1.1  Tausta

Pääministeri Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelman mukaan virvoitusjuomaveroa korotetaan 25 miljoonalla eurolla siten, että korotus painotetaan sokeripitoisiin juomiin. Painotuksella vahvistetaan veron kansanterveydellistä ohjausvaikutusta. Hallitusohjelman mukaan selvitetään lisäksi mahdollisuutta korottaa verosta vapautetun pientuotannon rajaa. Hallitus selvittää hallitusohjelman mukaan myös, voisiko veron rakennetta muuttaa siten, että marja- hedelmämehut rajataan pois veron piiristä. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. 

Esityksestä pyydettiin lausuntoa eräiltä ministeriöiltä ja viranomaisilta sekä toimialan yrityksiä, kaupan alaa ja veronmaksajia edustavilta järjestöiltä, yhteensä 17 taholta. Lausuntopyynnöt ja saadut lausunnot ilmenevät HYPERLINK "https://vm.fi/hanke?tunnus=VM100:00/2019" Valtioneuvoston hankeikkunasta. 

2.1  Euroopan unionin lainsäädäntö

Alkoholijuomista, tupakkatuotteista ja energiatuotteista kannettavat valmisteverot on yhdenmukaistettu Euroopan unionissa siten, että verojen rakenteesta ja vähimmäisverotasoista on säädetty tuotekohtaisilla direktiiveillä. Lisäksi näitä tuotteita koskevat menettelysäännökset on yhdenmukaistettu valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta annetulla neuvoston direktiivillä 2008/118/EY, jäljempänä valmisteverodirektiivi. Direktiivissä säädetään yleisestä valmisteverotusjärjestelmästä unionin sisällä ja varmistetaan, että tuotteet liikkuvat esteittä jäsenvaltioiden välisessä kaupassa ja että niitä verotetaan asianmukaisella tavalla. 

Yhdenmukaistettujen valmisteverojen lisäksi jäsenvaltiot voivat kantaa kansallisia valmisteveroja, kunhan noudattavat valmisteverodirektiivin sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT, määräyksiä. Valmisteverodirektiivin mukaan kansallisten valmisteverojen kantaminen ei saa johtaa rajamuodollisuuksien käyttöönottoon. Merkittävimmät rajoitukset kansallisille veroille asettavat SEUT:n syrjimättömyysperiaate ja valtiontukimääräykset.  

SEUT 110 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät saa määrätä muiden jäsenvaltioiden tuotteille korkeampia välittömiä tai välillisiä sisäisiä maksuja kuin ne välittömästi tai välillisesti määräävät samanlaisille kotimaisille tuotteille. Tämä tarkoittaa sitä, että kotimaisilta tuotteilta ja tuontituotteilta kannettavan veron on oltava saman suuruinen ja veron määräytymisperusteiden tulee olla yhdenmukaiset. Syrjimättömyysperiaate on siten otettava huomioon määritettäessä veropohjaa ja verovapauksia. Esimerkiksi kotimaisia marjamehuja ei ole mahdollista asettaa verotuksellisesti edullisempaan asemaan kuin tuontimehuja. Tuontituotteiden verotuksen täytyy myös olla hallinnollisesti yhtä yksinkertaista kuin kotimaisten tuotteiden.  

Kansallisten verojen on myös oltava yhteensopivia SEUT:n valtiontukimääräysten kanssa. Verotukseen saattaa sisältyä esimerkiksi verovapauksien muodossa myönnettäviä tukielementtejä, joita pidetään SEUT 107 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena, jos ne eivät ole yleisen verojärjestelmän mukaisia ja täyttävät muut valtiontuelle tarkoitetut ehdot. Erityisesti tulee ottaa huomioon kilpailun vääristyminen ja tuen valikoivuus. Verojärjestelmän tulee olla sellainen, ettei kenenkään voida katsoa saavan perusteetonta kilpailuetua esimerkiksi verovapautuksen tai veron soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen vuoksi. Valtiontaloudellisin perustein kannettavan veron veropohjan rajauksia ei ole toistaiseksi pidetty kuitenkaan valtiontukimielessä ongelmallisina EU:n oikeuskäytännössä. 

2.2  Kansallinen lainsäädäntö

Virvoitusjuomista valtiolle suoritettavasta valmisteverosta säädetään virvoitusjuomaverosta annetussa laissa (1127/2010), jäljempänä virvoitusjuomaverolaki. Virvoitusjuomista on Suomessa kannettu veroa vuodesta 1940 lähtien, nykyinen virvoitusjuomaverolaki tuli voimaan vuoden 2011 alusta. Vuoden 2016 loppuun laki oli nimeltään makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annettu laki, ja sen nojalla valmisteveroa kannettiin virvoitusjuomien lisäksi makeisista ja jäätelöstä. 

