1.1  Tausta

Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman kohtaan 1.3 ”Veropolitiikka”, jonka linja on kuvattu ohjelman liitteessä C. Hallitusohjelman mukaan inkontinenssisuojat, kuukautissuojat ja lasten vaipat siirretään alennettuun 14 prosentin arvonlisäverokantaan. 

Lisäksi nykyiseen 10 prosentin alennettuun arvonlisäverokantaan kuuluvat hyödykkeet siirretään 14 prosentin verokantaan lukuun ottamatta sanoma- ja aikakauslehtiä. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä. Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 2.7.–19.8.2024. Lausuntoa pyydettiin esityksen kannalta keskeisiltä viranomaisilta, elinkeinoelämän, kulttuurin, matkailu- ja majoitusalan, liikunnan ja henkilöliikenteen etujärjestöiltä ja toimijoilta sekä Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta, yhteensä 48 taholta. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella VM099:00/2023 .  

Esitys on ollut lainsäädännön arviointineuvoston arvioitavana. Arviointineuvoston lausunto on luettavissa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/arviointineuvosto/lausunnot.  

2.1  Euroopan unionin lainsäädäntö

Arvonlisäverotuksessa sovellettavien verokantojen rakenteesta ja tasosta on säädetty jäsenvaltioita sitovasti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY, jäljempänä arvonlisäverodirektiivi .  

Arvonlisäverodirektiiviä muutettiin 5 päivänä huhtikuuta 2022 annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2022/542 direktiivien 2006/112/EY ja (EU) 2020/285 muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta, jäljempänä verokantadirektiivi .  

Verokantojen rakennetta ja tasoa koskevat säännökset sisältyvät arvonlisäverodirektiivin VIII osaston 2 lukuun. Direktiivin 96 ja 97 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on sovellettava yleistä verokantaa, joka on vähintään 15 prosenttia veron perusteesta. Direktiivin mukaan alennettujen verokantojen soveltaminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista.  

Direktiivin 98 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden oikeudesta soveltaa alennettuja verokantoja. Arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa enintään kahta alennettua verokantaa. Saman artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan nämä alennetut verokannat on vahvistettava prosenttiosuutena veron perusteesta, jonka on oltava vähintään 5 prosenttia ja jota saa soveltaa ainoastaan liitteessä III lueteltuihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Kyseisen artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat siten soveltaa yhtä tai kahta vähintään 5 prosentin suuruista alennettua verokantaa.  

Direktiivin 98 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa näitä alennettuja verokantoja tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, joita koskee enintään 24 liitteen III kohtaa. Vähintään 5 prosentin suuruista alennettua verokantaa koskevaa sääntöä muutettiin verokantadirektiivillä siten, että siihen lisättiin edellä mainittu liitteen III kohtia koskeva määrällinen rajoitus. Verokantadirektiivillä muutettiin liitettä siten, että liitteen luetteloa alennetun verokannan alaisista tavaroista ja palveluista laajennettiin ja päivitettiin. Liitteeseen tehtiin myös teknisluonteisia korjauksia. 

Arvonlisäverodirektiivin liitteen III kohdassa 3 mainitaan lääkinnällisiin ja eläinlääkinnällisiin tarkoituksiin käytettävät farmaseuttiset tuotteet, mukaan lukien ehkäisyyn ja naisten intiimihygieeniseen suojeluun käytettävät tuotteet sekä imukykyiset hygieniatuotteet. Verokantadirektiivillä liitteen III kohtaa 3 päivitettiin ja siihen lisättiin muutkin kuin naisten hygieniaan tarkoitetut imukykyiset hygieniatuotteet.  

Liitteen kohta 5 koskee henkilökuljetusta ja matkustajien mukanaan kuljettamien tavaroiden, kuten matkatavaroiden, polkupyörien, mukaan lukien sähköpolkupyörät, moottori- tai muiden ajoneuvojen kuljettamista tai henkilökuljetukseen liittyvien palvelujen suorittamista.  

Liitteen kohtaan 6 sisältyy joko fyysisillä alustoilla olevien tai sähköisesti luovutettavien tai molemmissa muodoissa olevien kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien luovutukset, mukaan lukien kirjastolainaus (mukaan lukien esitteet, lehtiset ja vastaavat painotuotteet, lasten kuva-, piirustus- tai värityskirjat, nuottikirjat tai -käsikirjoitukset, kartat ja merikortit tai niiden kaltaiset kartat), lukuun ottamatta kokonaan tai pääasiassa mainontaan tarkoitettuja julkaisuja ja kokonaan tai pääasiassa videosisältöä tai kuultavaa musiikkia sisältäviä julkaisuja.  

Liitteen kohta 7 koskee pääsyä näytöksiin, teattereihin, sirkuksiin, messuille, huvipuistoihin, konsertteihin, museoihin, eläintarhoihin, elokuvateattereihin, näyttelyihin ja vastaaviin kulttuuritapahtumiin ja -tiloihin tai pääsyä kyseisten tapahtumien tai vierailujen suoratoistoon tai molempiin.  

