1.1
Laki räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Lain tarkoitus. Ehdotetussa laissa tavoitteena olisi varmistaa, että markkinoilla olevat räjähteet täyttävät niille tässä laissa ja sen nojalla säädetyt vaatimukset ja ovat turvallisia. Lailla pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/28/EU siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden asettamista saataville markkinoilla ja valvontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta. Tämä siviiliräjähdedirektiivi sääntelee räjähteille asetettavia vaatimuksia, joiden täyttymisellä pyritään varmistumaan siitä, että räjähteet ovat turvallisia asetettavaksi saataville markkinoilla.
Lisäksi EU:n sisämarkkinoiden päätavoitteita on tavaroiden vapaa liikkuvuus, johon pyritään muun muassa yhdenmukaistamalla jäsenmaiden lainsäädäntöä. Siviiliräjähdedirektiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää direktiivin vaatimukset täyttävien räjähteiden asettamista saataville markkinoilla.
2 §.Soveltamisala. Pykälällä pantaisiin täytäntöön siviiliräjähdedirektiivin 1 artiklan 1 kohta eli siinä säädettäisiin ehdotetun lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin siviilikäyttöön tarkoitettuihin räjähteisiin. Nämä räjähteet kuuluvat Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien suositusten 1 luokkaan.
3 §.Soveltamisalan rajaukset. Tässä pykälässä säädettäisiin ehdotetun lain soveltamisalan rajauksista. Rajaukset vastaavat pääosin siviiliräjähdedirektiivin soveltamisalarajauksia sekä aiempia kansallisia rajauksia. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ehdotettua lakia ei sovellettaisi räjähteisiin, jotka on tarkoitettu puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, pelastuslaitoksen tai poliisin käyttöön. Direktiivissä tässä kohdassa tarkoitetaan räjähteitä, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan on tarkoitettu asevoimien tai poliisin käyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrittää ne räjähteet, joihin lakia ei sovellettaisi. Tätä kohtaa ehdotetaan laajennettavaksi myös rajavartiolaitoksen käyttöön tarkoitettuihin räjähteisiin, jotka on poissuljettu jo nykyisessä asetuksessa sekä myös pelastuslaitoksen käyttöön tarkoitettuihin räjähteisiin.
Lakia ei sovellettaisi pyroteknisiin tuotteisiin, joita koskee pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annettu laki (180/2015) eikä myöskään ampumatarvikkeisiin. Ampumatarvikkeilla tarkoitetaan tässä kannettavissa ampuma-aseissa, muissa tuliaseissa ja tykistöaseissa käytettäviä ajopanoksen sisältäviä tai ilman sitä olevia ammuksia sekä paukkupanoksia.
Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin pyroteknisten tuotteiden ja ampumatarvikkeiden määrittämisestä. Valtioneuvoston asetuksessa on tarkoitus säätää tästä tarkemmin ja viitata siviiliräjähdedirektiivin liitteeseen I, jossa esitetään tuotteet, joita pidetään pyroteknisinä tuotteina tai ampumatarvikkeina Yhdistyneiden kansakuntien asiaa koskevissa suosituksissa. Liitteen I sisältö perustuu siviiliräjähdedirektiivissä kumottuun komission direktiiviin 2004/57/EY.
4 §.Määritelmät. Tässä pykälässä määriteltäisiin laissa käytetyt keskeiset käsitteet. Määritelmissä noudatetaan pääasiassa siviiliräjähdedirektiivissä esitettyä terminologiaa. Direktiivissä räjähteestä käytetään käsitettä räjähdystarvike, joka oli myös aikaisemmin käytössä kansallisena käsitteenä. Laissa ehdotetaan käytettäväksi käsitettä räjähde, joka on käytössä muun muassa kemikaaliturvallisuuslaissa.
Pykälän 3–9 kohdissa määriteltäisiin asettaminen saataville markkinoilla, markkinoille saattaminen, valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja, jakelija sekä talouden toimija. Kaikki käsitteet vastaisivat sekä siviiliräjähdedirektiivin että NLF -asetuksen ja NLF -päätöksen määritelmiä. Näitä vastaisivat myös lähes kaikki loputkin ehdotetussa laissa määriteltävät käsitteet. Kohdissa 10 ja 12–18 määriteltäisiin tekninen eritelmä, vaatimustenmukaisuuden arviointi, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, ilmoitettu laitos, palautusmenettely, markkinoilta poistaminen, unionin yhdenmukaistamislainsäädäntö sekä CE -merkintä. Kohdan 11 yhdenmukaistetun standardin määritelmä vastaisi EU:n standardisointiasetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitettyä määritelmää.
5 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Säännöksessä säädettäisiin ehdotetun lain suhteesta muuhun keskeiseen lainsäädäntöön lain soveltamisalaan kuuluvien räjähteiden kannalta.