Virvoitusjuomaveron veropohja on laaja ja kattaa lähtökohtaisesti kaikki sellaisenaan nautittavat virvoitusjuomat, virvoitusjuomien valmistukseen soveltuvat nestemäiset tuotteet ja kiinteässä muodossa olevat juoma-ainekset. Virvoitusjuomaveron piiristä on rajattu pois vain veron tavoitteen kannalta välttämättömät poikkeukset. Virvoitusjuomaveron alaiset tuotteet määritellään lain liitteen verotaulukossa tuoteryhmittäin viittaamalla Euroopan yhteisön yhdistetyn nimikkeistön, jäljempänä tullitariffi, asianomaisiin nimikkeisiin. Virvoitusjuomaveroa kannetaan lain perusteella laajasti tullitariffin nimikeryhmään 22 ja nimikkeisiin 2009, 2106, 3302 ja 3824 kuuluvista alkoholittomista tai vain vähän alkoholia sisältävistä juomista tai sellaisten valmistukseen käytettävistä tuotteista. Veronalaisia ovat muun muassa limonadit, kivennäisvedet, sellaisenaan nautittavat mehut, proteiinijuomat, maustetut maidot, mehujen valmistamiseen käytettävät tiivisteet ja kiinteät juoma-ainekset. Vero määräytyy valmiin juomamäärän perusteella, joten laimennettavista juomista, kuten mehutiivisteistä, vero määrätään laimennussuhteen perusteella.  

Nimikkeen 2201 vedestä kannetaan virvoitusjuomaveroa silloin kun tuote on pakattu enintään viiden litran vähittäismyyntipakkaukseen. Veron ulkopuolella on näin ollen esimerkiksi vesijohdosta tai kaivosta saatava talousvesi, jota ei pakata vähittäismyyntipakkaukseen. 

Yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävistä juomista kannetaan valmisteveroa alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain (1471/1994), jäljempänä alkoholiverolaki, nojalla. Alkoholiveron piiriin kuuluu lisäksi olut, jonka alkoholipitoisuus on yli 0,5 tilavuusprosenttia. Näitä rajoja alkoholipitoisuudeltaan miedompia juomia ja oluita pidetään virvoitusjuomina, ja niistä kannetaan valmisteveroa virvoitusjuomaverolain nojalla. 

Virvoitusjuomaverolakia ei sovelleta pientuottajan valmistamiin virvoitusjuomiin. Pientuottajaksi katsotaan muista alan toimijoista riippumaton valmistaja, joka kalenterivuoden aikana luovuttaa kulutukseen enintään 50 000 litraa virvoitusjuomaa. Pientuotannon vapauttamiseen verosta sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annettua komission asetusta (EU) N:o 1407/2013, jäljempänä de minimis -asetus. Verovapaus koskee myös tuontituotteita, jotka täyttävät vastaavat edellytykset.  

Virvoitusjuomaverolakia ei sovelleta myöskään tiettyihin erityisruokavaliovalmisteisiin, kuten kliinisiin ravintovalmisteisiin, äidinmaidonkorvikkeisiin, lastenruokiin ja laihdutusvalmisteisiin, joiden käyttötarkoitus on erilainen kuin virvoitusjuomilla. Näitä koskeva lainsäädäntö on uudistumassa. Kauppa- ja teollisuusministeriön antamia tuotekohtaisia asetuksia ja päätöksiä sovelletaan, osin rajoitetusti, siihen saakka, kunnes erityisille ryhmille tarkoitetuista elintarvikkeista annetun parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 609/2013 nojalla annettuja tai annettavia delegoituja asetuksia aletaan soveltaa. Erityissäännöksiin perustuvien erityisruokavaliovalmisteiden lisäksi virvoitusjuomaveron ulkopuolelle on jätetty erittäin niukkaenergiset, painonhallintaan tarkoitetut erityisruokavaliovalmisteet, elintarvikelain (23/2006) nojalla säädetyt vaatimukset täyttävät ravintolisät sekä lääkelain (395/1987) mukaiset lääkevalmisteet.  

Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi virvoitusjuomien ja alkoholijuomien valmistukseen käytettävät virvoitusjuomat ovat verottomia. Myös lääkkeiden valmistukseen ja raaka-aineena muiden elintarvikkeiden teollisessa tuotannossa käytettävät virvoitusjuomat ovat verottomia, samoin kuin vienti. 

