3.2
Nykytilan arviointi ja SIS-asetusten edellyttämät säädösmuutokset
SIS-asetukset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta. Asetuksia täydentävän kansallisen sääntelyn tarve liittyy pääosin tarpeeseen nimetä tietyt asetuksissa tarkoitetut viranomaiset vastuunjaon selkeyttämiseksi sekä tarpeeseen säätää henkilötietojen luovuttamisesta tietosuojalainsäädännön ja julkisuuslain vaatimusten mukaisesti.
Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin henkilötietolakien sääntely on päivitettävä vastaamaan uusia SIS-asetuksia. Muita toimivaltaisia viranomaisia koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön ei ole arvioitu tarvittavan muutoksia. Keskeiset SIS-asetuksista seuraavat säädösmuutostarpeet on kuvattu tässä luvussa.
3.2.1
SIS-järjestelmän rakenne ja vastuunjako
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen ja SIS-rajatarkastusasetuksen I-IV luvut sisältävät yleisiä säännöksiä järjestelmän rakenteesta ja toiminnasta sekä järjestelmään liittyvien vastuiden jakautumisesta eri toimijoiden kesken.
SIS-järjestelmä ja N.SIS-järjestelmä
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen ja SIS-rajatarkastusasetuksen I luvussa säädetään SIS-järjestelmän yleisistä tavoitteista, asetusten kohteesta, asetuksissa käytetyistä määritelmistä, SIS-järjestelmän teknisestä rakenteesta ja toimintatavoista sekä järjestelmään liittyvien kustannusten kattamisesta. SIS-järjestelmän rakenne kuvataan asetusten 4 artiklassa. Järjestelmä koostuu SIS-keskusjärjestelmästä, kunkin jäsenvaltion kansallisesta tietojärjestelmästä (N.SIS-järjestelmä) sekä viestintäinfrastruktuurista, joka on SIS-tiedoille ja SIRENE-toimistojen väliselle tietojenvaihdolle tarkoitettu salattu virtuaalinen verkko.
Asetuksissa tarkoitettu SIS-järjestelmä korvaa kumottavassa Schengenin tietojärjestelmän säädöspohjassa tarkoitetun SIS II -järjestelmän. SIS-järjestelmään sisältyvä kansallinen N.SIS-järjestelmä korvaa kumottavan sääntelyn mukaisen N.SIS II -järjestelmän. Poliisin henkilötietolakiin sisältyvät Schengenin tietojärjestelmän ja Schengenin tietojärjestelmän kansallisen järjestelmän määritelmät olisi muutettava uusia asetuksia vastaaviksi. Rajavartiolaitoksen ja Tullin henkilötietolaeissa Schengenin tietojärjestelmän määritelmä ei enää jatkossa olisi tarpeen luovutussääntelyyn ehdotettavien muutosten vuoksi.
N.SIS-järjestelmään voi 4 artiklan mukaan sisältyä myös kansallinen kopio, joka sisältää täydellisen tai osittaisen kopion SIS-tietokannasta. Suomella ei ole käytössä SIS-tietokannan kansallista kopiota. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voivat luoda johonkin N.SIS-järjestelmistään myös yhteisen kopion, jota nämä jäsenvaltiot voivat käyttää yhdessä. Yhteinen kopio katsotaan kunkin järjestelyyn osallistuvan jäsenvaltion kansalliseksi kopioksi. Vastaavasti yhteistä N.SIS-varajärjestelmää voi käyttää kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio, jolloin se katsotaan kunkin järjestelyyn osallistuvan jäsenvaltion N.SIS-varajärjestelmäksi. N.SIS-järjestelmää ja sen varajärjestelmää voidaan käyttää samanaikaisesti, jotta varmistetaan keskeytymätön käytettävyys loppukäyttäjille. Yhteisen kansallisen kopion tai yhteisen N.SIS-varajärjestelmän luominen edellyttää, että järjestelyyn osallistuvat jäsenvaltiot sopivat vastuualueistaan kirjallisesti ja ilmoittavat järjestelystään komissiolle. Suomella ei ole käytössä yhteistä täydellistä tai osittaista kopiota minkään jäsenvaltion kanssa, mutta sellainen voitaisiin tarvittaessa ottaa käyttöön asetuksessa kuvatuin edellytyksin.
N.SIS-toimisto
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen ja SIS-rajatarkastusasetuksen II luvussa säädetään kansalliseen järjestelmään liittyvistä jäsenvaltioiden velvollisuuksista, N.SIS-toimistosta ja SIRENE-toimistosta, kuulutuksiin liittyvien lisätietojen vaihtamisesta, kansallisten järjestelmien teknisestä ja toiminnallisesta yhteensopivuudesta ja turvallisuudesta sekä salassapitovelvollisuudesta, tietojenkäsittelytapahtumien rekisteröinnistä jäsenvaltioissa, sisäisestä valvonnasta ja henkilöstön koulutuksesta. Asetusten 6 artiklassa säädetään N.SIS-järjestelmän perustamiseen ja ylläpitoon liittyvistä jäsenvaltioiden velvollisuuksista. Asetusten 7 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta nimetä N.SIS-toimisto eli viranomainen, jolla on keskitetty vastuu kyseisen valtion N.SIS-järjestelmästä. Kyseinen viranomainen vastaa N.SIS-järjestelmän moitteettomasta toiminnasta ja turvallisuudesta, huolehtii toimivaltaisten viranomaisten pääsystä SIS-järjestelmään ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan SIS-asetusten noudattaminen. Viranomaisen velvollisuutena on varmistaa, että kaikki SIS-järjestelmän toiminnot ovat asianmukaisesti loppukäyttäjien saatavilla.
Suomessa N.SIS-toimistona toimisi Poliisihallitus, joka on jo voimassaolevassa poliisin henkilötietolaissa nimetty Schengenin tietojärjestelmän kansallisen järjestelmän rekisterinpitäjäksi. Asetukset eivät suoraan edellytä N.SIS-toimiston nimeämistä lain tasolla. Poliisihallituksen nimeäminen N.SIS-toimistoksi lain tasolla on kuitenkin tarkoituksenmukaista, jotta järjestelmän ylläpitoon liittyvät vastuut ilmenevät selkeästi kansallisesta lainsäädännöstä.
SIRENE-toimisto ja lisätietojen vaihto
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen ja SIS-rajatarkastusasetuksen 7 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta nimetä SIRENE-toimisto eli ympäri vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa toiminnassa oleva kansallinen viranomainen, joka vastaa kaikkien lisätietojen vaihdosta ja saatavuudesta SIRENE- käsikirjan säännösten mukaisesti. Lisätiedoilla tarkoitetaan SIS-poliisiyhteistyöasetuksen ja SIS-rajatarkastusasetuksen 3 artiklan määritelmäsäännösten mukaan tietoja, jotka eivät ole osa SIS-järjestelmään tallennettuja kuulutustietoja, mutta jotka liittyvät SIS- kuulutuksiin ja joita vaihdetaan SIRENE-toimistojen kautta seuraavissa tilanteissa: a) jotta jäsenvaltiot voivat neuvotella tai vaihtaa tietoja keskenään, kun tehdään kuulutus; b) kun on saatu osuma, jotta voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin; c) kun pyydettyä toimenpidettä ei voida suorittaa; d) kun on kyse SIS-tietojen laadusta; e) kun on kyse kuulutusten yhteensopivuudesta ja tärkeysjärjestyksestä; f) kun on kyse tietoihin pääsyä koskevan oikeuden käyttämisestä. SIRENE-toimisto toimii jäsenvaltion keskitettynä yhteyspisteenä, vastaa kuulutuksia koskevien lisätietojen vaihdosta ja helpottaa edellytettyjen toimien toteuttamista sen jälkeen, kun henkilöitä tai esineitä koskevat kuulutukset on tallennettu SIS-järjestelmään ja kyseiset henkilöt tai esineet on löydetty osuman ansiosta. SIRENE-toimistot myös koordinoivat SIS-järjestelmään tallennettujen tietojen laadun tarkistamista.
SIRENE-toimistoksi on voimassa olevassa poliisin henkilötietolaissa nimetty keskusrikospoliisi. Tältä osin sääntelyä ei ole tarpeen sisällöllisesti muuttaa. Laista olisi kuitenkin poistettava SIS-asetusten kanssa päällekkäinen lisätietojen vaihtoa koskeva säännös.