Pykälän 1 momentissa viitattaisiin NLF-asetukseen, joka on sellaisenaan velvoittavaa sääntelyä jäsenvaltioissa, ja sisältää myös viranomaisia koskevia säännöksiä markkinavalvontaan liittyvistä toimista, kuten vakavaa riskiä aiheuttavien tuotteiden poistamisesta markkinoilta, tullitarkastuksista sekä tiedonvaihdosta ja yhteydenpidosta muiden Euroopan unionin jäsenmaiden ja Euroopan komission kesken. Lain soveltamisalaan kuuluviin räjähteisiin sovelletaan NLF-asetuksessa vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat unionin markkinavalvontaa ja unionin markkinoille tuleville tuotteille tehtäviä tarkastuksia. NLF-asetuksessa säädetään myös CE-merkintää koskevista yleisistä periaatteista, joita sovelletaan lain soveltamisalaan kuuluviin räjähteisiin.
Pykälän 2 momentin mukaan markkinavalvonnasta, NLF-asetuksen artiklan 27–29 mukaisesta ulkorajavalvonnasta, valvontaviranomaisista ja muutoksenhausta säädettäisiin laissa eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta. Markkinavalvontalailla toimeenpantaisiin kansallisesti siviiliräjähdedirektiivin 6 luku pääosin.
Ilmoitettujen laitosten valvonnasta ja muutoksenhausta säädettäisiin eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annetussa laissa pykälän 3 momentin mukaisesti. Tällä lailla toimeenpantaisiin kansallisesti siviiliräjähdedirektiivin 5 luku.
Lisäksi pykälässä säädettäisiin viittauksista pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annettuun lakiin, ampuma-aselakin, kemikaaliturvallisuuslakiin sekä työturvallisuuslakiin.
2 luku Vaatimustenmukaisuus ja talouden toimijoiden velvollisuudet
Luvussa säädettäisiin yleisesti räjähteille asetettavista vaatimuksista ja näiden täyttämisestä sekä talouden toimijoille kuuluvista velvollisuuksista. Talouden toimijoiden velvollisuudet ja vastuut toimijaketjussa on siviiliräjähdedirektiivissä mukautettu NLF-päätökseen korostaen näin valmistajan ensisijaista vastuuta tuotteen vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin olisi kuuluttava edelleen yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin. Valmistajalla onkin parhaat mahdollisuudet suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, koska valmistajalla on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Luvussa säädettäisiin myös valtuutetun edustajan, maahantuojan ja jakelijan velvoitteista. Luvun lopussa säädettäisiin lisäksi tietyistä kaikkia talouden toimijoita koskevista velvoitteista, muun muassa menettelystä tuotteen vaatimustenvastaisuustilanteessa sekä velvollisuudesta luovuttaa tietoja ja tehdä yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa.
6 §.Olennaiset turvallisuusvaatimukset. Pykälässä säädettäisiin räjähteiden olennaisista turvallisuusvaatimuksista. Pykälällä toimeenpantaisiin siviiliräjähdedirektiivin 4 artikla sekä 5 artiklan 1 kohta.
Pykälän 1 momentin mukaan räjähteiden olisi täytettävä ehdotetussa laissa säädetyt olennaiset turvallisuusvaatimukset, jotta ne voitaisiin saattaa markkinoille. Markkinoille saatettava räjähde olisi suunniteltava, valmistettava ja toimitettava siten, että sen aiheuttama vaara ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle ja omaisuudelle on mahdollisimman vähäinen normaaleissa ja ennakoitavissa olevissa käyttöolosuhteissa. Lisäksi korostettaisiin, että räjähteen tulisi olla tarkoitukseensa sopiva, ja sen olisi toimittava oikealla tavalla, kun sitä käytetään aiottuun tarkoitukseen. Räjähde olisi suunniteltava ja valmistettava siten, että se voidaan hävittää asianmukaisesti siten, että ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset. Räjähde tulisi varustaa turvallisen käytön edellyttämillä merkinnöillä. Räjähteen mukana olisi oltava turvallista käyttöä koskevat ohjeet ja tiedot.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin räjähteelle asetettavista olennaisista turvallisuusvaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää räjähteiden olennaisista turvallisuusvaatimuksista vain siten, että valtioneuvoston asetuksessa viitattaisiin siviiliräjähdedirektiivin liitteeseen II, jossa on säädetty räjähteiden turvallisuusvaatimuksista. Muuta tarvetta räjähteiden olennaisista turvallisuusvaatimuksista säätämiseen ei ole.
7 §.Vaatimustenmukaisuusolettama. Pykälän 1 momentin mukaan räjähteen katsotaan täyttävän olennaiset turvallisuusvaatimukset, jos se on sitä koskevien yhdenmukaistettujen standardien mukainen. Säännöksellä toimeenpantaisiin siviiliräjähdedirektiivin 19 artikla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että räjähde voi täyttää olennaiset turvallisuusvaatimukset, vaikkei se olekaan sitä koskevien yhdenmukaistettujen standardien mukainen. Tällöin räjähteen vaatimustenmukaisuus on voitava osoittaa luotettavasti. Näin ollen yhdenmukaistettujen standardien käyttö ei olisi pakollista ja vaatimustenmukaisuus olisi mahdollista osoittaa myös muilla tavoin.
