1
Lakiehdotuksen perustelut
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Lain tarkoitus. Ehdotetussa laissa tavoitteena olisi varmistaa, että markkinoilla olevat räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitetut laitteet ja suojausjärjestelmät täyttävät niille tässä laissa ja sen nojalla säädetyt vaatimukset ja ovat turvallisia. Lailla pantaisiin täytäntöön räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/34/EU. Tämä ATEX-direktiivi sääntelee laitteille ja suojausjärjestelmille asetettavia vaatimuksia, joiden täyttymisellä pyritään varmistumaan siitä, että laitteet ja suojausjärjestelmät ovat turvallisia saatettavaksi vapaasti myytäväksi ja käytettäväksi sisämarkkinoilla.
Lisäksi EU:n sisämarkkinoiden päätavoitteita on tavaroiden vapaa liikkuvuus, johon pyritään muun muassa yhdenmukaistamalla jäsenmaiden lainsäädäntöä. ATEX-direktiivin 5 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää direktiivin mukaisten tuotteiden asettamista saataville markkinoilla tai käyttöön ottamista alueellaan.
2 §.Soveltamisala. Pykälällä pantaisiin täytäntöön ATEX-direktiivin 1 artiklan 1 kohta eli siinä säädettäisiin ehdotetun lain soveltamisalasta. Lain soveltamisala vastaisi ATEX-direktiivin soveltamisalaa eikä tästä seuraisi asiallisia muutoksia voimassaolevaan sääntelyyn verrattuna. Pykälän 1 kohdan mukaan lakia sovellettaisiin laitteisiin ja suojausjärjestelmiin, jotka on tarkoitettu käytettäväksi räjähdysvaarallisissa tiloissa. Samoin lakia sovellettaisiin 2 kohdan mukaan tällaisten tilojen ulkopuolella käytettäväksi tarkoitettuihin turva-, säätö- ja ohjauslaitteisiin, jotka tarvitaan takaamaan 1 kohdassa tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien turvallinen toiminta tai jotka vähentävät niistä aiheutuvaa räjähdysvaaraa. Pykälän 3 kohdassa säädetään lain soveltamisalaan kuuluvaksi myös 1 kohdassa tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien komponentit.
3 §.Soveltamisalan rajoitukset. Tässä pykälässä säädettäisiin ehdotetun lain soveltamisalan rajoituksista. Rajoitukset vastaavat ATEX-direktiivin soveltamisalarajoituksia sekä aiempia kansallisia rajoituksia. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ehdotettua lakia ei sovellettaisi terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain (629/2010) soveltamisalaan kuuluviin laitteisiin. Momentin 2 kohdassa soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin laitteet ja suojausjärjestelmät, kun räjähdysvaara perustuu yksinomaan räjähtäviin ja epästabiileihin aineisiin. Kolmannessa kohdassa rajattaisiin soveltamisalan ulkopuolelle laitteet, jotka on tarkoitettu kotitalous- tai muuhun yksityiseen käyttöön, jolloin räjähdysvaarallinen tila muodostuu harvoin ja yksinomaan satunnaisen kaasuvuodon seurauksena. Momentin 4 kohdassa soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin henkilönsuojaimet, joita koskee työturvallisuuslain nojalla annettu henkilönsuojaimista annettu valtioneuvoston päätös (1406/1993). Kuluttajakäyttöön tarkoitettujen tuotteiden osalta kyseinen valtioneuvoston päätös on toimeenpantu kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella kuluttajien käyttöön tarkoitettuja henkilönsuojaimia koskevista vaatimuksista (1101/2009). Edelleen soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin 5 kohdan mukaiset valtamerialukset ja liikkuvat avomeriyksiköt sekä näissä olevat laitteet. Momentin 7 kohdassa rajattaisiin ulkopuolelle lain soveltamisalasta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvat laitteet eli nimenomaan sotilaalliseen käyttöön tarkoitetut laitteet.
Momentin 6 kohdassa on lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattu kulkuneuvot ja niiden perävaunut, jotka on tarkoitettu ainoastaan henkilökuljetukseen tiellä, rautatiellä, ilmassa tai vesillä sekä myös kuljetusvälineet, jotka on suunniteltu tavaroiden kuljetukseen yleisellä tiellä, rautatiellä, ilmassa tai vesillä. Tästä kohdasta poiketen lakia kuitenkin sovellettaisiin pykälän 2 momentin mukaan sellaisiin kulkuneuvoihin, jotka on tarkoitettu käytettäväksi räjähdysvaarallisissa tiloissa. Tällaisia ovat esimerkiksi räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitetut trukit.
4 §.Määritelmät. Tässä pykälässä määriteltäisiin laissa käytetyt keskeiset käsitteet. Määritelmissä noudatetaan pääasiassa ATEX-direktiivissä esitettyä terminologiaa.
Ehdotetun pykälän 4 ja 5 kohdissa määriteltäisiin käsitteet räjähdyskelpoinen ilmaseos ja räjähdysvaarallinen tila. Käsite räjähdyskelpoinen ilmaseos on käytössä nykyisessä kansallisessa lainsäädännössä ja se tarkoittaa samaa kuin direktiivin käsite räjähdystila.
Pykälän 7–13 kohdissa määriteltäisiin asettaminen saataville markkinoilla, markkinoille saattaminen, valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja, jakelija sekä talouden toimija. Kaikki käsitteet vastaisivat sekä ATEX-direktiivin että NLF-asetuksen ja NLF-päätöksen määritelmiä. Näitä vastaisivat myös lähes kaikki loputkin ehdotetussa laissa määriteltävät käsitteet. Kohdissa 14 ja 16–22 määriteltäisiin tekninen eritelmä, vaatimustenmukaisuuden arviointi, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, ilmoitettu laitos, palautusmenettely, markkinoilta poistaminen, unionin yhdenmukaistamislainsäädäntö sekä CE-merkintä. Kohdan 15 yhdenmukaistetun standardin määritelmä vastaisi EU:n standardisointiasetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitettyä määritelmää.
