2.2.1  Alkuhaastattelu

Työ- ja elinkeinotoimisto, työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana oleva kunta ja vuoden 2025 alusta lukien järjestämislaissa tarkoitettu työvoimaviranomainen järjestää työnhakijan kanssa henkilökohtaisen tapaamisen tai yhteydenoton (alkuhaastattelun) viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Alkuhaastattelu järjestään kaikille työnhakijoille siitä riippumatta, onko henkilö työtön. Alkuhaastattelu on järjestettävä paikan päällä kyseessä olevan viranomaisen toimipisteessä, ellei muu järjestämistapa ole tarkoituksenmukaisempi painavasta syystä. Painavana syynä pidetään esimerkiksi erityisen pitkiä asiointimatkoja, tiedossa olevaa lyhyttä työttömyyden kestoa tai sitä, että työnhakija on vielä työssä tai esimerkiksi koulutuksessa, eikä sen vuoksi voi osallistua alkuhaastatteluun paikan päällä. 

Alkuhaastattelussa arvioidaan työnhakijan edellytykset hakea työtä ja työllistyä sekä arvioidaan työnhakijan palvelutarve. Työnhakijalle laaditaan työllistymissuunnitelma ja hänet ohjataan hakemaan työtä sekä hakeutumaan tarpeellisiin palveluihin. Alkuhaastattelussa työnhakijalle asetetaan myös velvollisuus hakea työmahdollisuuksia työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. Alkuhaastattelu ja sen osana tehty palvelutarvearvio muodostavat pohjan myöhemmille työnhakukeskusteluille ja täydentäville työnhakukeskusteluille. 

Tarvittaessa alkuhaastattelua voi edeltää täydentävä työnhakukeskustelu. Tällöin täydentävässä työnhakukeskustelussa arvioidaan alustavasti työnhakijan palvelutarve ja laaditaan työllistymissuunnitelma sekä asetetaan velvollisuus hakea työmahdollisuuksia työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. Ennen alkuhaastattelua järjestettävä täydentävä työnhakukeskustelu tulee järjestää viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta, mutta se voidaan järjestää kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla esimerkiksi puhelimitse tai etäyhteyttä käyttämällä. Alkuhaastattelu on järjestettävä viipymättä täydentävän työnhakukeskustelun jälkeen. Edellä mainittu menettely mahdollistaa muun muassa sen, että täydentävässä työnhakukeskustelussa selvitetään työnhakijan työttömyysturvaoikeus ja alkuhaastatteluun mennessä voidaan etukäteen suunnitella työnhakijan yksilöllistä palveluprosessia ja kartoittaa hänelle sopivia työmahdollisuuksia. 

Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä (URA-järjestelmä) saatavien tietojen perusteella elokuussa 2023 työnhakijoille järjestettiin yhteensä noin 16 000 alkuhaastattelua, kun edellisen vuoden elokuussa vastaava määrä oli noin 8 000. Alkuhaastattelujen määrä on ollut kasvussa ja noudattelee työnhaun aloitusten määrää. Kuntakokeiluissa alkuhaastatteluista noin 55 prosenttia on järjestetty paikan päällä tapahtuvana lähipalveluna, kun vastaava osuus työ- ja elinkeinotoimistojen osalta on 36 prosenttia. 

2.2.2  Työnhakukeskustelu ja täydentävä työnhakukeskustelu

Työttömälle ja työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle järjestään työnhakukeskustelu, kun alkuhaastattelusta on kulunut kolme kuukautta. Tämän jälkeen työnhakukeskustelu järjestetään aina kolmen kuukauden kuluttua edellisestä. Edellä tarkoitetut työnhakukeskustelut järjestään myös osa-aikatyössä olevalle ja työaikaa lyhentämällä lomautetulle työnhakijalle, vaikka työnhakija ei olisi työtön. 

Alkuhaastattelun ja ensimmäisen työnhakukeskustelun välissä työttömälle ja työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle järjestetään viisi täydentävää työnhakukeskustelua. Täydentävät työnhakukeskustelut on tarkoitus järjestää säännöllisesti kolmen kuukauden aikana, joten pääsääntöisesti keskustelut järjestään kahden viikon välein. Lisäksi työttömälle työnhakijalle järjestetään kaksi täydentävää työnhakukeskustelua kuukauden aikana aina työttömyyden jatkuttua kuusi kuukautta. Edellä mainittujen täydentävien työnhakukeskustelujen lisäksi henkilöasiakkaalle voidaan järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja hänen palvelutarpeensa edellyttämällä tavalla. 

Jos työnhakijan työnhaku on päättymässä kuukauden kuluessa, hänelle ei järjestetä työnhakukeskustelua eikä täydentävää työnhakukeskustelua. Käytännössä työnhakijaksi ilmoittautuvalle henkilölle, jonka työnhaku on päättymässä kuukauden kuluessa, järjestetään ainoastaan alkuhaastattelu. Jos työnhakijan tilanne muuttuu ja työnhaku jatkuu, keskustelut järjestetään myöhemmin. Lomautetulle työnhakijalle ei järjestetä alkuhaastattelua seuraavia täydentäviä työnhakukeskusteluja, ellei lomautettu itse pyydä keskustelujen järjestämistä. 

Jos työnhakija on työvoimakoulutuksessa, opiskelee omaehtoisesti työttömyysetuudella tuettuna, on palkkatuetussa työssä, työkokeilussa tai kuntoutuksessa, jonka arvioitu kesto on enintään kuukauden, työnhakijalle järjestetään työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut siitä riippumatta, onko hän työtön tai työttömyysuhan alainen. Sen sijaan, jos työvoimakoulutuksen, palkkatuetun työn, työkokeilun tai kuntoutuksen arvioitu kesto on yli kuukauden, työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakuakeskusteluja ei järjestetä, vaikka henkilö olisi työtön tai työttömyysuhan alainen. Edellä kerrottu koskee myös yli kuukauden ajan omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna opiskelevaa työnhakijaa, jolla ei ole peruskoulun tai lukion jälkeistä, ammatillista valmiuksia antavaa tutkintoa. Edellä mainituissa tilanteissa työnhakijalle järjestetään työnhakukeskustelu siinä vaiheessa, kun opintojen, työn, työkokeilun tai kuntoutuksen arvioituun päättymiseen on kuukausi. Lisäksi työnhakijalle järjestetään kuukauden aikana työnhakukeskustelun jälkeen täydentävä työnhakukeskustelu, ellei sen järjestäminen ole ilmeisen tarpeetonta. 

Työnhakijalle, joka opiskelee omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna ja jolla on peruskoulun tai lukion jälkeinen, ammatillisia valmiuksia antava koulutus, ei järjestetä täydentäviä työnhakukeskusteluja opintojen aikana, vaikka hän olisi työtön tai työttömyysuhan alainen. Poikkeus ei koske työnhakukeskusteluja, joten ne tulee järjestää kolmen kuukauden välein. 

Työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut voidaan toteuttaa työnhakijan palvelutarve ja tilanne huomioon ottaen tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Keskustelut voidaan toteuttaa paikan päällä viranomaisessa taikka esimerkiksi työpaikalla tai oppilaitoksessa. Keskustelut voidaan toteuttaa myös esimerkiksi puhelimitse tai videoyhteydellä. 

Työnhakukeskustelussa ja täydentävissä työnhakukeskusteluissa tuetaan työnhakijan työnhakua sekä arvioidaan sen tuloksellisuutta ja työllistymissuunnitelman toteutumista. Työnvälitys on keskeinen osa keskusteluja. Tarvittaessa työnhakijan palvelutarpeen arviointia tarkennetaan esimerkiksi hankkimalla työnhakijalle työkyvyn tutkimuksia ja arviointeja sekä muita asiantuntija-arviointeja. Osaamisen kehittämistä voidaan tarvittaessa arvioida yhteistyössä koulutuspalveluiden tuottajien kanssa. Työllistymissuunnitelma tarkistetaan ainakin kolmen kuukauden välein järjestettävien työnhakukeskustelujen yhteydessä. 

URA-järjestelmän mukaan elokuussa 2023 työnhakijoille järjestettiin yhteensä noin 72 000 työnhakukeskustelua ja 35 000 täydentävää työnhakukeskustelua. Edellisen vuoden elokuussa vastaavat määrät olivat 39 000 työnhakukeskustelua ja 16 000 täydentävää työnhakukeskustelua. Huomattavaa on, että täydentäviä työnhakukeskusteluita järjestetään selvästi vähemmän kuin työnhakukeskusteluja, vaikka tilanteen tulisi olla toisinpäin. Tilastoista ei ole saatavissa tietoa siitä, painottuuko keskustelujen järjestämättä jättäminen johonkin tiettyyn työnhakijaryhmään. 

2.2.3  Velvollisuus osallistua palveluprosessiin työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä

Työttömyysetuuden saamisen edellytyksistä säädetään työttömyysturvalaissa (1290/2002). Jos työnhakija jättää saapumatta alkuhaastatteluun tai työnhakukeskusteluun, hän menettää oikeutensa työttömyysetuuteen seitsemältä päivältä, jos kyse on toisesta työnhakuun ja palveluihin liittyvästä laiminlyönnistä vuoden kuluessa, eikä työnhakijalla ole saapumatta jäämiseen työttömyysturvalaissa tarkoitettua pätevää syytä. Täydentäviin työnhakukeskusteluihin osallistuminen velvoittaa työnhakijaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä, jos tapaamisesta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa muussa työnhakijan kanssa laaditussa suunnitelmassa. 

Jos kyse on kolmannesta laiminlyönnistä vuoden aikana, korvauksettoman määräajan kesto on 14 päivää. Neljännen laiminlyönnin takia työnhakijalle asetetaan työssäolovelvoite, eli hän menettää oikeutensa työttömyysetuuteen toistaiseksi. 

2.2.4  Työnhakuvelvollisuus

Työnhakijan tulee hakea työmahdollisuuksia työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa määrätyllä tavalla. Työnhakuvelvollisuuden asettaminen perustuu asiantuntijan arvioon, jossa otetaan huomioon muun muassa työnhakijan työkokemus, osaaminen ja työkyky sekä alueen työmarkkinatilanne. Lähtökohtaisesti työnhakijalta edellytetään neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden kestävän tarkastelujakson aikana. Määrällinen työnhakuvelvollisuus kirjataan työllistymissuunnitelmaan alkuhaastattelussa tai sitä edeltävässä täydentävässä työnhakukeskustelussa. Velvollisuuden ajantasaisuus tarkistetaan työnhakukeskusteluissa ja tarvittaessa täydentävissä työnhakukeskusteluissa työllistymissuunnitelman tarkistamisen yhteydessä. 

Määrällistä työnhakuvelvollisuutta voidaan alentaa, jos toimivaltainen viranomainen arvioi, ettei neljän työmahdollisuuden hakeminen tarkastelujakson aikana ole mahdollista. Arviossa otetaan huomioon työnhakijan työkokemus, koulutus ja muu osaaminen sekä työkyky ja työnhakijalla mahdollisesti oleva työttömyysturvalaissa tarkoitettu ammattitaitosuoja. Näiden seikkojen vaikutusta työnhakumahdollisuuksiin arvioidaan suhteessa työmarkkinatilanteeseen. Esimerkiksi pelkästään huono työmarkkinatilanne ei kuitenkaan ole peruste alentaa määrällistä työnhakuvelvollisuutta. 

Laissa säädetään useita poikkeuksia työnhakuvelvollisuuden alkamiseen, tarkastelujaksoon ja määrään. Työnhakuvelvollisuus alkaa työsuhteen päättymisestä, jos työnhakija on yli kaksi viikkoa kestävässä muussa kuin palkkatuetussa kokoaikatyössä. Yli kuukauden kestävässä työvoimakoulutuksessa opiskelevan työnhakijan työnhakuvelvollisuus alkaa kuukautta ennen opintojen arvioitua päättymistä. Tällä pyritään varmistamaan nopea siirtyminen työhön koulutuksen jälkeen. Sama koskee yli kuukauden kestävässä työkokeilussa, kokoaikaisessa palkkatuetussa työssä tai yhdenjakoisessa kuntoutuksessa olevaa. Heidän työnhakuvelvollisuutensa alkaa kuukautta ennen arvioitua työkokeilu-, kuntoutus- tai palkkatukijakson päättymistä. 

Työttömyysetuudella tuettuja omaehtoisia opintoja yli kuukauden ajan opiskelevan koulutusta vailla olevan työnhakijan tulee hakea opintojen aikana kolmea työmahdollisuutta kolmen kuukauden tarkastelujaksojen aikana. Jos tuettujen opintojen kesto on enintään kuukausi tai opintoja on jäljellä kuukausi, työnhakijalla on sama määrällinen työnhakuvelvollisuus kuin muillakin työttömillä. 

Osa-aikatyössä olevien ja työaikaa lyhentämällä lomautettujen tulee hakea yhtä työmahdollisuutta kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana. Kokoaikaisesti ja työaikaa lyhentämällä lomautettujen työnhakuvelvollisuus alkaa, kun lomautetulle on järjestetty työnhakukeskustelu ja lomautuksen alkamisesta on kulunut kolme kuukautta. 

Määrällinen työnhakuvelvoite jätetään asettamatta työnhakijoille, joiden työttömyys on pitkittynyt ja joilla on tarvetta sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluille. Lisäksi edellytetään, että henkilön tilanne on tosiasiallisesti sellainen, ettei työmarkkinoille suuntautuminen ole ajankohtaista. Nämä työnhakijat ohjataan työllistymisen monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain tai vuoden 2025 alusta lukien työllistymisen monialaisesta tuesta annetun lain mukaiseen monialaiseen palveluun. Monialaista työllistymissuunnitelmaa laadittaessa työnhakijan tilanne arvioidaan monialaisesti työ- ja elinkeinotoimiston (vuoden 2025 alusta lukien työvoimaviranomaisen), hyvinvointialueen ja Kelan yhteistyönä yhdessä asiakkaan kanssa. Täyttä työnhakuvelvollisuutta voidaan alentaa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jos työnhakuvelvollisuutta ei sisällytetä monialaiseen työllistymissuunnitelmaan, työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä on, että työnhakija toteuttaa monialaista työllistymissuunnitelmaansa. 

Työnhakuvelvollisuutta ei aseteta myöskään työnhakijoille, joilla ei lääketieteellisen selvityksen mukaan ole jäljellä työkykyä. Koska työttömyysetuutta ei ole tarkoitettu työkyvyttömyyden aikaisen toimeentulon turvaamiseen, työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen tällä perusteella edellyttää, että henkilö on tarvittaessa hakenut työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa etuutta ja noudattanut työllistymissuunnitelmaansa, jos siinä on sovittu hakeutumisesta kuntouttaviin palveluihin. Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen edellyttää myös, että työnhakijan tilanne kokonaisuutena arvioiden on sellainen, ettei työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista. 

Työnhakuvelvollisuus jätetään asettamatta myös silloin, kun työnhakija opiskelee työttömyysetuudella tuettuja luku- ja kirjoitustaidon opintoja, jotka ovat työttömyysturvalain perusteella päätoimisia, tai, kun työnhakija opiskelee työnantajan kanssa yhteishankintana hankitussa tai vastaavalla tavalla järjestetyssä työvoimakoulutuksessa. Työnhakuvelvollisuutta ei aseteta, jos työnhakijan työttömyys päättyy kuukauden kuluessa muusta syystä kuin työvoimakoulutuksen tai työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun takia taikka hän kuukauden kuluessa aloittaa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan. Edellä mainitussa tilanteessa työnhakuvelvollisuus jätetään asettamatta sen tarkastelujakson osalta, jonka aikana työttömyys päättyy taikka varusmies- tai siviilipalvelus tai perhevapaa alkaa. Jos työnhakija on työllistetty Työkanava Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annetussa laissa tarkoitettuun yhtiöön, työnhakuvelvollisuutta ei aseteta. 

URA-järjestelmästä saatavien tietojen perusteella noin 65 prosentille työnhakijoista on asetettu työnhakuvelvollisuus ajalla 1.6.–31.8.2023 allekirjoitetun työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman perusteella. Keskimäärin tarkasteltuna kuukauden tarkastelujaksolla haettavien työmahdollisuuksien määrä edellä mainitulla ajanjaksolla oli 2,09. Rajattaessa tarkastelu työttömiin työnhakijoihin, keskimääräinen työnhakuvelvollisuuden määrä oli 2,61. Noin 38 prosentilla työttömistä työnhakijoista, joille työnhakuvelvollisuus asetettiin, haettavien paikkojen määrä oli täysimääräinen. Ikäryhmittäin tarkasteluna kattavimmin työnhakuvelvollisuus on asetettu nuorille ja heillä haettavien työmahdollisuuksien määrä on keskimäärin korkeampi kuin muilla ikäryhmillä. 

