Euroopan unionissa postitoimintaa säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/67/EY yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä (97/67EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY, jäljempänä "postidirektiivi"). Viimeisin postipalveluita koskeva muutosdirektiivi 2008/6/EY on saatettu Suomessa kansallisesti voimaan postitoimintaa sääntelevällä postilailla (415/2011).
Postidirektiivin ja sen muutossäädösten tavoitteena on ollut Euroopan unionin postimarkkinoiden asteittainen yhdenmukaistaminen. Sisämarkkinoiden kehittämisen lisäksi direktiivillä on erityisesti pyritty varmistamaan kaikissa jäsenvaltioissa kaikkien käyttäjien saatavilla oleva kohtuuhintainen ja tietyt laatuvaatimukset täyttävä postin yleispalvelu. Euroopan parlamentin ja neuvoston helmikuussa 2008 antamalla direktiivillä 2008/6/EY (jäljempänä myös "kolmas postidirektiivi") otettiin käyttöön oikeusperusta postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiselle säätämällä viimeisestä lainsäädäntötoimesta markkinoiden asteittaisen avaamisen prosessissa. Direktiivissä vahvistettiin markkinoiden täydellisen avaamisen määräajaksi 16 jäsenvaltion osalta 31. joulukuuta 2010 ja silloin jäljellä olleiden 11 jäsenvaltion osalta 31. joulukuuta 2012. Kolmannella postidirektiivillä vahvistettiin lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten tehtäviä ja toimivaltuuksia, muutettiin tapaa, jolla postin yleispalveluja voidaan tarjota ja rahoittaa sekä edellytettiin pääsyä postiverkon infrastruktuurin joihinkin osiin.
Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuonna 2015 laatiman postidirektiivin soveltamista tarkastelevan kertomuksen mukaan postipalveluilla on edelleen tärkeä asema koko Euroopan unionissa siitä huolimatta, että niiden merkitys on muuttumassa uusien teknologioiden vauhdittaessa perinteisen postin korvaamista sähköisellä viestinnällä ja verkkokaupan volyymin kasvua. Mahdollisuus lähettää kirjeitä ja paketteja, jotka saapuvat määrätyn ajan kuluessa ja täsmällisellä hinnalla kaikkiin Euroopan unionin osiin, on yhä keskeinen tekijä unionin sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhdenvertaisuuden sekä sisämarkkinoiden kehityksen kannalta. Kertomuksessa todetaan kuitenkin, että vallitsevana suuntauksena unionin jäsenvaltioissa on niiden lähetystyyppien vähentäminen, jotka kuuluvat yleispalveluvelvoitteen piiriin. Tulevaisuudessa verkkokaupan jatkuvan kasvun myötä etenkin kohtuuhintaiset ja luotettavat pakettipalvelut ovat aikaisempaa tärkeämpiä, jotta digitaalisten sisämarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet voivat toteutua.
Postidirektiivi on säädöksenä pääosin täysharmonisoiva, eli kansallisessa lainsäädännössä ei ole mahdollista asettaa direktiiviä pidemmälle meneviä velvoitteita. Osittain direktiivi asettaa kuitenkin ainoastaan sääntelyn vähimmäistason, jolloin jäsenvaltiot voivat kansallisessa sääntelyssä myös toteuttaa pidemmälle menevää sääntelyä.
Postidirektiivin 1 artiklan mukaan kyseisellä direktiivillä vahvistetaan yhteiset säännöt, jotka koskevat muun ohella postipalvelujen tarjoamisen edellytyksiä ja postin yleispalvelujen tarjontaa. Postidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että käyttäjillä on oikeus yleispalveluun, johon sisältyy tietyn laatuisten postipalvelujen pysyvä tarjonta kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin kunkin jäsenvaltion koko alueella.
Postidirektiivin muuttamista koskevan direktiivin 2008/6/EY johdanto-osassa on muun ohella todettu, että kilpailun ja valinnanvaran lisääntymisen vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään enemmän joustavuutta valita kaikkein tehokkain ja tarkoituksenmukaisin mekanismi yleispalvelun saatavuuden takaamiseksi. Tämän yhteydessä on noudatettava objektiivisuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden, suhteellisuuden ja markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristämisen periaatteita, jotka ovat tarpeen postipalvelujen vapaan tarjonnan varmistamiseksi sisämarkkinoilla.
Direktiivi asettaa yleispalvelun piiriin kuuluvien palveluiden vähimmäisvaatimukset, jotka huomioiden jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä kunkin valtion kansalliseen tilanteeseen sopiva yleispalvelun sisältö. Direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan yleispalvelun tulee sisältää enintään 2 kg:n painoisten postilähetysten ja enintään 10 kg:n painoisten postipakettien keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu sekä kirjattuja ja vakuutettuja lähetyksiä koskevat palvelut. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus nostaa yleispalvelua koskevaa postipakettien painorajaa enintään 20 kg:n saakka ja määrätä pakettien perillekantoa koskevista erityisjärjestelyistä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että muista jäsenvaltioista tulevat enintään 20 kg:n painoiset postipaketit toimitetaan perille niiden alueella.
Postin keräily- ja jakelutiheyttä koskee direktiivin 3 artiklan 3 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä siitä huolehtimiseksi, että yleispalvelu on taattu vähintään viitenä työpäivänä viikossa, paitsi poikkeuksellisiksi katsotuissa tilanteissa tai maantieteellisissä olosuhteissa. Yleispalvelu kattaa vähintään yhden keräilyn ja yhden jakelun jokaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilöille perillekantona. Poikkeuksellisesti kansallinen sääntelyviranomainen voi artiklan mukaan määritellä ehdot, joiden mukaan jakelu tapahtuu asianmukaisesti asennettuihin laitteisiin.
Direktiivi ei sisällä määritelmää poikkeuksellisiksi katsotuille tilanteille tai maantieteellisille olosuhteille, vaan näiden määrittely on kansallisen lainsäätäjän toimivallan piirissä. Kansallisessa lainsäädännössä on siten mahdollista säätää, mitkä tilanteet ja maantieteelliset olosuhteet katsotaan direktiivin mukaisesti poikkeuksellisiksi siten, että niiden käsillä ollessa vähintään viisipäiväisestä jakelusta voidaan poiketa. Postidirektiivin 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan kansallisen viranomaisen on kuitenkin ilmoitettava komissiolle ja kaikille kansallisille sääntelyviranomaisille kyseisen kohdan mukaisesti myöntämistään poikkeuksista.
Useassa EU:n jäsenvaltiossa, Suomi mukaan lukien, säädetään poikkeuksista keräily- ja erityisesti jakelutiheyteen. Kansainvälisen sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (ERGP) vuonna 2014 laatiman selvityksen mukaan yleisimmät syyt poikkeuksellisen jakelutiheyden soveltamiselle ovat vuoristoinen tai vaikeakulkuinen maasto, harvaan asutut alueet, saaristo, jakelusta koituvat kustannukset, perinne, äärimmäiset sääolosuhteet, julkisen liikenteen säännöllinen puuttuminen, heikko infrastruktuuri (esimerkiksi tiet) sekä ajankohdasta riippuvat vaihtelut asukkaiden määrässä.
Muutosdirektiivin 2008/6/EY johdanto-osan mukaan yleispalvelu turvaa kuitenkin periaatteessa yhden keräilyn ja yhden jakelun kaikkien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden talouksiin ja toimitiloihin jokaisena arkipäivänä myös syrjäisillä tai harvaan asutuilla alueilla. Euroopan komissio on todennut, että direktiivin mahdollistamien poikkeuksien on perustuttava selkeisiin ja objektiivisiin kriteereihin. Lisäksi poikkeuksien sisällön ja vaikutusten tulee olla säännöllisen arvioinnin kohteena.
Direktiivin mukainen viisipäiväinen keräily ja jakelu on ainoastaan vähimmäisvaatimus, josta jäsenvaltiot voivat kansallisesti poiketa myös toiseen suuntaan ja säätää tiheämmästä keräilystä ja jakelusta. Komission parlamentille ja neuvostolle laatiman postidirektiivin soveltamista koskevan kertomuksen mukaan niiden jäsenvaltioiden määrä, joissa jakelutiheyttä koskeva vaatimus ylitetään ja postia jaetaan kuutena päivänä viikossa, on kuitenkin pienenemässä.
Direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta toteuttaa toimenpiteitä siitä huolehtimiseksi, että yhteyspisteiden ja lähetyspaikkojen tiheydessä otetaan huomioon käyttäjien tarpeet. Muutosdirektiivin 2008/6/EY johdanto-osan mukaan jäsenvaltioiden tulee ensinnäkin varmistaa, että lähetyspaikkoja perustetaan riittävästi ja siten maaseutualueiden ja harvaan asuttujen alueiden käyttäjien tarpeet otetaan huomioon. Toiseksi jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että lähetyspaikkoja on näillä alueilla riittävän tiheässä, jotta yleispalveluvelvoite täyttyy.
Postidirektiivin 12 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta huolehtia, että postin yleispalvelut ovat kaikille käyttäjille kohtuuhintaisia ja että hinnat ovat kustannussuuntautuneita ja ne asetetaan avoimesti ja syrjimättömästi. Jäsenvaltioilla on harkintavaltaa näiden periaatteiden soveltamisessa ja implementoinnissa kansalliseen lainsäädäntöön. Kaikki jäsenvaltiot soveltavat jonkinlaista hintakontrollia ja useimmissa jäsenvaltioissa postidirektiivin 12 artiklan periaatteet on sisällytetty kansalliseen postilainsäädäntöön.
Postidirektiivissä ei ole säännöksiä siitä, voidaanko yleispalveluvelvoitteen alaisia postipalveluja tarjota käyttäjille myös sähköisessä muodossa siten, että se korvaisi fyysisesti tapahtuvan jakelun tai osan siitä. Direktiivin 2 artiklan 6 kohdassa postilähetys on nimenomaisesti määritelty tarkoittamaan postipalvelun tarjoajan kuljetettavaa valmista lähetystä, joka on osoitettu jollekin vastaanottajalle. Määritelmän mukaan lähetykset voivat kirjelähetysten lisäksi olla esimerkiksi kirjoja, luetteloita, sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja sekä postipaketteja. Direktiivin mukaan kirjelähetyksellä taas tarkoitetaan minkä tahansa laatuiselle fyysiselle alustalle kirjoitettua viestiä, joka kuljetetaan ja toimitetaan lähettäjän itse lähetykseen tai sen kuoreen merkitsemään osoitteeseen. Postilähetyksen ja kirjelähetyksen määritelmät on siten sidottu varsin vahvasti lähetyksen fyysisiin ominaisuuksiin merkiten sitä, että direktiivissä määritelty yleispalveluvelvollisuus koskee nimenomaan fyysistä kirjelähetysten toimitusta.
Direktiivissä kuitenkin tunnistetaan yleisesti perinteisten viestimien korvaaminen sähköisellä viestinnällä ja huomioidaan mahdollisuus erilaisten digitaalisten postipalvelujen tarjoamiseen. Direktiivin 5 artiklan mukaan jokaisen jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että yleispalvelun saatavuus vastaa kyseisessä artiklassa lueteltuja vaatimuksia. Artiklan viimeisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä huolehtiakseen siitä, että yleispalvelu kehittyy teknisen, taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön sekä käyttäjien tarpeiden mukaan. Muutosdirektiivin 2008/6/EY johdanto-osassa todetaankin, että postipalvelujen tarjoajia, nimetyt yleispalvelun tarjoajat mukaan lukien, kannustetaan parantamaan tehokkuutta vastauksena uusiin kilpailuhaasteisiin (kuten digitalisointi ja sähköinen viestintä), jotka poikkeavat perinteisistä postipalveluista.