Liitteen kohta 8 koskee radio- ja televisiolähetyspalvelujen vastaanottoa ja tällaisten ohjelmien verkkolähetyksiä mediapalvelun tarjoajan tarjoamina; internetyhteyspalveluja, joita tarjotaan osana jäsenvaltioiden määrittelemää digitalisaatiopolitiikkaa.  

Liitteen kohtaan 9 sisältyy kirjailijoiden, säveltäjien ja esiintyvien taiteilijoiden tarjoamat palvelut sekä näille kuuluvat tekijänpalkkiot.  

Liitteen kohdassa 12 mainitaan hotelleissa tai vastaavissa laitoksissa tarjottava majoitus, mukaan lukien lomamajoitus sekä paikkojen vuokraus leirintäalueilla ja asuntovaunualueilla.  

Liitteen kohta 13 sisältää pääsyn urheilutapahtumiin tai kyseisten tapahtumien suoratoistoon tai molempiin; urheilutilojen käytön ja urheilu- tai liikuntatuntien tarjoamisen myös suoratoistona.  

Liitteen kohdassa 26 mainitaan liitteessä IX olevassa A, B ja C osassa lueteltujen taide-, keräily- ja antiikkiesineiden luovutus. 

Euroopan unionin jäsenvaltioiden käytäntö

Ruotsissa yleinen arvonlisäverokanta on 25 prosenttia. Ruotsissa reseptilääkkeistä tai sairaaloille myytävistä lääkkeistä arvonlisäveroa ei makseta lainkaan. Itsehoitolääkkeissä vero on Ruotsissa yleisen arvonlisäverokannan mukainen 25 prosenttia. Ruotsissa on kaksi alennettua arvonlisäverokantaa. Alennettua 6 prosentin verokantaa sovelletaan kirjoihin, henkilökuljetuksiin, liikuntapalveluihin, urheilu- ja kulttuuritapahtumiin. Huvipuistot ovat kuitenkin yleisen verokannan alaisia. Lisäksi alennettua 6 prosentin verokantaa sovelletaan taide-esineiden maahantuontiin, tekijän tai satunnaisen myyjän myymiin taide-esineisiin sekä tekijänoikeuskorvauksiin. Alennettua 12 prosentin verokantaa sovelletaan majoitustoimintaan. Yleistä verokantaa sovelletaan muun muassa käyntisatamapalveluun sekä intiimihygieniatuotteisiin (kuukautissuojiin, inkontinenssisuojiin ja vaippoihin).  

Tanskassa yleinen arvonlisäverokanta on 25 prosenttia. Tavaroiden ja palvelujen myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa eikä käytössä ole alennettuja verokantoja. Eräät henkilökuljetuspalvelut, eli reittiliikenne auto-, raide- tai lentoliikenteenä, on kuitenkin vapautettu verosta.  

Virossa sovellettava yleinen arvonlisäverokanta on ollut vuoden 2024 alusta 22 prosenttia. Yleisen verokannan lisäksi sovelletaan kahta alennettua verokantaa, jotka ovat suuruudeltaan 5 ja 9 prosenttia. Alennettua 9 prosentin verokantaa sovelletaan lääkkeisiin, kirjoihin ja majoituspalveluihin sekä saniteettituotteisiin, kuten inkontinenssisuojiin. Majoitustoiminnan verokanta nousee 1.1.2025 lukien 13 prosenttiin. Alennettua 5 prosentin verokantaa sovelletaan lehtiin, mutta verokanta nousee 1.1.2025 lukien 9 prosenttiin. Yleistä verokantaa sovelletaan muun muassa henkilökuljetuksiin, käyntisatamatoimintaan, liikuntapalveluihin, urheilu-, kulttuuri- ja viihdetapahtumiin, tekijänoikeuksien luovutuksiin sekä taide-esineisiin.  

Saksassa yleinen arvonlisäverokanta on 19 prosenttia. Käytössä on yksi 7 prosentin suuruinen alennettu verokanta. Alennettua verokantaa sovelletaan majoitustoimintaan, kulttuuritilaisuuksiin, esiintyvän taitelijan esityksiin, tekijänoikeuksien luovutuksiin sekä taide-esineisiin tietyin edellytyksin. Alennettua verokantaa sovelletaan myös sellaisiin urheilutapahtumiin, jotka tapahtuvat julkisessa intressissä, sekä uimahalleihin. Lisäksi alennettua verokantaa sovelletaan osaan henkilökuljetuksista, nimittäin henkilökuljetuksiin rautateillä sekä paikallisliikenteeseen (linja-autot, taksit yms.). Paikallisliikenteestä on kyse, jos matkan pituus on enintään 50 kilometriä tai, jos kuljetus tapahtuu saman kunnan alueella. Myös kuukautissuojat ovat alennetun verokannan alaisia. Yleisen verokannan piiriin kuuluvat esimerkiksi lääkkeet, käyntisatamatoiminta sekä pääsääntöisesti liikuntapalvelut ja urheilutapahtumat. 

