2.1.1  Laki turvallisuus- ja kemikaalivirastosta

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, jäljempänä Tukes, valvoo ja edistää monialaisesti teknistä turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta sekä kuluttaja- ja kemikaaliturvallisuutta. 

Tukes valvoo tuotteita, palveluita ja tuotantojärjestelmiä ja toimeenpanee niihin liittyvää lainsäädäntöä. Tukesin toimialoja ovat muun muassa sähkö ja hissit, kaivokset, kemikaalituotteet, kemikaalituotantolaitokset, räjähteet, ilotulitteet, painelaitteet, mittauslaitteet, jalometallituotteet, pelastustoimen laitteet, rakennustuotteet, kuluttajaturvallisuus sekä tuotteiden energia- ja ekologinen tehokkuus. 

Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta annetussa laissa (1261/2010) säädetään unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön perustuvasta niin sanotusta kansallisesta akkreditointielimestä. Akkreditointijärjestelmään liittyvistä tehtävistä huolehtii kansallisena akkreditointielimenä Tukesin akkreditointiyksikkö (FINAS-akkreditointipalvelu). Akkreditointiyksikkö voi tehdä valtion talousarvion rajoissa sopimuksia pätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta ulkomaisten organisaatioiden kanssa. 

Tukesin tehtävänä on lisäksi huolehtia arviointilaitosten pätevyyden arviointiin ja akkreditointiin liittyvistä tehtävistä siten kuin siitä erikseen säädetään valtioneuvoston asetuksella. Vaatimustenvastaiset tuotteiden ja talouden toimijoiden on saatava yhdenmukainen kohtelu ja ilmoitettuja laitoksia tulee arvioida samalla tavoin kaikkialla EU:n markkinoilla. 

Tarkastustoiminta ja viranomaisvalvonta ovat osa yhteiskunnan turvallisuusjärjestelmää, jonka avulla edistetään teknistä turvallisuutta ja luotettavuutta. Tukes on valvontaviranomainen, jonka tehtävänä on lupa-, ilmoitus- ja valvontamenettelyillä edistää näitä asioita omalla toimialallaan. Teknistä tarkastustoimintaa tekevät sekä ilmoitetut laitokset että kansallisesti hyväksytyt tarkastuslaitokset. Tukes valvoo tarkastuslaitosten toimintaa. Tarkastuslaitoksia koskevat tehtävät tulevat Tukesille työ- ja elinkeinoministeriön, sisäministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalta. 

Ilmoitetut laitokset tekevät direktiivien mukaisia tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä ja menetelmien pätevöintejä. Ilmoitetut laitokset toimivat ETA-alueella ja niiden hyväksymisestä vastaavat ministeriöt. Jotta tuote voidaan saattaa markkinoille, tulee tuotetta koskevien direktiivien vaatimusten täyttyä. Direktiiveissä on valmistajalle annettu vaihtoehtoisia menettelytapoja (moduulit) tuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi. Ilmoitetut laitokset toimivat kolmantena osapuolena direktiivien mukaisessa menettelyssä. 

2.1.2  Pyrotekniset tuotteet

Pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annettu laki (180/2015) tuli voimaan 1.7.2015 (jäljempänä pyrotekniikkalaki). Lain soveltamisala vastaa uudelleenlaaditun NLF-mukautetun EU:n pyrotekniikkadirektivin soveltamisalaa. Pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annettu laki koskee CE-merkittyjä pyroteknisiä tuotteita ja niiden vaatimustenmukaisuuden markkinavalvontaa. Lakia vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005, jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki) ja mainitun lain valvontaa koskevia säännöksiä sovelletaan edelleen tietyiltä osin pyroteknisiin tuotteisiin. Kemikaaliturvallisuuslaissa on muun muassa säännökset pyroteknisten tuotteiden turvallisesta valmistuksesta ja varastoinnista sekä niiden luvanvaraisuudesta ja käytöstä sekä pyroteknisten tuotteiden luovutukselle asetettavista rajoituksista.  

Pyrotekniikkalain 4 luvussa on ilmoitettua laitosta koskevat säännökset muun muassa ilmoitetun laitoksen hyväksymisestä, niiden yleisistä vaatimuksista, ilmoitetun laitoksen toimintaa koskevista vaatimuksista, puolueettomuusvaatimuksesta, vastuuvakuutuksesta, tietojen antamisesta viranomaiselle ja työn teettämisestä alihankintana tai tytäryhtiöllä sekä ilmoitetun laitoksen, sen tytäryhtiön ja alihankkijan yleisistä velvollisuuksista. 

Työ- ja elinkeinoministeriö hyväksyy hakemuksesta vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoitetuksi laitokseksi, jos se täyttää säädetyt vaatimukset, ja ilmoittaa Euroopan komissiolle ilmoitetut laitokset. Ministeriön on ilmoitettava Euroopan komissiolle myös ilmoitetuissa tiedoissa tapahtuneet merkittävät muutokset. 

Jos ilmoitettu laitos ei enää laissa säädettyjä edellytyksiä tai ei noudata ilmoitetun laitoksen hyväksymispäätöksessä asetettuja ehtoja taikka toimii muuten olennaisesti säännösten vastaisesti, työ- ja elinkeinoministeriön on asetettava ilmoitetulle laitokselle riittävä määräaika asian korjaamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön on peruutettava antamansa hyväksyminen, jos ilmoitettu laitos ei ole korjannut epäkohtaa annetussa määräajassa. 

2.1.3  Vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi ja tarkastuslaitosten hyväksyminen

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuussääntelystä. Säännökset koskevat sekä fysikaalista vaaraa aiheuttavia (palo- ja räjähdysvaarallisia) että terveydelle ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. Toimialueen keskeiset säännökset ovat seuraavat: kemikaaliturvallisuuslaki, valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta (685/2015), valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (855/2012), valtioneuvoston asetus räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin valvonnasta (819/2015) sekä valtioneuvoston asetus räjähteiden valmistuksen, käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (1101/2015).  

Kemikaaliturvallisuuslaissa on säännelty vaarallisiin kemikaaleihin liittyvistä tuotteista ja räjähteistä sekä niille asetettavista turvallisuusvaatimuksista. Tarkempia säännöksiä näistä tuotteista on annettu muun muassa seuraavilla säädöksillä: asetus räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä (917/1996), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä (918/1996), kaasulaiteasetus (1434/1993) sekä asetus räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta (1384/1994). 

