6
Lausuntopalaute
Lausuntopalaute on saatu maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta, Ruokavirastolta, Etelä-Suomen aluehallintovirastolta, Itä-Suomen aluehallintovirastolta, Lounais-Suomen aluehallintovirastolta, Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta, Helsingin kaupungilta (ympäristöterveysyksikkö), Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymältä, Keski-Pohjanmaan kuntayhtymältä, Kuopion kaupungilta, Kouvolan kaupungilta, Lappeenrannan seudun ympäristötoimelta, Oulun seudun ympäristötoimelta, Peruspalvelukuntayhtymä Kalliolta, Pohjois-Karjalan kuntayhtymästä, Porin kaupungilta, Porvoon kaupungilta, Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimelta, Tampereen kaupungilta Vantaan kaupungilta, Suomen Kuntaliitto ry:ltä, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:ltä, Suomen Eläinlääkäriliitto ry:ltä, Eläinlääkärihygieenikkojen Yhdistys ry:ltä, Suomen Vesilaitosyhdistys ry:ltä ja Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry:ltä.
Lausuntoja annettiin yhteensä 31 kappaletta.
6.1
Lausunnoissa esiin tuodut näkökannat
Maa- ja metsätalousministeriöllä ei ollut lausuttavaa.
Oikeusministeriö ehdottaa täsmennettäväksi lain 50 §:n 2 momenttia siten, että momentista selkeästi ilmenee, että valvonnan perusmaksu peritään nimenomaisesti vuosittain. Oikeusministeriö esittää myös tarkennuksia 56 §:n muutoksenhakua koskeviin säädöksiin mm. 3 momentin poistamista turhana.
Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että yliopistolain 3 §:n 2 mom. mukaan yliopistoille on varattava niitä koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa tilaisuus lausua asiasta. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö tuo lausunnossaan ilmi, että se ei ole varma ehdotetun 13 §:n muutoksen edullisuudesta 13 §:n 1 mom. 3-kohdassa tarkoitetuille oppilaitoksille. Se ei myöskään pidä tarpeellisena lisätä kulttuuritiloja ilmoitusvelvollisuuden piiriin niiden pieneksi arvioidun terveyshaittariskin vuoksi.
Työ- ja elinkeinoministeriö pitää esityksen liitettä perusteluteksteineen pienimuotoisen majoitustoiminnan sääntelyn nykytilaa selkeyttävänä. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että säännösten soveltamista tulisi selkeyttää tilanteisiin, joissa loma-asunnot, -huoneistot ja -mökit ovat osan vuodesta omistajan omassa käytössä ja osan ajasta tarjolla vuokralle välityspalvelusivustojen kautta. Esityksen 50 §:n osalta työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, että riskiperusteisuuden lisääminen valvonnassa on itsessään reilun kilpailun näkökulmasta positiivinen ja kannatettava muutos. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää tarkennettavan ehdotetussa 50 §:n perusteluissa niukasti arvioituja muutoksen varsinaisia vaikutuksia valvontamaksujen kohteeksi tulevaan yritystoimintaan.
Valtiovarainministeriö toteaa lausunnossaan, että valvonnan maksullisuuden tulisi ohjata valvontaa siten, että käytettäisiin kulloinkin vaikuttavinta ja tarkoituksenmukaisinta valvonnan muotoa. Lisäksi se toteaa, että valvontamaksuilla ei pitäisi pyrkiä kattamaan asiointineuvonnasta viranomaiselle aiheutuvia kustannuksia, vaan hallintolaissa maksuttomaksi säädetystä asiointineuvonnasta aiheutuneet kustannukset tulisi kattaa toimintamenoista. Valtiovarainministeriö edelleen katsoo, että siirtymä suoritusmaksuvelvollisuudesta veroluontoisuuteen on omiaan vähentämään viranomaisen kustannusseurantaa ja tietoisuutta tuottamiensa suoritteiden kustannuksista. Valtiovarainministeriö esittää, että kuntataloudellisten vaikutusten arviointia tulisi täydentää. Esityksen 50 §:n osalta valtiovarainministeriö kritisoi, että valvonnan veroluontoisen perusmaksun lisäksi erilaisista tarkastuksista ja selvityksistä peritään toimenpidekohtaisia suoritemaksuja kunnan taksan mukaisesti. Esityksen 50 a §:n osalta valtiovarainministeriö puolestaan esittää, että veroluontoisessa maksussa tulisi euromääräisen maksun sijasta harkita maksun määräytymisen perusteiden ottamista lakiin, jotta sen muuttaminen kustannusten muuttuessa olisi helpommin toteutettavissa.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) kannattaa vuosittaista valvontamaksua sekä toiminnanharjoittajien omavalvonnan tukemisen vahvistamista. Valvira ehdottaa myös tarkentavia huomioita niin terminologiaan kuin esityksen sisältöön. Esityksen 13 §:ään ehdotetaan muun muassa selvennettävän toiminnan ja tilojen suhdetta viranomaisvalvonnassa sekä tarkennettavan ilmoitusvelvollisuutta tilanteessa, jossa samassa toimipaikassa toimii useampi toiminnanharjoittaja.
Ruokavirasto kannattaa yleisesti lakiehdotuksen tavoitteita yhtenäistää terveydensuojelun ja elintarvikevalvonnan perusmaksuja koskevaa sääntelyä ja on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota erityisesti näiden lakien eroavaisuuksiin. Ruokavirasto huomauttaa esityksen 50 §:ään liittyen, että elintarvikelaissa näytteenotto sisältyy toimijoilta perittävään vuosimaksuun, kun tässä esityksessä näin ei ole. Esityksen 50 a §:n osalta Ruokavirasto kannattaa toiminnan keskeyttämistä ja päättymistä koskevien ilmoitusten käsittelyn maksuttomuutta. Ruokavirasto esittää lisättäväksi esityksen 50 a §:ään elintarvikelain kanssa yhdenmukaisesti myös kulut, jotka liittyvät lainsäädännön valmisteluun. Esityksen 50 c §:n osalta se puolestaan toteaa, että ehdotettu oikaisuvaatimus eroaa elintarvikelaista ja selventää, onko tarkoituksena, että valvonnan perusmaksua koskevasta oikaisuvaatimusajasta säädetään sekä esityksen 50 c §:ssä että 56 §:ssä.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto korostaa, että esityksen mukainen ilmoitusvelvollisuuden täsmentäminen tarkkarajaisemmaksi yhdenmukaistaa valvontaa valtakunnallisesti ja vähentää parhaimmillaan tulkinnanvaraisuutta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto esittää tarkennusehdotuksia muun muassa väliaikaisesti toimivaa tilapäistä toimintaa koskevaan määrittelyyn. Myös yleisten altaiden ilmoitusvelvollisuudessa nähdään tarkennustarvetta. Esityksen 50 b §:n osalta taas ehdotetaan pohdittavaksi, pitäisikö lainsäädännöllä mahdollistaa ja mahdollistaako esitetty pykälä kunnalle periä maksun toiminnanharjoittajalta, jos tämä on laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa.
Itä-Suomen aluehallintovirasto pitää ehdotuksen tavoitteita ja päämääriä tarkoituksenmukaisina sekä perusteltuina. Esitetyn 13 §:n 1 mom. 3-kohdan osalta Itä-Suomen aluehallintovirasto ehdottaa, että lasten ja nuorten kokoontumiseen liittyvä toiminta voitaisiin ulottaa koskemaan laajemmin vastaavaa toimintaa sillä perusteella, että vastaavanlaista toimintaa voidaan järjestää myös muille väestöryhmille. Esitettyä 50 §:n valvonnan perusmaksua pidetään hyvänä uudistuksena, maksun suuruutta kohtuullisena sekä valvonnan perusmaksusta vapauttamista koskevaa linjausta perusteltuna. Aluehallintovirasto huomauttaa myös mahdollisesta esityksen tuomasta riskistä, että valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista saatetaan joutua irrottamaan resursseja perusmaksuun sisältyviin tehtäviin. Asiakirjatarkastusta koskevaan esityksen kirjaukseen puolestaan ehdotetaan täsmennettävän, miten se eroaa hallinnollisesta selvittämisestä. Lisäksi Itä-Suomen aluehallintovirasto pitää epäselvänä, miten viranomaisen valvontatoimet, kokonaisarviointiin tähtäävät selvitystoimet sekä tarkastuskertomusten tai määräysten valmistelu tulkittaisiin suhteessa viranomaisten oikeuteen periä taksan mukaisia maksuja.