5 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Säännöksessä määriteltäisiin ehdotetun lain suhteesta muuhun keskeiseen lainsäädäntöön lain soveltamisalaan kuuluvien laitteiden ja suojausjärjestelmien kannalta.
Pykälän 1 momentissa viitattaisiin NLF-asetukseen, joka on sellaisenaan velvoittavaa sääntelyä jäsenvaltioissa, ja sisältää myös viranomaisia koskevia säännöksiä markkinavalvontaan liittyvistä toimista, kuten vakavaa riskiä aiheuttavien tuotteiden poistamisesta markkinoilta, tullitarkastuksista sekä tiedonvaihdosta ja yhteydenpidosta muiden Euroopan unionin jäsenmaiden ja Euroopan komission kesken. Lain soveltamisalaan kuuluviin laitteisiin ja suojausjärjestelmiin sovelletaan NLF-asetuksessa vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat unionin markkinavalvontaa ja unionin markkinoille tuleville tuotteille tehtäviä tarkastuksia. NLF-asetuksessa säädetään myös CE-merkintää koskevista yleisistä periaatteista, joita sovelletaan lain soveltamisalaan kuuluviin laitteisiin ja suojausjärjestelmiin.
Pykälän 2 momentin mukaan markkinavalvonnasta, NLF-asetuksen mukaisesta ulkorajavalvonnasta, valvontaviranomaisista ja muutoksenhausta valvontaviranomaisten päätöksiin säädettäisiin laissa eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta. Markkinavalvontalailla toimeenpantaisiin kansallisesti ATEX -direktiivin 5 luku pääosin. Ilmoitetuille laitoksille asetetuista vaatimuksista, ilmoitettujen laitosten valvonnasta ja muutoksenhausta ilmoitettujen laitosten päätöksiin säädettäisiin eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annettavassa laissa pykälän 3 momentin mukaisesti. Tällä lailla toimeenpantaisiin kansallisesti ATEX-direktiivin 4 luku.
Pykälän 4 momentin mukaan sähköturvallisuudesta säädettäisiin sähköturvallisuuslaissa (410/1996). Työturvallisuutta koskevista vaatimuksista säädettäisiin edelleen pykälän 5 momentin mukaan työturvallisuuslaissa (738/2002). Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että räjähdysten estämisestä ja räjähdyksiltä suojautumisesta säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005).
2 luku Vaatimustenmukaisuus ja talouden toimijoiden velvollisuudet
Luvussa säädettäisiin yleisesti tuotteille asetettavista vaatimuksista ja näiden täyttämisestä sekä talouden toimijoille kuuluvista velvollisuuksista. Talouden toimijoiden velvollisuudet ja vastuut toimijaketjussa on ATEX-direktiivissä mukautettu NLF-päätökseen korostaen näin valmistajan ensisijaista vastuuta tuotteen vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin olisi kuuluttava edelleen yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin. Valmistajalla onkin parhaat mahdollisuudet suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, koska valmistajalla on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Luvussa säädettäisiin myös valtuutetun edustajan, maahantuojan ja jakelijan velvoitteista. Luvun lopussa säädettäisiin lisäksi tietyistä kaikkia talouden toimijoita koskevista velvoitteista, muun muassa menettelystä tuotteen vaatimustenvastaisuustilanteessa sekä velvollisuudesta luovuttaa tietoja ja tehdä yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa.
6 §.Olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Pykälässä säädettäisiin tuotteiden olennaisista terveys- ja turvallisuusvaatimuksista. Pykälällä toimeenpantaisiin ATEX-direktiivin 4 artikla sekä 3 artiklan 1 kohta.
Pykälän 1 momentin mukaan tuotteiden olisi täytettävä pykälässä säädetyt olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset, jotta ne voitaisiin saattaa markkinoille ja ottaa käyttöön.
Pykälän 2 momentin mukaan tuote olisi suunniteltava ja valmistettava siten, että sen aiheuttama vaara ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle ja omaisuudelle on mahdollisimman vähäinen normaaleissa ja ennakoitavissa olevissa käyttöolosuhteissa.
Pykälän 3 momentissa korostettaisiin, että tuotteen tulee olla tarkoitukseensa sopiva ja toimittava oikealla tavalla, kun sitä käytetään aiottuun tarkoitukseen. Tuotteen valmistuksessa ja suunnittelussa olisi mahdollisuuksien mukaan huomioitava mahdolliset toimintaviat sekä väärinkäyttö, joka on kohtuudella odotettavissa.
Pykälän 4 momentin mukaan tuote olisi suunniteltava ja valmistettava valvonnan ja huollon erityisedellytysten mukaisesti, ja se tulee varustaa turvallisen käytön edellyttämillä merkinnöillä. Tuotteen mukana on oltava turvallista käyttöönottoa ja käyttöä koskevat ohjeet ja tiedot.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuutus säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella tuotteiden olennaisista terveys- ja turvallisuusvaatimuksista. Asetuksella pantaisiin täytäntöön ATEX-direktiivin liitteessä II asetetut vaatimukset.