2.2  Kansallinen lainsäädäntö

Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan arvonlisäveroa suoritetaan lähtökohtaisesti kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. 

Tavaroiden ja palvelujen myyntiin Suomessa sovellettava yleinen verokanta on arvonlisäverolain 84 §:n mukaan 24 prosenttia. Lain 462/2024 mukaan nykyinen 24 prosentin suuruinen yleinen verokanta on noussut 24 prosentista 25,5 prosenttiin 1.9.2024 lukien. 

Yleisen verokannan lisäksi Suomessa sovelletaan kahta alennettua verokantaa, jotka ovat suuruudeltaan 14 ja 10 prosenttia. Lain 85 §:ssä säädetään hyödykkeistä, joihin sovelletaan 14 prosentin suuruista alennettua verokantaa. Kyseistä korkeampaa alennettua verokantaa sovelletaan elintarvikkeisiin, ravintola- ja ateriapalveluihin sekä rehuaineisiin. Alennettu verokanta ei koske eläviä eläimiä, vesijohtovettä eikä alkoholi- ja alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuja alkoholijuomia ja tupakkavalmisteita. 

Lain 85 a §:ään sisältyvät säännökset alemman alennetun verokannan eli 10 prosentin suuruisen verokannan alaisista hyödykkeistä.  

Edellä mainittua 10 prosentin suuruista alempaa alennettua verokantaa sovelletaan nykyisin seuraaviin hyödykkeisiin: 

– henkilökuljetukset. Henkilökuljetuksiin sovellettavaa alennettua verokantaa on perusteltu tarpeella estää joukkoliikenteen kilpailuaseman heikentyminen yksityisautoiluun nähden sekä turvata vähimmäispalvelut eri alueille ja väestöryhmille (HE 88/1993 vp). Alennettua verokantaa sovelletaan kaikkiin verollisiin henkilökuljetuspalveluihin, esimerkiksi juna-, linja-auto-, taksi-, lentokone- ja laivakuljetuksiin. Henkilökuljetuspalvelut, jotka tapahtuvat suoraan ulkomaille tai suoraan ulkomailta ovat verottomia oikeuksin vähentää hankintoihin sisältyvä vero. 

– majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuden luovuttaminen. Majoitustoiminnan alennettu verokanta on perustunut elinkeinopoliittisiin syihin (HE 88/1993 vp). Veneilijöiden käyttämän käyntisataman käyttöoikeuden luovutus rinnastetaan majoitustoimintana tapahtuvaan tilojen vuokraukseen (VaVM 69/1993 vp). Hotellimajoituksen lisäksi säännöstä sovelletaan leirintäaluetoiminnassa tapahtuvaan leirintäpaikkojen ja mökkien käyttöoikeuden luovuttamiseen sekä muuhun hotelli- ja leirintäaluetoimintaan verrattavaan majoitustilan luovuttamiseen. 

– palvelu, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen. Alennetun verokannan käyttöönoton tavoitteena on ollut lieventää ei-kaupallisten ja kaupallisten liikuntapalvelujen erilaista verokohtelua (HE 283/1994 vp). Lailla 320/2024 kohtaa on muutettu vastaamaan arvonlisäverodirektiivin sanamuotoa siten, että 10 prosentin verokantaa sovelletaan pääsyyn urheilutapahtumiin tai kyseisten tapahtumien suoratoistoon tai molempiin; urheilutilojen käyttöön ja urheilu- tai liikuntatuntien tarjoamiseen, myös suoratoistona. Tämä oikeustilaa selkeyttävä muutos tulee voimaan 1.1.2025.  

– teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksut. Pääsymaksuina pidetään myös huvipuistojen ajolaitteiden ja muiden vastaavien laitteiden käytöstä perittäviä pääsymaksunluonteisia maksuja. Alennetun verokannan soveltaminen on perustunut kulttuuripoliittisiin syihin (HE 88/1993 vp) sekä tarpeeseen lieventää ei-kaupallisten ja kaupallisten liikuntapalvelujen erilaista verokohtelua (HE 283/1994 vp). Lailla 320/2024 kohtaa on muutettu vastaamaan arvonlisäverodirektiivin sanamuotoa siten, että se koskee pääsyä näytöksiin, teattereihin, sirkuksiin, messuille, huvipuistoihin, konsertteihin, museoihin, eläintarhoihin, elokuvateattereihin, näyttelyihin ja vastaaviin kulttuuritapahtumiin ja -tiloihin tai pääsyä kyseisten tapahtumien tai vierailujen suoratoistoon tai molempiin. Tämä oikeustilaa selkeyttävä muutos tulee voimaan 1.1.2025.  

– Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama määrä ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakunnan kantamista mediamaksutuloista. Alennetun verokannan soveltaminen yleisen verokannan sijasta on perustunut viestintäpoliittisiin syihin. Lisäksi alennetun verokannan soveltaminen on hankintaneutraalisuuden parantamiseksi perustellumpaa kuin toiminnan vapauttaminen verosta. (HE 88/1993 vp) 

– lääkelaissa (395/1987) tarkoitettu lääke. Lääkkeiden lievempi verokohtelu koskee myös lääkelain 22 ja 22 a §:ssä tarkoitettuja valmisteita, joita mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun rekisteröintiin liitetyn ehdon mukaan saadaan myydä ainoastaan apteekkiliikkeestä. Lääkelain 22 § koskee kasvisrohdosvalmisteita ja lääkelain 22 a § homeopaattisia valmisteita. Arvonlisäverolain mukaan myös kliiniset ravintovalmisteet ja niitä vastaavat tuotteet sekä perusvoiteet rinnastetaan lääkkeisiin silloin, kun ne oikeuttavat korvaukseen sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella. 

– fyysisellä alustalla oleva tai sähköisesti luovutettava kirja, lukuun ottamatta pääasiallisesti mainoksia tai pääasiallisesti videosisältöä tai kuunneltavaa musiikkia sisältävää julkaisua. Kirjojen alennettu verokanta on perustunut kulttuuripoliittisiin syihin (HE 88/1993 vp). Välineneutraalisuuden toteuttamiseksi painettujen julkaisujen kanssa saman lukusisällön tarjoaviin sähköisiin julkaisuihin sovelletaan samaa alennettua verokantaa (HE 303/2018 vp).  

– fyysisellä alustalla olevat tai sähköisesti luovutettavat sanoma- ja aikakauslehdet, lukuun ottamatta pääasiallisesti mainoksia tai pääasiallisesti videosisältöä tai kuunneltavaa musiikkia sisältävää julkaisua. Tilattuihin sanoma- ja aikakausilehtiin sovellettu nollaverokanta on korvattu valtiontaloudellisista syistä alennetulla verokannalla vuoden 2012 alusta lukien (HE 52/2011 vp). Välineneutraalisuuden toteutumiseksi alennettu verokanta on myöhemmin ulotettu koskemaan myös sähköisiä sanoma- ja aikakauslehtijulkaisuja. Samassa yhteydessä painettujen sanoma- ja aikakauslehtien irtonumeromyyntiin sovelletaan nykyisin neutraalisuussyistä alennettua 10 prosentin verokantaa yleisen verokannan sijasta. (HE 303/2018 vp) 

– 79 c §:ssä tarkoitettu taide-esine, muun kuin maahantuonnin osalta kuitenkin vain silloin, kun myyjänä on tekijä tai hänen oikeudenomistajansa taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja kuin 79 a §:n 3 momentissa tarkoitettu verovelvollinen jälleenmyyjä. Alennettua verokantaa sovelletaan kulttuuripoliittisista syistä sekä neutraalin verokohtelun edistämiseksi (HE 131/2002 vp). Lain 320/2024 mukaisesti alennettua verokantaa ei sovelleta sellaisten taide-esineiden luovutuksiin, joihin sovelletaan 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä. Säännös tulee voimaan 1.1.2025. 

– tekijänoikeuden haltijoita edustavan järjestön saama 45 §:n 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeuteen liittyvä korvaus. Näiden korvausten verollisuutta perustellaan sillä, että se mahdollistaa hankintaan sisältyvän veron vähennysoikeudesta johtuen verottomuutta paremmin tekijänoikeusjärjestöjen toiminnan tehokkaan järjestämisen ja parantaa niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Verollisuus parantaa verotuksen neutraalisuutta. Alennetun verokannan tavoitteena on ollut pienentää verorasitusta niissä tilanteissa, joissa korvausten maksajalla ei ole vähennysoikeutta, jolloin arvonlisävero muodostuu kustannukseksi. (HE 159/2008 vp) 

– esiintyvän taiteilijan tai muun julkisen esiintyjän ja urheilijan esityksen myynnistä saatava 45 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu palkkio tai korvaus, kun liiketoiminnan harjoittaja on hakeutunut tästä toiminnasta verovelvolliseksi. Toimintaan sovellettavaa alennettua verokantaa on perusteltu sillä, että sitä sovelletaan myös muihin kulttuuripalveluihin (HE 258/2018 vp). 

Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisä- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain (1266/1996) 18 b §:n 1 momentin mukaan arvonlisäverolain 79 d ja 79 e §:ssä tarkoitettujen keräily- ja antiikkiesineiden maahantuonnista suoritettava vero on 10 prosenttia veron perusteesta, kun tavara tuodaan Ahvenanmaan maakuntaan muualta Suomesta tai toisesta jäsenvaltiosta tai tavara tuodaan Ahvenanmaan maakunnasta muualle Suomeen. 

4.1  Johdanto

Alennettuja arvonlisäverokantoja ei yleisesti pidetä tehokkaana keinona niille asetettujen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi alennetuista arvonlisäverokannoista aiheutuu verovelvollisille sekä Verohallinnolle lisääntyneitä hallinnollisia kustannuksia.  