Lounais-Suomen aluehallintovirasto kannattaa ehdotusta. Esityksen 50 a §:n 1 mom. osalta Lounais-Suomen aluehallintovirasto ehdottaa tarkennettavan, että tarkoitetaanko laissa suunnitelmallista vai mitä tahansa tarkastusta, näytteenottoa ja tutkimusta. Esityksen liitteen osalta se puolestaan toteaa, että esityksen perusteluissa kuvattuja toimintoja olisi hyvä ottaa laajemminkin mukaan taulukkoon. Edelleen esitetyn 13 §:n 1 mom. 3-kohdassa ja ehdotetun liitetaulukon välillä koetaan epäselvyyttä ’opetuksen järjestämispaikka’ termin osalta. Näiden lisäksi aluehallintovirasto ehdottaa, että pienet alle 10 m3 päivässä vettä toimittavat vesilaitokset olisi myös hyvä lisätä taulukkoon, vaikka niiltä ei valvonnan perusmaksua perittäisiinkään.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto esittää useita täsmennyksiä esityksen sisältöön sekä terminologiaan. Se toteaa muun muassa, että muitakin kuin esityksessä mainittuja maksullisia valvontatoimenpiteitä, kuten ilmoituksen käsittelyn yhteydessä tehtyjä tarkastuksia koskevat täsmennykset tulisi lisätä asiayhteyteen. Esityksen 13 §:n osalta Pohjois-Suomen aluehallintovirasto korostaa, että valvonnan perusmaksun tarkkarajaisuuden tulisi olla selkeä, jotta ilmoitusvelvollisuuteen liittyneitä tulkintaongelmia voitaisiin välttää. Perusteluihin ehdotetaan myös tarkennettavaksi, että ilmoitusvelvollisuus koskee myös ajallisesti rajattua vastaavaa toimintaa ilmoitusvelvollisten osalta, eikä pelkästään opetustoimintaa. Lisäksi ’maauimala’ -termiä ehdotetaan tarkennettavan. Esityksen 13 §:n 1 mom. 5-kohdan ja liitetaulukon kohdan kauneushoitolan käyttöönoton ilmoituksenvaraisuudesta huomautetaan olevan ristiriidassa. Edelleen kauneudenhoitotoiminnan ilmoituksenvaraisuuden osalta korostetaan asian täsmentämisen tarvetta. Liitteen osalta todetaan, että liitteen kohdat eivät saa olla ristiriidassa 13 §:ssä ilmoitusvelvollisiksi esitettyjen toimintojen kanssa.
Helsingin kaupunki, ympäristöterveysyksikkö kannattaa vuosimaksullisuutta ja esitettyä perusmaksusummaa sekä pitää yleisesti uudistuksen tavoitteita hyvänä. Suunniteltu valvonnan perusmaksullisuus edellyttää VATI-järjestelmään muutoksia ja vie aluksi valvontaan varattua resurssia tietojärjestelmän tietojen päivitystyöhön. Esityksen 13 §:n osalta se puoltaa lopettamista koskevan ilmoituksen maksuttomuutta, mutta huomauttaa, että lainsäädännön tulisi kannustaa lopettamisilmoituksen tekemiseen, jotta valvontarekisteritiedot saadaan pidettyä ajan tasalla. Edelleen yksikkö ehdottaa lakiin lisättävän mahdollisuutta lopettaa perusmaksullisuus valvontayksikön toimesta ilman toiminnanharjoittajan ilmoitusta, mikäli siihen on selkeät perusteet. Esityksen 50 §:n osalta yksikkö tukee kalenterivuosittaista maksua ja katsoo maksunmääräytymisperusteiden olevan kirjattu selvästi, mutta esittää perusmaksun kohdentamisen helpottamista varten tarkennettavan, mitä tarkoitetaan valvontakohteella. Maksun perimisen kohdalla haasteelliseksi koetaan myös kohta, jossa esitetään maksun perimistä toiminnanharjoittajalta vain kertaalleen tilanteissa, joissa toimijalla on useita ilmoituksenvaraisia toimintoja samassa toimipaikassa. Ehdotetusta 50 a §:stä taas todetaan, että valvonnan perusmaksuun sisältyvän näytteenoton kuvaus on esityksessä monitulkintainen ja perusteluita tulisikin selkeyttää siten, että niistä ilmenee yksiselitteisesti, mistä näytteenotoista maksu on mahdollista periä. Lisäksi Helsingin kaupunki esittää muutoksenhakua koskevien pykälien tarkentamista. Yksikkö ehdottaa myös, että 27 §:n mukainen päätös olisi täytäntöön pantavissa muutoksenhausta huolimatta, siten kuin esitys laajentaa muiltakin osin terveydensuojelulain nojalla annettujen määräysten täytäntöönpanon alaa. Tämän ohella pyydetään vielä huomioimaan, että voimassa olevan lain 57 § pitäisi kumota, mikäli täytäntöönpanosäännös kirjoitetaan esitetyn 56 §:n yhteyteen, koska voimassa olevassa 57 §:ssä säädetään samasta asiasta.
Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä kannattaa terveydensuojelulain muutosehdotusta ja katsoo sen yhtenäistävän ympäristöterveydenhuollon lakien tulkintaa. Kuntayhtymä katsoo, että siirtymäsäännös olisi tarpeen huomioida terveydensuojelulain muutoksessa, jotta valvontayksiköiden delegointi- ja maksutaksapäätösten valmistelu sekä luottamuselinten päätöksenteko ennätetään tehdä. Lisäksi se korostaa, että toiminnan keskeyttämisestä ja lopettamista tulisi periä maksu, jolloin käytäntö olisi elintarvikelain kanssa yhdenmukainen.
Keski-Pohjanmaan kuntayhtymä katsoo esityksen tavoitteiden täyttyvän kuntien kustannusvastuun ja ympäristöterveydenhuollon lakien valvonnan maksullisuuden parantamisen osilta hyvin. Esityksen 13 §:n osalta terveydensuojelulakiin ehdotetaan parempia keinoja puuttua tilanteisiin, joissa ilmoitus jätetään tekemättä viranomaisen pyynnöstä huolimatta. Esityksen 50 §:n perusmaksun todetaan olevan perusteltu ja linjassa elintarvike- ja tupakkalain kanssa.
Kuopion kaupunki korostaa valvonnan perusmaksun kohdentamisessa tasapuolisuutta. Ympäristöterveysyksikkö katsoo, että vuosimaksun ja suoritusperusteisen maksun periminen saattaa aiheuttaa toiminnanharjoittajissa sekaannusta. Yksikkö ehdottaa esityksen liitteeseen sisällöllisiä tarkennuksia. Esityksen liitteen toiminnat ehdotetaan muun muassa määriteltävän tarkemmin tulkinnanvaran minimoimiseksi. Lisäksi valvontayksikköjen harkintavaltaa haluttaisiin korostaa siten, että ilmoitusvelvollisuudesta voitaisiin vapauttaa yksittäinen toiminta perustellusti.
Kouvolan kaupunki toteaa, että vuosimaksun käyttöönotto luo viranomaisille painetta antaa toimijoille enemmän koulutusta, ohjeistusta ja neuvontaa.
Lappeenrannan seudun ympäristötoimi kannattaa muutosesitystä. Lain voimaantulon aikataulun katsotaan olevan haastava valvontayksiköiden valmistelutarpeen ja uudistusten läpikäymisen näkökulmasta. Esityksen 50 §:n osalta ympäristötoimi ehdottaa kausiluontoisen toiminnan jättämistä perusmaksun ulkopuolelle. Esityksen 50 a §:n lopettamisilmoituksesta maksun perimättä jättämistä taas kannatetaan. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättävän säännös, jolla ilmoituksen tekemättä jättämisestä voitaisiin sanktioida. Esityksen liitteen taulukkoon puolestaan ehdotetaan tarkennuksia, joissa huomioitaisiin esityksen perusteluosiossa mainitut tulkinnan poikkeukset nykyistä selvemmin.
Oulun seudun ympäristötoimi ehdottaa esityksen perusteluihin tarkennettavan ilmoitusvelvollisuutta, kun samassa toimitilassa toimii useita toiminnanharjoittajia tai esimerkiksi ihoa rikkovaa toimintaa harjoitetaan toimijan kotona. Edelleen ilmoitusvelvollisuutta esitetään tarkennettavan asiakkaiden kotona kiertävien palveluja tarjoavien kauneushoitoloiden osalta. Esityksen 50 §:n osalta perusteluihin ehdotetaan puolestaan tarkennettavan, miten vuosimaksu peritään laajoilta kohteilta, joissa samalla toiminnanharjoittajalla voi olla useita itsenäisesti toimivia yksiköitä, kuten tiedekuntia.
Peruspalvelukuntayhtymä Kallio katsoo, että laissa tulisi ottaa kantaa toiminnan ilmoittamatta jättämiseen sekä vain osan vuodesta toimiviin toimintoihin. Lisäksi esitetään tarkennettavan, ilmoitus- ja perusmaksuvelvollisuutta koskevia tulkintoja. Esityksen 50 §:n tarkoittaman perusmaksun kohdalla ehdotetaan määriteltävän tarkemmin, kuinka vesilaitosten perusmaksut muodostuvat. Esityksen 50 a §:n osalta lopettamisilmoituksesta maksun perimättä jättämistä taas kannatetaan, vaikka sen huomautetaankin olevan elintarvikelain vastaavasta säännöksestä poikkeava.
