1.1
Laki Finanssivalvonnasta
20 b §. Oikeus saada tietoja viranomaisilta ja julkista tehtävää hoitavalta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 20 b §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Finanssivalvonnalla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta tietoja valvottavan, muun finanssimarkkinoilla toimivan ja muun henkilön, jota Finanssivalvonta 3 §:n mukaisten tehtäviensä nojalla valvoo, veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksuihin sekä Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä. Valvottavalle asetetuista taloudellisista toimintaedellytyksistä säädetään usein toimintaa koskevassa erillislaissa. Henkilöt, joita Finanssivalvonta 3 §:n mukaisten tehtäviensä nojalla valvoo, voivat olla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Esimerkiksi markkinoiden väärinkäytösten, huomattavien omistus- ja ääniosuuksien ilmoittamisen ja tarjousvelvollisuuden valvonnassa valvontatoimia voidaan kohdistaa myös yksittäisiin sijoittajiin. Momentissa tarkoitetut kytkennät voivat liittyä oikeushenkilöihin 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sidoksissa oleviin henkilöihin tai luonnollisten henkilöiden kytkentöihin eri oikeushenkilöihin.
Säännöksen tarkoituksena on turvata Finanssivalvonnan oikeus saada viranomaisilta ja julkista tehtävää hoitavilta tiedot, jotka ovat tarpeen Finanssivalvonnan tehtävien hoitamisessa. Momentissa tarkoitetuilla valvottavilla, muilla finanssimarkkinoilla toimivilla ja muilla henkilöillä, joita Finanssivalvonta 3 §:n mukaisten tehtäviensä nojalla valvoo, on usein lakisääteinen velvollisuus kerätä ja raportoida Finanssivalvonnalle tietoja. Finanssivalvonnan valvottavien on ensisijaisesti itse arvioitava niiden johdon, omistajien ja henkilökunnan sopivuutta, luotettavuutta ja hyvämaineisuutta. Tätä periaatetta noudatetaan toimilupaa myönnettäessä aina toimiluvallisen toiminnan mahdolliseen päättymiseen saakka. Tästä syystä Finanssivalvonta saa sekä toimilupavaiheessa että toiminnan aikana toimijoilta nykyisen sääntelyn perusteella tietoja oman arviointinsa pohjaksi.
Finanssivalvonnalla tulisi olla tarvittaessa mahdollisuus tehokkaasti selvittää annettujen tietojen oikeellisuus sekä esimerkiksi monimutkaisissa omistajakontrolliselvityksissä yrityskytkennät. Yksi tapa tietojen selvittämiseen on pyytää Harmaan talouden selvitysyksikön laatima velvoitteidenhoitoselvitys. Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain esitöiden (HE 163/2010 vp) mukaan selvitysyksikön tulisi varmistua siitä, ettei velvoitteidenhoitoselvityksen luovuttamisen yhteydessä paljastuisi selvityksen pyytäjälle sellaista tietoa, jota tällä ei lain mukaan ole oikeus saada. Jos pyytäjällä ei ole oikeutta tiedon käyttöön, selvitysyksikön tulisi kieltäytyä laatimasta velvoitteidenhoitoselvitystä. Harmaan talouden selvitysyksikkö kuvaa velvoitteidenhoitoselvityksessä organisaation tai organisaatiohenkilön sekä näihin välittömästi tai välillisesti kytkeytyvän organisaation ja organisaatiohenkilön toimintaa ja taloutta sekä veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista.
Finanssivalvonnalla on lukuisia lakisääteisiä tehtäviä, joista säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa, useissa erityislaeissa ja EU-asetuksissa. Myös Finanssivalvonnan oikeudesta saada tietoja säädetään mainituissa säädöksissä. Esimerkiksi toimilupien myöntämisen ja toiminnan rekisteröinti-ilmoitusten käsittelyn yhteydessä sekä jatkuvassa valvonnassa Finanssivalvonnan on lain mukaan arvioitava hakijan tai valvottavan merkittävien omistajien ja johdon luotettavuutta, hyvämaineisuutta ja sopivuutta. Osana tätä arviointia Finanssivalvonta voisi jatkossa saada muiden tietojen, kuten rikos- ja sakkorekisteritietojen lisäksi myös veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista sekä toimintaa ja taloutta koskevia tietoja. Tiedonsaantioikeus olisi tarkoitus toteuttaa Harmaan talouden selvitysyksikön velvoitteidenhoitoselvityspalvelun avulla.
Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin tahot, joiden osalta Finanssivalvonnalla olisi oikeus saada tiedot siinä tapauksessa, että valvottava on oikeushenkilö. Tällöin tiedot voidaan pyytää oikeushenkilön lisäksi toimitusjohtajasta, hänen sijaisestaan, hallituksen jäsenestä ja varajäsenestä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsenestä ja varajäsenestä, vastuunalaisesta yhtiömiehestä sekä muusta ylimpään johtoon kuuluvasta samoin kuin siitä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään kymmenesosa osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta muussa yhteisössä.
Lisäksi Finanssivalvonnalla olisi oikeus saada tietoa valvottavaan ja sen vastuuhenkilöihin välittömästi tai välillisesti kytköksissä olevien yritysten ja yhteisöjen taloudellisesta asemasta ja velvoitteidenhoidosta. Momentti sisältää viittauksen yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ään, jossa luetellaan kyseisen lain mukaisesti rekisteröitävät yksiköt eli yritykset ja yhteisöt. Laissa Harmaan talouden selvitysyksiköstä näistä käytetään termiä organisaatio. Yritykseen ja yhteisöön välittömästi kytkeytyvällä yrityksellä tai yhteisöllä tarkoitetaan esimerkiksi yrityksen tai yhteisön osittain tai kokonaan omistavaa osakeyhtiötä tai avoimen yhtiön yhtiömiehenä olevaa osakeyhtiötä.
Yritykseen tai yhteisöön välillisesti kytkeytyvällä yrityksellä tai yhteisöllä puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi yritykseen tai yhteisöön sen vastuuhenkilön taikka toisen yrityksen tai yhteisön kautta kytkeytyviä yrityksiä ja yhteisöjä. Osakeyhtiöön välillisesti kytkeytyvä yritys tai yhteisö on esimerkiksi sen hallituksen jäsenen yksin omistama toinen osakeyhtiö tai emoyhtiön omistama sisaryhtiö. Luonnolliseen henkilöön välittömästi kytkeytyvällä yrityksellä tai yhteisöllä tarkoitetaan yritystä tai yhteisöä, jossa hän toimii tai on toiminut vastuuhenkilönä. Luonnolliseen henkilöön välillisesti kytkeytyvällä yrityksellä tai yhteisöllä tarkoitettaisiin henkilön välittömään yritys- tai yhteisökytkentään välittömästi tai välillisesti kytkeytyviä yrityksiä tai yhteisöjä, kuten emoyhtiötä, jonka tytäryhtiön hallitukseen henkilö kuuluu.
Pykälän 3 momentissa lueteltaisiin, mitä tehtäviä varten Finanssivalvonnalla on oikeus tietoja pyytää. Finanssivalvonta voisi hyödyntää esimerkiksi velvoitteidenhoitoselvityksiä valvottavan, muun finanssimarkkinoilla toimivan tai muun henkilön, jota Finanssivalvonta 3 §:n mukaisten tehtäviensä nojalla valvoo, ja sen omistajan, hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan tai palveluksessa olevan laissa säädetyn luotettavuuden selvittämisen lisäksi myös markkinavalvonnassaan, kuten markkinoiden väärinkäytösten valvonnassa. Finanssivalvonta voisi esimerkiksi pyytää valvontaansa varten tietoja valvonnan kohteena olevien luonnollisten ja oikeushenkilöiden lähipiirikytkennöistä. Finanssivalvonnan oikeus saada tällaisia tietoja perustuu erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 596/2014 markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta. Esimerkiksi sisäpiirikauppojen valvonnassa tutkinnan kohteena olevien yhteisöjen omistajatietojen selvittäminen on keskeistä. Tällä hetkellä omistajatietojen saatavuus muista kuin listatuista yhteisöistä on hankalaa. Vastaavasti myös huomattavien omistus- ja ääniosuuksien ilmoittamisen ja tarjousvelvollisuuden valvonnassa lähipiirikytkentöjen saatavuus on tarpeellista.
