1.1
Laki kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella
1 §.Lain tarkoitus. Lakiin ehdotetaan otettavaksi sen tarkoituksen määrittävä säännös. Lain tarkoituksena on panna täytäntöön tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2016/801/EU.
2 §.Soveltamisala. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain soveltamisalasta. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklaan ja kansalliseen tarkentavaan sääntelyyn. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovellettaisiin kolmannen maan kansalaisiin, jotka ovat tutkijoita, opiskelijoita, työharjoittelijoita tai Euroopan unionin vapaaehtoisohjelmien puitteissa tapahtuvaa vapaaehtoistoimintaa varten. Direktiivissä käytetään käsitettä eurooppalainen vapaaehtoispalvelu (EVS). Euroopan unionissa on parhaillaan käsittelyssä asetusehdotus Euroopan solidaarisuusjoukoista, joka on yksi unionin vapaaehtoispalvelumalli ja vastaa sisällöltään pitkälti Erasmus+/EVS-ohjelmaa vapaaehtoistoiminnan alalla. Asetus hyväksyttäneen vuoden 2018 alkupuoliskolla.
Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat muilta osin päättää, soveltavatko ne direktiivin muita osioita. Lain soveltamisalan ulkopuolelle ehdotetaan jätettäväksi direktiivin vapaaehtoista soveltamista koskevat osiot, jolloin soveltamisalaan ei oteta palkatonta harjoittelua, muuta kuin Euroopan unionin vapaaehtoisohjelmien puitteissa tapahtuvaa vapaaehtoistoimintaa, oppilasvaihto-ohjelmaa ja koulutushanketta sekä au pair -sijoitusta koskevaa direktiivin sääntelyä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin mukaisesta luettelosta niistä kohderyhmistä, joihin direktiiviä ja ehdotettavaa lakia ei sovellettaisi. Lakia ei sovellettaisi kohderyhmiin, jotka hakevat kansainvälistä suojelua tai jotka saavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU mukaista kansainvälistä suojelua tai jotka saavat neuvoston direktiivin 2001/55/EY mukaista tilapäistä suojelua jossain jäsenvaltiossa, jotka tulevat direktiivin 2014/66/EU nojalla työsuhteisiksi harjoittelijoiksi yrityksen sisäisen siirron yhteydessä eikä niihin, joille on myönnetty oikeus maahantuloon erittäin pätevän työntekijän asemassa direktiivin 2009/50/EY mukaisesti. Lakia ei sovellettaisi kolmansien maiden kansalaisiin, jotka ovat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionissa käyttäneiden unionin kansalaisten perheenjäseniä, eikä niihin joilla on unionin ja sen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiin sopimuksiin perustuva oikeus samanlaiseen vapaaseen liikkuvuuteen kuin unionin kansalaisilla. Lakia ei sovellettaisi myöskään niihin, joiden karkottamista on lykätty tosiseikkoihin perustuvista tai oikeudellisista syistä.
3 §.Suhde ulkomaalaislakiin. Pykälässä säädettäisiin ehdotettavan lain suhteesta ulkomaalaislakiin. Ulkomaalaislaki sisältää maahanmuuttoa koskevan perussääntelyn, josta ei ehdoteta säädettävän uudelleen. Kolmannen maan kansalaisiin sovellettaisiin ulkomaalaislain yleisiä maahantuloon ja maasta lähtöön sekä oleskeluun ja työntekoon liittyviä säännöksiä sikäli kuin tässä laissa ei toisin säädetä. Tällaisia säännöksiä ovat esimerkiksi maahantulon edellytykset, vaatimukset matkustusasiakirjoista, oleskeluluvan myöntämisen yleiset edellytykset, toimeentuloedellytys, oleskelulupakorttia koskevat säännökset sekä maasta poistamista koskevat säännökset.
4 §.Määritelmät. Pykälässä säädettäisiin laissa käytettävien keskeisten käsitteiden määritelmistä. Määritelmät ovat osin samanlaisia kuin direktiivin 3 artiklassa ja osin kirjoitettu vastaamaan paremmin kansallisen lain tarpeita.
Kolmannen maan kansalainen. Kolmannen maan kansalaisia ovat muut kuin unionin kansalaiset ja heihin rinnastettavat. Unionin kansalaisiin rinnastettavia ovat Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaiset.
Tutkija. Tutkijalla tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, jolla on tohtorintutkinto tai tohtoriohjelmaan pääsyn mahdollistava ylempi korkeakoulututkinto, ja jonka tutkimusorganisaatio valitsee ja jolle on myönnetty oikeus päästä Euroopan unionin jäsenvaltion alueelle suorittamaan sellaista tutkimustoimintaa, johon tavallisesti edellytetään tällaista tutkintoa. Tutkijan määritelmä olisi siten soveltamisalaltaan laaja, jolloin ratkaisevaa oleskelulupaharkinnan kannalta on tutkijan työhön liittyvät seikat, mutta ei tutkijan toimeentuloon eli rahoituksen lähteeseen liittyvät seikat.
Opiskelija. Opiskelijalla tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, joka on hyväksytty korkeakouluun ja jolle on myönnetty oikeus päästä Euroopan unionin jäsenvaltion alueelle osallistumaan päätoimisesti kokopäiväiseen opinto-ohjelmaan, joka johtaa korkeakoulututkintoon, ja kolmannen maan kansalaista, joka on hyväksytty muuhun oppilaitokseen kuin korkeakouluun ja jolle on myönnetty oikeus osallistua opinto-ohjelmaan, joka johtaa ammattiin tai tutkintoon; kyseeseen voivat tulla myös tällaisiin koulutuksiin valmentavat opinnot tai pakollinen harjoittelujakso. Sääntelytavalla pitäydytään toisaalta opiskelijan määritelmässä siten kuin se on määritelty direktiivissä, mutta muilta osin opiskelija on pyritty määrittämään siten kuin kansallinen sääntely ja sitä seurannut soveltamiskäytäntö ovat voimassa olevan lain perusteella olleet.
Työharjoittelija. Harjoittelijalla tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, jolla on korkeakoulututkinto tai joka osallistuu kolmannessa maassa korkeakoulututkintoon johtavaan opinto-ohjelmaan, ja jolle on myönnetty oikeus päästä Suomeen osallistumaan työsuhteiseen harjoitteluohjelmaan, jonka tavoitteena on saada tietoa ja kokemusta ammatillisessa toimintaympäristössä.
Vapaaehtoinen. Vapaaehtoisella tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, jolle on myönnetty oikeus päästä osallistumaan Suomessa Euroopan unionin vapaaehtoisohjelmien puitteissa tapahtuvaan vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoisella tarkoitettaisiin henkilöä, joka ei ole työsuhteessa.
Korkeakoulu. Korkeakoulun määritelmä vastaisi Suomen kansallisia tarpeita, minkä vuoksi se määriteltäisiin direktiivissä olevasta määritelmästä hieman toisella tavalla, mutta kuitenkin kattaen direktiivin tarkoituksen.
Vastaanottava yksikkö. Vastaanottavalla yksiköllä tarkoitetaan tutkimusorganisaatiota, korkeakoulua, oppilaitosta, vapaaehtoisohjelmasta vastaavaa organisaatiota tai harjoittelijoita vastaanottavaa yksikköä, jonka toimintaan kolmannen maan kansalainen osallistuu ja joka sijaitsee Suomessa. Direktiivin määritelmän mukaan yksikön oikeudellisella muodolla ei ole merkitystä, joten kyseeseen voi tulla esimerkiksi osakeyhtiö, säätiö tai julkisoikeudellinen yhteisö.
Ensimmäinen jäsenvaltio. Ensimmäisellä jäsenvaltiolla tarkoitetaan sitä Euroopan unionin jäsenvaltiota, joka ensimmäisenä myöntää kolmannen maan kansalaiselle luvan.
Toinen jäsenvaltio. Toisella jäsenvaltiolla tarkoitetaan mitä tahansa muuta Euroopan unionin jäsenvaltiota kuin ensimmäistä jäsenvaltiota.
Liikkuvuustoimenpiteitä sisältävä unionin tai monenvälinen ohjelma. Tällä määritelmällä tarkoitetaan Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden rahoittamia ohjelmia, joilla edistetään kolmansien maiden kansalaisten liikkuvuutta unionissa tai ohjelmiin osallistuvissa jäsenvaltioissa.
Lupa. Luvalla tarkoitetaan oleskelulupaa, joka on myönnetty asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaista yhtenäistä kaavaa käyttäen ja jonka nojalla luvanhaltija voi oleskella laillisesti jäsenvaltion alueella.
Perheenjäsen. Perheenjäsenellä tarkoitetaan neuvoston direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä kolmansien maiden kansalaisia.
5 §.Tutkimusorganisaation kanssa tehtävä sopimus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi direktiivin 10 artiklasta, joka on otsikoitu vastaanottosopimukseksi. Kuitenkin ehdotetaan, että pykälässä ja muualla laissa käytettäisiin yksinomaan sanaa "sopimus", joka on juridinen käsite ja kattava yleistermi ja joka siten vastaisi myös direktiivin tarkoittamaa vastaanottosopimusta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tutkijan ja tutkimusorganisaation välillä on tehtävä sopimus, kun tutkimusorganisaatio haluaa vastaanottaa tutkijan tutkimuksen tekemistä varten. Käytännössä sopimuksen on oltava kirjallinen. Jotta tutkimusorganisaatio voi tehdä sopimuksen, sen on tullut hyväksyä tutkimushanke. Hyväksyminen edellyttää, että tutkimusorganisaatio ensin tarkistaa tutkimushankkeen tavoitteen, arvioi sen keston, tarkistaa sen toteutukseen tarvittavien varojen saatavuuden sekä tarkistaa kolmannen maan kansalaisen tutkijan pätevyyden. Tehty sopimus olisi oleskelulupahakemuksen keskeisin edellytys, koska se osoittaisi, että tutkimusorganisaatio on varmistunut tarpeestaan saada tutkija työskentelemään tutkimushankkeeseensa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, mitä tietoja sopimuksen tulisi vähintään sisältää. Sen 1 kohdassa säädettäisiin, että sopimuksessa olisi mainittava tutkimustoiminnan tai tutkimusalan nimi tai tarkoitus. Tämä on oleellinen tieto sen määrittämiseksi, että kyse on tutkijasta. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että sopimuksessa tutkija sitoutuu saattamaan tutkimustoimintansa päätökseen ja vastaavasti tutkimusorganisaatio sitoutuu vastaanottamaan tutkijan tätä tarkoitusta varten. Lähtökohtaisesti tämä voidaan osoittaa sopimuksen allekirjoituksin, mikä merkitsee, että molemmat osapuolet ovat sopimuksen hyväksyneet ja siihen sitoutuvat.
Pykälän 2 momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että sopimuksessa olisi mainittava tutkimustoiminnan alkamis- ja päättymispäivä tai tutkimuksen tekemisen arvioitu kesto. Jos päivämääriä ei pystytä ilmaisemaan, arvioitu kesto tulee pyrkiä määrittelemään mahdollisimman tarkasti, jotta oleskeluluvan kesto voidaan päättää.