Kullakin SIRENE-toimistolla on 7 artiklan mukaan oltava kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeus saada suoraan tai välillisesti käyttöönsä kaikki asian kannalta merkitykselliset kansalliset tiedot helposti, muun muassa kansalliset tietokannat ja kaikki jäsenvaltioiden kuulutuksiinsa liittyvät tiedot, sekä asiantuntijoiden neuvot, voidakseen reagoida lisätietopyyntöihin nopeasti ja 8 artiklassa säädetyissä määräajoissa. Keskusrikospoliisi soveltaa SIRENE-toimistona toimiessaan poliisille säädettyjä tiedonsaantioikeuksia, joiden on arvioitu takaavan SIRENE-toimistolle tehtävän kannalta riittävät oikeudet merkityksellisten kansallisten tietojen saamiseen.
Salassapitovelvollisuus
Asetusten mukaan kunkin jäsenvaltion on sovellettava omia vaitiolovelvollisuutta koskevia sääntöjään tai muuta vastaavaa salassapitovelvollisuutta kaikkiin SIS-tietoja ja lisätietoja käsitteleviin henkilöihin ja elimiin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Suomessa sovellettavaksi tulevat tältä osin tietosuojalainsäädännön ja julkisuuslain lisäksi viranomaiskohtaisten erityislakien vaitiolovelvollisuutta ja salassapitoa koskevat säännökset, joihin ei arvioida tarvittavan muutoksia.
3.2.2
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen mukaiset kuulutukset
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen V-XI luku sisältävät järjestelmässä käsiteltäviä tietoluokkia ja kuulutusluokkia koskevat säännökset.
SIS-järjestelmään tallennettavat tiedot
Asetuksen V luvussa säädetään SIS-järjestelmään tallennettavista tietoluokista, oikeasuhteisuuden vaatimuksesta, kuulutuksen tallentamisen edellyttämistä vähimmäistiedoista, kuulutusten yhteensopivuudesta ja liputuksista eli kuulutuksen voimassaolon keskeyttämisestä kansallisella tasolla.
Kuulutusten tallentaminen edellyttää, että kansallinen henkilötietojen luovuttamista koskeva sääntely mahdollistaa vähintään 22 artiklassa tarkoitettujen tallentamisen edellyttämien vähimmäistietojen luovuttamisen SIS-järjestelmään. Näihin tietoihin kuuluvat 20 artiklan 3 kohdan a, g, k ja n alakohdassa tarkoitetut tiedot eli sukunimet, syntymäaika, kuulutuksen syy sekä toteutettava toimenpide, kun saadaan osuma. Mainittujen tietojen luovuttamiseen ei kansallisessa lainsäädännössä kohdistu erityisiä rajoituksia henkilötietojen luovuttamiselle asetettujen yleisten edellytysten lisäksi.
Muut 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on tallennettava SIS-järjestelmään, jos ne ovat saatavilla. Tietojen voidaan katsoa olevan saatavilla, kun kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa niiden luovuttamisen SIS-järjestelmään. Kansallisissa henkilötietolaeissa on asetettu kuulutusten tallentamisen kannalta merkityksellisiä rajoituksia erityisesti biometrisiin tietoihin kuuluvien tietojen käsittelylle ja luovuttamiselle. Biometrisia tietoja käsitellään tarkemmin jäljempänä.
Mahdolliset muuttumattomat fyysiset erityistuntomerkit saadaan 22 artiklan 2 kohdan mukaan tallentaa järjestelmään ainoastaan, jos se on ehdottoman välttämätöntä asianomaisen henkilön tunnistamiseksi. Jos tällaiset tiedot tallennetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että noudatetaan luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 (jäljempänä rikosasioiden tietosuojadirektiivi) 10 artiklan säännöksiä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelystä. Erityisten henkilötietoryhmien käsittelystä on kansallisesti säädetty henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetussa laissa (1054/2018, jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki) ja sektorikohtaisissa henkilötietolaeissa. SIS-asetukset eivät tältä osin edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen sääntelyyn. Muuttumattomien fyysisten erityistuntomerkkien lisäksi myös muiden 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on mahdollista vain, kun se on välttämätöntä.
Henkilötietojen luovuttaminen Schengenin tietojärjestelmään
Viranomaisten toimivalta henkilötietojen luovuttamiseen seuraa suoraan SIS-asetuksista ja viranomaisten kansallisen lain mukaisesta toimivallasta. Tietojen luovuttamisesta Schengenin tietojärjestelmään salassapitosäännösten estämättä olisi kuitenkin jatkossakin tarpeen säätää kansallisesti julkisuuslain ja henkilötietojen käsittelyä koskevalle lainsäädännölle asetettujen vaatimusten huomioimiseksi.
Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin voimassa olevissa henkilötietolaeissa säädetään henkilötietojen luovuttamisesta Schengenin tietojärjestelmään. SIS-asetukset edellyttäisivät luovutussääntelyyn ainoastaan teknisluonteisia muutoksia, jotka seuraavat tarpeesta korjata viittaukset kumottavaan Schengenin tietojärjestelmän säädöspohjaan. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin sääntelyn selkeyteen ja yhdenmukaistamiseen liittyvistä syistä, että henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin yhteisiin tietojärjestelmiin koskevat säännökset koottaisiin samaan lainkohtaan. Tietojen luovutusedellytysten osalta lainkohdassa viitattaisiin kutakin tietojärjestelmää koskeviin EU-säädöksiin.
SIS-järjestelmään tallennetaan poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin lisäksi myös muiden viranomaisten tietoja. Syyttäjien tarve henkilötietojen luovuttamiseen liittyy eurooppalaista pidätysmääräystä koskeviin asioihin, joista säädetään rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetussa laissa (1286/2003). Lisäksi Pohjoismaiden osalta sovelletaan erillistä menettelyä, josta säädetään rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä annetussa laissa (1383/2007). Mainittujen lakien sääntely mahdollistaa tietojen luovuttamisen Schengenin tietojärjestelmään tarvittavassa laajuudessa. Liikenne- ja viestintäviraston osalta sovellettavaksi tulee liikenteen palveluista annettu laki (320/2017), joka kattaa myös tarvittavan henkilötietojen luovuttamisen Schengenin tietojärjestelmään. Puolustusvoimat on Suomessa toimivaltainen Schengen-viranomainen, jolle voidaan luovuttaa Schengenin tietojärjestelmän kansallisen järjestelmän tietoja, mutta Puolustusvoimien rekisterinpidossa olevia tietoja ei luovuteta Schengenin tietojärjestelmään. Maahanmuuttoviraston, ulkoministeriön, edustuston, poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin oikeudesta luovuttaa henkilötietoja EU:n yhteisiin tietojärjestelmiin säädetään myös maahanmuuttohallinnon henkilötietolaissa. Tietojen luovuttamista koskevan erityissääntelyn lisäämistä muita toimivaltaisia viranomaisia koskevaan lainsäädäntöön ei siten ole arvioitu tarpeelliseksi.
Kuulutukset henkilöistä, joita etsitään kiinniottoa ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen tai luovutussopimuksen perusteella tapahtuvaa luovuttamista varten
Asetuksen VI luvussa tarkoitetut kuulutukset vastaavat nykyisen toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä tehdyn neuvoston päätöksen 2007/533/YOS 26 artiklan mukaisia kuulutuksia. Keskusrikospoliisin SIRENE-toimisto tallentaa kuulutukset Schengenin tietojärjestelmään toimivaltaisen viranomaisen eli syyttäjän pyynnöstä. Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeviin asioihin sovelletaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettua lakia. Lain 55 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen toimittaa pyynnön tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitettuun tietojärjestelmään tai vastaavaan järjestelmään. Pohjoismaista pidätysmääräystä koskeviin asioihin puolestaan sovelletaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä annettua lakia. Sääntely ei edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Kuulutukset kadonneista tai haavoittuvassa asemassa olevista henkilöistä, joiden matka olisi estettävä
Asetuksen VII luku koskee Schengenin tietojärjestelmään tallennettavia kuulutuksia kadonneista tai haavoittuvassa asemassa olevista henkilöistä, joiden matka olisi estettävä. Asetuksen 32 artiklassa säädetään kuulutusten tavoitteista ja edellytyksistä. Neuvoston päätökseen 2007/533/YOS verrattuna uusia ovat muun muassa artiklan 1 kohdan c, d ja e alakohta sekä 3 ja 4 kohta. SIS-järjestelmään on uuden sääntelyn mukaan tallennettava kuulutuksen tehneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kuulutukset lapsista, joihin kohdistuu vanhemman, perheenjäsenen tai huoltajan tekemän lapsikaappauksen riski ja joiden matka olisi estettävä sekä lapsista, joiden matka olisi estettävä, jos on konkreettinen ja ilmeinen riski siitä, että lapsi voidaan viedä pois tai että hän poistuu jäsenvaltion alueelta ja että hän voi joutua ihmiskaupan, pakkoavioliiton, naisten sukuelinten silpomisen tai muuntyyppisen sukupuoleen perustuvan väkivallan uhriksi; tai joutua terrorismirikosten uhriksi tai osalliseksi näihin rikoksiin; tai tulla värvätyksi tai kutsutuksi aseelliseen ryhmään tai pakotetuksi osallistumaan aktiivisesti sotatoimiin. Lisäksi kuulutukset on tallennettava haavoittuvassa asemassa olevista täysi-ikäisistä, joiden matka olisi estettävä heidän suojelemisekseen, jos on konkreettinen ja ilmeinen vaara siitä, että heidät voidaan viedä pois tai että he poistuvat jäsenvaltion alueelta ja että he joutuvat ihmiskaupan tai sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi.
Lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidettävä luvattomana, jos se loukkaa lapsen huoltoa koskevia oikeuksia tai toinen vanhemmista ei ole antanut suostumustaan poisviemiselle. Joskus on epäselvää, mihin valtioon lapsi on viety tai mikä hänen tarkempi olinpaikkansa on. Vanhempi voi tällöin ottaa yhteyttä lapsen kotipaikkakunnan poliisiin ja tehdä lapsesta katoamisilmoituksen. Paikallispoliisi voi tehdä voimassaolevan lainsäädännön ja nykyisin sovellettavaksi tulevien järjestelyjen puitteissa etsintäkuulutuksen kadonneesta henkilöstä SIS-järjestelmään tai keskusrikospoliisin välityksellä Interpolille. Mikäli lapsi on sosiaaliviranomaisten huostaan ottama, poliisi tekee SIS-järjestelmään 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun turvasäilöönottokuulutuksen, joka antaa lapsen kohtaaville viranomaisille tavallista katoamisilmoitusta paremmat edellytykset puuttua tilanteeseen. Tilanteessa, jossa lapsen olinpaikka on tuntematon, poliisilla on useimmiten parhaat edellytykset asian selvittämiseksi. Turvasäilöönottokuulutusten osalta 32 artikla vastaa kumottua Schengenin tietojärjestelmän säädöspohjaa.
Artiklan uusien ennakollista kuulutusta koskevien kohtien mukaan SIS-järjestelmään voidaan lisäksi tallentaa kuulutus, jos on olemassa konkreettinen ja ilmeinen vaara siitä, että lapsi saatetaan viedä jäsenvaltiosta laittomasti. Ennakolliset kuulutukset koskevat paitsi vanhemman, perheenjäsenen tai huoltajan tekemiä lapsikaappaustilanteita myös tilanteita, joissa lapseen kohdistuu ihmiskaupan, pakkoavioliiton, sukuelinten silpomisen tai muuntyyppisen sukupuoleen perustuvan väkivallan uhka, vaara joutua terrorismirikosten uhriksi tai osalliseksi näihin rikoksiin, vaara tulla värvätyksi tai kutsutuksi aseelliseen ryhmään tai vaara tulla pakotetuksi osallistumaan aktiivisesti sotatoimiin.
Lasten osalta kuulutuksissa ja niihin liittyvissä menettelyissä olisi otettava huomioon lapsen etu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan ja lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 3 artiklan mukaisesti. Kun kuulutus on tehty lapsesta, toimivaltaisten viranomaisten, mukaan luettuina oikeusviranomaisten, päätökset ja toimet olisi tehtävä ja toteutettava yhteistyössä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Kaikista jäsenvaltioiden vastaanottokeskuksista kadonneista lapsista olisi tallennettava SIS-järjestelmään tiedot kadonneina henkilöinä.
Käytännössä kyse on usein kiireellisestä virka-aputilanteesta, jossa voi olla osallisena useampi viranomainen. SIS-järjestelmään tulisi tallentaa kuulutukset lapsista toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, kun näillä on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Tällöin sosiaaliviranomaisen mukaan on mahdollista, että etsitty henkilö pyritään viemään toiseen Schengen-valtioon tai hän on lähtenyt kolmannen maan kansalaisen mukana tämän kotimaahan. Poliisi voi toimia lastensuojelutilanteessa sosiaalihuollon viranomaisen virka-apupyynnön perusteella. Kiireisessä lapsikaappaustilanteessa poliisi voi lapsen edun turvaamiseksi toimia myös oman toimivaltansa puitteissa. Sosiaalihuollon viranomaisen oikeudesta saada virka-apua säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 22 §:ssä. Apulaisoikeusasiamies on todennut päätöksessään Dnro 2244/4/07, että sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus pyytää poliisilta tarpeellista virka-apua laissa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi. Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua toiselle viranomaiselle säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:n 1 momentissa.
Tilanteissa, jotka koskevat vanhemman tekemän lapsikaappauksen uhkaa tai vaaraa, on tärkeintä turvata lapsen etu. Kun lapsesta on tehty huostaanottopäätös, kiireellistä sijoitusta koskeva päätös tai muu toimivaltaisen viranomaisen päätös, lapsesta tehdään kansallinen etsintäkuulutus, jonka lisäksi laaditaan 32 artiklan mukainen turvasäilöönottokuulutus. Tapahtuneesta ilmoitetaan välittömästi keskusrikospoliisiin, jonne toimitetaan jäljennökset toimivaltaisen viranomaisen päätöksestä tai lääkärin hoitomääräyksestä ja maksusitoumuksesta henkilön noutamiseen sekä mahdollisuuksien mukaan valokuva etsitystä. Keskusrikospoliisi on tarvittaessa välittömästi yhteydessä eri maiden viranomaisiin.
Sosiaaliviranomaisilta pyydetään sijoittamispäätös ja maksusitoumus mahdollisten ulkomailta noutamisesta aiheutuvien kulujen maksamisesta. Jos tapauksessa on syytä epäillä lapsikaappausta, tehdään ilmoitus syyttäjälle. Syyttäjältä edellytetään päätöstä siitä, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen tekeminen mahdollista. Jos eurooppalainen pidätysmääräys päätetään tehdä, tulee epäilty esittää ensin poissaolevana vangittavaksi.
Siviilioikeudellisen palautusmenettelyn rinnalla vanhempi voi tehdä poliisille lapsikaappausta koskevan rikosilmoituksen, jolloin poliisi ja syyttäjä käsittelevät asian rikosoikeudellisessa menettelyssä. Suomessa lapsen kaapannut henkilö saattaa syyllistyä rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn vapauteen kohdistuvaan rikokseen. Vapauteen kohdistuvista rikoksista säädetään rikoslain 25 luvussa. Kysymykseen tulee tällöin lähinnä lapsikaappausta koskeva rikoslain 25 luvun 5 a §.
Asetuksen 33 artiklassa säädetään kuulutukseen perustuvan toimenpiteen toteuttamisesta. Myöskään tältä osin kansallista lainsäädäntöä ei ole tarvetta muuttaa, vaan artiklassa edellytetyt toisen jäsenvaltion tekemän kuulutuksen johdosta tarpeelliset toimenpiteet on mahdollista toteuttaa voimassa olevan sääntelyn perusteella. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi lapsen kiireellinen sijoittaminen toimivaltaisen sosiaaliviranomaisen päätöksen perusteella.
