7.1
Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä
3 a luku
.
Ympäristötavoitteet ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa lupamenettelyissä
. Lakiin lisättäisiin uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin vesien tilan ympäristötavoitteista. Uutta lukua sovellettaisiin vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä. Lupamenettelyillä ei tarkoiteta ilmoitus- tai rekisteröintimenettelyjä.
Nämä ympäristötavoitteet ovat vesien hyvän tilan tavoite ja heikentämättömyysvaatimus. Kyseiset tavoitteet perustuvat vesipuitedirektiivin 4 artiklaan. Luku sisältäisi myös lupamenettelyssä sovellettavaa hankekohtaista poikkeusta koskevan pykälän.
Vesien tilan luokittelusta säädetään lain 8 §:ssä ja asetuksenantovaltuudesta 10 §:ssä. Pintavesimuodostuman ekologisen tilan luokat ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutetun pintavesimuodostuman tilan luokat ovat hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesimuodostuman kemiallisen tilan luokat ovat hyvä tai sitä huonompi. Pohjavesimuodostuman tilan määrällisen tilan ja kemiallisen tilan luokat ovat hyvä ja huono.
Pintavesimuodostuman ekologisen tilan luokittelu tehdään biologisten tekijöiden avulla ottaen huomioon niitä tukevat hydrologis-morfologiset ja fysikaalis-kemialliset tekijät. Tarkemmat säännökset sisältyvät vesienhoidon järjestämisestä annettuun valtioneuvoston asetukseen (1040/2006, 12 §, jäljempänä vesienhoitoasetus). Ekologisen tilan luokittelun tekijät ovat liitteessä 1 (Pintaveden ekologisen tilan luokittelussa käytettävät määritelmät). Liite on taulukkomuotoinen ja se sisältää tekijät seuraavasti: 1. Biologiset tekijät, joita ovat kasviplankton (järvi ja rannikkovesi), makrofyytit ja päällyslevät (joki ja järvi), pohjaeläimistö (joki ja järvi), pohjaeläimistö (rannikkovesi), kalasto (joki ja järvi), makrolevät ja koppisiemeniset kasvit (rannikkovesi) sekä biologiset tekijät (keinotekoinen tai voimakkaasti muutettu pintavesi). Taulukon 1 muut kohdat ovat 2. Hydrologis-morfologiset tekijät ja 3. Fysikaalis-kemialliset tekijät.
Lukuun sijoitettaisiin kolme uutta pykälää (20 a-c), jotka tulisivat sovellettaviksi lupamenettelyissä ympäristönsuojelulain ja vesilain nimenomaisten viittausten perusteella.
Vesienhoidossa sovellettavaksi tulevista ympäristötavoitteista säädetään edelleen lain 21 §:ssä. Lain 21 §:ään sisältyvät muun muassa vesipuitedirektiivin määräajat vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamiselle. Lisäksi lain tarkoitusta koskevassa nykyisessä 1 §:ssä säädetään muun ohella, että vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä.
Nykyisten säännösten lisäksi olisi kuitenkin perusteltua säätää lupamenettelyissä sovellettavaksi tulevien ympäristötavoitteiden sisällöstä selkeästi omassa luvussaan, kun kyseiset ympäristötavoitteet ovat tulleet lupamenettelyissä sovellettavaksi jo nykyisin EU-oikeuden tulkintavaikutuksen perusteella. Myös hankekohtaista poikkeusta koskeva pykälä olisi selvyyden vuoksi sijoitettava uuteen lukuun.
20 a §.Vesien tilan tavoite
. Pykälässä säädettäisiin vesien tilan tavoitteesta 1–2 momentissa. Pykälä sisältäisi myös asetuksenantovaltuuden 3 momentissa. Pykälä tulisi sovellettavaksi vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä ehdotettujen lupaedellytyssäännösten kautta. Tällöin kyseessä olisi sellainen uusi hanke tai toiminta tai niiden olennainen muutos, että uusi lupa tarvittaisiin. Vallitsevaa oikeustilaa vesien tilatavoitteiden sitovuudesta ei ole tarkoitus muuttaa. Esityksessä ei muutettaisi ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaisen luvan tarkistamista koskevia säännöksiä eikä sen myötä lupien muuttamisen soveltamiskäytäntöä. Lupamenettelyllä ei tarkoiteta ilmoitus- tai rekisteröintimenettelyjä.
Ehdotetun uuden pykälän 1 momentissa säädettäisiin vesienhoidon tavoitteesta, jota sovellettaisiin ympäristönsuojelulain ja vesilain viittaussäännösten nojalla. Momentin mukaan vesienhoidon tavoitteena on, että pintavesimuodostumissa ja pohjavesimuodostumissa tulee saavuttaa vähintään hyvä tila tai niille vesienhoitosuunnitelmassa 22, 24 tai 25 §:n nojalla asetettu muu tilatavoite. Lain 22 §:ssä säädetään keinotekoisista tai voimakkaasti muutetuista vesimuodostumista, 24 §:ssä säädetään ympäristötavoitteiden lieventämisestä ja 25 §:ssä tavoitteiden saavuttamisesta vaiheittain. Niissä pinta- ja pohjavesimuodostumissa, joissa olisi asetettu tavoite 24 §:n tai 25 §:n nojalla, tulisi saavuttaa vähintään kyseinen tavoite. Pykälässä 24 säädetään alennetuista tilatavoitteista ja pykälässä 25 tavoitteiden saavuttamisesta vaiheittain. Pykälien 24 ja 25 nojalla tavoitteet asetetaan laatutekijäkohtaisesti. Muiden laatutekijöiden osalta kyseisessä pinta- tai pohjavesimuodostumassa tavoitteena olisi edelleen hyvä tila vesienhoitosuunnittelukaudella. Momentti on tarpeen selvyyden vuoksi.
Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan hyvän tilan saavuttaminen ei saisi vaarantua hankkeen tai toiminnan johdosta. Kyseinen sääntely on tarpeen EU-tuomioistuimen
Weser
-ratkaisussa (C-461/13) vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteita tarkentavan oikeusohjeen vuoksi. Ratkaisussa EU-tuomioistuin totesi, että jäsenvaltiolla on, jos ei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa hankkeelta, jos se voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen. Pykälä edellyttäisi, että vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaista lupaa edellyttävien hankkeiden tai toimintojen kaikessa toiminnassa varmistetaan, että vesimuodostumissa voidaan saavuttaa hyvä tila. Tämä edellyttää toiminnanharjoittajalta, lupaviranomaiselta ja valvontaviranomaiselta hyvän tilan tavoitteen huomioimista esimerkiksi hankkeen suunnittelussa, toteutuksessa ja lupamääräyksissä.
Pykälän 2 momentin toisen virkkeen mukaan hankkeen tai toiminnan vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon vesienhoitosuunnitelmassa esitetyn lisäksi muut ajantasaiset tiedot vesimuodostuman tilasta. Vesienhoitoviranomainen arvioi tietojen luotettavuuden ja edustavuuden. Muita ajantasaisia luotettavia tietoja voivat olla esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä varten hankitut tiedot. Hankkeen vaikutusta tulisi arvioida suhteessa vesimuodostuman nykyiseen tilaan, joka voisi olla poikkeava vesienhoitosuunnitelmassa esitetystä tila-arviosta. Näillä uusilla ja ajantasaisilla tiedoilla voi olla merkitystä arvioitaessa hankkeen vaikutuksia vesiin. Toiminnanharjoittaja toimittaa vesimuodostuman tilasta kokoamansa tiedot vesien- ja merenhoidon suunnittelun tietojärjestelmään. Vesienhoitoviranomaisen luotettavaksi arvioimat muut ajantasaiset tiedot voidaan siten huomioida myös seuraavien vesienhoitosuunnitelmien laadinnassa vesimuodostumien tilaa arvioitaessa.
Pykälän 3 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset vesien tilan tavoitteista. Asetuksella tarkennettaisiin ympäristötavoitteita antamalla teknisluonteisia säännöksiä muun muassa pintavesien ekologisen tilaluokan määrittämisessä käytettävistä laatutekijöistä. Pintaveden ekologisen tilan arvioinnissa käytettävät laatutekijät sisältyvät jo asetukseen (1040/2006), mutta niiden käyttöä tilaluokan arvioinnissa tulisi tarkentaa. Tähän saakka arviointia on ohjeistettu vesienhoidon suunnitteluoppailla.
20 b §
.
Heikentämättömyysvaatimus
. Pykälässä säädettäisiin heikentämättömyysvaatimuksesta. Pykälässä olisi kolme momenttia. Pykälä tulisi sovellettavaksi vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä ehdotettujen lupaedellytyssäännösten kautta. Tällöin kyseessä olisi sellainen uusi hanke tai toiminta tai niiden olennainen muutos, että uusi lupa tarvittaisiin. Vallitsevaa oikeustilaa vesien tilatavoitteiden sitovuudesta ei ole tarkoitus muuttaa. Esityksessä ei muutettaisi ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaisen luvan tarkistamista koskevia säännöksiä eikä sen myötä lupien muuttamisen soveltamiskäytäntöä. Lupamenettelyllä ei tarkoiteta ilmoitus- tai rekisteröintimenettelyjä.
Heikentämättömyysvaatimus on olennainen vesipuitedirektiivin vesiensuojelun keino. Vesienhoitolakiin ei kuitenkaan nykyisellään sisälly heikentämättömyysvaatimuksen sisältöä koskevaa tarkempaa sääntelyä. Perustuslain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Ehdotetulla pykälällä on keskeinen merkitys lupaharkinnassa ja lupamääräysten asettamisessa, joten siitä on perusteltua säätää omassa pykälässä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että vesimuodostuman tila ei saa heikentyä hankkeen tai toiminnan johdosta. Täsmennykset sisältyisivät momentin kahteen alakohtaan. Heikentäminen määriteltäisiin erikseen pintavesien ekologiselle tilalle ja pintaveden ja pohjaveden kemialliselle tilalle. Pohjaveden määrällisen tilan heikentämisestä ei määriteltäisi erikseen. Pohjaveden määrälliseen tilaan sovellettaisiin 20 a §:ää. Pohjaveden määrällinen tila luokitellaan joko hyvään tai huonoon tilaan. Ottaen huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 14 a §:ssä säädetään pohjaveden määrällisestä tilasta, pohjaveden määrällisen tilan heikentyminen hankkeen tai toiminnon johdosta olisi kiellettyä jo 20 a §:n perusteella.
Tilan heikkenemistä olisi tilan aleneminen vähintään yhdellä luokalla. Lisäksi momentissa säädettäisiin tarkemmin niistä tilanteista, jotka olisi tulkittava tilan heikentymiseksi. Tarkemmat säännökset ovat tarpeen EU-tuomioistuimen vuonna 2015 antaman Weser-tuomion (C-461/13) vuoksi, jonka mukaan jäsenvaltio ei saa myöntää lupaa hankkeelle, joka heikentää pintavesimuodostuman tilaa tai vaarantaa sen ympäristötavoitteen saavuttamisen. Lisäksi EU-tuomioistuin linjasi, että pintavesimuodostuman tilan heikkenemistä on jo yhden laadullisen tekijän tilan huonontuminen. EU-tuomioistuin linjasi myös, että jos kyseinen laadullinen tekijä kuuluu jo alempaan luokkaan, kaikenlainen kyseinen tekijän huononeminen tulee tulkita kielletyksi heikkenemiseksi. Kielletyksi tilan heikentymiseksi tulisi tulkita myös vesien tilan lyhytkestoinen tilapäinen heikkeneminen EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti. EU-tuomioistuimen linjasi ratkaisussaan Association France Nature Environnement (C-525/20) että vesien tilan lyhytkestoinen tilapäinen heikkeneminen on direktiivin ympäristötavoitteiden vastaista, ellei ole ilmeistä, että vaikutuksilla on vain vähäinen vaikutus vesimuodostuman tilaan eikä niistä voi seurata vesimuodostuman tilan huononemista.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan heikentymisenä pidettäisiin sitä, että ekologisen tilan luokittelua koskeva tekijä heikentyy vähintään yhdellä luokalla tai sen edelleen heikentymistä, jos kyseinen tekijä on jo alimmassa luokassa. Ekologisen tilan luokittelua koskevalla tekijällä tarkoitetaan vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen liitteessä 1 määriteltyjä biologisia, hydrologis-morfologisia ja fysikaalis-kemiallisia tekijöitä. Laatutekijän heikkenemistä tulisi arvioida kyseisessä liitteessä esitettyjen luokkien normatiivisten määritelmien mukaisesti. Hydrologis-morfologisten ja fysikaalis-kemiallisten tekijöiden osalta tilaa arvioidaan siten sen kautta, mitä vaikutuksia kyseisten tekijöiden muutoksilla on vesimuodostuman biologisiin laatutekijöihin. Luokittelua koskevaa tekijää voidaan mitata useilla muuttujilla. Yksittäisen muuttujan huononeminen ei välttämättä tarkoita laatutekijän heikkenemistä kielletyllä tavalla.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan kielletyllä vesien tilan heikentymisenä pidettäisiin pilaavan tai haitallisen aineen ympäristönlaatunormin ylittymistä tai jos ympäristönlaatunormi on jo ylittynyt, aineen pitoisuuden nousua pintavesimuodostumassa tai pohjavesimuodostumassa.
