1.1
Laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa
1 luku. Yleiset säännökset
1 §.Lain tarkoitus ja soveltamisala. Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi laki, jossa määritellään henkilön asumista ja työskentelyä Suomessa Kelan soveltamaa asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa. Ehdotettua lakia sovellettaisiin niissä erilaisissa tilanteissa, joissa etuudesta päätettäessä joudutaan ratkaisemaan, pidetäänkö henkilöä työntekijänä tai asuuko hän Suomessa. Tässä laissa määriteltäisiin Suomessa asuminen etuuslainsäädännön näkökulmasta sekä Suomessa koko elämänsä tai pitkäaikaisesti asuneiden osalta, että maahan muuttavien henkilöiden osalta. Tässä laissa määriteltäisiin myös, millainen työskentely Suomessa on riittävää asumisperusteisten etuuksien kannalta. Lakiehdotus sisältää myös säännökset asumisen arvioinnista, kun Suomessa asuva henkilö muuttaa ulkomaille oleskellakseen tai asuakseen siellä eri syistä pitemmän aikaa.
Pykälän 2 momentissa asumisperusteiset etuuslait jaettaisiin kahteen ryhmään. Jaottelu lisää läpinäkyvyyttä etuuksien myöntämisedellytyksissä maiden välillä liikkuneiden henkilöiden osalta. Ensimmäiseen ryhmään kuuluisivat ne lait, joissa säädetyt etuudet ovat EU-asetuksen 883/2004 soveltamisalassa. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan EU:n sosiaaliturvan koordinaatiolainsäädännön estämättä säätää etuuksien myöntämisen edellytyksistä. Ehdotetun lain tarkoituksena on täydentää etuuslaeissa säädettyjä etuuksien myöntämisedellytyksiä liikkumisvapautta käyttäneiden henkilöiden osalta. EU-asetuksen 883/2004 mukaisesti kansallisen lainsäädännön asumista koskevia edellytyksiä ei voida noudattaa maiden välillä liikkuvien henkilöiden kohdalla. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien etuuksien osalta ehdotetussa laissa säädettäisiin edellytyksistä sellaisesta työstä, joka oikeuttaa liikkumisvapautta käyttäneen työntekijän saamaan asumisperusteisia etuuksia muiden edellytysten täyttyessä.
Toisessa ryhmässä olisivat ne asumisperusteiset etuudet, jotka eivät ole EU-asetuksen 883/2004 soveltamisalassa. Nämä etuudet ovat työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetussa asetuksessa 492/2011 tarkoitettuja sosiaalisia etuja, jotka on annettava liikkumisvapautta käyttäneille työntekijöille. Kolmansista maista Suomeen tulevien työntekijöiden osalta etuuslakien soveltamiseksi tulisi näiden etuuksien osalta arvioida vakinaista asumista.
Pykälän 3 momentissa olisi selventävä maininta siitä, että EU-asetuksen 883/2004 soveltaminen on ensisijaista ehdotettuun lakiin nähden.
2 §.Soveltamisalan rajaus. Pykälässä lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin ne tilanteet, joissa valtioiden välisen sopimuksen perusteella henkilöön sovelletaan muun maan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai Suomen ja kansainvälisen organisaation välillä on tehty isäntämaasopimus henkilöstön asemasta. Viimeksi mainitussa tilanteessa olisi perusteltua, ettei kansallisella lainsäädännöllä täydennetä erilaisten sopimusten sisältöä, vaan sopimuksia arvioidaan kokonaisratkaisuina.
Ehdotetun pykälän 1 momentin perusteella lain soveltamisalan ulkopuolelle olisi rajattu ne tilanteet, kun henkilöön sovelletaan vieraan valtion sosiaaliturvalainsäädäntöä sosiaaliturvasopimuksen perusteella. Näissä tapauksissa on yleensä kysymys Suomeen tilapäisesti työhön tulevasta lähetetystä työntekijästä, joka kuuluu sosiaaliturvasopimuksen perusteella toisen valtion sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen. Se, miltä osin henkilö kuuluu asianomaisen sopimuksen perusteella toisen valtion lainsäädännön piiriin, ratkaistaan aina sopimuksen asiallista ja henkilöllistä soveltamisalaa koskevien määräysten mukaan. Jos myös henkilön perheenjäsen kuuluu sopimuksen mukaan toisen valtion lainsäädännön alaisuuteen, häneen ei sovellettaisi ehdotettua lakia. Sopimuksen soveltamisalan ulkopuolisten etuuksien osalta henkilön työskentelyä tai asumista Suomessa arvioitaisiin tämän lain mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tässä momentissa mainitut henkilöt eivät kuuluisi tämän lain soveltamisalaan. Pykälän 2 momentin 1-kohdassa säädettäisiin vieraan valtion diplomaattisesta edustajasta ja lähetetystä konsulivirkamiehestä. Wienin yleissopimuksen (SopS 3 ja 4/1970) 1 artiklan e kohdan mukaan diplomaattisella edustajalla tarkoitetaan edustuston päällikköä tai diplomaattisen henkilökunnan jäsentä. Konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 49 ja 50/1980) 1 artiklan d-kohdassa konsulivirkamiehellä tarkoitetaan jokaista henkilöä, konsuliedustuston päällikkö mukaan luettuna, jonka tehtäväksi on annettu tässä ominaisuudessa hoitaa konsulitehtäviä. Konsuliedustuston päälliköllä puolestaan tarkoitetaan 1 artiklan c-kohdan mukaan henkilöä, joka on määrätty toimimaan tässä ominaisuudessa.
Pykälän 2 momentin 2-kohdassa säädettäisiin YK:n tai sen yhteydessä toimivissa erityisjärjestöissä, Euroopan unionin toimielinten edustustoissa ja erillisvirastoissa tai muussa valtioiden välisessä järjestössä työskentelevästä vieraan valtion kansalaisesta. Suomessa toimivilla Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöillä ja instituuteilla sekä muilla Suomessa toimivilla valtioiden välisillä järjestöillä toimijoilla on isäntämaasopimus, jossa tai johon liittyvissä asiakirjoissa on määräyksiä verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyvistä seikoista. Euroopan unionin toimielinten edustustoilla ja erillisvirastoilla tarkoitetaan tällä hetkellä Euroopan komission Suomen edustustoa, EU:n kemikaalivirastoa, Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimistoa ja Euroopan investointipankin edustustoa. Lähtökohtana sopimuksissa on maksujen ja etuuksien tasapaino. Lähtökohtaisesti ulkomailta Suomeen järjestöjen palvelukseen tulevien henkilöiden ansaitsemat palkat ovat verovapaita. Kansainvälisillä järjestöillä, kuten Yhdistyneillä kansakunnilla ja Euroopan Unionilla on omat sosiaaliturvajärjestelmänsä, joiden sisältö voi olla erilainen kuin Suomen kansallisen järjestelmän sisältö. Kansainvälisten organisaatioiden tarjoaman sosiaaliturvan lisäksi työntekijöille on mahdollista hankkia lisävakuutuksia yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä. Kansainvälisissä järjestöissä työskentelevien osalta rajaaminen lain soveltamisalan ulkopuolelle vastaa nykytilaa.
Wienin yleissopimuksessa (33 artikla) ja konsulisuhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa (48 artikla) määrätään muun muassa vieraan valtion diplomaattisen edustuston tai siihen rinnastettavan muun edustuston ja konsulinviraston palveluksessa olevan henkilön, hänen perheenjäsenensä ja hänen yksityisessä palveluksessaan olevan henkilön vapauttamisesta vastaanottajamaan sosiaaliturvasta. Ulkomaanedustus kattaa myös konsuliedustustot. Tästä säädettäisiin pykälän 2 momentin 3-kohdassa, 5-kohdassa ja 6-kohdassa. Jos hallinnolliseen tai tekniseen henkilökuntaan taikka palveluskuntaan kuuluva henkilö tai perheenjäsen on asunut, työskennellyt tai harjoittanut yritystoimintaa Suomessa ennen sopimuksen tarkoittaman palvelussuhteen alkamista, soveltamisalan rajaus ei koskisi häntä. Samoin sellaista yksityispalvelijaa, joka ei ole minkään valtion sosiaaliturvaa koskevien säännösten alainen, ei suljettaisi lain soveltamisalan ulkopuolelle.
Ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) mukaisten vastaanottopalvelujen piirissä oleva henkilö, jonka turvapaikkahakemusta tai maasta poistamista koskevaa asiaa ei ole vielä lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Säännös vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.
3 §.Määritelmät. Pykälään on koottu keskeisiä laissa käytettyjä käsitteitä ja niiden määritelmät.
Pykälän 1-kohdassa määritellään, että EU-lainsäädäntöä soveltavilla mailla tarkoitetaan EU:n jäsenvaltioiden lisäksi Euroopan talousalueeseen kuuluvia valtioita (Norja, Islanti ja Liechtenstein) ja Sveitsiä. Nämä kaikki soveltavat EU-asetusta 883/2004 sekä EU-asetusta 987/2009.
Pykälän 2- ja 3 -kohdissa määritellään EU-asetukset, jotka viittaavat Euroopan parlamentin ja neuvoston vuosina 2004 ja 2009 antamiin asetuksiin sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Sveitsi eivät sovella EU-asetusta 883/2004 kolmansien maiden kansalaisiin. Asetusta (ETY) N:o 1408/71 sovelletaan siten esimerkiksi Suomessa asuviin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka liikkuvat Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Tämä johtuu siitä, että asetus N:o 1231/2010 unionin sosiaaliturvalainsäädännön ulottamisesta koskemaan unionin alueella liikkuvia kolmansien maiden kansalaisia, ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jolloin edelleen sovelletaan asetusta (ETY) N:o 1408/71.
Pykälän 4-kohdassa määritellään, mitä pidetään Suomessa työskentelynä asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa. Työskentelynä pidetään työ- virka tai muussa palvelussuhteessa tehtävää työtä. Työsuhteessa oleminen ratkaistaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaan, virka- tai muussa palvelussuhteessa oleminen taas asiaa koskevan erityislainsäädännön kuten valtion virkamieslain (750/1994), kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) sekä muiden erityislakien mukaan. Muussa palvelussuhteessa voi olla kysymys esimerkiksi tutkimussopimuksesta, toimeksiannosta tai työharjoittelusta. Työskentelynä Suomessa pidettäisiin myös päätoimisesti tehtävää tutkimustyötä, joka rahoitetaan apurahoin. Suomessa tehtävänä työnä pidettäisiin myös merimieseläkelain (1290/2006) mukaisesti Suomessa vakuutettavaa merityösopimuslain (756/2011) mukaista työtä tai merityösopimuslaissa tarkoitettua vastaavaa työtä. Suomalaisessa aluksessa tehtävään työhön soveltuisivat siten tässä laissa olevat yleiset työskentelyä koskevat säännökset, eikä aluksella tehtävästä työstä olisi erillistä säännöstä kuten voimassa olevassa laissa. Merityön perusteella asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuulumisen periaatteet säilyisivät ennallaan. Sellaista laivalla tehtävää työtä, joka ei kuulu merimieseläkelain soveltamisalan piiriin, arvioitaisiin kuten muutakin työsuhteessa tehtyä työtä.
Pykälän 5-kohdassa todetaan, että yrittäjänä pidetään henkilöä, joka on velvollinen ottamaan yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaisen vakuutuksen. Määritelmä vastaisi voimassa olevan lain mukaista määritelmää.
Pykälän 6-kohdassa määritellään lähetetty työntekijä. Lähetetyn työntekijän tulee olla työntekijän eläkelain (395/2006) mukaisesti vakuutettu Suomessa. Lähetettynä työntekijänä pidettäisiin myös voimassa olevan lain 5 §:ssä tarkoitettua lähetystyössä olevaa henkilöä, joka on Suomessa rekisteröidyn lähetysjärjestön, seurakunnan tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan ulkomaille lähettämä työntekijä, joka on kyseisen työnantajan lähettämä ja tämän palveluksessa lähetystyön ajan.
Pykälän 7-kohdassa määritellään kehitysyhteistyöntekijä. Hankkeen, jossa kehitysyhteistyöntekijä työskentelee, tulee olla sellainen, jonka rahoitukseen käytetään valtion tulo- ja menoarvioon sisältyviä kehitysyhteistyömäärärahoja tai johon valtio muuten osallistuu kansainvälisen järjestön toiminnan kautta. Määritelmä vastaa voimassa olevan lain määritelmää.
Pykälän 8-kohdan mukaan opiskelijalla tarkoitetaan henkilöä, jonka pääasiallisena syynä joko ulkomailta Suomeen tuloon tai Suomesta ulkomaille lähtöön on opintojen suorittaminen. Opiskelijana voitaisiin voimassa olevasta laista poiketen pitää vaihto-oppilasta, joka suorittaa toisen asteen opintoja. Opinnot voisivat olla tutkintoon kuuluvia tai kyseessä voisi olla koko tutkinnon suorittaminen joko Suomessa tai ulkomailla. Myös ulkomailta käsin suomalaiseen tutkintoon sisältyviä opintoja suorittavaa voitaisiin pitää opiskelijana.
Pykälän 9-kohdan mukaan tutkijana pidettäisiin henkilöä, joka suorittaa tohtorin tutkintoa tai tohtorin tutkinnon jälkeistä tieteellistä tutkimusta. Tutkimustyö yleensä rahoitetaan apurahoin. Mikäli henkilö on työsuhteessa ja saa palkkaa, häntä pidettäisiin lähtökohtaisesti työntekijänä. Jos palkka olisi vähäinen suhteessa tutkimustyön kokonaisrahoitukseen, ulkomaille tutkimustyöhön lähtevää henkilöä voitaisiin pitää tutkijana, ellei hän ole työskentelyn perusteella työeläkevakuutettu toisessa maassa. Määritelmää on yhtenäistetty tutkijoiden ja opiskelijoiden oleskelulupaa koskevan lainsäädännön kanssa.
Pykälän 10-kohdan mukaan apurahansaaja olisi henkilö, joka on velvollinen ottamaan apurahalla työskentelyn vuoksi maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen. Määritelmä vastaisi voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Pykälän 11-kohdassa määritellään perheenjäsen. Henkilön perheenjäseniä ovat avio- ja avopuoliso sekä henkilön ja hänen puolisonsa alle 18-vuotiaat lapset. Myös rekisteröidyssä parisuhteessa elävän henkilön puoliso on perheenjäsen rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain (950/2001) perusteella. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa lainsäädäntöä.
4 §.Oleskelulupavaatimus. Suomen perustuslain (731/1999) 9 §:n mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on oikeus vapaasti liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella Suomessa säädetään lailla. Ulkomaalaisen maahantuloon, maastalähtöön sekä oleskeluun ja työntekoon Suomessa sovelletaan ulkomaalaislainsäädäntöä sekä Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia. Jos henkilöltä siis edellä mainitun lainsäädännön nojalla edellytettäisiin maahan saapumiseksi ja siellä oleskelemiseksi voimassa olevaa oleskelulupaa ja matkustusasiakirjaa, tulisi hänellä olla nämä asiakirjat, jotta häneen voidaan soveltaa etuuslainsäädäntöä. Säännös vastaisi tältä osin voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Kolmansista maista tulevien tutkijoiden ja opiskelijoiden oleskeluoikeudesta on säädetty lailla (719/2018), jonka mukaan tutkijoiden ja opiskelijoiden on mahdollista liikkua EU:n jäsenvaltioiden alueella ensimmäisen jäsenvaltion myöntämällä oleskeluluvalla. Samoin kolmansien maiden maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä annetun lain (908/2017) mukaan kolmannen maan kansalaisella on mahdollisuus liikkua lyhytaikaisesti Suomeen ensimmäisen jäsenvaltion myöntämällä ICT-luvalla. Maahanmuuttovirasto arvioi Suomessa liikkumiselle asetettujen edellytysten täyttymisen. Myös toisen EU-jäsenvaltion myöntämä oleskelulupa voi täyttää pykälässä säädetyn oleskelulupavaatimuksen.