Finanssivalvonta voisi pyytää tietoja myös rahanpesulaissa säädetyn valvontatehtävänsä suorittamiseen ja valvottavan perustamiseen tai omistukseen liittyvien tietojen luotettavuuden selvittämiseen.
Lain 3 §:n mukaan Finanssivalvonnan tehtävänä on muun muassa valvoa rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskua ja niillä tapahtuvaa kaupankäyntiä. Tältä osin valvonnan kohderyhmänä ovat kaikki rahoitusvälineillä kauppaa käyvät yhteisöt ja luonnolliset henkilöt. Finanssivalvonnan markkinoiden väärinkäyttöön ja rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 (viitearvoasetus) valvontaan liittyvästä erityisestä tietojensaantioikeudesta säädetään lain 21 §:ssä. Finanssivalvonnalla olisi oikeus saada tietoja myös 21 §:ssä tarkoitetuista henkilöistä 5 kohdan nojalla.
Finanssivalvonnalla olisi 6 kohdan mukaan oikeus saada tietoja arvopaperimarkkinalaissa (746/2012) säädetyn tiedonantovelvollisuuden valvomiseksi. Tämä oikeus mahdollistaisi tietojen saamisen muun muassa huomattavien omistus- ja ääniosuuksien ilmoittamisen ja tarjousvelvollisuuden valvontaa varten. Lisäksi 7 kohta mahdollistaisi Finanssivalvonnalle yleisemmän tietojen saannin finanssimarkkinoiden vakauden, sijoittajan- ja asiakkaansuojan ja vakuutettujen etujen turvaamiseksi.
Pykälän 4 momentin nojalla tiedot voitaisiin luovuttaa teknisen käyttöyhteyden kautta tai muutoin sähköisesti. Tiedot olisi annettava maksutta. Finanssivalvonnan ja Harmaan talouden selvitysyksikön olisi päivitettävä tietojärjestelmiä teknisen yhteyden luomiseksi.
71 §.Oikeus ja velvollisuus luovuttaa tietoja. Pykälän 1 momentin 15 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos. Momentin 16 kohta olisi uusi ja sen mukaan Finanssivalvonnan olisi oikeus luovuttaa oma-aloitteisesti Verohallinnolle tietoja, joita Finanssivalvonta on saanut rahanpesulain noudattamisen valvonnan yhteydessä ja joita Verohallinto tarvitsee verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 17 a—17 d §:ssä säädettyjen velvoitteiden valvonnassa. Mainituissa säännöksissä säädetään sivullisen yleisestä tiedonantovelvollisuudesta FATCA-sopimuksen täytäntöönpanon johdosta, sivullisen yleisestä tiedonantovelvollisuudesta hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU johdosta, finanssilaitosten yleisestä tiedonantovelvollisuudesta finanssitileistä ja Euroopan unionin Andorran, Liechtensteinin, Monacon, San Marinon ja Sveitsin kanssa tekemistä finanssitilitietojen vaihtoa koskevista sopimuksista.
DAC5-direktiivi edellyttää lainsäätäjän varmistavan nimenomaisella säännöksellä, että veroviranomaisilla on pääsy asiakkaan tuntemistietoihin, säilytysvelvollisuuden alaisiin tietoihin sekä niin kutsuttuihin tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietoihin. Velvoitteen tarkoituksena on varmistua siitä, että verotusta koskeva tiedonantovelvollisuus on asianmukaisesti täytetty. Tietojenvaihtoa Verohallinnon ja Finanssivalvonnan välillä on jo lisätty verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 18 ja 20 §:n muutoksella (HE 154/2017 vp).
Kohtaa sovellettaessa tulisi ottaa huomioon, että Finanssivalvonnan mahdollisuuksia luovuttaa joitakin asiakirjoja tai tietoja saattaa tosiasiassa rajoittaa EU-lainsäädäntö, kuten Suomessa suoraan sovellettava EU-asetus. Huomioon tulee ottaa myös 71 §:n 5 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonta ei saa luovuttaa toisen valtion valvonta- tai muulta viranomaiselta taikka toisessa valtiossa suoritetussa tarkastuksessa saatuja salassa pidettäviä tietoja edelleen, ellei tiedon antanut viranomainen taikka sen ulkomaan, jossa tarkastus on suoritettu, muu asianomainen valvontaviranomainen ole antanut siihen nimenomaista suostumusta. Näitä tietoja voidaan käyttää ainoastaan tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseen tai niihin tarkoituksiin, joita varten suostumus on annettu.