Pykälän 2 momentin 4 kohdassa säädettäisiin, että sopimuksessa on mainittava tutkimusorganisaation ja tutkijan välinen oikeussuhde. Oikeussuhde määrittää, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia osapuolilla on, ja samalla se määrittää, millaista selvitystä esimerkiksi tutkijan toimeentulosta tulee oleskelulupahakemuksen yhteydessä esittää. Jos oikeussuhde on muu kuin työsuhde, tutkijan tutkimustoiminnan suorittamisesta saama rahoitus voi olla esimerkiksi apuraha, stipendi tai muu vastaavanlainen rahoitus. Jos oikeussuhde on työsuhde, 5 kohdassa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että tällöin sopimuksessa tulee olla sovittuna asiaankuuluvat työehdot, jotka noudattavat Suomessa voimassa olevia työsuhdetta koskevia säännöksiä ja sovellettavaa työehtosopimusta.
Pykälän 2 momentin 6 kohdassa säädettäisiin, että tutkimusorganisaation ja tutkijan välisessä sopimuksessa olisi tuotava esiin tutkijan aikomus liikkua Suomen myöntämällä oleskeluluvalla toiseen jäsenvaltioon suorittamaan tutkimustaan, jos liikkuminen on tuolloin jo tiedossa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkimusorganisaation ja tutkijan välisen sopimuksen päättymisestä. Direktiivin 10 artiklan 5 kohdan mukaan sopimus päättyy automaattisesti, jos kolmannen maan kansalaista ei päästetä maahan tai jos tutkimusorganisaation ja tutkijan välinen oikeussuhde päättyy. Artiklan 6 kohdassa säädetään, että tutkimusorganisaation on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista seikoista, jotka estävät sopimuksen täytäntöönpanon. Tutkimusorganisaatiolla olisi laaja velvoite ilmoittaa Maahanmuuttovirastolle kaikista seikoista, jotka estävät sopimuksen täytäntöönpanon.
6 §.Oleskeluluvan myöntäminen tieteellistä tutkimusta varten. Pykälässä säädettäisiin tutkijalle myönnettävästä oleskeluluvasta. Keskeistä on, riippumatta siitä millainen tutkimusorganisaation ja tutkijan välinen oikeussuhde on, että tutkijalle myönnetään tämän lainkohdan perusteella oleskelulupa, eikä enää ulkomaalaislain perusteella. Säännöksellä olisi nykytilaa muuttava vaikutus siten, että tutkijoiden luokittelu oleskelulupaharkinnassa oikeussuhteen ja siihen liittyvän rahoituksen perusteella tutkijoiksi ja jatko-opiskelijoiksi lakkaa. Säännöksen myötä kaikille tutkijoille myönnetään sama oleskelulupa.
Oleskeluluvan myöntäminen perustuisi 1 momentin mukaan tutkimusorganisaation ja tutkijan välillä tehtyyn sopimukseen, josta säädetään 5 §:ssä, ja siinä esitettyihin seikkoihin.
Toinen keskeinen seikka lupaharkinnassa olisi 2 momentin säännös siitä, että tutkijan toimeentulon tulee olla turvattu koko sen ajan, jolle oleskelulupaa haetaan, ja tulee olla varat paluukustannuksia varten. Toimeentuloedellytys asettuisi sen mukaan, mikä on tutkimusorganisaation ja tutkijan välinen oikeussuhde. Jos oikeussuhde on työsuhde, toimeentuloedellytys tulisi täyttää Suomen työlainsäädäntöön ja sovellettavaan työehtosopimukseen liittyvien vaatimusten perusteella siten, että riittävä toimeentulo tulisi ansiotyöstä saatavalla tulolla. Toimeentulon katsotaan olevan turvattu, kun hänelle maksetaan vähintään työehtosopimuksen mukainen palkka. Jos sovellettavaa työehtosopimusta ei ole, on maksettava palkkaa vähintään työttömyysturvalain työssäoloehdon mukaisen päivärahaoikeuden täyttävä määrä. Jos kyse on muusta kuin työsuhteesta, toimeentuloa arvioitaisiin ulkomaalaislain 39 §:n perusteella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkijalle myönnettävän oleskeluluvan lajista ja voimassaoloajasta. Oleskelulupa myönnettäisiin jatkuvana (A) riippumatta siitä, miten pitkäksi ajaksi lupa myönnetään. Luvan myöntäminen jatkuvana olisi perusteltua ottaen huomioon tutkijat direktiivin osaavana ja koulutettuna kohderyhmänä. Myönnettävän oleskeluluvan pituudeksi säädettäisiin kaksi vuotta. Tämä olisi lähtökohtana myönnettäessä tutkijalle oleskelulupa kaikissa tilanteissa, eikä siten tehtäisi direktiivin 18 artiklan 1 kohdan tarkoittamaa jakoa eripituisiin, vähintään yhden tai vähintään kahden vuoden oleskelulupiin. Jos tutkimusorganisaation ja tutkijan välinen sopimus olisi tehty lyhyemmälle ajalle, oleskelulupa myönnettäisiin tällöin kahta vuotta lyhyemmälle ajalle eli ajalle, jonka sopimus on voimassa. Jatko-oleskeluluvan osalta noudatettaisiin samaa menettelyä kuin ulkomaalaislain perusteella myönnettävissä oleskeluluvissa eli oleskelulupa voitaisiin myöntää tällöin enintään neljäksi vuodeksi.
7 §.Oleskeluluvan myöntäminen opiskelua varten. Pykälässä säädettäisiin sekä direktiivin 11 artiklan tarkoittamista korkeakouluopiskelijoista että muista opiskelijoista, joista nyt säädetään voimassa olevassa ulkomaalaislain 46 §:ssä. Pykälään siten koottaisiin kaikki ne tilanteet, joissa oleskelulupa opiskelun perusteella voidaan myöntää. Tästä seuraisi, että oleskeluluvan myöntämisestä opiskelun perusteella ei enää säädettäisi ulkomaalaislaissa.
Pykälän 1 momentissa jaettaisiin oleskeluluvan myöntäminen direktiiviin tarkoittamiin korkeakouluopintoihin ja muihin opintoihin. Jako olisi perusteltua tehdä direktiivin raportointivelvoitteen johdosta ja toisaalta siksi, että Euroopan unionin sisäistä liikkumista koskeva sääntely koskee direktiivin mukaan vain korkeakouluopiskelijoita.
Momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että oleskelulupa voitaisiin myöntää kolmannen maan kansalaiselle, joka on hyväksytty opiskelijaksi Suomessa sijaitsevaan korkeakouluun. Korkeakoulun osalta edellytettäisiin käytännössä, että se toimii ja sijaitsee Suomessa ja että se on Suomen korkeakoulujärjestelmän mukainen korkeakoulu, jolla on oikeus järjestää korkeakoululainsäädännön mukaista tutkintoon johtavaa ja muuta koulutusta. Oleskeluluvan myöntäminen korkeakouluopintoja varten edellyttäisi lisäksi, että kolmannen maan kansalainen on suorittanut korkeakoulun vaatimat maksut. Tyypillisin tällainen maksu olisi yliopisto-opiskelijoita koskeva lukukausimaksuvelvollisuus tietyissä tilanteissa. Keskeistä on, että yliopisto määrittää, miten ja missä aikataulussa lukukausimaksu on suoritettava. Keskeistä on myös, että Maahanmuuttovirastolla on tiedossa, onko tämä edellytys oleskeluluvan myöntämisen kannalta täytetty siten kuin yliopisto edellyttää ja että kolmannen maan kansalainen on hyväksytty yliopiston opiskelijaksi ilman ehdollisuuksia.
Momentin 2 kohdassa säädettäisiin ulkomaalaislain 46 §:stä siirtyvät muut tilanteet, joiden perusteella oleskeluluvan myöntäminen opiskelun perusteella olisi mahdollista. Tämä kohta sisältäisi pääasiassa muut kuin korkeakouluopinnot. Kolmannen maan kansalaisen tulee olla hyväksytty oppilaitoksen opiskelijaksi ja oppilaitoksen tulee sijaita Suomessa. Opintojen tulee johtaa tutkintoon tai ammattiin taikka, jos siihen on perusteltu syy, oleskelulupa voidaan myöntää myös muihin opintoihin. Lain soveltamisala tältä osin säilyisi pitkälti samana kuin voimassa olevassa laissa sillä täsmennyksellä, että oppilaitoksen tulee olla Suomen koulutusjärjestelmän mukainen oppilaitos, jolla on lainsäädäntöön perustuva oikeus järjestää koulutusta ja myöntää tutkintoja. Oleskelulupa myönnettäisiin, kuten tähänkin asti, pääasiallisesti tutkintoon johtavaa opiskelua varten. Myös muuhun kuin tutkintoon johtavaan opiskeluun myönnettäisiin tilapäinen oleskelulupa, jos kolmannen maan kansalainen voi esittää hakemuksensa tueksi erityisiä perusteita. Erityisenä perusteena pidettäisiin esimerkiksi hankitun ammattitaidon tai tutkinnon täydentäminen, lähtömaassa tehtävään työhön liittyvä lisäkoulutus, Suomesta saatava erityiskoulutus, esimerkiksi niin sanotun koulutusviennin puitteissa tapahtuva koulutus, ulkomaalaisen halu opiskella Suomen kulttuuria tai kieltä ja Suomessa olevat sukujuuret. Erityisenä perusteena pidettäisiin myös opintojen aloittamista edeltävää suomalaiseen yhteiskuntaan orientoivaa kieli- ja muuta koulutusta silloin, kun hakija on hyväksytty suomalaiseen yliopistoon, korkeakouluun, ammattikorkeakouluun tai ammatilliseen oppilaitokseen tutkinto-opiskelijaksi. Tilapäinen oleskelulupa myönnettäisiin myös yli kolme kuukautta kestävään opiskelijavaihtoon tuleville.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimeentulovaatimuksesta siten, että kolmannen maan kansalaisen toimeentulon tulee olla turvattu siten kuin ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään. Kolmannen maan kansalaisen toimeentulon tulee siten olla turvattu koko sen ajan, jolle oleskelulupaa haetaan, ja tulee olla varat paluukustannuksia varten.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös opiskelijan vakuutusedellytyksestä samalla tavalla kuin se on voimassa olevassa ulkomaalaislaissa. Laissa ei kuitenkaan enää säädettäisi, että kyseessä tulisi olla luotettavan ja vakavaraisen yhtiön tai laitoksen myöntämä vakuutus, koska Maahanmuuttoviraston on käytännössä mahdotonta varmistaa vakuutuksen myöntäneen yhtiön tai laitoksen luotettavuutta ja vakavaraisuutta. Kotikuntalain mukaan vähintään kaksi vuotta Suomessa opiskelleet ulkomaalaiset saavat yleensä kotikunnan Suomessa. Tämän takia yli kaksi vuotta kestäviä opintoja varten Suomeen tulevilta opiskelijoilta ei olisi tarkoituksenmukaista vaatia sellaista vakuutusta, jonka kattamat palvelut opiskelija joka tapauksessa saa, koska hänellä on kotikunta. Siten vähintään kahdeksi vuodeksi Suomeen tulevilta opiskelijoilta edellytettäisiin vakuutusta, joka kattaisi ensisijaisesti lääkekustannukset. Käytännössä yksityiset vakuutukset kuitenkin kattavat lääkärinpalkkioita sekä hoidon ja tutkimuksen kustannuksia, mikä vastaisi Suomen sairausvakuutuksen käytäntöä. Voimassa olevan ulkomaalaislain 46 §:n tarkoittamalta opiskelijalta edellytetyn vakuutuksen kattavuus on porrastettu. Vakuutuksen on edellytetty kattavan sairaanhoidon kustannukset 100 000 euroon saakka, jos kyse on alle kahden vuoden opiskelusta Suomessa, jolloin opiskelijalla ei ole kotikuntaa eikä pääsyä julkisiin terveyspalveluihin samoin ehdoin kuin kunnan asukkailla. Jos opiskelun arvioidaan kestävän vähintään kaksi vuotta, opiskelija saa kotikunnan ja oleskeluluvan edellytyksenä oleva vakuutus on tarkoitettu kattamaan lääkekustannukset 30 000 euroon saakka. Vakuutusten euromäärät ovat vuoden 2007 kustannustason mukaisia. Kuntien peruspalveluindeksillä tarkistetut euromäärät vuoden 2017 kustannustasossa olisivat 122 000 euroa ja 36 600 euroa. Sen vuoksi ehdotetun lain 8 §:n mukaisten vakuutusten tulisi kattaa kustannukset 120 000 euroon saakka, jos kyse on alle kahden vuoden opiskelusta Suomessa, ja 40 000 euroon saakka, jos kyse on vähintään kahden vuoden opiskelusta.