EU-tuomioistuimen vuonna 2020 antaman tuomion mukaan Land Nordrhein-Westfalen (C-535/18), pohjavesimuodostuman kemiallisen tilan huononemisena hankkeen vuoksi on pidettävä yhtäältä ainakin yhden direktiivin 2006/118 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun laatunormin rikkomista tai siinä tarkoitetun raja-arvon ylittymistä. EU-tuomioistuin linjasi samalla, että kiellettyä heikentymistä on myös pilaavan aineen pitoisuuden ennakoitavissa olevaa lisääntymistä silloin, kun sille vahvistettu raja-arvo on jo ylittynyt. EU-tuomioistuimen mukaan kullakin pohjavesimuodostuman seurantapaikalla mitatut arvot on otettava huomioon erikseen.
Pohjavesien pilaavista aineista ja niiden raja-arvoista säädetään kansallisesti vesienhoidon järjestämisestä annetussa valtioneuvostona asetuksessa (1040/2006) liitteessä 7. Pintavesien haitallisista aineista säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006).
Pykälän 2 momentin perusteella hankkeen tai toiminnan vaikutuksia arvioitaessa olisi otettava huomioon vesienhoitosuunnitelmassa esitetyn lisäksi muut ajantasaiset tiedot vesimuodostuman tilasta. Vesienhoitoviranomainen arvioi tietojen luotettavuuden ja edustavuuden. Muita ajantasaisia luotettavia tietoja voivat olla esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä varten hankitut tiedot. Hankkeen vaikutusta tulisi arvioida suhteessa vesimuodostuman nykyiseen tilaan, joka voisi olla poikkeava vesienhoitosuunnitelmassa esitetystä tila-arviosta. Näillä uusilla ja ajantasaisilla tiedoilla voi olla merkitystä arvioitaessa hankkeen vaikutuksia vesiin. Toiminnanharjoittaja toimittaa vesimuodostuman tilasta kokoamansa tiedot vesien- ja merenhoidon suunnittelun tietojärjestelmään. Vesienhoitoviranomaisen luotettavaksi arvioimat muut ajantasaiset tiedot voidaan siten huomioida myös seuraavien vesienhoitosuunnitelmien laadinnassa vesimuodostumien tilaa arvioitaessa.
Pykälän 3 sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset vesimuodostuman tilan heikentymisen arvioinnista. Tarkoitus on asetuksella täsmentää vesimuodostuman heikentymisen arviointiin liittyviä teknisluonteisia seikkoja, jotka liittyvät myös ehdotetun 20 a §:n valtuussäännöksen nojalla annettaviin tarkentaviin säännöksiin.
20 c §.Ympäristötavoitteista poikkeaminen uuden hankkeen tai toiminnan vuoksi.
Pykälässä säädettäisiin poikkeamisesta uuden hankkeen tai toiminnan vuoksi. Pykälä korvaisi aikaisemman 23 pykälän kokonaisuudessaan, joka ehdotetaan kumottavan.
Poikkeamisesta säädettäisiin sisällöltään ja rakenteeltaan vastaavasti kuin vesipuitedirektiivin 4(7) artiklassa. Joitakin direktiivin 4(7) artiklan ilmaisuja tarkistettaisiin kansalliseen lakiin sopiviksi ja viittaus direktiiviin muutettaisiin viittaukseksi vesienhoitolain ympäristötavoitteita koskevaan pykälään. Lisäksi vesienhoitoviranomaisen tehtävistä (poikkeuksen sisällyttäminen vesienhoitosuunnitelmaan ja ympäristötavoitteiden tarkistaminen kuuden vuoden) säädetään jo toisaalla vesienhoitolainsäädännössä eikä niitä olisi siten tarvetta sisällyttää tähän pykälään.
Lisäksi on huomattava, että pintaveden kemiallisen tilan sekoittumisvyöhykkeestä säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b:ssä (poikkeaminen ympäristönlaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä). Saman asetuksen 6 a § sisältää säännökset poikkeamisesta ympäristönlaatunormeista valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena. Pykälä jaettaisiin kolmeen momenttiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joita uuden hankkeen tai toiminnan tulee täyttää. Pykälän 1 momentti olisi jaettu kolmeen kohtaan, joista 1 kohta koskisi uusia pohjavesimuodostuman pohjaveden korkeutta muuttavia toimenpiteitä. Momentin kohta 2 koskisi uusia pintavesimuodostuman fyysisiä ominaisuuksia muuttavia toimenpiteitä. Momentin 3 kohta koskisi uusia pintavesimuodostuman ekologista tilaa huonontavia kestävän kehityksen mukaisia toimia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muista poikkeamisen edellytyksistä. Pykälän 3 momentti sisältäisi RED III –direktiivin kansalliseen toimeenpanoon liittyvät säännökset. Pykälän 4 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden antaa tarkempia säännöksiä poikkeamisen edellytyksistä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ympäristötavoitteista poiketaan ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisen lupa-asian yhteydessä. Poikkeaminen olisi luonteeltaan oikeusharkintaa. Jos poikkeamisen laissa säädetyt edellytykset täyttyisivät, olisi poikkeus myönnettävä, tämä kävisi esille nimenmaisesti pykälästä.
