1.1
Rajavartiolaki
20 §.Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen rajanylityspaikalla, Rajavartiolaitoksen toimitilassa ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella. Voimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitos huolehtii yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä rajanylityspaikalla silloin, kun poliisi on estynyt sitä tekemästä. Tehtävään liittyvistä toimivaltuuksista säädetään 32 §:ssä. Pykälän soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi Rajavartiolaitoksen toimitiloihin ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa oleviin alueisiin. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti. Uudenlaisten uhkakuvien luonteeseen kuuluu eräänä keskeisenä piirteenä vaikuttaminen viranomaistoiminnan rajapintoihin. Muutoksen tavoitteena on varautua ja tehokkaasti puuttua yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaan toimintaan alueilla, joilla poliisi ei ole säännönmukaisesti läsnä. Rajavartiolaitoksella olisi pykälässä tarkoitetuilla alueilla oikeus puuttua vakaviin ja nopeasti eteneviin tilanteisiin ilman poliisin erillistä pyyntöä. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon ensisijainen johtovastuu säilyisi kuitenkin edelleen poliisilla.
Häiriötilanteen aiheuttajalla saattaa olla esimerkiksi pyrkimys vaikeuttaa tai estää Rajavartiolaitoksen toimintaa ja häiritä siten Rajavartiolaitoksen toimintakykyä rajaturvallisuuden ylläpitäjänä ja Suomen puolustusjärjestelmän osana. Tämä voi aiheuttaa vakavan vaaran valtakunnan yleiselle turvallisuudelle. Tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, kun laittomalla toiminnalla estettäisiin Rajavartiolaitoksen valmiuden tehostaminen tai puolustusvalmiuden kohottaminen. Laiton toiminta voi kohdistua Rajavartiolaitoksen toimitiloissa ja sen hallinnassa olevilla alueilla oleviin tietojärjestelmiin, henkilöstöön ja materiaaliin.
Rajavartiolaitoksen toimitiloissa ja sen hallinnassa olevilla alueilla voi syntyä kiireellinen tarve 67—70 §:ssä säädettyjä turvatarkastustoimivaltuuksia laajempien toimivaltuuksien käyttöön. Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevilla alueilla tarkoitetaan esimerkiksi Rajavartiolaitoksen esikunta- ja varuskunta-alueita, raja- ja merivartioasemia sekä Rajavartiolaitoksen tilapäisesti käyttöön ottamia kiinteistöjä. Toimivaltuudet olisivat käytettävissä ainoastaan alueiden sisäpuolella. Vastaavasti Rajavartiolaitoksen toimitiloilla tarkoitetaan ainoastaan rakennusten sisätiloja.
Pykälässä mainittujen kohteiden voidaan katsoa olevan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen — sisäisen turvallisuuden ja puolustuskyvyn — kannalta tärkeitä kohteita, joihin kohdistuva turvallisuusuhka horjuttaisi myös valtakunnan yleistä turvallisuutta. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että Rajavartiolaitos voi aloittaa välittömästi toimenpiteet tilanteessa, jossa poliisi on estynyt sitä tekemästä. Poliisin este voi olla riippuvainen alueellisista olosuhteista. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa poliisi on lähtökohtaisesti erittäin nopeasti käytettävissä toisin kuin sellaisilla itärajan rajanylityspaikoilla, joilla poliisi ei ole säännönmukaisesti läsnä.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan Rajavartiolaitoksen olisi viipymättä ilmoitettava poliisille vähäistä vakavammista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvistä toimenpiteistään. Ilmoitusvelvollisuus voisi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa ilmenee aggressiivista yleistä tai yksityistä etua loukkaavaa käytöstä, joka on jo aiheuttanut tai joka mahdollisesti uhkaa aiheuttaa henkilö- tai omaisuusvahinkoja. Lisäedellytyksenä olisi, että tilanteen työturvallinen ja tarkoituksenmukainen hoitaminen edellyttää useamman virkamiehen työpanosta. Tavanomaiset järjestyksen ylläpitämisen toimenpiteet, kuten esimerkiksi lievien järjestyshäiriöiden hoitaminen, eivät kuuluisi ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Ilmoituksen saatuaan poliisilla on tapauskohtaisesti ja kokonaistilanne huomioiden mahdollisuus arvioida, pystyykö se ottamaan tehtävän heti hoidettavakseen vai suorittaako Rajavartiolaitos asiassa tarpeelliset toimenpiteet. Ilmoitusvelvollisuutta koskevalla nimenomaisella säännöksellä varmistettaisiin se, että Rajavartiolaitoksen toiminta ei aiheuta sekaannusta poliisin toiminnan kanssa ja että päällekkäisistä toimivaltuuksista huolimatta johtosuhteet säilyvät selvinä.
Jos poliisi ottaa Rajavartiolaitoksen alkutoimenpiteiden jälkeen tilanteen johtovastuun, Rajavartiolaitos voi tarvittaessa tukea poliisia 22 §:n mukaisesti, jos kyse on terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen torjumisesta, vaarallisen henkilön kiinniottamisesta, kokoontumisellaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavan tai liikenteelle esteenä oikeudettomasti olevan väkijoukon hajottamisesta taikka rikoksilta tai häiriöiltä suojaamisesta. Mikäli tilanne täyttää rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2—7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun terrorismirikoksen tunnusmerkistön, poliisilla on mahdollisuus pyytää Rajavartiolaitokselta myös sotavarusteeksi hankitun asevoiman käyttöä sisältävää virka-apua 77 a—77 d §:n perusteella. Jos tilanne kehittyy edelleen aluevalvontalain mukaiseksi alueloukkauksen torjunnaksi, Rajavartiolaitos jatkaa tilanteen hallintatoimia yhteistyössä ensisijaisesti Puolustusvoimien kanssa.
Pykälän sanamuodossa on otettu huomioon rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettava laki.
21 §.Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeelliset poliisin toimenpiteet. Pykälässä säädetään Rajavartiolaitoksen poliisin pyynnöstä suorittamista toimenpiteistä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä sekä rajavartiomiehen osallistumisesta yhteispartioon poliisimiehen kanssa. Voimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitos voi pykälän mukaisissa tehtävissä suorittaa poliisilain 2 ja 3 luvussa tarkoitettuja poliisin toimenpiteitä. Säännöksestä poistettaisiin tarpeettomana viittaus poliisilain 2 ja 3 lukuun, koska rajavartiomiehen toimivaltuuksista pykälän mukaisissa tehtävissä säädetään tyhjentävästi 33 §:ssä.
29 §.Rajavalvontaan liittyvä tekninen valvonta. Pykälässä säädetään rajavalvontaan liittyvästä teknisestä valvonnasta. Schengenin rajasäännöstön mukaan rajavalvonnalla tarkoitetaan rajalla toteutettavia toimia, jotka suoritetaan rajanylitysaikomuksen tai rajanylityksen perusteella. Rajavalvonnan käsite kattaa sekä rajatarkastukset että rajojen valvonnan. Voimassa olevassa pykälässä viitataan teknisen valvonnan määritelmän osalta poliisilakiin. Poliisilain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan teknisellä valvonnalla tarkoitetaan jatkuvaa tai toistuvaa ajoneuvoihin, ajoneuvojen kuljettajiin, jalankulkijoihin tai yleisöön kohdistuvaa teknisellä laitteella tapahtuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen tai kuvan automaattista tallentamista. Koska viittaustekniikka ei ole säännöksen luettavuuden kannalta perusteltua, teknisen valvonnan määritelmä kirjoitettaisiin auki. Määritelmä vastaisi sisällöltään oleellisin osin poliisilain määritelmää sekä tullilain (304/2016) 28 §:n 1 momenttia. Kulkuneuvoilla tarkoitettaisiin myös aluksia.
Rajavartiolaitoksen suorittamasta teknisestä valvonnasta säädetään myös aluevalvontalain 30 §:ssä. Säännöksen mukaan Rajavartiolaitoksella on hallinnassaan olevalla alueella sekä meren rannikolla, merellä ja ilmatilassa oikeus suorittaa muuhun kuin vakituisena asuntona olevaan rakennukseen tai muutoin kotirauhan piiriin kuuluvaan rakennukseen tai alueeseen kohdistuvaa teknistä valvontaa osana aluevalvontaa sekä aluevalvontalain 44 §:ssä ja rikoslain 17 luvun 7 b §:ssä tarkoitettujen rikosten ennalta estämiseksi, sanotuista rikoksista epäiltyjen tunnistamiseksi sekä erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi. Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista rikostorjunnassa, mukaan luettuna teknisen valvonnan käyttäminen, säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettavassa laissa.
Voimassa olevan 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus suorittaa teknistä valvontaa rajan läheisyydessä sekä rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy. Säännös kattaa myös merialueet siltä osin kuin kyse on rajanylityspaikkana toimivasta satamasta tai merivartioasemasta ja sen välittömästä läheisyydestä. Rajavalvontaa on kuitenkin joissakin tapauksissa tarpeen tehdä mainittua aluetta laajemmin, jotta voidaan varmistaa rajanylitystä koskevien säännösten noudattaminen. Merialueilla rajanveto rajavartiolain ja aluevalvontalain mukaisen teknisen valvonnan välillä ei myöskään aina ole selkeä. Ehdotuksessa olisi kyse aluevalvontaan käytettävän teknisen laitteiston hyödyntämisestä myös rajavalvonnan tarkoituksessa, joten muutos ei merkitsisi merialueen teknisen valvonnan alueellisen kattavuuden laajentumista. Mainituista syistä teknisen valvonnan soveltamisalueeseen lisättäisiin Suomen merialue. Merialueen tekninen valvonta kohdistuu myös paikkoihin, joihin yleisöllä ei ole pääsyä, kuten alusten kannelle. Tästä syystä maininta paikoista, joihin yleisöllä on pääsy, poistettaisiin. Teknistä valvontaa ei kuitenkaan jatkossakaan saisi kohdistaa kotirauhan piiriin kuuluvaan alueeseen.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan merialueella tapahtuvasta teknisestä valvonnasta ei ilmoitettaisi erikseen. Säännös on tarpeen, koska valvonnasta ilmoittaminen etukäteen olisi käytännön syistä vaikeaa ja epätarkoituksenmukaista. Aluevalvontalain 30 §:ssä on vastaava säännös. Merialueen valvonta voi tapahtua myös rannikolta merelle suunnatuilla teknisillä laitteilla.
Pykälän 3 momentti säilyisi sisällöltään muuttumattomana. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi informatiiviset viittaukset aluevalvontalakiin sekä rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettavaan lakiin.
32 §.Rajavartiomiehen toimivaltuudet ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta rajanylityspaikalla, Rajavartiolaitoksen toimitilassa ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella. Voimassa olevassa pykälässä säädetään rajavartiomiehen toimivaltuuksista rajanylityspaikalla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Pykälän soveltamisala laajennettaisiin 20 §:ään ehdotettavan muutoksen vuoksi myös Rajavartiolaitoksen toimitiloihin ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa oleviin alueisiin. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaavasti.
