyttämään sille kuuluvaa oikeutta maanomistajana kuultaessa lainsäädäntöön perustuen naapuria tai naapurikiinteistön omistajaa. Yhtiö voisi myös edustaa Metsähallitusta ja käyttää omistajalle kuuluvaa puhevaltaa muun alueen kuin luonnonsuojelualueen rajankäynnissä, yhteismetsän ja yhteisen alueen osakaskunnan kokouksessa sekä yksityistien tieosakkaana. 

Yhtiölle annettaisiin myös oikeus Metsähallituksen puolesta myöntää valtion maalle vähäisenä pidettävä kulkuoikeus ja valtion maata koskeva tilapäinen käyttöoikeus sekä oikeus rakentaa poronhoidon harjoittamiseksi tarpeellinen laite tai rakennelma ja porojen erotusaita. 

Valtion metsätalousosakeyhtiöstä annettavan lain 4 §:ssä yhtiölle esitetyillä toimivaltuuksilla ei heikennetä valtion maanomistuksen arvoa. Yhtiölle esitetyt oikeudet liittyvät kiinteästi metsätalouden harjoittamiseen valtion maalla. Jos perustetavalle yhtiölle ei anneta esitettyä oikeutta edustaa Metsähallitusta ja Metsähallituksen puolesta suorittaa laissa todettuja määräämistoimia, liikelaitoksessa joudutaan hoitamaan huomattavasti metsätalouden harjoittamiseen liittyviä tehtäviä. 

Esitetyssä valtion metsätalousosakeyhtiöstä annettavan lain 4 §:ssä osoitettaisiin yhtiölle kelpoisuus käyttää valtiolle maanomistajana kuuluvaa puhevaltaa vain vähäisissä asioissa, jotka eivät koske perustuslain 92 §:n 2 momentissa tarkoitettua valtion kiinteän omaisuuden luovuttamista. Esityksellä ei myöskään loukattaisi eduskunnan budjettivaltaa.  

Koska esitys sivuaa useissa kohdissa perustuslakia, hallitus pitää suotavana, että esityksestä pyydetään perustuslakivaliokunnan lausunto.