Momenttiin lisättäisiin uusi 17 kohta, jonka nojalla Finanssivalvonta voi luovuttaa Rahoitusvakausvirastolle sellaisia rahanpesulain noudattamisen valvonnassa havaittuja tietoja, joilla on merkitystä Rahoitusvakausviraston täyttäessä rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 5 luvussa säädettyjä talletussuojakorvausten maksamiseen liittyviä velvoitteitaan. Jos Finanssivalvonnalla on hallussaan tietoa siitä, että luottolaitoksessa on talletuksia, joilla on rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen käytettäviä varoja, Finanssivalvonta voisi luovuttaa nämä tiedot Rahoitusvakausvirastolle sen jälkeen, kun virasto on tehnyt päätöksen kyseessä olevan luottolaitoksen talletusten korvaamisesta talletussuojarahastosta. Säännöksellä pystyttäisiin osaltaan varmistamaan, ettei Rahoitusvakausvirasto puutteellisten tietojen takia maksa talletussuojakorvauksia rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 12 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen talletusten omistajille, joille ei ole oikeutta korvaukseen.
1.5
Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä
1 luku Yleiset säännökset
6 §. Ulkomaisen trustin tosiasiallinen edunsaaja. Pykälän 1 ja 2 momenttiin lisättäisiin viittaus trustin kaltaiseen oikeudelliseen järjestelyyn. Tällaisia ovat esimerkiksi keskieurooppalaisissa oikeusjärjestelmissä tunnetut Treuhandit, fiducit tai fideicomisiot. Muutos perustuu FATF:n suositukseen 25, joka koskee trustien lisäksi muita rakenteeltaan tai toiminnaltaan samankaltaisia oikeusjärjestelyjä.
3 luku Asiakkaan tunteminen
1 §. Asiakkaan tunteminen ja riskiperusteinen arviointi. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin FATF:n suosituksen 10 mukaisesti velvoite, jonka nojalla ilmoitusvelvollisen olisi arvioitava epäilyttävän liiketoimea koskevan ilmoituksen tekemistä, jos se ei pysty perustamaan asiakassuhdetta puutteellisten asiakkaan tuntemista ja tunnistamista koskevien tietojen takia. Lisäksi ilmoitusvelvollisen olisi keskeytettävä asiakkaan tuntemista koskevat toimet, jos tietojen kerääminen vaarantaisi epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tekemisen. Tällainen tilanne voisi syntyä, jos tietojen kerääminen antaisi asiakkaalle vihjeen ilmoitusvelvollisen epäilyistä. Mahdollinen seuraus on myös, että asiakas keskeyttäisi liiketoimen ja toteuttaisi sen virallisen maksujärjestelmän ulkopuolella, tai että asiakas muulla tavalla peittelisi toimintaansa niin, että liiketoimen selvittäminen ja varojen jäljittäminen vaikeutuisi esitutkinnassa. Ilmoitusvelvollinen voi usein jatkaa liiketoimia asiakkaan kanssa sen jälkeen, kun ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle on tehty. Rahanpesun selvittelykeskuksen oikeudesta määrätä liiketoimen keskeyttämisestä määräajaksi säädetään rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 6 §:ssä.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin selvyyden vuoksi, että riskiperusteinen arviointi kattaa uudet ja jo olemassa olevat asiakkaat, maat ja maantieteelliset alueet, tuotteet, palvelut ja liiketoimet sekä jakelukanavat. Lisäksi kohtaan lisättäisiin uutena arvion kohteena teknologia. Esimerkiksi maksutapojen teknologiset muutokset voivat vaikuttaa ilmoitusvelvollisen riskiarvioon. Valtioneuvoston asetuksessa täsmennettäisiin teknologiankin osalta, mitä riskitekijöitä olisi otettava huomioon. Muutos liittyy FATF:n suositukseen 15, joka koskee uusia teknologioita.