Pykälän 3 momentin mukaan oleskelulupa myönnettäisiin tilapäisenä (B) kahdeksi vuodeksi, kun tällä hetkellä voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan oleskelulupa opiskelua varten myönnetään yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Oleskeluluvan myöntäminen yhdeksi vuodeksi olisi myös mahdollista, etenkin jos kolmannen maan kansalaisen, erityisesti lukukausimaksuvelvollisten opiskelijoiden kohdalla, on vaikea osoittaa riittäviä varoja yhtä vuotta pidemmälle ajalle. Direktiivin 18 artiklan 2 kohdassa säädetään, että liikkuvuustoimenpiteitä sisältävien unionin tai monenvälisten ohjelmien tai kahden tai useamman korkeakoulun välisten sopimusten piiriin kuuluville opiskelijoille on myönnettävä lupa, jonka kesto on vähintään kaksi vuotta, ja muissa tapauksissa oleskeluluvan keston on oltava vähintään yksi vuosi. Direktiivistä johtuen, kun kolmannen maan kansalainen hakee oleskelulupaa Suomeen opiskelun perusteella ja hän aikoo suorittaa osan opinnoistaan liikkuvuustoimenpiteiden nojalla toisessa jäsenvaltiossa, oleskelulupa myönnettäisiin kahden vuoden ajalle, jos edellytykset täyttyvät, jotta liikkuminen olisi mahdollista Suomen myöntämän oleskeluluvan turvin.
Oleskeluluvan myöntämisen mahdollisuus kaikille opiskelijoille samanpituisena olisi yhdenvertaisuuden vuoksi perusteltua ja perusteltua myös siksi, että pitempi luvan voimassaoloaika harventaisi kolmannen maan kansalaisen asiointitarvetta oleskelulupa-asioissa, jolloin se myös vähemmän kuormittaisi Maahanmuuttoviraston työtä, ja myös helpottaisi kolmannen maan kansalaisen liikkumista Schengen-alueella ja kotimaahansa. Jos kolmannen maan kansalaisen opinnot siten kestäisivät opintojen aikataulun mukaan vähintään kaksi vuotta ja jos kolmannen maan kansalaisella on toimeentulo turvattu koko tälle ajalle, lupa voitaisiin myöntää kahdeksi vuodeksi. Jos toimeentuloa ei olisi koko kahden vuoden ajalle tai opinnot kestäisivät alle kaksi vuotta, oleskelulupa voitaisiin kuitenkin myöntää lyhyemmälle ajalle. Poikkeama kahden vuoden oleskeluluvan pituudesta tulisi perustella.
8 §.Oleskeluluvan myöntäminen työharjoittelua varten. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi työharjoittelun perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta. Pykälän 1 momentissa oleskeluluvan myöntäminen jaettaisiin kolmeen eri tilanteeseen. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin direktiivissä säädetystä työharjoittelusta ja 2-3 kohdassa säädettäisiin työharjoittelusta, jota koskeva sääntely siirrettäisiin ulkomaalaislain 5 luvusta tähän pykälään. Tästä seuraisi, että kaikki työharjoittelun perusteella myönnettävät oleskelulupaperusteet olisivat tässä yhdessä pykälässä, mikä olisi omiaan pitämään asian selkeänä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin direktiivin 13 artiklan tarkoittamasta työharjoittelusta, kun kolmannen maan kansalainen on suorittanut korkeakoulututkinnon, jonka suorittamisesta on oleskelulupahakemuksen vireille tulon hetkellä kulunut enintään kaksi vuotta, tai kolmannen maan kansalainen osallistuu opinto-ohjelmaan, joka johtaa korkeakoulututkintoon. Kahden vuoden aikaraja on ehdoton ja koskee korkeakoulututkinnon suorittamista, eikä siitä voi poiketa, kun harjoittelu tapahtuu tutkinnon suorittamisen jälkeen. Jos muuta ei ole näytetty, tutkinnon suorittamispäivänä pidetään tutkintotodistuksessa olevaa päiväystä. Oleskelulupahakemus tulee panna vireille tuosta päiväyksestä alkavan kahden vuoden määräajan kuluessa, jolloin työharjoittelu voi ajallisesti sijoittua tuolle kahden vuoden jaksolle, sen yli tai sen jälkeen, riippuen missä vaiheessa oleskelulupahakemus tulee vireille ja työharjoittelu alkaa. Työharjoittelun kesto olisi, kuten jäljempänä säädettäisiin, enintään 18 kuukautta. Työharjoittelun perusteella voidaan oleskelulupa myöntää myös tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen ei ole vielä suorittanut korkeakoulututkintoa ja työharjoittelu liittyy opintoihin. Tällöin hakemuksessa on esitettävä selvitys siitä, miten työharjoittelu liittyy suoritettaviin opintoihin.
Momentin 2 kohdassa säädettäisiin voimassa olevan ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 11 kohdassa säädetystä työharjoittelusta. Näin ollen tässä kohdassa säädettäisiin työharjoittelusta, joka sisältyy valtioiden väliseen sopimukseen tai kansalaisjärjestöjen vaihto-ohjelmaan.
Momentin 3 kohdassa säädettäisiin voimassa olevan ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 12 kohdassa säädetystä työharjoittelusta. Näin ollen tässä kohdassa säädettäisiin työharjoittelusta, kun kolmannen maan kansalainen opiskelee ulkomaisessa korkeakoulussa suomen tai ruotsin kieltä tai kun työharjoittelun ala vastaa kolmannen maan kansalaisen opintoja tai tutkintoa, mutta kyse ei kuitenkaan olisi 1 kohdan tarkoittamasta tilanteesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimeentuloedellytyksestä. Työharjoittelijan toimeentulon tulee olla turvattu koko sen ajan, jolle oleskelulupaa haetaan, ja lisäksi tulee olla varat paluukustannuksia varten. Kun kyse on työsuhteessa tapahtuvasta harjoittelusta, toimeentuloedellytys tulisi täyttää Suomen työlainsäädäntöön ja sovellettavaan työehtosopimukseen liittyvien vaatimusten perusteella siten, että riittävä toimeentulo tulisi ansiotyöstä saatavalla tulolla. Toimeentulon katsotaan olevan turvattu, kun hänelle maksetaan vähintään työehtosopimuksen mukainen harjoittelijan palkka. Jos sovellettavaa työehtosopimusta ei ole, on harjoittelijalle maksettava palkkaa vähintään työttömyysturvalain työssäoloehdon mukaisen päivärahaoikeuden täyttävä määrä.
Oleskeluluvan myöntäminen edellyttäisi 3 momentin mukaan lisäksi, että työharjoittelulla ei saa korvata työpaikkaa ja että vastaanottavan yksikön on esitettävä tästä todistus. Esitettävällä todistuksella tarkoitettaisiin vastaanottavan yksikön antamaa kirjallinen todistusta työsopimuslain (55/2001) 6 luvun 6 §:ssä säädetystä tilanteesta. Todistus esitetään oleskelulupahakemuksessa. Harjoittelu perustuu kirjalliseen sopimukseen, jonka vastaanottava yksikkö ja kolmannen maan kansalainen tekevät. Momentissa säädettäisiin, mitä sopimuksen on sisällettävä. Sopimuksessa olisi oltava kuvaus harjoitteluohjelmasta sisältäen koulutuksen tavoitteen tai oppimissisällön, harjoittelun keston, sijoittamis- ja valvontaolosuhteet, harjoitteluun käytettävän ajan, vastaanottavan yksikön ja harjoittelijan välisen oikeussuhteen määrittelyn sekä selvityksen siitä, miten harjoittelun ala ja osaamistaso vastaavat kolmannen maan kansalaisen tutkintoa tai opintoja. Koska kyseessä olisi aina työsuhteessa tapahtuva harjoittelu, olisi harjoittelusopimuksen ehtojen noudatettava sitä, mitä työsuhdetta koskevissa säännöksissä ja sovellettavassa työehtosopimuksessa on todettu.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että oleskelulupa voitaisiin myöntää enintään 18 kuukaudeksi. Oleskeluluvan pituus olisi direktiivin 18 artiklan 6 kohdassa säädettyyn kuuden kuukauden kestoon verrattuna huomattavasti pidempi. Tämä olisi kuitenkin perusteltua sen vuoksi, että voimassa olevan ulkomaalaislain työharjoittelua koskevat oleskeluluvat voidaan myöntää vastaavalle ajalle, eikä työharjoittelun keston pituutta ole tarkoituksenmukaista lyhentää. Uusi oleskelulupa työharjoittelun perusteella voitaisiin myöntää vain, jos työharjoittelu ei ole kestänyt 18 kuukautta, joka olisi työharjoittelun enimmäiskesto kokonaisuudessaan, koska harjoittelu on luonteeltaan tilapäistä.
9 §.Oleskeluluvan myöntäminen vapaaehtoistoimintaa varten. Pykälässä säädettäisiin vapaaehtoistoiminnan perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta. Voimassa olevassa ulkomaalaislaissa ei ole vastaavaa lupaperustetta, joten kyseessä olisi uusi lupaperuste. Vapaaehtoistoimintaa varten myönnettävä oleskelulupa olisi kuitenkin myönnettävissä vain erityistilanteessa.
