1.1  Laki ammatillisesta koulutuksesta

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Lain 1 §:ssä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Soveltamisala vastaisi sisällöltään nykyisten ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain soveltamisalaa. Ehdotetun säännöksen mukaan laissa säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kuuluvista ammatillisista tutkinnoista sekä ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavasta koulutuksesta, ammatillisen osaamisen osoittamisesta ja todentamisesta. Ammatillisista tutkinnoista säädettäisiin tarkemmin lain 5 §:ssä. 

2 §. Ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoitus. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen yleinen tarkoitus. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoituksena olisi nykytilaa vastaavasti kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista. Ehdotetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena on myös antaa mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen sen hankkimistavasta riippumatta, sillä kaikki ammatilliset tutkinnot voitaisiin suorittaa osoittamalla osaaminen, vaikka osaaminen olisi hankittu koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena olisi lisäksi kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Työelämän osaamistarpeisiin vastaaminen on ammatillisen koulutuksen keskeisimpiä tehtäviä, sillä ammattitaitoinen ja osaava työvoima on yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden menestymisen ja kehittymisen edellytys. Tarkoituksena olisi myös nykytilaa vastaavalla tavalla edistää työllisyyttä ja antaa valmiuksia yrittäjyyteen. Yrittäjyys kattaisi sekä valmiudet itsenäisenä ammatin harjoittajana toimimiseen että työnantajayrittäjyyteen. Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena olisi antaa valmiuksia myös työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua. Kyky huolehtia omasta työ- ja toimintakyvystä, kyky oppia jatkuvasti uutta ja kehittää omaa ammattiosaamistaan ovat välttämättömiä taitoja jatkuvasti muuttuvassa työelämässä, jossa ammattia tai työtä voi joutua vaihtamaan useampaan kertaan työuran aikana. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen ja niiden osien suorittamista. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin laissa tarkoitetun koulutuksen muista tavoitteista. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen tavoitteena olisi lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 5 §:n 2 momentin säännöstä, mutta siihen lisättäisiin maininta, että laissa tarkoitetun koulutuksen tavoitteena olisi myös tukea opiskelijoiden kehitystä sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Vastaava koulutuksen tavoitteita koskeva säännös on lukiolain (629/1998) 2 §:n 1 momentissa. 

3 §.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin ehdotetussa laissa käytettäviä keskeisiä käsitteitä. 

Pykälän 1 kohdan mukaan henkilöstökoulutuksella tarkoitettaisiin tietyn työnantajan henkilöstölle järjestettävää koulutusta, joka on osin työnantajan rahoittamaa ja osin julkisesti rahoitettua. Siten muu kuin työnantajan rahoittama osa koulutuksesta olisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisesti rahoitettua koulutusta. Muu tässä laissa tarkoitettu koulutus olisi joko kokonaan julkisesti rahoitettua tai osin opiskelijan itsensä rahoittamaa ja osin julkisesti rahoitettua. Henkilöstökoulutukseen ei olisi myöskään vapaata hakeutumisoikeutetta, vaan työnantaja päättäisi opiskelijoiden valinnasta. 

Pykälän 2 kohdan mukaan tutkintokoulutuksella tarkoitettaisiin ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavaa koulutusta, jonka tavoitteena on ammatillisen tutkinnon taikka ammatillisen tutkinnon osan tai osien suorittaminen. Tutkintokoulutusta voitaisiin järjestää koulutuksen järjestäjän eri oppimisympäristöissä sekä työpaikoilla. Tutkintokoulutus eroaisi tässä laissa tarkoitetusta valmentavasta koulutuksesta ja muusta ammatillisesta koulutuksesta, joiden tavoitteena ei olisi tutkinnon tai tutkinnon osien suorittaminen. 

Pykälän 3 kohdan mukaan työvoimakoulutuksella tarkoitettaisiin koulutusta, johon opiskelijat valitaan työ- ja elinkeinoviranomaisen toteaman koulutustarpeen perusteella siten kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä säädetään. Mainitun säännöksen mukaan työ- ja elinkeinotoimisto päättää opiskelijoiden valitsemisesta työvoimakoulutukseen. Opiskelijaksi voitaisiin valita koulutukseen ja sen tavoitteena olevaan ammattiin tai tehtävään soveltuva henkilö, jolla on työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve. Alle 20-vuotias oppivelvollisuuden suorittanut voitaisiin valita muuhun kuin kotoutumiskoulutukseen vain, jos koulutuksen suorittaminen ei olisi mahdollista tai muutoin tarkoituksenmukaista omaehtoisena opiskeluna. Työvoimakoulutus eroaisi muusta tässä laissa tarkoitetusta koulutuksesta siis siten, että siihen ei olisi vapaata hakeutumisoikeutta eikä koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisesta. Opiskelijaksi ottamisesta työvoimakoulutuksessa säädettäisiin tarkemmin lain 37 §:ssä. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvussa tarkoitettu työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen koulutus ei olisi tässä laissa tarkoitettua työvoimakoulutusta. 

Ehdotuksen mukaan tutkintotavoitteinen ja osa tutkintoon johtamattomasta toisen asteen ammatillisesti suuntautuneesta työvoimakoulutuksesta siirtyisi opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala vastaisi jatkossakin työ- ja elinkeinopolitiikan strategiasta, ohjauksesta ja toimeenpanosta sekä julkisen työvoima- ja yrityspalvelun suunnittelusta ja toimeenpanosta. Jotta koulutuksen suuntaamisessa ja opiskelijavalinnoissa voidaan ottaa huomioon työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle kulloinkin asetetut työ- ja elinkeinopoliittiset tulos- ja muut tavoitteet, ehdotetaan, että työvoimakoulutukseen opiskelijaksi valitsemisesta säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa, ja että opiskelijavalinnan tulisi edelleen perustua työ- ja elinkeinotoimiston toteamaan koulutustarpeeseen. Koulutustarpeen määrittely perustuisi työ- ja elinkeinohallinnon ennakointitoimintaan sekä työ- ja elinkeinoelämän tarpeista lähtien tuotettuun suunnitelmaan. 

Pykälän 4 kohdan mukaan koulutuksen järjestäjällä tarkoitettaisiin sellaista tahoa, jolle on myönnetty lain 3 luvussa tarkoitettu koulutuksen järjestämislupa. Lain 22 §:n mukaan ammatillisen koulutuksen järjestämislupa voitaisiin myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle taikka valtion oppilaitokselle. 

Pykälän 5 kohdan mukaan opiskelijalla tarkoitettaisiin henkilöä, joka on otettu suorittamaan ehdotetussa laissa tarkoitettua koulutusta, ammatillista tutkintoa taikka ammatillisen tutkinnon osaa tai osia. Opiskelijalla tarkoitettaisiin henkilöä, joka osallistuu tämän lain mukaiseen ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavaan koulutukseen, mutta myös henkilöä, joka suorittaa jotakin lain 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluvaa ammatillista tutkintoa tai sen osaa tai osia aiemmin hankkimansa osaamisen pohjalta osallistumatta tutkintokoulutukseen. 

4 §.Yhteistyö työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Pykälässä säädettäisiin yhteistyöstä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Säännös asettaisi velvoitteen ottaa huomioon työ- ja elinkeinoelämän tarpeet ammatillisissa tutkinnoissa, ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavassa koulutuksessa sekä tutkintojen ja koulutuksen järjestämisessä. Tällä haluttaisiin tukea sitä, että tutkinnot ja koulutus vastaisivat työelämän osaamistarpeisiin ja että koulutus järjestettäisiin opiskelijoille ja työelämälle parhaiten soveltuvalla tavalla. Samoin ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestäjille ja niiden suunnittelijoille, arvioijille ja kehittäjille sekä osaamistarpeita ennakoiville asetettaisiin velvoite tehdä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. 

2 luku. Tutkinnot ja koulutukset

5 §.Ammatilliset tutkinnotSäännöksen tavoitteena on selkeyttää tutkintorakennetta ja auttaa ratkaisemaan, milloin työ- ja elinkeinoelämässä havaittu osaamistarve on sellainen, että se edellyttää erillistä tutkintorakenteeseen kuuluvaa ammatillista tutkintoa. Eri tutkintotyypeissä osoitetun osaamisen määrittelyn tavoitteena on selkeyttää ja yhtenäistää työ- ja elinkeinoelämässä havaitun uuden osaamistarpeen sijoittamista tiettyyn tutkintotyyppiin sekä parantaa tutkintojärjestelmään kuuluvien tutkintojen vertailtavuutta. Määrittelyt tulisi ottaa huomioon myös tutkinnon perusteiden laadinnassa. 

Määrittelyjen avulla voitaisiin arvioida tarvetta lisätä tutkintorakenteeseen uusia tutkintoja tai poistaa tutkintorakenteesta vanhentuneita tutkintoja. Tavoitteena kuitenkin on, että työ- ja elinkeinoelämän muuttuviin osaamistarpeisiin vastattaisiin jatkossa uusien tutkintojen sijaan pääosin uudistamalla olemassa olevia tutkintojen perusteita esimerkiksi muuttamalla tutkintojen muodostumista taikka muuttamalla, lisäämällä tai poistamalla tutkintojen osaamisaloja tai tutkinnon osia. 

Määrittelyjen tarkoituksena on kuitenkin edelleen mahdollistaa työelämän osaamistarpeiden joustava huomioiminen sekä erilaisten tutkintojen muodostuminen kunkin toimialan tarpeiden mukaisesti. Ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voisivat rakentua työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeiden osalta toimialoittain eri tavoin. Osalla toimialoista osaamistarpeet muodostuisivat hierarkkisesti siten, että ammattitutkintojen ammattitaitovaatimukset rakentuvat ammatillisten perustutkintojen ja vastaavasti erikoisammattitutkinnot ammattitutkintojen tuottaman osaamisen päälle. Osalla toimialoista tällainen hierarkkinen tutkintorakenne ei ole tarkoituksenmukainen. 

Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin, mitkä tutkinnot ovat tässä laissa tarkoitettuja ammatillisia tutkintoja. Ammatillisia tutkintoja olisivat voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. 

Pykälän 2 momentissa olisi ammatillisessa perustutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittely. Säännöksen mukaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneella olisi laaja-alaiset perusvalmiudet toimi- tai ammattialan tehtäviin, eli sellaiset käytännön taidot ja tiedot, joilla perustutkinnon suorittanut henkilö pystyy toimimaan toimialan tai ammattialan eri perustehtävissä. Ammatillisessa perustutkinnossa tulisi lisäksi osoittaa erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä työelämän toimintakokonaisuuteen liittyvällä osa-alueella. Erikoistuneempi osaaminen voitaisiin saavuttaa esimerkiksi ammatillisen perustutkinnon osaamisalojen tai ammatillisiin tutkinnon osiin sisältyvän valinnaisuuden kautta. Ammatillinen perustutkinto muodostaa siten kokonaisuuden, joka sisältää sekä tehtävä- tai toimialaspesifiä ammattitaitoa, laaja-alaista useammalla toimialalla hyödynnettävää osaamista sekä geneerisiä, alasta riippumattomia taitoja. Erikoistumisalueellaan perustutkinnon suorittanut suoriutuisi ammatin perustehtävistä itsenäisesti ja niissä tyypillisesti edellytettävällä joutuisuudella. Vaativien työtehtävien hoitaminen sekä toimiminen muuttuvissa toimintaympäristöissä voisi kuitenkin edellyttää ohjeistusta tai kokeneemman ammattihenkilön opastusta tai valvontaa. Säännös vastaisi nykyisen ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 a §:n 1 momentin määrittelyä. Ammatillinen perustutkinto olisi perusopetuksen päättäneille ensisijainen tutkinto. 

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi lisäksi valtuussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin ammatillisissa perustutkinnoissa osoitettavasta osaamisesta. Valtioneuvoston asetuksella täsmennettäisiin tarvittaessa laissa olevaa kaikissa ammatillisissa perustutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittelyä esimerkiksi laaja-alaisten ammatillisten perusvalmiuksien tai työelämän edellyttämän ammattitaidon osalta ja annettaisiin sitä kautta tarkemmat puitteet myös tutkinnon perusteiden valmistelulle. Opetushallitus kuitenkin päättäisi nykytilaa vastaavasti yksittäisten ammatillisten perustutkintojen ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista tutkinnon perusteissa ottaen huomioon sen, mitä ammatillista perustutkinnoista ja niiden muodostumisesta on ehdotetussa laissa tai sen nojalla säädetty. Tarkempi määrittely voisi olla tarpeen sen varmistamiseksi, että ammatilliset perustutkinnot tuottavat kaikilla osaamis- ja toimialoilla riittävän työllistymisen, työuralla etenemisen sekä jatko-opintojen ja muun elinikäisen oppimisen edellyttämän osaamisen. Tarkempi määrittely voisi olla tarpeen myös ammatti- ja erikoisammattitutkintojen laajuuden määrittelemiseksi. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen laajuus määriteltäisiin ehdotetun lain 10 §:n mukaisesti osaamispisteinä, ja laajuuden määrittelyssä hyödynnettäisiin vertailukohteena perustutkinnossa osoitettavaa osaamista. 

Pykälän 3 momentissa olisi ammattitutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittely. Ammattitutkinnossa osoitettaisiin työelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattitaitoa, joka olisi perustutkintoa syvällisempää tai kohdistuisi rajatumpiin työtehtäviin. Ammattitutkinto soveltuu tyypillisesti jo työkokemusta hankkineen henkilön osaamisen tunnustamiseen sekä osaamisen päivittämiseen ja ammattitaidon kehittämiseen. Ammattitutkinto voi kuitenkin olla myös väylä uudessa tai ensimmäisessä ammatissa tarvittavan ammattitaidon osoittamiseen. Ammattitutkinnon suorittanut hoitaisi ammattialansa tehtävät itsenäisesti muuttuvissakin toimintaympäristöissä. Lisäksi hän kykenisi opastamaan muita ja valvomaan muiden suorittamia tehtäviä. 

Määrittelyn mukaan ammattitutkinnossa osoitettava ammattitaito olisi perustutkintoa syvällisempää tai kohdistuisi rajatumpiin työtehtäviin. Ammattitaito voisi esimerkiksi rakentua perustutkinnossa saavutettavan osaamisen päälle tai edellyttää perustutkintoa syvällisempää tietoperustaa ja kehittyneempiä käytännön taitoja. Ammattitaito voisi kohdistua myös perustutkintoja kapeammalle ammattialalle. Ammattitutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittely ei edellyttäisi ammattitutkintojen muodostumista hierarkkisesti perustutkinnossa edellytettävän osaamisen päälle, vaan toimialojen ja työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti ammattitutkinnossa voitaisiin osoittaa myös sellaista uudessa tai ensimmäisessä ammatissa tarvittavaa osaamista, jota ei sisälly tutkintorakenteeseen perustutkintona eikä sitä ole sellaisena tarkoituksenmukaista määrittää. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 a §:n 2 momentissa olevaa ammattitutkinnon määritelmää. 

Pykälän 4 momentissa olisi erikoisammattitutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittely. Erikoisammattitutkinnossa osoitettaisiin työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattitaitoa, joka olisi ammattitutkintoa syvällisempää ammatin hallintaa tai monialaista osaamista. Erikoisammattitutkinto soveltuu tyypillisesti hyvän ammattitaidon omaavan henkilön osaamisen tunnustamiseen sekä päivittämiseen ja vahvistamiseen. 

Erikoisammattitutkinnossa osoitettaisiin työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattiosaamista, joka voisi kohdistua tuotteiden ja palvelujen suunnitteluun, valmistukseen, tuottamiseen tai kehittämiseen taikka liittyä myös toimintaprosessien ohjaukseen ja johtamiseen. Ammattitutkintoa syvällisemmällä ammatin hallinnalla tarkoitettaisiin, että erikoisammattitutkinnon suorittanut henkilö hoitaisi ammattialansa monipuoliset työtehtävät itsenäisesti vaativissakin toimintaympäristöissä sekä hahmottaisi työtehtävien yhteydet laajempiin kokonaisuuksiin. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 a §:n 3 momentissa olevaa erikoisammattitutkinnon määritelmää. 

Pykälän 5 momentin säännöksellä varmistettaisiin näyttöinä suoritettujen ammatillisten tutkintojen sijoittuminen oikealle ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain (1384/2015) pätevyystasolle. Ammattipätevyyslain 5 §:ssä yleisen tunnustamisen pätevyystasot on määritelty koulutukseen perustuvien todistusten kautta, ei näyttöjen kautta suoritettujen tutkintojen ja näyttöihin perustuvien todistuksen kautta. Momentissa säädettäisiin, että ammatillinen perustutkinto ja ammattitutkinto sijoittuvat ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle pätevyystasolle ja erikoisammattitutkinto 3 kohdassa tarkoitetulle pätevyystasolle. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 §:n 2 momentin säännöstä. 

6 §.Tutkintorakenne. Pykälässä säädettäisiin tutkintorakenteeseen kuuluvista ammatillisista tutkinnoista päättämisestä. 

Pykälän 1 momentissa olisi valtuutussäännös tutkintorakenneasetuksen antamiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettäisiin ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteeseen kuuluvat ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot, eli se, mitä ammatillisia tutkintoja on olemassa ja suoritettavissa. Asetuksessa määriteltäisiin kunkin tutkinnon nimi. Sen sijaan nykyisestä koulutusalasääntelystä ehdotetaan luovuttavaksi. Työ- ja elinkeinoelämän uudet osaamistarpeet syntyvät usein nykyisten toimi- ja koulutusalojen rajapinnoille. Näihin uusiin osaamistarpeisiin vastaavat tutkinnot sisältävät ammattitaitovaatimuksia useammalta kuin yhdeltä koulutusalalta, joten niitä on vaikea luontevasti sijoittaa jollekin tietylle alalle. Koulutusaloista luopuminen sujuvoittaisi ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen kehittämistä, kun tutkintojen ammattitaitovaatimukset pystyttäisiin määrittelemään puhtaasti työelämän tarpeista käsin, eikä niiden määrittelyä ohjaisi tutkinnon sijoittuminen tietylle koulutusalalle. Tutkintojen luokittelussa voitaisiin kuitenkin edelleen käyttää erilaisia tilastollisiin tai muihin tarpeisiin perustuvia luokitteluja, kuten ISCED-luokittelua. 

Ehdotettavan 15 §:n 2 momentin mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa tutkintojen mahdolliset osaamisalat. Pykälän 1 momentissa olisi kuitenkin tätä koskeva poikkeussäännös, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella eli tutkintorakenneasetuksella voitaisiin säätää tiettyyn tutkintoon sisältyvästä osaamisalasta, jos kyseisen osaamisalan järjestämiskustannukset poikkeaisivat tutkinnon yleisistä järjestämiskustannuksista. Tämä poikkeussäännös olisi tarpeen, koska ehdotetussa ammatillisen koulutuksen uudessa rahoitusjärjestelmässä rahoituksen painokertoimet määräytyisivät pääsäännön mukaisesti tutkintorakenteeseen kuuluvien eri tutkintojen järjestämiskustannusten perusteella siten, että tutkinnot jaettaisiin viiteen kustannusryhmään. Jatkossakin tulisi kuitenkin olla mahdollista sisällyttää tutkintoon jokin osaamisala, jonka järjestämiskustannukset poikkeaisivat merkittävästi tutkinnon yleisistä järjestämiskustannuksista. Nämä yleisistä järjestämiskustannuksista poikkeavat osaamisalat määriteltäisiin ehdotuksen mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriön tutkintorakenneasetuksella, jolloin myös niiden rahoituksen painokerroin voitaisiin määritellä rahoitusasetuksessa tutkinnon kustannusryhmästä poikkeavasti. Nykyisin esimerkiksi metsäkoneenkuljetuksen osaamisala on sellainen osaamisala, jonka järjestämiskustannukset poikkeavat merkittävästi metsäalan perustutkinnon yleisistä järjestämiskustannuksista. 

Opetushallitus voisi päättää muista kyseisen tutkinnon osaamisaloista tutkinnon perusteissa, vaikka jokin tutkinnon osaamisala olisi määritelty ministeriön asetuksella. Kaikki Opetushallituksen määräyksellä päätetyt tutkinnon osaamisalat rahoitettaisiin kuitenkin rahoitusasetuksella säädettävän tutkinnon yleisen kustannusryhmän mukaisesti, eikä niiden osalta voitaisi säätää poikkeavasta kustannusryhmästä rahoitusasetuksessa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkintorakenteen muuttamista koskevien esitysten valmistelu nykytilaa vastaavalla tavalla Opetushallituksen tehtäväksi. Opetushallitus arvioisi tutkintojen ja tutkintorakenneasetuksen uudistamistarvetta vähintään kerran vuodessa ja tekisi tarvittaessa esityksen tutkintorakenteen muuttamisesta opetus- ja kulttuuriministeriölle. Opetushallituksen esitykset tutkintorakenteen muuttamiseksi voisivat perustua laadullisiin osaamistarpeiden ennakointeihin, Opetushallitukselle eri tahoilta tulleisiin aloitteisiin tai Opetushallituksen omaan tilannearvioon. Jos opetus- ja kulttuuriministeriöön toimitetaan muiden kuin Opetushallituksen laatimia ammatillisten tutkintojen tutkintorakenteen muuttamista koskevia aloitteita, ne toimitettaisiin valmisteltaviksi Opetushallitukseen, ellei erityisestä syystä olisi tarvetta poiketa tästä menettelystä. 

Eri tahoilta tulleiden tutkintorakenteen muuttamista koskevien aloitteiden yhteydessä Opetushallitus arvioisi muutoksen tarpeellisuutta. Tarvittaessa Opetushallitus pyytäisi saamastaan aloitteesta lausuntoja. Aloitteen käsittelyn yhteydessä tulisi aina arvioida, edellyttääkö aloite muutoksia tutkintorakenneasetukseen, käytännössä uuden tutkinnon lisäämistä tai vanhan poistamista tutkintorakenneasetuksesta tai tutkintorakenteessa olevan tutkinnon nimen muuttamista, vai voidaanko muuttuneisiin osaamistarpeisiin vastata uudistamalla tutkinnon perusteita ja niissä määriteltyjä osaamisaloja tai tutkintonimikkeitä. Opetushallituksen olisi tutkintorakenteen muuttamista koskevia esityksiä valmistellessaan kuultava asianomaista työelämätoimikuntaa. Näin varmistettaisiin, että työelämätoimikunnat voivat myös käytännössä hoitaa niille 120 §:n 2 momentin 2 kohdassa määriteltyä tehtävää. 

Opetushallituksen esitykseen tulisi sisältyä myös ehdotus tutkintorakenteen muutoksen voimaantuloajankohdasta. Voimaantuloajankohdan määrittelyssä tulisi ottaa huomioon tutkinnon perusteiden laatimisen edellyttämä aika siten, että tutkinnon perusteet on laadittu tutkintorakenteen muuttuessa. Jos Opetushallituksen esitys koskisi uuden tutkinnon lisäämistä tutkintorakenteeseen, tulisi esityksessä määritellä myös tutkinnon yleiset tavoitteet sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osalta tutkinnon laajuus osaamispisteinä. Ammatillisten perustutkintojen osalta tutkinnon laajuutta ei ole tarpeen määritellä tutkintorakenteen muuttamista koskevassa esityksessä muutoin kuin silloin, kun ammattialaa koskeva sääntely edellyttää, että perustutkinto on laajempi kuin 180 osaamispistettä. 

Opetushallituksen esitys tutkintorakenteen muuttamiseksi ei sitoisi opetus- ja kulttuuriministeriötä. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi tutkintorakenteesta tämän pykälän 1 momentin mukaisesti. 

Lain 15 §:ään ehdotetun säännöksen mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa tutkintojen osaamisalat ja tutkintonimikkeet. Osaamisaloilla tarkoitettaisiin työelämän itsenäiseen toimintakokonaisuuteen liittyvää suuntautumista tutkinnon sisällä, ja tutkintonimikkeillä 17 §:ssä tarkoitettuja nimikkeitä, joita tutkinnon suorittanut henkilö voi käyttää suoritettuaan hyväksytysti nimikkeen käyttöön oikeuttavan tutkinnon. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää tutkintojen osaamisalojen ja tutkintonimikkeiden määrittämisessä käytettävistä periaatteista. Tällainen sääntely olisi nykytilaa vastaavalla tavalla tarpeen tutkintorakenteen selkeyden ja yhtenäisyyden vuoksi. 

7 §.Valmentavat koulutukset. Pykälässä säädettäisiin, mitä tutkintoon johtamattomia valmentavia koulutuksia lain soveltamisalaan kuuluu. Pykälän 1 momentin mukaan valmentavalla koulutuksella tarkoitettaisiin ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ammatilliseen koulutukseen valmentavasta koulutuksesta, joka antaa opiskelijalle valmiuksia ammatilliseen tutkintokoulutukseen hakeutumiseksi sekä vahvistaa opiskelijan edellytyksiä suorittaa ammatillinen tutkinto. Ensisijaisesti vahvistettaisiin opiskelijoiden edellytyksiä suorittaa työmarkkinoille pääsyn edellyttämää osaamista tuottava ammatillinen perustutkinto tai vaihtoehtoisesti sellainen ammattitutkinto, joka tuottaa ensimmäisessä tai uudessa ammatissa tarvittavaa osaamista. Edellä mainittujen ammatillisten tutkintojen suorittamisen voidaan katsoa olevan työmarkkinoille pääsyn sekä jatko-opintojen ja elinikäisen oppimisen perusedellytys. Valmentavan koulutuksen avulla pyrittäisiin parantamaan heikommassa asemassa olevien henkilöiden valmiuksia hakeutua jatko-opintoihin ja suorittaa ammatillinen tutkinto. Valmentavan koulutuksen tavoitteena on, että jokaisella opiskelijalla on valmentavan koulutuksen päättyessä jatko-opintosuunnitelma. Opiskeluvalmiuksien parantamisella sekä jatko-opintomahdollisuuksien selkeyttämisellä pyrittäisiin myös ehkäisemään keskeyttämisiä tutkintokoulutuksessa ja parantamaan koulutuksen läpäisyä. 

Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus suuntautuisi ammatilliseen koulutukseen ja erottautuisi näin muista nivelvaiheen koulutuksista, kuten perusopetuksen lisäopetuksesta. Koulutuksella olisi tiivis yhteys työelämään, ja koulutuksen aikana tulisi olla mahdollisuus suorittaa myös tutkintokoulutukseen kuuluvia opintoja tai ammatillisen tutkinnon, erityisesti ammatillisen perustutkinnon tai ammattitutkinnon osia. 