Voimassa olevan pykälän mukaan rajavartiomiehen oikeudesta toimenpiteisiin sovelletaan, mitä poliisilain 2 luvun 2, 5 ja 6 §:ssä, 8 §:n 1 momentissa sekä 10 §:ssä säädetään. Poliisilain 2 luvun 2 §:ssä säädetään kiinniottamisesta henkilön suojaamiseksi, 5 §:ssä julkisrauhan ja kotirauhan suojaamisesta, 6 §:ssä sisäänpääsystä ja etsinnästä vaara- ja vahinkotilanteissa, 8 §:n 1 momentissa yleisesti käytetyn paikan tai alueen eristämisestä ja 10 §:ssä rikoksilta ja häiriöiltä suojaamisesta. Pykälää muutettaisiin niin, että rajavartiomiehen toimivaltuuksista säädettäisiin täsmällisesti viittaamatta poliisilain säännöksiin. Lisäksi rajavartiomiehen toimivaltuudet laajennettaisiin asiasisällöllisesti kattamaan myös ne poliisin toimivaltuudet, joista säädetään poliisilain 2 luvun 7 §:ssä, 8 §:n 2 momentissa sekä 9 ja 16 §:ssä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus eristää, sulkea tai tyhjentää yleisesti käytetty paikka tai alue taikka ohjata, kieltää tai rajoittaa liikkumista. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 8 §:n 1 momenttia. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus eristää tai tyhjentää rikoslain 24 luvun 3 §:ssä tarkoitettu julkisrauhan tai 11 §:ssä tarkoitettu kotirauhan suojaama tila tai alue, jos se on välttämätöntä henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vaaran torjumiseksi eikä alueella olevia voida muuten suojata. Toimivaltuus olisi uusi ja vastaisi poliisilain 2 luvun 8 §:n 2 momenttia. Säännös on tarpeellinen, koska se mahdollistaisi esimerkiksi matkailuautojen taikka 20 §:ssä tarkoitetuilla alueilla olevien muiden majoitustilojen tai muiden viranomaisten toimipisteiden eristämisen tai tyhjentämisen. Rajavartiolaitoksella olisi perusteltua olla kyseinen toimivaltuus ilman poliisin erillistä pyyntöä silloin, kun poliisi on estynyt suorittamasta tehtävää. Poliisilain sääntelystä poiketen ennen toimenpiteen suorittamista olisi kuultava julkisrauhan suojaaman tilan tai alueen haltijaa, jos se tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen on mahdollista. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi Tullia, jonka toimitiloja on rajanylityspaikoilla.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus päästä julkisrauhan tai kotirauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan taikka tilaan tai muuhun paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä, taikka kulkuneuvoon ja suorittaa siellä tarvittaessa etsintä, jos henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta vaarantava tai huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko tai tapahtuma on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä. Edellytyksenä olisi lisäksi, että toimenpide on välttämätön vaaran tai vahingon estämiseksi taikka räjähdysaineiden, aseiden tai muiden vaarallisten aineiden ja esineiden etsimiseksi ja haltuun ottamiseksi. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 6 §:ää, mutta olisi kokonaisuutena sitä suppeampi. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus määrätä väkijoukko hajaantumaan tai siirtymään, jos kokoontuminen vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai on esteenä liikenteelle taikka jos väkijoukossa olevat uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti syyllistyisivät henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Toimenpiteet tulisi mahdollisuuksien mukaan rajata koskemaan niitä henkilöitä, joiden menettelystä väkijoukon hajottamisen tai siirtämisen tarve aiheutuu. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus hajottaa 4 kohdassa tarkoitettu väkijoukko voimakeinoin sekä ottaa niskoitteleva henkilö kiinni, jollei hajaantumis- tai siirtymismääräystä noudateta. Toimivaltuudet olisivat uusia ja vastaisivat poliisilain 2 luvun 9 §:ää. Väkijoukon hajottamista koskeva toimivaltuus on keskeinen esimerkiksi tilanteessa, jossa rajanylityspaikalle kokoontuva suuri väkijoukko häiritsee rajanylitysliikennettä ja Rajavartiolaitoksen toimintaa rajaturvallisuuden ylläpitäjänä. Rajavartiolaitoksen toimitiloissa ja hallinnassa olevilla alueilla väkijoukon toiminta voi olla esteenä Rajavartiolaitoksen valmiuden kohottamiselle ja johtamistoiminnalle. Rajavartiolaitoksen tulisi voida puuttua tilanteeseen ilman poliisin erillistä pyyntöä.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus ottaa kiinni henkilö hänen suojaamisekseen henkeä, ruumiillista koskemattomuutta, turvallisuutta tai terveyttä välittömästi uhkaavalta vakavalta vaaralta, jos henkilö ei kykene pitämään huolta itsestään eikä vaaraa voida muuten poistaa tai henkilöstä huolehtia muilla keinoin. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 2 §:ää. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus julkisrauhan tai kotirauhan suojaaman tilan tai muun paikan haltijan tai tämän edustajan pyynnöstä poistaa henkilö, joka ilman laillista oikeutta tunkeutuu, menee salaa tai toista harhauttamalla taikka kätkeytyy sinne tai jättää noudattamatta käskyn poistua sieltä. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 5 §:n 1 momenttia. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus poistaa julkisrauhan tai kotirauhan suojaamasta tilasta tai muusta paikasta siellä luvallisesti oleskeleva henkilö, jos tämä häiritsee muiden henkilöiden kotirauhaa tai julkisrauhaa taikka aiheuttaa siellä muulla tavoin huomattavaa häiriötä ja on perusteltua syytä epäillä, että häirintä toistuu. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 5 §:n 2 momenttia. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 9 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus ottaa kiinni 7 ja 8 kohdassa tarkoitettu häiritsijä, jos poistamisella ei todennäköisesti voitaisi estää häiriön toistumista. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 5 §:n 3 momenttia. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 10 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus avata huone, säilytyspaikka tai muu vastaava toimenpiteen kohde tarvittaessa voimakeinoja käyttäen 3 ja 7—9 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Toimenpiteen päätyttyä sen kohde on sopivalla tavalla suljettava. Mainittujen kohtien nojalla suoritetuista toimenpiteistä olisi laadittava pöytäkirja tai tehtävä vastaava merkintä muuhun asiakirjaan (3 momentti). Toimivaltuus olisi uusi ja vastaisi poliisilain 2 luvun 7 §:ää. Säännös on tarpeellinen, koska Rajavartiolaitoksella on jo voimassa olevan lain perusteella oikeus 3 ja 7—9 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.
Pykälän 1 momentin 11 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella on perusteltua syytä olettaa tai hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen taikka aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 10 §:n 1 momenttia. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 12 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus ottaa 11 kohdassa tarkoitettu henkilö kiinni, jos paikalta poistaminen on todennäköisesti riittämätön toimenpide eikä rikosta voida muuten estää taikka häiriötä tai vaaraa muuten poistaa. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 10 §:n 2 momenttia. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 13 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus suojella henkilöä tai vartioida paikkaa 11 kohdassa tarkoitetun rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi. Säännös vastaisi poliisilain 2 luvun 10 §:n 3 momenttia. Rajavartiolaitoksella on kyseinen toimivaltuus jo voimassa olevan lain perusteella.
Pykälän 1 momentin 14 kohdan mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saataisiin lopettaa myös, jos sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Toimivaltuus olisi uusi ja vastaisi poliisilain 2 luvun 16 §:ää. On perusteltua, että Rajavartiolaitoksella on säännöksen mukaiset oikeudet 20 §:ssä tarkoitetuilla alueilla myös ilman poliisin erillistä pyyntöä. Sääntely täydentäisi 35 §:ää, jossa säädetään rajavartiomiehen voimakeinoista.
Pykälän perusteella kiinniotetut henkilöt luovutettaisiin viipymättä poliisille voimassa olevan 62 §:n perusteella.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta alueen eristämisestä tai tyhjentämisestä sekä 3 kohdassa tarkoitetusta pääsystä vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan päättäisi vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies, jos se tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen on mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaisi raja- tai merivartioston yleisjohtajaa. Vastaavista poliisilain mukaisten toimivaltuuksien käytöstä päättää poliisissa päällystöön kuuluva poliisimies.
Pykälässä tarkoitetut toimivaltuudet täydentäisivät muualla laissa rajavartiomiehelle säädettyjä toimivaltuuksia, kuten rajavalvontaa koskevia toimivaltuuksia sekä turvallisuustarkastuksiin ja turvatarkastuksiin liittyviä toimivaltuuksia. Ehdotettujen muutosten myötä rajavartiomiehen toimivaltuudet olisivat käytännössä samat kuin poliisin pyynnöstä tai kiiretilanteessa itsenäisesti suoritettavissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitotehtävissä sekä Rajavartiolaitoksen tukiessa poliisia terrorismintorjunnassa ja muissa erityistilanteissa (33 §).
Kaikkien ehdotettujen uusien toimivaltuuksien käyttöedellytykset olisivat samat kuin poliisilla. Tämä on viranomaistoiminnan ennustettavuuden ja systemaattisuuden kannalta tarkoituksenmukaista. Toimivaltuuksien yhdenmukaisuuden voidaan arvioida myös helpottavan poliisin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyötä silloin, kun tilanteen hallinta siirtyy Rajavartiolaitoksen alkutoimenpiteiden jälkeen poliisille.
Pykälässä tarkoitetut toimivaltuudet olisivat 20 §:n mukaisesti käytettävissä silloin, kun poliisi on estynyt suorittamasta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitotehtävää pykälässä tarkoitetuilla paikoilla. Toimivaltuudet olisivat sellaisia, joiden käyttämisestä Rajavartiolaitoksella on jo kokemusta poliisin lukuun suoritettavien tehtävien tai virka-avun antamisen yhteydessä. On mahdollista, että tilanne kehittyy edelleen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi, jossa Rajavartiolaitos on Puolustusvoimien ja poliisin ohella itsenäinen toimivaltainen viranomainen.
32 a §. Tekninen kuuntelu ja tekninen katselu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä rajanylityspaikalla, Rajavartiolaitoksen toimitilassa ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella olisi, sen lisäksi, mitä 32 §:ssä ja muualla laissa säädetään, oikeus 20 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi rajanylityspaikalla, toimitilassaan ja hallinnassaan olevalla alueella rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettavan lain 25 §:ssä tarkoitettuun tekniseen kuunteluun ja 27 §:ssä tarkoitettuun tekniseen katseluun mainittujen pykälien 2 momenttien estämättä, jos se on välttämätöntä Rajavartiolaitoksen toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi.
Tekninen kuuntelu voisi tulla kyseeseen, jos esimerkiksi ennen kotietsinnän tai kiinnioton toteuttamista on toimenpiteen suorittajien turvallisuuteen liittyvistä syistä tarpeen varmistua, onko tilassa virkatoimen kohteena olevan henkilön lisäksi muita henkilöitä. Teknisellä katselulla voitaisiin varmistaa teknisen kuuntelun lisäksi, ettei tila ole vaarallinen.
Pykälän 2 momentin mukaan pykälässä tarkoitetun teknisen kuuntelun ja teknisen katselun käyttämisestä päättäisi Rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutettu virkamies. Sääntely vastaisi poliisin päätöksentekotasoa vastaavissa asioissa. Uudessa 33 a §:ssä säädettäisiin tarkentavasti salaista tiedonhankintaa koskevasta menettelystä.
33 §.Rajavartiomiehen toimivaltuus poliisitehtävissä. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä on 21 §:ssä tarkoitetuissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden poliisitehtävissä sekä 22 §:ssä tarkoitettujen terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten torjumiseksi ja erityistilanteiden hoitamiseksi sekä merenkulun turvatoimilaissa tarkoitetussa Rajavartiolaitokselle kuuluvassa tehtävässä poliisimiehelle poliisilain 2 ja 3 luvussa säädetyt toimivaltuudet, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja niitä rajoita. Toimivaltuuksiin lisättäisiin poliisilain 5 luvun mukainen tekninen kuuntelu ja tekninen katselu vaaran torjumiseksi tai toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi. Toimivaltuuksilla parannettaisiin Rajavartiolaitoksen kykyä toimia tehokkaasti henkeä ja terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi sekä varmistettaisiin Rajavartiolaitoksen virkamiesten työturvallisuus ja Rajavartiolaitoksen toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden turvallisuus. Toimivaltuuksilla mahdollistettaisiin myös se, että poliisi saa Rajavartiolaitoksen avusta täysimääräisen hyödyn johtamassaan tilanteessa.
Rajavartiomiehellä olisi oikeus poliisilain 5 luvun 17 §:n mukaiseen tekniseen kuunteluun ja 19 §:n tekniseen katseluun, jos se on välttämätöntä Rajavartiolaitoksen toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi tai toimenpiteen suorittavan virkamiehen, kiinni otettavan tai muun henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi. Tekninen kuuntelu voisi tulla kyseeseen, jos esimerkiksi ennen kotietsinnän tai kiinnioton toteuttamista on toimenpiteen suorittajien turvallisuuteen liittyvistä syistä tarpeen varmistua, onko tilassa virkatoimen kohteena olevan henkilön lisäksi muita henkilöitä. Teknisellä katselulla voitaisiin varmistaa teknisen kuuntelun lisäksi, ettei tila ole vaarallinen.