7 §.Vaatimustenmukaisuusolettama. Pykälän 1 momentin mukaan tuotteen katsotaan täyttävän olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset, jos se on sitä koskevien yhdenmukaistettujen standardien mukainen. Säännöksellä toimeenpantaisiin ATEX-direktiivin 12 artikla. Pykälän ilmaisema periaate on vanha ja se on ollut käytössä siitä asti, kun teknisen yhdenmukaistamisen uusi lähestymistapa otettiin käyttöön 1980-luvulla Euroopan unionin lainsäädännössä. Tilanteissa, joissa yhdenmukaistettuja standardeja ei ole olemassa, direktiivin 12 artiklan 2 kohta velvoittaa jäsenvaltiot toimimaan tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, jotta osapuolet saavat tietoa vastaavista kansallista standardeista ja teknisistä määräyksistä, joiden katsotaan olevan merkittäviä tai tarpeellisia asiakirjoja ehdotetun lain olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten moitteettomaksi soveltamiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tuote voi täyttää olennaiset terveys- ja turvallisuus-vaatimukset, vaikkei se olekaan sitä koskevien yhdenmukaistettujen standardien mukainen. Tällöin tuotteen vaatimustenmukaisuus on voitava osoittaa luotettavasti. Näin ollen yhdenmukaistettujen standardien käyttö ei olisi pakollista ja vaatimustenmukaisuus olisi mahdollista osoittaa myös muilla tavoin. Vaatimustenmukaisuus olisi kuitenkin tällöin erikseen osoitettava siten, että varmistetaan tuotteen täyttävän olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset.
8 §.Tuotteen luokitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tuotteet olisi luokiteltava niiden vaatimusten, käyttötarkoituksen sekä tuotteiden aiheuttaman vaaran suuruuden ja todennäköisyyden mukaisesti. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuutus antaa tarkentavia määräyksiä luokituksesta valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella on tarkoitus panna täytäntöön ATEX-direktiivin liite I, jossa säädetään tuotteen luokittelun määrittelyperusteista.
Asianmukaisen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn määrittelemiseksi valmistajan on ensin tehtävä tuotteen käyttötarkoitukseen perustuva päätös siitä, mihin ryhmään ja luokkaan se kuuluu. Direktiiviä sovellettaessa tuotteet on jaettu kahteen ryhmään.
Ryhmään I kuuluvat tuotteet on tarkoitettu maanalaisiin kaivostöihin ja kaivosten maanpäällisten laitosten osiin, jotka voivat joutua alttiiksi kaivoskaasusta ja/tai syttyvästä pölystä aiheutuvalle vaaralle.
Ryhmään II kuuluvat tuotteet on tarkoitettu käytettäväksi muissa paikoissa, joissa räjähdystilat voivat todennäköisesti aiheuttaa vaaraa.
Nämä ryhmät on jaoteltu luokkiin. Tapa, jolla luokittelu on tehty, tuo esiin yhden tärkeimmistä eroista ryhmän I ja II välillä. Ryhmän I osalta luokittelu määräytyy muiden tekijöiden ohella sen mukaan, kytkeytyykö laite energiattomaksi, kun räjähdysvaarallinen tila ilmenee. Ryhmän II osalta luokittelu määräytyy sen mukaan, missä tuotetta on tarkoitus käyttää ja esiintyykö räjähdysvaarallinen tila aina tai esiintykö se todennäköisesti pitkiä vai lyhyitä aikoja.
Turva-, säätö- ja ohjauslaitteet on arvioitava sen laitteen tai suojausjärjestelmän luokan mukaan, jonka toiminnan kannalta ne ovat tarpeellisia tai jonka toimintaan ne myötävaikuttavat.
9 §.Valmistajan velvollisuus varmistaa tuotteen vaatimustenmukaisuus. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuuksista tuotteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi. Pykälä perustuisi ATEX-direktiivin 6 ja 13 artikloihin. Valmistajan velvollisuudet säänneltäisiin yksityiskohtaisemmin kuin nykyisin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ennen tuotteen saattamista markkinoille tai sen käyttämistä omiin tarkoituksiinsa valmistajan olisi varmistettava, että se on suunniteltu ja valmistettu 6 §:ssä säädettyjen olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan valmistajan olisi suoritettava tuotteelle soveltuvat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt ja arvioinnissa olisi tarvittaessa käytettävä ilmoitettua laitosta. Ilmoitetun laitoksen käyttö tuotteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa riippuu siitä, mitä ATEX-direktiivin mukaista arviointimenettelyä valmistaja käyttää vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin olisi kuuluttava yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin. Valmistajalla on parhaat mahdollisuudet suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, koska valmistajalla on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä on säädetty ATEX-direktiivin liitteissä III–IX.
Pykälän 3 momentin mukaan valmistajan olisi laadittava tuotteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi tekniset asiakirjat.
Pykälän 4 momentissa valmistaja velvoitettaisiin lisäksi laatimaan EU-vaatimusten-mukaisuusvakuutus ja kiinnittämään tuotteeseen CE-merkintä ehdotetun lain 11 §:n mukaisesti, kun tuotteen vaatimustenmukaisuus on sovellettavien vaatimusten suhteen osoitettu. Laatimalla EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen valmistaja ottaa vastuun siitä, että tuote olisi esitetyssä laissa säädettyjen vaatimusten mukainen.
Lain soveltamisalaan kuuluvien komponenttien osalta ei pykälän 5 momentin mukaan kuitenkaan vaadittaisi EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimista eikä CE-merkinnän kiinnittämistä, vaan riittävää olisi, että valmistaja laatisi vaatimustenmukaisuusvakuutuksen sen jälkeen, kun on osoittanut komponentin vaatimustenmukaisuuden asianmukaisella vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyllä.
Pykälän 6 momentin mukaan valmistajan olisi varmistettava, että kunkin tuotteen mukana on tapauksen mukaan jäljennös joko EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta tai vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta. Jos kuitenkin yhdelle käyttäjälle toimitettaisiin suuri määrä tuotteita, erään tai lähetykseen riittäisi yhden jäljennöksen liittäminen. EU-vaatimuksenmukaisuusvakuutuksen tai vaatimustenmukaisuusvakuutuksen tulee olla laadittu suomen ja ruotsin kielellä.