Pohjois-Karjalan kuntayhtymä toteaa esityksen liitteen selventävän kokonaisuutta, mutta ehdottaa tarkennettavan sitä ainakin majoitustoiminnan ja sosiaalihuollon toimintayksikköjen sekä termistön osalta.
Porin kaupunki lausuu ilmoitusvelvollisten kauneudenhoitopalveluiden sekä pienimuotoisen vuokraistoiminnan kaipaavan täsmennystä. Edelleen todetaan, ettei ole tarkoituksenmukaista käyttää resursseja vähäriskisten kohteiden selvittelyyn. Majoitustilat esitetäänkin jätettävän vähäriskisyytensä vuoksi kokonaan ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle lukuun ottamatta lasten- ja nuorten kohteita.
Porvoon kaupunki toteaa esityksen 13 §:n osalta, että yleisten saunojen ja pesutilojen ilmoitusvelvollisuutta tulisi täsmentää toimintaan sisältyvät riskit huomioivaksi. Ympäristöterveysjaosto katsoo myös, että terveydensuojelu- ja elintarvikelain säännöksien ja niiden tulkinnan tulisi olla yhtenevät.
Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimi kannattaa esityksen liitteen taulukkoa selkeyden vuoksi. Esityksen 50 §:n osalta valvonnan perusmaksu ehdotetaan perittävän myös valvottavilta pieniltä yleisiltä uimarannoilta sekä pieniltä vesilaitoksilta tai vedenjakelualueilta. Tätä perustellaan sillä, että käytännössä edellä esitetyille kohdeluokille laaditaan näytteenottosuunnitelma ja valvontatutkimusohjelma sekä sillä, että ne vaativat yhtenevässä määrin ohjeistusta ja neuvontaa kuin isommatkin vesilaitokset ja uimarannat.
Tampereen kaupunki toteaa, että valvontaa ohjaavien tahojen tulisi jatkossa tarkastella valvonnan toteumaa monipuolisemmin kuin arvioimalla suunnitelmallisten tarkastusten toteumaa. Ympäristöterveysyksikkö katsoo, että esitys ei täysin yhdenmukaista ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä esityksen tavoitteiden mukaisesti esimerkiksi toiminnan lopettamista koskevan ilmoituksen maksullisuuden osalta. Ilmoituksen lopettamisilmoituksen maksullisuutta ei kuitenkaan pidetä toivottavana. Ilmoitusvelvollisille kohteille esitetään ilmoituksen tekemättä jättämistä sanktioitavaksi. Lisäksi ohjauksessa korostetaan täsmennystarvetta tulkinnanvaraisten kohteiden, kuten sisäleikkipuistojen osalta. Esityksen 13 §:n osalta yksikkö esittää, että vuosimaksusta vapautetut kohteet olisivat jatkossa kohteita, joista vaadittaisiin ilmoitus ja joihin tehdään aloitustarkastus, mutta joita valvottaisiin jatkossa vain valitusten perusteella. Esitykseen ehdotetaan lisäksi termien tarkentamista. Lisäksi yksikkö esittää terveydensuojelulakiin lisättävän maksua, joka vastaisi elintarvikelain 67 §:n mukaista seuraamusmaksua. Esityksen 50 a §:n osalta esitystä pidetään kannatettavana, mutta huomautetaan poikkeusmahdollisuuden tarpeesta taksan perinnässä, mikäli valvonnan perusmaksun voitaisiin katsoa kattavan myös tarkastuksesta aiheutuneet kustannukset.
Vantaan kaupunki ehdottaa esityksen 13 §:n 1 mom. 1-kohdan selkeämpää kirjausta, jotta ilmoitusvelvollisuuden määrittely olisi majoitustoimintaan tarkoitettujen tilojen osalta helpompaa. Esityksen 50 a §:n osalta korostetaan sitä, että toiminnan keskeyttämistä ja päättymistä koskevan ilmoitusten käsittelyn maksuttomuutta koskevien prosessien tulisi olla yhteneväisiä elintarvikelain vastaavan sääntelyn kanssa.
Suomen Kuntaliitto ry korostaa, että valvonnan vuosittaiseen perusmaksuun liittyvät ohjeet ja linjaukset tulisi olla hyvissä ajoin sekä kunnan viranomaisten että toiminnanharjoittajien tiedossa, eikä maksujen periminen saisi aiheuttaa liikaa hallinnollista työtä. Lisäksi Kuntaliitto pitää tärkeänä, että ympäristöterveydenhuollon kohdetietojärjestelmän laskutukseen liittyvät muutokset tulisi saada valmiiksi hyvissä ajoin, jotta kuntien laskutusjärjestelmät ehditään päivittämään ennen lain voimaantuloa. Esityksen 13 §:n osalta se puolestaan katsoo, että kausiluontoisen toiminnan ilmoitusvelvollisuus sekä mahdollinen vuosimaksun ulkopuolelle jääminen olisi hyvä tarkentaa esityksen perusteluihin. Esityksen liitteestä Kuntaliitto huomauttaa, että selkeyden vuoksi olisi syytä mainita ilmoitusvelvollisuuden laajentumisen mahdollisuus nykyisestään esimerkiksi majoitustoiminnan valvonnan osalta. Muutoin Kuntaliitto kannattaa esityksen muutosehdotuksia.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry toteaa esityksen vastaavan vuonna 2021 säädettyä elintarvikelain muutosta ja pitää hyvänä, että toimijan oman panostuksen ja omavalvonnan sekä yleisen suoriutumisen taso voivat alentaa valvonnasta syntyviä maksuja. Lisäksi se kannattaa esitystä siltä osin sitä, että pienimuotoisen toiminnan harjoittajat jäisivät ilmoitusvelvollisuuden sekä perusmaksuvelvoitteen ulkopuolelle.
Suomen Eläinlääkäriliitto ry kannattaa esitystä, mutta huomauttaa esityksen 13 §:n 1 mom. 1-kohdan osalta, että lakiin tulisi selvemmin kirjata, millainen toiminta on ilmoitusvelvollista. Lisäksi esityksen 50 a §:n osalta se huomauttaa, että elintarvike- ja terveydensuojelulaissa olisi hyvä olla samanlaiset lainsäädännölliset käytännöt.
Eläinlääkärihygieenikkojen Yhdistys ry korostaa, että terveydensuojelulain ja elintarvikelain ilmoitus- ja perusmaksuvelvollisuuden tulisi olla yhteismitallista eri toimintojen koko ja riskiluokka huomioiden. Yhdistys toteaa myös, että maksullisuus tulisi huomioida valtakunnallisen ympäristöterveydenhuollon kohdetietojärjestelmän päivityksessä ja järjestelmän tulisi mahdollistaa vuosimaksujen laskutus heti lain voimaantulosta lähtien. Esityksen 50 §:n osalta yhdistys puolestaan ehdottaa, että kausiluontoinen toiminta huomioitaisiin vuosimaksussa siten, ettei kausiluontoiselta toiminnalta edellytettäisi samalla tavalla perusmaksuvelvollisuutta kuin vuoden ympäri toimivilta vastaavilta kohteilta. Esityksen 50 a §:n osalta yhdistys ehdottaa täsmennettävän, mitkä tarkastukset ovat jatkossa maksullisia. Muutoin yhdistys kannattaa esitystä ja siinä ehdotettua ilmoitusvelvollisuutta ja perusmaksuvelvollisuutta selventävää liitettä.
Suomen Vesilaitosyhdistys ry kannattaa muutosehdotusta, mutta katsoo tärkeäksi selventää toimipaikkakohtaisen maksun tarkoittavan talousvettä toimittavaa laitosta, jotta lain soveltamisessa vältettäisiin epäselvyydet vedenjakelualueiden osalta. Yhden vedenjakelualueen tulkitseminen toimipaikaksi ei ole tarkoituksenmukaista ja se voisi lisätä kohtuuttomasti ja perusteetta joidenkin talousvettä toimittavien laitosten perusmaksuja. Lisäksi yhdistys korostaa, että viranomaisten resurssien tulisi olla sellaisella tasolla, että perusmaksulla saataisiin yhtäläinen tuki valvonnan kohteilla koko Suomessa.
Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry kannattaa esitystä muun muassa siksi, että nykyinen lainsäädäntö on saanut kunnat priorisoimaan suunnitelmalliseen valvontaan käytettävää työaikaa ja toimenpiteitä, jolloin neuvonnan ja ohjauksen taso on voinut kärsiä. Se katsoo, että esityksen 13 §:n kaltainen muutos ohjaisi valvontaa päinvastaiseen suuntaan, kuin miten sitä on aiemmin ohjattu viittaamalla majoitus- ja ravitsemustoiminnasta annetun lain mukaisten majoituskohteiden määritelmään. Esityksen 13 §:n 2 mom. osalta yhdistys taas katsoo, että ainakin aluksi toiminnanharjoittajien ilmoitusvelvollisuus toiminnan päättymisestä voi aiheuttaa lisätyötä valvontayksiköissä vuosilaskutuksen osalta, sillä toiminnan lopettamista harvoin ilmoitetaan. Se kannattaa esityksen 50 §:ää esitettyjä muutoksia, mutta ehdottaa selvennettäväksi, miten käytännössä toimitaan vuosittaisen perusmaksun osalta, jos toimija ei ole tehnyt ajoissa toiminnan lopettamista koskevaa ilmoitusta ja valvontayksiköstä on ehditty lähettää lasku.
