1.1
Laki toimeentulotuesta
4 §. Toimeenpano. Esityksessä pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta siitä, että tässä laissa on viittaussäännöksin tuotu esiin ne sosiaalihuollon lainsäädäntöön liittyvät säännökset, joita Kansaneläkelaitos soveltaa tämän lain lisäksi perustoimeentulotukea myöntäessään. Tämän pykälän täydennyksellä on haluttu tarkentaa, että lakiin otetut viittaukset on tarkoitettu tältä osin tyhjentäviksi, koska muutoin muiden sosiaalihuoltoon liittyvien lakien soveltuminen Kansaneläkelaitokseen jäisi epäselväksi. Toimeentulotuki on tämän lain 1 §:n mukaan sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki eikä Kela-siirron toteuttaneella toimeentulotukilain muutoksella (815/2014) toimeentulotuen työnjakoa Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välille tarkoitettu muuttamaan toimeentulotuen luonnetta erityisenä tarveharkintaisena viimesijaisena tukena. Puheena olevan lainmuutoksen ja sen esitöiden yhteydessä ei kuitenkaan käsitelty tarkemmin Kansaneläkelaitoksen myöntämän perustoimeentulotuen roolia osana sosiaalihuollon kokonaisuutta. Toimivallan jakautuessa Kansaneläkelaitoksen ja kunnan kesken, on nähty tarpeelliseksi täsmentää, miten sosiaalihuollon lainsäädäntö soveltuu Kansaneläkelaitokseen sen käsitellessään perustoimeentulotukiasioita. Sosiaalihuoltolakia ei pääsääntöisesti sovellettaisi Kansaneläkelaitokseen sen myöntäessä perustoimeentulotukea, koska sosiaalihuoltolaki on säädetty koskemaan pääsääntöisesti kunnallista sosiaalihuoltoa. Toimeentulotukilakiin on kuitenkin otettu joitakin viittaussäännöksiä sosiaalihuoltolakiin (1301/2014). Sosiaalihuoltolakia koskevissa viittauksissa on kyse lähinnä tilanteista, joissa Kansaneläkelaitoksen on tehtävä yhteistyötä kunnan ja muiden viranomaisten kanssa sekä mm. kunnassa tehtävästä asiakassuunnitelmasta. Lisäksi toimeentulotukilaissa on viittaussäännöksiä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin (821/2000). Nämä viittaussäännökset täydentävät erityisesti tietojen luovutukseen liittyvissä tilanteissa Kansaneläkelaitokseen jo muutoinkin soveltuvaa lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sekä henkilötietolakia (523/1999). Ne korostavat sosiaalihuollon asiakkaan erityistä suojaa. Pykälässä oleva viittaus sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 pykälään on pidetty ennallaan, koska uuden sosiaalihuoltolain säätämisestä huolimatta vanhan sosiaalihuoltolain mainittu pykälä on edelleen voimassa.
5 a §. Perustoimeentulotuen kattamiseksi Kansaneläkelaitokselle suoritettavat ennakot ja niiden vahvistaminen sekä maksaminen. Pykälään on otettu uusi 5 momentti, joka koskee kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) mukaisten kotoutujien perustoimeentulotuen kustannusten korvaamista. Kuntien myöntämän perustoimeentulotuen kustannukset on tietyiltä osin korvattu tähän mennessä kunnille jälkikäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen kautta edellä mainitun kotoutumista koskevan lain 6 luvun sääntelyn perusteella. Kansaneläkelaitoksen ryhtyessä myöntämään perustoimeentulotukea, perustoimeentulotuen jälkikäteisestä kustannusten korvaamisesta kehittämis- ja hallintokeskusten kautta luovuttaisiin. Sen sijaan kotoutujien perustoimeentulotuen kustannuksiin ulotettaisiin vastaava ennakkojen maksamista koskeva menettely kuin mikä koskee Kansaneläkelaitosta muutoin perustoimeentulotuen ennakkojen maksamisen osalta. Pykälän 5 momentin mukaiset kustannukset korvataan työ- ja elinkeinoministeriön talousarviosta. Ennakoiden maksaminen koskisi kotoutumisen edistämisestä annetun lain 44, 46 § ja 51 §:n 1 momentin perusteella maksettavia perustoimeentulotuen kustannuksia. Kunnille jäävän täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen kustannukset korvattaisiin edelleen kotoutumisen edistämisestä annetun lain 44, 46 §:n ja 51 §:n 1 momentin mukaan hakemusmenettelyyn perustuen. Kotoutumisen edistämistä koskevaan lakiin on tehty tämän esityksen yhteydessä vastaava ennakoiden maksua koskeva tarkennus.
Lisäksi momentissa säädettäisiin, että 5 momentin mukaan maksettava tammikuun ennakko maksetaan tammikuun ensimmäisenä arkipäivänä. Tämä menettely johtuu siitä, että työ- ja elinkeinoministeriön korvausmomentti on budjetoitu maksatuspäätösperusteisena, jolloin tammikuuta koskevan ennakon maksaminen edellisenä vuonna ei ole mahdollinen. Myöntöpäätös voidaan tehdä joulukuussa, mutta maksatuspäätös voidaan tehdä vasta tammikuussa ja maksaa pikasiirtona, jolloin suoritus näkyy samana päivänä vastaanottajan tilillä. Tämä koskee vuodenvaihteen tilannetta. Muiden kuukausien osalta maksatus voidaan tehdä edellisen kuun lopulla.
HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412" \l "a1412-1997" \o "Linkki voimaantulosäännökseen" 11 §.Huomioon otettavat tulot. Pykälään ehdotetaan säädettäväksi uusi 2 momentin 7 kohta. Kyseisellä säännöksellä toimeentulotukea laskettaessa tuloina ei otettaisi huomioon lastensuojelulaissa (417/2007) tarkoitettua taloudellista tukea asumisen ja toimeentulon turvaamiseksi jälkihuollossa. Säännöksellä selkeytettäisiin lastensuojelulain ja toimeentulotukilain välistä suhdetta.
Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Toimeentulotukea voi saada mm. asumiseen ja elämän perusmenoihin.