Kemikaaliturvallisuuslain 12 luvussa säädetään tarkastuslaitoksista. Lain 100 §:n mukaan työ- ja elinkeinoministeriö hyväksyy 46—48 ja 69 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointiin osallistuvat tarkastuslaitokset sekä huolehtii niiden ilmoittamisesta Euroopan yhteisöjen komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hyväksyy muut tarkastuslaitokset. Hyväksymispäätöksessä määritellään tarkastuslaitoksen pätevyysalue, vahvistetaan laitoksen valvontaan liittyvät järjestelyt sekä asetetaan tarvittaessa muitakin laitoksen toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja ehtoja, joilla varmistetaan tehtävien asianmukainen suorittaminen. Päätös voidaan antaa määräajaksi. 

Tarkastuslaitoksen tulee olla Suomessa rekisteröity oikeushenkilö tai se on osa tällaista oikeushenkilöä. Tarkastuslaitoksen on osoitettava ulkopuolisella arvioinnilla täyttävänsä säädetyt edellytykset. Tarkastuslaitoksen on ilmoitettava hyväksymispäätöksen tehneelle viranomaiselle kaikista sellaisista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta säädettyjen edellytysten täyttymiseen. 

Tarkastuslaitoksen hyväksymisen edellytykset ovat seuraavat: 

1) tarkastuslaitos on tarkastuslaitostehtäviä koskevassa toiminnassaan riippumaton; 

2) tarkastuslaitoksella on käytössään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, jonka toiminnan riippumattomuus on varmistettu tarkastuslaitostehtävien osalta; 

3) tarkastuslaitoksella on toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät; 

4) tarkastuslaitoksella on toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä vastuuvakuutus tai muu vastaava riittäväksi katsottava järjestely. 

Räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävät laitteet ja suojausjärjestelmät  

Kansalliset räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitettuja laitteita ja suojausjärjestelmiä koskevat säännökset perustuvat kemikaaliturvallisuuslakiin ja sähköturvallisuuslakiin (410/1996). Tarkemmat säännökset on annettu edellä mainituilla räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä annetulla asetuksella ja kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä. Näillä säännöksillä on toimeenpantu aiempi direktiivi 94/9/EY räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä.  

Pääosa räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista on sähköturvallisuuslaissa tarkoitettuja sähkölaitteita. Nykyinen lainsäädäntö korostaa toiminnanharjoittajan vastuuta räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien turvallisuudesta. Valmistaja on vastuussa valmistamansa tuotteen turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta ja maahantuoja markkinoille saattamastaan tuotteesta.  

Tukes valvoo räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta kemikaaliturvallisuuslain nojalla. Viranomaisella on varsin laajat keinot valvoa tuotteiden vaatimustenmukaisuutta ja puuttua vaatimustenvastaiseen tuotteeseen.  

2.1.4  Räjähteet

Räjähteiden vaatimustenmukaisuutta koskevista vaatimuksista säädetään kemikaaliturvallisuuslaissa. Tarkemmat säännökset on annettu räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta annetussa asetuksessa. Näillä säännöksillä on toimeenpantu aiempi siviilikäyttöön tarkoitettuja räjähdystarvikkeita koskeva direktiivi: direktiivi 93/15/ETY siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden markkinoille saattamista ja valvontaa koskevien säännösten yhdenmukaistamisesta. Lain 8 luvussa on yleiset säännökset räjähteiden hyväksymisestä, maahantuonnista, maahantuontiluvasta ja siirrosta ja lain 9 luvussa räjähteiden käytöstä, luovutuksesta ja säilytyksestä.  

Ministeriön ja valvontaviranomaisen kemikaaliturvallisuuslain perusteella tekemään hallintopäätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää. 

Puolustusvoimien tutkimuslaitos on Suomessa ainoa toimiva siviiliräjähdedirektiivin mukainen ilmoitettu laitos.  

2.1.5  Painelaiteet

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa painelaitteiden yleisestä turvallisuussääntelystä. Sääntely koskee painelaitteiden markkinoille saattamista, sijoittamista, käyttöä, tarkastusta ja valvontaa. Alan säädökset ovat painelaitteiden ja yksinkertaisten painesäiliöiden markkinoille saattamisen osalta yhdenmukaistettuja yhteisölainsäädännön kanssa.  

Toimialan keskeiset säädökset ovat painelaitelaki (869/1999), asetus painelaitelaissa tarkoitetuista tarkastuslaitoksista (890/1999, jäljempänä painelaiteasetus), asetus kattilalaitosten käytön valvojien pätevyyskirjoista (891/1999), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös painelaitteista (938/1999), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös yksinkertaisista painesäiliöistä (917/1999) ja kauppa- ja teollisuusministeriön päätös painelaiteturvallisuudesta (953/1999).  

Painelaitelain valvontaviranomaisena toimii Tukes. Työntekijän suojelun valvonnasta, ydinlaitosten ja ilma-alusten painelaitteista sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta (kuljetettavat kaasusäiliöt) säädetään erikseen kyseisten toimialojen lainsäädännössä. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston lisäksi Liikenteen turvallisuusvirastoa ja sotilaspainelaitteiden ja puolustusministeriön tai puolustusvoimien hallinnassa oleviin, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviin kohteisiin kiinteästi asennettujen painelaitteiden osalta valvontaviranomaisella tarkoitetaan pääesikuntaa.  