6.2
Lausuntopalautteen huomioiminen
Lausuntopalautteen perusteella on tehty seuraavia tarkennuksia:
Lain 13 §:ssä tarkoitetun kauneushoitolan ilmoitusvelvollisuutta on tarkennettu koskemaan erityistä hygieniaa edellyttäviä kauneushoitoloita.
Lain 50 §:n 2 momentin sanamuotoa on tarkennettu siten, että valvonnan perusmaksulla tarkoitetaan nimenomaan vuosittain perittävää maksua.
Lain 50 a §:ssä tarkoitettuja maksuja on tarkennettu siten, että kunnan perimät maksut on jaettu kahteen ryhmään, maksuihin jotka kunta perii (momentti 1) ja maksuihin, jotka kunnalla on oikeus periä (momentti 2). Pykälän 3 momenttiin on lisätty elintarvikelain 73 §:n 4 momentin mukaisesti valtion kunnille korvattavaksi aiheutuneet kustannukset myös säädösten valmistelusta.
Lain 50 c §:n sisältö on siirretty lain muutoksenhakua koskevaan 56 §:ään.
Lain 56 §:n pykälän 3 momentti, johon oli luetteloitu asiat, joista saa hakea muutosta valittamalla, on poistettu tarpeettomana. Lain uuteen 6 momenttiin, jossa ehdotetaan säädettäväksi päätösten täytäntöönpanosta valituksesta huolimatta, on lisätty 51 ja 52 §:ssä tarkoitettujen päätösten lisäksi myös 6 §:n 2 momentin ja 27 §:n mukaiset päätökset. Pykälään on lisätty myös uusi 7 momentti pakkokeinoja koskevan muutoksenhakumenettelyn selkeyttämiseksi.
Lain 57 § ehdotetaan kumottavaksi 56 §:n 6 momentin kanssa päällekkäisenä.
Lain ilmoitusvelvollisuutta ja valvonnan perusmaksuvelvollisuutta koskevaan liitteeseen on tehty lausuntojen pohjalta tarkennuksia.
Vaikutusarviointien kunta- ja yritystaloudellisista vaikutuksia on tarkennettu.
Lain perusteluihin on tarkennettu ilmoitusvelvollisuuteen ja valvonnan perusmaksuvelvollisuuteen liittyviä määrittelyjä tilanteissa, joissa toiminta on kausiluontoista tai samassa tilassa on useampia ilmoitusvelvollisia toimijoita. Lisäksi verkkoalustoilla tarjottavien huoneistojen ilmoitusvelvollisuutta on tarkennettu siten, että vapautus ilmoitusvelvollisuudesta koskisi vain omistajan omassa käytössä olevia tiloja, joiden vuokraus on harvoin ja lyhtyaikaisesti toistuvaa.
Osa lausuntopalauteen tulkinta- ja tarkentamisehdotuksista voidaan lisäksi ottaa huomioon lainmuutoksen toimeenpanoa koskevassa ohjauksessa.
7
Säännöskohtaiset perustelut
13 §. Ilmoitusvelvollisuus. Voimassa olevan lain ilmoitusvelvollisuutta täsmennettäisiin tarkkarajaisemmaksi. Ilmoitusvelvolliset toiminnot kuuluvat terveydensuojeluviranomaisen suunnitelmallisen valvonnan piiriin, mutta terveydensuojeluviranomainen voi itse arvioida toiminnan terveydellisen riskin perusteella, miten suunnitelmallista valvontaa toteutetaan. Suunnitelmallista valvontaa toteutetaan tyypillisesti valvontakohteisiin tehtävillä säännöllisillä tarkastuksilla, mutta suunnitelmallista valvontaa voidaan toteuttaa myös muutoin. Ilmoitusvelvollisen toiminnon käsite kattaa toiminnan lisäksi myös siihen varatut tilat.
Momentin 1 kohdan luettelo ilmoitusvelvollisista toiminnoista muutettaisiin viittaukseksi lain liitteessä lueteltuihin toimipaikkoihin ja toimintoihin. Voimassa olevaan lakiin nähden ilmoitusvelvollisten toiminnanharjoittajien piiriä täsmennettäisiin liitteessä eräiltä osin.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi toiminnanharjoittajalle velvollisuus ilmoittaa toiminnan oleellisen muuttamisen lisäksi myös toiminnan päättymisestä sähköisesti tai kirjallisesti kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Ilmoittamalla toiminnan päättymisestä viranomainen saisi tiedon toiminnan poistumisesta suunnitelmallisen valvonnan ja siihen liittyvän maksullisuuden piiristä. Vuosittaisen valvontamaksun periminen lopetettaisiin ilmoitusta seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Muutoin momentti säilyisi ennallaan.
Osa valvontakohteista harjoittaa toimintaa kausiluontoisesti muutaman kuukauden ajan esimerkiksi kesällä tai talvella. Tällaisia ovat esimerkiksi uimarannat ja talviuimapaikat. Toiminnan kuulumista suunnitelmallisen valvonnan ja valvonnan perusmaksun piiriin arvioitaisiin lain liitteessä olevan taulukon ja toiminnasta tehdyn ilmoituksen perustella vastaavasti kuin ympäri vuoden toimivia. Valvontakohteet, jotka toimivat säännöllisen kausiluonteisesti, eivät yleensä ilmoita toiminnan keskeyttämisestä kauden loputtua, vaan ovat kunnan valvontajärjestelmässä ympäri vuoden. Kertaluontoisilta toiminnoilta ei perittäisi valvonnan perusmaksua, jos ilmoitus toiminnan päättymisestä tehdään ennen vuoden vaihdetta. Toiminnan aloittaminen tämän jälkeen uudelleen edellyttäisi uutta ilmoitusta ja ilmoituksen käsittelystä perittävää maksua.
Pykälän 3 momentti pysyisi ennallaan.
50 §. Valvonnan perusmaksu. Voimassa olevan lain maksullisuutta koskeva 50 § ehdotetaan muutettavaksi kokonaan. Pykälän nimike ’Maksut’ korvattaisiin muutetun pykälän sisältöä vastaavalla nimikkeellä ’Valvonnan perusmaksu’. Muutetussa pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kunnan suorittamasta suunnitelmallisesta valvonnasta vuosittain perittävästä valvonnan perusmaksusta. Pykälä olisi uusi ja sillä korvattaisiin kokonaan lain nykyinen 50 §, mikä siirrettäisiin soveltuvin osin uudeksi 50 a §:ksi.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi vuosittain perittävän valvonnan perusmaksun piiriin kuuluvista toiminnoista ja maksun suuruudesta, joka olisi 150 euroa vuodessa. Jatkossa kunta perisi valvonnan perusmaksun toiminnanharjoittajalta niistä ilmoitusvelvollisista toiminnoista, jotka lueteltaisiin lain liitteenä olevassa taulukossa. Näitä kohteita olisivat liitteen ja 18 a §:n mukaan ilmoitusvelvolliset kohteet sekä 18 §:ssä tarkoitetut luvanvaraiset kohteet. Maksu voidaan periä, vaikka toiminnanharjoittaja ei ole tehnyt 13 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta. Valvonnan perusmaksua ei perittäisi lain liitteessä mainituista pienimuotoisista ilmoitusvelvollisista toiminnoista, eikä lain liitteen 5 ja 6 kohdan mukaisista toiminnoista. Näissä ilmoitusvelvollisuuteen liittyy pitkälti kunnan viranomaisen omaa harkintaa ja toiminta voi olla myös erityisen pienimuotoista. Näiltä toiminnanharjoittajilta perittäisiin kuitenkin valvonnasta lain 50 a §:ssä tarkoitetut kunnan taksan mukaiset maksut.