Oleskelulupavaatimuksen voisi täyttää myös alle vuoden ajan voimassa olevalla oleskeluluvalla. Oleskelulupa voi olla voimassa alle vuoden ajan johtuen esimerkiksi työsuhteen kestosta tai muodollisista tai menettelyllisistä syistä, kuten esimerkiksi matkustusasiakirjan voimassaolosta. EU:n ns. yhdistelmälupadirektiivin mukaisesti kolmansista maista myös lyhytaikaisesti tulevilla työntekijöillä, joilla on oleskelulupaan sisältyvä työnteko-oikeus, on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun EU-asetuksen 883/2004 kattaman sosiaaliturvan alalla. Samoin oikeus yhdenvertaiseen kohteluun on kausityödirektiivin mukaisesti myönnetyn kausityöhön oikeuttavan luvan omaavilla työntekijöillä. Direktiivien mukaisia yhdenvertaisen kohtelun rajauksia ei sisällytettäisi oleskelulupavaatimusta koskevaan säännökseen, vaan kyseisiin etuuslakeihin.
Kuten voimassa olevan lain mukaan, oleskelulupavaatimus täyttyisi Suomessa tehdyn oleskelulupahakemuksen jättämisestä lukien, jos oleskelulupa sittemmin myönnetään.
5 §.Suomessa asuminen. Pykälässä säädetään, mitä Suomessa asumisella tarkoitetaan. Säännöksessä määritellään etuuslainsäädännön mukainen perustilanne Suomessa syntyneiden ja Suomessa pääasiassa aina asuneiden suomalaisten sekä muiden pitkäaikaisesti ja pääasiassa asuneiden henkilöiden osalta. Lähtökohtana on tosiasiallinen maassa asuminen. Henkilön katsottaisiin etuuslainsäädäntöä sovellettaessa asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti. Lisäksi edellytetään, että henkilö muutoinkin pääasiallisesti jatkuvasti myös oleskelee Suomessa.
Suomessa asuvalle henkilölle voi syntyä esimerkiksi työskentelystä tai perhesuhteista johtuen siteitä ulkomaille, vaikka asuinmaa ei vaihtuisi pysyvästä muutosta johtuen. Asumista arvioitaessa on otettava huomioon henkilön yksilölliset olosuhteet, kuten perhe- ja sukulaisuussuhteet ja työpaikka. Ratkaisevaa ei siten ole ainoastaan se, millainen asunto henkilöllä on Suomessa tai ehkä muussa valtiossa. Rajatapauksissa voidaan henkilön olosuhteiden kokonaisarvioinnissa selvittää, onko henkilön olosuhteiden perusteella olennaisemmat siteet Suomeen kuin muuhun valtioon. Tällöin huomioon otettavia seikkoja Suomessa asumista arvioitaessa ovat muun muassa oleskelun pituus ja luonne, perheen asuinpaikka, missä lapset käyvät koulua, onko työsuhde vakinainen tai tilapäinen, missä ammatillinen toiminta tapahtuu sekä muiden viranomaisten, kuten veroviranomaisen tai maistraatin tekemä arviointi asumisesta. Säännös on saman sisältöinen kuin voimassaolevassa laissa.
6 §.Oleskelu ulkomailla. Pykälässä säädetään Suomessa vakinaisesti asuvan henkilön tilapäisestä oleskelusta ulkomailla. Ehdotuksen mukaan henkilöä pidettäisiin edelleen Suomessa asuvana sellaisen ulkomailla oleskelun ajan, jonka on tarkoitus kestää enintään kuusi kuukautta. Mikäli suunniteltu enintään kuuden kuukauden ulkomailla oleskeluaika muuttuu pysyvämmäksi, ei henkilöä enää olosuhdemuutoksesta lähtien voida pitää Suomessa asuvana etuuslainsäädäntöä sovellettaessa. Enintään kuusi kuukautta kestävän ulkomailla oleskelun ajan henkilöllä voidaan katsoa säilyvän sellainen kiinteä yhteys Suomeen, että häntä voidaan pitää edelleen Suomessa asuvana. Tilapäisellä oleskelulla ei näin ollen olisi vaikutusta asumisperusteisiin etuuksiin. Säännös on tiukennus nykyisestä tilapäisen ulkomailla oleskelun aikarajasta.
Toistuvasti osan vuodesta ulkomailla oleskelevien katsotaan edelleen asuvan vakinaisesti Suomessa, mikäli yhdenjaksoinen oleskelu ulkomailla ei ylitä puolta vuotta kerrallaan ja henkilön katsotaan edelleen lain 5 §:n perusteella asuvan Suomessa. Tämä tarkoittaa jatkuvaa pääasiallista oleskelua Suomessa. Tällöin henkilöllä yleensä säilyy verovelvollisuus ja kotikunta Suomessa, vaikka ulkomailla oleskelujaksot toistuisivat vuosittain.
Pykälässä säädettyä kuuden kuukauden tilapäistä ulkomailla oleskelua voidaan pitää kansallisen lainsäädännön lähtökohtana myös EU-jäsenvaltioiden välillä liikuttaessa. Kun on kyse sovellettavan lainsäädännön määrittämisestä sellaisen henkilön kohdalla, joka ei tee työtä, huomioidaan asumisen arvioinnissa EU-asetuksen 883/2004 sekä EU-asetuksen 987/2009 mukainen asumisen käsite. Lähtökohtana silloin on, että Kansaneläkelaitoksen on tarvittaessa yhteistyössä oleskelumaan toimivaltaisen laitoksen kanssa arvioitava, kummassa maassa on henkilön tavanomaisten etujen keskus.
2 luku. Suomeen tulo
7 §.Työntekijä etuuslainsäädäntöä sovellettaessa. Ehdotetun 1 §: 2 momentin 1 kohdan mukaista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa Suomeen työhön tulevan henkilön kohdalla arvioitaisiin ensisijaisesti sitä, täyttääkö henkilö ehdotetun säännöksen mukaisen työskentelyn vähimmäisvaatimuksen. Vakinaista Suomessa asumista arvioitaisiin ainoastaan silloin, jos asuminen erityisen syyn, kuten jonkin tietyn etuuden tai henkilön olosuhteiden muuttumisen takia olisi tarpeellista esimerkiksi työskentelyn kokonaan päätyttyä.
Ehdotettu työskentelyn vähimmäisvaatimus olisi työntekijälle myönnettävien asumisperusteisten etuuksien edellytys. Voimassa olevassa laissa oleva vaatimus neljän kuukauden työskentelytarkoituksesta poistuisi. Tällä lisättäisiin työntekijöiden yhdenvertaisuutta, kun myös lyhytaikaisesti työhön Suomeen tulevia voitaisiin pitää työntekijöinä asumisperusteisten etuuksien kannalta. Työntekijän asema ei kuitenkaan lyhytaikaisesti esimerkiksi kausityössä olevien kohdalla jatkuisi työskentelyn päätyttyä. Maahanmuuttodirektiivien mahdollistamat etuuksien maksamisen rajoitukset huomioitaisiin etuuslainsäädännössä.