Lastensuojelulain 76 a §:n mukaan kunnan on viivytyksettä järjestettävä muun muassa riittävä taloudellinen tuki, kun riittämätön toimeentulo, puutteelliset asumisolot tai asunnon puuttuminen ovat olennaisena esteenä jälkihuollon piirissä olevan lapsen tai nuoren kuntoutumiselle. Lastensuojelulain jälkihuollon taloudellisen tuen tarkoituksena on tukea erityisesti alle 21 vuotiaan ennen täysi-ikäisyyttä lastensuojelun palvelujen ja tukitoimien kohteena olleen nuoren itsenäistymistä ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Lain edellytykset täyttävällä lapsella tai nuorella on subjektiivinen oikeus taloudelliseen tukeen jälkihuollossa, jotta hänen kuntoutumisensa ei esty taloudellisten syiden johdosta. Kuntoutumisella tarkoitetaan jälkihuoltonuoren yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista ja tukea on myönnettävä tarvetta vastaavalla tavalla. Käytännössä jälkihuollon taloudellinen tuki kuntoutukseen voi toimeentulotuen lisäksi olla esimerkiksi harrastustoiminnan tai asumiskustannusten tukea, omaan asuntoon muutosta aiheutuvien kulujen tai asunnon sisustamisesta aiheutuvia kuluja tai muuta tarpeellista muutostilanteen tai itsenäistymisen tukea. Taloudellisen tuen tarkoituksena ei lähtökohtaisesti ole kattaa kaikkea normaalejakin elämisen perusmenoja ja sitä on tarkoitettu voitavan myöntää toimeentulotuen ohessa.
Esityksen mukaan kuntoutukseen lastensuojelun jälkihuollossa saatua taloudellista tukea ei huomioitaisi tulona toimeentulotuen määrää arvioitaessa. Vastaavasti toimeentulotukilain 8 §:n mukaisesti sellaisia menoja, jotka on turvattu lastensuojelulain 76 a §:n mukaisella tuella, ei oteta menona huomioon toimeentulotuessa. Edellä oleva koskee sekä perustoimeentulotukea, että myös täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea.
14 §.Toimeentulotuen hakeminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säänneltäisiin kunnan mahdollisuudesta myöntää toimeentulotukea kiireellisen ja välttämättömän avun turvaamiseksi poikkeustilanteissa ilman, että asiakkaan oikeutta perustoimeentulotukeen on kyseisenä ajanjaksona päätöksellä arvioitu ja ratkaistu. Tuki myönnettäisiin näissä tilanteissa ehkäisevänä toimeentulotukena.
Toimivalta toimeentulotuen myöntämisessä jakautuu 1.1.2017 lukien niin, että Kansaneläkelaitos ratkaisee henkilön oikeuden perustoimeentulotukeen sekä kunta oikeuden täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen. Kansaneläkelaitos vastaa perustoimeentulotuen myöntämisestä myös, kun tarve on kiireellinen. Pääsäännön mukaan toimeentulotukea haetaan yhdellä hakemuksella ja hakijan oikeus perustoimeentulotukeen tulee selvittää ensin. Kuitenkin voi esiintyä sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa Kansaneläkelaitos ei pysty palvelemaan, mutta henkilölle on turvattava kiireellinen ja välttämätön apu. Näissä tilanteissa on perusteltua, että myös kunta voi myöntää taloudellista tukea ilman, että asiakkaan oikeus perustoimeentulotukeen tulisi ensin selvittää ja ratkaista Kansaneläkelaitoksessa. Tällaisina tilanteina voidaan mainita ennen kaikkea asiakkaan akuutit tilapäisen taloudellisen tuen tarpeet, jotka eivät kiireellisyytensä vuoksi voi odottaa Kansaneläkelaitoksen palveluiden aukioloa. Tuki katsottaisiin 3 momentin mukaisissa tilanteissa ehkäiseväksi toimeentulotueksi.
Ehdotettu säännös mahdollistaisi toimeentulotuen myöntämisen kunnassa esimerkiksi sosiaalipäivystyksessä Kansaneläkelaitoksen aukioloaikojen ulkopuolella ilman asiakkaan perustoimeentulotukioikeuden arvioita ja päätöstä. Kansaneläkelaitoksen palveluiden aukioloaikoina Kansaneläkelaitos ratkaisee hakemukset myös kiireellisissä tapauksissa toimeentulotukilain käsittelyaikojen puitteissa. Poikkeus koskisi vain Kansaneläkelaitoksen palveluiden ulkopuolista aikaa. Jos asiakas hakeutuu Kansaneläkelaitoksen palveluiden ollessa auki kunnan sosiaalipäivystykseen, olisi asiakasta neuvottava ja tarvittaessa autettava ottamaan yhteyttä Kansaneläkelaitokseen. Kansaneläkelaitokseen saa yhteyden myös puhelimitse. Koska sosiaalipäivystyksessä myönnetty toimeentulotuki on tarkoitettu vain poikkeuksellisten kriisitilanteiden hoitamiseen, myönnetty toimeentulotuki on määrältään varsin vähäistä ja kestoltaan hyvin lyhytaikaista. Näin ollen sitä ei pääsääntöisesti tarvitsisi huomioida asiakkaan perustoimeentulotuen perusosassa tai muissa perusmenoissa. Pykälää tulisi pyrkiä soveltamaan kunnan ja Kelan yhteiseen harkintaan perustuen.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa oppaassa toimeentulotukilain soveltajille (STM, Julkaisuja 2013:4) ehkäisevää toimeentulotukea on pidetty erityisen käyttökelpoisena akuuteissa kriiseissä. Myös katastrofirahaston perustamista selvittänyt työryhmä totesi muistiossaan (STM, Selvityksiä 2006:3), että katastrofin tai onnettomuuden uhrin tilapäisiä toimeentulovaikeuksia voidaan helpottaa ehkäisevällä toimeentulotuella.