Direktiivi asettaa yleispalvelun piiriin kuuluvien palveluiden vähimmäisvaatimukset, jotka huomioiden jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä kunkin valtion kansalliseen tilanteeseen sopiva yleispalvelun sisältö. Direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan yleispalvelun tulee sisältää enintään 2 kg:n painoisten postilähetysten ja enintään 10 kg:n painoisten postipakettien keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu sekä kirjattuja ja vakuutettuja lähetyksiä koskevat palvelut. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus nostaa yleispalvelua koskevaa postipakettien painorajaa enintään 20 kg:n saakka ja määrätä pakettien perillekantoa koskevista erityisjärjestelyistä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että muista jäsenvaltioista tulevat enintään 20 kg:n painoiset postipaketit toimitetaan perille niiden alueella.
Postin keräily- ja jakelutiheyttä koskee direktiivin 3 artiklan 3 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä siitä huolehtimiseksi, että yleispalvelu on taattu vähintään viitenä työpäivänä viikossa, paitsi poikkeuksellisiksi katsotuissa tilanteissa tai maantieteellisissä olosuhteissa. Yleispalvelu kattaa vähintään yhden keräilyn ja yhden jakelun jokaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilöille perillekantona. Poikkeuksellisesti kansallinen sääntelyviranomainen voi artiklan mukaan määritellä ehdot, joiden mukaan jakelu tapahtuu asianmukaisesti asennettuihin laitteisiin. Laitteilla voitaneen tarkoittaa esimerkiksi kerrostalojen lokerikkoja.
Postidirektiivin 12 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta huolehtia, että postin yleispalvelut ovat kaikille käyttäjille kohtuuhintaisia ja että hinnat ovat kustannussuuntautuneita ja ne asetetaan avoimesti ja syrjimättömästi. Jäsenvaltioilla on harkintavaltaa näiden periaatteiden soveltamisessa ja implementoinnissa kansalliseen lainsäädäntöön. Hintojen kohtuullisuuden tarkoituksena on turvata, että peruspostipalvelut ovat kaikkien saatavilla. Joissakin jäsenvaltioissa yksinkertaisen hintakaton on katsottu olevan riittävää turvaamaan kohtuulliset hinnat, kun taas toisissa jäsenvaltioissa hintojen kohtuullisuutta testataan esimerkiksi viranomaisen ennakkoarviointia hyödyntäen. Kustannussuuntautuneen hinnoittelun tarkoituksena on puolestaan turvata paitsi hintojen kohtuullisuutta, myös estää yleispalvelutoimijaa hinnoittelemasta tuotteitaan alle palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten, mikä voisi rajoittaa kilpailua ja pitkällä aikavälillä johtaa kustannusten nousuun.
1.2.1
Yleispalvelun rahoitus
Postidirektiivin mukaan jäsenvaltio voi rahoittaa postin yleispalvelua direktiivin 7 artiklassa määritellyillä tavoilla taikka jollakin muulla perustamissopimuksen mukaisella tavalla. Ensinnäkin mahdollisuutena on hankkia postin yleispalveluun kuuluvia palveluja julkisiin hankintoihin sovellettavia menettelyjä käyttäen. Kahden muun direktiivin mukaisen menetelmän osalta direktiivi edellyttää, että yleispalveluvelvoitteen toteuttaminen ei aiheuta yleispalvelutoimijalle kohtuutonta taloudellista rasitetta. Tällaisessa tilanteessa yleispalveluvelvoitteen niin kutsutut nettokustannukset voidaan korvata yleispalvelutoimijalle joko julkisista varoista tai perustamalla järjestelmän nettokustannusten jakamiseksi. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa jäsenvaltiot voivat direktiivin mukaan perustaa korvausrahaston, jota voidaan rahoittaa palveluntarjoajilta ja/tai käyttäjiltä perittävillä maksuilla. Mahdollisissa korvausten maksamisessa yleispalvelutoimijalle on huomioitava muun ohella Euroopan unionin valtiontukisääntely.
Digitaaliset postipalvelut ja postinjakelu
Postidirektiivissä ei ole säännöksiä koskien sitä, voidaanko yleispalveluvelvoitteen alaisia postipalveluja tarjota käyttäjille myös sähköisessä muodossa siten, että se korvaisi fyysisesti tapahtuvan jakelun tai osan siitä. Direktiivin 2 artiklan 6 kohdassa postilähetys on nimenomaisesti määritelty tarkoittamaan postipalvelun tarjoajan kuljetettavaa valmista lähetystä, joka on osoitettu jollekin vastaanottajalle. Määritelmän mukaan lähetykset voivat kirjelähetysten lisäksi olla esimerkiksi kirjoja, luetteloita, sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja sekä postipaketteja. Direktiivin mukaan kirjelähetyksellä taas tarkoitetaan minkä tahansa laatuiselle fyysiselle alustalle kirjoitettua viestiä, joka kuljetetaan ja toimitetaan lähettäjän itse lähetykseen tai sen kuoreen merkitsemään osoitteeseen. Postilähetyksen ja kirjelähetyksen määritelmät on siten sidottu varsin vahvasti lähetyksen fyysisiin ominaisuuksiin merkiten sitä, että direktiivissä määritelty yleispalveluvelvollisuus koskee nimenomaan fyysistä kirjelähetysten toimitusta.
Direktiivissä kuitenkin tunnistetaan yleisesti perinteisten viestimien korvaaminen sähköisellä viestinnällä ja huomioidaan mahdollisuus erilaisten digitaalisten postipalvelujen tarjoamiseen. Direktiivin 5 artiklan mukaan jokaisen jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että yleispalvelun saatavuus vastaa kyseisessä artiklassa lueteltuja vaatimuksia. Artiklan viimeisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä huolehtiakseen siitä, että yleispalvelu kehittyy teknisen, taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön sekä käyttäjien tarpeiden mukaan. Kolmannessa postidirektiivissä todetaankin, että postipalvelujen tarjoajia, nimetyt yleispalvelun tarjoajat mukaan lukien, kannustetaan parantamaan tehokkuutta vastauksena uusiin kilpailuhaasteisiin (kuten digitalisointi ja sähköinen viestintä), jotka poikkeavat perinteisistä postipalveluista.
Postiverkkoon pääsy
Postidirektiivin 2 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaan postiverkolla tarkoitetaan yleispalvelun tarjoajan tai tarjoajien käyttämän järjestelmän ja keinojen kokonaisuutta, jonka avulla toteutetaan erityisesti: 1) yleispalvelun tarjoajan velvoitteisiin kuuluva postilähetysten keräily lähetyspaikoista koko alueella, 2) näiden postilähetysten kuljetus ja käsittely postiverkon lähetyspaikasta jakelukeskukseen ja 3) jakelu lähetyksessä mainittuun osoitteeseen.
Postidirektiivin 11 artikla jättää Euroopan parlamentin ja neuvoston tehtäväksi komission ehdotuksesta hyväksyä yhdenmukaistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että käyttäjillä ja postipalvelun tarjoajalla tai tarjoajilla on pääsy postiverkkoon avoimin ja syrjimättömin edellytyksin. Tällä hetkellä on jäsenvaltioiden toimivallassa päättää, miten verkkoon pääsy toteutetaan, sillä kuten postidirektiivin 11 a artiklan loppuosassa todetaan, "tällä säännöksellä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta toteuttaa toimenpiteitä postiverkkoon pääsyn varmistamiseksi avoimin, suhteellisin ja syrjimättömin ehdoin". Postidirektiivi ei siten edellytä varsinaista postiverkkoon pääsyn sääntelyä. Direktiivi jättää verkkoon pääsyä koskevan sääntelyn toteuttamisen jäsenvaltion harkintavaltaan, kunhan direktiivissä todettuja reunaehtoja noudatetaan.
Postidirektiivin 11a artikla velvoittaa jäsenvaltiot kuitenkin varmistamaan avoimen ja syrjimättömän pääsyn postialan infrastruktuurin osiin tai yleispalvelun piirissä tarjottaviin palveluihin. Kyseisen artiklan mukaan tällaisia infrastruktuurin osia tai tarjottavia palveluja ovat muun muassa postinumerojärjestelmä, osoitetietokanta, postilokerot, kirjelaatikot, osoitteenmuutostiedot, jälkilähetyspalvelu ja perille toimittamattomien lähetysten palautuspalvelu. Kuten direktiivin sanamuodosta ilmenee, infrastruktuurin osia koskeva listaus ei ole tyhjentävä, vaan esimerkinomainen. Direktiivin muutossäädöksen 2008/6/EY mukaan jäsenvaltioiden tulee arvioida, olisiko postialan infrastruktuurin jotkin osat tai tietyt palvelut, joiden tarjonnasta vastaavat yleensä yleispalvelun tarjoajat, avattava muille samankaltaisia palveluja tarjoaville toimijoille, jotta edistetään tosiasiallista kilpailua ja/tai suojellaan kaikkia käyttäjiä varmistamalla postipalvelujen yleinen laatu.
Direktiivin vuonna 2008 muutetun 7 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät saa myöntää tai pitää voimassa postipalvelujen käyttöönottoa ja tarjontaa koskevia yksin- tai erityisoikeuksia. Artiklassa tarkoitetuilla yksinoikeuksilla viitataan monopolijärjestelyn ylläpitoon tai varattuihin palveluihin, jotka postidirektiivi aiemmin mahdollisti. Erityisoikeuksien määritelmää direktiivi ei sisällä, mutta postidirektiivin yksin- ja erityisoikeuksien myöntämistä koskeva kielto on käytännössä samansisältöinen kuin komission direktiivissä kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla. Kyseisen direktiivin mukaan erityisoikeuksilla tarkoitetaan sellaisia oikeuksia, jotka jäsenvaltio myöntää rajoitetulle määrälle yrityksiä tietyllä maantieteellisellä alueella sellaisin laein, asetuksin ja hallinnollisin määräyksin, joilla myönnetään yrityksille muin kuin puolueettomin, oikeasuhtaisin ja syrjimättömin perustein lainsäädäntöön ja sääntelyyn liittyviä etuuksia, jotka vaikuttavat olennaisesti muiden yritysten kykyyn tarjota samoja palveluja tai harjoittaa samaa toimintaa samalla maantieteellisellä alueella ja olennaisesti samoin edellytyksin. Direktiivin 7 artiklan mukaisesti kansallisen lainsäätäjän tulee siten varmistaa, ettei myöskään lainsäädäntö sisällä sellaisia rajoituksia, jotka tosiasiassa estäisivät tai vaikeuttaisivat kilpailua markkinoilla.