Kuulutukset henkilöistä, joita etsitään oikeudelliseen menettelyyn osallistumista varten
Asetuksen VIII luvussa tarkoitetut kuulutukset vastaavat neuvoston päätöksen 2007/533/YOS 34 artiklan mukaisia kuulutuksia. Sääntely ei edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Kuulutukset henkilöistä ja esineistä salaista tarkkailua, tiedustelutarkastuksia tai erityistarkastuksia varten
Asetuksen IX luvussa säädetään salaista tarkkailua, tiedustelutarkastuksia tai erityistarkastuksia varten tallennettavista kuulutuksista. Kuulutusten tavoitteista ja edellytyksistä säädetään 36 artiklassa. Kumottuun Schengenin tietojärjestelmän säädöspohjaan nähden uusiin tiedustelutarkastuksiin (inquiry check) kuuluu henkilön puhuttelu, myös kuulutuksen tehneen jäsenvaltion kuulutukseen 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti lisäämien tietojen tai erityiskysymysten pohjalta. Puhuttelu toteutetaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Tiedustelutarkastuksen tarkoitus on toisin sanoen pysäyttää tarkastuksen kohteena oleva henkilö ja tehdä hänestä havaintoja sekä hankkia henkilöltä tietoja kysymällä kuulutuksen syöttäneen maan kuulutuksen yhteyteen syöttämiä kysymyksiä. Tiedustelutarkastus ei saisi merkitä henkilön etsintää eikä kiinniottamista. Toimenpidettä on mahdollista soveltaa tapauksissa, joissa henkilön epäillään selvien viitteiden perusteella olevan suunnittelemassa tai tekemässä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 2 tai 3 §:ssä tarkoitettua rikosta, jos tietoja tarvitaan edellä tarkoitetusta rikoksesta tuomitulle henkilölle määrätyn rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten tai jos on konkreettisia viitteitä siitä, että tietoja tarvitaan kyseisen henkilön aiheuttaman vakavan uhan estämiseen tai muiden valtioiden sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen kohdistuvien vakavien uhkien estämiseen.
Tiedustelutarkastuksella ei ole tarkoituksena korvata esitutkintalain (805/2011) tarkoittamia kuulusteluja. Tiedustelutarkastuksen yhteydessä on huomioitava myös EU:n avustajadirektiivin vaatimukset (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin).
Muilta osin IX luvussa tarkoitetut kuulutukset vastaavat neuvoston päätöksen 2007/533/YOS 36 artiklan mukaisia kuulutuksia eivätkä edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Kuulutukset esineistä takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten
Asetuksen X luvussa tarkoitetut kuulutukset vastaavat neuvoston päätöksen 2007/533/YOS 38 artiklan mukaisia kuulutuksia. Sääntely ei edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Kuulutukset tuntemattomista etsintäkuulutetuista henkilöistä kansallisen lainsäädännön mukaista tunnistamista varten
Asetuksen XI luvussa säädetään kuulutuksista, jotka tallennetaan tuntemattomista etsintäkuulutetuista henkilöistä kansallisen lainsäädännön mukaista tunnistamista varten. Kuulutukset ovat neuvoston päätökseen 2007/533/YOS verrattuna uusia, mutta niiden ei arvioida edellyttävän muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Poliisin kansalliseen rekisteriin rikosperusteisesti tallennettuja sormenjälkitietoja voitaisiin tallentaa 40 artiklan mukaisiin kuulutuksiin voimassa olevaa lainsäädäntöä noudattaen.
3.2.3
SIS-rajatarkastusasetuksen mukaiset kuulutukset
SIS-rajatarkastusasetuksen V luku sisältää järjestelmässä käsiteltäviä tietoluokkia ja kuulutusluokkia koskevat säännökset.
SIS-järjestelmään tallennettavat tiedot
Asetuksen V luvussa säädetään SIS-järjestelmään tallennettavista tietoluokista, oikeasuhteisuuden vaatimuksesta, kuulutuksen tallentamisen edellyttämistä vähimmäistiedoista, kuulutusten yhteensopivuudesta, kuulutusten tallentamisen edellytyksistä ja jäsenvaltioiden välisestä kuulutuksia koskevasta tietojenvaihdosta.
Kuulutusten tallentaminen edellyttää, että kansallinen henkilötietojen luovuttamista koskeva sääntely mahdollistaa vähintään 22 artiklassa tarkoitettujen tallentamisen edellyttämien vähimmäistietojen luovuttamisen SIS-järjestelmään. Näihin tietoihin kuuluvat 20 artiklan 2 kohdan a, g, k, m, n ja q alakohdassa tarkoitetut tiedot eli sukunimet, syntymäaika, kuulutuksen syy, viittaus päätökseen, jonka perusteella kuulutus on tehty, toteutettava toimenpide, kun saadaan osuma sekä tieto siitä, perustuuko maahantulon ja oleskelun epääminen aiempaan tuomioon, vakavaan turvallisuusuhkaan, maahantuloa ja maassa oleskelua koskevan unionin tai kansallisen lainsäädännön kiertämiseen, maahantulokieltoon taikka rajoittavaan toimenpiteeseen. Mainittujen tietojen luovuttamiseen ei kansallisessa lainsäädännössä kohdistu erityisiä rajoituksia henkilötietojen luovuttamiselle asetettujen yleisten edellytysten lisäksi.
Muut 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on myös tallennettava SIS-järjestelmään, jos ne ovat saatavilla. Tietojen voidaan katsoa olevan saatavilla, kun kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa niiden luovuttamisen SIS-järjestelmään. Kansallisissa henkilötietolaeissa on asetettu kuulutusten tallentamisen kannalta merkityksellisiä rajoituksia erityisesti biometrisiin tietoihin kuuluvien tietojen käsittelylle ja luovuttamiselle. Biometrisia tietoja käsitellään tarkemmin jäljempänä.
Mahdolliset muuttumattomat fyysiset erityistuntomerkit saadaan 22 artiklan 2 kohdan mukaan tallentaa järjestelmään ainoastaan, jos se on ehdottoman välttämätöntä asianomaisen henkilön tunnistamiseksi. Jos tällaiset tiedot tallennetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklan säännöksiä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelystä noudatetaan. Erityisten henkilötietoryhmien käsittelystä on kansallisesti säädetty tietosuojalaissa (1050/2018) ja sektorikohtaisissa henkilötietolaeissa. SIS-asetukset eivät tältä osin edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen sääntelyyn. Muuttumattomien fyysisten erityistuntomerkkien lisäksi myös muiden 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on mahdollista vain, kun se on välttämätöntä.
Edellytykset maahantulon ja maassa oleskelun epäämistä koskevien kuulutusten tallentamiselle
Asetuksen V luvussa tarkoitetut kuulutukset vastaavat toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1987/2006 IV luvun mukaisia kuulutuksia.
Asetuksen 24 artiklassa säädetään edellytyksistä maahantulon ja maassa oleskelun epäämistä koskevien kuulutusten tallentamiselle. Artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltion on tallennettava maahantuloa ja maassa oleskelun epäämistä koskeva kuulutus silloin kun jäsenvaltio on määrännyt kolmannen maan kansalaiselle maahantulokiellon jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (jäljempänä paluudirektiivi) mukaisia menettelyjä noudattaen. Paluudirektiivin maahantulokiellon määräämistä koskevat säännökset on pantu kansallisesti täytäntöön ulkomaalaislain (301/2004) 9 lukuun lisätyin säännöksin. Maahantulokiellon määräämisestä säädetään ulkomaalaislain 150 §:ssä. Ulkomaalaislain 151 ja 152 §:n nojalla toimivaltaisia maahantulokieltopäätöksen tekeviä viranomaisia ovat poliisi ja rajatarkastusviranomainen sekä Maahanmuuttovirasto. Ulkomaalaislain 3 §:n 21 kohdan mukaan rajatarkastusviranomaisella tarkoitetaan Rajavartiolaitosta ja muuta viranomaista, jolla on oikeus henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 562/2006 tarkoitetun rajatarkastuksen tekemiseen. Schengenin rajasäännöstö on sittemmin kodifioitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/399. Rajavartiolain (578/2005) 12 §:n mukaan rajatarkastustehtävien jakamisesta rajavartiolaitoksen, poliisin ja Tullin kesken eri rajanylityspaikoilla säädetään valtioneuvoston asetuksella. Rajanylityspaikoista sekä rajatarkastustehtävien jakamisesta niillä annetun valtioneuvoston asetuksen (901/2006) 10 §:ssä säädetään rajatarkastustehtävien jakamisesta poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen välillä. Tosiasiallisesti kuulutuksia ovat ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä laatineet Maahanmuuttovirasto, poliisi ja Rajavartiolaitos. Kukin näistä viranomaisista on myös jatkossa toimivaltainen tallentamaan maahantuloa ja maassa oleskelun epäämistä koskevan kuulutuksen SIS-järjestelmään. Sääntely ei edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Asetuksen 25 ja 26 artiklassa säädetään maahantulon ja maassa oleskelun epäämistä koskevien kuulutusten tallentamisen edellytyksistä sellaisten kolmansien maiden kansalaisten osalta, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä tai joilla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen unionissa. Vakiintuneen käytännön mukaan SIRENE-toimisto on tallentanut neuvoston antamien tietojen perusteella neuvoston säädökseen perustuvaan rajoittamistoimeen liittyvät kuulutukset, joiden ylläpitäminen on Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion vastuulla. Ulkomaalaislain 171 §:n mukaan Maahanmuuttovirasto päättää lain 170 §:n mukaisen unionin kansalaisen tai hänen perheenjäsenensä maahantulokiellon määräämisestä.