Pykälän 7 momentin mukaan valmistajan olisi säilytettävä tekniset asiakirjat ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus tai vaatimustenmukaisuusvakuutus kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun tuote on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön.
Pykälän 8 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä, teknisistä asiakirjoista, EU-vaatimustenmukaisuus-vakuutuksesta sekä vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta.
10 §.Valmistajan velvollisuus varmistaa sarjatuotannon jatkuva vaatimustenmukaisuus. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuuksista varmistaa sarjatuotannon jatkuva vaatimustenmukaisuus. Säännöksessä mainitut valmistajan velvoitteet olisivat yksityiskohtaisempia kuin nykyisin on säädetty ja ne perustuisivat ATEX-direktiivin 6 artiklan 4 kohtaan. Valmistajan olisi varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla varmistetaan, että sarjatuotannossa valmistettu tuote täyttää 6 §:ssä säädetyt olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Huomioon olisi otettava erityisesti muutokset tuotteen suunnittelussa tai ominaisuuksissa sekä muutokset yhdenmukaistetuissa standardeissa tai muissa teknisissä eritelmissä, joiden mukaiset vaatimukset tuotteen on täytettävä. Sarjatuotannolla tarkoitetaan ehdotetussa pykälässä tuotantoa, jossa valmistetaan tuotteita muuten kuin yksittäiskappaleina.
11 §.CE-merkintä ja muiden merkintöjen kiinnittäminen. Pykälässä säädettäisiin CE-merkinnän kiinnittämistä koskevista vaatimuksista. CE-merkinnän kiinnittämisellä tuotteeseen talouden toimija osoittaa ulospäin tuotteen vaatimustenmukaisuuden. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön ATEX-direktiivin 15 ja 16 artiklat.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valmistajan olisi kiinnitettävä ehdotetun lain vaatimukset täyttävään tuotteeseen tai sen arvokilpeen CE-merkintä ennen sen markkinoille saattamista. Merkintä olisi kiinnitettävä näkyvästi, helposti luettavasti ja pysyvästi. Jos merkintää ei olisi mahdollista tai perusteltua kiinnittää tuotteeseen, se olisi kiinnitettävä tuotteen pakkaukseen ja mukana oleviin asiakirjoihin. Kuten ehdotetun lain 9 §:ssä säädetään, komponentteihin ei tarvitse kiinnittää CE-merkintää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ilmoitetun laitoksen ollessa mukana tuotannon tarkastusvaiheessa, CE-merkinnän jälkeen on merkittävä ilmoitetun laitoksen tunnusnumero. Tunnusnumeron kiinnittäisi laitos itse tai sen ohjeiden mukaisesti valmistaja tai valmistajan valtuutettu edustaja.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että CE-merkintään ja mahdolliseen ilmoitetun laitoksen tunnusnumeroon olisi liitettävä räjähdyssuojauksen erityismerkintä, joka määritellään ATEX-direktiivin liitteessä II, sekä laitteiden ryhmän ja luokan tunnukset. Valtioneuvoston asetuksella tarkennettaisiin, että tapauksen mukaan ATEX-direktiivin liitteessä II olevassa 1.0.5 kohdassa tarkoitetut muut merkinnät ja tiedot olisi samoin liitettävä CE-merkintään ja ilmoitetun laitoksen tunnusnumeroon.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että ehdotetussa pykälässä tarkoitettuihin merkintöihin, tunnuksiin ja tietoihin voitaisiin liittää muuta tietoa, joka liittyy erityisvaaraan tai -käyttöön. Lisäksi tuotteet, jotka suunnitellaan erityisiä räjähdysvaarallisia tiloja varten, olisi merkittävä asianmukaisesti.
Pykälän 5 momentin mukaan CE-merkinnän yleisistä periaatteista, kuten merkinnälle asetettavasta vähimmäiskoosta olisi otettava huomioon, mitä säädetään NLF-asetuksen 30 artiklassa.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin valtuutussäännös, joka oikeuttaisi valtioneuvoston asetuksella säätämään tarkemmin CE-merkintään ja ilmoitetun laitoksen tunnusnumeroon liitettävistä tiedoista. Tarkoituksena olisi säätää valtioneuvoston asetuksella juuri 3 momentissa mainituista tapauksen mukaan vaadittavista muista merkinnöistä ja tiedoista.
12 §.Tuotteen merkinnät, yhteystiedot, mukana seuraavat asiakirjat ja kielivaatimukset. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuudesta huolehtia tuotteen riittävistä merkinnöistä ja tuotteen mukana seuraavista asiakirjoista. Säännöksessä mainitut valmistajan velvoitteet olisivat yksityiskohtaisempia kuin nykyisin on säädetty. Pykälällä toimeenpantaisiin ATEX-direktiivin 6 artiklan 5-8 kohdat.
Pykälän 1 momentin mukaan valmistajan olisi varmistettava, että tuotteessa olisi tässä laissa vaaditut merkinnät ja että siihen liitetään ohjeet ja turvallisuustiedot.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valmistajan olisi varmistettava, että markkinoille saatettuun tuotteeseen on kiinnitetty tyyppi-, erä- tai sarjanumero tai muu tuotteen tunnistamiseksi tarpeellinen merkintä. Jos merkintää ei tuotteen koon tai luonteen vuoksi voitaisi kiinnittää tuotteeseen, se olisi kiinnitettävä tuotteen pakkaukseen tai mukana oleviin asiakirjoihin.