Valmentavaa koulutusta järjestettäessä toimittaisiin yhteistyössä muiden nivelvaiheen sidosryhmien, kuten nuorisotyötä tekevien julkisten tahojen, yhteisöjen ja säätiöiden, sosiaali- ja terveysviranomaisten sekä perusopetuksen järjestäjien kanssa. Tavoitteena olisi yksilöllisten valintojen kautta mahdollistaa esimerkiksi perusopetuksen arvosanojen korottaminen taikka työpajatoimintaan osallistuminen osana ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta. Opiskelijalle annettaisiin myös riittävästi ohjausta ja tukea opintojen aikana sekä tietoa erilaisista jatko-opintomahdollisuuksista. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin työhön ja itsenäiseen elämään valmentavasta koulutuksesta, joka olisi suunnattu henkilöille, joilla ei sairauden tai vamman vuoksi ole mahdollisuutta siirtyä tutkintokoulutukseen. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tavoitteena olisi antaa sairauden tai vamman vuoksi erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille heidän henkilökohtaisten tavoitteidensa ja valmiuksiensa mukaista opetusta ja ohjausta. 

8 §.Muu ammatillinen koulutus. Pykälässä säädettäisiin, mitä muuta ammatillista koulutusta kuin 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluviin tutkintoihin valmistavaa tutkintokoulutusta tai 7 §:ssä tarkoitettua valmentavaa koulutusta voidaan järjestää ehdotetussa laissa tarkoitettuna koulutuksena. Pykälän 1 kohdan mukaan voitaisiin järjestää ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta, jonka tavoitteena ei olisi tutkinnon tai sen osan suorittaminen. Ammatillista osaamista syventävä tai täydentävä koulutus vastaisi pääsääntöisesti tiettyyn rajattuun osaamistarpeeseen ja tuottaisi johonkin työhön tai ammattiin liittyvää erityistä osaamista, johon voi liittyä usein ulkoisten tahojen asettamia vaatimuksia esimerkiksi tietyn sertifikaatin saamiseksi. Hankittava osaaminen olisi useimmiten laajuudeltaan suppeaa, ja osaamisen hankkimiseksi tarvittava koulutus vastaavasti kestoltaan lyhytaikaista. Ehdotetun 23 §:n mukaan ammatillista osaamista syventävää ja täydentävää koulutusta voitaisiin järjestää vain järjestämisluvassa määrättyihin tutkintoihin liittyen. 

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin ammatillisiin tehtäviin valmistavista koulutuksista, jotka eivät olisi 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluviin tutkintoihin valmistavaa koulutusta. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisiin tehtäviin valmistavana koulutuksena voitaisiin järjestää ansio- ja liikennelentäjän tehtäviin valmistavaa koulutusta, lennonjohtajan tehtäviin valmistavaa koulutusta ja kaupunkiraideliikenteen kuljettajien tehtäviin valmistavaa koulutusta. Näihin ammatillisiin tehtäviin valmistava koulutus tuottaisi kyseisissä tehtävissä tarvittavan perusammattitaidon. Ammatillisiin tehtäviin valmistavissa koulutuksissa ei noudattaisi Opetushallituksen laatimia tutkinnon perusteita, vaan koulutusten sisältö ja vaatimukset määräytyisivät kyseistä ammattialaa koskevan sääntelyn mukaisesti. Ammatillisiin tehtäviin valmistavan koulutuksen järjestäminen edellyttäisi kyseisten koulutusten 23 §:ssä tarkoitettua järjestämislupaa sekä mahdollisesti edellytettävää muiden viranomaisten myöntämää lupaa. 

9 §. Henkilöstökoulutus. Pykälässä säädettäisiin henkilöstökoulutuksesta. Voimassa olevissa ammatillisen koulutuksen laeissa ei ole määritelty henkilöstökoulutusta, mutta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa on henkilöstökoulutuksen opiskelijavalintaa ja koulutuksesta tiedottamista koskevia säännöksiä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa säädetään ammatillisena lisäkoulutuksena järjestettävän yrityksen tai muun yhteisön henkilöstön kehittämiseksi järjestettävän koulutuksen eli henkilöstökoulutuksen rahoituksesta. 

Ehdotetun lain 3 §:ssä säädettäisiin henkilöstökoulutuksen määritelmästä. Säännöksen mukaan henkilöstökoulutuksella tarkoitettaisiin tietyn työnantajan henkilöstölle järjestettävää koulutusta, joka on osin työnantajan rahoittamaa ja osin julkisesti rahoitettua. 

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan henkilöstökoulutuksena on voinut järjestää näyttötutkintona suoritettavia ammatillisia tutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta sekä muuta tutkintoon johtamatonta ammatillista lisäkoulutusta. Yhteen tutkinnon suorittamistapaan siirtymisen myötä henkilöstökoulutuksen järjestämistä ei voitaisi rajata tutkinnon suorittamistavan perusteella. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa henkilöstökoulutuksena voitaisiin järjestää vain tutkintokoulutusta sekä ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta. Pykälässä olisi tätä koskeva säännös, jonka mukaan henkilöstökoulutuksena voitaisiin järjestää 5 §:ssä tarkoitettuja tutkintoja ja tutkinnon osia, tutkintokoulutusta sekä 8 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta. Nykytilaa vastaavasti henkilöstökoulutuksena ei voitaisi järjestää lain 7 §:ssä tarkoitettuja valmentavia koulutuksia. 

Ehdotetun muutoksen mukaisesti henkilöstökoulutuksena ei voitaisi enää järjestää lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua tutkintoon johtamatonta ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta. Pykälässä säädettäisiin kuitenkin myös poikkeuksesta, jonka mukaan työvoimakoulutuksena voitaisiin kuitenkin järjestää 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta. 

10 §. Tutkintojen mitoitusperusteet ja laajuus.Pykälässä säädettäisiin tutkintojen mitoitusperusteista ja laajuudesta. 

Pykälän 1 momentin mukaan ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen sekä tutkintojen osien mitoituksen peruste olisi osaamispiste. Osilla tarkoitettaisiin sekä tutkinnon perusteissa määriteltyjä tutkinnon osia että tarvittaessa niitä pienempiä yksiköitä, esimerkiksi yhteisten tutkinnon osien osa-alueita. Osaamispisteillä lisättäisiin ammatillisen tutkintojärjestelmän selkeyttä ja tuotaisiin osaamisen laajuus ja syvyys työnantajalle ja opiskelijalle nykyistä läpinäkyvämmäksi. Lisäksi osaamispisteillä lisättäisiin tutkintojen ja tutkinnon osien vertailtavuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Osaamispisteiden käyttöönoton lähtökohta olisi ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET), jonka tavoitteena on helpottaa opiskelijavaihtoa sekä työvoiman liikkuvuutta Euroopan unionin alueella. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ammatillisen perustutkinnon laajuudeksi ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavan ammatillisen perustutkinnon nykyistä laajuutta vastaavasti 180 osaamispistettä. Laissa säädetty 180 osaamispisteen laajuus tarkoittaisi vähimmäislaajuutta, jolla ammatillinen perustutkinto tulee tutkinnon muodostumisen mukaisesti suoritetuksi. Perustutkinnon laajuuden määrittely perustuisi ECVET-suositukseen, jonka mukaan pisteet tulee määritellä ensin koko tutkinnolle. Tutkinnon kokonaispistemäärän määrittelyn lähtökohtana suositellaan käytettäväksi tutkinnon virallista oppimispolkua siten, että virallisessa täysipäiväisessä koulutuksessa vuoden aikana suoritettavat oppimistulokset vastaavat 60:tä pistettä. Jos tutkinnolle ei ole määriteltävissä virallista oppimispolkua, voidaan sille ECVET-suosituksen mukaan antaa pisteet vertaamalla sitä toiseen tutkintoon, jolla on virallinen oppimispolku. 

Ammatilliset tutkinnot ja niiden perusteet ovat osaamisperusteisia. Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa on tarkoitus tämän hallituksen esityksen mukaisesti siirtyä yhteen näyttöön perustuvaan tutkinnon suorittamistapaan, jossa keskeisintä on tutkinnon tai sen osan ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttaminen. Tutkinnon suorittaminen olisi osaamisen hankkimistavasta riippumatonta, ja tutkinto voitaisiin suorittaa kokonaan ilman siihen valmistavaa tutkintokoulutusta. Jokaiselle opiskelijalle laadittaisiin henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jonka mukaisesti edettäisiin kohti tavoitteeksi asetettua osaamista ja osaamisen osoittamista. Käytännössä esimerkiksi erityistä tukea tarvitseva opiskelija voi tarvita tiettyä osaamispistemäärää vastaavan osaamisen saavuttamiseen keskimääräistä pidemmän ajan ja vastaavasti joku toinen opiskelija voi saavuttaa saman osaamisen keskimääräistä lyhyemmässä ajassa. Ammatillisille tutkinnoille ei näin ollen ole määriteltävissä yhtä yhtenäistä, virallista oppimispolkua, jonka pohjalta tutkinnoille voitaisiin antaa osaamispisteet. Tästä syystä ammatillisten tutkintojen osaamispisteet annettaisiin vertaamalla ammatillista perustutkintoa lukiokoulutukseen, jolla on virallinen oppimispolku. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osaamispisteet puolestaan annettaisiin vertaamalla niitä ammatilliseen perustutkintoon. 

Pykälän 2 momentissa olisi lisäksi nykytilaa vastaavasti valtuutussäännös, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää ammatillisten perustutkintojen laajuudeksi tietyissä tilanteissa yli 180 osaamispistettä. Ammatillisen perustutkinnon 180 osaamispistettävä ylittävä laajuus voisi koskea koko tutkintoa tai ainoastaan tutkinnon tiettyä osaamisalaa, jolloin tutkinnon laajuus muiden osaamisalojen osalta olisi 180 osaamispistettä. Jälkimmäisessä tilanteessa myös kyseisestä osaamisalasta säädettäisiin tällöin ehdotetun 15 §:n 2 momentin 2 kohdasta poiketen opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, vaikka osaamisalat muutoin määrää ehdotetun lain 15 §:n nojalla Opetushallitus tutkinnon perusteissa. Asetuksella ei voitaisi säätää yksittäisen ammatillisen perustutkinnon laajuudeksi vähemmän kuin 180 osaamispistettä. 

Ehdotetun valtuutussäännöksen mukaan ammatillisen perustutkinnon tai tietyn osaamisalan vähimmäislaajuudeksi voitaisiin säätää yli 180 osaamispistettä, jos ammattialaa koskeva sääntely sitä edellyttää. Perustutkinnon tai tietyn osaamisalan laajuudeksi tulisi säätää yli 180 osaamispistettä vain erityisen perustellusta syystä, esimerkiksi jos ammattialan koulutusta koskevasta sääntelystä johtuen työelämän edellyttämiä ammattitaitovaatimuksia ei voida saavuttaa 180 osaamispisteen laajuisen tutkinnon puitteissa. Pääsääntönä siis olisi, että kaikkien ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi yhtenevästi 180 osaamispistettä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen laajuudesta. Ammattitutkintojen laajuus määräytyisi sen mukaan, kuinka laaja-alaista ja syvällistä osaamista tutkinnon ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden pohjana olevat työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeet edellyttävät suhteessa ammatillisiin perustutkintoihin. Ehdotetun säännöksen mukaan ammattitutkinnon laajuus olisi 120, 150 tai 180 osaamispistettä. Laissa säädetty 120, 150 tai 180 osaamispisteen laajuus tarkoittaisi vähimmäislaajuutta, jolla ammattitutkinto tulisi tutkinnon muodostumisen mukaisesti suoritetuksi. Ammattitutkinnoissa osoitetaan perustutkintoa syvällisempää osaamista, mutta se voi kohdistua rajatumpiin työtehtäviin tai kapeammalle ammattialalle. Tästä syystä ammattitutkinnot olisivat pääasiallisesti osaamispisteiltään keskimäärin pienempiä kuin perustutkinnot. 

Erikoisammattitutkinnon laajuus määriteltäisiin samoin periaatteinen kuin ammattitutkintojen. Erikoisammattitutkinnot tuottavat ammatillisia perustutkintoja ja ammattitutkintoja selvästi syvällisempää osaamista, mutta ne eivät kaikissa tapauksissa ole yhtä laaja-alaisia kuin perustutkinnot. Ehdotetun säännöksen mukaan erikoisammattitutkinnon laajuus olisi 160, 180 tai 210 osaamispistettä. Laissa säädetty 160, 180 tai 210 osaamispisteen laajuus tarkoittaisi vähimmäislaajuutta, jolla erikoisammattitutkinto tulisi tutkinnon muodostumisen mukaisesti suoritetuksi. 

Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteet laadittaisiin nykyiseen tapaan vastaamaan työelämän osaamistarpeita kullakin toimialalla. Tutkintoja ei ole suunniteltu eikä jatkossakaan suunniteltaisi yhteismitallisiksi, vaan tutkintojen ammattitaitovaatimukset voisivat poiketa työelämän osaamisvaatimusten mukaisesti laajuudeltaan ja vaatimuksiltaan huomattavastikin toisistaan. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot asemoituvat kuitenkin ammattitaitovaatimuksiltaan sellaiselle tasolle, jossa niiden suorittaminen ilman tutkintokoulutusta edellyttäisi pääsääntöisesti työssä tai muulla tavoin hankittua osaamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelisi kunkin ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon laajuuden tutkintorakenneasetuksessa yhteistyössä Opetushallituksen ja työ- ja elinkeinoelämän kanssa osana tutkintorakenteen muuttamista koskevien esitysten ja tutkinnon perusteiden valmistelua. 

Yksittäisen opiskelijan suorittaman tutkinnon laajuus voisi tosiasiallisesti olla osaamispisteiltään säädettyä tutkinnon laajuutta laajempi siinä tapauksessa, jos opiskelija valitsisi tutkintoonsa valinnaisen osan vähimmäislaajuutta laajempia valinnaisia tutkinnon osia ja tutkinnon laajuus ylittyisi tämän vuoksi. Tutkinnon laajuus osaamispisteinä ei sen sijaan voisi kasvaa sillä perusteella, että tutkintoon valittaisiin sen muodostumisesta poiketen ylimääräisiä tutkinnon osia. Ammatillisten perustutkintojen osalta tämä merkitsisi muutosta nykytilaan, sillä ammatillisen perustutkinnon muodostumisesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan opiskelija on voinut sisällyttää tutkintoonsa säädettyä enemmän ammatillisia tai paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia, jos se on tarpeellista työelämän alakohtaisten tai paikallisten ammattitaitovaatimusten taikka opiskelijan ammattitaidon syventämisen kannalta. Jatkossa tutkintoa ei mainittujen syiden vuoksi laajennettaisi, vaan mahdollisista ylimääräisistä tutkinnon osista annettaisiin kaikissa tilanteissa erillinen todistus tutkinnon osan suorittamisesta. 

11 §.Valmentavien koulutusten mitoitusperusteet, laajuus ja suoritusaika. Pykälässä säädettäisiin valmentavien koulutusten mitoitusperusteista, laajuudesta ja suoritusajasta. 

Pykälän 1 momentin mukaan valmentavan koulutuksen ja sen osien mitoituksen peruste olisi osaamispiste. Valmentavan koulutuksen ja koulutuksen osien mitoituksen perusteet vastaisivat ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen, erikoisammattitutkintojen sekä tutkintojen osien mitoituksen perustetta. Valmentavan koulutuksen osilla tarkoitettaisiin koulutuksen perusteissa määriteltyjä koulutuksen osia. Osaamispisteillä tuotaisiin osaamisen laajuus ja syvyys myös valmentavan koulutuksen opiskelijoille läpinäkyväksi. Osaamispisteillä lisättäisiin myös valmentavan koulutuksen ja sen osien vertailtavuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valmentavien koulutusten laajuudesta. Valmentavat koulutukset eli ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus olisivat nykykäytäntöä vastaavasti 60 osaamispisteen laajuisia. Laissa säädetty 60 osaamispisteen laajuus tarkoittaisi vähimmäislaajuutta, jolla valmentava koulutus tulee koulutuksen muodostumisen mukaisesti suoritetuksi. Vaikka valmentavien koulutusten perusteet ovat osaamisperusteisia ja myös valmentavan koulutuksen opiskelijoille laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, valmentava koulutus perustuu nimensä mukaisesti lähtökohtaisesti koulutukseen. Näin ollen sille on määriteltävissä virallinen opintopolku, johon koulutuksen laajuus on kytkettävissä. Valmentavassa koulutuksessa vuoden aikana keskimäärin saavutettu osaaminen vastaisi ECVET-suosituksen mukaisesti 60:tä osaamispistettä. Jos opiskelija suorittaisi valmentavan koulutuksen opintoja tätä pisterajaa vähemmän, opiskelijalle annettaisiin nykytilaa vastaavasti todistus suoritetuista koulutuksen osista. 

Valmentavan koulutuksen opiskelijan suoritetun koulutuksen laajuus voisi tosiasiallisesti olla osaamispisteiltään säädettyä koulutuksen laajuutta laajempi siinä tapauksessa, jos opiskelija valitsisi valinnaisia koulutuksen osia, jotka ovat osaamispisteiltään valinnaisen osan vähimmäislaajuutta laajempia, ja koulutuksen laajuus ylittyisi tämän vuoksi. Koulutuksen laajuus osaamispisteinä ei sen sijaan voisi kasvaa sillä perusteella, että koulutukseen valittaisiin sen muodostumisesta poiketen ylimääräisiä koulutuksen osia. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen suoritusajasta. Ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen laajuus olisi 2 momentin mukaisesti 60 osaamispistettä. Vuoden aikana keskimäärin saavutettu osaaminen vastaa 60:tä osaamispistettä, joten ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen ajallinen kesto olisi lähtökohtaisesti aina yksi vuosi. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus tulisi suorittaa yhdessä vuodessa, jollei koulutuksen järjestäjä myöntäisi opiskelijalle sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi pidennystä koulutuksen suoritusaikaan. 

Runsaasti erityistä tukea tarvitseva opiskelija voisi käyttää 60 osaamispistettä vastaavan osaamisen saavuttamiseen keskimääräistä pidemmän ajan. Ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen suoritusaikaa voitaisiinkin pidentää säännöksessä mainitun muun erityisen syyn vuoksi esimerkiksi silloin, jos opiskelijan oppimisvalmiuksien vuoksi 60 osaamispisteen edellyttämää osaamista ei ole mahdollista saavuttaa yhden vuoden aikana. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suoritusajasta. Säännöksen mukaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suoritusaika määräytyisi opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Koulutuksen järjestäjä päättäisi koulutuksen suoritusajasta. Suoritusaika voisi kuitenkin olla enintään kolme vuotta. Tavoitteena olisi mahdollistaa nykytilaa vastaavalla tavalla työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen ajallisen keston vaihtelu. 

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen laajuus olisi pykälän 2 momentin mukaan 60 osaamispistettä, joten koulutuksen suoritusaika olisi lähtökohtaisesti ainakin yksi vuosi. Säännöksessä kuitenkin rajattaisiin nykytilaa vastaavasti, että koulutuksen suoritusaika voisi olla enintään kolme vuotta. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden oppimisvalmiuksissa voi olla merkittäviä eroja, ja runsaasti erityistä tukea tarvitseva opiskelija saattaakin tarvita 60:tä osaamispistettä vastaavan osaamisen saavuttamiseen keskimääräistä pidemmän ajan, jopa 2—3 vuotta. 

Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa koulutuksen suoritusajasta. Suoritusaika määräytyisi opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Päätös suoritusajasta tehtäisiin koulutuksen alussa osana henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa, mutta päätöstä voitaisiin muuttaa myös koulutuksen aikana opiskelijan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. 

12 §. Tutkinnon osien ja valmentavan koulutuksen osien mitoitusperusteet. Pykälässä säädettäisiin tutkinnon osien ja valmentavan koulutuksen osien mitoitusperusteista. Tutkinnon osien ja valmentava koulutuksen suhteellisen painoarvon eli osaamispisteiden määrän määrittelyssä käytettävät periaatteet perustuisivat ECVET-suositukseen. 

ECVET-suosituksen mukaan tutkinnon osien suhteellinen painoarvo tutkinnosta voidaan määrittää ensinnäkin sen mukaan, mikä on tutkinnon osan oppimistulosten suhteellinen merkittävyys työmarkkinoille osallistumisen, toiselle tutkintotasolle etenemisen tai sosiaalisen integraation kannalta. Toiseksi tutkinnon osien suhteellinen painoarvo voidaan määrittää sen mukaan, mikä on tutkinnon osaan sisältyvien oppimistulosten vaikeusaste, laajuus ja kattavuus. Kolmanneksi painoarvo voidaan määrittää sen mukaan, mikä on opiskelijalta edellytettävä työpanos tutkinnon osan suorittamiseksi vaadittavien tietojen, taitojen ja pätevyyksien saavuttamiseksi. Määrittelyssä on mahdollista käyttää myös näiden edellä mainittujen kriteereiden yhdistelmiä. 

Ehdotetun säännöksen mukaan tutkinnon osien osaamispisteet määräytyisivät sen mukaan, mikä on niihin sisältyvän osaamisen kattavuus, vaikeusaste ja merkittävyys suhteessa koko tutkinnon ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin. Tutkinnon osan kattavuudella tarkoitettaisiin sitä, kuinka suuren osan tutkinnon suorittaneen ammattitaidon kokonaisuudesta kyseinen tutkinnon osa muodostaa. Tutkinnon osan vaikeusasteella puolestaan tarkoitettaisiin tutkinnon osan vaikeutta verrattuna muihin saman tutkinnon osiin. Tutkinnon osan merkittävyydellä tarkoitettaisiin tutkinnon osan tärkeyttä työmarkkinoille osallistumisen, toiselle tutkintotasolle etenemisen tai sosiaalisen integraation kannalta. Vastaava mitoitusperuste koskisi myös valmentavan koulutuksen osien mitoittamista. 

Tutkinnon ja valmentavien koulutusten osien mitoituksessa käytettäisiin kaikkien edellä mainittujen kriteereiden yhdistelmiä. Yksittäisen tutkinnon tai koulutuksen osan mitoituksessa voitaisiin kuitenkin painottaa jotakin näistä kriteereistä muita enemmän. Opetushallitus määrittelisi tutkinnon osien osaamispistemäärät tutkinnon perusteissa, jotka laaditaan yhteistyössä työelämän ja muiden sidosryhmien kanssa. Valmentavien koulutusten osien osaamispistemäärät määriteltäisiin vastaavasti koulutuksen perusteissa. 

Pykälässä säädettyjä mitoitusperusteita käytettäisiin myös tutkinnon osaa pienempien yksiköiden mitoitusperusteena. Tutkinnon osaa pienempien yksiköiden mitoittaminen on tarpeen tutkinnon perusteissa mitoitettaessa yhteisten tutkinnon osien osa-alueita. Lisäksi tutkinnon osaa pienempiä yksiköitä voitaisiin mitoittaa osaamispisteinä opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa esimerkiksi silloin, kun opiskelija hankkii osaamista ulkomailla tai toisen koulutuksen järjestäjän järjestämässä koulutuksessa. 

13 §. Ammatillisten tutkintojen muodostuminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot muodostuisivat ammatillisista tutkinnon osista. Ammatilliset tutkinnon osat vastaisivat työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksia. Tutkinnon osa muodostaisi työ- ja toimintakokonaisuuden, joka voidaan erottaa laajasta työprosessista itsenäiseksi arvioitavaksi kokonaisuudeksi. 

Ammatillisessa tutkinnossa tai tutkinnon mahdollisissa osaamisaloissa olisi vähintään yksi pakollinen ammatillinen tutkinnon osa ja vähintään yksi valinnainen ammatillinen tutkinnon osa. Säännös yhdestä pakollisesta ja yhdestä valinnaisesta ammatillisesta tutkinnon osasta tarkoittaisi, että tutkinnon perusteisiin tulisi sisältyä vähintään yksi kaikille pakollinen ammatillinen tutkinnon osa sekä opiskelijan valittavissa olevia valinnaisia ammatillisia tutkinnon osia. Pakollisten ja valinnaisten ammatillisten tutkinnon osien lukumäärä ja niiden välinen suhde vaihtelisi tutkinnoittain alan erityispiirteiden ja vaatimusten mukaisesti. Tutkintojen muodostumissäännöt määrättäisiin tutkinnon perusteissa. Muodostumissäännöt määrittelevät, mitkä pakolliset ja valinnaiset tutkinnon perusteisiin kuuluvat tutkinnon osat opiskelijan tulee suorittaa, jotta hänelle voidaan antaa tutkintotodistus. Muodostumissäännöt mahdollistaisivat tutkinnon osien joustavan yhdistelyn työelämän tarpeiden mukaisesti ja valinnaisuuden lisäämisen tutkintojen muodostumisessa. Valinnaisuudella vastattaisiin saman tutkinnon sisällä työelämän hyvin eri tavoin suuntautuneisiin ja osin hyvinkin erikoistuneisiin osaamistarpeisiin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ammatilliseen perustutkintoon sisältyisi ammatillisten tutkinnon osien lisäksi myös yhteisiä tutkinnon osia. Niiden tehtävänä olisi varmistaa, että ammatillisen perustutkinnon suorittaneella olisi tutkinnosta riippumatta työssä ja elämässä tarvittavat perustaidot, kaikilla toimialoilla tarvittavaa yhteistä osaamista sekä yhtäläiset valmiudet jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen. Yhteisten tutkinnon osien lisäksi elinikäisen oppimisen avaintaitoja vahvistettaisiin sisällyttämällä niitä osaksi ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksia. 

Yhteiset tutkinnon osat muodostuisivat kolmesta temaattisesta kokonaisuudesta, jotka olisivat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen sekä yhteiskunta- ja työelämäosaaminen. Nykyisestä sosiaalisen ja kulttuurisen osaamisen yhteisestä tutkinnon osasta erillisenä tutkinnon osana luovuttaisiin, mutta siihen sisältyvä osaaminen sisällytettäisiin osaksi kolmea jäljelle jäävää yhteistä tutkinnon osaa osa-alueina tai osaamistavoitteina. 

Ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin ei sisältyisi yhteisiä tutkinnon osia. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoa suorittavat voisivat kuitenkin suorittaa yhteisiä tutkinnon osia erillisinä tutkinnon osina, jos se katsottaisiin henkilökohtaistamisen yhteydessä tarpeelliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. 

Ammatillisiin perustutkintoihin voimassa olevan lainsäädännön mukaan sisältyvistä vapaasti valittavista tutkinnon osista erillisinä tutkinnon osina luovuttaisiin ja vastaava valinnaisuus sisällytettäisiin ammatillisiin tutkinnon osiin. Ammatillisten perustutkintojen ammatillisiin tutkinnon osiin sisältyvät valinnaiset tutkinnon osat voisivat edelleen olla, siten kuin tutkinnon perusteissa määrätään, myös yhteisiä tutkinnon osia, lukio-opintoja tai muita jatko-opintovalmiuksia tukevia opintoja tai korkeakouluopintoja, vaikka ne eivät olekaan sisällöltään ammatillisia. Tällä tavoin mahdollistettaisiin muun muassa ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittaminen yhtä aikaa tai nopeutettaisiin siirtymistä jatko-opintoihin korkea-asteelle. Valinnaiset ammatilliset tutkinnon osat voisivat olla myös paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia tai työkokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustuvia yksilöllisiä tutkinnon osia kuten nykyisinkin. Erillisistä vapaasti valittavista tutkinnon osista luopuminen yksinkertaistaisi ammatillisten perustutkintojen muodostumissääntöjä ja helpottaisi näin yksilöllisten opintopolkujen rakentamista. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan valtuutussäännöstä, jonka nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tutkinnon muodostumisesta ammatillisista ja yhteisistä tutkinnon osista sekä yhteisten tutkinnon osien laajuudesta osaamispisteinä ja yhteisiin tutkinnon osiin kuuluvista osa-alueista. Lisäksi asetuksella säädettäisiin yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden pakollisuudesta ja valinnaisuudesta. 