Vuoden 2014 alusta virvoitusjuomaverolakia muutettiin siten, että virvoitusjuomien vero porrastettiin sokeripitoisuuden perusteella kahteen tasoon. Lakiin lisättiin sokerittoman tuotteen määritelmä, jonka mukaan sokerittomalla tarkoitetaan tuotetta, joka sisältää mono- ja disakkarideja, ei kuitenkaan polyoleja, enintään 0,5 grammaa 100 grammassa tai 100 millilitrassa. Sokerittomien juomien vero pysyi 11 sentissä litralta, muiden eli yli 0,5 prosenttia sokeria sisältävien juomien valmistevero korotettiin 22 senttiin litralta. Sokeripitoisten juomajauheiden vero korotettiin 140 senttiin kilogrammalta sokerittomien juomajauheiden veron pysyessä 95 sentissä kilogrammalta. Sokeripitoisuuteen perustuvalla porrastuksella sisällytettiin tavoitteeltaan valtiontaloudelliseen veroon terveysohjausta sokeripitoisten juomien kulutuksesta sokerittomiin juomiin. Muutosta perusteltiin muun ohella sillä, että suomalaisten sokerin saanti on runsasta ja ylittää lapsilla ja nuorilla saantisuositukset. 

Vuonna 2017 samassa yhteydessä, kun makeisten ja jäätelön valmisteverosta luovuttiin, virvoitusjuomaveron piiristä poistettiin maustamattomat kasvipohjaiset maitoa korvaavat juomat sekä jääpalat. Muutoksella yhdenmukaistettiin maidon ja maitoa korvaavien kasvipohjaisten juomien, kuten muun muassa soijajuoman ja kaurajuoman, verokohtelu. Lain nimi muutettiin laiksi virvoitusjuomaverosta. Viimeisin muutos tuli voimaan vuoden 2019 alusta, jolloin veroa korotettiin. Korotus kohdistui kaikkiin virvoitusjuomiin mutta painottui sokeripitoisiin juomiin. Yli 0,5 prosenttia sokeria sisältävien virvoitusjuomien valmistevero nousi 27 senttiin litralta valmista juomaa, ja muiden virvoitusjuomien valmistevero nousi 12 senttiin litralta. Sokeripitoisten juomajauheiden vero korotettiin 172 senttiin kilogrammalta, ja muiden juomajauheiden vero 104 senttiin. Korotuksen tavoitteena oli yhtäältä lisätä valtion verotuloja ja toisaalta vahvistaa veron ohjausvaikutusta sokeripitoisten juomien kulutuksesta sokerittomiin juomiin. 

Tullitariffin nimikeryhmään 22 kuuluvia virvoitusjuomia sisältävistä tilavuudeltaan enintään viiden litran vähittäismyyntipakkauksista kannetaan juomapakkausveroa. Veron määrä on 51 senttiä litralta pakattua tuotetta. Veroa ei kanneta panttiin perustuvaan palautusjärjestelmään kuuluvista pakkauksista eikä nestepakkauskartongista valmistetuista pakkauksista. Myös pientuottajien valmistamia juomia sisältävät pakkaukset on rajattu veron ulkopuolelle. Pientuottajaksi katsotaan juomapakkausverotuksessa muista alan toimijoista riippumaton valmistaja, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen luovuttamien juomapakkausten sisältämä juomamäärä on enintään 50 000 litraa.  

Virvoitusjuomia koskevista verotus- ja veronkantomenettelyistä, verovelvollisuudesta, muista verovapauksista ja verovalvonnasta säädetään valmisteverotuslaissa (182/2010). Valmisteverotus, mukaan lukien virvoitusjuomaverotus, ja sen verovalvonta kuuluvat Verohallinnon tehtäviin. Tullilla on kuitenkin valmisteverotusta koskeva valvontatehtävä ja rikostutkinta. Lisäksi Tulli vastaa Euroopan unionin ulkopuolelta maahantuotavien valmisteveron alaisten tuotteiden verotuksesta tietyssä tilanteessa.  

2.3  Käytäntö

Virvoitusjuomien kulutus ja hintakehitys 

Virvoitusjuomia verotettiin vuonna 2018 noin 870 miljoonaa litraa. Tästä noin 40 prosenttia oli sokerittomia juomia ja noin 60 prosenttia sokeripitoisia juomia. Vuonna 2018 verollinen kulutus kasvoi osittain lämpimän kesän takia. Sokeripitoisten juomien verollinen kulutus kasvoi noin viisi prosenttia ja sokerittomien juomien 16 prosenttia. Pidemmällä ajanjaksolla virvoitusjuomien verollinen kulutus on kuitenkin ollut suhteellisen vakaata. Sokeripitoisten juomien kulutus näyttää kuitenkin hieman korvautuneen sokerittomien juomien kulutuksella vuoden 2014 jälkeen. Vuonna 2018 virvoitusjuomien kulutuksesta noin 60 prosenttia kohdistui kuitenkin edelleen sokeripitoisiin juomiin. Juomatiivisteiden osuus verollisesta kulutuksesta on vajaa viidennes ja kivennäisvesien noin 13 prosenttia. 