Ehdotuksen lähtökohtana olisi kattaa vuosittaisella valvonnan perusmaksulla sellaisen valvonnan kuluja, jonka suoriteperustaista taksoittamista olisi vaikea määrittää tai johon suoriteperustainen maksu ei sovellu. Vuosittaiseen perusmaksuun sisältyviä valvontatoimenpiteitä olisivat esimerkiksi monimuotoinen viranomaistyö, toiminnanharjoittajalle tarjottava koulutus ja annettava asiantuntija-apu sekä talousveden, uimaveden ja allasveden valvontaan liittyvien valvontatutkimusohjelmien, seurantakalenterien ja näytteenottosuunnitelmien laatiminen sekä vesiepidemioiden selvittämiseen liittyvä työ. Hallintolaissa maksuttomaksi säädetystä asiointineuvonnasta aiheutuneet kustannukset tulisi kuitenkin kattaa toimintamenomomentilta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi maksun perimisestä niissä tilanteissa, kun yhdellä toiminnanharjoittajalla on samassa toimipaikassa useita terveydensuojelulain mukaisia ilmoituksenvaraisia toimintoja. Näissä tilanteissa maksu perittäisiin toiminnanharjoittajalta vain kertaalleen. Tällainen kohde olisi esimerkiksi hotelli, jossa voi olla majoitustoiminnan lisäksi esimerkiksi yleisölle avoin kuntosali. Jos yhdellä toiminnanharjoittajalla on kuitenkin useita toimipaikkoja, joissa on terveydensuojelulain mukaisia ilmoituksenvaraisia ja suunnitelmallisen valvonnan piiriin kuuluvia toimintoja, perittäisiin valvonnan perusmaksu toimipisteiden lukumäärän mukaisesti. Tällaisia kohteita olisivat esimerkiksi kunnalliset päiväkodit, joihin valvonta- ja tarkastustoiminta joudutaan kohdentamaan jokaiseen erikseen.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valvontamaksun perimisestä kalenterivuoden alussa. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös siitä, että valvontakohteesta, jonka toiminnan aloittamisesta tehdään ilmoitus kesken kalenterivuoden, ei perittäisi perusmaksua kyseiseltä kalenterivuodelta. Vastaavasti momentissa ehdotetaan säädettäväksi vuosittaisen valvonnan perusmaksun perimisen päättymisestä. Maksun perimisen päättymisen edellytyksenä olisi toiminnanharjoittajan ilmoitus toiminnan loppumisesta tai toiminnanharjoittajan vaihtumisesta, jolloin ilmoituksen jälkeen seuraavan kalenterivuoden alusta lukien ei enää perittäisi valvonnan perusmaksua.
50 a §. Terveydensuojeluvalvonnasta perittävät muut maksut. Pykälällä korvattaisiin voimassa olevan lain viivästyskorkoa koskeva 50 a §. Pykälä vastaisi pääosin sisällöltään nykyistä maksuja koskevaa 50 §:ää, missä säädetään suoriteperusteisista maksuista, joita kunta perii hyväksymänsä taksan mukaisesti. Myös pykälän nimike muutettaisiin vastaamaan sen uutta sisältöä.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi maksullisista toiminnoista. Kunta perisi hyväksymänsä taksan mukaisen maksun 13 ja 18 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen ja 18 §:ssä tarkoitetun hyväksymistä koskevan hakemuksen käsittelystä sekä näihin kohteisiin kohdistuvista 6 §:ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista ja asiakirjatarkastuksista. Valvontasuunnitelmaan sisältyväksi ja siten maksulliseksi tarkastukseksi katsottaisiin myös ne tarkastukset ja asiakirjatarkastukset, joilla varmistetaan suunnitelmallisella tarkastuksella todettujen puutteiden korjaaminen. Maksu perittäisiin myös näihin kohteisiin kohdistuvista suunnitelmalliseen valvontaan tai terveyshaittaepäilyihin liittyvistä mittauksista, näytteenotoista tutkimuksista ja selvityksistä. Toiminnan keskeyttämistä ja päättymistä koskevien ilmoitusten käsittely olisi kuitenkin maksutonta. Tämän lisäksi maksu perittäisiin 20 §:ssä tarkoitetun riskinarvioinnin hyväksymisestä sekä talousveden laadun valvonnasta ja tarkkailusta. Maksu perittäisiin myös 29 §:n mukaisesta uimaveden laadun valvonnasta, 6 §:n 4 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta ja todistuksen myöntämisestä sekä säteilylain 173 §:ssä tarkoitetun solariumlaitteen tarkastuksesta.
Ilmoituksella, josta perittäisiin maksu, tarkoitettaisiin sellaista ilmoitusta, jossa perustetaan uusi suunnitelmalliseen valvontaan kuuluva toiminto, toimipaikka tai -tila. Lisäksi maksullisella ilmoituksella tarkoitettaisiin tilannetta, jossa toiminnanharjoittaja vaihtuu tai toiminnassa tapahtuu oleellisia muutoksia. Maksullisella ilmoituksella ei kuitenkaan tarkoitettaisi sellaista tilannetta, jossa esimerkiksi yrityskauppojen johdosta toiminnanharjoittaja pysyy samana, mutta vain omistaja vaihtuu. Toiminnan keskeyttämistä ja päättymistä koskevien ilmoitusten käsittelystä ei perittäisi maksua.
Tarkastuksella tarkoitettaisiin tarkastusta, jossa tarkastaja käy kohteessa ja se voi sisältää myös tutustumista kohteen asiakirjoihin. Tarkastuksella tarkoitettaisiin lisäksi myös esimerkiksi mobiililaitteen välityksellä etänä tehtävää tarkastusta. Etänä tehtävät tarkastukset tulisivat kyseeseen pääasiassa vain silloin, kun kohteeseen on tehty aikaisemmin paikan päällä tarkastus ja valvontakohde on tarkastajalle entuudestaan tuttu.
Asiakirjatarkastuksella tarkoitettaisiin tarkastusta, jonka valvontaviranomainen tekee tarkastelemalla valvontakohteen tietoja muualla kuin valvontakohteeseen kuuluvassa tilassa. Asiakirjatarkastus vastaisi laajuudeltaan valvontakohteessa tehtävää tarkastusta ja siitä tehtäisiin myös oma tarkastuskertomus. Asiakirjatarkastus voidaan tehdä tilanteissa, joissa tarkastus ei edellytä tarkastuskohteen olosuhteiden havainnointia eikä valvontakohteessa paikan päällä käymisellä saada lisäarvoa asian selvittämiseen tai valvontakohdetta ei voida tarkastaa kohteessa käymällä. Asiakirjatarkastuksen tulisi kohdistua tiettyä asiaa tai asiakokonaisuutta koskevan yksiselitteisen tiedon selvittämiseen. Asiakirjatarkastuksia olisivat esimerkiksi kotirauhan piirissä olevan ilmoitusvelvollisen toiminnan toiminnanharjoittajan antaman selvityksen tarkistaminen. Asiakirjatarkastuksilla ei kuitenkaan tarkoitettaisi esimerkiksi viranomaisen antamaa ohjausta ja neuvontaa tai lausuntojen antamista.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kunnan oikeudesta periä hyväksymänsä taksan mukainen maksu voimassa olevan lain mukaisesti asuntoon tai muuhun oleskelutilaan liittyvästä muusta kuin ilmoituksenvaraiseen tai hyväksymistä edellyttävään toimintaan kohdistuvasta tarkastuksesta, asiakirjatarkastuksesta, mittauksesta, näytteenotosta, tutkimuksesta ja selvityksestä. Viranomaisen ensimmäinen tarkastus asunnon terveyshaittaepäilyn selvittämiseksi ja siihen liittyvän jatkotutkimustarpeen määrittely olisi kuitenkin maksuton. Kunnalla olisi lisäksi oikeus periä hyväksymänsä taksan mukainen maksu kaivon omistajalta silloin, kun kysymys ei ole talousvettä toimittavasta laitoksesta sekä ympäristönsuojelulain 17 luvussa tarkoitetun valtioneuvoston asetuksen noudattamisen valvontaan liittyvistä tarkastuksista. Voimassa olevan lain lisäksi myös ruumiiden kuljettamisesta tehdyn sopimuksen (SopS 13/1989) tarkoitettuihin ruumiin siirtoihin liittyvistä toimenpiteistä voitaisiin periä maksu samaten kuin terveydensuojelulain 43 §:n nojalla annetun asetuksen mukaisesta valvontakäynnistä tai tarkastuksesta. Lisäksi maksu voitaisiin periä harkinnanvaraisesti myös muusta kuin 1−4 kohdassa tarkoitetusta tarkastuksesta ja asiakirjatarkastuksesta sekä mittauksesta, näytteenotosta, tutkimuksesta ja selvityksestä, joka liittyy terveyshaittojen selvittämiseen tai haitan poistamisen varmistamiseen. Tällaisia olisivat esimerkiksi tarkastukset, jotka perustuvat terveydensuojelulain muun pykälän mukaiseen valvontaan, kuten esimerkiksi 31 §:n nojalla tehtävät vahinkoeläintarkastukset.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan tulisi määritellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta valvonnasta perittävät maksut siten, että ne vastaisivat enintään valvonnan tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen teettäessä tutkimuksia tai selvityksiä ulkopuolisella asiantuntijalla tai analysoitaessa näytteitä laboratoriossa, kustannukset perittäisiin asiakkaalta enintään todellisten kustannusten mukaisina. Kyseinen säädös vastaisi voimassa olevan lain säännöstä. Viranomaistoiminnan ulkopuoliset maksut, kuten esimerkiksi näytteiden analysointiin liittyvät kustannukset tai ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemät selvitykset perittäisiin erikseen, yleensä näytteen analysoineen laboratorion taikka ulkopuolisen asiantuntijan toimesta suoraan toiminnanharjoittajalta tai muulta maksuvelvolliselta.