Pykälän 3 momentin mukaan valmistajan olisi ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä ja postiosoitteensa tuotteessa tai mikäli se ei ole mahdollista, tuotteen pakkauksessa tai tuotteen mukana seuraavassa asiakirjassa. Osoitteessa olisi ilmoitettava yksi yhteyspiste, josta valmistajaan saa yhteyden. Säännöksellä pyritään varmistamaan, että valvontaviranomainen pystyy tarvittaessa ilmoitetusta osoitteesta saamaan yhteyden valmistajaan. Kyseessä on NLF-mukauttamiseen perustuva uusi vaatimus. Suositeltavaa on, että valmistaja ilmoittaisi verkkosivustonsa osoitteen postiosoitteen lisäksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että pykälän 1 momentissa tarkoitetut merkinnät, tuotteeseen liitettävien ohjeiden, turvallisuustietojen ja muiden tuotteen mukana seuraavien asiakirjojen tiedot tulee antaa sekä suomen että ruotsin kielellä. Tältä osin kyseessä on kansalliseen harkintaan perustuva vaatimus. Tuotteen merkinnät sekä tuotteeseen liitettävät asiakirjat tulisi antaa suomen ja ruotsin kielellä. Säännös vastaisi nykytilannetta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuutuksesta. Sen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tuotteen merkinnöille, ohjeille ja turvallisuustiedoille asetettavista vaatimuksista.
13 §.Valtuutetun edustajan velvollisuudet. Pykälässä ehdotetaan säännöstä valtuutetun edustajan valtuuttamisesta ja tehtävistä, joita valmistaja voisi antaa valtuutetulle edustajalle. Pykälä vastaa ATEX-direktiivin 7 artiklaa.
Pykälän 1 momentissa rajattaisiin se, mitä tehtäviä valtuutetulle edustajalle ei voida antaa. Säännöksen mukaan valtuutettu edustaja ei voisi vastata lain soveltamisalaan kuuluvan tuotteen vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta eikä teknisten asiakirjojen laatimisesta, vaan niiden tulisi olla yksinomaan valmistajan vastuulla. Valmistaja ei siis voisi siirtää valtuutetulle edustajalle vastuuta tuotteen olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimustenmukaisuudesta, vaan tämä on tarkoitettu kuuluvaksi yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin. Sama koskisi vastuuta teknisten asiakirjojen laatimisesta. Näitä rajoituksia lukuun ottamatta toimeksiannossa voidaan sopia valtuutetun edustajan velvollisuuksista.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännökset toimeksiannosta, jonka valmistaja antaa valtuutetulle edustajalle. Sen mukaan toimeksiannossa olisi valtuutettu edustaja oikeutettava pitämään vähintään EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus tai vaatimustenmukaisuusvakuutus sekä tekniset asiakirjat ehdotetun lain noudattamisen valvonnasta vastaavan viranomaisen saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun tuote on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön.
14 §.Maahantuojan velvollisuudet tuotteen markkinoille saattamisen yhteydessä. Pykälässä säädettäisiin maahantuojan velvoitteista. Säännös perustuisi ATEX-direktiivin 8 artiklaan. Säännöksellä tarkennettaisiin maahantuojan nimenomaisia tehtäviä toimijaketjussa. Maahantuojan velvoitteista ei nykyisin ole säädetty yhtä yksityiskohtaisesti. Maahantuojalla tarkoitetaan talouden toimijaa, joka saattaa kolmannesta maasta tuotavan tuotteen markkinoille. Maahantuojalla olisi keskeinen tehtävä maahantuotujen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa.
Pykälän 1 momentin mukaan maahantuojan saisi saattaa markkinoille ainoastaan vaatimukset täyttäviä tuotteita.
Pykälän 2 momentin mukaan maahantuojan olisi ennen tuotteen markkinoille saattamista varmistettava, että valmistaja on varmistanut tuotteen vaatimustenmukaisuuden ja suorittanut ehdotetun lain 9 §:ssä tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn. Lisäksi maahantuojan olisi varmistettava, että valmistaja on laatinut tekniset asiakirjat, tuotteeseen on kiinnitetty CE-merkintä, sen mukana on EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus tai vaatimustenmukaisuusvakuutus, siinä on vaaditut merkinnät ja tiedot ja että siihen on liitetty ohjeet ja turvallisuustiedot suomeksi ja ruotsiksi, ehdotuksen 2 momentin 1-6 kohtien mukaisesti.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos maahantuojalla on syytä epäillä, että tuote ei täytä olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia, maahantuoja ei saa saattaa tuotetta markkinoille ennen kuin se on saatettu sovellettavien vaatimusten mukaiseksi. Lisäksi momentissa velvoitettaisiin maahantuoja ilmoittamaan tuotteesta aiheutuvasta vaarasta valmistajalle sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että maahantuojan velvollisuutena on varmistaa, ettei sinä aikana, jolloin maahantuoja vastaa tuotteesta, sen varastointi- tai kuljetusolosuhteet vaaranna tuotteen vaatimustenmukaisuutta.
Pykälän 5 momentin mukaan maahantuojan olisi ilmoitettava tuotteessa tai jos se ei olisi mahdollista, tuotteen pakkauksessa tai tuotteen mukana seuraavassa asiakirjassa, nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai tavaramerkkinsä sekä osoitteensa, josta maahantuojaan saa yhteyden. Säännöksellä pyritään varmistamaan, että valvontaviranomainen pystyy tarvittaessa ilmoitetusta osoitteesta saamaan yhteyden maahantuojaan. Suositeltavaa on, että valmistaja ilmoittaisi verkkosivustonsa osoitteen postiosoitteen lisäksi.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin maahantuojan velvollisuudesta pitää EU:n vaatimusten-mukaisuusvakuutuksen tai vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan siitä, kun tuote on saatettu markkinoille sekä varmistettava, että tekniset asiakirjat ovat pyynnöstä viranomaisten saatavilla.