Tarkastuslaitoksella tarkoitetaan organisaatiota, joka on todettu päteväksi ja jolla on oikeus suorittaa tässä painelaitelaissa tarkastuslaitokselle säädettyjä tehtäviä. Painelaiteasetuksessa 1 §:ssä säädetään direktiivien mukaisia tehtäviä suorittavista tarkastuslaitoksista. Asetuksen mukaan tarkastuslaitos voidaan nimetä tai tunnustaa suorittamaan painelaitelaissa tarkoitettuja painelaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/23/EY sekä yksinkertaisia paineastioita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston direktiivin 87/404/ETY mukaisia tehtäviä seuraavasti: 

1) ministeriö nimeää laitoksen vaatimustenmukaisuuden arviointia, materiaalien eurooppalaista hyväksyntää ja mahdollisia erityistehtäviä suorittavaksi tarkastuslaitokseksi (ilmoitettu laitos); 

2) ministeriö nimeää laitoksen yksinomaan tietylle painelaitteiden käyttäjien ryhmälle tehtäviä suorittavaksi tarkastuslaitokseksi (käyttäjien tarkastuslaitos); 

3) ministeriö tunnustaa laitoksen painelaitteiden pysyviä liitoksia ja rikkomatonta aineenkoetusta tekevien henkilöiden sekä liitosmenetelmien pätevöintiä ja hyväksymistä kolmantena osapuolena suorittavaksi tarkastuslaitokseksi (pätevöintilaitos). 

Ydinlaitosten tavallisista painelaitteista ja ydinlaitosten painelaitteiden tarkastus- ja testauslaitoksista säädetään ydinenergialaissa (990/1987).  

Painelaitteita koskevia säännöksiä ollaan parhaillaan muuttamassa. 

2.1.6  Mittauslaiteet

Mittauslaitelaissa (707/2011) ja sen nojalla annetuissa asetuksissa on säädetty vuonna 2004 ja 2009 annettujen mittauslaite- ja vaakadirektiivin perusteella muun muassa erilaisten mittauslaitteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta ja käyttöönotosta sekä kansallisesta käytönaikaisesta valvonnasta ja varmentamisesta.  

Mittauslaitelain 6 luvussa on säännökset ilmoitetuista laitoksista ja tarkastuslaitoksista. Lain 6 §:ssä ovat ilmoitetun laitoksen ja tarkastuslaitoksen määritelmät. Ilmoitetulla laitoksella tarkoitetaan mittauslaitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/22/EY ja muista kuin itsetoimivista vaaoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/23/EY mukaista tarkastuslaitosta, joka on ilmoitettu Euroopan komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Tarkastuslaitoksella tarkoitetaan organisaatiota, joka on todettu päteväksi ja jolla on oikeus suorittaa tässä laissa tarkastuslaitokselle säädettyjä tehtäviä.  

Työ- ja elinkeinoministeriö nimeää hakemuksesta vaatimustenmukaisuuden arviointiin osallistuvan laitoksen niin sanotuksi ilmoitetuksi laitokseksi ja ilmoittaa sen Euroopan komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä Euroopan talousalueeseen kuuluville valtioille. Tarkempia säännöksiä ilmoitetun laitoksen nimeämismenettelystä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Mittauslaitelain mukaan nimeämispäätöksessä määritellään ilmoitetun laitoksen pätevyysalue, vahvistetaan laitoksen valvontaan liittyvät järjestelyt sekä asetetaan tarvittaessa muitakin laitoksen toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja ehtoja, joilla varmistetaan tehtävien asianmukainen suorittaminen. Nimeäminen voidaan antaa määräajaksi. Tarkempia säännöksiä ilmoitetun laitoksen nimeämisestä ja laitoksen valvontaan liittyvistä järjestelyistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion ilmoittama laitos vastaa mittauslaitelaissa tarkoitettua ilmoitettua laitosta.  

Ilmoitetun laitoksen nimeämisen edellytyksenä on se, että ilmoitettu laitos on tarkastustehtäviä koskevassa toiminnassaan riippumaton ja että, laitoksella on käytössään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, jonka toiminnan riippumattomuus on varmistettu tarkastustehtävien osalta. Lisäksi laitoksella on oltava käytettävissään toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät sekä toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä vastuuvakuutus tai muu vastaava riittäväksi katsottava järjestely. Ilmoitetun laitoksen tulee olla Suomessa rekisteröity oikeushenkilö tai sen osa. Ilmoitetun laitoksen on osoitettava akkreditoinnilla täyttävänsä edellä mainitut edellytykset. Ilmoitetun laitoksen on ilmoitettava nimeämispäätöksen tehneelle viranomaiselle kaikista sellaisista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta edellä mainittujen edellytysten täyttymiseen. Ilmoitetun laitoksen on vuosittain toimitettava nimeämispäätöksen tehneelle viranomaiselle selvitys mittauslaitelaissa tarkoitetusta toiminnasta ja sen tuloksista. Näitä säännöksiä sovelletaan myös tarkastuslaitoksiin. Tarkempia säännöksiä ilmoitetun laitoksen nimeämisen edellytyksistä ja edellytysten arvioinnista sekä vuosittain toimitettavista tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. 

Ilmoitetun laitoksen tehtävänä on suorittaa mittauslaitelaissa tarkoitettujen mittauslaitteiden ja pakkausmenetelmien vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen liittyvät tehtävät, joilla varmistetaan, että laitteet ja menetelmät täyttävät niille tässä laissa säädetyt vaatimukset. Ilmoitettu laitos voi käyttää apunaan ulkopuolisia testaus-, tarkastus- tai muita palveluja, jos ulkopuolinen palveluntuottaja täyttää 30 §:ssä säädetyt edellytykset. Ilmoitettu laitos vastaa myös ulkopuolisella teettämistään toimenpiteistä ja antavat todistuksen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kokonaisuudesta. Näitä vaatimuksia sovelletaan myös tarkastuslaitoksiin. Tarkempia säännöksiä ilmoitetun laitoksen ja tarkastuslaitoksen tehtävistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. 

Ilmoitetun laitoksen on tehtäviään suorittaessaan otettava huomioon kohdetta koskevat säännökset, suositukset, ohjeet ja standardit sekä seurattava niiden kehittymistä toimialallaan. Lisäksi ilmoitetun laitoksen tulee toimia yhteistyössä toimialansa muiden tarkastuslaitosten kanssa toimintatapojen riittävän yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Ilmoitetun laitoksen on mittauslaitelaissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), henkilötietolaissa (523/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), hallintolaissa (434/2003) ja kielilaissa (423/2003) säädetään. Ilmoitetun laitoksen ja tarkastuslaitoksen henkilöstöön sovelletaan julkisia hallintotehtäviä suorittaessaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. 

Tarkempia säännöksiä ilmoitetun laitoksen ja tarkastuslaitoksen tehtävien suorittamisesta ja laitosten yhteistyöstä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Työ- ja elinkeinoministeriö valvoo nimeämiään ilmoitettuja laitoksia. 