8 §.Valmistajan velvollisuus varmistaa räjähteen vaatimustenmukaisuus. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuuksista räjähteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi. Pykälä perustuisi siviiliräjähdedirektiivin 5 ja 20 artikloihin. Valmistajan velvollisuudet säänneltäisiin yksityiskohtaisemmin kuin nykyisin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ennen räjähteen saattamista markkinoille tai käyttämistä sitä omiin tarkoituksiinsa valmistajan olisi varmistettava, että se on suunniteltu ja valmistettu ehdotetussa laissa säädettyjen olennaisten turvallisuusvaatimusten mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan valmistajan olisi huolehdittava siitä, että räjähteen vaatimustenmukaisuus arvioidaan noudattaen soveltuvaa arviointimenettelyä ja käyttäen arvioinnissa ilmoitettua laitosta. Vaatimustenmukaisuuden arviointi kuuluisi yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin. Valmistajalla on parhaat mahdollisuudet suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, koska valmistajalla on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä on säädetty siviiliräjähdedirektiivin liitteessä III. Valmistajan olisi myös laadittava räjähteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi tekniset asiakirjat. Valmistaja velvoitettaisiin lisäksi laatimaan EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja kiinnittämään tuotteeseen CE-merkintä ehdotetun lain 10 §:n mukaisesti, kun räjähteen vaatimustenmukaisuus on sovellettavien vaatimusten suhteen osoitettu. Valmistajan olisi säilytettävä tekniset asiakirjat ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun räjähde on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön. Valmistajan olisi myös varmistettava, että valmistajan markkinoille saattamiin räjähteisiin on kiinnitetty yksilöllinen tunniste 11 §:ssä säädetyn räjähteiden tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskevan järjestelmän mukaisesti.
Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä, teknisistä asiakirjoista sekä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta.
9 §.Valmistajan velvollisuus varmistaa sarjatuotannon jatkuva vaatimustenmukaisuus. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuuksista varmistaa sarjatuotannon jatkuva vaatimustenmukaisuus. Kyseessä on uusi vaatimus ja se perustuisi siviiliräjähdedirektiivin 5 artiklan 4 kohtaan. Valmistajan olisi varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla varmistetaan, että sarjatuotannossa valmistettu räjähde on vaatimustenmukainen. Huomioon olisi otettava erityisesti muutokset räjähteen suunnittelussa tai ominaisuuksissa sekä muutokset yhdenmukaistetuissa standardeissa tai muissa teknisissä eritelmissä, joihin nähden räjähteen vaatimustenmukaisuus ilmoitetaan. Sarjatuotannolla tarkoitetaan ehdotetussa pykälässä tuotantoa, jossa valmistetaan räjähteitä muuten kuin yksittäiskappaleina.
10 §.CE-merkintä ja ilmoitetun laitoksen tunnusnumero. Pykälässä säädettäisiin CE-merkinnän kiinnittämistä koskevista vaatimuksista. CE-merkinnän kiinnittämisellä räjähteeseen talouden toimija osoittaa ulospäin räjähteen vaatimustenmukaisuuden. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön siviiliräjähdedirektiivin 22 ja 23 artiklat.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että merkintä olisi kiinnitettävä näkyvästi, helposti luettavasti ja pysyvästi. Jos merkintää ei olisi mahdollista tai perusteltua kiinnittää räjähteeseen, se olisi kiinnitettävä räjähteen pakkaukseen ja mukana oleviin asiakirjoihin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ilmoitetun laitoksen ollessa mukana tuotannon tarkastusvaiheessa, CE-merkinnän jälkeen on merkittävä ilmoitetun laitoksen tunnusnumero. Tunnusnumeron kiinnittäisi laitos itse tai sen ohjeiden mukaisesti valmistaja tai valmistajan valtuutettu edustaja.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että CE-merkintään ja ilmoitetun laitoksen tunnusnumeroon voitaisiin liittää muuta tietoa, joka liittyy erityisriskiin tai -käyttöön.
Jos räjähteet valmistettaisiin omaan käyttöön, räjähteet kuljetettaisiin ja toimitettaisiin pakkaamattomina tai siirrettävässä valmistuslaitteistossa purettavaksi suoraan niiden räjäytysreikään tai räjähteet valmistettaisiin räjäytystyömaalla ja panostettaisiin suoraan valmistuksen jälkeen, CE-merkintä olisi kiinnitettävä mukana oleviin asiakirjoihin.
Pykälän 5 momentin mukaan CE-merkinnän yleisistä periaatteista, kuten merkinnälle asetettavasta vähimmäiskoosta, olisi otettava huomioon, mitä säädetään NLF-asetuksen 30 artiklassa.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin valtuutussäännös, joka oikeuttaisi valtioneuvoston asetuksella säätämään tarkemmin CE-merkintään ja ilmoitetun laitoksen tunnusnumeroon liitettävistä tiedoista.