4.2  Taloudelliset vaikutukset

4.2.5  Vaikutukset kotitalouksiin

Korotuksen kohteena olevat hyödykkeet muodostavat keskimäärin 4,3 prosenttia kotitalouksien kulutusmenoista. Kotitalouksien arvioidaan staattisesti laskien maksavan nykytilaan verrattuna 198 miljoonaa euroa enemmän arvonlisäveroa esitettyjen arvonlisäverokannan korotusten seurauksena olettaen, että veron korotukset siirtyvät täysimääräisesti kuluttajahintoihin. 

Niiltä osin kuin esitetyt arvonlisäveron korotukset siirtyvät hintoihin, kotitalouksien ostovoiman arvioidaan heikentyvän. Toisaalta esitetty arvonlisäverokannan alentaminen kuukautissuojien, inkontinenssisuojien ja lasten vaippojen osalta parantaisi kotitalouksien ostovoimaa niiltä osin kuin arvonlisäveron alentaminen siirtyy hintoihin. 

Alla olevassa kuvaajassa on esitetty kotitalouksien keskimääräinen kulutus esityksen kohteena oleviin hyödykeryhmiin. Kulutus on suhteutettu käytettävissä oleviin tuloihin. Taulukosta nähdään, että henkilökuljetuspalveluita, majoituspalveluita ja lääkkeitä kulutetaan tuloihin suhteutettuna eniten. Tiedot eri hyödykeryhmien suhteellisesta kulutuksesta perustuvat Tilastokeskuksen 2016 kulutustutkimuksen palveluaineistoon. 

Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan vuonna 2022 eläkeläiskotitaloudet käyttivät kulutuksestaan lääkkeisiin 2,2 prosenttia, joka oli yli kaksinkertainen määrä verrattuna sosioekonomiselta asemaltaan muunlaisten kotitalouksien kulutusosuuteen. Kulutus lääkkeisiin kasvaa iän myötä ja etenkin eläkevuosina. Viitehenkilöltään 17–24 vuotta vanhojen kotitaloudet käyttivät lääkkeisiin 0,6 prosenttia kulutuksestaan, kun 55–64 vuotta vanhoille vastaava luku oli 1,3 prosenttia ja 85 vuotta täyttäneille vastaava luku oli 3,2 prosenttia. 

Lääkkeiden alkuomavastuun nostamisen (hanke STM120:00/2023) vaikutus on yllä huomioitu esitetyn arvonlisäverokantojen muutoksen vaikutusarviossa valtion talousarvioon. Kelassa tehdyn vuoden 2023 lääkeostoihin perustuvan simuloinnin perusteella alkuomavastuun nostaminen 50 eurosta 70 euroon yhdistettynä lääkkeiden arvonlisäverokannan korotukseen jättää alkuomavastuun alle 202 000 henkilöä lisää nykytilanteeseen verrattuna. Vastaava luku ilman arvonlisäverokannan korotusta olisi 226 000 henkilöä. Sairausvakuutuksesta korvattavia lääkkeitä ostaneiden henkilöiden kustannuksia muutokset kasvattavat 9,86 euroa, kun vastaava kustannuskasvu ilman arvonlisäveron korotusta olisi 5,70 euroa. 

Kulutustutkimuksen mukaan kahden huoltajan lapsiperheet kuluttivat muita kotitaloustyyppejä enemmän rahaa terveyssiteisiin ja tamponeihin ja moninkertaisesti enemmän rahaa vauvanvaippoihin ja vaippaliinoihin. Suhteutettuna kotitalouden jäsenmäärään, yksinhuoltajataloudet kuluttivat hieman enemmän terveyssiteisiin ja tamponeihin kuin kahden huoltajan lapsiperheet. 

4.2.6  Tulonjakovaikutukset

Kulutusverokantojen korotukset vaikuttavat tulonjakoon kahdella tavalla. Ensimmäinen vaikutuskanava on kotitalouksien ostovoiman kautta, kun samasta kulutuksesta maksetaan aiempaa enemmän veroa. Mikäli kotitalouden kulutuksen veron sisältävä kokonaismäärä pysyy ennallaan, tulee kulutuksen määrän supistua veron nousua vastaavan määrän verran. Toinen vaikutuskanava ovat indeksisidonnaiset sosiaalietuudet. Kulutusverotuksen korotukset nostavat hintoja ja kiihdyttävät kuluttajahintaindeksin muutosta. Tiettyjen sosiaalietuuksien taso on kiinnitetty yleisen hintatason muutoksiin, jolloin veronkorotus kasvattaa näiden etuuksien tasoa ja etuuksiensaajien käytettävissä olevia tuloja. Koska sosiaalietuudet painottuvat suhteessa enemmän pienituloisille kotitalouksille kuin suurituloisille, indeksisidonnaisten sosiaalietuuksien korottuminen lieventäisi verokantojen korotuksen tulonjakovaikutuksia. Tämä ostovoiman heikentymisen lieventyminen tapahtuu kuitenkin etuuksien tarkistamisaikataulun mukaisesti noin 1–2 vuoden viiveellä. 