Valtioneuvoston asetukseen ehdotetun sääntelyn mukaan 180 osaamispisteen laajuiseen ammatilliseen perustutkintoon sisältyisi nykytilaa vastaavasti 35 osaamispistettä yhteisiä tutkinnon osia. Ammatillisten tutkinnon osien osuus lisääntyisi nykyisestä 135 osaamispisteestä 145 osaamispisteeseen, kun aiemmat 10 osaamispisteen laajuiset vapaasti valittavat tutkinnon osat sisällytettäisiin osaksi ammatillisia tutkinnon osia. 

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös kunkin yhteisen tutkinnon osan laajuudesta osaamispisteinä. Koska nykyisen sosiaalisen ja kulttuurisen osaamisen tutkinnon osaan sisältyvä osaaminen sisällytettäisiin kolmeen jäljelle jäävään yhteiseen tutkinnon osaan, yhteisten tutkinnon osien osaamispisteet määriteltäisiin uudelleen. Tässä yhteydessä otettaisiin huomioon myös kansainvälisen aikuistutkimuksen eli PIAACin tuloksista nouseva tarve kehittää erityisesti luku- ja numerotaitoja sekä tietoteknisiä taitoja. Samassa yhteydessä tarkasteltaisiin, mihin yhteiseen tutkinnon osaan mikin osa-alue ja osaaminen luontevimmin kuuluu. Osa-alueet voisivat olla osittain eri tutkinnon osassa kuin nykyisin. Muutokset yksinkertaistaisivat ammatillisen perustutkinnon muodostumissääntöjä ja mahdollistaisivat voimassa olevaa yhteisten tutkinnon osien rakennetta paremmin työelämästä ammatilliseen koulutukseen tulevan aikuisväestön osaamistarpeiden huomioon ottamisen yhteisissä tutkinnon osissa. Lisäksi muutokset lisäisivät tutkintotodistusten informatiivisuutta, kun tutkinnon osan nimi kuvaisi nykyistä paremmin tutkinnon osaan sisältyviä osa-alueita. Nykyisin sosiaalisen ja kulttuurisen osaamisen tutkinnon osan ainoa osa-alue on voinut yksittäisellä opiskelijalla olla esimerkiksi matematiikka, jolloin tutkinnon osan nimi tutkintotodistuksessa on ollut harhaanjohtava. 

Yhteisiin tutkinnon osiin sisältyisi osa-alueina edelleen muun muassa äidinkielen, toisen kotimaisen kielen, vieraiden kielten, kulttuurien tuntemuksen, matematiikan, fysiikan, kemian, tieto- ja viestintätekniikan, yhteiskuntatietojen ja -taitojen, työelämätietojen ja -taitojen, työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämisen, liikunnan ja terveystiedon, yrittäjyyden, etiikan, psykologian, kestävän kehityksen edistämisen sekä taiteen, kulttuurin ja luovan ilmaisun osaamista, jotta tutkinnon osat vahvistaisivat ammattisivistystä ja antaisivat valmiuksia jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen. Yhteiset tutkinnon osat sekä niiden osa-alueet ja osaamistavoitteet määriteltäisiin kuitenkin niin, että ne olisivat osaamisperusteisia. Yhteisten tutkinnon osien aiempaa vahvempi osaamisperusteinen määrittely edistäisi etenkin epävirallisen ja arkioppimisen tunnistamista. Lisäksi se helpottaisi yhteisten tutkinnon osien toteuttamista ammatillisten tutkinnon osien yhteydessä. Yhteisten tutkinnon osien toteuttaminen ammatillisten tutkinnon osien yhteydessä auttaisi opiskelijoita ymmärtämään yhteisten tutkinnon osien merkityksen työelämässä ja motivoisi opiskelemaan niitä. 

Viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen, matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen ja yhteiskunta- ja työelämäosaamisen tutkinnon osat olisivat kaikki pakollisia. Ne voisivat kuitenkin sisältää sekä pakollisia että valinnaisia osa-alueita. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin yhteisten tutkinnon osien osa-alueet sekä osa-alueiden pakollisuus ja valinnaisuus. Opiskelijan valinnan mahdollisuudet säilyisivät pääpiirteissään nykyisen laajuisina, mutta rakentuisivat kunkin yhteisen tutkinnon osan sisään. 

Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteet sekä mitoituksen osaamispisteinä. Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa myös, mitkä yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteet ovat pakollisia kaikille opiskelijoille ja mikä on näiden pakollisten osaamistavoitteiden laajuus osaamispisteinä. Lisäksi osa-alueilla voisi olla valinnaisia osaamistavoitteita, joista opiskelija voisi valita tavoitteitaan tukevat tai muutoin kiinnostavat osaksi tutkintoaan. 

Voimassa olevan ammatillisen perustutkinnon muodostumisesta annetun asetuksen mukaan Opetushallitus voi tutkinnon perusteissa määrätä, että ammatillisista tutkinnon osista enintään 15 osaamispistettä osoitetaan vapaasti valittaviin tutkinnon osiin edellyttäen, että tutkinnossa saavutetaan ammatilliselle perustutkinnolle laissa asetetut tavoitteet. Tämä säännös on mahdollistanut sen, että esimerkiksi lukio-opintoja on voitu sisällyttää ammatilliseen tutkintoon myös laajemmin kuin yhteisten tutkinnon osien 35 osaamispisteen ja vapaasti valittavien tutkinnon osien 10 osaamispisteen puitteissa. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus jatkossakin säätää mahdollisuudesta sisällyttää yhteisiä tutkinnon osia vastaavaa osaamista ammatillisiin tutkinnon osiin tutkinnon perusteisiin sisältyvän valinnaisuuden kautta. Tämä mahdollisuus olisi tärkeää esimerkiksi ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkintoa yhtäaikaisesti suorittaville opiskelijoille sekä ammatillisen perustutkinnon arvosanojen hyödyntämiselle korkeakoulutuksen opiskelijavalinnassa. 

14 §. Valmentavan koulutuksen muodostuminen.Pykälässä säädettäisiin valmentavan koulutuksen muodostumisesta. Valmentava koulutus muodostuisi koulutuksen osista. Koulutuksen osat olisivat ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tavoitteisiin perustuvia osaamiskokonaisuuksia. Säännökseen ehdotetaan myös valtuutussäännöstä, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin valmentavan koulutuksen muodostumisesta. 

15 §. Tutkinnon perusteet.Pykälässä säädettäisiin tutkinnon perusteista, niiden sisällöstä ja tutkinnon perusteiden valmistelusta. Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteet kullekin lain 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluvalle tutkinnolle. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Opetushallituksen päätösvaltaan kuuluvista asioista, joista Opetuksenhallituksen tulee määrätä tutkinnon perusteissa. Ehdotetun pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan tutkinnon perusteissa määrättäisiin nykytilaa vastaavasti tutkintonimikkeet. Ammatillisissa perustutkinnoissa käytettäisiin aina tutkintonimikkeitä. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa tutkintonimikkeitä käytettäisiin silloin, kun se olisi tarkoituksenmukaista ja tutkintonimikkeet antaisivat lisäinformaatiota joko työ- ja elinkeinoelämälle tai opiskelijalle. 

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tutkinnon perusteissa määrättäisiin tutkinnon mahdolliset osaamisalat. Osaamisaloja käytettäisiin silloin, kun se on työelämän tai tutkintojen muodostumisen selkeyden kannalta tarpeellista. Jos osaamisaloja käytettäisiin, niitä tulisi olla aina vähintään kaksi. Pykälän 2 momentin 2 kohdasta poiketen ammatillisen perustutkinnon osaamisalasta säädettäisiin kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, jos tietyn osaamisalan laajuudeksi olisi ehdotetun 10 §:n 2 momentin nojalla tarpeen säätää yli 180 osaamispistettä. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa tutkinnon muodostumisesta siltä osin, kuin siitä ei säädettäisi lain 13 §:ssä tai sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa. Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa, mitä yksittäisiä tutkinnon osia kuhunkin tutkintoon sisältyy. Tutkintoon sisältyvillä tutkinnon osilla tarkoitettaisiin kaikkia tutkinnon perusteissa määrättäviä pakollisia ja valinnaisia tutkinnon osia, joista tutkinto voi rakentua. Tietty tutkinnon osa voisi kuulua vain yhteen yksittäiseen tutkintoon tai olla yhteinen useille tutkinnoille. 

Opetushallitus määräisi myös lain 13 §:ää täydentäen niin sanotun tutkinnon muodostumissäännön eli sen, mitkä pakolliset ja valinnaiset tutkinnon perusteisiin kuuluvat tutkinnon osat tulee suorittaa, jotta opiskelijalle voidaan antaa tutkintotodistus. Tutkinnon muodostumissäännön yhteydessä voitaisiin tarvittaessa määrätä myös tutkinnon osien suorittamisjärjestyksestä, jos tietty osaamistaso on välttämätön edellytys jonkin tutkinnon osan suorittamiseksi. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin 3 kohdan säännöksen mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa tutkinnon osien ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden laajuudesta osaamispisteinä siltä osin, kuin näistä ei säädetä 13 §:n nojalla annetulla asetuksella. Yhteisten tutkinnon osien laajuudesta, kuhunkin yhteiseen tutkinnon osaan sisältyvistä osa-alueista sekä yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden pakollisuudesta ja valinnaisuudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella lain 13 §:n 3 momentin valtuutussäännöksen nojalla. Valtioneuvoston asetuksella ei kuitenkaan säädettäisi yhteisiin tutkinnon osiin kuuluvien osa-alueiden laajuudesta. Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa yksittäisten ammatillisten tutkinnon osien sekä yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden laajuudet osaamispisteinä. Ammatillisissa tutkinnon osissa Opetushallitus ei määräisi tutkinnon osaa pienempien kokonaisuuksien laajuuksista osaamispisteinä. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan tutkinnon perusteissa määrättäisiin ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset sekä yhteisten tutkinnon osien osaamistavoitteet. Lisäksi tutkinnon perusteissa määrättäisiin tutkinnon osissa vaadittavan osaamisen arvioinnista, kuten ammattitaidon osoittamistavoista, arvioinnin kohteista ja kriteereistä. 

Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan Opetushallituksen olisi määrättävä tutkinnon perusteissa myös se, miltä osin 64 §:n 2 momentissa tarkoitettu osaamisen arvioinnin mukauttaminen ja 66 §:n 1 momentissa tarkoitettu ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen ei ole mahdollista. Osaamisen arvioinnin mukauttaminen ja ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen on mahdollista vain ammatillisissa perustutkinnoissa. 

Ammatilliset perustutkinnot ovat lukion ohella perusasteen päättävien nuorten ensisijainen koulutusväylä, joten on tärkeää, että kaikki ammatillisen perustutkinnon ja lukion oppimäärän suorittaneet saavat yhtä vahvan osaamispohjan työelämään siirtymistä tai toisen asteen jälkeisiä jatko-opintoja varten riippumatta siitä, mitä ja missä he opiskelevat. Tästä syystä pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Opetushallituksen tulisi laatia ammatillisten perustutkintojen perusteet siten, että tutkinnot vastaavat laajuudeltaan lukiolain 7 §:ssä säädetyn kolmivuotisen lukion oppimäärän laajuutta. Ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi siis aina vähintään 180 osaamispistettä riippumatta mahdollisista vaihteluista eri toimialojen osaamistarpeissa. 

Pykälän 4 momentissa velvoitettaisiin Opetushallitus valmistelemaan tutkinnon perusteet yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän edustajien, koulutuksen järjestäjien ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Säännös olisi uusi, mutta ei tosiasiallisesti muuttaisi nykykäytäntöä, jossa tutkinnon perusteiden valmistelu on tehty laajassa sidosryhmäyhteistyössä. Lisäksi Opetushallituksen olisi tutkinnon perusteita valmistellessaan tehtävä yhteistyötä asianomaisen työelämätoimikunnan kanssa, jotta työelämätoimikunnilla olisi myös käytännössä mahdollisuus hoitaa niille 120 §:n 2 momentin 2 kohdassa määriteltyä tehtävää. 

16 §. Valmentavan koulutuksen perusteet.Pykälässä säädettäisiin valmentavan koulutuksen perusteista. Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus määräisi nykytilaa vastaavasti koulutusten perusteet ammatilliseen koulutukseen valmentavalle koulutukselle sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavalle koulutukselle. Koulutuksen perusteet määrättäisiin erikseen ammatilliseen koulutukseen valmentavalle koulutukselle sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavalle koulutukselle. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Opetushallituksen päätösvaltaan kuuluvista asioista, joista Opetushallituksen tulee määrätä koulutuksen perusteissa. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan koulutuksen perusteissa määrättäisiin koulutuksen muodostumisesta pakollisista ja valinnaisista koulutuksen osista sekä koulutuksen osien laajuus osaamispisteinä siltä osin kuin näistä ei säädetä ehdotetun14 §:n nojalla annetulla asetuksella. Lain säännös ei edellyttäisi, että valmentavien koulutusten perusteissa tulisi olla sekä pakollisia että valinnaisia tutkinnon osia. Lain 14 §:n valtuussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin valmentavan koulutuksen osien pakollisuudesta ja valinnaisuudesta, jos se olisi tarpeen esimerkiksi yksilöllisten ja joustavien opintopolkujen mahdollistamiseksi. Säännöksen 2 kohdan mukaan Opetushallitus päättäisi myös koulutuksen osien osaamistavoitteet ja osaamisen arvioinnin eli arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. 

17 §. Tutkintojen nimien ja tutkintonimikkeiden suojaaminen. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti tutkintojen nimien ja tutkintonimikkeiden suojaamisesta. Suojaamisen kohteena olisivat sekä tutkinnon nimi että siihen liittyvä tutkintonimike tai tutkintonimikkeet. Pykälässä myös määriteltäisiin tutkintonimike nimikkeeksi, jota henkilö voi käyttää suoritettuaan hyväksytysti tutkintonimikkeen käyttöön oikeuttavan tutkinnon. Tutkintojen nimistä säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, tutkintonimikkeistä puolestaan Opetushallituksen määräyksellä tutkinnon perusteissa. 

18 §. Jatko-opintokelpoisuus. Pykälässä todettaisiin ammatillisten tutkintojen yleinen jatko-opintokelpoisuus. Säännös olisi informatiivinen, eikä sillä muutettaisi yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa säädettyä tutkintojen jatko-opintokelpoisuutta. Yliopistolain 37 §:n 1 momentin mukaan pelkästään alempaan korkeakoulututkintoon tai sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot taikka ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. Vastaavasti yleisestä jatko-opintokelpoisuudesta säädetään ammattikorkeakoululain 25 §:n 1 momentissa, jonka mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi se, joka on suorittanut ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. 

19 §. Oikeus osallistua ylioppilastutkintoon.Pykälässä todettaisiin ammatillisen tutkintokoulutuksen opiskelijan tai ammatillisen tutkinnon suorittaneen oikeus osallistua ylioppilastutkintoon. Säännös olisi informatiivinen, sillä oikeudesta osallistua ylioppilastutkintoon säädettäisiin edelleen lukiolaissa. 

Ammatillisen perustutkinnon ja lukiokoulutuksen yhdistäminen eli niin sanotun kaksoistutkinnon suorittaminen olisi mahdollista jatkossakin nykyisen käytännön mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen järjestäjä voisi ehdotetun 30 §:n mukaisesti hankkia lukio-opintojen opetuksen lukiokoulutuksen järjestäjältä. Suoritetut lukio-opinnot luettaisiin osaksi ammatillista perustutkintoa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta. 

20 §. Kokeilu. Pykälässä säädettäisiin ehdotetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutuksen kehittämiseksi järjestettävistä kokeiluista. Säännös vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 23 §:n säännöstä. Koulutuksen järjestäjien valinnasta kokeiluun säädettäisiin ehdotetun lain 21 §:ssä. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutusten kehittämiseksi voitaisiin järjestää määräaikaisia kokeiluja. Uusien tutkintojen lisäksi kokeiluna voitaisiin järjestäjää valmentavia koulutuksia vastaavia koulutuksia sekä muita koulutuksia. Kokeilulupa voitaisiin nykytilaa vastaavasti myöntää enintään kuudeksi vuodeksi. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön päätösvallasta käynnistää kokeiluja. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää kokeiltavista tutkinnoista. Käytännössä päätös kokeiltavasta tutkinnosta tehtäisiin siis lisäämällä ehdotetun lain 6 §:ssä tarkoitettuun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettävään tutkintorakenteeseen kokeiltava tutkinto määräajaksi. Lisäksi kokeiltava tutkinto tulisi ottaa huomioon myös ammatillisen koulutuksen rahoituksessa käytettävissä kustannusryhmissä. Kokeiltavaa tutkintoa voisivat järjestää vain ne koulutuksen järjestäjät, jotka olisi valittu mukaan kyseiseen kokeiluun. 

Ehdotetun 2 momentin säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä voitaisiin kokeilla myös uusia koulutuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi myös päättää, että kokeiltavan tutkinnon laajuus poikkeaisi ehdotetun lain 10 §:ssä tai sen nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädetystä tutkinnon laajuudesta. Ministeriö voisi myös päättää, että kokeiltavan tutkinnon muodostuminen poikkeaisi ehdotetun lain 13 §:ssä tai sen nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetystä tutkinnon muodostumisesta. Vastaavasti valmentavan koulutuksen osalta ministeriö voisi päättää, että kokeiltavan valmentavan koulutuksen laajuus poikkeaisi ehdotetun lain 11 §:ssä säädetystä laajuudesta ja koulutuksen muodostuminen ehdotetun lain 14 §:ssä tai sen nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetystä koulutuksen muodostumisesta. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Opetushallituksen päätösvallasta käynnistää kokeiluja. Ehdotetun säännöksen mukaan Opetushallituksen päätöksellä voitaisiin kokeilla tutkintojen tai koulutuksen perusteista, tutkinnon osaamisaloista tai tutkintonimikkeistä poikkeamista. Opetushallituksen päätöksellä voitaisiin siis käynnistää niitä seikkoja koskevia kokeiluja, jotka ehdotetun lain 15 ja 16 §:n mukaan kuuluisivat Opetushallituksen määräyksenantovaltaan tutkintojen tai koulutuksen perusteissa. 

Ehdotetun 4 momentin mukaan Opetushallitus määräisi sekä 2 momentissa tarkoitetuissa opetus- ja kulttuuriministeriön päätösvaltaan kuuluvissa että 3 momentissa tarkoitetuissa omaan päätösvaltaansa kuuluvissa kokeiluissa noudatettavat tutkinnon tai koulutuksen perusteet. Kokeiluissa noudatettavat perusteet määrättäisiin vastaavalla tavalla kuin tutkintorakenteeseen kuuluvien tutkintojen perusteet sekä laissa tarkoitettujen valmentavien koulutusten perusteet. Lisäksi momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että kokeilussa suoritettavan tutkinnon tulisi olla tavoitteiltaan ja sisällöltään sellainen, että tutkinnon edellyttämä osaaminen ja ammattitaito sekä kelpoisuus jatko-opintoihin saavutetaan. Opetushallituksen tulisi ottaa tämä säännös huomioon kokeiltavan tutkinnon tai kokeiltavien tutkinnon perusteiden tutkinnon osia ja niiden ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita valmistellessaan. Tutkinnon perusteet tulee laatia niin, että 2 ja 3 momenteissa tarkoitettu poikkeaminen ei heikennä opiskelijan ammattitaitoa tai jatko-opintovalmiuksia. 

Kokeilututkinnot sisältyisivät tutkintorakenteeseen vain kokeilun kestoon perustuvan määräajan. Kokeilujen tulosten ja vaikuttavuuden perusteella ratkaistaisiin, tulevatko kokeilututkinnot osaksi ammatillisen koulutuksen tutkintorakennetta vai onko työelämän osaamistarpeeseen tarkoituksenmukaisempaa vastata jollakin muulla tavoin. Vastaavasti ratkaistaisiin myös se, sisällytetäänkö kokeiltavat koulutukset tai kokeiltavat tutkinnon perusteet pysyvästi osaksi ammatillisen koulutuksen järjestelmää. 

21 §. Kokeiluun valittavat koulutuksen järjestäjät. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjien valinnasta ehdotetun lain 20 §:ssä tarkoitettuihin kokeiluihin. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 23 §:n säännöstä. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kokeiluun osallistuvat koulutuksen järjestäjät valittaisiin hakemuksesta. Ehdotetun 2 momentin mukaan kokeiluun otettaisiin mukaan tarvittava määrä koulutuksen järjestäjiä siten, että kokeilulle asetetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Valinnassa otettaisiin huomioon koulutuksen järjestäjien alueellinen ja kielellinen edustavuus, jos se kokeilun laajuus ja tavoitteet huomioon ottaen on perusteltua. Kokeiluun valittavalla koulutuksen järjestäjällä tulisi olla edellytykset toteuttaa kokeilu sen tavoitteita vastaavalla tavalla sekä opiskelijoiden oikeuksia vaarantamatta. Koulutuksen järjestäjien valinnan suorittaisi se taho, jonka päätösvaltaan kyseisen kokeilun käynnistäminen ehdotetun 20 §:n mukaan kuuluisi eli mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa kokeiluissa opetus- ja kulttuuriministeriö ja 3 momentissa tarkoitetuissa kokeiluissa Opetushallitus. 

Ehdotetun lain määritelmäpykälän mukaan koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan tahoa, jolle on myönnetty ehdotetun lain 3 luvussa tarkoitettu koulutuksen järjestämislupa. Näin ollen kokeiluun voitaisiin valita vain sellaisia toimijoita eli koulutuksen järjestäjiä, joilla jo muutoin on laissa tarkoitettu koulutuksen järjestämislupa. 

3 luku. Tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen

22 §. Tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa.Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tässä laissa tarkoitettujen ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen edellyttäisi tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupaa. Tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupaa kutsuttaisiin laissa järjestämisluvaksi. Tutkintojen ja koulutuksen järjestäjinä voisivat olla nykytilaa vastaavasti kunnat, kuntayhtymät, valtio sekä rekisteröidyt yhteisöt ja säätiöt. Rekisteröidyillä yhteisöillä tarkoitettaisiin esimerkiksi osakeyhtiöitä, yhdistyksiä ja osuuskuntia. Järjestämisluvan myöntäisi hakemuksesta opetus- ja kulttuuriministeriö. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että tässä laissa tarkoitettuja tutkintoja ja koulutusta voitaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä järjestää myös valtion oppilaitoksissa. Toiminnan lopettamisesta valtion oppilaitoksissa päättäisi opetus- ja kulttuuriministeriö noudattaen soveltuvin osin, mitä lain 3 luvussa järjestämisluvista säädetään. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä laissa tarkoitettuja tutkintoja ja koulutusta voitaisiin järjestää Suomen solmiman valtiosopimuksen perusteella. Tällä hetkellä on voimassa Pohjoiskalotin koulutussäätiöstä Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä tehty sopimus, joka on saatettu voimaan valtioneuvoston asetuksella (10/2016). Nykyinen sopimus on voimassa vuoden 2019 loppuun saakka. Sopimuksessa sovitun mukaan Pohjoiskalotin koulutussäätiön tehtävänä on järjestää ja kehittää koulutusta etupäässä Suomen, Norjan ja Ruotsin pohjoisimpien osien työmarkkinoiden tarpeisiin. Ennen kunkin toimintavuoden alkua maat tekevät säätiön kanssa sopimuksen, jossa ne sitoutuvat ostamaan tietyn määrän koulutuspaikkoja kyseiseksi budjettivuodeksi. Sopimuksen mukaan Suomi ostaa sopimuskaudella vuosittain 80, Norja 60 ja Ruotsi 145 koulutuspaikkaa. Pohjoiskalotin koulutussäätiön toimipiste sijaitsee Ruotsissa. Koulutussäätiö järjestää työvoimakoulutusta ja koulutussäätiön toiminta rahoitetaan momentilta 32.30.51 (Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut). Koulutussäätiöllä on tällä hetkellä useita voimassa olevia tutkintotoimikuntien kanssa sovittuja näyttötutkintojen järjestämissopimuksia sekä näyttötutkintojen hankintasopimuksia muilta koulutuksen järjestäjiltä. Lakiesityksen mukaan kaikki voimassa olevat näyttötutkintojen järjestämissopimukset päättyisivät lain voimaantullessa eli vuoden 2017 lopussa. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotettu säännös koulutuksen järjestämisestä valtiosopimuksen perusteella olisi tarpeen, jotta Pohjoiskalotin koulutussäätiön toimintaa voitaisiin jatkaa myös tutkintotavoitteisen työvoimakoulutuksen siirtyessä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Jatkossa koulutuksen järjestäminen edellyttäisi pääsäännön mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää koulutuksen järjestämislupaa, jonka perusteella koulutusta saisi järjestää ainoastaan Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei uuden lain voimaantullessa myöntäisi Pohjoiskalotin koulutussäätiölle järjestämislupaa, kuten se ei myönnä myöskään valtion oppilaitoksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuitenkin päättää, mitä tutkintoja Pohjoiskalotin koulutussäätiö voi järjestää, jotta koulutussäätiö voisi myöntää ja järjestää ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuja tutkintoja ja tutkinnon osia. 

Pohjoiskalotin koulutussäätiön toimintaa rahoitettaisiin siirtymäsäännöksen nojalla jatkossakin työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan työllisyyden hoitoon osoitetuista määrärahoista erillisrahoituksena eikä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisen rahoitusjärjestelmän puitteissa. Lakiehdotuksessa julkisesta työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain muuttamisesta olisi siirtymäsäännös, jonka mukaan työvoimaviranomainen voisi hankkia Pohjoiskalotin koulutussäätiöltä työvoimakoulutusta, jonka tavoitteena olisi ammatillisen tutkinnon tai sen osan suorittaminen 31 päivään joulukuuta 2019 asti ja edellä mainitun päivän jälkeen, jos henkilön työvoimakoulutus on alkanut viimeistään mainittuna päivänä. Tämän siirtymäajan päätyttyä Pohjoiskalotin koulutussäätiön rahoituksen jatkamisesta tulisi päättää erikseen. 