Mikäli EU-alueella liikkumisvapauttaan käyttävän työntekijän työskentely on pykälässä vaadittua tasoa vähäisempää, henkilö on silti EU-lainsäädännössä tarkoitettu työntekijä sen mukaisesti, mitä muussa lainsäädännössä säädetään. Hänellä on esimerkiksi oikeus julkiseen terveydenhuoltoon samoin asiakasmaksuin kuin kotikunnan omaavilla henkilöillä, vaikkei hänellä olisi kotikuntaa Suomessa. Lisäksi hänellä on oikeus asetuksessa 492/2011 tarkoitettuihin sosiaalisiin etuihin. Kolmannesta maasta tulleen työntekijän asumista Suomessa arvioitaisiin tarvittaessa sellaisen etuuden hakemisen yhteydessä, joka ei ole EU-asetuksen 883/2004 soveltamisalassa, koska työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimus kattaa kyseisen asetuksen mukaisen sosiaaliturvan.
Työskentelyn vähimmäisvaatimus olisi ehdotuksen mukaan kuukausiansio, joka vastaa työttömyysturvan peruspäivärahan laskennallista määrää kuukaudessa. Peruspäivärahan määrä tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä. Vuoden 2018 tasossa vaaditun kuukausiansion määrä olisi 696,60 euroa (32,40 euroa x 21,5 päivää). Tämän kuukausiansion voisi yleisillä Suomeen saapuvien työntekijöiden työskentelyaloilla saavuttaa myös osa-aikatyössä tai vaihtelevalla kuukausittain toteutuvalla työtuntien määrällä. Vaadittava ansiotaso olisi kuitenkin hieman korkeampi kuin voimassaolevan lainsäädännön mukaan alhaisin ansio sellaisesta osa-aikaisesta työstä, joka voitaisiin laskea työttömyysturvalain mukaan työssäoloehtoa kartuttavaksi työksi. Työskentelyn vähimmäisvaatimuksen määrittely ansion perusteella helpottaisi nykyisestä henkilön oman aseman arviointia ja lisäisi järjestelmän läpinäkyvyyttä. Ansiotason perusteella henkilö voisi paremmin arvioida omaa asemaansa ja mahdollisuuttaan saada asumisperusteisia etuuksia. Voimassa olevan lain mukaan työskentelyn määritelmässä viitataan työttömyysturvalain työssäoloehtoon laskettavan työn määritelmään, mistä johtuen vaadittu ansio voi vaihdella tehtyjen työtuntien perusteella osa-aikatyössä, eikä henkilön ole helppoa ennakoida omaa asemaansa asumisperusteisten etuuksien kannalta.
Muutoksena voimassa olevaan lakiin viikkotyötuntien määrällä ei olisi merkitystä. Kansaneläkelaitos voisi tarkistaa toteutuneet ansiot tulorekisteristä. Mikäli vaadittu ansio syntyisi esimerkiksi korkean tason asiantuntijalla hyvin vähäisillä työtunneilla, ei myöskään etuuslainsäädännön soveltaminen tämän työskentelyn perusteella jatkuisi tehtyä työaikaa pidempään. Käytännössä Kansaneläkelaitos saisi tiedot kertaluontoisesta korvauksesta tulorekisteristä kohdennettuna yhdelle kuukaudelle. Tämä olisi etuuslainsäädännön soveltamisen kesto tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa edellyttäen sitä, että henkilöön ei muutoin sovellettaisi Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Myös tutkimustyötä tekevän henkilön asemaa arvioitaisiin ensi sijassa hänen Suomessa tekemäänsä tutkimustyön perusteella. Mikäli henkilön tutkimustyö rahoitetaan apurahoin, voidaan apurahatulon määrä arvioida kuukausitasolle. Mikäli tutkimustyötä tekevällä ei ole kuukausitasolla riittävästi tuloja pykälässä mainitun euromäärän täyttämiseksi, eikä hän ole työeläkevakuutettu Suomessa, hänen asemaansa etuuslainsäädäntöä sovellettaessa arvioidaan lain 10 §:n mukaisesti.
Pykälässä säädettäisiin työntekijän aseman alkamisesta ja päättymisestä. Työntekijän asema etuuslakeja sovellettaessa alkaisi siitä, kun työskentely alkaa. Ellei muuta selvitystä olisi, Kansaneläkelaitos saisi tulorekisteristä tiedon kuukausitasolla saaduista ansioista. Työntekijän asema jatkuisi niin pitkään, kun työskentelyn vähimmäisedellytys täyttyy. Käytännössä tämä tarkoittaisi aseman päättymistä sen kuukauden lopussa, kun tulorekisteristä ilmenevät ansiotulot viimeksi täyttävät vähimmäisedellytyksen. Jälkisuojasta työskentelyn vähentyessä, keskeytyessä tai päättyessä säädettäisiin 8 §:ssä.
Työntekijänä pidettävän henkilön kuukausiansion vähimmäismäärä olisi sidoksissa kuluttajahintojen muutosta vastaavaan kansaneläkeindeksiin. Vaadittava ansiotaso muuttuu vastaavasti kuin peruspäivärahan taso.
8 §.Työn vähentyminen, keskeytyminen tai päättyminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi työntekijän aseman jatkumisesta EU-asetuksen 883/2004 soveltamisalassa olevaa etuuslainsäädäntöä sovellettaessa silloin, kun työntekijän saama kuukausiansio ei tilapäisesti tai pysyvästi täyttäisi 7 §:n mukaista vähimmäisedellytystä. Jälkisuoja turvaisi työntekijän, joka on työskennellyt vähintään kuuden kuukauden ajan, asemaa olosuhteiden muuttuessa. Työskentelykauden tulisi olla yhtenäinen sisältäen korkeintaan lyhyitä päivien tai viikon katkoksia.
Olosuhteiden muutos voisi aiheutua työn vähenemisestä, jos työntekijällä on esimerkiksi ns. nollatuntisopimus eli työtunnit toteutuvat epäsäännöllisesti tai hän on työssä erikseen kutsuttaessa. Jälkisuojan piirissä olisivat myös tilapäisesti lomautetut henkilöt. Lomautuksen ajan henkilö voi myös EU-asetuksen 883/2004 11 artiklan 2-kohdan perusteella säilyttää työntekijän asemansa, jos hän saa työskentelynsä perusteella rahaetuutta, kuten työttömyyspäivärahaa.
Mikäli työ on kokonaan päättynyt, jälkisuojan edellytyksenä olisi se, että henkilö on rekisteröitynyt työttömäksi työnhakijaksi. Työntekijän asema säilyisi enintään kolmen kuukauden ajan, tai mikäli kolmannesta maasta tulleen työntekijän oleskelulupa on tätä pidempään voimassa, enintään oleskeluluvan voimassaolon päättymiseen saakka. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia, jolla on pantu täytäntöön yhdistelmälupadirektiivin vaatimus työttömäksi jääneen työntekijän yhdenvertaisesta kohtelusta. Työntekijänä Suomessa ei voitaisi pitää henkilöä, joka kuuluu toisen valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin ja on esimerkiksi aloittanut työt muualla.
9 §.Yrittäjä ja apurahansaaja etuuslainsäädäntöä sovellettaessa. Etuuslainsäädäntöä sovellettaessa Suomeen yrittäjäksi tulevan henkilön kohdalla arvioitaisiin ensisijaisesti sitä, täyttääkö hän yrittäjän eläkevakuutusta tai maatalousyrittäjän eläkevakuutusta koskevan voimassaolovaatimuksen. Ehdotettu yrittäjän ja maatalousyrittäjän eläkevakuutuksen voimassaolovaatimus olisi Suomeen tulleelle yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle myönnettävien asumisperusteisten etuuksien edellytys.