Teknistä kuuntelua ja teknistä katselua koskevista toimenpiteistä päättäisi Rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutettu virkamies. Päätöksentekotaso vastaisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettavan lain ja poliisilain päätöksentekotasoa. Uudessa 33 a §:ssä säädettäisiin tarkentavasti teknistä kuuntelua ja teknistä katselua koskevasta menettelystä.
Niiden pykälässä tarkoitettujen toimivaltuuksien, joista poliisissa päättää päällystöön kuuluva poliisimies, päätöksenteko-oikeus nostettaisiin samalla vähintään luutnantin arvoiselta rajavartiomieheltä vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoiselle rajavartiomiehelle. Käytännössä tämä tarkoittaisi raja- tai merivartioston yleisjohtajaa. Sääntely olisi yhdenmukainen 32 §:ään ehdotettavan päätöksentekotason kanssa.
33 a §.Teknistä kuuntelua ja teknistä katselua koskeva menettely. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin tarkentavasti 32 ja 33 §:ään ehdotettavia teknistä kuuntelua ja teknistä katselua koskevasta menettelystä.
Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen käyttäessä 32 a §:ssä tarkoitetussa tilanteessa rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 25 §:ssä tarkoitettua teknistä kuuntelua tai 27 §:ssä tarkoitettua teknistä katselua toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi sovellettaisiin lisäksi, mitä mainitun lain 3 luvussa säädetään kyseisten toimivaltuuksien käytön edellytyksistä ja menettelytavoista sekä toimivaltuuksilla saatujen tietojen käsittelystä.
Pykälän 2 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen käyttäessä 33 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa poliisilain 5 luvun 17 §:n 5 momentissa tarkoitettua teknistä kuuntelua tai 19 §:n 5 momentissa tarkoitettua teknistä katselua toimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi sovellettaisiin lisäksi, mitä mainitussa 5 luvussa säädetään kyseisten toimivaltuuksien käytön edellytyksistä ja menettelytavoista sekä toimivaltuuksilla saatujen tietojen käsittelystä.
Viittausten myötä ja kulloisenkin tilanteen mukaisesti tulisivat sovellettaviksi ainakin rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 3 luvun ja poliisilain 5 luvun säännökset salaisten tiedonhankintakeinojen käytön yleisistä edellytyksistä, laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamisesta ja poisottamisesta, kuuntelu- ja katselukielloista, tallenteiden ja asiakirjojen tarkastamisesta, tallenteiden tutkimisesta, ylimääräisen tiedon käyttämisestä, tietojen hävittämisestä, teknisen kuuntelun keskeyttämisestä, salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä ilmoittamisesta, pöytäkirjan pitämisestä ja asianosaisjulkisuuden rajoittamisesta eräissä tapauksissa.
Teknisen kuuntelun ja teknisen katselun valvonnasta säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettavan lain 62 §:ssä. Mainitun pykälän mukaan Rajavartiolaitoksen salaista tiedonhankintaa valvovat Rajavartiolaitoksen esikunta sekä salaisia tiedonhankintakeinoja käyttävät Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt. Rajavartiolaitos antaa sisäministeriölle vuosittain selvityksen salaisten tiedonhankinta- ja pakkokeinojen ja niiden suojaamisen käytöstä ja valvonnasta Rajavartiolaitoksessa. Eduskunnan oikeusasiamiehelle annettavista salaista tiedonhankintaa ja salaisia pakkokeinoja koskevista kertomuksista säädetään poliisilaissa ja pakkokeinolaissa.
34 c §.Toimivaltuudet sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista sille säädetyssä sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä. Lain 25 §:n mukaan Rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustamiseen ja antaa tässä tarkoituksessa henkilöstölleen ja Rajavartiolaitoksen palvelukseen määrätyille asevelvollisille samoin kuin vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittamaan otetuille naisille sotilaskoulutusta sekä ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa. Säännös on säilynyt asiasisällöllisesti muuttumattomana Suomen itsenäisyyden alkuajoista lähtien. Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä ei kuitenkaan ole säädetty nimenomaisesti, vaan niiden on katsottu seuraavan suoraan tehtäväsäännöksestä. Tätä voidaan pitää ongelmallisena nykyisen perustuslain kannalta, jonka 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Rajavartiolaitoksella olisi sellaisessa sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä, jonka Puolustusvoimat Rajavartiolaitokselle antaa, Suomen alueen, kansan elinmahdollisuuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaamiseksi sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseksi oikeus tarvittaessa käyttää muualla laissa säädetyn lisäksi virkamiehen henkilökohtaista aseistusta voimakkaampaa sotavarustein tapahtuvaa asevoimaa aseellisen hyökkäyksen tai sitä vastaavan ulkoisen uhan kohdistuessa Suomeen. Tällä tarkoitettaisiin sellaista Rajavartiolaitoksen käytössä olevaa aseistusta, jota ei ole tarkoitettu Rajavartiolaitoksen muiden lakisääteisten tehtävien, esimerkiksi rajaturvallisuustehtävien hoitamiseen. Sotavarustein tapahtuvan asevoiman käytön tulisi olla sopusoinnussa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Niitä ovat esimerkiksi sodan oikeussääntöjä koskevat kansainväliset sopimukset, yleiset ihmisoikeussopimukset sekä kansainväliseen humanitaariseen tapaoikeuteen liittyvät rajoitteet. Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan säädetään rikoslain (39/1889) 11 luvussa. Sääntely vastaisi asiasisällöllisesti puolustusvoimista annetun lain 4 §:ää ja se vahvistaisi lain tasolla jo nykyisin voimassa olevan käytännön.
Rajajoukot tai niiden osia voidaan puolustusvalmiuden vaatiessa liittää Puolustusvoimiin. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole tarkoituksenmukaista kriisin alkuvaiheessa, jolloin rajavartiomiehen toimivaltuuksista on merkittävää lisäarvoa tilanteen hallinnassa. Kriisi voi samanaikaisesti sisältää monimuotoisia häiriötilanteita ja nopeasti kehittyvän sotilaallisen uhan. Tällöin on tärkeää, että Rajavartiolaitos kykenee tehokkaasti hallitsemaan tilannetta normaaliolojen toimivaltuuksin sekä kohottamaan myös sotilaallista puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa esimerkiksi varautumalla sotavarustein tapahtuvaan asevoiman käyttöön. Kriisin edetessä rajajoukkoja voi olla tarkoituksenmukaista liittää Puolustusvoimiin joustavasti uhkaa vastaavilla alueilla tai tilanteen vaatiessa kaikilla suunnilla taikka jatkaa joillakin alueilla tilanteen hallintaa Rajavartiolaitoksen johdossa. Edellä mainitun vuoksi Rajavartiolaitoksella tulee olla Puolustusvoimien ohella mahdollisuus sotilaallisen voiman käyttöön Puolustusvoimien Rajavartiolaitokselle antamassa maanpuolustustehtävässä. Tarve korostuu erityisesti nopeasti kehittyvässä tilanteessa, jossa sotilaallinen voimankäyttö joudutaan aloittamaan ennen kuin rajajoukkoja on liitetty Puolustusvoimiin.
Pykälässä olisi nimenomaisesti kyse toimivaltuuksista sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä. Alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen liittyvistä toimivaltuuksista säädetään aluevalvontalaissa. Aluevalvontalain 33 §:n mukaan Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos voivat käyttää Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi tarpeellisia sotilaallisia voimakeinoja. Sotilaallisten voimakeinojen käyttämisestä päättää puolustusministeriö, jollei Puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu taikka lain 34 §:ssä toisin säädetä. Lain 34 §:n mukaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tehtävänä on ryhtyä viivytyksettä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin valtakunnan turvallisuutta välittömästi ja vakavasti vaarantavan vihamielisen toiminnan torjumiseksi. Tällöin on tarvittaessa käytettävä sellaisia sotilaallisia voimakeinoja, joita toiminnan vaarallisuus ja muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Toimenpiteeseen ryhtymisestä on viipymättä ilmoitettava puolustusministeriölle.
Voimankäytön tilanteet maanpuolustustehtävässä alkavat yksittäisen virkamiehen voimankäytöstä ja ulottuvat aina raskaimman aseistuksen tai asejärjestelmien käyttämiseen saakka. Rajavartiolaitos käyttää sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävässä niitä sotilaallisen voimankäytön välineitä, jotka Puolustusvoimat Rajavartiolaitokselle ja rajajoukoille kyseistä tehtävää varten antaa. Tämän pykälän mukainen sotilaalliseen maanpuolustustehtävään liittyvä voimankäyttö ei rajoittaisi rajavartiomiehelle säädettyjä muita toimivaltuuksia, vaan täydentäisi niitä.
Sotilaallista voimankäyttöä koskeva päätös on sotilaskäskyasia. Rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista säädetään rajavartiolaitoksen hallinnosta annetussa laissa. Lain 7 §:n mukaan tasavallan presidentti päättää rajajoukkojen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista sekä muista Rajavartiolaitoksen sotilaallisia maanpuolustustehtäviä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä Rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista. Laajamittaisesta voimankäytöstä ensi kertaa tehtävällä päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia sisä- ja ulkopoliittisesti. Tällaisen asian katsotaan kuuluvan periaatteellisesti merkittävien sotilaskäskyasioiden kategoriaan (vrt. HE 264/2006 vp).
Sotilaallisen maanpuolustuksen vastuuviranomainen on Puolustusvoimat. Puolustusvoimat antaa sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät Rajavartiolaitokselle. Rajavartiolaitoksen tehtävät ja toiminta on yhteen sovitettu Puolustusvoimien joukkojen kanssa. Tämän vuoksi rajavartiolaitoksen hallinnosta annettua lakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sotilaallisten voimakeinojen käyttöä koskeva sotilaskäskyasia käsiteltäisiin puolustusvoimista annetun lain mukaisessa päätöksentekomenettelyssä kuitenkin niin, että sisäministerillä ja Rajavartiolaitoksen päälliköllä olisi oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta. Tämä myös selkeyttäisi joukkojen yhteistoimintaa nopeassa tilanteessa.
34 d §.Asevelvollisen ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavan toimivaltuudet Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 30 §:n mukaan asevelvollisia sekä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa (194/1995) tarkoitettuun asepalvelukseen otettuja voidaan tarvittaessa käyttää Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena. Säännöksen perusteluiden (HE 6/2005 vp) mukaan asevelvollisia ei käytettäisi korvaamaan rajavartiomiehiä, vaan tukitehtävissä tai rajavartiomiehen apuna välittömän johdon ja jatkuvan valvonnan alaisena. Asevelvollisia voidaan käyttää apuna kaikkien Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien hoitamisessa ja Rajavartiolaitoksen toimintaan liittyvissä tukitehtävissä, jotka eivät sisällä julkisen vallan käyttöä. Säännös ei kuitenkaan ole toimivaltuussäännökseksi riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen.
Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin palveluksessa olevien asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten toimivaltuuksista heidän toimiessaan rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena. Pykälän 1 momentin mukaan toimivaltuuksien käyttö edellyttäisi sitä, että se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvästä perustellusta syystä tai Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen vuoksi välttämätöntä. Tällainen välttämätön tarve voisi ilmetä esimerkiksi laajoissa häiriötilanteissa tai Rajavartiolaitoksen sotilaallista valmiutta kohotettaessa. Palveluksessa olevat asevelvolliset ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat toimisivat rajavartiomiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa, ja heidän käyttämisensä pykälässä säädetyissä tehtävissä olisi tilapäistä. Kyse olisi perustuslain 124 §:ssä tarkoitetuista julkisista hallintotehtävistä, jotka voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.
Perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp) mukaan tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden lisäksi kiinnittää erityistä huomiota yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin. Myös hallintotehtävän luonne on otettava huomioon (esim. PeVL 5/2014 vp ja PeVL 65/2010 vp). Tässä pykälässä ehdotettujen rutiiniluonteisten toimenpiteiden antaminen asevelvollisten tehtäväksi parantaisi rajajoukkojen käytettävyyttä poikkeuksellisissa tilanteissa ja vapauttaisi rajavartiomiehiä vaativien toimivaltuuksien käyttöä edellyttäviin tehtäviin. Tämä olisi välttämätöntä esimerkiksi laajamittaisissa normaaliolojen häiriötilanteissa, jotka edellyttävät tavallista enemmän toimivaltaisten viranomaisten henkilövoimavaroja. Kyse voisi olla esimerkiksi laajamittaisesta maahantulosta, joka edellyttää rajanylityspaikalla samanaikaisesti lukuisten henkilöiden henkilöllisyyden selvittämistä ja ylös kirjaamista, henkilöiden läsnäolon valvontaa ja kuljetuksia, heille tehtäviä turvallisuustarkastuksia sekä muun liikenteen ohjausta.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan palveluksessa olevalla asevelvollisella ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalla olisi oikeus selvittää henkilöllisyys ja ottaa henkilötuntomerkit pakkokeinoja käyttämättä noudattaen, mitä 36 §:n 1 ja 2 momentissa ja ulkomaalaislain 131 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään. Lain 36 §:n 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä on Rajavartiolaitokselle säädetyn yksittäisen tehtävän suorittamiseksi oikeus saada jokaiselta tiedot tämän nimestä, henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa syntymäajasta ja kansalaisuudesta sekä paikasta, josta hän on tavoitettavissa. Jos henkilö kieltäytyy antamasta mainittuja tietoja tai henkilöllisyyttä ei muuten voida selvittää, rajavartiomiehellä on pykälän 2 momentin mukaan oikeus selvittää henkilöllisyys henkilötuntomerkkien perusteella. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä pakkokeinolain 8 luvun 33 §:n 2—4 momentissa säädetään henkilöön kohdistuvan etsinnän toimittamisesta. Ehdotetun sääntelyn mukaan palveluksessa olevalla asevelvollisella ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalla ei kuitenkaan olisi oikeutta pakkokeinojen käyttämiseen.
Ulkomaalaislain 131 §:n 1 momentin mukaan poliisi tai rajatarkastusviranomainen saa henkilöllisyyden todentamiseksi, ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittelyä, päätöksentekoa ja valvontaa varten ja valtion turvallisuuden suojaamiseksi ottaa sormenjäljet, valokuvan sekä muut henkilötuntomerkit ulkomaalaisesta: 1) joka on hakenut turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai tilapäisen suojelun perusteella; 2) joka on hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella; 3) joka on saanut oleskeluluvan pakolaiskiintiössä Suomeen otettuna ulkomaalaisena; 4) joka on päätetty käännyttää tai maasta karkottaa; taikka 5) jonka henkilöllisyys on epäselvä. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut henkilötuntomerkit tallennetaan poliisin ylläpitämään rekisteriin.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta tärkeänä, että yksityisellä toimijalla ei ole avustavia tehtäviä suorittaessaan pääsyä viranomaisen henkilörekistereihin ja että tästä on laissa nimenomainen säännös (PeVL 22/2014 vp). Tämän pykälän 2 momentin mukaan palveluksessa olevalla asevelvollisella ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalla ei olisi tehtäviä suorittaessaan oikeutta saada tietoja henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa tarkoitetuista Rajavartiolaitoksen henkilörekistereistä eikä muista viranomaistarkoituksia varten perustetuista rekistereistä tai tietojärjestelmistä. Palveluksessa olevien asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien keräämien henkilötietojen syöttämisestä viranomaisten tietojärjestelmiin vastaisi siten toimivaltainen virkamies.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan palveluksessa olevalla asevelvollisella ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalla olisi oikeus pysäyttää kulkuneuvo ja ohjata liikennettä noudattaen, mitä 38 §:ssä säädetään. Lain 38 §:n mukaan rajavartiomiehellä on oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo sekä ohjata liikennettä, jos se on tarpeen rajavalvonnan, poliisitehtävän, ulkomaalaisvalvonnan tai turvaamistehtävän suorittamiseksi, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi rajanylityspaikalla, liikenneonnettomuuden vuoksi taikka Rajavartiolaitoksen toimialallaan suorittaman kulkuneuvon käyttöön liittyvän valvonnan tai metsästyksenvalvonnan suorittamiseksi tai rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan palveluksessa olevalla asevelvollisella ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalla olisi oikeus suorittaa 65 §:ssä tarkoitettuun rajavartiomiehen toimenpiteeseen liittyvä turvallisuustarkastus noudattaen, mitä 65 a §:ssä säädetään. Lain 65 §:n mukaan rajavartiomiehellä on oikeus kiinniottamisen, pidättämisen, vangitsemisen, säilöön ottamisen ja muun henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä tarkastaa, mitä henkilöllä on vaatteissaan tai muuten yllään taikka mukanaan olevissa tavaroissa sen varmistamiseksi, ettei tällä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi vaarantaa säilyttämisensä taikka aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Rajavartiomies voi virkatehtävän suorittamisen yhteydessä tehdä henkilölle tarkastuksen tällaisten esineiden tai aineiden löytämiseksi muussakin tapauksessa, jos se on perustellusta syystä tarpeen rajavartiomiehen työturvallisuuden ja virkatehtävän suorittamisen varmistamiseksi. Henkilö tai hänen mukanaan olevat tavarat voidaan vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä tarkastaa myös hänen tunnistamistaan varten tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi. Tarkastuksessa löydetyt vaaralliset esineet tai aineet on tarvittaessa otettava tarkastettavalta pois. Pois on otettava myös esineet tai aineet, joiden hallussapito on muuten lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen nojalla kielletty.
Lain 65 a §:n mukaan turvallisuustarkastus toimitetaan käsin tunnustelemalla, koulutettua koiraa käyttäen, metallinilmaisinta tai muuta vastaavaa teknistä laitetta käyttäen taikka muulla niihin rinnastettavalla tavalla. Tarkastuksella ei saa puuttua tarkastettavan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen enempää kuin tehtävän suorittamiseksi on välttämätöntä. Lisäksi tarkastuksessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan palveluksessa olevalla asevelvollisella ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalla olisi oikeus estää rajavartiomiehen kiinni tai säilöön ottaman henkilön tai sellaisen henkilön, jonka henkilökohtaiseen vapauteen rajavartiomies on kohdistanut muun toimenpiteen, poistuminen sekä suorittaa näihin tehtäviin liittyviä kuljetuksia. Kyse olisi henkilöstä, joka on suoraan lain nojalla taikka toimivaltaisen rajavartiomiehen päätöksellä velvoitettu olemaan läsnä tietyssä paikassa. Esimerkiksi rajavartiolain 27 §:n 2 momentissa säädetään läsnäolovelvollisuudesta rajatapahtumaa sekä maahantulo- ja maastalähtöedellytyksiä koskevassa tutkinnassa ja 28 §:n 2 momentissa läsnäolovelvollisuudesta rajatarkastuksen toimittamista varten. Kyse voisi myös olla esimerkiksi rekisteröimättömän turvapaikanhakijan lyhytaikaisesta vartiointi- tai kuljetustehtävästä, ja poistumisen estäminen toteutettaisiin käskyin ja kehotuksin rajavartiomiehen ohjauksessa.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan palveluksessa olevalla asevelvollisella ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalla olisi oikeus suorittaa Rajavartiolaitoksen tutkittavaan rikokseen tai Rajavartiolaitokselle säädettyyn hallinnolliseen tehtävään liittyvä kirjaamistehtävä. Kirjaamistehtävällä tarkoitettaisiin esimerkiksi rajavartiomiehen kiinniottaman henkilön tietojen kirjaamista, takavarikkojen tai muiden rikostorjuntaan liittyvien toimenpiteiden kirjaamista taikka turvapaikka-asioihin liittyvien kirjausten tekemistä. Myös tältä osin olisi otettava huomioon 2 momentin mukainen kielto saada tietoja viranomaiskäyttöön perustetuista henkilörekisteristä.
Perustuslain 124 §:n mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Tämän pykälän mukaisia toimivaltuuksia ei ole katsottava merkittäväksi julkisen vallan käytöksi, koska ne ovat lähinnä rutiiniluonteisia, eikä niillä puututa merkittävästi henkilöiden perusoikeuksiin. Tehtävät suoritettaisiin toimivaltaisen rajavartiomiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa ja päätöksen toimenpiteen suorittamisesta tekisi aina toimivaltainen virkamies.
Palveluksessa olevalla asevelvollisella ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalla ei olisi itsenäistä oikeutta voimakeinojen käyttämiseen, jollei asiasta muualla toisin säädetä. Pykälän 3 momentti sisältäisi informatiiviset viittaukset rajavartiolain 35 §:n 2 momenttiin, rikoslain hätävarjelusääntelyyn, aluevalvontalakiin sekä sotilaan ja sotilasesimiehen voimankäyttöä koskevaan sääntelyyn. Ehdotetut tehtävät eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti edellyttäisi voimakeinojen käyttöä, eivätkä ne olisi asevelvollisuuslain (1438/2007) 78 §:n 1 momentin mukaisia vaarallisia tehtäviä, joita asevelvolliset eivät saa suorittaa.
Rajavartiolain 35 §:n 2 momentissa säädetään rajavartiomiehen tilapäisestä avustamisesta tämän pyynnöstä tai suostumuksella tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen voimakeinoapuun erittäin tärkeän ja kiireellisen Rajavartiolaitoksen tehtävän suorittamisessa. Tällöin sivullisella on oikeus sellaisten välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen, joihin rajavartiomies toimivaltansa rajoissa hänet valtuuttaa.
Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 23 §:n 1 momentin mukaisesti vartio- tai päivystystehtävää suorittavalla, rikoslain 45 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla sotilaalla on vastarintaa kohdatessaan oikeus käyttää vastarinnan murtamiseksi sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon joukon tai vartioitavan kohteen tai alueen turvallisuus, virka- tai palvelustehtävän laatu ja vastarinnan vaarallisuus. Edellä mainituin edellytyksin vartiomiehellä on oikeus voimakeinojen käyttöön myös, kun joku hänen pysähtymiskäskystään huolimatta lähestyy vartioitavaa kohdetta tai aluetta, jonne tuleminen on kielletty. Säännöksen perusteluiden (HE 264/2006 vp) mukaan toimivaltuus ei ole alueellisesti rajattu. Rajavartiolaitoksen osalta kyseeseen voivat siten tulla kaikki Rajavartiolaitoksen hallinnassa pysyvästi tai tilapäisesti olevat tilat ja alueet. Säännökseen ei kuitenkaan sisälly kohteessa tai alueella olevien henkilöiden vartiointi. Lain 23 b §:ssä säädetään varautumisesta voimakeinojen käyttöön ja käytöstä varoittamisesta ja 23 c §:ssä ampuma-aseen käytöstä.
Rikoslain 45 luvun 27 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan sotilaalla tarkoitetaan asevelvollisuuttaan aseellisena tai aseettomana suorittavaa tai asevelvollisuuslain 79 §:ssä tarkoitetussa palveluksessa olevaa sekä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa tarkoitettua palvelusta suorittavaa. Asevelvollisuuslain 2 §:n 2 momentin mukaan asevelvollisuuden suorittamiseen kuuluu varusmiespalvelus, kertausharjoitus, ylimääräinen palvelus ja liikekannallepanon aikainen palvelus sekä osallistuminen kutsuntaan ja palveluskelpoisuuden tarkastukseen. Edellä mainittua palvelusta suorittavalla asevelvollisella on siten vartio- ja päivystystehtävää suorittaessaan itsenäisesti oikeus tarpeellisten voimakeinojen käyttämiseen.
Aluevalvontalaissa säädetään alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen liittyvistä toimivaltuuksista. Aluevalvontalain mukaisissa alueloukkausten ja vihamielisen hyökkäyksen torjunnan tehtävissä voidaan käyttää myös asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavia asevelvollisia heidän koulutustasonsa huomioon ottaen. Näissä tilanteissa olisi kyse maanpuolustusvelvollisuuden toteuttamisesta.