Esitettyjen muutosten kohteena olevia hyödykkeitä kulutetaan keskimäärin 4 prosenttia kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin suhteutettuna. Näiden hyödykkeiden osuus kaikesta kotitalouden kulutuksesta on suurin alimmalla tulokymmenyksellä ja osuus laskee tulojen myötä. Suurituloiset kuitenkin kuluttavat esitettyjen muutosten kohteena olevia hyödykkeitä euromääräisesti enemmän kuin pienituloiset.  

Alla olevassa kuvaajassa on havainnollistettu esitettyjen muutosten yhteenlaskettuja vaikutuksia käytettävissä oleviin tuloihin tulokymmenyksittäin olettaen, että veronkorotukset ja -alennukset siirtyvät täysimääräisinä hintoihin. Pylväät näyttävät keskimääräisen euromääräisen vaikutuksen käytettävissä oleviin tuloihin ja viiva keskimääräisen vaikutuksen suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Esitettyjen muutosten euromääräinen vaikutus on suurin korkeammissa tulokymmenyksissä, mutta käytettävissä oleviin tuloihin suhteutettuna merkittävin alemmissa tulokymmenyksissä. Alimman tulokymmenyksen osalta esitettyjen muutosten vaikutus suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on noin 0,22 prosenttia. Ylimmässä tulokymmenyksessä vaikutus käytettävissä olevien tulojen suhteen on puolestaan noin 0,12 prosenttia. 

Intiimihygieniatuotteiden veron alennus hyödyttää suhteellisesti eniten pienituloisia kotitalouksia. Euromääräisesti näitä tuotteita kuluttavat eniten tulojakauman keskikymmenykset. 

Kulutuksessa on kuitenkin hyödykekohtaisia eroja, koska esimerkiksi kirjoihin pienituloiset kotitaloudet kuluttavat suhteellisesti vähemmän kuin suurituloiset kotitaloudet. Pienituloisin viidennes kulutti kirjoihin vuonna 2022 keskimäärin 0,1 prosenttia kulutuksestaan, kun korkeatuloisin viidennes kulutti 0,2 prosenttia kulutuksestaan. Kirjoihin kuluttavat keskimäärin eniten yrittäjät sekä euromääräisesti että suhteessa kotitalouden kokonaiskulutukseen. Oppikirjoihin kuluttavat eniten opiskelijat. Oppikirjakulut jakautuvat tuloryhmien välillä tasaisemmin euromääräisesti, joten pienituloisemmat kuluttavat suhteellisesti enemmän. Kirjojen ja oppikirjojen tulonjakovaikutukset ovat pieniä. 

4.3  Vaikutukset viranomaisiin

Esityksellä arvioidaan olevan vaikutuksia Verohallinnon ohjeisiin ja asiakasviestintään, kun osa hyödykkeistä siirtyy arvonlisäverokannasta toiseen. Kuukautissuojia, inkontinenssisuojia ja lasten vaippoja ei ole aiemmin eritelty omaksi ryhmäkseen verotusta varten, minkä vuoksi määrittelystä ja rajatapausten selvittämisestä voi aiheutua pieniä kustannuksia. Esitetyistä muutoksista ei aiheudu Verohallinnolle järjestelmäkustannuksia. Verohallintoon kohdistuvien vaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä. 

4.4  Vaikutukset ympäristöön

Henkilökuljetuspalvelujen arvonlisäveron korotus voi lähtökohtaisesti mahdollisen hintojen nousun kautta vähentää joukkoliikenteen kysyntää. Mikäli kysyntä siirtyisi yksityisautoiluun, tällä olisi ympäristölle haitallisia vaikutuksia.  

Majoitus- ja henkilökuljetuspalveluiden veron korotus Suomessa voi myös teoriassa lisätä ulkomaan matkailun houkuttelevuutta mahdollisen hintojen nousun johdosta, muun muassa sen vuoksi, että veron korotus ei koske kansainvälistä henkilöliikennettä. Tämä voi esimerkiksi käytetystä matkustusmuodosta riippuen olla ympäristölle haitallisempaa kuin kotimaan matkailu. Tämän mahdollisen välillisen vaikutuskanavan suuruudesta ei ole täsmällistä arviota, mutta vaikutus arvioidaan vähäiseksi. 

Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. 

4.5  Vaikutukset yhdenvertaisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon

Niistä arvonlisäverovelvollisista elinkeinonharjoittajista, jotka ovat ilmoittaneet arvonlisäveroilmoituksella veroa kotimaan myynneistä 10 prosentin arvonlisäverokannan mukaan, naisia on vuonna 2023 ollut noin 45 prosenttia ja miehiä 55 prosenttia. Yhtiömuotoisten arvonlisäverovelvollisten taustalla olevien henkilöiden sukupuolijakaumaa ei ole mahdollista tarkastella. Esitetyillä muutoksilla ei näin ollen arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon niiltä osin, kuinka korotukset kohdistuvat eri sukupuolta oleviin arvonlisäverovelvollisiin. 