14 d §.Toimeentulotukea koskevan asian siirtäminen Kansaneläkelaitoksesta kuntaan. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Kansaneläkelaitoksella on velvollisuus siirtää hakemus kuntaan vain, jos asiakas tätä erikseen pyytää toimeentulotukihakemuksen yhteydessä tai päätöksen saatuaan. Lisäksi edellytetään, että hakija on esittänyt hakemuksissaan muita kuin 7 a tai 7 b §:ssä mainittuja menoja. Kansaneläkelaitoksella olisi siis velvollisuus siirtää hakemus viipymättä asiassa toimivaltaiseen kuntaan tehtyään hakemuksen perusteella päätöksen perustoimeentulotuesta, mikäli hakija on esittänyt hakemuksessaan muita kuin 7 a tai 7 b §:ssä mainittuja menoja. Viittauksella suoraan asianomaisiin pykäliin tarkoitetaan sitä, että mikäli asiakas esittää hakemuksessaan jonkin sellaisen menoerän, kuten esimerkiksi ruokamenon, joka on mainittu edellä todetuissa pykälissä, ei Kansaneläkelaitokselle synny siirtovelvollisuutta, vaikka menoerä olisi määrällisesti suurikin. Tällä pykälään ehdotettavalla muutoksella rajataan siirrettävien hakemusten määrää siten, että kuntaan tulisi siirrettäväksi sellaisia hakemuksia, joihin vakiintuneen oikeus- ja myöntämiskäytännön perusteella ennen siirtoakin on myönnetty täydentävää toimeentulotukea. Muutoksen johdosta voidaan saavuttaa paremmin perustoimeentulotuen siirrolle asetetut tehokkuusvaatimukset ja hallinnolliset säästöt ja turvata kuntien sosiaalialan ammattilaisten resurssien kohdentuminen sosiaalityön tekemiseen. Ehdotettu muutos ei kuitenkaan rajaa millään tavalla asiakkaan oikeutta hakea täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea kunnasta, sillä 14 §:n 2 momentissa säädetään siitä, että asiakas voi tehdä hakemuksen täydentävästä tai ehkäisevästä toimeentulotuesta kunnan toimielimelle, jos hakija on saanut hakemusta koskevalle ajalle tehdyn päätöksen perustoimeentulotuesta. Muutos ei vaikuta myöskään oikeuteen päästä keskustelemaan kunnan sosiaalityöntekijän tai sosionomin kanssa.
Perusosaa säätelevässä 7 a §:ssä, joka on tulossa voimaan 1.1.2017, perusosaan kuuluvina menoina mainitaan ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, puhelimen ja tietoliikenteen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Perusosan sisältö on siten pääosin lueteltu suoraan pykälässä. Koska pykälä jättää kuitenkin tietyiltä osin tulkinnanvaraa, katsotaan tässä yhteydessä tarpeen mukaiseksi todeta, että vaikka harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot on mainittu 7 a §:ssä, lapsen muita kuin tavanomaisia ja määrältään vähäisiä harrastusmenoja sisältävä hakemus tarkoitetaan tämän pykälän mukaan siirrettäväksi kunnan käsiteltäväksi, jos hakija tätä pyytää. Edellä oleva tulkinta on perusteltu sen vuoksi, että täydentävää toimeentulotukea sääntelevässä 7 c §:ssä mainitaan erikseen lasten harrastustoimintaan liittyvät erityiset menot. Vaatemenot kuuluvat edellä olevan mukaisesti perusosaan ja vaikka niihin tietyissä erityistapauksissa on myönnetty täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea, ei vaatemenon esittäminen hakemuksessa synnytä Kansaneläkelaitokselle 14 d §:n mukaista siirtovelvollisuutta ehdotetun uuden 1 momentin muotoilusta ja edellä aikaisemmin esitetyistä perusteluista johtuen. Lain 7 a §:ssä mainituilla ”muilla vastaavilla henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvilla menoilla” tarkoitetaan muun muassa sellaisia menoja, joita ei ole oikeustapausten tai vakiintuneen käytännönkään mukaan katsottu erikseen toimeentulotuessa huomioitaviksi menoiksi, kuten asiakkaan esittämiä viivästys- ja perintälaskuja sekä lainan- ja luottojen lyhennyksiä, ja näitä ei siis siirtovelvollisuus koske.
Toimeentulotukilain 7 b § sääntelee muita perusmenoja, jotka otetaan perusosalla katettavien menojen lisäksi huomioon. Pykälä tulee muutetussa muodossaan voimaan 1.1.2017 ja hallituksen esityksen yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee tarkemmin, mitä menoja pykälä pitää sisällään. Asumismenoja sääntelevä pykälän 1 momentin ensimmäisessä kohdassa viitataan yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 9 §:ssä tarkoitettuihin asumismenoihin sekä muun kuin yhtiömuotoisen omistusasunnon välttämättömiin hoitomenoihin ja välttämättömiin asunnon muuttoon liittyviin menoihin.
Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan muihin perusmenoihin kuuluvat menot otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina. Käytännössä menot otetaan huomioon todellisen suuruisina, jollei niitä ole pidettävä kohtuuttomina. Hallituksen esityksessä todetaan, että asumismenojen tarpeellista suuruutta 7 b §:n 1 momentin nojalla arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon tuen hakijan asumiseen ja olosuhteisiin liittyvät erityiset tarpeet kuten esimerkiksi lasten koulunkäyntimahdollisuudet, erityinen hoidon tarve tai vammaisen henkilön tarvitsemien apuvälineiden aiheuttama tilantarve. Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että Kansaneläkelaitos voisi arvioidessaan tarpeellisen suuruista asumismenojen määrää hankkia kunnista viitetietoja kuntakohtaisista asumismenoista ja käyttää näitä tietoja arvioidessaan kunkin kunnan ja alueen perustoimeentulotuessa hyväksyttyä asumismenojen tasoa. Silti Kansaneläkelaitoksen tulee käyttää tapauskohtaista harkintaa hakijan erityisiin tarpeisiin liittyen.
Edellä mainitun pykälän 2 ja 3 momentit koskevat Kansaneläkelaitoksen hyväksymää korkeampia asumiskustannuksia. Pykälän momentissa säännellään Kansaneläkelaitoksen menettelyä tilanteissa, joissa asumiseen liittyvät menot ylittävät pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tuen saajan kohdalla tarpeellisen suuruisena pidettävän määrän. Tällöin Kansaneläkelaitoksen tulee ohjata hakijaa hankkimaan edullisempi asunto sekä hänet on ohjattava ottamaan yhteyttä kuntaan asuntoasian selvittämistä varten. Hakijalle on varattava määräaika uuden asunnon hankkimiseen tai asumisjärjestelyiden tekemiseen ennen kuin asumismeno voidaan ottaa vain kohtuullistettuna huomioon. Pykälän 3 momentissa säädetään tilanteista, joissa hakijalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta hankkia asuinpaikkakunnaltaan 2 momentissa tarkoitettua asuntoa. Tällöin asumismenot voitaisiin ottaa Kansaneläkelaitoksen tukiharkinnassa huomioon täysimääräisinä myös määräajan jälkeen.