Henkilötietojen luovuttaminen Schengenin tietojärjestelmään
Viranomaisten toimivalta henkilötietojen luovuttamiseen seuraa suoraan SIS-asetuksista ja viranomaisten kansallisessa laissa määritellystä toimivallasta. Tietojen luovuttamisesta Schengenin tietojärjestelmään salassapitosäännösten estämättä olisi kuitenkin jatkossakin tarpeen säätää kansallisesti julkisuuslain ja henkilötietojen käsittelyä koskevalle lainsäädännölle asetettujen vaatimusten huomioimiseksi.
Maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 14 §:ssä säädetään Maahanmuuttoviraston, poliisin ja Rajavartiolaitoksen oikeudesta luovuttaa henkilötietoja Euroopan unionin yhteisiin tietojärjestelmiin. Asetuksen mukaisesti Schengenin tietojärjestelmään tallennettavat tiedot voivat olla joko rekisterinpitäjän itse keräämiä ja tallentamia tietoja tai rekisterinpitäjän sille säädetyn tiedonsaantioikeuden nojalla toiselta viranomaiselta saamia ja tallentamia tietoja.
Maahantuloa ja maassa oleskelun epäämistä koskevaan kuulutukseen voi olla tarpeen käyttää myös poliisin tai Rajavartiolaitoksen rekistereissä olevia tietoja. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen voimassa olevissa henkilötietolaeissa säädetään henkilötietojen luovuttamisesta Schengenin tietojärjestelmään. SIS-asetukset edellyttäisivät luovutussääntelyyn ainoastaan teknisluonteisia muutoksia, jotka seuraavat tarpeesta korjata viittaukset kumottavaan Schengenin tietojärjestelmän säädöspohjaan. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin sääntelyn selkeyteen ja yhdenmukaistamiseen liittyvistä syistä, että henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin yhteisiin tietojärjestelmiin koskevat säännökset koottaisiin samaan lainkohtaan. Tietojen luovutusedellytysten osalta lainkohdassa viitattaisiin kutakin tietojärjestelmää koskeviin EU-säädöksiin.
3.2.4
SIS-palauttamisasetuksen mukaiset kuulutukset
SIS-palauttamisasetus sisältää säännökset palauttamista koskevien kuulutusten käsittelystä SIS-järjestelmässä
SIS-järjestelmään tallennettavat tiedot
Asetuksen 3 artiklassa säädetään palauttamista koskevien kuulutusten tallentamisesta SIS-järjestelmään. Asetuksen 4 artiklassa säädetään SIS-järjestelmään tallennettavista tietoluokista ja kuulutuksen tallentamisen edellyttämistä vähimmäistiedoista. Oikeasuhteisuuden vaatimukseen ja kuulutusten yhteensopivuuteen sovelletaan SIS-rajatarkastusasetuksen säännöksiä. Jäsenvaltioiden välisestä kuulutuksia koskevasta tietojenvaihdosta säädetään SIS-palauttamisasetuksen 8–13 artiklassa.
Kuulutusten tallentaminen edellyttää, että kansallinen henkilötietojen luovuttamista koskeva sääntely mahdollistaa vähintään 4 artiklassa tarkoitettujen tallentamisen edellyttämien vähimmäistietojen luovuttamisen SIS-järjestelmään. Näihin tietoihin kuuluvat 4 artiklan 1 kohdan a, f, j, l, m, x ja z alakohdassa tarkoitetut tiedot eli sukunimet, syntymäaika, kuulutuksen syy, viittaus päätökseen, jonka perusteella kuulutus on tehty, toteutettava toimenpide, jos saadaan osuma, vapaaehtoista paluuta varten mahdollisesti määrätyn ajanjakson viimeinen päivä sekä tieto siitä, onko palauttamispäätöksen lisäksi määrätty maahantulokielto, jonka perusteella voidaan tehdä maahantulokieltoa ja oleskelukieltoa koskeva kuulutus SIS-rajatarkastusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Mainittujen tietojen luovuttamiseen ei kansallisessa lainsäädännössä kohdistu erityisiä rajoituksia henkilötietojen luovuttamiselle asetettujen yleisten edellytysten lisäksi.
Muut 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on myös tallennettava SIS-järjestelmään, jos ne ovat saatavilla. Tietojen voidaan katsoa olevan saatavilla, kun kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa niiden luovuttamisen SIS-järjestelmään. Kansallisissa henkilötietolaeissa on asetettu kuulutusten tallentamisen kannalta merkityksellisiä rajoituksia erityisesti biometrisiin tietoihin kuuluvien tietojen käsittelylle ja luovuttamiselle.
Erityisten henkilötietoryhmien käsittelystä säädetään kansallisesti tietosuojalaissa ja sektorikohtaisissa henkilötietolaeissa. SIS-asetukset eivät tältä osin edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen sääntelyyn. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on mahdollista vain, kun se on välttämätöntä.
Palauttamista koskevien kuulutusten tallentaminen SIS-järjestelmään
Palauttamista koskevat kuulutukset ovat kokonaan uusi kuulutusluokka. Asetuksen 3 artiklan mukaan palauttamispäätöksen tekemisen jälkeen SIS-järjestelmään on tallennettava viipymättä palauttamista koskeva kuulutus. Palauttamispäätöksellä tarkoitetaan asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan päätöstä, jolla kolmannen maan kansalaisen oleskelu todetaan laittomaksi ja jolla asetetaan tai todetaan paluudirektiivin mukainen velvollisuus poistua maasta. Paluudirektiivin palauttamista koskevat säännökset on pantu kansallisesti täytäntöön ulkomaalaislain 9 lukuun lisätyin säännöksin. Palauttamispäätöksiä ovat ulkomaalaislain 146 a §:n mukaan käännyttämis- ja karkottamispäätökset, jotka on määritelty ulkomaalaislain 142 ja 143 §:ssä ja joiden perusteista säädetään ulkomaalaislain 148 ja 149 §:ssä.
Suomi on lähettänyt komissiolle paluudirektiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen ilmoituksen, ettei paluudirektiiviä sovelleta rikosperusteisiin maasta poistamisiin eikä luovutusmenettelyyn. Rikosperusteisilla käännyttämis- ja karkottamispäätöksillä ei siis aseteta tai todeta paluudirektiivin mukaista velvoitetta poistua maasta. SIS-palauttamisasetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa kuitenkin todetaan, että kuulutusten lisäarvon kasvattamiseksi kuulutukset olisi tallennettava SIS-järjestelmään myös silloin, kun paluudirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa kuvatuissa tapauksissa tehdään päätöksiä, joilla asetetaan paluuvelvoite sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka on rikosoikeudellisena seuraamuksena tai rikosoikeudellisen seuraamuksen johdosta määrätty palautettaviksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Myös rikosperusteiset käännyttämiset ja karkottamiset ovat siis SIS-palauttamisasetuksessa tarkoitettuja palauttamispäätöksiä. Ulkomaalaislain 151 ja 152 §:n nojalla toimivaltaisia palauttamispäätöksen eli käännyttämis- tai karkottamispäätöksen tekeviä viranomaisia ovat poliisi ja rajatarkastusviranomainen sekä Maahanmuuttovirasto. Tosiasiallisesti palauttamispäätöksiä tekevät Maahanmuuttovirasto, poliisi ja Rajavartiolaitos. Kukin näistä viranomaisista on myös toimivaltainen tallentamaan palauttamista koskevan kuulutuksen SIS-järjestelmään. Sääntely ei edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Henkilötietojen luovuttaminen Schengenin tietojärjestelmään
Viranomaisten toimivalta henkilötietojen luovuttamiseen seuraa suoraan SIS-asetuksista ja viranomaisten kansallisen lain mukaisesta toimivallasta. Tietojen luovuttamisesta Schengenin tietojärjestelmään salassapitosäännösten estämättä olisi kuitenkin jatkossakin tarpeen säätää kansallisesti julkisuuslain ja henkilötietojen käsittelyä koskevalle lainsäädännölle asetettujen vaatimusten huomioimiseksi.
Maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 14 §:ssä säädetään Maahanmuuttoviraston, poliisin ja Rajavartiolaitoksen oikeudesta luovuttaa henkilötietoja Euroopan unionin yhteisiin tietojärjestelmiin. Asetuksen mukaisesti Schengenin tietojärjestelmään tallennettavat tiedot voivat olla joko rekisterinpitäjän itse keräämiä ja tallentamia tietoja tai rekisterinpitäjän sille säädetyn tiedonsaantioikeuden nojalla toiselta viranomaiselta saamia ja tallentamia tietoja.
Palauttamista koskevaan kuulutukseen voi olla tarpeen käyttää myös poliisin tai Rajavartiolaitoksen rekistereissä olevia tietoja. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen voimassa olevissa henkilötietolaeissa säädetään henkilötietojen luovuttamisesta Schengenin tietojärjestelmään. SIS-asetukset edellyttäisivät luovutussääntelyyn ainoastaan teknisluonteisia muutoksia, jotka seuraavat tarpeesta korjata viittaukset kumottavaan Schengenin tietojärjestelmän säädöspohjaan. Kuten edellä SIS-poliisiyhteistyöasetuksen ja SIS-rajatarkastusasetuksen yhteydessä on todettu, esityksessä ehdotetaan kuitenkin sääntelyn selkeyteen ja yhdenmukaistamiseen liittyvistä syistä, että henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin yhteisiin tietojärjestelmiin koskevat säännökset koottaisiin samaan lainkohtaan. Tietojen luovutusedellytysten osalta lainkohdassa viitattaisiin kutakin tietojärjestelmää koskeviin EU-säädöksiin.
3.2.5
Biometrisia tietoja koskevat erityissäännöt
SIS-järjestelmässä olisi SIS-rajatarkastusasetuksen ja SIS-poliisiyhteistyöasetuksen johdanto-osan 20 kappaleen mukaan voitava käsitellä biometrisiä tietoja, joiden avulla kyseessä olevat henkilöt voidaan tunnistaa luotettavasti. SIS-palauttamisasetuksen johdanto-osan 11 kappaleen mukaan sormenjälkien ja valokuvien tai kasvokuvien käyttäminen on luotettava menetelmä henkilöiden tunnistamisessa, joten ne olisi aina sisällytettävä palauttamista koskeviin kuulutuksiin. Valokuvien, kasvokuvien tai sormenjälkitietojen tallentaminen ja tällaisten tietojen käyttö olisi rajoitettava siihen, mikä on tarpeen asetettuihin tavoitteisiin nähden, niiden olisi oltava sallittuja unionin lainsäädännössä, kunnioitettava perusoikeuksia, myös lapsen etua, ja oltava unionin tietosuojalainsäädännön, myös SIS-asetuksissa vahvistettujen tietosuojasäännösten, mukaisia. SIS-poliisiyhteistyöasetuksen johdanto-osan 26 kappaleen mukaan kuulutukseen olisi voitava lisätä myös DNA-tunniste tarkasti määritellyissä tapauksissa, joissa sormenjälkitietoja ei ole saatavilla. Biometrisilla tiedoilla tarkoitetaan SIS-poliisiyhteistyöasetuksen 3 artiklan 12 kohdan määritelmän mukaan valokuvien, kasvokuvien ja sormenjälkitietojen lisäksi myös DNA-tunnisteita.
Valokuvien, kasvokuvien ja sormenjälkitietojen tallentamista koskevista erityissäännöistä säädetään SIS-rajatarkastusasetuksen VI luvussa ja SIS-poliisiyhteistyöasetuksen XII luvussa, joista jälkimmäinen sisältää erityissäännöt myös DNA-tunnisteiden tallentamiseksi. Suomessa SIS-kuulutusten kannalta operatiivisesti tarkoituksenmukaisia biometrisia tunnisteita sisältyy erityisesti poliisin ja Rajavartiolaitoksen rikosperusteisesti talletettuihin tuntomerkkitietoihin, poliisin passirekisteriin ja henkilökorttirekisteriin, poliisin rekisteriin tallennettuihin ulkomaalaisten tunnistamistietoihin sekä Maahanmuuttoviraston rekisterinpitoon maahanmuuttohallinnon henkilötietolain nojalla tallennettuihin tietoihin. Kansallisissa henkilötietolaeissa on kuitenkin asetettu kuulutusten tallentamisen kannalta merkityksellisiä rajoituksia erityisesti biometrisiin tietoihin kuuluvien tietojen käsittelylle ja luovuttamiselle. Kansallisiin rekistereihin sisältyvien biometristen tietojen luovuttamisen edellytykset vaihtelevat tietojen alkuperäisestä käsittelytarkoituksesta riippuen.
SIS-rajatarkastusasetuksen VI luvussa ja SIS-poliisiyhteistyöasetuksen XII luvussa säädetään myös valokuvien, kasvokuvien ja sormenjälkitietojen avulla tapahtuvasta todentamisesta ja hausta ja SIS-poliisiyhteistyöasetuksen XII luvussa lisäksi DNA-tunnisteiden avulla tapahtuvasta todentamisesta ja hausta. Tältä osin asetus ei edellytä täydentävää kansallista sääntelyä. Kansallisiin rekistereihin sisältyvien biometristen tietojen luovuttamisen kannalta merkityksellistä on kuitenkin, että SIS-järjestelmään tallennettuihin tietoihin voidaan tietyin edellytyksin tehdä hakuja myös lainvalvontatarkoituksessa tutkittavana olevien vakavien rikosten tai terrorismirikosten tekopaikoilta löydettyjen täydellisten tai epätäydellisten sormenjälkien tai kämmenenjälkien perusteella. Tietojen luovutusedellytyksiä arvioitaessa on huomioitava, että biometristen tietojen käsittelyä rikostorjuntaan liittyvissä tarkoituksissa on kansallisessa lainsäädännössä rajattu tiukemmin kuin SIS-asetuksissa. Valokuvia ja kasvokuvia saadaan myös käyttää henkilön tunnistamiseen laillisissa rajanylityspaikoissa heti kun se on teknisesti mahdollista edellyttäen, että varmistetaan erittäin korkea luotettavuuden taso. Lisäksi komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla määritetään muut olosuhteet, joissa valokuvia ja kasvokuvia saadaan käyttää henkilöiden tunnistamiseksi.
SIS-rajatarkastusasetuksen VI luvun säännöksiä sovelletaan myös SIS-palauttamisasetuksen soveltamisalaan kuuluvaan biometristen tietojen käsittelyyn.
Rikosperusteisesti talletetut tuntomerkkitiedot
Sekä poliisin että Rajavartiolaitoksen rekistereihin talletetaan rikosperusteisia tuntomerkkitietoja, joiden tallentamisesta ja käsittelystä säädetään poliisin henkilötietolaissa ja Rajavartiolaitoksen henkilötietolaissa. Sormenjäljet ja DNA-tiedot talletetaan myös Rajavartiolaitoksen osalta poliisin rekisterinpitoon.
Poliisi ja Rajavartiolaitos saavat käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja vain, jos käsittely on käsittelytarkoituksen kannalta välttämätöntä (poliisin henkilötietolain 15 § ja Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 4 §). Rikosperusteisesti talletettujen tuntomerkkitietojen sallituista käsittelytarkoituksista säädetään poliisin henkilötietolain ja Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 2 luvussa. Rikosperusteisesti talletettujen tuntomerkkitietojen käsittelylle ja luovuttamiselle ei ole asetettu muita erityisiä rajoituksia.
Passirekisterin ja henkilökorttirekisterin valokuvat ja sormenjälkitiedot
Henkilötietojen käsittelystä poliisin muissa lakisääteisissä tehtävissä säädetään poliisin henkilötietolain 11 ja 12 §:ssä. Säännöksissä tarkoitettuihin lupahallintoon liittyviin tehtäviin kuuluvat esimerkiksi henkilökorttilaissa (663/2016) ja passilaissa (671/2006) poliisille säädetyt tehtävät. Henkilökorttirekisterin tietosisällöstä säädetään lisäksi henkilökorttilain 31 §:ssä ja passirekisterin tietosisällöstä passilain 29 §:ssä.
Henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltäviä biometrisiä tietoja saa poliisin henkilötietolain 15 §:n mukaan käyttää muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi. Passirekisterin ja henkilökorttirekisterin biometrisia tietoja ei siten voida tallentaa SIS-järjestelmään.