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Henkilöliikennetutkimus 2021 -tutkimuksen mukaan joukkoliikenteen osuus kaikista tehdyistä matkoista oli naisilla hieman suurempi kuin miehillä. Naisten tekemillä matkoilla joukkoliikenteen osuus oli 7 prosenttia, kun miesten vastaava osuus oli 5 prosenttia. Esityksestä ei henkilökuljetuspalveluiden kulutuksen osalta arvioida seuraavan merkittävästi eriävää verorasituksen muutosta sukupuolien välillä. 

Siltä osin kuin veronalennus siirtyisi kuluttajahintoihin, kuukautissuojien ja lasten vaippojen arvonlisäverokannan alentamisen arvioidaan hyödyttävän enemmän juridiselta sukupuoleltaan naisia ja naisjohtoisia yksinhuoltajakotitalouksia, koska naiset ostavat enemmän kuukautissuojia ja koska suurempi osa vaippaikäisistä lapsista asuu yksinhuoltajaäitien kuin yksinhuoltajaisien kanssa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 alle kolmen vuoden ikäisistä lapsista 15 548 asui äidistä ja lapsista koostuvassa perhetyypissä ja 623 asui isästä ja lapsista koostuvassa perhetyypissä.  

Esityksen kohteena olevien hyödykeryhmien täsmällisen kulutuksen jakautumisesta sukupuolien välillä ei ole kaikilta osin kattavaa tietoa. 

4.6  Vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen

Niiltä osin kuin arvonlisäveron korotukset siirtyvät hintoihin loppukuluttajan maksettavaksi, esitetyt muutokset voivat vähentää esimerkiksi liikuntapalvelujen kysyntää. Tällä voi olla osin haitallisia välillisiä vaikutuksia terveyteen niiltä osin kuin kuluttaja ei siirry kuluttamaan ei-kaupallisia liikuntapalveluja tai siirry omaan tuotantoon liikuntapalvelujen osalta. 

Lääkkeiden arvonlisäveron korotuksen arvioidaan siirtyvän reseptilääkkeiden hintoihin täysimääräisenä. Jos lääke ei kuulu Kansaneläkelaitoksen lääkekorvauksen piiriin, lääkkeiden arvonlisäveron korotus heikentää kuluttajan ostovoimaa. Jos kuluttajan ei ole mahdollista esimerkiksi muuta kulutusta sopeuttamalla ostaa tarvitsemaansa määrää lääkkeitä korkeammalla hinnalla, voi esityksellä lähtökohtaisesti olla osin haitallisia välillisiä vaikutuksia terveyteen. Kansaeläkelaitos kuitenkin korvaa reseptillä määrättyjen lääkkeiden kustannuksia alkuomavastuun ylittävältä osalta, miltä osin kuluttaja ei kanna kustannusta lääkkeiden hinnannoususta. 

Lääkkeet ovat monille välttämättömyyshyödykkeitä, joiden kulutusta ei voi vähentää hintojen noususta huolimatta. Fimean Lääkebarometri 2023 -tutkimuksen mukaan useimmilla suomalaisista on vähintään yksi pitkäaikaissairaus. Pitkäaikaislääkitystä käyttävistä 66 prosenttia piti lääkitystään erittäin tarpeellisena ja 25 prosenttia melko tarpeellisena. Suomea ja muita Pohjoismaita koskevan tutkimustiedon mukaan lääkkeitä kulutetaan enemmän silloin, kun kulutushetkellä maksettava hinta on matalampi, ja omavastuilla on vaikutusta keskimääräisiin kustannuksiin. THL – Raportti 2/2024, Asiakasmaksujen ja lääkkeiden omavastuiden vaikutukset terveydenhuollon käyttöön. Osa tutkimuksista havaitsee pienituloisten reagoivan maksujen korotukseen enemmän, mutta osa ei.  

Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Muutoksiin terveyden tasossa vaikuttavat monet tekijät, eikä esityksessä kuvattujen välillisten vaikutuskanavien osuutta mahdollisissa terveyden muutoksissa ole mahdollista arvioida täsmällisesti. Niiden arvioidaan kuitenkin olevan vähäisiä. 

6.1  Arvonlisäverolaki

85 §. Pykälässä säädetään hyödykkeistä, joihin sovelletaan 14 prosentin suuruista alennettua verokantaa.  

Pykälän 1 momenttiin sisältyvään luetteloon lisättäisiin uudet 4–12 kohdat, joihin sisältyisivät hyödykkeet, jotka siirtyvät 14 prosentin verokannan soveltamisalaan. Mainitut kohdat olisivat sisällöltään ja sanamuodoltaan uutta 6, 8 ja 9 kohtaa lukuun ottamatta samat kuin 85 a §:ään sisältyvät vastaavat poistettavat 1–4, 6, 7 ja 9–11 kohdat. Kohtien järjestystä muutettaisiin kuitenkin teknisesti muun muassa siten, että liikuntaan ja kulttuuriin liittyvät kohdat olisivat peräkkäin.  