23 §. Järjestämisluvassa määrättävät tutkinnot ja koulutus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin tutkinnot, joita koulutuksen järjestäjällä on oikeus myöntää ja joihin se voi järjestää tutkintokoulutusta. Nykytilasta poiketen järjestämislupa oikeuttaisi kunkin luvassa määrätyn tutkinnon osalta tutkinnon myöntämiseen, osaamisen osoittamiseksi tarvittavien näyttöjen järjestämiseen sekä tutkinnon suorittamiseksi tarvittavan tutkintokoulutuksen järjestämiseen. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin myös oikeudesta järjestää valmentavaa koulutusta eli ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta taikka työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. Nykytilaa vastaavasti valmentavan koulutuksen järjestäminen olisi erikseen haettava tehtävä. 

Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen ja koulutusten lisäksi koulutuksen järjestäjä voisi järjestää järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin liittyvää lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta. Tätä koulutusta järjestäjä voisi järjestää suoraan tutkintoja koskevan lupansa nojalla, eikä kyseistä tehtävää haettaisi erikseen. Nykytilasta poiketen ammatillista osaamista syventävän tai täydentävän koulutuksen eli voimassa olevan lainsäädännön mukaisen tutkintoon johtamattoman ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämislupaa ei voitaisi enää yksistään myöntää, vaan tämän koulutuksen järjestäjällä tulisi aina olla myös tutkintokoulutuksen järjestämislupa. Järjestämisluvan ehtoja muutettaisiin myös siten, että jatkossa ammatillista osaamista syventävän tai täydentävän koulutuksen tulisi aina liittyä koulutuksen järjestäjän järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin, esimerkiksi olla kyseisiin tutkintoihin liittyvää ammattitaitoa, osaamista taikka alan tehtäviä syventävää tai täydentävää koulutusta. Nämä ehdotetut muutokset edellyttäisivät, että osan nykyisistä ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjistä tulisi arvioida nykymuotoisen koulutustoimintansa jatkamista. Järjestäjät voisivat hakea järjestämislupaansa muutosta, jotta lupa kattaisi myös tutkintojen järjestämisen. Muussa tapauksessa näiden järjestäjien oikeus järjestää valtionosuusrahoitteista koulutusta päättyisi lakiesityksen mukaisen siirtymäajan jälkeen. 

Pääsäännön mukaan järjestämislupa myönnettäisiin aina tiettyihin tutkintoihin ja tutkintokoulutukseen. Järjestämislupa voitaisiin kuitenkin nykytilaa vastaavalla tavalla myöntää myös eräisiin ammattiin valmistaviin koulutuksiin, joiden osalta tutkintorakenteessa ei ole ammatillista tutkintoa. Näitä ovatlakiehdotuksen 8 §:n 2 kohdassa säädetyt ansio- ja liikennelentäjän ammattiin valmistava koulutus, lennonjohtajakoulutus sekä kaupunkiraideliikenteen kuljettajien koulutus. Pykälän 3 momentissa olisi näiden koulutusten järjestämislupia koskeva säännös, jonka mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä oikeudesta järjestää 8 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta. Näiden koulutusten järjestämiseen saattaa liittyä myös muiden viranomaisten päätösvaltaan kuuluvia lisäedellytyksiä, jolloin opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä järjestämislupa ei yksin oikeuttaisi kyseisten koulutusten järjestämiseen. Esimerkiksi lentokoulutuksen tai siihen liittyvän teoriakoulutuksen järjestäminen edellyttää aina koulutuksen antajalta myös Liikenteen turvallisuusviraston myöntämää lentokoulutuslupaa. 

Pykälän 3 momentissa olisi myös säännös, jonka mukaan järjestämisluvassa voidaan määrätä oikeudesta toimia kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain (273/2007) 10 §:ssä tarkoitettuna perustason ammattipätevyyskoulutusta antavana koulutuskeskuksena. Kyseisestä oikeudesta on jo nykyisin määrätty järjestämisluvissa ilman nimenomaista säännöstä, joten selkeyden vuoksi tätä tehtävää koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi lakiin. Perustason ammattipätevyyskoulutusta saisi tässä momentissa tarkoitetun järjestämisluvan omaavan koulutuskeskuksen lisäksi, kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain 10 §:n perusteella, antaa koulutuskeskus, jolla olisi Liikenteen turvallisuusviraston myöntämä autokoululupa kuorma- tai linja-auton tai niiden ajoneuvoyhdistelmien ajo-oikeuden saamiseksi annettavaan kuljettajaopetukseen. Perustason ammattipätevyyskoulutusta antavaksi koulutuskeskukseksi hyväksytty koulutuskeskus saisi antaa myös jatkokoulutusta, jos Liikenteen turvallisuusvirasto olisi hyväksynyt jatkokoulutuksessa käytettävän koulutusohjelman. 

Järjestämisluvan mukainen tutkintojen ja koulutuksen järjestämisoikeus koskisi ensisijaisesti omaehtoista koulutusta. Työvoimakoulutuksen tehtävää koulutuksen järjestäjän tulisi hakea erikseen. Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin oikeudesta järjestää 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tutkintoja ja koulutusta työvoimakoulutuksena. Työvoimakoulutuksena voitaisiin tällöin järjestää järjestämisluvan mukaisia tutkintoja ja koulutusta. Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämislupa voitaisiin myös rajata koskemaan vain työvoimakoulutusta. Ehdotettu poikkeussäännös mahdollistaisi sen, että järjestäjät voisivat halutessaan hakea ainoastaan työvoimakoulutuksen koulutustehtävää. Tällöin järjestämisluvan myöntämisedellytyksiä tarkasteltaisiin työvoimakoulutuksen järjestämisen kannalta. Koulutustehtävä voitaisiin rajata koskemaan ainoastaan työvoimakoulutusta myös silloin, jos se olisi perusteltua ehdotetun 28 §:n mukaiset järjestämisluvan myöntämisedellytykset huomioiden. 

Ministeriön myöntämä työvoimakoulutustehtävä olisi edellytys sille, että koulutuksen järjestäjälle voitaisiin myöntää rahoitusta työvoimakoulutuksen järjestämistä varten. Työvoimakoulutustehtävän puitteissa huolehdittaisiin siitä, että työvoimakoulutusta järjestävien koulutuksen järjestäjien verkko kattaa maan tarpeet ja että järjestäjillä on riittävät edellytykset ja erityisosaaminen ammatillisen koulutuksen järjestämiseen työvoimakoulutuksena. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuulla työ- ja elinkeinoministeriötä ennen ehdotetussa 4 momentissa tarkoitetusta työvoimakoulutuksen tehtävästä päättämistä. Työ- ja elinkeinoministeriön kuulemisella varmistettaisiin, että työ- ja elinkeinopoliittiset sekä -strategiset näkökohdat tulevat huomioon otetuiksi työvoimakoulutuksen järjestämislupien myöntämisen yhteydessä. 

Pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjä voisi järjestää järjestämisluvan mukaisia tutkintoja ja koulutusta toiminta-alueensa ja muun osaamistarpeen mukaisesti, ellei järjestämisluvassa ole määrätty erityisistä ehdoista tai velvoitteista. Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan työvoimakoulutuksen järjestämisestä tulisi kuitenkin sopia työ- ja elinkeinohallinnon kanssa. Työ- ja elinkeinotoimisto suorittaa työvoimakoulutuksen opiskelijavalinnan, joten käytännössä työvoimakoulutuksen järjestäminen edellyttäisi aina koulutuksen järjestämisestä sopimista. Työ- ja elinkeinohallinnon kanssa sovittaisiin järjestettävistä tutkinnoista, tutkinnon osista ja muista koulutuksista. Työ- ja elinkeinohallinnon kanssa voitaisiin sopia myös erilaisten koulutuskokonaisuuksien järjestämisestä, esimerkiksi tietyn tutkinnon ja siihen liittyvän muun koulutuksen järjestämisestä tai tietyistä tutkinnon osista muodostuvan kokonaisuuden järjestämisestä. Työvoimakoulutuksen luvan saaneelle järjestäjälle määriteltäisiin lisäksi ministeriön vuotuisessa tavoitteellisia opiskelijavuosia koskevassa suoritepäätöksessä työvoimakoulutuksen opiskelijavuosien tavoitteellinen määrä, jonka puitteissa koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota työvoimakoulutusta työ- ja elinkeinohallinnon kanssa sovitun mukaisesti. 

Voimassa olevien säännösten mukaan ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvassa määrätään oikeudesta järjestää koulutusta oppisopimuskoulutuksena. Lisäkoulutuksen järjestämisluvassa puolestaan määrätään oppisopimusten määrästä. Nykyisen käytännön mukaan koulutuksen järjestäjä on voinut järjestää oppisopimuskoulutusta kaikilla koulutusaloilla, jos järjestäjällä on ollut oppisopimuskoulutuksen järjestämislupa. Jatkossa oppisopimuskoulutuksen järjestämistä ei enää erikseen säänneltäisi järjestämisluvassa, vaan koulutuksen järjestäjä voisi järjestää oppisopimuskoulutusta järjestämisluvan mukaisissa tutkinnoissa suoraan järjestämisluvan perusteella. Koulutuksen järjestäjä ei pääsääntöisesti voisi järjestää eikä myöskään hankkia toiselta järjestäjältä tai muulta taholta sellaiseen tutkintoon johtavaa oppisopimuskoulutusta, joka ei sisälly järjestäjän järjestämislupaan. Oppisopimuskoulutuksen järjestämisen laajennetusta tehtävästä säädettäisiin lakiehdotuksen 27 §:n 1 momentissa. 

24 §.Opetus- ja tutkintokieli. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän opetus- ja tutkintokielistä. Pykälän 2 ja 3 momenteissa säädettäisiin tarkemmin, mitä opetus- ja tutkintokielillä tarkoitetaan. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opetuskielistä. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän olisi annettava opetusta järjestämisluvassa määrätyillä opetuskielillä. Koulutuksen järjestäjän opetuskieli voisi olla suomi, ruotsi tai saame. Nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjä voisi olla myös kaksikielinen, jolloin opetuskielenä olisi suomi ja ruotsi. Voimassa olevan opetuskieltä koskevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 11 §:n mukaan opetuskielenä voi olla myös romani tai viittomakieli. Käytännössä romani ja viittomakieli eivät kuitenkaan ole järjestämisluvissa määrättyjä opetuskieliä, vaan sellaisia kieliä, joilla koulutuksen järjestäjä voi opiskelijan tarpeen mukaan antaa osan opetuksesta, joten säännöksen sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi tätä käytäntöä vastaavaksi. 

Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrätyn opetuskielen lisäksi koulutuksen järjestäjä voisi antaa opetusta toisella kotimaisella kielellä, romanikielellä, viittomakielellä tai vieraalla kielellä. Toisella kotimaisella kielellä tarkoitettaisiin järjestämisluvassa määrätystä kielestä riippuen joko suomea tai ruotsia. Vieraalla kielellä puolestaan tarkoitettaisiin muita kieliä. 

Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna joustavoitettaisiin oikeutta antaa opetusta muilla kielillä järjestämisluvassa määrättyjen opetuskielten lisäksi. Koulutuksen järjestäjän tulisi aina antaa opetusta järjestämisluvassa määrätyillä opetuskielillä, mutta muita kieliä ei määrättäisi järjestämisluvassa, vaan koulutuksen järjestäjä voisi päättää opetuksen antamisesta muilla kielillä. Jos koulutuksen järjestäjän luvassa on määrätty 3 momentissa tarkoitetusta tutkintokohtaisesta tutkintokielestä, tulisi kyseistä tutkintokoulutusta yleensä antaa myös tällä tutkintokielellä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkintokielistä. Ehdotetun säännöksen mukaan tutkintokielellä tarkoitettaisiin kieltä, jolla tutkinnon tai tutkinnon osan taikka valmentavan koulutuksen voi suorittaa. Käytännössä tutkintokielellä tarkoitettaisiin kieltä, jolla opiskelija voi antaa näytön tai muutoin osoittaa osaamisensa. Myös tutkintotodistus ja muut todistukset annettaisiin tutkintokielellä. 

Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tutkintokielinä olisivat aina 2 momentissa tarkoitetut järjestämisluvassa määrätyt opetuskielet. Jos koulutuksen järjestäjä antaa opetusta myös muilla kielillä, jotka eivät ole tutkintokieliä, tutkinto tulisi tällöin opetuksen antamiskielestä riippumatta suorittaa tutkintokielellä. Jos opetusta on annettu viittomakielellä, opiskelija voisi osoittaa osaamisensa tutkinnossa viittomakieltä äidinkielenään käyttäen. 

Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin lisäksi määrätä muista tutkintokielistä tutkinnoittain. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjät voisivat hakea tutkinnoittain oikeutta järjestää vieraskielisiä tutkintoja. Näissä tutkinnoissa tutkintokieli olisi tällöin järjestämisluvassa määrätystä opetuskielestä poiketen muu kieli, esimerkiksi englanti. Opiskelija voisi suorittaa tutkinnon eli antaa näytön tällä järjestämisluvassa määrätyllä muulla tutkintokielellä ja vastaavasti koulutuksen järjestäjä antaisi tutkintotodistuksen tällä kielellä. 

25 §.Toiminta-alue. Voimassa olevien säännösten mukaisesti ammatillisen peruskoulutuksen luvissa määrätään kunnista, joissa koulutusta voidaan järjestää. Ammatillisen aikuiskoulutuksen luvissa sen sijaan ei ole toiminta-aluetta koskevia määräyksiä. Jatkossa järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjälle toiminta-alue, jonka osaamistarpeisiin koulutuksen järjestäjän tulisi ensisijaisesti vastata. Toiminta-alueella koulutuksen järjestäjällä olisi velvollisuus järjestää tutkintoja ja koulutusta osaamistarpeen mukaisesti. 

Toiminta-alue voisi olla yksittäinen kunta, useamman kunnan kokonaisuus, maakunta tai useita maakuntia. Useamman kunnan kokonaisuudesta muodostuva toiminta-alue tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjän tulisi järjestää koulutusta tämän alueen osaamistarpeiden mukaisesti, ei kuitenkaan jokaisen yksittäisen kunnan alueella. Järjestämisluvassa voitaisiin toiminta-alueen puitteissa kuitenkin myös määritellä tietty kunta tai kuntia, joiden alueella järjestäjän tulee järjestää koulutusta. Järjestämisluvassa voitaisiin myös määrätä, että järjestäjän tulee toteuttaa sille määritellyllä toiminta-alueella tai sen osassa, esimerkiksi yksittäisessä kunnassa, tiettyä tutkintokoulutusta. Osalla järjestäjistä toiminta-alue voisi olla koko valtakunta, jos järjestäjä on erikoistunut esimerkiksi yhteen alaan tai asiakasryhmään. Lisäksi olisi mahdollista jättää määrittämättä toiminta-alue, jos sen määrittäminen olisi epätarkoituksenmukaista koulutuksen järjestämisen kannalta. Joustavan koulutustarpeisiin vastaamisen vuoksi koulutuksen järjestäjä voisi kuitenkin järjestää tutkintoja ja koulutusta toiminta-alueensa lisäksi myös muualla Suomessa, ei kuitenkaan Ahvenanmaan maakunnassa. Tutkintoja voitaisiin järjestää myös ulkomailla 33 §:ssä tarkoitettuna tilauskoulutuksena tai 35 §:ssä tarkoitettuna Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävänä tutkintokoulutuksena. 

Toiminta-alueen määrittämistä uudella tavalla puoltaa osaltaan se, että ammatillista koulutusta voidaan järjestää enenevässä määrin työpaikoilla ja digitaalisissa oppimisympäristöissä koulutuksen järjestäjän oppilaitosten ja toimipisteiden ohella. Koulutus on siten vähemmän sidoksissa järjestäjän oppilaitosten ja toimipisteiden fyysiseen sijaintiin. Lisäksi voitaisiin nykyistä kattavammin huolehtia siitä, että eri alojen koulutustarjontaa olisi maan eri osissa työelämän tarpeiden mukaisesti. Koulutuksen järjestäjä voisi näin lupansa puitteissa kohdentaa joustavasti tutkintojen ja koulutuksen tarjontaa vastaamaan kulloistakin osaamis- ja koulutustarvetta ja erilaisten asiakkaiden tarpeita. 

26 §.Opiskelijavuodet. Järjestämisluvissa käytettävässä määrällisessä säätelyssä siirryttäisiin käyttämään kaikille tutkinnoille ja koulutuksille yhtenäistä suoriteyksikköä opiskelijavuosi. Opiskelijavuoden määritelmä olisi rahoituslain uudessa 32 b §:ssä. Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän opiskelijavuosien vähimmäismäärä. Rahoituslain ehdotetun 32 c §:n 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi vuosittain koulutuksen järjestäjän varainhoitovuoden tavoitteellisten opiskelijavuosien määrän. Tavoitteellinen opiskelijavuosien määrä ei voisi alittaa koulutuksen järjestämisluvassa määrättyä opiskelijavuosien vähimmäismäärää. Järjestämisluvassa määrätyllä opiskeluvuosien vähimmäismäärällä luotaisiin ennakoitavat puitteet koulutuksen järjestäjän toiminnan volyymille. Järjestämisluvassa määrätty opiskelijavuosien vähimmäismäärä varmistaisi myös perusrahoituksen tason ennakoitavuuden, sillä rahoituslain ehdotetun 32 d §:n 1 momentin mukaan perusrahoitus määräytyisi tavoitteellisen opiskelijavuosimäärän perusteella, joka siis ei voisi alittaa järjestämisluvassa määrättyä opiskelijavuosien vähimmäismäärää. 

Pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjä päättäisi vapaasti koulutustarjontansa jakautumisesta tavoitteellisen opiskelijavuosimäärän puitteissa. Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin kuitenkin osaamistarpeeseen tai koulutuksen järjestämiseen liittyvästä erityisestä syystä päättää myös tiettyä tutkintoa tai koulutusta koskevista opiskelijavuosien määristä. Kyseisen säännöksen nojalla voitaisiin määrätä esimerkiksi vaativan erityisen tuen rajatun tehtävän saaneiden koulutuksen järjestäjien enimmäisopiskelijavuosista tai rajoittaa tietyn tutkinnon järjestämisvolyymia, jos tutkinnon järjestämisen muutoin arvioidaan ylittävän valtakunnallisen tai alueellisen osaamistarpeen. Tiettyä tutkintoa tai koulutusta koskevia määrällisiä rajoituksia olisi kuitenkin tarkoitus käyttää vain poikkeustapauksissa. 

27 §.Järjestämisluvassa määrättävät muut oikeudet, velvollisuudet, ehdot ja tehtävät. Järjestämisluvassa voitaisiin tarvittaessa määrätä muista tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvistä oikeuksista, velvollisuuksista, ehdoista sekä kehittämis- ja muista tehtävistä. Näitä koskevat säännökset olisivat lain 27 §:ssä. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä oikeudesta järjestää oppisopimuskoulutuksena kaikkia lain 6 §:n mukaiseen tutkintorakenteeseen kuuluvia tutkintoja eli myös muita kuin järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja ja koulutusta. Kyseessä olisi niin sanottu laajennettu oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä. Tutkinnot ja koulutus järjestettäisiin tällöin aina 30 §:ssä tarkoitettuna koulutuksen hankintana, jos koulutuksen järjestäjällä ei olisi kyseisen tutkinnon järjestämislupaa. Laajennettu oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä eroaisi lain 30 §:n 1 momentissa säädetystä oikeudesta hankkia yksittäisiä tutkinnon osia tai koulutusta opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi, sillä laajennetun oppisopimuskoulutuksen tehtävän puitteissa voitaisiin opiskelijan koulutustarpeen mukaisesti hankkia oppisopimuskoulutuksena myös koko tutkinto tai mitä tahansa tutkinnon osia siitä riippumatta, mitä tutkintoja kyseisen koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa on määrätty. Laajennetun oppisopimuskoulutuksen tehtävän puitteissa voitaisiin hankkia oppisopimuskoulutuksena myös 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta järjestämisluvassa määrätyistä tutkinnoista riippumatta. 

Laajennettu oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä myönnettäisiin koulutuksen järjestäjälle hakemuksesta. Tehtävän myöntämisessä käytettäisiin 28 §:ssä säädettyjä järjestämisluvan yleisiä myöntämisedellytyksiä. Tehtävän myöntämisessä otettaisiin erityisesti huomioon oppisopimuskoulutuksen riittävä valtakunnallinen ja alueellinen saatavuus tutkinnoittain. Lisäksi otettaisiin huomioon, että opiskelijoilla ja työ- ja elinkeinoelämällä tulee olla riittävät ja joustavat mahdollisuudet oppisopimuskoulutuksen käyttämiseen asuin- tai toiminta-alueellaan. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla oppisopimuskoulutuksen laajennetun järjestämistehtävän toteuttamisen edellyttämä osaaminen oppisopimuskoulutuksen palveluprosessista, riittävät resurssit tehtävän hoitamiseen sekä toimivat ja kokonaisvaltaiset työelämäyhteydet ja -palvelut. Lisäksi koulutuksen järjestäjällä tulisi olla toiminnalliset edellytykset tehtävän edellyttämään oppisopimuskoulutuksen hankintaan. 

Laajennetun oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävän saanut koulutuksen järjestäjä vastaisi lain 30 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti siitä, että sen hankkimat tutkinnot, tutkinnon osat ja koulutus järjestettäisiin lain mukaisesti. Osaamisen arvioinnista ja todistusten antamisesta vastaisi kuitenkin se koulutuksen järjestäjä, jolta oppisopimuskoulutusta hankitaan eli jolla on kyseisen tutkinnon järjestämislupa. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta järjestää järjestämisluvassa tarkoitettuja tutkintoja ja valmentavaa koulutusta 65 §:ssä tarkoitettuun vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille sekä velvollisuudesta huolehtia erityisen tuen kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtävistä. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa säädettyä erityisopetuksen erityistä koulutustehtävää. Vaativan erityisen tuen tehtävä voitaisiin nykytilaa vastaavasti antaa niin sanotuille erityisoppilaitoksille tai rajattuna tehtävänä myös muille koulutuksen järjestäjille. Erityisoppilaitokset ovat koulutuksen järjestäjiä, joiden koulutustarjonta keskittyy vaativaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille suunnattuun koulutukseen. Jos erityisen tuen tehtävä annetaan rajattuna tehtävänä, koulutuksen järjestämisluvassa määrättäisiin tällöin tähän tehtävään käytettävien opiskelijavuosien enimmäismäärästä. 

Vaativan erityisen tuen tehtävä voisi kattaa tutkintokoulutuksen ja valmentavan koulutuksen. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta järjestettäisiin aina vain vaativan erityisen tuen tehtävän perusteella. Säännöksen sanamuodon mukaan kyse olisi velvollisuudesta vaativan erityisen tuen järjestämiseen, mutta käytännössä kyseinen tehtävä myönnettäisiin koulutuksen järjestäjälle hakemuksesta. Koulutuksen järjestäjällä olisi kuitenkin velvollisuus kyseisen tehtävän toteuttamiseen, jos se on järjestämisluvassa määrätty. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän oikeudesta järjestää sisäoppilaitosmuotoista koulutusta ja vankilaopetusta. Oikeudesta järjestää sisäoppilaitosmuotoista koulutusta määrätään jo nykyisissä järjestämisluvissa. Oikeudesta järjestää vankilaopetusta sen sijaan ei ole aiemmin määrätty järjestämisluvissa, vaan koulutuksen järjestäjät ovat voineet päättää vankilaopetuksen järjestämisestä. Koulutuksen järjestämistä sisäoppilaitosmuotoisena tai vankilaopetuksena käytettäisiin koulutuksen rahoitusperusteena, joten näistä oikeuksista on perusteltua määrätä koulutuksen järjestämisluvissa. Järjestämisluvassa päätetyllä oikeudella järjestää vankilaopetusta turvattaisiin myös vankilaopetuksen saatavuutta. Edellä mainitut järjestämisoikeudet myönnettäisiin hakemuksesta. 

Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä myös muista velvoitteista, jos koulutuksen saatavuuden turvaaminen tai muut tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvät syyt sitä edellyttävät. Tällaisia velvoitteita voisivat olla esimerkiksi tietyn tutkinnon järjestäminen tai velvoite järjestää koulutusta perusopetuksen päättäneille. Velvoitteita määrättäisiin lähtökohtaisesti vain silloin, kun muilla toimilla ei voida katsoa voitavan turvata esimerkiksi tietyn tutkinnon ja siihen valmistavan tutkintokoulutuksen riittävää tarjontaa tai jos koulutustarjonta ei olisi riittävää turvaamaan perusopetuksen päättäneiden koulutukseen pääsyä toisen asteen koulutukseen. Säännöksessä tarkoitetut velvoitteet määrättäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta, mutta koulutuksen järjestäjää kuultaisiin ja järjestäjän kanssa neuvoteltaisiin ennen velvoitteiden määräämistä. 

Lisäksi ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvistä ehdoista sekä kehittämis- ja muista tehtävistä. Tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvät ehdot voisivat olla esimerkiksi koulutuksen järjestämisen laadun parantamiseen tai koulutuksen järjestäjän toimintaan liittyviä ehtoja, joiden täyttyminen asetettaisiin ehdoksi järjestämisluvassa määrätyn tehtävän jatkumiselle. Koulutuksen järjestäjälle voitaisiin esimerkiksi myöntää tietyn tutkinnon järjestämisoikeus tai jokin muu erityistehtävä määräajaksi edellä tarkoitetulla ehdolla. Säännöksessä tarkoitetut ehdot määrättäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta. 

Kehittämistehtäviä voisivat olla esimerkiksi tehtävät, jolla edistettäisiin toimiala- tai tutkintokohtaista valtakunnallista kehittämistä sekä koulutuksen järjestäjien yhteistyötä. Kehittämistehtävä voisi lisäksi liittyä esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten koulutuksen kehittämiseen tai työelämän kehittämiseen. Muita tehtäviä voisi olla esimerkiksi urheilijoille suunnatun koulutuksen järjestäminen. Kehittämistehtävät ja muut tehtävät määrättäisiin koulutuksen järjestäjän hakemuksesta. 

Pykälän 4 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden, ehtojen ja tehtävien tulisi liittyä koulutuksen järjestämisluvassa määrättyihin tutkintoihin ja koulutukseen. 

28 §.Järjestämisluvan myöntämisedellytykset. Pykälässä säädettäisiin tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvan myöntämisen edellytyksistä. Järjestämislupa myönnettäisiin nykyiseen tapaan hakemuksesta. Hakija määrittelisi hakemansa tutkintojen myöntämis- ja järjestämistehtävän, muun koulutuksen järjestämistehtävän sekä mahdolliset muut oikeudet ja tehtävät sekä kuvaisi koulutustarpeen ja edellytyksensä tehtävän hoitamiseksi. 

Järjestämisluvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että hakemuksessa tarkoitettu tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen vastaa valtakunnalliseen tai toimialakohtaiseen tai alueelliseen osaamistarpeeseen. Tarpeen arvioinnissa otettaisiin huomioon valtakunnalliset osaamistarve-ennakoinnit ja koulutuksen saavutettavuus. Arvioinnissa kiinnitettäisiin huomiota muun muassa väestö- ja opiskelijapohjaan, työvoiman tarpeeseen ja osaamistarpeisiin, ja siinä otettaisiin lisäksi huomioon alueiden väliset erot ja elinkeinorakenteen muutokset, koulutukseen hakeutuminen ja alueella jo oleva koulutustarjonta. Tutkintoja tai koulutusta ei saisi jatkossakaan järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi, etteikö koulutuksen järjestäjälle voisi syntyä toiminnasta ylijäämää. Sen ei kuitenkaan tulisi tuottaa taloudellista etua osakeyhtiön osakkeenomistajalle tai muulle toimintaan osallistuvalle tai sitä ylläpitävälle, vaan varat tulisi käyttää ammatillisen koulutuksen järjestämisen, kehittämiseen ja siihen liittyviin investointeihin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka hakijan tulisi täyttää järjestämisluvan myöntämiseksi. Momentissa säädetyillä järjestämisluvan myöntämisedellytyksillä huolehdittaisiin siitä, että luvan saaneella on riittävä osaaminen ja voimavarat sekä riittävän laajat työ- ja elinkeinoelämäyhteydet järjestämisluvan mukaisen tehtävän menestyksekkääksi hoitamiseksi. Valtionosuusrahoitteinen tutkintojen järjestäminen ja koulutus olisi toteutettava laadukkaasti, vaikuttavasti ja tuloksellisesti. 

Taloudellisten edellytysten näkökulmasta olisi keskeistä, että hakijalla olisi tarvittava maksuvalmius sekä vakavaraisuus, jotta se kykenee tarjoamaan laadukasta koulutusta, kehittämään toimintaansa ja sekä tekemään toimintaedellytysten ylläpitämiseksi tarvittavia investointeja ja selviytymään yllättävistä kustannusvaikutuksia aiheuttavista muutostilanteista, kuten esimerkiksi kohtuullisista opiskelijamäärien vaihteluista. 

Toiminnallisten edellytysten täyttymiseksi hakijalla tulisi olla koulutustehtävän tuloksellisen, vaikuttavan ja laadukkaan hoitamisen kannalta tarvittava kelpoisuusehdot täyttävä opetushenkilöstö, ajanmukaiset osaamisperusteisen ja asiakaslähtöisen toiminnan vaatimukset täyttävät pedagogiset prosessit ja tukiprosessit sekä koulutustehtävän hoitamiseksi tarkoituksenmukaiset oppimisympäristöt. Lisäksi hakijalla tulee olla tarvittavaa ammatillista asiantuntemusta tutkintojen järjestämiseen ja myöntämiseen. Tämä tarkoittaa, että hakijan on kyettävä osoittamaan, että sillä on riittävä tutkintojärjestelmään ja järjestämiinsä tutkintoihin liittyvä asiantuntemus ja työelämäyhteydet. Hakijan pitää pystyä myös osoittamaan että sillä on toimivat laadunhallinnan menettelyt toiminnan laadun varmistamiseksi ja parantamiseksi. Lisäksi tämän lain 126 §:ssä edellytetään, että koulutuksen järjestäjä säännöllisesti arvioi toimintaansa ja parantaa laadunhallinnan menettelyitään. Hakijalla tulisi olla käytettävissä myös koulutustehtävän laajuuden ja luonteen edellyttämät tilat, välineet ja oppimisympäristöt. Jos hakija ei ole ennen luvan myöntämistä järjestänyt koulutustoimintaa, otettaisiin luvan myöntämisessä huomioon hakijan esittämät suunnitelmat edellä mainittujen edellytysten täyttymisen osalta. 

Lupien myöntämiseen liittyy aina opetus- ja kulttuuriministeriön harkintaa. Harkinta ei kuitenkaan ole täysin vapaata, vaan opetus- ja kulttuuriministeriö huolehtii pykälän 3 momentin mukaan järjestämislupia myöntäessään siitä, että järjestämisluvat muodostavat kokonaisuuden, joka varmistaa ammatillisen koulutuksen riittävän saatavuuden. 

Pykälän 4 momentissa olisi asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin järjestämisluvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä sekä edellä kuvatuista järjestämisluvan myöntämisen tarkemmista edellytyksistä. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 25 §:n mukaan lupaa toimia ammatillisen koulutuksen järjestäjänä tulee hakea viimeistään vuotta ennen opetuksen suunniteltua aloittamista. Ministeriö voi tarvittaessa ottaa käsiteltäväksi myös tätä myöhemmin tehdyn hakemuksen. Lupahakemuksessa tulee esittää selvitys koulutuksen tarpeellisuudesta sekä muiden luvan myöntämisedellytysten täyttymisestä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää myös muun viranomaisen lausunnon pyytämisestä. Tarkoituksena on, että lupahakemusta käsiteltäessä työelämätoimikunnalta pyydettäisiin lausuntoa tutkintojen järjestämisen edellytyksistä. Muun viranomaisen lausunto voisi olla tarpeen myös esimerkiksi silloin, kun järjestämislupaa haetaan työvoimakoulutukseen tai vankilaopetukseen. Ehdotetun lain 23 §:n 4 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tulee kuulla työ- ja elinkeinoministeriötä ennen työvoimakoulutuksen järjestämisluvasta päättämistä. 

29 §. Järjestämisluvan muuttaminen ja peruuttaminen. Järjestämisluvan muuttamisesta tai peruuttamisesta päättäisi opetus- ja kulttuuriministeriö. Tavallisesti järjestämislupaa muutettaisiin tai se peruutettaisiin koulutuksen järjestäjän hakemuksesta. Tätä koskeva säännös olisi pykälän 1 momentissa. 

Ministeriö voisi kuitenkin eräissä tilanteissa muuttaa järjestämislupaa viranomaisaloitteisesti. Osa näistä tilanteista olisi ulkoisista tekijöistä johtuvia ja osa koulutuksen järjestäjän omasta toiminnasta johtuvia. Ulkoisista tekijöistä johtuvasta järjestämisluvan viranomaisaloitteisesta muuttamisesta säädettäisiin ehdotetun pykälän 2 momentissa ja koulutuksen järjestäjän omasta toiminnasta johtuvasta viranomaisaloitteisesta muuttamisesta ja peruuttamisesta 3 momentissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi saada tiedon järjestämisluvan muuttamis- tai peruuttamistarpeesta useilla eri tavoilla, kuten koulutuksen järjestäjän toimintaan kohdistettujen tarkastusten yhteydessä ja työvoimakoulutuksen osalta työ- ja elinkeinohallinnon ilmoituksen perusteella. 

Pykälän 2 momentissa tarkoitetuilla perusteilla järjestämislupaa voitaisiin muuttaa, mutta koko luvan peruuttaminen ei olisi mahdollista. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi muuttaa järjestämislupaa ilman hakemusta ensinnäkin silloin, jos tutkintojen tai koulutuksen järjestäminen merkittävästi poikkeaa osaamistarpeista. Tällainen tilanne voi syntyä, mikäli osaamistarve merkittävästi muuttuu siitä, kun lupa on myönnetty tai lupaa myönnettäessä tehty osaamistarvearvio eroaa olennaisesti toteumatietoihin perustuvasta osoitetusta tarpeesta, esimerkiksi koulutukseen hakeneiden opiskelijoiden määrästä tai toiminta-alueesta. 

Järjestämislupaa voitaisiin muuttaa ministeriön yksipuolisella päätöksellä myös silloin, jos tutkintojen tai koulutuksen järjestämiseen liittyvät muut erityiset syyt sitä edellyttävät. Järjestämisluvan muuttaminen voisi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkossa tapahtuu muutoksia, joilla on laajoja valtakunnallisia tai alueellisia vaikutuksia ammatillisen koulutuksen järjestämiseen. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännökseen mukaan järjestämislupaa voitaisiin muuttaa hakemuksetta myös silloin, jos valtiontaloudelliset syyt sitä edellyttävät. Julkisen talouden sopeuttamisesta johtuva ammatillisen koulutuksen rahoituksen vähentäminen voi johtaa tilanteeseen, jossa koulutuksen järjestäjän edellytykset laadukkaan koulutuksen järjestämiseen heikkenevät. Koulutuksen järjestäjien järjestämislupia voi tällöin olla tarpeen muuttaa erityisesti opiskelijavuosien vähimmäismäärää koskevan määräyksen osalta, jotta koulutuksen järjestämisen riittävä rahoitustaso voitaisiin turvata. 

Koulutuksen järjestäjän olisi täytettävä järjestämisluvan myöntämisedellytykset myös luvan myöntämisen jälkeen. Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi ilman hakemusta muuttaa tai peruuttaa järjestämisluvan, jos järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja tai koulutusta ei enää järjestetä. Samoin lupa voitaisiin muuttaa tai peruuttaa, jos järjestetyt tutkinnot tai koulutus taikka koulutuksen järjestäjän toimintaedellytykset eivät enää täytä 28 §:n mukaisia järjestämisluvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä taikka jos tutkintoja tai koulutusta järjestetään muuten olennaisesti vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että järjestäjän edellytykset järjestää esimerkiksi tiettyjä tutkintoja, tutkintokoulutusta tai muuta luvan mukaista koulutusta olisivat merkittävästi alentuneet. Tilanne voisi syntyä myös silloin, jos koulutuksen järjestäjä ei noudattaisi tutkinnon tai koulutuksen järjestämisessä Opetushallituksen määräämiä tutkinnon tai koulutuksen perusteita taikka jos sen tilat tai henkilöstön kelpoisuus eivät enää täyttäisi määrätyn tutkinnon, tutkintokoulutuksen taikka muun koulutuksen laadukkaan toteuttamisen edellytyksiä. 

Pykälän 3 momentissa säädetyissä tilanteissa järjestämislupa voitaisiin muuttaa tai peruuttaa tietyn tutkinnon tai koulutuksen osalta taikka muun määräyksen osalta, jos mainitut puutteet koskisivat järjestettävää toimintaa vain joltain osin. Järjestämislupa voitaisiin myös peruuttaa kokonaan, jos puutteet katsottaisiin niin merkittäviksi, että koulutuksen järjestäjän ei arvioitaisi enää miltään osin täyttävän järjestämisluvan myöntämisedellytyksiä. 

Koulutuksen järjestäjän kuulemisesta ja muusta menettelystä koulutuksen järjestämislupia muutettaessa tai peruuttaessa säädetään yleislakina hallintolaissa. Lupien myöntämisessä ja peruuttamisessa noudatettaisiin yleisiä hallinnon oikeusturvaperiaatteita kuten yhdenvertaisen kohtelun, suhteellisuuden ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteita. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin järjestämislupien muuttamiseen ja peruuttamiseen liittyvistä opetus- ja kulttuuriministeriötä koskevista erityisistä kuulemisvelvoitteista. Ehdotetun säännöksen mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi varata koulutuksen järjestäjälle mahdollisuus 3 momentissa tarkoitettujen puutteiden korjaamiseen ennen järjestämisluvan muuttamista tai peruuttamista. Lupaa ei siis 3 momentissa tarkoitetuilla perusteilla voisi muuttaa tai peruuttaa pelkästään koulutuksen järjestäjän muodollisen kuulemisen jälkeen, vaan järjestäjälle tulisi varata riittävästi aikaa puutteiden korjaamiseen tai korjaussuunnitelman esittämiseen. Koulutuksen järjestäjän tulisi kuitenkin ryhtyä puutteiden korjaamiseen ilman aiheetonta viivytystä. Jos puutteita ole mahdollista korjata välittömästi, järjestäjän tulisi esittää realistinen suunnitelma puutteiden korjaamisesta, jonka hyväksyttävyyden opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi ennen järjestämislupaa koskevan päätöksen tekemistä. Lupa voitaisiin tehdyistä toimenpiteistä tai suunnitelmista huolimatta muuttaa tai peruuttaa, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi, että tehdyt tai ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittäviä taikka esitetty suunnitelma puutteiden korjaamiseksi ei ole toteuttamiskelpoinen. 

Pykälän 4 momentissa olisi myös säännös, jonka mukaan ennen työvoimakoulutuksen järjestämisluvan muuttamista tai peruuttamista opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuulla työ- ja elinkeinoministeriötä. Opetus- ja kulttuuriministeriölle olisi säädetty vastaava kuulemisvelvoite myös lain 23 §:n 4 momentissa työvoimakoulutuksen järjestämisluvan myöntämisen osalta. 

Lisäksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että opetus- ja kulttuuriministeriön olisi järjestämisluvan peruuttamista koskevan päätöksenteon yhteydessä huolehdittava siitä, ettei ammatillisen koulutuksen riittävä saatavuus vaarannu. Tämä säännös muodostaisi vastinparin 28 §:n 3 momentin säännökselle, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön on järjestämislupien myöntämistä koskevan päätöksenteon yhteydessä huolehdittava siitä, että järjestämisluvat muodostavat kokonaisuuden, joka varmistaa ammatillisen koulutuksen riittävän saatavuuden. Järjestämislupien muuttaminen tai peruuttaminen ei siis saisi vaarantaa ammatillisen koulutuksen riittävää saatavuutta turvaavaa kokonaisuutta. 

30 §. Koulutuksen hankinta. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän mahdollisuudesta hankkia tutkintoja ja koulutusta. Koulutuspalveluiden hankkimisella täydennettäisiin koulutuksen järjestäjän itse järjestämää koulutusta. Säännös ei kuitenkaan mahdollistaisi, että järjestämisluvan saanut koulutuksen järjestäjä itse luopuisi koulutuksen järjestämisestä. Koulutuksen hankkimisesta säädetään ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevan 10 §:n 2 momentissa. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin nykyistä tarkemmin niistä tilanteista, joissa koulutuksen järjestäjä voisi hankkia koulutuspalveluita. 

Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi hankkia järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta, järjestämisluvan mukaista muuta koulutusta sekä 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua oppisopimuskoulutusta. Mahdollisuus hankkia järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen osia tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjän ei tarvitsisi itse järjestää esimerkiksi kaikkia tutkinnon perusteiden mukaisia valinnaisia tutkinnon osia, vaan se voisi hankkia niitä myös toiselta koulutuksen järjestäjältä. Säännöksen perusteella voitaisiin hankkia koko tutkinnon osa tai tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden mukaista koulutusta ainoastaan tutkinnon osan tietyltä osa-alueelta. Säännöksessä ei säädettäisi mitään tarkkaa rajaa sille, minkä osuuden tutkinnon osista koulutuksen järjestäjä voisi hankkia toiselta koulutuksen järjestäjältä. Pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjän tulisi kuitenkin itse järjestää ainakin tutkinnon perusteiden mukaiset pakolliset osat. 

Järjestämisluvan mukaisella muulla koulutuksella tarkoitettaisiin esimerkiksi valmentavaa koulutusta ja sen osia sekä muuta järjestämisluvan perusteella järjestettävää koulutusta. Ehdotetun säännöksen perusteella koulutuksen järjestäjä voisi hankkia myös järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin liittyvää lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta. 

Lain 27 §:n 1 momentin mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä oikeudesta järjestää oppisopimuskoulutuksena kaikkia 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluvia tutkintoja lain 30 §:ssä tarkoitettuna koulutuksen hankintana. Tämä laajennettu oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä toteutettaisiin aina tässä pykälässä tarkoitettuna koulutuksen hankintana niiltä osin, kun koulutuksen järjestäjällä ei olisi kyseisen tutkinnon myöntämisoikeutta järjestämisluvassaan. 

Ehdotetun säännöksen mukaan koulutusta voitaisiin hankkia toiselta ammatillisen tai muun koulutuksen järjestäjältä, muulta julkiselta taholta taikka muulta yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä. Muilla koulutuksen järjestäjillä tarkoitettaisiin esimerkiksi lukiokoulutuksen järjestäjiä tai korkeakouluja. Tutkinnon perusteiden muodostumissääntöjen mukaisesti ammatilliseen tutkintoon voidaan sisällyttää esimerkiksi lukiokoulutuksen opintoja tai ammattikorkeakouluopintoja, jolloin näitä opintoja hankittaisiin kyseisen koulutuksen järjestäjiltä. Ammatillisen perustutkinnon ja lukiokoulutuksen yhdistäminen eli niin sanotun kaksoistutkinnon suorittaminen olisi mahdollista jatkossakin nykyisen käytännön mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen järjestäjä voisi ehdotetun 30 §:n mukaisesti hankkia lukio-opintojen opetuksen lukiokoulutuksen järjestäjältä. Tällöin kaksoistutkinnon suorittaminen toteutettaisiin ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän puitteissa siten, että rahoitusjärjestelmän mukainen rahoitus myönnettäisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjälle, joka puolestaan hankkisi eli ostaisi koulutusta lukiokoulutuksen järjestäjältä. Ammatillisen koulutuksen opiskelijaa ei tällöin otettaisi huomioon lukiokoulutuksen rahoituksessa. Suoritetut lukio-opinnot luettaisiin osaksi ammatillista perustutkintoa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta. Lukio-opintoja voitaisiin sisällyttää ammatillisessa tutkinnossa sekä yhteisiin tutkinnon osiin että valinnaisiin ammatillisiin tutkinnon osiin tutkinnon perusteiden mukaisesti. 

Ehdotetun säännöksen mukaan koulutusta voitaisiin hankkia myös muulta julkiselta taholta taikka yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä, jotka tarjoavat tarkoituksenmukaisia koulutus- tai muita palveluita. Koulutuksen hankkimista koskeva säännös ei siis edellyttäisi, että koulutuspalveluita voitaisiin hankkia ainoastaan muilta järjestämisluvan omaavilta järjestäjiltä. 

Pykälässä säädettäisiin myös mahdollisuudesta hankkia muuta kuin järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin tai koulutukseen liittyvää koulutusta. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi koulutuksen järjestäjä voisi järjestämisluvan mukaisia tutkintoja tai koulutusta järjestäessään hankkia myös muita kuin järjestämisluvassa määrättyjä tutkintojen ja koulutuksen osia sekä osaamisen hankkimisen tukitoimia edellä pykälässä mainituilta tahoilta. Säännöstä sovellettaisiin tilanteessa, jossa opiskelija olisi otettu suorittamaan tiettyä järjestämisluvan mukaista tutkintoa, mutta opiskelija haluaisi yksilöllisten valintojensa perusteella sisällyttää tutkintoonsa jonkin sellaisen tutkinnon osan, jota koulutuksen järjestäjällä ei ole järjestämisluvassaan. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös silloin, jos opiskelija otetaan suorittamaan yksittäisiä tutkinnon osia, jotka kaikki eivät ole koulutuksen järjestäjän järjestämisluvan mukaisia. Opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi koulutuksen järjestäjä voisi tällaisissa tilanteissa itse järjestämänsä koulutuksen lisäksi hankkia yhden tai muutamia tutkinnon osia toiselta koulutuksen järjestäjältä. Säännöksessä ei säädettäisi mitään tarkkaa rajaa sille, minkä osuuden tutkinnon tai koulutuksen osista koulutuksen järjestäjä voisi mainituissa tilanteissa hankkia. Kun kyse on koko tutkinnon suorittamisesta, tutkinnon perusteiden muodostumissäännöt rajaavat sitä, miten paljon muiden tutkintojen osia kyseiseen tutkintoon voidaan sisällyttää. Jos taas kyse on yksittäisten tutkinnon osien suorittamisesta, pääsääntönä voitaisiin pitää, että koulutuksen järjestäjän tulisi järjestämislupansa puitteissa voida järjestää ainakin puolet opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesta koulutuksesta. 

Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi hankkia myös osaamisen hankkimisen tukitoimia. Näillä tukitoimilla tarkoitettaisiin muuta kuin tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaista osaamista, kuten esimerkiksi työpajatoiminnassa tai muissa tukitoimissa hankittavia valmiuksia taikka muita palveluita, jotka tukisivat tutkintokoulutukseen osallistumista ja ehkäisisivät koulutuksen keskeyttämistä. Näitä palveluita voisivat tuottaa esimerkiksi nuorten työpajatoimintaa toteuttavat ja nuorisotyötä tekevät julkiset tahot sekä yhteisöt ja säätiöt. 

Pykälässä säädettäisiin myös siitä, että lain 53 §:ssä tarkoitettu osaamisen arviointi voitaisiin hankkia vain järjestämisluvan saaneelta ammatillisen koulutuksen järjestäjältä tai vastaavan luvan saaneelta muun koulutuksen järjestäjältä. Järjestämisluvan saaneella ammatillisen koulutuksen järjestäjällä tarkoitettaisiin sellaista järjestää, jolla on kyseisen tutkinnon järjestämis- ja myöntämisoikeus. Vastaavan luvan saaneella muun koulutuksen järjestäjällä tarkoitettaisiin puolestaan esimerkiksi lukiokoulutuksen järjestäjää tai ammattikorkeakoulua. Järjestämislupa antaa järjestäjälle tutkinnon myöntämisoikeuden ja samalla tutkinnon osakohtaisen osaamisen arviointioikeuden. Osaamisen arviointi on julkinen hallintotehtävä, joka perustuslain mukaan voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Ehdotetulla säännöksellä estettäisiin se, että koulutuksen järjestämisluvan saanut koulutuksen järjestäjä voisi koulutuksen hankkimisen kautta delegoida eteenpäin sille järjestämisluvalla myönnettyä julkista hallintotehtävää. Tutkinnon osan osaamisen arvioinnin voisi siis aina suorittaa vain siihen järjestämisluvan tai vastaavan luvan saanut koulutuksen järjestäjä. 

Jos koulutuksen järjestäjä hankkii lukiokoulutusta tai korkeakoulutusta, suoritetaan arviointi kyseisiä koulutusmuotoja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Lukiokoulutuksessa tai korkeakoulutuksessa hankittu osaaminen tulee kuitenkin tunnustaa osaksi ammatillista tutkintoa joko ammatilliseksi tai yhteiseksi tutkinnon osaksi. Lähtökohtaisesti ammatillisen koulutuksen järjestäjä suorittaa osaamisen arvioinnin tässä laissa säädetyllä tavalla eikä muissa koulutusmuodoissa tehty arviointi tule suoraan osaksi ammatillisen tutkinnon osaamisen arviointia. Lain 47 §:n 3 momentin mukaan Opetushallitus voisi kuitenkin määrätä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteista sekä arvosanojen muuntamisesta. Opetushallituksen määräyksellä turvattaisiin osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen yhdenmukaiset menettelyt tyypillisimmissä osaamisen tunnustamisen tilanteissa, kuten esimerkiksi lukio-opintojen tunnustamisessa osaksi ammatillista perustutkintoa. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaisesti koulutuksen järjestäjä vastaisi siitä, että sen hankkimat tutkinnot, tutkinnon osat ja koulutus järjestettäisiin tämän lain mukaisesti. Koulutuksen hankkimisesta olisi voimassa, mitä siitä eri koulutuksen järjestäjien tai muun yhteisön tai säätiön välillä sovittaisiin. Koulutuksen laadun valvonnan muodoista voitaisiin ottaa määräyksiä koulutuksen hankintasopimukseen. Koulutuksen järjestäjä vastaisi opiskelijoidensa osalta myös ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisten hallinnollisten päätösten tekemisestä. Taho, jolta koulutusta hankitaan, vastaisi hankintasopimuksen mukaisesti ainoastaan opetuksesta ja siihen liittyvistä välittömistä toimenpiteistä, kuten opiskelijoiden arvioinnista. 

Tutkintotodistuksen tai todistuksen suoritetusta tutkinnon osasta voisi antaa vain sellainen koulutuksen järjestäjä, jolle on järjestämisluvassa myönnetty kyseisen tutkinnon osan järjestämisoikeus. Jos koulutuksen järjestäjä hankkisi koko tutkinnon osan ja myös osaamisen arvioinnin toiselta koulutuksen järjestäjältä, antaisi opiskelijan pyynnöstä todistuksen suoritetusta tutkinnon osasta se koulutuksen järjestäjä, joka on suorittanut tutkinnon osan osaamisen arvioinnin. Vaikka opiskelijan suorittamaan tutkintoon sisältyisi koulutuksen hankinnan kautta suoritettuja tutkinnon osia, antaisi tutkintotodistuksen kuitenkin se koulutuksen järjestäjä, joka on laatinut opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman eli toiminut koulutuksen hankkijana. Jos koulutuksen järjestäjä on hankkinut koko tutkinnon oppisopimuskoulutuksena lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetun laajennetun oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävän perusteella, antaisi tutkintotodistuksen kuitenkin se koulutuksen järjestäjä, jolta koko tutkinto on hankittu eli jolle on järjestämisluvassa myönnetty kyseisen tutkinnon järjestämistehtävä. 

Rahoitusjärjestelmässä huomioon otettavat suoritteet kirjattaisiin sille koulutuksen järjestäjälle, joka 2 momentissa säädetyn mukaisesti olisi vastuussa koulutuksen järjestämisestä eli joka toimisi koulutuksen hankkijana. Rahoitusjärjestelmässä huomioon otettavia suoritteita olisivat opiskelijan läsnäoloon perustuvat opiskelijavuodet, suoritettavat tutkinnon osat ja tutkinnot sekä vaikuttavuusrahoituksen elementit. Koulutuksen hankkimisesta ei muodostuisi rahoitusjärjestelmässä huomioon otettavia suoritteita miltään osin sille koulutuksen järjestäjälle, jolta koulutusta on hankittu. 

31 §.Maksullinen palvelutoiminta. Ammatillisesta koulutuksessa annetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen myöntäminen ja tutkintokoulutuksen järjestäminen perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämään koulutuksen järjestämislupaan, jonka myöntämisen edellytyksenä on muun muassa se, että koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Lakiesityksen 30 §:n mukaisesti koulutuksen järjestäjä voisi hankkia tietyissä tilanteissa tutkintoja, tutkinnon osia tai tutkintokoulutusta toiselta koulutuksen järjestäjältä. Tätä hankintaoikeutta vastaavasti ehdotetussa pykälässä säädettäisiin sen koulutuksen järjestäjän, jolta koulutusta hankintaan, oikeudesta järjestää tässä laissa tarkoitettuja tutkintoja ja tutkinnon osia sekä tutkintokoulutusta maksullisena palvelutoimintana. Muissa tilanteissa tutkintoja, tutkinnon osia tai niihin valmistavaa tutkintokoulutusta ei voisi järjestää maksullisena palvelutoimintana. Osaamisperusteisessa järjestelmässä ei kuitenkaan yleisesti säädeltäisi osaamisen hankkimistapoja, joten nykyistä käytäntöä vastaavasti laissa ei rajoitettaisi koulutuksen järjestäjien tai muiden tahojen oikeutta järjestää muuta koulutustoimintaa kuin tässä laissa tarkoitettuja tutkintoja, tutkinnon osia tai tutkintokoulutusta maksullisena palvelutoimintana. 

