1.1  1.1 Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa lukiokoulutuksen keskeinen tavoite on varmistaa laaja-alainen yleissivistys sekä tuottaa opiskelijoille jatko-opintokelpoisuus. Lukiokoulutusta kehitetään omana koulutusmuotonaan, jolla on oma toimintaa ohjaava lainsäädäntö sekä rahoitusjärjestelmä. Tämä hallitusohjelmaan kirjattu periaate korostaa nykyisin voimassa olevan lainsäädännön lähtökohtia. 

Lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus muodostavat yhdessä toisen asteen koulutuksen, joka yhdessä tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen (TUVA-koulutus) kanssa huolehtii koko ikäluokan oppivelvollisuuskoulutuksesta perusopetuksen jälkeen. Lukiokoulutuksella ja ammatillisella koulutuksella on omat toisiaan täydentävät tehtävät, mikä on keskeinen osa suomalaisen koulutusjärjestelmän ominaispiirteitä. Molempia koulutusmuotoja järjestävät koulutuksen järjestäjät tai yhteistyö koulutusmuotojen välillä eivät hallitusohjelman linjauksen mukaisesti tarkoita lukiokoulutuksen erityispiirteistä luopumista.  

Hallitusohjelman mukaan lukiokoulutuksessa panostetaan opintojen ohjaukseen ja moniammatilliseen tukeen siten, että jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen siirtyäkseen koulupolulla eteenpäin. Tukea on kohdistettava erityisesti niille nuorille, jotka ovat vaarassa jäädä jälkeen opetuksessa. Hallitusohjelman mukaisesti säädetään opiskelijan oikeudesta tukiopetukseen. Näin varmistetaan riittävä tuki lukio-opinnoissa etenemiseen jokaiselle opiskelijalle. Oppimisen tuen mahdollistamiseksi lukiokoulutuksen rahoitusta vahvistetaan hallitusohjelman mukaisesti 5 miljoonalla eurolla vuonna 2024 ja 10 miljoonalla eurolla vuodesta 2025 alkaen. 

Hallitusohjelman mukaisesti lukiokoulutuksen järjestäminen turvataan alueilla, joilla lasten ja nuorten määrä vähentyy voimakkaasti. Tavoitteena on säilyttää kattava lukioverkko. Lisäksi hallitus huolehtii, että erityisen koulutustehtävän lukioita on maassamme riittävästi molemmat kansalliskielet huomioiden. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallitusohjelmassa on linjattu rahoitukseen kuuluvan ns. ”pienten lukioiden lisän” uudistaminen tukemaan koulutuksen saavutettavuutta ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Tämän lisäksi hallitusohjelman mukaisesti rahoitusjärjestelmän uudistamisella tavoitellaan lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmän parempaa vastaavuutta lukiokoulutuksen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Samalla tavoitteena on edistää kuntien välisen rahoitusvastuun tasapuolista jakautumista kotikunnan mukaan. Rahoitusmallin muutokset toteutetaan riittävän pitkällä siirtymäajalla. 

Hallitusohjelmassa on linjattu ylioppilastutkinnon kehittämisestä mahdollistamalla englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittaminen ja mahdollistamalla ylioppilastutkinnon yhden pakollisen kokeen korvaaminen lukiodiplomilla. 

Hallitusohjelman linjauksen mukaisesti mahdollistetaan englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittaminen tiukasti rajatuin kriteerein. Uudistusta toteutettaessa varmistetaan, että englanninkielinen koulutustarjonta ei uhkaa kansalliskielistä koulusivistystä, vaan vahvistaa Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten toimijoiden ja paluumuuttajien joukossa. 

Hallitusohjelman mukaan lukiodiplomeille luodaan valtakunnallinen kriteeristö ja mahdollistetaan yhden pakollisen ylioppilaskokeen korvaaminen lukiodiplomilla. Yhden viidestä ylioppilaskokeesta voisi jatkossa korvata lukiodiplomilla. Tämä toteutetaan lisäämällä ylioppilastutkintoon mahdollisuus suorittaa taito- ja taideaineen koe. 

1.2  1.2 Valmistelu

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaisesti lukiokoulutuksen rahoitusta, ylioppilastutkinnon uudistamista, lukiodiplomien uudistamista sekä tukiopetusta koskevat esitykset ja muut hallitusohjelman mukaiset lukiokoulutusta koskevat toimenpiteet. Työryhmä on asetettu ajalle 1.10.2023 – 31.12.2024.  

Työryhmän tehtävänä on laatia hallitusohjelman mukaisesti esitykset lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi, englanninkielisen ylioppilastutkinnon mahdollistamiseksi, yhden ylioppilaskokeen korvaamiseksi lukiodiplomilla ja sen edellyttämistä muutoksista säädöksiin, lukiolaisen oikeudesta tukiopetukseen ja muiksi toimenpiteiksi hallitusohjelman lukiokoulutusta koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi. Toimikautensa aikana työryhmä ohjaa Opetushallituksen työtä lukiodiplomien arviointikriteerien kehittämiseksi. Valmistelussa huomioidaan valtionhallinnon tuottavuusohjelman ja toimintamenojen sopeutustarve. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamiskirjeen nojalla ylioppilastutkinnon ja lukiodiplomin kehittämisen jaoston tehtävänä on laatia toimenpidesuunnitelma ja toteuttaa hallitusohjelman kirjaukset koskien englanninkielisen ylioppilastutkinnon ja lukiodiplomien kehittämistä. 

Lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmää koskevien muutosten valmistelua varten opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut rahoituksen kehittämisen jaoston.  

Oppimisen tuen yhtenäistämistä koskevaa valmistelua varten opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut lukion ja ammatillisen koulutuksen oppimisen tuen kehittämiseksi työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaiset esitykset. Työryhmä on asetettu ajalle 1.10.2023 – 31.12.2024. 

Työryhmän tehtävänä on laatia hallitusohjelman mukaisesti esitykset oppimisen tuen yhdenmukaistamisesta lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa huomioiden opiskelijoiden ohjauksen kehittäminen. Lisäksi työryhmän tavoitteena on laatia esitys tuen tarpeiden varhaisesta havaitsemista ja tuen eri muotojen järjestämisestä toisella asteella, tarvittavan oppimisen tuen ja ohjauksen sekä moniammatillisen tuen turvaamisesta toisen asteen koulutuksen opiskelijoille sekä pedagogisten tukitoimien, ohjauksen ja opiskelijan hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta tukemisesta. 

Ensin mainitun työryhmän tehtävänä on huomioida ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen oppimisen tuen vahvistamista koskeva valmistelutyö. Oppimisen tuen työryhmä huomioi ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta koskevan muun hallitusohjelman mukaisen valmistelutyön. Työryhmät työskentelevät riittävässä yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa. 

Lukiokoulutusta koskevien hallitusohjelmakirjausten valmistelun tueksi opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut lukiokoulutuksen sidosryhmiä edustavan seurantaryhmän. Seurantaryhmä on asetettu ajalle 15.10.2023 – 31.12.2024. Seurantaryhmän tehtävänä on tukea hallitusohjelman mukaista valmistelua, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön erikseen asettaman työryhmän tehtävänä. 

Asian valmistelun tukemiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti syyskuussa 2023 verk-koaivoriihen lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi. Verkkoaivoriihen tuotti Fountain Park, ja esitetyt kysymykset perustuivat hallitusohjelman tavoitteisiin. Verkko-aivoriiheen osallistui lukiokoulutuksen johtoa, henkilöstöä ja sidosryhmiä. Lukiokoulutusta koskevassa verkkoaivoriihessä oli 385 osallistumista, joista 64 prosenttia oli henkilöstön, 14 prosenttia johdon, 9 prosenttia yritysten, järjestöjen tutkimuslaitosten tai julkishallinnon organisaatioiden johdon sekä 13 prosenttia muiden tahojen edustajien osallistumisia. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti opiskelijoiden kuulemisen oppimisen tuen kehittämiseen liittyen. Kuulemisen toteutti Fountain Park ja se järjestettiin ajanjaksolla 22.11.−13.12.2023. Vastauksia tuli yhteensä 6553, joista 4005 lukiokoulutuksen ja 2352 ammatillisen koulutuksen opiskelijoilta. Opiskelijoilta kysyttiin, millaista oppimisen tukea he olivat saaneet opiskeluihinsa ja miten se oli vastannut heidän tarpeisiinsa sekä minkälaista tukea he olisivat toivoneet saaneensa opiskeluun. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjille 17.1.2024 seminaarin toisen asteen koulutuksen tulevaisuudesta. Tilaisuudessa esiteltiin suunniteltuja muutoksia ja kuultiin koulutuksen järjestäjien sekä sidosryhmien näkemyksiä. 

Hallituksen esityksen luonnoksesta on pyydetty lausunnot laaja-alaisesti keskeisiltä sidosryh-miltä. Esitysluonnos on ollut lausuntokierroksella 22.4.2024 – 4.6.2024. Lausuntotiivistelmä ja lausunnot ovat luettavissa esityksen hankesivuilla https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM060:00/2023 .  

Hallituksen esitys on käsitelty kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 25.9.2024. Esityksestä on käyty saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 9 §:n mukaiset neuvottelut, jotka päättyivät 24.6.2024. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM059:00/2023 .  

2.1  2.1 Oppimisen tuki

Lukiolain (714/2018) 28 §:ssä säädetään opiskelijan oppimisen tuesta. Opiskelijalla, jolla on kielellisten erityisvaikeuksien tai muiden oppimisvaikeuksien vuoksi vaikeuksia suoriutua opinnoistaan, on oikeus saada erityisopetusta ja muuta oppimisen tukea yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Tukitoimet toteutetaan opetushenkilöstön yhteistyönä. Tuen tarvetta tulee arvioida opintojen alussa sekä säännöllisesti opintojen edetessä. Tukitoimet kirjataan opiskelijan pyynnöstä opiskelijan henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan. Opiskelijan oikeudesta opiskelun edellyttämiin avustajapalveluihin, erityisiin apuvälineisiin ja muihin palveluihin säädetään erikseen. Nämä vammaisuuden perusteella myönnettävät palvelut opiskelijan tulee toisella asteella hakea sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön perusteella OKM. 2023. Vammaiset ja erityistä tukea tarvitsevat Vammaiset ja erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ja oppivelvollisuuden laajentuminen: Raportti tukipalveluista toisen asteen koulutuksessa. . http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-749-9 .  

Lukion opiskelijalla on oikeus saada tukea riippumatta siitä, mistä oppimisen vaikeudet johtuvat. Opiskelijaa opettavat opettajat suunnittelevat tukitoimet yhdessä opiskelijan kanssa. Yhteistyötä tehdään myös muiden mahdollisten asiantuntijoiden kanssa. Opettaja tukee ja ohjaa opiskelijan oppimista monipuolisilla opetus- ja arviointimenetelmillä. Aineenopettaja ohjaa opiskelijaa käyttämään omalle oppiaineelleen ominaisia opiskelustrategioita. Opiskelijan oppimista voidaan tukea myös tarjoamalla tukiopetusta tai muuta opiskelijan tarpeen mukaista tukea. Erityisopetus tukee aineenopetusta. Opiskelijan oppimista voidaan tukea myös tarjoamalla erilaisia hyvinvointia ja oppimista edistäviä opintoja, jotka antavat tukea esimerkiksi opiskelutaitoihin, elämänhallintaan tai eri oppiaineiden opiskeluun. 

Lisäksi koulutuksen järjestäjän tulee yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 15 §:n perusteella järjestää asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada koulutusta. Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi koulutuksen järjestäjän koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.  

Osa koulutuksen järjestäjistä on järjestänyt opiskelijoilleen erityisopetusta ja muuta oppimisen tukea jo useamman vuosikymmenen ajan, vaikka oppimisen tuesta ja opiskelijan oikeudesta erityisopetukseen säädettiin vasta vuoden 2018 lukiolaissa. Lukiossa erityisopetusta saavista ei ole saatavilla tilastotietoa, mutta ylioppilaskirjoituksiin erityisjärjestelyjä sai lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien takia noin 4 prosenttia ja sairauden tai vamman takia noin 6–7 prosenttia kokelaista (Ylioppilastutkintolautakunta). Luku ei suoraan vastaa lukiokoulutuksen aikana erityistä tukea tarvitsevien määrää, sillä kaikki tukea koulutuksen aikana tarvitsevat eivät tarvitse erityisjärjestelyitä ja toisaalta kaikki erityisjärjestelyistä tarvitsevat eivät ole erityisopetuksen tarpeessa.  

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) Oppimisen tuki lukiokoulutuksessa. 2024. Karvi. https://www.karvi.fi/fi/julkaisut/oppimisen-tuki-lukiokoulutuksessa on arvioinut oppimisen tuen toteutumista lukiokoulutuksessa. Keväällä 2024 julkaistujen arviointitulosten mukaan yleisimmät opiskelijoiden tuen tarpeet johtuivat lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksista sekä mielenterveyteen liittyvistä haasteista. Moni tarvitsee tukea myös puutteellisen opetuskielen, oppimistekniikoiden ja motivaation ylläpitämisen kanssa. Karvin arvioinnin mukaan parhaiten toimii tukitoimien tarpeen arviointi sekä erityisjärjestelyjen hakeminen ylioppilaskirjoituksiin, mutta osa tukea tarvitsevista jää ilman tarvitsemaansa tukea lukiokoulutuksen aikana. Erityisopettajat arvioivat erityisopetukseen suunnatut resurssit yleensä ottaen kohtuullisen riittäviksi, mutta vaihtelu lukioiden välillä oli suurta. Erityisopettajat arvioivat, että parhaiten aika riitti ylioppilastutkintoon liittyviin tehtäviin, yhteistyöhön opinto-ohjaajan, huoltajien ja opiskelijahuoltoryhmien kanssa, mutta kokivat opiskelijaryhmien ohjaukseen, tukeen ja opetukseen sekä opiskelijoiden yksilölliseen tukeen käytettävissä olevat aikaresurssit riittämättömiksi. Kehittämiskohteena lukion erityisopettajat kaipasivat henkilöstölle yhteisiä toimintatapoja lukiossa toteutettavan erityisopetuksen ja muun tuen toteutumiselle sekä tarkempia kansallista tukitoimien määrittelyä.  

Suomen lukioiden erityisopettajien yhdistyksen (SLEO) Resurssikysely 2023. Suomen lukioiden erityisopettajien yhdistys. https://sleo.fi/resurssikysely-2023-tulokset/ jäsenkyselyn perusteella noin 30 prosenttia lukion erityisopettajista koki, että työaika riitti hyvin keskeisiin erityisopettajan tehtäviin, noin 46 prosenttia koki kaipaavansa vähän lisäresurssia ja 24 prosenttia kertoo, ettei työaika riitä perustehtävien tekemiseen. Lukion erityisopettajat kokivat selvityksen mukaan opiskelijoiden yhdenvertaisuuden sekä oman työn ja osaamisen kehittämisen vaarantuvan resurssipulan takia.  

Lukion erityisopettajan työnkuva on painottunut lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiin ja ylioppilaskokeiden erityisjärjestelyihin liittyviin tehtäviin, eikä lukioissa ole pystytty tarjoamaan riittävästi tukea sitä opinnoissaan enemmän tarvitseville. Jahnukainen, M., Kivirauma, J., Laaksonen, L. M., Niemi, A.-M. & Varjo, J. 2019. Opotunteja ja erityistä tukea. Ohjaus ja tuki koulutusjärjestelmässä. Teoksessa M. Jahnukainen, M. Kalalahti & J. Kivirauma (toim.), Oma paikka haussa. Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus (s. 29–48). Gaudeamus. Niemi Niemi, A-M. (2021). Erityisen tuen tarpeen merkitys nuorten aikuisten koulutuselämänkulun kerronnassa. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, Vol. 31, No. 4. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2022/02/Bulletin_E_2022.pdf#page=50 esittääkin, että erityisopetuksen käytäntöjen tulisi olla osa oppilaitoksen tavallista arkea. Kun kynnys saada tukea on matala, opiskelija uskaltaa helpommin pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. On myös tärkeää, että tukea tarjotaan opiskelijalle aktiivisesti. Mikäli tuen saaminen on kiinni opiskelijan omasta aktiivisuudesta hakea tukea, osa opiskelijoista jää tuen ulkopuolelle ja nämä saattavat olla juuri niitä opiskelijoita, joilla on suurin tuen tarve. Samanlaisen huomion nostavat Saarelainen ja muut Saarelainen, N J, Saarinen, M & Jahnukainen, M. 2022, Lukiolaisten hyvinvoinnin ulottuvuudet ja oppimisen tuki: nuorten näkökulma. julkaisussa P Kaitala & S Uusinoka (toim) Erityisen hyvä tuki ja ohjaus – oppijan oikeus, opettajan taito. HAMKin e-julkaisuja, Nro 2/2022, Hämeen ammattikorkeakoulu, 27–47. , joiden tutkimuksen perusteella oppimisen tuki oli lukiolaisten kokemusten perusteella suhteellisen vaikea saavuttaa. Tuen saaminen lukiossa näyttää heidänkin haastattelujensa perusteella vaativan opiskelijoilta itseohjautuvuutta, jolloin eniten tukea tarvitsevat opiskelijat saattavat jäädä ilman tarvitsemaansa tukea. Tutkimusaineiston lukiolaiset esittivät toiveen, että lukio tarjoaisi tukea aktiivisesti sitä tarvitseville.  

Maahanmuuttotaustaiset opiskelijat lukiossa 

Lukiokoulutuksessa opiskelee kasvava määrä maahanmuuttotaustaisia opiskelijoita, joiden suomen tai ruotsin kielen taso vaihtelee. Tilastokeskuksen Tilastokeskus 2022. Yhä useampi opiskelija oli ulkomaalaistaustainen vuonna 2022. https://www.stat.fi/julkaisu/clr7pmvhj14t20cumlxlaf626 mukaan noin 8 prosenttia lukion opiskelijoista on maahanmuuttotaustaisia ja näiden opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2012–2022 välillä. Tilastokeskus, Tilastotietokannat. https://www.tilastokeskus.fi/tup/tilastotietokannat/index.html Tämä kasvu johtuu maahanmuuton lisääntymisestä Suomeen. 2020-luvulla osa koulutuksen järjestäjistä on myös aktiivisesti markkinoinut maan rajojen ulkopuolella mahdollisuutta hakeutua maksuttomaan suomalaiseen lukiokoulutukseen  

Opiskelu vieraalla kielellä on haastavaa ja opiskelijat, joiden kielitaito vasta kehittyy, tarvitsevat tukea opiskelukielen kehittämiseen. Vieraskielisten opiskelijoiden koulutuspolkujen tukemisessa kielitietoinen pedagogiikka sekä monikielisyyttä tukevat pedagogiset käytännöt ovat avainasemassa. Jahnukainen ja muut Jahnukainen, M., Laaksonen, L.M. & Niemi, A-M. 2018. Maahanmuuttajataustaiset nuoret pärjäävät myös lukio-opinnoissa. Talous & yhteiskunta, 46(2), 24–29. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/256032/ty22018JahnukainenLaaksonenNiemi.pdf?sequence=1 esittävät, että myös maahanmuuttajataustaiset nuoret voisivat hyötyä erityisopettajan tarjoamasta tuesta kielitaidon vahvistamisessa esimerkiksi niin, että erityisopettaja voisi toimia samanaikaisopettajana eri aineiden oppitunneilla auttaen niitä opiskelijoita, jotka tarvitsevat tukea suomen kielessä.  