Kuukautissuojat, inkontinenssisuojat ja lasten vaipat lisättäisiin 6 kohtaan, johon sisältyvät nykyisin lääkkeet ja muut vastaavat tuotteet. Kuukautissuojina pidettäisiin kaikkia tuotteita, joita tavanomaisesti käytetään tähän tarkoitukseen, kuten terveyssiteet, pikkuhousunsuojat, tamponit ja kuukupit. Inkontinenssisuojia olisivat virtsainkontinenssin suojina käytettävät kiinnitettävät suojat sekä muut samankaltaiset tuotteet, kuten esimerkiksi inkontinenssihousut ja kuppimaiset inkontinenssisuojat. Lasten vaippoja olisivat sekä kesto- että kertakäyttövaipat. Muihin tarkoituksiin tavanomaisesti käytettävät hygieniatuotteisiin kuuluvat suojat, kuten haavanhoitoon tarkoitettu sideharso, jäisivät alennetun verokannan soveltamisalan ulkopuolelle. 

Pykälän 1 momentin 7 kohdassa säädettäisiin kirjoihin sovellettavasta 14 prosentin verokannasta, mikä tarkoittaisi kirjojen verokannan eriyttämistä sanoma-ja aikakauslehtien verokannasta. Näiden hyödykkeiden määritelmiä ei ole tarkoitus muuttaa tällä esityksellä. 

Ehdotettua 14 prosentin suuruista alennettua verokantaa sovellettaisiin pykälän 1 momentin 8 ja 9 kohdissa tarkoitettujen tapahtumien osalta myös pääsyyn suoratoistona lähetettäviin tapahtumiin, kuten laissa 320/2024 on selkeytetty. Näiden kohtien sanamuoto vastaisi muutoinkin laissa 320/2024 vahvistettua sanamuotoa. 

Pykälän 2 momentin 4 kohtaan sisällytettäisiin nykyistä 85 §:n 2 momentin 4 kohtaa vastaava viittaus siihen, että elintarvikkeisiin sovellettava alennettu verokanta ei koske myrkkyjä. 

Pykälän uuteen 3 momenttiin sisältyisi nykyistä 85 a §:n 3 momenttia vastaava säännös.  

Pykälän uuteen 4 momenttiin sisältyisi nykyistä 85 a §:n 2 momenttia vastaava säännös. Sen sanamuotoa yhdenmukaistettaisiin lakiehdotuksen 85 §:n 9 kohtaan siten, että ”pääsymaksun” sijasta käytettäisiin termiä ”pääsy”. 

Pykälän uuteen 5 momenttiin sisältyisi säännös, jonka mukaan 1 momentin 11 kohdan nojalla alennettua verokantaa ei sovelleta sellaisten taide-esineiden luovutuksiin, joihin sovelletaan 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä. Säännös vastaisi lakiin 320/2024 sisältyvää 85 a §:n 4 momenttia. 

85 a §. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin nykyistä pykälän 1 momentin 8 kohtaa vastaavasti sanoma- ja aikakauslehtiin sovellettavasta 10 prosentin suuruisesta alennetusta verokannasta. Sanoma- ja aikakausilehtien määritelmä olisi sama kuin nykyisin eli sisältäisi sekä fyysisellä alustalla olevat että sähköisesti luovutettavat lehdet. Alennettua verokantaa sovellettaisiin nykyiseen tapaan näiden lehtien myyntiin, yhteisöhankintaan, siirtoon varastointimenettelystä ja maahantuontiin.  

Pykälän 1 momentin 2 kohtaan sisältyisi nykyistä pykälän 1 momentin 5 kohtaa vastaava säännös Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saamaan määrään ja Ålands Radio och TV Ab:n saamaan korvaukseen Ahvenanmaan maakunnan kantamista mediamaksutuloista sovellettavasta 10 prosentin suuruisesta verokannasta. 

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi nykyisen pykälän 3 momenttia vastaava säännös, johon sisältyvää viittausta tarkistettaisiin 85 a §:n muutoksen seurauksena. 

140 §. Pykälän 3 momentissa olevaa viittausta tarkistettaisiin 85 ja 85 a §:n muutosten seurauksena.  

6.2  Laki Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön

18 b §. Pykälässä säädetään arvonlisäverolain 79 d ja 79 e §:ssä tarkoitettujen keräily- ja antiikkiesineiden maahantuontiin sovellettavasta verokannasta silloin, kun tavara tuodaan Ahvenanmaan maakuntaan muualta Suomesta tai toisesta jäsenvaltiosta tai, kun tavara tuodaan Ahvenanmaan maakunnasta muualle Suomeen. Maahantuontiin sovellettava verokanta on nykyisin 10 prosenttia.  

Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että maahantuonnista suoritettava vero olisi 14 prosenttia veron perusteesta.  

22 a §. Pykälän 1 momentissa olevaa viittausta tarkistettaisiin arvonlisäverolain 85 a §:n muutoksen seurauksena.