Direktiivissä käytetään käsitettä eurooppalainen vapaaehtoispalvelu (EVS). Euroopan unionissa on parhaillaan käsittelyssä asetusehdotus Euroopan solidaarisuusjoukoista, joka on yksi unionin vapaaehtoispalvelumalli ja vastaa sisällöltään pitkälti Erasmus+/EVS-ohjelmaa vapaaehtoistoiminnan alalla. Asetus hyväksyttäneen vuoden 2018 alkupuoliskolla.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että vapaaehtoistoimintaa varten voitaisiin myöntää oleskelulupa, kun kyse on Euroopan unionin vapaaehtoisohjelmien puitteissa tehtävästä vapaaehtoistoiminnasta. Kyseessä on vapaaehtoistoiminta, jossa kolmannen maan kansalainen vapaaehtoinen on iältään 17—30 -vuotias ja vapaaehtoistoiminnan kesto on pääsääntöisesti 2—12 kuukautta. Oleskeluluvan myöntäminen edellyttäisi luvan myöntämisen yleisten edellytysten täyttämisen lisäksi sen, että kolmannen maan kansalainen on tehnyt vapaaehtoistoiminnasta vastaavan vastaanottavan yksikön kanssa sopimuksen. Sopimuksen on sisällettävä kuvaus vapaaehtoisohjelmasta, vapaaehtoistoiminnan kestosta, sijainnista ja valvontaolosuhteista, siihen käytettävästä ajasta sekä varat, joilla katetaan kolmannen maan kansalaisen toimeentulo- ja majoituskulut sekä kolmannen maan kansalaiselle annettavan taskurahan määrä. Lisäksi sopimuksessa on oltava tarvittaessa maininta koulutuksesta, jolla tarkoitettaisiin myös valmennusta ja tukea, jota kolmannen maan kansalaiselle annetaan vapaaehtoistoiminnan suorittamista varten.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimeentuloedellytyksestä. Toimeentulon tulee olla turvattu koko sen ajan, jolle oleskelulupaa haetaan, ja lisäksi tulee olla varat paluukustannuksia varten. Toimeentulon osalta noudatettaisiin, mitä ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin oleskeluluvan pituudesta. Oleskelulupa voitaisiin myöntää enintään yhdeksi vuodeksi ja se myönnettäisiin tilapäisenä, koska kyseessä on selkeästi tilapäinen peruste maassa oleskelulle.
10 §.Oleskeluluvan myöntäminen työnhakua ja yrittäjyyttä varten. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin jatko-oleskeluluvasta tilanteessa, jossa opiskelija on suorittanut tutkinnon tai tutkija on suorittanut tutkimustoimintansa loppuun. Myönnettävän oleskeluluvan tarkoitus on mahdollistaa kolmannen maan kansalaisen jääminen maahan tilanteessa, jossa hänellä ei ole työpaikkaa tai yritystoimintaa, joka jo olisi oma perustansa jatko-oleskeluluvalle. Ajatuksena on, että kolmannen maan kansalaiselle, joka on suorittanut tutkinnon tai tehnyt tutkimustyön Suomessa, annetaan aikaa löytää työpaikka tai perustaa yritys. Voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan tällä hetkellä vain tutkinnon suorittaneen kolmannen maan kansalaisen, jolla on ollut oleskelulupa opiskelun perusteella, on mahdollista hakea oleskelulupa työnhakua varten. Direktiivin 25 artiklan mukaisesti sekä opiskelun että tutkimuksen perusteella maassa oleskeluluvilla oleskelleille kolmannen maan kansalaisille annetaan mahdollisuus jäädä maahan sekä työnhakua että yrityksen perustamista varten. Vaikka direktiivi säätää vain korkeakouluopiskelijoista, esityksessä esitetään, että Suomessa kaikki tutkinnon suorittaneet opiskelijat voisivat hakea tätä oleskelulupaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että kolmannen maan kansalaisen toimeentulo on turvattu ja varat paluukustannuksia varten on varattu. Toimeentulon osalta sovellettaisiin, mitä ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään. Toimeentulovaatimuksen osalta sovelletaan sekä opiskelijoiden että tutkijoiden kohdalla samaa, opiskelijoita koskevaa alempaa toimeentulotasovaatimusta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että oleskelulupa myönnetään enintään yhdeksi vuodeksi edellisen oleskeluluvan päättymisestä. Lupa myönnettäisiin vain yhden kerran, jolloin luvan pituus olisi lähtökohtaisesti yksi vuosi, mutta voisi siis olla lyhyempikin, jos esimerkiksi selvitystä turvatusta toimeentulosta ei voisi esittää koko vuodeksi tai jos lupaa yksinkertaisesti vain haetaan lyhyemmälle ajalle. Oleskeluluvan laji olisi sama kuin edellisessä oleskeluluvassa, jolloin tutkijan jatkuva oleskelulupa ei vaihtuisi tilapäiseksi. Käytännössä tämän pykälän tarkoittama oleskelulupa olisi opiskelijalla tilapäinen ja tutkijalla jatkuva.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin direktiivin 25 artiklan 6 kohdasta. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, että kolmannen maan kansalaisen tulee hakea pykälän tarkoittamaa oleskelulupaa ennen kuin hänen tutkijan tai opiskelijan oleskelulupansa on mennyt umpeen, vaikka häneltä puuttuu asiakirja tai vahvistus suoritetuista opinnoista tai tutkimuksesta. Hakemus on siten tältä osin puutteellinen, mutta hakemus kuitenkin sisältää kaiken muun selvityksen. Kun hakemus on vireillä, kolmannen maan kansalaisella on oikeus oleskella maassa. Käytännössä mainitun asiakirjan tai vahvistuksen odottaminen, joka saattaa kestää pisimmillään useampia kuukausia, on pois ajasta, jolle myönnettävä oleskelulupa myönnetään, koska tätä pykälää tarkoittava oleskelulupa myönnetään edellisen oleskeluluvan päättymisestä lähtien.
11 §.Hakemuksen hylkäysperusteet. Pykälässä säädettäisiin oleskelulupahakemuksen hylkäämisestä eli kielteisen päätöksen tekemisestä hakemukseen. Ehdotettava pykälä perustuu direktiivin 20 artiklaan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ehdottomista hylkäysperusteista tilanteissa, joissa hakemus ei täytä 6—9 §:ssä säädetyn oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä tai jos hakemuksessa on esitetty asiakirja tai asiakirjoja, jotka on hankittu vilpillisin keinoin, ne on väärennetty tai niitä on muutettu taikka jos kolmannen maan kansalaista pidetään uhkana yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hylkäämisperusteista, joihin liittyy tapauskohtaista harkintaa. Momentissa olisi 6-kohtainen listaus eri tilanteista, joissa vastaanottavan yksikön toiminnassa esiintyy tai on esiintynyt epäkohtia, jotka voivat olla eriasteisia ja korjattavissa olevia. Kolmannen maan kansalaisen kannalta olisi kohtuutonta, jos oleskelulupahakemus tulisi kaikissa tilanteissa hylätä, jos kyse on hänestä riippumattomista seikoista. Viimeisessä kuudennessa kohdassa tosin olisi tilanne, jossa kolmannen maan kansalaisen itsensä toimintaan kohdistuisi epäilyjä, onko hänellä todellista tarkoitusta tulla maahan juuri sillä perusteella, jolla hän hakee oleskelulupaa. Viimeinen kohta käytännössä vastaisi osittain, joskaan ei täydellisesti sitä, mitä ulkomaalaislain 36 §:ssä säädetään maahantulosäännösten kiertämisestä ja sitä vastaavaa oikeuskäytäntöä, koska säännöksillä on erilainen painoarvo harkinnassa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hakemuksen hylkäysperusteet, kun kyse on työnhakua ja yrittäjyyttä koskevasta ehdotettavan lain 10 §:n mukaisesta hakemuksesta. Direktiivin 25 artiklan 4 kohta säätää tätä hakemustyyppiä koskien omista hylkäysperusteista hieman eri tavalla kuin direktiivin varsinaisessa hakemuksen hylkäysperusteita koskevassa 20 artiklassa. Lisäksi direktiivin mukaan hakemuksen hylkäämistä koskeva päätöksenteko on kokonaisuudessaan harkinnanvaraista, vaikka se sisältää elementtejä, jotka 20 artiklan mukaan ovat ehdottomia. Näin ollen ehdotettavan 3 momentin mukaan työnhakua ja yrittäjyyttä koskeva jatko-oleskelulupahakemus voitaisiin hylätä, jos 10 §:ssä säädetyt oleskeluluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, kolmannen maan kansalainen ei enää täytä maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksiä tai osoittautuisi, että esitetyt asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin, ne on väärennetty tai niitä on muutettu, taikka kolmannen maan kansalaista pidettäisiin uhkana yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että 2 ja 3 momentin perusteella tapahtuvassa päätösharkinnassa olisi noudatettava kokonaisharkintaa ja suhteellisuusperiaatetta.
12 §.Oleskeluluvan peruuttaminen tai uusimatta jättäminen. Pykälästä säädettäisiin tilanteista, joissa myönnetty oleskelulupa peruutettaisiin tai uutta eli jatko-oleskelulupaa ei myönnettäisi. Säännös perustuu direktiivin 21 artiklaan.
Pykälän 1 momentti olisi samansisältöinen kuin 11 §:n 1 momentti sillä lisäyksellä, että se koskisi kaikkia ehdotettavan lain oleskelulupaperusteita, ja että momentin 3 kohdan mukaan olisi ilmennyt, että kolmannen maan kansalainen oleskelee maassa muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka perusteella hänelle on myönnetty oleskelulupa.
Pykälän 2 momentin 1—5 kohdat olisivat samat kuin 11 §:n 1—5 kohdat. Momentin 6 kohta koskisi opiskelijaa, jonka opinnot eivät edisty riittävällä tavalla tai hän tekee enemmän töitä kuin se on sallittua. Opintojen riittävän nopea edistyminen olisi suhteutettava tutkinnon tai opintojen odotettavissa olevaan suoritusaikaan. Opiskelijalla voi olla esimerkiksi terveyteen liittyvä tai muu hyväksyttävä syy sille, että opinnot eivät ole edistyneet riittävän nopeasti. Momentin 7 kohdassa puolestaan säädettäisiin, että kolmannen maan kansalaista pidetään uhkana yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opiskelijan osalta poikkeuksesta, joka perustuu direktiivin 21 artiklan 6 kohtaan. Jos oleskelulupa voitaisiin peruuttaa tai jättää uusimatta vastaanottavasta yksiköstä johtuvista syistä, joita olisivat 2 momentin 1 ja 3—5 kohdat, opiskelijalle kuitenkin tulee antaa tilaisuus vaihtaa oppilaitosta, jotta hän voisi opiskella opintonsa loppuun.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin samalla tavalla kuin 11 §:n 3 momentissa, että 2 ja 3 momentin perusteella tapahtuvassa päätösharkinnassa olisi noudatettava kokonaisharkintaa ja suhteellisuusperiaatetta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin direktiivin 32 artiklan 2 kohdasta. Maahanmuuttoviraston olisi viipymättä ilmoitettava sen toisen jäsenvaltion viranomaisille, johon kolmannen maan kansalainen on liikkunut, kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan peruuttamisesta. Ehdotettavan lain 26 § tulisi sovellettavaksi kolmannen maan kansalaisen Suomeen palaamisen osalta.
