1.1  Tausta

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (741/2023), jäljempänä valvontalaki, tuli voimaan 1.1.2024. Laissa säädetään yhtenäisestä sekä julkisia että yksityisiä palveluntuottajia koskevasta rekisteröintimenettelystä riippumatta palveluntuottajan oikeudellisesta muodosta. Rekisteröinti on edellytys sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiselle. Palveluntuottajat ja niiden palveluyksiköt tallennetaan sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ylläpitämään valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin (Soteri). Julkisten palveluntuottajien osalta rekisteröintivelvollisuus tulee voimaan 1. tammikuuta 2026. Julkisten palveluntuottajien on annettava siihen mennessä viranomaiselle laissa tarkoitetut tiedot palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä varten. Tiedot tallennetaan Soteri-rekisteriin viimeistään 31. joulukuuta 2028. 

Soteri-rekisterin hakemuskäsittely on lain voimaantulon jälkeen ruuhkautunut. Ruuhkan taustalla ovat paitsi valvontalain mukaisen rekisteröintimenettelyn ja Soteri-rekisterin käyttöönotto ja sen myötä lisääntyneet hakemusmäärät, myös menettelyn uutuus palveluntuottajille, erityisesti terveydenhuollon itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka pystyivät ennen lain voimaantuloa aloittamaan toimintansa tehtyään ilmoituksen valvontaviranomaiselle. Itsenäiset ammatinharjoittajat ovat myös olleet määrällisesti keskeisin asiakasryhmä ruuhkautuneissa hakemuksissa. 

Soteri-rekisteriä, hakemuskäsittelyä ja asiakasohjausta on kehitetty ja hakemusten käsittelyyn on ohjattu lisävoimavaroja. Voimavaroja on myös kohdennettu niihin virastoihin, joissa hakemusten käsittelyn viivästys on suurin. Vireillä olevia hakemuksia on kuitenkin paljon ja käsittelyajat ovat edelleen pitkiä. Lainsäädäntötoimenpiteet on katsottu tarpeelliseksi henkilöstön ja palvelujen saatavuuden turvaamiseksi sekä hakemuskäsittelyn vakiinnuttamiseksi. 

Ilman huoltajaa maassa olevan lapsen asumisen järjestäminen on 1.1.2025 voimaan tulevan lainsäädännön mukaan sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukainen palvelu. Toiminnassa olevat yksityiset perheryhmäkodit ja muut asuinyksiköt tulee tällöin rekisteröidä valvontalain mukaisesti, jotta ne voivat jatkaa toimintaansa sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuina perheryhmäkoteina. Rekisteröinnit voidaan kuitenkin aloittaa vasta siihen velvoittavan lainsäädännön tultua voimaan. Tällä hetkellä lainsäädännössä ei ole siirtymäsäännöksiä perheryhmäkotien rekisteröimiselle.  

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Valviran ja aluehallintovirastojen sekä keskeisien ministeriöiden kanssa. 

Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti valmistelun käynnistyttyä kuulemistilaisuuden keskeisille sidosryhmille. Esityksestä järjestettiin lausuntokierros 2.-16.10.2024 ja ruotsinkielisen säädösluonnoksen osalta 7.-21.10.2024. Lausuntopalautteesta ja sen huomioon ottamisesta hallituksen esityksessä kerrotaan jaksossa 6. Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti lisäksi lausuntokierroksen jälkeen kuulemistilaisuuden keskeisille sidosryhmille koskien siirtymäsäännöksiä yksityisten perheryhmäkotien rekisteröimiselle.  

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa val-tioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella STM117:00/2024. 

2.1  Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2  Palvelujen tuottamisessa tapahtunut muutos

Yksin yrittäjinä toimivien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja palveluntuottajien työskentelyssä ja palveluiden tuottamisessa on tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. Aikaisemmin itsenäiset terveydenhuollon ammatinharjoittajat pitivät usein omaa vastaanottoaan ja toimivat suorassa potilassuhteessa. Oman vastaanottotoiminnan ja suoraan asiakkaille tapahtuvan palveluiden tuottamisen rinnalle on tullut niin sanottu ammatinharjoittajamalli, jossa hyvinvointialueet ja isommat yksityiset sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat hankkivat asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä itsenäisesti toiminimi- tai osakeyhtiömuotoisesti toimivilta henkilöiltä. Tällaisten oman yrityksensä kautta toimivien palveluntuottajien määrän arvioidaan kasvavan jatkossa, mikä tulee lisäämään palveluntuottajan, palveluyksikön ja sen olennaisten muutosten rekisteröintien määriä erityisesti hyvinvointialueiden hankintakierrosten yhteydessä. 

2.3  Rekisteröintihakemusten ruuhkautuminen ja pitkittyneet käsittelyajat

Rekisteröintihakemusten käsittely valvontaviranomaisissa on ruuhkautunut vuoden 2024 aikana. Ruuhkan taustalla ovat paitsi valvontalain mukaisen rekisteröintimenettelyn ja Soteri-rekisterin käyttöönotto ja sen myötä lisääntyneet hakemusmäärät, myös menettelyn uutuus palveluntuottajille, erityisesti itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka ovat myös olleet määrällisesti keskeisin asiakasryhmä ruuhkautuneissa hakemuksissa. Hakemuksia on saapunut puutteellisina, ja hakemusten käsittely sekä asiakaspalvelu ja -ohjaus on vaatinut runsaasti aikaa. Valvontaviranomaisille on myös tehty hakemuksia, joille ei olisi ollut tarvetta.  

Valvontalain mukaisia rekisteröintihakemuksia on vuoden 2024 alusta alkaen saapunut valvontaviranomaisille yhteensä noin 13 000, joista on ratkaistu noin 77 % eli lähes 10 000. Hakemuksia on jatkuvasti vireillä yhteensä noin 3000–4000 kappaletta. Hakemusten käsittelyajat ovat virastosta riippuen 1–6 kuukautta. Ehdotetun väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvien palveluntuottajien osuus hakemuksista vaihtelee virastoittain, ja kattavat noin 25–85 % kaikista vireillä olevista hakemuksista. Valtakunnallisesti 50–70 % ehdotetun sääntelyn piiriin kuuluvista vireillä olevista palveluntuottajien hakemuksista koskee palveluyksiköiden muutoshakemuksia. Arviolta 30 % ehdotetun sääntelyn piiriin kuuluvista vireillä olevista hakemuksista koskee toimintaa, johon sisältyy alaikäisten kanssa työskentelyä.  

Pitkien käsittelyaikojen vuoksi palveluntuottajat eivät ole voineet aloittaa palvelujen antamista tai toteuttaa palvelutoiminnan suunniteltua muutosta kohtuullisessa ajassa, vaan yrittäjät ovat joutuneet odottamaan toiminnan aloittamista jopa yli puoli vuotta. Lisäksi rekisteröinnin viivästyminen on heikentänyt muun muassa palvelunjärjestäjien ja isojen palveluntuottajien mahdollisuuksia ostaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä ja palveluja alihankintana yksin toimivilta ammattihenkilöiltä. 