Työikäisillä miehillä, lapsilla ja nuorilla tärkein sakkaroosin lähde on erilaiset sokeripitoiset juomat. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2014 antamien ravitsemussuositusten mukaan janojuomana tulisi käyttää vesijohtovettä, täysmehuja voi nauttia yhden lasillisen päivässä aterian yhteydessä eikä sokeroituja juomia tulisi käyttää säännöllisesti. Neuvottelukunnan erillisissä juomasuosituksissa todetaan sokerien lisäävän juomien energiapitoisuutta, altistavan lihomiselle ja aiheuttavan hampaiden reikiintymistä. Juomista voi saada reilusti energiaa, koska niitä käytetään paljon, eivätkä ne tuota samalla tavalla kylläisyyden tunnetta kuin kiinteät ruoat. 

Maailman terveysjärjestö julkaisi vuonna 2016 suosituksia lihavuuden ja diabeteksen yleistymisen hillitsemiseksi (WHO 2015: Fiscal Policies for Diet and Prevention of Noncommunicable Diseases; WHO 2016: Report of the Commission on Ending Childhood Obesity). Järjestö suositteli muiden toimenpiteiden ohella tehokkaan sokeripitoisiin juomiin kohdistuvan veron käyttöönottoa kyseisten tuotteiden kulutuksen vähentämiseksi. 

Kuva 1. Verollisten virvoitusjuomien kulutus vuodesta 2010 alkaen, liukuva 12 kuukauden summa 

Virvoitusjuomaveron alaisten kivennäisvesien ja muiden virvoitusjuomien hinnat ovat Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin perusteella laskeneet tai nousset vain hieman vuosien 2014—2018 välillä. Vuonna 2019 alkupuoliskon hintakehityksessä näkyy vuoden alussa voimaan tullut veronkorotus, joka kohdistui etenkin sokeripitoisiin juomiin. Hiilihappoisten virvoitusjuomien hinnat ovat nousseet noin kaksi prosenttia, energiajuomien runsaan prosentin ja hedelmämehujen lähes kuusi prosenttia edellisen vuoden vastaavan ajankohtaan nähden. Kivennäisvesien hinnat ovat säilyneet suurin piirtein edellisvuotisella tasolla. 

Kuva 2. Kivennäisvesien ja eräiden muiden virvoitusjuomien hintakehitys vuodesta 2010 alkaen, vuosi 2010=100  

Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi 

Verotuotot 

Virvoitusjuomien valmisteverotuotto oli 155 miljoonaa euroa vuonna 2018. Verotuotot ovat olleet samaa suuruusluokkaa viime vuosina lukuun ottamatta vuoden 2014 alussa toteutunutta virvoitusjuomaveron korotusta, joka lisäsi verotuottoa runsaalla 50 miljoonalla eurolla. Vuonna 2019 verotuoton arvioidaan kasvavan noin 23 miljoonalla eurolla. 

Pientuotanto 

Virvoitusjuomien pientuotannon verovapaus tuli voimaan vuoden 1999 alusta. Verovapauden tarkoituksena on vähentää pienten valmistajien ja viranomaisten hallinnollista työmäärää tilanteissa, joissa se muodostuisi kohtuuttoman suureksi verrattuna kannetun veron määrään. Hallinnollisen työn ja verokertymän epäsuhta koskee erityisesti sivutoimisia ja osa-aikaisia pientuottajia. Näitä ovat erityisesti mehuja maatalouden sivuelinkeinona, esimerkiksi marjanviljelyn ohessa, valmistavat tilat sekä viinitilat, pitopalveluyritykset ja muut vastaavat, jotka valmistavat satunnaisesti mehuja myyntiin. 50 000 litran vuosituotannon rajan on arvioitu riittävän rajaamaan veron ulkopuolelle suuren osan sivuelinkeinona harjoitettavasta pienvalmistuksesta.  

Verohuojennuksen taloudellinen hyöty on noussut sittemmin veronkorotusten myötä. Virvoitusjuomien pientuotannon veroetu on juomapakkausvero mukaan lukien enimmillään 41 500 euroa vuodessa yritystä kohden laskettuna vuodelle 2020 ehdotettavilla uusilla verotasoilla, mikä on noin kolmanneksen enemmän kuin ennen vuosien 2014 ja 2018 veronkorotuksia.  

Pientuotannon verovapaus on lähtökohtaisesti EU-lainsäädännön mukaista valtiontukea. Koska tuki kuitenkin on vähäistä, siihen voidaan soveltaa de minimis -asetusta. Verovapaus on de minimis -asetuksen mukaista hyväksyttävää vähämerkityksistä tukea, jos valmistajan kaikki asetuksen puitteissa saamat tuet yhteensä eivät ylitä 200 000 euroa kolmen kalenterivuoden aikana. 