Maksullista palvelutoimintaa toteutettaisiin tilauksen tai tarjouksen perusteella ja se hinnoiteltaisiin liiketaloudellisin perustein, jolloin siitä voisi syntyä myös voittoa koulutuksen järjestäjälle. Nykyisin tutkintokoulutusta on myyty maksullisena palvelutoimintana myös työ- ja elinkeinohallinnolle työvoimakoulutuksena. Jatkossa tutkintotavoitteinen työvoimakoulutus siirtyisi kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle, joten maksullisen palvelutoiminnan järjestäminen tältä osin ei olisi enää tarpeellista. Esitys ei rajaisi koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia muun kuin tutkintotavoitteisen koulutuksen osalta osallistua elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston järjestämiin tarjouskilpailuihin, jotka koskevat niiden rahoittamaa koulutusta. 

Maksullisella palvelutoiminnalla ei tässä tarkoitettaisi ehdotetun lain 33 §:ssä säädettyä tilauskoulutusta, joka on suunnattu EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville eikä 35 §:ssä tarkoitettua Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävää tutkintokoulutusta. Oikeudesta näiden koulutusten järjestämiseen säädettäisiin ehdotetuissa 33 ja 35 §:issä. 

32 §.Opetusta tukeva palvelu- ja tuotantotoiminta. Pykälässä säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjällä voisi olla nykytilaa vastaavalla tavalla myös sen järjestämisluvan mukaista opetusta tukevaa palvelu- ja tuotantotoimintaa. Toiminnan tarkoituksena olisi tarjota opiskelijoille työelämän toimintaympäristöjä mahdollisimman hyvin vastaava oppimisympäristö. Näissä koulutuksen järjestäjän työelämälähtöisissä oppimisympäristöissä opiskelijat perehtyisivät ja harjoittelisivat työelämän työ- ja toimintaprosesseja saavuttaakseen tutkinnon perusteissa määrätyt ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet joko kokonaan tai siinä määrin, että heillä on riittävät perusvalmiudet ja osaaminen työpaikalla järjestettävään koulutukseen joko koulutussopimuksella tai oppisopimuksella. Opetusta tukevaa palvelu- ja tuotantotoimintaa voisi olla esimerkiksi oppilaitoksen omassa ravintolassa, kampaamossa, autokorjaamossa, rakennustyömaalla, leipomossa, osuuskunnassa tai erilaisissa opiskelijoiden perustamissa harjoitusyrityksissä. Opetusta tukevasta ja siihen kiinteästi liittyvästä palvelu- tai tuotantotoiminnasta voitaisiin periä maksuja asiakkailta. Toiminnan tavoitteena ei kuitenkaan voisi olla voiton tavoittelu, eikä toiminta saisi häiritä kilpailtuja markkinoita. 

33 §. Tilauskoulutus. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän mahdollisuudesta järjestää tilauskoulutusta. Säännös olisi ammatillisesta koulutuksesta annetussa lainsäädännössä uusi. Tilauskoulutuksen periaatteet vastaisivat kuitenkin yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa säädettyjä vastaavia periaatteita. 

Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä voisi järjestää opiskelijaryhmälle järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja ja tutkinnon osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta niin, että koulutuksen tilaisi ja rahoittaisi Suomen valtio, toinen valtio, kansainvälinen järjestö taikka suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö. Näin järjestettyä koulutusta kutsuttaisiin tilauskoulutukseksi. Tilauskoulutusta olisi mahdollista järjestää joustavasti ottaen huomioon koulutuksen rakenteeseen ja sisältöön sekä koulutuksen aikataulutukseen liittyvät tilaajan erityistarpeet. Säännöksessä ei rajattaisi tilauskoulutuksen järjestämispaikkaa, vaan tilauskoulutusta voitaisiin järjestää Suomessa tai muualla, esimerkiksi tilaajan kotimaassa. Säännöksessä ei myöskään tarkemmin säädettäisi opiskelijaryhmän koosta, mutta säännöksen sanamuodon perusteella tilauskoulutusta ei kuitenkaan voitaisi järjestää yksittäiselle opiskelijalle eikä yksityishenkilö voisi toimia säännöksessä tarkoitettuna tilauskoulutuksen tilaajana. 

Tilauskoulutuksen tilaajana voisivat toimia säännöksessä mainitut suomalaiset tai ulkomaiset tahot. Koulutuksen tilaajana voisi toimia esimerkiksi yhden tai useamman koulutuksen järjestäjän perustama yritys, joka vastaisi koulutuspalveluiden myynnistä ETA-alueen ulkopuolella toimiville asiakkaille. Yritys kantaisi näin ollen taloudellisen vastuun koulutusviennistä. 

Pykälän 2 momentin mukaan tilauskoulutusta ei voitaisi järjestää Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisille eikä niille, jotka Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen mukaan rinnastetaan Euroopan unionin kansalaisiin, eikä edellä mainittujen perheenjäsenille. Tilauskoulutusta ei myöskään voitaisi järjestää niille, joilla on ulkomaalaislaissa tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, jatkuva tai pysyvä oleskelulupa tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa, eikä edellä mainittujen perheenjäsenille. Perheenjäsenen määrittelyyn sovellettaisiin ulkomaalaislakia. Ehdotetut säännökset vastaisivat korkeakoululakien tilauskoulutusta koskevia vastaavia säännöksiä. Opiskelijaryhmän kokoaminen, opiskelijavalinta ja opiskelijoiden statuksen selvittäminen olisivat koulutuksen tilaajan vastuulla. 

34 §. Tilauskoulutukseen sovellettavat säännökset. Tilauskoulutuksen luonteen vuoksi siihen ei olisi tarkoituksenmukaista tai mahdollista soveltaa kaikkia ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännöksiä. Lain 34 §:ssä säädettäisiin, mitä lain säännöksiä ei sovellettaisi tilauskoulutukseen. 

Pykälän 1 momentin mukaan tilauskoulutuksessa ei sovellettaisi, mitä lain 24 §:ssä säädettäisiin järjestämisluvassa määrätystä opetus- ja tutkintokielestä, 25 §:ssä toiminta-alueesta ja 26 §:ssä opiskelijavuosien vähimmäismäärästä. Opetuksessa käytettävästä kielestä ja tutkinnon suorittamiskielestä päätettäisiin koulutuksen järjestäjän ja tilaajan välisessä sopimuksessa. Tilauskoulutuksen järjestämistä ei myöskään olisi sidottu järjestämisluvan mukaiseen toiminta-alueeseen, vaan tilauskoulutusta voitaisiin järjestää kaikkialla Suomessa tai ulkomailla. Tilauskoulutusta ei järjestettäisi järjestämisluvassa määrätyn opiskelijavuosimäärän puitteissa, sillä tilauskoulutusta järjestettäisiin tilauksen perusteella liiketaloudellisin perustein hinnoiteltuna ja rahoitettuna. 

Pykälän 2 momentin mukaan tilauskoulutukseen ei sovellettaisi, mitä lain 4 luvussa säädetään, lukuun ottamatta 38 §:n 1 momentin säännöstä opiskelijaksi ottamisen edellytyksistä sekä 40 ja 41 §:n säännöksiä opiskelijaksi ottamisen esteistä ja siihen liittyvästä tiedonsaannista. Näiden säännösten soveltaminen olisi perusteltua, koska tarkoituksena ei ole, että tilauskoulutuksen avulla olisi mahdollisuus suorittaa tutkinto lievemmin vaatimuksin. Ehdotettu sääntely vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutuksessa noudatettavia vastaavia periaatteita. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi selvittää, että tilauskoulutukseen osallistuvat opiskelijat täyttävät edellä mainitut opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Muutoin 4 luvun säännöksiä hakeutumisesta, valintaperusteista ja opiskelijaksi ottamisesta päättämisestä ei sovellettaisi, vaan näistä vastaisi ja päättäisi koulutuksen tilaaja, joka tilaa koulutuksen muodostamalleen opiskelijaryhmälle. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan tilauskoulutukseen sovellettaisiin lain 5 lukua eli henkilökohtaistamista koskevia säännöksiä, elleivät koulutuksen tilaaja ja järjestäjä toisin sovi. Henkilökohtaistamista koskevista säännöksistä ja menettelyistä voitaisiin siis poiketa tilaajien välisellä sopimuksella. Tilauskoulutuksen järjestäminen perustuu koulutuksen järjestäjän ja tilaajan väliseen sopimukseen, joten olisi perusteltua, että sopimuksessa voitaisiin sopia myös siitä, miten aiemmin hankittu osaaminen otetaan huomioon sekä miten osaamisen hankkiminen ja osoittaminen suunnitellaan. Tilauskoulutukseen sovellettaisiin kuitenkin aina lain 6 luvun tutkinnon suorittamista, osaamisen arviointia ja todistuksia koskevia säännöksiä, koska nämä säännökset ovat oleellisia suoritetun tutkinnon laadun varmistamisessa. 

Ehdotetun 4 momentin mukaan tilauskoulutukseen ei sovellettaisi, mitä 7 luvussa säädetään, lukuun ottamatta 62 §:n 1 momentin säännöstä tutkintokoulutuksen sisällöstä, 64 §:n 2 momentin säännöstä osaamisen arvioinnin mukauttamisesta ja 66 §:n säännöksiä ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamisesta. Tilauskoulutuksessa opiskelijan oikeus saada opetusta ja ohjausta perustuisi koulutuksen järjestäjän ja tilaajan ja toisaalta tilaajan ja opiskelijan välisiin sopimuksiin. Tilauskoulutuksena järjestettävien tutkintojen ja tutkinnon osien laadun varmistamisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että koulutuksen järjestäjä päättäisi 62 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla tutkintokoulutuksen sisällöstä tutkinnon perusteiden mukaisesti, vaikka opetuksen ja koulutuksen sisällöstä muutoin sovittaisiin tilaussopimuksessa. Tilauskoulutuksessa ei sovellettaisi 63 §:n opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja koskevaa säännöstä, koska nämä opinnot eivät kuuluisi tutkinnon perusteiden mukaiseen osaamiseen. Tilauskoulutuksessa opiskelijalla ei myöskään olisi oikeutta erityiseen tukeen. Koulutuksen järjestäjän ja tilaajan välisessä sopimuksessa voitaisiin kuitenkin sopia myös erilaisten tukitoimien järjestämisestä. Osaamisen arvioinnin mukauttaminen olisi kuitenkin 64 §:n 2 momentin mukaisesti mahdollista, jos se olisi opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaminen välttämätöntä. Lisäksi tilauskoulutuksessa voitaisiin soveltaa lain 66 §:n mukaista ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamista koskevaa säännöstä. Poikkeaminen voisi olla perusteltua esimerkiksi tutkinnon perusteiden mukaisten kielitaitovaatimusten osalta, jos ne ovat aiemmin hankittu osaaminen huomioiden joiltakin osin opiskelijalle kohtuuttomia. 

Pykälän 5 momentin mukaan tilauskoulutukseen ei sovellettaisi, mitä lain mitä 70—79 §:ssä ja 95 §:ssä säädetään, jos tilauskoulutus järjestettäisiin muualla kuin Suomessa. Lain 70—79 §:ssä säädetään työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta. Lain 69 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi järjestää laissa tarkoitettua koulutusta työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä ja kyseistä säännöstä sovellettaisiin aina myös tilauskoulutuksessa. Muutoin lain 8 luvussa säädetään oppisopimuskoulutuksesta ja koulutussopimuksesta, jotka perustuvat pitkälti kansalliseen lainsäädäntöön. Näitä säännöksiä ei olisi tarkoituksenmukaista soveltaa muutoin kuin Suomessa järjestettävässä tilauskoulutuksessa. Lain 95 §:ssä säädettäisiin opiskelijan salassapitovelvollisuudesta työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa. 

Tilauskoulutuksessa sovellettaisiin lain 9 luvun säännöksiä turvallisesta opiskeluympäristöstä, opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja palauttamisesta sekä huumausainetestauksesta. Lisäksi sovellettaisiin kurinpitoa koskevia säännöksiä. Ehdotettu vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä. 

Lain 10 luvun säännöksiä opiskelijan velvollisuuksista sekä opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä ja väliaikaisesta keskeyttämisestä ei sovellettaisi, koska tilauskoulutus perustuu koulutuksen järjestäjän ja tilaajan väliseen sopimukseen, jossa tilaaja suorittaa opiskelijavalinnan ja määrittää opiskeluoikeuden aloittamisen ja päättymisen. Tilauskoulutukseen ei sovellettaisi myöskään opiskelijahuoltoa, opintososiaalisia etuuksia ja asuntolaa koskevia säännöksiä. Ehdotetun säännöksen mukaan lain 10 luvun osalta tilauskoulutuksessa sovellettaisiin ainoastaan 95 §:ää Suomessa järjestettävässä tilauskoulutuksessa. 

Tilauskoulutukseen sovellettaisiin lain 11 luvun tietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevia säännöksiä sekä lain 12 luvun muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Ehdotettu vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä. Muutoksenhakuoikeus koskisi kuitenkin vain niitä seikkoja, joita pykälässä säädetyn mukaisesti muutoin sovellettaisiin tilauskoulutukseen. 

35 §. Tutkintokoulutuksen järjestäminen Euroopan talousalueen ulkopuolella. Pykälässä säädettäisiin tutkintokoulutuksen järjestämisestä Euroopan talousalueen ulkopuolella. Ehdotettu säännös olisi uusi ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä. Säännöksellä mahdollistettaisiin edellä 33 §:ssä säädetyn tilauskoulutuksen lisäksi niin sanottu koulutusvienti eli tutkintokoulutuksen järjestäminen liiketaloudellisin perustein Euroopan talousalueen ulkopuolella. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi järjestää Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja ja tutkinnon osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta. Koulutukseen ei voitaisi ottaa opiskelijaksi 33 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä eli koulutuksen opiskelijoiden kohderyhmä olisi sama kuin tilauskoulutuksessa. Pykälässä tarkoitettu koulutus eroaisi tilauskoulutuksesta siinä, että koulutusta ei järjestettäisi tilaukseen perustuen opiskelijaryhmälle, vaan koulutuksen järjestäjä voisi tarjota koulutusta suoraan yksittäisille opiskelijoille. Koulutus eroaisi tilauskoulutuksesta myös siinä, että sitä ei voitaisi järjestää Suomessa, vaan se tulisi järjestää Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, mitä lain säännöksiä ei sovellettaisi Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen. Vastaavasti kuin tilauskoulutuksessa, myöskään Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen ei sen luonteen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista tai mahdollista soveltaa kaikkia ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännöksiä. Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen sovellettaisiin kuitenkin tilauskoulutusta laajemmin ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännöksiä, koska koulutuksen järjestäminen ei perustu tilaussopimukseen, vaan yksittäisille opiskelijoille tarjottavaan koulutukseen. 

Ehdotetun säännöksen mukaan Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi lain, mitä 24 §:ssä säädettäisiin järjestämisluvassa määrätystä opetus- ja tutkintokielestä, 25 §:ssä toiminta-alueesta ja 26 §:ssä opiskelijavuosien vähimmäismäärästä. Koulutuksen järjestäjä päättäisi opetuksessa käytettävästä kielestä sekä tutkinnon suorittamiskielestä. Koulutuksen järjestämistä ei myöskään olisi sidottu järjestämisluvan mukaiseen toiminta-alueeseen, sillä koulutusta voitaisiin 35 §:ssä säädetyn mukaisesti järjestää vain Euroopan talousalueen ulkopuolella. Koulutusta ei järjestettäisi järjestämisluvassa määrätyn opiskelijavuosimäärän puitteissa, sillä se järjestettäisiin liiketaloudellisin perustein hinnoiteltuna ja rahoitettuna. 

Ehdotetun säännöksen mukaan Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi, mitä 42 §:ssä säädettäisiin suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnasta, 63 §:ssä opiskeluvalmiuksia tukevista opinnoista, 68 §:ssä opetuksen julkisuudesta, 70—79 §:ssä oppisopimuskoulutuksesta ja koulutussopimukseen perustuvasta koulutuksesta ja 99—106 §:ssä opiskelijahuollosta, oikeudesta maksuttomaan ruokailuun, opintososiaalisista etuuksista, asuntolatoiminnasta, opiskelijoilta perittävistä maksuista ja opiskelijakunnasta. Lain 40 §:ää sovellettaisiin ainoastaan opiskelijaksi ottamisen esteiden osalta ja 64 §:n 2 momenttia ainoastaan osaamisen arvioinnin mukauttamisen osalta. 

Koulutuksen järjestäjä päättäisi hakumenettelyistä ja opiskelijavalinnassa tulisi soveltaa 4 luvussa säädettyjä opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä ja opiskelijaksi ottamisen esteitä eli tutkintoihin liittyviä turvallisuusvaatimuksia, vastaavasti kuin tilauskoulutuksessa. Koulutuksen järjestäjän tulisi myös antaa päätös opiskelijaksi ottamisesta. Lain 40 §:n 1 momentin säännöstä opiskelijaksi ottamisen esteettömyydestä ei kuitenkaan sovellettaisi, koska esteettömyyden vaatimus pitää sisällään koulutuksen järjestäjän velvollisuuden ryhtyä kohtuullisiin toimiin esteettömyyden poistamiseksi. Mahdollisista erityisjärjestelyistä olisi kuitenkin mahdollisuus sopia liiketaloudellisin perustein eli järjestelyjen kustannukset kattavaa maksua vastaan. Koulutuksessa ei myöskään sovellettaisi lain 42 §:n säännöstä suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnasta, koska koulutuksen järjestäjä lähtökohtaisesti tarjoaisi vain tiettyä koulutusta Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävänä koulutuksena. 

Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa sovellettaisiin lain 5 luvun säännöksiä henkilökohtaistamisesta ja henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnasta. Koulutuksessa sovellettaisiin myös 6 luvun tutkinnon suorittamista, osaamisen arviointia ja todistuksia koskevia säännöksiä. Nämä menettelyt olisivat oleellisia suoritetun tutkinnon laadun varmistamisessa. 

Ehdotetun säännöksen mukaan tilauskoulutuksessa ei sovellettaisi 63 §:n säännöstä opiskeluvalmiuksia tukevista opinnoista. Lain 64 §:n 2 momenttia sovellettaisiin ainoastaan osaamisen arvioinnin mukauttamisen osalta. Opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja koskevaa säännöstä ei sovellettaisi, koska nämä opinnot eivät kuuluisi tutkinnon perusteiden mukaiseen osaamiseen. Opiskelijalla ei myöskään olisi oikeutta erityiseen tukeen, mutta koska koulutus perustuu liiketaloudelliseen hinnoitteluun, koulutuksen järjestäjä voisi näin halutessaan tarjota opiskelijoille myös erilaisia tukitoimia. Osaamisen arvioinnin mukauttaminen olisi kuitenkin 64 §:n mukaisesti mahdollista, jos se olisi opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaminen välttämätöntä. Samoin voitaisiin soveltaa lain 66 §:n mukaista ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista poikkeamista koskevaa säännöstä. Poikkeaminen voisi olla perusteltua esimerkiksi tutkinnon perusteiden mukaisten kielitaitovaatimusten osalta. 

Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi lain 70—79 §:ää eli oppisopimuskoulutusta ja koulutussopimukseen perustuvaa koulutusta koskevia säännöksiä. Lain 69 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi järjestää laissa tarkoitettua koulutusta työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä ja kyseistä säännöstä sovellettaisiin myös Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa. Lain 70—79 §:ssä säädetään oppisopimuskoulutuksesta ja koulutussopimuksesta, jotka perustuvat pitkälti kansalliseen lainsäädäntöön. Näitä säännöksiä ei olisi tarkoituksenmukaista soveltaa muualla kuin Suomessa järjestettävässä koulutuksessa. 

Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa sovellettaisiin lain 9 luvun säännöksiä turvallisesta opiskeluympäristöstä, opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja palauttamisesta sekä huumausainetestauksesta. Lisäksi sovellettaisiin kurinpitoa koskevia säännöksiä. Ehdotettu vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä. 

Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi lain 99—106 §:n säännöksiä opiskelijahuollosta, oikeudesta maksuttomaan ruokailuun, opintososiaalisista etuuksista, asuntolatoiminnasta, opiskelijoilta perittävistä maksuista eikä opiskelijakunnasta. Muita opiskelijan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia säännöksiä sovellettaisiin. Opiskelija olisi 94 §:n mukaisesti velvollinen osallistumaan opetukseen. Lisäksi opiskelijan opiskeluoikeuden alkamiseen, päättymiseen ja väliaikaiseen keskeyttämiseen sekä opiskelijan eronneeksi katsomiseen sovellettaisiin lain 96 ja 97 §:n säännöksiä. 

Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa sovellettaisiin lain 11 luvun tietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevia säännöksiä sekä lain 12 luvun muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Ehdotettu vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä. Muutoksenhakuoikeus koskisi kuitenkin vain niitä seikkoja, joita pykälässä säädetyn mukaisesti muutoin sovellettaisiin tässä pykälässä tarkoitettuun koulutukseen. 

36 §. Tilauskoulutuksen ja Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävän koulutuksen rahoitus ja perittävät maksut. Pykälässä säädettäisiin tilauskoulutuksen ja Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävän koulutuksen rahoituksesta ja perittävistä maksuista. Pykälän 1 momentin mukaan tilauskoulutus tai 35 §:ssä tarkoitettu Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävä koulutus eivät saisi heikentää koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen ja koulutuksen järjestämisedellytyksiä. Ehdotettu säännös vastaisi korkeakoululakien tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän olisi perittävä 33 §:n 1 momentissa tarkoitetulta koulutuksen tilaajalta tai 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulta opiskelijalta vähintään koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset kattava maksu. Tilauskoulutusta ja Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävää koulutusta tulisi siis rahoittaa liiketaloudellisin perustein. Kyseisistä koulutuksista kertyviä suoritteita ei ilmoitettaisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa tarkoitetuiksi suoritteiksi, joiden perusteella myönnetään koulutuksen järjestäjälle valtionosuusrahoitusta. 

Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että koulutuksen tilaajalla olisi oikeus periä tilauskoulutukseen osallistuvilta opiskelijoilta tilaajan sijaintivaltion lainsäädännön tai oman käytäntönsä mukaisia maksuja. Ehdotettu säännös vastaisi korkeakoululakien tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä. 

4 luku. Hakeutuminen ja opiskelijaksi ottaminen

37 §. Hakeutuminen ja hakumenettelyt. Pykälässä säädettäisiin tutkintokoulutukseen, valmentavaan koulutukseen ja muuhun ammatilliseen koulutukseen opiskelijaksi hakeutumisesta. Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan henkilöllä olisi oikeus vapaasti hakeutua suorittamaan haluamaansa tutkintoa tai koulutusta. Ehdotettu vapaan hakeutumisoikeuden periaate vastaisi voimassa olevaa sääntelyä ja käytäntöä. 

Ammatilliseen koulutukseen hakeuduttaisiin pääsääntöisesti jatkuvan haun kautta, jolloin koulutukseen voisi hakeutua joustavasti ympäri vuoden. Jatkuvassa haussa koulutuksen järjestäjä päättäisi hakuajoista ja muista hakemiseen liittyvistä menettelyistä. Tätä koskeva säännös olisi pykälän 2 momentissa. Jatkuvassa haussa henkilö voisi hakeutua koulutukseen joko ottamalla suoraan yhteyttä koulutuksen järjestäjään ja ilmaisemalla kiinnostuksensa kehittää ammatillista osaamistaan tai jättämällä hakemuksen koulutuksen järjestäjän päättämien hakuaikojen ja -menettelyiden mukaisesti. 

Yhteisistä hakumenettelyistä säädetään ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelyistä annetulla valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädetään ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishausta, jonka kautta hakeudutaan suorittamaan ammatillista perustutkintoa ja lukiokoulutusta. Yhteishaku järjestetään kerran vuodessa keväisin ja haku on tarkoitettu perusopetuksen päättäville sekä muille vailla ammatillista tutkintoa oleville hakijoille. Yhteishaussa käytetään yhteisiä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettyjä valintaperusteita ja haut toteutetaan opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä annetussa laissa tarkoitetun hakurekisterin avulla. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää yhteishaun aikataulusta ja Opetushallitus puolestaan vastaa haun toteuttamisesta ja hakurekisteristä. Vastaavien yhteisten hakumenettelyiden kautta haetaan myös perusopetuksen jälkeisiin valmistaviin koulutuksiin eli perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitettuun lisäopetukseen, lukiolaissa tarkoitettuun valmistavaan koulutukseen ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen sekä erityisopetuksena järjestettävään ammatilliseen tutkintotavoitteiseen ja valmentavaan koulutukseen. Näissä koulutuksissa ei kuitenkaan ole säädetty yhteisistä valintaperusteista. 

Yhteisten hakumenettelyiden tavoitteena on siirtää perusopetuksen päättävä ikäluokka ja muut vailla ammatillista tutkintoa olevat hakijat mahdollisimman sujuvasti tutkintokoulutukseen tai muuhun tarkoituksenmukaiseen koulutukseen. Jatkuvan haun rinnalla on tarkoitus jatkossakin käyttää yhteisiä hakumenettelyitä. Yhteisten hakujen päättymisen jälkeen ilman opiskelupaikkaa jääneet henkilöt ohjattaisiin hakeutumaan koulutukseen jatkuvan haun kautta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisen perustutkintokoulutuksen tai valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisessa voitaisiin käyttää valtakunnallisia hakumenettelyitä. Valtakunnallisista hakumenettelyistä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti valtioneuvoston asetuksella. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan 4 luvussa säädettyä ei sovellettaisi henkilöstökoulutukseen. Opiskelijoiden valitsemisesta henkilöstökoulutukseen päättäisi työnantaja yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Henkilöstökoulutukseen sovellettaisiin kuitenkin 38 §:n 1 momentin säännöstä opiskelijaksi ottamisen edellytyksistä sekä 40 ja 41 §:n säännöksiä opiskelijaksi ottamisen esteistä ja siihen liittyvästä tiedonsaannista. Ehdotettu soveltamisrajaus vastaisi nykytilaa, sillä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaan vapaa hakeutumisoikeus ei koske henkilöstökoulutusta, vaan henkilöstökoulutuksessa hakeutuminen ja valinta tapahtuvat työnantajan päättämin menettelyin. Henkilöstökoulutukseen sovellettaisiin kuitenkin säännöksiä hakijan terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvistä edellytyksistä, koska myöskään henkilöstökoulutuksessa ei voida ottaa opiskelijaksi sellaista henkilöä, joka ei täytä laissa säädettyjä turvallisuusvaatimuksia. 

Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin lain 4 luvun säännösten soveltamisesta työvoimakoulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan poiketen 4 luvussa säädetystä, opiskelijoiden valitsemisesta työvoimakoulutukseen päättäisi työ- ja elinkeinotoimisto yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Opiskelijaksi hakeutumisessa ja opiskelijaksi ottamisessa sovellettaisiin, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä ja sen nojalla sekä tämän lain 38, 40 ja 41 §:ssä säädetään. 