2.1.7  Sähkölaitteet ja sähkölaitteistot

Sähköturvallisuuslaissa, sähköturvallisuusasetuksessa (498/1996) ja kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä sähköalan töistä (516/1996) säädetään sähkölaitteille ja -laitteistoille asetettavista vaatimuksista, sähkölaitteiden ja -laitteistojen vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja vaatimustenmukaisuuden valvonnasta, sähköalan töistä ja niiden valvonnasta sekä sähkölaitteen ja -laitteiston haltijan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Lakia sovelletaan sähkölaitteisiin ja -laitteistoihin, joita käytetään sähkön tuottamisessa, siirrossa, jakelussa tai käytössä ja joiden sähköisistä tai sähkömagneettisista ominaisuuksista voi aiheutua vahingon vaara tai häiriötä.  

Sähköturvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä on sovellettu hisseihin jo 1930-luvulta lähtien. Hissin on katsottu olevan sähkölaitteisto ja siten kuuluvan sähkölainsäädännön alaisuuteen. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö (30.12.2007 saakka kauppa- ja teollisuusministeriö) on antanut hissejä koskevia alemman asteisia säädöksiä ja määräyksiä sähköturvallisuudesta annettujen lakien nojalla.  

Sähköturvallisuuslaki uudistettiin vuonna 2004 yhteisölainsäädännön johdosta siten, että yhteisölainsäädännön perusteella nimettävät laitokset eli tarkastuslaitokset nimeää ministeriö ja kansallisen harmonisoimattoman lainsäädännön perusteella nimettävät laitokset eli arviointilaitoksen ja valtuutetun laitoksen nimeää sähköturvallisuusviranomainen. Siten myös laitosten valvonta jakautuu saman periaatteen mukaisesti. Arviointi- ja tarkastustoimintaa harjoittavien laitosten pätevyysvaatimuksia koskevat säännökset uudistettiin samassa yhteydessä sähköturvallisuuslaissa ja näitä koskevalle toiminnalle säädettiin hyvän hallinnon takeet. Suomessa kansallinen sähköturvallisuusviranomainen on Tukes, joka hakemuksesta nimeää arviointilaitoksen ja valtuutetun laitoksen.  

Sähköturvallisuuslain 4 §:ssä ovat määritelmät. Pykälän 10 kohdassa tarkoitetaan arviointilaitoksella laitosta, jonka kansallinen sähköturvallisuusviranomainen on nimennyt arviointilaitokseksi ja 11 kohdassa tarkastuslaitoksella tarkoitetaan lain soveltamisalaan kuuluvissa Euroopan yhteisön direktiiveissä tarkoitettua tarkastuslaitosta. Pykälän 12 kohdan mukaan valtuutetulla laitoksella tarkoitetaan puolestaan laitosta, jonka sähköturvallisuusviranomainen on nimennyt valtuutetuksi laitokseksi. Pykälän 11 kohdan tarkastuslaitos on käytännössä direktiivin tarkoittama ilmoitettu laitos, jonka nykyään hyväksyy ja nimeää työ- ja elinkeinoministeriö ja ilmoittaa laitoksen komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Sähköturvallisuuslaissa on säännökset myös lain mukaisten oikeuksien myöntämisen ja peruuttamisen perusteista sekä muutoksenhakumenettelystä arviointielimen ja tarkastusta suorittavan tahon tekemästä päätöksestä sekä muutoksenhausta. 

Tarkastuslaitoksen vaatimuksista on säädetty sähköturvallisuuslain 24 a §:ssä. Arviointilaitoksen, valtuutetun laitoksen ja tarkastuslaitoksen tulee täyttää seuraavat vaatimukset: 

1) laitos on arviointilaitos- ja tarkastuslaitostehtäviä koskevassa toiminnassa riippumaton ja puolueeton; 

2) laitoksella on käytössään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, jolla on hyvä tekninen ja ammatillinen koulutus sekä riittävän laaja-alainen kokemus toimintaan perehdyttävissä tehtävissä ottaen soveltuvin osin huomioon, mitä 8 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tai niiden nojalla säädetään; 

3) laitoksella on käytössään toiminnan edellyttämät laitteet, välineet ja järjestelmät; 

4) laitoksella on puolueettomasti arvioitu ja valvottu järjestelmä, jolla toiminnan laatu varmistetaan sähköturvallisuuden osalta, sekä asianmukaiset ohjeet toimintaa ja sen seurantaa varten; 

5) laitoksella on toiminnan laajuus ja luonne huomioon ottaen riittävä vakuutus toiminnasta aiheutuvien vahinkojen korvaamiseksi. 

Laitos voi käyttää ulkopuolisia testaus-, tarkastus- ja muita palveluja. Tällöin laitoksen on huolehdittava, että kyseisen palvelun suorittaja täyttää edellä mainitut vaatimukset. Laitos vastaa aliurakoitsijalla teettämästään työstä. 

Nykyisin on yksi pienjännitedirektiivin mukainen ilmoitettu laitos ja kaksi EMC-direktiivin mukaista ilmoitettua laitosta.  

2.1.8  Sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC)

Sähköturvallisuuslailla ja valtioneuvoston asetuksella sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta (1466/2007) on pantu täytäntöön EMC-direktiivin vaatimukset sähkölaitteiden- ja laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta. Sähkölaitteelta edellytetään sen turvallisuuden, luotettavuuden ja huollettavuuden lisäksi moitteetonta sähkömagneettisesti yhteensopivaa toimintaa muiden laitteiden kanssa sille tarkoitetuissa toimintaympäristössä. Häiriötön toiminta saavutetaan samaan käyttöympäristöön tarkoitettujen laitteiden sähkömagneettisella yhteensopivuudella. Sähkölaite ei saa kohtuuttomasti lähettää ympäristöönsä häiriöitä ja toisaalta sen on siedettävä riittävässä määrin muualta tulevia häiriöitä. 