Tarkastelujaksolla 1.6.–31.8.2023 työ- ja elinkeinotoimistoissa työnhakuvelvollisuuksia asetettiin hieman kattavammin kuin kuntakokeiluissa, mutta kuntakokeiluissa asetettu haettavien työmahdollisuuksien keskimääräinen määrä on korkeampi kuin työ- ja elinkeinotoimistoissa. Työ- ja elinkeinotoimistoissa työnhakuvelvollisuus asetettiin 68 prosentille asetetun velvollisuuden ollessa keskimäärin 1,76 työmahdollisuutta. Kuntakokeiluissa työnhakuvelvollisuus asetettiin 62 prosentille työnhakijoista keskimääräisen työnhakuvelvollisuuden ollessa 2,44 työnhakumahdollisuutta. Eroa selittänee ainakin osin työ- ja elinkeinotoimistojen ja kokeilujen erilaiset asiakasryhmät sekä kokeilujen sijoittuminen suuriin kaupunkeihin, joissa työmahdollisuuksia on reuna-alueita enemmän. 

Työnhakuvelvollisuuden asettamisessa on havaittavissa myös alueellisia eroja. Kattavimmin työnhakuvelvollisuuksia on asetettu Pirkanmaalla ja vähiten Itä-Suomessa (Kainuu ja Pohjois-Karjala) ja Lapissa. Alueellisin eroihin selvittävinä tekijöinä voivat olla erilaiset työvoimarakenteet (ammattialat, koulutusaste), työnhakijoiden työkykyisyys ja palvelutarve sekä työmarkkinoilla haettavissa olevien työmahdollisuuksien määrä. 

2.2.5  Työnhakijan palveluprosessia ja työnhakuvelvollisuutta koskevan sääntelyn arviointi

Hallituksen esityksen (HE 167/2021 vp) mukaan työnhakijan palveluprosessin uudistamisen yhtenä tavoitteena oli uudistaa työttömien palveluita siten, että työnhakijalle tarjotaan yksilöllistä tukea työnhakuun ja työllistymiseen. Esityksessä arvioitiin, että työ- ja elinkeinotoimisto tai kunta järjestää työnhakijoille vuodessa arviolta 2,3 miljoonaa alkuhaastattelua, työnhakukeskustelua tai täydentävää työnhakukeskustelua. Vuoden 2023 tammikuun alusta syyskuun loppuun alkuhaastatteluja ja keskusteluja on järjestetty noin 1,1 miljoonaa yhteensä noin 480 000 asiakkaalle. Kuukausitasolla tarkasteltuna haastattelujen ja keskustelujen toteutunut määrä on noin 64 prosenttia arvioidusta. Vaikka keskustelujen määrä on ollut kasvussa, edellä mainitun valossa määrä näyttää vuonna 2023 jäävän alle arvioidun. 

Työ- ja elinkeinotoimistot ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevat kunnat ovat eri yhteyksissä tuoneet esille pitävänsä työnhakijan palveluprosessia koskevaa sääntelyä epätarkoituksenmukaisena. Työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja on lain mukaan järjestettävä ilman harkintaa myös sellaisille työnhakijoille, joiden palvelutarve ei tätä edellyttäisi. Tämä on koettu resurssien epätarkoituksenmukaiseksi käytöksi. Sekä työ- ja elinkeinotoimistot että kokeilukunnat ovat toivoneet työnhakijan palveluprosessin keventämistä ja asiantuntijan harkintavallan lisäämistä. 

Lisäksi on esitetty, että työnhakuvelvollisuuden asettamisen myötä yritykset saisivat paljon työhakemuksia, joissa työnhakija ei oikeasti hae työtä, vaan on jättänyt hakemuksen vain velvollisuutta täyttääkseen. Tämän on todettu aiheuttavan yrityksille hallinnollista taakkaa. 

Työ- ja elinkeinoministeriö teki syyskuussa 2023 yrityksille kyselyn osana eduskunnan lausumien edellyttämää selvitystä. Kyselyssä kysyttiin muun muassa yritysten kokemuksia uudesta työvoimapalvelumallista. Kysely lähetettiin noin 40 000 yritykselle ja siihen vastasi noin 1 600 yritystä. 

Kyselystä saatujen havaintojen perusteella noin viisi prosenttia vastanneista yrityksistä oli kokenut uudistuksen lisänneen hakemuksia avoimeksi ilmoitettuiin työpaikkoihin paljon tai erittäin paljon. Vastanneista yrityksistä 63 prosenttia arvioi, että uudistus ei ole lisännyt lainkaan niiden ilmoittamiin avoimiin työpaikkoihin tulleita työhakemuksia. Noin neljä prosenttia yrityksistä arvioi avointen hakemusten määrän kasvaneen paljon tai erittäin paljon. Rekrytointi-ilmoituksen tehneistä yrityksistä noin 38 prosenttia kertoi tarkempia tietoja siitä, miksi hakemus ei yrityksen mielestä vastannut ilmoituksen kriteerejä. Kyseisistä yrityksistä noin 50 prosenttia kertoi, että hakemuksessa oli mainittu haun tapahtuneen vain viranomaisen asettamasta velvollisuudesta hakea työtä. Kokonaisuutena arvioiden, kyselyn tulokset eivät tue väitettä yritysten saamasta suuresta turhien hakemusten määrästä. Valtaosassa (88 prosenttia) yrityskenttää työhakemukset ovat lisääntyneet korkeintaan vähän eikä turhien hakemusten määrän kasvu koko yrityskenttä huomioiden ole merkittävä. 

Kuten edellä luvussa 1.1. (Tausta) on todettu tässä esityksessä ei ole mahdollista esittää laajoja muutoksia palveluprosessia koskevaan sääntelyyn. Asiantuntijan harkintavaltaa keskustelujen järjestämisessä ja työnhakuvelvollisuuden asettamisessa voitaisiin kuitenkin ilman merkittävää vaikutusta arvioituun työllisyysvaikutukseen sekä tietojärjestelmiin lisätä sellaisten työnhakijoiden kohdalla, joiden työttömyys on päättymässä tai jotka muutoin perustellusta syystä ovat siirtymässä työmarkkinoiden ulkopuolelle. 

2.3.1  Asiakastietojen käyttötarkoitukset

Järjestämislaissa säädetään työvoimapalvelujen valtakunnallisesta asiakastietovarannosta. Laissa on määritelty käyttötarkoitukset, joihin asiakkaiden ja työvoimapalvelujen tuottajien tietoja voidaan käyttää. Tietoja voidaan käyttää järjestämislaissa tarkoitettujen palvelujen ja tehtävien järjestämiseen ja tuottamiseen, kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa, työttömyysturvalaissa, vuorotteluvapaalaissa, kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja Työkanava Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annetussa laissa työvoimaviranomaiselle tai kehittämis- ja hallintokeskukselle säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Lisäksi tietoja voidaan käyttää edellä mainittuja tehtäviä koskevaan valvontaan, kehittämiseen, seurantaan, arviointiin, tilastointiin, ennakointiin ja ohjaukseen. 

Työvoimapalvelujen asiakastietovarannon käyttötarkoitukset perustuvat työvoimaviranomaiselle ja kehittämis- ja hallintokeskukselle laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Järjestämislaissa mainittujen tehtävien lisäksi kehittämis- ja hallintokeskukselle on säädetty työvoimapalveluihin liittyviä tehtäviä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009, vuoden 2025 alusta lukien laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kehittämis- ja hallintokeskuksesta, jäljempänä ELY-laki ). Mainitun lain mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä on hoitaa valtakunnallisia palveluja, joilla edistetään osaajien maahanmuuttoa ja työvoiman liikkuvuutta. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa julkisiin työvoimapalveluihin sekä yritystoiminnan aloittamiseen ja kehittämiseen liittyviä valtakunnallisia tieto- ja neuvontapalveluja. Edellä tarkoitettujen palvelujen toimeenpanossa on välttämätöntä käsitellä järjestämislaissa tarkoitettuja asiakastietoja, mikä tulisi ottaa huomioon käyttötarkoituksia ja käsiteltäviä asiakastietoja koskevassa sääntelyssä.  

2.3.2  Käyttöoikeus asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen

Järjestämislaki sisältää säännökset valtakunnallisen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöoikeuksista ja niiden myöntämisestä. Lain mukaan asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttö edellyttää henkilökohtaista käyttöoikeutta, joka on rajattava sisällöltään, laajuudeltaan, valtuuksiltaan ja kestoltaan siihen, mikä on henkilön tehtävien hoitamisen kannalta välttämätöntä. 

Lain mukaan käyttöoikeus voidaan myöntää työvoimaviranomaisen, kehittämis- ja hallintokeskuksen, työ- ja elinkeinoministeriön tai aluehallintoviraston palveluksessa olevalle, joka hoitaa järjestämislaissa säädettyjä tehtäviä, kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa säädettyjä työvoimapalveluun liittyviä tehtäviä, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun työvoimakoulutukseen liittyviä tehtäviä, työttömyysturvalaissa säädettyjä tehtäviä tai vuorotteluvapaalaissa säädettyjä tehtäviä. Käyttöoikeus voidaan myöntää myös sille, joka hoitaa edellä mainittujen lakien mukaisiin tehtäviin liittyviä valvonta-, kehittämis-, seuranta-, tilastointi-, ennakointi- tai ohjaustehtäviä. Lisäksi käyttöoikeus voidaan myöntää henkilölle, joka hoitaa rekisterinpitäjän tehtäviä tai käyttöoikeuksien hallintaan tai lokitietojen keräämiseen liittyviä tehtäviä. 

Lakiin ei sisälly säännöstä, jonka perusteella käyttöoikeus voitaisiin myöntää kehittämis- ja hallintokeskuksen palveluksessa olevalle henkilölle, joka hoitaa ELY-lain mukaisia kansainvälisen rekrytoinnin palveluihin tai työvoimapalveluiden valtakunnallisiin tieto- ja neuvontapalveluihin liittyviä tehtäviä. Käyttöoikeuden myöntämistä koskevaa sääntelyä tulisi täydentää tältä osin. 

Laissa ei myöskään ole huomioitu käyttöoikeuden myöntämistä kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalle, joka hoitaa laissa tarkoitettuja tehtäviä. Työvoimaviranomaisen tehtävää järjestämislain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen nojalla hoitava henkilö ei ole työvoimaviranomaisen palveluksessa, vaan tarkoituksenmukaista olisi täsmentää sääntelyä siten, että siinä huomioidaan käyttöoikeuden myöntäminen myös muun kuin työvoimaviranomaisen palveluksessa olevalle laissa määriteltyjä tehtäviä hoitavalle henkilölle. 

2.3.3  Valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden kehittäminen ja asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen liitettävät lisäosat

Järjestämislain mukaan kehittämis- ja hallintokeskus vastaa työvoimapalvelujen valtakunnallisen tietovarannon, palvelualustan ja asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämisestä ja ylläpidosta. Asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen sisältyy asiakkuudenhallintajärjestelmä, yleinen avustusjärjestelmä sekä sähköiset asiointipalvelut. Työvoimaviranomaisilla on velvollisuus käyttää edellä mainittuja järjestelmiä työvoimapalvelujen toimeenpanossa. 

Työvoimaviranomaiset voivat hankkia valtakunnallista tietojärjestelmäkokonaisuutta täydentäviä lisäosia. Lisäosa voidaan tarvittaessa liittää valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen. Edellytyksenä on tällöin, että lisäosa on yhteensopiva asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa. Kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivaltaan kuuluu määritellä tekniset ja tietoturvaan liittyvä vaatimukset, jotka lisäosan on täytettävä. Järjestämislain mukaan lisäosassa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan, mitä järjestämislaissa säädetään. 

Lain mukaan työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittäminen toteutetaan yhteistyössä kehittämis- ja hallintokeskuksen ja valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja käyttävien työvoimaviranomaisten kanssa. Työvoimaviranomaiset ovat suurin tietojärjestelmäpalveluja käyttävä taho, joten heidän kokemuksensa on keskeinen lähde palvelujen kehittämistarpeiden tunnistamisessa. Yhteistyön muodoista ei ole erikseen säädetty. 

Kehittämis- ja hallintokeskus on esittänyt työ- ja elinkeinoministeriölle pitävänsä lisäosiin liittyvää sääntelyä osin puutteellisena ja tulkinnanvaraisena. Lain säännöksiä voidaan nykyisessä muodossaan tulkita siten, että kehittämis- ja hallintokeskuksen olisi määriteltävä tekniset ja tietoturvaan liittyvät vaatimukset kaikille lisäosille, joiden liittämistä työvoimaviranomaiset pyytävät. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa merkittävää resurssien kohdentamista uusien rajapintojen kehittämiseen järjestelmäkokonaisuuden kehittämisen sijaan. 

Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus on todennut, että säännökset jättävät epäselväksi, onko kehittämis- ja hallintokeskuksella toimivaltaa kieltää lisäosan liittäminen, jos se on päällekkäinen käyttövelvoitteen piiriin kuuluvan asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa, tai onko kehittämis- ja hallintokeskuksella oikeus sulkea yhteys jo liitettyyn lisäosaan, jos lisäosa vaarantaa tietoturvaa tai -suojaa. Epäselväksi on koettu, onko kehittämis- ja hallintokeskuksella jonkinlainen vastuu lisäosassa tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä. 

Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki ) 22 §:n mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Tiedonhallintalain mukaan tiedot luovuttava viranomainen määrittelee teknisen rajapinnan avulla luovutettavien tietojen tietorakenteen kuvauksen ja ylläpitää sitä. Tiedonhallintalain nojalla on selvää, että kehittämis- ja hallintokeskus vastaa rajapinnoista siltä osin kuin kysymys on tietojen luovuttamisesta valtakunnallisesta asiakastietovarannosta työvoimaviranomaisten omiin lisäosiin, ja työvoimaviranomaisten vastaavat rajapinnoista siltä osin kuin kysymys on tietojen luovuttamisesta lisäosasta valtakunnalliseen tietovarantoon.  

Rajapintojen teknisestä määrittelystä tai erillisestä rajapintapalvelusta ei ole järjestämislaissa erityislainsäädäntöä, koska sen on katsottu kuuluvan kehittämis- ja hallintokeskukselle sille säädetyn valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen ylläpitotehtävän ja tiedonhallintalain säännösten perusteella. Edellä mainitun voidaan tulkita tarkoittavan myös sitä, että rajapinnat kuuluvat osaksi valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja ja niiden kehittäminen on tehtävä yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa. 

Käytännössä kehittämis- ja hallintokeskuksen mahdollisuuksiin toteuttaa erilaisia rajapintoja vaikuttaa käytettävissä olevat resurssit. Työvoimaviranomaiset ovat jo tehneet kehittämis- ja hallintokeskukselle esityksiä lisäosien liittämiseksi tarvittavista rajapinnoista. Rajapintojen toteuttaminen on riippuvaista käytettävissä olevista resursseista ja eri kehittämistarpeiden priorisoinnista. Olisi perusteltua tehdä näkyväksi myös lainsäädännön tasolla, ettei kehittämis- ja hallintokeskus voi vastata kaikkiin tarpeisiin välittömästi. 

Kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivaltaan kuuluu tiedonhallintalain ja järjestämislain 120 §:n 3 momentin nojalla teknisten ja tietoturvaan liittyvien vaatimusten määrittely, jotka lisäosan on täytettävä. Kehittämis- ja hallintokeskuksella on siten toimivalta kieltää lisäosan liittäminen, jos se ei täytä määriteltyjä vaatimuksia. Epäselvempää sen sijaan on, voisiko kehittämis- ja hallintokeskus olemassa olevan lainsäädännön nojalla kieltäytyä lisäosan liittämisestä, jos se on päällekkäinen käyttövelvollisuuden piiriin kuuluvan tietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa. Hallituksen esityksen HE 207/2022 vp säännöskohtaisista perusteluista käy ilmi, että tarkoitus on ollut, että asiakastietovarantoon ei liitettäisi lisäosia, jotka ovat päällekkäisiä. Lainsäädäntöä olisi perustelua täsmentää siten, että asia todettaisiin laissa.  

Järjestämislain mukaan lisäosassa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan, mitä kyseissä laissa säädetään. Hallituksen esityksessä ei ole avattu tarkemmin, mitä lain säännöksiä sovelletaan. Järjestämislain valmistelussa lähtökohtana on ollut, ettei kehittämis- ja hallintokeskus vastaa teknisten ja tietoturvaan liittyvien vaatimusten määrittelyä lukuun ottamatta lisäosien tietoturvasta tai –suojasta eikä myöskään ole rekisterinpitäjä lisäosassa käsiteltävien henkilötietojen osalta, vaan nämä vastuut kuuluvat yksinomaan lisäosan omistavalle työvoimaviranomaiselle. Kehittämis- ja hallintokeskuksen ja työvoimaviranomaisten välisten vastuiden selkeyttämiseksi olisi tarkoituksenmukaista, että laista kävisi ilmi rekisterinpitäjyyttä koskeva vastuu ja se, miltä osin järjestämislakia sovelletaan lisäosiin. Lisäksi lakiin olisi myös perusteltua lisätä säännökset siitä, missä tilanteissa kehittämis- ja hallintokeskus voisi sulkea lisäosan yhteyden valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen ja asiakastietovarantoon. 