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä säädettäisiin, että opiskelijaksi voitaisiin valita koulutukseen ja sen tavoitteena olevaan ammattiin tai tehtävään soveltuva henkilö, jolla olisi työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve. Alle 20-vuotias oppivelvollisuuden suorittanut voitaisiin valita muuhun kuin kotoutumiskoulutukseen vain, jos koulutuksen suorittaminen ei olisi mahdollista tai muutoin tarkoituksenmukaista omaehtoisena opiskeluna. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi siis työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve. Työ- ja elinkeinotoimisto päättäisi opiskelijoiden valitsemisesta työvoimakoulutukseen. Valintamenettelystä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Ehdotetun 4 momentin säännöksen mukaan päätös opiskelijoiden valitsemisesta työvoimakoulutukseen tehtäisiin yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Lisäksi opiskelijaksi ottamisessa sovellettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 38, 40 ja 41 §:ssä säädettyä eli opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä ja esteitä. Koulutuksen järjestäjä osallistuisi opiskelijoiden valintaan ja valintapäätöksiä tehtäessä otettaisiin huomioon 38 §:ssä säädetyt opiskelijaksi ottamisen yleiset edellytykset sekä niin sanottujen SORA-tutkintojen osalta 40 §:ssä säädetyt terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät edellytykset sekä niihin liittyvät 41 §:ssä säädetyt tiedonsaantioikeudet. Lisäksi valintaprosessiin voisi liittyä testejä tai haastatteluja ja valintaprosessissa voitaisiin käyttää myös muita asiantuntijoita. Myös työnantajataho voisi olla mukana valintaryhmässä. Muodollisen valintapäätöksen tekisi aina työ- ja elinkeinotoimisto. 

Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin myös muutoksenhakuoikeudesta opiskelijavalintaa koskevaan päätökseen työvoimakoulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan muutoksenhausta työ- ja elinkeinotoimiston päätökseen säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 14 luvussa. Voimassa olevan 14 luvun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan päätökseen ei saa vaatia oikaisua eikä siitä saa valittaa, jos työvoimakoulutuksen opiskelijavalintaa koskeva päätös perustuu 5 luvun 3 §:n 1 momentissa säädettyihin edellytyksiin. Opiskelijavalintaa koskevaan päätökseen, joka on perustunut henkilön soveltuvuuteen, saa kuitenkin vaatia oikaisua tai siitä saa valittaa, jos kyse on muusta kuin 5 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta koulutuksesta. Lain 5 luvun 7 §:ssä säädetään yhdessä työnantajan kanssa järjestettävästä koulutuksesta eli koulutuksen yhteishankinnasta. 

Edellä mainitun 14 luvun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan säännöksen perusteella työ- ja elinkeinotoimiston tekemään opiskelijavalintaa koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta vain siltä osin, kun se koskisi ammatillisesta koulutuksesta annettava lain 38, 40 tai 41 §:ssä säädettyjä opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä. Selkeyden vuoksi ammatillisesta koulutuksesta annettavaan lakiin ehdotetaan tätä koskevaa nimenomaista säännöstä, jonka mukaan muutoksenhakuun sovellettaisiin kuitenkin lain 12 lukua, jos opiskelijavalintaa koskeva päätös perustuisi lain 38, 40 tai 41 §:ssä säädettyihin edellytyksiin. 

38 §. Opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin opiskelijaksi ottamisen yleisistä edellytyksistä. Tässä pykälässä säädetyt edellytykset täyttävien hakijoiden valintaperusteista säädettäisiin puolestaan 39 §:ssä. 

Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 §:n 1 momentin mukaan ammatilliseen perustutkintoon johtavaan koulutukseen tai valmentavaan koulutukseen voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän. Voimassa olevan säännöksen mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa myös muu henkilö, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa ei ole vastaavaa aikaisempaa koulutusta koskevaa edellytystä. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan opiskelijaksi voitaisiin ottaa hakija, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset tavoitteena olevan osaamisen hankkimiseen tai tutkinnon suorittamiseen. Ehdotettu säännös muuttaisi nykyistä sääntelyä ammatillisen perustutkinnon ja valmentavien koulutusten osalta, koska opiskelijaksi ottamisen edellytykseksi ei säädettäisi aikaisempaa koulutusta koskevia edellytyksiä, mutta vastaisi ammatillisessa aikuiskoulutuksessa käytettyä periaatetta. Käytännössä nykytilaa ei kuitenkaan olisi tarkoitus muuttaa, koska ammatilliseen peruskoulutukseen ja valmentavaan koulutukseen on voimassa olevan lain 27 §:n 1 momentin perusteella voitu jo nykyisinkin valita henkilöitä, jotka eivät ole suorittaneet perusopetuksen oppimäärää, mutta joilla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen. 

Ehdotetun pykälän 2—3 momenteissa säädettäisiin opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Säännökset täydentäisivät 1 momentin sääntelyä ja vastaisivat soveltuvin osin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevan 27 c §:n sääntelyä opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Säännökset eivät koskisi työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamista. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen sovellettaisiin pykälän 1 momentissa säädettyjä yleisiä edellytyksiä. 

Ehdotetun säännöksen 2 momentin 1 kohdan mukaan ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi, että hakija ei ole aikaisemmin suorittanut perusopetuksen jälkeistä tutkintoa tai valmentavaa koulutusta. Ehdotetun säännöksen a-kohdan mukaan opiskelijaksi ei voitaisi ottaa henkilöä, joka on suorittanut ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa (672/2005) tarkoitetun tutkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan tutkinnon. Mainitun lain 17 §:ssä säädetään ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavista tutkinnoista. Kyseisen säännöksen mukaan International Baccalaureate -tutkinnon, Reifeprüfung-tutkinnon sekä Eurooppa-koulujen eurooppalaisen ylioppilastutkinnon suorittaminen tuottaa samat oikeudet kuin lukiolain 18 §:ssä ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetun tutkinnon suorittaminen. 

Ehdotetun säännöksen b-kohdan mukaan opiskelijaksi ei voitaisi ottaa henkilöä, joka on suorittanut ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai valmentavan koulutuksen taikka niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon tai koulutuksen. Valmentavalla koulutuksella tarkoitettaisiin sekä ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulusta että työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. Valmentavaa koulutusta vastaavalla aikaisemmalla koulutuksella tarkoitettaisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa aiemmin säädettyjä erilaisia valmistavia ja valmentavia koulutuksia eli ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavaa ja valmistavaa koulutusta, maahanmuuttajille järjestettävää ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa koulutusta sekä vammaisille opiskelijoille järjestettävää valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta. Aiemman lainsäädännön mukaista kotitalousopetusta ei kuitenkaan pidettäisi valmentavaa koulutusta vastaavana aikaisempana koulutuksena, koska kotitalousopetuksen lakisääteisenä tavoitteena ei ole ollut valmistaa ammatilliseen peruskoulutukseen. Edellä mainittuja aikaisempia valmistavia ja valmentavia koulutuksia sekä kotitalousopetusta koskevat säännökset on kumottu 1 päivästä elokuuta 2015 lukien. 

Ehdotetun säännöksen c-kohdan mukaan opiskelijaksi ei voitaisi ottaa henkilöä, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon. Korkeakoulututkinnolla tarkoitettaisiin yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa suoritettuja alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja jatkotutkintoja sekä ammattikorkeakouluissa suoritettuja ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. 

Ehdotetun säännöksen d-kohdassa säädettäisiin, että opiskelijaksi ei voitaisi myöskään ottaa henkilöä, joka on suorittanut edellä a—c kohdissa mainittua ylioppilastutkintoa, ammatillista tutkintoa tai korkeakoulututkintoa vastaavan ulkomaisen tutkinnon. Ulkomaisen valmentavaa koulutusta vastaavan koulutuksen suorittaminen ei estäisi opiskelijaksi ottamista. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että hakijan tavoitteena olisi valmentavan koulutuksen jälkeen hakeutua suorittamaan ammatillista tutkintoa tai tutkinnon osaa. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaan opiskelijaksi pyrkivän tavoitteena tulee olla hakeutua suorittamaan ammatillista perustutkintoa. Ehdotetun sääntelyn mukaan tavoitteena voisi olla hakeutua suorittamaan myös ammattitutkintoa tai erikoisammattitutkintoa taikka ammatillisen tutkinnon osaa. Koulutukseen ei voitaisi valita sellaista henkilöä, jonka tavoitteena ei voida katsoa olevan ammatillisen tutkinnon tai tutkinnon osan suorittajaksi hakeutuminen. Säännös ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opiskelijan tulisi keskeyttää opintonsa, jos hänen jatko-opintotavoitteensa muuttuvat koulutuksen aikana. 

Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti poikkeuksesta, jonka mukaan tietyillä edellytyksillä hakija voitaisiin ottaa opiskelijaksi ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen, vaikka hän olisikin suorittanut 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tutkinnon tai koulutuksen. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi tällöin, että valmentavan koulutuksen suorittaminen olisi jatko-opintovalmiuksien hankkimiseksi erityisestä syystä perusteltua. Poikkeussäännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, jos maahanmuuttajataustainen henkilö on suorittanut 1 momentin 1 kohdassa määritellyn tutkinnon ulkomailla, mutta hän ei pysty työllistymään kyseisen tutkinnon perusteella ja tarvitsee maahanmuuttajataustansa vuoksi valmentavaa koulutusta, jotta voi hakeutua suorittamaan ammatillista tutkintoa. Poikkeussäännöksen soveltaminen voisi tulla kyseeseen myös silloin, jos henkilö joutuu terveydentilansa vuoksi kouluttautumaan uuteen ammattiin ja valmentavan koulutuksen suorittamisen voidaan katsoa olevan opiskeluvalmiuksien hankkimiseksi perusteltua. Poikkeussäännöstä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi sellaisissa tilanteissa, joissa tutkinnon jo suorittanut henkilö on jäänyt ilman koulutuspaikkaa, jos hänellä voidaan kuitenkin katsoa olevan valmiudet ammatillisen tutkinnon suorittamiseen. 

Ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen suorittanutta henkilöä ei tulisi ottaa uudelleen suorittamaan samaa valmentavaa koulutusta, vaikka hän ei olisikaan saanut jatkokoulutuspaikkaa. Myöskään työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittanutta henkilöä ei pääsääntöisesti tulisi ottaa opiskelijaksi ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen, vaan siirtyminen ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen tulisi suorittaa työhön ja itsenäiseen elämää valmentavan koulutuksen aikana, jos opiskelijan jatko-opintotavoitteet opiskelun aikana muuttuvat. 

39 §.Opiskelijoiden valintaperusteet. Pykälässä säädettäisiin opiskelijoiden valintaperusteista. Valintaperusteilla tarkoitettaisiin sitä, millä perusteilla 38 §:ssä säädetyt opiskelijaksi ottamisen yleiset edellytykset täyttävät hakijat asetetaan valintajärjestykseen, jos kaikkia hakijoita ei ole mahdollista ottaa suorittamaan kyseistä tutkintoa tai koulutusta. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijaksi ottamisessa olisi sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän päättävän opiskelijaksi ottamisessa käytettävistä valintaperusteista sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeista. Ehdotetut säännökset vastaisivat ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevan 27 §:n 3 momentin säännöstä, jota on viittaussäännöksen nojalla sovellettu myös ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa. 

Ehdotetun säännöksen 2 momentissa säädettäisiin lisäksi poikkeussäännöstä pääsääntöön, jonka mukaan koulutuksen järjestäjä päättää valintaperusteista. Ehdotetun säännöksen mukaan lain 37 §:n 2 momentissa tarkoitetussa valtakunnallisessa hakumenettelyssä käytettävistä valintaperusteista voitaisiin säätää opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 §:n 5 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voi päättää tarkemmin opiskelijaksi ottamisen perusteista. Kyseisen säännöksen nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella on säädetty opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatillisessa peruskoulutuksessa. 

Voimassa olevan valintaperusteasetuksen mukaan sitä sovelletaan siitä riippumatta, haetaanko ammatilliseen perustutkintokoulutukseen yhteishakujärjestelmän kautta vai ei. Käytännössä asetuksessa säädettyjä valintaperusteita on kuitenkin ollut hankalaa soveltaa muutoin kuin yhteishaussa, koska jatkuvassa haussa hakijoita ei useinkaan aseteta valintajärjestykseen valintapisteiden perusteella. Asetuksen soveltamisalan mukaan sitä ei kuitenkaan sovelleta otettaessa opiskelijoiksi ammatillisen tutkinnon jo suorittaneita hakijoita, joten jatkuvassa haussa on ollut mukana asetuksen soveltamisalan kannalta erilaisia kohderyhmiä. Selkeyden ja käytännön toimivuuden vuoksi onkin perusteltua rajata mahdollisuus säätää yhteisistä valintaperusteista vain sellaisiin hakuihin, joissa käytetään myös yhteisiä eli ehdotetun lain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia hakumenettelyitä. Yhteisiä valintaperusteita tarvitaan näissä menettelyissä, joissa hakijoita on kymmeniätuhansia, jolloin hakeutumisvaiheessa ei ole mahdollista selvittää tutkinnon tai koulutuksen valintaa jokaisen hakijan osalta erikseen koulutuksen järjestäjän toimesta. Koulutuksen järjestäjät voisivat päätöksensä mukaisesti kuitenkin halutessaan soveltaa asetuksella säädettyjä valintaperusteita myös jatkuvan haun opiskelijavalinnassa. 

Tällä hetkellä yhteisiä valintaperusteita ei ole säädetty valmentaviin koulutuksiin eikä erityisopetuksena järjestettävään ammatilliseen koulutukseen. Nykytilaa ei ole tarkoitus tältä osin muuttaa, mutta ehdotettu säännös mahdollistaisi yhteisten valintaperusteiden käyttöönoton myös näissä koulutuksissa, mikäli se katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi. 

40 §. Esteettömyys. Pykälässä säädettäisiin hakijan terveydentilan ja toimintakyvyn arvioinnista opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä. Ehdotettu sääntely vastaisi soveltuvin osin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n sääntelyä, jota sovelletaan viittaussäännöksen nojalla myös ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna säännöksissä otettaisiin huomioon ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistuksen edellyttämät terminologiset muutokset. Vastaavat lähes samansanaiset esteettömyyttä ja opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä koskevat säännökset sisältyvät myös yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin. 

Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin esteettömyydestä opiskelijaksi ottamisen pääperiaatteena. Ehdotetun säännöksen mukaan hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 1 momentin säännöstä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös tilanteista, joissa koulutuksen järjestäjän tulee kuitenkin arvioida hakijan terveydentila tai toimintakyky ennen opiskelijaksi ottamista ja joissa terveydentila tai toimintakyky voi olla opiskelijaksi ottamisen esteenä. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijaksi ei voitaisi ottaa sitä, joka ei ole terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään kykenevä koulutukseen liittyviin käytännön tehtäviin oppilaitoksessa, työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä, jos 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin liittyvät turvallisuusvaatimukset sitä edellyttävät ja jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 1 momentin säännöstä. 

Voimassa olevassa säännöksessä käytetyt sanamuodot ”opiskelija” ja ”opinnot” jättävät epäselväksi, sovelletaanko säännöstä sen sanamuodon mukaan myös suoraan näyttötutkintoon ilman valmistavaa koulutusta tulevaan tutkinnon suorittajaan tai pelkästään tutkinnon osaa suorittavaan. Soveltamiskäytännöksi on kuitenkin muodostunut, että jos tutkinnon suorittaja hakeutuu suoraan tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta, valmistavan koulutuksen järjestäjän on otettava hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamisessa huomioon myös laissa säädetyt terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät edellytykset. Lisäksi soveltamiskäytännöksi on muodostunut, että säännöksen mukaisia opiskelijaksi ottamisen esteitä sovelletaan myös tutkinnon osan suorittamiseen. Ehdotetun pykälän sanamuoto kattaisi kaikki nämä tilanteet eli ehdotettu säännös koskisi sekä koko tutkintoa että pelkästään tutkinnon osaa suorittavia opiskelijoita ja myös suoraan näyttöön ilman tutkintokoulutusta tulevaa opiskelijaa. 

Viittaus lain 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin tarkoittaisi sellaisia tutkintoja, joihin liittyvään koulutukseen tai ammatissa toimimiseen sisältyy alaikäisten turvallisuutta, potilas- tai asiakasturvallisuutta taikka liikenteen turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, mihin yksittäisiin tutkintoihin mainittua rajoitusta voitaisiin soveltaa. Muissa kuin valtioneuvoston asetuksella säädetyissä tutkinnoissa hakijan terveydentila tai toimintakyky ei voisi olla opiskelijaksi ottamisen esteenä. Nämä asetuksella säädetyt tutkinnot ovat vakiintuneen kielenkäytön mukaan niin sanottuja SORA-tutkintoja (SORA soveltumattomuuteen ratkaisuja), joita koskevat säännökset on lisätty ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön 1 päivänä tammikuuta 2012 voimaan tulleella lainmuutoksella (951/2011 ja 952/2011). Vastaavat säännökset on lisätty samanaikaisesti myös yliopistoja ja ammattikorkeakouluja koskevaan lainsäädäntöön. 

Koulutuksen järjestäjän tulee varmistaa, että opiskelijaksi valittavan terveydentila on sellainen, että hän voi selviytyä myös koulutukseen liittyvistä käytännön tehtävistä oppilaitoksessa, työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä siten kuin tutkinnon ammattitaitovaatimusten saavuttaminen edellyttää. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on perusteltua, ettei häntä valita sellaiseen tutkintoon, jonka mukaisissa tehtävissä hän ei terveydentilansa tai toimintakykynsä vuoksi voisi toimia. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon ammatteihin ja työhön sisältyvät moninaiset tehtävät. On mahdollista, että saman tutkinnon sisällä voi olla ammatillisia tehtäviä ja tutkinnon osia, jotka edellyttävät erilaisia terveydentilavaatimuksia ja mahdollistavat yksilöllisiä ratkaisuja koulutuksen ja tutkinnon suorittamiseksi. Sairauden tai vamman opiskelulle aiheuttamat käytännön ongelmat tuleekin ensisijaisesti pyrkiä ratkaisemaan henkilökohtaistamisen, erilaisten opiskelujärjestelyjen ja opiskelijahuoltopalveluiden avulla. Terveydentilan tai toimintakyvyn käyttäminen opiskelijaksi ottamisen esteenä on aina viimesijainen keino. Säännöksessä onkin todettu, että terveydentilaa tai toimintakykyä voidaan käyttää opiiskelijaksi ottamisen esteenä vain silloin, jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan opiskelijaksi ottamisen esteenä olisi myös toisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän, ammattikorkeakoulun tai yliopiston hakijan soveltumattomuuden perusteella antama päätös opiskeluoikeuden peruuttamisesta, jos toisten henkilöiden terveyden tai turvallisuuden suojelemiseen liittyvät seikat sitä edellyttäisivät. Säännös vastaisi voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 2 momentin säännöstä. Toisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän tai korkeakoulun tekemä opiskeluoikeuden peruuttamista koskeva päätös ei kuitenkaan aina automaattisesti olisi opiskelijaksi ottamisen esteenä, vaan koulutuksen järjestäjän tulisi harkita, ovatko opiskeluoikeuden peruuttamiseen johtaneet syyt mahdollisesti poistuneet ja voivatko syyt olla kyseessä olevan tutkinnon suorittamisoikeuden esteenä. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa hakijalle tieto siitä, minkälaisia terveydentilaa koskevia vaatimuksia ja muita edellytyksiä tutkinnon tai koulutuksen suorittamiseen liittyy. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 4 momentin säännöstä. Hakijan on tärkeää saada tietoa, mitä mahdollisia terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyviä edellytyksiä koulutukseen liittyy, jotta hän ei tietämättään hakeudu suorittamaan tutkintoa tai koulutusta, jonka ammattitehtävissä hän ei pysty terveydentilansa tai toimintakykynsä vuoksi toimimaan. Tämän tiedon perusteella hakijaa voidaan ohjata ja hän voi itse harkita koulutusvalintaansa, mutta terveydentila voi kuitenkin olla opiskelijaksi ottamisen ehdottomana esteenä ainoastaan asetuksella säädetyissä SORA-tutkinnoissa. 

Pykälän 4 momentin mukaan Opetushallitus määräisi 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin liittyvistä terveydentilaa koskevista vaatimuksista. Ehdotettu säännös vastaisi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 4 momentin voimassa olevaa säännöstä. 

41 §.Opiskelijaksi ottamiseen liittyvä tiedonsaanti. Pykälän 1 ja 2 momenteissa säädettäisiin hakijan tiedonantovelvollisuudesta. Ehdotetun 1 momentin säännöksen mukaan hakijan tulisi koulutuksen järjestäjän pyynnöstä antaa terveydentilaansa koskevat tiedot, joita tarvitaan opiskelijaksi ottamisen arvioinnissa, kun kysymys on 81 §:ssä tarkoitetuista tutkinnoista tai 65 §:ssä tarkoitetun erityisen vaativan tuen tehtävän saaneen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi hakeutumisesta. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 b §:n 1 momentin säännöstä. Voimassa olevassa säännöksessä käytetään kuitenkin käsitettä ”opiskelijaksi pyrkivä”, joten voimassa olevan säännöksen sanamuoto jättää epäselväksi, koskeeko kyseinen säännös vain SORA-tutkintoihin hakijoita vai kaikkia hakijoita. Pääsäännön mukaan hakijan terveydentilaan liittyvä seikka ei saa olla opiskelijaksi ottamisen esteenä, joten terveydentilatietojen pyytäminen opiskelijaksi ottamisen arvioinnissa voisi olla perusteltua SORA-tutkintojen lisäksi ehdotetun lain 65 §:ssä tarkoitetun vaativan erityisen tuen tehtävän saaneen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi ottamisessa. Hakijan terveydentilaa koskevien tietojen pyytäminen olisi tällöin perusteltua, jotta opiskelijaksi ottamisessa voitaisiin arvioida, onko hakijalla tarvetta vaativaan erityiseen tukeen. 

Tulkinnallisten epäselvyyksien välttämiseksi pykälän sanamuotoa ehdotetaankin tarkennettavaksi voimassa olevaan säännökseen verrattuna siten, että siinä nimenomaisesti mainittaisiin tilanteet, joissa hakijan terveydentilaan liittyvien tietojen pyytäminen on perusteltua. Näitä tilanteita olisivat ehdotetun lain 81 §:ssä tarkoitettuihin SORA-tutkintoihin hakeutuminen tai lain 65 §:ssä tarkoitetun vaativan erityisen tuen tehtävän saaneen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi hakeutuminen. Terveydentilaa koskevat tiedot ovat henkilötietolain 11 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja ja niiden pyytämisessä lähtökohtana tulee olla, että tietojen käsittelyn tarpeellisuutta on arvioitava tiukoin kriteerein. Arkaluonteisten tietojen käsittelystä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti ehdotetun lain 107 §:ssä. 

Pykälän 2 momentin mukaan hakijan tulisi antaa koulutuksen järjestäjän pyynnöstä tieto aiemmasta opiskeluoikeuden peruuttamista koskevasta päätöksestä. Pykälän 3 momentissa puolestaan säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjällä olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada opiskelijaksi ottamisen edellyttämät välttämättömät tiedot hakijan opiskeluoikeuden peruuttamista koskevasta päätöksestä ja sen perusteluista toiselta koulutuksen järjestäjältä, ammattikorkeakoululta ja yliopistolta. Ehdotetut säännökset vastaisivat voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 b §:n säännöksiä. 

42 §. Suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinta. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän selvitys- ja ohjausvelvoitteesta suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnassa. Säädöksellä varmistettaisiin se, että kaikki hakijat saavat neuvontaa ja ohjausta sopivan tutkinnon tai koulutuksen löytämiseksi riippumatta siitä, mitä hakumenettelyä käyttäen he hakevat ammatilliseen koulutukseen tai kuinka selkeä käsitys heillä on siitä, mikä tutkinto tai koulutus heille soveltuisi. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnasta, kun henkilö hakeutuu opiskelijaksi jatkuvassa haussa niin sanotulla avoimella hakemuksella eli hakemuksella, joka ei kohdistu tiettyyn tutkintoon tai koulutukseen. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi selvittää yhdessä hakijan kanssa tämän suoritettavaksi soveltuva tutkinto, tutkinnon osa tai koulutus. Tutkinnon tai koulutuksen soveltuvuutta arvioitaessa olisi huomioitava sekä alan sopivuus että tutkinnon tai koulutuksen oikea vaativuustaso. Tutkinnon tai koulutuksen valinnassa tulisi ottaa huomioon hakijan aiemmin hankittu osaaminen. Aiemmin hankitun osaamisen huomioon ottaminen tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjän tulisi selvittää, liittyykö hakijan osaamistarve aiemmin hankitun osaamisen täydentämiseen tai syventämiseen taikka siihen, että hakijan aiemmin hankkima osaaminen ei enää vastaa työelämän osaamistarpeita, jolloin hakijan voisi olla perusteltua kouluttautua uudelle alalle. Aiemmin hankitun osaamisen selvittäminen olisi tärkeää myös siksi, että sen perusteella voitaisiin arvioida, onko hakijan perusteltua suorittaa koko tutkinto vai ainoastaan tutkinnon osa tai osia. Aiemmin hankitun osaamisen selvittämisen perusteella voitaisiin myös arvioida, onko hakijan tarpeellista osallistua ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen tai opiskeluvalmiuksia tukeviin opintoihin hankkiakseen tutkintokoulutuksessa edellytettäviä valmiuksia. Selvittämisen jälkeen koulutuksen järjestäjä voisi ottaa hakijan suoraan opiskelijaksi tai ohjata tämän jättämään hakemuksen mahdollisesti avoinna olevassa tai myöhemmin avautuvassa haussa. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös koulutuksen järjestäjän ohjausvelvoitteesta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi ohjata hakija hakeutumaan toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen taikka tarvittaessa muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin, jos koulutuksen järjestäjä ei ottaisi hakijaa opiskelijaksi. Ohjausvelvoitteen puitteissa koulutuksen järjestäjän tulisi esimerkiksi selvittää, mikä koulutuksen järjestäjä tarjoaa hakijalle soveltuvaa koulutusta, jos kyseinen koulutuksen järjestäjä ei itse sellaista tarjoa. Koulutuksen järjestäjän tulisi myös tarvittaessa ohjata hakijaa hakeutumaan esimerkiksi nuorten työpajatoimintaan, työvoimapalveluihin tai sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin, jos hakeutumisvaiheessa on käynyt ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella järjestäjä arvioi kyseiset palvelut hakijalle tarkoituksenmukaisemmaksi vaihtoehdoksi koulutukseen hakeutumisen sijasta. 