13 §.Oleskelulupakorttiin tehtävä merkintä. Pykälässä säädettäisiin oleskelulupakorttiin tehtävistä merkinnöistä, kun myönnetään direktiivin tarkoittama oleskelulupa. Pykälän 1 momentin mukaan oleskelulupakorttiin merkitään, onko kyseessä tutkijalle, opiskelijalle, työharjoittelijalle vai vapaaehtoiselle myönnetty oleskelulupa. Merkintä tulee tehdä, koska direktiivin 17 artiklassa niin säädetään. Siinä myös säädetään, että jäsenvaltioiden on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaista lomaketta ja merkittävä oleskelulupakorttiin ”tutkija”, ”opiskelija”, ”työharjoittelija” tai ”vapaaehtoinen”.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkijan ja opiskelijan osalta siitä, että oleskelulupaan on tehtävä merkintä ohjelmasta tai sopimuksesta, johon Euroopan sisäinen liikkuminen perustuu.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, että jos tutkijan kohdalla on kyse pitkäaikaisesta liikkumisesta, oleskelulupakorttiin tehdään siitä merkintä sanoin "tutkijan liikkuvuus".
14 §.Opiskelijan työnteko-oikeus. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan työnteko-oikeudesta. Sääntely siirrettäisiin tähän ulkomaalaislain 78 §:n 3 momentin 4 kohdasta, jolloin kaikilla opiskelijoilla olisi jatkossakin lähtökohtaisesti samansisältöinen työnteko-oikeus kuin se nyt voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan on. Ehdotettava sääntely täyttäisi direktiivin 24 artiklan vaatimukset, eikä työnteko-oikeuden laajuutta olisi tässä yhteydessä syytä muuttaa.
15 §.Oikeus aloittaa työnteko ja yritystoiminta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan ulkomaalaislain 80 §:n 4—6 momentista, joka sääntely siirrettäisiin tähän lakiin. Ehdotettava sääntelyä sovellettaisiin sekä opiskelijoihin että tutkijoihin, koska direktiivin 25 artikla säätää tutkijoiden ja opiskelijoiden oleskelusta työnhakua ja yrittäjyyttä varten. Ehdotettava sääntely olisi opiskelijoiden kohdalla direktiivin soveltamisalaa laajempi koskien kaikentasoisia opintoja suorittavia, eikä yksinomaan korkeakouluopiskelijoita.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kolmannen maan kansalainen, jolle on myönnetty 10 §:n mukainen oleskelulupa työnhakua ja yrittäjyyttä varten, saa aloittaa työnteon, kun työpaikka löytyy, ja saa aloittaa yritystoiminnan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kolmannen maan kansalainen, joka on opintojen tai tutkimuksen tekemisen aikana työskennellyt tai aloittanut yritystoiminnan, saa jatkaa työntekoa tai yritystoimintaa edelleen, vaikka opinnot päättyvät tai tutkimustoiminta loppuun. Edellytyksenä oikeuden jatkumiselle on, että kyseistä työntekoa tai yritystoimintaa koskeva jatko-oleskelulupahakemus tehdään ennen kuin edellinen oleskelulupa menee umpeen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että 10 §:n mukaisen oleskeluluvan jälkeiseen työnteon ja yrittäjyyden perusteella haettavaan jatko-oleskelulupa-asiaan sovellettaisiin ulkomaalaislain säännöksiä. Kuitenkin jos kolmannen maan kansalainen hakisi tutkijan tai työharjoittelijan oleskelulupaa, sovellettaisiin tätä lakia. Jatko-oleskelulupahakemukseen tehtävä kielteinen päätös merkitsisi, että työntekoa ja yritystoimintaa ei saa jatkaa, vaikka päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla. Sääntely vastaisi voimassa olevan ulkomaalaislain sääntelyä.
16 §.Tutkijan perheenjäsenen oleskelu- ja työnteko-oikeus. Pykälässä säädettäisiin tutkijan perheenjäsenen oleskeluluvan myöntämisestä ja siihen liittyvästä menettelystä. On huomattava, että direktiivin 26 artiklassa säädetään yksinomaan tutkijan perheenjäsenistä ja direktiivin Euroopan unionin sisäistä liikkuvuutta koskeva sääntely koskee vain tutkijoiden perheenjäseniä, minkä johdosta tässä laissa ehdotetaan säädettäväksi ainoastaan tutkijan perheenjäsenen maahantulosta, oleskelusta ja työnteko-oikeudesta. Sääntelystä johtuisi kokonaisuudessaan, että muiden tämän lain tarkoittamien kolmansien maiden kansalaisten perheenjäsenten oleskelulupaharkinta tapahtuisi ulkomaalaislain perusteella.
Pykälän 1 momentin mukaan tutkijan perheenjäsenelle myönnettäisiin perhesiteen perusteella oleskelulupa enintään siihen saakka kuin perheenkokoajan oma oleskelulupa on voimassa. Perheenjäsenen määritelmä olisi sama kuin ulkomaalaislain 37 §:ssä säädetty perheenjäsenen määritelmä. Perheenjäsenelle myönnettävän oleskeluluvan laji olisi sama kuin perheenkokoajan oleskeluluvassa. Perheenjäsenen oleskeluluvan voimassaoloajasta säädettäisiin ulkomaalaislain 53 §:n 2 momentin mukaisesti, että perheenjäsenelle myönnettävä oleskelulupa ei saisi olla pidempi kuin perheenkokoajan eli tutkijan oleskeluluvan voimassaoloaika.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimeentuloedellytyksestä siten, että perheenjäsentä varten tulee olla riittävät varat, joilla katetaan oleskelu- ja paluukustannukset. Toimeentulo tulisi olla turvattu siten kuin ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että perheenjäsenellä olisi oikeus tehdä ansiotyötä ulkomaalaislain säännösten mukaisesti. Ulkomaalaislain 78 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan työnteko-oikeus on ulkomaalaisella, jolle on myönnetty oleskelulupa perhesiteen perusteella.
17 §.Tutkijan liikkuminen. Pykälässä säädettäisiin jossakin toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tutkijan oleskeluluvan saaneen kolmannen maan kansalaisen oikeudesta liikkua Suomeen, oleskella ja työskennellä Suomessa, kun kyse on tutkijan tutkimustyön osan suorittamisesta Suomessa sijaitsevassa tutkimusorganisaatiossa. Tutkijan liikkuminen jaetaan direktiivin 28 ja 29 artiklan mukaisesti lyhytaikaiseen ja pitkäaikaiseen liikkumiseen. Lyhytaikaisesta liikkumisesta on kyse, kun tutkija suorittaa osan tutkimuksestaan Suomessa enintään 180 päivän ajan minkä tahansa 360 päivän jakson aikana. Pitkäaikaisesta liikkumisesta on kyse, kun kesto on yli 180 päivää, mutta kuitenkin enintään kaksi vuotta. Koska liikkumista koskeva menettely on molemmissa sama, ei pykälässä ole tarpeen tehdä erottelua lyhytaikaiseen ja pitkäaikaiseen liikkumiseen. Siksi pykälässä säädettäisiin liikkumisen enimmäiskestosta. Jos tiedossa olisi, että liikkumisen kesto ylittää kaksi vuotta, tai kaksi vuotta tulee liikkumisen aikana täyteen, kyse ei olisi enää liikkumisesta toisen jäsenvaltion luvalla, vaan tällöin maassaoleskelu- ja työnteko-oikeuden tulisi perustua Suomen myöntämään oleskelulupaan, josta säädettäisiin 6 §:ssä.
18 §.Tutkijan perheenjäsenen liikkuminen. Pykälässä säädettäisiin tutkijan perheenjäsenen oikeus maahantuloon ja oleskeluun Suomessa tutkijan mukana. Perheenjäsenellä olisi oikeus liikkua Suomeen samaan aikaan tutkijan kanssa tai tämän jälkeen ja edellyttäen, että perheenjäsenellä on voimassa oleva oleskelulupa. Liikkumisen tulee täyttää sitä koskevat edellytykset.
19 §. Opiskelijan liikkuminen. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan, jolla on jonkin toisen Euroopan unionin jäsenvaltion myöntämä oleskelulupa, liikkumisesta Suomeen. Pykälän 1 momentin mukaan liikkumisoikeus olisi vain opiskelijalla, joka kuuluu liikkuvuustoimenpiteitä sisältävän Euroopan unionin tai monenvälisen ohjelman tai kahden tai useamman korkeakoulun välisen sopimuksen piiriin, ja kun kyse on korkeakouluopintojen osan suorittamisesta Suomessa. Liikkuminen olisi ajallisesti rajattu enintään 360 päiväksi, mihin saakka liikkuminen on mahdollista toisen jäsenvaltion oleskeluluvalla. Jos liikkuminen kestäisi yli 360 päivää, tulisi kolmannen maan kansalaisen hakea ja saada 7 §:n tarkoittama oleskelulupa. Momentissa säädettäisiin myös, että Suomeen liikkuneella opiskelijalla olisi 14 §:n mukainen työnteko-oikeus samalla tavoin kuin se on Suomessa opiskelevilla kolmannen maan kansalaisilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että jos opiskelijan liikkuminen ei perustu 1 momentissa mainittuihin seikkoihin, tulee opiskelijan opiskellakseen Suomessa hakea ja saada 7 §:n tarkoittama oleskelulupa.
20 §.Velvollisuus ilmoittaa liikkumisesta Suomeen. Pykälässä säädettäisiin liikkumisoikeuteen liittyvästä menettelystä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tutkijan ja opiskelijan olisi ilmoitettava omasta aikomuksestaan ja tutkijan olisi ilmoitettava myös perheenjäsenensä aikomuksesta liikkua Suomeen. Ilmoittaminen tapahtuisi sähköisesti ja se olisi tehtävä Maahanmuuttovirastolle, jolla olisi 24 §:ssä säädetty 30 päivän määräaika vastustaa liikkumista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, milloin ilmoittaminen voi tapahtua. Momentin 1 kohdan mukaan ilmoittaminen voisi tapahtua ennen tutkijan tai opiskelijan saapumista ensimmäiseen jäsenvaltioon oleskeluluvan hakemisajankohtana, kun liikkuminen Suomeen on siinä vaiheessa jo suunniteltu. Momentin 2 kohdan mukaan ilmoittaminen voisi tapahtua sen jälkeen kun ensimmäinen jäsenvaltio on sallinut tutkijan tai opiskelijan maahanpääsyn, heti kun aiottu liikkuminen Suomeen on tiedossa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin direktiivin 32 artiklan 3 kohdasta. Vastaanottavan yksikön, tutkijan ja opiskelijan olisi ilmoitettava Maahanmuuttovirastolle, jos olisi tapahtunut muutoksia edellytyksissä, joiden nojalla liikkuminen Suomeen sallittiin. Jos kolmannen maan kansalaisen liikkumisen edellytykset Suomessa oleskelua varten eivät enää täyttyisi, tulisi sovellettavaksi direktiivin 32 artiklan 4 kohta. Samalla tavalla kuin ehdotettavassa 26 §:ssä säädettäisiin kolmannen maan kansalaisen palaamisesta vastaavassa tilanteessa Suomeen, tässä 3 momentissa ajatus olisi menettelyn toteuttamisesta toisinpäin.