Muualta kuin EU-maasta tulevan, yrittäjätoimintaa Suomessa harjoittavan ja Suomessa asuvan henkilön on otettava yrittäjän tai maatalousyrittäjän eläkelain mukainen vakuutus, jos yrittäjätoiminta täyttää yrittäjän tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vakuuttamisen edellytykset.
Yrittäjän eläkelakia sovelletaan yrittäjään, jonka työpanosta vastaavan työtulon arvioidaan olevan vähintään 7 656,26 euroa vuodessa (2018 vuoden tasossa) ja vakuutettavan yrittäjän toiminnan on jatkuttava yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Voimassa olevan lain mukainen edellytys yhtäjaksoisen yritystoiminnan harjoittamisesta vähintään neljän kuukauden ajan pysyisi käytännössä samana, kun neljän kuukauden yritystoiminnan harjoittaminen on ehto Suomessa asuvien henkilöiden kuulumiseksi yrittäjän eläkelain soveltamisen piiriin.
Maatalousyrittäjän eläkelakia sovelletaan Suomessa asuvaan ja toimivaan maatalousyrittäjään, jonka vuotuinen työtulo on vähintään 3 828,13 euroa vuodessa (vuoden 2018 tasossa) ja vakuutettava toiminta jatkuu yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta.
Maatalousyrittäjän eläkelakia sovelletaan myös apurahansaajaan, siten kuin maatalousyrittäjän eläkelaissa säädetään. Etuuslainsäädäntöä sovellettaessa Suomeen apurahansaajana tulevan henkilön kohdalla arvioitaisiin vastaavasti ensisijaisesti sitä, täyttääkö hän maatalousyrittäjän eläkelain 10 a §:n mukaista eläkevakuutusta koskevan vaatimuksen. Suomessa asuvan apurahansaajan, joka työskentelee Suomesta myönnetyn apurahan turvin yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja jonka vuotuinen työtulo on vähintään 3 828,13 euroa vuodessa (vuoden 2018 tasossa) on vakuutettava itsensä maatalousyrittäjän eläkelain 10 a §:n mukaisella vakuutuksella.
Edellä mainittujen eläkelakien mukaisten vakuutusten edellytyksenä on vakinainen asuminen Suomessa. Kuten nykyisinkin yrittäjän eläkelain HE 197/2006 sekä maatalousyrittäjän eläkelain HE 196/2006 mukaan eläkelaitos ratkaisisi sen, voidaanko yrittäjän katsoa asuvan ja toimivan Suomessa. Asuminen ratkaistaisiin samoilla perusteilla kuin sovellettaessa voimassa olevaa soveltamisalalakia. Näin ollen eläkelaitos määrittää asumisen soveltuvin osin käyttäen tämän lain 5 §:n kriteereitä.
Pääsäännön mukaan yrittäjän, maatalousyrittäjän tai apurahansaajan asema päättyisi kyseisen toiminnan päättyessä. Toiminnan päättyessä olisi mahdollista, että henkilön olosuhteita tarkasteltaessa hänen katsottaisiin asuvan Suomessa vakinaisesti ehdotettavassa 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tämän lain mukaista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa. Vakinaista Suomessa asumista arvioitaisiin tämän lain perusteella yrittäjän kohdalla ainoastaan silloin, jos asuminen erityisen syyn, kuten jonkin tietyn etuuden tai henkilön olosuhteiden muuttumisen takia olisi tarpeellista esimerkiksi yritystoiminnan kokonaan päätyttyä.
10 §.Muut Suomeen muuttotilanteet. Pykälässä määritellään, mitä seikkoja huomioitaisiin Suomeen muuttavan henkilön asumista arvioitaessa. Henkilön vakinaista asumista Suomessa arvioitaisiin asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa silloin, kun henkilön oikeutta asumisperusteisiin etuuksiin ei ratkaista hänen työskentelyynsä, yritystoimintaansa tai muuhun toimintaansa, kuten tutkimustyöhön liittyvillä seikoilla. Tällöin henkilö ei ole enää työssä eikä työntekijään rinnastettavassa asemassa, tai ei koskaan ole ollutkaan työssä. Myös alaikäisten lasten ja nuorten asemaa etuuslainsäädäntöä sovellettaessa arvioidaan asumista koskevilla kriteereillä.
Silloin kun yrittäjän tai apurahansaajan oikeus asumisperusteisiin etuuksiin ei seuraa EU-lainsäädännöstä tai kansainvälisestä sopimuksesta, määräytyy oikeus etuuslainsäädännön mukaisesti asumisen perusteella. Yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaisten eläkevakuutusten edellytyksenä on vakinainen asuminen Suomessa. Mikäli yrittäjän, maatalousyrittäjän tai apurahansaajan eläkevakuutus olisi jo myönnetty, osoittaisi eläkelaitoksen suorittama arviointi vahvasti asumista Suomessa. Kansaneläkelaitos arvioisi laillisen oleskelun vaatimuksen täyttymisen etuusratkaisun yhteydessä.
Asumisen arvioinnin lähtökohtana on henkilön kokonaistilanteen arviointi. Olennaista olisi paitsi henkilön oma käsitys muuton luonteesta, myös muut objektiivisesti todennettavissa olevat seikat, kuten maahantulon tarkoitus ja luonne sekä henkilön siteet Suomeen. EU-lainsäädäntöä soveltavasta maasta Suomeen muuttavan henkilön osalta asumista arvioitaisiin ensi sijassa EU-lainsäädännön mukaisesti. EU-asetuksessa 883/2004 asuinpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö vakinaisesti asuu. Henkilön tilannetta ei aina voida arvioida vain tulomaassa ilmenevistä seikoista, vaan epäselvissä tilanteissa olennaista on lisäksi keskustelu lähtömaan toimivaltaisen laitoksen kanssa. Asetuksen 987/2009 11 artiklan mukaan laitokset tarvittaessa yhdessä määrittelevät sen, mikä on henkilön etujen tavanomainen keskus. Kokonaisarviossa huomioitavia seikkoja ovat muun muassa: oleskelun kesto ja jatkuvuus, perhesuhteet, työllisyystilanne, muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen, opiskelijoiden osalta tulolähde, asumistilanne ja asunnon vakituisuus sekä asuinpaikka verotustarkoituksessa. Mainitussa artiklassa luetelluilla seikoilla ei ole keskinäistä tärkeysjärjestystä. Kukin tapaus on arvioitava omien tekijöidensä perusteella tekemällä yleisarvio kaikista asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista.
Muusta kuin EU-lainsäädäntöä soveltavasta maasta Suomeen muuttavan henkilön asumista arvioitaisiin huomioiden kotikuntalain 4 §:n mukaiset seikat ulkomailta tulleen henkilön kotikunnan ja asuinpaikan määräytymisestä. Kansaneläkelaitos soveltaisi kotikuntalakia itsenäisesti asumisen arvioinnissa, eikä olisi riippuvainen maistraatin väestörekisteriä varten tekemästä kotikuntaa koskevasta ratkaisusta. Kansaneläkelaitos voisi kuitenkin käyttää maistraatin tekemää ratkaisua taustatietona omassa harkinnassaan. Kotikunnan mukaan määrittyvät henkilön oikeudet kunnan tarjoamiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Nykytilaa yhtenäisempi asumisen määrittely palvelujen ja Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemien asumisperusteisten etuuksien kannalta olisi perusteltua järjestelmän selkeyden näkökulmasta ja helpommin ymmärrettävä myös henkilön kannalta.