Holopainen ja muut Holopainen, J., Kalalahti, M. & Varjo, J. (2017). ”Mun tehtävä on tukea ja esittää kysymyksiä ja kulkea rinnalla” – asiantuntijoiden näkemyksiä maahanmuuttajataustaisten nuorten siirtymisestä toiselle asteelle. Kasvatus 48(3), 203–216. tarkastelevat maahanmuuttotaustaisten opiskelijoiden siirtymiä toiselle asteelle. He toteavat, että maahanmuuttotaustaiset siirtyvät muita useammin heikoilla arvosanoilla toiselle asteelle ja keskeyttävät sitten toisen asteen koulutuksen. Kirjoittajat toteavat, että maahanmuuttotaustaisella opiskelijalla saattaa olla huonompi koulutusjärjestelmän tuntemus. Ohjauksellinen jatkumo perusasteelta toiselle asteelle olisi kirjoittajien mielestä tärkeää etenkin niiden kohdalla, jotka ovat muuttaneet maahan vasta perusopetuksen loppuvaiheessa. Tämä mahdollistaisi myös esimerkiksi erityisopetuksen tarvetta koskevan tiedon siirtymisen paremmin toisen asteen koulutukseen.  

Nuorten kuuleminen oppimisen tuesta 

Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti opiskelijoiden kuulemisen oppimisen tuen kehittämiseen liittyen. Kuulemisen toteutti Fountain Park ja se järjestettiin ajanjaksolla 22.11.−13.12.2023. Kyselyyn vastasi 4005 lukiokoulutuksen opiskelijaa sekä 185 ylioppilastutkintoa ja ammatillista perustutkintoa samaan aikaan suorittavaa opiskelijaa (nk. kaksoistutkinto).  

Opiskelijoilta kysyttiin, millaista tukea he olivat saaneet koulupolulla ja miten tuki oli vastannut heidän tarpeisiinsa. Vastaajat ovat saaneet yleisimmin oppimisen tukea jonkin tietyn aineen tukiopetuksen ja erityisopetuksen muodossa. Myös erilaiset henkilökohtaiset joustot ja järjestelyt ovat olleet yleisiä. Näitä ovat esimerkiksi helpotetut tehtävät, lisäaika kokeessa, kevennetty lukujärjestys, paperikirjat ja opintojen vaihtoehtoiset suoritustavat. Oppimista on tuettu pienemmissä ryhmissä, esimerkiksi erilaisissa pajoissa sekä he ovat saaneet käytännön apua ja tukea omalta opettajaltaan luokkatilassa. Saatu oppimisen tuki on pääosin vastannut opiskelijoiden tarpeisiin. Opettajan lisäksi opinto-ohjaaja, psykologi ja kuraattori ovat antaneet keskusteluapua ja tukea opintojen käytännön järjestelyissä.  

Vastaajien mukaan suurin lisätuen tarve liittyi jonkin tietyn aineen tukiopetukseen sekä opiskelun henkilökohtaistamiseen eli erilaisiin yksilöllisiin joustoihin ja järjestelyihin. Omalta opettajalta saatu ensiapu ja tuki itse oppitunneilla tai välittömästi sen jälkeen olisi saattanut vähentää tuen jatkotarpeita. Vastaajat olisivat kaivanneet lisää tukea oppimisen lisäksi omaan jaksamiseen, opintojen suunnitteluun sekä oman työllistymisen ja tulevaisuuden pohdintaan. Vastaajat kaipasivat myös kannustusta ja motivointia. Osa vastaajista olisi tarvinnut lisää erityistä tukea / erityisopetusta sekä toimintaa pienemmissä ryhmissä. Mitä aikaisemmin aloitettuna sitä parempi. Vastaajat toivoivat, että heidän mielipiteensä kuultaisiin ja opintojen suoritustapoja voitaisiin räätälöidä opiskelijan vahvuuksien mukaisesti.  

Vastaajat kokivat, että parhaiten oppimista ja hyvinvointia tukee se, että opiskelijoiden mielenterveyttä ja jaksamista tuetaan. Opettajilta odotettiin hyvää yhteyttä opiskelijoihin, kannustavaa asennetta opiskelijoita kohtaan sekä riittävän rentoa ja rauhallista tahtia opintojen etenemisessä. Opettajilta toivottiin hyvää yhteyttä opiskelijaan ja kuulumisten kysymistä. Poissaoloihin tai arvosanamuutoksiin toivottiin nopeaa reagointia. Vastaajat kuvasivat, että tärkein tekijä motivaation nostamiseen on opiskelijan uskon ja luottamuksen ylläpitäminen tulevaisuuteen. Kaikki haluavat saada onnistumisen kokemuksia, mitä kautta itseluottamus kehittyy. Opiskeltavat asiat tulisi sitoa käytäntöön.  

Lukiokoulutuksen verkkoaivoriihen tulokset oppimisen tuesta 

Opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti hallitusohjelmaan valmisteluun ja lukiokoulutuksen kehittämiseen liittyvän kuulemisen lukiokoulutuksen järjestäjille ja niiden sidosryhmille. Kuulemiset toteutettiin Fountain Parkin avulla verkkoaivoriihenä ajalla 28.9.−17.10.2023. Lukiokoulutuksen verkkoaivoriihessä oli yhteensä 385 vastausta, joista 20 ruotsinkielistä.  

Ohjaus ja tuki nousivat vastauksissa tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi: yhteensä 73 prosenttia vastaajista nosti esille oppimisen tuen kehittämisen tärkeimpänä kehittämiskohteena. Sopivan ohjauksen ja tuen avulla jokainen lukiolainen voi oppia omista lähtökohdistaan ja saada riittävät eväät jatko-opintoihin, työhön ja elämänhallintaan niin, että löytää paikkansa ja polkunsa yhteiskunnassa sekä osaa jaksaa toimia aktiivisena kansalaisena. Kun poissaoloihin ja koulumenestykseen puututaan, tulee tuki tarpeeksi ajoissa, mikä osaltaan ennaltaehkäisee koulutuksen keskeyttämistä. 

Moni vastaaja nosti esille riittävän pienten ryhmäkokojen merkityksen. Kun ryhmäkoko on riittävän pieni, opettajalla on mahdollista kohdata opiskelijat, tuntea heidän mahdolliset tuen tarpeensa ja eriyttää opetusta erilaisille oppijoille. Kohtuukokoisessa ryhmässä opiskelija uskaltaa kysyä paremmin ja saa rauhan edetä omaan tahtiinsa. Opettajalla on mahdollisuus antaa tarvittavaa tukea sekä toteuttaa opiskelijalle mahdollisesti sovitut erityisjärjestelyt. 

Matalan kynnyksen tukea pidettiin tärkeänä. Tukea kehitettäessä tulee muistaa, että erilaiset opiskelijat hyötyvät erilaisista tukitoimista ja tukea tulee kehittää moninaisuutta ymmärtäen. Vastaajien mukaan monessa lukiossa on jo nyt paljon tukitoimia tarjolla, mutta ne eivät tavoita kaikkia tarvitsijoita. Aineenopettajien antama tukiopetus on vastaajien mielestä olennainen tuen muoto. Tämä tuki tulisi vastaajien mielestä määritellä siten, että sen avulla tuetaan opiskelijoita opintojen etenemisessä. Tukiopetusta tulisi järjestää eri tavoin, esimerkiksi kerran viikossa avoimena tukituntina tai läksykerhona. Tuki voisi olla myös oppimisen taitojen opettelua, miten opin matematiikkaa tai kieliä. Muutama vastaaja ehdotti myös resurssiopettajien palkkaamista lukioon. Nämä resurssiopettajat voisivat toimia aineenopettajan tukena.  

Opinto-ohjauksen tarpeesta ja muodoista vastaajat olivat eri mieltä. Osa oli sitä mieltä, että kaksi pakollista opinto-ohjauksen kurssia on liikaa, osa taas piti sitä äärimmäisen tarpeellisena opintojen etenemisen kannalta, ja opinto-ohjauksen tunteja ehdotettiin hajotettavaksi koko opintojen ajalla. Moni vastaajista painotti henkilökohtaisen ohjauksen merkitystä.  

Moni vastaaja toivoi, että jokaisessa lukiossa toimisi erityisopettaja. Erityisopetus voi tapahtua samanaikaisopettajuutena, opiskelustrategioiden vahvistamisena. Vastaajat toivoivat, että lukion erityisopetus vakiintuu ja sen työmuotoja kehitetään. Työn pitää keskittyä opiskelijoiden tukemiseen, ja turhaa byrokratiaa pitää välttää. Vastaajat toivoivat, että lukioille määriteltäisiin ohjauksen ja erityisopetuksen resurssi, mutta myös vastustavia mielipiteitä esitettiin. Vastaajien mukaan erityistä huomiota olisi kiinnitettävä erityisopettajan ja aineenopettajan työnjakoon ja yhteistyöhön. 

Lukio-opiskelijoiden jaksaminen ja mielen hyvinvointi nousivat esille useissa vastauksissa. Opiskelijoiden arjen taitoja ja mielenterveystaitoja tulisi vahvistaa. Keskeistä on panostaa mielen hyvinvointia vahvistavan toimintakulttuurin rakentamiseen oppilaitoksissa sekä riittävän tuen ja palveluiden takaamiseen. Kiusaamiseen ja syrjintään pitää puuttua nopeasti ja tiukasti. Vastauksissa toivottiin myös matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja oppilaitoksiin. Opiskeluhuollon lakisääteiset resurssit olisi turvattava. Muutama vastaaja nosti esille myös yhteisöpedagogit tai nuorisotyöntekijät koulun arjessa, jotka voivat osaltaan tukea opiskelijoiden hyvinvointia.  

Opettajien osaamisen kehittäminen erityispedagogiikassa sekä hyvinvoinnin vahvistamisessa nähtiin tärkeänä. Opettajilla tulisi olla osaamista kohdata ja tukea nuorta sekä vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta osana omaa työtään. Koulutuksen kautta olisi mahdollista kehittää totuttuja työnkuvia ja vahvistaa aineenopettajan, ryhmänohjaajan, opinto-ohjaajan ja erityisopettajan yhteistyötä. 

2.2  2.2 Lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmä

Lukiokoulutuksen järjestäjien rahoitus määräytyy opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009), jäljempänä rahoituslaki, ja valtioneuvoston asetuksen (1766/2009), jäljempänä rahoitusasetus, perusteella. Lukiokoulutuksen valtionosuus myönnetään lasken-nallisin perustein. Lukiossa rahoitus määräytyy opiskelijamäärän ja opiskelijaa kohti määrätyn yksikköhinnan tulon perusteella. 

Koulutuksen järjestäjäkohtaiset yksikköhinnat lasketaan lukiokoulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan pohjalta. Keskimääräinen yksikköhinta perustuu yksikköhinnan määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden lukiokoulutuksen valtionosuuspohjan valtakunnallisiin kustannuksiin, joista on ensin vähennetty lukion erityisten koulutustehtävien lisärahoitukseen myönnettävä osuus (vuonna 2024 se on 1,55 prosenttia). Kustannusten perusteella lasketusta keskimääräisestä yksikköhinnasta vähennetään lisäksi rahoituslain 23 b §:n mukainen euromäärä. 

Kunnille ja kuntayhtymille määrättäviä yksikköhintoja porrastetaan saavutettavuuden turvaamiseksi rahoitusasetuksen 1 §:n 2 momentin nojalla vähäisen opiskelijamäärän mukaisen tunnusluvun perusteella, niin sanotulla pienen lukiokoulutuksen järjestäjän korotuksella. Tunnuslukua korotetaan porrastetusti koulutuksen järjestäjille, joiden opiskelijamäärä alittaa 200, ja korotus on suurempi koulutuksen järjestäjille, joiden opiskelijamäärä alittaa 60. Kuitenkin tunnusluvun korottamiselle on asetettu yläraja 106, joka käytännössä vastaa sitä, ettei tunnusluku enää nouse opiskelijamäärän laskiessa alle 40. Lukiokoulutuksen yksikköhintaa määrättäessä tunnusluku lasketaan varainhoitovuotta edeltävän vuoden syyskuun 20 päivän opiskelijamäärätietojen mukaan. 

Nykymuotoinen yksikköhinnan korotusperuste ei suoraan huomioi saavutettavuuteen liittyviä näkökulmia. Alueen lukioverkko voi paikoin olla maantieteellisesti suhteellisen tiheä ja muodostua monista pienistä ja lähekkäin toimivista koulutuksen järjestäjistä. Pienimpien koulutuksen järjestäjien rahoitus ei myöskään riittävästi vastaa lukiokoulutuksen kustannuksia muun muassa tunnusluvun korottamisen ylärajan vuoksi, ja ministeriö on vuosittain joutunut korottamaan harkinnanvaraisilla yksikköhinnan korotuksilla tällaisten koulutuksen järjestäjien yksikköhintoja. 

Vuonna 2023 kunnallisista koulutuksen järjestäjistä 140:llä (63 prosenttia) opiskelijamäärä oli alle 200. Alle 60 opiskelijaa oli 45:llä koulutuksen järjestäjällä (20 prosenttia). Lähes kaksi kolmasosaa kunnallisista lukiokoulutuksen järjestäjistä sai pienten lukiokoulutuksen järjestäjien yksikköhinnan korotusta ja siihen kohdistui vuonna 2023 lukiokulutuksen rahoituksesta 41 milj. €. Korotuksen osuus lukiokoulutuksen määrärahasta oli 5,1 prosenttia. Niille koulutuksen järjestäjille, jotka lisää saivat, korotus yksikköhintaan oli keskimäärin 23 prosenttia. Kaikista nuorten oppimäärän mukaisesti opiskelevista opiskelijoista 18 prosenttia (noin 18 000) oli koulutuksen järjestäjillä, jotka saivat yksikköhinnan korotusta opiskelijamäärän perusteella. 

Kunnassa ja kuntayhtymässä, joka järjestää lukiokoulutusta sekä suomen että ruotsin kielellä, tunnusluku lasketaan erikseen suomenkielistä ja erikseen ruotsinkielistä koulutusta varten, ja lopullinen tunnusluku on kieliryhmittäin laskettujen tunnuslukujen opiskelijamäärillä painotettu keskiarvo. Muille opetuskielille kuin suomi ja ruotsi ei lasketa tunnuslukua vaan opiskelijat huomioidaan suomenkielisen opiskelijamäärän joukossa. 

Yksityiselle koulutuksen järjestäjälle tunnuslukua ei lähtökohtaisesti lasketa, vaan yksikköhinta on sama kuin sen kunnan yksikköhinta, jossa koulutus pääasiassa järjestetään. Jos kunta ei järjestä lukiokoulutusta, yksityisen lukiokoulutuksen järjestäjän yksikköhinta lasketaan samalla tavalla kuin kunnan yksikköhinta. Tämä rajaa tiheämmin asutuilla alueilla toimivat pienet yksityiset koulutuksen järjestäjät korotuksen ulkopuolelle. Vaikka rajaus on pääosin tarkoituksenmukainen, ministeriö on vuosittain joutunut ruotsinkielisen koulutuksen saavutettavuuden turvaamiseksi korottamaan harkinnanvaraisilla yksikköhinnan korotuksilla sellaisten yksityisten koulutuksen järjestäjien yksikköhintoja, jotka vastaavat ruotsinkielisen opetuksen järjestämisestä yksikielisessä suomenkielisessä kunnassa (ns. kielisaarekelukiot). 

Jos yksikköhinnan laskennassa korotetun tunnusluvun piiriin kuulunut lukiokoulutus on vuosien 2008–2012 aikana siirtynyt kuntien yhdistymisellä syntyvälle kunnalle taikka koulutuksen järjestämisluvan muutoksella osaksi toisen kunnan tai kuntayhtymän lukiokoulutusta, tunnusluku lasketaan edelleen erikseen kullekin entiselle lukiokoulutuksen järjestäjälle rahoitusasetuksen 1 §:n 3 momentin nojalla. Yhdistyneen koulutuksen järjestäjän tunnusluku saadaan laskettujen tunnuslukujen opiskelijamäärien painotettuna keskiarvona. Yhdistyneen koulutuksen järjestäjän tunnusluvun laskenta edellä mainitulla tavalla edellyttää, että korotetun tunnusluvun piiriin kuulunut lukio ja sen tunnusluvun korottamisen edellytykset säilyvät. Tämä asettaa koulutuksen järjestäjät eriarvoiseen asemaan. 

Koulutuksen järjestäjän lukiokoulutuksen rahoitus lasketaan erikseen nuorten oppimäärän mukaan lukiota suorittaville opiskelijoille, aikuisten oppimäärän mukaan lukiota suorittaville opiskelijoille ja sisäoppilaitosmuotoisessa lukiokoulutuksessa lukiota suorittaville opiskeli-joille.  

Rahoitus määräytyy opiskelijaa kohden määrätyn yksikköhinnan ja lukiokoulutuksen opiskelijamäärän tulosta. Yksikköhinta kerrotaan opiskelijamäärällä, joka on lukiokoulutuksen tilastointipäivien opiskelijamäärien painotettu keskiarvo. Tilastointipäivän 20.1. opiskelijamäärä painotetaan luvulla 7/12 ja tilastointipäivän 20.9. opiskelijamäärä luvulla 5/12. Opiskelija-määrään lasketaan lukion koko oppimäärää opiskelevat opiskelijat.  

Lukiokoulutuksen rahoituksen piiriin sisältyy myös yksittäistä oppiainetta tai yksittäisiä oppiaineita suorittavien opiskelijoiden (aineopiskelija) opinnot ja kurssit sekä oppivelvollisten suorittamien erityisen tutkinnon kokeet. Aineopintojen rahoitus koskee vain aineopiskelijoiden suorittamia aikuisille tarkoitetun oppimäärän mukaisia lukion pakollisia ja valtakunnallisia valinnaisia opintoja sekä vanhan opetussuunnitelman mukaan aikuisten oppimäärän mukaan aineopiskelijoiden suorittamia lukion pakollisia kursseja ja syventävinä opintoina tarjottuja valtakunnallisia kursseja. Rahoituksen laskentaa ja määräytymistä varten aineopiskelijoiden suorittamat opinnot ja kurssit sekä erityisen tutkinnon kokeet muutetaan laskennalliseksi opiskelijamääräksi, joka lasketaan yhteen lukion koko oppimäärää suorittavien aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen oppimäärän mukaan opiskelevien opiskelijoiden määrän kanssa ja saatu opiskelijamäärä kerrotaan yksikköhinnalla, joka on 61,5 prosenttia koulutuksen järjestäjälle lukion opiskelijaa kohden määrätystä yksikköhinnasta. 