Pykälän 4 momentti vastaisi sisällöltään nykyisen 50 §:n 6 momenttia. Momentin mukaan valtio korvaisi kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston kuntien toimeenpantavaksi ohjaamista tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka tässä laissa säädetään viraston tehtäviksi tai jotka liittyvät viraston ohjeiden valmisteluun. Lisäksi valtio korvaisi kunnille aiheutuneet kustannukset säädösten valmisteluun liittyvistä kuluista yhdenmukaisesti elintarvikelain kanssa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtion suoritteista. Niiden osalta noudatettaisiin sitä, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Momentti vastaisi nykyisen 50 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä.
50 b §. Maksujen perintä ilman tuomiota tai päätöstä sekä viivästyskorko. Pykälä olisi kokonaan uusi. Pykälä vastaisi sisällöltään uuden elintarvikelain 74 §:ää ja osittain voimassa olevan lain 50 § ja 50 a §:ää.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi maksujen perimisestä ilman tuomiota. Säännös vastaisi nykyisen lain 50 §:n 5 momenttia. Säännöksen mukaan lain 50 ja 50 a §:ssä tarkoitetut maksut olisivat suoraan ulosottokelpoisia ja niiden perinnästä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että viivästyneelle määrälle saisi periä vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan, jos toimenpiteestä määrättyä maksua ei ole suoritettu eräpäivänä. Eräpäivä voisi olla aikaisintaan kahden viikon kuluttua maksun määräytymisen perusteena olevan toimenpiteen suorittamisesta. Viivästyskoron sijasta viranomainen voisi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi. Säännös vastaisi sisällöltään nykyistä 50 a §:ää.
Uutena asiana pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi maksun palauttamisesta ja sille maksettavasta korosta. Jos maksu palautetaan maksuunpanon oikaisun tai muutoksenhaun johdosta, palautettavalla maksulle maksettaisiin pykälän 3 momentin mukaan veronkantolain (11/2018) 37 §:ssä säädetty korko maksupäivästä takaisinmaksupäivään.
56 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos sertifioijan momentissa mainittujen säännösten ’nojalla tekemään päätökseen’ aiemman sanamuodon sijasta säännöksissä ’tarkoitettuun päätöksen’ saa vaatia oikaisua. Muutoin momentti pysyisi ennallaan. Oikaisuvaatimuksen määräaika olisi edelleen 14 päivää päätöksen tiedoksisaannista vastaavasti kuin elintarvikelaissa. Oikaisuvaatimus kunnan viranhaltijan päätöksestä tehtäisiin kunnan terveydensuojeluviranomaisena toimivalle monijäseniselle toimielimelle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvonnan perusmaksun oikaisusta sekä maksuvelvollisen hyväksi että maksun saajan hyväksi vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi alkoholilain 77 ja 78 §:ssä sekä uuden elintarvikelain 76 §:n 2 ja 3 momentissa. Momentin mukaan valvonnan perusmaksua koskeva päätös olisi oikaistava, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, jos maksuvelvolliselta on peritty valvontamaksu aiheettomasti taikka valvontamaksu tai osa siitä on maksuvelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt määräämättä virheen vuoksi tai sen johdosta, ettei asiaa ole joltakin osin tutkittu. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa toiminta on päättynyt ja toiminnanharjoittajan ilmoituksesta huolimatta toiminnanharjoittajalta on peritty maksu.
Pykälän 3 momentin mukaan oikaisuvaatimus voitaisiin 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa asiassa tehdä kolmen vuoden kuluessa maksun määräämisestä seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin viimeistään 60 päivän kuluessa tiedoksisaannista, ja 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jolloin maksu olisi pitänyt määrätä. Nykyisessä 3 momentissa oleva luettelo päätöksistä, joista saa hakea muutosta valittamalla ilman valituslupaa poistettaisiin laista tarpeettomana ottaen huomioon, että valituslupa on lähtökohta uudistetussa hallintolainkäyttöjärjestelmässä.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että oikaisuvaatimukseen sovelletaan hallintolain 7 a lukua. Nykyinen 4 momentti poistettaisiin laista tarpeettomana, koska uudessa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun laissa on lähtökohtana se, että alkuperäisen päätöksen tehneellä hallintoviranomaisella on oikeus valittaa ensi asteen hallintotuomioistuimen päätöksestä, jolla viranomaisen hallintopäätös on kumottu tai sitä on muutettu. Kunnallisen viranomaisen valitusoikeudesta ei olisi täten enää tarpeen säätää erikseen.
Pykälän 5 momentissa oleva viite hallintolainkäyttölakiin (586/1996) korvattaisiin informatiivisella viittauksella uuteen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019). Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että taksan osalta viitattaisiin lain 50 a §:ään nykyisen 50 §:n sijaan. Momentti vastaisi nykyistä 5 momenttia pääosin, mutta ei olisi enää aineellinen muutoksenhakusäännös, jonka mukaan muutosta haetaan siten kuin kuntalaissa säädetään, vaan sanamuoto muutettaisiin viittaussäännökseksi kuntalakiin ’muutoksenhausta säädetään kuntalaissa’.
Pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että lain 6 §:n 2 momentissa sekä 27, 51 ja 52 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Poiketen siitä, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, on tarpeen säätää määräysten noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta ottaen huomioon määräysten luonteen terveyshaitan poistamiseksi ja rajoittamiseksi (27 § ja 51 §) sekä laitoksen toimintahäiriön tai laajalle alueelle levinneen terveyshaitan rajoittamiseksi tai poistamiseksi (52 §).
Pykälän 7 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista sekä teettämis- ja keskeyttämisuhan asettamista ja täytäntöön pantavaksi määräämistä koskevaan päätöksen sovellettaisiin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Momentti olisi uusi ja tarpeen pakkokeinoja koskevan muutoksenhakumenettelyn selkeyttämiseksi.
57 §. Täytäntöönpano. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Ehdotetun 56 §:n 6 momentissa säädettäisiin päätöksen täytäntöönpanosta valituksesta huolimatta (nykyinen 1 momentti) mukaan lukien lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu valvontasuunnitelmaa koskeva päätös (nykyinen 2 momentti).
Liite. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi liitetaulukko, jossa omassa sarakkeessaan lueteltaisiin terveydensuojelulain 13 §:n mukaiset ilmoitusvelvolliset toiminnot sekä ilmoitusvelvolliset tai hyväksymistä edellyttävät talousvettä toimittavat laitokset ja toisessa sarakkeessa mainituista ne, jotka olisivat lain 50 §:n mukaan valvonnan perusmaksuvelvollisia. Valvonnan perusmaksuvelvollisia olisivat ne toiminnot, jotka olisivat laajuudeltaan ja terveydelliseltä riskiltään sellaisia, että vuosimaksu olisi valvontatarpeeseen nähden oikeasuhtainen. Toiminnot olisivat liitteen taulukossa ryhmitelty voimassa olevan lain 13 §:n 1 momentin mukaisiin ryhmiin tarkennuksineen. Lisäksi talousvettä toimittavat laitokset olisivat omana ryhmänään. Ilmoitus- ja valvonnan perusmaksuvelvollisuus koskisi kiertäviä toimintoja samalla tavalla kuin yhdessä toimipaikassa toimivia. Näissä ilmoitus tehtäisiin toiminnon kotipaikkakunnassa. Ilmoitusvelvollisuus koskee ajallisesti rajattua toimintaa vastaavalla tavalla kuin jatkuvaa toimintaa. Lain liitteen ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattuja toimintoja valvotaan tarvittaessa terveyshaittaepäilyjen perusteella ja tarkastuksista peritään suoriteperusteiset maksut siten kuin lain 50 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi.
Voimassa olevan lain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan viittaus majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin (308/2016) ehdotetaan muutettavaksi liitteessä siten, että ilmoitusvelvollisuus koskisi majoitustoimintaan tarkoitetun tilan käyttöönottoa. Jatkossa ilmoitusvelvollisuus ei tarkoittaisi ainoastaan majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain tarkoittamaa majoitusliikettä, vaan ilmoitusvelvollisuus koskisi myös sellaista ei-ammattimaista majoitustoimintaa silloin, kun se tapahtuu erikseen majoitustoimintaan varatussa tilassa. Vaikka viittauksesta majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain mukaiseen majoitustoimintaan luovuttaisiin, majoitustoiminnalla tarkoitettaisiin kuitenkin majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 1 §:n määritelmään soveltuvaa toimintaa. Tätä sovellettaisiin lähtökohtaisesti myös säännöllisesti verkkoalustoilla välitettävään pienimuotoiseen majoitustoimintaan silloin, kun majoitus tapahtuu sitä varten hankitussa tai varatussa tilassa, eikä kyse ole yksityishenkilön omassa käytössä olevasta tilasta.