Vähämerkityksisen tuen saamiseksi pientuottajan tulee ilmoittaa Verohallinnolle tuotannon määrä sekä muiden viranomaisten mahdollisesti myöntämät de minimis -asetukseen perustuvat tuet kolmen kalenterivuoden ajalta. Verohallinto päättää tuen myöntämisestä ilmoituksen perusteella.  

Verohallinnolle on tehty vuotta 2018 koskevia pientuottajailmoituksia reilut 80 kappaletta ja vuotta 2019 koskevia ilmoituksia kesäkuuhun mennessä reilut 60 kappaletta. Noin 20 prosenttia pientuottajista ilmoitti saavansa myös muuta kuin virvoitusjuomaveroon ja juomapakkausveroon liittyvää vähämerkityksistä tukea. Pientuottajien ilmoittaman vuosituotannon määrä on ollut keskimäärin noin 14 000 litraa. Ilmoituksista noin kolme neljäsosaa on liittynyt mehujen ja smoothieiden valmistamiseen kauppojen myymälätiloissa. Myymälätiloissa valmistettavien mehujen ja smoothieiden pientuottajailmoituksilla ilmoitetun vuosituotannon määrä on ollut keskimäärin noin 12 000 litraa ja muun pientuotannon määrä noin 20 000 litraa. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että kaikkien virvoitusjuomien valmisteveroa korotettaisiin. Veronkorotus ehdotetaan kohdistettavaksi siten, että korotus painottuisi sokeripitoisiin juomiin. 

Tavoitellun 25 miljoonan euron virvoitusjuomaveron lisätuoton saamiseksi yli 0,5 grammaa sokeria 100 millilitrassa sisältävien virvoitusjuomien valmisteveroa korotettaisiin viisi senttiä litralta eli 27 sentistä 32 senttiin litralta valmista juomaa. Muiden virvoitusjuomien vero nousisi sentillä 12 sentistä 13 senttiin litralta. Yli 0,5 grammaa sokeria 100 milligrammassa sisältävien kiinteässä muodossa olevien juoma-ainesten valmisteveroa korotettaisiin 33 sentillä 172 sentistä 204 senttiin kilogrammalta ja muiden juoma-ainesten veroa 11 sentillä 104 sentistä 113 senttiin. 

Virvoitusjuomaveron korotukseen liittyen ehdotetaan, että myös tiettyjen vain vähän alkoholia sisältävien juomien alkoholiveroa korotettaisiin. Alkoholiverolain verotaulukon tuoteryhmään 11 kuuluvan oluen, jonka alkoholipitoisuus on yli 0,5 mutta enintään 2,8 tilavuusprosenttia, veroa korotettaisiin 9,60 sentistä 11,40 senttiin senttilitralta etyylialkoholia. Tuoteryhmään 41 kuuluvan etyylialkoholin, jonka etyylialkoholipitoisuus on yli 1,2 mutta enintään 2,8 prosenttia, veroa korotettaisiin samoin 9,60 sentistä 11,40 senttiin senttilitralta etyylialkoholia. Yli 1,2 mutta enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien mietojen viinien ja muiden käymisteitse valmistettujen juomien, eli alkoholi- ja alkoholijuomien verotaulukon tuoteryhmään 21 kuuluvien tuotteiden, veroa korotettaisiin 27 sentistä 32 senttiin litralta valmista alkoholijuomaa. Tarkoituksena on, ettei alkoholijuomia verotettaisi kevyemmin kuin virvoitusjuomia vaan että tuotteiden verokohtelu olisi yhteneväinen.  

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että virvoitusjuomaverosta vapautetun pientuotannon rajaa korotettaisiin hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti. Virvoitusjuomaverolakia ei sovellettaisi, jos virvoitusjuomia valmistaa tai tuottaa oikeudellisesti ja taloudellisesti muista saman toimialan valmistajista riippumaton valmistaja, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen luovuttamien tuotteiden määrä on enintään 70 000 litraa valmista, juotavaa virvoitusjuomaa. 

Virvoitusjuomien pientuotannon rajan nostamiseen liittyen ehdotetaan, että vastaava muutos tehtäisiin juomapakkausverolain pientuotantoa koskevaan säännökseen. Juomapakkausverolakia ei sovellettaisi juomapakkauksiin, jos lain liitteen verotaulukossa tarkoitettuja juomia on valmistanut oikeudellisesti ja taloudellisesti muista saman toimialan valmistajista riippumaton valmistaja, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen luovuttamien juomapakkausten sisältämä juomamäärä on enintään 70 000 litraa.  

Virvoitusjuomaverolain liitteen verotaulukkoon tehtäisiin ehdotetun veronkorotuksen edellyttämä muutos ja soveltamisalaa koskevan 1 §:n 4 momenttiin tehtäisiin pientuotantorajan korotuksen edellyttämä muutos.  