11 §.Räjähteen tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskeva järjestelmä. Pykälässä säädettäisiin räjähteen tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskevasta järjestelmästä, josta on säädetty komission direktiiveissä 2008/43/EY ja 2012/4/EU siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskevan järjestelmän perustamisesta. Talouden toimijoiden olisi noudatettava räjähteiden yksilöllistä tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskevaa järjestelmää, jossa otetaan huomioon räjähteiden koko, muoto tai tyyppi.
Järjestelmässä olisi huolehdittava sellaisten tietojen keräämisestä ja säilyttämisestä, jotka mahdollistavat räjähteen yksilöllisen tunnistamisen ja jäljitettävyyden, sekä räjähteen tai sen pakkauksen varustamisesta yksilöllisellä tunnisteella, jonka avulla nämä tiedot voidaan saada käyttöön.
Talouden toimijoiden olisi tarkastettava pykälän 2 momentissa tarkoitetut tiedot säännöllisin väliajoin ja ne olisi suojattava vahingossa tai ilkivaltaisesti tapahtuvalta vahingoittumiselta tai hävittämiseltä. Nämä tiedot olisi säilytettävä kymmenen vuoden ajan siitä, kun toiminto on tapahtunut, tai jos räjähteet on käytetty tai hävitetty, kymmenen vuoden ajan niiden käytön tai hävittämisen jälkeen. Tiedot olisi luovutettava viipymättä toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.
Järjestelmää ei sovellettaisi kuitenkaan räjähteisiin, jotka kuljetetaan ja toimitetaan pakkaamattomina tai pumppausajoneuvoissa purettavaksi suoraan niiden räjäytysreikään, eikä räjähteisiin, jotka valmistetaan räjäytystyömaalla ja panostetaan suoraan valmistuksen jälkeen.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin räjähteiden yksilöllisen tunnistamisen ja jäljitettävyyden käytännön toteutuksesta sekä tässä yhteydessä kerättävistä tiedoista. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös niistä räjähteistä, joihin ei ole tarpeen soveltaa räjähteen tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskevia säännöksiä, koska räjähteeseen liittyvä vaara on vähäinen.
12 §.Räjähteen merkinnät, ohjeet, turvallisuus- ja yhteystiedot sekä kielivaatimukset. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuudesta huolehtia riittävistä merkinnöistä ja räjähteen mukana seuraavista asiakirjoista. Säännöksessä mainitut valmistajan velvoitteet olisivat yksityiskohtaisempia kuin nykyisin on säädetty. Pykälällä toimeenpantaisiin siviiliräjähdedirektiivin 5 artiklan 5-7 kohdat.
Pykälän 1 momentin mukaan valmistajan olisi varmistettava, että räjähteessä olisi tässä laissa vaaditut merkinnät ja että siihen liitetään ohjeet ja turvallisuustiedot.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että pykälän 1 momentissa tarkoitetut merkinnät, räjähteeseen liitettävien ohjeiden, turvallisuustietojen ja muiden räjähteen mukana seuraavien asiakirjojen tiedot tulee antaa sekä suomen että ruotsin kielellä. Tältä osin kyseessä on kansalliseen harkintaan perustuva vaatimus. Räjähteen merkinnät sekä räjähteeseen liitettävät asiakirjat tulisi antaa suomen ja ruotsin kielellä. Säännös vastaisi nykytilannetta.
Pykälän 3-4 momentin vaatimukset koskisivat niitä räjähteitä, joihin ei sovellettaisi 11 §:ssä säädettyjä räjähteiden tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskevia säännöksiä. Ne vastaisivat siviiliräjähdedirektiivin 5 artiklan 5 kohdan vaatimuksia. Valmistajan olisi varmistettava, että markkinoille saatettuun tuotteeseen on kiinnitetty tyyppi-, erä- tai sarjanumero tai muu tuotteen tunnistamiseksi tarpeellinen merkintä. Jos merkintää ei tuotteen koon tai luonteen vuoksi voitaisi kiinnittää tuotteeseen, se olisi kiinnitettävä tuotteen pakkaukseen tai mukana oleviin asiakirjoihin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuutuksesta. Sen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tuotteen merkinnöille, ohjeille ja turvallisuustiedoille asetettavista vaatimuksista.
13 §.Valtuutetun edustajan velvollisuudet. Pykälässä ehdotetaan säännöstä valtuutetun edustajan valtuuttamisesta ja tehtävistä, joita valmistaja voisi antaa valtuutetulle edustajalle. Pykälä vastaa siviiliräjähdedirektiivin 6 artiklaa.