Ulkomaalaislain 131 §:ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltävät biometriset tiedot
Poliisin rekistereihin voidaan ulkomaalaislain 131 §:n nojalla tallentaa sormenjäljet, valokuva sekä muut henkilötuntomerkit, joiden alkuperäisiä käsittelytarkoituksia ovat henkilöllisyyden todentaminen, ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittely, päätöksenteko ja valvonta sekä valtion turvallisuuden suojaaminen. Tietoja voidaan käsitellä muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen samoin edellytyksin kuin passin ja henkilökortin biometrisia tietoja. Lisäksi tietoja voidaan käyttää, jos se on välttämätöntä rikoslain 11–14 luvussa, 17 luvun 2–4, 7, 7 c tai 8 a §:ssä, 34 luvun 3 tai 5 §:ssä, 34 a luvussa taikka 46 luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitetun rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi.
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen mukaisissa kuulutuksissa on kyse tietojen käyttämisestä rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. SIS-rajatarkastusasetuksen ja SIS-palauttamisasetuksen mukaisissa kuulutuksissa tietojen alkuperäinen käyttötarkoitus vastaa ulkomaalaislain 131 §:n 1 momentissa säädettyjä käsittelytarkoituksia, mutta SIS-järjestelmään luovutettuja biometrisia tietoja on mahdollista luovutuksen jälkeen käyttää SIS-rajatarkastusasetuksen 33 artiklan 3 kohdan nojalla terrorismirikosten ja vakavien rikosten selvittämiseksi laajemmin kuin kansallinen lainsäädäntö sallii. Ulkomaalaislain nojalla poliisin rekisteriin tallennettuja biometrisia tietoja ei siten käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen vuoksi ole mahdollista luovuttaa SIS-järjestelmään kuulutusten tekemiseksi.
Muut ulkomaalaislain nojalla kerättävät biometriset tiedot
Ulkomaalaislain 8 luvussa säädetään ulkomaalaisille Suomessa myönnettävistä matkustusasiakirjoista; muukalaispassista ja pakolaisen matkustusasiakirjasta. Lain 133 a § sisältää viittauksen passilain säännöksiin sormenjälkien ottamisesta. Muukalaispassi- ja pakolaisen matkustusasiakirjahakemusta varten otettujen sormenjälkitietojen käsittelystä säädetään maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 9 §:ssä. Ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään tallennettavien sormenjälkien alkuperäisiä käsittelytarkoituksia ovat henkilöllisyyden varmistaminen ja muukalaispassin tai pakolaisen matkustusasiakirjan valmistaminen. Poliisi voi käsitellä tietoja muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen samoin edellytyksin kuin passin ja henkilökortin biometrisia tietoja.
Ulkomaalaislain 60 d §:ssä säädetään oleskelulupakorttia varten kerättävistä biometrisistä tunnisteista, sormenjäljistä ja kasvokuvasta. Ulkomaalaislain 161 §:n mukaan 60 d §:ää sovelletaan myös unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttiin. Oleskelulupahakemusta, oleskelulupakorttihakemusta ja unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttihakemusta varten otettujen sormenjälkitietojen käsittelystä säädetään maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 10 §:ssä. Ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään tallennettavien sormenjälkien alkuperäisiä käsittelytarkoituksia ovat oleskelulupakortin aitouden toteaminen ja oleskeluluvan haltijan henkilöllisyyden todentaminen, ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittely ja niitä koskeva päätöksenteko ja valvonta sekä kansallisen turvallisuuden suojaaminen. Lisäksi säännöksessä edellytetään, että sormenjälkiä saa käyttää ainoastaan 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyyn tarkoitukseen liittyvien sekä turvallisuusselvityslaissa (726/2014) tarkoitetun turvallisuusselvityksen tekemiseksi säädettyyn tarkoitukseen liittyvien toimivaltuuksien rajoissa. Maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisia käsittelytarkoituksia ovat ulkomaalaisen maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua koskevien asioiden käsittely sekä niitä koskeva päätöksenteko ja valvonta. Poliisi voi käsitellä tietoja muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen samoin edellytyksin kuin passin ja henkilökortin biometrisia tietoja.
Maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 8 §:n mukaan rekisterinpitäjä saa käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja vain, jos käsittely on käsittelytarkoituksen kannalta välttämätöntä. Lakiin ei sisälly erityisiä säännöksiä ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään tallennettavien valokuvien käsittelyedellytyksistä.
Maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 14 §:n mukaan Maahanmuuttovirasto, ulkoministeriö, edustusto, poliisi, Rajavartiolaitos ja Tulli saavat salassapitosäännösten estämättä luovuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun nojalla annetuilla asetuksilla perustettuihin Euroopan unionin yhteisiin tietojärjestelmiin henkilötietoja sen mukaan kuin mainituissa asetuksissa säädetään. Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan maahantulokieltokuulutuksiin ja palauttamiskuulutuksiin sisällytettävät tiedot ovat Maahanmuuttoviraston, poliisin ja Rajavartiolaitoksen maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 3 §:n mukaisesti 1 §:n 1 momentin 1 kohdan käsittelytarkoituksessa käsittelemiä ulkomaalaislain 9 luvun mukaisten tehtävien hoitamiseksi tarvittavia tietoja (HaVM 10/2020 vp, s. 45).
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen mukaisissa kuulutuksissa on kyse tietojen käyttämisestä rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään tallennettuja biometrisia tietoja ei siten käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen vuoksi ole mahdollista luovuttaa SIS-järjestelmään SIS-poliisiyhteistyöasetuksen mukaisten kuulutusten tekemiseksi.
Oleskelulupahakemusta, oleskelulupakorttihakemusta ja unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttihakemusta varten otettujen biometristen tietojen luovuttamisessa maahantulokielto- ja palauttamiskuulutuksiin voitaisiin katsoa olevan kyse tietojen luovuttamisesta maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittelyä ja niitä koskevaa päätöksentekoa ja valvontaa varten. SIS-järjestelmään luovutettuja sormenjälkitietoja on kuitenkin mahdollista käyttää rikostorjunnassa laajemmin kuin kansallinen lainsäädäntö sallii. Oleskelulupahakemusta, oleskelulupakorttihakemusta ja unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttihakemusta varten otettujen valokuvien luovuttamista SIS-järjestelmään ei puolestaan voida pitää perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ja maahanmuuttohallinnon henkilötietolain 8 §:ssä edellytetyllä tavalla välttämättömänä. Käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyä koskeva välttämättömyysvaatimus huomioiden ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään tallennettuja biometrisia tietoja ei siten voida tallentaa SIS-järjestelmään.
3.2.6
Muut menettelysäännöt, tietosuoja ja valvonta
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen XIII-XVIII luvut ja SIS-rajatarkastusasetuksen VII–XI luku sisältävät säännökset muun muassa pääsyoikeudesta SIS-tietoihin, kuulutusten poistamisesta ja kuulutustietojen käsittelystä, tietosuojasta, oikeussuojakeinoista ja valvonnasta sekä korvausvastuusta ja asetuksen vastaisen tietojenkäsittelyn seuraamuksista. Näiden lukujen osalta voimassa oleva kansallinen sääntely on arvioitu riittäväksi lukuun ottamatta jäljempänä kuvattua tarvetta muuttaa rekisteröidyn tarkastusoikeutta ja sen rajoituksia koskevaa poliisin henkilötietolain sääntelyä.
Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ja pääsyoikeus SIS-tietoihin
SIS-poliisiyhteistyöasetuksessa (44 artikla), SIS-rajatarkastusasetuksessa (34 artikla) ja SIS-palauttamisasetuksessa (17 artikla) säädetään kansallisista toimivaltaisista viranomaisista, joilla on pääsyoikeus SIS-tietoihin. Sääntely perustuu käyttötarkoituksiin, joita varten toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy järjestelmään. SIS-järjestelmän käyttöoikeuden voidaan katsoa johtuvan suoraan SIS-asetusten sääntelystä ja toimivaltaisten viranomaisten lakisääteisistä tehtävistä. Poliisin henkilötietolain määritelmäsäännökseen ei enää otettaisi toimivaltaisten Schengen-viranomaisten määritelmää. Toimivaltaiset viranomaiset on kuitenkin sääntelyn riittävän tarkkarajaisuuden varmistamiseksi tarpeen nimetä säännöksessä, joka koskee viranomaisten oikeutta saada pääsy Schengenin tietojärjestelmään. Toimivaltaisiin viranomaisiin, joilla on pääsyoikeus SIS-järjestelmään, kuuluvat Suomessa poliisi (mukaan lukien suojelupoliisi), Rajavartiolaitos, Tulli, Puolustusvoimat, syyttäjä, Maahanmuuttovirasto, Liikenne- ja viestintävirasto, ulkoministeriö, Suomen edustustot sekä Hätäkeskuslaitos.