Lukion rahoitus myönnetään ja tarkistetaan mainittua toimenpidettä edeltävän tammikuun 20 päivän ja syyskuun 20 päivän opiskelijamäärien painotetun keskiarvon perusteella siten, että tammikuun 20 päivän opiskelijamäärät painotetaan luvulla 7/12 ja syyskuun 20 päivän opiskelijamäärät painotetaan luvulla 5/12. Opiskelijamäärään lasketaan lukion koko oppimäärää opiskelevat opiskelijat. Yksikköhintoja laskettaessa niiden opiskelijoiden lukumäärää, jotka opiskelevat aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa, painotetaan kertoimella 0,615 lukuun ottamatta sisäoppilaitoksessa koulutusta saavia opiskelijoita. Lisäksi yhtä tai useampaa oppiainetta aikuisten oppimäärän mukaisesti suorittamaan otettujen opinnot sekä oppivelvollisten suorittamien erityisen tutkinnon kokeet otetaan huomioon aikuisten lukiokoulutuksen mukaisesti opiskelevien opiskelijoiden määrässä pakollisten ja valtakunnallisten valinnaisten opintojen osalta. Aineopinnot muunnetaan opiskelijamääräksi jakamalla opintojen määrä opintopisteinä luvulla 30 ja erityisen tutkinnon kokeet muunnetaan vastaavasti opiskelijamääräksi jakamalla opintojen määrä opintopisteinä luvulla 60. 

Lukiokoulutuksen järjestäjille, joille on järjestämisluvan mukaan myönnetty erityinen koulutustehtävä tai valtakunnallinen kehittämistehtävä, myönnetään lisärahoitusta. Tämän lisärahoituksen määrä vuonna 2024 on 1,55 prosenttia lukiokoulutuksen valtakunnallisista kokonaiskustannuksista. Koulutuksen järjestäjän erityisen koulutustehtävän rahoitus määräytyy sillä perusteella, mikä on koulutuksen järjestäjän luvan mukainen erityisen tehtävän painotetun opiskelijamäärän suhteellinen osuus kaikkien koulutuksen järjestäjien erityisten koulutustehtävien painotetuista opiskelijamääristä. Laskennassa käytettävä painokerroin määräytyy erityisen koulutustehtävän perusteella. Valtakunnallisen kehittämistehtävän rahoitus jaetaan opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen mukaisesti. 

2.3  2.3 Lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto

Lukiokoulutus ja opetuskieli 

Lukiokoulutuksen oppimäärä sisältää äidinkielen ja kirjallisuuden, toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten opintoja, matemaattisia sekä luonnontieteellisiä opintoja, humanistis-yhteiskunnallisia ja uskonnon tai elämänkatsomustiedon opintoja ja taito- ja taideaineiden opintoja (oppiaineryhmät) sekä opinto-ohjausta. Taito- ja taideaineiden opinnot ovat kuitenkin vapaaehtoisia niille opiskelijoille, jotka suorittavat lukiokoulutuksen aikuisille tarkoitetun oppimäärän mukaan. Lukiokoulutuksen oppimäärä voi sisältää laaja-alaista osaamista kehittäviä temaattisia opintoja. Lukiokoulutuksen oppimäärä voi sisältää myös eri oppiaineryhmissä tai oppiaineissa suoritettavia erityistä osaamista ja harrastuneisuutta osoittavan näytön sisältäviä opintokokonaisuuksia (lukiodiplomi). 

Valtioneuvoston asetuksella säädetään lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista, oppiaineryhmiin kuuluvista oppiaineista, opintojen rakenteesta sekä näiden opintojen laajuuksista. Opetushallitus määrää valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen opintojen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä temaattisia opintoja lukuun ottamatta (opetussuunnitelman perusteet). Opetussuunnitelman perusteet määrätään erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuja lukiokoulutuksen oppimääriä varten.  

Koulutuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelma, jossa päätetään opetuksen, opintojen ohjauksen ja oppimisen tuen toteuttamisesta, opiskelijoille tarjottavista opintojaksoista ja niihin osallistumisen edellytyksenä olevista opintosuorituksista sekä opetuksen tarkemmista tavoitteista ja sisällöistä. Opetussuunnitelma hyväksytään erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuja lukiokoulutuksen oppimääriä varten sekä erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä, saamenkielistä ja tarvittaessa muulla kielellä annettavaa opetusta varten. 

Oppilaitoksen opetuskieli on suomi tai ruotsi. Opetuskielenä voi olla lisäksi saame, romani tai viittomakieli taikka muu järjestämisluvassa määrätty kieli. Osa lukiokoulutuksen oppimäärän opetuksesta voidaan antaa myös muulla kuin luvassa momentissa tarkoitetulla opetuskielellä, jos se ei vaaranna opiskelijan mahdollisuutta seurata opetusta ja suorittaa oppimäärä ja ylioppilastutkinto. Ylioppilastutkinto suoritetaan joko suomeksi tai ruotsiksi lukion opetuskielen mukaisesti. Koko lukion oppimäärän opiskelu englannin kielellä ei nykyisen lainsäädännön puitteissa ole mahdollista, koska säännös mahdollistaa opetuksen antamisen englannin kielellä vain osin. Oikeus koko oppimäärän opiskeluun opetuskielenä englanti edellyttäisi sen määräämistä opetuskieleksi koulutuksen järjestämisluvassa. Sen myöntämiselle ei ole ollut perusteita, koska ylioppilastutkinto järjestetään suomeksi tai ruotsiksi, eikä muulla kielellä järjestettävä opetus saa vaarantaa tutkinnosta suoriutumista. Englannin kieli on määrätty suomen kielen rinnalla opetuskieleksi vain Englantilaisen koulun säätiö sr.n järjestämisluvassa. Kyseinen oikeus on myönnetty säätiölle jo edellisinä vuosikymmeninä. Englantilaisessa koulussakin päättötutkintona on suomalainen ylioppilastutkinto, joten opetus tulee järjestää siten, että se turvaa opiskelijan oikeuden suoriutua tutkinnosta. Lisäksi englannin kieli on määrätty järjestämisluvassa opetuskieleksi myös silloin, kun opetus koskee englanninkieliseen International Baccalaeureate -tutkintoon (jäljempänä -IB –tutkinto) johtavaa opetusta. 

Äidinkielenä opetetaan oppilaitoksen opetuskielen mukaisesti suomea tai ruotsia tai opiskelijan äidinkielen mukaisesti saamen kieltä. Äidinkielenä voidaan opettaa myös romanikieltä, viittomakieltä tai muuta opiskelijan äidinkieltä. Äidinkielen opetuksesta on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Lukiodiplomit osana lukion oppimäärää 

Opetusministeriön asettama Ylioppilastutkinnon kehittämistyöryhmä (Komiteanmietintö 1993:25) esitti, että taito- ja taideaineiden suoritusten arviointi olisi tarkoituksenmukaista hajauttaa pitkähkölle aikavälille lukio-opintoja, jolloin opiskelijan taiteellinen tai taidollinen näyttö ja sille teoreettisen kehyksen luova kirjallinen osuus voitaisiin sisällyttää mielekkäällä tavalla lukio-opintoihin. 

Opetushallitus käynnisti lukiodiplomien kehittämisen ylioppilastutkinnon kehittämistyöryhmän työn pohjalta vuonna 1995. Lukiodiplomit määriteltiin taito- ja taideaineiden erityisen osaamisen ja harrastuneisuuden näytöiksi. Kehittämistyön tuloksena kaikilla lukioilla on ollut mahdollisuus järjestää lukiodiplomeja 1999–2000 lähtien. Kehittämistä on tehty yhteistyössä korkeakoulujen, lukioiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Lukiodiplomien tarjonnan ja järjestämisen lähtökohdat ovat olennaisilta osiltaan säilyneet pääosin muuttumattomina. Lukiodiplomijärjestelmää on kehitetty laajemmin lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteuudistusten yhteydessä 

Voimassa olevan lukiolain 11 §:ssä säädetään lukiodiplomeista osana lukiokoulutuksen oppimäärää. Säännöksen 1 momentin mukaan lukiokoulutuksen oppimäärä sisältää äidinkielen ja kirjallisuuden, toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten opintoja, matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja, humanistis-yhteiskunnallisia ja uskonnon tai elämänkatsomustiedon opintoja ja taito- ja taideaineiden opintoja (oppiaineryhmät) sekä opinto-ohjausta. Taito- ja taideaineiden opinnot ovat kuitenkin vapaaehtoisia niille opiskelijoille, jotka suorittavat lukiokoulutuksen aikuisille tarkoitetun oppimäärän mukaan. Lukiokoulutuksen oppimäärä voi 2 momentin mukaisesti sisältää laaja-alaista osaamista kehittäviä temaattisia opintoja. Lukiokoulutuksen oppimäärä voi sisältää myös eri oppiaineryhmissä tai oppiaineissa suoritettavia erityistä osaamista ja harrastuneisuutta osoittavan näytön sisältäviä opintokokonaisuuksia (lukiodiplomi). Lisäksi lukioasetus (810/2018) säätelee lukiodiplomien laajuudeksi kaksi opintopistettä (12 §:n 3 momentti). 

Nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden 2019 mukaisesti lukiodiplomeja on mahdollista suorittaa kotitaloudessa, kuvataiteessa, käsityössä, liikunnassa, mediassa, musiikissa, tanssissa ja teatterissa. Lukiodiplomit tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuden arvioida lukio-opintojen aikana karttunutta osaamistaan ja vahvuuksiaan jatko-opintojen näkökulmasta. Lukiodiplomit täydentävät lukion päättötodistuksen ja ylioppilastutkintotodistuksen osoittamaa osaamista. Lukiodiplomeja on koulutuksen järjestäjän päätöksellä mahdollista suorittaa lukiossa yhdessä tai useammassa oppiaineryhmässä tai oppiaineessa. Lukiodiplomi voi sisältyä oppiaineen oppimäärän valinnaisiin opintoihin paikallisessa opetussuunnitelmassa päätetyllä tavalla. Opetushallitus antaa erilliset ohjeet kunkin lukiodiplomin suorittamisesta. Paikallisessa opetussuunnitelmassa kuvataan koulutuksen järjestäjän tarjoamien lukiodiplomien osalta lukiodiplomien tehtävä, yleiset tavoitteet ja arviointi sekä tavoitteet ja keskeiset sisällöt lukiodiplomeittain kahden opintopisteen laajuisina opintojaksoina. 

Lukiodiplomin arviointi perustuu opiskelijan tai opiskelijoiden ryhmänä itsenäisesti toteuttamaan lukioaikaisen erityisen osaamisen ja harrastuneisuuden näyttöön. Opiskelijan toteuttama lukiodiplomi arvioidaan kokonaisuutena. Lukiodiplomin arvioinnissa annetaan palautetta lukiodiplomille asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Lukiodiplomin arviointi on monipuolista ja luotettavaa, ja se vastaa opiskelijan oppiaineryhmässä tai oppiaineessa osoittamaa osaamisen tasoa. Lukiodiplomin suorittamiseen sisältyy opiskelijan itsearviointia. Lukiodiplomisuoritus arvioidaan numeroarvosanalla asteikolla 4–10. Suorituksen arvioi lukion opettaja ja hänen lisäkseen arviointiin osallistuu toinen arvioija, jonka tulee olla kyseisen alan asiantuntija. Tällainen asiantuntija on pääsääntöisesti toisen oppilaitoksen opettaja. Lukiodiplomit ovat paikallisia valinnaisia opintoja, jolloin opiskelijan suorittamasta lukiodiplomin opintojaksosta voidaan antaa arvosanaksi paikallisessa opetussuunnitelmassa päätettävällä tavalla numeroarvosana tai suoritusmerkintä. Lukiodiplomin suorittanut opiskelija saa lukion päättötodistuksen liitteenä erillisen lukiodiplomitodistuksen, jossa on kyseisestä lukiodiplomista annettu numeroarvosana. Nykytilan mukainen lukiodiplomien järjestämisen vapaaehtoisuus asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Lukiodiplomien saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää lainsäädännön muutoksia. 

Opetushallitus laati opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta esityksen lukiodiplomien kehittämissuunnitelmaksi, joka luovutettiin ministeriölle marraskuussa 2022. Lukiodiplomin tehtävänä säilyisi jatkossakin opiskelijan osaamisen osoittaminen ensisijaisesti niissä oppiaineissa, joilla ei ole koetta ylioppilastutkinnossa. Uudistuksen myötä musiikin, kuvataiteen ja liikunnan lukiodiplomien suorittaminen olisi mahdollista kaikille opiskelijoille, jotka suorittavat nuorten tai aikuisten lukiokoulutuksen koko oppimäärän. Esityksen mukaan näiden oppiaineiden diplomien järjestäminen olisi tullut koulutuksen järjestäjiä velvoittaviksi.  

Opetushallituksen esityksen mukaan lukiodiplomijärjestelmää kehitettäisiin kokonaisuutena, myös muiden kuin em. taito- ja taideaineiden lukiodiplomien osalta. Lukiodiplomiopintojakson toteuttamista ja lukiodiplomien arviointia kehitettäisiin rajatuissa lukiodiplomikohtaisissa kokeiluissa vuosina 2024–2025. Uudistetut lukiodiplomit otettaisiin käyttöön lukuvuonna 2026–2027. Esityksen sisältyi myös lukiodiplomien järjestämisen käytäntöjen yhdenmukaistaminen, jotta varmistettaisiin suorittamisen yhdenvertaisuus valtakunnallisesti. Kehittämistoimenpiteissä ehdotettiin mm. lukiodiplomien muodon, rakenteen ja arviointimenettelyn yhdenmukaistamista. Myös linjauksia opettajan ohjaukselle, neuvonnalle sekä suorituksen ja ajankäytön valvonnalle esitettiin täsmennettäväksi. Tavoitteena oli, että näin lukiodiplomeja voitaisiin paremmin hyödyntää korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.  

Pääministerin Petteri Orpon hallituksen ohjelman kirjaukset lukiodiplomeista menevät Opetushallituksen vuoden 2022 esitystä pidemmälle kytkemällä diplomit suoraan ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Tämän vuoksi hallituksen esityksen valmistelun lähtökohdaksi on otettu ylioppilastutkinnon uudistaminen esittämällä taito- ja taideaineiden koetta, jonka suorittamisen tapa voisi poiketa muista kokeista esimerkiksi ennakkotehtävän muodossa. 

Oppilaitokseen hakeutuminen ja opiskelijavalinta 

Lukiokoulutukseen pyrkivällä on oikeus hakeutua haluamaansa oppilaitokseen. Lukion opiskelijavalinnassa voidaan käyttää valtakunnallisia hakumenettelyitä. Valtakunnallisista hakumenettelyistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Koulutuksen järjestäjä päättää jatkuvasta hausta ja siihen liittyvistä hakuajoista ja -menettelyistä täytettäessä sellaisia opiskelupaikkoja, joita ei täytetä valtakunnallisin hakumenettelyin. 

Opiskelijaksi ottamisesta oppilaitokseen päättää koulutuksen järjestäjä. Opiskelija otetaan suorittamaan:  

1) nuorille tai aikuisille tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää sekä ylioppilastutkintoa tai lain 6 §:ssä tarkoitettua erityisen koulutustehtävän mukaista ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavaa kansainvälistä tutkintoa; tai 2) yhden tai useamman lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoja (aineopiskelija). 

Poiketen siitä, mitä hallintolain (434/2003) 7 luvussa säädetään, valitsematta jättämisestä voidaan ilmoittaa hakijalle kirjallisesti, jos opiskelijaksi ottamisessa käytetään 19 §:n 2 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia hakumenettelyitä. Koulutuksen järjestäjän tulee kuitenkin antaa opiskelijaksi ottamista koskeva hallintopäätös, jos hakija sitä kirjallisesti tai suullisesti pyytää 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tässä momentissa tarkoitetun ilmoituksen opiskelijavalinnan tuloksesta. 

Lukiokoulutukseen voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän taikka sellaisen ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden lukiokoulutusta vastaaviin opintoihin. Opiskelijaksi voidaan painavasta syystä ottaa myös henkilö, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo muutoin olevan riittävät edellytykset opinnoista suoriutumiseen. Poiketen siitä, mitä hallintolain 45 §:n 2 momentissa säädetään, opiskelijaksi ottamista koskeva päätös tulee tällöin perustella. 

Opiskelijaksi ottamisessa on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelijaksi ottamisen perusteena käytetään hakijoiden aiempaa opintomenestystä ja hakutoiveita. Koulutuksen järjestäjä päättää mahdollisesti järjestettävistä valinta- tai soveltuvuuskokeista ja muista lisänäytöistä. Valintaperusteista ja niiden painottamisesta opiskelijavalinnassa säädetään tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Koulutuksen järjestäjä päättää opiskelijaksi ottamisen perusteista otettaessa opiskelijoita suorittamaan 6 §:ssä tarkoitettua erityisen koulutustehtävän mukaista ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavaa kansainvälistä tutkintoa ja siihen valmistavia opintoja, ellei opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa (opiskelijavalinnan perusteista lukiokoulutuksessa) toisin säädetä. 

Koulutuksen järjestäjä päättää aikuisille tarkoitettuun lukiokoulutukseen sekä yhden tai useamman lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoihin opiskelijaksi ottamisen perusteista. Alle 18-vuotias hakija voidaan ottaa suorittamaan aikuisille tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää ainoastaan hakijan terveydentilaan tai henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyvästä perustellusta syystä. Perusteltu syy tulee yksilöidä opiskelijaksi ottamista koskevassa päätöksessä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella on säädetty opiskelijaksi ottamisen perusteista lukiokoulutuksessa (838/2021). Asetusta sovelletaan hakijan hakeutuessa lukiolain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetussa valtakunnallisessa hakumenettelyssä sekä lain 19 §:n 3 momentissa tarkoitetussa jatkuvassa haussa suorittamaan lukio-opetuksen nuorille tarkoitettua oppimäärää. Asetuksessa säädetään hakukohteista, opiskelijavalintakriteereistä ja niiden soveltamisen kohdentumisesta, alimman hyväksytyn keskiarvorajan asettamisesta, koulutuksen järjestäjän harkintaan perustuvasta valinnasta, pääsy- ja soveltuvuuskokeen järjestämisestä, lisänäyttöjen huomioon ottamisesta, pääsy- ja soveltuvuuskokeesta ja lisänäytöistä annettavista valintapisteistä sekä opiskelijaksi ottamisen perusteista International Baccalaeureate -tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Asetuksessa on harkinnanvaraisen opiskelijavalinnan osalta säädetty myös edellytyksestä opetuksessa tarvittavaan kielitaitoon.  

Perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen valtakunnallisesta hakumenettelystä on säädetty valtioneuvoston asetuksella (834/2021). Asetuksen 1 §:ssä on säädetty yhteishaun soveltamisalasta ja 2 §:ssä soveltamisalan rajoituksesta. Yhteishakua ei sovelleta otettaessa opiskelijoita Helsingin Saksalaiseen kouluun, International School of Helsinki -nimiseen kouluun ja Helsingin eurooppalaiseen kouluun.  

Ylioppilastutkinnon suorittaminen suomeksi tai ruotsiksi 

Ylioppilastutkinnosta annetussa laissa säädetään, että lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan ylioppilastutkinto. Lain 1 §:n mukaisesti ylioppilastutkinnolla on kaksi päätehtävää. Ensiksi tutkinnon avulla selvitetään, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Toiseksi tutkinnon suorittaminen tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluopintoihin siten kuin korkeakouluja koskevassa lainsäädännössä säädetään. Voimassa olevassa laissa säädetään, että ylioppilastutkinnon voi suorittaa joko suomeksi tai ruotsiksi oppilaitoksen opetuskielen mukaisesti.  

Ylioppilastutkinnosta annetun lain 2 §:ssä on säädetty Ylioppilastutkintolautakunnasta. Ylioppilastutkinnon johtamisesta, järjestämisestä ja toimeenpanosta vastaa riippumattomana asiantuntijaelimenä Ylioppilastutkintolautakunta, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ylioppilastutkintolautakunta kehittää ylioppilastutkintoa yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Ylioppilastutkintolautakunta myös laatii esityksen nelivuotiseksi ylioppilastutkinnon kehittämis- ja toimeenpanosuunnitelmaksi, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy. 

Ylioppilastutkintoon kuuluu vähintään viisi koetta, joihin sisältyy äidinkielessä ja kirjallisuu-dessa järjestettävä koe sekä kokelaan valinnan mukaan vähintään kolme koetta ryhmästä, jo-hon kuuluvat matematiikassa, toisessa kotimaisessa kielessä, vieraassa kielessä ja reaaliai-neessa järjestettävä koe. Kokelas voi lisäksi suorittaa yhden tai useamman muun kokeen viiden pakollisen kokeen lisäksi. Tutkintoon on sisällyttävä vähintään yksi 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu vaativampi koe taikka 11 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu toisen kotimaisen kielen tai vieraan kielen kokeen sijasta suoritettu äidinkielen ja kirjallisuuden koe. 

Lain 11 §:ssä on äidinkielen ja kirjallisuuden ja kielten kokeiden suorittamista koskevat eri-tyissäännökset. Kokelas voi suorittaa äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään perustuvana kokeena, jos hänen äidinkielensä ei ole suomi, ruotsi tai saame ja hän on opiskellut mainitun oppimäärän mukaiset opinnot, jotka 7 §:n mukaan ovat kokeeseen osallistumisen edellytyksenä lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavalle, tai jos hän on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttävä. Ylioppilastutkintolautakunta voi hakemuksesta painavan syyn vuoksi myöntää oikeuden tässä momentissa tarkoitetun kokeen suorittamiseen muulle kuin edellä tarkoitetulle kokelaalle. Kokelas voi suorittaa toisen kotimaisen kielen kokeen sijasta äidinkieleltään ruotsin- tai suomenkielisille kokelaille tarkoitetun äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen kyseisessä kielessä. Kokelas voi suorittaa vieraan kielen kokeen sijasta äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen saamen kielessä. 

Ylioppilastutkintolain 25 §:ssä säädetään ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavista tutkinnoista. Säännöksen mukaan Lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen päätteeksi suoritettu International Baccalaureate-, Reifeprüfung- tai Deutsche Internationale Abitur -tutkinto sekä Eurooppa-koulujen eurooppalainen ylioppilastutkinto tuottavat samat oikeudet kuin laissa tarkoitetun ylioppilastutkinnon suorittaminen. Näissä tutkinnoissa opetuskieli voi olla muu kuin suomi tai ruotsi. Esimerkiksi International Baccalaureate (IB) -tutkintoon johtavassa koulutuksessa opetusta järjestetään kaksivuotisella IB-linjalla, jota edeltää yhden vuoden kestävä valmistava luokka. IB-opetus on jo valmistavalla luokalla osittain tai kokonaan englanninkielistä. Toisena ja kolmantena vuotena opetuskieli on äidinkieltä ja vieraita kieliä lukuun ottamatta englanti. 

Englanninkielinen International Baccalaureate on kansainvälinen tutkinto, jota voi suorittaa yli 150 maassa. International Baccalaureate Organization (IBO), jonka hallinnollinen keskus on Genevessä, vastaa sertifikaateista, tutkinnon opetussisällöistä ja sen kansainvälisestä järjestämisestä. Koulutus on luotu vastaamaan kansainvälisen liikkuvuuden synnyttämiin koulutustarpeisiin. Suomessa IB -tutkintoon johtavaa opetusta järjestää yhteensä 16 koulutuksen järjestäjää. IB –lukioverkosto on varsin kattava Rovaniemeltä Helsinkiin ja Joensuusta Vaasaan. Tutkinnon järjestämisestä päättää opetus- ja kulttuuriministeriö lukiokoulutuksen järjestämislupaan sisällytettävällä erityisellä koulutustehtävällä. Koulutuksen järjestäminen edellyttää myös IBO:n myöntämää lukiokohtaista sertifikaattia. 

IB –tutkintoon johtaviin opintoihin hakeneet ja valitut opiskelijat keväällä 2023. Lähde: Opintopolku  

IB –tutkintoon johtavaan koulutukseen oli keväällä 2023 kaikkiaan 2 265 hakijaa, joista selkeä enemmistö oli perusopetuksen päättötodistuksella hakeneita. Heistä oli ensisijaisia hakijoita 1 080, joista perusopetuksen päättötodistuksella hakeneita oli 726. Koulutukseen valittiin 726 opiskelijaa. Valituista 522 eli 82,9 prosenttia valituksi tulleista omasi suomalaisen perusopetuksen päättötodistuksen. Vaikka IB –tutkinto on luonteeltaan tarkoitettu työperäisen liikkuvuuden tarpeisiin vastaamiseen, se kohdentuu Suomessa perusopetuksen päättäneille suomen ja ruotsinkielisille opiskelijoille, jotka kokevat sen kilpailueduksi jatko-opintoihin hakeutumisessa. Siten IB –opiskelijoiden joukko on ollut varsin valikoitunutta. IB –opintojen aloituspaikat määräytyvät pitkälti perusopetuksen hyvän opintomenestyksen perusteella. Opiskelijavalintaa ei ohjaa ensisijaisesti opiskelijan koulutustarve vaan aiempi opintomenestys. Toisaalta IB –tutkintoa on pidetty joiltain osin liian vaativana tai muutoin soveltumattomana osalle opiskelijoista. IB-koulutuksen otettavaa opiskelijamäärää ei ole rajattu vaan siitä päättää koulutuksen järjestäjä. Näin koulutuksen järjestäjät voisivat lisätä vapaasti aloituspaikkoja. Koulutuksen järjestäjä saa kaikista IB-opiskelijoista yksikköhintansa mukaisen rahoituksen. Lisäksi koulutuksen järjestäjä saa lisärahoituksen järjestämisluvassa ilmenevästä korotukseen oikeuttavasta opiskelijamäärästä. IB –tutkinnosta aiheutuvia, kansallisia lukio-opintoja kalliimpia järjestämiskustannuksia koulutuksen järjestäjille onkin kritisoitu.  

Englanninkieliselle lukiokoulutukselle ja ylioppilastutkinnolle on esitetty olevan tarvetta suomalaisessa koulujärjestelmässä. Opetuksen täysimääräinen järjestäminen englannin kielellä tai jollain muulla vieraalla kielellä edellyttää sen määräämistä opetuskieleksi järjestämisluvassa. Tätä ei ole pidetty perusteltuna, koska opintojen päätteeksi suoritettava ylioppilastutkinto on suoritettava nykyisen lainsäädännön mukaisesti suomeksi tai ruotsiksi.  

Oppivelvollisuus pidennettiin 18 ikävuoteen asti vuonna 2021. Oppivelvollisen on perusopetuksen oppimäärän suoritettuaan suoritettava lukiokoulutuksen oppimäärää, ammatillista perustutkintoa tai ammattitutkintoa. Oppivelvollinen voi suorittaa myös ylioppilastutkinnosta annetussa laissa tarkoitettua ylioppilastutkintoa. Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa, työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa, kansanopistossa, aikuisten perusopetuksessa tai saamen kielen ja kulttuurin vähintään lukukauden pituisessa koulutuksessa, jos oppivelvollinen on saamelainen. Oppivelvollisuus koskee Suomessa vakinaisesti asuvia alle 18-vuotiaita kansalaisuudesta riippumatta. Oppivelvollisuudesta ja sen suorittamisesta on säädetty oppivelvollisuuslaissa (1214/2020). 

Suomeen kohdistuu maahanmuuttoa ja Suomi kilpailee työperäisestä maahanmuutosta. Lasten ja nuorten toimivat koulutus- ja opiskelumahdollisuudet tukevat perheiden työperäistä maahanmuuttoa sekä Suomen kansalaisten paluumuuttoa. Perheiden mukana Suomeen muuttavat tai palaavat lapset ovat eri-ikäisiä, ja he ovat usein suorittaneet aiemmat opintonsa äidinkielellään, englannin kielellä tai jollain muulla kielellä kuin suomen tai ruotsin kielellä. Näiden lasten ja nuorten mahdollisuudet suoriutua suomen- tai ruotsinkielisistä lukio-opinnoista ja ylioppilastutkinnosta ovat kielitaidon puutteista johtuen rajoitetut.  

Englanninkielisen perusopetuksen järjestäminen on 2000-luvun kuluessa laajentunut merkittävästi. Englanninkielisen perusopetuksen oppilasmäärien kasvu on luonut painetta lisätä englanninkielisen lukio-opetuksen tarjontaa. Englanninkieliseen perusopetukseen osallistuu vieraskielisten lisäksi suomen- ja ruotsinkielisiä oppilaita. Lukio-opetus osittain englanninkielisenä on toistaiseksi ollut pienimuotoista muissa kuin IB-lukioissa. Tämän voidaan arvioida johtuvan muun muassa siitä, että ylioppilastutkintoa ei voi suorittaa englanniksi. Englanninkielisen lukio-opetuksen tarvetta on arvioitu olevan erityisesti suurimmissa kaupungeissa, joissa on määrällisesti eniten vieraskielistä väestöä. Perusopetuksen oppimäärän tulisi kuitenkin lähtökohtaisesti tuottaa oppilaille kelpoisuuden ja edellytykset jatkaa suomen- tai ruotsinkielisiin lukio-opintoihin riippumatta siitä, missä määrin oppimäärää on opiskeltu muulla kielellä. Siten perusopetuksen englanninkielinen järjestäminen ei riitä perustelemaan englanninkielisen ylioppilastutkinnon säätämistarvetta.  

Suomalaisen lukion oppimäärä englannin kielellä opiskeltuna ja sen päätteeksi suoritettava englanninkielinen ylioppilastutkinto lisäisivät niiden lukioikäisten mahdollisuutta osallistua lukiokoulutukseen, joilla on kielitaitoon liittyviä vaikeuksia suoriutua lukio-opinnoista suomen tai ruotsin kielellä. Mahdollisuus englanninkieliseen lukiokoulutukseen ja ylioppilastutkintoon vahvistaisi näiden ihmisten sivistyksellisiä oikeuksia ja tukisi oppivelvollisuuden suorittamista. 

IB –tutkinnossa ei edellytetä kansallisen opetussuunnitelman mukaisia opintoja, jonka vuoksi se ei tue suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista, mikä tulee ottaa huomioon säädettäessä englanninkielisestä ylioppilastutkinnosta. Vaikka IB –tutkinto sinällään on tarkoitettu palvelemaan kansainvälistä liikkuvuutta ja työperäistä muuttoa, se ei ole Suomessa kohdentunut ensisijaisesti tähän kohderyhmään vaan toiminut enemmän suomen ja ruotsinkielisten, perusopetuksessa hyvin menestyneiden oppilaiden jatko-opintovalmiuksien vahvistajana ja kilpailutekijänä. Englanninkielinen ylioppilastutkinto kohdistuisi, IB –tutkinnosta poiketen, turvaamaan sellaisten hakijoiden mahdollisuutta lukio-opintoihin, jotka muutoin eivät ohjautuisi lukiokoulutukseen puuteellisen suomen/ruotsin kielen vuoksi. 

Verkkoaivoriihessa hallitusohjelman kirjaus englanninkielisestä ylioppilastutkinnosta jakoi mielipiteitä. Se koettiin yhtäältä myönteisenä asiana, joka olisi keino lisätä Suomen veto- ja pitovoimaa. Toisaalta osa vastaajista kaipasi lisää näkemystä siitä, miksi englanninkielinen IB-lukiokoulutus ei vastaisi tähän tarpeeseen. Uhkana nähtiin myös suomen kielen aseman rapautuminen ja eliittilinjojen syntyminen lukiokoulutukseen. Myös resurssikysymykset nousivat esiin niin oppimateriaalien ja ylioppilaskirjoitusten kustannusten kuin opettajien kielitaidon osalta.  

4.1  4.1 Keskeiset ehdotukset

4.2  4.2 Pääasialliset vaikutukset

5.1  5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2  5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Lukiotasoinen koulutus muissa pohjoismaissa 

Ruotsissa lukiokoulutus (gymnasieutbildning) tarkoittaa peruskoulun jälkeistä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Lukiokoulussa on 18 kansallista koulutusohjelmaa, jotka sisältävät kahdeksan kaikille yhteistä ainetta sekä vapaavalintaisia aineita. Koulutusohjelmista kuusi on yleissivistäviä, erityisesti korkea-asteen opintoihin valmistavia ja kaksitoista ammatillisesti suuntautuneita. Lisäksi valittavana on useita erityisiä koulutusohjelmia. Kaikki lukioasteen koulutusohjelmat ovat kolmivuotisia. Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista ylioppilastutkintoa. Opiskelijat saavat lukion päätteeksi päättötodistuksen. Päättötodistus on yhteenveto lukioaikana suoritetuista kursseista ja niiden arvosanoista.  

Tanskassa ylioppilastutkintoon johtava yleissivistävä koulutus valmistaa korkea-asteen opintoihin. Tutkintoihin johtavia koulutusohjelmia on neljä: valmistava, yleissivistävä, kaupallinen ja teknillinen ohjelma. Koulutusohjelmat ovat, valmistavaa ohjelmaa lukuun ottamatta, kolmivuotisia ja koostuvat perusopinnoista ja suuntautumisopinnoista. Loppukokeet muodostuvat kahdesta osasta: koulukohtaisesta ja kansallisesta loppukokeesta. Opiskelijan täytyy suorittaa yhteensä 10 kirjallista ja suullista koetta lukio-opintojen aikana. Näistä kolme voidaan suorittaa 1—2 vuoden aikana. Kokeet voivat olla kirjallisia, suullisia tai luonteeltaan tapaus- tai projektityyppisiä. Lisäksi kolmannen vuoden jälkeen kaikki opiskelijat tekevät yhteisen äidinkielen kokeen sekä kokeet valituissa oppiaineissa. Ministeriö päättää, mitkä oppiaineet muodostavat kirjallisen kansallisen loppukokeen. Loppukokeiden arvosana muodostuu lukion arvosanojen ja loppukokeiden keskiarvosta. Lopullinen arvosana vaikuttaa korkeakouluhakuun. 

Norjassa toisen asteen opinnoissa on sekä korkea-asteen opintoihin että ammattiin valmistavia opinto-ohjelmia. Korkea-asteen koulutukseen valmistava koulutus on teoriapainotteista ja antaa yleisen korkeakoulukelpoisuuden. Koulutus kestää kolme vuotta. Tarjolla on kolmenlaisia suuntautumisvaihtoehtoja: yleinen painotus, musiikin, tanssin ja draaman painotus sekä urheilun ja liikunnan painotus. Päättötodistuksen arvosana muodostuu kahdentyyppisestä arvioinnista, kunkin oppiaineen yleisarvioinnista sekä loppukokeesta. Yleisarvosana perustuu koulutyön arviointiin ja siinä otetaan huomioon tuntiaktiivisuus, kotitehtävät, kokeet sekä erilaiset projekti- ja ryhmätyöt. Opiskelijat osallistuvat myös suulliseen kokeeseen. Suullisissa kokeissa opettaja toimii kuulustelijana ja tilaisuuteen nimetty ulkopuolinen arvioija antaa arvosanan. Arvosanan toinen osuus tulee loppukokeista. Julkiset tutkintolautakunnat toteuttavat loppukokeet. Kokeet ovat useimmiten kirjallisia. Kokeneista opettajista koostuva opettajaryhmä arvioi suoritukset. Norjan kielen kirjallinen loppukoe on pakollinen yleisen linjan opiskelijoille. Musiikin, tanssin ja draaman sekä urheilun ja liikunnan linjan opiskelijat suorittavat pakollisen kirjallisen kokeen pääaineestaan. Pakollisen kokeen lisäksi opiskelijat osallistuvat ainakin kahden muun oppiaineen kokeeseen. 

Oppimisen tuki  

Ruotsissa koululainsäädäntö Skollag 2010:800. https://www.riksdagen.se/sv/dokument-och-lagar/dokument/svensk-forfattningssamling/skollag-2010800_sfs-2010-800/#K1 koskee sekä perusopetusta sekä lukiokoulutusta, johon Ruotsissa kuuluvat sekä Suomen lukio- että ammatillista koulutusta vastaavat koulutukset. Näissä kaikissa koulutusmuodoissa on yhtäläiset tukimuodot: mukautukset (extra anpassningar) ja erityinen tuki (special stöd). Ruotsissa opiskelijan on oikeus saada mukautuksia (extra anpassningar), joka on matalan kynnyksen tuen muoto, jotta opiskelija voi saavuttaa oppimistavoitteet. Mukautukset voivat liittyä aikataulutukseen, opettajan antamiin selkeisiin ohjeisiin, työnteon käynnistämisen tukeen, läksytukeen tai siihen, että opettaja selittää opetettavan aineen yksilöllisellä tavalla. Mukautuksia voi saada joko tiettyyn aineeseen tai kaikkiin opetettaviin aineisiin. Opettaja päättää annettavista mukautuksista. Jos opiskelija tarvitsee vahvempaa tukea osaamistavoitteiden saavuttamiseen, hänellä on oikeus saada erityistä tukea (särskilt stöd). Erityisen tuen tarve kartoitetaan yhdessä erityisopettajan, kuraattorin ja/tai terveydenhoitajan kanssa ja erityisestä tuesta päättää rehtori. Diagnoosia ei tarvita, vaan tuen tarve arvioidaan sen mukaan, millaiset valmiudet opiskelijalla on saavuttaa tavoitteet. Oppijalle tehdään tukisuunnitelma (åtgärdsprogram), jossa kuvataan ne tukitoimet, joihin opiskelijalla on oikeus. Ruotsissa toimii myös resurssikouluja, jotka tarjoavat lisäresursseja opiskelijoille, jotka tarvitsevat vahvaa tukea esimerkiksi autismin kirjon takia.  