Komission kertomuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle postipalveludirektiivin soveltamisesta voidaan todeta, että huolimatta markkinoiden täysimääräisestä avaamisesta koko EU:ssa on kilpailu kirjemarkkinoilla kehittynyt hitaasti useimmissa jäsenvaltioissa, ja yleispalvelun tarjoajat ovat pysyneet johtavina markkinatoimijoina. Kirjemarkkinoille syntynyt kilpailu tapahtuu pääosin päästä päähän -jakelussa ("end-to-end-competition"), jota tarjoavat toimijat, jotka ovat luoneet omat jakeluverkostonsa jaellakseen suoraan vastaanottajille. Postiverkkoon pääsyä koskevaa kilpailua ("access competition"), jossa muut toimijat luovuttavat kirjeitä yleispalvelun tarjoajalle lopullista jakelua varten esilajittelun jälkeen, on syntynyt muutamissa unionin jäsenvaltioissa, kuten Sloveniassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa.
Useissa jäsenvaltioissa kansalliset kilpailuviranomaiset ovat puuttuneet yleispalvelun tarjoajan kilpailunvastaiseen toimintaan, jonka muotona on ollut määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Tapauksiin kuuluu kilpailunvastaisten alennusten myöntämistä yritysasiakkaille, hintaruuveja ja saalistushinnoittelua. Näiden käytäntöjen seurauksena kilpailu postipalvelujen markkinoilla rajoittuu tai estyy kokonaan. Markkinoille tuloa ja kilpailun kehittymistä on katsottu voivan vaikeuttaa myös jotkin sääntelykäytännöt, jotka voivat ylittää direktiivissä sallitun laajuuden.
Ruotsi
Markkinatilanne
Ruotsissa postimarkkinat avattiin kilpailulle jo vuonna 1993, kun valtion postilaitos yhtiöitettiin Posten AB:ksi. Tällä hetkellä Ruotsissa on noin 30 toimiluvan haltijaa, joista useimmat toimivat aktiivisesti postipalvelujen markkinoilla. Toimijoiden lukumäärä on pysynyt viime vuosina suhteellisen tasaisena.
Esimerkkinä postitoiminnan kansainvälistymisestä on vuonna 2009 toteutunut Ruotsin Posten AB:n ja Tanskan Post Danmark A/S:n yhdistyminen Posten Norden AB:ksi (nykyisin PostNord AB). PostNord AB:n omistavat Ruotsin valtio (60 prosenttia) ja Tanskan valtio (40 prosenttia). Kirjepostin osalta Ruotsissa postitoimija on alkanut toimia nimellä PostNord, kun taas Tanskassa yhtiö käyttää edelleen nimeä Post Danmark.
Posten AB on suurin toimija Ruotsin postimarkkinoilla. Vuonna 2014 sillä oli noin 85 prosentin markkinaosuus Ruotsin kirjepostin markkinoilla. Posten AB:n merkittävin kilpailija on Bring Citymail, jonka markkinaosuus vuonna 2014 oli 14,4 prosenttia. Aikavälillä 2013–2014 Posten AB:n markkinaosuus oli laskenut 1,1 prosenttia samalla kun Bring Citymail oli kyennyt kasvattamaan osuuttaan 1,2 prosenttiyksikköä.
Muutokset Ruotsin kirjepostin markkinoilla ovat viime vuosina noudattaneet samansuuntaista kehityskulkua kuin muuallakin Euroopassa. Vuonna 2014 Ruotsissa lähetettiin yli 2,4 miljardia kirjettä, mikä oli noin 4 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2014. Kirjepostin, jolla tarkoitetaan osoitteellisen alle 2 kg painavien lähetysten jakelua, volyymit ovat vähentyneet vuosikymmenen aikana noin 25 prosenttia. Samaan aikaan markkinan kokonaisliikevaihto oli kuitenkin laskenut vain hieman alle 11 prosenttia.
Ruotsin pakettimarkkinoilla on jo pitkään ollut toimivaa kilpailua erityisesti yrityspakettien osalta. Verkkokaupan kasvulla on ollut huomattava merkitys pakettimarkkinoiden kehitykseen. Vuonna 2014 PostNordin kilpailija norjalainen Bring hankki ruotsalaisen Smartpakin saaden samalla 600 uutta toimipistettä etenkin yksityisasiakkaiden vastaanottamia paketteja varten. Huolimatta kasvaneesta kilpailusta PostNordin tarjoamilla pakettipalveluilla on edelleen tärkeä asema etenkin maaseudulla ja harvaanasutuilla alueilla.
Lainsäädäntö ja viranomaiset
Ruotsissa postitoimintaa säännellään vuonna 2010 voimaan tulleella postilailla (Postlag 2010:1045) sekä lain nojalla annetulla postiasetuksella (Postförordning 2010:1049), joka sisältää tarkempia määräyksiä postitoimintaa koskien. Vuoden 2010 postilaissa on huomioitu kolmannen postidirektiivin (2008/6/EY) muutokset.
Posti- ja telehallitus (Post- och telestyrelsen, jäljempänä "PTS") toimii postitoimintaa valvovana viranomaisena. Se myös myöntää postilain edellyttämät toimiluvat postitoiminnan harjoittamista varten. PTS:n tehtävänä on valvoa, että PostNord ja muut toimilupien haltijat noudattavat postilakia sekä toimiluvissa määriteltyjä ehtoja.
Myös Ruotsissa on ryhdytty toimiin muuttuvan toimintaympäristön vuoksi ja siksi Ruotsin elinkeinoministeriö on elokuussa 2015 asettanut selvittäjän arvioimaan postilain muutostarpeita. Tavoitteena on tarkastella voimassa olevaa postilakia digitalisoituvan yhteiskunnan ja sen mukanaan tuomien muutosten valossa ja arvioida, vastaako laki sille nykyään sekä tulevaisuudessa asetettavia vaatimuksia.
Yleispalvelu
Postiasetuksen mukaan PTS voi määrätä yhdelle tai useammalle toimiluvanhaltijalle yleispalveluvelvoitteen joko kaikkeen tai osaan postin yleispalvelusta. Yleispalvelu on määritelty postilain 1 luvun 2 §:ssä tarkoittamaan valtakunnan laajuisia laadukkaita postipalveluita, jolloin kaikki käyttäjät voivat vastaanottaa postilähetyksiä sekä lähettää postia kohtuullisin hinnoin.
Ruotsissa yleispalveluvelvoitteeseen kuuluu viisipäiväinen jakelu viikossa enintään 2 kg:n painoisille osoitteellisille kirjeille ja enintään 20 kg:n painoisille osoitteellisille paketeille mukaan lukien edellä mainittujen lähetysten kirjaamis- ja vakuuttamispalvelut.
Postilain 3 luvun 1 §:n mukaan yleispalvelun tulee kattaa vähintään yksi keräily ja yksi jakelu jokaisena työpäivänä ainakin viitenä päivänä viikossa, paitsi sellaisissa tilanteissa ja maantieteellisissä olosuhteissa, jotka lupaviranomainen katsoo olevan perusteena poikkeuksen myöntämiselle.
Poikkeustalouksia, jotka ovat viisipäiväisen jakelun ulkopuolella, oli Ruotsissa vuoden 2014 lopussa noin 900. Vuonna 2013 tällaisia kotitalouksia oli puolestaan noin 1000. PostNordin mukaan syynä viisipäiväisen jakelun ulkopuolella olevien talouksien lukumäärän laskuun on ensinnäkin asukasmäärän yleinen lasku kaikkein harvimpaan asutuilla alueilla. Toisena syynä lukumäärän laskuun on esitetty joidenkin postitoimistojen tekemät muutokset jakelureitteihin, minkä ansiosta entistä useammille kotitalouksille on pystytty takaamaan viisipäiväinen jakelu kuitenkin siten, että välimatka postilaatikolle voi olla aikaisempaa pidempi. Asuinpaikan ja postilaatikon välinen matka voi siten tosiasiassa johtaa siihen, että postin noutaminen viitenä päivänä viikossa voi olla vaikeaa. PTS:n yleisessä ohjeistuksessa ei kuitenkaan määritellä sitä, mikä on pisin mahdollinen etäisyys kodin ja postilaatikon välillä. Kotitaloudet voivat siten vapaaehtoisesti sopia PostNordin kanssa harvemmasta jakelusta siten, että posti kannetaan lähemmäksi kuin olisi mahdollista viisipäiväisen jakelun osalta.
Postiasetuksessa määritellyn laatustandardin mukaan vähintään 85 prosenttia 1. luokan kirjepostista tulee olla toimitettuna lähetystä seuraavana päivänä ja vähintään 97 prosenttia kolmen työpäivän kuluessa. Vuonna 2014 raportoitujen tietojen mukaan hieman yli 93 prosenttia kirjepostista kyettiin toimittamaan lähetystä seuraavana työpäivänä.
PTS valvoo, että yleispalvelun hinnoittelu on postilain 3 luvun 2 §:n mukaan läpinäkyvää, syrjimätöntä ja kustannussuuntautunutta ja että se edistää palvelujen tehokasta tarjontaa. Valvontaa toteutetaan paitsi käsittelemällä PostNordin kilpailijoiden ja asiakkaiden tekemiä valituksia, myös tarkastelemalla vuosittain PostNordin laatimat kustannusarviot, jotka toimivat yhtiön hinnoittelun perusteena.
Postilain 3 luvun 3 §:n mukaan valtioneuvosto voi erikseen säätää, että tiettyjen yleispalvelun alaisten palvelujen hinnat eivät saa ylittää määrättyä tasoa. Postiasetuksen 9 §:ssä onkin säädetty hintakatosta 1. luokan kirjepostille. Säännöksen mukaan postin yleispalvelua tarjoava operaattori ei saa nostaa yksittäisen kotimaan ykkösluokan kirjeen, jonka enimmäispaino on 500 g, hintaa kalenterivuosittain enemmän kuin mikä on muutos kuluttajahintaindeksissä meneillään olevaa vuotta edeltävän vuoden heinäkuun ja sitä edeltävän heinäkuun välisenä aikana.
Postilain 3 luvun 4 §:n mukaan yleispalvelun toteutuminen varmistetaan julkisella hankinnalla, jos tämä on tarpeen palvelun tuottamisen kustannukset huomioiden. Jos yleispalvelutoimija PostNord ei siis tarjoaisi yleispalveluun kuuluvia postipalveluita, ensisijaisena rahoitusmenetelmänä käytettäisiin julkista hankintaa.
Digitaaliset postipalvelut ja postinjakelu
Postilain sisältämien määritelmien mukaan kirjeellä tarkoitetaan osoitteellista postilähetystä, joka on suljettu kirjekuoreen tai muuhun pakkaukseen, ja joka painaa korkeintaan 2 kg. Myös muun postilähetyksen määritelmä on laissa sidottu lähetyksen fyysiseen muotoon.
Ruotsissa on käytössä digitaalinen postilaatikko Min Myndighetpost, johon kansalaiset ja yritykset voivat vastaanottaa viranomaisten ja kuntien sähköisessä muodossa lähettämää postia. Sen lisäksi myös Bring's Digimail:lla ja Kivra:lla, joka on tällä hetkellä suurin toimija sähköisten postilaatikoiden markkinoilla, on oikeus käsitellä julkishallinnon toimittamaa postia.
Postiverkkoon pääsy ja kilpailun edellytykset
PTS myöntää hakijalle toimiluvan, jos on oletettavaa, että tämä tulee toimimaan postilain vaatimusten mukaisesti. Postilain 2 luvun 6 §:n mukaan postitoimintaa tulee hoitaa siten, että toiminnassa turvataan lähettäjien ja vastaanottajien henkilötietojen suoja sekä huomioidaan luottamuksellisuutta koskevat säännökset. Muita erityisiä vaatimuksia toimiluvan hakemiselle ei lainsäädännössä ole asetettu.