Rajavartiolaitos ei laajamittaisen maahantulon tilanteessa vastaa tilanteessa perustettavien järjestelykeskusten toiminnasta. Näin ollen asevelvollisia ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia ei käytettäisi järjestelykeskuksissa viranomaisten toiminnan tukemiseen tämän lain nojalla.
34 e §. Päätöksenteko asevelvollisen ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavan toimivaltuuksista. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan päätöksen palveluksessa olevan asevelvollisen tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavan määräämisestä 34 d §:n 1 momentissa tarkoitettuja toimivaltuuksia edellyttävään tehtävään tekisi sen alueellisen rajavartioviranomaisen päällikkö, jonka toimialuetta asia koskee. Tällä tarkoitettaisiin sitä raja- tai merivartiostoa, jonka toimialueella asevelvollisia ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia olisi tarkoitus käyttää. Päätöksessä olisi yksilöitävä palveluksessa olevien asevelvollisten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien suorittamat toimenpiteet sekä niiden alueellinen ja ajallinen ulottuvuus. Toimenpiteet eivät saisi ylittää sitä, mikä on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tai Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen vuoksi välttämätöntä. Säännöksellä täsmennettäisiin ehdotetusta 34 d §:stä seuraavaa edellytystä siitä, että palveluksessa olevia asevelvollisia ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia voidaan käyttää 34 d §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä vain tilapäisesti. Päätöksen tekeminen edellyttäisi alueellisen rajavartioviranomaisen päälliköltä myös tietoisuutta kokonaistilanteesta ja arviota siitä, että 34 d §:n 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet eivät kyseisessä tilanteessa tosiasiassa ole sellaisia vaarallisia tehtäviä, joita asevelvolliset ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat eivät saa suorittaa asevelvollisuuslain 78 §:n 1 momentin mukaan.
Jos Rajavartiolaitoksen tukena olisi tarpeen käyttää myös Puolustusvoimien asevelvollisia, kyse olisi Puolustusvoimien virka-avusta Rajavartiolaitokselle, jonka pyytämisestä ja antamisesta päätetään 79 §:n mukaisesti.
Perustuslain 124 §:n säännös perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaamisesta korostaa julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä sekä sitä, että näiden henkilöiden julkisen valvonnan on oltava asianmukaista. Lisäksi merkitystä on sääntelyn tarkkuudella ja muulla asianmukaisuudella (esim. PeVL 22/2014 vp, PeVL 10/2006 vp, PeVL 20/2002 vp, PeVL 28/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että palveluksessa oleva asevelvollinen ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittava voitaisiin määrätä vain sellaiseen 34 d §:n 1 momentissa tarkoitettuja toimivaltuuksia edellyttävään tehtävään, johon hänellä on riittävä koulutus. Riittävän koulutuksen arvioinnissa otettaisiin huomioon henkilön asevelvollisuuslain mukainen palvelus ja koulutuksen kesto sekä muu kokemus. Käytännössä tämä tarkoittaisi tukitehtävien vaativuuden mukaista arviointia. Muu kokemus voi olla esimerkiksi muun koulutuksen tai vapaa-ajan toiminnan tuoma kokemus, josta on etua tehtävän suorittamisessa.
34 f §. Asevelvollisen ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavan velvollisuudet ja vastuu. Pykälä on uusi. Pykälään otettaisiin säännös siitä, että palveluksessa oleviin asevelvollisiin ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Julkista valtaa käyttävän henkilön rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädetään rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdassa.
Hallinnon yleislakeja, kuten hallintolakia, julkisuuslakia ja kielilakia, sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä, eikä niihin ole välttämätöntä viitata (esim. PeVL 23/2013 vp, PeVL 15/2012 vp, PeVL 13/2010 vp ja PeVL 42/2005 vp). Pykälässä säädettäisiin kuitenkin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) täydentävästi, että tukitehtävissä toimivan asevelvollisen ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavan vaitiolovelvollisuuteen ja -oikeuteen sovelletaan vastaavia säännöksiä kuin Rajavartiolaitoksen virkamieheen ja Raja- ja merivartiokoulun opiskelijaan. Momentissa on otettu huomioon rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettava laki.
Vakiintuneen käytännön mukaisesti julkista tehtävää hoitavan henkilön vahingonkorvausvastuusta otetaan informatiivinen säännös lakiin. Pykälässä viitattaisiin tältä osin rajavartiolain 80 ja 80 a–80 d §:ään sekä vahingonkorvauslakiin (412/1974).
34 g §.Rajavartijan peruskurssin opiskelijat. Pykälä on uusi. Pykälän mukaan palveluksessa olevia asevelvollisia ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia koskevia 34 d—34 f §:ää sovellettaisiin myös rajavartijan peruskurssin opiskelijaan silloin, kun hänet määrätään rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 26 b §:n 1 momentissa tarkoitettuun opiskelun ulkopuoliseen tehtävään. Säännös muodostaisi kokonaisuuden mainitun 26 b §:n 1 momentin kanssa, jota ehdotetaan myös muutettavaksi tässä esityksessä.
38 §.Kulkuneuvon pysäyttäminen ja liikenteen ohjaaminen. Pykälää täydennettäisiin 20 ja 32 §:ään ehdotettavien muutosten vuoksi. Kulkuneuvon pysäyttäminen sekä siirtäminen tai siirrettäväksi määrääminen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitotehtävään liittyen olisi mahdollista rajanylityspaikan lisäksi myös Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevilla alueilla. Sääntely täydentäisi turvatarkastuksia koskevaa säätelyä (67–70 §).
38 a §.Miehittämättömän ilma-aluksen ja lennokin kulkuun puuttuminen. Pykälä on uusi. Ilmailulain (864/2014) 167 §:n mukaan rajavartiomies voi rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi sekä meripelastustehtävien hoitamiseksi välttämättömästä syystä kieltää ilma-aluksen lähdön, määrätä ilma-aluksen laskeutumaan, vaatia tunnistamista, määrätä lentosuunnan ja -korkeuden taikka muutoin puuttua ilma-aluksen kulkuun. Miehittämättömän ilma-aluksen osalta toimivaltuuksia on usein haastavaa käyttää. Toimivaltuudet eivät myöskään kata lennokkeja, eikä toimivaltuuksia voida käyttää turvaamistehtävissä tai Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Ilmailulain 2 §:n 1 momentin 22 kohdan mukaan miehittämättömällä ilma-aluksella tarkoitetaan ilma-alusta, joka on tarkoitettu lentämään ilman ilma-aluksessa mukana olevaa ohjaajaa. Saman momentin 21 kohdan mukaan lennokilla tarkoitetaan lentämään tarkoitettua laitetta, jonka mukana ei ole ohjaajaa ja jota käytetään harraste- tai urheilutarkoitukseen.
Miehittämättömien ilma-alusten ja lennokkien määrä on kasvanut viime vuosina. Niitä voidaan käyttää vaarallisella tavalla tai ne voivat olla itsessään vaaraa aiheuttavia esimerkiksi ominaisuuksiensa, käyttötapansa, rakenteensa tai kuormansa vuoksi. Miehittämättömiä ilma-aluksia ja lennokkeja on mahdollista käyttää tietoisesti viranomaisten toiminnan esteenä tai niiden käyttö voi muodostaa tahattomasti esteen sekä fyysisesti että radiotaajuuksien käytön vuoksi. Niitä voidaan käyttää myös viranomaisen toiminnan paljastamiseen.
Miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin lennättämisellä voidaan syyllistyä laittomaan tekoon. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi ilmailulain 178 §:ssä säädetty ilmailurikkomus, aluevalvontalain 44 §:ssä säädetty aluerikkomus, rikoslain 12 luvun 5 §:ssä säädetty vakoilu, 7 §:ssä säädetty turvallisuussalaisuuden paljastaminen tai 9 §:ssä säädetty laiton tiedustelutoiminta, 17 luvun 7 §:ssä säädetty valtionrajarikos, 17 luvun 7 b §:ssä säädetty alueloukkaus, 21 luvun 13 §:ssä säädetty vaaran aiheuttaminen, 23 luvun 1 §:ssä säädetty liikenneturvallisuuden vaarantaminen tai 2 §:ssä säädetty törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.
Alueloukkauksen ja aluerikkomuksen esitutkinnan suorittaa poliisi tai Rajavartiolaitos. Rajavartiolaitos on toimivaltainen tutkimaan myös valtionrajarikoksen rajavartiolain 42 §:n mukaan. Muiden edellä mainittujen rikkomusten ja rikosten tutkintavastuu kuuluu ensisijaisesti poliisille. Rajavartiolaitos voi kuitenkin suorittaa esitutkinnan, jos kyse on rajavartioviranomaiseen kohdistuvasta rikoksesta. Rajavartiolain 43 §:n mukaan Rajavartiolaitos voi toisen esitutkintaviranomaisen pyynnöstä suorittaa esitutkinnan myös silloin, jos asia liittyy Rajavartiolaitoksen aloittamaan esitutkintaan ja sitä koskeva syyte voitaisiin käsitellä tuomioistuimessa yhdessä Rajavartiolaitoksen tutkittavana olevaa rikosta koskevan syytteen kanssa. Rajavartiolaitoksella on lisäksi poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain (687/2009) 2 §:n 2 momentin mukaan oikeus suorittaa toisen viranomaisen tehtäväalueeseen kuuluva yksittäinen rikostorjuntaan liittyvä toimenpide, jos toimenpidettä ei voida viivyttää.
Ilmailulain 11 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (930/2014) säädetyt ilmailun kielto- ja rajoitusalueet koskevat myös miehittämättömiä ilma-aluksia ja lennokkeja. Rajavartiolaitoksen toiminnan kannalta keskeinen on itäinen rajoitusalue (R 100), joka kattaa Venäjän vastaiselta valtakunnan rajalta keskimäärin noin kolmen kilometrin syvyyteen sisämaahan ja maan tai merenpinnasta rajoittamattomaan korkeuteen ulottuvan ilmatilan osan. Tämän lisäksi Rajavartiolaitoksen kohteisiin ja Rajavartiolaitoksen tehtävien toteuttamiseksi ja toiminnan turvaamiseksi voidaan säätää tai määrätä pysyviä tai tilapäisiä kielto- tai rajoitusalueita ilmailulain 11 §:n mukaisesti.
Pykälän 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus puuttua miehittämättömän ilma-aluksen ja lennokin kulkuun, jos se on välttämätöntä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi, turvaamistehtävän tai meripelastustehtävän suorittamiseksi taikka Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamisella tarkoitetaan esimerkiksi kiireellisiksi tai välttämättömiksi luokiteltavien Rajavartiolaitoksen tehtävien, kuten sotilaallisen valmiuden kohottamisen, aluevalvontatehtävien ja pelastustehtävien suorittamisen turvaamista, Rajavartiolaitoksen johtamisen turvaamista sekä kriittisen kaluston ja materiaalin sekä salassa pidettävien taktisten ja teknisten menetelmien suojaamista. Sääntelyllä estettäisiin myös miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin lennättäjää suorittamasta tai jatkamasta laittomia tekoja. Sääntely täydentäisi ilmailulain 167 §:ää.
Rajavartiomiehen toimenpiteet voisivat käsittää esimerkiksi suullisesti, kirjallisesti, opastein tai merkein lennättäjälle annettavia miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kulkua koskevia kieltoja, määräyksiä tai ohjeita. Kulkusuunnan muuttamista tai laskeutumista koskevan käskyn viestittäminen miehittämättömälle ilma-alukselle tai lennokille taikka lennättämiseen muulla tavoin puuttuminen käskyin ja ohjein voi olla vaikeaa, jos miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kauko-ohjauspaikkaa ei ole paikallistettu. On myös mahdollista, että rajavartiomiehen antamaa käskyä ei noudateta. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin rajavartiomiehen oikeudesta kohdistaa lyhytaikaisesti miehittämättömään ilma-alukseen tai lennokkiin ja sen kauko-ohjauslaitteisiin ja ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin sen käytön edellyttämiin järjestelmän osiin (kokonaisjärjestelmä) sellaisia tarpeellisia voimakeinoja ja teknisiä toimenpiteitä, joita voidaan pitää puolustettavina. Sanamuoto vastaisi keskeisiltä osiltaan Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin antaman määräyksen (OPS M1-32) kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmää koskevaa määritelmää.