3§. Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että ilmoitusvelvollisen olisi pidettävä asiakkaan tuntemista koskevia asiakirjoja ja tietoja ajantasaisina ja olennaisina. FATF:n suosituksen 10 kohdan 7 alakohdan b mukaan finanssilaitoksilta on edellytettävää jatkuvaa liiketoimien due diligence -menettelyä mukaan luettuna sen turvaaminen, että kerätyt asiakirjat, data tai tiedot ylläpidetään ajantasaisina ja olennaisina (relevant). Ajantasaisuuden ja olennaisuuden vaatimus liittyvät tietoihin, jotka ovat ilmoitusvelvollisen riskiarvion perusteella asiakkaan tuntemiseksi tarpeen. Asiakasta koskeva riskiarvio voi vaihdella asiakassuhteen aikana ja sillä on vaikutusta myös tietojen ajantasaisena pitämiseen.
Lisäksi säilyttämisvelvollisuus koskisi liiketoimia koskevia asiakirjoja (business correspondence) FATF:n suosituksen 11 kohdan 2 mukaisesti. Muutoksen tarkoituksena on turvata, että erityisesti korkean rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskin asiakkaita koskevien tietojen ajantasaisuus ja riittävyys arvioidaan riittävän usein. Kun riskit on arvioitu etukäteen, asiakassuhteeseen liittyvät tiedot perustamisvaiheessa ja asiakassuhteen jatkuessa ovat olennaisia ja tarpeellisia. Toisaalta myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohta edellyttää, että henkilötietojen on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä. Rekisterinpitäjän on toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden epätarkat ja virheelliset henkilötiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä (”täsmällisyys”). Saman kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (”tietojen minimointi”). Jos esimerkiksi 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetun asiakkaan henkilöllisyyden todentamisessa käytetty asiakirja on vanhentunut asiakassuhteen aikana ja asiakas käyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista, tietojen ajantasaisuuden ja olennaisuuden vaatimus ei tarkoittaisi sitä, että asiakkaalta pitäisi edellyttää uuden henkilöllisyystodistuksen esittämistä asiakassuhteen jatkamiseksi.
Pykälän 2 momentin 1 kohtaan lisättäisiin uutena kohtana osoitetietojen kerääminen. Ilmoitusvelvolliset ovat kohdanneet useita kysymyksiä, pitääkö osoitetiedot antaa osana momentissa annettavia tietoja. Nykytilan selkeyttämiseksi siitä säädettäisiin nimenomaisesti. Ilmoitusvelvollinen saa luottaa Väestörekisterikeskuksen, Patentti- ja rekisterihallituksen sekä muiden viranomaisten ylläpitämistä tietojärjestelmistä saatuihin tietoihin tai jos osoitetta ei ole sieltä saatavissa, asiakkaalta saatuihin tietoihin.
Momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että oikeushenkilöstä olisi säilytettävä tarvittaessa myös sen yhtiöjärjestys. FATF:n suosituksen 10 kohdan 9 mukaan asiakkaasta on säilytettävä nimen ja yhteisömuodon lisäksi ”proof of existence”. Yhtiöjärjestys on saatavissa Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämästä kaupparekisteristä. Ilmoitusvelvollisen olisi arvioitava riskiperusteisesti, onko yhtiöjärjestystä tarpeen pyytää asiakkaan tuntemiseksi.
Momentin 6 kohtaan lisättäisiin ilmoitusvelvolliselle velvollisuus säilyttää tarvittaessa tiedot asiakkaan omistaja- ja määräysvaltarakenteesta. Usein pelkästään tosiasiallisten edunsaajien tunnistaminen on riittävää eivätkä lisäselvitykset omistaja- ja määräysvaltarakenteesta ole tarpeen. Tosiasiallisen edunsaajan syntymäaikatieto olisi riittävä silloin, kun henkilötunnus ei ilmene saatavilla olevista asiakirjoista tai rekisteritiedoista, ja kun tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Muutos vastaa FATF:n suosituksen 10 kohdan 8 edellytystä.