Muodollisten kilpailun esteiden puuttumisesta huolimatta markkinoille tulon esteenä on havaittu taloudellisia esteitä markkinoiden ollessa edelleen suurelta osin PostNordin hallussa. Keskeinen ja käytännössä merkittävä markkinoille tulon este liittyy siihen, että uuden toimijan täytyy rakentaa oma osoiterekisterinsä, sillä PostNordin tai muiden postioperaattoreiden osoiterekisterit eivät ole julkisesti saatavilla. Tämä aiheuttaa erityisiä ongelmia muualla kuin kaupunkialueella, missä toisinaan osoitteiden ja postilaatikoiden varsinaisen sijainnin välillä ei ole suoraa yhteyttä. Osoitteenmuutosrekisteriä ylläpitävä yhtiö, Svensk Adressändring AB, toimii kuitenkin yhteistyössä väestökirjatietoa ylläpitävän veroviraston (Skatteverket), PostNordin ja muiden postitoimijoiden kanssa. Yhtiön omistavat yhdessä PostNord ja Bring. Postiyritykset, joilla on voimassa oleva toimilupa postitoiminnan harjoittamiseen, voivat solmia Svensk Adressändring AB:n kanssa sopimuksen osoitteenmuutostietojen toimittamisesta.
Tietoja yksittäisistä postinumeroista on haettavissa PostNordin verkkosivuilla olevan hakutoiminnon kautta. Postinumerokartta, jossa näkyy maantieteelliset postinumeroalueet, on mahdollista ostaa PostNordin verkkosivuilta. Myös esimerkiksi Postnummerservice-verkkopalvelun kautta on mahdollista ostaa osoitetietoja, joko kertaostoksena tai kuukausitilauksena.
Vuonna 2014 julkaistussa ERGP:n postiverkkoon pääsyä tarkastelevan raportin mukaan Ruotsiin on syntynyt end-to-end-kilpailua, jossa markkinoille tulleet pienemmät operaattorit ovat rakentaneet oman jakeluverkkonsa. Sen sijaan kilpailua, jossa johtavan postitoimijan verkkoa hyödynnettäisiin, on Ruotsissa edelleen alle 5 prosenttia volyymeissa mitattuna.
Tanska
Markkinatilanne
Kuten muissakin Pohjoismaissa, myös Tanskassa on käynnissä postimarkkinoiden rakennemuutos, minkä seurauksena osoitteellisen kirjepostin ja sanomalehtien lähetys- ja jakeluvolyymit ovat olleet jo usean vuoden ajan laskussa. Kuitenkin verrattuna Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan, Tanskassa muutos on ollut erityisen voimakasta ja esimerkiksi aikavälillä 2008–2015 kirjelähetysten kokonaisvolyymi Tanskassa laski kokonaiset 40 prosenttia. Vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen aikana lähetettyjen kirjeiden määrän lasku oli niin huomattava, että Tanskan liikenneministeri käynnisti selvityksen koskien kansalaisten postipalveluiden käyttöä ja tarpeita. Tavoitteena oli selvittää, millaisia postipalveluja kansalaiset käyttävät, kuinka usein ja mihin tarkoituksiin sekä millaisia tarpeita heillä on postipalveluja koskien. Vuoden 2014 lopussa julkaistun raportin mukaan sekä yksityishenkilöiden että yritysten viestintätavat ovat muuttuneet digitalisaation myötä. Selvityksen tulokset kuitenkin korostivat edelleen kasvavaa tarvetta pakettipalveluiden ja sellaisten postilähetysten, joita ei voi toimittaa internetin välityksellä, kapasiteetin kasvattamiseen.
Tanskan postimarkkinat avattiin täysin kilpailulle vuonna 2011. Markkinajohtaja Post Danmark ei ole markkinoiden liberalisaatiosta huolimatta kohdannut suurta kilpailupainetta, vaan se on edelleen selkeästi suurin toimija Tanskan postimarkkinoilla. Post Danmark on myös vastuussa kansallisesta postin yleispalvelujen tarjoamisesta. Sen merkittävimmät kilpailijat postin jakelussa ovat Bladkompagniet ja FK Distribution. Pakettimarkkinoilla kilpailua on enemmän, sillä etenkin suuret kansainväliset toimijat, kuten DHL, GLS ja UPS, kilpailevat Post Danmarkin kanssa kasvaneista pakettien lähetysmääristä. Post Danmark on pyrkinyt hakemaan kasvua myös uusilta toimialueilta, kuten ruokaostosten kuljetuspalveluista. Vuonna 2014 Post Danmark solmi sopimuksen tanskalaisen päivittäistavarakaupan Irma:n kanssa, jonka verkkokauppa Irma.dk mahdollistaa ruokaostosten tekemisen verkossa.
Lainsäädäntö ja viranomaiset
Tanskassa postipalveluita säännellään vuonna 2010 voimaan tulleella postilailla (postloven). Postilain tavoitteena on edistää vapaan kilpailun toteutumista postipalveluiden markkinoilla sekä turvata postin yleispalvelun toteutuminen siten, että kansalaisille tarjotaan laadukkaita ja hinnoiltaan edullisia postipalveluita, joiden tuottamisessa on huomioitu käyttäjien tarpeet.
Helmikuussa 2014 Tanskan parlamentti hyväksyi postilakiin ehdotetut muutokset. Lakimuutokset olivat seurausta postimarkkinoiden kehityskulun johdosta suoritetun Post Danmarkin toimilupaehtojen uudelleentarkastelun ja ehtoihin tehtyjen muutosten hyväksymisestä. Toimilupaan erityisesti yleispalvelun osalta tehtyjen tarkistusten tavoitteena oli pyrkiä turvaamaan tehokkaat ja kohtuuhintaiset postipalvelut siitäkin huolimatta, että postilähetysten volyymit ovat laskeneet huomattavasti.
Postilain mukaan liikenne- ja rakennusministeriöllä (Transport- og Bygningsministeriet) on toimivalta antaa tarkentavia säännöksiä postitoimintaa koskien. Ministeriö vastaa myös toimilupien myöntämisestä ja yleispalveluvelvoitteen määräämisestä sekä yleispalvelutoimijan toimiluvan tarkempien ehtojen määrittelystä. Postitoimintaa ja markkinoita valvovana viranomaisena toimii liikenne- ja rakennusministeriön alainen liikenne- ja rakennusvirasto (Trafik- og Byggestyrelsen). Tanskan kilpailuviranomaiselle (Konkurrence- og Forbrugerstyrelsen) kuuluu puolestaan esimerkiksi yleispalvelun hinnoittelun kustannussuuntautuneisuuden arviointi.
Yleispalvelu
Postilain mukaan liikenne- ja rakennusministeriö nimittää yrityksen, jolla on velvollisuus tarjota postin yleispalveluita Tanskassa. Yleispalveluyrityksen toimiluvan ja palvelun tarjoamisen ehtojen tulee olla julkisia.
Yleispalveluvelvoitteen haltijan tulee tarjota postipalveluiden käyttäjille valtakunnan laajuinen julkisten kirjelaatikoiden ja postitoimipaikkojen verkosto kirjeiden lähettämistä ja vastaanottamista varten. Yleispalveluvelvoite on muihin Pohjoismaihin verrattuna varsin kattava ja se pitää sisällään seuraavat tuotteet: osoitteelliset kirjeet 2 kg:aan asti; osoitteelliset päivä-, viikko- ja kuukausilehdet ja vastaavat yhtenäiset painotuotteet 2 kg:aan asti; osoitteelliset paketit 20 kg:aan asti loppujakelun kanssa tai ilman; kirjatut lähetykset ja arvolähetykset; kansainvälisten lähetysten kotimaassa tapahtuva siirtäminen ja jakelu; sekä sokeille tarkoitettujen viestintämateriaalipakettien ilmainen jakelu seitsemään kg:aan asti.
Postilain mukaan liikenne- ja rakennusministeriön tulee määrittää yleispalvelun laatuvaatimukset, kuten jakelupäivät ja postitoimipaikkojen verkosto, yksittäisissä toimiluvissa. Post Danmarkin toimilupaehtojen mukaan se on velvoitettu suorittamaan vähintään yhden päivittäisen jakelun kaikkina viikonpäivinä (maanantai–lauantai) eli kuutena päivänä viikossa yleispalvelun alaan kuuluvien tuotteiden osalta.
Poikkeuksesta postinjakelun osalta on määrätty postilain 15 §:n mukaisesti Post Danmarkin toimilupaehdoissa. Poikkeus koskee tietyillä saarilla pysyvästi asuvia kotitalouksia. Toimilupaehtojen mukaan kaikkein harvaan asutuimpien saarten osalta Post Danmark jakaa postin mantereella olevaan yhteyspisteeseen, esimerkiksi lauttasatamaan, josta asukkaiden on itse noudettava postinsa. Tällaista järjestelyä sovelletaan saariin, joilla asuu pysyvästi vain 1–10 kotitaloutta ja joita on noin 7–8 koko Tanskan alueella. Asukkaat saavat poikkeusjärjestelyn johdosta rahallista korvausta yleispalvelutoimijalta. Vuonna 2013 korvauksen määrä oli 3 410 Tanskan kruunua kotitaloutta kohden.
Sellaisille saarille, joilla asuu pysyvästi 11–1000 kotitaloutta, posti kannetaan saarelle asti, jos kyseiselle saarelle kulkee julkinen laiva- tai lauttayhteys. Tällaisten saarten osalta on myös mahdollista sopia erityisjärjestelyistä esimerkiksi siten, että yksi tai useampi saaren asukkaista tai muu erikseen sovittava henkilö kuljettaa postin mantereelta saarelle. Yli 1000 pysyvän kotitalouden saarille, jonne on saatavilla julkinen laivayhteys, posti jaetaan noudattaen samoja ehtoja kuin muun valtakunnan osalta.
Tanskassa hallitus (Venstre-puolue) sekä Sosiaalidemokraattien puolue, Tanskan kansanpuolue, Liberaali allianssi, Radikaali Venstre, Sosialistinen kansanpuolue ja Konservatiivinen kansanpuolue olivat yksimielisiä yleispalveluvelvollisuuden tarkistamisesta postimarkkinoiden kehityksen edistämiseksi ja maanlaajuisen yleispalveluvelvollisuuden turvaamiseksi vuosina 2017-2019. Markkinoiden kehitys ja fyysisten kirjeiden määrän jyrkkä pieneneminen ovat vaikuttaneet merkittävästi Post Danmarkin talouteen. Yrityksen ensisijaisen toiminnan tulos on näin ollen ollut yhteensä noin 750 000 000 kruunua tappiolla vuosina 2012-2015.