Alkoholijuomaverolain liitteen verotaulukkoon tehtäisiin ehdotetun veronkorotuksen edellyttämä muutos. 

Juomapakkausverolain soveltamisalaa koskevan 1 §:n 3 momenttiin tehtäisiin pientuotantorajan korotuksen edellyttämä muutos. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset  

Esitys liittyy vuoden 2020 talousarvioesitykseen ja on tarkoitus käsitellä eduskunnassa sen yhteydessä. 

Ehdotetun veronkorotuksen arvioidaan lisäävän virvoitusjuomaveron tuottoa vuosittain 25 miljoonalla eurolla. Ottaen huomioon valmisteverojen maksamisen ajankohdan vuoden 2020 verotuottolisäys olisi kuitenkin noin 23 miljoonaa euroa. Veronkorotuksella on myös vähäinen, alle puolen miljoonan euron vaikutus alkoholiveron tuottoon.  

Virvoitusjuomaveron korottaminen nostaisi veron piiriin kuuluvien juomien hintaa ja vähentäisi niiden kulutusta. Veronkorotus lisäisi sokerittomien juomien hintaa arvonlisävero mukaan lukien noin 1,1 senttiä litralta ja sokeripitoisten juomien noin 5,7 senttiä litralta. Juomatiivisteillä veronkorotuksen vaikutus kertaantuu laimennussuhteen perusteella eli tiivisteestä saatavan lopullisen juomamäärän perusteella, jolloin euromääräinen veronkorotus on moninkertainen. Juotavaan määrään nähden juomatiivisteiden verotus olisi kuitenkin jatkossakin neutraali verrattuna sellaisenaan juotavien juomien verotukseen. 

Veronkorotuksen hinta- ja kulutusmuutosten arviointia vaikeuttaa se, että veronalaiset tuotteet poikkeavat monin tavoin toisistaan. Keskimäärin veronkorotuksen arvioidaan korottavan sokeripitoisten juomien hintaa noin kolme prosenttia ja sokerittomien hintaa noin prosentin. Hintamuutokset vaihtelisivat kuitenkin merkittävästi riippuen tuotteen lähtöhinnasta. Litrahinnaltaan halvemmille juomille prosentuaalinen vaikutus hintoihin voisi nousta yli 10 prosenttiin, mutta toisaalta kalliille juomille vaikutus hintoihin jäisi vähäiseksi etenkin sokerittomien juomien osalta. Alla olevassa taulukossa on esitetty arvioita hintamuutoksista tyypillisillä esimerkkijuomilla. Hintamuutokset on laskettu olettaen, että hinnat nousevat veromuutoksen verran, mutta on mahdollista, että hintamuutokset jäävät pienemmiksi. 

Virvoitusjuomaveron korotuksen seurauksena sokeripitoisten virvoitusjuomien kulutuksen arvioidaan vähenevän keskimäärin muutaman prosentin ja sokerittomien juomien tätä vähemmän. Vaikutus riippunee kuitenkin merkittävästi tuoteryhmästä. Sokeripitoisten juomien kulutuksen vähenemän voidaan arvioida olevan tuotteesta riippuen 1—10 prosenttia ja sokerittomien juomien kulutuksen vähenemän 0,5—3 prosenttia. Kulutusmuutosten arvioinnissa on käytetty hintajoustoa -0,9 (Gustavsen 2005: Public Policies and the Demand for Carbonated Soft Drinks: A Censored Quantile Regression Approach). Koska vero vaikuttaa suhteellisesti enemmän litrahinnaltaan halvimpiin tuotteisiin, voidaan arvioida, että useimmiten veronkorotus vähentää keskimäärin enemmän näiden tuotteiden kysyntää. Lisäksi eri tuotteisiin kohdistuvat kuluttajien kulutustottumukset voivat erota toisistaan paljonkin. Tästä syystä myös samanhintaisten tuotteiden kysynnät voivat reagoida eri voimakkuuksilla. Veroeron kasvattaminen sokeripitoisten ja sokerittomien juomien välillä saattaa myös lisätä kulutuksen siirtymää sokerittomiin juomiin. Tuoreen kotimaisen tutkimuksen mukaan (Kosonen T. & Savolainen R., Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen, Palkansaajien tutkimuslaitos, Raportteja 38, 2019) verolla voi olla vaikutusta kulutukseen nimenomaan silloin, jos veron piiriin kuuluvalle tuotteelle on olemassa riittävän läheinen terveellisempi ja halvempi korvaava tuote. 

Yhteenlaskettuna vuosien 2019 ja 2020 veronkorotukset nostavat sokeripitoisten juomien veroa 45 prosenttia ja sokerittomien juomien veroa 18 prosenttia. Yhteenlaskettu vaikutus juomien hintaan jää selvästi tätä pienemmäksi, sokeripitoisilla juomilla alle seitsemään prosenttiin ja sokerittomilla juomilla alle kahteen prosenttiin. 