Pitkittyneet rekisteröintihakemusten käsittelyajat rajoittavat perustuslaissa turvattua elinkeinovapautta ja vaarantavat henkilöstön ja palvelujen saatavuutta.  

Rekisteröintikäsittelyt ja niiden pitkittyminen ovat merkinneet ylimääräistä kuormitusta myös valvontaviranomaisille, jotka ovat joutuneet ohjaamaan merkittävästi lisävoimavaroja rekisteröinteihin, rekisterin kehittämiseen sekä näihin liittyviin prosesseihin. Normaalitilanteessa rekisteröintimenettelyn kustannukset on tarkoitus kattaa rekisteröinneistä saatavilla tuloilla, joita virastot saavat rekisteröintisuoritteiden maksujen kautta. Toiminta on siis tältä osin tulorahoitusperusteista. Valvontalain mukaisten rekisteröintien osoittauduttua eri syistä johtuen arvioitua työläämmiksi ja käsittelyaikojen pidemmiksi, mikä on johtanut rekisteröintien ruuhkautumiseen, virastot eivät myöskään ole saaneet määrällisesti tai ajallisesti suunniteltua tulokertymää. Virastoille on aiheutunut merkittävästi myös maksuttoman ohjauksen ja asiakaspalvelun kasvanutta tarvetta. Tulokertymän viivästyminen on johtanut erityisesti aluehallintovirastojen osalta siihen, että virastoille on jouduttu kohdentamaan ylimääräistä rahoitusta kehyksen sisältä muista tarkoituksista merkittävässä määrin. Lisäksi aluehallintovirastoille on vuoden 2024 kolmannessa lisätalousarviossa osoitettu 650 000 euron lisärahoitus kompensoimaan menetettyjä maksullisen toiminnan tuloja sekä ylimääräisistä tehtävistä aiheutuneita lisäkustannuksia. Myös Valviralle on Soteri-rekisterin jatkokehittämiseen ohjattu merkittävästi lisärahoitusta. 

2.4  Yksityisten perheryhmäkotien rekisteröiminen

Ilman huoltajaa maassa olevan lapsen asumisen järjestämistä koskeva sääntely muuttuu 1.1.2025. Jatkossa perheryhmäkodit ja muut asuinyksiköt tulee rekisteröidä valvontalain mukaisesti sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna perheryhmäkotitoimintana. Perheryhmäkoteja ei sitä ennen ole mahdollista valvontalain mukaisesti rekisteröidä, koska rekisteröinnit voidaan aloittaa vasta siihen velvoittavan lainsäädännön tultua voimaan. Voimassa olevan kotoutumislain kumoamisen ja valvontalain mukaisen rekisteröinnin välille jää aika, kun yksityisellä perheryhmäkodilla ei ole voimassaolevaa rekisteröintiä toiminnalleen. Laissa ei ole säädetty perheryhmäkotien rekisteröintivelvoitteen siirtymäajasta. 

Tilanne on ongelmallinen toiminnan jatkuvuuden kannalta hyvinvointialueelle, palveluntuottajalle ja ennen kaikkea perheryhmäkodissa asuvalle lapselle. Jos kotoutumislain nojalla toiminnassa olevat yksityisten palveluntuottajien perheryhmäkodit ja muut asuinyksiköt eivät voisi jatkaa toimintaansa 1.1.2025 lähtien sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna perheryhmäkotitoimintana rekisteröintimenettelyn vuoksi, ne joutuisivat lopettamaan toimintansa ainakin väliaikaisesti. Jos palvelutoimintaa jatkettaisiin ilman valvontalain mukaista rekisteröintipäätöstä, voisi kyse olla valvontalain 50 §:ssä tarkoitetusta luvattoman sosiaalihuollon ammattitoimen harjoittamisesta.  

Jos perheryhmäkotien toiminta lakkaisi, hyvinvointialueen tulisi järjestää yksityisessä perheryhmäkodissa olevien lasten huolenpito toisilla tavoin, mutta lasten pysyvät ihmissuhteet perheryhmäkodin henkilöstöön katkeaisivat ja heidän arkeensa muodostuisi monia haasteita esimerkiksi ystävyyssuhteiden ylläpidon ja koulunkäynnin suhteen. Arvion mukaan hyvinvointialueilla ei myöskään ole tosiasiallisia mahdollisuuksia käynnistää omana palveluntuotantona uusia perheryhmäkoteja hyvin nopealla aikataululla.  

Perheryhmäkotien ohjauksen ja valvonnan kehittämishankkeen välityksellä saatujen tietojen mukaan yksityisiä perheryhmäkoteja on kahdeksalla palveluntuottajalla yhteensä 13. Yksityisiä perheryhmäkoteja on kymmenellä hyvinvointialueella. Lisäksi Vaasassa toimii tuetun asumisen yksikkö, jonka toiminnan on tarkoitus muuttua perheryhmäkotitoiminnaksi vuodenvaihteessa.  

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki valvontalain muuttamisesta. Lailla säädettäisiin väliaikaisesti yksityisten elinkeinonharjoittajien ja muiden verrattavassa asemassa olevien pienten palveluntuottajien mahdollisuudesta laissa muuten säädetystä poiketen aloittaa toimintansa tai toteuttaa jo rekisteröityyn toimintaan olennainen muutos ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä. Näin mahdollistettaisiin elinkeinon harjoittaminen rekisteröintimenettelyn kestäessä. Sääntely koskisi palveluntuottajaa, jonka lain 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuisi yhdestä henkilöstä, palveluntuottajan oikeudellisesta muodosta riippumatta. Näin varmistettaisiin toisiinsa verrattavassa asemassa olevien palveluntuottajien yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet. Sääntelyä ei kuitenkaan sovellettaisi sellaiseen palveluntuottajaan, jonka toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain mukaisesti ja jonka olisi ensi kerran valvontalain 16 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaisesti annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten ote rikosrekisteristä muuhun kuin työsopimussuhteisiin henkilöstöön kuuluvalta. Tarkoituksena on osaltaan turvata lasten erityinen suojelu sosiaali- ja terveyspalveluissa varmistamalla, että lasten kanssa työskentelevän, muun kuin työsopimussuhteisen henkilön rikostausta selvitettäisiin asianmukaisesti ennen palveluyksikön rekisteröintiä koskevaa päätöstä ja toiminnan aloittamista.  