Jatkuvassa haussa koulutukseen voitaisiin hakea myös koulutuksen järjestäjän julkistaman koulutustarjonnan ja hakuajan puitteissa. Tällöin hakijalla olisi jo etukäteen käsitys siitä, mitä osaamista hän haluaisi hankkia, ja hän olisi jättänyt hakemuksen kyseiseen koulutukseen. Hallintolain periaatteiden mukaisesti koulutuksen järjestäjän tulisi arvioida opiskelijaksi ottamista haun kohteena olleeseen tutkintoon tai koulutukseen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi kuitenkin ohjata hakijaa hakeutumaan toista tutkintoa suorittamaan tai toiseen koulutukseen taikka tarvittaessa muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin, jos koulutuksen järjestäjä hakemuksen perusteella arvioisi, että joku muu tutkinto tai koulutus olisi hakijalle soveltuvampi. Koulutuksen järjestäjä voisi ohjata hakijan hakeutumaan itse järjestämäänsä muuhun koulutukseen tai toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen. Jos joku muu tutkinto tai koulutus osoittautuisi sopivammaksi, hakija voisi tällöin perua alkuperäisen hakemuksensa ja hakeutua tähän muuhun koulutukseen. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkinnon tai koulutuksen valinnasta silloin, jos opiskelijaksi jo otettu haluaisi perustellusta syystä vaihtaa tutkintoa tai koulutusta taikka jos opiskelija aikoisi ilman hyväksyttävää syytä keskeyttää aloittamansa koulutuksen. Säännös koskisi sekä jatkuvassa haussa että valtakunnallisten hakumenettelyiden kautta koulutukseen hakeutuvia. Valtakunnallisessa hakumenettelyssä koulutukseen hakeutuvat pääasiassa perusopetuksen tai valmentavan koulutuksen hakuvuonna päättävät hakijat, joten näiden hakijoiden osalta ohjaus suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnasta tapahtuu siinä oppilaitoksessa, jonka opiskelijana hakija hakuvaiheessa on. 

Säännöksessä tarkoitettu perusteltu syy tutkinnon tai koulutuksen vaihtamiselle voisi olla esimerkiksi opiskelijaksi otetun terveydentilaan, toimintakykyyn tai muihin valmiuksiin liittyvä sellainen seikka, jonka vuoksi opiskelija soveltuisi paremmin jollekin muulle ammattialalle ja jota ei ole huomattu hakeutumisvaiheeseen liittyvässä ohjauksessa. Perusteltu syy voisi olla myös se, että opiskelijaksi otetun opiskeluvalmiudet eivät vielä riitä tutkintokoulutukseen, jolloin opiskelijaksi otetun olisi tarkoituksenmukaisempaa osallistua ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen. Tutkinnon tai koulutuksen vaihtamiselle pitäisi kuitenkin olla jokin perusteltu syy, jotta koulutuksen järjestäjällä olisi säännöksen mukaisesti velvollisuus selvittää yhdessä opiskelijan kanssa tälle soveltuvampi tutkinto tai koulutus. Koulutuksen järjestäjä voisi tällöin ottaa opiskelijan suoraan soveltuvampaan tutkintoon tai koulutukseen, jos se järjestää kyseistä tutkintoa tai koulutusta itse. Vaihtoehtoisesti koulutuksen järjestäjä voisi myös ohjata opiskelijan hakeutumaan jonkun toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen. 

Koulutuksen järjestäjällä olisi ehdotetun säännöksen mukainen selvittämis- ja ohjausvelvoite myös silloin, jos opiskelija aikoo ilman hyväksyttävää syytä keskeyttää aloittamansa koulutuksen. Hyväksyttävänä syynä koulutuksen keskeyttämiselle voitaisiin pitää tilannetta, jossa opiskelijalla on perusteltu syy koulutuksen keskeyttämiselle tai selvät jatkosuunnitelmat koulutuksen keskeyttämisen jälkeen, jolloin selvittämis- ja ohjausvelvoitteen toteuttaminen ei olisi tarpeellista. Muissa tilanteissa koulutuksen järjestäjän tulisi selvittää tilannetta yhdessä opiskelijan kanssa. Koulutuksen järjestäjän tulisi opintopolun lopullisen keskeytymisen ehkäisemiseksi selvittää opiskelijalle soveltuvampi tutkinto tai koulutus sekä tarvittaessa ohjata opiskelijaa hakeutumaan jonkun toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen. Koulutuksen järjestäjä voisi myös ottaa opiskelijan suoraan soveltuvampaan tutkintoon tai koulutukseen, jos se järjestää kyseistä tutkintoa tai koulutusta itse. Koulutuksen järjestäjän tulisi tarvittaessa ohjata opiskelija hakeutumaan myös muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin vastaavasti kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. 

43 §. Päätös opiskelijaksi ottamisesta.Pykälässä säädettäisiin opiskelijaksi ottamista koskevasta päätöksenteosta. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisesta. Hallintolain mukaan hallintopäätös on annettava kirjallisesti, päätös on perusteltava ja päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusohjeet tai valitusosoitus. Ehdotetun 111 §:n mukaisesti opiskelijaksi ottamista koskevaan päätökseen saisi vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. 

Ehdotetun 37 §:n 2 momentin valtuutussäännöksen nojalla valtakunnallisista hakumenettelyistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Voimassa olevan ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n mukaan Opetushallitus tuottaa hakurekisterin avulla opetuksen tai koulutuksen järjestäjälle esityksen opiskelijaksi otettavista sekä varasijalla olevista hakijoista. Hakija esitetään valittavaksi siihen järjestyksessä ensimmäisen hakutoiveensa mukaiseen opetukseen tai koulutukseen, johon hän opiskelijaksi ottamisen perusteiden mukaisesti voi tulla valituksi. Varasijalta voidaan valita vain sellaiseen opetukseen tai koulutukseen, jota koskeva hakutoive edeltää järjestyksessä hakijan hakutoivetta siihen opetukseen tai koulutukseen, johon hänet esitetään valittavaksi. Asetuksen 12 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä tekee 11 §:ssä tarkoitetun valintaesityksen mukaisen päätöksen opiskelijaksi ottamisesta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin päätöksen antamista koskevasta poikkeusmenettelystä, kun opiskelijavalinta suoritetaan yhteisiä valtakunnallisia hakumenettelyitä käyttäen. Ehdotettu säännös vastaisi periaatteiltaan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevaa 26 a §:ää, mutta säännöksen sanamuotoja ehdotetaan tarkennettavaksi. 

Ehdotetun säännöksen mukaan valitsematta jättämisestä voitaisiin ilmoittaa hakijalle poiketen siitä, mitä hallintolain (434/2003) 7 luvussa säädetään hallintopäätöksen antamisesta, jos opiskelijaksi ottamisessa käytetään 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia hakumenettelyitä. Valitsematta jättämisestä tulisi kuitenkin ilmoittaa hakijalle kirjallisesti. Käytännössä valitsematta jättämisestä ilmoitettaisiin hakijalle kirjeellä, joka ei kuitenkaan olisi muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa opiskelijaksi ottamista koskeva hallintolain 7 luvun mukainen hallintopäätös, jos hakija kirjallisesti tai suullisesti pyytää päätöksen antamista 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedoksi tässä momentissa tarkoitetun ilmoituksen opiskelijavalinnan tuloksesta. 

Ehdotettu säännös vastaisi yhteishaussa nykyisin käytettyä opiskelijavalinnan päätöksentekomenettelyä, joka on osoittautunut käytännössä toimivaksi. Hakija saa kirjeellä tiedon opiskelijavalinnan tuloksesta, saamistaan valintapisteistä sekä hyväksytyn pistemäärän rajasta. Tämän tiedon perusteella hakija voi arvioida tarvetta muutoksenhakuun. Muutoksenhakukelpoisen päätöksen antaminen vain hakijan pyynnöstä on perusteltua ottaen huomioon yhteisten valintamenettelyiden opiskelijavalintapäätösten suuri lukumäärä ja valintaprosessiin liittyvät muut erityispiirteet. Koulutuksen järjestäjiltä kuluisi muutoin aikaa satojentuhansien sellaisten kielteisten päätösten antamiseen, joissa hakijalla ei kuitenkaan olisi valitusintressiä. Jos hakija on tullut valituksi ensimmäiseen hakutoiveeseensa, ei hakijalla käytännössä yleensä ole intressiä valittaa muiden hakutoiveiden kielteisestä päätöksestä. 

5 luku. Henkilökohtaistaminen

44 §. Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin henkilökohtaistamisen perusteella laadittavasta henkilökohtaisesta osaamisen kehittämissuunnitelmasta. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa tutkintokoulutuksen tai valmentavan koulutuksen opiskelijan tutkinnon tai koulutuksen suorittamisprosessin sekä siihen sisältyvien ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimien asiakaslähtöistä suunnittelua ja toteutusta. Henkilökohtaistaminen olisi osa opiskelijan oikeusturvaa ja sillä varmistettaisiin, että tutkintokoulutusta tai valmentavaa koulutusta tarjotaan sen mukaisesti kuin on tutkinnon tai sen osan taikka koulutuksen tai sen osan suorittamisen näkökulmasta tarpeen. Henkilökohtaistamisella huolehdittaisiin myös siitä, että tarvittava opetus ja muut osaamisen kehittämisen pedagogiset järjestelyt toteutetaan niin, että niissä otetaan huomioon opiskelijan elämäntilanne ja aiemmin hankkima osaaminen, myös epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen. Henkilökohtaistamisen avulla varmistettaisiin, että tutkinnon suorittamisaika, opiskelun kesto, opiskelutavat ja oppimisympäristöt olisivat tarkoituksenmukaisia osaamistavoitteen saavuttamisen kannalta. Lisäksi varmistettaisiin, että opiskelija saisi tarvitsemansa ohjauksen ja tuen saavuttaakseen henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetetun osaamisen. Henkilökohtaistamisessa on kyse pedagogista osaamista vaativasta tutkinnon tai koulutuksen suorittamisprosessin sekä siihen sisältyvien ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimien suunnittelusta. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen aloittavalle opiskelijalle laadittaisiin henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOS). Tarkoituksena olisi, että henkilökohtaistamisprosessissa kirjattaisiin yhteen paikkaan aiemmin hankittua ja osoitettua osaamista koskevat tiedot, tarvittavan ammattitaidon ja osaamisen hankkimiseen liittyvät tiedot, osaamisen osoittamiseen eli tutkinnon tai koulutuksen suorittamiseen liittyvät tiedot sekä ohjaus- ja tukitoimia koskevat tiedot, eli käytännössä kaikki ne tiedot, joita syntyy, kun henkilökohtaistamista tehdään 5 luvussa tarkemmin kuvatulla tavalla. Tarkoituksena olisi, että henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma laadittaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tutkinnon suorittamisen tai koulutuksen alkaessa. Suunnitelma laadittaisiin myös silloin, kun opiskelija ei osallistu tutkintokoulutukseen, vaan osoittaa osaamisensa suoraan näytössä. Oppisopimuskoulutuksen osalta suunnitelma tulisi kuitenkin laatia oppisopimuskoulutukseen hakijalle tarvittavin osin jo ennen koulutuksen alkua, koska suunnitelma pitää olla liitettävissä oppisopimukseen sopimusta hyväksyttäessä. Ehdotetun säännöksen mukaan suunnitelmaan merkittävistä tiedoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän vastaavan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laatimisesta ja päivittämisestä. Suunnitelma laadittaisiin koulutuksen aloittavalle opiskelijalle, mutta siihen merkittävät tiedot voisivat kuitenkin tarkentua ja muuttua tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittamisen aikana. Muutokset voisivat koskea esimerkiksi työpaikalla järjestettävän koulutuksen tai näyttöjen aikatauluja, näyttöympäristöjä tai suoritettavaksi valittuja tutkinnon tai koulutuksen osia. Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma olisi tarkoitus pitää ajantasaisena tutkinnon suorittamiseen tai koulutuksen päättymiseen saakka, jonka vuoksi asiakirjaa olisi säännöllisesti päivitettävä. Suunnitelman päivittäminen tapahtuisi samojen periaatteiden mukaan kuin sen laatiminenkin. 

Päivittämisen yhteydessä koulutuksen järjestäjä arvioisi yhdessä opiskelijan kanssa myös sitä, kuinka hyvin henkilökohtaistaminen on toiminut opiskelijan näkökulmasta ja mitä kehitettävää prosessissa on, jotta se tukisi aiempaa paremmin osaamisen kehittämistä. Palautteen ja toiminnan kehittämiseksi tarvittavan tiedon keruun tulisi olla osa koulutuksen järjestäjän laadunhallinnan menettelyitä. Tämäntyyppinen palautetieto olisi tarpeen sekä koulutuksen järjestäjän toimintaprosessien tehostamiseksi että yksittäisen opiskelijan yksilöllisen opintopolun sujuvoittamiseksi. Osana henkilökohtaistamisprosessia tehtäisiin myös urasuunnittelua, eli suunniteltaisiin toimenpiteet, joilla edistettäisiin opiskelijan työllistymistä tai jatko-opintoihin sijoittumista välittömästi tutkinnon tai koulutuksen suorittamisen jälkeen. 

Koulutuksen järjestäjä vastaisi henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnasta myös siltä osin, jos se hankkii koulutusta toiselta koulutuksen järjestäjältä tai muulta taholta. Lain 45 §:ssä säädettäisiin suunnitelman laadintaan osallistuvista tahoista eri tilanteissa. 

Lain ehdotetun 43 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisesta. Opiskelijaksi ottamista koskevan päätöksenteon yhteydessä päätettäisiin yleensä myös siitä, otetaanko opiskelija suorittamaan koko tutkintoa vai tiettyjä tutkinnon osia. Joskus kuitenkin vasta henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnan yhteydessä selviää tarkemmin, onko opiskelijaksi otetun perusteltua suorittaa koko tutkinto vai ainoastaan tutkinnon osia sekä se, mitä nämä tutkinnon osat olisivat. Lähtökohtaisesti koulutuksen järjestäjä laatii henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman yhdessä opiskelijan kanssa, jolloin tarvittaessa suunniteltaisiin myös se, suorittaako opiskelija koko tutkinnon vai ainoastaan tutkinnon osia. 

Pykälän 3 momentissa olisi edellä kuvattua menettelyä koskeva säännös. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi suunnitella opiskelijan tavoitteiden sekä tunnistetun aiemmin hankitun osaamisen perusteella, suorittaako opiskelija koko tutkinnon vai tutkinnon osan tai osia, ellei tästä ole päätetty 43 §:ssä säädetyn mukaisesti. Tässä päätöksenteossa käytettäisiin samoja perusteita kuin edellä on kuvattu 42 §:n mukaisessa jatkuvan haun yhteydessä tehtävässä suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnassa. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotettua säännöstä säädettyä ei sovellettaisi työvoimakoulutukseen. Työvoimakoulutuksessa suoritettavasta tutkinnosta tai tutkinnon osista päättää työ- ja elinkeinotoimisto yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa työvoimakoulutuksen opiskelijavalinnan yhteydessä. 

Päätös suoritettavasta tutkinnosta taikka tutkinnon osasta tai osista olisi perustana henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnalle. Osaamisen tunnustaminen sekä osaamisen hankkimisen suunnittelu henkilökohtaistettaisiin sen perusteella, mikä tutkinto taikka tutkinnon osa tai osia on valittu opiskelijan opiskeluoikeuden perusteeksi. 

Pykälän 4 momentin mukaan lain 5 luvussa säädettyä sovellettaisiin lain 8 §:ssä tarkoitetussa muussa ammatillisessa koulutuksessa vain siltä osin kuin kyse on oppisopimuskoulutuksesta tai koulutussopimukseen perustuvasta koulutuksesta. Henkilökohtaistamisprosessia koskevat säännökset eivät siis olisi velvoittavia ammatillista osaamista syventävässä tai täydentävässä koulutuksessa eivätkä ammatilliseen tehtävään valmistavissa koulutuksissa muutoin kuin silloin, jos mainittuja koulutuksia suoritetaan oppisopimuskoulutuksena tai koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena. 

45 §. Henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinta ja hyväksyminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjän tulisi laatia ja päivittää henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma yhdessä opiskelijan kanssa. Suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen osallistuisi opiskelijan kanssa koulutuksen järjestäjän nimeämä opettaja, opinto-ohjaaja tai tarvittaessa muu koulutuksen järjestäjän edustaja. Suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen voisi tilanteesta riippuen osallistua useita näitä edellä mainittuja koulutuksen järjestäjää edustavia henkilöistä yhdessä tai erikseen. Tarvittaessa koulutuksen järjestäjä voisi tehdä yhteistyötä myös muiden asiantuntijoiden kanssa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen osallistuvista tahoista, kun osaamista hankitaan tai osoitetaan työpaikoilla. Työnantaja tai muu työpaikan edustaja osallistuisivat suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen, jos koulutus järjestettäisiin oppisopimuskoulutuksena, osaamisen hankkiminen tapahtuisi koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena tai osaaminen osoitettaisiin työpaikalla. Vankilaopetuksessa suunnitelman laadintaan osallistuisi myös vankilan työnjohtaja. Jos työvoimakoulutukseen sisältyisi työpaikalla tapahtuvaa osaamisen hankkimista, suunnitelman laadintaan voisi osallistua myös työ- ja elinkeinoviranomaisen edustaja. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muiden kuin 2 momentissa tarkoitettujen yhteistyötahojen osallistumisesta henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän kanssa yhteistyössä toimivat tahot osallistuisivat henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan ja päivittämiseen siltä osin, kun suunnitelman mukainen osaamisen hankkiminen tai osoittaminen taikka ohjaus- ja tukitoimet perustuisivat 30 §:ssä tarkoitettuun koulutuksen hankintaan taikka muuhun koulutuksen järjestäjän yhteistyöhön toisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän, lukiokoulutuksen järjestäjän tai muiden toimijoiden, kuten esimerkiksi nuorisotyötä tekevien ja opiskelijahuollosta vastaavien tahojen kanssa. Lain 30 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi hankkia tutkintokoulutusta ja osaamisen arviointia toiselta koulutuksen järjestäjältä, joten olisi tärkeää, että nämä tahot osallistuvat henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan tämän hankittavan koulutuksen osalta. Lisäksi olisi tärkeää, että ohjaus- ja tukitoimien yhteistyötahot olisivat mukana henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnassa näitä toimia vastaavilta osin. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman ja sen muutosten hyväksymisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan suunnitelman ja sen muutokset hyväksyisi aina koulutuksen järjestäjä ja opiskelija. Muut pykälän 2 ja 3 momenteissa tarkoitetut suunnitelman laadintaan osallistuvat tahot hyväksyisivät suunnitelman ja sen muutokset siltä osin, kun ne säännöksen mukaan osallistuvat suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös alaikäisen opiskelijan huoltajan tai laillisen edustajan kuulemisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan huoltajaa tai laillista edustajaa tulisi kuulla ennen suunnitelman hyväksymistä. Huoltajaa ja laillista edustajaa tulisi kuulla myös merkittävien suunnitelman muutosten yhteydessä. Jos kyse olisi kuitenkin teknisluonteisesta suunnitelman päivittämisestä tai esimerkiksi osaamisen hankkimisen aikataulujen tarkennuksesta, kuulemisvelvoitetta ei olisi. 

Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma on edellä mainittujen tahojen yhteinen ja merkittävä työkalu opiskelijan osaamisen kehittämiseksi ja osaamisen laadun varmistamiseksi. Tästä syystä on tärkeää, että kaikilla osaamisen kehittämiseen ja osaamisen laadun varmistamiseen osallistuvilla tahoilla on mahdollisuus vaikuttaa suunnitelmaan ja sitoutua samalla sen toteuttamiseen. 

46 §. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen. Pykälässä säädettäisiin aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi selvittää ja tunnistaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen tämän esittämien asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Asiakirjat voisivat olla esimerkiksi tutkintotodistuksia, työtodistuksia tai muita opiskelijan koulutuksen järjestäjälle toimittamia todistuksia. Muuna selvityksenä voitaisiin käyttää erimerkiksi osaamiskartoitusta, haastattelua tai muita soveltuvia tapoja osaamisen selvittämiseksi. Osaaminen tunnistettaisiin käyttämällä monipuolisesti erilaisia kullekin osaamis- ja toimialalle soveltuvia menetelmiä. 

47 §. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen.Pykälässä säädettäisiin opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen tunnustamisesta. Osaamisen tunnustaminen tehtäisiin osaamisen tunnistamisen ja 46 §:n 1 momentissa tarkoitettujen opiskelijan esittämien asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Osaamisen tunnistamisen perusteella arvioitaisiin, miltä osin opiskelijan jo osoittama osaaminen voitaisiin tunnustaa suoraan osaksi suoritettavaa tutkintoa tai miltä osin osoitettu osaaminen voitaisiin toimittaa arvioijille arvioitavaksi ja tunnustettavaksi pelkästään asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Lisäksi arvioitaisiin, miltä osin opiskelija voitaisiin jo saavuttamansa osaamisen perusteella ohjata suoraan soveltuvan tutkinnon, sen osan tai osien näyttöön taikka yhteisten tutkinnon osien tai niiden osa-alueiden osalta osoittamaan osaamisensa muulla tavoin. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi tunnustaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen, joka vastaisi tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita. Ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin osaamisen tunnustaminen koulutuksen järjestäjän velvollisuudeksi, mikä muuttaisi nykytilaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen osalta, sillä voimassa olevan sääntelyn mukaisesti opiskelijan on tullut hakea koulutuksen järjestäjältä aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. 

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen osalta osaamisen tunnustaminen puolestaan on jo säädetty koulutuksen järjestäjän velvoitteeksi ja siihen liittyvistä tarkemmista menettelyistä on säädetty ammatilliseen aikuiskoulutukseen liittyvästä henkilökohtaistamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. 

Koulutuksen järjestäjä tunnustaisi opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen 46 §:n 1 momentissa tarkoitettujen opiskelijan esittämien asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Koulutuksen järjestäjällä ei olisi velvoitetta lähteä muulla tavoin selvittämään opiskelijan mahdollista aiemmin hankkimaa osaamista, ellei osaaminen olisi nähtävissä suoraan kaikkien koulutuksen järjestäjien käytössä olevista valtakunnallisista rekistereistä tai palveluista. 

Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin jatkossakin tarkemmin osaamisen tunnustamisen menettelytavoista. Asetuksella säädettävät menettelytavat vastaisivat voimassa olevassa henkilökohtaistamisasetuksessa säädettyjä menettelytapoja. 

Koulutuksen järjestäjän tulisi tunnustaa tutkinnon osa tai yhteisten tutkinnon osien osa-alue osaksi suoritettavaa tutkintoa silloin, kun se on suoritettu voimassa olevien ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon perusteiden mukaisesti. Lisäksi edellytettäisiin, että suoritettavana olevan tutkinnon muodostumissäännöt mahdollistaisivat tutkinnon osan tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueen sisällyttämisen tutkintoon. Valinnaisten tutkinnon osien osalta edellytettäisiin edellisten lisäksi, että henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovitaan kyseisen tutkinnon osan sisältyvän opiskelijan tutkintoon. Koulutuksen järjestäjän tulisi tunnustaa myös opiskelijan suorittamat lukio-opinnot, korkeakouluopinnot sekä muut vastaavat toimivaltaisen viranomaisen arvioimat ja todentamat opinnot osaksi suoritettavaa tutkintoa, jos tutkinnon muodostumissäännöt mahdollistavat näiden opintojen sisällyttämisen osaksi tutkintoa esimerkiksi valinnaisena tutkinnon osana tai valinnaisena yhteisten tutkinnon osien osa-alueena. Näissä tilanteissa koulutuksen järjestäjä tunnustaisi suoritetun tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen suoraan osaksi suoritettavaa tutkintoa. 

Jos opiskelijalla olisi aiemmin suoritettuja tutkintoja, tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita taikka niitä sisällöllisesti vastaavia lukio-opintoja, korkeakouluopintoja tai muita vastaavia toimivaltaisen viranomaisen arvioimia ja todentamia opintoja, jotka eivät kuitenkaan olisi voimassa olevien ammatillisten tutkintojen perusteiden mukaisia, koulutuksen järjestäjä toimittaisi opiskelijan toimittamat asiakirjat ja mahdollisen muun selvityksen osaamisen arvioijille. Arvioijat arvioisivat, vastaavatko aiemmin suoritetut tutkinnot, tutkinnon osat tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueet taikka opinnot parhaillaan suoritettavana olevan tutkinnon perusteita ja mitä tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita olisi asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella mahdollista tunnustaa osaksi suoritettavaa tutkintoa. Samalla arvioijat varmistaisivat asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen ajantasaisuuden. Arvioinnin perusteella arvioijat päättäisivät, miltä osin todennettu osaaminen soveltuisi tunnustettavaksi vastaamaan suoritettavana olevan tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita. 

Opiskelijalla voisi olla myös muuta tavoitteena olevaan tutkintoon liittyvää aiempaa osaamista kuin suoritettuja tutkintoja, tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita taikka aiemmin mainittuja toimivaltaisen viranomaisen arvioimia ja todentamia opintoja. Aiempi osaaminen voisi perustua esimerkiksi työkokemukseen, harrastuneisuuteen tai koulutukseen, jossa ei ole suoritettu tutkintoja, niiden osia tai opintoja. Jos henkilökohtaistamisen yhteydessä todettaisiin, että opiskelijalla olisi riittävästi sellaista aiempaa osaamista, jonka perusteella hän voisi saada suoritetuksi tutkinnon osan tai osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita, koulutuksen järjestäjä ohjaisi opiskelijan näiltä osin suoraan osoittamaan osaamisensa näytössä tai yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden osalta myös muulla tavoin. Jos koulutuksen järjestäjä arvioisi, että aiemmin hankittu osaaminen ei riitä osaamisen osoittamiseen, koulutuksen järjestäjän olisi yhdessä opiskelijan kanssa suunniteltava osaamisen osoittamiseksi tarvittavan ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa. 

Valmentavassa koulutuksessa aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista tehtäisiin käytännössä vain harvoissa tilanteissa, koska valmentavan koulutuksen ensisijaisena tavoitteena on antaa opiskelijalle uusia valmiuksia eikä toimia hankitun osaamisen todentamiskeinona. Ehdotettua aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista koskevaa säännöstä sovellettaisiin kuitenkin myös valmentavaan koulutukseen silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi silloin, jos opiskelija jatkaa aiemmin aloitettua valmentavaa koulutusta. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen osaksi valmentavan koulutuksen valinnaisia osia edellyttäisi, että henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa olisi sovittu kyseisen koulutuksen osan sisältyvän valmentavaan koulutukseen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin osaamisen arviointia koskevien säännösten soveltamisesta aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen yhteydessä. Ehdotetun säännöksen mukaan aiemmin hankitun osaamisen arvioinnissa sovellettaisiin, mitä 53 §:n 1—3 momentissa säädettäisiin osaamisen arvioinnista, 54 §:