15 §.Jakelijan velvollisuudet asetettaessa tuote saataville markkinoilla. Pykälässä säädettäisiin jakelijan velvollisuuksista toimijaketjussa. Säännös perustuisi ATEX-direktiivin 9 artiklan 2-3 kohtiin. Jakelijan velvoitteita ei nykyisin ole säädetty yhtä yksityiskohtaisesti. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti jakelijan on asettaessaan tuotetta saataville markkinoille noudatettava asiaankuuluvaa huolellisuutta direktiivin vaatimusten osalta. Erityisesti jakelijan on varmistettava, että sen tuotteelle suorittama käsittely ei vaikuta kielteisesti tuotteen vaatimustenmukaisuuteen. Tämän tarkoituksena on korostaa valmistajien ja maahantuojien ensisijaisia velvollisuuksia suhteessa jakelijaan. Jakelijalla tarkoitetaan tuotteen markkinoilla saataville asettavaa muuta toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai maahantuojaa.
Pykälän 1 momentin mukaan jakelijan on ennen tuotteen asettamista saataville markkinoilla varmistettava, että sen mukana on tapauksesta riippuen EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus tai vaatimustenmukaisuusvakuutus, siinä on vaadittavat merkinnät ja yhteystiedot sekä vaaditut asiakirjat sekä ohjeet ja turvallisuustiedot suomeksi ja ruotsiksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos jakelijalla on syytä epäillä, että tuote ei täytä olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia, jakelija saa asettaa tuotteen saataville markkinoilla vasta, kun se on mainittujen vaatimusten mukainen. Jos tuotteeseen liittyy vaara, jakelijan on ilmoitettava siitä valmistajalle tai maahantuojalle sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.
Pykälän 3 momentin mukaan jakelijan on lisäksi huolehdittava, että sinä aikana jolloin tuote on sen vastuulla, tuotteen varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen vaatimustenmukaisuutta olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten suhteen.
16 §.Valmistajan velvollisuuksien soveltaminen maahantuojaan ja jakelijaan. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuuksien soveltamisesta maahantuojaan ja jakelijaan. Kyseessä on uusi vaatimus, joka perustuisi ATEX-direktiivin 10 artiklaan. Pykälässä säädettäisiin, että maahantuojalla ja jakelijalla olisi valmistajan velvollisuudet silloin, kun ne saattavat tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään taikka jos ne muuttavat jo markkinoille saatettua tuotetta tavalla, joka voi vaikuttaa ehdotetun lain vaatimusten täyttymiseen.
17 §.Talouden toimijan velvollisuudet vaatimustenvastaisuustilanteissa. Pykälässä säädettäisiin talouden toimijoiden velvollisuuksista vaatimustenvastaisuustilanteissa. Pykälällä pannaan täytäntöön ATEX-direktiivin 6 artiklan 9 kohta, 8 artiklan 7 kohta sekä 9 artiklan 4 kohta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa valmistajalla tai maahantuojalla on syytä epäillä, että sen markkinoille saattama tuote ei täytä vaatimuksia. Valmistajan tai maahantuojan olisi tällöin ryhdyttävä välittömästi oma-aloitteisesti toimenpiteisiin tuotteen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai toimenpiteisiin sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi. Jakelijan tulee osaltaan toimijaketjussa varmistaa, että tarvittavat turvallistamistoimenpiteet toteutetaan. Mikäli valmistaja tai maahantuoja ei toimenpiteisiin ryhdy, jakelijoiden on osaltaan huolehdittava, että riittävät korjaavat toimenpiteet toteutetaan tai tuote poistetaan markkinoilta tai järjestetään palautusmenettely. Käytännössä valvontaviranomainen kohdistaa toimenpiteet sen toimivallan piirissä oleviin toimijoihin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin talouden toimijan velvollisuudesta välittömästi ilmoittaa asiasta Euroopan unionin niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joissa tuote on asetettu saataville markkinoilla sekä antaa yksityiskohtaiset tiedot tuotteessa havaitusta vaatimustenvastaisuudesta ja kaikista toteutetuista toimenpiteistä.
18 §.Valmistajan ja maahantuojan velvollisuudet markkinoilla olevien tuotteiden osalta. Pykälässä säädettäisiin, että valmistajan ja maahantuojan on silloin, kun se on loppukäyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi tarpeellista, tehtävä näytteisiin perustuvia testejä markkinoilla saataville asetetuille tuotteille sekä tutkittava valitukset, vaatimustenvastaiset tuotteet ja tuotteiden palautukset sekä tarvittaessa pidettävä niistä kirjaa ja tiedotettava jakelijoille kaikesta tällaisesta valvonnasta. Pykälällä pannaan täytäntöön ATEX-direktiivin 6 artiklan 4 kohdan jälkimmäinen kappale sekä 8 artiklan 6 kohta.
19 §.Tuotteen käyttäminen markkinointitarkoituksiin. Pykälän 1 momentin mukaan talouden toimija saisi asettaa tuotteen näytteille tai käyttää sitä markkinointitarkoituksiin, vaikka sen vaatimustenmukaisuutta ei olisikaan osoitettu ehdotetun lain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tällöin tuotteessa olisi kuitenkin oltava näkyvä merkintä, josta käy selvästi ilmi, ettei tuote täytä lain asettamia vaatimuksia eikä ole myytävänä ennen kuin valmistaja saattaa sen vaatimusten mukaiseksi. Pykälä vastaa pitkälti nykytilaa. Pykälän tarkoituksena on panna täytäntöön ATEX-direktiivin 3 artiklan 3 kohta.