Pykälän 2 momentin sääntely täydentäisi 35 §:ää, jonka mukaan rajavartiomiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus muun muassa esteen poistamiseksi ja välittömästi uhkaavan vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi oikeus käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen ja toimenpiteiden puolustettavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon virkatehtävän tärkeys ja kiireellisyys, miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin toiminnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Jos voimakeinojen tai teknisten toimenpiteiden käyttäminen olisi välttämätöntä, olisi niitä käytettävä vain siinä määrin ja siihen saakka, kun 1 momentissa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi välttämättä on tarpeen.
Toimenpiteillä ei saisi aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa muulle radioviestinnälle tai viestintäverkon laitteille tai palveluille. Käytännössä tämä tarkoittaisi lähinnä lyhytkestoista häiriötä viestintäverkon toiminnassa. Teknisen laitteen aiheuttaman häiriön sallittavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon muun muassa häiriön piiriin tulevien ihmisten ja muiden toimijoiden määrä. Teknisen laitteen käyttö pyrittäisiin kohdistamaan niin, että tahattomat häiriötekijät vähenevät. Siltä osin kuin Rajavartiolaitoksen toiminta kohdentuu rajan läheisille alueille, häiriöitä aiheuttavien teknisten laitteiden käytössä olisi huomioitava, että radiotaajuuksien häirintä tai viestinnän estäminen voi aiheuttaa häiriötä esimerkiksi taajuuksien käytössä naapurimaassa. Erityisesti raja-alueella toimittaessa olisi otettava huomioon kansainväliset ja valtioiden väliset sopimukset ja velvoitteet taajuuksien käytöstä. Miehittämättömien ilma-alusten ja lennokkien torjunnassa käytettäisiin radiolähettimiä, joilla on tietoyhteiskuntakaaren mukainen radiolupa. Toimenpiteissä ei olisi kyse rikoslain 38 luvun 5—7 §:ssä tarkoitetuista tietoliikenteen häirintärikoksista.
Toimivaltuudet mahdollistaisivat miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kulkuun puuttumisen esimerkiksi ottamalla miehittämätön ilma-alus tai lennokki tilapäisesti haltuun, estämällä sen käyttö tai puuttumalla muulla tavoin sen kulkuun. Kyseeseen voisi tulla miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin määräysvallan ottaminen niin, ettei laitteen alkuperäinen lennättäjä pysty sitä enää kontrolloimaan. Rajavartiolaitos voisi esimerkiksi estää miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin ohjailun ja antaisi sille käskyn laskeutua hallitusti maahan teknisen laitteen avulla. Kyse voisi olla myös toimenpiteistä, joilla pyritään estämään miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin nouseminen ilmaan tai keskeyttämään sen lennättäminen. Miehittämättömään ilma-alukseen tai lennokkiin olisi mahdollista vaikuttaa esimerkiksi siten, että sen virran syöttö sulkeutuu tai niin, että sen lennättämiselle välttämättömät osat estyvät toimimasta, eikä sitä voida lennättää sen ohjaukseen tarkoitetulla laitteella.
Miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kulkuun voitaisiin puuttua myös kohdistamalla laitteeseen tai sen kokonaisjärjestelmän osaan häirintää, joka estää laitteen lennätyksen häirinnällä suojattavalle alueelle, mutta ei estä laitteen käyttöä alueen ulkopuolella.
Voimakeinoja ja teknisiä toimenpiteitä käytettäisiin vain, jos muut keinot ovat tilanteessa riittämättömiä tai tehottomia. Ampuma-aseen käyttämiseen sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin muutoinkin ampuma-aseen käyttämiseen Rajavartiolaitoksen toiminnassa. Lain 35 c §:n mukaan ampuma-asetta voidaan käyttää esimerkiksi kiireellistä ja tärkeää tehtävää suorittaessa esineen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi. Mainitussa pykälässä säädetään myös ampuma-aseen käyttöä koskevasta päätöksenteosta.
Rajavartiolaitoksen mahdollinen vahingonkorvausvastuu aiheettomasta toimenpiteestä määräytyy joko vahingonkorvauslain tai rajavartiolain 80 ja 80 a—80 d §:n mukaisesti.
Kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten ja lennokkien ohjauskäskyjen välitys kauko-ohjauspaikalta miehittämättömään ilma-alukseen tai lennokkiin voidaan toteuttaa esimerkiksi suoralla radioyhteydellä miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin ja sen kontrollointiin tarkoitetun ohjauslaitteen välillä tai epäsuorasti radiolinkin kautta. Ohjausyhteys voidaan toteuttaa myös esimerkiksi yleisen viestiverkon kautta, jolloin miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin ohjaus voi tapahtua matkapuhelimella tai tietokoneella.
Pykälän 3 momentin mukaan rajavartiomiehellä olisi oikeus käsitellä miehittämättömän ilma-aluksen ja lennokin kauko-ohjaukseen liittyvää radioviestintää, ja sen välitystietoja ja sijaintitietoja miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kulkuun puuttumiseksi sekä miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kokonaisjärjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi. Hankittavia tietoja voisivat olla esimerkiksi laitteen ohjaukseen käytettävä radiotaajuus tai IP-osoite.
Tietojen käsittely olisi tarpeen etenkin miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kauko-ohjauspaikan selvittämiseksi. Rajavartiomies voisi siten ensisijaisesti pyrkiä löytämään miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin lennättäjän ja puuttua laittomaan tai Rajavartiolaitoksen toimintaa vaarantavaan tai häiritsevään lennättämiseen käskyin ja määräyksin. Laitteen sijainnin selvittäminen olisi lievempi toimenpide kuin miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kulkuun puuttuminen voimakeinoin tai teknisiä toimenpiteitä käyttäen. Edellä on käsitelty mahdollisia rikoksia ja rikkomuksia, joihin miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin lennättämisellä voi syyllistyä. Kauko-ohjauspaikan selvittäminen edesauttaisi rikoksentekijän vastuuseen saattamista sekä laittoman toiminnan estämistä tai keskeyttämistä.
Mikäli miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kulkuun olisi välttämätöntä puuttua teknisin toimenpitein, radioviestinnän, välitystietojen ja sijaintitietojen käsittelyllä saataisiin tietoja, joiden avulla toimenpiteet pystyttäisiin kohdentamaan mahdollisimman tarkasti ainoastaan kohteena olevaan miehittämättömään ilma-alukseen tai lennokkiin tai sen kokonaisjärjestelmän osaan mahdollisimman kapealla radiotaajuusalueella, lievimmällä tehokkaalla lähetysteholla ja mahdollisimman lyhytaikaisesti. Siten ehkäistäisiin myös muiden radioaaltoja käyttävien laitteiden tarpeetonta häirintää. Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 136 §:ssä säädetään viestin ja välitystietojen luottamuksellisuudesta. Pykälän mukaan viestinnän osapuoli voi käsitellä omia sähköisiä viestejään ja niihin liittyviä välitystietoja, jollei laissa toisin säädetä. Tämä tarkoittaa, että myös radioviestintä ja sen välitystiedot ovat lähtökohtaisesti luottamuksellisia. Radioviestinnän välitystietoja ovat tietoyhteiskuntakaaren 3 §:n 40 kohdan mukaan tiedot radioaseman tunnisteesta ja radiolähettimen käyttäjästä sekä tiedot radiolähetyksen alkamisajankohdasta, kestosta ja lähetyspaikasta. Määritelmä kattaa myös miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kauko-ohjausjärjestelmän ja kauko-ohjauspaikan.
Yllä mainitusta pääsäännöstä poiketen yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitettua radioviestintää ja sen välitystietoja saa tietoyhteiskuntakaaren 136 §:n 2 momentin mukaan käsitellä muutoinkin kuin viestinnän osapuolena, jollei laissa toisin säädetä. Tällaisena radioviestintänä pidetään esimerkiksi televisio- ja radio-ohjelmistojen lähetyksiä ja yleisellä kutsukanavalla harjoitettavaa radioviestintää. Miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kauko-ohjaukseen liittyvä radioviestintä ei ole tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi. Pykälän 3 momentin mukaan muita sähköisiä viestejä ja välitystietoja saa käsitellä viestinnän osapuolen suostumuksella tai jos laissa niin säädetään. Hallituksen esityksen (HE 67/2016 vp) mukaan tämä mahdollistaa esimerkiksi viranomaisten toimivaltuuksien säätämisestä erikseen muussa lainsäädännössä.
Miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin ja sen kauko-ohjauspaikan välinen radioviestintä on useimmiten sellaista, joka ei sisällä tietoja, jotka olisivat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön. Mikäli laitetta ei ohjata henkilöön yhdistyvällä ohjauslaitteella, kuten matkapuhelimella tai tietokoneella, yksinomaan radioviestinnän avulla voidaan ainoastaan selvittää miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kauko-ohjauspaikan sijainti, mutta ei sitä, kenelle kauko-ohjauslaite kuuluu tai kuka sitä käyttää. Tällaisen kauko-ohjauslaitteen käyttäjän yksilöinti edellyttää lisäksi muuta aistinvaraista tai teknistä havainnointia, esimerkiksi partion lähettämistä kauko-ohjauspaikalle taikka teknisen valvonnan suuntaamista kyseiseen paikkaan. Kyse ei siten ole sellaisesta luonnollisen henkilön yksilöinnistä, jossa pelkän viestinnän käsittelyn avulla saadaan selville henkilön henkilöllisyys. Henkilöllisyyden selvittäminen yhdistelemällä radioviestinnän tietoja ja muita toimenpiteitä ei myöskään ole aukotonta. Se voidaan myös katsoa sellaiseksi toiminnaksi, joka ei merkittävällä tavalla rajoita perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa.
Jos miehittämätöntä ilma-alusta tai lennokkia ohjataan matkapuhelimen, tietokoneen tai muun luonnolliseen henkilöön yhdistettävän telepäätelaitteen avulla, radioviestinnän ja välitystietojen käsittely sisältää väistämättä tietoja, joilla henkilö on mahdollista yksilöidä. Kyse on perustuslain 10 §:n 2 momentissa turvatusta luottamuksellisen viestin suojasta, josta voidaan poiketa vain tietyillä edellytyksillä. Koska ehdotetut toimivaltuudet miehittämättömän ilma-aluksen tai lennokin kulkuun puuttumiseksi eivät edellyttäisi minkään rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä, pykälän 3 momentin mukaan radioviestinnän, välitystietojen ja sijaintietojen avulla saatu luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä oleva tieto olisi hävitettävä viipymättä, jollei laissa toisin säädetä. Mikäli tilanteessa kuitenkin selvitettäisiin rikosta, joka oikeuttaa puuttumisen luottamuksellisen viestin suojaan, sovellettaisiin asiaa koskevaa muuta lainsäädäntöä.
Pykälässä tarkoitettuja voimakeinoja ja teknisiä toimenpiteitä käyttäville virkamiehille annettaisiin toimivaltuuksien sekä käytettävien voimakeinojen ja teknisten toimenpiteiden käyttöä koskeva koulutus, jolla voidaan ehkäistä toimista aiheutuvaa vaaraa sivullisille sekä tarpeetonta häiriötä muille radiolaitteille tai viestintäverkon laitteille tai palveluille.