2.3.4  Kehittämis- ja hallintokeskuksen oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä

Tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018, jäljempänä tulorekisterilaki ) mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksella on vuoden 2025 alusta voimaan tulevan muutoksen myötä oikeus saada tulotietojärjestelmästä tietoja palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain toimeenpanoa varten. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksella on vuoden 2025 alusta lukien oikeus saada tulotietojärjestelmästä tietoja työvoimapalveluiden toimivuutta sekä tuloksellisuutta ja vaikutuksia koskevan tiedon tuottamista, arviointia ja seurantaa koskevan tehtävän hoitamiseksi. Edellä mainitusta tehtävästä säädetään ELY-laissa.  

Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin kuuluu myös työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittäminen ja ylläpito, kuten edellä on todettu. Tietojärjestelmäpalveluihin sisältyy asiakastietojärjestelmäkokonaisuus, joka sisältää asiakkuudenhallintajärjestelmän lisäksi sähköiset asiointipalvelut ja yleisen avustusjärjestelmän. Järjestämislain mukaan työvoimaviranomaisilla on käyttövelvollisuus valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin. 

Yleistä avustusjärjestelmää käytetään järjestämislain mukaisia tukia koskevien hakemusten, päätösten ja maksatusten käsittelyyn. Esimerkiksi palkkatuen maksatusta varten yleiseen avustusjärjestelmään tuotetaan maksatushakemus, johon haetaan tulorekisteristä tiedot työnantajan työllistetylle maksamasta palkasta. Palkkatieto toimii palkkatuen maksatuksen perusteena. 

Voimassa olevan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan kehittämis- ja hallintokeskus maksaa työ- ja elinkeinotoimistojen myöntämät tuet, avustuksen ja korvaukset. Edellä mainitun tehtävän hoitamiseksi kehittämis- ja hallintokeskuksella on oikeus saada voimassa olevan tulorekisterilain sääntelyn mukaan tulorekisteristä tiedot julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetyn palkkatuen, 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuen, työllistämisvelvoitteen perusteella työllistetyn palkkakustannuksiin myönnetyn tuen, starttirahan ja muutosturvakoulutuksen toimeenpanoa varten. 

Työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtyessä kunnille myös edellä tarkoitettujen tukien myöntämiseen ja maksamiseen liittyvät tehtävät siirtyvät kehittämis- ja hallintokeskukselta kuntien työvoimaviranomaisille. Tulorekisterilain 1.1.2025 voimaan tulevissa muutoksissa tämä on huomioitu säätämällä työvoimaviranomaisille oikeus saada tulorekisteristä tietoja edellä mainitussa tarkoituksessa. 

Sääntelyssä ei oteta huomioon sitä, että jatkossakin kehittämis- ja hallintokeskus tuottaa tietojärjestelmäpalvelut, mikä edellyttää käytännössä, että tiedot siirtyvät tulorekisteristä kehittämis- ja hallintokeskuksen ylläpitämään valtakunnalliseen tietovarantoon, josta ne välittyvät edelleen työvoimaviranomaisten käyttöön. Sääntely, jossa oikeus tietojen saamiseen on ainoastaan työvoimaviranomaisella, ei mahdollista tietojen luovuttamista suoraan kehittämis- ja hallintokeskukselle. 

Järjestämislain mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksutta muulta valtion viranomaiselta, työvoimaviranomaiselta, muulta kunnan viranomaiselta, Business Finland -nimiseltä osakeyhtiöltä, Kansaneläkelaitokselta ja työttömyyskassalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä kehittämis- ja hallintokeskukselle järjestämislaissa tai muussa laissa säädettyjen työvoimapalvelujen toimeenpanoon, seurantaan ja arviointiin liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Tulorekisterilakiin tulisi lisätä kehittämis- ja hallintokeskukselle oikeus saada tulorekisteristä tiedot, joita se tarvitsee tietojärjestelmäpalvelujen tuottamiseksi, jotta tiedot voidaan siirtää tulorekisteristä kehittämis- ja hallintokeskuksen ylläpitämään tietovarantoon, josta ne välittyvät edelleen työvoimaviranomaisten käyttöön. 

2.3.5  Käyttöoikeus asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen toimeenpanon valmistelussa

Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien voimaanpanosta annetun lain mukaan työvoimaviranomaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada työ- ja elinkeinotoimistolta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, kehittämis- ja hallintokeskukselta sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevalta kunnalta tietoja, jotka ovat välttämättömiä työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtoon valmistautumiseksi. Tiedonsaantioikeus käsittää tiedot työvoimaviranomaiselle siirtyvistä asiakkaista siinä laajuudessa kuin asiakkaan palveluprosessi ja palveluiden jatkuvuuden turvaaminen edellyttävät. Hallituksen esityksessä (HE 207/2022 vp) välttämättömiksi tiedoiksi on katsottu työvoimapalvelujen asiakkaita ja asiakashistoriaa koskevat tiedot. Hallituksen esityksen mukaan asiakkaita koskevilla tiedoilla tarkoitetaan työvoimapalvelujen palvelutuotannon ja esimerkiksi palveluja koskevien hankintojen suunnittelemiseksi tarvittavia tarpeellisia tietoja, kuten tietoja nykyisistä julkisena työvoimapalveluna tarjotuista palveluista ja niiden asiakasmääristä sekä kustannuksista. Lisäksi asiakkaita koskevia tietoja ovat valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttöönoton valmistelun edellyttämät tiedot. Tietojärjestelmäpalveluiden käyttöönottoa koskevassa valmistelussa on välttämätöntä käsitellä myös henkilötietoja sisältäviä asiakastietoja. 

Oikeus asiakastietoihin on rajattu koskemaan palveluprosessin ja palveluiden jatkuvuuden turvaamiseksi välttämättömiä tietoja. Työvoimapalvelujen henkilöasiakkaita koskevat tiedot ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan nojalla salassa pidettäviä ja ne voivat sisältää yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, kuten henkilön terveydentilaa ja työ- ja toimintakykyä koskevia tietoja. Henkilöasiakkaita koskevia asiakastietoja tarvitaan työvoimapalvelujen toimeenpanon ja erityisesti asiakaspalvelun järjestämisen valmistelussa muun muassa siten, että asiakkaille voidaan määritellä vastuuasiantuntijat. Työvoimaviranomaisten on voitava suunnitella asiakkaiden palveluja sekä yleisesti että asiakaskohtaisesti ennen järjestämisvastuun siirtymistä, jotta asiakkaiden palveluihin ei tule tarpeettomia katkoja. 

Järjestämislain mukaan kehittämis- ja hallintokeskus ja työvoimaviranomaiset toimivat työvoimapalvelujen valtakunnallisen asiakastietovarannon yhteisrekisterinpitäjinä. Rekisterinpitäjän velvoitteiden ja muiden tiedonhallintaa koskevien velvoitteiden toteutuminen edellyttää tietojen käsittelyn suunnittelua, tiedonhallintaprosessien muodostamista sekä erityisesti valtakunnallisen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöön perehtymistä. Hallituksen esityksessä (HE 207/2022 vp) on todettu, että asiakastietojärjestelmän käyttöoikeudet tulisi myöntää ja niiden teknistä avaamista koskevat valmistelut toteuttaa niin, että asiakastietojärjestelmä ja asiakastiedot ovat asiantuntijoiden käytettävissä, kun järjestämisvastuu siirtyy. Hallituksen esityksen perusteluissa on viitattu järjestämislain 125 §:ään, jonka mukaan työvoimaviranomainen myöntäisi käyttöoikeudet valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen palveluksessaan oleville henkilöille. Esityksen mukaan asiakkuuksien siirrot työ- ja elinkeinotoimistoilta sekä kokeilukunnilta työvoimaviranomaisille tehtäisiin sähköisesti työvoimapalvelujen valtakunnallisissa tietojärjestelmäpalveluissa. Henkilötietojen käsittely ennen järjestämisvastuun siirtymistä on välttämätöntä tietojärjestelmäpalveluihin liittyvissä teknisissä valmisteluissa asiakastietojen hallinnointiin liittyvät valmistelut ja asiakastietojen siirrot huomioon ottaen. 

Työvoimaviranomaisten oikeutta saada tietoja työvoimapalvelujen henkilöasiakkaista sovelletaan voimaanpanolain mukaan 1.8.2024 alkaen. Asiakaspalvelun sujuva siirtyminen voi edellyttää käyttöoikeutta tietojärjestelmiin jo ennen järjestämisvastuu siirtymistä 1.1.2025. Lakiin ei kuitenkaan sisälly säännöksiä työvoimaviranomaisen käyttöoikeudesta tietojärjestelmäkokonaisuuteen ennen mainittua ajankohtaa. 

2.3.6  Yrityspalveluiden asiakastietojärjestelmä

Yrityspalveluiden asiakastietojärjestelmästä annetun lain (293/2017) 4 §:ssä, sellaisena kuin se tulee voimaan 1.1.2025, säädetään tahoista, jotka voivat tallettaa järjestelmään asiakastietoja yhteistä käyttöä ja lain 5 §:ssä säädettyjä tarkoituksia varten. Tällaisia ovat muun muassa yrityspalveluja tarjoavat viranomaiset, työvoimaviranomaiset ja Business Finland Oy. Kehittämis- ja hallintokeskus katsotaan 1.1.2025 alkaen yrityspalveluja tarjoavien viranomaisten ryhmään, koska se tarjoaa yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettuja yrityspalveluja. Vastaavasti lain 10 §:ssä, sellaisena kuin se tulee voimaan 1.1.2025, säädetään tahoista, joille voidaan salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tietoja asiakastietojärjestelmästä. Mainittuja tahoja ovat muun muassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Business Finland Oy, mutta ei kehittämis- ja hallintokeskus. 

Kehittämis- ja hallintokeskus ja Business Finland muodostavat yhdessä Work in Finland –toiminnon, joka toteuttaa valtion tehtävää osaajien maahanmuuton edistämisessä ja kansainvälisen rekrytoinnin tukemisessa. Work in Finlandin tehtävät ja toimivaltuudet tulevat täysimääräisesti voimaan vuoden 2025 alusta työvoimapalveluiden siirron myötä. Kehittämis- ja hallintokeskuksen hoitamista kansainvälisen rekrytoinnin tehtävistä säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain (897/2009) 3a §:n 2 momentin 3 kohdassa. Käytännössä tehtäviin kuuluu vuoden 2025 alusta muun muassa ylläpitää ja kehittää tietojärjestelmiä ja alustoja, jotka tukevat kansainvälistä rekrytointia, koota ja ennakoida valtakunnallisesti ulkomaisen työvoiman tarpeita sekä koota valtakunnallisesti tietoja kansainväliselle rekrytoinnille avoimista työpaikoista. Lisäksi sen tehtäviin kuuluu kansainvälisen rekrytoinnin työnantaja- ja henkilöasiakasneuvonta sekä tiedottaminen Suomen työelämästä ja se voi myös hankkia palveluita, joilla edistetään osaajien maahanmuuttoa ja työvoiman saantia ulkomailta. 

Vastaavasti Business Finland Oy:n lakisääteisiin tehtäviin on jo lisätty osaajien maahanmuuton edistämisen tehtävä, joka sisältää ulkomaisille osaajille kohdennettua maakuvaviestintää, markkinointia ja kampanjoita. Yhtiön tehtävänä on kansainvälisten osaajien houkuttelu ja kohtauttaminen Suomen kasvun ja innovaatioiden kannalta tärkeiden toimialojen tarpeisiin. Lisäksi yhtiö kehittää työ- ja opiskeluperusteisen maahanmuuton edistämiseksi pitkäjänteisiä kumppanuuksia kansainvälisten osaajien lähtömaissa. 

Yrityspalvelut muodostavat edellä kuvatusti merkittävän osan Work in Finlandin tarjoamista palveluista, ja yritysasiakkaiden palveluntarpeita ja tarjottuja palveluita koskevia tietoja olisi tärkeää pystyä saumattomasti vaihtamaan Work in Finlandin muodostavien toimijoiden eli kehittämis- ja hallintokeskuksen ja Business Finlandin välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteistä asiakastietojärjestelmää, jota ei siis nykytilanteessa ole käytettävissä. 

4.1.1  Sopimus viranomaistehtävien hoitamisesta ja työvoimaviranomaisen määritelmä

Järjestämisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän mahdollisuutta sopia työvoimaviranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä kuntalain 54 §:n mukaisesti laajennettaisiin koskemaan järjestämislain lisäksi muussa laissa työvoimaviranomaiselle säädettyjä tehtäviä. Muutos mahdollistaisi sen, että järjestämisvastuussa oleva työvoimaviranomainen voisi sopimuksella antaa esimerkiksi työttömyysturvalain mukaan työvoimaviranomaisen toimivaltaan kuuluvan työvoimapoliittisen lausunnon antamisen työllisyysalueen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan tehtäväksi. Työvoimaviranomaisen toimivaltaan kuuluvat työttömyysturvalain mukaiset tehtävät ovat kiinteässä yhteydessä työnhakijan palveluprosessiin, joten muutos edistäisi toiminnan tarkoituksenmukaista järjestämistä ja sujuvoittaisi asiakaspalvelua. Työvoimaviranomaisen määritelmää tarkistettaisiin siten, että työvoimaviranomaisella tarkoitettaisiin vain kunnan tai kuntayhtymän viranomaista, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä toimialueellaan Nykyisen määritelmän mukaan työvoimaviranomaisella tarkoitetaan myös viranomaista, jolle 13 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla on siirretty järjestämislain mukaista toimivaltaa. Määritelmän muuttaminen ei vaikuttaisi työvoimaviranomaisen mahdollisuuteen sopia 13 §:n 2 momentin nojalla työvoimaviranomaiselle säädetyn tehtävän antamisesta toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi noudattaen, mitä kuntalain 54 §:ssä säädetään sopimuksesta viranomaistehtävän hoitamiseksi. 

Työttömyysturvalakiin sisältyvää työvoimaviranomaisen määritelmäsäännöstä tarkistettaisiin vastaamaan järjestämislakiin ehdotettua muutosta. 

4.1.2  Työnhakijan palveluprosessi ja työnhakuvelvollisuus

Työnhakijan palveluprosessia muutettaisiin siten, että työnhakijoille, joiden työttömyys on päättymässä kolmen kuukauden kuluessa, ei pääsääntöisesti järjestettäisi työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja, ellei työnhakijan palvelutarve edellytä keskustelujen järjestämistä. Lisäksi edellytettäisiin, että työnhakijan työttömyys päättyy vähintään kolmen kuukauden ajaksi. Työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja ei järjestettäisi myöskään niille työnhakijoille, jotka ovat kolmen kuukauden kuluessa aloittamassa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan, jonka kesto on vähintään kolme kuukautta. Muutoksella pyrittäisiin siihen, että resursseja voitaisiin kohdentaa paremmin työnhakijoiden palvelutarpeiden edellyttämällä tavalla. 

Palveluprosessia muutettaisiin lisäksi siten, että tilanteissa, joissa työnhakijan palveluprosessiin tulee keskeytyksiä, prosessi jatkuisi täydentävien työnhakukeskustelujen osalta siitä mihin prosessissa jäätiin. Toisin sanoen järjestämättä jääneet työnhakukeskustelut järjestettäisiin myöhemmin. Vaikka työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut voitaisiin jättää mainituissa tilanteissa toteuttamatta, työnhakijalla säilyisi velvollisuus edistää työllistymistään sen ajan, kun hän on asiakkaana työ- ja elinkeinotoimistossa (vuoden 2025 alusta lukien työvoimaviranomaisessa) ja kuuluu työttömyysturvajärjestelmän piiriin. Tämä tarkoittaisi työnhakuvelvollisuuden asettamista työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa ja sen toteutumisen seurantaa. Työnhakuvelvollisuutta asetettaessa otettaisiin huomioon työnhakijan mahdollisuudet työllistyä lyhytkestoiseen työhön ennen työttömyyden päättymistä tai varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan alkamista. Työnhakuvelvollisuutta voisi näissä tilanteissa täyttää myös hakemalla alle kaksi viikkoa kestävää työsuhteessa tehtävää työtä. Haettavien työmahdollisuuksien määrää voitaisiin myös alentaa tai jättää hakuvelvollisuus kokonaan asettamatta laissa säädetyillä perusteilla. 

Edellä tarkoitetut muutokset tehtäisiin vastaavan sisältöisinä voimassa olevaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin ja vuoden 2025 alusta voimaan tulevaan järjestämislakiin. Muutokset tulisivat sovellettaviksi myös työllisyyden edistämisen kuntakokeiluissa. 

Työttömyysturvalakia muutettaisiin siten, että työnhakija menettäisi oikeutensa työttömyysetuuteen joko määräajaksi tai toistaiseksi, jos hän aiheuttaa itse sen, ettei hänelle järjestetä työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tai työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetulla tavalla. 

4.1.3  Asiakastietojen käsittely ja valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut

Asiakastietojen käyttötarkoituksia, tallennettavia tietoja ja käyttöoikeuksia koskevaa sääntelyä täydennettäisiin siten, että mahdollistettaisiin asiakastietojen käsittely ja tietojärjestelmäkokonaisuuden käyttö kehittämis- ja hallintokeskukselle kuuluvien työvoimapalveluihin liittyvien valtakunnallisten rekrytointipalvelujen sekä valtakunnallisen neuvontapalvelun hoitamiseksi. Kyseisistä kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävistä säädetään ELY-laissa. 