Osapuolet ovat keskustelleet yleispalvelun sopeuttamisesta ja päätyneet siihen, että vuosina 2017-2019 yleispalveluun tehdään seuraavia muutoksia: Post Danmark säilyy edelleen yleispalvelun tarjoajana, mutta sille asetettu velvollisuus toimittaa yön yli -kirjeitä (A-kirjeitä) kumotaan. Sen sijaan Post Danmark odottaa voivansa tarjota yleispalveluun kuulumattomia, yön yli kulkevia nopeita kirjeitä, jotka on jätettävä postikeskukseen, yrityspisteeseen tai postitoimipaikkaan. Uudistuksen jälkeen niin sanotusta B-kirjeestä tulee vakiokirje, jonka osalta palveluvaatimuksena on jakelu viiden arkipäivän kuluessa (nykyisin neljän päivän kuluessa). Tästä seuraa, että ulkomailta saapuvat kirjelähetykset käsitellään vastedes samalla tavoin kuin kotimaan vakiokirjeet ja jaetaan viiden päivän kuluessa siitä, kun Post Danmark on vastaanottanut kirjeen. Muista EU-maista saapuvissa lähetyksissä Post Danmark ottaa käyttöön uuden, yleispalveluun kuuluvan EU-pikalähetyksen, jonka lähettäjä voi valita vapaasti vakiokirjeen sijaan. Näin Post Danmark täyttää Maailman postiliiton yleissopimuksen ja EU:n postidirektiivin mukaiset laatuvaatimukset. Käytännössä hitaamman kulkunopeuden mahdollistamana jakelutiheyttä on kevennetty olennaisesti, vain kahteen päivään viikossa.
Digitaaliset postipalvelut ja postinjakelu
Yhtenä syynä Tanskan verraten korkeaan postilähetysten volyymien laskuun on pidetty kirjepostilähetysten elektronisoitumista ja etenkin sähköisiä postipalveluja tarjoavan e-Boks-palvelun käytön yleistymistä. e-Boks on Post Danmarkin ja Nets A/S:n vuonna 2001 perustama yhteisyritys, joka tarjoaa digitaalisen postilaatikon sekä yrityksille että yksityishenkilöille. Tällä hetkellä käyttäjinä on yli 4 miljoonaa kansalaista sekä 287 000 yritystä. Palvelun käyttäminen postin vastaanottajana on ilmaista ja mahdollistaa esimerkiksi postien tallentamisen sekä vastaanottamisen tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella reaaliajassa.
Tanska on ensimmäisenä maana Euroopassa säätänyt julkishallinnon ja kansalaisten välisestä kommunikaatiosta määrittäen sähköisen postin vastaanottamisen lähtökohtaisesti pakolliseksi. Vuonna 2012 Tanskassa tuli voimaan laki julkisesta digitaalisesta postista (Lov om Offentlig Digital Post), jonka mukaan marraskuusta 2014 alkaen kaikkien yli 15-vuotiaiden Tanskassa asuvien henkilöiden, joilla on tanskalainen henkilönumero, on tullut olla rekisteröityneenä julkisen hallinnon Digital Post järjestelmään. Laki myös antaa viranomaisille oikeuden lähettää jatkossa julkishallinnon postia paperisten kirjeiden sijaan sähköisen postijärjestelmän kautta. Lisäksi laki määrää, että digitaalisella postilla on sama juridinen asema kuin perinteisenä paperisena postina lähetetyillä viesteillä. Digital Post -palvelun ja digitaalisten postilaatikoiden käytön suosion odotetaan kasvavan entisestään tulevaisuudessa.
Tanskan postilaki ei kuitenkaan sisällä säännöksiä digitaalisesta jakelusta. Vaikka elektronisen postilaatikon käytön yleistyminen on väistämättä vaikuttanut paperisena jaettavan yleispalveluun kuuluvan postin volyymeihin, ei yleispalveluvelvoitteen alaisen postin jakelutiheyteen ole tiettävästi tehty muutoksia esimerkiksi korvaamalla fyysistä jakelua sähköisellä.
Postiverkkoon pääsy ja kilpailun edellytykset
Postipalvelulain mukaan postipalvelutoiminnan harjoittaminen Tanskassa edellyttää toimiluvan hankkimista. Toimiluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään postipalvelulain 3 §:ssä. Edellytykset koskevat muun muassa taloudellista tilannetta, sillä toimiluvan saamisen ehtona on esimerkiksi kaupallisen toiminnan harjoittamiseksi vaadittava taloudellinen tilanne sekä vaatimus siitä, ettei yrityksellä ole erääntynyttä valtion velkaa yli 50 000 Tanskan kruunun arvosta. Liian ankarien taloudellisten ja muiden vaatimusten on katsottu olevan mahdollisesti ristiriidassa postidirektiivin kanssa ja estävän uusien, innovatiivisia ratkaisuja tarjoavien toimijoiden markkinoille tulon.
Postilaissa säädetään, että yleispalveluvelvoitteen haltijan tulee antaa muille postipalvelujen tarjoajille pääsy sen hallinnoiman ja ylläpitämän osoitetietokannan tietoihin kyseisen toimijan maantieteellisen toimialueen osalta maksua vastaan läpinäkyvin, syrjimättömin ja kustannusperusteisin ehdoin.
Postilain mukaan yleispalvelun tarjoajan tulee ylläpitää julkista postinumerojärjestelmää. Halutessaan tehdä muutoksia postinumerojärjestelmään, yleispalveluvelvoitteen haltijan tulee hyväksyttää suunnitelmat liikenne- ja rakennusministeriöllä. Postinumerotiedot on tällä hetkellä saatavilla maksutta Post Danmarkin internetsivuilla tulostettavassa muodossa. Tietoa voi jaotella joko numero- tai aakkosjärjestykseen. Lisäksi sivustolla on mahdollista etsiä yksittäisiä postinumeroita hakutoimintoa hyödyntäen.
ERGP:n vuonna 2014 julkaistun raportin mukaan Tanskan kirjepostin markkinoilla ei ole lainkaan yleispalvelutoimijan postiverkkoa hyödyntävää kilpailua (access competition) ja ainoastaan alle 1 prosentti end-to-end-kilpailua.
Norja
Markkinatilanne
Norjassa kansallinen postitoimija on Posten Norge AS, joka on Norjan valtion sataprosenttisesti omistama osakeyhtiö. Posten Norge Group muodostuu kahdesta eri yhtiöstä: Posten palvelee yksityisiä asiakkaita Norjan postimarkkinoilla, kun taas Bring palvelee pääosin yritysasiakkaita Pohjoismaissa.
Osoitteellisen kirjepostin jakelu on ollut tähän päivään saakka Posten Norgen hallussa. Markkinakehityksen myötä kirjepostin lähetysmäärät ovat laskeneet ja samalla Posten Norge on suunnannut toimintojaan yhä enemmän logistiikkaan. Vuonna 2014 jo 62 prosenttia yhtiön liikevaihdosta tuli logistiikkatoiminnoista. Vuoden 2015 kolmannen vuosineljänneksen raportointitietojen mukaan vuoden 2015 aikana kirjepostin lähetysmäärä oli laskenut 5,5 prosenttia. Posten Norgen arvion mukaan verkko-ostaminen kasvaa Norjassa 15–20 prosenttia vuosittain, ja verkkokauppa ja pakettipalvelut ovatkin yhtiön kasvun keskeinen painopistealue.
Lainsäädäntö ja viranomaiset
Euroopan unionin postidirektiivin muutosdirektiivi (2008/6/EY) on ETA-sopimuksen nojalla tullut panna Norjassa täytäntöön. Alkuperäinen aikataulu edellytti jäsenvaltioita purkamaan yksinoikeudet postitoiminnan alalla vuoden 2010 loppuun mennessä. Norja ilmoitti vuonna 2011, että se aikoo käyttää sille ETA-sopimuksen nojalla kuuluvaa oikeutta varaukseen, eikä se tule implementoimaan unionin kolmatta postidirektiiviä. Vuonna 2013 maan hallitus kuitenkin päätti peruuttaa varauksen käyttöä koskeneen ilmoituksensa, ja kolmannen postidirektiivin implementointia ryhdyttiin valmistelemaan.
Uusi postilaki (Lov om posttjenester) hyväksyttiin kesällä 2015 ja se tuli voimaan 1.1.2016 alkaen. Lailla implementoitiin EU:n kolmas postidirektiivi kokonaisuudessaan ja siten myös Norjan postilainsäädäntö on linjassa EU:n jäsenvaltioiden kanssa vapauttaen postimarkkinat kokonaan kilpailulle. Uusi laki korvasi vuonna 1996 säädetyn postipalvelulain, joka varasi Posten Norgelle yksinoikeuden alle 50 g painavien kirjeiden jakeluun. Uuden postilain myötä säädettiin myös vuoden 2016 alussa voimaan tullut postiasetus (Forskrift om post). Lisäksi Posten Norgen toimilupaehtoihin tehtiin muutoksia.
Postialaa valvovana viranomaisena Norjassa on Viestintävirasto (Nasjonal kommunikasjonsmyndighet). Viranomaisen tehtäviin kuuluu muun muassa posti- ja telekommunikaatiopalveluja tarjoavien toimijoiden valvonta. Sen tehtävänä on turvata kohtuuhintaisten ja laadukkaiden postin yleispalvelujen saatavuus sekä valvoa etenkin Posten Norgen toimiluvan ehtojen täyttymistä.
Yleispalvelu
Postilain tavoitteena on taata eri puolella maata asuvien käyttäjien pääsy kattaviin ja innovatiivisiin postipalveluihin sekä yhdenvertainen mahdollisuus edullisesti saatavilla olevien postin yleispalvelujen käyttöön siten, että yhteiskunnan resursseja hyödynnetään tehokkaasti. Lain soveltamisala kattaa maksua vastaan tapahtuvan postitoiminnan sisältäen postin yleispalvelun, mutta lakia ei kuitenkaan sovelleta osoitteettomien lähetysten tarjoamiseen.
Voimassa olevan postilain mukaan yleispalveluvelvoite koskee enintään 2 kg:n painoisia osoitteellisia kirjeitä, sanomalehtiä ja aikakausilehtiä ja enintään 20 kg:n painoisia paketteja mukaan lukien edellä mainittujen lähetysten kirjaamis- ja vakuuttamispalvelut. Uudella postilailla ei muutettu yleispalveluvelvoitteen sisältöä tältä osin. Uuden postilain mukaan yleispalveluvelvoite voidaan antaa yhdelle tai useammalle postitoimijalle, mutta yleispalvelutoimijan valinnan tulee tapahtua avoimesti, objektiivisesti ja syrjimättömästi.
Postilain lisäksi yleispalvelun sisällöstä säädetään Posten Norgen vuonna 2013 uusitussa toimiluvassa. Toimilupaehtojen mukaan postin yleispalvelu tulee olla saatavilla kaikille kansalaisille valtakunnanlaajuisen postiverkon kautta.
Uuden postilain mukaan yleispalvelu sisältää yhden keräilyn ja yhden jakelun päivässä viitenä päivänä viikossa. Aiemmin jakelun on tullut tapahtua kuutena päivänä viikossa. Postilakiin on kuitenkin otettu mukaan säännös, jonka mukaan viranomainen voi antaa tarkempia määräyksiä sanomalehtien kuusipäiväisestä jakelusta tilanteissa, joissa vastaanottajalla ei ole muuta vastaanottomahdollisuutta. Posten Norge ilmoitti muuttavansa jakelun viisipäiväiseksi maaliskuussa 2016, mutta jatkoi kuitenkin sanomalehtien kuusipäiväistä jakelua.