38 b §.Vesiliikenteen tilapäinen keskeyttäminen ja rajoittaminen. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan sisäministeriö voisi enintään seitsemäksi vuorokaudeksi kerrallaan kieltää vesiliikenteen tai rajoittaa sitä rajoitetulla Suomen aluevesien osalla ja Saimaan kanavalla, jos se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämätöntä. Vesiliikenteen tilapäinen keskeyttäminen tai rajoittaminen olisi välttämätöntä esimerkiksi tilanteessa, jossa Rajavartiolaitos on havainnut alueella tunnistamatonta toimintaa, jonka selvittäminen voi vaarantaa muuta vesiliikennettä tai jonka selvittämistä muu vesiliikenne häiritsee. Kyse voisi olla esimerkiksi merialueella saaristossa tapahtuvasta toiminnasta, jota ei voida vielä tunnistaa aluevalvontalain mukaiseksi toiminnaksi. Vesiliikenteen keskeyttäminen tai rajoittaminen Saimaan kanavalla voisi olla tarpeen esimerkiksi Nuijamaan rajanylityspaikan läheisyydessä. Toimivaltuudet ulottuisivat luonnollisesti vain Saimaan kanavan Suomen puoleiseen osaan. Vesiliikenteen rajoittaminen olisi keskeyttämistä lievempi toimenpide. Alueella liikkuminen voitaisiin sallia tapauskohtaisesti esimerkiksi lähistöllä vakituisesti asuville, viranomaisaluksille tai yksittäisille kauppa-aluksille.
Vieraan valtion aluksilla on sekä keskeisissä merioikeussopimuksissa että tavanomaisessa oikeudessa tunnustettu oikeus viattomaan kauttakulkuun. Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (SopS 50/1996) 25 artiklan 3 kohdan mukaan rantavaltio voi kuitenkin tilapäisesti keskeyttää viattoman kauttakulun joissakin aluemerensä osissa, jos keskeyttäminen on olennaisen tärkeää valtion turvallisuuden suojelemiseksi. Keskeyttäminen tulee voimaan vasta, kun siitä on asianmukaisesti ilmoitettu. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen voidaan katsoa kuuluvan merioikeusyleissopimuksessa tarkoitettuun valtion turvallisuuden suojelemiseen.
Vesiliikennelain (463/1996) 15 §:ssä säädetään alueellisista kielloista ja rajoituksista. Säännöksen mukaan vesikulkuneuvolla liikkuminen voidaan kieltää määräajaksi tai toistaiseksi määrätyllä vesialueella tai rajoittaa sitä, jos kielto tai rajoitus harkitaan tarpeelliseksi liikenteen, ympäristön, kalastuksen tai muun elinkeinon suojaamiseksi taikka yleisen luonnon virkistyskäytön tai muun yleisen edun vuoksi. On jossain määrin tulkinnanvaraista, voidaanko yleisenä etuna pitää myös rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä syitä. Yleisiä kulkuväyliä koskevista kielloista ja rajoituksista päättää Liikennevirasto ja muita vesialueita koskevista kielloista ja rajoituksista toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pykälässä säädetään myös henkilöistä ja viranomaistoiminnasta, joita kiellot ja rajoitukset eivät koske. Kyseisen pykälän ei ole katsottu tarkoittavan merioikeusyleissopimuksen 25 artiklan mukaista viattoman kauttakulun keskeyttämistä valtion turvallisuuden suojelemiseksi (HE 38/2000 vp).
Aluevalvontalain 26 §:n 1 momentin mukaan puolustusministeriö voi valtakunnan turvallisuuden kannalta välttämättömistä syistä kieltää vesiliikenteen, jos aluevalvontaviranomaisen sotilaallisten voimakeinojen käyttö tai niiden käyttöön liittyvät vaikutuksiltaan merkittävät harjoitukset voivat vaarantaa vesillä liikkuvien turvallisuutta. Rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämättömän vesiliikenteen tilapäisen keskeyttämisen tai rajoittamisen edellytyksenä ei olisi sotilaallisten voimakeinojen käyttö.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että kiireellisessä tilanteessa päätöksen vesiliikenteen tilapäisestä keskeyttämisestä tai rajoittamisesta voisi tehdä sen alueellisen rajavartioviranomaisen päällikkö, jonka toimialuetta asia pääosin koskee, kuultuaan muita alueellisia rajavartioviranomaisia, joiden toimialuetta asia koskee. Menettely vastaisi 56 §:ssä säädettyä rajavyöhykelupia koskevien asioiden käsittelyä. Päätöksestä olisi viipymättä ilmoitettava sisäministeriölle, joka voisi päättää vesiliikenteen keskeytyksen tai rajoituksen jatkamisesta tai lopettamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaan ennen vesiliikenteen keskeyttämistä tai rajoittamista koskevan päätöksen tekemistä olisi Liikennevirastolle ja Tullille varattava tilaisuus tulla kuulluiksi, ellei tilanteen kiireellisyys välttämättä edellytä päätöksen välitöntä toimeenpanoa. Kuuleminen olisi tarkoituksenmukaista, koska Liikennevirasto vastaa meriliikenteen ohjauksesta ja Tulli kauppamerenkulun väylämaksujen toimittamisesta ja valvonnasta. Liikennevirasto vastaisi 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tiedottamisesta asianomaisille ja osallistuisi päätöksen toimeenpanoon.
Pykälän 3 momentin mukaan vesiliikenteen keskeyttämistä tai rajoittamista koskeva päätös olisi peruutettava välittömästi tai sen laajuutta olisi rajoitettava, kun toimenpiteet eivät enää ole välttämättömiä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.
39 §.Oikeus liikkua toisen kiinteistöllä. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus käyttää tilapäisesti muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä silloin, kun se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että Rajavartiolaitoksella olisi vastaava oikeus myös silloin, kun se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämätöntä. Välttämätön tarve voisi liittyä esimerkiksi haastavan rajaturvallisuustilanteen hallitsemiseksi muodostettujen Rajavartiolaitoksen lisäjoukkojen tarpeisiin tai laajamittaisen maahantulon tilanteen hallintaan liittyviin tarpeisiin.
Voimassa olevan 3 momentin mukaan kiinteistön käyttöönottomenettelyyn sovelletaan puolustusvoimista annetun lain 14 §:ää. Kiinteistön omistajalle tai haltijalle maksettavista korvauksista pyrittäisiin ensisijaisesti sopimaan niin, että korvaukset yleensä vastaisivat suuruudeltaan täyttä korvausta. Jos sopimukseen ei päästä, korvausten maksamisessa noudatettaisiin valtionavustuslain (688/2001) 6 §:ää kuitenkin siten, että lähtökohtana olisi yleensä täysi korvaus.
Voimassa olevassa 3 momentissa ei säädetä päätöksentekotahoista Rajavartiolaitoksessa silloin, kun kiinteistön käyttämisestä ei päästä sopimukseen kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa tai silloin, kun Rajavartiolaitos tarvitsee samalla kertaa käyttöönsä laajan alueen, jolla on huomattava määrä kiinteistöjä tai kiinteistöillä on huomattava määrä omistajia tai haltijoita. Puolustusvoimista annetun lain 14 §:n 3 ja 4 momentin mukaan päätöksen voi tällaisissa tilanteissa tehdä Puolustusvoimien puolustushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, varuskunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan Rajavartiolaitoksessa vastaavat päätöksentekotahot olisivat Rajavartiolaitoksen esikunta, hallintoyksikön komentaja ja vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies.
54 §.Rajavyöhykeluvan raukeaminen ja peruuttaminen. Pykälässä säädetään rajavyöhykeluvan peruuttamisen edellytyksistä. Voimassa olevan 2 momentin 3 kohdan mukaan rajavyöhykelupa voidaan peruuttaa, jos perustetta luvan antamiseen ei enää ole. Säännös on yleisluontoinen, mutta se on tarkoitettu lähtökohtaisesti henkilön henkilökohtaisista olosuhteista johtuviin muutostilanteisiin, kuten rajavyöhykkeellä asumisen tai työskentelyn päättymiseen. Rajavyöhykeluvan peruuttaminen voi kuitenkin olla tarpeen myös rajajärjestystä tai rajaturvallisuutta vakavasti vaarantavien tilanteiden vuoksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen sitä edellyttäessä rajavyöhykelupa voitaisiin peruuttaa enintään kuukaudeksi kerrallaan, jos se on välttämätöntä rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Säännös olisi sovellettavissa ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa, jotka edellyttäisivät rajavyöhykkeellä olevan tietyn alueen rauhoittamista viranomaistoimia varten. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi laajamittaisen laittoman maahantulon taikka kansallista turvallisuutta vaarantavan nopeasti kehittyvän uhan yhteydessä. Luvan peruuttamista koskeva päätös olisi peruutettava välittömästi, kun se ei ole enää välttämätön.
Pykälän 4 momentin säännös ei koskisi 53 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä eli rajavyöhykkeellä asuvaa tai siellä asuinrakennusta taikka kiinteistöä hallitsevaa ja hänen läheistänsä eikä rajavyöhykkeellä työskentelevää tai siellä ammattia, elinkeinoa taikka liikettä harjoittavaa. Kyseiset luvat on pääsääntöisesti myönnetty toistaiseksi voimassa olevina. Rajavartioviranomainen voisi kuitenkin tarvittaessa sisällyttää 53 §:n 2 momentin nojalla edellä mainittujen luvanhaltijoiden rajavyöhykelupaan rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta välttämättömiä ehtoja, jotka koskevat 52 §:n 1 momentin mukaista toimintaa ja liikkumista rajavyöhykkeellä.
Rajavyöhykelupien peruuttaminen voisi koskea samanaikaisesti yhtä tai useampaa maantieteellistä aluetta. Rajavyöhykeluvan peruuttamista koskevan asian ratkaisee 56 §:n 3 momentin perusteella se alueellinen rajavartioviranomainen, jonka toimialuetta asia pääosin koskee, kuultuaan muita alueellisia rajavartioviranomaisia, joiden toimialuetta asia koskee. Määräaikaisten rajavyöhykelupien peruuttaminen rajaturvallisuuteen liittyvien syiden perusteella voitaisiin antaa tiedoksi hallintolain (434/2003) 55 §:ssä tarkoitetulla yleistiedoksiannolla. Tämä olisi perusteltua rajavyöhykelupien suuren määrän ja asian mahdollisen kiireellisyyden vuoksi.
Rajavyöhykelupia myönnetään vuosittain noin 10 000. Näistä 53 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan perusteella myönnettäviä lupia on noin 400—500. Voimassa olevia määräaikaisia rajavyöhykelupia saattaa olla alueesta riippuen useita satoja. Lupien peruuttamiseen johtava tilanne saattaa myös syntyä nopeasti ja ennakoimattomasti. Rajavyöhykeluvan peruuttamista koskevaan päätökseen saa hakea muutosta lain 60 §:n mukaisesti valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Rajavyöhykelupien peruuttamiseen 4 momentin säännöksen perusteella voitaisiin yhdistää myös rajavyöhykeilmoituksen edellyttäminen 53 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä, joiden rajavyöhykelupa jäisi voimaan. Ilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin 57 §:n uudessa 2 momentissa.
57 §.Rajavyöhykeilmoitus. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen sitä edellyttäessä rajavartioviranomainen voisi edellyttää, että rajavyöhykkeellä oleskelusta tehdään ennakolta rajavyöhykeilmoitus, jos ilmoitus on välttämätön rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Säännös olisi sovellettavissa ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa, jotka edellyttäisivät rajavyöhykkeellä olevan tietyn alueen tarkempaa seurantaa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi laajamittaisen laittoman maahantulon taikka kansallista turvallisuutta vaarantavan nopeasti kehittyvän uhan yhteydessä.
Ilmoitusvelvollisuutta voitaisiin käyttää ainoana toimenpiteenä, jolloin se olisi 54 §:n 4 momenttiin ehdotettavaa määräaikaisten rajavyöhykelupien peruuttamista lievempi toimenpide. Ilmoitusvelvollisuus voitaisiin myös yhdistää 54 §:n uuden 4 momentin mukaiseen määräaikaisten rajavyöhykelupien peruuttamiseen, jolloin ilmoitusvelvollisuus koskisi niitä henkilöitä, joiden rajavyöhykelupa olisi edelleen voimassa. Näitä olisivat 53 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut henkilöt eli rajavyöhykkeellä asuvat tai siellä asuinrakennusta taikka kiinteistöä hallitsevat ja heidän läheisensä sekä rajavyöhykkeellä työskentelevät tai siellä ammattia, elinkeinoa taikka liikettä harjoittavat. Ilmoitusvelvollisuus voitaisiin määrätä enintään kuukaudeksi kerrallaan.