Käyttöoikeuden myöntämistä koskevaa sääntelyä täydennettäisiin myös siten, että työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaava työvoimaviranomainen myöntäisi käyttöoikeuden kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalle. Muutos tarkoittaisi sitä, että työvoimaviranomainen myöntäisi käyttöoikeuden myös työvoimaviranomaisen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella tehtävää hoitavalle toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijalle. 

Työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen määrittelyä täsmennettäisiin toteamalla rajapintojen kehittäminen ja ylläpito tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvaksi. Nykyisen sääntelyn mukaan tietojärjestelmäpalvelujen kehittäminen on toteutettava yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa. Edellä mainittua täsmennettäisiin siten, että kehittäminen tapahtuisi kuitenkin käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. 

Käyttövelvollisuuden piiriin kuuluvaa asiakastietojärjestelmäkokonaisuutta täydentäviä, työvoimaviranomaisten hankkimia lisäosia koskevaa sääntelyä täydennettäisiin. Lisäosan liittäminen työvoimapalvelujen valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen edellyttäisi paitsi teknisten ja tietoturvaan liittyvien vaatimusten täyttymistä myös sitä, ettei lisäosa ole päällekkäinen käyttövelvoitteen piiriin kuuluvan tietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa. Kehittämis- ja hallintokeskus päättäisi uusien rajapintojen määrittelystä ottaen huomioon tietojärjestelmäpalveluiden kehittämistarpeiden kokonaisuuden. 

Kehittämis- ja hallintokeskuksen ja työvoimaviranomaisten välisiä vastuita lisäosassa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn osalta täsmennettäisiin rajaamalla järjestämislain soveltaminen lisäosan osalta asiakastietojen käyttötarkoituksiin ja käsiteltäviin tietoihin. Työvoimaviranomainen vastaisi yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja tehtävistä lisäosan osalta. Kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi kuitenkin oikeus sulkea lisäosan yhteys asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen esimerkiksi silloin, jos se vaarantaa tietoturvan tai tietosuojan. 

Yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annettua lakia muutettaisiin siten, että kehittämis- ja hallintokeskukselle annettaisiin oikeus saada yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä tietoja salassapitosäännösten estämättä valtakunnallista kansainvälisen rekrytoinnin tukitehtävän hoitamista varten yrityspalveluiden osalta. 

4.1.4  Eures-työnvälitysverkosto

Työvoimaviranomaiset nimitettäisiin Eures-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti Eures-jäseniksi nykyisten työ- ja elinkeinotoimistojen sijaan. Säännöksellä toteutettaisiin järjestämislaissa jäsenvaltioiden Eures-asetuksen mukainen nimittämistehtävä ja siten myös selkeytettäisiin Eures-työnvälitysverkostoa koskevia tehtäviä työvoimaviranomaisen osalta. 

4.1.5  Kehittämis- ja hallintokeskuksen oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä

Kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi oikeus saada tulorekisteristä tietoja työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen tuottamiseksi. Säännöksellä mahdollistettaisiin sellaisten järjestämislain mukaisiin työvoimapalveluihin liittyvien tietojärjestelmäpalvelujen tuottaminen, joiden toimeenpanossa palkka- tai etuustieto on välttämätön. 

Käytännössä tämä tarkoittaa palkkatuen, 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuen, työllistämisvelvoitteen perusteella järjestyn työn palkkakustannuksiin maksettavan tuen ja starttirahan maksamisessa tarvittavia palkka- ja etuustietoja sekä 55 vuotta täyttäneiden muutosturvakoulutuksen järjestämisessä tarvittavaa tietoa koulutukseen oikeutetun palkasta. Kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi itsenäinen oikeus saada tiedot tulotietorekisteristä, vaikka se ei itse hyödyntäisi tietoja. Kehittämis- ja hallintokeskus välittäisi tiedot aineistotilausten välityksellä yleiseen avustusjärjestelmään työvoimaviranomaisten käyttöön. 

Lisäksi tulorekisterilain säännöstä, jonka mukaan työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaavalla kunnalla tai kuntayhtymällä on oikeus saada tulorekisteristä tiedot edellä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi, täsmennettäisiin koskemaan järjestämislaissa tarkoitettua työvoimaviranomaista. Säännös kattaisi tällöin myös ne työvoimaviranomaiset, jotka hoitavat tehtävää järjestämislaissa tarkoitetun sopimuksen nojalla. 

4.1.6  Henkilöstön siirtyminen

Henkilöstön siirtymistä koskevaa voimaanpanolain sääntelyä täydennettäisiin säännöksellä, jonka mukaan työvoimapalveluiden tuottamista koskevien järjestelyjen yhteydessä työllisyysalueen kuntien välillä tapahtuvat valtiolta siirtyneen henkilöstön siirrot katsottaisiin lain nojalla liikkeenluovutukseksi vuoden 2025 loppuun asti. Säännöksellä edistettäisiin järjestämisvastuun sujuvaa siirtymistä ja turvattaisiin valtiolta siirtyvän henkilöstön asemaa tilanteessa, jossa työvoimapalveluiden tuottamiseen liittyviä ratkaisuja ja siihen liittyvää henkilöstön sijoittumista tarkennettaisiin sen jälkeen, kun henkilöstö on siirtynyt valtiolta kuntiin tai kuntayhtymiin. 

4.1.7  Työvoimaviranomaisille siirtyvät sopimukset sekä tuki- ja korvauspäätökset

Voimaanpanolain sääntelyä selkeytettäisiin työvoimaviranomaisille siirtyvien sopimusten ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nojalla tehtyjen tuki- ja korvauspäätösten osalta. Valtio vastaisi siirtyvistä sopimuksista aiheutuvista vastuista, jotka kohdistuvat järjestämisvastuun siirtoa edeltävään aikaan. Valtio hoitaisi valtion kirjanpidossa suoriteperusteisesti käsiteltävät ostolaskut, vaikka lasku käsiteltäisiin tai saapuisi vuoden 2025 puolella. 

Voimaanpanolain mukaan tukien ja korvausten maksaminen siirtyy työvoimaviranomaisille vuoden 2025 alusta lukien siitä riippumatta, että tuen tai korvauksen maksuperuste on syntynyt ennen järjestämisvastuun siirtymistä. Esityksessä ehdotetaan, että valtio korvaisi valtion talousarvion rajoissa työvoimaviranomaisille näiden maksettavaksi tulevat tuet ja korvaukset, jotka kohdistuvat järjestämisvastuun siirtoa edeltävään aikaan. 

Voimaanpanolain sääntelyä täsmennettäisiin siten, että kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain perusteella järjestetyn ryhmävastuuvakuutuksen toimeenpanosta myös vuoden 2025 puolella tai myöhemmin. Käytännössä tämä koskisi vahinkoasioiden käsittelyä, jotka olisivat tapahtuneet 31.12.2024 mennessä, mutta tulisivat käsiteltäviksi 2025 tai myöhemmin. Lisäksi voimaanpanolakiin lisättäisiin uusi momentti, jonka perusteella työvoimaviranomainen olisi velvollinen järjestämään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 60 §:n mukaisen vakuutusturvan 1.1.2025 lukien myös sellaisiin valmennuksiin ja kokeiluihin, jotka olisi järjestetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain perusteella. Näin turvattaisiin valmennuksissa ja kokeiluissa olevien henkilöiden vakuutusturva työvoimapalveluiden siirtämisen yhteydessä ja vältettäisiin tilanne, jossa kahdella eri taholla olisi velvollisuus järjestää vakuutusturva samaan palveluun. 

4.1.8  Käyttöoikeus asiakastietojärjestelmään toimeenpanon valmistelussa

Voimaanpanolain mukaan työvoimaviranomaisilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada työ- ja elinkeinotoimistoilta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta ja kehittämis- ja hallintokeskukselta sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevalta kunnalta työvoimapalvelujen toimeenpanon valmistelussa välttämättömät tiedot. Tiedonsaantioikeus koskee myös työvoimaviranomaiselle siirtyvien henkilöasiakkaiden tietoja siltä osin kuin se on asiakkaiden palveluprosessin ja palveluiden jatkuvuuden turvaaminen sitä edellyttää. 

Henkilöasiakkaita koskeva tiedonsaantioikeus on ollut tarkoitus toteuttaa käyttöoikeudella asiakastietojärjestelmään. Edellä mainitussa tarkoituksessa voimaapanolakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan tietoja voidaan luovuttaa myöntämällä käyttöoikeus asiakastietojärjestelmään kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalle, joka hoitaa toimeenpanon valmisteluun liittyviä tehtäviä. Työvoimaviranomainen myöntäisi käyttöoikeuden kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalle ja kehittämis- ja hallintokeskus huolehtisi yhteyden teknisestä avaamisesta. 

4.1.9  Monialaisen tuen yhteistoimintamallin organisointi

Työllistymisen monialaisesta edistämisestä annettua lakia muutettaisiin siten, että todettaisiin asetettavien johtoryhmien enimmäismäärä ja edellytykset muodostaa johtoryhmä, johon kuuluisi useampi kuin yksi työvoimaviranomainen. Muutos selkeyttäisi yhteistoimintamallin organisointia koskevaa sääntelyä. 

4.1.10  Palkkaturvahakemusten vastaanottaminen

Palkkaturvalakia ja merimiesten palkkaturvalakia muutettaisiin siten, että niihin tehtäisiin järjestämislakiin ehdotettavasta työvoimaviranomaisen määritelmän tarkastamisesta johtuva täsmennys. Palkkaturvahakemuksen voisi vuoden 2025 alusta lukien toimittaa kehittämis- ja hallintokeskuksen lisäksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetulle työvoimaviranomaiselle. 

4.1.11  Kunnan peruspalvelujen valtionosuudet

Valtionosuuslain 31 a §:ää täsmennettäisiin kunnille työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentamisesta maksettavien korvausten indeksitarkistusten osalta. Sekä määrittämisessä tehtävä tarkistus vuoden 2024 tasolle että korvauksiin myöhemmin vuosittain tehtävät kansaneläkeindeksistä annetun lain mukaiset tarkistukset sidottaisiin rahoitusvastuun perusteena oleviin työttömyysetuuksiin tehtäviin indeksitarkistuksiin. 

4.2.1  Vaikutukset julkiseen talouteen

Työnhakijan palveluprosessi

Hallituksen esityksen 167/2021 vp mukaan työnhakijan palveluprosessia ja työnhakuvelvollisuutta koskevien muutosten tavoitteena oli parantaa työllisyyttä vähintään 9 500 työllisellä. Työllisyyden kasvun arvioitiin vähentävän julkisen talouden menoja pitkällä aikavälillä noin 230 miljoonalla eurolla vuodessa. Palveluprosessiin liittyvien muutosten julkisen talouden menoja lisäävät vaikutukset huomioon ottaen, julkisen talouden menojen arvioitiin vähenevän pitkällä aikavälillä noin 140 miljoonaa euroa vuodessa. 

Arvioidusta työllisyysvaikutuksesta suurin osa perustuu työnhakijoille järjestettävien intensiivijaksoihin (täydentävät työnhakukeskustelut), joiden on arvioitu vaikuttavan työllisyyteen noin 8 700 uudella työllisellä. Loput työllisyysvaikutuksesta perustuu työnhakuvelvollisuuden asettamiseen. Työllisyysvaikutus ilmenee viiveellä ja esityksen mukaan täysi vaikutus alkaisi vuodesta 2025. Tässä vaiheessa asiakaspalvelumallin vaikutusta työllisyyteen ei ole arvioitavissa, mistä johtuen ehdotettujen muutosten vaikutusta työllisyyteen voidaan arvioida vain suuntaa-antavasti. Työllisyysvaikutuksia on arvioitu jäljempänä luvussa 4.2.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset. Vaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä, joten ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan vaikutusta julkiseen talouteen. 

Työnhakijan palveluprosessiin ehdotettavien muutosten vaikutus Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaan

Uudistus P3C1R1 ”Pohjoismainen työvoimapalveluiden malli” kuuluu Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman (RRP) pilariin 3 (Työllisyysasteen ja osaamistason nostaminen kestävän kasvun vauhdittamiseksi). RRP:n rahoitus tulee EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF). Uudistuksen RRF-rahoitusosuus on 90 miljoonaa euroa, josta 70 miljoonaa euroa on kohdennettu vuoden 2022 talousarviossa työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenoihin (32.01.03) sekä 20 miljoonaa euroa vuosien 2022 ja 2023 talousarvioissa digitalisaation kehittämiseen (32.01.20). 

RRF-rahoituksen maksamisesta komissiolta jäsenvaltiolle säädetään RRF-asetuksessa (EU) 2021/241. Maksut komissiolta jäsenvaltioille perustuvat toimenpidekohtaisten välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamiseen. Suomen RRP:n sisältämille uudistuksille ja investoinneille on hyväksytty välitavoitteet ja tavoitteet Suomen RRP:tä koskevassa neuvoston täytäntöönpanon liitteessä 6991/23 ADD 1, 1.3.2023. 

Suomen RRF-rahoituksen kokonaissaannon varmistamiseksi on tärkeää, että Suomi pystyy työvoimapalveluiden mallin osalta osoittamaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksen liitteen mukaisen sisällön toetuman sekä uudistusta koskevien välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisen, RRF-asetuksen 24 § 3 mukaisesti välitavoitteiden ja tavoitteiden tyydyttävä saavuttaminen edellyttää, että asianomainen jäsenvaltio ei ole kumonnut aiemmin tyydyttävästi saavutettuihin välitavoitteisiin ja tavoitteisiin liittyviä toimenpiteitä. 

Suomen RRF-maksuosuuden varmistamiseksi Suomen on uudistuksen P3C1R1 osalta pystyttävä todentamaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksen liitteen mukainen toteuma:  

Uudistuksen tavoitteena on uudistaa julkisten työvoimapalvelujen prosessia. 

Uudistuksessa siirrytään uuteen pohjoismaiseen työvoimapalvelujen malliin, jolla tehostetaan aktiivista työvoimapolitiikkaa parantamalla työnhakijoiden yksilöllisiä ja integroituja palveluja. 

Malliin sisältyy työnhakijoiden aktiivisen työnhaun velvoite. 

Uuden mallin soveltamisen odotetaan edistävän noin 10 000 henkilön työllistymistä. 

Mallia täydennetään kehittämällä digitaalinen julkisten työvoimapalvelujen tietojärjestelmä (jonka välttämättömät osat on täsmennetty täytäntöönpanopäätöksen liitteessä). 

Työnhakijan palveluprosessin pohjoismaista työvoimapalvelumallia säätelevään julkisia työvoima- ja yrityspalveluja koskevaan lainsäädäntöön ei esitetä sellaisia muutoksia, jotka kumoaisivat yllä mainitun toteuman. Tehtävillä muutoksilla ei olla muuttamassa palveluprosessia kuin hyvin rajatun kohderyhmän (siirtyvät työmarkkinoille tai työvoiman ulkopuolelle kolmen kuukauden sisällä) osalta. Kyseisellä kohderyhmällä säilyy uudistuksesta huolimatta työnhakuvelvoite, mutta heille järjestettyjen tapaamisten arvellaan vähenevän arviolta 39 000 asiakastapaamisen verran. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pohjoismaisen työvoimapalvelumallin toimeenpanosta häviäisi vastaava määrä asiakastapaamisia, vaan uudistuksen lähtökohtana on mahdollistaa säästyneen resurssin suuntaaminen vaikeammin työllistyvien asiakkaiden tapaamiseen ja työllistymisen tukemiseen. Uudistuksen arvioitu vaikutus mallin lisätyöllisten määrään on vähäinen. 

Neuvoston täytäntöönpanopäätöksen liitteen mukaisesti Suomen on uudistuksen P3C1R1 osalta pystyttävä todentamaan seuraavat välitavoitteet ja tavoitteet saavutetuiksi: 

Työnhakijan palveluprosessin pohjoismaista työvoimapalvelumallia säätelevän julkisia työvoima- ja yrityspalveluja koskevan lain voimaantulo. (Q2/2022) 

Työnhakuhaastattelujen vuosittainen kokonaismäärä on vähintään 2 000 000. (Q4/2023) 

Digitaalisen infrastruktuurin toiminnot kehitetään ja integroidaan julkisten työvoimapalvelujen tietojärjestelmään, ja ne ovat täysin toimintakykyisiä pohjoismaisen työvoimapalvelumallin käyttöönottamiseksi. (Q4/2023) 

Työnhakijan palveluprosessin pohjoismaista työvoimapalvelumallia säätelevään julkisia työvoima- ja yrityspalveluja koskevaan lainsäädäntöön ei esitetä sellaisia muutoksia, jotka kumoaisivat yllä mainittujen välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisen. Uudistuksella on tavoitteiden kannalta vaikutusta ainoastaan täydentävien työnhakuhaastattelujen järjestämisen määrään. Siinäkin tapauksessa haastattelujen kokonaismäärän ei nähdä merkittävästi muuttuvan, sillä uudistuksen myötä henkilöresursseja voidaan kohdentaa enemmän niiden asiakkaiden haastattelemiseen, joiden palvelutarve on uudistuksen kohderyhmää korkeampi. 