Kuluttajahintaindeksin muutoksen ennustetaan olevan veronkorotuksen takia vuositasolla noin 0,02 prosenttiyksikköä suurempi kuin ilman korotusta. 

Veronkorotuksesta aiheutuvalla virvoitusjuomien kysynnän alentumisella saattaa olla vaikutuksia kotimaisen juomateollisuuden tuotantomääriin. Veroeron kasvattaminen sokeripitoisten ja sokerittomien juomien välillä voi myös lisätä tuotannon siirtymää sokeripitoisesta juomista sokerittomiin juomiin. 

Veronkorotuksesta aiheutuvien hintamuutosten toimeenpano aiheuttaisi yrityksille jonkin verran kertaluonteisia kustannuksia. 

Suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin virvoitusjuomaveron korotus vaikuttaa eniten pienituloisiin kotitalouksiin, sillä tuloihin suhteutettuna virvoitusjuomavero muodostaa suuremman osuuden käytettävissä olevista tuloista matalammissa tuloluokissa kuin korkeammissa tuloluokissa. Vaikutus kotitalouksien välisiin tuloeroihin on kuitenkin vähäinen. Tilastokeskuksen vuoden 2016 kulutustutkimuksen perusteella arvioituna veronkorotus vähentäisi pienituloisimman tulokymmenyksen käytettävissä olevia tuloja 0,03 prosenttia ja suurituloisimman tulokymmenyksen arviolta 0,01 prosenttia kaikkien kotitalouksien keskiarvon ollessa noin 0,01 prosenttia. 

Virvoitusjuomien pientuotannon rajan korotuksen jälkeen verovapautena myönnettävän tuen määrä olisi vuodessa enimmillään 58 100 euroa ja kolmen kalenterivuoden aikana yhteensä 174 300 euroa laskettuna virvoitusjuomaveron ehdotetulla verotasolla 32 senttiä litralta ja juomapakkausveron nykyisellä verotasolla 51 senttiä litralta. Tuottajan saamat muut de minimis -asetuksen piiriin kuuluvat tuet vaikuttaisivat kuitenkin siihen, voitaisiinko verovapautta yksittäiselle toimijalle tosiasiallisesti myöntää.  

Verohallinnolle tehtyjen pientuottajailmoitusten sekä verotustietojen perusteella voidaan arvioida, kuinka moneen jo nykyisin virvoitusjuomia tuottavaan yritykseen pientuotantorajan korottamisella saattaisi olla vaikutusta. Vähintään 40 000 litran vuosituotannosta on ilmoittanut antamallaan pientuottajailmoituksella alle kymmenen pientuottajaa. On mahdollista, että pientuotantorajan korottaminen vaikuttaisi näiden yritysten tuotantomääriä lisäävästi.  

Vuonna 2018 virvoitusjuomaveroa maksaneista toimijoista puolestaan reilun kymmenen yrityksen veroilmoituksella ilmoittamien verollisten ja verottomien virvoitusjuomien yhteismäärä oli yli 50 000 mutta enintään 70 000 litraa. Ei kuitenkaan ole tietoa, kuinka moni yritys näistä täyttää laissa säädetyt pientuotantotuen saamisen muut edellytykset. Edellytykset täyttäville yrityksille tuotantorajan nosto tarkoittaisi siirtymistä verotuksen piiristä sen ulkopuolelle. Tällä voisi olla näille yrityksille jossain määrin myönteinen taloudellinen vaikutus. Lisäksi se vähentäisi jonkin verran yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. 

Toisaalta myös korotetuttuun tuotantorajaan liittyisi samoja kilpailullisia ongelmia kuin nykyiseen rajaan, sillä se asettaa edelleenkin tuotantorajan alittavat ja sen ylittävät yritykset verotuksellisesti erilaiseen asemaan. Toiseksi, myös jatkossa tuotantomäärän kasvattaminen rajan alittavasta määrästä rajan ylittävään määrään merkitsisi tuotantorajalla suurta verorasituksen kasvua, sillä rajan ylittyessä koko tuotanto siirtyy veron piiriin. Tämänkin osalta tuotantorajan korotus vain siirtäisi tällaiseen rajaan liittyviä ongelmia eri kohtaan. 

Käytettävissä olevilla tiedoilla on vaikea arvioida, olisivatko ehdotetun korotetun tuotantorajan vaikutukset nykyistä tuotantorajaa perustellumpia pientuotantohuojennuksen tavoitteiden kannalta. Tarvittaisiin luotettavaa tietoa pientuottajien ja viranomaisten virvoitusjuomaveron kantamiseen liittyvistä hallinnollisista kustannuksista, jotta voitaisiin arvioida, nousevatko nämä myös korotetun rajan kohdalla liian suureksi suhteessa kannetun veron määrään. 