2.1.9  Sähkölaitteistojen turvallisuus

Sähkölaitteistojen (sähköasennusten) rakentamista ja käyttöä koskevat vaatimukset ovat kansallisia. Vaatimusten tärkeimmät osa-alueet ovat tekninen rakenne, rakentajan ammattipätevyysvaatimukset, sähkötarkastukset sekä sähkötyöturvallisuuden erityisvaatimukset. Sähkölaitteiston haltija on vastuussa sähkölaitteistonsa pysymisestä turvallisena. Sähkölaitteiston kuntoa on tarkkailtava ja viat poistettava. Luokitelluille sähkölaitteistoille on teetettävä määräaikaistarkastuksia asuinrakennuksia lukuun ottamatta. Vaativiksi katsotuille sähkölaitteistoille on myös tehtävä kunnossapito-ohjelma. 

Sähkölaitteistojen teknisen rakenteen olennaiset turvallisuusvaatimukset on esitetty kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä sähkölaitteistojen turvallisuudesta (1193/1999). Vaatimusten katsotaan täyttyvän, kun asennukset tehdään noudattaen tiettyjä SFS-standardeja. Sähkötöiden tekijöille on säädetty laissa ammattitaitovaatimukset. Kaikkien kiinteiden sähköasennusten (sähkölaitteistojen) rakentaminen ja korjaaminen edellyttävät ns. sähköurakointioikeuksia (oikeus tehdä sähkötöitä). Keskeisin vaatimus on, että sähkötöitä tekevällä toiminnanharjoittajalla on palveluksessaan vastuuhenkilönä sähkötöiden johtaja, jolla on riittävä pätevyystodistus. Sähköurakoitsijan alla itsenäistä työtä tekeville asentajille on myös säädöksissä asetettu kelpoisuusvaatimukset. Suurimmille sähkölaitteistoille on nimettävä vastuuhenkilöksi käytön johtaja. Sähkölaitteiston haltija tekee nimeämisestä ilmoituksen Tukesille.  

Sähkötöiden johtajan ja käytön johtajan pätevyystodistukset myöntää arviointilaitos. Arviointilaitoksien toimintaoikeudet myöntää hakemuksesta sähköturvallisuusviranomainen, jos säädösten vaatimukset täyttyvät. Arviointilaitoksia on ollut vain yksi koko nykyisen lain voimassaoloajan, Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy.  

Varmennustarkastuksia ja määräaikaistarkastuksia suorittavat Tukesilta luvan saaneet valtuutetut tarkastuslaitokset ja valtuutetut tarkastajat. Valtuutettuja tarkastuslaitoksia on nykyään neljä ja valtuutettuja tarkastajia noin 100 henkilöä.  

2.1.10  Sähköturvallisuuden valvonta

Sähköturvallisuuslaki korostaa talouden toimijoiden ja haltijan vastuuta sähkölaitteiden ja sähkölaitteistojen turvallisuudesta. Valmistaja on vastuussa valmistamansa tuotteen turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta, maahantuoja markkinoille saattamastaan tuotteesta, sähköurakoitsija rakentamastaan sähkölaitteistosta ja haltija hallinnassaan olevista sähkölaitteistoista ja -laitteista. 

Sähköturvallisuuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 1996 siirrettiin suuri osa viranomaisen aiemmin hoitamista tehtävistä liiketoimintaperiaatteella tapahtuvaksi. Tällaisia olivat muun muassa sähkölaitteiden testaustoiminta, sähkölaitteistojen tarkastustoiminta sekä henkilöpätevyyksien arviointi. Valvontaviranomaisen resurssit mitoitettiin aiempaa ratkaisevasti pienemmiksi. Samalla luovuttiin siitä, että paikalliset verkkoyhtiöt (sähkölaitokset) tekevät viranomaisroolissa tarkastuksia kaikille uusille sähkölaitteistoille.  

Sähköturvallisuuden valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle. Ministeriön alaisuudessa sekä sen vahvistaman tulossopimuksen mukaisesti sähkölaitteiden ja -laitteistojen turvallisuutta valvoo Tukes. Sähkömagneettisen yhteensopivuuden markkinavalvontaviranomaisena toimii Viestintävirasto telelaitteiden ja -verkkojen sekä yleisradio- ja TV-vastaanottimien osalta. Muiden sähkölaitteiden osalta markkinavalvontaviranomaisena toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. 

Tukes varmistaa sähköturvallisuuden ja säädösten vaatimusten toteutumista tuotteiden markkinavalvonnalla sekä sähkötöiden tekijöihin, sähkölaitteistoihin ja sähkötarkastajiin kohdennetulla valvonnalla. Tukes tekee yhteistyötä kansallisten sidosryhmien kanssa, osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön ja tutkii tarvittaessa sattuneet vakavimmat onnettomuudet. Tukesin tehtäviin kuuluu myös seurata alan standardien kehitystä. Tukes voi antaa sähköturvallisuussäännösten soveltamista yhtenäistäviä ja hallinnollisia ohjeita. Lisäksi Tukesin tehtävänä on sähköturvallisuutta koskeva kehitys-, viestintä-, neuvontatoiminta. 

Sähkölaitteiden- ja sähkölaitteistojen tarkastustoimintaa koskevia säännöksiä ollaan parhaillaan muuttamassa.  

2.1.11  Hissiturvallisuuden valvonta

Sähköturvallisuuslain mukaan hissiturvallisuuden valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle ja hissialan turvallisuutta valvoo ministeriön alaisuudessa Tukes. Se toimii ministeriön vahvistaman tulossopimuksen mukaisesti. Tukes valvoo hissien asentamista, kunnossapitoa, tarkastamista ja käyttöä hissejä koskevien säädösten sekä työ- ja elinkeinoministeriön ohjeiden mukaan. Tukes toimii hissien markkinavalvontaviranomaisena ja tekee yhteistyötä kansallisten sidosryhmien kanssa sekä osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön. Tukes tutkii tarvittaessa hisseillä sattuneet onnettomuudet. Tukesin in tehtäviin kuuluu myös seurata hissialan standardien kehitystä, antaa hissialan säännösten soveltamista yhtenäistäviä ja hallinnollisia ohjeita. Tukesin tehtävänä on myös hissiturvallisuutta koskeva kehitys-, viestintä-, neuvontatoiminta. 