Kotikuntalain ja voimassa olevan asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain säännökset vakinaisen asumisen arvioinnista ovat pitkälti yhtenäiset. Kotikuntalain 4 § 1 momentissa on lueteltu perusteet, joiden mukaan Suomeen ulkomailta tulleen ja Suomessa asuvan henkilön kotikunta ja asuinpaikka määräytyvät. Suomen kansalaisen osalta edellytetään myös asumista Suomessa, jotta kotikunta määräytyisi kotikuntalain mukaisesti. Asuminen arvioidaan myös Suomen kansalaisen osalta kokonaisuus huomioiden, eli häntä ei automaattisesti pidettäisi Suomessa vakinaisesti asuvana, jos hänen tarkoituksensa on käydä maassa tilapäisesti. Kansalaisuus on EU-lainsäädännössä huomioitu yhteyttä jäsenvaltioon osoittavana seikkana.
Kotikuntalain 4 § 2 momentissa on kattavasti lueteltuna seikat, jotka huomioidaan ulkomailta muuttavan henkilön maahanmuuton vakinaisuutta osoittavina, ja samojen seikkojen arviointia voidaan pitää perusteltuna asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa.
Suomeen muuttavan opiskelijan asumista Suomessa arvioitaisiin 1 § 2 momentin 1-kohdassa tarkoitetun etuuslainsäädännön näkökulmasta pykälän 1 ja 2 momenttien mukaisesti. Opiskelijoiden osalta tämä olisi parannus nykytilaan, kun myös yksinomaan opiskelutarkoituksessa Suomessa olevien opiskelijoiden voitaisiin katsoa asuvan Suomessa, jos asumista koskevat edellytykset täyttyvät. Tämä toteuttaisi myös nykyistä paremmin tutkija- ja opiskelijadirektiivin vaatimusta kolmansista maista tulevien opiskelijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta EU-asetuksen 883/2004 soveltamisalassa olevan sosiaaliturvan osalta. Suomeen opiskelutarkoituksessa tulleen henkilön, jolla on muitakin siteitä Suomeen, eikä maassa oleskelun syynä ole yksinomaan opiskelu, vakinaista asumista Suomessa arvioitaisiin myös 1 § 2 momentin 2-kohdassa tarkoitettua etuuslainsäädäntöä sovellettaessa.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan selvennettäväksi, mistä lukien henkilön voidaan katsoa asuvan maassa. Henkilön voitaisiin esimerkiksi katsoa asuvan maassa jo ennen maistraatin tekemää kotikuntamerkintää, jos oleskelulupa on myönnetty Suomessa tehdystä hakemuksesta ja asuminen arvioidaan vakinaiseksi. Jos henkilön ei maahan tullessaan ole voitu katsoa muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan, mutta hänen olosuhteensa muuttuvat myöhemmin siten, että häntä voitaisiin pitää Suomessa asuvana, voitaisiin henkilön katsoa asuvan Suomessa tämän lain tarkoittamalla tavalla olosuhteen muutoksesta lukien. Tällainen olosuhteiden muutos olisi esimerkiksi jo pidempään toteutunut oleskelu Suomessa tai perhesiteiden syntyminen.
3 luku. Lähtö Suomesta ulkomaille
11 §.Työskentely ulkomaanedustuksessa ja siihen rinnastettavissa palvelussuhteissa. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi Suomen ulkomaanedustukseen lähetettyjen henkilöiden rinnastamisesta Suomessa asuviin henkilöihin. Tällaisia henkilöitä pidetään Suomessa asuvina sinä aikana, kun he ulkoministeriön lähettämänä työskentelevät Suomen ulkomaanedustuksessa. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevaa säännöstä.
Pykälän 1 momentin 2 kohta vastaa asiallisesti voimassa olevaa pykälää. Suomessa asuvina pidetään myös ulkomailla työskenteleviä Suomen valtion palveluksessa olevia Suomen kansalaisia sekä 1 kohdassa mainittujen henkilöiden yksityispalvelijoita, jos he työskentelivät tai asuivat Suomessa ennen palvelussuhteen alkamista.
Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan säilytettäväksi säännös henkilöistä, jotka nauttivat samoja erioikeuksia ja -vapauksia kuin diplomaattiset edustajat. Tällaisia henkilöitä voivat olla muun muassa kaupalliset sihteerit silloin, kun he työskentelevät ulkomaanedustuksen tiloissa, sekä poikkeustapauksissa myös muut henkilöt kuten Suomen Merimieskirkko ry:n tai Suomen kulttuurikeskuksen palveluksessa olevat henkilöt. Nämä henkilöt eivät voi yleensä päästä asemamaansa sosiaaliturvan piiriin heille myönnettyjen erivapauksien vuoksi.
Muutoksena voimassa olevaan säännökseen olisi se, ettei henkilöiltä pykälän sanamuodon mukaan edellytettäisi Suomen kansalaisuutta, vaan kansalaisuusvaatimus riippuisi kyseisen viran tai tehtävän hoitamiseen liittyvistä kelpoisuusehdoista.
Ulkoministeriön tai muun työnantajan tulisi ilmoittaa kansaneläkelaitokselle henkilöiden lähettämisestä ulkomaille sekä henkilön palkkaamisesta ulkomailla. kansaneläkelaitokselle ilmoitettaisiin tarpeelliset henkilötiedot, työsuhteen alkamista ja päättymistä koskevat tiedot sekä työnteon keskeytyksiä kuten virkavapauksia koskevat tiedot.
12 §.Työskentely ja opiskelu ulkomailla. Pykälässä säädetään niistä henkilöistä, jotka voidaan edelleen rinnastaa Suomessa asuviin, vaikka he ovat ulkomailla pidempään kuin kuuden kuukauden ajan. Pykälässä tarkoitettuja henkilöitä ovat lähetetyt työntekijät, suomalaisen työnantajan ulkomailla palvelukseensa ottamat henkilöt, kehitysyhteistyöhön lähetetyt henkilöt, yritystoimintaa tilapäisesti ulkomailla harjoittavat henkilöt, ulkomailla päätoimisesti opiskelevat tai tutkimustyötä tekevät henkilöt sekä apurahansaajat. Suomalaisena työnantajana pidetään luonnollista henkilöä, jolla on kotipaikka Suomessa ja joka tosiasiallisesti asuu Suomessa, yhteisöä, jonka kotipaikka on Suomessa, ulkomaisen yrityksen Suomessa toimivaa kaupparekisteriin rekisteröityä sivuliikettä, eurooppayhtiötä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on Suomessa sekä toisessa valtiossa rekisteröidyn eurooppayhtiön Suomessa kaupparekisteriin rekisteröityä sivuliikettä.
Edellytyksenä sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiselle on, että henkilö ulkomaille lähetettäessä, yritystoimintansa ulkomaille tilapäisesti siirtäessä tai työsuhteen, opintojen tai tutkimustyön alkaessa on tehnyt työtä tai siihen rinnastettavaa toimintaa Suomessa tai asunut Suomessa.
Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin suomalaisen työnantajan ulkomaille puolta vuotta pitemmäksi ajaksi lähettämistä työntekijöistä. Ehdotuksen mukaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa työntekijä rinnastettaisiin Suomessa asuvaan, jos hänet lähetetään ulkomaille suorittamaan työtä samalle työnantajalle tai työnantajan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvaan yritykseen. Säännös koskee vain sellaista henkilöä, joka välittömästi ennen ulkomaille lähtemistään on työskennellyt tai asunut vakinaisesti Suomessa.
Momentin 2 kohtaan ehdotetaan otettavaksi säännös niin sanotuista paikalta palkatuista työntekijöistä, eli ulkomailla olevista henkilöistä, jotka palkataan suomalaisen työnantajan palvelukseen. Kyseessä voisi olla muun muassa ulkomailla opiskelemassa tai perheenjäsenenä oleva henkilö tai työntekijä, joka siirtyy ulkomailla 1 kohdassa tarkoitetun yrityksen palveluksesta suomalaisen yrityksen palvelukseen.