21 §.Ilmoituksen sisältö. Pykälässä säädettäisiin, mitä tietoja toisesta jäsenvaltiosta Suomeen liikkuvan tutkijan, tämän perheenjäsenen ja opiskelijan osalta on ilmoitettava. Ehdotettavaan pykälään on koottu direktiivin 28, 30 ja 31 artikloista, mitä niissä on säädetty ilmoituksesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tutkijan osalta ilmoitettavista tiedoista ja asiakirjoista. Ilmoitettavia asioita olisivat 1 kohdan mukaan tiedot matkustusasiakirjasta ja ensimmäisen jäsenvaltion myöntämästä oleskeluluvasta, jonka voimassaolon tulee kattaa koko liikkumista koskeva ajanjakso, 2 kohdan mukaan Suomessa sijaitsevan tutkimusorganisaation kanssa tehty sopimus, jolla tarkoitetaan 5 §:ssä säädettävää sopimusta, 3 kohdan mukaan liikkumisen kesto ja ajankohta, 4 kohdan mukaan todisteet sairausvakuutuksesta ja 5 kohdan mukaan selvitys riittävästä toimeentulotasosta, jotta hän tulee omin varoin toimeen Suomessa, sekä riittävät varat mahdollista ensimmäiseen jäsenvaltioon paluuta varten.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkijan mukana liikkuvan perheenjäsenen osalta ilmoitettavat asiat, jotka olisivat samat kuin 1 momentin 1 ja 3—5 kohdat tutkijan itsensä kohdalla, minkä lisäksi olisi ilmoitettava todisteet siitä, että perheenjäsen on oleskellut ensimmäisessä jäsenvaltiossa tutkijan perheenjäsenenä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opiskelijan osalta ilmoitettavista asioista. Ilmoitettavat asiat olisivat samat kuin 1 momentin 1 ja 3—5 kohdat, joiden lisäksi olisi ilmoitettava, että opiskelija suorittaa osan opinnoista toisessa jäsenvaltiossa liikkuvuustoimenpiteitä sisältävän unionin tai monenvälisen ohjelman tai kahden tai useamman korkeakoulun välisen sopimuksen puitteissa, hänet on hyväksytty korkeakouluun Suomessa ja että hän on maksanut korkeakoulun vaatimat maksut.
22 §.Liikkumisen vastustaminen. Pykälässä säädettäisiin liikkumisen vastustamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan Maahanmuuttovirastolla olisi mahdollisuus vastustaa liikkumista 30 päivän kuluessa siitä, kun täydellinen liikkumista koskeva ilmoitus on sille tehty. Momentissa olisi 4-kohtainen lista perusteista, joihin nojautuen Maahanmuuttovirasto voisi vastustaa liikkumista. Momentin 1 kohdan mukaan vastustaminen perustuisi siihen, ettei tutkija tai opiskelija ole ilmoittanut liikkumista koskevassa ilmoituksessaan niitä tietoja, jotka tulee ilmoittaa. Momentin 2 kohdan mukaan vastustaminen perustuisi siihen seikkaan, että esitetyt asiakirjat paljastuisivat vilpillisin keinoin hankituiksi, väärennetyiksi tai muutetuiksi. Momentin 3 kohdan mukaan vastustaminen perustuisi 11 §:n 2 momentin hakemuksen hylkäämisen perusteisiin, jos ne tulisivat sovellettavaksi liikkumisen yhteydessä. Momentin 4 kohdan peruste olisi, että 17 tai 19 §:ssä säädetty liikkumisen enimmäiskesto on täyttynyt.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkijan perheenjäsenen liikkumisen vastustamisesta, jonka tulisi tapahtua 30 päivän kuluessa siitä, kun täydellinen liikkumista koskeva ilmoitus on Maahanmuuttovirastolle tehty. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että vastustaminen perustuisi siihen, että liikkumista koskevassa ilmoituksessa ei ole toimitettu niitä tietoja, jotka 21 §:n 2 momentissa edellytetään ilmoitettavaksi. Momentin 2 kohdan peruste olisi, että tutkijan liikkumisen enimmäiskesto olisi täynnä, jolloin perheenjäsenenkään ei ole enää mahdollista seurata tutkijaa. Momentin 3 kohdan mukaan vastustaminen perustuisi siihen seikkaan, että esitetyt asiakirjat paljastuisivat vilpillisin keinoin hankituiksi, väärennetyiksi tai muutetuiksi.
Pykälän 3 momentin mukaan Maahanmuuttoviraston tulee vastustaa liikkumista, jos kolmannen maan kansalaista pidetään uhkana yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Maahanmuuttovirasto antaa kolmannen maan kansalaiselle todistuksen, jos tämän liikkumista Suomeen ei vastusteta. Todistus osoittaisi, että kolmannen maan kansalaisella on oikeus oleskella maassa. Todistus annettaisiin, koska ulkomaalaisella ei muutoin olisi mitään Suomen antamaa asiakirjaa, joka osoittaisi hänen oleskeluoikeutensa maassa tutkijana, tutkijan perheenjäsenenä tai opiskelijana. Todistus helpottaisi kolmannen maan kansalaisen asiointia muun muassa viranomaisessa ja edesauttaisi hänen mahdollisuuksiaan nauttia direktiivin tarkoittamasta yhdenvertaisesta kohtelusta Suomessa oleskelunsa ajan.
23 §.Ilmoitus liikkumisen vastustamisesta. Pykälässä säädettäisiin Maahanmuuttoviraston velvollisuudesta ilmoittaa liikkumisen vastustamisesta. Ilmoittaminen tulisi tapahtua heti, kun vastustamisen peruste tulee käsille. Ilmoitus tulee tehdä ensimmäisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoituksen tekijälle eli tutkijalle tai opiskelijalle itselleen.
Liikkuvuuden vastustamista koskeva ilmoitus ei olisi päätös, josta voisi valittaa, koska uuden liikkumista koskevan ilmoituksen tekeminen on mahdollista vaikka heti uudelleen, eikä vastustamisella olisi suoraa vaikutusta ensimmäisen jäsenvaltion kolmannen maan kansalaiselle myöntämään lupaan ja sen voimassaoloon. Vastustamista koskevalla ilmoituksella voitaisiin selvittää ne epäkohdat tai muut syyt, jotka ovat olleet vastustamisen perusteina, ja annettaisiin siten tilaisuus korjata liikkumista koskevat tiedot vastaamaan Suomen vaatimuksia. Vastustamisen jälkeen tehtävällä uudella ilmoituksella voitaisiin todennäköisesti useimmiten täyttää edellytykset liikkumiselle Suomeen.
24 §.Liikkumisen vastustamisen vaikutus. Pykälässä säädettäisiin liikkumisen vastustamisen vaikutuksesta liikkujaan. Jos liikkuminen Suomeen ei ole vielä tapahtunut ja Maahanmuuttovirasto vastustaa liikkumista, tutkija, tämän perheenjäsen tai opiskelija ei saa liikkua Suomeen. Jos liikkuminen on tapahtunut eli tutkija, tämän perheenjäsen tai opiskelija jo oleskelee Suomessa ja Maahanmuuttovirasto vasta siinä vaiheessa vastustaa liikkumista, niin tutkijan, hänen perheenjäsenensä sekä opiskelijan olisi lopetettava välittömästi kaikki toimintansa Suomessa ja heidän olisi poistuttava maasta.
25 §.Maahantulo liikkumista koskevan ilmoituksen jälkeen. Pykälässä säädettäisiin tutkijan, tämän perheenjäsenen ja opiskelijan maahantulosta sen jälkeen, kun ilmoitus liikkumisesta on tehty.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa ilmoitus liikkumisesta on tehty jo ennen kuin tutkija tai opiskelija on saapunut ensimmäiseen jäsenvaltioon ja liikkumista koskeva aikomus ilmenee ensimmäiselle jäsenvaltiolle tehdyssä oleskelulupahakemuksessa. Tällöin jos Maahanmuuttovirasto ei vastusta liikkumista sille asetetussa 30 päivän määräajassa, niin tutkija, tämän perheenjäsen tai opiskelija voi saapua Suomeen milloin tahansa sen jälkeen, kun ensimmäinen jäsenvaltio on myöntänyt oleskeluluvan, joka on edelleen voimassa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa tutkija tai opiskelija oleskelee ensimmäisen jäsenvaltion oleskeluluvalla ensimmäisessä jäsenvaltiossa ja aikomus liikkua Suomeen tulee siellä oleskelun aikana tietoon. Tutkija ja tämän perheenjäsen voivat liikkua tällöin Suomeen heti sen jälkeen, kun he ovat tehneet liikkumista koskevan ilmoituksen Maahanmuuttovirastolle. Heidän ei tarvitse odottaa Maahanmuuttoviraston vastausta ilmoitukseen, vaan he voivat liikkua heti ilmoituksen tekemisen jälkeen välittömästi tai milloin tahansa sen jälkeen luvan voimassaoloaikana. Liikkuminen ei kuitenkaan ole mahdollista, jos ennen sitä Maahanmuuttovirasto ehtii ilmoittaa vastustavansa liikkumista. Sen sijaan opiskelijan tulee odottaa, vastustaako Maahanmuuttovirasto liikkumista. Jos Maahanmuuttovirasto ei vastusta opiskelijan liikkumista, opiskelija voi saapua Suomeen, ja vastaavasti vastustaminen tämän oikeuden estää. Direktiivin 28 artiklan 4 kohta ja 31 artiklan 4 kohta selittävät tämän eron tutkijan ja opiskelijan välillä.
26 §.Paluu Suomeen liikkumisen jälkeen. Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa tutkija, tämän perheenjäsen tai opiskelija on käyttänyt liikkumisoikeuttaan Suomesta toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon, jossa liikkumisoikeuden nojalla oleskelu ei enää olisi kuitenkaan mahdollista. Tilanne johtuisi siitä, että liikkumisen edellytykset eivät enää täyttyisi, Suomen myöntämä oleskelulupa ei olisi enää voimassa tai oleskelulupa olisi peruutettu liikkumisen aikana. Tällöin kolmannen maan kansalaisella olisi kuitenkin oikeus palata takaisin Suomeen direktiivin 32 artiklan 4 kohdan mukaan ilman muodollisuuksia ja viipymättä.
Direktiivin johdanto-osassa (50) todetaan, että jos toinen jäsenvaltio sallii liikkuvuuden ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän luvan perusteella ja kyseinen lupa on peruutettu tai sen voimassaolo on päättynyt liikkuvuuden aikana, toisen jäsenvaltion olisi voitava joko tehdä direktiivin 2008/115/EY mukaisesti päätös tutkijan tai opiskelijan palauttamisesta kolmanteen maahan tai vaatia viipymättä ensimmäiseltä jäsenvaltiolta, että se sallii paluun alueelleen. Jälkimmäisessä tapauksessa ensimmäisen jäsenvaltion olisi annettava tutkijalle tai opiskelijalle asiakirja, jolla sallitaan paluu sen alueelle.