Edellytyksenä toiminnan aloittamiselle tai muutoksen toteuttamiselle olisi, että palveluntuottaja on tehnyt laissa tarkoitetun hakemuksen ja antanut laissa säädetyt tiedot palveluntuottajaksi rekisteröintiä ja palveluyksikön rekisteröintiä varten. Poikkeus koskisi vain laissa säädettyä edellytystä, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelutoiminnan aloittamisen tai muutoksen toteuttamisen edellytyksenä on, että palveluntuottajan rekisteröinnistä tai sen muutoksesta on tehty laissa tarkoitettu päätös. Palveluntuottajan tulisi muutoin noudattaa lain säännöksiä. Ehdotetun sääntelyn nojalla toimintansa aloittanutta tai muutoksen toteuttanutta palveluntuottajaa ja sen palveluyksikköä olisi pidettävä valvontalain mukaisesti rekisteröitynä sovellettaessa muuta lainsäädäntöä. Kyseessä ei kuitenkaan olisi aikaisempaan ilmoituksenvaraiseen menettelyyn rinnastettava tilanne, jossa hakemuksen tekeminen jo sellaisenaan täyttäisi palveluntuottajalle asetetun vaatimuksen, vaan oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja edellyttäisi viimekädessä edelleen laissa tarkoitettua rekisteröintipäätöstä. Jos mainittu päätös olisi hylkäävä, oikeus jatkaa päätöksen alaista toimintaa päättyisi ja palveluntuottajan uuteen hakemukseen sovellettaisiin tavallista rekisteröintimenettelyä.  

Ehdotettu sääntely olisi voimassa vuoden 2026 loppuun saakka. Sitä sovellettaisiin myös lain voimaan tullessa vireillä olleisiin hakemuksiin. Sen sijaan, jos palveluntuottaja olisi jo ennen lain voimaantuloa saanut laissa tarkoitetun hylkäävän päätöksen palveluntuottajan tai palveluyksikön rekisteröinnistä, palveluntuottajan uuteen palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä koskevaan hakemukseen sovellettaisiin tavallista rekisteröintimenettelyä.  

Esityksessä ehdotetaan lisäksi lykättäväksi palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskevan 3 luvun voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta kahdella vuodella. Lain 3 luku tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan 1 päivänä tammikuuta 2028. Julkisten palveluntuottajien olisi annettava valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten laissa tarkoitetut tiedot ennen luvun voimaantuloa. Tiedot tallennettaisiin valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin (Soteri) maksutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030. Tämä mahdollistaisi rekisteröintimenettelyn kehittämisen ja vakiinnuttamisen ennen vuoden 2026 alkua jolloin hakemusten käsittelyn on tarkoitus siirtyä tuolloin toimintansa aloittavalle uudelle valtakunnalliselle Lupa- ja valvontavirastolle. 

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi valvontalakiin siirtymäsäännökset yksityisten perheryhmäkotien rekisteröimiselle. Esityksen mukaan yksityinen palveluntuottaja saisi jatkaa kotoutumislain perusteella jo ennen lain voimaantuloa tuottamaansa perheryhmäkotitoimintaa tai muun asuinyksikön toimintaa sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna perheryhmäkotitoimintana ennen valvontalain mukaista rekisteröintiä.  

Lisäksi ehdotetaan, että sosiaalihuoltolain 22 a §:n 5 momentin viittaus kumottuun yksityisistä sosiaalipalveluista annettuun lakiin korjattaisiin viittaukseksi valvontalakiin.  

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Ennen lainvalmisteluun ryhtymistä esityksen taustalla oleviin haasteisiin on pyritty pureutumaan ei-lainsäädännöllisin keinoin. Rekisteröintiin on ohjattu huomattavasti lisävoimavaroja ja sosiaali- ja terveysministeriö on antanut määräyksen (VN/19979/2024) virastojen voimavarojen kohdentamisesta tavalla, joka mahdollistaa asioiden käsittelyn ilman aiheetonta viivytystä alueellisesti yhdenvertaisella tavalla. Jokainen virasto on sisäisesti kohdistanut muun valvontatoiminnan mahdollistamalla tavalla lisävoimavaroja rekisteröintikäsittelyyn ja aluehallintovirastoissa tähän on ohjattu myös merkittävästi virastojen yhteisen asiakaspalvelun työpanosta sekä muihin tehtäviin osoitettua perusresurssia ja tilapäistä resurssia. Myös Soteri-rekisterin jatkokehittämiseen on ohjattu lisäresursseja niin Valviran sisäisesti kuin lisätalousarviossa myönnetyn määrärahan turvin, ja tietojärjestelmäongelmia korjattu. Nykyisen tason ylittäviä lisävoimavaroja ei muiden perustehtävien vaarantumatta ole mahdollista sisäisesti kohdentaa, eikä merkittävää lisärahoitusta ole mahdollista saada oikea-aikaisesti. Lisärahoituksen kannalta keskeinen tekijä on virastojen tulorahoitus, joka on ruuhkatilanteen vuoksi ennakoitua pienempää ja kertyy viiveellä.  

Sosiaali- ja terveysministeriö on virastoihin kohdistuvassa ohjauksessaan katsonut, että olennaista on saattaa niin Soteri-rekisteri kuin menettelyt ja käsittelyprosessit vastaamaan paitsi valvontalain vaatimuksia, myös mahdollisuuksia, joita valvontalaki osaltaan käsittelyn joustavoittamiselle ja nopeuttamiselle asettaa. Valvontalain perusratkaisujen yksi keskeinen osa on se, että aiemmasta lainsäädännöstä poiketen se antaa viranomaiselle merkittävää harkintavaltaa hakijalta edellytettävän tietosisällön laajuuden ja siihen kohdistuvan viranomaisselvityksen suhteen, minkä tarkoituksena on kohdentaa ennakkovalvonnan painopistettä asiakas- ja potilasturvallisuusriskeiltään merkityksellisimpään toimintaan ja tällä tavoin mahdollistaa myös ennakollisen rekisteröintimenettelyn nopeus ja sujuvuus pienimuotoisemman toiminnan osalta. Valvontalaki siis mahdollistaa aiempaa sujuvamman ja nopeamman menettelyn riskiarvioon perustuen vastapainona sille, että kaikki tuottajat ovat saman ennakollisen perusmenettelyn piirissä, mutta vuoden 2024 aikana näitä mahdollisuuksia ei ole kyetty vielä täysimääräisesti ottamaan käyttöön. Tätä harkintavallan käyttöä ja sen yhdenvertaisia objektiivisia perusteita on myös esitöillä ja ministeriön julkaisemalla ohjeella sekä tulosohjauksella voimakkaasti ohjattu. Harkintavalta mahdollistaa myös rekisteröintivaiheessa edellytettävän tietosisällön suhteuttamista toiminnan laatuun ja laajuuteen, mitä myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä korostettiin (StVM 54/2022, s 5). 

Valvontaviranomaiset ovat ohjauksen perusteella kehittäneet sisäistä ja ulkoista ohjeistustaan sekä Soteri-rekisterin käyttäjille että asiakkaille, ja lisänneet merkittävästi asiaa koskevaa ohjausta ja neuvontaa sekä muuta viestintää ja niitä koskevia voimavaroja. Erityisesti pienimuotoisille tuottajille erikseen kohdennettua ohjeistusta ja perehdytystä on lisätty yhteistyössä tuottajien edustajien kanssa. Soteri-järjestelmän uusilla toiminnallisuuksilla asioinnin käyttöä on helpotettu ja siihen lukeutuvaa sisältöohjausta on lisätty.  