Ilmoitusvelvollista ja valvonnan perusmaksuvelvollista majoitustoimintaa ehdotetaan olevan hotellit, hostellit, (kuten retkeilymajat, retkeilyhotellit, kesähotellit) huoneistohotellit, motellit ja matkustajakodit. Kyseiset kohteet ovat majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa (308/2006) tarkoitettua ammattimaista majoitustoimintaa. Näissä käy paljon asiakkaita ja lisäksi näihin sisältyy usein terveydensuojelulain mukaan myös muuta terveydensuojelulain mukaan ilmoitusvelvollista oheistoimintaa, kuten saunatiloja ja vastaavia. Tähän ryhmään katsottaisiin kuuluvaksi myös satamaan pysyvästi ankkuroidut laivat, joissa harjoitetaan majoitustoimintaa. Lisäksi ilmoitusvelvollisia ja valvonnan perusmaksuvelvollisia olisivat lomakeskukset ja leirintäalueet, joissa on majoitustiloja sekä varuskuntien kasarmit.
Ilmoitusvelvolliseksi, mutta ei valvonnan perusmaksuvelvolliseksi toiminnaksi, katsottaisiin pienimuotoisempi lyhytaikainen majoitustoiminta silloin, kun majoitukseen on varattu erilliset tilat. Tällaisia toimintoja olisivat esimerkiksi aamiaismajoitustoiminta, maatilamatkailun yhteydessä tapahtuva majoitus sekä tilapäiseen majoittamiseen tarkoitetut asuntolat ja yömajat. Vastaanottokeskukset olisivat ilmoitusvelvollisia, mutta eivät perusmaksuvelvollisia toiminnan tilapäisen luonteen vuoksi.
Ilmoitusvelvolliseksi toiminnaksi katsottaisiin myös ne verkkoalustoilla tarjottavat huoneistot, jotka on hankittu ja varattu nimenomaan majoitustoimintaan, eikä kyse ole yksityishenkilön omassa käytössä olevasta tilasta. Vapautus ilmoitusvelvollisuudesta koskisi vain omistajan käytössä olevia tiloja, joiden vuokraus on harvoin ja lyhytaikaisesti toistuvaa, mutta ei tiloja, joita säännöllisesti vuokrataan esimerkiksi koko loma– ja sesonkikausien ajaksi, vaikka tila loput vuodesta olisikin omistajan omassa käytössä. Laajimmillaan tällainen verkkoalustoilla tapahtuva toiminta vastaa ammattimaista majoitustoimintaa. Nykyisin näitä kohteita ei valvota suunnitelmallisesti ja tämä muutos tulee lisäämään kuntien viranomaisten valvontatarvetta.
Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin sellainen majoitustoiminta, joka perustuu asuinhuoneen huoneenvuokrasopimukseen asuinhuoneen vuokrauksesta annetun lain (481/1995) mukaisesti. Tällaisia olisivat esimerkiksi ne tilanteet, joissa huoneistohotellin huoneisto vuokrataan asuinkäyttöön. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin myös oppilaitosten asuntolat, koska kyse on oppilaiden asunnoista. Asuntolan käyttö kesähotellina olisi kuitenkin ilmoitus- ja valvonnan perusmaksuvelvollista toimintaa. Kuljetukseen liittyvä majoitus jäisi myös ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle.
Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin yritysten, säätiöiden, urheilu- ja metsästysseurojen, yhdistysten ja vastaavien omalle henkilöstölleen, omille työntekijöilleen tai omille jäsenilleen tarkoitettu loma-asunto tai muu majoitustila. Jos tilaa kuitenkin tarjotaan myös ulkopuolisten käyttöön majoitushuoneistona, edellyttäisi tällainen toiminta ilmoituksen tekemistä.
Yksityishenkilön omassa käytössä olevan asunnon tai loma-asunnon tarjoaminen majoitusta varten välitysliikkeen kautta tai suoraan asiakkaalle rajattaisiin ilmoituksenvaraisuuden ulkopuolelle. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin myös henkilöiden tai ryhmien majoittaminen lyhyeksi ajaksi tiloihin, jotka eivät ole varsinaisesti majoittumiseen tarkoitettuja. Tällaisia olisivat esimerkiksi oppilaiden tai urheilu- ja muihin tapahtumiin osallistuvien majoittuminen koulujen liikuntatiloihin, parakkeihin tai telttoihin.
Voimassa olevan 13 §:n 1 momentin 2 kohdan yleiskäsite ’uimala’ ehdotetaan muutettavaksi liitteessä termiksi ’maauimala’. Maauimalalla tarkoitettaisiin julkista uimapaikkaa, jossa on yksi tai useampi ulkona sijaitseva uima-allas. Altaat voivat olla luonnonaltaita tai vesikierrolla rakennettuihin altaisiin perustuvia. Altaiden lisäksi maauimaloissa on yleensä muitakin toimintoja, kuten suihku ja sauna.
Ilmoitusvelvolliseksi ja valvonnan perusmaksuvelvolliseksi toiminnoiksi ehdotetaan säädettäväksi yleisölle avoimet kuntosalit ja sellaiset yleisölle avoimet liikuntatilat, joissa on useampi kuin yksi liikuntaan tarkoitettu tila. Myös liikuntatila, jossa on katsomotilat urheilutapahtuman seurantaa varten, olisi valvonnan perusmaksuvelvollista toimintaa. Tällaisia olisivat esimerkiksi jäähallit tai urheiluhallit, joissa on erilliset katsomotilat. Myös liikunnalliset lasten ja nuorten sisäliikuntapaikat (sisäleikkipuistot) olisivat ilmoitus- ja perusmaksuvelvollisia.
Valvonnan perusmaksun ulkopuolelle ehdotetaan rajattavaksi urheiluseurojen omat liikuntatilat, jos tilaa vuokrataan vain satunnaisesti ulkopuolisille. Myös toiminnan pienimuotoisuuden vuoksi yhden salin liikuntatilat rajattaisiin valvonnan perusmaksun ulkopuolelle. Yhden salin liikuntatilalla tarkoitettaisiin esimerkiksi sellaista liikuntatilaa mahdollisine puku- ja pesutiloineen, jossa tilassa harjoittaa ryhmäliikuntaa yksi ryhmä tai joukko ihmisiä kerrallaan. Esimerkiksi suuri avotila, joka on jaettu usean eri ryhmän käyttöön seinäkkeiden tai verhojen avulla, katsottaisiin useamman salin liikuntatilaksi.
Taloyhtiöiden, työpaikkojen ja muiden vastaavien vain näiden käyttöön tarkoitetut liikuntatilat eivät olisi ilmoitus- eikä valvonnan perusmaksuvelvollista toimintaa.
Vain hotellin asiakkaiden käyttöön rajattu kuntosali tai muu liikuntatila ei olisi erikseen ilmoituksenvarainen, koska kyse ei ole yleisölle avoimesta kuntosalista tai liikuntatilasta.
Ilmoitus- ja valvonnan perusmaksuvelvolliseksi toiminnaksi ehdotetaan yleisölle avointa saunaa, joita olisivat esimerkiksi kaikille avoimet pelkästään saunomiseen tarkoitetut tilat sekä saunalautta, talviuimapaikan tai uimarannan sauna. Hotellin, kylpylän, uimahallin tai muun ilmoituksenvaraisen toiminnan yhteydessä oleva ja vain kyseisen toiminnan asiakkaille tarkoitettu sauna sisällytettäisiin kyseisen päätoiminnan mukaiseen ilmoitukseen ja siitä perittävään valvonnan perusmaksuun.
Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle ehdotetaan rajattavaksi kokoontumishuoneistojen, työpaikkojen ja taloyhtiöiden saunat. Näihin voidaan kohdistaa valvontatoimia tarvittaessa terveyshaittaepäilyjen perusteella.
Ilmoitus- ja valvonnan perusmaksuvelvollista toimintaa olisivat kylpylät, uimahallit ja maauimalat. Hotellin allasosasto rinnastettaisiin yleisölle avoimeen uimahalliin, jos allasosasto oheistiloineen on muidenkin kuin hotellivieraiden käytettävissä.
Yleisölle avoimet uimarannat olisivat ilmoituksenvaraisia. Lisäksi uimaveden laadusta ja hoidosta sekä direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/7/EY ns. uimavesidirektiivin mukainen uimaranta olisi ilmoitus- ja valvonnan perusmaksuvelvollinen. Muut yleiset pienet uimarannat olisivat ilmoitusvelvollisia, mutta näistä ei perittäisi valvonnan perusmaksua.
Ilmoitusvelvolliseksi ja valvonnan perusmaksuvelvolliseksi toiminnaksi ehdotetaan säädettäväksi varhaiskasvatuslain 2 §:n mukainen päiväkotitoiminta sekä esi- tai perusopetusta, ammatillista koulutusta, lukio-opetusta ja korkeakoulutusta järjestävät oppilaitokset.
Voimassa olevan lain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan termi ’kerho’ ehdotetaan muutettavan liitteessä lasten ja nuorten kokoontumiseen liittyvän toiminnan järjestämispaikaksi. Lisäksi 3 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siihen lisättäisiin taiteen perusopetusta ja vapaata sivistystyötä järjestävät oppilaitokset.