4 §. Asiakasta koskevien tietojen hankkiminen, jatkuva seuranta ja selonottovelvollisuus. Pykälän 1 momentissa todettaisiin nimenomaisesti, että ilmoitusvelvollinen saa hyödyntää asiakkaasta tai tämän tosiasiallisesta edunsaajasta eri tietolähteistä saatavilla olevia tietoja. Tietolähteitä voivat olla esimerkiksi tuomioistuinten päätökset, mediassa saatavat tiedot ja viranomaisrekisterien tiedot. Ilmoitusvelvollisen olisi kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota tietolähteen uskottavuuteen ja luotettavuuteen. Jos tieto perustuu esimerkiksi julkisuudessa esitettyihin tietoihin, ilmoitusvelvollisen olisi suhtauduttava tietoon erityisellä varauksella, koska sillä ei yleensä ole tosiasiallista mahdollisuutta arvioida tiedon antaneen lähteen luotettavuutta. Tietojen merkintään esimerkiksi asiakasrekisteriin pelkästään mediassa liikkuvien tietojen perusteella olisi suhtauduttava varauksellisesti. Merkintää henkilötietorekisteriin ei tulisi perustaa vain median tietoihin. Muutoksen taustalla on Euroopan valvontaviranomaisten yhteinen ohje rahanpesudirektiivin 17 ja 18 artiklassa tarkoitetuista yksinkertaistetussa ja tehostetuissa asiakkaan tuntemismenettelyssä huomioon otettavista seikoista (Joint Guidelines under Articles 17 and 18(4) of Directive (EU) 2015/849 on simplified and enhanced customer due diligence and the factors credit and financial institutions should consider when assessing the money laundering and terrorist financing risk associated with individual business relationships and occasional transactions, JC 2017 37, 26/06/2017).
Tietoja olisi mahdollista kerätä asiakasta koskevan riskiarvion laatimiseksi ja ylläpitämiseksi, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi sekä tässä laissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden ja selonottovelvollisuuden täyttämiseksi. Momentissa olisi informatiivinen viittaus EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalakiin, joissa säädetään myös tässä momentissa tarkoitettujen henkilötietojen käsittelystä.
5 §. Vakuutustuotteisiin liittyvä erityinen tunnistamisvelvollisuus. Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin luotto- ja rahoituslaitokselle nimenomainen velvollisuus arvioida epäilyttävän liiketoimen tekemistä. Muutos perustuu FATF:n suosituksen 12 kohtaan 4.
7 §. Asiakkaan tuntemista koskevien velvollisuuksien täyttäminen ilmoitusvelvollisen puolesta. Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta, joka vastaa FATF:n suosituksen 17 kohdan 3 kohdan c alakohtaa. Momentin 2 ja 3 kohtaan tehtäisiin lakitekninen muutos ja 1 kohta vastaisi nykytilaa.
12 §. Kirjeenvaihtajasuhteisiin liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että kirjeenvaihtajasuhdetta perustettaessa ja sitä ylläpidettäessä luotto- ja rahoituslaitoksen tulisi ymmärtää vastapuolena olevan yhteisön liiketoiminnan luonne riittävällä tasolla muiden pykälässä jo mainittujen asioiden lisäksi.
Pykälän 2 ja 4 momenttiin ei ehdoteta muutoksia. Pykälän 3 momenttia sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan FATF:n suosituksen 13 kohtaa 3.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti. Kyse on maksujenvälitystileihin (payable-through account) liittyvistä velvoitteista, jotka luotto- ja rahoituslaitoksen tulee varmistaa ennen kirjeenvaihtajasuhteen aloittamista. Maksujenvälitystilejä käytetään kirjeenvaihtajapankkisuhteissa siten, että vastapuolena olevan luotto- tai rahoituslaitoksen asiakkaat käyttävät laitoksen nimissä olevaa tiliä omissa liiketoimissaan toisessa valtiossa. Momentissa säädettäisiin, että näissä tilanteissa vastapuolena olevan luotto- tai rahoituslaitoksen on tullut suorittaa asiakkaan tuntemista koskevat toimet niistä asiakkaista, jotka pääsevät suoraan luotto- ja rahoituslaitoksen tilille ja laitoksen on varmistuttava, että se saa näitä asiakkaita koskevat merkitykselliset tuntemistiedot käyttöönsä pyynnöstä. Muutos vastaa FATF:n suosituksen 13 kohtaa 2.