Tehdyillä toimenpiteillä on saatu rekisteriä ja rekisteröintimenettelyä kehitettyä sujuvammaksi sekä parannettua hakemuskäsittelyn ruuhkatilannetta, mutta näiden vaikutus ei ole ollut riittävää rekisteröintiasioiden käsittelytilanteen olennaiseksi parantamiseksi ja vakauttamiseksi riittävän oikea-aikaisesti. Tästä johtuen esitetyt lainsäädäntömuutokset on katsottu tarpeellisiksi.  

Lainvalmistelun rinnalla ministeriö jatkaa edelleen virastojen edellä viitattujen kehittämistoimien ohjausta sekä virastojen voimavarojen kohdentamisen ja järjestelmäkehityksen ohjausta. Erityisenä painopisteenä ohjauksessa on hakemusten käsittelyjärjestyksen ohjaus tarkoituksena ehkäistä toiminnan laajuuteen nähden kohtuuttomien käsittelyaikojen syntymistä sekä ohjaus, joka liittyy lain sisältämän harkintavallan käyttöön menettelyn tietosisällössä sekä käsittelytavassa, ja siihen kytkeytyvään asiakasohjeistukseen ja -ohjaukseen. 

Ministeriö tulee arviomaan väliaikaisen sääntelyn aikana tehtävässä jatkotyössä valvontalain mahdollisten pysyvien muutosten sekä voimassa olevien asetuksenantovaltuuksien mukaisen alemmanasteisen sääntelyn tarvetta. Tällaiset muutostarpeet voivat liittyä rekisteröintimenettelyn ja siinä vaadittavan tietosisällön pysyvään eriyttämiseen eri palvelualojen tai toiminnan laajuuden perusteella siten, kuin asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistaminen mahdollistaa. Alemmanasteisella sääntelyllä voidaan myös tarvittaessa jo voimassa olevan lain puitteissa eriyttää rekisteröintimenettelyssä vaadittavan tietosisällön laajuutta erilaisissa tilanteissa, mikäli viranomaisten sisäinen ohjeistus ei riitä. Tämä valmistelu on kiinnitettävä tarkempaan arvioon nykyisen lainsäädännön mukaisen menettelyn kehittämisen rajoista, menettelyn keskeisistä kuormittavuustekijöistä ja muodostuneen käytännön merkityksestä asiakas- ja potilasturvallisuudelle. 

Vaihtoehtona esityksessä ehdotetulle väliaikaisen sääntelyn kahden vuoden voimassaoloajaksi on arvioitu lyhyempää, yhden vuoden voimassaoloaikaa. On kuitenkin arvioitu, ettei vuosi riittäisi vakiinnuttamaan hakemuskäsittelyä ottaen huomioon, että hakemusten käsittelyn on, osana valtion aluehallinnon uudistusta, tarkoitus siirtyä uudelle vuoden 2026 alussa toimintansa aloittavalle valtakunnalliselle Lupa- ja valvontavirastolle. Tarkoitus on myös väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana arvioida tarvetta ja mahdollisuutta lain pysyvämmille muutoksille, ottaen huomioon ne vaikutukset joita väliaikaisella sääntelyllä on arvioitu olevan asiakas- ja potilasturvallisuuteen. Vuoden ei ole katsottu olevan riittävää tällaisen arvioinnin tekemiselle. 

Vastaavasti julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen voimaantuloa on harkittu lykättävän kahden vuoden sijaan vain vuodella. Tämä mahdollistaisi tilanteen saattamisen nopeammin valvontalain tarkoittamaan tilanteeseen, jossa yksityisiä ja julkisia palveluntuottajia koskee samat rekisteröintivelvoitteet, ja julkisesta rekisteristä olisi nopeammin saatavilla tiedot myös julkisista palveluntuottajista. Tällöin ajallisesti julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoite osuisi kuitenkin yhteen sen kanssa, kun rekisteröintihakemusten, mukaan lukien julkisten palveluntuottajien toimittamien tietojen käsittelyn, on tarkoitus siirtyä uudelle valtakunnalliselle Lupa- ja valvontavirastolle. Tätä ei ole hakemuskäsittelyn vakiinnuttamisen näkökulmasta pidetty tarkoituksenmukaisena.  

Valmistelussa väliaikaisen sääntelyn soveltamisala on tarkoituksella pyritty rajaamaan asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta pienimuotoiseen palvelutuotantoon. Terveydenhuollon osalta ehdotettu soveltamisala myös mukailee ennen valvontalain voimaantuloa voimassa olleen ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvia palveluntuottajia. Sen sijaan muiden kuin ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja tuottavien yksityisten palveluntuottajien osalta soveltamisalan rajaus merkitsisi muutosta suhteessa valvontalakia edeltäneeseen sääntelyyn, joka ei rajannut ilmoituksenvaraista palvelutoimintaa ainoastaan pieniin palveluntuottajiin. Soveltamisalan ehdotettua rajausta on kuitenkin pidetty valmistelussa perusteltuna, ottaen huomioon verrattavassa asemassa olevien palveluntuottajien yhdenvertaisuus sekä juurikin itsenäisten ammatinharjoittajien ja niin sanottujen yksinyrittäjien merkittävä osuus ruuhkautuneista hakemuksista. Lisäksi on otettava huomioon valvontalain tarkoitus ja tavoitteet sekä ne riskit, joita ehdotetun väliaikaisen sääntelyn laajemmalla soveltamisalalla on arvioitu voivan olla asiakas- ja potilasturvallisuudelle. 

Valmistelun yhteydessä vaihtoehtoisina sääntelyratkaisuna on myös noussut esille esimerkiksi rekisteröintihakemuksen yhteydessä toimitettavien tietojen väljentäminen sekä niin sanottu hiljainen hyväksymismenettely, jossa palveluntuottaja voisi aloittaa ja jatkaa toimintaansa, ellei valvontaviranomainen ole tiettyyn määräaikaan mennessä antanut lain mukaista rekisteröintipäätöstä. Edellä mainittuihin liittyy kuitenkin olennaisia valvontalain perusratkaisuihin liittyviä kysymyksiä, joiden on katsottu edellyttävän tarkempaa arviointia. 

