4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
Esitys liittyy vuoden 2022 talousarvioesitykseen ja on tarkoitus käsitellä eduskunnassa sen yhteydessä.
Sairauspäivärahaa sai vuonna 2019 yhteensä 304 146 henkilöä. Saajista miehiä oli 122 869 ja naisia 181 277 henkilöä. Saajia oli 150 sairauspäivärahapäivän kohdalla noin 32 000 henkilöä. Kaikista sairauspäivärahaa saaneista 8,3 prosentilla, eli 25 187 henkilöllä, täyttyi sairauspäivärahan enimmäisaika 300 suorituspäivää.
Vuonna 2019 saajista oli työntekijäasemassa olevia 236 642 henkilöä. Työntekijäasemassa olevia sairauspäivärahan saajia oli 150 sairauspäivärahapäivän kohdalla 18 635 henkilöä. Työntekijäasemassa olevista sairauspäivärahaa saaneista 4,7 prosentilla, eli 11 189 henkilöllä, täyttyi sairauspäivärahan enimmäisaika 300 suorituspäivää.
Kansaneläkelaitos kävi osana kuntoutustarpeen arviointia sairauspäivärahakaudella vuonna 2020 noin 5 000 työkykykeskustelua. Uusilla tarkistuspisteillä työkykykeskustelujen määrä lisääntyisi noin 3 000 henkilöllä. Kuntoutustarve arvioitaisiin kaikilta vakuutetuilta, joista valtaosan kohdalla asiakirjatarkastelu olisi riittävää. Monialaisen selvittämisen ja palveluohjauksen tarve koskisi arviolta noin 20 prosenttia sairauspäivärahan saajista uusilla tarkistuspisteillä. Muutoksen myötä Kansaneläkelaitoksen toimintamenojen arvioidaan kasvavan noin 300 000 euroa.
Esitys edellyttäisi vähäisiä muutoksia Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmiin. Järjestelmäteknisistä muutoksista arvioidaan aiheutuvan noin 24 000 euron kuluerä.
Kansaneläkelaitoksen ammatillisen kuntoutuksen saajia oli vuonna 2020 yhteensä 26 037. Heistä oli naisia 14 722 ja miehiä 11 315. Vuonna 2022 kuntoutujien määrän arvioidaan ehdotuksen johdosta kasvavan noin 250 henkilöllä. Seuraavina vuosia kuntoutujien määrän arvioidaan ohjautumisen tehostumisen myötä lisääntyvän noin 500 henkilöä vuodessa. Uusien tarkistuspisteiden lisäämisen arvioidaan vaikuttavan työllisyyteen myönteisesti lisäämällä työhön tai työelämään palaavien määrää noin sadalla henkilöllä vuodessa.
Vuonna 2020 Kansaneläkelaitoksen ammatillisen kuntoutuksen palvelujen kustannukset olivat yhteensä 27 563 388 euroa. Vuonna 2022 Kansaneläkelaitoksen kuntoutusmenoihin aiheutuisi kuntoutukseen ohjautumisen tehostumisen myötä noin 400 000 euron lisäys, josta valtion rahoitusosuus olisi 250 000 euroa. Palkansaajien, yrittäjien ja etuudensaajien osuus olisi 150 000 euroa. Tulevina vuosina kuntoutuskulujen arvioidaan nousevan noin 800 000 euroon vuodessa, josta valtion rahoitusosuus olisi 500 000 euroa palkansaajien yrittäjien ja etuudensaajien osuuden ollessa 300 000 euroa.
Sairauspäivärahakulut alenisivat ehdotuksen johdosta, mutta kuntoutusrahamenojen arvioidaan lisääntyvän vastaavasti. Lisäksi sairauspäivärahakuluihin saattaisi kohdistua pitkällä aikavälillä säästöä sairauspäivärahakausien lyhentymisen sekä työelämään siirtymien myötä.
Säästöä yhteiskunnalle voidaan odottaa syntyvän muun muassa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymien ja eläke-etuuksien määrän vähenemisen ja kuntoutukseen ohjautumisen tehostumisen kautta. Tällä on vaikutuksia myös työhön paluun ja työssä jatkamisen mahdolliseen lisääntymiseen tehostetumman viranomaisen selvitysvelvollisuuden kautta. Säästöä saattaisi syntyä myös oikea-aikaisuuden ja vaikuttavuuden tehostamisen myötä terveydenhuollon palveluiden aiheuttamien menojen vähentymisen myötä.