4 luku Ilmoitusvelvollisuus, salassapitovelvollisuus sekä liiketoimen keskeyttäminen
1 §. Velvollisuus tehdä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta olisi tehtävä riippumatta siitä, onko asiakassuhde perustettu tai onko siitä kieltäydytty taikka onko liiketoimi suoritettu, keskeytetty tai onko siitä kieltäydytty. Muutos liittyy 3 luvun 1 §:ssä ehdotettuun muutokseen ja FATF:n suositukseen 10. Pykälän suomenkielisestä 2 momentista korjattaisiin virheellinen viittaus maksulaitoslain 1 §:n 1 momentin 5 kohtaan. Sen sijaan momentissa viitattaisiin 1 §:n 2 momentin 5 kohtaan.
4 §.Epäilyttäviä liiketoimia koskeva salassapitovelvollisuus ja salassapitovelvollisuutta koskevat poikkeukset. Pykälän 4 momentin viittaus henkilötietolakiin korvattaisiin viittauksella EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen, jossa säädetään momentissa tarkoitetuista henkilötietojen suojaa koskevista velvollisuuksista.
5 luku Rahanpesun valvontarekisteri
5 §. Luotettavuus. Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin viittaus oikeuteen saada tietoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi, jotta aluehallintovirasto voisi hyödyntää 6 momentissa tarkoitettua velvoitteidenhoitoselvitystä myös tähän tarkoitukseen.
8 luku Hallinnolliset seuraamukset
1 §.Rikemaksu. Pykälän 2 momentin johtolausetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että se kattaa kaikkien teonkuvausten osalta tahallisuuden tai huolimattomuuden edellytyksen ja vastaavasti edellytys poistettaisiin 1 kohdasta. Momentin 2 kohdasta poistettaisiin edellytys teon toistuvuudesta, järjestelmällisyydestä tai vakavuudesta, koska tällöin teonkuvaus olisi erisisältöinen kuin seuraamusmaksun alaisissa teoissa. Seuraamusmaksu on tarkoitettu luonteeltaan ankarammaksi seuraamukseksi kuin rikemaksu. Lisäksi momentin 4 kohdasta poistettaisiin vaatimus teon vakavuudesta.
3 §. Seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentin 3 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi momentin muita kohtia vastaavasti vaatimus teon toistuvuudesta, järjestelmällisyydestä tai vakavuudesta varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 18 artiklan mukaisesti.
9 luku Erinäiset säännökset
1 §. Työntekijöiden koulutus ja suojeleminen sekä toimintaohjeet. Pykälän 1 momenttiin täsmennettäisiin, että ilmoitusvelvollisen on nimettävä sen johtoon (management) kuuluva henkilö, joka vastaa ilmoitusvelvollisessa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvonnasta. Ilmoitusvelvollisen olisi nimettävä myös henkilö, joka vastaa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen sisäisestä valvonnasta (compliance officer), jos se on perusteltua ilmoitusvelvollisen koko ja luonne huomioon ottaen. Edellä tarkoitettuja tehtäviä voi hoitaa sama henkilö, mutta suuremmassa ilmoitusvelvollisessa henkilöitä voi olla useampia.
Konsernin tai muun taloudellisen yhteenliittymän olisi laadittava sisäiset menettelytavat, joiden tulee 1 kohdan mukaan sisältää määräyksiä toimintatavoista ja menettelyistä asiakkaan tuntemista ja riskienhallintaa koskevien tietojen vaihtamiseksi ryhmän sisällä. Lisäksi konsernitasolla olisi 2 kohdan nojalla määrättävä, miten sivuliikkeet ja tytäryhtiöt tai toisaalta konsernin emoyhtiö antaa tietoja asiakkaista, tileistä ja liiketoimista. Kohdan tarkoituksena on varmistua lakien noudattamisesta, tarkastuksesta ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä. Momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että sisäisten menettelytapojen tulisi kattaa myös riittävät toimet tietojen salassapidon ja tietojenvaihdon turvaamiseksi. Kohdassa viitattaisiin lain 4 luvun 4 §:ään, jossa säädetään poikkeuksista salassapitovelvollisuuteen. Muutokset vastaavat FATF:n suosituksen 18 kohdan 1 alakohtaa a ja kohtaa 2.