Tällä hetkellä niiden yritysten määrän, joille pientuotantorajan korottamisella saattaisi olla merkitystä, arvioidaan käytettävissä olevan tiedon perusteella olevan kaiken kaikkiaan vähäinen. Pientuotantorajan nostamisen verotuottovaikutus olisi siten myös vähäinen.  

Tuotantorajan korottaminen rajoittaisi sitä, kuinka paljon virvoitusjuomaveroa ja juomapakkausveroa olisi jatkossa mahdollista korottaa ilman, että de minimis -asetuksen rajat ylittyvät. Jos esimerkiksi virvoitusjuomaveroa korotettaisiin jatkossa enemmän kuin vuonna 2019 tehty veronkorotus ja vuodelle 2020 ehdotettu veronkorotus yhteensä, pientuotannon verovapauden rajaa olisi laskettava. Tämä olisi yritysten toimintaympäristön jatkuvuuden kannalta epätoivottavaa. Vaihtoehtoisesti pientuotantotuelle olisi haettava komissiolta lupa valtiontukimenettelyssä, jonka lopputulokseen liittyisi puolestaan yritysten kannalta epätoivottavaa epävarmuutta.  

Veronkorotuksen toimeenpanoon liittyvistä tietojärjestelmäpäivityksistä aiheutuisi Verohallinnolle vähäisiä kertaluonteisia kustannuksia. Pientuotantorajan nosto lisäisi jonkin verran Verohallinnon hallinnollista työtä. Tämä johtuisi muun ohessa de minimis –asetusten mukaisten vuosittaisten ilmoitusten sekä toimijoiden taloudelliseen ja oikeudelliseen riippumattomuuteen liittyvien kysymysten lisääntymisestä tukeen oikeutettujen joukon laajentuessa. 

Aiempaa suuremman tuotantomäärän rajaaminen juomapakkausveron ulkopuolelle saattaisi osaltaan heikentää ympäristöperusteista ohjausta liittää kyseiset juomapakkaukset panttiin perustuvaan palautusjärjestelmään. 

Vaikutukset kansanterveyteen 

Esityksellä tavoitellaan valtion verotulojen kartuttamista, minkä lisäksi tavoitteena on vahvistaa vero-ohjausta sokeripitoisten juomien kulutuksesta sokerittomien tuotteiden kulutukseen. Veronkorotuksen oletetaan siirtyvän kuluttajahintoihin, minkä voidaan olettaa vähentävän kulutusta. Veroeron kasvattaminen sokeripitoisten ja sokerittomien juomien välillä saattaa myös lisätä sekä tuotekehityksen että kulutuksen siirtymää sokerittomiin juomiin ja näin vaikuttaa terveyttä edistävästi. Tästä aiheutuvien kustannussäästöjen suuruutta on kuitenkin hyvin vaikea arvioida. 

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Virvoitusjuomaverotuoton korottaminen 25 miljoonalla vuositasolla voitaisiin toteuttaa myös euromääräisenä tasakorotuksena virvoitusjuomaveron molemmille juomaryhmille. Tasakorotus tarkoittaisi prosentuaalisesti suurempaa korotusta sokerittomille juomille kuin sokeripitoisille juomille. Tasakorotuksen vaikutus hintoihin olisi euromääräisesti sama kaikilla juomilla, mutta prosentuaalinen hintamuutos riippuisi tuotteen hinnasta. 

Virvoitusjuomaveron tarkoitus on ensisijaisesti lisätä valtion verotuloja. Verolla tavoitellaan kuitenkin myös kulutuksen ohjautumista sokeripitoisista juomista sokerittomiin juomiin. Tämän vero-ohjauksen voimistamiseksi esityksessä on päädytty ehdottamaan veron korotuksen painottamista sokeripitoisiin juomiin. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Suomen lisäksi seitsemässä Euroopan unionin jäsenvaltiossa kannetaan valmisteveroa eri tyyppisistä juomista. Veron käyttöönotto on yleistynyt viime vuosina, esimerkiksi vuonna 2018 Iso-Britannia ja Irlanti alkoivat terveysperusteisesti verottaa sokeripitoisia juomia. Juomiin kohdistuvien valmisteverojen kansalliset toteutustavat poikkeavat toisistaan esimerkiksi sen suhteen, mistä tuotteista veroa kannetaan ja mitkä tuotteet on jätetty veron ulkopuolelle. Myös verotaso ja sen porrastukset vaihtelevat maittain. Pohjoismaista Norjassa kannetaan valmisteveroa juomista, Tanskassa veroa kannettiin pitkään mutta siitä luovuttiin osittain rajakauppaan liittyvien vääristymien vuoksi.