Pykälän 1 momentissa rajattaisiin se, mitä tehtäviä valtuutetulle edustajalle ei voida antaa. Säännöksen mukaan valtuutettu edustaja ei voisi vastata lain soveltamisalaan kuuluvan räjähteen vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta eikä teknisten asiakirjojen laatimisesta, vaan niiden tulisi olla yksinomaan valmistajan vastuulla. Valmistaja ei siis voisi siirtää valtuutetulle edustajalle vastuuta räjähteen olennaisten turvallisuusvaatimusten mukaisuudesta, vaan tämä on tarkoitettu kuuluvaksi yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin. Sama koskisi vastuuta teknisten asiakirjojen laatimisesta. Näitä rajoituksia lukuun ottamatta toimeksiannossa voidaan sopia valtuutetun edustajan velvollisuuksista.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännökset toimeksiannosta, jonka valmistaja antaa valtuutetulle edustajalle. Sen mukaan toimeksiannossa olisi valtuutettu edustaja oikeutettava pitämään vähintään EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus sekä tekniset asiakirjat ehdotetun lain noudattamisen valvonnasta vastaavan viranomaisen saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun räjähde on saatettu markkinoille.
14 §.Maahantuojan velvollisuudet markkinoille saattamisen yhteydessä. Pykälässä säädettäisiin maahantuojan velvollisuuksista. Säännös perustuisi siviiliräjähdedirektiivin 7 artiklaan. Säännöksellä tarkennettaisiin maahantuojan nimenomaisia tehtäviä toimijaketjussa.
Pykälän 1 momentin mukaan maahantuoja saa saattaa markkinoille ainoastaan olennaiset turvallisuusvaatimukset täyttäviä räjähteitä.
Pykälän 2 momentin mukaan maahantuojan olisi ennen räjähteen markkinoille saattamista varmistettava, että valmistaja on varmistanut räjähteen vaatimustenmukaisuuden ja suorittanut ehdotetun lain 8 §:ssä tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn. Lisäksi maahantuojan olisi varmistettava, että valmistaja on laatinut tekniset asiakirjat, räjähteeseen on kiinnitetty CE-merkintä, räjähteen mukana on EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, siinä on vaaditut merkinnät ja tiedot ja että siihen on liitetty ohjeet ja turvallisuustiedot suomeksi ja ruotsiksi, ehdotuksen 2 momentin 2-6 kohtien mukaisesti.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos maahantuojalla olisi syytä epäillä, että räjähde ei täytä olennaisia turvallisuusvaatimuksia, maahantuoja ei saa saattaa räjähdettä markkinoille ennen kuin se on saatettu sovellettavien vaatimusten mukaiseksi. Lisäksi momentissa velvoitettaisiin maahantuoja ilmoittamaan räjähteestä aiheutuvasta vaarasta valmistajalle sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että maahantuojan velvollisuutena on varmistaa, ettei sinä aikana, jolloin maahantuoja vastaa räjähteestä, sen varastointi- tai kuljetusolosuhteet vaaranna räjähteen vaatimustenmukaisuutta. Maahantuojan tulisi ilmoittaa valmistajan yhteystietoja vastaavat yhteystietonsa. Lisäksi säädettäisiin maahantuojan velvollisuudesta pitää EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan siitä, kun räjähde on saatettu markkinoille sekä varmistettava, että tekniset asiakirjat ovat pyynnöstä viranomaisten saatavilla.
15 §.Jakelijan velvollisuudet asetettaessa räjähde saataville markkinoilla. Pykälässä säädettäisiin jakelijan velvollisuuksista toimijaketjussa. Säännös perustuisi siviiliräjähdedirektiivin 8 artiklan 2-3 kohtiin. Jakelijan velvoitteita ei nykyisin ole säädetty yhtä yksityiskohtaisesti. Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti jakelijan on asettaessaan räjähdettä saataville markkinoille noudatettava asiaankuuluvaa huolellisuutta direktiivin vaatimusten osalta. Erityisesti jakelijan on varmistettava, että sen räjähteelle suorittama käsittely ei vaikuta kielteisesti räjähteen vaatimustenmukaisuuteen. Tämän tarkoituksena on korostaa valmistajien ja maahantuojien ensisijaisia velvollisuuksia suhteessa jakelijaan.
Pykälän 1 momentin mukaan jakelijan on ennen räjähteen asettamista saataville markkinoilla varmistettava, että räjähteen mukana on EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, räjähteessä on vaadittavat merkinnät ja tiedot sekä vaaditut asiakirjat, ohjeet ja turvallisuustiedot suomeksi ja ruotsiksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos jakelijalla on syytä epäillä, että räjähde ei täytä olennaisia turvallisuusvaatimuksia, jakelija saa asettaa räjähteen saataville markkinoilla vasta, kun se on mainittujen vaatimusten mukainen. Jos räjähteeseen liittyy vaara, jakelijan on ilmoitettava siitä valmistajalle tai maahantuojalle sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.
Pykälän 3 momentin mukaan jakelijan on lisäksi huolehdittava, että sinä aikana jolloin räjähde on sen vastuulla, räjähteen varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen vaatimustenmukaisuutta olennaisten turvallisuusvaatimusten suhteen.