Pykälän 2 momentissa annettaisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle valtuudet yksittäistapauksissa antaa tarpeellisia määräyksiä turvallisuuden varmistamiseksi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.
20 §.Tietojen luovuttaminen ja velvollisuus tehdä yhteistyötä. Pykälässä säädettäisiin talouden toimijan velvollisuudesta luovuttaa valvontaviranomaiselle tietoja sekä velvollisuudesta tehdä yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa. Ehdotuksen 1 momentin mukaan talouden toimijan olisi pyynnöstä luovutettava valvontaviranomaiselle ehdotetun lain valvontaa ja täytäntöönpanoa varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat suomeksi tai ruotsiksi taikka muulla valvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä. Lisäksi momentissa velvoitettaisiin talouden toimija muutenkin tekemään yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa tuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Ehdotetulla 1 momentilla pannaan täytäntöön ATEX-direktiivin 6 artiklan 10 kohta, 8 artiklan 9 kohta ja 9 artiklan 5 kohta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin talouden toimijoiden velvollisuudesta luovuttaa jäljitettävyyden kannalta tarpeellisia tietoja. Momentin mukaan talouden toimijan olisi pyynnöstä toimitettava tunnistetiedot kaikista talouden toimijoista, jotka ovat toimittaneet sille tuotteita ja joille tämä on toimittanut tuotteita.
Pykälän 3 momentin mukaan talouden toimijoiden olisi voitava esittää 2 momentin mukaiset jäljitettävyystiedot kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun niille on toimitettu tuote, ja kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun ne ovat toimittaneet tuotteen edelleen.
3 luku Ilmoitetun laitoksen velvollisuudet
21 §.Todistukset vaatimustenmukaisuudesta. Pykälässä säädettäisiin ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta antaa valmistajalle EU-tyyppitarkastustodistus tai vaatimustenmukaisuustodistus, jos tuote täyttää tämän lain vaatimukset. Ilmoitetun laitoksen olisi myös säilytettävä jäljennökset 1 momentissa tarkoitetuista todistuksista ja niiden lisäyksistä sekä teknisistä asiakirjoista, valmistajan toimittamat asiakirjat mukaan luettuina, kyseisen todistuksen voimassaolon päättymiseen saakka.
Pykälään sisältyisi myös valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin EU-tyyppitarkastustodistuksesta ja vaatimustenmukaisuustodistuksesta.
22 §.Todistuksen antamatta jättäminen tai sen peruuttaminen. Tässä pykälässä säädettäisiin ilmoituksen velvollisuudesta jättää todistus antamatta tai peruuttaa todistus. Jos ilmoitettu laitos havaitsisi, että tuote ei täytä sitä koskevia olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia, sen on vaadittava valmistajaa korjaamaan puute, eikä se saa antaa valmistajalle todistusta vaatimustenmukaisuudesta. Jos ilmoitettu laitos katsoisi todistuksen antamisen jälkeen, ettei tuote enää ole vaatimusten mukainen, sen olisi vaadittava valmistajaa korjaamaan puute ja tarvittaessa peruutettava todistus väliaikaisesti tai pysyvästi. Jos valmistaja ei korjaisi puutetta tai sen toimenpiteillä ei olisi vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen olisi peruutettava todistus väliaikaisesti tai pysyvästi tai myönnettävä se rajoitettuna.
23 §.Muutoksenhaku. Tässä pykälässä säädettäisiin ilmoitettujen laitosten päätöksiä koskevasta muutoksenhausta. Pykälässä viitattaisiin näiden osalta hallintolakiin ja hallintolainkäyttölakiin. Muutoksenhakua koskevia säännöksiä muutettaisiin nykytilasta siten, että valituslupajärjestelmä otettaisiin muutoksenhaussa käyttöön. Oikaisuvaatimus tehtäisiin ilmoitetulle laitokselle. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen, siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
4 luku Erinäiset säännökset
Tässä luvussa ehdotetaan annettavaksi säännökset rangaistussäännöksestä, turvallisuustekniikan neuvottelukunnasta, lain voimaantulosta sekä siirtymäsäännöksistä.
24 §.Rangaistussäännös. Pykälässä säädettäisiin räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettuja laitteita ja suojausjärjestelmiä koskevien säännösten rikkomisesta, josta voisi seurata sakkorangaistus, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
Rangaistussäännöksessä ei viitattaisi rikoslain (39/1889) 44 luvun 11 §:n räjähderikosta koskevaan säännökseen, kuten nykyisen kemikaaliturvallisuuslain 124 §:ssä säädetään. Rikoslain 44 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan räjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta kemikaaliturvallisuuslain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti valmistaa, tuo maahan, käyttää, luovuttaa, saattaa markkinoille, asentaa tai huoltaa räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävää laitetta tai suojausjärjestelmää. Tarkoitus on, että jatkossa edellä mainittua 11 §:n 2 momenttia sovellettaisiin vain räjähteisiin ja pyroteknisiin tuotteisiin. Kemikaaliturvallisuuslain ja rikoslain säännöksiä on tarkoitus esittää muutettavaksi tältä osin ns. siviiliräjähdedirektiivin 2014/28/EU toimeenpanoa koskevan hallituksen esityksen yhteydessä. Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettuja laitteita ja suojausjärjestelmiä koskevat rangaistussäännökset vastaisivat tämän jälkeen nykyistä paremmin sähkölaitteita koskevia rangaistussäännöksiä.
Kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ssä räjähdesäännösten rikkomisesta syyksiluettavuuden asteeksi on säädetty tahallisuus ja huolimattomuus. Rikoslain 3 luvun 5 §:ssä säädetään syyksiluettavuudesta. Säännöksen mukaan rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus. Säännöksen 2 momentin mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetä. Rikoslain 3 luvun 7 §:ssä säädetään tuottamuksesta. Sen mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Pykälän 2 momentissa on säädetty siitä, millä perusteella huolimattomuutta pidetään törkeänä. Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään vaikuttavat olosuhteet.