Sopimuksiin liittyvät vastuut sekä korvaus vuoteen 2024 kohdistuvista tuista ja korvauksista

Ennen kuin valtion talousarvion määrärahalla voidaan sitoutua myöhemmin maksettavaan menoon hankintasopimuksella tai avustuspäätöksellä, tulee varmistua siitä, että käytettävissä on määrärahaa tällaisen sitoumuksen tekemiseen. Valtio sitoisi siis vuoden 2024 valtion talousarvion määrärahaa täysimääräisesti siltä osin kuin hankinnan tai avustuksen perusteena olevasta toiminnasta syntyvät menot kohdentuisivat vuoteen 2024 riippumatta siitä, milloin näiden menojen arvioidaan tulevan maksetuksi. Periaate ei poikkeaisi nykyisistä toimintatavoista. 

Voimaanpanolakiin ehdotetut säännökset selkeyttäisivät valtion ja työvoimaviranomaisten välisiä vastuita. Valtion tehtäväksi jäisi suoriteperusteella kirjattavien vuoteen 2024 kohdentuvien ostolaskujen maksaminen vuonna 2025. Menot maksettaisiin talousarviovuoden 2024 määrärahasta. Esimerkiksi vuoteen 2023 kohdistuneita sitoumuksia, joita koskeva lasku maksettiin vuoden 2024 aikana ja kirjattiin vuoden 2023 kirjanpitoon tai sitoumuksesta tehtiin rästivaraus, oli yhteensä noin 15 miljoonaa euroa. 

Maksuperusteisesti valtion kirjanpitoon kirjattavat menot korvattaisiin työvoimaviranomaisille sen suuruisena kuin menoon on sitouduttu ja meno on jäänyt maksamatta vuonna 2024, kuitenkin valtion talousarvion mahdollistamilta osin. Korvausten maksaminen edellyttää, että valtion talousarviossa on määritetty määräraha, josta korvauksia voidaan maksaa. Talousarviossa tarkoitukseen osoitettavan määrärahan määrä ja korvausperusteet voivat kuitenkin rajoittaa korvausten myöntämistä siten, että korvausten määrä ei vastaa täysin työvoimaviranomaisille siirtyvien vuonna 2024 maksamatta jääneiden vastuiden määrää. Tämä koskee erityisesti nykyisin valtion talousarviossa arviomäärärahamomenteilta maksettua palkkatukea, starttirahaa, 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea sekä kunnan työllistämisvelvoitteen ajalta maksettavaa tukea, koska näiltä momenteilta ei siirry sidottua määrärahaa valtion talousarviossa vuodelle 2025 korvausten maksamiseksi, vaan korvauksia varten tulisi osoittaa talousarviossa muuta rahoitusta. 

Vuoden 2024 toisessa lisätalousarviossa määritettäisiin, että edellä tarkoitettuja korvauksia voitaisiin maksa momentilta 32.30.51 täysimääräisesti siltä osin kuin korvaukset kohdentuvat niihin palveluihin, joita momentilta on rahoitettu vuoden 2024 talousarvion perusteella. Tältä osin työvoimaviranomaisille siirtyvien vastuiden arvioidaan olevan mittaluokaltaan noin 20-30 miljoonaa euroa. Siltä osin kun korvaukset koskisivat sellaisia tukia ja korvauksia, joita on rahoitettu valtion vuoden 2024 talousarviossa muilta määrärahamomenteilta kuin momentilta 32.30.51, määritettäisiin korvausten maksamiselle talousarviossa enimmäismäärä. Tavoitteena on kuitenkin, että enimmäismäärä olisi mahdollisimman lähellä arvioitua näiltä momenteilta rahoitettavista palveluista työvoimaviranomaisille siirtyvien vuonna 2024 maksamatta jäävien vastuiden määrää, joiden arvioidaan olevan mittaluokaltaan noin 40-50 miljoonaa euroa. Arvio perustuu aiempina vuosina vuoden aikana maksamatta jääneiden talousarviovuoteen kohdentuneiden sitoumusten määrään. 

Osa tukijaksoista voi kuitenkin toteutua alun perin tarkoitettua lyhyempänä tai muutoin pienempikustanteisena. Työvoimaviranomainen saisi pitää tämän niin sanotusti vapautuvan sidonnan eli korvauksia ei tarkistettaisi toteuman mukaisiksi hallinnollisen takan vähentämiseksi. Näin ollen työvoimaviranomaiselle maksettavat korvaukset voisivat myös jossain tilanteissa ylittää työvoimaviranomaiselle siirtyvien vuonna 2024 maksamatta jääneiden vastuiden toteutuneet kustannukset. 

Työvoimaviranomaiselle siirtyvien vastuiden määrä riippuisi kuitenkin siitä, kuinka paljon valtio tekee vuoteen 2025 kohdentuvia sitoumuksia. Vuoteen 2025 kohdentuvien sitoumusten tekeminen on välttämätöntä, jotta työvoimapalveluiden tarjoamiseen ei syntyisi siirtymävaiheessa katkosta. Sitoumukset tehtäisiin mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä tulevan työvoimaviranomaisen kanssa. 

Kuntien rahoitusvastuun indeksitarkistus

Esityksessä ehdotetaan, että kuntien rahoitusvastuun laajentamisen korvausta koskeva indeksitarkistus sidottaisiin rahoitusvastuun perusteena olevien työttömyysetuuksien indeksikorotuksiin. Pykälän nykyisen sanamuodon mukaan kunnille maksettava kompensaatio tarkistettaisiin kansaneläkeindeksillä vuoden 2024 tasolle ja sen jälkeen vuosittain riippumatta siitä, tehdäänkö indeksitarkistusta työttömyysetuuksiin. Koska työttömyysetuuksien indeksikorotukset on jäädytetty vuosiksi 2024-2027, tarkoittaisi muutos sitä, ettei myöskään kuntien saamaan korvaukseen tehtäisi indeksitarkistusta. 

Vuoden 2023 työttömyysetuuksien maksutietoihin perustuvan kunnille siirtyvän rahoitusvastuun määrä ei vielä ole tiedossa. Ehdotetun muutoksen vaikutuksia voidaan arvioida vuoden 2022 toteutuneiden työttömyysetuustietojen perusteella. Näiden perusteella kuntien rahoitusvastuu kasvaisi 272 milj. euroa vuoden 2023 etuustasossa. 

Pykälän nykyisen sanamuodon mukaan kuntien kompensaatio tarkistettaisiin vuoden 2024 tasolle kansaneläkeindeksillä. Vuodelle 2024 vahvistettu kansaneläkeindeksin pisteluku on 1911, mikä tarkoittaa 5,9 prosentin korotusta. Tämä lisäisi arvioiden mukaan kuntien kompensaatiota noin 16 milj. eurolla. Vuosille 2025-2027 ennustettu kansaneläkeindeksin muutos on noin 2 prosenttia vuosittain, mikä tarkoittaisi 5-6 milj. euron vuosittaista korotusta kuntien kompensaatioon. Vuoteen 2027 mennessä kuntien kompensaatio kasvaisi tarkistusten myötä noin 33 milj. euroa vuoden 2023 tason kompensaatioon verrattuna, vaikka vastaavaa korotusta ei tehdä kuntien vastuulle siirtyviin työttömyysetuuksiin. 

Esitetyn täsmennyksen myötä kuntien kompensaation pysyisi vuoden 2023 etuustasossa vuosina 2025-2027, eivätkä indeksitarkistukset kasvattaisi rahoitusta kyseisinä vuosina. Muutoksen myötä kompensaatio ei ylikompensoisi kunnille siirtyviä etuusmenoja, vaan pysyy samalla tasolla kuin kuntien rahoitusvastuulle siirtyvät etuudetkin. Muutos tarkoittaisi noin 33 miljoonan euron säästöä valtion menoihin verrattuna siihen, ettei muutosta tehtäisi. 

4.2.2  Vaikutukset yrityksiin

Työnhakuvelvollisuuden asettaminen

Työnhakuvelvollisuutta asetettaessa otettaisiin huomioon työnhakijan päättymässä oleva työttömyys tai siirtyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan vuoksi. Tällaisessa tilanteessa asiantuntija arvioisi, onko haettavissa sellaisia lyhytkestoisia työmahdollisuuksia, joihin työnhakija voisi työllistyä ennen työttömyyden päättymistä tai siirtymistä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Hakuvelvollisuuden määrää voitaisiin alentaa tai se voitaisiin jättää kokonaan asettamatta, jos tällaisia työmahdollisuuksia ei arvioida olevan. Voimassa olevan sääntelyn mukaan hakuvelvollisuus jätetään asettamatta työnhakijalle, jonka työttömyys on päättymässä kuukauden kuluessa. Ehdotetun sääntelyn mukaan hakuvelvollisuus jätettäisiin suoraan lain perusteella asettamatta sille tarkastelujaksolle, jonka aikana työttömyys päättyy tai siirtyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle tapahtuu. 

Käytettävissä ei ole sellaista tietoa, jonka perusteella olisi arvioitavissa ehdotettujen muutosten vaikutusta työnhakuvelvollisuuden asettamiseen. Työnhakuvelvollisuutta koskevat muutokset voivat jonkin verran vähentää yritysten saamien työhakemusten määrää ja erityisesti sellaisten työhakemusten määrää, jonka työnhakija on lähettänyt vain työnhakuvelvollisuuden vuoksi, vaikka ei pystyisi vastaanottamaan työtä. 

4.2.3  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Vaikutukset kuntien ja työvoimaviranomaisten toimintaan

Ehdotetuilla muutoksilla sujuvoitettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtymistä valtiolta kuntiin. Esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi järjestämisvastuussa olevan työvoimaviranomaisen mahdollisuutta siirtää sopimuksella toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi myös muussa kuin järjestämislaissa työvoimaviranomaiselle säädettyjä tehtäviä. Muutos edistäisi kuntien mahdollisuutta sopia työvoimapalveluiden tuottamisesta tarkoituksenmukaisella tavalla. 

Työnhakijan palveluprosessiin ja työnhakuvelvollisuuteen ehdotetut muutokset lisäisivät työvoimaviranomaisen harkintavaltaa työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämisessä sekä työnhakuvelvollisuuden asettamisessa. Harkintavallan lisäys koskisi laissa määriteltyä rajattua kohderyhmää. Työnhakukeskustelua tai täydentävää työnhakukeskustelua ei tarvitsisi järjestää, jos työnhakijan työttömyys on päättymässä kolmen kuukauden kuluessa tai hän on kolmen kuukauden kuluessa aloittamassa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan, ellei työnhakijan palvelutarve asiantuntijan arvion mukaan toisin edellytä. Näiden työnhakijoiden kohdalla työvoimaviranomaisella olisi myös nykyistä enemmän harkintavaltaa työnhakuvelvollisuuden asettamisessa. Työnhakuvelvollisuuden asettamisessa voitaisiin ottaa huomioon työnhakijan mahdollisuudet työllistyä lyhytkestoisiin töihin ennen työttömyyden päättymistä tai siirtymistä muutoin työmarkkinoiden ulkopuolelle. 

URA-järjestelmästä ei ole suoraan saatavissa tietoja kohderyhmän suuruudesta. Arviota voidaan tehdä sen perusteella, kuinka monen työnhakijan työnhaku on päättynyt kolmen kuukauden sisällä työnhaun aloittamisesta työhön menon tai opintojen aloittamisen vuoksi (pois lukien palkkatuettu työ, työvoimakoulutus ja tuettu omaehtoinen opiskelu) tai työvoiman ulkopuolelle siirtymisen vuoksi työnhakijan aloittaessa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan. Ajalla 1.6.2022–30.5.2023 tällaisia työnhakijoita oli keskimäärin 1 300 kuukaudessa, mikä tarkoittaa noin 15 500 työnhakijaa vuodessa. Edellä mainitulle ryhmälle tulee voimassa olevien säännösten mukaan järjestää alkuhaastattelua seuraavan kolmen kuukauden aikana viisi täydentävää työnhakukeskustelua. Ehdotetun muutoksen myötä näiden täydentävien työnhakukeskustelujen järjestäminen silloin kun työttömyys on päättymässä kolmen kuukauden kuluessa tai työnhakija on kolmen kuukauden kuluessa aloittamassa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan riippuisi asiantuntijan arviosta työnhakijan palvelutarpeesta. 

Hallituksen esityksessä 167/2021 vp arvioitiin, että työnhakijoille, joiden työnhaku päättyy kolmen kuukauden kuluessa työnhaun aloittamisesta, järjestettäisiin keskimäärin noin 2,5 täydentävää työnhakukeskustelua/työnhakija. Tämä tarkoittaisi noin 39 000 keskustelua vähemmän. Jos yhteen täydentävään työnhakukeskusteluun käytetty aika arvioidaan 30 minuutiksi, tarkoittaisi muutos karkeasti arvioiden noin 11 henkilötyövuotta vastaavaa työmäärää. URA-tietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella suurin osa työnhaun muutoksista on kirjattu kuukauden sisälle kirjaushetkestä. Tulevaisuuteen kohdistuvia muutoksia ilmoitettiin keskimäärin 12 päivän päähän ja hieman yli 2 000 työnhakijalle muutos oli kirjattu yli kuukauden päähän kirjauksen tekohetkestä. Edellä mainittu tarkoittaisi sitä, että palveluprosessista jäisi pois alle yksi työnhakukeskustelu tai täydentävä työnhakukeskustelu. Vaikutus voi siten olla edellä mainittua pienempi. 

Ehdotettu muutos ei koskisi pelkästään niitä, joiden työnhaun päättyminen on tiedossa työnhaun alkaessa. Tämän kohderyhmän määrää ja vaikutusta järjestämättä jäävien keskustelujen määrään on vaikea arvioida, koska tieto työnhaun päättymisestä voi tapahtua, missä tahansa vaiheessa työnhakijan palveluprosessia. Lisäksi on otettava huomioon, että keskustelu on joka tapauksessa järjestettävä, jos työnhakuvelvollisuuden asettaminen tai sen päivittäminen jäljellä olevalle ajalle sitä edellyttää. Vaikutus arvioidaan siten vähäiseksi. 

Työnhakijan palveluprosessia koskevien seurantatietojen mukaan työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut eivät ole toteutuneet työ- ja elinkeinotoimistoissa ja kuntakokeilussa mukana olevissa kunnissa kaikkien työnhakijoiden kohdalla lain edellyttämällä tavalla. Syyskuun 2023 lopun toteutumatietojen perusteella keskustelujen määrä oli noin 65 prosenttia siitä, mitä hallituksen esityksessä 167/2021 vp arvioitiin keskustelujen määräksi. Käytettävissä ei ole sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin todeta, onko työnhakukeskusteluja jäänyt järjestämättä jonkin tietyn kohderyhmän osalta. Siltä osin kuin työ- ja elinkeinotoimistot ja kokeilukunnat ovat järjestäneet keskusteluja kohderyhmälle, jota ehdotettu muutos koskee, vapautuisi näihin käytetty resurssi uudelleen kohdennettavaksi. Jos ehdotetun kohderyhmän osalta keskusteluja ei ole toteutettu lain edellyttämällä tavalla, ei resursseja todellisuudessa vapaudu uudelleen kohdennettavaksi. 

Työnhakijan palveluprosessia ja työnhakuvelvollisuuden asettamista koskevat muutokset tulisivat voimaan jo 1.9.2024 eli säännökset tulisivat sovellettaviksi työ- ja elinkeinotoimistoissa ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevissa kunnissa vuoden 2024 loppuun saakka. 

Esityksessä ehdotetaan, että valtiolta liikkeenluovutuksella siirretyn henkilön siirtäminen edelleen työllisyysalueen sisällä toisen kunnan palvelukseen, katsottaisiin liikkeenluovutukseksi vuoden 2025 ajan. Liikkeenluovutusta sovellettaisiin tilanteessa, jossa kuntien välisiä sopimuksia henkilöstön sijoittumisesta olisi tarpeen tarkentaa vielä valtiolta kuntiin tapahtuneen liikkeenluovutuksen jälkeen. Muutos mahdollistaisi sen, että vastaanottava kunta voisi ottaa siirtyvän henkilön palvelukseensa ilman julkista hakumenettelyä. Tämä vähentäisi rekrytointiprosessiin liittyvää kunnan työtä sekä edesauttaisi tarkoituksenmukaisten järjestelyjen toteumista työvoimapalveluiden järjestämisessä. 

Tulorekisterilakiin lisättäisiin säännös, joka mahdollistaisi kehittämis- ja hallintokeskukselle tietojen saamisen tulorekisteristä tietojärjestelmäpalveluiden tuottamiseksi. Kehittämis- ja hallintokeskus saisi tulorekisteristä tukien maksatuksessa välttämättömät tulotiedot rajapinnan kautta suoraan yleiseen avustusjärjestelmään, mikä mahdollistaisi maksatuksessa saavutettujen automatisaation hyötyjen säilyttämisen ja päätöksenteon ja valvonnan automatisoinnin kehittämisen. Muutos vähentäisi siten työvoimaviranomaisten työtä verrattuna siihen, että muutosta ei toteuttaisi. Jos kehittämis- ja hallintokeskuksella ei olisi oikeutta saada tietoja suoraan tulorekisteristä, jokainen työvoimaviranomainen joutuisi tekemään Tulorekisteriyksikölle oman tietolupapyynnön sekä hakemaan maksatuksessa tarvittavat tiedot erikseen rajapinnan kautta tulorekisteristä. 