Uuden postilain 8 §:ssä säädetään yleispalvelua koskevista poikkeuksista. Lainkohdan mukaan toimivaltaisella viranomaisella on mahdollisuus antaa tarkentavia määräyksiä koskien yleispalvelun laatuvaatimuksiin sovellettavia poikkeuksia liittyen poikkeuksellisiin tilanteisiin tai erityisiin maantieteellisiin olosuhteisiin. Mahdollisuutta poikkeuksellisen jakelutiheyden soveltamiseen on tarkennettu Posten Norgen toimiluvassa, jonka mukaan erityisillä maantieteellisillä olosuhteilla tarkoitetaan tilanteita, joissa postin vastaanottaja asuu sellaisella alueella, jonne postin toimittaminen kaikkina viikonpäivinä on mahdotonta tai suhteettoman kallista. Harvaanasuttuja alueita ei toimiluvan mukaan yleisesti ottaen katsota erityisiksi maantieteellisiksi olosuhteiksi. Vain poikkeuksellisissa tilanteissa voidaan määrätä harvemmin kuin kolme kertaa viikossa tapahtuvasta jakelusta. Toimilupaehtojen mukaan Posten Norgen tulee raportoida vuosittain, kuinka moni kotitalous on kuusipäiväisen jakelun ulkopuolella. Vuonna 2014 tällaisia kotitalouksia oli yhteensä 931.
Posten Norgen toimilupaehtojen mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla vähintään yksi pysyvä toimipiste, jonka tulee olla avoinna kaikkina viikonpäivinä (maanantai–lauantai). Aukioloajat tulee toimiluvan mukaan mukauttaa paikallisiin tarpeisiin.
Yleispalvelutoimija on uuden postilain 10 §:n nojalla velvoitettu tarjoamaan postipalveluita avoimin, objektiivisin ja syrjimättömin ehdoin sekä kustannussuuntautunein ja edullisin hinnoin. Lainkohdan mukaan toimivaltaisella viranomaisella on oikeus antaa yleispalvelutoimijalle kohdistettuja määräyksiä velvollisuudesta tarjota postipalveluja avoimin, objektiivisin ja syrjimättömin ehdoin. Vuoden 2016 alussa voimaan tulevan postiasetuksen mukaan Viestintävirasto voi määrätä postin yleispalveluiden hinnoittelusta esimerkiksi säätämällä hintakatosta. Myös tällä hetkellä voimassa olevassa Posten Norgen toimiluvassa säädetään hintakatosta.
Norjassa on vuodesta 2002 lähtien käytetty nettokustannuslaskentaa korvausten maksamiseksi yleispalvelutoimijalle. Korvausmekanismin mukaisesti Posten Norge laatii vuosittain laskelman yleispalvelun tarjoamisen kustannuksista, jonka ulkopuolinen tilintarkastaja tarkastaa ja vahvistaa. Kustannukset korvataan yleispalvelutoimijalle valtion varoista. Viimeisimpien tietojen mukaan yleispalvelusta aiheutuneet laskennalliset kustannukset olivat noin 3 prosenttia liikevaihdosta.
Myös uuden postilain 9 §:n mukaan toimivaltaisen viranomaisen tulee yleispalvelutoimijan pyynnöstä korvata yleispalveluoperaattorille nettokustannukset, jos toimijalle aiheutuu yleispalvelun järjestämisestä kohtuutonta taloudellista rasitusta.
Digitaaliset postipalvelut ja postinjakelu
Julkishallinnon ollessa yksi suuria kirjepostin lähettäjiä, digitaalisten ratkaisujen käyttöönotolla on ollut väistämättä vaikutus kirjepostin lähetysmääriin. Post Norgen tarjoama digitaalinen postilaatikko, Digipost, perustettiin vuonna 2011 ja tähän päivään mennessä se on saavuttanut valtakunnallisesti yli 500 000 käyttäjää. Vuonna 2014 Digipost valittiin julkisen sektorin sähköisen postin välittäjäksi. Tulevaisuudessa julkishallinnon tavoitteena on laajentaa digitaalisen postin käyttöalaa entisestään. Posten Norge on todennut olevansa hyvin valmistautunut digitalisaation mukanaan tuomiin muutoksiin.
Uudessa vuonna 2016 voimaan tulleessa postilaissa ei ole kuitenkaan erillisiä säännöksiä digitaalisesta postista tai postinjakelusta.
Postiverkkoon pääsy ja kilpailun edellytykset
Uudessa postilaissa postiverkkoon pääsystä säädetään lain 4 luvussa. Säännökset ovat uusia ja niiden tarkoituksena on edistää muun ohella kilpailun syntymistä postimarkkinoille kolmannen postidirektiivin edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi lain 34 §:ssä säädetään postitoimitusten jälleenlähetyksestä. Lainkohdan mukaan yleispalvelutoimijan tulee tarjota jälleenlähetyspalveluita toisille yrityksille avoimin, objektiivisin ja syrjimättömin ehdoin. Jälleenlähetyspalveluilla tarkoitetaan postilähetysten välittämistä vastaanottajalle toisen toimijan puolesta.
Posten Norge hallinnoi kansallista postinumerojärjestelmää ja tekee siihen tarvittavat muutokset vuosittain. Posten Norgen ja Bringin internetsivuilla olevaa hakutoimintoa käyttäen on mahdollista hakea yksittäisiä postinumerotietoja sekä karttapalvelun kautta alueellisia postinumeroja. Postinumerotietokannan voi myös ladata verkosta maksuttomasti.
Osoiterekisterin osalta uudessa postilaissa säädetään, että yleispalvelutoimijan tulee perustaa ja hallinnoida kyseistä rekisteriä. Toimijalla on velvollisuus varmistaa, että osoiterekisterin tiedot ovat ajan tasalla. Osoitteenmuutostietoja tulee tarjota muille rekisteröityneille postitoimijoille avoimin, objektiivisin ja syrjimättömin ehdoin sekä kustannussuuntautunein hinnoin.
Iso-Britannia
Markkinatilanne
Iso-Britannian postimarkkinoiden johtava toimija on postin yleispalveluvelvoitteen haltija Royal Mail. Yhtiö oli aikaisemmin valtion täysin omistama, mutta vuonna 2011 säädetyn postipalvelulain (Postal Services Act 2011) myötä yhtiö yksityistettiin ja valtaosa sen osakkeista listattiin Lontoon pörssiin lokakuussa 2013. Listautumisen yhteydessä Royal Mailin osakkeista 30 prosenttia jäi Iso-Britannian hallituksen omistukseen, kunnes jäljellä olevasta omistuksesta puolet eli 15 prosenttia myytiin 11.6.2015.
Iso-Britannian postimarkkinat ovat olleet täysin vapaat kilpailulle jo vuodesta 2006 lähtien, mutta Royal Mail ei ole kohdannut juurikaan kilpailua kirjepostin markkinoilla. Keskeisin kilpailija, hollantilaisen postioperaattori PostNL:n omistama Whistl toimi Iso- Britannian postimarkkinoilla vuodesta 2004 lähtien. Yhtiö oli kasvattanut markkinaosuuttaan myös kirjepostin markkinoilla sen kuljettaessa postia asiakkaille omassa jakeluverkossaan (end-to-end competition), kunnes se kesällä 2015 kuitenkin joutui lopettamaan kirjepostin jakelutoimintonsa. Markkinoilta vetäytyminen oli seurausta investointien vaatiman rahoituksen saamatta jäämisestä. Yhtiö jatkaa kuitenkin toimintaansa Iso-Britanniassa muiden toimintojen, kuten pakettipalveluiden ja logistiikan, parissa. Pakettimarkkinoilla Iso-Britanniassa onkin runsaasti toimijoita ja verkkokaupan kasvu on tuonut mukanaan lisää kasvupotentiaalia.
Kirjepostin volyymien osalta markkinatilanne Iso-Britanniassa seuraa muun Euroopan kehityskulkua lähetysmäärien laskun ollessa kuitenkin hieman maltillisempaa kuin joissakin muissa Euroopan valtioissa. Vuonna 2014–2015 kirjepostin kokonaismäärä laski 1,1 prosenttia merkiten samalla sitä, että viimeisinä kahtena vuotena lasku on ollut hitaampaa kuin aikaisemman tarkastelujakson aikana, jolloin lähetettyjen kirjeiden määrä laski 3,2 prosenttia. Kirjepostin volyymien laskusta huolimatta markkinan liikevaihto on pysynyt kuitenkin vakaana, sillä vuonna 2014–2015 laskua tapahtui vain 0,1 prosenttia. Pakettimarkkinoilla lähetysmäärät puolestaan nousivat 7 prosenttia vuonna 2014–2015.
Lainsäädäntö ja viranomaiset
Postitoimintaa säännellään vuonna 2011 voimaan tulleella postipalvelulailla (Postal Services Act 2011), jolla on myös implementoitu EU:n kolmas postidirektiivi. Lisäksi postitoimintaan sovelletaan postipalveluasetusta (The Postal Services Order), jossa annetaan tarkentavia määräyksiä yleispalvelun sisältöä koskien. Yleispalveluvelvoitteen haltijan toimintaan soveltuvat toimilupaehtoja vastaavat yleispalveluvelvoitteen ehdot (Designated USP Conditions, jäljempänä "DUSP-ehdot") sekä muut Ofcomin yleispalvelutoimijaan kohdistamat määräykset.
Ofcom on ollut 1. lokakuuta 2011 lähtien postipalveluista vastuussa oleva viranomainen korvaten aiemman toimivaltaisen viranomaisen Postcomm:in. Ofcomin perustavanlaatuisena tavoitteena on toteuttaa tehtäviään parhaaksi katsomallaan tavalla siten, että postin yleispalvelun toteutuminen kansalaisille, kuluttajille ja postipalvelujen käyttäjille turvataan. Ofcomin tehtävänä on varmistaa lainsäädännön noudattaminen sekä seurata postimarkkinoiden toimintaa ja kehitystä erityisesti kilpailun edistämisen ja markkinoille pääsyn näkökulmasta. Ofcom arvioi säännöllisesti Royal Mailin taloudellista kannattavuutta ja toiminnan tehokkuutta ja julkaisee tätä koskevia raportteja ja selvityksiä.
Yleispalvelu
Postipalvelulain mukaan postipalveluilla tarkoitetaan postitoimitusten välittämistä paikasta toiseen postitse sekä tällaisten lähetysten vastaanottoa, keräilyä, lajittelua ja jakelua sekä kaikkia sellaisia palveluja jotka liittyvät tai joita tuotetaan edellä mainittujen palvelujen yhteydessä.
Iso-Britanniassa postin yleispalvelu koskee alle 20 kg:n painoisten kirjeiden ja postipakettien lähetystä. Lisäksi yleispalvelu kattaa kirjattujen ja vakuutettujen kirjeiden lähettämisen sekä sokeille henkilöille tarkoitetut lähetykset.
Iso-Britanniassa postin yleispalvelun laatua koskevista vähimmäisvaatimuksista säädetään postipalvelulaissa. Postipalvelulain mukaisesti Ofcom määrittelee tarkemmin ne palvelut ja niiden laatua koskevat yksityiskohdat, jotka yleispalvelun tulee kattaa. Postipalveluasetuksessa onkin annettu tarkempia määritelmiä lain soveltamisen kannalta merkityksellisiin kysymyksiin.