Jos toinen jäsenvaltio ei ryhtyisi toimenpiteisiin kolmannen maan kansalaisen palauttamiseksi kolmanteen maahan, sen tulisi ilmoittaa Maahanmuuttovirastolle, joka ehdotettavan 30 §:n perusteella olisi direktiivin tarkoittama yhteyspiste, siitä, että se vaatii Suomen sallia kolmannen maan kansalaisen paluun maahan. Direktiivin mukaan siis paluu Suomeen tapahtuisi toisen jäsenvaltion tekemän pyynnöstä, jolloin siitä tulisi tieto Maahanmuuttovirastolle. Tällöin tiedon merkitseminen UMA-järjestelmään ja tilanteen mukaan eri yhteistyötahojen (poliisi, Rajavartiolaitos, UM/edustusto) informoiminen asiasta olisi keskeistä etenkin tilanteessa, jossa tulisi harkittavaksi kolmannen maan kansalaisen maassa oleskelun edellytysten selvittäminen.
27 §.Toimivaltainen viranomainen. Pykälässä säädettäisiin, että Maahanmuuttovirasto olisi toimivaltainen viranomainen tässä laissa tarkoitettujen oleskelulupahakemusten käsittelyyn ja päätösten tekemiseen. Maahanmuuttovirasto olisi toimivaltainen myös tekemään ilmoituksen siitä, että se vastustaa tutkijan, tämän perheenjäsenen tai opiskelijan liikkumista Suomeen. Samoin Maahanmuuttoviraston olisi viipymättä ilmoitettava toisen Euroopan unionin jäsenvaltion viranomaiselle, jos sinne liikkuneen kolmannen maan kansalaisen Suomen myöntämä oleskelulupa on peruutettu.
28 §.Päätös hakemukseen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi direktiivin 34 artiklasta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Maahanmuuttoviraston on tehtävä kirjallinen ja perusteltu päätös oleskelulupahakemukseen ja se olisi annettava tiedoksi hakijalle 90 päivän kuluessa siitä, kun hakija on esittänyt täydellisen hakemuksen. Määräaika koskisi kaikki tämän lain nojalla tehtäviä päätöksiä. Ajan kuluminen alkaisi siitä, kun hakija on esittänyt asianmukaisesti täytetyn hakemuksen, joka sisältää kaikki hakemuksen ratkaisemiseksi vaadittavat selvitykset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos hakemus tai sen selvitykset ovat puutteelliset, asian käsittelyn kestoa koskevan 1 momentissa säädetyn määräajan kuluminen keskeytyy ja Maahanmuuttoviraston on kehotettava hakijaa täydentämään hakemustaan kohtuullisessa määräajassa. Määräajan kuluminen jatkuu uudelleen, kun hakemus on täydellinen. Hakemuksen täydentämistä koskevan menettelyn osalta sovelletaan hallintolain (434/2003) säännöksiä. Jos pyydettyjä lisätietoja tai asiakirjoja ei olisi määräajassa toimitettu, Maahanmuuttovirasto voi hylätä hakemuksen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Maahanmuuttovirastolle velvollisuus käsitellä tutkijan perheenjäsenen oleskelulupahakemus samaan aikaan tutkijan oleskelulupahakemuksen käsittelyn kanssa sikäli kuin hakemukset on tehty samaan aikaan.
29 §.Hakemusten ja ilmoitusten käsittelystä perittävän maksun suorittaminen. Pykälässä säädettäisiin direktiivin 36 artiklasta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oleskelulupahakemuksen ja ilmoituksen käsittelystä peritään maksu, joka olisi oltava suoritettuna, jotta hakemuksen tai ilmoituksen käsittelyä voitaisiin aloittaa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tosite maksun suorittamisesta on esitettävä hakemuksen ja ilmoituksen liitteenä. Tosite voidaan ymmärtää laajasti ja voidaan siten katsoa, että tositteeksi käy esimerkiksi UMA-järjestelmään ja EnterFinland -asiointipalveluun tehty kirjaus käsittelymaksun suorittamisesta. Pykälän 3 momentin mukaan, jos maksua ei suoritettaisi kohtuullisessa ajassa, hakemus raukeaa ja ilmoitukseen annettava vastaus olisi kielteinen.
30 §.Yhteyspiste. Pykälässä säädettäisiin direktiivin 37 artiklasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä yhteyspisteitä, jotka tekevät tehokasta yhteistyötä ja vastaavat liikkumisen täytäntöön panemiseksi tarvittavien tietojen vastaanottamisesta ja toimittamisesta. Suomen yhteyspisteenä toimisi Maahanmuuttovirasto.
31 §.Valitus. Muutoksenhakuun sovellettaisiin hallintolainkäyttölakia (586/1996) ja soveltuvin osin ulko-maalaislain 13 luvun säännöksiä. Pykälässä ehdotetaan kuitenkin selvyyden ja informatiivisuuden vuoksi säädettäväksi muutoksenhaun perusasioista. On huomattava, että Maahanmuuttoviraston ilmoitus liikkuvuuden vastustamisesta ei ole päätös, josta voi hakea muutosta.
Pykälän 1 momentin mukaan Maahanmuuttoviraston tämän lain perusteella tekemästä päätöksestä saisi valittaa hallinto-oikeuteen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Maahanmuuttoviraston oikeudesta valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Säännökset ovat vastaavat kuin ulkomaalaislain 195 ja 196 §:ssä.
Valitusmenettelyyn sovelletaan ulkomaalaislain säännöksiä sikäli kuin siellä on säädetty ulkomaalaisasioiden käsittelyyn hallintolaista ja hallintolainkäyttölaista poikkeavia erityissäännöksiä. Ulkomaalaislain säännöksiä noudatettaisiin muun muassa kun kyse on toimivaltaisen hallinto-oikeuden määräytymisestä, valituskirjelmän toimittamisesta ja täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen ratkaisemisesta.
32 §.Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Säännös vastaisi ulkomaalaislain 196 §:n 1 ja 4 momentissa säädettyä. Pykälän 1 momentissa siten säädettäisiin, että hallinto-oikeuden päätöksestä saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, millä edellytyksillä valituslupa voidaan myöntää. Valituslupa voitaisiin myöntää, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tai jos luvan myöntämiseen on muu erityisen painava syy.
33 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulon ajankohdasta.
1.2
Ulkomaalaislaki
45 §.Tilapäisen oleskeluluvan myöntäminen ulkomailla olevalle henkilölle. Pykälää muutettaisiin poistamalla sen 1 momentista 3 kohta, jonka perusteella myönnetään oleskelulupa opiskelua varten. Opiskelun perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta esitetään säädettäväksi omassa laissa, joten peruste olisi poistettava tästä pykälästä. Muutos tehtäisiin koko pykälän muutoksena, jolloin voimassa olevan pykälän 1 momentin 4 kohdasta tulee 3 kohta.
46 §.Oleskeluluvan myöntäminen au pair -sijoitusta varten. Lain 46 § ehdotettaisiin kumottavaksi ja säädettäväksi uusi 46 §, joka koskisi oleskeluluvan myöntämistä au pair -sijoitusta varten. Voimassa olevassa ulkomaalaislaissa ei ole tätä koskevaa sääntelyä ja asia on nähty epäkohdaksi. On syytä huomata, että au pair -sijoitus ei ole työsuhde. Jos se olisi työsuhde, kyseessä olisi työntekijän oleskelulupaa koskevasta hakemusasiasta, jolloin ulkomaalaislain 5 luvun säännökset tulisivat sovellettavaksi. Säännös ehdotetaan sijoitettavaksi tällä lailla kumottavan 46 §:n tilalle. Au pair -sijoitukseen tulevan ulkomaalaisen tulisi ulkomaalaislain systematiikan mukaisesti täyttää tässä pykälässä säädettyjen edellytysten lisäksi muut ulkomaalaissa säädetyt maahantuloon ja maassa oleskeluun liittyvät edellytykset. Lisäksi oleskelulupaharkinnassa otettaisiin huomioon oleskeluluvan myöntämisen osalta, että lain 36 §:ssä säädetyt yleiset edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle täyttyvät.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että au pair -sijoitusta koskeva oleskelulupa myönnettäisiin aina tilapäisenä enintään yhdeksi vuodeksi, jolloin oleskeluluvan myöntämistä koskeva säädösperusta olisi 45 §:n 1 momentin 3 kohta. Kyseessä olisi oleskelulupa, jonka tarkoituksena on tutustuttaa kolmannen maan kansalainen Suomen kulttuuriin ja elämään tavalla, jossa kolmannen maan kansalainen tulee isäntäperheeseen ikään kuin sen jäseneksi, jolloin hän osallistuu isäntäperheen arkeen tekemällä kevyttä kotitalous- ja lastenhoitotyötä samalla tavalla kuin perheenjäsenet tekevät. Tarkoituksena ei siten ole, että sijoitus kestäisi yhtä vuotta pidempään, koska au pair -sijoitus ei ole tarkoitettu tehtäväksi, jossa voisi niin sanotusti tehdä työuraa. Oleskeluluvan myöntämisen tarve olisi ulkomaalaisen tutustuminen suomalaiseen kulttuuriin, eikä isäntäperheen tarve saada kodin- tai lastenhoitaja.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka oleskeluluvan myöntämiseksi tulisi täyttää. Au pairilta edellytettäisiin nuorta ikää. Ulkomaalaisen tulisi olla oleskelulupahakemuksen vireille tulon hetkellä vähintään 17-vuotias, eikä hän saa olla vielä täyttänyt 31 vuotta. Iästä ei voisi tehdä poikkeusta, koska kyseessä on nuoren ulkomaalaisen tutustuminen Suomeen.
Momentin 1 kohdassa säädettäisiin, ettei ulkomaalainen saa olla aiemmin toiminut au pairina. Tämä koskisi toimimista au pairina niin Suomessa kuin ulkomailla. Edellytyksen tarkoituksen olisi varmistaa, ettei ulkomaalainen tekisi niin sanotusti uraa au pairina. Jos ulkomaalainen olisi jo aiemmin toiminut au pairina, ei oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä olisi. Au pair -sijoitusta ei pidetä lähtökohtaisesti työsuhteena, joten au pairille ei kerry eläkettä ja muita työsuhteen tuomia etuja, eikä näin ollen ole ulkomaalaisen etu, että hän toimisi pitkään au pairina pääsemättä työsuhteeseen. Au pair -sijoitus, joka siis ei olisi työsuhde, ei ole myöskään työsuojeluviranomaisten valvonnan alainen, joten senkin vuoksi au pair -sijoituksen kestoa on perusteltua rajoittaa.
Momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että ulkomaalaisen tulisi esittää selvitys aiemmista opinnoistaan, suomalaisen kulttuurin harrastuneisuudestaan eli oma motiivi, miksi hän haluaa tulla Suomeen au pairiksi. Näyttönä ei kelpaisi pelkästään itseopiskeluun perustuva materiaali, vaan näytön pitäisi perustua muualta saatuun tietoon ja taitoon, koska näyttö pitäisi esittää todistuksin.
Momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että ulkomaalainen ei saisi olla läheistä sukua isäntäperheen jäsenille. Ulkomaalainen saisi olla kotoisin samasta maasta kuin isäntäperheen jäsen tai jäsenet, mutta käytännössä liian läheinen sukulaisuus olisi este oleskeluluvan myöntämiselle. Tällaisina läheisinä sukulaisina pidettäisiin esimerkiksi sisaruksia, omia ja sisarusten jälkeläisiä sekä serkkuja ja pikkuserkkuja. Samoin esimerkiksi kasvattilasta pidettäisiin liian läheisenä ja myös aiemmin isäntäperheen jäsenen kanssa samassa taloudessa asunutta henkilöä. Läheinen sukulaisuus voisi merkitä, että au pair -sijoituksen tarkoitus hämärtyisi, jolloin kyseessä olisi enemmänkin perhesiteeseen ja yhteisen perhe-elämän viettämiseen viittaavat seikat taikka varsinaisesti muusta maahantulon perusteesta kuin au pair -sijoituksesta. Au pair -sijoitus lähtee ajatuksena ulkomaalaisen itsensä tarpeesta, jolloin isäntäperheellä ei voisi olla sellaista subjektiivista valintaoikeutta, että vain sukulainen tulisi kyseeseen. Ulkomaalaisen oma tarve on tutustua au pair -sijoituksen aikana suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, jolloin isäntäperheen tulisi valikoitua tavallaan satunnaisesti.
Momentin 4 kohdan mukaan säädettäisiin, että au pair -sijoitukseen tulevalle tulisi olla turva sairauden ja tapaturman varalta. Au pair -sijoitus ei lähtökohtaisesti ole työsuhde, jolloin sijoituksessa ei ole työnantajaa, joka takaisi työterveyshuollon kautta suojan. Isäntäperheen tulisi siten käytännössä ottaa au pairille sairaus- ja tapaturmavakuutus, joka kattaa au pairin koko aiotun oleskelun keston ajan, jotta au pair ei jäisi ilman suojaa, jos hän sairastuisi tai joutuisi tapaturmaan.
Momentin 5 kohdassa säädettäisiin, että ulkomaalaisen tulisi esittää todistus terveydentilastaan ja että todistus ei saisi olla kolmea kuukautta vanhempi. Todistuksen tulisi osoittaa, ettei ulkomaalaisella olisi tartuntatautia, joka estäisi hänen toimimisensa au pairina isäntäperheessä. Tartuntatauteja on erilaisia, eri herkkyydellä tarttuvia ja eri vakavuusasteisia sekä erilaista ehkäisyä ja hoitoa vaativia. Säännöksen tarkoituksena olisi kuitenkin varmistaa, ettei au pair sairastaisi jotakin tartuntatautia, joka voisi olla tarttuva ja vaaraksi isäntäperheelle ja vaaraksi hänelle itselleen. Suomessa tartuntataudeista säädetään valtioneuvoston asetuksessa tartuntataudeista (1227/2016), sen 1 §:ssä säädetään yleisvaarallisista tartuntataudeista ja 2 §:ssä valvottavista tartuntataudeista. Koska au pair toimisi isäntäperheessä, jossa hän asuisi ja auttaisi ruoanlaitossa, muissa kotitöissä ja lastenhoidossa, olisi tärkeää, ettei hän sairastaisi esimerkiksi salmonellaa tai kantaisi sellaista rokkoa, jota vastaan Suomessa rokotusohjelman mukaisesti lapset tietynikäisinä rokotetaan. Toisaalta au pair on voinut aiemmin sairastaa jonkin tartuntataudin, joka olisi lääkityksellä hoidettu tai hoidossa, jolloin se välttämättä ei olisi este au pairina toimimiselle. Terveydentilasta esitettävän todistuksen tulisi osoittaa asia selkeästi, jotta Maahanmuuttovirastolle ei jäisi epäselvyyttä todistuksen sisällöstä. Todistuksen ollessa epäselvä, asiaa olisi tarpeen mukaan selvitettävä hakijalta pyydettävällä täydennyspyynnöllä ennen hakemuksen ratkaisemista.
Momentin 6 kohdassa säädettäisiin, että isäntäperheen ja au pairin välillä tehdään sopimus au pair -sijoituksesta. Sopimus on liitettävä oleskelulupahakemukseen muiden selvitysten ohessa. Sopimus olisi siten aina kirjallinen, koska sopimus sisältää ehtoja, jotka ovat oleellisia au pairin itsensä kannalta ja toisaalta oleskeluluvan myöntämisen kannalta. Sopimuksella ja au pair -sijoituksen tosiasiallisilla olosuhteilla olisi merkitystä arvioitaessa ja verrattaessa au pair -sijoitusta työsuhteen tunnusmerkkeihin.
Kohdan a alakohdassa säädettäisiin, että sopimuksessa määritetään au pairin asuminen isäntäperheessä, oikeudet ja velvollisuudet sijoituksen aikana, toimeentulo ja mahdolliset etuudet, jotka isäntäperhe au pairille antaa. Isäntäperheen tulisi järjestää au pairille oma huone, eikä olisi au pair -sijoituksen perusteiden mukaista, että au pair asuisi muualla kuin isäntäperheen kotona. Toimeentulo perustuisi isäntäperheen antaman ylläpidon ohella taskurahaan, jonka suuruuden Maahanmuuttovirasto määrittää vuosittain. Tällä hetkellä taskuraha on suuruudeltaan vähintään 280 euroa kuukaudessa. Jos isäntäperhe antaa muita etuisuuksia, kuten esimerkiksi oma huone tai matkakorvauksia, niistäkin tulisi olla sovittu.
Kohdan b alakohdassa säädettäisiin, että sopimuksessa määritetään au pairin tehtävät ja niihin käytettävä 25 tunnin enimmäistuntimäärä viikossa. Au pair on perheenjäseneen rinnastettava jäsen isäntäperheessä, jolloin hänen tehtävänsäkin olisivat sen mukaiset. Au pair -sijoitus tarkoittaisi kevyitä kodin- ja lastenhoitotehtäviä isäntäperheessä samalla tavalla kuin isäntäperheen omat lapset tekisivät. Sopimuksessa olisi määritettävä kellonajoin, milloin au pairin on oltava käytettävissä, ja että yöaikana ei tehtäviä saisi olla. Enimmäistuntimäärä olisi sama, josta säädetään direktiivissä, ja vaikka kyse ei ole direktiivin täytäntöönpanosta tältä osin, olisi nykyistä viikkotuntimäärää hieman alhaisempi tuntimäärä omiaan korostamaan au pairin asemaa rinnastettavana perheenjäsenenä isäntäperheessä.
Kohdan c alakohdassa säädettäisiin, että sopimuksessa on määriteltävä au pairin vapaa-ajat ja vapaapäivät. Edellisessä alakohdassa säädetty enimmäistuntimäärä merkitsee, että au pairille tulee jäädä omaa aikaa ja aikaa opiskella. Au pairilla tulisi olla viikossa vähintään yksi vapaapäivä ja vähintään joka toinen viikko kaksi perättäistä päivää vapaata.
Kohdan d alakohdassa säädettäisiin, että sopimusvaiheessa olisi selvillä, mille kursseille au pairin olisi Suomessa oleskelunsa aikana osallistumassa. Jotta au pair -sijoituksen tarkoitus toteutuisi, tulisi kurssien olla suomen tai ruotsin kielikurssi tai muu kurssi, joka perehdyttäisi au pairia suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.
47 §.Jatkuvan oleskeluluvan myöntäminen ulkomailla olevalle henkilölle. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi koko pykälän muutoksena siten, että sen 1 momentin 4 kohta poistetaan, koska tutkijoista esitetään säädettäväksi omassa laissaan.
47 a—47 f §. Pykälät ehdotetaan kumottavaksi, koska nyt täytäntöönpantavana oleva direktiivi 2016/801/EU säätää samoista asioista. Kumottavaksi ehdotettavat pykälät perustuvat Neuvoston direktiiviin 2005/71/EY kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten, joka tulee kumotuksi nyt täytäntöönpantavana olevan direktiivin nojalla.
49 §.Ensimmäisen määräaikaisen oleskeluluvan myöntäminen ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle. Pykälän 1 momentin 4 kohta ehdotetaan kumottavaksi.
53 §.Ensimmäisen määräaikaisen oleskeluluvan pituus. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi maininta oleskeluluvan myöntämisestä opintoja varten, koska siitä säädettäisiin ehdotettavassa uudessa laissa. Pykälään ehdotetaan lisäksi tehtävän tekninen korjaus. Hallituksen esityksen HE 129/2017 vp:n yhteydessä pykälän 10 momentissa olevasta viittauksesta 77 §:n 1 momenttiin on jäänyt mainitsematta, kuten pykälän yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, viittaus kyseisen momentin 1 kohtaan. Tällä teknisellä korjauksella viittaus korjattaisiin tarkoittamaan 77 §:n 1 momentin 1 kohtaa. Muutokset ehdotetaan tehtäväksi koko pykälän muutoksena.
54 §.Jatkoluvan myöntäminen. Pykälästä ehdotetaan kumottavaksi sen 4 momentti, koska siitä säädettäisiin ehdotettavassa uudessa laissa.
55 §.Jatkoluvan pituus. Pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistetaan 4 momentti, koska siitä säädettäisiin ehdotettavassa uudessa laissa. Muutos tehtäisiin koko pykälän muutoksena.
58 a §.Tutkijadirektiiviin perustuvan oleskeluluvan peruuttaminen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska tästäkin asiasta säädettäisiin ehdotettavassa uudessa laissa.
77 §.Muu oleskelulupa ansiotyötä varten. Koko pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin säännökset tutkijan ja työharjoittelun osalta. Pykälän 1 momentin 8 kohtaan myös tarkennettaisiin tutkinnon suorittaneen ja tutkimustyön loppuun suorittaneen osalta viittaus uuteen lakiin, jolloin tarkoituksena on, että näillä on työpaikan löydettyään oikeus saada oleskeluluvan myöntämisen edellytysten täyttyessä 77 §:n tarkoittama oleskelulupa ansiotyötä varten, kun maassa oleskelun pääasiallinen tarkoitus on työnteko. Toisaalta pykälän 1 momentin 4 kohtaan lisättäisiin poissuljenta siitä, että enää muuta oleskelulupaa ansiotyötä varten ei voitaisi ulkomaalaislain perusteella myöntää ulkomaalaiselle, joka toimii ammattimaisesti tieteen alalla ja on tutkija. Oleskeluluvan myöntäminen olisi mahdollista muulle ammattimaisesti tieteen parissa toimivalle, kun ulkomaalainen ei ole tutkija.
78 §.Työnteko-oikeus oleskeluluvan nojalla. Pykälästä ehdotetaan kumottavaksi sen 3 momentin 4 kohta, joka koskee opiskelijan työnteko-oikeutta, josta ehdotetaan säädettävän uudessa laissa.
79 §.Työnteko-oikeus ilman oleskelulupaa. Pykälää muutettaisiin siten, että sen 1 momentin 6 kohta poistettaisiin. Muutos tehtäisiin koko pykälän muutoksena.
80 §.Työnteko-oikeuden kesto. Pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin 4—6 momentit, koska niistä säädettäisiin uudessa laissa. Muutos tehtäisiin koko pykälän muutoksena.