Vaihtoehtona olisi, että perheryhmäkotien rekisteröimiselle ei säädettäisi siirtymäaikaa. Tällöin yksityiset palveluntuottajat joutuisivat keskeyttämään perheryhmäkotitoimintansa ainakin väliaikaisesti, ja hyvinvointialueiden tulisi järjestää ilman huoltajaa maassa olevien lasten ja nuorten huolenpito muulla tavoin. Tällöin lasten pysyvät ihmissuhteet perheryhmäkodin henkilöstöön katkeaisivat, ja heidän arkeensa muodostuisi monia haasteita esimerkiksi ystävyyssuhteiden ylläpidon ja koulunkäynnin suhteen. Tämä myös asettaisi lapset, jotka asuvat yksityisissä perheryhmäkodeissa tai muissa asuinyksiköissä, eriarvoiseen asemaan suhteessa lapsiin, jotka asuvat hyvinvointialueiden perheryhmäkodeissa tai jotka asuvat muissa lasten ympärivuorokautista huolenpitoa tarjoavissa sosiaali- tai terveydenhuollon yksiköissä. Arvion mukaan hyvinvointialueilla ei myöskään ole tosiasiallisia mahdollisuuksia käynnistää omana palveluntuotantona uusia perheryhmäkoteja hyvin nopealla aikataululla.  

7.1  Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta

5 §.Oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Pykälään lisättäisiin väliaikaisesti uusi 3 momentti, jonka mukaan sen estämättä mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, palveluntuottaja, jonka 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä ja joka on tehnyt 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut hakemukset ja antanut mainituissa momenteissa tarkoitetut tiedot palveluntuottajaksi rekisteröintiä ja palveluyksikön rekisteröintiä varten, saisi aloittaa toimintansa tai toteuttaa muutoksen noudattaen tämän lain säännöksiä, kunnes 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteröintipäätös on tehty.  

Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa säännöksen soveltamisalaan kuuluvan palveluntuottajan toiminnan aloittaminen ja palveluyksikön olennaisten muutosten toteuttaminen noudattaen valvontalain säännöksiä heti rekisteröintejä koskevan hakemuksen tekemisen jälkeen ennen kuin valvontaviranomainen on tehnyt 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun rekisteröintipäätöksen. Säännöksellä ei muutettaisi valvontalain perusratkaisua, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen edellyttää palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä ja lain edellytysten täyttymistä. Varsinainen lain tarkoittama oikeus tuottaa palveluja olisi edelleen riippuvainen 21 §:n 2 momentin mukaisista päätöksistä ja 5 §:n 1 ja 2 momentin mukaisista rekisteröinneistä. Säännöksellä ei myöskään muutettaisi yksin toimivalta palveluntuottajalta 16 §:n 1 ja 2 momentin perusteella palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintihakemuksissa edellytettäviä tietoja ja selvityksiä. 

Ehdotetussa 3 momentissa tarkoitetulla palveluntuottajalla tarkoitettaisiin 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista palveluntuottajaa, jonka 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä. Säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat kaikki säännöksen mukaiset sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat palveluntuottajat niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta. Soveltamisalaan kuuluisivat siten esimerkiksi yksityiset elinkeinonharjoittajat ja osakeyhtiömuotoinen toiminta. 

Säännöstä sovellettaisiin ensinnäkin palveluntuottajaan, jossa toimiva yrittäjä itse antaisi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Mikäli palveluntuottajana toimiva luonnollinen henkilö ei itse antaisi palveluja suhteessa asiakkaaseen tai potilaaseen, palveluntuottaja voisi palkata, vuokrata tai alihankkia enintään yhden asiakas- ja potilastyöhön osallistuvan henkilön tuottamaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Säännös ei mahdollistaisi tilannetta, jossa palveluntuottaja palkkaisi tai vuokraisi henkilöstöä taikka hankkisi alihankintana palveluaan toiselta palveluntuottajalta siten, että tosiasiallisesti varsinaiseen asiakas- ja potilastyöhön osallistuisi useampi kuin yksi henkilö, siinäkään tilanteessa, että näiden henkilöiden yhteenlaskettu työpanos vastaisi yhtä henkilötyövuotta. Henkilöstöä koskeva edellytys ei kuitenkaan estäisi sitä, että palveluntuottajalla olisi yritystoimintaa puhtaasti avustavaa henkilöstöä (esimerkiksi vastaanottoavustaja, kirjanpitäjä), joka ei osallistuisi varsinaiseen asiakas- ja potilastyöhön. Mikäli palveluntuottaja palkkaisi, vuokraisi tai alihankkisi kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti kerrallaan useamman kuin yhden asiakas- ja potilastyöhön osallistuvan henkilön, sovellettaisiin palveluntuottajan oikeuteen tuottaa palveluja ehdotetun 3 momentin sijaan 1 ja 2 momenttia.  

Säännöksen mukainen henkilöstöä koskeva rajaus ei estäisi tilannetta, jossa palvelua tuottavan yrittäjän kanssa samoissa tiloissa ja samojen asiakkaiden ja potilaiden kanssa työskentelisi samanaikaisesti toisen palveluntuottajan palveluksessa olevia henkilöitä. Esimerkiksi suun terveydenhuollossa on tavallista, että vastaanottotilojen vuokraamista koskevaan sopimukseen kuuluu palveluntuottajana toimivan vuokranantajan palveluksessa ja tämän määräysvallassa oleva, hammaslääkäriä hoitotoiminnassa avustava henkilö. Tällaista avustavaa henkilöä ei pidettäisi hammaslääkärinä toimivan palveluntuottajan henkilöstönä, ellei palveluntuottaja erikseen itse ilmoita häntä osaksi omaa henkilöstöään. 

Säännöksen soveltamisen edellytyksenä oleva henkilöstön kokovaatimus koskisi kaikkea valvontalaissa määriteltyjen sosiaali- tai terveyspalvelujen asiakas- ja potilastyötä. Säännöksen tarkoittamana asiakas- ja potilastyönä pidettäisiin myös esimerkiksi sosiaalihuoltolain 14 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisia sosiaalipalveluna järjestettäviä tukipalveluja.  

Ehdotetun 3 momentin mukaan toiminnan aloittamisen edellytyksenä olisi, että palveluntuottaja on tehnyt 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut hakemukset palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröimiseksi. Nämä rekisteröintihakemukset on mahdollista tehdä samalla kertaa. Pelkkä palveluntuottajan hakemuksen tekeminen ei antaisi mahdollisuutta aloittaa toimintaa. Edelleen edellytyksenä olisi, että palveluntuottaja olisi antanut 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot palveluntuottajaksi rekisteröintiä ja palveluyksikön rekisteröintiä varten. Hakijan tulisi noudattaa myös muita valvontalain 3 luvun säännöksiä. Toiminnan aloittamisen edellytyksenä näin ollen olisi, että palveluntuottaja on lähettänyt rekisteröintiä koskevan hakemuksen 15 §:n 1 momentin mukaisesti sähköisesti tai 3 momentin mukaisesti muussa kuin sähköisessä muodossa toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.  