Postipalvelulain mukaan postin yleispalvelun tulee kattaa vähintään yhden kirjeiden jakelun jokaisena päivänä maanantaista lauantaihin ja vähintään yhden postipakettien jakelun jokaisena päivänä maanantaista perjantaihin. Keräilyn osalta vähimmäisvaatimuksena on yksi kirjeiden keräily jokaisena päivänä maanantaista lauantaihin ja yksi muiden postitoimitusten keräily jokaisena päivänä maanantaista perjantaihin. Julkiset pyhäpäivät ovat yleispalvelun jakelun ja keräilyvelvoitteiden ulkopuolella.
Poikkeuksista yleispalvelun alaisten postilähetysten jakelutiheyteen on linjattu tarkemmin Ofcomin toimesta. Ofcom on määritellyt erilaisia kategorioita, joiden alaisuudessa laissa säädetystä yleispalveluvelvoitteesta voidaan poiketa. Poikkeuksellisiksi maantieteellisiksi olosuhteiksi katsotaan esimerkiksi sellaisilla saarilla sijaitsevat asuinpaikat, jonne on rajallinen lauttayhteys tai asuinpaikat, joihin pääsee vain laivalla, mutta jonne ei kuitenkaan ole julkista kulkuyhteyttä. Poikkeuksellista jakelutiheyttä voidaan myös soveltaa tilanteessa, jossa matka asuinpaikalle muodostuisi pitkäksi sen vuoksi, että sinne joudutaan kiertämään huonossa kunnossa olevan kulkureitin kautta. Myös postinjakajien terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä syistä voidaan tehdä poikkeuksia ennen muuta jakelupaikkaa koskien. Ofcom on määrännyt, että Royal Mailin tulee julkaista vuosittain internetsivuillaan katsaus poikkeuksien piirissä olevista kotitalouksista ja niiden määrästä.
Postitoimistojen vähimmäismäärästä yleispalvelun osana ei ole säännöksiä Iso-Britannian postilainsäädännössä. Postilaatikoiden ja muiden lähetyspaikkojen osalta Royal Mailia koskevissa DUSP-ehdoissa todetaan, että postilaatikoiden lukumäärä tulee arvioida siten, että se täyttää käyttäjien kohtuulliset tarpeet ottaen huomioon lähetyspaikkojen tarjoamisesta ja hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. Vuonna 2013 Ofcom kiinnitti huomiota Royal Mailin palvelutarjontaan erityisesti postilaatikoiden osalta ja päätti laaditun selvitystyön tuloksen sekä saatujen lausuntojen perusteella muuttaa Royal Mailin DUSP-ehtoja kyseisen ehtokokonaisuuden osalta. Voimassa olevan ehdon mukaan yleispalvelutoimijan tulee taata, että koko Iso-Britannian alueella postilaatikoiden jakauma on sellainen, että 98 prosentilla postipalveluiden käyttäjistä on pääsy korkeintaan puoli mailia (805 metriä) henkilön asuinpaikasta sijaitsevaan lähetyspaikkaan. Jos tämä ei toteudu, yleispalvelun tarjoajan tulee kuitenkin turvata pääsy lähetyspaikkaan postipalveluiden käyttäjän kannalta kohtuullisella tavalla huomioiden kustannukset sekä toiminnan käytännöllisyyden.
Yleisenä vaatimuksena yleispalvelun hintojen osalta säädetään, että postipalveluja tulee tuottaa edullisin hinnoin, jotka on asetettu julkisen tariffin mukaisesti ja jotka ovat yhtäläiset kaikkialla koko Iso-Britannian alueella.
Aikaisemmin yleispalvelun hinnoittelu Iso-Britanniassa oli ollut lainsäädännön nojalla tiukempaa, mutta hintasääntelyä arvioitiin tarkemmin vuoden 2011 jälkeen, kun postipalvelumarkkinoiden valvonta ja lainsäädännön kehittäminen siirtyi Ofcomille. Koska postin yleispalvelun kestävän tuotannon oli katsottu olevan uhattuna ja Royal Mailin taloudellinen tilanne oli ollut heikko, viranomainen katsoi, että Royal Mailille tulee antaa vapaammat kilpailumahdollisuudet ja siten valtaosa hintasääntelystä poistettiin. Lainsäädännössä on tällä hetkellä edelleen määritelty yksinkertainen hintakatto, jonka puitteissa yleispalveluvelvoitteen haltijan tulee hinnoitella yleispalvelun piiriin kuuluvat palvelunsa. Hintakatto koskee 2. luokan kirjeitä sekä isoja kirjeitä sekä alle 2 kg:n painoisia paketteja.
Ofcomin mukaan yleispalveluiden tarjonnan taloudellinen tilanne on muuttunut, minkä lisäksi kilpailu ja innovaatiot pakettipalveluiden markkinoilla ovat kasvaneet, millä voi olla vaikutusta myös postin yleispalveluiden tarjontaan. Ofcom tarkkailee Royal Mailin hinnoittelua myös kilpailuoikeuden näkökulmasta yhtiön ollessa määräävässä markkina-asemassa ainakin kirjepostipalvelujen markkinoilla.
Yleispalvelun rahoitusmekanismista säädetään postipalvelulaissa. Lain mukaan Ofcomin tulee määräajoin arvioida yleispalveluvelvoitteen hoitamisesta aiheutuvaa mahdollista taloudellista rasitusta ja ottaa sen arvioinnissa huomioon erityisesti, tuotetaanko yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja kustannustehokkaalla tavalla.
Digitaaliset postipalvelut ja postinjakelu
Ofcomin vuonna 2015 julkaiseman postimarkkinoiden tilannetta kuvaavan raportin mukaan sähköposti on kaikkein yleisin paperisen postin korvannut viestintämuoto. Digitaalisia postipalveluita ei käsitellä raportissa lainkaan. Vaikka esimerkiksi julkisen hallinnon digitalisaatioon on Iso-Britanniassa panostettu paljon, arvostetaan postipalveluiden osalta edelleen paperista kirjepostia.
Myös Iso-Britanniassa on kuitenkin tarjolla digitaalisia postipalveluita niistä kiinnostuneille asiakkaille. Esimerkiksi vuonna 2008 perustettu UKPostBox tarjoaa yksityishenkilöille ja yrityksille digitaalisia postipalveluita muun muassa siten, että paperiset kirjeet skannataan ja lähetetään sähköisenä asiakkaalle.
Postiverkkoon pääsy ja kilpailun edellytykset
Pakollisesta pääsystä Royal Mailin postiverkkoon on säännelty Iso-Britanniassa jo vuodesta 2001 lähtien. Ensimmäinen verkkoon pääsyä koskeva sopimus neuvoteltiin Royal Mailin ja UK Mailin välillä vuonna 2004, ja sitä seurasi useiden muidenkin yhtiöiden tuleminen markkinoille. Voimassa olevassa postipalvelulaissa annetaan Ofcomille toimivalta määrätä yleispalvelutoimijan verkkoon pääsyä koskevista ehdoista ja edellytyksistä. Yksityiskohtaiset määräykset verkkoon pääsystä ja pääsyn toteuttamisesta on kirjattu Royal Mailin USP Access Conditions:iin. Vuonna 2013–2014 Royal Mailin postiverkkoa hyödyntävää kilpailua oli Iso-Britannian massapostituksen markkinoilla lähes 50 prosenttia markkinoiden kokonaisvolyymista mitattuna. Jotta kilpailu toimisi tehokkaasti, Ofcom on kiinnittänyt erityishuomiota Royal Mailin verkkoon pääsyä koskevaan hinnoitteluun.
Ofcom on laatinut useita selvityksiä ja raportteja Iso-Britannian postimarkkinoiden kilpailutilanteesta ja kilpailun edellytyksiin vaikuttavista seikoista. Ofcom on myös ottanut päätöskäytännössään kantaa kilpailun edellytyksiin. Yksi tuoreimmista päätöksistä koskee end-to-end-kilpailua Iso-Britannian postimarkkinoilla. Päätöksen taustalla oli Royal Mailin kesällä 2014 Ofcomille toimittama selvitys, jonka perusteella yhtiö väitti end-to-end-kilpailun aiheuttavan merkittävän uhan postin yleispalvelun tuottamiselle. Jos Ofcom ei Royal Mailin vaatimuksesta puutu vallitsevaan tilanteeseen, Royal Mailin on sen käsityksen mukaan taloudellisesti mahdotonta tuottaa postin yleispalveluja. Aiemmin Iso-Britanniassa ei ollut juuri lainkaan kilpailua, jossa postipalvelut tuotettaisiin täysin kilpailijan omassa postiverkossa eikä Royal Mailin verkon osia hyödynnettäisi. Nyttemmin kirjepostin markkinoilta poistunut Whistl oli ensimmäinen kilpailija, joka aloitti kilpailevan toiminnan omassa verkossaan jakaen postilähetykset itse perille saakka. Ofcom katsoi kuitenkin antamassaan päätöksessä, ettei se nähnyt tarvetta end-to-end-kilpailun sääntelylle tai muillekaan toimenpiteille.
Royal Mail omistaa Iso-Britannian postinumerotietokannan (Postcode Address File, PAF). Postipalvelulain nojalla Royal Mailin on ylläpidettävä PAF:ia ja annettava sen tiedot kohtuullisin ehdoin saataville kenelle tahansa. PAF sisältää tiedot kaikista osoitteista, jotka voivat vastaanottaa postia, sisältäen siten noin 29,5 miljoonaa osoitetta ja yli 1,8 miljoonaa postinumeroa. Ofcomilla on oikeus antaa määräyksiä, millä ehdoilla PAF:n tietoja tulee muille toimijoille tarjota. Royal Mail jakaa tietokannan tietoja lisensointijärjestelmällä ja saatavilla on useita eri sisältöisiä ja hintaisia lisenssejä.
Postipalvelulain mukaan postipalvelujen tarjoamiseen ei tarvita erillistä toimilupaa tai ennakollista viranomaisen hyväksyntää. Ofcom voi antaa nimenomaisia postipalvelutoimijaa velvoittavia määräyksiä, jotka voivat kuitenkin koskea ainoastaan postipalvelulain mukaisia kategorioita.
Italia
Italiassa sääntelyviranomainen on tehnyt päätöksen, jonka mukaan direktiivin poikkeuksen piiriin voi kuulua maksimissaan 25 prosenttia maan väestöstä. Direktiivin poikkeuksen piiriin kuuluvissa alueissa sallitaan joka toinen arkipäivä tapahtuva jakelu kahden viikon jakson jaksolla (ma, ke, pe, ti, to). Poikkeuksen piiriin kuuluvat alueet, joilla on alle 200 asukasta neliökilometrillä. Alueet määräytyvät provinssi- tai kuntatasolla sillä perusteella, onko koko provinssin väestöntiheys provinssin pääkaupunkia lukuun ottamatta alle 200 asukasta neliökilometrillä. Tämän lähestymistavan etuna voidaan yhtäältä pitää sitä, että soveltamalla poikkeusta koko provinssiin näin poikkeuksesta saadaan suurempia etuja yhtenäisempien alueiden muodossa, ja toisaalta sitä, että näin poikkeus kohdistuu oikeudenmukaisemmin eri alueilla sijaitsevien kuntien väestöön.