16 §.Valmistajan velvollisuuksien soveltaminen maahantuojaan ja jakelijaan. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuuksien soveltamisesta maahantuojaan ja jakelijaan. Kyseessä on uusi vaatimus, joka perustuisi siviiliräjähdedirektiivin 9 artiklaan. Pykälässä säädettäisiin, että maahantuojalla ja jakelijalla olisi valmistajan velvollisuudet silloin, kun ne saattavat räjähteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään taikka jos ne muuttavat jo markkinoille saatettua räjähdettä tavalla, joka voi vaikuttaa ehdotetun lain vaatimusten täyttymiseen.
17 §.Talouden toimijan velvollisuudet vaatimustenvastaisuustilanteissa. Pykälässä säädettäisiin talouden toimijoiden velvollisuuksista vaatimustenvastaisuustilanteissa. Säännös perustuu siviiliräjähdedirektiivin 5 artiklan 7 kohtaan, 6 artiklan 6 kohtaan sekä 8 artiklan 4 kohtaan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa valmistajalla tai maahantuojalla on syytä epäillä, että sen markkinoille saattama räjähde ei täytä vaatimuksia. Valmistajan tai maahantuojan olisi tällöin ryhdyttävä välittömästi oma-aloitteisesti toimenpiteisiin räjähteen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai toimenpiteisiin sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi. Jakelijan tulee osaltaan toimijaketjussa varmistaa, että tarvittavat turvallistamistoimenpiteet toteutetaan. Mikäli valmistaja tai maahantuoja ei toimenpiteisiin ryhdy, jakelijoiden on osaltaan huolehdittava, että riittävät korjaavat toimenpiteet toteutetaan tai räjähde poistetaan markkinoilta tai järjestetään palautusmenettely. Käytännössä valvontaviranomainen kohdistaa toimenpiteet sen toimivallan piirissä oleviin toimijoihin. Oletettavaa on, että Suomessa suurin osa talouden toimijoista olisi maahantuojan tai jakelijan roolissa, johon myös valvontaviranomaisen toimenpiteet usein kohdistetaan, mikäli valmistaja tai maahantuoja ei riittäviin toimenpiteisiin välittömästi ryhdy.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin talouden toimijan velvollisuudesta välittömästi ilmoittaa asiasta Euroopan unionin niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa räjähde on asetettu saataville markkinoilla sekä antaa yksityiskohtaiset tiedot räjähteessä havaitusta vaatimustenvastaisuudesta ja kaikista toteutetuista toimenpiteistä.
18 §.Tietojen luovuttaminen ja velvollisuus tehdä yhteistyötä. Pykälässä säädettäisiin talouden toimijan velvollisuudesta luovuttaa valvontaviranomaiselle tietoja sekä velvollisuudesta tehdä yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa. Ehdotuksen 1 momentin mukaan talouden toimijan olisi pyynnöstä luovutettava valvontaviranomaiselle ehdotetun lain valvontaa ja täytäntöönpanoa varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat suomeksi tai ruotsiksi taikka muulla valvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä. Lisäksi momentissa velvoitettaisiin talouden toimija muutenkin tekemään yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa räjähteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Ehdotetulla 1 momentilla pannaan täytäntöön siviiliräjähdedirektiivin 5 artiklan 8 kohta, 7 artiklan 8 kohta ja 8 artiklan 5 kohta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin talouden toimijoiden velvollisuudesta luovuttaa räjähteiden jäljitettävyyden kannalta tarpeellisia tietoja. Säännöksen mukaan talouden toimijan olisi pyynnöstä toimitettava tunnistetiedot kaikista talouden toimijoista, jotka ovat toimittaneet sille räjähteitä ja joille tämä on toimittanut räjähteitä. Ehdotetusta 1 momentista poiketen ehdotettu 2 momentti koskee kaikkia talouden toimijoita, eli myös valtuutettua edustajaa. Momentti perustuisi siviiliräjähdedirektiivin 10 artiklaan.
Pykälän 3 momentin mukaan talouden toimijoiden olisi voitava esittää 2 momentin mukaiset jäljitettävyystiedot kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun niille on toimitettu räjähde, ja kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun ne ovat toimittaneet räjähteen edelleen.
3 luku Ilmoitetun laitoksen velvollisuudet
19 §.Todistus vaatimustenmukaisuudesta. Pykälässä säädettäisiin ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta antaa valmistajalle EU-tyyppitarkastustodistus, jos räjähde täyttää tämän lain vaatimukset. Ilmoitetun laitoksen olisi myös säilytettävä jäljennökset 1 momentissa tarkoitetuista todistuksista ja niiden lisäyksistä sekä teknisistä asiakirjoista, valmistajan toimittamat asiakirjat mukaan luettuina, kyseisen todistuksen voimassaolon päättymiseen saakka. Pykälään sisältyisi myös valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin EU-tyyppitarkastustodistuksesta ja sen sisällöstä.