Palveluntuottajan itsensä vastuulla olisi arvioida säännöksen soveltuvuus sen toimintaan ja varmistaa ennen toiminnan aloittamista, että se on toimittanut hakemuksessa täsmällisesti kaikki rekisteröintiä varten tarvittavat tiedot valvontaviranomaisten ohjeiden mukaisesti. Palveluntuottajalla olisi ankara vastuu ilmoittamiensa tietojen oikeellisuudesta ja riittävyydestä. Ankaralla vastuulla tarkoitetaan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta, joka tarkoittaisi sitä, että palveluntuottaja vastaisi ilmoittamiensa tietojensa oikeellisuudesta kaikissa olosuhteissa riippumatta siitä, onko väärien tai puutteellisten tietojen ilmoittamisen syynä ollut esimerkiksi laiminlyönti tai puhdas huolimattomuus. Säännöksen perusteella toimiva palveluntuottaja vastaisi myös siitä, että se täyttää valvontalain asettamat edellytykset koko toiminnan ajan. Mikäli palveluntuottaja muuttaisi toimintaansa esimerkiksi siten, että palveluntuottajan 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö koostuisi kahdesta tai useammasta henkilöstä, ei palveluntuottajalla olisi oikeutta jatkaa palvelujen antamista säännöksen nojalla, vaan muutoksen toteuttaminen tällöin edellyttäisi 21 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemuksen perusteella tehtävää rekisteröintipäätöstä.  

Ehdotettu 3 momentti mahdollistaisi poikkeamisen ainoastaan 1 ja 2 momentissa säädetystä, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelutoiminnan aloittamisen tai muutoksen toteuttamisen edellytyksenä on, että palveluntuottajan rekisteröinnistä tai sen muutoksesta on tehty laissa tarkoitettu päätös. Palveluntuottajan tulisi muutoin noudattaa lain säännöksiä. Lain 2 luvussa on säädetty palveluntuottajaa ja toimintaa koskevista muista edellytyksistä, joiden tulisi täyttyä, jotta toiminta voidaan aloittaa. Esimerkiksi lain 6 §:n mukaisesti palveluntuottaja ei saisi olla selvitystilassa tai konkurssissa ja sillä tulisi olla potilasvakuutuslain mukainen vakuutus. Ehdotetun 3 momentin nojalla toimiviin palveluntuottajiin ja niiden palveluyksiköihin sovellettaisiin valvontalain 4 luvun omavalvontaa ja 5 luvun viranomaisvalvontaa koskevia säännöksiä. Palveluntuottajan tulisi siten esimerkiksi laatia 27 §:ssä tarkoitettu omavalvontasuunnitelma. Viranomaisvalvontaa koskevia säännöksiä ja periaatteita sovellettaisiin samalla tavalla kuin sellaiseen palveluntuottajaan ja palveluyksikköön, jonka toiminta perustuu valvontaviranomaisen päätökseen. Ehdotetun 3 momentin nojalla toimivaan toimijaan olisi edellä todetun mukaisesti mahdollista kohdistaa samoja valvontalain toiminnanaikaisen valvonnan seuraamuksia kuin rekisteröityihin palveluntuottajiin.  

Ehdotetulla 3 momentilla ei myöskään vaikutettaisi palveluntuottajan velvollisuuteen noudattaa muualla lainsäädännössä sille tai toiminnalle asetettuja edellytyksiä tai lupavaatimuksia. Ehdotettu säännös ei siten loisi mahdollisuutta poiketa esimerkiksi tartuntatautilain (1227/2016) 18 §:n 2 momentin mukaisesta vaatimuksesta saada aluehallintoviraston myöntämä toimilupa tartuntatautien toteamiseksi tarvittavia laboratoriotutkimuksia varten. Sen estämättä mitä 3 momentissa säädettäisiin, mainitussa tartuntatautilain säännöksessä tarkoitettu lupa olisi edelleen edellytys toiminnan aloittamiselle. Myös esimerkiksi ammattihenkilölainsäädännössä on säädetty erikseen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilönä työskentelyn edellytyksistä. Palveluntuottajan tulisi itse vastata toimintansa aloittaessaan siitä, että hän täyttää myös muualla lainsäädännössä toiminnalle asetetut edellytykset. 

Ehdotetun 3 momentin nojalla toimintansa aloittanutta tai muutoksen toteuttanutta palveluntuottajaa ja sen palveluyksikköä olisi pidettävä valvontalain mukaisesti rekisteröitynä sovellettaessa muuta lainsäädäntöä. Esimerkiksi hyvinvointialue voisi hankkia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaisesti palveluja suoraan ehdotetun 3 momentin perusteella toimintansa aloittaneelta palveluntuottajalta. Hyvinvointialueen velvollisuutena tällöin olisi selvittää, että palveluntuottajalla on ehdotetun säännöksen mukainen oikeus aloittaa palvelujen tuottaminen ennen rekisteröintiä koskevaa päätöstä ja sen perusteella tehtävää rekisterimerkintää. 

Ehdotetun 3 momentin nojalla tuotettuja terveyspalveluja voitaisiin pitää arvonlisäverolain (1501/1993) 35 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna yksityisen palveluntuottajan antamana terveyspalveluna, jonka myynnistä ei mainitun lain 34 §:n 1 momentin perusteella suoriteta veroa, mikäli arvonlisäverolaissa säädetyt palvelun luonnetta koskevat aineelliset edellytykset täyttyvät. Vastaavasti ehdotetun 3 momentin nojalla tuotettua sosiaalihuoltoa voitaisiin pitää arvonlisäverolain 38 §:n mukaisena sosiaalihuoltona, jonka myynnistä ei suoriteta veroa, mikäli arvonlisäverolaissa säädetyt edellytykset täyttyvät. 