Ympäristötavoitteita tulkitaan ekologisen tilan osalta laatutekijäkohtaisesti EU-tuomioistuimen linjauksen mukaisesti siten, että kiellettyä tilan huononemista on jo yhdenkin laadullisen tekijän tilan huononeminen yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johtaisi pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. Ehdotetun 20 b §:n heikentämiskieltoa sovellettaisiin laatutekijäkohtaisesti. Siitä syystä tulisi myös ympäristötavoitteista poikkeaminen arvioida ja myöntää laatutekijäkohtaisesti.
Pykälän 1 momentin mukaisella uudella hankkeella tarkoitettaisiin kaikkia uusia luvanvaraisia hankkeita tai jo olemassa olevien hankkeiden tai toimintojen muutoksia, jotka edellyttävät ympäristöluvan tai vesilain mukaisen luvan muuttamista.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan 20 a ja b §:n mukaisista ympäristötavoitteista poikettaisiin edellytysten täyttyessä silloin, kun uusi hanke tai toiminta muuttaa vesimuodostumaa niin, ettei pohjavesimuodostuman hyvää määrällistä tilaa voitaisi saavuttaa tai ettei tilan heikkenemistä voida estää ja tämä johtuu uusista pohjavesimuodostumien pohjaveden korkeutta muuttamista toimenpiteistä. Pohjaveden korkeuden muutokset voivat olla seurausta pohjaveden vedenotoista uusien porakaivojen kautta tai olemassa olevien porakaivojen kautta tapahtuvien vedenottojen lisääntymisestä. Myös pintavesiin tehdyt muutokset voivat aiheuttaa pohjaveden korkeuden muutoksia. (CIS Guidance nro. 36)
Pykälän 1 momentin 2 kohta koskisi tilannetta, että pintavesimuodostuman hyvää ekologista tilaa tai hyvää ekologista potentiaalia ei saavuteta tai pintavesimuodostuman huononemista ei voida estää ja tämä johtuu uusista pintavesimuodostuman fyysisiä ominaisuuksia muuttavista toimenpiteistä. Pintaveden fyysisiä ominaisuuksia muuttavilla toimenpiteillä tarkoitettaisiin vesimuodostumien hydrologis-morfologisiin ominaisuuksiin (hydrologinen järjestelmä, joen esteettömyys, morfologiset tekijät, vuorovesi) tehtäviä muutoksia. Vesimuodostuman tilaan kohdistuvat vaikutukset voivat olla suoraa seurausta itse muutoksesta tai muutoksen aiheuttamista vedenlaadun muutoksista. Pintavesillä tarkoitettaisiin myös keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja pintavesiä.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan 20 a ja b §:n mukaisista ympäristötavoitteista voitaisiin poiketa silloin, kun pintavesimuodostuman ekologisen tilan huononeminen erinomaisesta hyvään tilaan aiheutuu uusista kestävän kehityksen mukaisista toimista. Vesipuitedirektiivissä ei määritellä kestävän kehityksen mukaisia toimia tarkasti, mutta kestävään kehitykseen sisältyvät taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat. Komissio on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030-toimintaohjelmaan ja EU toteuttaa toimintaohjelmaa yhdessä jäsenmaiden kanssa. Agenda 2030 sisältää 17 tavoitetta, jotka maiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Kestävän kehityksen tavoitteita edistettäessä on huomioita niiden keskinäisriippuvuus, eli kestävän kehityksen toimenpiteiden vaikutukset muihin tavoitteisiin. Kestävän kehityksen ympäristöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ulottuvuuksia tulee tarkastella yhdessä. Kestävän kehityksen mukaisen hankkeen tai toiminnan tulisi edistää vähintään yhtä näistä asetetuista tavoitteista, mutta samalla se ei saisi vaarantaa muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Kestävän kehityksen arvioinnin tukena voidaan ottaa huomioon myös komission ohjeistus (CIS Guidance nro. 36), jossa todetaan, että yleisesti ottaen kestävän kehityksen mukaisia toimia ei voida määritellä tietyillä kriteereillä tai käytännöillä, vaan määritys tehdään kyseisen päätöksentekoprosessin vaatimusten mukaisesti avoimella ja toistuvalla menettelyllä. Näin ollen kestävän kehityksen mukaisten toimien tarkkaan määrittelyyn liittyy useita näkökohtia, esimerkiksi aika, laajuus, mukana olevat sidosryhmät ja käytettävissä olevat tiedot. Asiaan liittyvien menettelyjen vaatimukset on esitetty vesipolitiikan puitedirektiivissä, strategista ympäristöarviointia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevissa direktiiveissä sekä Århusin sopimukseen liittyvässä osallistumisoikeusdirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta). Ohjenuorana tulisi käyttää EY:n perustamissopimusta, saastuttaja maksaa -periaatetta, varautumisen ja ennalta ehkäisemisen periaatteita, ympäristövahinkojen lähteellä korjaamisen periaatetta sekä kestävyyden periaatetta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muista edellytyksistä poikkeamiselle kohdissa 1–4, joiden kaikkien tulisi täyttyä. Nämä edellytykset koskisivat kolmea 1 momentissa tarkoitettuja tilanteita.