Momentin 3 kohtaan ehdotetaan otettavaksi säännös Suomesta lähetetyistä kehitysyhteistyössä olevista henkilöistä. Kehitysyhteistyötehtävissä olevilla tarkoitetaan niitä ulkomailla työskenteleviä henkilöitä, joiden työtehtävät kuuluvat sellaiseen toimintaan, jonka rahoitukseen käytetään valtion tulo- ja menoarvioon sisältyviä kehitysyhteistyömäärärahoja.
Momentin 4 kohdan mukaan Suomessa asuvan henkilön asemassa pidetään enintään viiden vuoden ajan ulkomailla oleskelevaa henkilöä, joka on päätoiminen opiskelija, tutkija tai apurahansaaja. Tutkijoita ovat esimerkiksi ulkomaisin apurahoin tutkimustyötä tekevät.
Päätoimisesti apurahansaajan työtä tekevää apurahansaajaa voitaisiin pitää 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla Suomessa asuvana enintään viiden vuoden ajan, edellyttäen, että hänen maatalousyrittäjän eläkelain mukainen vakuutuksensa on voimassa. Vakuutuksen voimassaolo määräytyisi muutettavaksi ehdotetun maatalousyrittäjän eläkelain 10 b §:n mukaisesti.
Ehdotettavan säännöksen mukaan apurahansaajan eläkevakuutus voisi työskentelyedellytysten täyttyessä jatkua enintään viiden vuoden ajan niissä tilanteissa, joissa apurahansaaja lähtee tekemään työtään muuhun kuin EU-, ETA- tai sosiaaliturvasopimusmaahan. Nykyisen säännöksen mukaan apurahansaaja on kolmanteen maahan lähtiessään voinut jatkaa eläkevakuutuksen voimassaoloa enintään sen ajan, johon häneen on voitu soveltaa nykyistä asumisperusteista sosiaaliturvaa koskevaa säännöstä. Maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vakuutettava apurahatyöskentely perustuu vain Suomesta myönnettyihin apurahoihin eli sitä kautta työskentelyllä on kiinteät siteet Suomeen. Apurahansaajilla ei useimmiten ole myöskään mahdollisuutta saada sosiaaliturvaa työskentelynsä perusteella työskentelymaassa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että eläkevakuutus voisi jatkua voimassa enintään viiden vuoden ajan muussa kuin EU-maassa tai sosiaaliturvamaassa tapahtuvasta asumisesta ja työskentelystä huolimatta.
Pykälän 2 momentin mukaan ulkomailla oleskelevat päätoimiset opiskelijat olisivat Suomessa asuvan henkilön asemassa. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan on katsottu, että jos opiskelu oikeuttaa saamaan Suomessa opintotukea, sitä voidaan pitää momentissa tarkoitettuna päätoimisena opiskeluna. Jos henkilö ei ole hakenut opintotukea, hänen tulee muutoin osoittaa se, että opiskelu on päätoimista. Mahdollista olisi suorittaa opintoja myös etäopintoina suomalaiseen tutkintoon ulkomailta käsin. Päätoimisena tutkijana pidetään henkilöä, joka tekee tieteellistä tutkimustyötä apurahan tai muun rahoituksen turvin.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisäksi otettavaksi säännös yrittäjistä, jotka harjoittavat tilapäisesti toimintaansa ulkomailla. Ehdotetun pykälän tarkoituksena ei ole muuttaa nykytilaa. Yrittäjän osalta edellytyksenä on eläkevakuutuksen voimassaolo siten kuin yrittäjän eläkelain 6 § 2momentissa tai maatalousyrittäjän eläkelain 8 § 2 momentissa säädetään. Yrittäjä ja maatalousyrittäjä voivat mainittujen säännösten perusteella pitää eläkevakuutuksensa voimassa enintään vuoden ajan harjoittaessaan yrittäjätoimintaa muussa kuin EU-, ETA- tai sosiaaliturvasopimusmaassa. Tämä edellyttää kuitenkin, että heitä voitaisiin edelleen pitää Suomessa asuvana yrittäjän eläkelaissa ja maatalousyrittäjän eläkelaissa tarkoitetulla tavalla. Yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaisten eläkevakuutusten edellytyksenä on vakinainen asuminen Suomessa. Kuten nykyisinkin yrittäjän eläkelain HE 197/2006 mukaan eläkelaitos ratkaisisi sen, voidaanko yrittäjän katsoa asuvan ja toimivan Suomessa. Asuminen ratkaistaisiin samoilla perusteilla kuin sovellettaessa voimassa olevaa soveltamisalalakia, joka ehdotetaan korvattavaksi tällä lailla.
Ehdotukseen sisältyy muutos asumiseen rinnastamisen maksimiajasta ulkomaillelähdöstä laskettuna. Asumisperusteista etuuslainsäädäntöä sovellettaessa ulkomailla oleva pykälässä tarkoitettu henkilö voitaisiin rinnastaa Suomessa asuvaan henkilöön enintään viiden vuoden ajan ulkomaille lähdöstä. Aikaraja olisi sama kuin useimmissa Suomen ja muiden maiden välillä tehdyissä sosiaaliturvasopimuksissa. Myös muihin EU-maihin lähetettyjen työntekijöiden osalta enimmäisaika poikkeusluvalla on viisi vuotta. Enimmäiskeston lyhentäminen olisi myös pääasiassa verovaroin rahoitettavan järjestelmän näkökulmasta perusteltua. Muissa kuin sosiaaliturvasopimusmaissa työskentelevien henkilöiden on mahdollista kuulua pidempään kuin viiden vuoden ajan työeläkevakuutusjärjestelmän piiriin, vaikka ulkomailla oleskelun voitaisiin katsoa olevan vakiintunutta asumisperusteisen järjestelmän näkökulmasta.
Poikkeuksena 5 vuoden aikarajasta ehdotetaan ulkomailla päätoimisesti opiskelevien rinnastamista Suomessa asuviin henkilöihin niin kauan kuin päätoimiset opiskelut kestävät. Tutkintojen suorittaminen voi ulkomailla kestää pidempään kuin viisi vuotta erilaisista syistä johtuen, eikä opiskelijoilla useimmiten ole mahdollisuutta saada sosiaaliturvaa opiskelumaasta.
Viiden tai yhden vuoden enimmäisajan jälkeen henkilön pitäisi palata Suomeen vähintään kuuden kuukauden ajaksi, jotta hänet voitaisiin uuden ulkomaankomennuksen tai muusta tässä pykälässä tarkoitetusta syystä tapahtuvan ulkomailla oleskelun ajan rinnastaa Suomessa asuvaan henkilöön. Vähintään kuusi kuukautta kestävä Suomessa oleskelu tarkoittaisi aitoa Suomeen paluuta, eikä kyseessä olisi esimerkiksi vuosiloman viettäminen täällä. Henkilö tulisi myös yleisesti verovelvolliseksi Suomessa.
Kansaneläkelaitos rekisteröisi tiedon henkilön asemasta työnantajan ilmoituksen perusteella. Mikäli olisi kyseessä muu kuin työntekijä, henkilön tulisi itse ilmoittaa kansaneläkelaitokselle ulkomailla oleskelusta, mikäli hänen tarkoituksenaan olisi edelleen olla Suomessa asuvaan henkilöön rinnastettavassa asemassa. Ilmoituksen tekeminen ja käsittely Kansaneläkelaitoksessa tapahtuu etuuksien käsittelyn yhteydessä. Mikäli henkilö ei saa mitään kansaneläkelaitoksen toimeenpanemia etuuksia, ilmoituksen tekemisellä ja rekisteröinnillä on kuitenkin merkitystä kansaneläkkeen asumisaikaan laskettavan kauden kannalta. Mikäli työnantaja tai henkilö ei ilmoittaisi ulkomailla oleskelusta viimeistään henkilön Suomeen paluun yhteydessä, ei henkilöä voitaisi rinnastaa Suomessa asuvaan henkilöön pykälässä tarkoitetun ulkomailla oleskelun aikana.