Rikoslain (39/1889) 44 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään rangaistavaksi luvaton terveydenhuollon ammattitoimen harjoittaminen. Mainitun säännöksen mukaan luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta tuomitaan muun muassa se, joka ilman valvontalaissa vaadittua rekisteröintiä ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä. Vastaavasti valvontalain 50 §:n 2 momentin mukaan luvattomasta sosiaalihuollon ammattitoimen harjoittamisesta on tuomittava myös se, joka ilman lain 21 §:ssä säädettyä rekisteröintiä koskevaa päätöstä tuottaa palveluntuottajana sosiaalihuollon palveluja tai ylläpitää sosiaalihuollon palveluyksikköä. Ehdotetun 3 momentin nojalla toimintansa aloittanutta pidettäisiin valvontalain mukaisesti rekisteröityneenä myös sovellettaessa edellä mainittuja rangaistussäännöksiä. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan jos 21 §:n 2 momentin mukainen rekisteröintipäätös on hylkäävä, oikeus jatkaa päätöksen alaista toimintaa päättyisi. Ehdotetun 3 momentin nojalla toimintansa aloittaneen rekisteröintihakemus arvioitaisiin ja käsiteltäisiin samoin perustein kuin sääntelyn ulkopuolelle jäävien palveluntuottajien hakemukset. Vastaavasti kuin muiden rekisteröintihakemusten käsittelyssä, tulisi valvontaviranomaisen ennen hylkäävää päätöstä pyytää hakijalta tarvittaessa lisäselvitystä tai ohjata hakijaa muuttamaan toimintaansa, mikäli hakemuksessa ilmoitettujen tietojen perusteella valvontaviranomainen katsoisi, että toiminta ei esitetyssä muodossaan täyty lain sille asettamia vaatimuksia. Päätöstä olisi noudatettava sen jälkeen, kun se on annettu todisteellisesti tiedoksi hallintolain (434/2003) 60 §:n mukaisesti. Lisäksi päätöstä olisi valvontalain 44 §:n 2 momentin mukaisesti noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Tällaisessa tilanteessa palveluntuottajan uuteen vastaavaan hakemukseen sovellettaisiin 5 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa asiakas- ja potilasturvallisuus sekä estää palveluntuottajan ja palveluyksikön edellytysten kiertäminen tilanteessa, jossa palveluntuottaja on saanut kertaalleen hylkäävän päätöksen. Ehdotetun 3 momentin mukaan tilanteessa jossa palveluntuottaja on oikeushenkilö, arvioitaessa sitä, onko kyse aiemmin hylkäävän päätöksen saaneen palveluntuottajan uudesta hakemuksesta, voitaisiin ottaa huomioon lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut henkilöt. Mainituilla henkilöillä on esimerkiksi voinut olla ratkaiseva merkitys arvioitaessa toisen palveluntuottajan luotettavuutta. Tämä tulisi voida ottaa huomioon arvioitaessa sellaisen palveluntuottajan hakemusta, jossa sama henkilö toimii 6 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisessa asemassa. 5 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä sovellettaisiin siis myös esimerkiksi tilanteessa, jossa hylkäävän päätöksen saanut palveluntuottaja tai sen toimintaa tosiasiallisesti johtava tai hallintoa hoitava muu henkilö hakisi rekisteröintiä toisen palveluntuottajan kautta ja jonka olosuhteista kävisi selvästi ilmi, että menettelyyn liittyvät järjestelyt olisi luotu ehdotetun sääntelyn kiertämiseksi. 

Pykälään lisättäisiin myös uusi 4 momentti, jonka mukaan 3 momentissa säädettyä ei sovellettaisi palveluntuottajaan, jonka on ensi kerran annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten hakemuksessa 16 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetut tiedot. Mainitun säännöksen mukaan palveluntuottajan tulee toimittaa valvontaviranomaiselle nähtäväksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote muulta kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta. Mainitussa lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain kohdassa säädetään, että jos yksityisten sosiaalipalvelujen tai yksityisen terveydenhuollon palvelujentuottajan toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle, tulee Valviran tai aluehallintoviraston ennen luvan myöntämistä pyytää muuhun kuin työsopimussuhteiseen henkilökuntaan kuuluvalta henkilöltä, jolle kuuluu lain 2 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä, nähtäväksi rikosrekisterilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä. Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 2 §:n mukaan lakia sovelletaan työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa. Muussa kuin työsopimussuhteessa olevalla henkilöllä tarkoitetaan lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain esitöiden mukaan esimerkiksi palveluntuottajana toimivaa yrittäjää, jonka tehtäviin palveluyksikössä kuuluu lasten kanssa työskentelyä. Tällainen palveluntuottaja ei voisi aloittaa toimintaansa ehdotetun 3 momentin nojalla, vaan siihen sovellettaisiin pykälän 1 ja 2 momenttia. Tarkoituksena on turvata lasten erityinen suojelu sosiaali- ja terveyspalveluissa varmistamalla, että lasten kanssa työskentelevän, muun kuin työsopimussuhteisen henkilön rikostausta selvitettäisiin asianmukaisesti ennen palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä koskevaa päätöstä ja toiminnan aloittamista. Sen sijaan sellainen palveluntuottaja, jonka henkilöstöön kuuluu vain yksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuva työsopimussuhteinen henkilö, voisi ehdotetun 3 momentin perusteella aloittaa toimintansa tarkistettuaan itse henkilöstön rikostaustan ja arvioituaan sen perusteella henkilöstön soveltuvuuden palvelun tuottamiseen.  

Ehdotettua 4 momenttia sovellettaisiin sellaiseen palveluntuottajan rekisteröintihakemukseen, jonka yhteydessä palveluntuottajan olisi ensi kerran annettava muuhun kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä. Mikäli palveluntuottajalla olisi lain voimaan tullessa rekisteröitynä yksi tai useampi palveluyksikkö, joiden rekisteröimiseksi palveluntuottaja olisi jo toimittanut sen ainoalta asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaan henkilöstöön kuuluvalta henkilöltä mainitun rikosrekisteriotteen, sitä ei tarvitsisi saman henkilön osalta toimittaa uudestaan saman palveluntuottajan uutta palveluyksikköä koskevassa hakemuksessa. Tällaisessa tilanteessa palveluntuottaja voisi aloittaa toiminnan ehdotetun 3 momentin perusteella heti hakemuksen tekemisen jälkeen. Mikäli palveluyksikön toimintaan tulisi muutoksia, jotka eivät koske henkilöstöä, palveluntuottaja voisi toteuttaa tällaisen muutoksen ehdotetun 3 momentin perusteella heti hakemuksen tekemisen jälkeen. Mikäli palveluyksikön muutos sen sijaan koskisi palveluyksikön 9 §:n mukaista asiakas- ja potilastyössä toimivaa henkilöstöä eikä kyseisen henkilöstön rikosrekisteriotetta ole aiemmin toimitettu rekisteröintiasiassa vaan se olisi ensi kerran toimitettava valvontaviranomaiselle 16 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaisesti, muutoksen toteuttaminen edellyttäisi rekisteröintipäätöksen tekemistä.  

Palveluntuottajan itsensä vastuulla olisi arvioida ennen rekisteröintihakemuksen lähettämistä, onko hakemuksessa kyse toiminnasta, johon sovelletaan 16 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaista rikosrekisteriotteen esittämisvelvollisuutta ja onko hän toimittanut hänen asiakas- ja potilastyöhön osallistuvan henkilöstön osalta aiemmin rikosrekisteriotetta. Tämä olisi muutos nykyiseen oikeustilaan, jossa valvontaviranomainen on hakemuksen jättämisen jälkeen arvioinut rikostaustan selvittämisen tarpeellisuuden ja pyytänyt erikseen palveluntuottajalta rikosrekisteriotetta nähtäväksi. Mikäli palveluntuottaja arvioisi, että hänen palveluyksikkönsä hakemus kuuluu 16 §n 2 momentin 7 kohdan soveltamisalaan eikä hän ole esittänyt rikosrekisteriotetta aiemmin hänen asiakas- ja potilastyöhön osallistuvan henkilöstön osalta, tulisi palveluntuottajan odottaa nykyiseen tapaan rekisteröintipäätöstä ennen toiminnan aloittamista tai muutoksen toteuttamista.  