20 §.Todistuksen antamatta jättäminen ja peruuttaminen. Tässä pykälässä säädettäisiin ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta jättää todistus antamatta tai peruuttaa todistus. Jos ilmoitettu laitos havaitsisi, että räjähde ei täytä sitä koskevia olennaisia turvallisuusvaatimuksia, sen on vaadittava valmistajaa korjaamaan puute, eikä se saa antaa valmistajalle todistusta vaatimustenmukaisuudesta. Jos ilmoitettu laitos katsoisi todistuksen antamisen jälkeen, ettei räjähde enää ole vaatimusten mukainen, sen olisi vaadittava valmistajaa korjaamaan puute ja tarvittaessa peruutettava todistus väliaikaisesti tai pysyvästi. Jos puutetta ei korjattaisi tai toimenpiteillä ei olisi vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen olisi tarpeen mukaan peruutettava todistus väliaikaisesti tai pysyvästi tai myönnettävä se rajoitettuna.
21 §.Muutoksenhaku. Tässä pykälässä säädettäisiin ilmoitettujen laitosten päätöksiä koskevasta oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta. Pykälässä viitattaisiin näiden osalta hallintolakiin ja hallintolainkäyttölakiin. Muutoksenhakua koskevia säännöksiä muutettaisiin nykytilasta siten, että valituslupajärjestelmä otettaisiin muutoksenhaussa laajemmin käyttöön. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen, siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
4 luku Erinäiset säännökset
Tässä luvussa ehdotetaan annettavaksi säännökset oikeudesta tehdä tarkastuksia, rangaistussäännöksistä, turvallisuustekniikan neuvottelukunnasta, lain voimaantulosta sekä siirtymäsäännöksistä.
22 §.Oikeus tehdä tarkastuksia. Valvontaviranomaisen oikeudesta tehdä tarkastuksia viitattaisiin eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain säännöksiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pykälässä tarkoitetuista tarkastuksista pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa. Perustuslain 10 §:n nojalla on turvattu kotirauha. Lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kotirauhan piirissä viranomaistarkastukset ovat mahdollisia, kun on aihetta epäillä rikosta, josta voi seuraamuksena olla vankeusrangaistus. Tämän vuoksi pykälässä tarkoitetut tarkastukset voitaisiin ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain 44 luvun 11 §:ssä tarkoitettu rikos.
23 §.Rangaistussäännökset. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin rikoslakiin. Ehdotetun säännöksen mukaan rangaistus räjähderikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 44 luvun 11 §:ssä. Rikoslain 44 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan räjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 1 momentissa mainitun lain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti valmistaa, tuo maahan, käyttää, luovuttaa, saattaa markkinoille, asentaa tai huoltaa räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävää laitetta tai suojausjärjestelmää taikka muuta 1 momentissa mainitun lain 5 luvussa tarkoitettua tuotetta, tai pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (180/2015) vastaisesti tuo maahan, saattaa markkinoille tai muutoin luovuttaa pyroteknisiä tuotteita siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai siitä on vaaraa toisen omaisuudelle.
Tarkoitus on, että jatkossa edellä mainittua 11 §:n 2 momenttia sovellettaisiin vain räjähteisiin ja pyroteknisiin tuotteisiin. Kemikaaliturvallisuuslain ja rikoslain säännöksiä esitetään muutettavaksi tältä osin. Näin ollen tätä momenttia sovellettaisiin vain kaikkein vaarallisimpiin tuotteisiin, räjähteisiin ja pyroteknisiin tuotteisiin. Näiden tuotteiden varomattomalla ja asiantuntemattomalla käytöllä voi aiheuttaa itselle ja muille ihmisille vaaraa ja vahinkoa. Näistä tuotteista voi aiheutua vaaraa myös ympäristölle ja omaisuudelle.
Pykälässä 2 momentissa säädettäisiin räjähteiden vaatimustenmukaisuutta koskevien säännösten rikkomisesta, josta voisi seurata sakkorangaistus, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
Kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ssä räjähdesäännösten rikkomisesta syyksiluettavuuden asteeksi on säädetty tahallisuus ja huolimattomuus. Rikoslain 3 luvun 5 §:ssä säädetään syyksiluettavuudesta. Säännöksen mukaan rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus. Säännöksen 2 momentin mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetä. Rikoslain 3 luvun 7 §:ssä säädetään tuottamuksesta. Sen mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Pykälän 2 momentissa on säädetty siitä, millä perusteella huolimattomuutta pidetään törkeänä. Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään vaikuttavat olosuhteet.
Ehdotetussa laissa sanktioiduiksi ehdotetut velvollisuuksien laiminlyönnit koskevat räjähteiden valmistajaa, maahantuojaa ja jakelijaa. Näiltä toimijoilta vaaditaan erikoisosaamista ja erikoisammattipätevyyttä, jossa korostuu erityinen huolellisuusvelvoite räjähteiden vaarallisuuden vuoksi. Ehdotetun lain vaatimukset kohdistuvat räjähteiden turvallisuuteen ja vaaran ennaltaehkäisemiseen. Huolimattoman menettelyn seuraukset voivat olla hyvin vakavia ja tästä syystä talouden toimijalta voidaan vaatia erityistä huolellisuutta tehtävien hoidossa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että räjähteitä koskevien säännösten rikkominen olisi rangaistavaa paitsi tahallisesti myös tuottamuksellisesti (huolimattomuus) tehtynä. Koska myös tuottamuksellinen teko on tarkoitus säätää rangaistavaksi, on siitä nimenomaisesti säädettävä. Näin ollen syyksiluettavuuden aste säilyisi vastaavanlaisena kuin nykyisin kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ssä on säädetty.