Säännöksen tarkoittamissa poikkeuksellisissa tilanteissa ilmoitusvelvollisuus olisi tarpeen, jotta rajavartioviranomaisilla olisi ajantasainen tieto rajavyöhykkeellä oleskelevista henkilöistä. Henkilöille voitaisiin tarvittaessa antaa viranomaisten toiminnan turvaamiseksi taikka henkilöiden oman turvallisuuden takaamiseksi tarkempia ohjeita rajavyöhykkeellä liikkumisesta. Ilmoitusvelvollisuus olisi peruutettava välittömästi, kun se ei ole enää välttämätön.
Päätös 2 momentin mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta voitaisiin antaa tiedoksi hallintolain mukaisella yleistiedoksiannolla. Tämä olisi perusteltua rajavyöhykelupien suuren lukumäärän ja asian mahdollisen kiireellisyyden vuoksi. Rajavyöhykelupia myönnetään vuosittain noin 10 000, ja tietyllä hetkellä voimassa olevia lupia saattaa olla alueesta riippuen useista sadoista yli tuhanteen. Ilmoitusvelvollisuuteen johtava tilanne saattaa myös syntyä nopeasti ja ennakoimattomasti.
Pykälän 3 momenttia täsmennettäisiin ehdotettavan uuden 2 momentin johdosta.
71 §.Rajavartiolaitoksen kohteita ja harjoituksia koskevat liikkumisrajoitukset. Voimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitoksen sotilaalliselle harjoitusalueelle tai rajaturvallisuuteen liittyvälle harjoitusalueelle voidaan määrätä tilapäinen liikkumisrajoitus tai -kielto. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoiselle rajavartiomiehelle oikeus määrätä tilapäinen liikkumisrajoitus tai -kielto myös kiinteistölle, jonka Rajavartiolaitos on ottanut käyttöönsä 39 §:n 3 momentin perusteella. Mainitun 39 §:n 3 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus käyttää tilapäisesti muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä silloin, kun se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Tässä esityksessä ehdotetaan käyttöoikeuden laajentamista myös tilanteisiin, joissa se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämätöntä.
Tilapäinen liikkumisrajoitus tai -kielto olisi tarpeen erityisesti silloin, kun kiinteistöllä säilytetään Rajavartiolaitoksen materiaalia tai sinne on sijoitettu Rajavartiolaitoksen henkilöstöä. Muutos edellyttäisi myös Rajavartiolaitoksen hallitsemaa tilaa ja aluetta koskevista liikkumisrajoituksista ja -kielloista annetun sisäasiainministeriön asetuksen (1323/2011) täsmentämistä.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin teknisiä tarkistuksia.
77 a §.Rajavartiolaitoksen virka-apu ja tuki poliisille terrorismirikoksen torjunnassa. Voimassa olevan pykälän mukaan poliisilla on oikeus saada Rajavartiolaitokselta merellisessä erityistilanteessa sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä edellyttävää virka-apua rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2—7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun terroriteon estämiseksi tai keskeyttämiseksi, jos se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla.
Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvalla voimakeinojen käytöllä tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaista aseistusta voimakkaampaa, sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen. Virkamiehen henkilökohtaista aseistusta, kuten rynnäkkökivääriä, voimakkaammalla aseistuksella tarkoitetaan Rajavartiolaitoksessa käytännössä kevyitä jalkaväen aseita kuten esimerkiksi konekivääriä, ilmatorjuntakonekivääriä tai panssarintorjuntaan tarkoitettua asetta. Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella ei tarkoiteta rajaturvallisuuden ylläpitoa varten hankittua voimankäyttövälineistöä, kuten esimerkiksi välinettä, jonka voimankäyttövaikutus perustuu ääneen, valoon tai lamauttaviin aineisiin.
Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvalla voimakeinojen käyttöä sisältävä Rajavartiolaitoksen virka-apu rajoittuu Suomen merialueelle ja Suomen talousvyöhykkeelle. Tämä on katsottu perustelluksi sen vuoksi, että Rajavartiolaitoksella on erityistä toimintakykyä merialueella aluevalvontatehtävään liittyen sekä korkea ympärivuotinen toimintavalmius meripelastusvalmiuden ylläpitämiseksi.
Rajavartiolaitoksen yksiköillä on nopeasti käyttöön otettavissa sotavarusteeksi hankittua aseistusta, jota Rajavartiolaitos voi käyttää aluevalvontatehtäviin, sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin sekä antaakseen virka-apua tai tukea poliisille terroriteon estämiseksi tai keskeyttämiseksi tämän pykälän nojalla.
Koska Rajavartiolaitoksella on kyky sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvan virka-avun antamiseen myös maa-alueilla, pykälän 1 momentin soveltamisalaa laajennettaisiin Suomen merialueen ja talousvyöhykkeen lisäksi rajanylityspaikoille ja rajan läheisyyteen. Rajavartiolain 4 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen toimintaa ei ole alueellisesti rajoitettu virka-aputehtävissä. Käytännössä sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvan virka-avun antaminen on kuitenkin tarkoituksenmukaista kohdentaa vain rajanylityspaikoille ja rajan läheisyyteen, jotta virka-apua voidaan antaa vaarantamatta Rajavartiolaitoksen muiden lakisääteisten tehtävien suorittamista.
Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä sisältävää virka-apua voitaisiin antaa silloin, kun terroristisia tekoja toteuttavat henkilöt olisivat varustautuneet vahvoin tai tehokkain suoja- ja hyökkäysvälinein, joiden torjumiseksi ja niiltä suojautumiseksi tarvittaisiin mainittuja voimakeinoja. Tällaisia voimakeinoja voitaisiin tarvita myös silloin, kun on pysäytettävä kaapattu kulkuneuvo. Pykälässä tarkoitetuissa teoissa tekijöinä olisivat sellaiset toimijat, joita ei voitaisi tunnistaa vieraan valtion asevoimiin kuuluviksi taikka vieraan valtion lukuun, puolesta tai suostumuksella toimiviksi. Vieraan valtion sotilaiden, asevoimien tai tunnuksettoman sotilaallisen ryhmän muodostamaan uhkaan sovelletaan aluevalvontalakia. Soveltamisalan laajennus ei muuttaisi voimassa olevaa tilannetta Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla, eikä laajennus koskisi toiselle Euroopan unionin jäsenvaltiolle annettavaa tukea.
Poliisilla on voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeus pyytää myös Puolustusvoimilta sotilaallisten voimakeinojen käyttöä sisältävää virka-apua terrorismirikosten torjunnassa. Poliisi arvioisi tilanteen perusteella, pyytääkö se Puolustusvoimien vai Rajavartiolaitoksen tai molempien virka-apua. Rajavartiolaitoksen antama virka-apu voisi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun Puolustusvoimien kalusto ja henkilövoimavarat ovat kaukana tapahtumapaikasta taikka sidottuja muihin tehtäviin. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi rajanylityspaikalla tai muutoin rajan läheisyydessä, jossa Rajavartiolaitos muutoinkin toimii.
Pykälään ei tehtäisi muita muutoksia. Virka-avun yleiset edellytykset säilyisivät ennallaan. Vastaavasti virka-avun päätöksentekoa, johtamista ja kustannuksia koskevat säännökset (77 b—77 d §) säilyisivät muuttumattomina. Lisäksi viranomaisten on toiminnassaan otettava huomioon Ahvenanmaan demilitarisointia ja neutralisointia koskevat kansainväliset sopimukset.
79 §.Puolustusvoimien virka-apu Rajavartiolaitokselle. Voimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apuna: 1) etsintään käytettävää kalustoa sekä etsintään ja liikenteen ohjaamiseen käytettäviä henkilövoimavaroja, jos se on tarpeen valtakunnanrajan ilmeisesti laittomasti ylittäneen Suomessa olevan henkilön verekseltään löytämiseksi; 2) Rajavartiolaitoksen vaarallisen tehtävän turvalliseksi suorittamiseksi tarvittavaa suojakalustoa; 3) rajavalvontatehtävän suorittamiseksi tai rajatapahtuman tutkimiseksi tarpeellista erityisasiantuntemusta; 4) merenkulun turvatoimilaissa tarkoitetun merellä olevaan alukseen tai siinä oleviin matkustajiin kohdistuvan turvauhan torjumiseksi tarpeellista kalustoa sekä erityisasiantuntemusta. Pykälässä tarkoitettuun virka-apuun eivät kuulu ampuma-aseiden käyttäminen tai sotilaalliset voimakeinot. Rajavartiolaitokselle annettavasta virka-avusta säädetään lisäksi lain 78 §:ssä, jonka mukaan viranomaisen on annettava Rajavartiolaitokselle kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Puolustusvoimista annetun lain 10 §:n mukaan Puolustusvoimat antaa virka-apua Rajavartiolaitokselle siten kuin rajavartiolaissa säädetään.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apuna tarpeellista kalustoa, henkilöstöä ja erityisasiantuntemusta rajaturvallisuuden ylläpitoon kotimaassa liittyvän tehtävän sekä merenkulun turvatoimilaissa Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Sääntely kattaisi voimassa olevan pykälän mukaiset tilanteet sekä muut mahdolliset rajaturvallisuuden ylläpidon yhteydessä syntyvät tilanteet, joissa Puolustusvoimien virka-apu olisi tarpeen. Virka-avun sisältöä ja ulottuvuutta ei rajattaisi yksityiskohtaisesti etukäteen, koska virka-apua edellyttäviä tilanteita ei ole mahdollista ennakoida kaiken kattavasti. Rajaturvallisuuden ylläpitämisellä tarkoitetaan lain 2 §:n määritelmän mukaan kotimaassa ja ulkomailla suoritettavia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään valtakunnanrajan ja ulkorajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen ja rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvat uhat, torjumaan rajat ylittävää rikollisuutta sekä varmistamaan rajanylityksen turvallisuus. Edellytyksenä virka-avun antamiselle olisi, että sen antaminen voi tapahtua vaarantamatta Puolustusvoimille säädettyjen muiden tehtävien suorittamista.
Ehdotetulla muutoksella varmistettaisiin, että Puolustusvoimien käytössä olevia resursseja ja materiaalia voidaan tarvittaessa hyödyntää eri uhkatilanteissa Rajavartiolaitoksen tukemiseksi, jos sen omat voimavarat ovat tilanteen vakavuuteen nähden riittämättömät. Muutoksella turvattaisiin samalla Puolustusvoimien omien tehtävien suorittaminen.
Virka-apua antavalla olisi erittäin tärkeässä ja kiireellisessä tehtävässä oikeus rajavartiomiehen ohjauksessa käyttää sellaisia tehtävän suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joihin rajavartiomies hänet toimivaltansa nojalla valtuuttaa ja joita tilanne huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinot voisivat sisältää myös ampuma-aseiden käyttöä. Säännös vastaisi puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 6 §:n 2 momentin sääntelyä.
Virka-avun pyytämistä ja antamista koskeva päätöksenteko säilyisi lähtökohtaisesti entisellään. Puolustusvoimien osalta päätöksentekotahoksi lisättäisiin sotilaslaitoksen päällikkö puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 3 §:n 2 momenttia vastaavasti.
79 b §.Puolustusvoimien virka-avun kustannukset. Pykälä on uusi. Pykälän mukaan Puolustusvoimat vastaisi itse Rajavartiolaitokselle antamansa virka-avun kustannuksista silloin, kun sen antaminen on tehtävän luonne ja kiireellisyys huomioon ottaen välttämätöntä. Virka-avun sitoessa suuria voimavaroja ja pitkittyessä siten, että se haittaa olennaisesti Puolustusvoimien tai virka-apua antavan yksikön perustoimintoja taikka aiheuttaa merkittäviä kustannuksia, Puolustusvoimilla olisi oikeus saada korvaus sille aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Tällaisessa tilanteessa harkittaisiin myös virka-avun vastaanottamista uudelleen. Sääntely vastaisi puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun asetuksen (782/1980) 2 a §:ää, rajavartiolain 77 d §:ää sekä poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain 11 §:ää.