Esitetyn 14 d §:n mukaan, jos toimeentulotuen hakija esittää hakemuksessaan muita kuin 7 b §:ssä mainittuja asumisesta aiheutuvia menoja, Kansaneläkelaitoksen on siirrettävä hakemus kuntaan, mikäli asiakas tätä pyytää. Jos kyse on asumismenoista, joita Kansaneläkelaitos ei hyväksy sisällytettäväksi perustoimeentulotukeen, Kansaneläkelaitos ei siirrä asiaa kuntaan, koska kyse on 7 b §:ssä mainitusta menosta. Hakijan esittäessä tällaisia 7 a ja 7 b §:ssä mainittuja menoja, joita ei voida ottaa huomioon tehtäessä päätöstä perustoimeentulotuesta, hakijan on saatettava asia itse vireille kunnassa, mikäli hän haluaa hakea näiden menojen perusteella täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea. Täydentävää toimeentulotukea hakeakseen hänen on kuitenkin odotettava Kansaneläkelaitoksen perustoimeentulotukipäätöstä.
Edellä olevasta johtuen, menoja joiden katsotaan synnyttävän siirtovelvollisuuden ja joita ei siis ole mainittu 7 a tai b §:ssä, ovat lähinnä kertaluontoiset henkilön erityiseen elämäntilanteeseen liittyvät menot, jotka myös esimerkiksi vakiintuneen käytännön mukaan tulee ottaa menoina huomioon täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä. Tällaisia menoja ovat muun muassa: lastenvaunut, huonekalut ja niihin rinnastuvat kodin hankinnat, toisen asteen ensimmäistä tutkintoa suorittavien nuorten opiskeluun liittyvät menot, edunvalvontapalkkio sekä hautajaiskulut. Mikäli menoerän kuuluminen 7 a §:ään tai 7 b §:ään jää tulkinnanvaraiseksi, Kansaneläkelaitos voisi kuitenkin siirtää hakemuksen kuntaan, mikäli asiakas on tätä pyytänyt. On tärkeää, että Kansaneläkelaitos ja kunnat neuvovat ja ohjaavat asiakasta toimeentulotuen hakemiseen ja hakemuksen käsittelyyn liittyvissä asioissa.
Kunnan määräaika hakemuksen käsittelylle alkaisi hallintolain 20 §:n nojalla siitä, kun hakemus saapuisi Kansaneläkelaitoksesta kuntaan. Hallituksen esityksen 358/2014 pykälän 14 c yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuvattu määräaikojen laskemista koskevia periaatteita tarkemmin. Hallintolain periaatteiden mukaisesti Kansaneläkelaitoksen olisi ilmoitettava hakemuksen siirrosta hakijalle. Muilta osin 14 d pykälän siirtokieltoa koskeva sääntely muodostaisi poikkeuksen hallintolain 21 §:n asian siirtämistä koskevaan sääntelyyn nähden.
17 a §. Kansaneläkelaitoksen ja kunnan välinen salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi ja sisältö yhdistettäväksi 18 a §:ään. Näin säännökset muodostavat loogisemman kokonaisuuden.
18 §. Toimeentulotuen tarkistaminen. Voimassaolevantoimeentulotukilain 18 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki tarkistetaan, jos henkilön tai perheen olosuhteissa tai tuen tarpeessa tapahtuu tai on tapahtunut muutoksia. Mainitun säännöksen esitöiden mukaan tarkistaminen voi yleensä koskea vain maksamattomia eriä. Käytännössä epäselvyyttä on aiheuttanut se, miten tarkistaminen käytännössä voidaan toteuttaa.
Esityksessä 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi tarkistamisen toteuttamisen osalta. Ehdotetun sääntelyn mukaan esimerkiksi etuustulo tai jokin muu kuin ansiotulo tai korvaus huomioitaisiin ottamalla se huomioon asiakkaalle tai perheelle tehtävän toimeentulotukilaskelman kautta. Toimeentulotukilaskelma tehtäisiin kohdistuen sille tai niille kuukausille, joiden osalta asiakkaan tai perheen olosuhteet ovat muuttuneet verrattuna aikaisemmin tehtyyn toimeentulotukilaskelmaan. Aikaisemmin toimeentulotukea myönnettäessä huomioimatta jäänyt muu kuin ansiotulo tai korvaus lisättäisiin tarkistuslaskelmalla sen kuukauden tuloksi, jolloin se on maksettu. Siten toimeentulotuen tarkistaminen toteutettaisiin käytännössä kohdentamalla se laskennallisesti jo maksettuun toimeentulotukeen ja saattamalla laskelma vastaamaan asiakkaan kyseisenä ajanjaksona vallinnutta tosiasiallista tilannetta. Uusi toimeentulotukilaskelma ei kuitenkaan aiheuttaisi esimerkiksi asiakkaaseen kohdistuvaa takaisinperintää vaan mahdollisesti syntyvä laskelmalla syntyvä ylijäämä voitaisiin asiakkuuden jatkuessa jakaa tuloksi seuraaville kuukausille, jos se tulon kertaluonteisuus taikka sen saamisen peruste tai käyttötarkoitus huomioon ottaen on kohtuullista. Tässä yhteydessä asiakkaan olosuhteet ja hänen tosiasiallisesti käytettävissä olevat tulot tulee kuitenkin huomioida. Jos tarkistuslaskelman perusteella Kansaneläkelaitokselle syntyy lisämaksuvelvoite, asiakkaalle maksetaan kyseinen summa. Kyseisen säännöksen mukaan tulo voidaan jakaa eriin useampana toimeentulotuen määräämisen ajanjaksona, jos se tulon kertaluoneisuus taikka sen saamisen peruste tai käyttötarkoitus huomioon ottaen on kohtuullista. Mikäli olosuhdemuutos aiheuttaa kuitenkin lisämaksua, tehdään tarkistaminen olosuhteen tosiasiallisesta muutoshetkestä lukien. Esimerkiksi lapsen syntymä puolessa välissä kuuta oikeuttaa perusosaan 15 päivältä.
Esityksen 2 momentti vastaa lailla 815/2015 hyväksyttyä 2 momenttia.
Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan Kansaneläkelaitos saisi tarkistaa perustoimeentulotuen määrän ilman erillistä päätöstä tietyissä tilanteissa. Tämä olisi mahdollista jos asiakkaalle on jo hakemuskuukaudelle myönnetty perustoimeentulotukea ja hänelle syntyy uusi muihin perusmenoihin kuuluva menoerä. Tällaisia menoja voisivat olla esimerkiksi sähkölaskut, vakuutusmaksut ja terveydenhuollon asiakasmaksut. Asiakkaan ei tarvitsisi myöskään enää tehdä uutta hakemusta 7 §:n mukaisten uusien menojen osalta, vaan riittäisi, että hän tai esimerkiksi laskuttaja toimittaisi tarvittavan selvityksen menosta asian käsittelyä varten.