Myös Norjassa laki koskee kaikkia kouluasteita Act relating to Primary and Secondary Education and Training. https://lovdata.no/dokument/NLE/lov/1998-07-17-61 . Opiskelijalla, jolle tavanomainen opetus ei riitä, on oikeus erityisopetukseen. Ennen erityisopetuspäätöstä tulee kokeilla matalan kynnyksen tukea, ja jos se ei riitä, asiantuntija arvioi erityisopetuksen tarpeen. Erityisopetus suunnitellaan yhteistyössä oppijan ja hänen vanhempiensa kanssa. Opiskelijalle tehdään yksilöllinen suunnitelma, jossa kuvataan koulutuksen tavoitteet ja sisällöt. Koulun tai oppilaitoksen tulee laatia kerran vuodessa kirjallinen yhteenveto opiskelijan saamasta koulutuksesta ja arvio opiskelijan kehittymisestä. Jokaisen kunnan ja maakunnan tulee järjestää opetus- ja psykologista neuvontaa. Palvelu tukee koulutuksen järjestäjää organisaation kehittämisessä parantamaan erityisopetusta tarvitsevien opiskelijoiden sopeutumista. Kasvatus- ja psykologinen neuvonta vastaa myös siitä, että asiantuntija-arviot laaditaan lain edellyttämällä tavalla.  

Tanskassa on erillinen lukiokoulutusta koskeva laki Ministry of Children and Education, Denmark, 2019 LBK nro 957, 17.9.2019. , jonka erityisopetusta koskeva pykälä 64 a § on sanamuodoltaan samanlainen kuin ammatillista koulutusta koskevassa laissa. Laissa todetaan, että kouluilla on velvollisuus tarjota erityistä tukea niille opiskelijoille, joilla on tuen tarvetta. Esimerkiksi tulisi käyttää erilaisia opetusmenetelmiä, jotka huomioisivat opiskelijoiden erilaiset oppimisedellytykset. Tanskan koulutusjärjestelmään kuuluu myös erityispedagoginen tuki (Special Education Support – SPS), jonka tarkoituksena on tukea tukea tarvitsevia opiskelijoita suorittamaan koulutuksensa loppuun. Tanskan lainsäädännössä on lueteltu tukimuodot yksityiskohtaisesti (64 a §): 1) apuvälineet, 2) henkilökohtainen apu, 3) tukitunnit, 4) erityiset opetusmateriaalit, 5) viittomakieli ja kirjallinen tulkkaus.  

Islannin toista astetta koskevan lain mukaan Upper Secondary Education Act 2008 No 92 12 June, 34§ https://www.government.is/media/menntamalaraduneyti-media/media/law-and-regulations/Upper-Secondary-Education-Act-No.-92-2008.pdf" 2008 nr. 92 12. júní/ Lög um framhaldsskóla (government.is). erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille on annettava asianmukaista opetusta ja erityispedagogista tukea. Opetus on järjestettävä lähtökohtaisesti yhdessä muiden kanssa. Oppilaitosten tulee opetussuunnitelmissaan kuvata, miten oppimisvaikeudet seulotaan ja diagnosoidaan sekä miten seuranta- ja tukitoimet järjestetään.  

Taito- ja taideaineiden arvioinnin vertailua eri tutkinnoissa 

Kansainväliset ja kansalliset tutkinnot toisen asteen yleissivistävää lukiokoulutusta vastaavissa koulutuksissa (ISCED 3, 34 General upper secondary education) poikkeavat rakenteiltaan, sisällöiltään ja toteutukseltaan varsin paljon toisistaan ja myös suomalaisesta ylioppilastutkinnosta. Useissa tutkinnoissa tutkintoaineiden arvosanat määräytyvät sekä oppilaitoksen antamasta arvioinnista ja ulkopuolisesta arvioinnista. Molemmilla on yleensä omat painokertoimensa kuten myös eri koeosioillakin lopullisen arvosanan määräytymisessä. Näin niiden vertailu suomalaisen ylioppilastutkintoon, jossa Ylioppilastutkintolautakunta arvostelee lopullisesti kaikki koesuoritukset, on haastavaa. 

Suomessa useimmat koulutuksen järjestäjät, joilla on lupa järjestää ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:ssä tarkoitettua International Baccalaureate (IB) -tutkintoon johtavaa koulutusta, eivät tarjoa mahdollisuutta suorittaa taideaineiden tutkintokokeita (The Diploma Programme).  

Musiikki  

IB –tutkinnossa on musiikin osalta tarjolla kaksi tasoa: korkea taso (higher level HL) ja perustaso (standard level SL). Tavoitteet ja sisällöt pyrkivät yhdistämään musiikin teoreettisia ja käytännöllisiä osia toisiinsa. Siinä huomioidaan myös opiskelijan sitoutuminen monipuolisiin musiikkimateriaaleihin sekä musiikin kuunteluun että esittämiseen. Musiikki draaman, liikkeen, viihteen, sosiokulttuurisen ja poliittisen ilmaisun välineenä huomioidaan osana musiikin opintoja. Opinnot sisältävät myös musiikkiteknologian tarkastelua elektronisella ja digitaalisella aikakaudella. Tavoitteena on viestittää ja esittää musiikkia tutkijoina, tekijöinä ja esittäjinä.  

Arviointikokonaisuus muodostuu sekä koulunarvioinnista että ulkoisesta (IBO vastaa) arvioinnista. Arvioinnissa otetaan huomioon musiikin esittäminen, kaksiosainen oppimispäiväkirja (kirjallinen osuus ja käytännön harjoitukset musiikin luovaan tuottamiseen) sekä kirjallinen tuotos. Lisäksi musiikin laajemman oppimäärän (HL) opiskelijat suorittavat yhteistyöprojektin multimediaesityksenä, jossa on dokumentoitu toteutettua projektia. Se sisältää projektisuunnitelman, kuvauksen prosessista ja arvioinnista sekä itse tuotoksen tai valikoituja osia siitä.  

European Baccalaureate (EB) -tutkinnossa musiikin arvosana muodostuu osista A ja B, joissa on sekä koulun arvioimat että EB –organisaation arvioimat osuudet. Arvosanan määräytymisessä käytetään erilaisia painoarvoja. Osa A koostuu esitys - ja sävellysosista (yhteensä 30 %), joissa kokelas voi keskittyä omaan erikoisalaansa sekä pakollisista pienimuotoisista tutkimushankkeista (10 %). B-osa sisältää kuuntelu- ja reagointitehtäviä (30 %) ja oppimispäiväkirjan (30 %). B-osan portfoliossa opiskelija osoittaa kehittymisensä opintojen A-osan aikana. Oppimispäiväkirjan tarkoituksena on myös esittää näyttöjä opiskelijan musiikin osaamisen monipuolisuudesta ja laadusta kaikilla kolmella musiikin harjoittelun ydinalueella sekä niiden edistymisestä kahden vuoden musiikkikurssien aikana. Arviointiasteikko on seitsemän portainen.  

Irlannissa lukion musiikin päättöarviointi- ja suoritustasoja on kaksi; korkea taso (higher level H) ja tavallinen taso (ordinary level O). Musiikin päättökoe koostuu neljästä osasta, jotka ovat kuuntelu -, ymmärtämis-, käytännön osaamisen - ja vapaavalintainen osa. Jokaisen osuuden painoarvo on 25 prosenttia ja 100 pistettä loppuarvosanasta ja maksimimäärä on 400 pistettä. Kuuntelun osuudessa on kuusi kysymystä ja jokaisella kysymyksellä on erilainen painoarvo tuottaen yhteensä 25 prosenttia koko musiikin arvosanasta ja maksimissaan siitä voi saada yhteensä 100 pistettä. Kuuntelun osuus jakautuu melodian ymmärtämiseen (10 % ja 40 pistettä) ja harmonian tajuun (15 % ja 60 pistettä). Käytännön osuudessa opiskelija voi korkeimmalla H-tasolla soittaa kuusi musiikkiesitystä valitsemallaan musiikki-instrumentilla tai tavallisella tasolla suorittava opiskelija neljä kappaletta jollakin soittimella/laulamalla ja jollakin toisella soittimella toiset neljä kappaletta tai yhdellä soittimella/laululla ja musiikkiteknologian avulla neljä kappaletta. Käytännön kokeen voi suorittaa myös toisen opiskelijan kanssa. Kirjallisen kokeen kuunteluosuus sisältää näytteitä barokki-, modernin-, nykypäivän-, romanttisen- ja irlantilaisen musiikin kappaleista sekä lyhyestä esseestä. 

Kuvataide  

IB –tutkinnon kuvataiteen (Visual Arts) suorituksen voi tehdä kahdella tasolla: standarditasolla (SL) ja korkealla tasolla (HL). Standardiopintojen (SL) vähimmäistuntimäärä on 150 tuntia ja korkean tason (HL) opintojen 240 tuntia. Opiskelijoiden tuotoksia arvioidaan sekä oppilaitostasolla että ulkoisella arvioinnilla. Ensimmäisessä tehtäväosiossa opiskelija analysoi ja vertailee eri kulttuurikonteksteista peräisin olevia taideteoksia. SL-tasolla suorittava opiskelija arvioi vähintään kahden taiteilijan kolmea eri taideteosta ja laatii siitä 10-15 sivun mittaisen arvioinnin. HL-tason opiskelija edellisen lisäksi pohtii, missä määrin jokin tarkastelluista taiteista/taiteilijoista on vaikuttanut heidän omaan työhönsä ja työskentelyynsä 3-5 sivun verran. Portfolioon opiskelijat kokoavat huolellisesti valitsemiaan aineistoja, jotka osoittavat heidän kokeilujaan ja tutkimuksiaan, kehittelyjään kuvataiteen kaksivuotisen kurssin aikana. SL-opintojen portfolion mitta on 9-18 sivua pitkä ja sisältää vähintään kahden taidelajin kokeiluja. HL-tason opinnoissa opiskelija laatii 13-25 sivun mittaisen portfolion, jossa esitellään vähintään kolmella taiteen tekotavalla toteutettua teosta. Opiskelija tekee näyttelyn omista teoksistaan. Valittujen teosten tulisi olla osoituksia opiskelijan teknisestä taidokkuudesta kuvataiteen kurssin aikana sekä hänen ymmärryksestään materiaalien, ideoiden ja käytäntöjen tarkoituksenmukaisesta käytöstä visuaalisessa viestinnässä. SL-tason opiskelija kokoaa näyttelyynsä vähintään 4-7 tuotosta ja laatii siitä enintään 400 sanan kuratointiperustelun (tai kuratointilausunnon). HL-tason opiskelija laittaa esille 8-11 tuotosta ja laatii siitä enintään 700 sanan kuratointiperustelun (tai kuratointilausunnon). 

EB –tutkinnon kuvataiteen (the subject Art) loppututkinto koostuu kahdesta osasta: valmisteluvaiheesta toukokuussa ja loppukokeesta kesäkuussa. Joka vuosi määritellään eri vuositeema kuvataiteen alueelta. Valmisteluvaiheen kesto on 4 x 45 minuuttia ja opiskelija valitsee toteutustavan, jonka on mahduttava enintään kolmelle 50 x 70 senttimetrin kokoiselle arkille. Opiskelijan on esiteltävä myös luonnoksia teemasta aikaisemmista opinnoista ja miten hän on teemaa kehitellyt. Jokainen esitettävä osa työn kokonaisuudesta on leimattava koulun leimalla. Valmisteluvaihe tehdään opettajan valvonnassa. Kuvien digitaalinen muuntelu on tallennettava opettajan antamalle muistitikulle ja kaikki tuotokset tulostetaan. Loppututkinto koostuu viiden tunnin mittaisesta jaksosta, jolloin opiskelija tekee lopputyön 2D, 3D tai monimediateoksena. Opiskelijan 3D-työ säilytetään oppilaitoksen tiloissa ja siitä otetaan useita valokuvia, jotka sitten lähetetään ulkoiseen arviointiin. Lopputyöstä tehtävä kirjallinen essee ei saa ylittää kahta A4 sivua. Arvioinnissa valmistelutyön osuus on 40 %, lopputyön osuus 50 % ja kirjallinen osuus 10 %. 

Liikunta 

Irlannissa liikunnan lukion päättöarviointi muodostuu kolmesta osiosta: käytännön testistä (PA assessment), joka on 20 prosenttia arvosanasta, suoritustestistä (Performance assessment), joka on 30 prosenttia arvosanasta ja kirjallisesta lopputyöstä (Paper exam), joka on 50 prosenttia loppuarvosanasta. PA-projektissa opiskelija valitsee ensin roolin (suorittaja tai valmentaja/koreografi) ja laatii kehittämissuunnitelman, jonka mukaan hän etenee. Lopuksi opiskelijan projekti arvioidaan. Valittavia suoritusympäristöjä on kuusi, joista opiskelija valitsee yhden. Suoritusympäristöt ovat taiteellisuus/esteettisyys, seikkailu (esim. suunnistus tai melonta), vesipelit, yleisurheilu tai kuntosali- tai fitness. Opiskelija valitsee, missä ympäristössä hän suorituksensa tekee. Eri ympäristöille on erilaisia liikuntalajeja ja -kriteereitä. Kirjallinen koe jakautuu kolmeen osaan ja sen kokonaispistemäärä on 250 pistettä. Lyhytkysymysten tai monivalintakysymysten maksimipistemäärä on 80 pistettä (12 kysymystä, joista 10 vastataan). Tapaustutkimus, joka on pakollinen, voi tuottaa enintään 50 pistettä ja pitkät esseevastaukset voivat tuottaa enintään 120 pistettä. Kokeeseen on varattu aikaa yhteensä 150 minuuttia ja se toteutetaan yhden päivän aikana. 

Skotlannin Advanced Higher Physical Education –opintojakso arvioidaan kahdessa osassa: kirjallinen tuotos 70 pistettä ja suoritustesti 30 pistettä. Kirjallinen tuotos voi olla pituudeltaan 4 000-5 000 sanaa ja 10 prosenttia maksimipituuden ylittävä sanamäärä heikentää suoritusta. Kirjallisessa osiossa on neljä vaihetta: hanke-ehdotusvaihe, tutkimusosuus, henkilökohtaisen kehittämissuunnitelman (PDP) toimeenpanon vaihe ja PDP:n jälkeinen analyysi ja arviointivaihe. Suoritusvaihe tehdään Skotlannin arviointiviraston ohjeiden mukaan. Opettajat arvioivat arviointikaavakkeen kautta suoritusta. Arviointi tehdään asteikolla A-D ja arviointikriteerit on määritelty arvosanoille A ja C. 

Englanninkielinen lukio-opetus muissa pohjoismaissa 

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa lukiotasoinen opetus järjestetään lähtökohtaisesti kansalliskielellä. Englanninkielistä lukiotason opetusta tarjotaan lähtökohtaisesti International Baccalaureate (IB) –tutkinnossa. Ruotsissa IB -opetusta tarjotaan 29 oppilaitoksessa. Tanskassa englanninkielinen opetus toteutuu myös (IB) –tutkinnon mukaisesti. Varsinaisia IB –opintoja edeltää englanninkielinen pre –IB opintovuosi, kuten Ruotsissa. Muutoin lukiotasoinen opetus järjestetään tanskan kielellä. Ministeriö voi kuitenkin hyväksyä opetuskieleksi englannin, saksan tai ranskan. Kööpenhaminassa toimivat sekä ranskankielinen että saksankielinen lukio. Lisäksi jotkut lukiot tarjoavat myös yksittäisten aineiden opetusta englanniksi. Samoin Norjassa englanninkielinen opetus toteutuu IB –opetuksena. IB –tutkintoon johtava opetus ei kuitenkaan ole Norjassa osa julkista koulujärjestelmää. 

7.1  7.1 Lukiolaki

9 §.Tilauskoulutus . Voimassa olevan 9 §:n 1 momentissa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä International Baccalaureate -tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäjä saa järjestää tilauskoulutusta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättävän, että koulutuksen järjestäjä ei saa järjestää tilauskoulutusta, jos tilaajan tarkoituksena on vain välittää opiskelijoita tutkinto-opiskelijoiksi ilman tarkoitusta rahoittaa koulutus. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättävän, että koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että tilauskoulutusta koskevassa sopimuksessa on määritelty tilauskoulutukseen osallistuvan oikeudet ja velvollisuudet, ja että tilauskoulutukseen osallistuvat tuntevat ne.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset koulutuksen järjestäjän velvollisuuksista tilauskoulutussopimuksia solmittaessa. Myös koulutuksen järjestäjän velvollisuuksia tiedottaa tilauskoulutukseen osallistuvia opiskelijoita heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan korostettaisiin. Lisäysten tarkoituksena on selventää voimassa olevaa sääntelyä. Täsmennyksillä pyritään puuttumaan tilauskoulutuksessa havaittuihin epäkohtiin muun muassa tilauskoulutussopimusten sisällössä ja opiskelijoiden tietoisuudessa omasta asemastaan. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että koulutuksen järjestäjän ei saisi järjestää tilauskoulutusta, jos tilaajan tarkoituksena on ainoastaan välittää opiskelijoita koulutuksen järjestäjän opiskelijoiksi. Pykälän 1 momentissa on säädetty, että koulutuksen tilaajana voi toimia toinen valtio, kansainvälinen järjestö taikka suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö. 

Esitys vastaa sisällöltään ammattikorkeakoululakiin ja yliopistolakiin tehtäviä muutoksia. 

Tilaajana ja rahoittajana voisi tyypillisesti olla Euroopan ulkopuolinen valtio, joka haluaa kouluttaa ryhmän kansalaisiaan suomalaisessa IB-lukiossa. Mahdollista olisi myös järjestää tilauskoulutusta kehitysavun tai muun kansainvälisen taloudellisen avun yhteydessä niin, että tilaajana olisi Suomen valtio, joku muu valtio taikka kansainvälinen järjestö. Lisäksi olisi mahdollista, että koulutuksen tilaisi missä tahansa kotipaikan omaava yksityinen yritys EU:n ulkopuoliselle henkilöstölleen. Tilauskoulutuksen tarkoituksena on näin ollen, että tilaaja on joko taho, jolla on intressi tilata osaajia omaan käyttöönsä, kuten yritys, joka kouluttaa työntekijöitään taikka julkinen taho tai järjestösektorin toimija, jolla on intressi yleisesti edistää ihmisten kouluttautumista. Tilauskoulutuksen määritelmään kuuluu myös se, että tilaaja rahoittaa koulutuksen. 