13 §.Perheenjäsenet. Ulkomailla olevan 11 §:n sekä 12 §:n mukaan Suomessa asuvaan rinnastettavan henkilön mukana ulkomailla olevaa samassa taloudessa asuvaa perheenjäsentä voitaisiin ehdotuksen mukaan vastaavasti pitää Suomessa asuvana sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa siinäkin tapauksessa, että myös perheenjäsenen poissaolo Suomesta jatkuu kuutta kuukautta pidemmän ajan. Säännös koskisi perheenjäsentä, joka on asunut tai tehnyt työtä Suomessa ennen ulkomaille lähtemistä. Perheenjäsenen etätyö tai työskentely paikallisella työsopimuksella ei olisi esteenä Suomessa asuvaan henkilöön rinnastamiseen, ellei EU-asetuksesta 883/2004 tai kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.
Jos perheeseen syntyy lapsi ulkomailla oleskelun aikana, lapsi voidaan myös rinnastaa Suomessa asuvaan henkilöön samalla tavoin kuin hänen vanhempansa. Lapsen asumisella Suomessa on erityisesti merkitystä ratkaistaessa sitä, maksetaanko lapsesta lapsilisää. Mikäli lapsesta maksetaan lapsilisää myös toisesta maasta, yhteen sovitetaan Suomen ja toisen maan maksamat etuudet lapsilisälain, EU-asetuksen 883/2004 tai muun kansainvälisen sopimuksen mukaisesti.
Mikäli työskentely tai muu toiminta tapahtuu toisessa EU-lainsäädäntöä soveltavassa maassa, on perheenjäsenten osalta huomioitava myös EU-asetuksen 883/2004 säännökset ei-aktiiveihin henkilöihin sovellettavasta lainsäädännöstä. Tällöin muun maan lainsäädäntö voi tulla perheenjäseniin sovellettavaksi asumisen perusteella.
4 luku. Erinäiset säännökset
14 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälä täydentää etuuslaeissa olevia ilmoitusvelvollisuutta koskevia säännöksiä. Ilmoitusvelvollisuus koskisi niitä asumista ja Suomessa tai ulkomailla asumista tai työskentelyä koskevia seikkoja, jotka tämän lain säännökset huomioiden voivat vaikuttaa etuuksien maksamiseen. Mikäli seikoilla olisi vaikutusta Kansaneläkelaitoksen henkilölle maksamaan etuuteen, Kansaneläkelaitos kuulisi henkilöä olosuhdemuutoksista etuuslakien ja hallintolain säännösten mukaisesti.
15 §.Lain suhde asumisperusteiseen etuuslainsäädäntöön. Maiden välillä liikkuvien henkilöiden hakiessa asumisperusteisia sosiaaliturvaetuuksia on ratkaistava, täyttyvätkö asumista tai työskentelyä koskevat ehdot, joista ehdotettavassa laissa on säädetty. Pykälässä ehdotetaan, että ehtojen täyttyminen ratkaistaan etuusasiaa koskevan päätöksen yhteydessä. Toisin kuin voimassa olevassa lainsäädännössä, ehdotuksen mukaan ei ratkaistaisi sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista henkilöön, vaan ratkaistaisiin, asuuko henkilö tai tekeekö hän työtä Suomessa etuuslainsäädännössä edellytetyllä tavalla.
16 §.Kansaneläkelaitoksen ilmoitus- ja päätöksentekovelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan, että Kansaneläkelaitoksen tulisi tiedottaa ulkomaille muuttavalle henkilölle, jonka yhteystiedot ovat sen tiedossa, kirjallisesti tämän lain mukaisista sosiaaliturvan määräytymisperusteista. Jos henkilö ei saa muuttohetkellä mitään asumisperusteisia etuuksia, hän ei saisi etuuksien lakkauttamisen kautta tietoa muuton vaikutuksista sosiaaliturvaan. Tiedottamisen tarkoituksena olisi, ettei ulkomaille muuttajalle tule yllätyksenä, mikä vaikutus muutolla on asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Vakinaisen asumisen päättyessä henkilö ei ole myöskään sairausvakuutettu Suomessa.
Pyydettäessä henkilöllä olisi edelleen mahdollisuus saada valituskelpoinen päätös maasta muuttoon liittyvien olosuhteiden vaikutuksesta lain 1 §:ssä tarkoitettujen lakien mukaisiin etuuksiin. Päätöksessä ratkaistaisiin, pidetäänkö henkilöä Suomessa asuvan henkilön asemassa ulkomaille muutosta huolimatta. Muutoksenhaussa noudatettaisiin kansaneläkelain (568/2007) 12 luvussa säädettyjä menettelyjä.
17 §.Kansaneläkelaitoksen oikeus saada tietoja. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot.
EU:n yleinen tietosuoja-asetus (2016/679) säätelee luonnollisten henkilöiden henkilötietojen käsittelyä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi 6 artiklassa mainittu edellytys täyttyy. 6 artiklassa on säädetty, että henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi (c-kohta) tai käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (e-kohta). Rekisterinpitäjällä tarkoitetaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa esimerkiksi viranomaista, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Kansaneläkelaitos ja muutoksenhakuelin ovat yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja rekisterinpitäjiä, joilla on lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi ja julkisen vallan käyttämiseksi yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla lainmukainen peruste henkilötietojen käsittelylle.
Pykälän 1 momentissa säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada tietoja asian käsittelyä varten. Pykälä vastaa voimassa olevaa säännöstä. Kansaneläkelaitos käyttää tulotietojärjestelmästä annetussa laissa (53/2018) tarkoitettuja tulorekisteriin tallennettavia tietoja ratkaistessaan oikeutta etuuksiin, joihin tulot vaikuttavat. Tulotiedot saadaan tulorekisteriin suoraan työnantajalta ja ne ovat lähtökohtaisesti luotettavia. Henkilöllä olisi kuitenkin aina mahdollisuus myös esittää selvitystä tuloista.
Pykälän 2 ja 3 momentin sisältö vastaa voimassa olevan lain säännöksiä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 18 artiklassa säädettyyn rekisteröidyn oikeuteen rajoittaa henkilötietojensa käsittelyä. Rekisteröidyllä ei olisi oikeutta siihen, että Kansaneläkelaitos rajoittaa henkilötietojen käsittelyä, jos rekisteröidyn vaatimus on ilmeisen perusteeton. Rekisteröidyn oikeuden rajaamisen tarkoituksena olisi estää se, että rekisteröity voisi perusteettomasti pyrkiä keskeyttämään tämän lain mukaisten tehtävien hoitamisen vetoamalla oikeuteen rajoittaa käsittelyä.
18 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Muualla lainsäädännössä on viittauksia säädettävällä lailla kumottavaksi ehdotettavaan lakiin. Viittausten katsotaan tarkoittavan ehdotettavaa uutta lakia.
19 §.Siirtymäsäännökset. Tilapäisesti ulkomailla oleskelevalla olisi mahdollisuus saada asumisperusteisia etuuksia enintään vuoden ajan kestävän oleskelun ajalta, mikäli ulkomaille lähtö olisi tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Jos henkilöllä on lain voimaan tullessa voimassa oleva Kansaneläkelaitoksen antama päätös sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta, päätös olisi voimassa siinä mainitun ajan. Tämän lain 12 §:ssä tarkoitettu enimmäisaika laskettaisiin lain voimaan tullessa ulkomailla olevien henkilöiden kohdalla lain voimaantulopäivästä lukien.
Muutoksenhakumenettelyissä sovellettaisiin tämän lain voimaan tulessa voimassa olevia säännöksiä, jos muutoksenhaun kohteena oleva päätös on annettu ennen tämän lain voimaan tuloa.