Räjähteiden turvallisuuden varmistamiseksi tiettyjen ehdotetun lain säännösten laiminlyönti olisi tarpeellista säätää rangaistavaksi. Velvollisuudet koskisivat räjähteiden markkinoille saattamiseen ja tuotteiden markkinoille saataville asettamiseen liittyvää vaatimustenmukaisuuden varmistamista ja tähän liittyviä valmistajan, maahantuojan ja jakelijan velvollisuuksia. Lisäksi velvollisuudet koskisivat myös eräissä tapauksissa edellä mainittujen talouden toimijoiden velvollisuutta ilmoittaa vaarasta ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä rikkomuksista, jotka olisivat rangaistavia tahallisina tai tuottamuksellisina tekoina.
Tavoitteena on, että tämän lain rikkomustapauksissa käytettäisiin ensisijaisesti hallinnollisia pakkokeinoja ja tämän pykälän mukaisiin sakkorangaistuksiin turvauduttaisiin vain vakavimmissa rikkomustapauksissa. Valvontaviranomaisen pakkokeinoista räjähteiden valvonnassa säädetään eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetussa laissa. Myös tähän mennessä vastaavissa rikkomistapauksissa on pääasiassa käytetty hallinnollisia pakkokeinoja. Rangaistussäännöksen merkityksen onkin nähtävä olevan ensi sijassa ennaltaehkäisevä ja varoittava.
Ehdotetussa pykälässä olisi toissijaisuuslause kuten voimassa olevassa kemikaaliturvallisuuslain 125 §:ssä. Ehdotetun lain rangaistavien velvoitteiden laiminlyöntiin voisi soveltua myös rikoslain 16 luvun 8 §:n väärän todistuksen antaminen viranomaiselle, 33 luvun väärennysrikokset sekä 44 luvun 11 §:n räjähderikos.
Pykälän 3 momentin nojalla rangaistukseen ei voitaisi tuomita samasta teosta sitä, joka rikkoo uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta.
Pykälän 4 momentissa viitattaisiin CE-merkintärikkomuksesta annettuun lakiin (187/2010). Mainitussa laissa säädetään NLF-asetuksessa tarkoitetun CE-merkinnän asetuksen vastaisen käytön seuraamuksista. Lakia sovelletaan CE-merkintärikkomuksiin, jollei muualla laissa toisin säädetä. Kyseisellä lailla osaltaan varmistetaan siviiliräjähdedirektiivin 23 artiklan 6 kohdan mukaisesti CE-merkintää koskevan järjestelmän moitteeton toiminta silloin, kun CE-merkintää käytetään sääntöjen vastaisesti. Laissa ei kriminalisoida tuotteen markkinoille saattamista ilman CE-merkintää, vaan se on jätetty sektorikohtaisen sääntelyn varaan.
Nämä esitetyt seuraamussäännökset perustuvat myös siviiliräjähdedirektiivin 50 artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan talouden toimijoiden rikkoessa siviiliräjähdedirektiivin nojalla annettuja kansallisia säännöksiä, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan näiden seuraamusten täytäntöönpanon valvonta. Seuraamuksiin voi sisältyä vakavia rikkomistapauksia koskevia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
24 §.Turvallisuustekniikan neuvottelukunta. Tässä pykälässä säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriön ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston apuna tämän lain säännösten kehittämisessä ja seurannassa toimisi valtioneuvoston asettama turvallisuustekniikan neuvottelukunta. Nykyisin turvallisuustekniikan neuvottelukunta toimii ministeriön apuna kemikaaliturvallisuuslain ja painelaitelain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä. Tarkoitus on, että valtioneuvosto asettaisi neuvottelukunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan nykyisen käytännön mukaisesti.
25 §.Voimaantulo. Ehdotettu laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 20 päivänä huhtikuuta 2016. Siviiliräjähdedirektiivin 52 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivin säännöksiä 20 päivästä huhtikuuta 2016.
Siirtymäsäännöksenä säädettäisiin siitä, että ennen ehdotetun lain voimaantuloa markkinoille saatetut lain soveltamisalaan kuuluvat räjähteet, joiden vaatimustenmukaisuus on varmistettu ehdotetun lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, saavat olla markkinoilla tämän lain voimaan tullessa. Lisäksi säädettäisiin, että näihin tuotteisiin liittyvät todistukset vaatimustenmukaisuudesta jäävät edelleen voimaan. Säännös perustuisi siviiliräjähdedirektiivin 51 artiklaan. Lisäksi säädettäisiin siirtymäsäännös turvallisuustekniikan neuvottelukunnasta siten, että ennen tämän lain voimaantuloa asetettu turvallisuustekniikan neuvottelukunta jatkaisi toimikautensa loppuun.