Eri koulutusmuodoissa tilauskoulutusta on järjestetty tavalla, jossa tilaajana toimii taho, jonka liiketoimintaa on nimenomaisesti opiskelijoiden välittäminen suomalaiseen koulutukseen ja mahdollisesti lisäksi siihen liittyvien palveluiden myyminen, kuten haku- ja maahantulojärjestelyissä avustaminen. Tällaiset tilaajat ovat myös perineet koulutuksen järjestäjälle maksamansa maksut täysimääräisesti tai merkittäviltä osin koulutukseen osallistuvilta opiskelijoilta. Tilauskoulutuksen ryhmät ovat koostuneet henkilöistä, joilla ei ole yhdistävää tekijää, kuten tilaajan palveluksessa toimimista.  

Lukiokoulutuksen järjestäjillä säilyisi edelleen mahdollisuus käyttää erilaisia koulutusagentteja ja -toimijoita koulutuksensa markkinoimiseen. Tällainen agentti ei kuitenkaan voi toimia koulutuksen tilaajana, vaan opiskelijan tulee joko hakeutua koulutukseen omaehtoisesti vapaan hakeutumisen kautta tai tilaajan tulee olla laissa kuvattu hyväksyttävä taho.  

Lain tärkeänä tavoitteena on opiskelijoiden varojen turvaaminen epäluotettavilta välikäsiltä. Huomioitavaa on myös, että vaikka tilaaja voi periä opiskelijoilta lainsäädäntönsä sallimia maksuja, tilaajan pitäisi pääsääntöisesti osallistua myös taloudellisin panostuksin opiskelijoiden kouluttamiseen. Tilaajan hyväksyttävä intressi ei voi yrityksen toimiessa tilaajana olla yleinen intressi, kuten työvoiman saaminen työvoimapula-aloille tai heikoista taloudellisista tai yhteiskunnallisista oloista tulevien henkilöiden aseman parantaminen, jos tilaaja perii koulutuksen järjestäjälle maksamansa maksut merkittäviltä osin takaisin opiskelijoilta. 

12 § . Opetussuunnitelma . Pykälässä säädetään opetussuunnitelman perusteista. Pykälän 2 momentissa säädetään koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta laatia opetussuunnitelma, jossa päätetään opetuksen, opintojen ohjauksen ja oppimisen tuen toteuttamisesta, opiskelijoille tarjottavista opintojaksoista ja niihin osallistumisen edellytyksenä olevista opintosuorituksista sekä opetuksen tarkemmista tavoitteista ja sisällöistä. Opetussuunnitelma hyväksytään erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuja lukiokoulutuksen oppimääriä varten sekä erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä, saamenkielistä ja tarvittaessa muulla kielellä annettavaa opetusta varten.  

2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökseen lisättäisiin englannin kielellä hyväksyttävä opetussuunnitelma. Tällöin opetussuunnitelma hyväksyttäisiin erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuja lukiokoulutuksen oppimääriä varten sekä erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä, englanninkielistä, saamenkielistä ja tarvittaessa muulla kielellä annettavaa opetusta varten.  

Ehdotetun säännöksen myötä opetussuunnitelman perusteet annettaisiin englannin kielellä ja koulutuksen järjestäjän tulisi hyväksyä opetussuunnitelma. Englanninkielinen lukion opetussuunnitelma vastaisi sisällöltään suomen- ja ruotsinkielisiä opetussuunnitelmia. 

20 § . Opiskelijaksi ottaminen . Voimassa olevan 20 §:n 1 momentin mukaan opiskelijaksi ottamisesta oppilaitokseen päättää koulutuksen järjestäjä. Opiskelija otetaan 2 momentin 1 kohdan mukaan suorittamaan joko nuorille tai aikuisille tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää sekä ylioppilastutkintoa tai 6 §:ssä tarkoitettua erityisen koulutustehtävän mukaista ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavaa kansainvälistä tutkintoa. Opiskelija voidaan ottaa 2 momentin 2 kohdan mukaisesti ottaa suorittamaan myös yhden tai useamman lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoja (aineopiskelija).  

Ehdotettu 20 §:n 1 momentti vastaisi voimassa olevaa käytäntöä siltä osin, että opiskelijaksi ottamisesta päättäisi jatkossakin koulutuksen järjestäjä. Säännöksen 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi rakenteeltaan ja sisällöltään siten, että opiskelija voitaisiin ottaa suorittamaan myös englanninkielistä lukion oppimäärää. Opiskelija voitaisiin ottaa suorittamaan ensimmäisen kohdan mukaista nuorille tai aikuisille tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää suomen, ruotsin tai englannin kielellä sekä ylioppilastutkintoa. Englanninkielinen lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto suoritettaisiin englannin kielellä, mutta osa opetuksesta voitaisiin antaa myös suomen tai ruotsin kielellä. Tilanteessa, jossa opiskelija muuttaisi Suomeen ja lukio-opintoja vastaavat ulkomaiset opinnot jäisivät kesken, voitaisiin opiskelijan aiemmat opinnot hyväksi lukea. Opiskelija voisi siten suorittaa lukion oppimäärän loppuun Suomessa.  

Opiskelija voitaisiin ehdotetun 2 momentin 2 kohdan mukaan ottaa suorittamaan myös nuorille tai aikuisille tarkoitettua 6 §:ssä tarkoitettua erityisen koulutustehtävän mukaista lukion oppimäärää sekä ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavaa kansainvälistä tutkintoa. Lainkohta vastaisi voimassa olevaa sääntelyä, mutta se siirrettäisiin voimassa olevan lain 1 kohdasta omaksi kohdakseen. Ehdotetun 3 kohdan mukaan opiskelija voitaisiin ottaa suorittamaan yhden tai useamman lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoja (aineopiskelija). 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säilytettäväksi voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaava säännös opiskelijan valitsematta jättämistä koskevasta menettelystä. Poiketen siitä, mitä hallintolain (434/2003) 7 luvussa säädetään, valitsematta jättämisestä voitaisiin ilmoittaa hakijalle kirjallisesti, jos opiskelijaksi ottamisessa käytetään 19 §:n 2 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia hakumenettelyitä. Koulutuksen järjestäjän tulisi kuitenkin antaa opiskelijaksi ottamista koskeva hallintopäätös, jos hakija sitä kirjallisesti tai suullisesti pyytää 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tässä momentissa tarkoitetun ilmoituksen opiskelijavalinnan tuloksesta. 

21 § . Opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Pykälässä säädetään opiskelijaksi ottamisen yleisistä edellytyksistä. Sen mukaan lain mukaiseen koulutukseen voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän taikka sellaisen ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden lukiokoulutusta vastaaviin opintoihin. Opiskelijaksi voidaan painavasta syystä ottaa myös henkilö, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo muutoin olevan riittävät edellytykset opinnoista suoriutumiseen. Poiketen siitä, mitä hallintolain 45 §:n 2 momentissa säädetään, opiskelijaksi ottamista koskeva päätös tulee tällöin perustella.  

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen siirrettäisiin opiskelijaksi ottamisen perusteista lukiokoulutuksessa annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen 6 §:n 2 momentin säännös opetuskielen hallinnasta. Kyseisen asetuksen 6 §:n 2 momentin mukaan hakijaa ei voida ottaa harkinnanvaraisessa haussa lukion opiskelijaksi, jos hänellä ei ole riittävää valmiutta hakukohteen opetuskielen suulliseen ja kirjalliseen käyttämiseen ja ymmärtämiseen.  

Ehdotetun säännöksen mukaisesti hakijaa ei voitaisi ottaa opiskelijaksi, jos hänellä ei olisi riittäviä valmiuksia hakukohteen opetuskielen suulliseen ja kirjalliseen käyttämiseen ja ymmärtämiseen. Ehdotettu säännös olisi lisäedellytys oppilaaksi ottamiselle. Hakijan tulisi täten täyttää ensin muut 1 momentissa tarkoitetut edellytykset. Edellytys koskisi kaikkia hakijoita siitä riippumatta, minkä kieliseen koulutukseen hakija hakee opiskelijaksi.  

Ehdotetun säännöksen myötä koulutuksenjärjestäjän tulisi jättää valitsematta hakija opiskelijaksi, jos hakijan kielitaito tai muut edellytykset suoriutua lukiokoulutuksesta oppimäärän opetuskielellä eivät olisi riittävät. Opiskelijalta ei voitaisi edellyttää opetuskielen täydellistä hallintaa. Opiskelijalla tulisi kuitenkin olla sellainen opetuskielen taito, että tämä koulutuksenjärjestäjän arvion mukaan selviäisi opinnoista lukion oppimäärän opetuskielellä.  

21 a § . Lisäedellytykset englanninkieliseen lukiokoulutukseen . Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä lisäedellytyksistä, joiden täyttyessä hakija voitaisiin valita opiskelijaksi englanninkieliseen lukiokoulutukseen.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että englanninkielisen lukion oppimäärän opiskelijaksi voidaan ottaa henkilö, jolla on Suomessa suoritetun lukiokoulutusta edeltävän koulutuksen kestosta tai Suomessa asumisen kestosta johtuvasta syystä puutteellinen kielitaito suoriutua lukiokoulutuksesta suomeksi tai ruotsiksi. Momentti ilmaisisi lähtökohdan, jonka mukaan lukiokoulutukseen hakevien tulisi ensisijaisesti pyrkiä suorittamaan lukiokoulutus suomen tai ruotsin kielellä. Hakija, jota ei Suomessa suoritetun lukiokoulutusta edeltävän koulutuksen kestosta tai Suomessa asumisen kestosta aiheutuvan puutteellisen kielitaidon vuoksi voitaisi ottaa opiskelijaksi suomen- tai ruotsinkieliseen lukiokoulutukseen, voitaisiin ottaa opiskelijaksi englanninkieliseen lukiokoulutukseen. Koulutuksen järjestäjän tulisi opiskelijaksi ottamisesta päätettäessä arvioida, täyttääkö hakija säännöksen edellytykset opiskelijaksi ottamiselle. Puutteellisella kielitaidolla tarkoitettaisiin sellaista kielitaidon riittämättömyyttä, joka ei mahdollista opiskelua suomen tai ruotsin kielellä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kriteeristä, jonka täyttyessä henkilöllä voitaisiin katsoa olevan puutteellinen kielitaito suoriutua nuorille tarkoitetusta lukiokoulutuksen oppimäärästä suomen tai ruotsin kielellä. Henkilöllä voitaisiin katsoa olevan puutteellinen kielitaito suoriutua nuorille tarkoitetusta lukiokoulutusten oppimäärästä suomen tai ruotsin kielellä, jos henkilö olisi suorittanut perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitettuja perusopetuksen opintoja enintään kolmen vuoden ajan. Kriteeri täyttyisi tällöin myös esimerkiksi tilanteessa, jossa opiskelija olisi suorittanut sellaisen ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden lukiokoulutusta vastaaviin opintoihin. 

Lähtökohdan kielitaidon arvioimisessa nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa muodostaisi täten opiskelijan aikaisempi koulutuspolku. Vaikka uuden kielen oppiminen on yksilöllistä, keskimääräisesti lukio-opintoihin edellytettävän kielitaidon on arvioitu edellyttävän keskimäärin noin kolmen vuoden pituisia perusopetuksen opintoja. Perusopetuksen oppimäärän opintojen on katsottava lähtökohtaisesti tuottavan riittävän kielitaidon lukio-opintojen aloittamiseen. Lain tarkoittama merkitsevä haaste voisi syntyä, jos henkilöllä ei olisi ollut aikaisempaa suomen tai ruotsin kielen taustaa ja hän olisi aloittanut perusopetuksen opinnot vasta perusopetuksen yläluokilla. Tällöin opinnot eivät olisi tuottaneet hänelle lukio-opintojen aloittamiseen edellytettävää valmiutta oppilaitoksen opetuskielen suulliseen ja kirjalliseen käyttämiseen ja ymmärtämiseen. Sama tilanne voisi osin koskea myös Suomeen palaavaa henkilöä, vaikka hänen kotikielensä olisi osin tai kokonaan suomi tai ruotsi, mutta hänen aikaisempaan koulu-uraansa ei sisältyisi kotikielensä mukaisia opintoja, eikä hänen lukio-opintoihinsa edellytettävä kielitaitonsa olisi säädetyn mukaisesti riittävä.  

Otettaessa opiskelijoita nuorille tarkoitettuun lukiokoulutuksen oppimäärään keskeisenä tekijänä kansallisen opetuskielen (suomi tai ruotsi) hallinnan arvioinnissa olisi henkilön aikaisempi koulutusura. Jos henkilö olisi suorittanut suomen tai ruotsin kielen ja kirjallisuuden perusopetuksen oppimäärän, hänen katsottaisiin omaavan lukio-opintojen edellyttävän riittävän suomen tai ruotsin kielen kielitaidon. Koulunkäyntiin suomeksi tai ruotsiksi luettavasta ajasta ei vähennettäisi loma-aikoja, vaikka opiskelija olisi viettänyt ne muualla kuin Suomessa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kriteeristä, jonka täyttyessä henkilöllä voitaisiin katsoa olevan puutteellinen kielitaito suoriutua aikuisille tarkoitetusta lukiokoulutuksen oppimäärästä suomen tai ruotsin kielellä. Henkilöllä voitaisiin katsoa olevan puutteellinen kielitaito suoriutua aikuisille tarkoitetusta lukiokoulutuksen oppimäärästä suomen tai ruotsin kielellä, jos henkilö olisi asunut Suomessa enintään kolmen vuoden ajan ennen lukiokoulutukseen hakeutumista. Asumisena huomioitaisiin myös muina kuin hakijan koulutukseen hakeutumista välittömästi edeltäneinä vuosina tapahtunut asuminen.  

Hakija voisi esittää esimerkiksi Digi- ja väestötietoviraston todistuksen tai asiakirjan, josta ilmenisi aika, jonka hakija olisi asunut Suomessa. Aikaa voitaisiin arvioida voimassa olevan asuinpaikan lisäksi entisten osoitteiden avulla. Mikäli hakija olisi asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan ennen lukiokoulutukseen hakeutumista, voitaisiin hänellä katsoa olevan riittävä kielitaito suoriutua aikuisille tarkoitetusta lukiokoulutuksen oppimäärästä suomen tai ruotsin kielellä. 

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi oleskeluluvan perustetta koskevasta edellytyksestä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden tai Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevalta lukiokoulutukseen otettavalta hakijalta edellytettäisiin, että henkilö oleskelee Suomessa muun kuin opiskelun perusteella. 

Mikäli edellä kuvattu pelkästään kouluttautumisperusteinen hakeutuminen englanninkieliseen lukio-opetukseen mahdollistettaisiin, olisivat mainitut kouluttautumisperusteiset hakijat yhdenvertaisessa asemassa sen jälkeen myös varsinaisessa opiskelijavalinnassa. Perustuslaissa tarkoitettujen sivistyksellisten oikeuksien turvaaminen ei kuitenkaan tarkoita sivistyksellisten oikeuksien ulottamista koskemaan kaikkia maailman kansalaisia. Hakukelpoisuuden mahdollistaminen kouluttautumistarkoituksessa hakeville, heikentäisi myös nyt säädettäväksi esitetyn kohderyhmän sivistyksellisiä oikeuksien toteutumista käytännössä, koska kaikkia hakukelpoisia tulee kohdella yhdenvertaisesti opiskelijaksi ottamisessa. Pelkästään kouluttautumistarkoituksessa hakevat voisivat sivuuttaa maassa muutoin kuin kouluttautumistarkoituksessa asuvia. 

Säädettävä englanninkielinen opetus edellyttäisi sen järjestämisoikeudesta määräämistä lukiokoulutuksen järjestämisluvassa. Luvan myöntämisen keskeinen myöntämisperuste olisi kyseisen koulutuksen tarve. 

Mikäli edellä tarkoitetut kouluttautumisperusteiset hakijat olisivat hakukelpoisia, hakijamäärien merkittävällä lisäyksellä voisi olla merkitystä jossain määrin myös luvan myöntämisperusteena olevaan koulutustarpeen arviointiin. Tähän saakka lukiokoulutuksen koulutustarpeen arvioinnissa on otettu huomioon vain maassa asuvan väestön koulutustarpeet. Kyseinen koulutustarpeen kasvu voisi kuitenkin luoda osaltaan painetta lupien lisäämiseen ja lupiin sisältyviin opiskelijamäärien kasvattamiseen. Opiskelijamäärien kasvulla sinänsä olisi etenkin pidemmällä aikavälillä merkittäviä kustannusvaikutuksia. 

Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueen kansalaiset voisivat esittää hakuvaiheen aikana kansalaisuuden osoittavan henkilöllisyystodistuksen, jotta näiden hakijoiden ei tarvitsisi osoittaa oleskelun perustetta koskevaa todistusta.  

Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevat hakijat voitaisiin tarvittaessa hyväksyä lukiokoulutukseen ehdollisesti. Lopullinen opiskelijaksi ottamisen päätös voitaisiin tehdä sitten, kun henkilöt olisivat esittäneet oleskelulupaa koskevan todistuksen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö hakisi oleskelulupaa perhesiteen perusteella, voisi tämä hakea englanninkieliseen lukiokoulutukseen jo ennen oleskeluluvan myöntämistä. Tällöin hakija voitaisiin hyväksyä ehdollisesti englanninkieliseen lukiokoulutukseen, ja ehdollinen opiskelijaksi ottamisen päätös astuisi voimaan, kun henkilö olisi esittänyt oleskelulupansa. 

Tilanteessa, jossa lopullista oleskelulupaa ei myönnettäisi tai hakija ei sitä esittäisi, tulisi tehdä opiskeluoikeuden raukeamista koskeva päätös. Päätös olisi muutoksenhakukelpoinen ja hakija voisi vaatia päätökseen oikaisua siten kuin 49 §:ssä säädetään. 

Säännöksen 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi erityisen painavasta syystä, jolla säännöksen 2 tai 3 momentin kriteeristä olisi mahdollista poiketa.  

22 § . Opiskelijaksi ottamisen perusteet . Pykälässä säädetään opiskelijaksi ottamisen perusteista. Säännöksessä määriteltäisiin opiskelijaksi ottamista koskevat perusperiaatteet eli se, miten opiskelijaksi ottamisen valintakriteerit muodostettaisiin ja kelpoisista hakijoista valittaisiin opiskelijoiksi otettavat hakijat. 3 momentissa säädetään opiskelijaksi ottamisen perusteista otettaessa opiskelijoita suorittamaan 6 §:ssä tarkoitettua erityisen koulutustehtävän mukaista ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavaa kansainvälistä tutkintoa ja siihen valmistavia opintoja, ellei 2 momentissa tarkoitetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa toisin säädetä.  

Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että koulutuksenjärjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisen perusteista ottaessaan opiskelijoita englanninkielisen lukion oppimäärän opiskelijoiksi, jollei 2 momentin nojalla annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa toisin säädettäisi. Säännös antaisi koulutuksen järjestäjälle laajan toimivallan päättää opiskelijaksi ottamisen kriteereistä englanninkieliseen lukiokoulutukseen siltä osin kuin niistä ei olisi opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa toisin säädetty. Asetuksella olisi tarkoitus säätää valintaperusteista tarkemmin. Tilanteessa, jossa hakijoita olisi enemmän kuin opiskelijoita voidaan ottaa opiskelijoiksi, tulisi koulutuksen järjestäjän pitäytyä sellaiseen valintamenettelyyn, joka täyttää lain 22 §:n vaateen opiskelijaksi ottamisessa sovellettavista yhdenvertaisista valintaperusteista. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että hakijajoukko olisi kyettävä asettamaan paremmuusjärjestykseen. Jos hakijoita olisi vaikea asettaa aikaisempien opintojen ja todistusten perusteella luotettavissa määrin vertailuasemaan, tulisi koulutuksen järjestäjän tutkia hakijoiden lukio-opinnoissa tarvittavaa ydinosaamista.  

3 momenttia ehdotetaan myös selkiytettäväksi pykälän 2 momenttiin nähden siten, että 3 momenttiin ehdotetaan alkuun lisättäväksi sana ”kuitenkin”. Tämä osoittaisi, että 3 momentissa määriteltyjen koulutusten valintakriteerit olisivat poikkeavat 2 momentissa säädettyihin opiskelijaksi ottamisen perusteisiin nähden. 

28 § . Oikeus oppimisen tukeen . Voimassa olevan 28 §:n 1 momentin mukaan opiskelijalla, jolla on kielellisten erityisvaikeuksien tai muiden oppimisvaikeuksien vuoksi vaikeuksia suoriutua opinnoistaan, on oikeus saada erityisopetusta ja muuta oppimisen tukea yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Tukitoimet toteutetaan opetushenkilöstön yhteistyönä. Voimassa olevan pykälän otsikko on ”Oppimisen tuki”. Otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi selkeämmäksi käyttämällä voimassa olevan ilmaisun sijaan ilmaisua oikeus oppimisen tukeen. 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi rakenteeltaan ja sisällöltään. Ehdotuksen mukaan opiskelijalla olisi oikeus oppimisen tukeen tässä laissa tarkoitettujen opintojen aikana. Oppimisen tuki olisi opiskelijan tarvitsemaa tukiopetusta, ohjausta ja tukea, jota hän tarvitsee lukion oppimäärän suorittamiseksi.  

Oppimisen tuessa pääpaino olisi helposti saavutettavassa tuessa, jota annettaisiin opiskelijalle heti tuen tarpeiden ilmetessä ja jolla voitaisiin ennaltaehkäistä vaikeuksien kasautuminen ja vaikeutuminen entisestään. Oppimisen tuki olisi tarkoitettu aineenopetuksen tueksi niille opiskelijoille, joilla on vaikeuksia suoriutua opinnoistaan. Oppimisen tukea ei olisi suunnattu opiskelijoille, jotka omavalintaisten poissaolojen tai passiivisuuden vuoksi jäävät jälkeen opinnoissaan. Oppimisen tukea tulisi olla opiskelijoille saatavissa riittävästi, oikea-aikaisesti ja laadultaan sellaisena, että se edistäisi opiskelijoiden oppimista, osaamisen osoittamista, valmistumista ja jatko-opintoihin siirtymistä. Oppimisen tukea voitaisiin järjestää opiskelijoille monipuolisesti, joustavasti ja vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntäen. Opiskelija voisi hakeutua itsenäisesti tai hänet voitaisiin ohjata tukitoimien pariin. Vaikka opiskelija voitaisiin ohjata tukitoimien pariin tai hänelle voitaisiin sitä suositella, ei opiskelijalla olisi velvollisuutta ottaa vastaan oppimisen tukea. Lukiokoulutuksen suorittaminen perustuisi edelleen opiskelijan aktiivisuuteen ja oma-aloitteiseen rooliin opintojen edistämisessä, ja oppimäärän vaatimusten saavuttamiseksi opiskelijalla olisi mahdollisuus ottaa vastaan oppimisen tukea.  

Tukiopetuksella tarkoitettaisiin opettajien antamaa opetusta ja ohjausta opiskelijan tarvitsemien tuen tarpeisiin vastaamiseksi. Opiskelijalla, jolla on vaikeuksia oppimisessa ja koulutuksen läpäisemisessä, olisi oikeus saada tukiopetusta muun opetuksen ja ohjauksen ohella. Tukiopetusta voitaisiin antaa opiskelijalle, joka olisi jäänyt tilapäisesti jälkeen opinnoissaan tai tarvitsisi muusta syystä tukea ja ohjausta lukion oppimäärän suorittamiseksi. Tukiopetusta voitaisiin antaa myös opiskelutaitojen, kuten kielellisten, matemaattisten tai tietoteknisten valmiuksien, vahvistamiseksi taikka opiskelutekniikkaan liittyvien taitojen tukemiseksi. Tukiopetukseen voisi sisältyä kielitaidon vahvistamista silloin, kun opiskelijalla on puutteellinen osaaminen koulutukseen liittyvässä suomen- tai ruotsin kielen sanastossa tai kielen käytön tavoissa. Kielitaidon vahvistamisen tulisi aina liittyä suoritettaviin opintoihin eikä tukiopetusta saisi käyttää peruskielitaidon opettamiseen. 

Osana oppimisen tukea voitaisiin antaa erityisopettajan antamaa tukea ja ohjausta. Tällaista erityisopettajan antamaa oppimisen tukea voisi olla esimerkiksi keskustelu opiskelijan tuen tarpeista ja opiskeluja tukevista keinoista tai lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien testaaminen ja ylioppilaskirjoituksissa tarvittavien erityisjärjestelyjen tarpeen arviointi. Tällainen lyhytkestoinen oppimisen tuki olisi useimmiten riittävää niille opiskelijoille, joilla on esimerkiksi kapea-alaisia oppimisvaikeuksia, kuten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia. Tällaisesta erityisopettajan antamasta oppimisen tuesta ei tehtäisi erityisopetuksen päätöstä. Opiskelijan oppimista ja hyvinvointia tuetaan myös opetus-, ohjaus- ja opiskeluhuollon henkilöstön monialaisena yhteistyönä. Opiskelija voisi saada tarpeen mukaan oppimisen tukea myös muulta henkilöstöltä, kuten opinto-ohjaajalta ja opiskeluhuollon henkilöstöltä. Osana oppimisen tukea voitaisiin tarjota lukion oppimäärään sisältyviä opiskelijan oppimista tukevia opintoja.  

Erityisopettaja tukisi konsultoimalla muita opettajia ottamaan huomioon opiskelijoiden erityispedagogisia tuen tarpeita opetuksessa ja ohjauksessa. Erityisopettaja voisi suunnitella yhteistyössä opettajien kanssa opiskelijan tarpeiden mukaisia osaamisen osoittamisen tapoja ja erityisjärjestelyjä. 

Voimassa olevan 28 §:n 2 momentissa säädetään tuen tarpeen arvioimisesta opintojen alussa ja säännöllisesti opintojen edetessä sekä tukitoimien kirjaamisesta. Säännöksen ehdotetaan pysyvän ennallaan. Voimassa olevan lain 28 §:n 3 momentissa säädetään opiskelijan oikeudesta opiskelun edellyttämiin avustajapalveluihin, erityisiin apuvälineisiin ja muihin palveluihin. Lainkohta ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 28 a §:ään. 

28 a §.Oikeus erityisopetukseen. Lakiin ehdotetaan säädettäväksi uusi 28 a § opiskelijan oikeudesta erityisopetukseen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että opiskelijalla olisi oikeus erityisopetukseen, jos hän tarvitsisi todennettujen oppimisvaikeuksien tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi erityisopetusta laissa tarkoitettujen opintojen suorittamiseksi eikä 28 §:ssä tarkoitettu oppimisen tuki olisi riittävää opiskelijan tuen tarve huomioon ottaen. Erityisopetus kirjattaisiin opiskelijan pyynnöstä hänen henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaansa. Erityisopetuksen kirjaamista koskeva lainkohta vastaisi täten 28 §:n perusteella myönnettävää oppimisen tukea ja tuen kirjaamisen periaatetta. Selkeillä erityisopetuksen saamisen kriteereillä varmistettaisiin, että erityisopetus kohdentuisi sitä eniten tarvitseville opiskelijoille.  

Todennetuilla oppimisvaikeuksilla tarkoitettaisiin sellaisia opiskelijan oppimista vaikeuttavia tekijöitä, jotka on tunnistettu joko perusopetuksen tai toisen asteen koulutuksen aikana. Nämä tekijät voivat johtua oppimisvaikeudesta, neuropsykiatrista vaikeuksista tai muusta oppimista haittaavasta vammasta tai sairaudesta. Mikäli opiskelija olisi perusopetuksen aikana saanut erityistä tukea, olisi tukitoimet kirjattu koulutuksen järjestäjän käytettävissä oleviin opiskelijan tukea koskeviin asiakirjoihin. Nämä asiakirjat siirtyisivät lukiokoulutuksen järjestäjälle oppivelvollisuuslain 23 §:n ja ehdotetun 28 b §:n 2 momentin perusteella.  

Vaikeudet voidaan tunnistaa myös toisen asteen koulutuksen alussa tai aikana. Tällöin opiskelijan oppimisvaikeudet voitaisiin todentaa erilaisten seulojen ja testien perusteella. Osana arviointia voitaisiin tarvittaessa haastatella opiskelijoita opettavia opettajia, jotta voidaan arvioida opiskelijan oppimisvaikeuksien vaikutukset opiskeluun sekä tarvittavat tukitoimet. Tarvittaessa oppimisvaikeuksien todentaminen tehdään yhteistyössä opiskeluhuollon toimijoiden kanssa. Erityisopetusta voitaisiin tarjota ja tuen päätös tehdä tuen tarpeen perusteella ilman, että ensin kokeiltaisiin oppimisen tukeen ja tukiopetukseen liittyviä 28 §:n tukikeinoja. Tällainen tilanne voisi toteutua silloin, kun opiskelijalla ilmenisi sellainen tuen tarve, johon oppimisen tuen ja tukiopetuksen ei arvioitaisi jo etukäteen riittävän.  

Muulla niihin rinnastettavalla syyllä tarkoitettaisiin tilanteita, joissa opiskelija tarvitsisi erityispedagogista tukea jonkun muun syyn kuin oppimisvaikeuksien, vamman tai sairauksien takia. Muu syy voi olla esimerkiksi vaikeaan elämäntilanteeseen liittyvä syy, joka vaikeuttaa merkittävästi ja pitkäkestoisesti opiskelua ja oppimista.  

Erityisopetuksella vastattaisiin niiden opiskelijoiden tarpeisiin, joilla on sellaisia tuen tarpeita, joihin 28 § mukainen tuki ei riitä. Erityisopetusta antaisi erityisopettaja, jonka kelpoisuudesta säädetään asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuudesta. Erityisopettaja vastaisi erityispedagogisten tukitoimien tarpeen arvioinnista ja opiskeluun sekä osaamisen osoittamiseen liittyvien tukitoimien suunnittelusta. Erityisopetus voisi olla esimerkiksi sopivien opiskelustrategioiden opettamista tai tukea tehtävien aikatauluttamiseen sekä tukea itsenäiseen ja tavoitteelliseen opiskeluun. Tukitoimet toteutettaisiin opetus- ja ohjaushenkilöstön yhteistyönä. Erityisopetuksessa huomioitaisiin myös opiskelijan tarvitsemat erityisjärjestelyt osaamisen osoittamiseen liittyvissä tilanteissa lukiokoulutuksen aikana sekä ylioppilaskirjoituksissa. Lukiokoulutuksessa ei ole mahdollista poiketa oppimäärän mukaisista tavoitteista. Opiskelun poikkeavasta järjestämisestä säädetään 29 §:ssä. Lukioon hyväksyttävillä tulee olla riittävät edellytykset suoriutua lukion oppimäärän opinnoista. Erityisopetuksessa tehtäisiin tarpeen mukaan yhteistyötä opiskeluhuollon sekä opiskelijan hoito- ja kuntoutusverkoston kanssa. Vammaisten opiskelijoiden tuen tarpeisiin vastaamiseksi tehdään yhteistyötä hyvinvointialueen vammaispalveluiden kanssa. Opiskeluhuoltohenkilöstö sekä hyvinvointialueen johto tarvitsevat perehdytystä ja koulutusta osana lukiokoulutusta järjestettävästä erityisopetuksesta.  

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi nykyisessä 28 §:n 3 momentissa oleva säännös opiskelijan oikeudesta opiskelun edellyttämiin avustajapalveluihin, erityisiin apuvälineisiin ja muihin palveluihin. Näissä tuen muodoissa on kyse vahvemmista tukimuodoista, minkä vuoksi olisi selkeämpää säädellä niistä erityisopetuksen yhteydessä.  

28 b § . Päätös erityisopetuksesta . Lakiin ehdotetaan säädettäväksi uusi 28 b § erityisopetuksesta tehtävästä päätöksestä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaisesti koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijalle annettavasta erityisopetuksesta. Opiskelijaa ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa tulisi kuulla ennen tässä momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä. Ehdotetun säännöksen myötä koulutuksen järjestäjän tulisi tehdä hallintopäätös erityisopetuksen tarpeen ilmetessä tai opiskelijan tai tämän huoltajan tai laillisen edustajan tuen tarvetta koskevan pyynnön tai tahdonilmaisun perusteella. Koulutuksen järjestäjä arvioisi 28 b §:ssä tarkoitettujen erityisopetuksen edellytysten täyttymistä päätöksenteon yhteydessä, sekä kuulisi opiskelijaa ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa. Päätöksenteossa noudatettaisiin yleisiä päätöksentekoa koskevia säännöksiä, lähinnä hallintolakia (434/2003) ja kunnissa myös kuntalakia (365/1995).  

Perustuslain 21 §:n mukaisesti jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Ehdotettu säännös hallintopäätöksen tekemisestä parantaisi opiskelijan oikeusturvaa, sillä erityisopetusta koskeva päätös olisi muutoksenhakukelpoinen. Opiskelijalla olisi mahdollisuus hakea päätökseen oikaisua aluehallintovirastolta. Erityisesti tämä turvaisi niiden opiskelijoiden asemaa, jotka saisivat kielteisen päätöksen koulutuksen järjestäjältä tilanteessa, jossa opiskelija itse kokisi erityisopetuksen kriteerien täyttyvän, mutta koulutuksen järjestäjä tekisi erityisopetuksesta kielteisen päätöksen. Täten päätöksen perustelujen sisältämä informaatio mahdollistaisi opiskelijalle päätöksen lainmukaisuuden ja muutoksenhaun tarpeen arvioinnin. Ehdotettu säännös parantaisi toisen asteen koulutuksen opiskelijoiden yhdenvertaisuutta, sillä vastaavat säännökset ovat jo nykyisin voimassa ammatillisessa koulutuksessa annetussa laissa ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa.  

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi perusopetuksessa tehtävän erityisen tuen päätöksen tietojen siirrosta. Jos oppivelvolliselle olisi tehty perusopetuslain 17 §:n mukainen perusopetuksen päättyessä voimassa oleva päätös erityisestä tuesta, koulutuksen järjestäjän olisi selvitettävä ja arvioitava opiskelijan erityisopetuksen tarve perusopetuksen aikana tehdyn erityisen tuen päätöksen perusteella. Ehdotettu säännös tehostaisi opiskelijan tuen tarpeen tiedonsiirtoa perusopetuksesta toiselle asteella ja mahdollistaisi tukitoimien suunnitelmallisen toteuttamisen heti lukio-opintojen alusta alkaen. Säännöksen myötä vahvistettaisiin opiskelijoiden yhdenvertaisuutta siirtymävaiheessa perusopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Säännöksellä varmistettaisiin, että opiskelijan erityisen tuen tarve todettaisiin mahdollisimman varhain ja tarvittavat tukitoimet päästäisiin aloittamaan heti koulutuksen alussa. Tukitoimien vaikuttavuutta arvioitaisiin opintojen kuluessa ja tarvittaessa tukea vahvistettaisiin tai vähennettäisiin. Erityisopetuksesta olisi myös mahdollista luopua ja tuki lakkauttaa, mikäli erityisopetusta saavalla opiskelijalla ei olisi enää tarvetta tuelle. 

Ehdotetun lukiolain 28 §:n mukaan opiskelijalla olisi oikeus oppimisen tukeen lukiolaissa tarkoitettujen opintojen aikana. Oppimisen tuki olisi opiskelijan tarvitsemaa tukiopetusta, ohjausta ja tukea, jota hän tarvitsisi lukion oppimäärän suorittamiseksi. Kuten edellä 28 §:n perusteluissa todetaan, osana oppimisen tukea voitaisiin antaa myös erityisopettajan antamaa tukea ja ohjausta. Erityisopettajan antamasta oppimisen tuesta ei tehtäisi erityisopetuksen päätöstä. Erityisopettajan antamaa tukea ja ohjausta ja ilmeisen tarpeen mukaan myös erityisopettajan antamaa opetusta voitaisiin tarjota opiskelijalle jo ennen erityisopetusta koskevan hallintopäätöksen tekemistä. Asia on kuitenkin käsiteltävä ja päätös erityisopetuksesta annettava hallintolain mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Muutoksesta aiheutuvan hallinnollisen työn keventämiseksi Opetushallitus valmistelee valtakunnalliset mallilomakkeet ja päätöspohjat, joita koulutuksen järjestäjät voivat käyttää erityisopetuksesta päättäessään. 

49 § Oikaisuvaatimus. Pykälässä säädetään oikaisuvaatimuksen tekemisistä tietyistä lukiolaissa säädetyistä päätöksistä. Säännöksen 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi kuudentena kohtana, että päätökseen, joka koskisi oikeutta saada erityisopetusta, saisi hakea oikaisua aluehallintovirastolta. Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.  

7.2  7.2 Laki opetus- ja kulttuuritoimen ja rahoituksesta

24 § . Lukion yksikköhinnat . Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaan yksikköhinta porrastetaan kunnille ja kuntayhtymille vähäisen opiskelijamäärän mukaisen tunnusluvun perusteella siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Yksityisen koulutuksen järjestäjän yksikköhinta on sama kuin sen kunnan yksikköhinta, jossa koulutus pääasiassa järjestetään. Jos kunta ei järjestä lukiokoulutusta, yksityisen lukiokoulutuksen järjestäjän yksikköhinta lasketaan samalla tavalla kuin kunnan yksikköhinta.  

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vähäisen opiskelijamäärän lisäksi yksikköhintojen porrastamisen perusteena käytettävä tunnusluku määräytyisi koulutuksen järjestäjän syrjäisyysluvun perusteella sekä sen perusteella, onko koulutuksen järjestäjän kansalliskieliin kuuluva opetuskieli vähemmistökieli siinä kunnassa, jossa opetusta pääosin järjestetään. Yksityiselle koulutuksen järjestäjälle määrättäisiin oma tunnusluku ja yksikköhinta myös silloin, jos koulutuksen järjestäjän opetuskieli on vähemmistökieli siinä kunnassa, jossa opetusta pääosin järjestetään. Vähemmistökielellä tarkoitetaan tässä yhteydessä kunnan väestön kielellisestä jakaumasta riippuen joko ruotsin tai suomen kieltä. Vähemmistökielellä ei tarkoiteta pelkästään kaksikielisen kunnan vähemmistökieltä vaan myös yksikielisen kunnan sellaista kieltä, jota puhuu kunnan väestöllinen vähemmistö. 