6 §. Määräyksenantovaltuus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Rahanpesudirektiivin 48 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet, mukaan lukien valtuudet vaatia esittämään kaikki tiedot, joilla on merkitystä vaatimusten noudattamisen seurannassa. Lisäksi artiklassa edellytetään, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet suorittaa tarkastuksia, ja että niillä on riittävät taloudelliset resurssit, henkilöresurssit ja tekniset resurssit tehtäviensä hoitamiseen. Jäsenvaltioiden on artiklan mukaan varmistettava, että kyseisten viranomaisten henkilöstö ylläpitää korkeaa ammatillista tasoa, luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevat normit mukaan luettuina, ja että se on erittäin luotettava ja että sillä on asianmukainen pätevyys. Artiklan 3 kohdassa edellytetään, että toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava laajemmat valvontavaltuudet luotto- ja finanssilaitosten sekä rahapelipalvelujen tarjoajien osalta.
Finanssivalvonnasta annetun lain 18 §:ssä säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta antaa määräyksiä valvottavan taloudellista asemaa, omistajia, sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa, hallinto- ja valvontaelinten jäseniä ja toimihenkilöitä sekä toimipaikkoja koskevien tietojen samoin kuin 3 §:n 3 momentin 3—5 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tarpeellisten tietojen säännöllisestä toimittamisesta ja toimittamistavasta Finanssivalvonnalle. Oikeus ei kuitenkaan ulotu kaikkiin Finanssivalvonnan rahanpesulain nojalla valvomiin tahoihin. Näitä ovat Finanssivalvonnasta annetussa laissa tarkoitetut muut finanssimarkkinoilla toimivat, kuten arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa (749/2012) tarkoitettu tilinhoitaja, maksulaitoslain (297/2010) 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettu luonnollinen henkilö ja oikeushenkilö, asunto-omaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjistä annetussa laissa (852/2016) tarkoitettu suomalainen luotonvälittäjä ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa (162/2014) tarkoitettu vaihtoehtorahaston hoitaja.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin Finanssivalvonnalle valtuus antaa määräyksiä tässä laissa tarkoitetuille valvottavilleen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa koskevien tietojen säännöllisestä toimittamisesta ja toimittamistavasta Finanssivalvonnalle. Kun muut finanssimarkkinoilla toimivat eivät ole toimilupavalvottavia tai muita valvottavia, Finanssivalvonnalle ei ole tarpeen säätää valtuuksia määrätä muista Finanssivalvonnasta annetun lain 18 §:n 2 momentissa säädetyistä seikoista kuten toimijan taloudellisesta asemasta. Oikeus antaa määräyksiä säädettäisiin myös aluehallintovirastolle. Määräyksenantovaltuutta ei rajattaisi vain rahoituspalvelua tarjoaviin yrityksiin vaan se kattaisi myös muut ilmoitusvelvolliset, joita aluehallintovirasto valvoo tämän lain mukaisesti.
8 §.Siirtymäsäännökset. Siirtymäsäännöstä muutettaisiin siten, että aluehallintovirasto ylläpitäisi kumotussa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetussa laissa (503/2008) tarkoitettua yrityspalvelurekisteriä ja valuutanvaihtorekisteriä 30 päivään kesäkuuta 2019 saakka. Rahanpesulain voimaantulosäännöksen mukaan uutta rahanpesun valvontarekisteriä koskevat säännökset tulevat voimaan vasta 1 päivänä heinäkuuta 2019. Yrityspalvelurekisteriin ja valuutanvaihtorekisteriin merkittyjen toimijoiden on kuitenkin siirtymäsäännöksen mukaan tehtävä hakemus rahanpesun valvontarekisteriin merkitsemiseksi kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Muutoksella varmistettaisiin yrityspalvelurekisterin ja valuutanvaihtorekisterin ylläpito, kunnes uusi rahanpesun valvontarekisteri on perustettu.