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin poikkeamisen edellytykseksi se, että kaikki käytännössä mahdolliset toimenpiteet on toteutettu hankkeesta tai toiminnasta vesimuodostuman tilaan kohdistuvan haittavaikutuksen vähentämiseksi. Pykälässä tarkoitetut kaikki käytännössä mahdolliset toimenpiteet koskevat luvitettavaa toimintoa tai hanketta. Säännöksessä tarkoitetut toimenpiteet ovat yhteydessä suunnitellun toiminnan tai hankkeen sisältöön ja toisaalta myös lupamääräysten asettamiseen. Vesipuitedirektiivissä ei rajata vaikutusta vähentäviä toimenpiteitä. Direktiivin 4 artiklan 7 kohdan a alakohdassa määritellyt toimenpiteet kattavat mahdollisesti monenlaiset toimenpiteet kehityshankkeen kaikissa vaiheissa ja ne koskevat laitosten suunnittelu-, ylläpito-, ja toimintaolosuhteita sekä elinympäristöjen ennallistamista ja uudelleenluomista. Ilmaisu ”kaikki käytännössä mahdolliset toimenpiteet”, yhdistettynä muussa lainsäädännössä käytettyyn ”toteuttamiskelpoinen”-käsitteeseen viittaa haittoja vähentäviin toimenpiteisiin, jotka ovat teknisesti toteutettavissa, kohtuullisen hintaisia ja verrannollisia uuteen muutoksen tai uuteen kestävän kehityksen mukaiseen ihmisen toimeen. Haittoja vähentävien toimien tarkoitus on minimoida tai täysin poistaa vesimuodostuman tilaan kohdistuvat haittavaikutukset ja niiden tulisi olla olennainen osa suunniteltua toimintoa tai hanketta. Lupaviranomaisen on arvioitava, onko kaikki mahdolliset toimenpiteet haittavaikutuksen lieventämiseksi ehdotettu tehtäväksi hankkeessa vai tarvitaanko lisätoimenpiteitä. Komission ohjeistuksen mukaan merkittävää on se, että näiden toimenpiteiden tavoitteena on välttää tai vähentää todettuja mahdollisia haittavaikutuksia vesipolitiikan puitedirektiiviin laatutekijän tilaan. Kaikkien mahdollisten toimenpiteiden toteuttaminen ja edellyttäminen osaksi hanketta voi parhaassa tapauksessa johtaa siihen, että kiellettyä heikentymistä tai ympäristötavoitteiden vaarantumista ei tapahdu, eikä poikkeamismenettelylle ole enää tarvetta.
Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin poikkeamisen edellytykseksi, että uusi hanke tai toiminta on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä tai että uuden hankkeen tai toiminnan vaikutukset ihmisten terveydelle, ihmisten turvallisuuden ylläpitämiselle tai kestävälle kehitykselle tuomat hyödyt ylittävät 20 a ja 20 b §:ssä säädettyjen tavoitteiden saavuttamisesta ympäristölle ja yhteiskunnalle koituvat hyödyt. Vesipuitedirektiivissä mahdollistetaan vaihtoehto molempien edellytysten olemassaolon vaatimusten täyttämistä samanaikaisesti tai tässä valittu vaihtoehto jommankumman yleisen edun tai intressivertailua koskevan edellytyksen täyttymisestä. Vesipuitedirektiivissä tämä vaihtoehtoinen mahdollisuus on esitetty käyttämällä ilmaisua ja/tai. Sääntelyn sisällön vaihtoehtoinen vaatimus on omaksuttu myös vertailumaissa (Ruotsi, Tanska ja Saksa).
EU-tuomioistuin on vahvistanut tuomiossaan Schwarze Sulm (C-346/14), että jäsenvaltioille on myönnetty tietty harkintavalta sen määrittämiseksi, onko konkreettinen hanke yleisen edun kannalta erittäin tärkeä (kohta 70). Kyseisessä uusiutuvan energian hanketta koskevassa tuomiossa EU-tuomioistuin viittasi myös SEUT 194 artiklan 1 kohtaan. Kyseisen kohdan mukaan sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä, ympäristön säilyttämistä ja sen tilan parantamista koskeva vaatimus huomioon ottaen, unionin energiapolitiikalla pyritään jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä varmistamaan muun muassa energiamarkkinoiden toimivuus ja edistämään uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä. Lisäksi EU-tuomioistuin totesi, että uusiutuvien energialähteiden edistäminen kuuluu keskeisiin painotuksiin unionin toiminnassa. Tämä on perusteltua muun muassa siitä syystä, että näiden energialähteiden käytöllä edistetään ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä. EU-tuomioistuin totesi, että poikkeamisen edellytysten voitiin katsoa muun ohella täyttyneen, kun kansalliset viranomaiset olivat punninneet keskenään riidanalaisen hankkeen oletettuja etuja ja siitä aiheutuvaa Schwarze Sulmin pintavesimuodostuman tilan huononemista (kohdat 72–74).
Erittäin tärkeän yleisen edun arvioinnissa tulisi punnita edun tärkeyttä suhteessa vesienhoidon ympäristötavoitteisiin. EU-tuomioistuin on korostanut Schwarze Sulm (C-346/14, kohdat 66 ja 79–80) tuomiossa, että hankkeen vaikutuksista erittäin tärkeään yleiseen etuun on oltava riittävä selvitys. EU:n poliittisista päämääristä voidaan saada tukea erittäin tärkeän yleisen edun määrittelemisestä yksittäistapauksissa. Esimerkiksi EU:n energiapolitiikan tavoitteet voivat antaa tukea arvioitaessa yksittäisen hankkeen merkitystä yleisille eduille, vaikka päätöksenteko tapahtuukin tapauskohtaisesti. Erittäin tärkeän yleisen edun sijasta voidaan arvioida myös hankkeen tai toiminnan vaikutuksia ihmisten terveydelle, turvallisuuden ylläpitämiselle tai kestävälle kehitykselle. Näiden hyötyjen tulisi ylittää ympäristötavoitteiden saavuttamisesta ympäristölle ja yhteiskunnalle koituvat hyödyt. Myös tätä arvioidaan tapauskohtaisesti. Esimerkiksi tulvariskien hallinta saattaa antaa aiheen vesipuitedirektiivin mukaisten poikkeusten käyttämiseen ihmisten turvallisuuden suojelun perusteella.