Tämän vuoksi esitetään lakia tarkennettavaksi siten, että jos Kansaneläkelaitos hyväksyy tällaisessa tilanteessa perustoimeentulotuessa huomioitavan muun perusmenon kokonaisuudessaan, sen ei tarvitsisi antaa asiassa erillistä päätöstä. Vastaava menettelyä noudatettaisiin myös indeksitarkistuksen yhteydessä. Sen sijaan jos Kansaneläkelaitos hylkää esitetyn menon kokonaan tai osittain, asiassa annettaisiin päätös, koska asiakkaalla on oltava mahdollisuus saattaa asia tältä osin muutoksenhakuelimen arvioitavaksi.
Menettely vastaa olemassa oleva käytäntöä useissa kunnissa. Koska pääsääntö kuitenkin on asian ratkaiseminen päätöksellä, on poikkeus menettelystä syytä säätää laissa. Tarkennuksen tavoite on turhan hallinnollisen työn välttäminen.
18 a §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädetään kumottavaksi esitetyn 17 a §:n tavoin Kansaneläkelaitoksen ja kunnan välisestä salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta. Tämä sääntely on yhdistetty lain 18 a §:n sääntelyyn, joka koskee velvollisuutta antaa Kansaneläkelaitokselle salassa pidettäviä tietoja. Yhdistämällä sääntelyä yhteen ja samaan pykälään on pyritty saamaan aikaan yhtenäisempi kokonaisuus koskien salassa pidettävien tietojen luovuttamista eri tilanteissa. Pykälän 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada kunnan sosiaalihuollon viranomaiselta pyynnöstä käsiteltävänään olevan toimeentulotukiasian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi välttämättömät kunnan sosiaalihuollon viranomaisen hallussa olevat tiedot ja selvitykset. Tiedot on annettava maksutta ja salassapitosäännösten estämättä. Tämä vastaa kumottavaksi esitetyn 17 a §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentin alkuosa vastaa myös mainitun 17 a §:n sisältöä. Sen mukaan kunnan sosiaalihuollon viranomaisen oikeudesta saada pyynnöstä Kansaneläkelaitokselta toimeentulotukilain mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät tiedot sovelletaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n 1 momenttia. Valitun lainsäädäntötekniikan mukaan Kansaneläkelaitosta ei koske sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki muilta osin kuin toimeentulotukilakiin otettujen nimenomaisten viittausten osalta. Tässä mainitun lain säännöksessä säännellään velvollisuudesta antaa sosiaalihuollon viranomaiselle salassa pidettäviä tietoja. Hallituksen esityksen (HE 358/2014) 17 a §:ää koskevista yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee säännöksen aineellista sisältöä koskevat perustelut.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tarkentavaa sääntelyä, jonka mukaan kunnan tulee antaa Kansaneläkelaitokselle oma-aloitteisesti perusosan alentamisharkinnassa tarvittavat tiedot. Tätä on tarkennettu viittaamalla alentamisharkintaa koskevan 10 §:n 1 momentin 2, 3 ja 4 kohtiin sekä 3 momentin 1 ja 2 kohtiin. Tiedot on annettava salassapitosäännösten ja muiden tiedon antamista koskevien rajoitusten estämättä. Tietojen luovutus koskisi edellä mainittujen pykäläviittausten perusteella kunnan tiedossa tai vastuulla olevia henkilöitä, joiden toiminta on toimeentulotukilain näkökulmasta arvioituna moitittavaa. Edellä mainittujen säännösten tarkoittamina kohderyhminä ovat kunnan vastuulla olevat kotoutujat ja kuntouttavan työtoiminnan piirissä olevat henkilöt. Alentamisharkinnassa tarvittavilla tiedoilla tarkoitettaisiin siis kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettua maahanmuuttajaa, joka ei ole työvoimahallinnon toimenpiteiden piirissä ja joka on laiminlyönyt velvollisuutensa osallistua kotoutumissuunnitelmaan ja kotoutumiseen liittyviin häntä velvoittaviin toimiin. Lisäksi tarkoitetaan kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain soveltamisalan piiriin kuuluvaa henkilöä, joka on laiminlyönyt velvollisuutensa osallistua kuntouttavan työtoiminnan aktivointisuunnitelmaan liittyviin ja lain tarkoittamiin kuntoutujaa velvoittaviin toimiin. Mainitun 3 momentin 1 ja 2 kohdissa viitataan samoihin kohderyhmiin, mutta siinä säännellään alentamismenettelystä laiminlyönnin ollessa toistuvaa. Näissä tapauksissa perusosaa on mahdollista alentaa 1 momentissa säädettyä enemmän, eli enintään 40 prosenttia, kun 1 momentissa alentaminen voi olla korkeintaan 20 prosenttia.
Säännöksen mukaan kunta harkitsisi tietojen toimittamisen tarpeellisuuden tuensaajan kokonaistilanteen huomioon ottaen sekä ottaen huomioon sen, että alentaminen ei saa vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista muutenkaan voi pitää kohtuuttomana. Säännöksen tarkoituksena on antaa kunnalle mahdollisuus harkita tietojen luovuttamista edellä mainituin perustein. Kunnan sosiaaliviranomaisilla on parhaat edellytykset arvioida henkilöiden kokonaistilannetta, jolloin vältytään kaavamaiselta massamuotoiselta tietojen siirtelyltä. Kansaneläkelaitos suorittaisi varsinaisen perusosan alentamisharkinnan kunnalta tiedot saatuaan.
Lisäksi pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että Kansaneläkelaitoksen tulee antaa kunnalle salassapitoa ja muiden tiedon antamista koskevien rajoitusten estämättä oma-aloitteisesti tiedot perustoimeentulotuen alentamispäätöksestä. Tästä on sääntelyä myös 10 §:n 2 momentissa. Samoin sen tulee antaa kunnalle toimeentulotukihakemuksen käsittelyyn liittyvät tiedot toimeentulotuen hakemista ja asian siirtämistä koskevissa tilanteissa.