Uusi-Seelanti
New Zealand Post (NZP) on valtio-omisteinen yhtiö, joka on vastuussa postipalveluista koko Uuden-Seelannin alueella. Vuonna 1989 solmittu ja sittemmin muutettu Deed of Understanding NZP:n ja hallituksen välillä määrittää NZP:n yhteiskunnalliset tehtävät, hinnoitteluperiaatteet ja palvelujen sisällön. Lisäksi sopimus varmistaa NZP:n roolin postin yleispalvelun tarjoajana koko Uuden-Seelannin laajuisesti.
Uuden-Seelannin postimarkkinat avattiin kilpailulle vuonna 1998, kun postipalvelulaki (Postal Services Act 1998) tuli voimaan. Postipalvelulain ja Deed of Understanding:n mukaan NZP:llä on kuitenkin edelleen yleispalveluvelvoite. Tällä hetkellä postimarkkinat ovat täysin auki kilpailulle ja kenen tahansa on mahdollista rekisteröityä postitoimijaksi liiketalous-, innovaatio- ja työministeriön ylläpitämään postitoimijoiden rekisteriin, jos tämä täyttää postipalvelulaissa säädetyt rekisteröitymisen edellytykset. Postipalvelutoimijaksi rekisteröityminen vaatii 95 NZD:n (noin 62 €) suuruisen käsittelymaksun suorittamisen. Postipalvelulaki käsittää kuitenkin ainoastaan kirjeiden postituspalvelut, ja siten toimilupaa vaaditaan vain näiden palvelujen tarjoamiseen jättäen pakettilähetykset lain soveltamisalan ulkopuolelle. Tällä hetkellä Uudessa-Seelannissa postirekisteriin rekisteröitynä on 22 postipalvelutoimijaa.
Uuden-Seelannin maantieteellisistä ominaisuuksista johtuen postinjakelu maaseudulla on järjestetty ostamalla jakelupalveluita NZP:n ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Jakelupalveluja hankitaan tavanomaisella alihankinnalla sopimusmenettelyn kautta yksityisiltä postinjakajilta, jotka eivät ole työsuhteessa NZP:iin. Järjestelmä toimii siten, että NZP vastaa postin lajittelusta kullekin jakajalle, jotka jakavat postin vastaanottajille usein muiden tuotteiden kanssa. Maaseudun postipalvelut kattoivat vuonna 2013 yhteensä 230 000 osoitetta.
Lainsäädäntö ja viranomaiset
Vuonna 1998 säädetty postipalvelulaki sääntelee postitoiminnan harjoittajaksi rekisteröidyn toimijan oikeuksia ja velvollisuuksia. Postipalvelulakia sovelletaan ainoastaan kirjelähetyspalveluita tarjoaviin toimijoihin. Kirje määritellään postipalvelulaissa missä tahansa muodossa olevaksi kirjalliseksi viestinnäksi taikka dokumentiksi tai kappaleeksi, joka on osoitettu tietylle henkilölle tai tiettyyn osoitteeseen, joka kuljetetaan millä tahansa muulla tavalla kuin sähköisesti ja jonka kuljettamisesta, vastaanottamisesta ja lähettämisestä saa veloittaa enintään 80 senttiä (sisältäen verot).
Liiketalous-, innovaatio- ja työministeriö (Ministry of Business, Innovation and Employment) on Uuden-Seelannin postialaa ohjaava ja valvova viranomainen. Ministeriön tavoitteena on turvata lainsäädäntöympäristö sekä markkinoiden kilpailutilanne, jotka tukevat tehokkaita ja toimivia postimarkkinoita. Ministeriö myös ylläpitää rekisteriä postialan toimijoista. Uudella-Seelannilla ei kuitenkaan ole toimialakohtaista postialan sääntelyviranomaista.
The Postal Network Access Committee on vuonna 2010 perustettu riippumaton ryhmä, jonka tehtävänä on valvoa pääsyä NZP:n postiverkkoon. Komitean tarkoituksena on nostaa esille ja tarkastella verkkoon pääsyä koskevia kysymyksiä. Sen sijaan se ei ota vastaan tai käsittele postitoimintaan liittyviä asiakkaiden valituksia. Komiteassa on viisi jäsentä, joista neljällä ei ole kytköksiä NZP:een.
Yleispalvelu
Yleispalvelun sisältöä sääntelee hallituksen ja NZP:n välinen sopimus, Deed of Understanding, joka asettaa yleispalvelun vähimmäisvelvoitteet. Vuodelta 1998 peräisin ollutta sopimusta muutettiin vuonna 2010, mutta tärkeimmät muutokset, jotka käytännössä johtivat sisällöltään kokonaan uuteen sopimukseen, tehtiin vuonna 2013. Uudistuksen yhteydessä yleispalveluvelvoitteita muutettiin niin, että esimerkiksi kaupunkialueilla postia on 1.7.2015 lähtien jaettu enää kolmesti viikossa. Maaseudulla posti jaetaan viidesti viikossa. Muutokset olivat tarpeellisia yhteiskunnan kehityksen näkökulmasta, sillä elektroninen viestintä on korvannut paljon perinteistä kirjeiden lähetystä myös Uudessa-Seelannissa. Lisäksi NZP:n oli vaikea mukautua kehittyvään markkinatilanteeseen vanhan sopimuksen puitteissa.
Ainoastaan NZP on velvoitettu tarjoamaan postin yleispalveluita Uudessa-Seelannissa. Postipalvelulaki ei sisällä säännöksiä koskien sitä, voidaanko yleispalveluvelvoite asettaa useammalle kuin yhdelle toimijalle. NZP:n tulee vuonna 2013 muutetun Deed of Understanding:n mukaan toimittaa postia vähintään kolmena päivänä viikossa 99,88 prosentille toimituspisteistä ja yhtenä päivänä viikossa loppuihin toimituspisteisiin. Näistä muutoksista huolimatta sopimuksen mukaan NZP tulee kuitenkin toimittaa postia viitenä päivänä viikossa maaseudulle.
Jakelutiheyteen tehty muutos koskee ainoastaan 2. luokan postia. Sitä ei sovelleta esimerkiksi postilokeroihin (PO Box) tapahtuvaan jakeluun tai 1. luokan kirjeisiin ja paketteihin, joiden osalta viisipäiväinen jakelu tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. NZP:n mukaan sen tekemät muutokset jakelutiheydessä 1.7.2015 jälkeen ovat koskettaneet suurimpia kaupunkeja ja asutuskeskuksia, joissa jakelupäiviksi on sovittu joko maanantai, keskiviikko ja perjantai tai tiistai, torstai ja lauantai.
Deed of Understanding:n mukaan NZP:n täytyy ylläpitää vähintään 880 toimipisteen ja postikeskuksen postiverkostoa, jossa on tarjolla kuluttajille peruspostipalvelut. Toimipisteiden kokonaisluku voi koostua sekä varsinaisista toimipisteistä että itsepalvelukioskeista. Toimipisteiden kokonaismäärään tulee kuulua vähintään 240 toimipistettä, joissa on tarjolla henkilökohtaista palvelua ja joissa on tarjolla kattavampia tuotteita ja palveluita, kuin ainoastaan peruspostipalvelut.
Postipalvelulaki ei sisällä säännöksiä yleispalvelun hinnoittelusta. Deed of Understanding:n mukaan NZP ei saa ottaa uudelleen käyttöön aiemmin sovellettua maaseututoimitusmaksua peruspostipalveluille. Sopimuksessa kuitenkin todetaan, ettei edellä mainittu säännös estä NPZ:tä perimästä maksua muista palveluista mukaan lukien maksut palveluista, jotka ovat peruspostipalveluita täydentäviä.
Yleispalvelua ei rahoiteta valtion toimesta, eikä postipalvelulaki sisällä säännöksiä yleispalvelun rahoituksesta tai kustannusten korvaamisesta.
Digitaaliset postipalvelut ja postinjakelu
Postipalvelulain määritelmän mukaan kirjeellä tarkoitetaan missä tahansa muodossa olevaa kirjallista viestintää taikka dokumenttia tai kappaletta, joka on osoitettu tietylle henkilölle tai tiettyyn osoitteeseen, ja joka kuljetetaan millä tahansa muulla tavalla kuin sähköisesti. Laki ei sisällä säännöksiä digitaalisesta postinjakelusta.
NZP tarjoaa käyttäjille ilmaiseksi sähköisen postilaatikon Connect:n. Connect:n kautta on mahdollista kirjautua myös muihin sivustoihin (esimerkiksi opiskelijoille tarkoitettuun StudyLink:iin ja Kiwibank:iin), minkä lisäksi alusta mahdollistaa esimerkiksi tärkeiden dokumenttien säilyttämisen. Kesällä 2015 julkaistujen uutisten mukaan NZP suunnittelee kokeilevansa digitaalista postinjakelupalvelua. Asiakkaat, jotka ilmoittavat haluavansa postinsa sähköisessä muodossa, saavat postit skannattuna sähköposteihinsa. Palvelua tullaan ensin testaamaan henkilökunnalla, minkä jälkeen sitä laajennetaan muidenkin asiakkaiden käyttöön.
Postiverkkoon pääsy ja kilpailun edellytykset
Postiverkkoon pääsyä säännellään Deed of Understanding:lla. Sopimuksella varmistetaan NZP:n kilpailijoiden pääsy postiverkkoon velvoittamalla NZP sopimaan jokaisen halukkaan rekisteröityneen postitoimijan kanssa liittymäsopimus (Access Agreement). Uuden vuonna 2013 tehdyn sopimuksen myötä verkkoon pääsyn ehtoja ei muutettu.
Sopimus velvoittaa NZP:n tarjoamaan pääsyn sen postiverkkoon muille toimijoille ehdoilla, jotka eivät saa olla epäsuotuisammat kuin ne, mitä tarjotaan asiakkaille samanlaisessa tilanteessa, edellyttäen että toimija kykenee täyttämään tietyn palveluntarjonnan vaatimukset. Edellä mainittu lauseke ei kuitenkaan estä NZP:tä neuvottelemasta erityisjärjestelyistä yksittäisten asiakkaiden tai muiden postitoimijoiden kanssa. Postiverkkoon pääsyn ehtojen tulee noudattaa kauppalakia (Commerce Act 1986) tai muuta asiaankuuluvaa lainsäädäntöä.
Lisäksi Postal Network Access Committee valvoo postitoimijoiden pääsyä NZP:n postiverkkoon. Komitea on hyväksynyt 11.7.2011 NZP.tä sitovat periaatteet verkkoon pääsyn hinnoittelusta. Periaatteita on muutettu ja täydennetty vuosina 2013 ja 2014. Komitea neuvottelee parhaillaan postitoimijoiden kanssa verkkoon pääsyyn hinnoittelusta sekä pohtii postiketjun loppupään palveluihin pääsyä.
Vuonna 2013 NZP:llä oli sopimukset kuuden postialan toimijan kanssa sen postiverkkoon pääsystä. Ainoastaan yksi näistä toimijoista hallinnoi omaa osittaista katutoimitus- ja postilaatikkoverkostoa useimmissa kaupungeissa ja suurien maakuntien keskuksissa jättäen jäljelle jäävän volyymin NZP:n hoidettavaksi. Viidellä muulla toimijalla ei ole omaa käsittely- ja jakeluverkostoa, vaan tämän sijaan ne myyvät postimerkkejä ja postimaksun sisältäviä kirjekuoria, jotka käyvät NZP:n postiverkostossa.