52 §.Voimaantulo ja siirtymäsäännökset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtion mielisairaaloiden, Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Vankiterveydenhuollon yksikön, valtion liikelaitoksen, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen taikka evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon tai edellä mainittujen kirkkojen seurakunnan tai seurakuntayhtymän osalta lain 3 luku tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2028. Lain 3 luvun voimaantulon myöhentäminen julkisten palveluntuottajien osalta vuoden 2028 alkuun vastaisi 56 §:ssä ehdotettavaa siirtymäajan pidentämistä.  

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka perusteella yksityinen palveluntuottaja saisi jatkaa kotoutumislain perusteella tuottamaansa perheryhmäkotitoimintaa tai muun asuinyksikön toimintaa sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna perheryhmäkotitoimintana ennen valvontalain mukaista rekisteröintiä. Uusi 2 momentti koskisi toimintaa, joka on jo käynnissä uuden kotoutumislain tullessa voimaan. Momentti ei sen sijaan koskisi perheryhmäkotitoimintaa, joka käynnistyy 1.1.2025 tai sen jälkeen. Sääntelyn tarkoituksena on turvata jo käynnissä olevan toiminnan jatkuvuus. 

Yksityisen palveluntuottajan olisi tehtävä valvontalaissa säädetyt hakemukset ja annettava valvontalaissa säädetyt tiedot valvontaviranomaiselle palveluntuottajaksi rekisteröintiä ja palveluyksikön rekisteröintiä varten viipymättä uuden lainsäädännön tultua voimaan 1.1.2025. Yksityisten palveluntuottajien on tullut varautua kotoutumislain uudistukseen ja valvontalain mukaiseen rekisteröintiin. Tästä johtuen olisi katsottava, että hakemukset olisi tehtävä ja tiedot annettava valvontaviranomaiselle heti vuoden alussa 2025. Yksityisen palveluntuottajan olisi 1.1.2025 alkaen muilta osin noudatettava valvontalain säännöksiä. 

56 §.Julkisen palveluntuottajan rekisteröinti. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että julkisen palveluntuottajan olisi annettava valvontaviranomaiselle 16 §:ssä tarkoitetut tiedot ennen 1.1.2028, jolloin lain 3 luku tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan. Tiedot tallennettaisiin valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin (Soteri) maksutta viimeistään 31.12.2030. Ehdotetun 2 momentin mukaan jos 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus tehtäisiin 1 päivän tammikuuta 2028 jälkeen tai jos 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisen jälkeen julkisen palveluntuottajan toimintaan tulee olennaisia muutoksia taikka julkinen palveluntuottaja rekisteröi uuden palveluyksikön, tällaisen ilmoituksen käsittelyyn sovellettaisiin lain 5 §:ää ja 3 lukua. Lisäksi pykälään tehtäisiin eräitä säädösteknisiä päivityksiä.  

Ehdotettu siirtymäajan muutos antaisi julkisille palveluntuottajille kaksi vuotta lisäaikaa ilmoittaa rekisteröintiä varten tarvittavat tiedot valvontaviranomaisille. Säännös mahdollistaisi julkisen palveluntuottajan tietojen ilmoittamisen aikaisemmin, mutta yksityisten palveluntuottajien rekisteröintihakemusten käsittelyn ruuhkautumisen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista, että julkiset palveluntuottajat alkaisivat tekemään 1 momentin mukaisia rekisteröinti-ilmoituksia vasta aikaisintaan vuoden 2026 aikana. Hyvinvointialueiden palveluverkosto on jatkuvassa muutoksessa, mistä syystä liian aikaisin tehdyn rekisteröinti-ilmoituksen tiedot saattaisivat olla vanhentuneita siinä vaiheessa, kun valvontaviranomainen merkitsee tiedot rekisteriin. 

Voimaantulo. Lainkohta sisältäisi voimaantulosäännöksen, säännöksen lain soveltamisesta sekä siirtymäsäännöksiä. Ehdotettu laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025. Lain 5 §:n 3 ja 4 momenttia sovellettaisiin kuitenkin vasta 1 päivästä helmikuuta 2025 niiden soveltamisen edellyttämien tietojärjestelmämuutosten toteuttamisen vuoksi. Lain 5 §:n 3 ja 4 momentti olisi voimassa vuoden 2026 loppuun saakka. Ehdotetun 3 momentin mukainen mahdollisuus aloittaa palvelutoiminta edellyttäisi käytännössä, että rekisteröintiä koskeva hakemus olisi tehty valvontaviranomaiselle laissa säädetyllä tavalla viimeistään 31.12.2026. Tällöin hakemuksen mukaista toimintaa saisi jatkaa 31.12.2026 jälkeen siihen saakka, kunnes asiassa on tehty rekisteröintipäätös.  

Ehdotettua 3 momenttia sovellettaisiin lain voimaantultua tehtyihin hakemuksiin sekä lain voimaan tullessa valvontaviranomaisessa vireillä oleviin hakemuksiin. Palveluntuottajan palveluyksikön toiminnan aloittamispäiväksi merkittäisiin palveluntuottajan ilmoittama päivämäärä, kuitenkin aikaisintaan 1.2.2025. Jos kuitenkin palveluntuottaja olisi ennen 1.2.2025 saanut lain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun hylkäävän päätöksen palveluntuottajan tai palveluyksikön rekisteröinnistä, uuteen palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä koskevaan hakemukseen sovellettaisiin lain 5 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa asiakas- ja potilasturvallisuus sekä estää palveluntuottajan ja palveluyksikön edellytysten kiertäminen tilanteessa, jossa palveluntuottaja on saanut kertaalleen hylkäävän päätöksen. Jos palveluntuottaja on oikeushenkilö, valvontalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut henkilöt voitaisiin ottaa huomioon arvioitaessa sitä, onko kyse aiemmin hylkäävän päätöksen saaneen palveluntuottajan uudesta hakemuksesta. Mainituilla henkilöillä on esimerkiksi voinut olla ratkaiseva merkitys arvioitaessa toisen palveluntuottajan luotettavuutta. Tämä tulisi voida ottaa huomioon arvioitaessa sellaisen palveluntuottajan hakemusta, jossa sama henkilö toimii 6 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisessa asemassa. 5 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä sovellettaisiin siis myös esimerkiksi tilanteessa, jossa hylkäävän päätöksen saanut palveluntuottaja tai sen toimintaa tosiasiallisesti johtava tai hallintoa hoitava muu henkilö hakisi rekisteröintiä toisen palveluntuottajan kautta ja jonka olosuhteista kävisi selvästi ilmi, että menettelyyn liittyvät järjestelyt olisi luotu ehdotetun väliaikaisääntelyn kiertämiseksi.  

7.2  Sosiaalihuoltolaki

22 a §. Perheryhmäkoti. Pykälän 5 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos. Viittaus valvontalailla kumottuun yksityisistä sosiaalipalveluista annettuun lakiin korjattaisiin viittaukseksi valvontalakiin. Valvontalaissa ei säädetä lupamenettelystä kuten kumotussa yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa, mistä johtuen myös säännöksen sanamuotoa muutettaisiin.