Lisäksi voidaan todeta, että esimerkiksi myös uuden Kriittisten raaka-aineiden asetuksen artiklassa 10 säädetään strategisten hankkeiden etusijasta ja siinä viitataan myös vesipuitedirektiiviin. Artiklan 10(2) mukaan unionissa toteutettavien strategisten hankkeiden katsotaan olevan yleisen edun mukaisia tai palvelevan kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta ja niiden voidaan katsoa olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia sillä edellytyksellä, että kaikki mainitussa kohdassa unionin säädöksissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Asetus on suoraan sovellettava oikeutta ja merkityksellinen vesipuitedirektiivin 4(7) artiklan hankekohtaisen poikkeuksen edellytysten arvioinnissa lupaviranomaisessa. Asetuksen mukaisissa hankkeissa olisi kuitenkin tapauskohtaisesti arvioitava myös muiden poikkeamisen edellytysten täyttymistä silloin kun kyseisiin hankkeisiin haetaan ympäristötavoitteista poikkeamista. Mainittu EU-asetus tulee sovellettavaksi lupaviranomaisessa myös ehdotetun 20 c §:n poikkeuksen edellytysten harkinnassa.
Pykälän 2 momentin 3 kohdassa säädettäisiin poikkeamisen edellytykseksi, että kyseisten vesimuodostuman muutosten tuomia hyötyjä ei voida teknisen toteuttamiskelpoisuuden tai kohtuuttomien kustannusten vuoksi saavuttaa muilla, ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Säännös perustuu vesipuitedirektiivin 4(7) artiklaan.
Pykälän 2 momentin 4 kohta perustuisi vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 14 f §:ään. Kohdassa säädettäisiin siitä, että poikkeamisen edellytyksenä on, että poikkeus ei pysyvästi estä tai vaaranna ympäristötavoitteiden saavuttamista muissa saman vesienhoitoalueen vesimuodostumissa tai ole ristiriidassa muualla ympäristölainsäädännössä asetettujen vaatimusten tai tavoitteiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vesienhoitoviranomaisen lausunto on keskeisessä asemassa edellytyksen täyttymisen arvioinnissa. Säännöksellä toimeenpantaisiin osaltaan vesipuitedirektiivin 4(8) artiklaa.
Pykälän 3 momentin mukaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten suunnittelu, rakentaminen ja käyttö, tällaisten laitosten verkkoon liittäminen ja asiaankuuluva verkko ja energiavarastot olisivat aina erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia. Ehdotettu säännös perustuu RED III –direktiiviin. Säännöksessä tarkoitetut uusiutuvan energian toiminnot ja hankkeet olisivat suoraan ehdotetun säännöksen nojalla erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia. RED-direktiivissä uusiutuvalla energialla tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa (aurinkolämpö ja aurinkosähkö) sekä geotermistä energiaa, osmoottista energiaa, ympäristön energiaa, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ja muuta valtamerienergiaa, vesivoimaa (mukaan lukien pumppuvoimaa), biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua. Yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke voi olla myös muu kuin momentissa mainitut hanke tai toiminta.
24 §.Ympäristötavoitteiden lieventäminen
. Pykälässä säädettäisiin ympäristötavoitteiden lieventämisestä. Pykälä jaettaisiin kolmeen osaan. Pykälän sisältöä selvennettäisiin 1 ja 2 momenttien osalta. Ympäristötavoitteiden lieventämisen arviointi- ja valmistelutehtävä kuuluisi edelleen vesienhoitoviranomaiselle. Ehdotukset poikkeuksista sisältyisivät nykyiseen tapaan vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiin. Valtioneuvosto tekee päätöksen suunnitelmista kullekin vesienhoitokaudelle.
Alennettua tilatavoitetta käytetään pinta- ja pohjavesimuodostumille ja myös keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi nimetyille vesimuodostumille. Alennettua tilatavoitetta arvioidaan ja se asetetaan aina laatutekijäkohtaisesti. Alennettu tilatavoite ei tarkoita, että muiden laatutekijöiden tilatavoite alenisi samalla. Kaikki mahdolliset toimenpiteet on tehtävä hyvän tilan saavuttamiseksi muiden laatutekijöiden osalta. Ehdotettu säännös perustuisi vesipuitedirektiivin 4(5) artiklaan. Asetettuja alennettuja tilatavoitteita ja niiden edellytysten täyttymistä on tarkasteltava uudelleen 6 vuoden välein.
Pykälän 1 momentin mukaan vesienhoitoviranomainen sisällyttäisi vesienhoitosuunnitelmaehdotukseen vesimuodostumille lain 21 §:ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista poikkeavia tavoitteita, mikäli edellytykset täyttyvät. Nykyisen säännöksen ilmaisua ”voidaan asettaa” muutettaisiin muotoon ”asetetaan”, jolloin viranomaisen harkintavalta poikkeuksen käytön osalta supistuisi. Momentista poistettaisiin viittaus tekniseen kohtuuttomuuteen. Ehdotus vastaa paremmin direktiivin 4(5) artiklan ilmaisua, jossa mainitaan vain vaativampien ”tavoitteiden saavuttamisen mahdottomuus” ja ”kustannusten kohtuuttomuus”.
Vesipuitedirektiivin mukaan kaikissa vesimuodostumissa tulee saavuttaa vesien hyvä tila vuoteen 2027 mennessä ellei niissä ole käytetty jotain poikkeusta. Momenttiin lisättäisiin selvyyden vuoksi aikamääre vesienhoitokaudeksi samoinkin kuin maininta vesimuodostumasta.
Vähemmän vaativien ympäristötavoitteiden asettamiseksi vesimuodostuman tulee olla ihmisen toiminnan siten muuttama tai sen luonnonolot ovat sellaiset, että ne estävät vaativampien tavoitteiden saavuttamisen tai se on suhteettoman kallista.
Vesipuitedirektiivin yhteisen toimeenpanostrategian ohjeessa (CIS Guidance no. 20) suositellaan, että poikkeusten käyttöä arvioitaessa tulisi edetä vaiheittain tarkastellen ensin mahdollisuutta ympäristötavoitteiden saavuttamisen määräaikojen pidentämiseen tiedon karttumisen myötä ja vasta sen jälkeen lievempien tilatavoitteiden asettamista.