2.1.12  Tarkastustoiminta

Lainsäädäntö asettaa uusien hissien asentamiselle kansallisia erityisvaatimuksia. Hissitöitä tekevän toiminnanharjoittajan on tehtävä ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle hissitöistä ennen toiminnan aloittamista. Toiminnanharjoittajalla on oltava palveluksessaan hissitöiden johtaja, jolle on asetettu pätevyysvaatimuksia. Nämä koskevat koulutusta, työkokemusta ja hissiturvallisuustutkinnon suorittamista. Tällä hetkellä on olemassa kaksi eritasoista hissipätevyyttä. Toiminnanharjoittaja voi tehdä hissitöitä sillä laajuudella, johon hissitöiden johtajan pätevyys oikeuttaa. 

Hissien tarkastustoimintaa tekevät niin tarkastuslaitokset, jotka ovat hissidirektiivissä tarkoitettuja ilmoitettuja laitoksia, ja kansalliset valtuutetut laitokset. Käytössä olevalle hissille tehtävät merkittävät muutostyöt tarkastaa ilmoitettu laitos, jonka hyväksyy työ- ja elinkeinoministeriö hakemuksesta. Muutostyö ja sen tarkastaminen vaativat syvällistä vanhojen hissien rakenteiden sekä vanhojen kansallisten hissivaatimusten tuntemusta. Tällä hetkellä Suomessa toimii kolme laitosta ja ne kaikki toimivat sekä ilmoitettuina laitoksina että valtuutettuina laitoksina. 

Hissien tarkastustoimintaa koskevia säännöksiä ollaan parhaillaan muuttamassa.  

2.1.13  Ahvenanmaa

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:ssä säädetään maakunnan toimivallasta ja 27 §:ssä valtakunnan toimivallasta. Tämä toimivallan jako on merkityksellinen arvioitaessa horisontaalisen lakiehdotuksen osalta toimivaltakysymystä säätää ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoittamismenettelystä.  

Lakiehdotuksen soveltamisalan piiriin kuuluvat Suomeen sijoittautuneet vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset harjoittavat elinkeinotoimintaa ja voivat hakea ilmoitetuksi laitokseksi nimeämistä toimivaltaiselta viranomaiselta, joita ovat työ- ja elinkeinoministeriö ja viestintävirasto. Hyväksytyt ilmoitetut laitokset saavat toimia Suomessa ja muualla EU:n tai ETA:n alueella. Nykytilasta poiketen ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoittamismenettelystä esitetään säädettäväksi horisontaalisessa erillislaissa eikä sektorikohtaisessa tuotelainsäädännössä.  

Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 22 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on toimivalta asioissa, joka koskee elinkeinotoimintaa ottaen huomioon, mitä on säädetty 11 §:ssä. Lain 11 §:n mukaan maakuntalailla voidaan rajoittaa kotiseutuoikeutta vailla olevan henkilön oikeutta harjoittaa liikettä tai ammattia elinkeinona maakunnassa. Tällaisella maakuntalailla ei kuitenkaan saa rajoittaa maakunnassa asuvan henkilön oikeutta harjoittaa sellaista elinkeinoa, jossa ei käytetä muuta avustajaa kuin puolisoa tai omia alaikäisiä lapsia ja jota varten ei ole liikehuoneistoa, toimistoa eikä muuta erityistä toimipaikkaa. 

Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 19 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat mittayksiköitä, mittauslaitteita ja mittausmenetelmiä ja standardisointia. Siten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/29/EU, yksinkertaisten painesäiliöiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (uudelleenlaadittu), jäljempänä yksinkertaiset painesäiliöt -direktiivi, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/30/EU, sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (uudelleenlaadittu), jäljempänä EMC-direktiivi, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/31/EU muiden kuin automaattisten vaakojen asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (uudelleenlaadittu), jäljempänä vaakadirektiivi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/32/EU, mittauslaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (uudelleenlaadittu), jäljempänä mittauslaitedirektiivi kuuluisivat valtakunnan toimivaltaan.  

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/29/EU pyroteknisten tuotteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (uudelleenlaadittu), jäljempänä pyrotekniikkadirektiivi, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/33/EU, hissejä ja hissien turvakomponentteja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (uudelleenlaadittu), jäljempänä hissidirektiivi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/34/EU, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (uudelleenlaadittu), jäljempänä ATEX-direktiivi näyttäisivät kuuluvan itsehallintolain 18 §.n mukaan Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan.  

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/28/EU, siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden asettamista saataville markkinoilla ja valvontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (uudelleenlaadittu), jäljempänä siviiliräjähdedirektiivi, lainsäädäntötoimivalta on jakautunut siten, että valtakunnalla on itsehallintolain 27 §:n mukaan lainsäädäntövalta siltä osin kuin direktiivi koskee ampumatarvikkeita tai valtakunnan turvallisuutta, muilta osin direktiivi on maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluva. 

2.2.1  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/31/EU muista kuin ei automaattisista vaaoista

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/31/EU muiden kuin automaattisten vaakojen asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettiin 26.2.2014 (jäljempänä vaakadirektiivi). Direktiivin 4 luvussa säädetään vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittamisesta 19–35 artikloissa.  

Vaakadirektiivin 19 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille laitokset, joille on annettu lupa suorittaa kolmantena osapuolena vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä tämän direktiivin mukaisesti. Direktiivin 20 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvoitteesta nimetä ilmoittamisesta vastaava viranomainen, joka on vastuussa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointiin ja ilmoittamiseen ja ilmoitettujen laitosten valvontaan liittyvien tarvittavien menettelyjen perustamisesta ja suorittamisesta. Tämä viranomainen valvoo myös ilmoitettujen laitosten tytäryhtiöitä ja alihankintaa koskevien vaatimusten noudattaminen. Jäsenvaltiot voivat päättää, että arvioinnin ja valvonnan suorittaa asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti mainitussa asetuksessa tarkoitettu kansallinen akkreditointielin. 

Direktiivin 21 artikla edellyttää ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen olevan sillä tavoin perustettu, ettei synny eturistiriitaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten kanssa. Viranomaisen tulee olla organisaatioltaan ja toiminnaltaan sellainen, että sen toimien objektiivisuus ja puolueettomuus on turvattu. Lisäksi viranomaisen on oltava organisaatioltaan sellainen, että kunkin päätöksen, joka koskee vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoittamista, tekevät eri toimivaltaiset henkilöt kuin ne, jotka suorittivat arvioinnin. Ilmoittamisesta vastaava viranomainen ei saa tarjota eikä suorittaa mitään toimintoja, joita vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset suorittavat mukaan lukien kaupallisin perustein tehtävät konsulttipalvelut. Viranomaisten on turvattava saamiensa tietojen luottamuksellisuus. Viranomaisella on oltava riittävä määrä pätevää henkilöstöä tehtävien asianmukaista hoitamista varten.  