Lisäksi lasten ja nuorten kokoontumiseen liittyvän toiminnan järjestämispaikat (kerhotoiminta, nuorisotilat, leirikeskukset, aamu- ja iltapäiväkerhot ja avoin varhaiskasvatustoiminta) olisivat ilmoitusvelvollista, mutta näiltä ei perittäisi valvonnan perusmaksua. Samoin taiteen perusopetusta tai vapaata sivistystyötä järjestävä oppilaitos tai opetuspaikan käyttöönotto olisi ilmoitusvelvollista, mutta ei valvonnan perusmaksuvelvollista.
Opetuksen järjestämispaikalla tarkoitettaisiin esimerkiksi yleissivistävän, ammatillisen tai korkeakoulutuksen julkista opetustilaa, joka sijaitsee oppilaitosrakennuksen ulkopuolella. Tällä tarkoitettaisiin myös tilapäisiä väistötilaratkaisuja, jotka toimivat enintään kolme vuotta.
Ryhmäperhepäiväkoti, jossa useampi perhepäivähoitaja on järjestänyt toimintansa erillisessä siihen varatussa tilassa, olisi ilmoitusvelvollinen, mutta tästä ei perittäisi valvonnan perusmaksua. Perhepäivähoito hoitajan kotona ehdotetaan rajattavaksi ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Tällainen perhepäivähoito on pienimuotoista ja hoito järjestetään yleensä hoitajan omassa asunnossa. Joskus lapsimäärästä riippuen kotiin voi tulla myös ulkopuolinen hoitaja.
Kohdan 4 mukaisista jatkuvaa hoitoa antavista sosiaalihuollon toimintayksiköistä ilmoitusvelvollisia ja valvonnan perusmaksuvelvollisia toimintoja olisivat tehostetun palveluasumisen yksiköt ja laitoshoitoa antavat sosiaalihuollon yksiköt, kuten vanhainkodit. Näihin katsottaisiin myös lyhyt- ja tilapäishoitoa antavat yksiköt. Lisäksi ilmoitus- ja valvonnan perusmaksuvelvollisia olisivat lastensuojeluyksiköistä lastensuojelulaitokset. Ensi- ja turvakodit olisivat ilmoitusvelvollisia, mutta eivät valvonnan perusmaksuvelvollisia.
Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin tukiasuminen ja palveluasuminen silloin, kun kyse on itsellisestä asumisesta. Myös vanhuksille ja erityisryhmille tarkoitettu päivätoiminta, perhehoito ja ammatillinen perhehoito olisivat ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolella. Lastensuojeluyksiköistä ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin perhemuotoinen hoito sekä ammatillinen perhehoito.
Voimassa olevan lain 13 §:n 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan täsmennettävän liitteessä siten, että ilmoitusvelvollisuus koskisi jatkossa solariumpalveluja, ihoa rikkovaa toimintaa sekä erityistä hygieniaa edellyttäviä kauneushoitoloita.
Terveydensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus ei koske julkisena tai yksityisenä terveydenhuoltopalveluna annettavaa toimintaa. Yksityinen terveydenhuoltopalvelu vaatii luvan tai ilmoituksen yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (152/1990) nojalla. Esimerkiksi jalkahoitoa voidaan antaa kauneudenhoidon tai terveydenhoidon palveluna. Kauneudenhoidollinen jalkahoito on terveydensuojelulain mukaan ilmoituksenvaraista.
Kohdan 5 toiminnoilta ei perittäisi valvonnan perusmaksua, koska erityyppiset palvelut voivat olla hyvin pienimuotoista ja eri palvelujen erottaminen toisistaan siten, että niistä voitaisiin säätää riittävän yksiselitteisesti voi olla myös suhteettoman monimutkaista. Lisäksi kauneudenhoitoalalla syntyy jatkuvasti uusia palvelumuotoja, joiden ilmoitusvelvollisuuden arviointi edellyttää viranomaisten harkintaa. Näistä syistä on tarkoituksenmukaista jättää nämä palvelut valvonnan perusmaksuvelvollisuuden ulkopuolelle.
Ilmoitusvelvollisia toimintoja olisivat solariumpalvelut sekä palvelut, joissa käytetään ihoa rikkovia menetelmiä. Lisäksi ilmoitusvelvollisia olisivat erillisessä toimipaikassa annettavat kauneudenhoitopalvelut, joihin liittyy terveydensuojelullisista valvontatarvetta esimerkiksi suuren infektioriskin vuoksi. Infektioriskin aiheuttajana voivat olla kontaminoituneet toimenpidevälineet, epähygieeniset työtavat tai toimenpidetilat. Ilmoitusvelvollisuuden määrittelyyn liittyy valvontayksikön harkintaa. Muita kuin ilmoitusvelvollisia kauneudenhoitoalan palveluja valvottaisiin puolestaan mahdollisten terveyshaittaepäilyjen perusteella.
Säteilylain (859/2018) 15 §:n 3 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen huolehtii solariumien valvonnasta. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on saada terveydensuojeluviranomaisten tietoon ne toiminnanharjoittajat, jotka tarjoavat solariumpalveluja. Solariumpalveluun liittyy ultraviolettisäteilyyn liittyvän riskin lisäksi myös hygieniaan liittyvää valvontatarvetta.
Ilmoitusvelvollisia ihoa rikkovia toimenpiteitä olisivat esimerkiksi, tatuointipalvelu, ei lääketieteellinen kehon muokkaus (esimerkiksi kosmeettinen amputaatio, kielen halkaisu, implantit) ja lävistykset (lukuun ottamatta kultasepänliikkeiden ja vastaavien ampumalla korviin tehtävät korvien rei’itykset), verikuppaus, akupunktio ja viiltoihin sekä pistoksiin perustuvat hoidot. Ihoa rikkovaksi menetelmäksi ei katsottaisi esimerkiksi amerikkalaista parranajoa tai turkkilaista korvakarvojen polttamista, koska näissä palveluissa ei ole tarkoituksena rikkoa ihoa.
Ilmoitusvelvollisia kauneushoitoloita olisivat erillisessä toimitilassa annettavat kosmetologien, manikyyrien, pedikyyrien sekä muiden antamat kauneudenhoitopalvelut, kuten esimerkiksi kasvohoito sekä käsien ja jalkojen hoito. Ne kauneudenhoitopalvelut, jotka eivät tapahdu erillisessä liiketilassa eivät olisi ilmoitusvelvollista toimintaa, mutta näitä valvottaisiin tarvittaessa terveyshaittaepäilyjen perusteella.
Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäisivät tavanomaiset parturi- ja kampaamopalveluina annettavat hiustenleikkuu, värjäys ja parranajopalvelut, koska näissä palveluissa ei ole tarkoitus rikkoa ihoa, eikä toimenpiteisiin katsota liittyvän erityistä hygienia- ja terveysriskiä. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin myös hierontapalvelut ja vastaavat ihon alapuolisiin kudoksiin vaikuttavat hoidot. Tällöin hieronnan lisäksi esimerkiksi kuivakuppaus ja sähköimpulssihoidot jäisivät ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle.
Kohdan 6 sanamuotoa täsmennettäisiin liitteessä siten, että sillä tarkoitettaisiin muita kuin 1–5 kohdassa tarkoitettuja toimintoja. Ilmoitusvelvollisuus perustuisi terveydensuojeluviranomaisen omaan harkintaan. Ilmoitusvelvollisuutta harkittaessa tulisi suhteuttaa ilmoituksen tarve 1–5 kohdan mukaiseen ilmoitusvelvollisuuteen. Koska kyseisen 6-kohdan mukainen ilmoitusvelvollisuus perustuisi viranomaisen omaan harkintaa, ei näiltä toiminnoilta perittäisi veroluontoista valvonnan perusmaksua.
Ilmoitusvelvollisia tai luvanvaraisia ja valvonnan perusmaksuvelvollisia talousvettä toimittavia laitoksia olisivat lain 18 §:n nojalla luvanvaraiset ja lain 18 a §:n nojalla ilmoitusvelvolliset talousvettä toimittavat laitokset. Valvonnan perusmaksua ei kuitenkaan perittäisi pieniltä talousvettä toimittavilta laitoksilta, joiden toimittaman veden määrä on vähemmän kuin 10 kuutiometriä (m3) vuorokaudessa ja alle 50 henkilön tarpeisiin. Pienen käyttäjämäärän ja vähäisten riskien vuoksi tällaisten laitosten valvonnan tarve on vähäinen. Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annettua neuvoston direktiiviä 98/83/EY eli ns. juomavesidirektiiviä, ei sovelleta tällaisiin laitoksiin. Näistä säädetään kansallisesti pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetulla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (401/2001). Lain 18 a §:n mukainen yhteisessä käytössä oleva vedenottamo tai vesisäiliö olisi ilmoitusvelvollinen, kun vettä otetaan vedenkäyttäjien omilla laitteilla vähintään 50 henkilön tarpeisiin tai vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa. Tältä ei kuitenkaan perittäisi valvonnan perusmaksua.