Vesipuitedirektiivin yhteisen toimeenpanon yhteydessä on laadittu dokumentti, jossa on tarkasteltu 4(4) ja 4(5) artiklojen luonnonolosuhde-käsitteitä (4–5 Dec 2017). Sen mukaan lievempien tavoitteiden asettaminen edellyttää enemmän tietoa ja perusteellisempaa vaihtoehtojen arviointia kuin direktiivin 4(4) artiklassa tarkoitettu ympäristötavoitteiden saavuttamisen määräajan pidentäminen. EU-ohjeen mukaan 4(5) artiklan poikkeuksen soveltamisen olisi perustuttava erityisen vankkaan näyttöön. Momenttiin lisättäisiin myös poikkeuksen käytön edellytykseksi se, että vaativampien tavoitteiden saavuttaminen on suhteettoman kallista. Tämä vastaa nykyistä pykälää tarkemmin myös vesipuitedirektiivin 4(5) artiklan ilmaisua.
Pykälän 2 momentti sisältäisi neljäkohtaisen luettelon niistä edellytyksistä, joiden tulee täyttyä 1 momentin lisäksi.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan edellytyksenä on, että ympäristöä koskevia ja yhteiskunnallis-taloudellisia tarpeita, joita vesiä käyttävä tai kuormitusta aiheuttava toiminta palvelee, ei voida tyydyttää muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. Säännöstä tarkistettaisiin siten paremmin vastaamaan direktiivin ilmaisua muun muassa lisäämällä säännökseen maininta yhteiskunnallis-taloudellisista hyödyistä. Poikkeuksen edellytysten arvioinnissa tulisi ensisijaisesti huomioida yleinen etu ja punnita yhteiskunnallisia hyötyjä ja kustannuksia, ei niinkään vaikutuksia yksittäisen toimijan kustannusten kohtuuttomuuteen tai maksukykyyn.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan edellytyksenä on, että saavutetaan paras mahdollinen pintavesimuodostumien tila ottaen huomioon vaikutukset, joita ei ihmisen toiminnan tai pilaantumisen luonteen vuoksi ole kohtuudella voitu välttää. Säännös vastaa voimassaolevan pykälän 2 momentin 3 kohtaa.
Pykälän 2 momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että muutokset pohjaveden hyvään tilaan verrattuna jäävät mahdollisimman vähäisiksi eikä näitä vaikutuksia ole mahdollista kohtuudella välttää ottaen huomioon ihmisten toiminta ja pilaantumisen luonne. Säännös vastaa voimassaolevan pykälän 2 momentin 4 kohtaa.
Pykälän 2 momentin 4 kohdan perusteella edellytyksenä on myös, että vesimuodostuman tila ei heikkene. Säännös toteuttaa osaltaan vesimuodostuman tilan heikentämättömyyden vaatimusta. Säännös vastaa voimassaolevan pykälän 2 momentin 5 kohtaa.
Vesipuitedirektiivin mukaan poikkeusten käyttö on perusteltava. Direktiivin johdanto-osan mukaan perustelujen tulee olla avoimia, selviä ja asianmukaisia. EU komissio on toisia vesienhoitosuunnitelmia koskevassa palautteessa jäsenvaltiolle kiinnittänyt huomiota poikkeusten käytön riittävälle perustelulle vesienhoitosuunnitelmissa. Vesienhoitolain 19 §:n perusteella vesienhoitosuunnitelmassa esitettävät vesimuodostumakohtaiset tilatavoitteet ja toimenpideohjelmassa esitettävät toimenpiteiden yhdistelmät tarkistetaan kuuden vuoden välein. Vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen 23 §:ssä ja sen liitteen 5 kohdissa 5,7 ja 13 säädetään näiden tietojen sisällyttämisestä vesienhoitosuunnitelmiin.
25 §.Tavoitteiden saavuttaminen vaiheittain.
Pykälässä säädettäisiin vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamisesta vaiheittain. Pykälässä olisi kaksi momenttia. Ehdotukset poikkeuksista sisältyisivät nykyiseen tapaan vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiin. Valtioneuvosto tekee päätöksen suunnitelmista kullekin vesienhoitokaudelle.
Pykälän 1 momentin mukaan vesimuodostumakohtainen tavoitteiden saavuttamisen määräajan pidentämisen arviointi- ja valmistelutehtävä kuuluisi edelleen vesienhoitoviranomaiselle vesienhoitotyössä. Nykyisen säännöksen ilmaisua ”voidaan pidentää” muutettaisiin muotoon ”pidennetään”, jolloin viranomaisen harkintavalta poikkeuksen käytön osalta supistuisi. Vesien hyvä tila on tullut saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös siitä, että sovellettavaksi tulisivat pintaveden kemiallisen tilan tavoitteeseen liittyviä vesienhoitolain 21 §:stä poikkeavia määräaikoja. Euroopan parlamentin ja neuvoston ympäristönlaatunormidirektiivin (2008/105/EY) ja sen muutosten nojalla pintavesien kemiallisen tilan ympäristönlaatunormeille asetetaan vesipuitedirektiivin vuoden 2015 määräajasta poikkeavia määräaikoja. Komissiolle on velvoite vesipuitedirektiivin ja ympäristönlaatunormidirektiivin perusteella tarkastella määräajoin vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden luetteloita ja teknisen ja tieteellisen kehityksen mukaisesti. Uusille aineille tai muutetuille ympäristönlaatunormeille voidaan antaa vesienhoitolain 21 §:stä poikkeavia hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen määräaikoja.
Pykälän 2 momentti sisältäisi kaksi edellytystä, joiden perusteella tavoitteiden saavuttamisen määräaikoja pidennetään. Molempien kohtien mukaisten edellytysten tulisi täyttyä samanaikaisesti.
Pykälän 2 momentin ensimmäinen kohta sisältäisi kolme vaihtoehtoista edellytystä.