Samalla ehdotetaan muutettavaksi pykälän otsikkoa sekä 1 momenttia siten, että Lukion yksikköhintojen sijaan käytetään termiä Lukiokoulutuksen yksikköhinnat , joka kuvaa paremmin pykälän asiasisältöä ja on yhteneväinen opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 6–8 §:n otsikoinnin kanssa. Yksikköhintoja ei päätetä lukioille vaan lukiokoulutuksen järjestäjille. Lisäksi selkeytetään pykälän 2 momenttia siten, että asetuksenantovaltuudet kootaan momentin loppuun.  

7.3  7.3 Laki ylioppilastutkinnosta

1 §.Ylioppilastutkinto . Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan lukiolaissa tarkoitetun lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan ylioppilastutkinto. Tutkinnon suorittanut opiskelija on omaksunut lukiokoulutuksen opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttanut lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Ylioppilastutkinnon kokeisiin osallistuvia kutsutaan laissa kokelaiksi.  

Pykälän 2 momentin pääsäännön mukaan ylioppilastutkinto suoritettaisiin suomeksi tai ruot-siksi oppilaitoksen opetuskielen mukaisesti. Lisäksi ylioppilastutkinto olisi kuitenkin jatkossa mahdollista suorittaa myös englanniksi. Mahdollisuus suorittaa ylioppilastutkinto englanniksi turvaisi sellaisten kokelaiden asemaa, joilla on heikot edellytykset menestyä suomen- tai ruotsinkielisessä tutkinnossa. Tämä edistäisi toisen asteen koulutuksen läpäisyä ja sujuvoittaisi siirtymistä korkea-asteen opintoihin. Lisättävän säännöksen muotoilulla korostettaisiin kansalliskielten asemaa siten, että ylioppilastutkinto olisi lähtökohtaisesti suoritettava suomen tai ruotsin kielellä. Oikeudesta suorittaa englanninkielinen ylioppilastutkinto säädettäisiin erikseen lain 5 a §:ssä. 

3 § . Ylioppilastutkinnon kokeet. Voimassa olevassa 3 §:n 1 momentissa säädetään ylioppilastutkintoon kuuluvista ja järjestettävistä kokeista. Säännöksen mukaan ylioppilastutkintoon kuuluu äidinkielessä ja kirjallisuudessa, toisessa kotimaisessa kielessä, vieraissa kielissä, matematiikassa sekä luonnontieteellisissä ja humanistis-yhteiskunnallisissa oppiaineissa (reaaliaineet) järjestettäviä kokeita. 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ylioppilastutkinnossa olisi mahdollista suorittaa myös taito- ja taideaineiden (musiikki, kuvataide ja liikunta) koe.  

Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään siitä, missä reaaliaineissa ja vieraissa kielissä kokeet järjestetään sekä kokeiden laatimisesta. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös taito- ja taideaineiden kokeiden järjestämisestä. 

4 §.Kokeiden järjestäminen. Pykälässä säädetään ylioppilastutkinnon kokeiden järjestämisestä ja prosessista. Voimassa olevan säännöksen 4 momentin mukaan ylioppilastutkinnon kokeet järjestetään kirjallisesti tai sähköisesti ja niissä voi olla suullisia tehtäviä. Ylioppilastutkintolautakunta määrää tarkemmin kokeiden järjestämisestä ja siihen liittyvistä aikatauluista ja koejärjestelyistä.  

Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sähköisten ylioppilaskokeiden sijaan säädettäisiin digitaalisista kokeista. Terminologinen muutos on tarpeen, sillä kaikki ylioppilaskokeet on vuodesta 2019 alkaen järjestetty digitaalisesti.  

Pykälän 4 momentin ensimmäistä virkettä ehdotetaan selkiytettäväksi siten, että 1 momentin virke kokeisiin sisältyvistä suullisista kokeista ehdotetaan siirrettäväksi toiseen virkkeeseen. Momentin toisessa virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi, että kokeisiin voi sisältyä suullisia tehtäviä ja valmistavia näyttöjä.  

Valmistavilla näytöillä viitattaisiin sellaisiin taiteellisiin ja taidollisiin näyttöihin, joita voisi sisältyä taito- ja taideaineiden ylioppilaskokeiden suorituksiin. Valmistavia näyttöjä olisi mahdollista järjestää muina aikoina kuin samanaikaisesti järjestettäviä ylioppilastutkinnon kokeita. 

Taito- ja taideaineen kokeella osoitettaisiin, missä määrin opiskelija on omaksunut lukiokoulutuksen opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttanut lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden oppiaineessa. Koe sisältäsi valmistavassa näytössä taito- ja taideaineelle ominaiseen ilmaisuun, esittämiseen tai toimintaan perustuvia tehtäviä sekä muiden kokeiden tavoin järjestettäviä kirjallisia tai digitaalisia tehtäviä. Ylioppilastutkinnon kokeissa voisi olla jatkossa myös valmistavia näyttöjä. Valmistavat näytöt liittyisivät taito- ja taideaineiden kokeisiin ja ne suoritettaisiin ennen koetilaisuutta, lähtökohtana valmistavan näytön hyödyntäminen koesuorituksessa. Taito- ja taideaineille ominaista osaamisen osoittamisen prosessinomaisuutta ja pitkäkestoisuutta huomioitaisiin kokeiden kehittämisessä kaksi kertaa vuodessa järjestettävän ylioppilastutkinnon aikataulujen puitteissa. 

Pykälän 4 momentissa säädetään ylioppilastutkintolautakunnan toimivaltuudesta määrätä tarkemmin kokeiden järjestämisestä ja siihen liittyvistä aikatauluista ja koejärjestelyistä. Lautakunta määräisi jatkossa myös kokeisiin sisältyvien näyttöjen järjestämisestä. Näytöillä viitattaisiin taito- ja taideaineiden ylioppilaskokeiden prosessiin sisältyviin taito- ja taideaineiden tuotoksiin. Lisäksi sana ”koejärjestely” ehdotetaan muutettavaksi sanaksi ”järjestely”. Muutoksen seurauksena ylioppilastutkintolautakunnalla olisi toimivaltuudet määrätä taito- ja taideaineiden kokeiden ja niitä edeltävien näyttöjen järjestelyistä ja aikatauluista laajemmin. 

5 a §.Oikeus englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi 5 a §, jossa säädettäisiin oikeudesta englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joiden täyttyessä opiskelija voisi suorittaa englanninkielisen ylioppilastutkinnon.  

Opiskelija voisi suorittaa englanninkielisen ylioppilastutkinnon kolmessa tilanteessa. Suoritusoikeus olisi 1 momentin mukaisesti niillä, jotka suorittavat lukiolain 20 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista lukiokoulutuksen oppimäärää englannin kielellä. Lisäksi tutkinnon voisi suorittaa henkilö, joka on aiemmin suorittanut lukiokoulutuksen oppimäärän englannin kielellä. Englanninkielisen ylioppilastutkinnon voisi suorittaa 3 kohdan nojalla myös se, joka on suorittanut ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavan aiemman tutkinnon englannin kielellä. 

Englanninkielisen ylioppilastutkinnon voisi suorittaa vielä englanninkielisen International Baccalaureate tai European Baccalaureate –tutkintoon tähtäävät opinnot suorittanut opiskelija. Edellytyksenä olisi se, ettei opiskelija ole suorittanut tutkintoa. International Baccalaureate –tutkintoon kuuluvan Diploma Programme –opetusohjelman lopussa opiskelijan on kirjoitettava päättökokeissa vähintään kuusi ainetta. Opiskelija ei olisi suorittanut tutkintoa esimerkiksi silloin, jos hän ei olisi suorittanut päättökokeissa kuutta oppiainetta hyväksytysti. Myös muiden IB-diplomin suorittamisen edellytyksenä olevien vaatimusten täyttämättä jättäminen voitaisiin katsoa tutkinnon suorittamattomuudeksi. Säännöksen tavoitteena on estää se, että International Baccalaureate tai European Baccalaureate -tutkintoon hakeuduttaisiin tavoitteena suorittaa opintojen päätteeksi lukiolain 20 §:n 2 momentin 1 kohdan mukainen englanninkielinen ylioppilastutkinto.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa tai vastaavaa aiempaa tutkintoa englannin kielellä suorittava voisi osallistua ylioppilastutkintoon ollessaan vielä opiskelijana asianomaisessa perustutkintokoulutuksessa. Ehdotetun säännöksen myötä kahta tai useampaa tutkintoa samanaikaisesti suorittavilla opiskelijoilla olisi mahdollisuus suorittaa ylioppilastutkinto. 

3 momentissa säädettäisiin opiskelijan kielitaitoa koskevista lisäedellytyksistä 1 momentin 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa. Opiskelijalla tulisi 3 momentin mukaan olla 1 momentin 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa puutteellinen kielitaito ylioppilastutkinnon suorittamiseen suomen tai ruotsin kielellä. Ehdotetulla säännöksellä estettäisiin se, että suomen tai ruotsin kieltä taitava henkilö täyttäisi 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun edellytyksen ja pyrkisi sen jälkeen suorittamaan englanninkielistä ylioppilastutkintoa. Tällaisen henkilön tulisi hakeutua suorittamaan ylioppilastutkintoa suomen tai ruotsin kielellä.  

Puutteellisella kielitaidolla tarkoitettaisiin suomen tai ruotsin kielen kielitaidon riittämättömyyttä. Opiskelija, joka ei puutteellisen kielitaidon vuoksi voitaisi suorittaa suomen- tai ruotsinkielistä lukion oppimäärää ja ylioppilastutkintoa, voisi suorittaa ylioppilastutkinnon englannin kielellä. Puutteellista kielitaitoa arvioitaisiin lukiolain 21 a §:n kriteerien avulla.  

7 §.Kokeisiin osallistumisen edellytykset. Voimassa olevassa 7 §:ssä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava voi osallistua ylioppilastutkinnon kokeeseen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös edellytyksistä, joiden täyttyessä lukion oppimäärää suorittava voi osallistua taito- ja taideaineen kokeisiin. Taito- ja taideaineen kokeeseen aineessa, jossa ei ole pakollisia opintoja, lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava voisi osallistua opiskeltuaan neljä opintopistettä oppiaineen opintoja. Vaatimus neljän opintopisteen oppiaineen opinnoista vastaisi kokeisiin osallistumisen edellytyksiä niissä reaaliaineissa, joissa ei ole pakollisia opintoja.  

Ylioppilastutkintolain 7 §:n 3 momentin mukaisesti ammatillista perustutkintoa suorittava opiskelija voi osallistua ylioppilastutkinnon kokeisiin suoritettuaan vähintään 90 osaamispistettä vastaavan osaamisen. Tällaisella kokelaalla on oikeus osallistua myös taito- ja taideaineen kokeeseen suoritettuaan mainitut 90 osaamispistettä ammatillisia opintoja. Hän voi myös suorittaa lukion oppimäärän mukaiset taito- ja taideaineen opinnot, mikäli näitä opintoja on hänelle tarjolla. 

Taito- ja taideaineen kokeen suorittaminen edellyttäisi kaikilta kokelailta myös tutkintolauta-kunnan määräämän valmistavan näytön mukaista suoritetta.  

Uudistus ei muuttaisi ammatillisen perustutkinnon tai aikuisille tarkoitetun lukion oppimäärän opiskelijoiden laissa säädettyjä oikeuksia ylioppilastutkintoon osallistumiseen. 

8 §.Ilmoittautuminen kokeisiin. Voimassa olevan 8 §:n 1 momentin mukaan kokelaan tulee ilmoittautua kirjallisesti kutakin tutkintokertaa ja suoritettavaa koetta varten viimeistään Ylioppilastutkintolautakunnan määräämänä päivänä siihen lukioon, jossa aikoo suorittaa kokeen. Rehtorin tehtävänä on varmistaa, että kokelas täyttää 5–7 §:n mukaiset tutkintoon ja sen kokeisiin osallistumiselle säädetyt edellytykset. Osallistumisoikeuden epäämisestä tulee antaa perusteltu kirjallinen päätös.  

Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökseen lisättäisiin viittaus 5 a §:ään. Tällöin rehtorin tehtävänä olisi varmistaa myös ehdotetun 5 a §:n mukaiset edellytykset englanninkieliseen ylioppilastutkintoon osallistumiselle.  

10 § . Ylioppilastutkinnossa suoritettavat kokeet. Voimassa olevan säännöksen 1 momentin mukaan ylioppilastutkintoa suorittavan kokelaan on suoritettava viisi koetta, joihin sisältyy äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä kokelaan valinnan mukaan vähintään kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat matematiikassa, toisessa kotimaisessa kielessä, vieraassa kielessä ja reaaliaineessa järjestettävä koe. Säännöksen 1 momentin rakennetta ehdotetaan selkiytettäväksi numerolistauksen avulla. Lisäksi 1 momenttiin lisättäisiin mahdollisuus suorittaa taito- ja taideaineen ylioppilaskoe.  

Kaikkien kokelaiden olisi jatkossakin suoritettava äidinkielen ja kirjallisuuden koe (ryhmä 1). Lisäksi kokelaan olisi suoritettava kolme koetta eri ryhmistä 2–5 ja yksi koe ryhmistä 2–6. Äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen lisäksi kokeita järjestettäisiin seuraavissa oppiaineissa: 2) matematiikka; 3) toinen kotimainen kieli; 4) vieraat kielet; 5) reaaliaineet; 6) taito- ja taideaineet. 

Ylioppilastutkinnossa opiskelija osoittaa omaksuneensa lukiokoulutuksen opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot, joten taito- ja taideaineiden ylioppilaskoe olisi mahdollista suorittaa nuorille tarkoitettuun lukiokoulutuksen oppimäärään sisältyvissä pakollisissa taito- ja taideaineissa: musiikissa, kuvataiteessa ja liikunnassa. 

Ehdotetun 3 momentin nojalla 1 momentissa tarkoitettuihin kokeisiin voi kuulua vain yksi koe samassa oppiaineessa. Lisäksi tutkintoon voi kuulua yksi tai useampi muu koe mistä tahansa ryhmistä 1–6. Tutkintoon olisi nykyistä vastaavasti sisällyttävä ehdotetun 4 momentin nojalla vähintään yksi 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu vaativampi koe taikka 11 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu toisen kotimaisen kielen tai vieraan kielen kokeen sijasta suoritettu äidinkielen ja kirjallisuuden koe. 

14 §.Koetilaisuuteen saapumatta jääminen ja keskeytynyt koe. Voimassa olevan 14 §:n mukaisesti tilanteessa, jossa kokeeseen ilmoittautunut henkilö jää saapumatta koetilaisuuteen tai ei jätä koesuoritusta arvosteltavaksi, koe katsotaan hylätyksi. Säännöksessä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi valmistavista näytöistä. Jos kokeeseen ilmoittautunut henkilö jättäisi saapumatta yhteenkin koetilaisuuteen tai ei jättäisi koesuoritusta arvosteltavaksi tai hän jättäisi saapumatta valmistavan näytön koetilaisuuteen tai ei jättäisi valmistavaa näyttöä arvosteltavaksi, koe katsottaisiin hylätyksi. Muutoksen seurauksena tutkinto ei voisi 12 §:n nojalla tulla suoritetuksi, jos koe katsottaisiin ehdotetun säännöksen nojalla hylätyksi.  

19 §.Tutkintotodistus ja kokeiden suorittamisesta annettavat todistukset. Voimassa olevassa 19 §:ssä säädetään tutkintotodistuksesta ja kokeiden suorittamisesta annettavista todistuksista. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin englanninkielisestä ylioppilastutkintotodistuksesta. Ehdotuksen mukaan englanninkielisestä ylioppilastutkinnosta annettaisiin suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkintotodistuksen lisäksi englanninkielinen ylioppilastutkintotodistus. Kielilain (423/2003) 19 §:n lähtökohtana on, että tuomio, päätös ja muu viranomaisen antama asiakirja laaditaan asian käsittelykielellä, suomeksi tai ruotsiksi. Englanninkielisestä tutkintotodistuksesta on siksi tarpeen säätää erikseen ehdotetussa laissa.  

21 §.Muutoksenhaku rehtorin ja koulutuksen järjestäjän monijäsenisen toimielimen päätökseen. Voimassa olevassa 21 §:ssä säädetään muutoksenhausta rehtorin ja koulutuksen järjestäjän monijäsenisen toimielimen päätökseen. Säännöksen 1 momentissa säädetään oikaisun hakemisesta rehtorin 8 §:n 1 momentin nojalla tekemään päätökseen, jolla on evätty osallistumisoikeus ylioppilastutkintoon tai sen kokeeseen. Päätökseen saa vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että päätös pantaisiin täytäntöön tehdystä valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen kiellä täytäntöönpanoa. Osallistumisoikeutta koskevat päätökset ovat yleensä selkeitä. Englanninkielisen ylioppilastutkinnon käyttöönotto voi lisätä ulkomailta tulevia ilmoittautumisia ja pyrkimyksiä valmistua Suomesta ylioppilaaksi. Ehdotetun muutoksen myötä mahdolliset valitukset tulisivat kuitenkin käsitellyksi ennen kuin kokelas on suorittanut ylioppilastutkinnon sekä hakenut ja otettu opiskelijaksi ylioppilastutkintotodistuksella kotimaisiin tai ulkomaisiin korkeakouluihin.  

7.4  7.4 Oppivelvollisuuslaki

23 §.Tietojensaanti . Voimassa olevan oppivelvollisuuslain 23 §:n 5 momentissa säädetään perusopetuksen järjestäjän velvollisuudesta toimittaa uudelle koulutuksen järjestäjälle perusopetuslain 17 §:n mukainen perusopetuksen päättyessä voimassa oleva päätös erityisestä tuesta. Päätös tulee säännöksen mukaan toimittaa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 67 §:n 3 momentissa ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Päätös on toimitettava myös koulutuksen järjestäjän pyynnöstä.  

Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että perusopetuslain mukainen ja perusopetuksen päättyessä voimassa oleva päätös erityisestä tuesta tulisi jatkossa toimittaa uudelle lukiokoulutusta tarjoavalle koulutuksen järjestäjälle myös lukiolain 28 b §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Ehdotettu säännös tehostaisi opiskelijan tuen tarpeen tiedonsiirtoa perusopetuksesta toiselle asteelle ja mahdollistaisi tukitoimien suunnitelmallisen toteuttamisen heti lukio-opintojen alusta alkaen. Erityistä tukea koskeva päätös olisi toimitettava tilanteessa, jossa erityisen tuen päätös olisi voimassa perusopetuksen päättyessä.