Pykälän 4 momentissa viitataan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 18 §:n 1-4 momenttiin, joita sovellettaisiin myös Kansaneläkelaitokseen. Viitatuissa lainkohdissa säännellään salassa pidettävien tietojen antamisesta asiakkaan suostumuksesta riippumatta erilaisissa erityistilanteissa kuten esimerkiksi asian vireille saattamiseksi lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi, väärinkäytöstilanteissa tai rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi pykälässä säännellään tietojen antamisesta salassa pidettävästä asiakirjasta toiselle viranomaiselle tilanteissa, joissa tiedon antaminen on välttämätöntä tarkistettaessa sosiaalihuollon viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi olennaisen tärkeää tietoa. Lisäksi edellytetään, että viranomaisella itsellään on oikeus saada tieto. Asiakasta koskevia tietoja voi paljastaa vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä asiakkaan antamien tietojen tarkistamiseksi. Kansaneläkelaitosta koskisi siis tältä osin vastaava sääntely kuin sosiaalihuollon viranomaisiakin. Tietojen antaminen koskisi Kansaneläkelaitoksen toimeentulotukitehtävien hoitamisen yhteydessä saamia välttämättömiä tietoja.
Pykälän 5 momentissa viitataan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:ään, jota sovellettaisiin myös Kansaneläkelaitokseen. Vastaava viittaus oli myös nyt muutettavassa laissa, mutta tässä esityksessä sanamuotoa on tarkennettu. Viitatussa pykälässä säännellään oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja. Mainitun lain 20 §:n 1 momentissa säännellään viranomaisista ja muista tahoista, jotka ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä salassapidon estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset. Tiedot on annettava maksutta ja niiden on oltava viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten. Kansaneläkelaitoksen oikeus saada tietoa olisi vastaava kuin sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeus on ja Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeus koskisi toimeentulotukitehtävien hoitamiseksi välttämättömiä tietoja. Kysymykseen tulisivat tiedot, jotka ovat välttämättömiä henkilön tai perheen perustoimeentulotuen tarpeen selvittämiseksi, perustoimeentulotuen myöntämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä Kansaneläkelaitokselle annettujen tietojen tarkistamista varten.
Sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 1 momenttia vastaava velvollisuus koskisi sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentin mukaan myös rahalaitosta, jos sosiaalihuollon viranomainen ei saa riittäviä selvityksiä 1 momentissa mainituilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Säännöksen mukaan ennen kuin pyyntö tehdään rahalaitokselle, on asiakkaalle annettava siitä tieto.
Kun henkilöllä on turvakielto, hänen yhteystietojaan ei saa luovuttaa. Turvakielto ei kuitenkaan estä viranomaista saamasta henkilön kyseisiä tietoja lakisääteisten tehtävien hoitamista varten. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 36 §:n muukaan turvakiellon alaisen henkilön kotikunta, asuinpaikka, osoite ja muu yhteystieto voidaan luovuttaa vain sellaiselle viranomaiselle, jonka oikeus näiden tietojen käsittelyyn perustuu lain tai sen nojalla säädetyn tai määrätyn tämän henkilön oikeutta tai velvollisuutta koskevan tehtävän, toimenpiteen tai toimeksiannon hoitamiseen. Toimeentulotukilain 18 a § on väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 36 ja 37 §:n turvakieltosäännöksiin nähden erityissäännös. Näin ollen Kansaneläkelaitos voi luovuttaa kuntaan niiden perustoimeentulotukiasiakkaiden turvakiellon alaiset tiedot, joiden kohdalla Kansaneläkelaitoksella on hakemuksen siirtovelvollisuus toimeentulotukilain 14 d §:n perusteella. Sama koskee myös muun muassa 10 §:n 2 momentin, 18 a § 2 momentin ja sosiaalihuoltolain 35 §:n mukaisia tietojenluovutustilanteita Kansaneläkelaitoksen ja kunnan välillä. Tarvittaessa nämä tiedot voi toimittaa myös teknistä käyttöyhteyttä käyttämällä jos teknisen käyttöyhteyden käytöstä on muutoin säädetty.
Kansaneläkelaitoksen tulee kuitenkin hakea täydennystä Väestörekisterikeskuksen antamaan tietolupaan turvakiellon alaisten tietojen edelleen luovuttamisen osalta. Tietojen edelleen luovuttaminen kuntien ja Kansaneläkelaitoksen välillä edellyttää lisäksi sitä, että osapuolet antavat Väestörekisterikeskukselle tältäkin osin väestötietojärjestelmästä ja väestörekisterikeskuksen varmennepalvelusta annetun lain 44 §:n mukaisen selvityksen tietojen käytöstä ja suojauksesta. Kansaneläkelaitoksen ja kunnan välisessä tietojen vaihdossa on lisäksi otettava huomioon väestötietojärjestelmästä ja väestörekisterikeskuksen varmennepalvelusta annetun lain 36 ja 37 §:n turvakieltoa koskevat säännökset. Esimerkiksi turvakiellon alaista tietoa luovutettaessa tulee tiedon yhteyteen olla merkittynä tiedon olevan turvakiellon alaista.
18 b §. Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälä vastaa pääosin toimeentulotukilain (815/2015) 18 b §:ää, minkä vuoksi lainkohdan perustelut ilmenevät edellä mainitun lain esitöistä. Pykälään on tässä esityksessä tehty tekninen muutos, kun viittaus 17 a §:ään on poistettu. Mainittu 17 a § on kumottu ja sen sisältö on siirretty 18 a §:ään. Lisäksi pykälän 1 momenttiin on lisätty maininta siitä, että Kansaneläkelaitos voi antaa kunnan sosiaalihuollon viranomaiselle salassa pidettäviä henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla, jos luovutusoikeus perustuu nimenomaiseen lainsäännökseen. Tämän perusteella Kansaneläkelaitoksen olisi mahdollista toimittaa tiedot teknistä käyttöyhteyttä käyttämällä esimerkiksi kun kyseessä on Kansaneläkelaitoksen yhteydenotto kunnan sosiaalihuoltoon asiakkaan tuen tarpeen arvioimiseksi sosiaalihuoltolain 35 §:n perusteella. Myös kun kyse on esimerkiksi lastensuojelulain 25 §:n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, tieto olisi mahdollista toimittaa Kansaneläkelaitoksesta kuntaan teknisen käyttöyhteyden avulla.