Direktiivin 22 artiklassa säädetään ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten tiedotusvelvollisuudesta. Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle kansallisista menettelyistään, jotka koskevat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointia ja ilmoittamista sekä ilmoitettujen laitosten valvontaa, sekä mahdollisista muutoksista näihin tietoihin. Komissio saattaa nämä tiedot julkisesti saataville. 

Direktiivin 23 artiklassa säädetään ilmoitettuja laitoksia koskevista vaatimuksista. Ilmoitetuksi laitokseksi haluavan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tulee hakea kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta nimeämistä ilmoitetuksi laitokseksi. Hakijan on täytettävä direktiivin ja kansallisen lain vaatimukset. Lisäksi ne tulee olla perustettu jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja oltava oikeushenkilö. Ilmoitetun laitoksen on oltava arvioimastaan organisaatiosta tai arvioitavasta tuotteesta riippumaton kolmas osapuoli. Yrityksiä edustavaan yrittäjäjärjestöön tai ammattialajärjestöön kuuluvaa laitosta, kun järjestöt osallistuvat laitoksen arvioimien tuotteiden suunnitteluun, valmistukseen, toimittamiseen, asentamiseen, käyttöön tai ylläpitoon, voidaan pitää ”ilmoitettuna laitoksena” sillä edellytyksin, että osoitetaan sen riippumattomuus ja välttyminen eturistiriidoilta.  

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, sen ylin johto ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö eivät saa olla arvioimiensa vaakojen suunnittelija, valmistaja, toimittaja, asentaja, ostaja, omistaja, käyttäjä tai ylläpitäjä eivätkä minkään tällaisen osapuolen edustaja. Tämä ei sulje pois sellaisten arvioitujen vaakojen käyttöä, jotka ovat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toimien kannalta tarpeellisia, tai sellaisten vaakojen käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Ne eivät saa osallistua mihinkään toimintaan, joka voi olla ristiriidassa tai vaarantaa arviointien riippumattomuuden, joka liittyy sellaisiin vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiin, joita varten ne on ilmoitettu. Tämä koskee erityisesti konsultointipalveluja. 

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on varmistettava, että niiden tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden toimet eivät vaikuta niiden suorittamien vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ja niiden henkilöstön on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja kyseisellä erityisalalla vaadittavaa teknistä pätevyyttä noudattaen ja oltava vapaat kaikesta, erityisesti taloudellisesta, painostuksesta ja houkuttelusta, joka saattaisi vaikuttaa niiden arviointiin tai vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien tuloksiin, erityisesti sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joille näiden toimien tuloksilla on merkitystä. 

Vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaavalta henkilöstöltä edellytetään vankka teknistä osaamista ja ammatillista koulutusta, joka kattaa kaikki ne vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet, joita varten se on ilmoitettu. Lisäksi vastaavalla henkilöllä on oltava riittävät tiedot suoritettavia arviointeja koskevista vaatimuksista ja riittävät valtuudet tällaisten arviointien suorittamiseen. Lisäksi laitosten, niiden ylimmän johdon ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaavan henkilöstön puolueettomuus on taattava. Ylimmän johdon ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaavan henkilöstön palkka ei saa olla riippuvainen suoritettujen arviointien määrästä eikä arviointien tuloksista. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on otettava vastuuvakuutus.  

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, jotka se saa suorittaessaan direktiivissä tarkoitettuja tehtäviään. Vaitiolovelvollisuutta ei sovelleta kuitenkaan suhteessa jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin. Omistusoikeudet on suojattava.  

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on osallistuttava asiaankuuluviin standardointitoimiin ja unionin yhdenmukaistamislainsäädännön nojalla perustetun ilmoitettujen laitosten koordinointiryhmän toimiin tai varmistettava, että niiden vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö saa niistä tiedon, ja sovellettava yleisinä ohjeina kyseisen ryhmän työn tuloksena saatuja hallinnollisia päätöksiä ja asiakirjoja. 

Direktiivin 24 artiklassa säädetään ilmoitettujen laitosten vaatimustenmukaisuusolettamasta. Jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos voi osoittaa olevansa olennaisissa yhdenmukaistetuissa standardeissa tai niiden osissa vahvistettujen edellytysten mukainen, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen oletetaan täyttävän 23 artiklassa säädetyt vaatimukset, mikäli sovellettavat yhdenmukaistetut standardit kattavat nämä vaatimukset. 

Direktiivin 25 artiklassa säädetään ilmoitettujen laitosten tytäryhtiöistä ja alihankinnasta. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset teettävät usein alihankintana osia vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvistä toimistaan tai käyttävät tytäryhtiötä. Tuotteiden saattaminen markkinoille edellyttää suojan tasoa, jonka turvaamiseksi on olennaista, että vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamista varten alihankkijat ja tytäryhtiöt täyttävät samat vaatimukset kuin ilmoitetut laitokset. Tämän vuoksi eri tuotedirektiiveissä on säädetty siitä, että ilmoitettavien laitosten pätevyyden ja suoritusten arviointi ja jo ilmoitettujen laitosten valvonta kattavat myös alihankkijoiden ja tytäryhtiöiden suorittamat toimet. 

Jos ilmoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos antaa alihankintaan tietyt vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvät tehtävät tai käyttää tytäryhtiötä, sen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö täyttää 23 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava siitä ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle. Ilmoitettujen laitosten on otettava täysi vastuu alihankkijoiden tai tytäryhtiöiden suorittamista tehtävistä riippumatta siitä, mihin nämä ovat sijoittautuneet. Toimia voidaan antaa alihankintaan tai teettää tytäryhtiöllä ainoastaan, jos siitä on sovittu asiakkaan kanssa. Lisäksi ilmoitettujen laitosten on pidettävä ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen saatavilla asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyden arviointia sekä työtä, jonka nämä ovat suorittaneet direktiivin liitteen II nojalla. 