Ehdotetuilla täsmennyksillä vuoden 2025 aikana maksettavien vuoteen 2024 kohdentuvien laskujen käsittelyyn ei olisi työvoimaviranomaisten tehtäviä lisäävää vaikutusta. 

Vaikutukset kehittämis- ja hallintokeskuksen toimintaan

Kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalle, joka hoitaa toimeenpanon valmisteluun liittyviä tehtäviä voitaisiin myöntää käyttöoikeus työvoimapalvelujen valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen ennen järjestämisvastuun siirtymistä. Tulevat työvoimaviranomaiset päättäisivät käyttöoikeuden myöntämisestä ja kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi huolehtia yhteyden teknisestä avaamisesta. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä olisi käyttöoikeusvaltuuksien määrittely, mikä lisää kehittämis- ja hallintokeskuksen työmäärää jonkin verran. 

Esityksessä selkeytettäisiin työvoimaviranomaisten omiin lisäosiin liittyvää sääntelyä. Kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi toimivalta laissa säädetyin perustein kieltää lisäosan liittäminen ja sulkea sulkea yhteys valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi toimivalta päättää työvoimaviranomaisten esittämän uuden rajapintavalmistelun käynnistämisestä. Ehdotetut muutokset selkeyttäisivät lainsäädäntöä, eivätkä siten lisäisi kehittämis- ja hallintokeskuksen työmäärää. Kehittämis- ja hallintokeskukselle voi aiheuta työtä siitä, että sen tulee arvioida ja tehdä päätös lisäosan liittämisen kieltämisestä tai sulkemisesta. Kehittämis- ja hallintokeskuksen päätökseen saisi hakea oikaisua ja oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä saisi valittaa hallinto-oikeuteen. Kehittämis- ja hallintokeskukselle voisi siten aiheutua jonkin verran työtä valitusprosessien hoitamisesta. 

Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin kuuluu antaa oikeudellista neuvontaa työvoimapalvelujärjestelmän kannalta keskeisten lakien toimeenpanosta. Lakeihin lisättäisiin työllistymisen monialaisesta edistämisestä annettu laki, jossa säädetään työvoimaviranomaisen tehtävistä monialaista työllistymisen tukea tarvitsevien asiakkaiden osalta. Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi tehtävää osana oikeudellisen neuvonnan kokonaisuutta. 

Ehdotetut muutokset vuoden 2025 aikana tapahtuviin suoriteperusteisten ostolaskujen käsittelyyn kehittämis- ja hallintokeskuksessa lisäisivät kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviä vuonna 2025. Tehtävä olisi kertaluonteinen liittyen siirtymävaiheessa valtion järjestämisvastuuseen kuuluvien tehtävien loppuun saattamiseen. Koska ostolaskujen käsittelyyn kohdentuva työpanos on kehittämis- ja hallintokeskuksen mukaan ollut noin neljä henkilötyövuotta kalenterivuoden aikana ja vuoden 2024 aikana maksettavien vuoteen 2023 kohdentuvien ostolaskujen vastaavan noin 9 prosenttia vuoteen 2023 kohdentuvista menoista, arvioidaan tehtävän hoitamiseen tarvittava henkilöstöresurssi vähäiseksi. Valtaosa edelliseltä vuodelta maksamatta jäävistä ostolaskuista käsitellään tammikuun aikana. Vuoteen 2024 kohdentuvat sitoumukset korvattaisiin mahdollisimman kevyellä hallinnollisella menettelyllä ja tästä aiheutuva hallinnollisen taakan lisäys kohdentuisi valtiolle, joka kerää tiedot korvauksen perusteena olevista sitoumuksista ja tekisi päätöksen korvauksen maksamisesta. Hallinnollinen taakka korvausprosessista arvioidaan vähäiseksi. 

Ehdotetut muutokset kehittämis- ja hallintokeskuksen oikeuteen saada salassapitosäännösten estämättä tietoja yrityspalveluiden asiakastietojärjestelmästä parantaisivat sen mahdollisuuksia hoitaa kustannustehokkaasti 1.1.2025 alkaen lakisääteistä tehtäväänsä kansainvälisen rekrytoinnin yrityspalveluiden osalta. 

Vaikutus Tulorekisteriyksikköön

Tulorekisterilakiin ehdotettu kehittämis- ja hallintokeskuksen tiedonsaantioikeuksia koskeva muutos mahdollistaisi sen, että kehittämis- ja hallintokeskus voisi saada tulorekisteristä tietojärjestelmäpalvelujen tuottamiseksi välttämättömät tiedot. Tiedot välitettäisiin yleisen avustusjärjestelmän kautta työvoimaviranomaisille. Jos muutosta ei tehtäisi, Tulorekisteriyksikkö joutuisi käsittelemään kehittämis- ja hallintokeskuksen tietoluvan sijasta jokaisen työvoimaviranomaisen tietolupapyynnön erikseen. Muutos vähentäisi siten jonkin verran Tulorekisteriyksikön työmäärää verrattuna siihen, mikä tilanne olisi ilman muutosta. 

Vaikutukset työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanoon

Työttömyysturvalain 2 a luvun 9 §:n muutos työnhakijalle asetettavista työttömyysturvaseuraamuksista tarkoittaisi säännöstä sovellettaessa lähtökohtaisesti aina sitä, että korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite asetettaisiin takautuvasti. Samalla jo maksettu työttömyysetuus perittäisiin takaisin. Takaisinperinnän hallinnollinen raskaus voi korostua, koska samalle työnhakijalle voi aiheutua useita erillisiä jaksoja, joilta maksettua etuutta perittäisiin takaisin. 

Säännöksen soveltaminen lisäisi vuoden 2024 loppuun Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston ja vuoden 2025 alusta lukien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksen työmäärää. Lisäksi takaisinperinnät lisäisivät työttömyyskassojen ja Kansaneläkelaitoksen työmäärää. Myös valitusmäärät voivat lisääntyä ja lisätä ensi asteen toimenpanijoiden työmäärän lisäksi sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden työmäärää. 

Työttömyysturvaseuraamusten muutoksen vaikutuksia ei ole mahdollista arvioida numeerisesti, koska kyse olisi käyttäytymisvaikutuksesta, eikä tarvittavia tilastotietoja ole käytettävissä. Koska kyse olisi kuitenkin tilanteista, joissa työnhakija on antanut työvoimaviranomaiselle perättömiä tietoja työttömyyden päättymisestä, tilanteiden lukumäärä arvioidaan vähäiseksi. Järjestämättä jääneet työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut järjestettäisiin myöhemmin, joten työnhakija ei hyötyisi väärien tietojen ilmoittamisesta. 

4.2.4  Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Vaikutukset työllisyyteen

Hallituksen esityksen 167/2021 vp mukaan työnhakijan palveluprosessiin ja työnhakuvelvollisuuteen tehtyjen muutosten tavoitteena on parantaa työllisyyttä vähintään 9 500 työllisellä. Arvioidusta työllisyysvaikutuksesta suurin osa perustuu työnhakijoille järjestettäviin intensiivijaksoihin (täydentävät työnhakukeskustelut), joiden on arvioitu vaikuttavan työllisyyteen noin 8 700 uudella työllisellä. Loput työllisyysvaikutuksesta perustuu työnhakuvelvollisuuden asettamiseen. Työllisyysvaikutus ilmenee viiveellä ja esityksen mukaan täysi vaikutus alkaisi vuodesta 2025. Tässä vaiheessa asiakaspalvelumallin vaikutusta työllisyyteen ei ole arvioitavissa, mistä johtuen ehdotettujen muutosten vaikutusta työllisyyteen voidaan arvioida vain suuntaa-antavasti. 

Työnhakijan palveluprosessiin ja työnhakuvelvollisuuden asettamiseen tässä esityksessä ehdotetut muutokset koskevat niitä työnhakijoita, joiden työttömyys on päättymässä kolmen kuukauden kuluessa tai he ovat siirtymässä kolmen kuukauden kuluessa suorittamaan varusmies- tai siviilipalveluksen tai aloittavat perhevapaan. Tällaiselle työnhakijalle ei olisi velvollisuutta automaattisesti järjestää työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja, ellei palvelutarve toisin edellytä. Koska täydentäviä työnhakukeskusteluja tulisi järjestää eniten työnhaun kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, muutoksella olisi suurin vaikutus niiden työnhakijoiden kohdalla, joilla jo työnhakijaksi ilmoittautuessaan on tiedossa työttömyyden päättyminen tai työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyminen kolmen kuukauden kuluessa. 

URA-tietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella voidaan arvioida, että vuositasolla tällaisia työnhakijoita olisi 15 500, mikä tarkoittaisi keskimääräin noin 1 300 henkilöä kuukausittain. Muutosten piiriin kuuluvien asiakkaiden määrä vuoden aikana vaihtelee siten, että suhteellisesti eniten asiakkaita rekisteröityy TE-palvelujen asiakkaiksi touko- ja elokuussa. 

Jos kohderyhmään kuuluvia asiakkaita olisi edellä mainittu 15 500 ja jokaisen kohdalla jäisi järjestämättä 2,5 täydentävää työnhakukeskustelua, jäisi noin 39 000 keskustelua järjestämättä. Työllisyysvaikutuksesta 80 prosenttia on arvioitu syntyvän tiiviin palveluprosessi vaikutuksesta. Kaavamaisesti tarkasteluna 39 000 keskustelua tarkoittaisi noin 1,7 prosenttia keskustelujen arvioidusta kokonaismäärästä. Toisaalta keskusteluja ei ole toteutunut alun perin arvioitua määrää, vaan noin 65 prosenttia arvioidusta määrästä. Toteutuneeseen määrään suhteutettuna keskusteluja jäisi järjestämättä noin 2,6 prosenttia. 

Työllisyysvaikutuksesta 20 prosenttia arvioitiin työnhakuvelvollisuudesta syntyväksi. Ehdotuksen mukaan myös muutoksen kohteena olevalle kohderyhmälle tulisi asettaa työnhakuvelvollisuus. Työnhakuvelvollisuutta asetettaessa otettaisiin kuitenkin huomioon mahdollisuus hakea lyhytkestoisia työmahdollisuuksia jäljellä olevana työttömyysaikana. Haettavien työmahdollisuuksien määrää voitaisiin alentaa tai velvollisuus voitaisiin jättää asettamatta, jos mahdollisuuksia työllistyä lyhytaikaisesti ennen työttömyyden päättymistä tai siirtymistä työmarkkinoiden ulkopuolelle ei arvioida olevan. Tämä voi johtaa siihen, että työnhakuvelvollisuuksia asetetaan kohderyhmälle vähemmän tai sitä ei aseteta lainkaan. Vaikutus tämän osalta arvioidaan kuitenkin vähäiseksi, koska työnhakijan työttömyys on joka tapauksessa päättymässä. Muutoksen vaikutusta lieventää myös se, että voimassa olevan sääntelyn mukaan kyseessä olevalle kohderyhmälle ei aseteta lainkaan työnhakuvelvollisuutta, jos työttömyys on päättymässä tai työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyminen tapahtuu kuukauden kuluessa. 

Jos työnhakijan aiemmin ilmoittama työttömyyden päättyminen ei toteutuisikaan ilmoitetulla tavalla, henkilö todennäköisesti jatkaisi työnhakijana. Tällöin hänelle järjestettäisiin työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut sen mukaisesti, miten keskusteluja olisi jäänyt järjestämättä työttömyyden oletetun päättymisen vuoksi. Työnhakijan palveluprosessi jatkuisi siten siitä prosessin vaiheesta, mihin prosessi olisi keskustelujen osalta keskustelujen osalta jäänyt. Asiakastietojärjestelmään työnhakijan työnhaku pääsääntöisesti merkittäisiin ulottumaan ilmoitettuun työttömyyden päättymishetkeen. Jos työttömyys ei ilmoitetun syyn vuoksi päättyisikään, työnhakija ilmoittaisi muuttuneesta tilanteestaan ennen työnhaun päättymistä, ja työ- ja elinkeinotoimistolla olisi käytettävissään tieto siitä, että aiemmin ilmoitettu työttömyyden päättyminen ei toteudu. Tämä tarkoittaisi samalla sitä, että tieto toteutumatta jääneistä keskusteluista olisi heti työ- ja elinkeinotoimiston käytettävissä ja keskustelut voitaisiin järjestää palveluprosessin jatkamisen edellyttämällä tavalla. Ilmoitetun työttömyyden päättymisen toteutumatta jääminen ja työnhakukeskustelujen jatkaminen enintään kolmen kuukauden katkon jälkeen koskisi todennäköisesti vain pientä osaa työnhakijoista eikä vaikutus työllisyyteen siten olisi merkittävä. Ehdotettu muutos palveluprosessin jatkamisesta siitä kohdasta, mihin se työttömyyden, työttömyysuhan alaisuuden tai työnhaun väliaikaisesti keskeytyessä, esimerkiksi määräaikaisen työsuhteen takia, puuttuvat täydentävät työnhakukeskustelut järjestettäisiin, jos asiakkaan työttömyys tai työnhaku jatkuu myöhemmin tai hän on uudelleen työttömyysuhan alainen. Tältä osin ehdotetut muutokset voivat jonkin verran lisätä työnhakukeskustelujen ja täydentävien keskustelujen määrää ja tätä kautta työnhakijalle tarjottavaa tukea. Tällä arvioidaan olevan positiivinen vaikutus työllisyyteen. 

Uuden asiakaspalvelumallin toimeenpanoa on päästy edistämään tällä hetkellä noin 1,5 vuotta, eikä mallin toimeenpano ole tällä aikajänteellä saavuttanut mallin valmistelun yhteydessä laadittuja arvioita mallin mukaisten suoritteiden määristä. Kokonaisuutena arvioiden ehdotettujen muutosten vaikutukset työllisyyteen arvioidaan vähäisiksi ottaen huomioon ehdotettujen muutosten pienet vaikutukset mallin nykyiseen toimeenpanoon sekä muutosten kohderyhmän suhteellisen pieni määrä. Lisäksi muutoksen piiriin kuuluva kohderyhmä koostuu niistä asiakkaista, joiden palvelutarve on pieni ja heillä on jo tiedossaan työttömyyden päättyminen tai siirtyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tämän kohderyhmän sijasta olisi mahdollista kohdentaa näistä vapautuva resurssi vaikeimmin työllistyvien keskustelujen järjestämiseen, työnhaun tukemiseen ja palveluihin ohjaamiseen. Resurssien paremmalla kohdentamisella voitaisiin edistää paremmin vaikeimmin työllistyvien työllistymistä, mikä osaltaan voisi parantaa työllisyyttä. 

Vaikutukset työnhakijoihin

Ehdotetut muutokset kohdistuisivat työnhakijoihin, joiden työttömyys olisi päättymässä kolmen kuukauden kuluessa tiedossa olevan kokoaikaisen työn, päätoimisen yritystoiminnan tai päätoimisten opintojen alkamisen vuoksi. 

Koska kaikille työnhakijoille järjestettäisiin jatkossakin alkuhaastattelu, jossa arvioidaan työnhakijan palvelutarve ja sen mukaisesti sovitaan palveluprosessista, ehdotus ei lähtökohtaisesti kohtele eri työnhakijaryhmiä eri tavoin. Myös lyhytkestoisen työttömyyden aikana työnhakijalle on mahdollista järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja, joilla tuetaan jatkotyöllistymistä. Tällainen voi olla tarpeen esimerkiksi tilanteessa, jossa työllistyminen on määräaikaista eikä esimerkiksi täytä työnhakijan työssäoloehtoa. Työnhakijalla on todennäköisesti tällaisessa tilanteessa myös itsellään vahva intressi työnhaun tukeen tai esimerkiksi lisätöiden saamiseen. 

Täydentävien työnhakukeskustelujen määrän ratkaisee työvoimaviranomainen työnhakijan tilanteen ja palvelutarpeen perusteella. Harkintavallan käyttö mahdollistaa työnhakijalle nykyistä räätälöidymmän palveluprosessin ja vapauttaa toisaalta asiantuntijan työpanosta keskusteluihin niiden työnhakijoiden kanssa, jotka tarvitsevat enemmän tukea työnhakuun ja työllistymiseen. Työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja ei vielä ole voitu toteuttaa täysimääräisesti, joten joidenkin työnhakijaryhmien palveluprosessin keventäminen täydentävien työnhakukeskustelujen osalta ja keskustelujen kohdentaminen esimerkiksi pidempään työttömänä olleisiin työnhakijoihin parantaa niiden työnhakijoiden tilannetta, joille haastatteluja ei ole lain edellyttämällä tavalla voitu järjestää. 

Niillä työnhakijoilla, joita ehdotettu muutos pääsääntöisesti koskisi, ei olisi merkittävästi työvoimapalveluiden tarvetta. Koska työnhakijan palvelutarve kuitenkin alkuhaastattelussa arvioidaan ja sen mukaisesti voidaan järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja alkuhaastattelun jälkeen sekä tarjota esimerkiksi lyhytkestoisia työvoimapalveluja ennen työttömyyden tai työnhaun päättymistä, kohderyhmään kuuluvat työnhakijat eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan muiden työnhakijoiden kanssa. 

Jos työnhakijan aiemmin ilmoittama työttömyyden päättyminen ei toteutuisikaan ilmoitetulla tavalla kolmen kuukauden kulussa ja työnhakijalle olisi jäänyt keskusteluja järjestämättä tämän vuoksi, hänelle järjestettäisiin palveluprosessin mukaiset työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut viivytyksettä kuten ne olisi tullut järjestää jo aiemmin. Syy työttömyyden päättymisen toteutumatta jäämiseen voi johtua esimerkiksi työpaikan peruuntumisesta tai muusta työnantajaan liittyvästä syystä, johon työnhakija ei voi vaikuttaa. Työttömyyden päättyminen voisi myös siirtyä esimerkiksi työnhakijaan liittyvästä terveydellisestä syystä. Tällöin työnhakijan palvelutarve todennäköisesti muuttuu ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestäminen varmistaisi, että ehdotettuun kohderyhmään kuuluvat työnhakijat eivät esimerkkien kaltaisissa tilanteissa joutuisi työllistymisen edistämisessä eriarvoiseen asemaan muiden työnhakijoiden kanssa. 

Vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon

Ehdotus ei lähtökohtaisesti kohtele sukupuolia eri tavoin. Ehdotetut muutokset kohdistuvat asiakasryhmään, jonka työttömyys on jäämässä lyhytkestoiseksi. Asiakastietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella eniten lyhytkestoiseksi jääviä työnhakijaksi ilmoittautumisia tehdään kesäkuussa ja elokuussa. Kesäkuussa työnhakijoissa erottuvat vastavalmistuneet ja jatko-opiskelupaikkaa hakevat sekä toimialat, joille on tyypillistä niin sanottu kesäkatko (esimerkiksi opetusala). Suomen sukupuolittuneista työmarkkinoista johtuen tietyillä ammattialoilla naisten osuus on selkeästi suurempi kuin miesten (esimerkiksi opetusala, hoitoala tai sosiaalialat) ja miesten osuus taas suurempi esimerkiksi rakennusalalla. Ehdotuksen mukaisista muista kohderyhmistä miehet pitävät perhevapaita vähemmän kuin naiset. Toisaalta varusmies- ja siviilipalveluksen suorittavista suurin osa on miehiä. Kaikille kohderyhmään kuuluville työnhakijoille tehdään kuitenkin alkuhaastattelu ja palvelutarpeen arvio kuten muillekin työnhakijoille, minkä perusteella palveluprosessi suunnitellaan yksilöllisesti. 

5.1.1  Työnhakijan palveluprosessi

Palveluprosessiin ehdotettavasta muutoksesta lausui 62 tahoa. Yleisesti palveluprosessiin ehdotettavasta muutoksesta lausuneet kannattivat ehdotettua muutosta ja pitivät sitä oikean suuntaisena. Vastaavasti yleinen näkemys kuitenkin oli, että palveluprosessia koskevaa sääntelyä tulisi keventää merkittävästi enemmän. Esitetystä muutoksesta huolimatta palveluprosessia koskeva sääntelyä pidettiin liian kaavamaisena eikä muutosta pidetä riittävänä mahdollistamaan yksilöllistä harkintaa asiakastyössä. Suuri osa lausunnonantajista piti myös ehdotettua muutosta, jossa täydentävät työnhakukeskustelut tulisi järjestää nykyisen kolmen kuukauden sijaan kahden viikon välein lisäävän entisestään kaavamaisuutta ja vähentävän harkintavaltaa. Täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämistä tasan kahden viikon välein pidettiin mahdottomana toteuttaa käytännössä. Lisäksi muutama taho nosti lausunnossaan esiin voisiko lakiin kirjata, että vaikka edellytykset työnhakukeskusteluista luopumiselle täyttyisivät, niin työnhakijalla olisi oikeus hänen niin pyytäessään palveluprosessin mukaisiin työnhakukeskusteluihin. Lisäksi STTK ry ja SAK ry pitivät epäselvänä lomautetun palveluprosessiin kohdistuvaa muutosta ja katsoivat, että muutoksen johdosta lomautetun prosessia heikennettäisiin siten, että työnhakukeskustelujen määrää vähennettäisiin ja lomautetulle voitaisiin asettaa työnhakuvelvollisuus ilman keskustelua. 

Jatkovalmistelussa säännöstä ja sen perusteluita on täydennetty lausuntopalautteen johdosta siten, että lähtökohtana täydentäville työnhakukeskusteluille on niiden järjestäminen kahden viikon välein, mutta niitä ei tarvitse järjestää tasan kahden viikon välein ja muutenkin keskustelut voidaan rytmittää harkinnan mukaisesti kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Lausuntopalautteen johdosta lisättiin myös säännös siitä, että ehdotetun poikkeussäännöksen perusteella keskustelut, jotka voidaan jättää pitämättä, tulee kuitenkin järjestää työnhakijan niitä pyytäessä. Tämä tarkoitus oli todettu jo esitysluonnoksen säännöskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi lomautettuja koskevan säännöksen säännöskohtaisia perusteluja on täydennetty lausuntojen perusteella. 

5.1.2  Työttömyysturvaseuraamus

Esitysluonnoksen mukaan työnhakijalle olisi asetettu korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite, jos hän olisi omalla menettelyllään aiheuttanut, ettei hänelle järjestetä työnhakukeskusteluja tai täydentävää työnhakukeskustelua. Pääosa tästä asiasta lausuneista piti muutosta tarpeellisena ja työnhakijan palveluprosessin ja sen velvoittavuuden muodostaman kokonaisuuden johdonmukaisuutta parantavana. Toisaalta kiinnitettiin huomiot siihen, että säännöksen toimeenpanoa varten tulisi muun muassa järjestää seurantaa. Seurannan järjestäminen tulee kuitenkin järjestää jo työnhakijan palveluprosessin toteuttamiseksi, eikä työttömyysturvasäännösten muuttaminen vaikuta tähän. 

Oikeusministeriö sekä muun muassa eräät toimeenpanosta vastaavat tahot esittivät säännöksen täsmentämistä. Lisäksi yhden lausunnon perusteella oli ilmeistä, että luonnos säännöksestä oli aiheuttanut väärinkäsityksen niistä tilanteista, joissa säännösluonnos tulisi sovellettavaksi. Lausuntojen johdosta säännöstä täsmennettiin lisäämällä siihen maininta työnhakijan ilmoittamista vääristä tai puutteellisista tiedoista. Lisäksi perusteluja tarkennettiin tältä osin. 

Eräät työttömyysturvaseuraamusta koskevasta säännösluonnoksesta lausuneet tahot kiinnittivät huomiota siihen, että seuraamuksia voisi työnhakijan menettelyn takia tulla asetettavaksi, vaikka työvoimaviranomainen ei samanaikaisesti olisi järjestänyt kaikkia työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja kaikille muille asiakkaanaan oleville työnhakijoille. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon, että ilmoittamalla työvoimaviranomaiselle oikeat tiedot mahdollisesta työttömyytensä päättymisestä, työnhakijalla olisi ollut samassa tilanteessa muiden työnhakijoiden kanssa. Lisäksi jälkikäteen olisi mahdotonta saada täyttä varmuutta siitä, millainen palveluprosessi juuri kyseessä olevalle työnhakijalle olisi järjestetty, vaikka muille työnhakijoille järjestetyissä palveluissa olisikin ollut puutteita. Näillä perusteilla säännöstä ei tältä osin muutettu lausuntokierroksen jälkeen. 

Kansaneläkelaitos kiinnitti lausunnossaan huomiota työttömyysturvaseuraamusten ja toimeentulotuen saamisen edellytysten muodostamaan kokonaisuuteen. Tältä osin esitystä ei muutettu, koska tässä esityksessä on kyse työttömyysturvaseuraamuksesta vain yhdessä tietyssä tilanteessa, ja kuten Kansaneläkelaitos itsekin toteaa lausunnossaan, yhteensovitus toimeentulotukijärjestelmän kanssa olisi tämän yksityiskohdan osalta vähintäänkin haastavaa. Työttömyysturvaseuraamusten ja toimeentulotuen yhteensovituksessa on kyse tässä tehtävää muutosta huomattavasti suuremmasta kokonaisuudesta. 

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus esitti muutoksia sen yhteydessä toimivan asiakaspalvelukeskuksen tehtäviin. Tällaista muutosta ei ole valmisteltu tässä yhteydessä. 

5.2.1  Sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta ja työvoimaviranomaisen määritelmä

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT piti työvoimaviranomaisen määritelmää ongelmallisena ja nosti esiin huomion siitä, että määritelmä vaikuttaa myös muuhun lainsäädäntöön. KT piti tärkeänä, että työvoimaviranomaisen määritelmä on selkeä, yksiselitteinen sekä helposti ymmärrettävä. KT:n näkemyksen mukaan, jos työvoimaviranomaisen määritelmää muutettaisiin lausuttavana olleen ehdotuksen mukaisesti, olisi lain soveltajan haastavaa tietää onko työvoimaviranomaisella tarkoitettu yksittäistä viranhaltijaa vai järjestämisvastuussa olevaa kunnan tai kuntayhtymän viranomaista. 

Lausunnon johdosta työvoimaviranomaisen määritelmä on tarkistettu koskemaan vain kunnan tai kuntayhtymän viranomaista, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä. Lausuttavana olleen työvoimaviranomaisen määritelmän ongemallisuus nousi esiin myös muissa yhteyksissä. Muutos ei vaikuta mahdollisuuteen hyödyntää kuntalain 54 §:n mahdollisuuksia työvoimaviranomaiselle säädettyjen tehtävien järjestelyssä. 

5.2.2  Asiakastietojen käsittely, käyttöoikeudet ja tiedonsaantioikeudet

Yleisesti lausunnonantajat kannattivat käyttöoikeuksia ja tietojen käsittelyä koskevia tarkennuksia ja lisäyksiä. 

Oikeusministeriö katsoi, että esitettyjen säännösten perusteluita koskien yleisen tietosuoja-setuksen liikkumavaran käyttöä olisi vielä joltain osin arvioitava ja täydennettävä jatkovalmistelussa. Oikeusministeriö lausui, että 112 §:ää koskevien muutosehdotusten osalta perusteluihin tulisi myös sisällyttää arviointi siitä, olisivatko ehdotettavat henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla yleisen edun mukaisia ja oikeasuhteisia niillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Lisäksi tulotietojärjestelmää koskevan lain 13 §:ää koskevan säännösesityksen osalta perusteluita olisi täydennettävä yleisen tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran käyttöä koskevalla arviolla. Lausunnon perusteella esityksen perusteluita on täydennetty lausunnon mukaisesti. 

Lausunnonantajista muun muassa KEHA-keskus ja Uudenmaan ELY-keskus nostivat esiin voimaanpanolain säännöksen, jossa säädetään työvoimaviranomaiselle tiedonsaantioikeudesta toimeenpanon valmistelussa. Pykälän toimeenpanon tehokkaan toteutumisen varmistamiseksi pykälää tulisi tarkentaa työvoimaviranomaisen määritelmän osalta. Lausuntopalautteesta johtuen esitykseen tehtiin tarkentava muutos. 

Tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin tehtävästä muutoksesta lausui 10 tahoa. Asiasta lausuneet Pro, Uudenmaan TE-toimisto, Hollolan kunta piti tulorekisterilakiin ehdotettua muutosta tarpeellisena. Tampereen, Helsingin ja Vantaan kaupungit katsoivat, että työvoimaviranomaisille pitäisi mahdollistaa tulotietojärjestelmätiedon laajempi hyödyntäminen säätämällä työvoimaviranomaiselle järjestämislakiin uudesta tietojohtamistehtävästä. Kuntaliitto katsoi lausunnossaan, että tulotietojärjestelmää koskevaan lakiin tulisi lisätä säännös, joka mahdollistaisi myös työvoimaviranomaisten tiedon saannin suoraan tulorekisteristä ilman että tieto kierrätetään KEHAn kautta. Oikeusministeriö lausui, että jatkovalmistelussa kyseisen säännösesityksen perusteluita olisi täydennettävä yleisen tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran käyttöä ja ositettava, mihin yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin henkilötietojen käsittelyä koskevat erityissäännökset perustuvat. Valtiovarainministeriön lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, onko KEHA-keskuksella varsinaisesti tehtävään sidottua oikeutta työvoimaviranomaisten tulorekisteristä tarvitsemien tietojen saantiin, vai onko KEHA:n ylläpitämä tietovaranto kyseisten tietojen tekninen luovutuskohde, josta tietojensaantiin oikeutetut työvoimaviranomaiset saavat tarvitsemansa tiedot. 

Kehittämis- ja hallintokeskus lausui tietojen siirtämisen esteestä Work in Finland –toimijoiden ja tulevien työvoimaviranomaisten välillä. Kehittämis- ja hallintokeskus kannatti, että yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmää koskevassa säädöshankkeessa mahdollistetaan erilaisia tarpeellisia toimintoja. Kehittämis- ja hallintokeskus katsoi, että erityisesti kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa yhtenäisen palveluprosessin takaamiseksi KEHA-keskuksella tulee olla käyttöoikeus KasvuCRM-järjestelmään viimeistään vuodesta 2025 alkaen. Tässä esityksessä ei ole kyse yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmää koskevasta säädöshankkeesta, joten lausunnon perusteella ei tehty laajoja muutoksia. Lausunnon perusteella voitiin kuitenkin lisätä esitykseen kansainvälistä rekrytointia koskeva muutosehdotus yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmää koskevaan lakiin. 

5.2.3  Valtakunnallinen tietojärjestelmäpalvelu ja työvoimaviranomaisen hankkimat lisäosat

Asiasta lausuneet pääasiassa kannattivat esitysluonnoksen mukaista ehdotusta selkeyttää sääntelyä lisäämällä tietojärjestelmäpalveluihin, joiden kehittämisestä ja ylläpidosta kehittämis- ja hallintokeskus vastaa, kuuluvaksi myös rajapinnat. 

Useimmat määrärahaa koskevasta lisäyksestä lausuneet kunnat ja muun muassa STTK pitivät sitä ongelmallisena, koska sen muun muassa katsottiin pahimmillaan jäädyttävän kehittämistyön, jolla olisi kunnille erittäin kielteiset vaikutukset. Riskinä pidettiin myös sitä, että lisäyksen johdosta kehittämistyö aliresurssoitaisiin ja yhteiskehittäminen voisi jäädä lain kuolleeksi kirjaimeksi. Kuten esitysluonnoksessa todetaan, kehittämis- ja hallintokeskukselle osoitetaan määrärahaa valtion talousarviossa ja käytettävissä olevat resurssit asettavat rajan sille, mitä kehittämistoimia kulloinkin voidaan toteuttaa. Määräraha vaikuttaisi kehittämistoimiin myös ilman nimenomaista mainintaa pykälässä. Lausuntojen perusteella ei edellä mainitusta syystä tehty muutoksia esitysluonnokseen. 

Esitysluonnoksessa on myös ehdotettu sääntelyn täydentämistä vastaamaan paremmin sille alun perin tarkoitettua sisältöä lisäosan asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen liittämisen edellytyksistä. Kehittämis- ja hallintokeskus voisi kieltää lisäosan liittämisen teknisten tai tietoturvaan liittyvien puutteiden tai jos se olisi päällekkäinen käyttövelvollisuuden piiriin kuuluvan asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa. Pääosa asiasta lausuneista tahoista eivät lähtökohtaisesti kannattaneet päällekkäisyyttä koskevaa lisäystä tai pitivät sitä ongelmallisena. Lausujat muun muassa katsoivat kirjauksen kasvattavan kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivaltaa tarpeettomasti tai pitivät päällekkäisyyden määritelmää epäselvänä ja liian tulkinnanvaraisena. Kehittämis- ja hallintokeskus puolestaan piti päällekkäisyyttä koskevaa täsmennystä tarpeellisena ja katsoi sen tuovan kaivattua toimivaltaa tietojärjestelmäkokonaisuuden hallintaan. Muut lausujat nostivat myönteisenä asiana esiin sen, että kuitenkaan vähäinen päällekkäisyys ei estäisi lisäosan liittämistä. 

Lisäksi useat lausunnonantajat nostivat esiin kehittämis- ja hallintokeskukselta tarvittavat tarkemmat tekniset ja muut lisäosien liittämiseen tietotarpeet ja reagoimisen työvoimaviranomaisen pyytöihin. Lausunnoissa muun muassa ehdotettiin kuukauden määräaikaa reagoida työvoimaviranomaisen lisäosia koskeviin pyyntöihin. Lisäksi korostettiin, että kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi käydä avoimesti ja jo varhaisessa vaiheessa käydä keskustelua työvoimaviranomaisten kanssa liittyen lisäosien teknisiin tietoihin sekä antaa tukea ja neuvontaa mahdollisista teknisistä ratkaisuista. Lausuntojen perusteella ehdotettua 120 a §:ää ei katsottu tarpeelliseksi muuttaa, koska lähtökohtana on, että työvoimaviranomainen voi hankkia lisäosia ja liittää ne laissa säädettyjen vaatimusten täyttyessä. Jos tarvittavia rajapintoja tai muita vaatimuksia ei ole määritelty, kehittämis- ja hallintokeskus päättää rajapinnan toteuttamisesta. Esityksessä on jo todettu, että rajapintoja koskevat priorisoinnit olisi tarkoitus käsitellä osana lain 120 §:ssä tarkoitettua työvoimapalvelujen kehittämisen yhteistyötä. 