Työterveyshuollon hyväksytyt kustannukset olivat vuonna 2018 yhteensä 844 miljoonaa euroa. Työterveyslaitos on arvioinut työterveyshuollossa tehtävien toimenpiteiden lisäävän kuluja noin 1—2 miljoonaa euroa. Työterveyshuollon työntekijäkohtainen enimmäismäärä ylittyy yli 10 työntekijän yrityksissä noin 50 prosentissa sairaanhoitoa osana työterveyshuoltoa tarjoavista yrityksistä. Tämän johdosta noin 85 prosenttia työterveyshuollolle aiheutuvista kustannuksista jää yrityksen omalle vastuulle ja työterveyshuollon korvauksilla katetaan loppuosa kustannuksista. Ehdotuksen vaikutus työterveyshuollon kokonaiskustannuksiin olisi vähäinen.
Vuosina 2019 ja 2020 150 sairauslomapäivää ylittyi noin 1 000 henkilöllä ja 230 sairauslomapäivää noin 600 henkilöllä, joilla on vain lakisääteinen työterveyshuolto. Työterveyslaitos on arvioinut työterveyshuollon toimenpiteiden mahdollisten asiakaskohtaisten kulujen olevan 150 ja 230 sairauspoissaolopäivän tarkastuspisteillä noin 600—1 300 euroa. Vaikka ehdotuksesta johtuva kustannuslisäys työterveyshuollon kokonaiskustannusten näkökulmasta vähäinen, on syytä huomioida, että yksittäisen työnantajan näkökulmasta kuluja lisäävä vaikutus saattaa olla suhteellisesti arvioituna suurempi.
Kunnille kuluja muodostuisi ensisijaisesti lisääntyneiden lääkärinlausuntotarpeiden myötä tilanteissa, joissa Kansaneläkelaitos arvioi kuntoutustarvetta 150 ja 230 sairauspäivärahapäivän kohdalla. Aiemman vuoden 2012 lainmuutoksen (19/2012) jälkeisen tilastotietoon perustuvan arvion perusteella esitys lisäisi tarvetta lääkärinlausunnolle noin 3 000 vakuutetulle, joista suurin osa ei kuulu työterveyshuollon piiriin. Näistä lääkärinlausunnoista aiheutuvat kulut olisivat noin miljoona euroa.
4.2.2 Vaikutukset viranomaisen toimintaan
Esityksellä olisi välittömiä vaikutuksia Kansaneläkelaitoksen toimintaan velvollisuuksina arvioida kuntoutustarvetta uusina määräaikoina. Ehdotus edellyttäisi vähäisiä prosessuaalisia muutoksia.
Esitetty tarkistuspisteiden lisääminen edellyttäisi työterveyshuollolta ja Kansaneläkelaitoksesta seurannan ja tiedottamisen kehittämistä. Ehdotettu muutos edellyttäisi myös nykyistä tiiviimpää yhteistyötä työterveyshuollon, työntekijän ja työnantajan välillä myös pitkittyneellä sairauspäivärahakaudella.
Kuntoutustarvetta tulisi selvittää jo nykyään tarveperusteisesti, joten merkittävää työmäärän lisäystä ei arvioida käytännössä esiintyvän. Myös perehdyttämiseen tulisi varata resursseja.
Kuntien ja kuntayhtymien terveydenhuollon työmäärän arvioidaan lisääntyvän lääkärinlausuntojen tarpeen kasvaessa.
Toimijoiden tehtäväkenttä ei laajenisi ehdotuksen myötä.
4.2.2
Vaikutukset työterveyshuollolle ja työnantajalle
Esityksellä olisi välittömiä vaikutuksia työterveyshuollon ja työnantajan toimintaan velvollisuuksina arvioida työkykyä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksia. Lainsäädännön vaikutuskeinojen ohella erityisesti työnantajan rooli aktiivisena toimijana on säännösten toimeenpanon onnistumisen kannalta keskeisessä asemassa.
Esitetty tarkistuspisteiden lisääminen edellyttäisi työterveyshuollolta seurannan ja tiedottamisen kehittämistä. Ehdotettu muutos edellyttäisi myös nykyistä tiiviimpää yhteistyötä työterveyshuollon, työntekijän ja työnantajan välillä myös pitkittyneellä sairauspäivärahakaudella. Sairauspäivärahan tarkistuspisteistä aiheutuisi uusia velvoitteita, joista aiheutuisi hallinnollista työtä ja mahdollista resurssien uudelleenkohdentamista. Toisaalta työssä jatkamista ja työhön paluuta tulisi selvittää jo nykyään tarveperusteisesti, joten merkittävää työmäärän lisäystä ei arvioida käytännössä esiintyvän. Myös perehdyttämiseen tulisi varata resursseja.
Toimijoiden tehtäväkenttä ei laajenisi ehdotuksen myötä.