Tietojen käsittelyedellytyksistä säädetään muun muassa SIS-poliisiyhteistyöasetuksen 56 artiklassa ja SIS-rajatarkastusasetuksen 41 artiklassa. Kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annetaan pääsy SIS-tietoihin ainoastaan niiden toimivallan rajoissa ja ainoastaan asianmukaisesti valtuutetulle henkilöstölle. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava eu-LISA:lle luettelo toimivaltaisista viranomaisistaan, joilla on asetuksen mukaisesti lupa hakea suoraan SIS-tietoja, ja luetteloon tehdyt muutokset. Kunkin viranomaisen osalta on myös ilmoitettava, mitä tietoja se voi hakea ja mihin tarkoituksiin.
Ajoneuvojen rekisteröintiyksiköt ja veneiden ja ilma-alusten rekisteröinnistä vastaavat yksiköt
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen 45 artiklassa säädetään ajoneuvojen rekisteröintiyksiköiden pääsystä järjestelmään ja 46 artiklassa veneiden ja ilma-alusten rekisteröinnistä vastaavien yksiköiden pääsystä järjestelmään. Rekisteröintiyksiköiden pääsystä tietoihin on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä ja sen on oltava rajoitettua kyseisten yksiköiden erityisen toimivallan mukaisesti. Kansallisessa lainsäädännössä säädetään myös siitä, millä tavoin yksiköt ilmoittavat poliisi- tai oikeusviranomaisille SIS-järjestelmään pääsyn perusteella saatuja tietoja.
Ajoneuvojen, veneiden ja ilma-alusten rekisteröinnistä vastaa Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto. Liikenteen palveluista annetussa laissa säädetyt tiedonsaantioikeudet on valmistelussa arvioitu riittäviksi takaamaan Liikenne- ja viestintävirastolle sen tehtävien kannalta tarpeellinen pääsyoikeus SIS-järjestelmään.
Ampuma-aseiden rekisteröinnistä vastaavat viranomaiset
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen 47 artiklan mukaan kansallisessa lainsäädännössä on säädettävä ampuma-aseiden rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaavien yksiköiden pääsystä SIS-järjestelmään. Pääsyn on oltava rajoitettua kyseisten yksiköiden erityisen toimivallan mukaisesti. Suomessa ampuma-aseiden rekisteröinnistä vastaa poliisi, eikä ampuma-aseiden rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaavien yksiköiden pääsy SIS-järjestelmään siten edellytä erillistä sääntelyä muun poliisin henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn lisäksi.
Europol, Eurojust sekä Euroopan raja- ja merivartiovirasto
Asetuksissa säädetään lisäksi Europolin, Eurojustin sekä Euroopan raja- ja merivartioryhmien, palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvan henkilöstön ryhmien ja muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien jäsenten oikeudesta käyttää SIS-tietoja. Tältä osin asetukset eivät edellytä kansallista sääntelyä.
SIS-tiedot ja kansalliset tiedostot
Asetukset eivät rajoita jäsenvaltion oikeutta säilyttää kansallisissa tiedostoissaan SIS-tietoja, jotka liittyvät sen alueella toteutettuihin toimenpiteisiin. Tällaisia tietoja saadaan säilyttää kansallisissa tiedostoissa enintään kolme vuotta, jollei kansallisen lainsäädännön erityissäännöksissä säädetä pidemmästä säilyttämisajasta. Asetuksissa ei myöskään rajoiteta jäsenvaltion oikeutta säilyttää kansallisissa tiedostoissaan SIS-järjestelmään tallentamaansa tiettyyn kuulutukseen sisältyviä tai liittyviä tietoja.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja rikosasioiden tietosuojadirektiivin 4 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietoja on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa, ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen henkilötietojen käsittelytarkoitusten toteuttamista varten. Kansallisiin rekistereihin tallennettuihin tietoihin sovelletaan toimivaltaisia viranomaisia koskevaa henkilötietolainsäädäntöä. Henkilötietojen säilytysajoista säädetään sektorikohtaisissa henkilötietolaeissa, joissa on huomioitu säilytyksen rajoittamisen periaate. Asetusten ei arvioida edellyttävän muutoksia säilytysaikoja koskevaan sääntelyyn.
Tietosuoja
SIS-järjestelmää käyttävät valtiot sitoutuvat panemaan täytäntöön tietosuojaoikeuksia koskevat päätökset ja raportoivat vuosittain Euroopan tietosuojaneuvostolle niille esitettyjen tiedonsaantipyyntöjen määrän ja virheellisten tietojen oikaisemista koskevien pyyntöjen määrän sekä oikeudenkäyntien määrän ja niiden tulokset. Riippumattomat valvontaviranomaiset valvovat SIS-järjestelmässä olevien henkilötietojen kansallisen käsittelyn lainmukaisuutta. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja yksiköiden henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679 ja rikosasioiden tietosuojadirektiiviä (EU) 2016/680. Asetuksella (EU) 2018/1725 perustettu Euroopan tietosuojavaltuutettu valvoo eu-LISA:n suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Euroopan tietosuojavaltuutettu ja kansalliset riippumattomat valvontaviranomaiset tekevät keskinäistä yhteistyötä varmistaakseen SIS-järjestelmän koordinoidun valvonnan.
SIS-poliisiyhteistyöasetuksen 67 artiklan ja SIS-rajatarkastusasetuksen 53 artiklan mukaan rekisteröidyt voivat käyttää asetuksen (EU) 2016/679 15, 16 ja 17 artiklassa ja direktiivin (EU) 2016/680 14 artiklassa ja 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä oikeuksia. SIS-rajatarkastusasetuksen tietosuojaa koskevia säännöksiä, kuten 53 artiklaa, sovelletaan SIS-palauttamisasetuksen 19 artiklan mukaan myös SIS-järjestelmään palauttamisasetuksen mukaisesti tallennettuihin ja siinä käsiteltäviin tietoihin.
SIS-rajatarkastusasetuksen 53 artiklan 3 kohdan ja SIS-poliisiyhteistyöasetuksen 67 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion on tehtävä kyseisissä kohdissa mainituin perustein kansallisen lainsäädännön mukaisesti päätös olla luovuttamatta rekisteröidylle osittain tai lainkaan tietoja, siltä osin ja niin pitkäksi aikaa kuin osittainen tai täydellinen rajoittaminen on välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide demokraattisessa yhteiskunnassa, ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisen rekisteröidyn perusoikeudet ja oikeutetut edut.
Kansallinen tietosuojalaki sisältää EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679 täydentävää sääntelyä rekisteröidyn oikeuksista ja niihin kohdistuvista rajoituksista. Rikosasioiden tietosuojadirektiivin (EU) 2016/680 soveltamisalalla rekisteröidyn oikeuksista säädetään kansallisesti rikosasioiden tietosuojalaissa.
Rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta vastaa Suomessa Schengenin tietojärjestelmän kansallisen järjestelmän rekisterinpitäjänä toimiva Poliisihallitus. Poliisin henkilötietolain 6 luvussa säädetään tietosuojan yleislainsäädäntöä täydentävästi rikosasioiden tietosuojalain 23 §:ssä tarkoitetun tarkastusoikeuden ja tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitetun rekisteröidyn tietoon pääsyn toteuttamisesta sekä tarkastusoikeuteen kohdistuvista rajoituksista.
Poliisin henkilötietolain säännöksiä tarkastusoikeuden rajoituksista olisi muutettava siten, että rekisteröidyn suoraa tarkastusoikeutta tiedustelutarkastuksia koskeviin Schengenin tietojärjestelmän kansallisen järjestelmän tietoihin rajoitetaan vastaavasti kuin salaista tarkkailua ja erityistarkastuksia koskeviin tietoihin. Tarkastusoikeuden rajoituksia koskeva säännös olisi SIS-rajatarkastusasetuksen 53 artiklan 3 kohdassa ja SIS-poliisiyhteistyöasetuksen 67 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kansallista lainsäädäntöä. Rekisteröity voisi myös tiedustelutarkastusten osalta käyttää tarkastusoikeuttaan tietosuojavaltuutetun välityksellä. Lisäksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 115 artiklaan perustuvat poliisin henkilötietolain 43 §:n säännökset tarkastusoikeuden toteuttamisesta Schengenin tietojärjestelmän teknisen tuen yksikön ylläpitämän tiedoston tietoihin olisi kumottava tarpeettomina.