5.2.4  Sopimuksiin liittyvät vastuut sekä korvaus vuoteen 2024 kohdistuvista tuista ja korvauksista

Pääasiassa lausunnonantajat kannattivat voimaanpanolain 10 ja 11 §:ään ehdotettuja muutoksia. Osa kunnista kuitenkin katsoi, ettei talousarvio saisi rajoittaa vuoteen 2023 kohdistuvien maksatusten korvaamista, vaan korvaukset tulisi maksaa täysimääräisinä ilman enimmäisrajaa. Osa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista puolestaan katsoi, että valtion talousarviossa tulisi varautua erikseen lakiesityksen mukaisiin korvauksiin, jotta korvauksiin varattava määräraha ei vaarantaisi työllisyydenhoidon määrärahoin tuotettavaa toimintaa vuonna 2024. Valtiovarainministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota kuntien rahoitusperiaatteen toteutumiseen ja totesi, että siirtyvien tukien ja korvausten määrä tulisi arvioida. Lisäksi valtiovarainministeriö katsoi, että mahdollisen lisämäärärahan tarve tulee arvioida ja ratkaista talousarvioprosesseissa tavoitteena se, että kunnat saavat korvauksen mahdollisimman täysimääräisinä. Lisäksi osassa kuntien lausunnoista ehdotettiin, että valtion tulisi korvata esitysluonnoksessa ehdotettua laajemmin työvoimaviranomaisille siirtyviä valtio tekemiä sitoumuksia. Uudenmaan ELY-keskus kiinnitti huomiota työvoimaviranomaisten sitouttamiseen vuodenvaihteen 2024-2025 yli jatkuvien palveluiden osalta. Uudenmaan ELY-keskus ehdotti, että suunnitelmissa sovittujen työllistymistä edistävien palveluiden saatavuuden ja alkaneiden palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi rahoitus voitaisiin turvata esimerkiksi siten, että valtio vastaisi rahoituksesta tai vaihtoehtoisesti työvoimaviranomainen velvoitettaisiin vastaamaan rahoituksesta valtiokompensaation kautta. 

Lausuntopalautteen johdosta esityksen taloudellisia vaikutuksia on täydennetty työvoimapalveluihin käytettävissä olevan rahoituksen jakautumisesta kuntien ja ELY-keskusten välillä sekä arvioilla työvoimaviranomaisille siirtyvien korvausten määrästä. Korvausten täysmääräinen maksaminen edellyttäisi, että valtion vuoden 2025 talousarviossa budjetoitaisiin tarkoitukseen arviomäärärahaa, jolloin korvauksista aiheutuvat kustannukset saattaisivat ylittää muutoin tarkoitukseen budjetoitavan määrärahan määrän. Myös Uudenmaan ELY-keskuksen ja eräiden kuntien esittämä lausuttavana olleessa esitysluonnoksessa ehdotettua laajempi työvoimaviranomaisille siirtyvien vastuiden korvaaminen edellyttäisi joko lisämäärärahaa tai työvoimapalveluiden supistamista vuonna 2024. Vuoden 2024 aikana muilta määrärahamomenteilta mahdollisesti vapautuvaa määrärahaa voidaan siirtää lisätalousarvioilla momentille 32.30.51 työvoimaviranomaisille maksettaviin korvauksiin varautumiseksi. Työvoimaviranomaisille maksettaviin korvauksiin varautumiseksi. Työvoimaviranomaisille maksettavien korvausten enimmäismäärä ja siihen käytettävän rahoituksen lähde ratkaistaan valtion talousarvioprosessin yhteydessä. Edellä mainituista syistä esitysluonnoksen ehdotukseen korvauksesta talousarvion rajoissa ei ole lausuntopalautteen perusteella tehty muutoksia. Uudenmaan ELY-keskuksen lausunnossa nostettiin lisäksi esille tarve tarkentaa tulosperusteisten hankintojen osalta, miten määritellään vuoteen 2024 toteutuneeseen palveluun kohdistuva tulos ja minkä tahon vastuulla on tuloksesta maksaminen, jos sopimukseen liittyy tulosperusteinen maksatus ja kyse on vuonna 2024 alkaneesta sopimuksesta, joka jatkuu vuodelle 2025 ja tulosperusteisuus perustuu sekä vuoden 2024 että vuoden 2025 palvelutapahtumiin. Lisäksi lausunnossa kiinnitettiin huomiota ryhmävastuuvakuutukseen ehdotetun voimaanpanolain 11 §:n nojalla. Lausuntojen perusteella esitysluonnoksen säännöskohtaisia perusteluja on täydennetty tulosperusteisia hankintoja koskevien vastuiden osalta. Lisäksi voimaanpanoalain 11 §:ään ehdotettavaa muutosta on täydennetty täsmentäen ryhmävastuuvakuutuksia koskevia vastuita. 

Kehittämis- ja hallintokeskus katsoi lausunnossaan, että harkinnanvaraisten kulukorvausten maksamisen määräaikaa tulisi pidentää, huomioiden kulukorvaushakemusten suuri määrä ja määräaikaiset henkilöresurssit. Lausunnolla viitataan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain väliaikaiseen muutokseen. Lausuttavana olleessa esitysluonnoksessa ei ehdotettu muutoksia kulukorvausta koskevaan sääntelyyn, eivätkä maksamisen viiveet anna aihetta muuttaa edellä mainittua voimaantulosäännöstä, koska se määrittää ainoastaan, miltä ajalta kulukorvausta voidaan maksaa ja mihin mennessä sitä tulee hakea, muttei ota kantaa siihen, mihin mennessä korvaus tulee maksaa. Edellä mainituista syistä esitysluonnokseen ei tehty muutoksia kehittämis- ja hallintokeskuksen lausunnon johdosta. 

5.2.5  Henkilöstön siirtyminen

Ehdotusta liikkeenluovutuksen jatkamisesta kannatettiin laajasti ja sitä pidettiin välttämättömänä. Asiasta lausuneet 18 kuntaa, Lieksan kuntaa lukuun ottamatta, kannattivat liikkeenluovutuksen periaatteen jatkamista vuoden 2025 loppuun saakka. Vaasa toivoi liikkeenluovutuksen jatkuvan vuoden 2026 loppuun saakka. 

Muutama lausuneista kunnista ja Mikko Kesä Oy ehdottivat säännöksen täydentämistä siten, että liikkeenluovutuksen periaatteet tulisivat koskemaan myös työllisyysalueiden välisiä henkilösiirtoja. Perusteluna työllisyysalueiden väliselle siirtomahdollisuudelle on maakunnallisesti keskitettävien palvelujen rakentaminen ja näiden tarkentuminen vuoden 2025 aikana. 

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kannatti esitystä, mutta KT:n näkemyksen mukaan säännös tulisi laajentaa koskemaan myös ns. kuntataustaisia viranhaltijoita. 

TE-hallinnosta asiasta lausuneet kannattivat esitysluonnoksen mukaista liikkeenluovutuksen periaatteen jatkamista vuonna 2025. 

Keva kannatti esitystä ja toteaa, että mahdolliset jatkoliikkeenluovutuksiksi katsottavat henkilöiden siirtymiset kuntien välillä (Kevan jäsenyhteisöjen välillä) eivät olisi JuEL:n lisäeläke-etuuden kannalta ongelmallisia, koska lisäeläke-etuus säilyy yhdenvertaisesti, kun JuEL:n VpL:n (82/2016) 9 §:n mukainen yhdenjaksoisuusedellytys täyttyy palvelussuhteessa. Jos sen sijaan siirtymisiä tulisi esim. palveluiden tuottamiseen liittyen myös osakeyhtiöihin JuEL:n lisäeläke-etuus ja sen säilyminen riippuisi siitä, minkä eläkejärjestelmän piiriin kyseinen osakeyhtiö työntekijänsä vakuuttaa. SAK ry, JUKO ry, Jyty ry, PRO ry, JHL ry ja STTK ry kannattivat esitystä, mutta lausunnoissa korostettiin, että esityksen tulee koskea vain henkilöstön siirtoja työllisyysalueen sisällä liikkeenluovutuksen periaatteen mukaisesti. Siirtoja esimerkiksi kuntien henkilöstöpalveluita tuottavaan yritykseen ei voida pitää liikkeenluovutuksena. Liikkeenluovutus tulisi ulottaa myös kuntakokeiluissa ja niistä työllisyysalueiden kuntiin tai kuntayhtymiin siirtyneeseen henkilöstöön ja lain yksityiskohtaisissa perusteluissa esiin tuotu työsopimussuhteisen työntekijän ottaminen virkaan ilman sen avoimeksi julistamista on ilmaistu epäselvästi siltä osin, keitä kyseinen säännös koskee. Ehdotuksen soveltamisalaa tulisi laajentaa kaikkiin työllisyyspalveluissa työskenteleviin viranhaltijoihin riippumatta siitä ovatko he siirtyneet valtiolta vai onko heidät esimerkiksi palkattu suoraan kunnan palvelukseen. 

Lausuntojen perusteella arvioitiin liikkeenluovutuksen periaatteen jatkamista koskemaan myös kuntataustaisia henkilöitä ja työllisyysalueiden välisiä siirtoja. Jatkovalmistelussa todettiin, että periaatteen laajentamisen vaikutuksia ja liikkeenluovutuksen jatkoa koskevan sääntelyn laajentaminen koskemaan myös kuntataustaisia, merkitsisi soveltamisen merkittävää laajentamista, jota ei tämän esityksen jatkovalmistelussa ole mahdollista tehdä. Hyväksytyssä lainsäädännössä liikkeenluovutuksen periaatteen poikkeus on rajattu koskemaan valtiolta kuntiin siirtyviä ja esitysluonnoksen mukaan tätä periaatetta on ehdotettu jatkettavaksi vuoden 2025 loppuun asti. Kuntataustaisista on erikseen säädetty voimaanpanolain 6 §:n 2 momentissa, jonka mukaan poiketen siitä, mitä kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 4 §:ssä säädetään julkisesta hakumenettelystä, kunta tai kuntayhtymä voi ottaa palveluksessaan järjestämislain voimaan tullessa olevan työsopimussuhteisen työntekijän vastaavaan virkasuhteeseen ilman julkista hakumenettelyä sillä edellytyksellä, että henkilön palvelussuhde on jatkunut ilman keskeytystä mainitun lain voimaantulon jälkeen. Edellä mainitun poikkeuksen mukainen virkasuhteeseen ottaminen on mahdollista tehdä jo hyväksytyn lain mukaan vuoden 2025 loppuun asti. 

5.2.6  Työllistymisen monialaisen edistämisen organisointi

Organisointia koskevasta täsmennysehdotuksesta lausui 13 tahoa. Osa kaupungeista, Pohjois-Karjalan TE-toimisto ja TYP-johtajien verkosto kannattivat ehdotettua täsmennystä ja pitivät niitä tarpeellisina. Lausujien näkemyksen mukaan ehdotus raamittaa nykyistä selkeämmin johtoryhmien perustamista ja verkostoyhteistyötä hyvinvointialueilla. Vaasan kaupungin mukaan johtoryhmien enimmäismäärän lakitasoisen sääntelyn tarpeellisuutta olisi hyvä harkita. Kansaneläkelaitoksen, Kuusamon kunnan ja TYP-verkoston mukaan esitetty muutos jättäisi epäselväksi, miten johtoryhmän muodostamisessa toimittaisiin, jos työvoimaviranomaisen toimialue sijoittuu useamman kuin yhden hyvinvointialueen toimialueelle. 

Sosiaali- ja terveysministeriö, Keski-Suomen hyvinvointialue ja Pirkanmaan hyvinvointialue eivät kannattaneet ehdotusta johtoryhmien määrästä ja asettamisesta. Lausujat toivat esille, että useamman johtoryhmän muodostuminen voi tuoda hyvinvointialueelle ja Kelalle ylimääräistä työtä sekä lisähaasteita resurssien kannalta. Lausujat esittivät, että hyvinvointialueen toimialueelle tulisi muodostaa vain yksi monialaisen tuen yhteistoimintamallin johtoryhmä riippumatta työvoimaviranomaisten määrästä. Myöskään Kuntaliitto ja Hollolan kunta eivät kannattaneet ehdotusta johtoryhmien määrästä, vaan esittivät että jokaisella työllisyysalueella tulisi olla yksi johtoryhmä monialaisen tuen yhteistoimintamallin organisointia varten. Lausuntojen perusteella ei tehty muutoksia esitettyyn täsmennykseen. Esitysluonnoksessa ehdotettiin hyväksytyn sääntelyn täsmentämistä eikä sääntelyä ole tässä yhteydessä tarkoitus muuttaa periaatteeltaan kokonaan siten, että hyvinvointialueille muodostettaisiin vain yksi johtoryhmä. Johtoryhmien määrän lisääminen pykälään ei muuta jo hyväksyttyä sääntelyä, vaan täsmentää sitä. Hallituksen esityksen 207/2022 vp perusteluissa on huomioitu lausunnoissa esitetyt kysymykset. Lisäksi muutama lausuja kiinnitti huomiota käyttöoikeuksia koskevan sääntelyn täsmentämistarpeeseen. Lausuntojen perusteella käyttöoikeuksia koskevaa sääntelyä täsmennettiin. Työttömyysetuuksien indeksikorotukset. 

Valtiovarainministeriö lausui työttömyysetuuksien indeksikorotusta koskevasta asiasta. TE-palvelut 2024 uudistuksessa kuntien vastuuta työttömyysetuuksien rahoituksesta laajennettiin. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa säädetään rahoitusvastuun laajentumisen korvaamisesta ja korvauksen määräytymisestä. Korvauksen tarkistamisella vuoden 2024 tasoon korvauksen määrityshetkellä ja siihen myöhemmin tehtävillä indeksitarkistuksilla on tarkoitus turvata korvauksen tason säilymistä reaalisesti samana suhteessa rahoitusvastuun perusteena oleviin työttömyysetuuksiin. Tarkistaminen on sidottu kansaneläkeindeksiin, jotta tarkistaminen vastaisi työttömyysetuuksiin tehtäviä indeksitarkistuksia. 

Työttömyysturvalain 14 luvun 1 §:n mukaan mainitun lain 6 luvun 1 ja 6 §:ssä säädettyjä rahamääriä tarkistetaan siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Työttömyysetuuksiin tehtävät indeksitarkistukset on kuitenkin jäädytetty vuosiksi 2024–2027 lailla eräiden kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista vuosina 2024–2027 (1296/2023). Koska tarkoituksena on ollut sitoa työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentamisen korvausten tarkistaminen työttömyysetuuksiin tehtäviin indeksitarkistuksiin, ei indeksitarkistuksia ole perusteltua tehdä rahoitusvastuun laajentamisen korvauksiin niinä vuosina, jolloin myöskään työttömyysetuuksia ei tarkisteta. Pykälän sanamuodossa viitataan vain kansaneläkeindeksistä annettuun lakiin eikä indeksitarkistusta ole sidottu työttömyysetuuksiin tehtäviin indeksitarkistuksiin. Pykälän sanamuodon voitaisiin tulkita tarkoittavan, että korvaukseen tulisi tehdä indeksitarkistus riippumatta siitä, tehdäänkö tarkistus rahoitusvastuun perusteena olevaan työttömyysetuuteen. 

Edellä todetun vuoksi valtiovarainministeriö katsoi, että pykälän 4 ja 5 sanamuotoa tulisi täsmentää. Jatkovalmistelussa pykälän 4 ja 5 momenttia on täsmennetty ja esitysluonnoksen perusteluita on täydennetty. 

5.3.1  Valmiuslaki

Oikeusministeriö totesi lausunnossaan työvoimaviranomaisen käsitettä käytettävän muuallakin valmiuslaissa kuin vain muutettavaksi ehdotettavassa 91 §:ssä. Lisäksi lausunnossa nostettiin esiin ehdotettua työvelvollisuusrekisterin perustamiseen ja rekisterinpitäjyyttä koskevaa epäselvyyttä. Lausunnon johdosta valmiuslain edellyttämiä muutostarpeita on tarkasteltu ja päädytty poistamaan valmiuslakia koskevat ehdotukset tästä esityksestä. Valmiuslain edellyttämät muutokset arvioidaan ja valmistellaan kokonaisuutena valmiuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö lausui sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön muuttamista koskevasta tarkennustarpeesta koskien toimivaltaista viranomaista. Esityksen perusteluja on tarkennettu sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon perusteella. 

Osa lausujista, muun muassa Turun ja Helsingin kaupungit, esittivät näkemyksiä yli 55-vuotiaita koskevaa muutosturvaa koskevan sääntelyn tarpeellisuutta. Tällaista muutosta ei ole valmisteltu tässä yhteydessä, joten lausunnot eivät antaneet aihetta muutoksiin.