18 d §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen Kansaneläkelaitoksen sekä apteekkien ja lääkkeellisen hapen toimittajien välillä. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi pykälä, joka mahdollistaisi tietojen vaihdon Kansaneläkelaitoksen sekä apteekkien ja lääkkeellisen hapen toimittajien välillä siltä osin kun se olisi välttämätöntä perustoimeentulotukiasian käsittelyssä ja kun tietojenvaihto tapahtuisi ilman asiakkaan nimenomaista myötävaikutusta tai suostumusta. Tietojenvaihdon tulisi olla mahdollista tilanteissa, joissa perustoimeentulotukena korvataan 7 b §:n mukaisia terveydenhuoltomenoja, jotka eivät sisälly perusosaan.
Ehdotetun 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus luovuttaa salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä apteekille ja lääkkeellisen hapen toimittajalle perustoimeentulotuella katettavien kustannusten maksamista varten perustoimeentulotukea saavan henkilön nimi, henkilötunnus ja tieto perustoimeentulotuella katettavia lääkkeitä ja muita valmisteita sekä tarvikkeita koskevasta maksusitoumuksen sisällöstä. Maksusitoumuksen sisällön osalta tietojenluovutusoikeus käsittäisi sekä tiedon asiakkaalle myönnetystä maksusitoumuksesta yleisesti että maksusitoumuksen mahdollisista rajauksista, välttämättömistä tarkentavista tiedoista tai voimassaoloajasta. Rajaus voisi koskea esimerkiksi lääkkeiden osalta tiettyä lääkevalmistetta tai tietyn lääkärin määräämiä lääkkeitä. Lähtökohtana olisi, että asiakkaalle ja hänen toimeentulotukilain mukaisesti määrittyvälle perheelleen syntyisi pääsääntöisesti oikeus sähköiseen apteekkimaksusitoumukseen, mikäli laskelman perusteella muodostuu oikeus perustoimeentulotukeen. Asiakkaan asioidessa apteekissa, apteekki voisi todentaa mahdollisen sähköisen maksusitoumuksen teknistä käyttöyhteyttä käyttämällä. Sähköinen maksusitoumus olisi siten ensisijainen käytettävän maksusitoumuksen muoto suhteessa paperiseen. Toimeentulotukilain saajana pidettäisiin hakijaa ja hänen toimeentulotukilain 3 §:n mukaisesti määrittyvää perhettään. Sähköisten ja paperisten maksusitoumuksen sisällöt olisivat samoja.
Ehdotetun 2 momentin perusteella Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada perustoimeentulotuen myöntämistä varten apteekeilta ja lääkkeellisen hapen toimittajalta henkilön nimi ja henkilötunnus sekä toimeenpanon kannalta tarpeelliset selvitykset. Apteekkien osalta nämä olisivat tiedot maksusitoumuksella toimitetuista lääkemääräyksellä apteekista tehdyistä ostoista. Tietojensaantioikeus käsittäisi käytännössä toimeentulotukiasiakkaan sairausvakuutuslain mukaan korvattavat ja ei-korvattavat lääkeostot sekä muut apteekissa lääkemääräyksellä myytävät valmisteet, joiden hankkimiseen voidaan myöntää perustoimeentulotukea muina perusmenoina. Lääkkeellisen hapen toimittajan osalta tiedot koostuisivat maksusitoumuksella toimitettujen lääkemääräykseen pohjautuvien lääkkeellisen hapen ostotiedoista ja siihen liittyvistä kustannuksista ja tarvikkeista kuten esimerkiksi happirikastimista tai happiviiksistä. Apteekit sekä lääkkeellisen hapen toimittajat laskuttaisivat Kansaneläkelaitosta maksusitoumuksiin perustuvien ostojen perusteella joko sähköisesti tai muulla tavoin.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitos voisi antaa ja saada 1 ja 2 momentin tiedot teknistä käyttöyhteyttä käyttämällä. Kelan tulisi informoida asiakasta etukäteen tästä asiasta. Asiakkaan tietoturvan varmistamiseksi edellytettäisiin, että apteekit ja lääkkeellisen hapen toimittajat esittäisivät Kansaneläkelaitokselle selvityksen siitä, että tietojen suojaamisesta huolehditaan asianmukaisesti. Sähköisen maksusitoumuksen käsittelyssä asiakkaan tietoturvasta huolehdittaisiin esimerkiksi apteekkien osalta samoin menettelyin kuin muutoinkin hänen ostaessaan apteekista sairausvakuutuslain nojalla korvattavia lääkkeitä.
18 e §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen Kansaneläkelaitoksen ja vuokranantajien välillä. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi pykälä, joka oikeuttaisi Kansaneläkelaitoksen saamaan perustoimeentulotukiasian käsittelyn kannalta välttämättömät vuokrasuhteeseen ja asumiseen liittyvät tiedot. Perustoimeentulotuessa voidaan hyväksyä muina perusmenoina tarpeellisen suuruiset asumismenot. Ehdotetun 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta perustoimeentulotukiasian käsittelemiseksi välttämättömät vuokrasuhteeseen ja asumiseen liittyvät tiedot vuokranantajalta ja asunto-osake- tai kiinteistöosakeyhtiöiltä. Näiden arvioimiseksi tarvitaan tiedot asumisen muodosta, asunnon koosta ja asumiskustannuksista. Lisäksi tietoa tarvitaan asumisolosuhteissa tapahtuneista toimeentulotukeen vaikuttavista muutoksista kuten asiakkaan vuokrasopimuksen päättymisestä. Ehdotettu 2 momentti mahdollistaisi tietojen saamisen tarvittaessa teknisen käyttöyhteyden avulla. Tällöin asiakkaan ei tarvitsisi toimittaa Kansaneläkelaitokseen asumiseen liittyviä liitteitä, vaan Kansaneläkelaitos saisi kaikki tarvittavat tiedot sähköisesti reaaliaikaisesti ilman aiheetonta viivytystä heti käyttöönsä. Kansaneläkelaitoksella olisi velvollisuus ilmoittaa asiasta asiakkaalle tästä mahdollisuudesta.