Ehdotetussa laissa sanktioiduiksi ehdotetut velvollisuuksien laiminlyönnit koskevat räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien valmistajaa, maahantuojaa ja jakelijaa. Näiltä toimijoilta vaaditaan erikoisosaamista ja erikoisammattipätevyyttä, jossa korostuu huolellisuusvelvoite. Ehdotetun lain vaatimukset kohdistuvat tuotteiden turvallisuuteen ja vaaran ennaltaehkäisemiseen. Huolimattoman menettelyn seuraukset voivat olla hyvin vakavia ja tästä syystä talouden toimijalta voidaan vaatia erityistä huolellisuutta tehtävien hoidossa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettuja laitteita ja suojausjärjestelmiä koskevien säännösten rikkominen olisi rangaistavaa paitsi tahallisesti myös tuottamuksellisesti tehtynä. Koska myös tuottamuksellinen teko on tarkoitus säätää rangaistavaksi, on siitä nimenomaisesti säädettävä. Näin ollen syyksiluettavuuden aste säilyisi vastaavanlaisena kuin nykyisin kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ssä on säädetty.
Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi tiettyjen ehdotetun lain säännösten laiminlyönti olisi tarpeellista säätää rangaistavaksi. Velvollisuudet koskisivat näiden tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotteiden markkinoille saataville asettamiseen liittyvää vaatimustenmukaisuuden varmistamista ja tähän liittyviä valmistajan, maahantuojan ja jakelijan velvollisuuksia. Lisäksi velvollisuudet koskisivat myös eräissä tapauksissa edellä mainittujen talouden toimijoiden velvollisuutta ilmoittaa vaarasta ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä rikkomuksista, jotka olisivat rangaistavia tahallisina tai tuottamuksellisina tekoina.
Tavoitteena on, että tämän lain rikkomustapauksissa käytettäisiin ensisijaisesti hallinnollisia pakkokeinoja ja tämän pykälän mukaisiin sakkorangaistuksiin turvauduttaisiin vain vakavimmissa rikkomustapauksissa. Valvontaviranomaisen pakkokeinoista näiden tuotteiden valvonnassa säädetään eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetussa laissa. Myös tähän mennessä vastaavissa rikkomistapauksissa on pääasiassa käytetty hallinnollisia pakkokeinoja. Rangaistussäännöksen merkityksen onkin nähtävä olevan ensi sijassa ennaltaehkäisevä ja varoittava.
Ehdotetussa pykälässä olisi toissijaisuuslause kuten voimassa olevassa kemikaaliturvallisuus-lain 125 §:ssä. Ehdotetun lain rangaistavien velvoitteiden laiminlyöntiin voisi soveltua myös rikoslain 16 luvun 8 §:n väärän todistuksen antaminen viranomaiselle, 33 luvun väärennysrikokset sekä 44 luvun 11 §:n räjähderikos.
Pykälän 2 momentin nojalla rangaistukseen ei voitaisi tuomita samasta teosta sitä, joka rikkoo uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta.
Pykälän 3 momentissa viitattaisiin CE-merkintärikkomuksen osalta lakiin CE-merkintärikkomuksesta. Mainitussa laissa säädetään NLF-asetuksessa tarkoitetun CE-merkinnän asetuksen vastaisen käytön seuraamuksista. Lakia sovelletaan CE-merkintärikkomuksiin, jollei muualla laissa toisin säädetä. Kyseisellä lailla osaltaan varmistetaan ATEX-direktiivin 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti CE-merkintää koskevan järjestelmän moitteeton toiminta silloin, kun CE-merkintää käytetään sääntöjen vastaisesti. Laissa ei kriminalisoida tuotteen markkinoille saattamista ilman CE-merkintää, vaan se on jätetty sektorikohtaisen sääntelyn varaan.
Nämä esitetyt seuraamussäännökset perustuvat myös ATEX-direktiivin 40 artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan talouden toimijoiden rikkoessa ATEX-direktiivin nojalla annettuja kansallisia säännöksiä, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan näiden seuraamusten täytäntöönpanon valvonta. Seuraamuksiin voi sisältyä vakavia rikkomistapauksia koskevia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
25 §.Turvallisuustekniikan neuvottelukunta. Tässä pykälässä säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriön ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston apuna tämän lain säännösten kehittämisessä ja seurannassa toimisi valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama turvallisuustekniikan neuvottelukunta. Nykyisin turvallisuustekniikan neuvottelukunta toimii ministeriön apuna kemikaaliturvallisuuslain ja painelaitelain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä.
26 §.Voimaantulo. Ehdotettu laki tulisi voimaan 20 päivänä huhtikuuta 2016. ATEX-direktiivin 42 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivin säännöksiä 20 päivästä huhtikuuta 2016.
27 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ennen ehdotetun lain voimaantuloa markkinoille saatetut lain soveltamisalaan kuuluvat tuotteet, joiden vaatimustenmukaisuus on varmistettu ehdotetun lain voimaan tultua voimassa olleiden säännösten mukaisesti, saavat olla markkinoilla tämän lain voimaan tullessa. Lisäksi säädettäisiin, että näihin tuotteisiin liittyvät todistukset vaatimustenmukaisuudesta jäävät edelleen voimaan. Säännös perustuisi ATEX-direktiivin 41 artiklaan.
Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston 23 päivänä lokakuuta 2014 asettama turvallisuustekniikan neuvottelukunta jatkaisi toimintaansa toimikautensa loppuun saakka.