Direktiivin 26 artiklan mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on toimitettava ilmoittamista koskeva hakemus sijoittautumisvaltionsa ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle. Hakemukseen on liitettävä kuvaus vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulista tai -moduuleista ja vaa’asta tai vaaoista, joiden osalta laitos katsoo olevansa pätevä, sekä mahdollinen akkreditointitodistus, jonka kansallinen akkreditointielin on antanut ja jossa todistetaan, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää 23 artiklassa säädetyt vaatimukset. Jos arviointilaitos ei voi toimittaa akkreditointitodistusta, sen on toimitettava viranomaiselle kaikki tarpeelliset asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan tarkastaa, tunnustaa ja säännöllisesti valvoa, että se täyttää 23 artiklassa säädetyt vaatimukset.  

Direktiivin 27 artiklan mukaan ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset voivat ilmoittaa komissiolle ja muille jäsenvaltioille ainoastaan sellaiset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, jotka ovat täyttäneet 23 artiklassa säädetyt vaatimukset. Ilmoitus on tehtävä komission laatiman ja hallinnoiman sähköisen ilmoitusvälineen avulla. Ilmoituksen on sisällettävä täydelliset tiedot vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulista tai -moduuleista ja asianomaisesta vaa’asta tai vaaoista sekä asiaankuuluva todistus pätevyydestä. Jos ilmoitus ei perustu 26 artiklassa tarkoitettuun akkreditointitodistukseen, ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan todistaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyys ja toteutetut järjestelyt, joilla varmistetaan, että laitosta valvotaan säännöllisesti ja että se täyttää edelleen 23 artiklassa säädetyt vaatimukset. Mikäli komissio tai muut jäsenvaltiot eivät esitä vastalauseita kahden viikon kuluessa ilmoittamisesta, kun ilmoittaminen perustuu akkreditointitodistukseen, voi asianomainen arviointilaitos suorittaa ilmoitetun laitoksen tehtäviä. Aikaraja komission ja muiden jäsenvaltioiden vastalauseille on kaksi kuukautta ilmoittamisesta, kun akkreditointia ei käytetä. Kansallisen viranomaisen on ilmoitettava myöhemmistä asian kannalta merkityksellisistä muutoksista tekemäänsä ilmoitukseen komissiolle ja muille jäsenmaille. 

Direktiivin 29 artikla edellyttää kansallisen toimivaltaisen viranomaisen välittömästi ilmoittavan komissiolle ja muille jäsenmaille, jos se on todennut tai saanut tietää, että ilmoitettu laitos ei enää täytä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia tai että se ei täytä velvollisuuksiaan. Tarvittaessa viranomaisen on rajoitettava tekemäänsä ilmoitusta komissiolle ja muille jäsenmaille taikka peruutettava se toistaiseksi tai kokonaan, riippuen vaatimusten täyttämättä jättämisen tai velvollisuuksien noudattamatta jättämisen vakavuudesta. Ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kyseisen laitoksen asiakirja-aineistot joko käsittelee toinen ilmoitettu laitos tai ne pidetään ilmoittamisesta ja markkinavalvonnasta vastaavien viranomaisten pyynnöstä näiden viranomaisten saatavilla. 

Vaakadirektiivin 31 artiklan mukaan ilmoitettujen laitosten on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arvioinnit direktiivin liitteessä II säädettyjen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen mukaisesti. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnit on suoritettava oikeasuhteisesti, välttäen tarpeetonta rasitteen aiheuttamista talouden toimijoille sekä otettava asianmukaisesti huomioon asianomaisten yritysten koko, toimiala ja rakenne, vaaoissa käytettävän teknologian monimutkaisuus sekä tuotannon luonne massa- tai sarjatuotantona sekä direktiivin vaaoilta edellyttämä suojelun taso. Jos ilmoitettu laitos katsoo, että valmistaja ei ole täyttänyt olennaisia vaatimuksia, jotka vahvistetaan liitteessä I tai vastaavissa yhdenmukaistetuissa standardeissa tai muissa teknisissä eritelmissä, sen on vaadittava valmistajaa ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin eikä se saa antaa todistusta vaatimustenmukaisuudesta. Jos todistuksen antamisen jälkeen ilmoitettu laitos katsoo vaatimustenmukaisuuden valvonnan yhteydessä, ettei vaaka ole enää vaatimusten mukainen, sen on vaadittava valmistajaa ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin ja tarvittaessa peruutettava todistus toistaiseksi tai kokonaan. Jos korjaavia toimenpiteitä ei suoriteta tai niillä ei ole vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen on tarpeen mukaan rajoitettava todistuksia taikka peruutettava ne toistaiseksi tai kokonaan. 

Direktiivin 33 artiklassa säädetään ilmoitettuja laitoksia koskevasta tiedotusvelvollisuudesta. Artiklan mukaan ilmoitettujen laitosten on ilmoitettava ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle todistusten epäämiset, rajoittamiset taikka peruuttamiset toistaiseksi tai kokonaan ja myös olosuhteet, jotka vaikuttavat ilmoitetun laitoksen ilmoitettuun soveltamisalaan tai ehtoihin sekä markkinavalvontaviranomaisilta saadut vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia koskevat tietopyynnöt. Ilmoitetun laitoksen on myös pyynnöstä kerrottava viranomaiselle suorittamansa vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet ja mahdolliset muut suoritetut toimet mukaan lukien rajat ylittävät toimet ja alihankinta. Lisäksi ilmoitettujen laitosten on toimitettava muille vastaaville ilmoitetuille laitoksille tietoa evätyistä vaatimustenmukaisuuden arvioinneista ja pyynnöstä myös myönteisistä arvioinneista. 

Direktiivin 34 artiklassa säädetään komission vastuulla olevasta kokemusten vaihdon järjestämisestä jäsenvaltioiden ilmoittamista vastaavien kansallisten viranomaisten välillä ja 35 artiklassa ilmoitettujen laitosten koordinoinnista. Komissio varmistaa asianmukaisen koordinoinnin ja yhteistyön järjestämisestä direktiivin nojalla ilmoitettujen laitosten välillä. Komission on varmistettava tämän työn asianmukaisesta harjoittamisesta ilmoitettujen laitosten alakohtaisen tai monialaisen ryhmän (ryhmien) muodossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava ilmoittamiensa laitosten osallistumisen kyseisen ryhmän tai ryhmien työhön suoraan tai nimettyjen edustajien välityksellä.