Ehdotetun kaltainen sähköisesti toteutettava tiedonsaantioikeus on mahdollista jo nyt esimerkiksi asumistukilain (938/2014) 42 § 1 momentin ja 46 §:n nojalla asumistukiasian käsittelyn yhteydessä. Kysely tehdään, kun asiakas hakee Kansaneläkelaitoksesta asumisen tukea, kuten yleistä asumistukea, eläkkeensaajan asumistukea, opintotuen asumislisää tai sotilasavustuksen asumisavustusta. Käytössä olevassa sähköisestä vuokranantajakyselyssä tiedot haetaan vuokranantajan järjestelmästä. Tältä osin ehdotettu sääntely yhdenmukaistaisi menettelyn siten myös perustoimeentulotuen osalta. Nykyisin käytössä olevassa kyselyssä ei ole käyttöliittymää kyselyjen katseluun eikä vuokranantaja voi esimerkiksi yksilöidä, mihin etuuteen Kansaneläkelaitos on tietoja hakenut. Lokitiedoista on kuitenkin haettavissa kaikki kyselyt mahdollisten virhetilanteiden selvittelyä varten. Kansaneläkelaitoksessa tehtyyn kyselyyn saatu vastaus tallentuu asiakastietojärjestelmiin asumismenojen käsittelyä varten. Ehdotettu sääntely turvaisi osaltaan myös perustoimeentulotuen tehokasta myöntämistä ja asiakkaiden asioinnin vaivattomuutta.
18 f §. Kansaneläkelaitoksen liittyminen valtakunnalliseen tietojärjestelmäpalveluun ja yhteistyö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 18 f §, jossa säänneltäisiin Kansaneläkelaitoksen liittymisestä valtakunnalliseen tietojärjestelmäpalveluun siltä osin kun kyse on sen toimeentulotukijärjestelmänsä tuottamista tiedoista. Kansaneläkelaitoksen liittyminen valtakunnalliseen tietojärjestelmäpalveluun mahdollistaisi siirtymäajan jälkeen sen, että perustoimeentulotukitiedot olisivat jatkossa keskitetysti valtakunnallisen sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston kautta sekä asiakkaiden että sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden käytettävissä, vaikka lakia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007) tai lakia sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015) ei Kansaneläkelaitokseen sovellettaisikaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annettua lakia muutetaan syksyn 2016 aikana. Tämän muutoksen tavoitteena on valmistella säädösmuutokset, jotka mahdollistavat sosiaalihuollon asiakastietojen kansallisen arkistoinnin, tietojen luovutuksen, kansalaisen katselun ja hallinnan omiin tietoihinsa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojen yhteiskäytön yhteisissä palveluissa tietoturvallisella ja kustannustehokkaalla tavalla.
Toimeentulotukilakiin esitetyn 18 f §:n tavoitteena on, että Kansaneläkelaitos liittyisi tämän erillisen pykälän nojalla valtakunnallisen sähköisen Kanta-arkiston palveluihin vastaavassa aikataulussa kuin esimerkiksi kunnat. Järjestelmään liittyminen mahdollistaisi sen, että myös Kansaneläkelaitoksella olisi jatkossa mahdollisuus tarvittaessa perustoimeentulotuen käsittelemiseksi saada kuntien kirjaamia tietoja mm. täydentävään tai ehkäisevään toimeentulotukeen liittyen. Toimeentulotukilain 4 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että toimeentulotukilakiin on otettu erikseen sosiaalihuollon lainsäädäntöön liittyvät säännökset, joita Kansaneläkelaitos noudattaa sen hoitaessa tämän lain mukaisia tehtäviä. Valmistelussa oli esillä vaihtoehto, jossa myös edellä mainitut sosiaalihuollon asiakirjoja ja tietojärjestelmiä koskevat lait olisivat soveltuneet myös Kansaneläkelaitoksen toimintaan sen toimeenpannessa perustoimeentulotukea. Kyseiset lait muodostavat kuitenkin oman kokonaisuutensa ja ne on laadittu kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa silmälläpitäen. Lainsäädäntö olisi vaatinut perusteellista uudelleentarkastelua ja mittavia muutoksia, joiden sijaan nyt valittua sääntelytapaa pidettiin perustoimeentulotuen Kela-siirron toimeenpanon kannalta tarkoituksenmukaisimpana ratkaisuna.
Ehdotetun 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitos liittyisi asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain (159/2007) mukaisten valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi toimeentulotukijärjestelmänsä tuottamien tietojen osalta. Liittyminen toteutettaisiin vastaavassa aikataulussa kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetussa laissa määriteltyjen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujenantajien liittyminen.
Ehdotetun 2 momentin perusteella Kansaneläkelaitos toimittaisi toimeentulotukijärjestelmänsä tuottamat tiedot perustoimeentulotukitietojen osalta muodossa, joka mahdollistaisi tietojen käytön, luovuttamisen, säilyttämisen ja suojaamisen valtakunnallisen tietojärjestelmäpalvelun avulla. Kansaneläkelaitos toimittaisi tiedot Kanta-arkistoon sinne määritellyn rajapinnan mukaisena, ja muuntaisi tiedot tarvittaessa rajapinnassa tietojen toimittamisen yhteydessä. Ehdotettu sääntely määrittäisi toimitettavien tietojen muotoa. Tietosisällöt määrittyisivät tältä osin Kansaneläkelaitoksen perustoimeentulotukijärjestelmän tuottamista tiedoista.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee tehdä valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen toteutuksessa yhteistyötä. Yhteistyössä tulee varmistaa muun ohella, että tietojärjestelmäpalvelut voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Kansaneläkelaitos on jatkossa toimeentulotuen osalta merkittävä ja valtakunnallinen toimija, mikä vuoksi Kansaneläkelaitoksen asiantuntemuksella on erityinen painoarvo tulevassa yhteistyössä. Mahdollisten vaadittavien muutosten tarpeellisuus ratkaistaan yhteiskuntataloudellinen kustannustehokkuus, tarkoituksenmukaisuus sekä asiakaspalvelun toimivuus huomioiden.
25 §. Päätöksen täytäntöönpano. Lakiin otettaisiin aiemmin kumotun 25 §:n tilalle uusi sääntely, jossa viitataan sosiaalihuoltolain 52 §:ään. Esityksen mukaan se mitä sosiaalihuoltolain 52 §:ssä on säädetty päätöksen täytäntöönpanosta, soveltuisi myös Kansaneläkelaitokseen sen toimeenpannessa toimeentulotukilakia. Sosiaalihuoltolain mainitussa pykälässä säädetään päätöksen täytäntöönpanosta tilanteessa, jossa päätöksestä ollaan valittamassa. Päätös voidaan muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön, jos se laadultaan on sellainen, että se on viivytyksettä täytäntöönpantava, eikä täytäntöönpano vaaranna asiakasturvallisuutta. Lähtökohtaisesti toimeentulotukipäätöksen voidaan katsoa olevan laadultaan sosiaalihuoltolain 52 §:n mukainen, eli se tulee muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön viivytyksettä. Sosiaalihuoltolain 52 §:n 2 momentin mukaan valitusviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi.