7
Säännöskohtaiset perustelut
1 §. Lain tavoite. Pykälässä säädettäisiin lain tavoitteista. Lain tavoitteena olisi edistää nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista ja siten turvata monipuoliset viestintäpalvelut kaikkialla Suomessa.
2 §. Lain soveltamisala. Lakia sovellettaisiin ehdotetun 1 momentin mukaan myönnettäessä tukea laajakaistahankkeisiin valtion talousarvioon otetusta määrärahasta. Laajakaistarakentamiseen myönnettävään valtiontukeen sovellettaisiin myös valtionavustuslain säännöksiä. Niitä sovellettaisiin kuitenkin ainoastaan siltä osin kuin ehdotetussa laissa ei olisi niistä poikkeavia säännöksiä, koska valtionavustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan valtionavustuslaista poikkeavia säännöksiä noudatetaan valtionavustuslain sijasta.
Lisäksi laajakaistarakentamiseen myönnettävään valtiontukeen sovellettaisiin yleistä ryhmäpoikkeusasetusta. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan mukaan tukiohjelmat, tukiohjelmista myönnetty yksittäinen tuki ja tapauskohtainen tuki ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvia, ja ne vapautetaan sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta edellyttäen, että tuki täyttää kaikki yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen I luvussa säädetyt edellytykset ja asetuksen III luvussa säädetyt kyseessä olevaa tukimuotoa koskevat erityisedellytykset. Laajakaistainfrastruktuurin julkisia tukia koskevista erityisedellytyksistä säädetään asetuksen 52 artiklassa.
Ehdotetun 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin myös laajakaistahankkeen suunnitteluun maakunnassa sekä siihen julkiseen menettelyyn, jolla valtion tuki julistetaan haettavaksi maakunnan alueella. Ehdotetussa 4–6 §:ssä säädetään maakunnan liitoille tehtäviä, joiden mukaan maakunnan liitto julistaisi tuen haettavaksi ja valitsisi tuenhakijoiden joukosta laajakaistahankkeen toteuttajan. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto voisi tehdä ehdotetussa 4 §:ssä tarkoitetun markkina-analyysin ainoastaan tilanteessa, jossa maakunnan liitto esittää asiasta perustellun pyynnön.
Ehdotetun 3 momentin mukaan laissa maakunnan liitolle säädettävät tehtävät hoitaisi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto, joka toimii maakunnassa valtion viranomaisena. Ahvenanmaan valtionvirastolle osoitettuja tehtäviä olisi kuitenkin tarkoitus siirtää Ahvenanmaan valtionvirastolta Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle. Toimivallan siirrosta valtakunnan ja maakunnan välillä säädettäisiin Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 32 §:ssä tarkoitetulla sopimusasetuksella, joka on tarkoitus antaa välittömästi lain voimaantulon jälkeen. Muilta osin tuen myöntämismenettely olisi Ahvenanmaan maakunnassa samanlainen kuin muissa maakunnissa.
3 §. Määritelmät. Ehdotetussa 3 §:ssä säädettäisiin laissa käytetyistä määritelmistä.
Julkisella tuella tarkoitettaisiin valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön taikka julkisoikeudellisen laitoksen tai säätiön antamaa tai sen varoista maksettavaa avustusta, lainaa ja muuta rahoitusta, korkotukea, takausta, maksuhelpotusta ja muuta näihin rinnastettavaa taloudellista etuutta sekä Euroopan yhteisön tai muista EU:n varoista myönnettävää tukea verojärjestelmän kautta annettavaa tukea lukuun ottamatta. Määritelmä vastaisi valtionavustuslain 4 §:n mukaista määritelmää.
Ehdotetun lain perusteella voitaisiin myöntää julkista tukea valtion tai kunnan varoista. Ehdotetussa 9 §:ssä säädettäisiin julkisen tuen enimmäismäärästä. Julkisen tuen kokonaismäärällä olisi siten merkitystä harkittaessa valtiontuen myöntämistä ja sen määrää. Arvioinnissa on tarpeen tietää, mikä lasketaan julkiseksi tueksi.
Nopealla laajakaistayhteydellä tarkoitettaisiin laajakaistayhteyttä, joka pystyy tarjoamaan edistyksellisen ja tasalaatuisen yhteyden tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa.
Laajakaistayhteyden edistyksellisyydellä tarkoitetaan, että yhteys on toimintavarma ja sen tekniikka riittää pitkälle tulevaisuuden tarpeisiin. Laajakaistayhteyden edistyksellisyyttä arvioidaan tuen myöntämisen hetkellä. Se, millaista viestintäpalvelua kulloinkin voidaan pitää edistyksellisenä, muuttuu ajan kuluessa ja tekniikan kehittyessä. Tällä hetkellä edistyksellisen laajakaistayhteyden vähimmäistasovaatimuksena olisi pidettävä 100 Mbit/s latausnopeutta sekä huomattavasti peruslaajakaistayhteyksiä suurempaa lähetysnopeutta. Vähimmäisnopeudesta säädettäisiin 12 §:n 4 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella.
Yhteyden tasalaatuisuudella tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa tarkoitetaan, että verkot tuottavat palveluita erittäin suurella tilaajakohtaisella nopeudella riippumatta palvelun samanaikaisten käyttäjien määrästä. Näin ollen esimerkiksi matkaviestinverkossa toteutetut liittymät, joiden nopeudet vaihtelevat ajoittain suuresti, ja joiden ilmoitettujen vaihteluvälien miniminopeus voi olla huomattavasti maksiminopeutta alhaisempi, eivät vastaisi nopan laajakaistayhteyden määritelmää.
Määritelmä olisi teknologianeutraali, joten määritelmän mukainen yhteys voitaisiin toteuttaa kiinteästi tai langattomasti, kunhan se tarjoaisi määritelmässä asetetun laatuvaatimuksen. Tällä hetkellä edistykselliset ja tasalaatuiset yhteydet toteutetaan Suomessa pääosin valokuitutekniikalla ja kaapelitelevisioverkkoon pohjautuvilla laajakaistayhteyksillä. Määritelmän mukainen yhteys on mahdollista toteuttaa myös 5G-teknologiaan perustuvilla kiinteillä langattomilla yhteyksillä.
Tilaajalla tarkoitettaisiin oikeushenkilöä ja luonnollista henkilöä, joka on muuta kuin teletoimintaa varten tehnyt sopimuksen viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun toimittamisesta. Määritelmä vastaisi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain mukaista tilaajan määritelmää. Tilaaja voisi siten olla esimerkiksi yksittäinen henkilö, joka hankkisi internetliittymän itsensä tai jonkun toisen käyttöön. Olennaista määritelmän kannalta olisi, että tilaajan ja palvelun tarjoajan välillä on sopimussuhde. Sopimussuhde voisi edellyttää säännöllistä tai kertaluonteista maksua tarjotusta tai tarjottavasta palvelusta. Sopimussuhde voisi olla myös vastikkeeton.
Valtiontuella tarkoitettaisiin ehdotetun lain perusteella laajakaistahankkeen tukikelpoisten kustannusten perusteella maksettavaa rahamääräistä avustusta. Ehdotetun lain perusteella myönnettävään valtiontukeen ei sisältyisi muunlaisia, esimerkiksi lainoina tai takauksina myönnettäviä valtion tukia.
Verkkopalvelulla tarkoitettaisiin palvelua, jossa teleyritys tarjoaa omistamaansa tai muulla perusteella hallussaan olevaa viestintäverkkoa käytettäväksi viestien siirtoon tai jakeluun. Määritelmä vastaisi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n mukaista määritelmää. Myös teleyrityksen määritelmä vastaisi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain mukaista määritelmää.
Viestintäpalvelulla tarkoitettaisiin palvelua, joka muodostuu kokonaan tai pääosin viestien siirtämisestä viestintäverkossa, sekä siirto- ja lähetyspalvelua joukkoviestintäverkossa. Määritelmä vastaisi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n mukaista määritelmää.
4 §. Liikenne- ja viestintäviraston markkina-analyysi. Ehdotetussa 4 §:ssä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston markkina-analyysimenettelystä. Ehdotetun 12 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan tukikelpoisia kustannuksia eivät olisi kustannukset alueella, joka ulottuu sadan metrin päähän sellaisesta liityntäpisteestä, josta voidaan tarjota nopeita laajakaistayhteyksiä. Koska tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisille alueille, joilla ei ole tai joille ei suunnitella nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista seuraavan kolmen vuoden aikana, Liikenne- ja viestintäviraston on analyysissaan arvioitava, sijaitseeko suunnitellulla hankealueella jo sellaisia viestintäverkkoja, jotka on rakennettu kaupallisesti osana teleyritysten normaalia liiketoimintaa ja mikä tällaisten verkkojen merkitys on suunnitteilla olevien laajakaistahankkeiden kannalta.
Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä hankealueesta markkina-analyysi, jos maakunnan liitto esittää asiasta perustellun pyynnön, joka on valmisteltu yhteistyössä hankealueen kunnan viranomaisten kanssa. Pyyntöä voitaisiin pitää perusteltuna, jos laajakaistahankkeen toteutumista voidaan pitää mahdollisena. Perusteltuna ei voisi esimerkiksi pitää sellaista laajakaistahanketta, jonka ei arvioida täyttävän laissa esitettyjä perusvaatimuksia tuen myöntämiselle. Arvioidessa sitä, pidetäänkö pyyntöä perusteltuna, keskeistä ei olisi viestintäverkkoihin liittyvä tekninen osaaminen, vaan maakunnan alueen paikallistuntemus. Pyyntöä ei voisi myöskään pitää perusteltuna, jos kunnalla ei ole tosiasiallista kiinnostusta osallistua laajakaistahankkeeseen ehdotetun 8 §:n mukaisella maksuosuudella. Aloite pyynnön tekemiselle voisi tulla joko maakunnan liitolta tai kunnan viranomaiselta.
Ehdotetussa momentissa säädettäisiin edellytyksistä niille laajakaistahankkeille, joihin liittyen maakunnan liitto voisi ehdotetun 1 momentin perusteella pyytää Liikenne- ja viestintävirastoa tekemään markkina-analyysin. Sen mukaan pyyntöön liittyvän laajakaistahankkeen tulisi olla taloudellisesti tarkoituksenmukainen ja sen tulisi edistää käyttäjien etua viestintämarkkinoilla. Lisäksi laajakaistahankkeet tulisi keskittää siten, että ne voitaisiin toteuttaa taloudellisesti edullisimmalla tavalla. Laajakaistahankkeen taloudellisella tarkoituksenmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että laajakaistahankkeen tulisi olla laajuudeltaan sellainen, että se vaikuttaisi jo rakennusvaiheessa elinkelpoiselta pidemmällä aikavälillä. Jotta laajakaistahanke edistäisi käyttäjien etua viestintämarkkinoille, käyttäjille tarjottavien palveluiden tulisi olla sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 1 §:n mukaisesti teknisesti kehittyneitä, laadultaan hyviä, toimintavarmoja ja turvallisia sekä hinnaltaan edullisia. Laajakaistahankkeiden keskittäminen siten, että ne voitaisiin toteuttaa taloudellisesti edullisimmalla tavalla, tarkoittaa sitä, että tuettavien laajakaistahankkeiden tulisi olla riittävän laajoja ollakseen elinkelpoisia sekä teknisesti tarkoituksenmukaisia. Lisäksi tukihankkeissa tulisi selvittää mahdollisuudet yhteisrakentamiseen muiden yhdyskuntaa palvelevien johtojen ja rakenteiden kanssa.
Markkina-analyysin laatimista varten Liikenne- ja viestintävirasto järjestäisi julkisen kuulemisen hankealueen verkoista. Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto varaisi markkinoilla toimiville teleyrityksille tilaisuuden ilmoittaa olemassa olevista verkoistaan sekä kaupallisista investointihankkeistaan seuraavan kolmen vuoden ajalle. Julkisen kuulemisen yhteydessä Liikenne- ja viestintävirasto pyytäisi teleyrityksiltä selvitystä lähitulevaisuuden eli seuraavan kolmen vuoden ajan investointisuunnitelmista hankealueen nopeisiin laajakaistayhteyksiin sekä valtiontuen mahdollisista vaikutuksista kilpailuun hankealueella ja alueelle aiemmin tehtyihin investointeihin. Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeudesta markkina-analyysin laatimista varten säädettäisiin ehdotetussa 15 §:ssä.
Julkisessa kuulemisessa Liikenne- ja viestintävirasto pyytäisi kaikilta teleyrityksiltä kirjallisesti lausuntoa kuulemiskierroksella olevista hankealueista. Lisäksi kuulemiskierroksella olevat hankealueet sekä niitä koskeva lausuntopyyntö olisivat julkisesti kaikkien saatavilla Liikenne- ja viestintäviraston verkkosivuilla.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi markkina-analyysia tehdessään ottaa huomioon sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 51 a §:ssä tarkoitetun maantieteellisen kartoituksen ja ennusteen tulokset. Liikenne- ja viestintäviraston tekemä kartoitus sisältäisi tiedot laajakaistan alueellisesta saatavuudesta. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 51 a §:n 4 momentin mukaan viranomaisen olisi otettava huomioon maantieteellisen kartoituksen ja ennusteen tulokset myöntäessään julkista tukea laajakaistaverkkojen rakentamiseen.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaisi markkina-analyysissaan hankealueen tukikelpoiset alueet. Julkisen kuulemisen jälkeen Liikenne- ja viestintävirasto tekisi jokaista yksittäistä hankealuetta koskevan markkina-analyysin, jossa rajattaisiin hankealueen tukikelpoisuutta tämän esityksen mukaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto ottaisi markkina-analyysissaan kantaa siihen, sijaitseeko alueella jo sellaisia viestintäverkkoja, jotka on rakennettu kaupallisesti osana teleyritysten normaalia liiketoimintaa ja mikä tällaisten verkkojen merkitys on suunnitteilla olevien laajakaistahankkeiden kannalta. Markkina-analyysi ja kuulemisen lopputulos toimitettaisiin maakunnan liitolle, jotta sillä olisi tarkemmat tiedot hankealueesta ja hankkeen tukikelpoisista kustannuksista ennen tuen julistamista haettavaksi ehdotetun 5 §:n perusteella. Markkina-analyysi ei olisi itsenäinen hallintopäätös, vaan yksi tukipäätöksen valmisteluvaiheista.
5 §. Valtiontuen julkinen hakumenettely. Ehdotetun 1 momentin mukaan maakunnan liitto julistaisi laajakaistahankkeeseen liittyvän tuen haettavaksi sen jälkeen, kun Liikenne- ja viestintävirasto on tehnyt laajakaistahankkeesta ehdotetun 4 §:n mukaisen markkina-analyysin. Hakumenettelyn tulisi ehdotetun momentin mukaan olla kaikille avoin, tasapuolinen ja syrjimätön. Hakumenettelyn avoimuudella tarkoitettaisiin sitä, että julkinen tuki tulisi julistaa haettavaksi riittävän näkyvällä tavalla siten, että hausta saisivat tiedon kaikki siitä kiinnostuneet. Maakunnan liitto voisi ilmoittaa hausta esimerkiksi verkkosivuillaan tai julkaisemalla ilmoituksen maakunnan alueella ilmestyvissä sanomalehdissä.
Tasapuolisuudella puolestaan tarkoitettaisiin momentissa sitä, että hakumenettelyssä painotettavien kriteerien tulisi olla objektiivisesti perusteltavissa ja mitattavissa, eivätkä ne saisi suosia tiettyjä hakijoita. Vertailukriteerit tulisi ilmoittaa hakuilmoituksessa selkeästi ja kaikkien halukkaiden olisi voitava ilmoittautua tuenhakijoiksi.
Syrjimättömyydellä tarkoitettaisiin pykälässä sitä, ettei hakumenettelyssä saisi asettaa tiettyjä hakijoita syrjiviä vaatimuksia esimerkiksi hakijan kansallisuuden tai sijoittumispaikan suhteen. Vaatimus on keskeinen erityisesti EU:n valtiontukia koskevan lainsäädännön näkökulmasta. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaan asetusta ei sovelleta tukitoimenpiteisiin, joissa tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaajalla on oltava päätoimipaikka tietyssä jäsenvaltiossa, sen on oltava pääasiallisesti sijoittautunut tiettyyn jäsenvaltioon tai sen olisi käytettävä kotimaassa tuotettuja tuotteita tai kotimaisia palveluita. Tukiohjelman ehdoilla ei myöskään saisi rajoittaa tuensaajan mahdollisuutta hyödyntää tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tuloksia toisessa jäsenvaltiossa.
Hakumenettely voisi olla syrjivä myös esimerkiksi silloin, jos hakukriteerit käytännössä suosisivat alueella jo entuudestaan toimivaa teleyritystä tai esimerkiksi kunnan itse perustamaa yritystä. Maakunnan liiton tulisi erityisesti kiinnittää huomioita menettelyn tasapuolisuuteen ja syrjimättömyyteen kunnan tai kunnan perustaman verkkoyrityksen hakiessa valtiontukea. Tällaista hakijaa olisi kohdeltava samalla tavoin kuin muita tuenhakijoita ja palveluntarjoajia.
Laissa ei myöskään asetettaisi yleisiä edellytyksiä tuensaajalle. Tuenhakijan ei esimerkiksi tarvitsisi olla teleyritys, vaan se voisi olla mikä tahansa yritys, yhteisö tai säätiö taikka näiden yhteenliittymä, jolla vain on edellytys taloudellisesti tarkoituksenmukaiseen ja käyttäjien etua edistävään palveluntarjontaan. Tuensaaja voisi siten olla myös esimerkiksi useiden yritysten perustama osuuskunta taikka kunta tai kunnan perustama verkkoyritys. Tuensaajasta kuitenkin tulisi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu teleyritys heti, kun se aloittaisi verkko- tai viestintäpalveluiden tarjoamisen.
Lisäksi hakumenettely voitaisiin katsoa syrjiväksi, jos hakukriteereillä käytännössä suosittaisiin jotakin tiettyä teknologiaa. Hakukriteerien tulisi olla mahdollisimman teknologiariippumattomia. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 52 artiklan 4 kohdan mukaan tuki on myönnettävä avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän tarjouskilpailumenettelyn perusteella, jossa noudatetaan teknologianeutraaliuden periaatetta.
Ehdotetun 1 momentin mukaan tuen hakuajan tulisi olla kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaisiin laajakaistahankkeen laajuuden perusteella, mutta hakuajan tulisi aina olla vähintään neljä viikkoa.
Ehdotetussa 2 momentissa olisi luettelo seikoista, joista hakumenettelyyn osallistuvan olisi ainakin esitettävä selvitystä. Luettelo ei olisi tyhjentävä, joten maakunnan liitto voisi pyytää hakumenettelyyn osallistuvaa ilmoittamaan myös muita tietoja. Ehdotetun 2 momentin 1 kohdan mukaan tukihakemuksessa tulisi ilmoittaa tuenhakijan nimi. Ehdotetun 2 kohdan mukaan tukihakemuksessa tulisi ilmoittaa tuenhakijan palveluksessa olevien työntekijöiden määrä, vuosiliikevaihto ja taseen loppusumma. Tieto olisi tarpeellinen, sillä yrityksen koko vaikuttaa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteen 1 mukaan siihen, missä tilanteessa yritys katsotaan ehdotetussa 3 §:ssä tarkoitetuksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi. Vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmä olisi puolestaan tuen myöntämisen kannalta merkityksellinen, koska ehdotetun 10 §:n mukaan tukea ei voitaisi myöntää vaikeuksissa olevalle yritykselle.
Ehdotetun 3 kohdan mukaan hakemukseen tulisi sisällyttää tieto tuenhakijan omistussuhteista, kuten tieto mahdollisesta julkisomistuksesta ja tieto sen osuudesta. Julkisomistuksen osuus on merkityksellinen tieto määriteltäessä sitä, onko tuenhakija vaikeuksissa oleva yritys. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan mukaan vaikeuksissa olevan yrityksen määrittelemiseen vaikuttaa, onko yritys yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettu pk-yritys. Asetuksen liite I:n 3 artiklan 4 kohdan mukaan yritystä, jonka pääomasta tai äänimäärästä vähintään 25 prosenttia on yhden tai useamman yksin tai yhdessä toimivan julkisyhteisön tai -laitoksen hallinnassa, ei voida pitää pk-yrityksenä.
Ehdotetun 4 kohdan mukaan hakemukseen tulisi sisällyttää viestintäverkon rakentamissuunnitelma ja sen toteuttamista rajoittavat ehdot kuten tilaajamäärään liittyvät ehdot. Rakentamissuunnitelmasta pitäisi ilmetä ainakin viestintäverkon maantieteellinen sijainti sekä yleisellä tasolla sen tekniset perusratkaisut. Tavanomaisesti verkon rakentamissuunnitelmat täsmentyvät tarkemmiksi haettaessa tukea Liikenne- ja viestintävirastolta. Hakemukseen olisi kuitenkin jo tässä vaiheessa syytä lisätä tiedot rakentamista tai laajakaistahankkeen toteuttamista rajoittavista ehdoista kuten tieto siitä, jos laajakaistahankkeen toteutuminen edellyttää tiettyä tilaajamäärää. Lisäksi hakemus olisi tässä vaiheessa mahdollista tehdä ehdollisena siten, että ilmoittaisi sitoutuvansa laajakaistahankkeeseen, sillä edellytyksellä, että hankkeeseen myönnetään valtiontukea.
Ehdotetun 5 kohdan mukaan hakemukseen tulisi sisällyttää selvitys hankkeeseen liittyvistä kustannuksista. Hakemuksessa tulisi eritellä tukikelpoiset kustannukset ja tukikelvottomat kustannukset. Ehdotetun 10 §:n mukaan tukea ei voitaisi myöntää laajakaistahakkeelle, jonka kokonaiskustannukset ylittäisivät 70 miljoonaa euroa.
Ehdotetun 6 kohdan mukaan hakemuksessa olisi ilmoitettava haettavan valtiontuen enimmäismäärä. Hankkeen kustannukset tulisi ilmoittaa siten, että hakemuksesta ilmenisivät suunnitelman mukaisen verkon kokonaiskustannukset, tukikelpoisten kustannusten enimmäismäärä sekä tukikelvottomat kustannukset. Haettava valtiontuen enimmäismäärä ilmoitettaisiin laskemalla tukikelpoisista kustannuksista valtion maksuosuusprosentin mukainen osuus. Nämä tiedot tarvittaisiin, jotta maakunnan liitto voisi tuensaajaa valitessaan arvioida ehdotetun 6 §:n mukaisia valintakriteereitä. Valinnassa olisi otettava huomioon muun muassa haettavan valtiontuen määrä sekä hankkeen toteuttamisen kokonaistaloudellisuus.
Ehdotetun 7 kohdan mukaan hakemuksessa tulisi lisäksi esittää selvitys tarjottavien liittymien määrästä sekä hinnasta ja muista ehdoista, joilla viestintäpalveluita suunnitellaan tarjottavan tilaajille näiden asuin- tai sijaintipaikassa. Hakemuksessa olisi siten kerrottava laajakaistahankkeen piiriin kuuluvien kotitalouksien, yritysten sekä julkishallinnon toimipisteiden lukumäärä. Annettavalla selvityksellä olisi merkitystä tuettavan laajakaistahankkeen valinnassa, koska hakumenettelyssä olisi tarkoitus valita laajakaistahanke, jonka lopputuloksena viestintäpalveluita pystytään tarjoamaan vähittäismarkkinoilla mahdollisimman monelle tilaajalle mahdollisimman edulliseen hintaan ja muutoinkin kohtuullisin ehdoin. Tilaajan käsitettä käytetään myös sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa ja sillä tarkoitettaisiin pykälässä sekä kuluttajia ja kotitalouksia että yrityksiä.
Ehdotetun 8 kohdan mukaan hakemuksessa tulisi ilmoittaa hankkeen aikataulu. Hakemuksessa tulisi vähintään ilmoittaa, milloin hanke on tarkoitus aloittaa ja lopettaa. Ehdotetun 9 kohdan mukaan hakemukseen tulisi liittää selvitys yhteisrakentamisesta muiden yhdyskuntaa palvelevien johtojen ja rakennelmien asentamisen yhteydessä. Yhdyskuntaa palvelevia johtoja ja rakennelmia ovat esimerkiksi vesi-, viemäri- ja sähköjohdot sekä niihin liittyvät rakennelmat. Yhteisrakentamiseen tulisi kannustaa hakumenettelyssä kuitenkin ottaen huomioon, että kaikissa tapauksissa se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista esimerkiksi kustannusten nousemisen vuoksi.
Ehdotetun 10 kohdan mukaan hakemukseen tulisi liittää tuenhakijan liiketoimintasuunnitelma tai muu kuvaus yrityksen toiminnasta sekä maksuvalmius- ja kannattavuuslaskelma. Erityisesti toimintaansa aloittavien tuenhakijoiden tulisi liittää hakemukseensa liiketoimintasuunnitelma sekä maksuvalmius- ja kannattavuuslaskelma. Jo toimivat teleyritykset voisivat esittää vastaavat tiedot liittämällä hakemukseen esimerkiksi vuosikertomuksen edelliseltä tilikaudelta.
Ehdotetun 11 kohdan mukaan hakemukseen tulisi sisällyttää analyysi hankkeeseen liittyvistä toiminnallisista, taloudellisista ja muista riskeistä sekä suunnitelma niiden hallitsemiseksi. Useissa laajakaistahankkeissa hankkeiden toteuttajat ovat uusia toimijoita alalla, mikä merkitsee, että hankkeen suunnittelu tukihakemuksen laatimisesta rakentamisvaiheeseen saakka tehdään usein ensimmäistä kertaa. Hakijan olisi arvioitava laajakaistahankkeeseen liittyvät taloudelliset riskit esimerkiksi tilanteessa, jossa yleinen taloudellinen tilanne heikkenee, korkotaso nousee tai laajakaistahankkeen toteuttajan rahoitussuunnitelmassa tai muussa toiminnassa tapahtuu muutoksia. Riskianalyysin laatimisen tarkoituksena on, että laajakaistahankkeen toteuttaja arvioisi ja analysoisi erilaisiin taloudellisiin riskeihin liittyviä tilanteita ja keinoja, miten laajakaistahanke voitaisiin toteuttaa riskin toteutuessa. Analyysi tulisi toimittaa myös Liikenne- ja viestintävirastolle siinä vaiheessa, kun hakumenettelyssä valituksi tullut hakee Liikenne- ja viestintävirastolta valtiontukea.
6 §. Hakumenettelyssä käytettävät vertailuperusteet. Ehdotetussa 6 §:ssä säädettäisiin, millä perusteella maakunnan liitto valitsisi hankkeen toteuttajan. Ehdotetun 1 momentin mukaan maakunnan liiton tehtävänä olisi valita tukea hakeneiden joukosta hakija, joka toteuttaisi hankkeen kokonaistaloudellisesti edullisimmin hakuilmoituksessa mainittujen vertailuperusteiden mukaisesti. Hakumenettelyn tarkoituksena on kilpailuttaa tukikelpoiset laajakaistahankkeet maakunnan alueella julkisten varojen käytön kannalta tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Laajakaistahankkeen kokonaistaloudellista edullisuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi haetun valtiontuen määrä, laajakaistahankkeen kokonaiskustannukset, aika, jonka tuenhakija sitoutuisi tarjoamaan verkossaan palveluita, palveluiden hinnoittelu sekä muut merkitykselliset seikat.
Ehdotetun 1 momentin mukaan tuensaajan valinnassa vertailuperusteena tulisi käyttää ainakin haettavan valtiontuen määrää. Lain tavoitteena olisi, että tuensaajille myönnettävän julkisen tuen määrä olisi mahdollisimman pieni, jotta tuen vaikutus kilpailuun ei kasvaisi vähäistä suuremmaksi.
Lisäksi ehdotetun 2 momentin mukaan voitaisiin vertailuperusteina käyttää tilaajalta perittäviä maksuja eli esimerkiksi kertaluonteisia liittymismaksuja ja käyttöön perustuvia maksuja. Vertailuperusteena voitaisiin käyttää myös aikaa, jonka teleyritys sitoutuu tarjoamaan palveluja tilaajille yli kymmenen vuoden ajan. Ehdotetun 10 §:n 1 momentin mukaan tuensaajan on tarjottava verkko- ja viestintäpalveluita vähintään kymmenen vuoden ajan tuen viimeisen erän maksamisesta lukien. Lisäksi vertailuperusteena voitaisiin käyttää muita vastaavia teknisiä, taloudellisia, laadullisia tai toiminnallisia ominaisuuksia koskevia seikkoja. Vertailuperusteita koskeva luettelo ei olisi tyhjentävä, jotta maakunnan liitolla olisi liikkumavaraa vertailuperusteiden ja niiden suhteellisen painotuksen osalta. Vertailukriteereiden tulisi kuitenkin aina olla teknologianeutraaleita ja vastata myös muutoin muita hakumenettelylle asetettuja avoimuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden vaatimuksia. Ehdotetun 3 momentin mukaan vertailuperusteet ja niiden suhteellinen painotus olisi ilmoitettava tuen hakuilmoituksessa.
Ehdotetun 4 momentin mukaan maakunnan liitto voisi tehdä yhteistyötä toisen maakunnan liiton kanssa 5 §:n ja tämän pykälän mukaisia tehtäviä suorittaessaan. Jos laajakaistahanke ylittäisi maakunnan rajat, voitaisiin julkinen tuki julistaa haettavaksi kahden tai useamman maakunnan alueella.
Kuntalain (410/2015) 143 §:n mukaisesti maakuntaliiton päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Pykälän mukaan täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos oikaisuvaatimus tai valitus käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi taikka jos oikaisuvaatimuksen käsittelevä toimielin tai valitusviranomainen kieltää täytäntöönpanon.
7 §. Tukihakemus Liikenne- ja viestintävirastolle. Ehdotetussa 7 §:ssä säädettäisiin, mitä tietoja tuenhakijan tulisi ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle tukihakemuksessaan. Liikenne- ja viestintävirasto toimisi tukiohjelman valtionavustuslaissa tarkoitettuna valtionapuviranomaisena. Ehdotetun pykälän mukaan ehdotetun 5 ja 6 §:n mukaisessa hakumenettelyssä valituksi tulleen olisi tehtävä Liikenne- ja viestintävirastolle kirjallinen tukihakemus, jossa olisi oltava 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut maakunnan liitolle toimitetut tiedot ja selvitykset. Tukihakemukseen olisi siten sisällytettävä viestintäverkon rakentamissuunnitelma, josta tulisi käydä ilmi verkon maantieteellinen sijainti ja viestintäverkossa tarjottavien palveluiden tekninen toteutustapa kuten tieto valitusta teknologiasta sekä tarvittavista verkkokomponenteista. Rakentamissuunnitelman tulisi olla yksityiskohtaisempi kuin suunnitelmaa toimitettaessa maakunnan liitolle. Ehdotetun viittaussäännöksen nojalla tukihakemuksessa olisi esitettävä selvitys myös tarjottavien liittymien määrästä sekä hinnasta ja muista ehdoista, joilla viestintäpalveluita suunnitellaan tarjottavan tilaajille näiden asuin- tai sijaintipaikassa. Selvityksessä olisi toisin sanoen kerrottava laajakaistahankkeen piiriin kuuluvien kotitalouksien, yritysten sekä julkishallinnon toimipisteiden lukumäärä. Lisäksi ehdotettu momentti sisältäisi kuusikohtaisen listan muista selvityksistä, jotka tulisi ainakin toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle. Lista ei olisi tyhjentävä, joten Liikenne- ja viestintävirasto voisi tarvittaessa pyytä hakijalta muutakin selvitystä, jos se olisi asian ratkaisemiseksi tarpeen. Asiassa sovellettaisiin myös valtionavustuslain 10 §:ää, jonka mukaan valtionavustuksen hakijan tulee hakemuksen yhteydessä antaa valtionapuviranomaiselle oikeat ja riittävät tiedot valtionavustuksen käyttötarkoituksesta sekä niistä muista seikoista, joita valtionapuviranomainen tarvitsee hakemuksen ratkaisemiseksi.
Ehdotetun 1 kohdan mukaan hakijan tulisi toimittaa selvitys tarjottavista verkkopalveluista sekä hinnasta ja muista ehdoista, joilla verkkopalveluja tarjotaan. Tulevaa palvelun tarjontaa koskevaksi selvitykseksi riittäisi esimerkiksi aiesopimus taikka muu vastaava asiakirja tulevasta yhteistyöstä. Tilaajalle tarjottavien palveluiden hintatasosta olisi kyettävä esittämään ainakin summittainen arvio. Arvio voisi koskea esimerkiksi hinnoittelua palvelun tarjonnan alkaessa sekä hintatason kehittymistä tulevan viiden vuoden aikana. Palvelutarjontaa koskevassa suunnitelmassa tulisi selostaa ainakin tarjottavien palveluiden vähimmäisvalikoima, tilaajayhteyksien toteutustapa ja hinta, jos ne ovat tiedossa, sekä keskeisimmät vuokraustuotteet hintoineen. Jos tuenhakija suunnittelisi itse tarjoavansa vain verkkopalveluita, hankesuunnitelmassa olisi nimettävä vähintään yksi palveluyritys, joka tulisi tarjoamaan viestintäpalveluita verkossa myös tilaajille.
Ehdotetun 2 kohdan mukaan tukihakemuksessa olisi annettava selvitystä laajakaistahankkeen tukikelpoisista kustannuksista sekä 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuista maksuosuuksista. Tukikelpoiset kustannukset olisi eriteltävä hakemuksessa Liikenne- ja viestintäviraston antaman ohjeistuksen mukaisesti.
Ehdotetun 3 kohdan mukaan tukihakemuksessa olisi esitettävä selvitystä myös rakennettavan viestintäverkon teknisistä ominaisuuksista ja viestintäpalvelun teknisestä toteutuksesta. Tällaisena selvityksenä voitaisiin pitää esimerkiksi verkkosuunnitelmaa. Selvitys olisi tarpeen tukikelpoisten kustannusten arvioinnissa. Verkon teknisten ominaisuuksien tulisi lisäksi täyttää Liikenne- ja viestintäviraston antamissa teknisissä määräyksissä asetetut vaatimukset.
Ehdotetun 4 kohdan mukaan hakemukseen olisi liitettävä selvitys viestintäverkon ja -palvelun yhteenliittämisestä muiden teleyritysten kanssa. Yhteenliittämisen käsite on telemarkkinoilla vakiintunut ja vastaa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 60 §:n 1 momentin mukaista määritelmää, jonka mukaan yhteenliittämisellä tarkoitetaan eri viestintäverkkojen aineellista ja toiminnallista yhdistämistä sen varmistamiseksi, että käyttäjät pääsevät toisen teleyrityksen viestintäverkkoon ja viestintäpalveluihin. Tukihakemuksessa yhteenliittämisestä annettavaksi selvitykseksi riittäisi esimerkiksi aiesopimus tai muu vastaava suunnitelma, josta selviää, että yhteenliittäminen toteutuu tarvittaessa. Jos tuen avulla rakennettu viestintäverkko liitettäisiin yhteen saman teleyrityksen omistaman muun viestintäverkon kanssa, riittäisi pykälässä tarkoitetuksi selvitykseksi vain maininta tästä.
Ehdotetun 5 kohdan mukaan tuenhakijan tulisi ilmoittaa laajakaistahankkeen rahoitussuunnitelma sisältäen tiedot mahdollisesta muusta saadusta julkisesta tuesta sekä rahoituksen ehdot. Hankkeen rahoitukseen liittyvät tiedot tarvittaisiin, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voisi selvittää luotettavasti 9 §:n mukaisen muun julkisen tuen määrän ja sen mahdollisen vaikutuksen myönnettävän valtiontuen määrään. Julkista tukea voi sisältyä suorien avustusten lisäksi esimerkiksi julkisyhteisön myöntämään lainaan, muuhun rahoitukseen ja takaukseen.
Ehdotetun 6 kohdan mukaan hakemukseen tulisi kunnan päätös sitoutua 8 §:n mukaisesti rahoittamaan laajakaistahanketta maksuosuuttaan vastaavalla osalla. Kunnan maksuosuudesta riittäväksi selvitykseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi kunnanvaltuuston päätös osallistua laajakaistahankkeen rakennuskustannuksiin tietyllä rahamäärällä tai prosenttiosuudella.
8 §.Maksuosuudet tukikelpoisista kustannuksista. Ehdotetussa pykälässä asetettaisiin valtion ja kunnan maksuosuuksille tietyt enimmäismäärät. Ehdotetun pykälän mukaan ehdotetun lain nojalla voitaisiin myöntää julkista tukea enintään 66 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Lähtökohtaisesti tuensaaja maksaisi siten itse vähintään 34 prosenttia laajakaistahankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Ehdotetun 9 §:n 1 momentin mukaan laajakaistahankkeelle voisi kohdistua julkista tukea enintään sata prosenttia hankkeen tukikelpoisista kustannuksista, mikä tarkoittaa, että tuensaaja voisi kattaa ehdotetun momentin perusteella maksettavaksi tulevaa osuutta tukikelpoisista kustannuksista muulla julkisella tuella, kunhan julkisen tuen kokonaismäärä ei ylitä 9 §:ssä tarkoitettua enimmäismäärää.
Ehdotetun 1 momentin mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että kunta sitoutuu rahoittamaan hanketta maksuosuuttaan vastaavalla osalla. Kunnan osallistuminen laajakaistahankkeeseen ja sitä kautta sen rahoitukseen olisi kuitenkin vapaaehtoista.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan maksuosuus olisi 33 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Lisäksi momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa kunnan maksuosuus olisi tätä alempi. Ehdotetun momentin mukaan kunnissa, joille laajakaistahankkeen rahoittaminen muutoin muodostaisi kohtuuttoman taloudellisen rasitteen kunnan taloudellinen kantokyky ja väestön määrä ja taajama-aste huomioon ottaen, kunnan maksuosuus olisi 8 tai 22 prosenttia. Valtiontukea myönnettäisiin näissä tapauksissa korotettuna, kuitenkin enintään 58 prosenttia laajakaistahankkeen tukikelpoisista kustannuksista, jos kunnan maksuosuus on 8 prosenttia ja enintään 44 prosenttia, jos kunnan maksuosuus on 22 prosenttia.
Ehdotetun 3 momentin mukaan ehdotetussa 2 momentissa mainittujen kriteerienlaskentaperusteista ja painokertoimista, joiden perusteella kuntakohtainen maksuosuus määräytyy, säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, miten laissa mainitut kriteerit suhteutetaan toisiinsa ja millaisen painoarvon laissa mainitut kriteerit saavat laajakaistahankkeen kohtuullisuuteen ja kunnan taloudelliseen kantokykyyn liittyvässä arvioinnissa.
9 §. Muu julkinen tuki. Ehdotetun 1 momentin mukaan laajakaistahankkeelle voi kohdistua julkista tukea enintään 100 prosenttia laajakaistahankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Tämä tarkoittaisi sitä, että tukiohjelman tuki-intensiteetti olisi 100. Tuki-intensiteetillä tarkoitetaan julkisen tuen bruttomäärää ilmaistuna prosentteina tukikelpoisista kustannuksista ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Tuki-intensiteettiä laskettaessa huomioitaisiin kaikki julkisen tuen määrä, ei pelkästään ehdotetun lain perusteella myönnetyn valtiontuen. Tuki-intensiteetillä mitattaisiin sallitun julkisen tuen enimmäismäärää. Tuki-intensiteettiä laskettaessa huomioitaisiin ainoastaan laajakaistahankkeen tukikelpoiset kustannukset. Tuen bruttomäärällä tarkoitettaisiin sitä, että kaikki tuki-intensiteettiä määrittäessä käytetyt luvut olisi ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä.
Ehdotetun lain perusteella voitaisiin myöntää tukea 66 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, joten käytännössä muuta sallittua julkista tukea voisi saada 34 prosenttia laajakaistahankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Laajakaistahankkeelle sallitun julkisen tuen enimmäismäärä sisältyisi tuen ehtoihin. Ehdotetun 1 momentin mukaisesti sallitun määrän ylittävä muu julkinen tuki vähentäisi ehdotetun lain perusteella myönnettävän valtiontuen määrää siten, ettei julkisen tuen enimmäismäärä ylity. Tukiehtojen rikkominen estäisi siten valtiontuen maksamisen. Enimmäistuki-intensiteetti vastaisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaista tuki-intensiteettiä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan valtiontukea ei myönnettäisi samoihin kustannuksiin, joihin on jo myönnetty muuta julkista tukea. Muun julkisen tuen tulisi koskea eri yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia eikä julkisen tuen kasautuminen hankkeelle saisi johtaa enimmäistuki-intensiteetin taikka enimmäistuen ylitykseen. Mikäli hankkeelle kohdistuu myös vähämerkityksistä, eli ns. de minimis -tukea, otetaan myös vähämerkityksisen tuen määrä huomioon tuki-intensiteetissä sekä tuen enimmäismäärässä.
10 §. Tuen myöntämisen edellytykset. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin tuen myöntämisen edellytyksistä. Ehdotetun 1 momentin 1 kohdan mukaan laajakaistahankkeeseen voitaisiin myöntää valtiontukea vain, jos hakija sitoutuisi tarjoamaan tuen avulla rakennettuja verkko- ja viestintäpalveluita taikka niitä vastaavia palveluita vähintään kymmenen vuoden ajan tuen viimeisen erän maksamisesta lukien. Säännöksen tarkoituksena olisi estää palvelun ylläpitovelvollisuuden kiertäminen palvelun tasoa tai hinnoittelua koskevilla, tilaajan kannalta epäedullisilla muutoksilla palveluntarjonnassa. Palveluiden tulisi lisäksi ehdotetun 1 kohdan mukaan olla sähköisen viestinnän palveluista annetun lain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaisia eli esimerkiksi teknisesti edistyksellisiä, toimintavarmoja ja turvallisia. Palveluiden tulisi siten täyttää esimeriksi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 243 §:n edellytykset sekä 244 §:n nojalla annetut Liikenne- ja viestintäviraston tekniset määräykset. Näissä säännöksissä ja määräyksissä korostetaan palveluiden toimintavarmuutta ja turvallisuutta. Tuenhakija sitoutuisi siihen, että viestintäverkko ja siinä tarjotut palvelut täyttävät nämä edellytykset.
Ehdotetun momentin 2 kohdan mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä olisi myös se, että tuensaaja sitoutuisi luovuttamaan kohtuulliseen hintaan ja syrjimättömin ehdoin seitsemän vuoden ajan tuen viimeisen erän maksamisesta muille teleyrityksille käyttöoikeuden tuen avulla rakennettuun viestintäverkkoon, verkkoelementtiin ja verkon kapasiteettiin.
Pykälässä tarkoitetun käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuden kohteena olisi muun muassa tuen avulla rakennettu runkoverkko, tukiasemamastojen antennipaikat ja verkon kapasiteetti. Käyttöoikeus kohdistuisi paitsi verkon osiin myös sen kapasiteettiin. Käyttöoikeus olisi luovutettava riippumatta siitä, mihin käyttötarkoitukseen teleyritys sitä pyytää.
Käyttöoikeuden luovuttaminen edellyttäisi käytännössä myös sitä, että luovutusvelvollisen yrityksen tai yhteisön olisi päästettävä käyttöoikeuden haltija tai tämän edustaja omiin laitetiloihinsa. Pääsy laitetiloihin olisi tarpeen esimerkiksi laitteiden sijoittamista, kaapelin asentamista sekä palveluiden huoltoa ja ylläpitoa varten. Verkkoelementeillä tarkoitettaisiin esimerkiksi kaapelikanavia.
Ehdotettu säännös vastaisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 52 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaan tuensaajan on tarjottava muille operaattoreille mahdollisimman laajat aktiiviset ja passiiviset tukkutason käyttöoikeudet tämän yleisen 2 artiklan 139 alakohdan mukaisesti oikeudenmukaisin ja syrjimättömin ehdoin, mukaan lukien fyysinen eriyttäminen. Tukkutason käyttöoikeudet on myönnettävä vähintään seitsemän vuoden ajaksi.
Käyttöoikeuden luovutusvelvollisuutta ei ehdotetun 2 kohdan mukaan olisi, jos käyttöoikeuden kohde olisi tuensaajan omassa käytössä tai tarpeen sen omaa kohtuullista tulevaa tarvetta varten. Säännöksen tarkoituksena olisi suojata omistajan kohtuullisia käyttötarpeita ja se täyttäisi tältä osin perustuslain omaisuuden suojaa koskevat vaatimukset.
Tuensaaja olisi velvollinen tarvittaessa näyttämään toteen oman kohtuullisen käyttötarpeensa. Käyttötarpeen tulisi olla kohtuullinen, pelkkä varautuminen mahdolliseen tulevaan kysyntään ei riittäisi kieltäytymisperusteeksi. Käyttötarpeen tulisi olla myös aito. Momentissa ei säädettäisi tulevaa käyttöä koskevaa aikarajaa, sillä kohtuullisuuden arviointi edellyttäisi tältä osin kokonaisharkintaa. Käyttöoikeus olisi ehdotetun kohdan mukaan luovutettava syrjimättömin ehdoin. Syrjimättömällä ehdolla tarkoitettaisiin ehtoa, joka kohtelee samanlaisessa tilanteessa olevia teleyrityksiä tasapuolisesti. Jos tuensaaja esimerkiksi käyttäisi tiettyä palvelua itse tai tarjoaisi sitä samaan kirjanpitolain (1336/1997) 6 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvalle yritykselle tai muulle vastaavalle taholle, sen olisi tarjottava vastaavaa palvelua vastaavin ehdoin myös kilpailevalle teleyritykselle. Kilpailevaa teleyritystä ei tulisi asettaa palvelun tarjontaa koskevissa ehdoissa erilaiseen asemaan esimerkiksi palvelun hinnoittelun, toimitusajan tai palvelun tason suhteen.
Käyttöoikeus olisi ehdotetun 2 kohdan mukaan luovutettava kohtuulliseen hintaan. Kohtuullista hintaa määritettäessä olisi otettava huomioon, että tuensaaja on rahoittanut vain osan laajakaistahankkeen kustannuksista itse. Hinnan kohtuullisuutta olisi arvioitava sekä käyttöoikeuden luovutuksen antajan, että sitä pyytävän yrityksen näkökulmasta. Ehdotetussa laissa tarkoitettu kohtuullinen hinta ei voisi käytännössä olla ainakaan korkeampi kuin sähköisen viestinnän palveluista annetun lain perusteella Liikenne- ja viestintäviraston päätöksellä asetettu huomattavaan markkinavoimaan perustuva velvollisuus hinnoitella vastaava tuote tai palvelu kustannussuuntautuneesti.
Ehdotetun 1 momentin 3 kohdan mukaan tuen myöntämisen edellytys olisi vielä se, että tuen saaja sitoutuu seitsemän vuoden ajan tuen viimeisen erän maksamisesta julkaisemaan käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuden kannalta merkitykselliset tiedot, kuten palvelun toimitusehdot. Tiedot tulisi julkaista tuensaajan verkkosivuilla, joilta ne olisivat helposti havaittavissa ja saatavilla.
Joissain tilanteissa Liikenne- ja viestintäviraston voi olla tarpeen saada arvioitavakseen myös yksittäinen, teleyritysten välinen sopimus käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuden toteuttamisesta. Teleyrityksellä olisikin ehdotuksen 15 §:n mukaan velvollisuus liike- ja ammattisalaisuuksien estämättä luovuttaa Liikenne- ja viestintävirastolle laajakaistahankkeen kannalta tarpeellisia tietoja.
Ehdotetun 2 momentin mukaan 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukainen määräaika ei kuitenkaan koskisi tuen avulla rakennettuja mastoja ja kaapelikanavia, sillä niitä koskeva käyttöoikeuden luovutusvelvollisuus ei olisi ajallisesti rajoitettu. Säännös vastaisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 52 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaan kaapelikanavien tai mastojen käyttöoikeutta ei saa rajoittaa ajallisesti.
Ehdotetun 3 momentin mukaan näyttötaakka hinnoittelun kohtuullisuudesta ja ehtojen syrjimättömyydestä on tuen saajalla. Hinnoittelua koskeviin selvityksiin liittyy usein liikesalaisuuksia. Hinnoittelun selvittäminen edellyttää perehtyneisyyttä teleyrityksen sisäiseen kustannuslaskentaan. Todistustaakan siirtäminen tuensaajalle nopeuttaisi asian käsittelyä, koska tuensaajalla on parhaat mahdollisuudet esittää hinnoittelua koskevaa näyttöä. Liikenne- ja viestintävirasto voisi tarvittaessa antaa tarkempia ohjeita siitä, mitä selvitystä teleyrityksen tulisi esittää ja missä muodossa.
Jos samaan omaisuuteen, kuten luovutusvelvollisuuden kohteena olevaan verkkoelementtiin tai kapasiteettiin, kohdistuisi myös sähköisen viestinnän palveluista annetusta laista johtuva käyttöoikeuden luovutusvelvollisuus, esimerkiksi teleyrityksen huomattavaan markkinavoimaan liittyen tai yleispalveluvelvoite, käyttöoikeuden luovutuksen hinnoitteluun ja muihin ehtoihin sovellettaisiin ehdotetun lain säännöksiä.
Valintaa voitaisiin pitää perusteltuna, koska kysymykseen tulevan hinnan ja luovutuksen muiden ehtojen tulisi olla käyttöoikeuden luovutuksen saajan kannalta mahdollisimman edulliset silloin, kun kyseessä olisi omaisuus, jonka hankkimiseen teleyritys on saanut valtiontukea. Valtiontuen kilpailuvaikutus markkinoihin on tällöin mahdollisimman pieni.
Ehdotetun 4 momentin mukaan tuen avulla rakennettavat kaapelikanavat olisi rakennettava siten, että ne ovat riittävän tilavia useille kaapeliverkoille ja erilaisille verkkotopologioille. Olisi kuitenkin huomioitava, ettei säännöksen soveltamisen tulisi johtaa ylimääräisten kustannusten syntymiseen. Ehdotetun 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tukikelpoisina kustannuksina voidaan nimittäin pitää ainoastaan kustannuksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta viestintäpalvelu saataisiin toimimaan. Säännös vastaisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 52 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaan, kun on kyse tuesta kaapelikanavien rakentamiseen, kanavien on oltava riittävän tilavia useille kaapeliverkoille ja erilaisille verkkotopologioille.
Ehdotetun 5 momentin mukaan valtiontukea voitaisiin myöntää vain, jos tuen myöntämisellä ei arvioitaisi olevan muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia. Säännös on samansisältöinen kuin valtionavustuslain 7 §, mutta sen ottaminen erityislakiin on perusteltua. Edellytys on kansainvälisen vertailunkin perusteella tavanomainen valtiontuella rahoitettavissa laajakaistahankkeissa.
Valtiontuella olisi todennäköisesti vähäistä suurempia kilpailuvaikutuksia esimerkiksi silloin, jos samalla maantieteellisellä alueella sijaitsee jo viestintäverkko, jolla voidaan tarjota tässä laissa tarkoitettuja nopeita laajakaistayhteyksiä. Liikenne- ja viestintäviraston arvioidessa ehdotetussa momentissa tarkoitettuja kilpailuvaikutuksia keskeisellä sijalla on siis vähittäismarkkinoiden kilpailutilanne.
Lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä olisi, että sitä voitaisiin myöntää vain alueelle, jolla ei ole nopeita laajakaistayhteyksiä ja jolle niitä ei todennäköisesti rakenneta kaupallisin ehdoin seuraavan kolmen vuoden aikana. Säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan, ettei tuen myöntämisellä olisi vähäistä suurempia kilpailuvaikutuksia. Säännökseen liittyisi ehdotetun 4 §:n mukainen Liikenne- ja viestintäviraston markkina-analyysi.
Ehdotetun 6 momentin mukaan tukea voitaisiin myöntää vain laajakaistahankkeelle, jonka kokonaiskustannukset ovat enintään 70 miljoonaa euroa. Rajaus vastaisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ilmoituskynnysarvoja koskevan 4 artiklan 1 kohdan y alakohtaa, jonka mukaan yleistä ryhmäpoikkeusasetusta ei sovellettaisi tukeen laajakaistainfrastruktuureille, jonka kokonaiskustannukset ylittävät 70 miljoonaa euroa hanketta kohden.
Tukea ei voida myöntää yritykselle, joka on tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 2 artiklan mukaisesti katsottava vaikeuksissa olevaksi yritykseksi. Säännös olisi yhteensopiva yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan kanssa, jonka mukaan asetusta ei sovelleta tukiin vaikeuksissa oleville yrityksille.
Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 18 kohta sisältää viisikohtaisen luettelon tilanteista, joissa yritys voitaisiin katsoa vaikeuksissa olevaksi.
Ensinnäkin yritys katsottaisiin vaikeuksissa olevaksi, jos olisi kyse yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu, joka ei ole alle kolme vuotta olemassa ollut pk-yritys ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Näin katsotaan tapahtuneen tilanteessa, jossa kertyneiden tappioiden vähentäminen rahastoista ja kaikista muista yhtiön omiin varoihin tavallisesti luettavista eristä johtaa negatiiviseen tulokseen, joka on suurempi kuin puolet merkitystä osakepääomasta. Tässä yhteydessä yhtiöllä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu, tarkoitetaan erityisesti direktiivin 2013/34/EU liitteessä I mainittuja yritysmuotoja ja osakepääoma sisältää tarvittaessa emissiovoitot.
Toisena perusteena yrityksen katsomiseksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi pidettäisiin sitä, että olisi kyse yhtiöstä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta yhtiön velasta ei ole rajattu, joka ei ole alle kolme vuotta olemassa ollut pk-yritys, ja joka on menettänyt yli puolet tilinpäätöksen mukaisista omista varoistaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Tässä yhteydessä yhtiöllä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta yhtiön velasta ei ole rajattu, tarkoitetaan erityisesti direktiivin 2013/34/EU liitteessä II mainittuja yritysmuotoja.
Yritys voitaisiin lisäksi katsoa vaikeuksissa olevaksi yritykseksi, jos yritys on asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi tai täyttää lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä.
Neljäs peruste yrityksen katsomiseksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi olisi, että yritys on saanut pelastamistukea eikä ole vielä maksanut lainaa takaisin tai lopettanut takausta, tai on saanut rakenneuudistustukea ja on vielä rakenneuudistussuunnitelman kohteena.
Viimeinen peruste yrityksen katsomiseksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi olisi, että olisi kyse yrityksestä, joka ei ole pk-yritys, ja kahden viime vuoden ajan yrityksen velkaantumisaste on ollut yli 7,5 ja yrityksen käyttökatteen (EBITDA) suhde nettorahoituskuluihin on ollut alle 1,0.
Pk-yrityksellä tarkoitettaisiin tässä yritystä, joka täyttäisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä 1 tarkoitetut pk-yrityksen määritelmän edellytykset. On kuitenkin huomattava, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liite I:n 3 artiklan 4 kohdan mukaan pk-yrityksenä ei voida pitää yritystä, jonka pääomasta tai äänimäärästä vähintään 25 prosenttia on yhden tai useamman yksin tai yhdessä toimivan julkisyhteisön tai -laitoksen hallinnassa.
Vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmä olisi tuen myöntämisen kannalta merkityksellinen, koska ehdotetun 10 §:n mukaan tukea ei voitaisi myöntää vaikeuksissa olevalle yritykselle.
11 §. Liikenne- ja viestintäviraston tukipäätös. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tekemästä tukipäätöksestä.Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto myöntäisi laajakaistahankkeelle valtiontuen, jos se täyttää tässä laissa tarkoitetut tuen myöntämisen edellytykset.
Valtiontuki myönnettäisiin hankkeen tukikelpoisten kustannusten perusteella. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto päättäisi laajakaistahankkeen saaman valtiontuen enimmäismäärästä. Liikenne- ja viestintäviraston tukipäätöksessä määriteltäisiin tuen enimmäismäärä sekä prosentuaalisesti että euromääräisesti. Valtiontuen lopullinen määrä ei voisi olla suurempi kuin mitä Liikenne- ja viestintäviraston päätöksessä on todettu. Tukikelpoiset kustannukset lasketaan ilman arvonlisäveroa ilmoitetuista kustannuksista.
Liikenne- ja viestintäviraston tukipäätöksessä otettaisiin ensisijaisesti kantaa siihen, täyttääkö laajakaistahanke laissa asetetut edellytykset tuen myöntämiselle, mitkä hankkeen rakennuskustannuksista ovat tukikelpoisia ja kuinka suureen osaan hankkeen kokonaiskustannuksista valtiontukea voidaan myöntää.
Liikenne- ja viestintäviraston tukipäätöksestä tulee lisäksi ilmetä kaikki valtionavustuslain 11 §:ssä luetellut seikat. Valtionavustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan päätöksestä tulee käydä ilmi ainakin valtionavustuksen saaja, käyttötarkoitus, määrä tai laskentaperuste. Päätökseen voidaan lisäksi ottaa eräitä valtionavustuksen käyttämistä koskevia ehtoja ja rajoituksia. Päätöksestä tulee valtionavustuslain 11 §:n 4 momentin mukaan käydä ilmi lisäksi toiminnan tai hankkeen hyväksyttävät kustannukset, valtionavustuksen enimmäismäärä, saajan hankkeesta saamien tulojen vaikutus valtionavustuksen määrään ja käyttöön, avustuksen käyttöaika sekä muut ehdot ja rajoitukset. Päätöksessä on 11 §:n 4 momentin mukaan myös kerrottava saajan velvollisuudesta antaa selvitys valtionavustuksen käyttämisestä ja selvityksen ajankohta sekä muut valtionavustuksen myöntämisen ja maksamisen sekä käytön valvonnan perusteet.
Jos laajakaistahanke ei täyttäisi ehdotetussa laissa tarkoitettuja edellytyksiä, Liikenne- ja viestintävirasto voisi hylätä tukihakemuksen. Liikenne- ja viestintävirasto voisi lisäksi hyväksyä vain osan esitetyistä kustannuksista ja muuttaa valtiontuen määrää siitä, mitä hakija on esittänyt.
Liikenne- ja viestintäviraston tukipäätökseen tyytymätön saisi hakea siihen oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta valtionavustuslain 34 §:n 1 momentin mukaisesti. Oikaisuvaatimuksesta annetusta päätöksestä saa valtionavustuslain 34 §:n 2 momentin mukaan valittaa siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään
Myönnettyä valtiontukea voidaan maksaa vain laajakaistahankkeen toteutuneiden tukikelpoisten kustannusten perusteella. Tämä tarkoittaisi sitä, että tukipäätöksessä ilmoitettaisiin tuen enimmäismäärä, mutta ei tuen vähimmäismäärää. Tukea myönnettäisiin toteutuneiden tukikelpoisten kustannusten perusteella, mutta kuitenkin enintään niin paljon kuin tukipäätöksessä on ilmoitettu tuen enimmäismääräksi.
12 §.Tukikelpoiset kustannukset. Pykälässä säädettäisiin laajakaistahankkeiden tukikelpoisista kustannuksista. Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan vain kustannukset, jotka ovat syntyneet tukihakemuksen vireille tulon jälkeen, olisivat tukikelpoisia.
Ehdotetun momentin 2 kohdan mukaan tukikelpoisia kustannuksia olisivat sellaiset kustannukset, jotka ovat syntyneet nopeiden laajakaistayhteyksien tarjonnassa tarpeellisen viestintäverkon rakentamisesta. Nopeilla laajakaistayhteyksillä tarkoitettaisiin lain määritelmien mukaan yhteyttä, joka pystyy tarjoamaan edistyksellisen ja tasalaatuisen yhteyden tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa. Nopean laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Kustannusten tarpeellisuutta koskevalla edellytyksellä pyrittäisiin ehdotetussa pykälässä rajaamaan korvattavat kustannukset vain niihin, jotka ovat todella tarpeen. Samalle maantieteelliselle alueelle ei esimerkiksi olisi mielekästä rakentaa päällekkäisiä verkkoja.
Kolmas pykälän 1 momentissa mainittu tärkeä kriteeri tukikelpoisia kustannuksia arvioitaessa olisi niiden välttämättömyys tukikelpoisella alueella sijaisevien, käyttäjän asuin- tai sijaintipaikkaan toimitettavien liittymien tarjonnassa. Investoinneilta edellytettäisiin siis sitä, että ne ovat välttämättömiä, jotta edistyksellinen viestintäpalvelu saadaan toimimaan. Tällaisia välttämättömiä kustannuksia ovat esimerkiksi ne investointikustannukset, jotka syntyvät tuella rakennetun verkon liittämisestä yhteen yleisen viestintäverkon kanssa.
Välttämättömiä kustannuksia olisivat keskeisten verkkoelementtien hankintakulujen lisäksi myös esimerkiksi putket, rakenteet, laitetilat ja pylväät sekä verkon rakentamisesta aiheutuneet työkustannukset. Välttämättömiin kustannuksiin luettaisiin myös rakentamisen suunnittelu ja valvonta. Hankkeen rahoituskustannukset eivät sen sijaan olisi pykälässä tarkoitettuja tukikelpoisia kustannuksia.
Erityisesti langattomien laajakaistayhteyksien osalta kustannusten tukikelpoisuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon, miltä osin kustannukset ovat välttämättömiä asuin- ja sijaintipaikkoihin toimitettavien liittymien tarjonnassa, ja miltä osin samalla rakentamisella on tarkoitus tarjota mobiileja liittymiä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi maksupäätöksessään oikaista kustannuksia, jos hakijan ilmoittamat kustannukset ovat kohtuuttoman korkeat.
Ehdotetun 3 momentin 1 kohdan mukaan tukea ei myönnettäisi viestintäverkon ylläpitokustannuksiin tai verkon osien vuokrauskustannuksiin. Ne eivät olisi tukikelpoisia kustannuksia.
Ehdotetun momentin 2 kohdan mukaan tukikelpoisia kustannuksia eivät myöskään olisi ne kustannukset, jotka kohdistuvat tilaajayhteyden osalle, joka ulottuu enintään sadan metrin päähän käyttäjän asuin- tai sijaintipaikasta. Sataa metriä voidaan pitää kustannuksiltaan kohtuullisena osuutena tilaajan itse maksamalle tilaajayhteydelle. Tilaajayhteyden kokonaiskustannuksista tukikelpoista olisi siten se osuus, joka vastaisi sadan metrin ylittävää osuutta.
Ehdotetun 3 kohdan mukaan tukikelvottomia kustannuksia olisivat myös kustannukset alueella, joka ulottuu sadan metrin päähän sellaisesta liityntäpisteestä, josta voidaan tarjota nopeita laajakaistayhteyksiä. Ehdon tarkoituksena on varmistaa, ettei tukea myönnetä sellaisille alueille, joissa on jo vastaavan tasoisia yhteyksiä.
Ehdotetun 4 momentin mukaan nopean laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Vähimmäisnopeudesta säätäminen olisi tarpeen, jotta tuettavilta yhteyksiltä edellytettävä edistyksellisyys ja tasalaatuisuus voidaan varmistaa. Nopeusvaatimuksella varmistetaan myös se, että tukiohjelmassa tuetaan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 138 kohdan mukaisia seuraavan sukupolven liityntäverkkoja, jotka muun muassa tuottavat palveluja luotettavasti erittäin suurella tilaajakohtaisella nopeudella riittävän lähellä käyttäjän sijaintipaikkaa sijaitsevan optisen (tai tekniikaltaan vastaavan) runkoliityntäyhteyden kautta, ja joiden lähetysnopeudet ovat huomattavasti suuremmat kuin peruslaajakaistaverkoissa.
Liikenne- ja viestintävirasto voisi ehdotetun 5 momentin mukaan antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitkä viestintäverkon tekniset osat katsotaan tukikelpoisiksi sekä määräyksiä tuen piiriin hyväksyttävien kustannusten tarkemmasta laskentatavasta.
13 §. Tuen maksamisen edellytykset. Valtiontuen maksamisen edellytyksenä olisi ehdotetun pykälän mukaan, että tarvittava rahoitus on osoitettu valtion talousarviossa. Edellytys on tavanomainen tilanteissa, joissa on kyse budjettisidonnaisesta tuesta. Tukea myönnettäisiin vuosittain valtion talousarviossa käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa.
Pykälän 2 momentin mukaisesti tuenhakijan hakemuksesta myönnetystä valtion tuesta voitaisiin maksaa 50 prosenttia sen jälkeen, kun 11 §:ssä tarkoitettu tukipäätös on tehty. Erityisesti pienten ja juuri aloittaneiden yritysten olisi vaikea rahoittaa tuettujen verkkojen rakentamista, mikäli valtiontuki maksettaisiin kokonaisuudessaan vasta verkon rakentamisen jälkeen. Tuen osan maksaminen etukäteen ennen verkon valmistumista helpottaisi siten erityisesti pienten ja juuri aloittaneiden yritysten kykyä rahoittaa ja toteuttaa laajakaistahankkeita. Tuen jäännöserän maksamisen edellytyksenä olisi, että laajakaistahanke on valmistunut, tuen saaja on esittänyt Liikenne- ja viestintävirastolle hyväksyttävän selvityksen kaikista tukikelpoisista kustannuksista ja kunta on maksanut 8 §:ssä tarkoitetun maksuosuutensa. Tuenhakijan tulisi toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle selvitys, esimerkiksi tiliote tai tiliotteet, kunnan koko maksuosuuden suorittamisesta, jotta tuen maksamisen edellytys tältä osin täyttyisi.
Liikenne- ja viestintävirastolla on hallintolain (434/2003) mukaisesti velvollisuus antaa tarpeen mukaan hyväksyttävän selvityksen toimittamiseen liittyvää neuvontaa tuensaajalle. Liikenne- ja viestintävirasto voisi ehdotetun 12 §:n nojalla antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitkä viestintäverkon tekniset osat katsotaan tukikelpoisiksi sekä määräyksiä tuen piiriin hyväksyttävien kustannusten tarkemmasta laskentatavasta. Tuki maksettaisiin maksupäätöksen tultua lainvoimaiseksi.
Pykälän 3 momentin mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto voisi päättää, että tuki maksetaan hakemuksen tekemiselle Liikenne- ja viestintäviraston tukipäätöksessä asetetun määräajan jälkeen tehdystä hakemuksesta, jos tuen hakija esittäisi painavia syitä hakemuksen viivästymiseen, hakemus ei olisi viivästynyt olennaisesti, maksamisen hakeminen viivästyneenä ei olisi vaikuttanut hankkeen toteutukseen, viivästyminen ei vaikeuttaisi hankkeen toteuttamista eikä maksaminen vaikuttaisi hakijoiden tasapuoliseen kohteluun. Tuen jäännöserän maksamista koskevalle hakemukselle ei ehdoteta laissa säädettyä määräaikaa, vaan Liikenne- ja viestintävirasto määrittelisi määräajan tukipäätöksessään ottaen huomioon tuenhakijan ilmoittaman aikataulun hankkeen toteutumiselle.
Säännöksessä tarkoitettuina painavina perusteina hakemukseen viivästymiseen voitaisiin pitää esimerkiksi sellaista viivästymistä, joka on aiheutunut muusta kuin hakijan huolimattomuudesta, eikä se ole ollut hakijan ennalta arvattavissa ja estettävissä. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi tarkastella viivästyksen olennaisuutta tapauskohtaisesti ja suhteessa hankkeelle viraston päätöksessä asetettuun määräaikaan jäännöserän maksamisen hakemiselle.
Maksamisen hakemisen viivästyneenä voitaisiin katsoa vaikuttavan hankkeen toteutukseen, jos viivästyneenä tullutta maksuhakemusta ei voitaisi ottaa vastaan sen vuoksi, että ehdotetun 13 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä tuen maksamiselle ei enää olisi. Laajakaistahankkeisiin käytetään liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan momentilla 31.40.50 olevaa kolmivuotista siirtomäärärahaa. Maksun yleisiä edellytyksiä ei olisi esimerkiksi siinä tapauksessa, että siirtomäärärahan kolmen vuoden käyttöoikeus olisi kulunut loppuun. Liikenne- ja viestintävirasto ei voisi tehdä jäännöserän maksatuspäätöstä enää sen jälkeen, kun siirtomäärärahan käyttöoikeus olisi loppunut.
Ehdotetussa laissa tarkoitettua valtion tukea ei voitaisi 4 momentin nojalla maksaa, jos muun julkisen tuen määrä ylittää sen, mikä on hankkeelle sallittu tuen määrä toteutuneiden tukikelpoisten kustannusten perusteella. Tuensaajan olisi maksua hakiessaan annettava riittävä selvitys hankkeen rahoituksesta sekä siihen liittyvästä julkisesta tuesta. Sallitun muun julkisen tuen suhteellisen osuuden enimmäismäärä määräytyisi ehdotetun 9 §:n mukaisin kriteerein. Kuitenkin 9 §:ssä on kyse tuen myöntämisestä ja 13 §:ssä tuen maksamisesta. On mahdollista, että hankkeen rahoitus ja siten myös muun julkisen tuen osuus tukikelpoisista kustannuksista muuttuu hankkeen toteutusaikana, joten on välttämätöntä, että Liikenne- ja viestintävirasto tarkastaa muun julkisen tuen osuuden myös tuen maksuvaiheessa.
Pykälän 5 momentin mukaisesti ehdotetussa laissa tarkoitettua valtion tukea ei voitaisi maksaa, jos Euroopan komissio olisi tehnyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tuen takaisinperimisestä ja sen nojalla tuen hakijalle on annettu eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä tarkoitettu takaisinperinnän täytäntöönpanoa koskeva päätös, jota tuen hakija ei ole noudattanut. Liikenne- ja viestintävirasto voisi pyytää tuen saajalta vakuutuksen, ettei tuen maksamiselle ole tässä momentissa tarkoitettua estettä. Euroopan komissio on aiemman laajakaistahankkeen valtiontuen ilmoitusmenettelyn yhteydessä edellyttänyt, että Suomen viranomaiset sitoutuvat lykkäämään laajakaistatuen maksamista kaikille sellaisille yrityksille, jotka ovat saaneet aikaisemmin komission päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi määriteltyä sääntöjenvastaista tukea, kunnes kyseinen yritys on maksanut takaisin koko sääntöjenvastaisen tuen sekä siitä perittävän koron.
Eräiden valtiontukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annetun lain 1 §:ssä säädetään kansallisesta menettelystä Suomessa, kun komissio tekee päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa mainitun tuen maksamisen keskeyttämisestä tai takaisinperimisestä. Komission päätös on pantava Suomessa viipymättä täytäntöön takaisinperinnästä vastuussa olevan viranomaisen päätöksellä. Takaisinperinnän täytäntöönpanoa koskeva kansallisen viranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetyssä järjestyksessä ja siihen haetaan muutosta siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Päätöstä on noudatettava heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Ehdotetussa 5 momentissa tarkoitettu tilanne on käytännössä ollut harvinainen Suomessa. Ehdotetun säännöksen mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto voisi tuen maksamisen yhteydessä pyytää tuenhakijalta vakuutuksen siitä, ettei tuen maksamiselle ole momentissa tarkoitettua estettä.
14 §. Omistusoikeus ja velvollisuuksien siirtäminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan ehdotetussa laissa tarkoitetun valtiontuen avulla rakennettu viestintäverkko olisi tuensaajan omaisuutta. Jos tuen avulla rakennettu viestintäverkko tai sen osa myydään tai muutoin luovutettaisiin, ehdotetun lain mukaiset velvollisuudet siirtyisivät viestintäverkon uudelle omistajalle. Tuen avulla rakennetun omaisuuden omistusoikeus olisi siis siten rajoitettu, ettei teleyrityksellä olisi täysin vapaata oikeutta disponoida omaisuudesta, vaan omaisuutta rasittaisivat edelleen siihen kohdistuvat erityisvelvoitteet. Uudelle omistajalle siirtyvät velvoitteet olisivat yhtäläiset kuin omaisuuden alkuperäisellä omistajalla, joten esimerkiksi palveluvelvoitteen voimassaoloaika määräytyisi alkuperäisen sitoumuksen perusteella. Jos ensimmäinen tuen saaja olisi jo tarjonnut tukipäätöksessä mainittuja palveluita esimerkiksi kuuden vuoden ajan, omaisuuden uudella omistajalla olisi enää neljän vuoden palveluvelvoite.
Jos valtiontuki perittäisiin tuen saajalta takaisin esimerkiksi mahdollisessa tuen väärinkäytöstapauksessa, myös omaisuuteen kohdistuvat erityisvelvoitteet raukeaisivat, koska kytkentää näiden välillä ei enää olisi.
Omistusoikeuden siirtymisestä olisi ehdotetun 2 momentin mukaan ilmoitettava viipymättä Liikenne- ja viestintävirastolle ja laajakaistahankkeen kustannuksiin osallistuneelle kunnalle. Säännös olisi tarpeen erityisesti Liikenne- ja viestintäviraston valvonnan mahdollistamiseksi. Tieto olisi merkityksellinen myös kunnalle, joka olisi osallistunut laajakaistahankkeeseen esitetyn 8 §:n mukaisella maksuosuudella.
15 §. Viranomaisten tiedonsaantioikeus.
Pykälän 1 momentin mukaisesti liikenne- ja viestintäministeriöllä ja Liikenne- ja viestintävirastolla olisi ehdotetun lain mukaisia tehtäviä suorittaessaan oikeus saada tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot niiltä, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista ehdotetussa laissa säädetään tai jotka toimivat näiden lukuun. Välttämättömyyskriteerin myötä viranomaisten tiedonsaantioikeus olisi sidottu ehdotetun lain mukaisten tehtävien hoitamiseen, kuten tuen myöntämisen ja maksamisen edellytysten arviointiin sekä tukikelpoisten kustannusten määrittelemiseen ja tukiohjelman ehtojen noudattamisen valvontaan. Viranomaisella olisi oikeus saada tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot paitsi tuenhakijalta myös etenkin muulta teleyritykseltä, joka toimii alueella, jolle Liikenne- ja viestintävirasto tekee ehdotetun 4 §:n mukaisen markkina-analyysin. Säännöksessä tarkoitettuihin välttämättömiin tietoihin ei sisälly muita henkilötietoja kuin tuenhakijan, yleisimmin osakeyhtiön tai osuuskunnan, yhteyshenkilön nimi ja asema organisaatiossa, (työ)puhelinnumero ja (työ)sähköpostiosoite. Kyseiset tiedot ovat välttämättömiä, jotta tukiviranomainen voi saada yhteyden tuenhakijan edustajaan joko puhelimitse tai sähköisesti. Tiedonsaantioikeutta koskeva säännös on tarkoitukseltaan vastaava kuin sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 315 §:n viranomaisten yleistä tiedonsaantioikeutta koskeva pykälä.
Pykälän 2 momentin mukaan ne, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista ehdotetussa laissa säädetään, ja niiden lukuun toimivat olisivat pyynnöstä velvollisia keräämään ja salassapitosäännösten tai muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä luovuttamaan välttämättömät tiedot ehdotetun lain nojalla toimivaltaiselle viranomaiselle sen tehtävien hoitamiseksi. Tietojen luovutusvelvollisuus kohdistuisi vain sellaisiin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä viranomaisen lain mukaisten tehtävien, kuten ohjauksen ja valvonnan kannalta. Säännöksessä tarkoitettuihin luovutusvelvollisuuden alaisiin välttämättömiin tietoihin ei sisälly muita henkilötietoja kuin tuenhakijan, yleisimmin osakeyhtiön tai osuuskunnan, yhteyshenkilön nimi ja asema organisaatiossa, (työ)puhelinnumero ja (työ)sähköpostiosoite. Viranomaisten tiedonsaannin toimivaltaa rajoittaisivat lisäksi myös hallintolain 2 luvusta ilmenevät hyvän hallinnon yleiset oikeusperiaatteet, kuten suhteellisuusperiaate ja tarkoitussidonnaisuuden periaate.
Pykälän 3 momentin mukaisesti tiedot olisi luovutettava viipymättä, viranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta. Ehdotetun 4 §:n mukaisen markkina-analyysin tekemiseksi Liikenne- ja viestintävirasto voisi pykälän nojalla esimerkiksi edellyttää, että markkina-analyysialuetta koskevat tiedot olemassa olevista ja suunnitteluista nopeiden laajakaistayhteyksien tarjoamiseen soveltuvista viestintäverkoista toimitetaan verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja käytöstä annetun lain (276/2016) 5 §:ssä tarkoitettuun keskitettyyn tietopisteeseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos teleyritys ei liikenne- ja viestintäministeriön tai Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä huolimatta kerää tai luovuta 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, eikä kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa, vähintään kuukauden määräajassa oikaise menettelyään, Liikenne- ja viestintävirasto voisi velvoittaa teleyrityksen korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Velvoitteen noudattamisen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko sen mukaisesti mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
16 §.Tuoton palauttaminen eräissä tapauksissa.
Pykälän 1 momentissa viitattaisiin ensimmäiseksi valtionavustuslain 5 luvun yleissäännöksiin valtionavustuksen takaisinperinnästä. Valtionavustuslain yleissäännösten ohella Liikenne- ja viestintävirasto voisi päätöksellään määrätä, että tuensaajan on palautettava osa julkisen tuen avulla rakennetun sellaisen laajakaistaverkon tuotosta, jonka rakentamista koskevaan hankkeeseen on myönnetty julkista tukea yli 10 miljoonaa euroa. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 52 artiklan 7 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on otettava käyttöön seuranta- ja takaisinperintämenettely, jos hankkeelle myönnetyn tuen määrä ylittää 10 miljoonaa euroa, joten ehdotettu sääntely olisi asetuksen mukainen. Ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti tuki laskettaisiin hankekohtaisesti, ei tuensaajakohtaisesti. Käytännössä 10 miljoonan euron julkisen tuen kynnysarvon ylittäviä hankkeita ei ole nykytiedon perusteella Suomessa odotettavissa, mutta yleinen ryhmäpoikkeusasetus edellyttää ehdotetun kaltaista sääntelyä.
Pykälän 2 momentin mukaisesti palautettavaksi voitaisiin määrätä 12 prosenttia ylittävä osuus tuen avulla rakennetun yksittäisen laajakaistahankkeen vuotuisesta tuotosta. Takaisinperittävä osuus ei saisi ylittää tuensaajalle maksetun julkisen tuen euromäärää. Liikenne- ja viestintävirasto tarkastelisi jälkikäteen pykälän 1 momentin ehdot täyttävän tuensaajan tuottojen vuosikohtaista kertymää kolmen vuoden ajalta tuen maksamisesta. Tarkastelussa huomioitaisiin se tuotto, joka muodostuu teleyrityksen hankealueelta saamien vakituisten asiakkaiden liittymien verkko- ja viestintäpalvelutoiminnan tuotoista. Hankealueen tuotto laskettaisiin suhteessa tuensaajan investointikustannuksiin hankealueella. Kohtuuttomana pidettävälle laajakaistaverkon tuotolle asetettu prosentuaalinen raja-arvo turvaa tuensaajan oikeusturvaa, koska selkeä raja-arvo olisi tuensaajan näkökulmasta yksiselitteinen ja ennakoitavissa oleva. Pykälässä mainitun prosenttimäärän tarkoituksena ei kuitenkaan ole yleisesti edustaa laajakaistaverkon kohtuullisena pidettävää tuottoa. Tarvittaessa tuensaajan olisi toimitettava Liikenne- ja viestintävirastolle esimerkiksi erillislaskelma hankkeen vuosikohtaisista tuotoista ja investointikustannuksista.
Pykälän 2 momentin mukaisesti palautettavaksi voitaisiin määrätä kuitenkin ainoastaan se osuus, joka vastaa julkisen tuen suhteellista osuutta hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Ehdoton euromääräinen yläraja olisi pykälän 2 momentin mukaisesti tuensaajalle maksetun julkisen tuen kokonaismäärä. Palautettavaksi ei voisi siten prosentuaalisesti eikä euromääräisesti määrätä enempää kuin hankkeeseen on myönnetty julkista tukea. Pykälän 3 momentin mukaisesti tuensaajalle olisi annettava huomautus ja mahdollisuus alentaa tuottoprosenttia ennen kuin tuotto voitaisiin määrätä palautettavaksi. Liikenne- ja viestintäviraston olisi siten varoitettava tuensaajaa takaisinperinnän edellytysten täyttymisestä sekä varattava teleyritykselle mahdollisuus esimerkiksi investoida lisää tuen avulla rakennettuun verkkoon, jotta tuottoprosentti alenisi.
Pykälän 4 momentin mukaisesti tuotto voidaan määrätä palautettavaksi viiden vuoden ajalta tuen viimeisen erän maksamisesta. Palautettavalle tuotolle olisi maksettava korkoa Liikenne- ja viestintäviraston 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä ja viivästyskorkoa päätöksessä asetetusta eräpäivästä. Momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen valtionavustuslain 24 ja 25 §:ään, joissa säädetään korosta ja viivästyskorosta.
17 §. Seurantarekisteri.
Valtionavustuslain 15 §:n mukaan valtionapuviranomaisen on huolehdittava valtionavustuksen asianmukaisesta ja riittävästä valvonnasta hankkimalla avustuksen käyttö- ja seurantatietoja sekä muita tietoja samoin tekemällä tarvittaessa tarkastuksia. Esityksessä tarkoitettuna valtionapuviranomaisena toimisi Liikenne- ja viestintävirasto.
Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto seuraisi laajakaistahankkeiden edistymistä ja ylläpitäisi tätä tarkoitusta varten erillistä seurantarekisteriä. Liikenne- ja viestintävirasto toimisi siten luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä. Rekisteriin talletettavia tietoja olisivat käytännössä kaikki viranomaisen laissa säädettävien tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömät laajakaistahanketta, tuenhakijaa ja -saajaa sekä tuen käyttöä koskevat tiedot.
Rekisteriin talletettavia tietoja olisivat pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan ainakin tuenhakijan sekä hakijan yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot. Tuenhakijana toimisi yleisimmin osakeyhtiö- tai osuuskuntamuotoinen oikeushenkilö. Tuenhakijan yhteyshenkilön nimen ja mahdollisesti aseman organisaatiossa lisäksi yhteyshenkilön yhteystiedot sisältäisivät (työ)puhelinnumeron ja (työ)sähköpostin. Kyseisten yhteyshenkilöä koskevien tietojen tallettaminen seurantarekisteriin olisi välttämätöntä, esimerkiksi jotta tukiviranomainen saisi tarvittaessa yhteyden tuenhakijaan. Tuenhakijan yhteyshenkilöä koskevat tiedot ovat henkilötietoja. Talletettaessa pykälässä tarkoitettuun seurantarekisteriin ne kuuluvat yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan asetuksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c-alakohdan mukaisesti seurantarekisterin osalta noudatettaisiin tietojen minimoinnin periaatetta tallettamalla rekisteriin ainoastaan edellä mainitut henkilötiedot. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c-alakohdan mukaisesti edellä mainittujen henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjänä toimivan Liikenne- ja viestintäviraston lakisääteisen seuranta- ja valvontatehtävän toimeenpanon kannalta.
Rekisteriin talletettaisiin 1 momentin 3 kohdan mukaan myös kaikki laajakaistahankkeen sisältöä, tavoitteita ja tuloksia koskevat tiedot. Tällaisia olisivat esimerkiksi tiedot siitä, minkä verran käyttäjiä tuetun verkon piiriin on suunniteltu saatavan sekä minkä verran verkon käyttäjämäärät ovat kasvaneet vuosittain.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan seurantarekisteriin voitaisiin tallettaa laajakaistahankkeen kustannuksia ja kokonaisrahoitusta koskevat arviot sekä näiden toteutumista koskevat tiedot. Arvioilla tarkoitettaisiin tuen hakijan omia arvioita tuen suuruudesta ja hankkeen kustannuksista. Toteutumista koskevilla tiedoilla viitataan hankkeen toteutuneisiin kustannuksiin.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan rekisteriin talletettaisiin tuki- ja maksuhakemusta ja sen ratkaisemista sekä tuen yksilöintiä koskevat tiedot. Näitä olisivat muun muassa hankkeen saapumispäiväys sekä hankkeen diaarinumero tai muu hakemuksen yksilöivä yhteystieto.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan rekisteriin voitaisiin tallentaa tiedot laajakaistatukilain nojalla myönnetyistä ja maksetuista tuista. Talletettavia tietoja olisivat esimerkiksi tieto siitä, minkä vuoden rahoista tuki on myönnetty ja kuinka paljon myönnetystä tuesta on jo maksettu.
Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan seurantarekisteriin voitaisiin tallettaa tieto siitä, onko myönnetty tuki Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea.
Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan seurantarekisteriin voitaisiin tallettaa tiedot tarkastuksesta ja siinä tehdyistä havainnoista. Säännöksessä viitataan Liikenne- ja viestintäviraston suorittamiin mahdollisiin tarkastuksiin, joista säädetään valtionavustuslaissa.
Pykälän 1 momentin 9 kohdan mukaan seurantarekisteriin voitaisiin tallettaa tiedot tuen saajalta takaisinperittävistä tuista sekä takaisinperinnän toteutumisesta.
Pykälän 1 momentin 10 kohdan mukaan seurantarekisteriin voitaisiin lisäksi tallettaa muita hakemuksen käsittelyssä kertyneitä välttämättömiä tietoja. Säännöksessä tarkoitetut tiedot eivät sisältäisi henkilötietoja vaan olisivat rajoittuneet tuenhakijaa, yleisimmin osakeyhtiö tai osuuskunta, koskeviin tietoihin. Ehdotetun pykälän 1–9 kohdan mukaiset tiedot muodostavat käytännössä tyhjentävän listan seurantarekisteriin talletettavista tiedoista. On kuitenkin perusteltua säätää mahdollisuudesta tallettaa rekisteriin myös jokin muu viranomaisen lain mukaisten tehtävien hoitamisen kannalta välttämätön tuenhakijaa koskeva tieto, ei kuitenkaan henkilötieto.
Rekisteriin sisältyviä tietoja säilytettäisiin pykälän 2 momentin mukaan kymmenen vuotta tuen maksamisesta. Kymmenen vuoden määräaika on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen valvontaa koskevan 12 artiklan mukainen. Artiklan mukaisesti jäsenvaltion, tässä tapauksessa valtiontukivanomaisena toimivan Liikenne- ja viestintäviraston, on toimitettava komissiolle 20 työpäivän tai pyynnöstä asetettavan pidemmän määräajan kuluessa kaikki tiedot ja asiakirjatodisteet, jotka komissio katsoo tarvitsevansa voidakseen valvoa ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamista. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti henkilötieto voidaan säilyttää muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Ehdotettuun rekisteriin tallettavat henkilötiedot rajoittuisivat ainoastaan tuenhakijan yhteyshenkilön tietoihin. Koska eräät ehdotetun lain tuenhakijaa koskevat velvollisuudet kestävät kymmenen vuotta tuen viimeisen erän maksamisesta, on välttämätöntä, että Liikenne- ja viestintävirastolla on tehtäviensä hoitamiseksi tiedossaan pykälässä tarkoitetussa seurantarekisterissä tieto tuenhakijan yhteyshenkilöstä laista seuraavien velvollisuuksien koko keston ajan.
Seurantarekisterin ylläpidon ohella Liikenne- ja viestintävirasto voisi seurata ja valvoa hankkeiden edistymistä tarvittaessa myös valtionavustuslaissa tarkoitettuja tarkastuksia tekemällä. Valtionapuviranomaisella on valtionavustuslain 16 §:n mukaan oikeus suorittaa valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia.
Rekisterinpitäjänä toimivan Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuuksien sekä rekisteröidyn oikeuksien osalta sovellettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen sekä sitä täydentävän tietosuojalain (1050/2018) sääntelyä.
18 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Säännös olisi luonteeltaan informatiivinen ja viittaisi sovellettavaan yleislainsäädäntöön. Säännös on muutoksenhaun selvyyden varmistamiseksi perusteltua sisällyttää esitettyyn lakiin.
Ehdotetun pykälän mukaan Liikenne- ja viestintäviraston ehdotetun lain nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Muutoksenhausta maakunnan liiton päätöksen säädetään kuitenkin kuntalaissa.
19 §. Tietojen julkaiseminen. Ehdotettu pykälä sisältäisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisen valtiontukiviranomaisena toimivan Liikenne- ja viestintäviraston julkaisuvelvollisuuden ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklassa edellytetyistä tiedoista. Pykälän tarkoituksena ei olisi rajoittaa Liikenne- ja viestintäviraston muusta laista johtuvia tietojen julkaisemis- ja viestintätehtäviä vaan täyttää yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen jäsenvaltioita koskevat edellytykset, jotta ehdotetun lain nojalla myönnettävä tuki olisi unionisääntelyn mukaista.
Ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artikla sisältää luettelon tiedoista, joita valtiontuen verkkosivustolla, tässä tapauksessa valtiontukiviranomaisena toimivan Liikenne- ja viestintäviraston verkkosivuilla tai laajakaistatukiohjelman mahdollisilla erillisillä omilla verkkosivuilla, on julkaistava. Ryhmäpoikkeusasetuksen johdanto-osan 27 perustelukappaleen mukaisesti, koska perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki on periaatteessa kiellettyä, on tärkeää, että kaikki osapuolet pystyvät tarkastamaan, onko tuki myönnetty sovellettavia sääntöjä noudattaen. Säännöksen sanamuoto mahdollistaisi Liikenne- ja viestintäviraston harkintavallan valita ryhmäpoikkeusasetuksen edellyttämille tiedoille tarkoituksenmukainen sähköinen julkaisupaikka.
Ehdotetun 1 kohdan mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto julkaisisi verkkopalvelussaan vakiomuotoisen yhteenvedon ehdotetun lain mukaisesta valtiontukiohjelmasta. Kyseinen säännös vastaa ryhmäpoikkeusasetuksen 1 kohdan a alakohtaa, jonka mukaisesti valtiontuen verkkosivustolla on julkaistava asetuksen 11 artiklassa tarkoitettu, asetuksen liitteessä II olevan mallin mukainen vakiomuotoinen yhteenveto tai linkki siihen. Yhteenveto sisältää tiedot muun muassa alueesta, jonne tuki myönnetään, tuen myöntävästä viranomaisesta, tukitoimenpiteen nimikkeestä, kansallisesta oikeusperustasta, linkistä koko tukitoimenpidettä koskevaan tekstiin, toimenpidetyypistä, ohjelman kestosta, toimialasta, tuensaajatyypistä, tukivälineestä sekä mahdollisesta EU:n rahastoista saadusta yhteisrahoituksesta. Ehdotetun säännöksen mukainen julkaisuvelvollisuus täyttyisi myös julkaisemalla verkkolinkki yhteenvetoon.
Ehdotetun 2 kohdan mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto julkaisisi verkkopalvelussa valtiontukea koskevan lain ajantasaisen sisällön ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Asetuksen mukaan jäsenvaltion on julkaistava kunkin tukitoimenpiteen koko teksti tai linkki koko tekstiin mukaan lukien siihen sisältyvät muutokset. Julkaisuvelvollisuus olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa verkkolinkillä ajantasaisen lainsäädännön sisältävään kaikille avoimeen verkkopalveluun (Finlex.fi), jotta vältettäisiin esimerkiksi mahdolliset viiveet ajantasaisen säädöstekstin päivittämisessä erilliseen verkkopalveluun.
Ehdotetun 3 kohdan mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto julkaisisi verkkopalvelussa ehdotetun lain nojalla myönnetyt valtiontuet sekä jokaisen yli 500 000 euron suuruisen yksittäisen tuen myöntämisen osalta ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä III tarkoitetut tiedot asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Asetuksen liitteen III mukaisia tietoja ovat muun muassa tuensaajan nimi ja tunniste, yritystyyppi, tuensaajan sijaintipaikan NUTS (Nomenclature of Territorial Statistics) -alue, toimiala, tukiosa, tuen muoto, tuen myöntämispäivä, tuen tarkoitus sekä tuen myöntävä viranomainen. Kaikkien yli 500 000 euron suuruisten myönnettyjen tukien osalta tiedot julkaistaan myös Euroopan komission ylläpitämällä Valtiontukien avoimuusmoduulin julkinen haku -verkkosivustolla.
20 §. Voimaantulo ja siirtymäsäännös.
Pykälän 1 momentin mukaisesti laki tulisi voimaan 1.1.2021.
Pykälän 2 momentin mukaan lailla kumottaisiin laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla annettu laki.
Pykälän 3 momentin mukaisesti laajakaistahankkeeseen, josta on ennen ehdotetun lain voimaantuloa julkaistu hakuilmoitus, sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, eli laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla annettua lakia muutoksineen. Siirtymäsäännöksen myötä aiemman tukiohjelman puitteissa käynnistetyt ja vielä meneillään olevat hankkeet saatettaisiin loppuun aiemman tukiohjelman säännöksiä soveltaen. Aiemman tukiohjelman puitteissa tehtävät tukihakemukset on tullut jättää Liikenne- ja viestintävirastolle vuoden 2018 loppuun mennessä, jonka jälkeen vanhaan ohjelmaan ei ole enää ollut mahdollista sisällyttää uusia hankkeita.