Ensimmäisenä vaihtoehtoisena edellytyksenä olisi, että vesimuodostuman tilan parantaminen vesienhoitosuunnitelmakauden aikana on teknisen toteuttamiskelpoisuuden vuoksi mahdotonta muutoin kuin vaiheittain. Teknisen toteuttamiskelpoisuuden mahdottomuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, jos tekniset ratkaisut eivät ole valmiina tai sovellettavissa tai niiden toimivuus on epävarmaa tai jos tekniikan käyttöön liittyy hallinnollisia tai muita käytännön hidasteita. Tekninen mahdottomuus voi tarkoittaa myös sitä, jos tilaa heikentävä tekijä tai sen lähde ei ole tiedossa, joten ratkaisua ei voi määrittää. Tavoitteiden saavuttaminen voi olla teknisesti mahdotonta myös, jos tavoitteen toteutuminen vaatii kansainvälisiä toimenpiteitä tai toimenpiteitä muissa maissa esimerkiksi kansainvälisellä vesienhoitoalueella tai tilanteessa, jossa päästöjä tulee kaukokulkeumana.
Toisena vaihtoehtoisena edellytyksenä olisi, että vesimuodostuman tilan parantaminen olisi suhteettoman kallista vesienhoitosuunnitelmakauden aikana. Suhteettoman kalliina pidettäisiin sitä, että kustannukset ovat selkeästi saavutettuja vesien tilan hyötyjä suurempia tai sitä, jos taloudellinen taakka olisi kohtuutonta vesienhoitokauden aikana.
Kolmantena vaihtoehtoisena edellytyksenä olisi, että vesimuodostuman tilan paraneminen on toimenpiteistä huolimatta hidasta luonnonolosuhteiden vuoksi. Pykälässä tarkoitettuja luonnonolosuhteita ovat muun muassa tilanteet, joissa ravinteiden tai haitallisten aineiden pitoisuuksien aleneminen maaperässä tai vesiekosysteemissä vie enemmän aikaa. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi järven sisäinen ravinnekuormitus tai valuma-alueen maaperään sitoutuneet ravinteet tai haitalliset aineet. Myös lajien asettuminen uudelleen alueelle kunnostuksen tai pilaavan toiminnan loppumisen jälkeen voi viedä enemmän aikaa. Luonnonolosuhteita ovat lisäksi veden lämpötilan muutos ja pohjien hapettomuuden hidas paraneminen. Pohjavesissä pilaavien aineiden hajoaminen ja aineiden poistuminen sekä pohjaveden tilan palautuminen ennalleen vie pitkän ajan.
Pykälässä tarkoitetut luonnonolosuhteet eivät ole samoin määritellyt kuin 24 §:ssä tarkoitetut luonnonolot. Tämä perustuu direktiivin 4(4) ja 4(5) artiklan sisällön eroavaisuuteen. Vesipuitedirektiivin yhteisen toimeenpanon yhteydessä on laadittu dokumentti (4–5 Dec 2017), jossa selvennetään tavoitteiden saavuttamista vaiheittain koskevan poikkeuksen käyttöä eri tapauksissa.
Pykälän 2 momentin toisessa kohdassa säädettäisiin toiseksi edellytykseksi, että vesimuodostuman tila ei edelleen heikkene. Säännös vastaa voimassaolevan pykälän sisältöä tältä osin. Säännös toteuttaa osaltaan vesimuodostuman tilan heikentämiskieltoa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että määräaikaa voitaisiin pidentää yhteensä enintään kahdella vesienhoitosuunnitelmakaudella. Ympäristötavoitteiden saavuttamisen määräaikaa voitaisiin kuitenkin edelleen pidentää, jos poikkeaminen myönnettäisiin luonnonolosuhteiden perusteella. Ekologisen tilan osalta määräaikojen pidentäminen vuoden 2027 jälkeen olisi siten mahdollista enää luonnonolosuhteiden vuoksi, koska ekologista tilaa kuvaaville laatutekijöille määräajat on asetettu alun perin vuoteen 2015. Teknisesti tai taloudellisesti kohtuuttomuus voisi olla perustelu asettaa määräaikoja pidemmälle kuin vuoteen 2027 sellaisille kemiallista tilaa kuvaavilla uusille laatunormeille, joissa alkuperäinen tavoite on asetettu myöhemmäksi kuin vuoteen 2015.
Nykyisissä vesienhoitosuunnitelmissa on vesimuodostumien tilatavoitteen saavuttamisen määräaikoja pidennetty kolmeen eri ajankohtaan (saavutettu tai saavutetaan vuoteen 2021 mennessä, saavutetaan vuoteen 2027 tai saavutetaan vuoden 2027 jälkeen).
Vesienhoitolain 19 §:n perusteella vesienhoitosuunnitelmassa esitettävät vesimuodostumakohtaiset tilatavoitteet ja toimenpideohjelmassa esitettävät toimenpiteiden yhdistelmät tarkistetaan kuuden vuoden välein. Vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen 23 §:ssä ja liitteen 5 kohdissa 5,7 ja 13 säädetään näiden tietojen sisällyttämisestä vesienhoitosuunnitelmiin.
25 a §.Vesienhoidon ympäristötavoitteita koskevien poikkeusten soveltaminen
. Pykälässä säädettäisiin ympäristötavoitteita koskevien poikkeusten soveltamisesta. Sääntely sisältyy nykyisin vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 14 f §:ään.
Ehdotetulla säännöksellä toimeenpantaisiin osaltaan vesipuitedirektiivin 4(8) artiklaa. Säännös olisi tässä yhteydessä siirrettävä lain tasolle, kun otetaan huomioon ehdotettu vesienhoidon ympäristötavoitteita ja niitä koskevan sääntelyn kokonaisuus ja perustuslain 80 §.
Pykälässä säädettäisiin siitä, että vesienhoitosuunnitelmissa esitetyt poikkeukset eivät saisi pysyvästi estää tai vaarantaa ympäristötavoitteiden saavuttamista muissa saman vesienhoitoalueen vesimuodostumissa tai olla ristiriidassa muualla ympäristölainsäädännössä asetettujen vaatimusten tai tavoitteiden kanssa. Säännös koskisi vesienhoidon suunnitteluun kuuluvia poikkeuksia, joita ovat 21 §:n 3 momentissa, 22, 24 ja 25 §:ssä tarkoitetut poikkeukset. Hankekohtaisen poikkeuksen osalta samansisältöinen säännös sisältyisi edellä ehdotettuun 20 c §:ään.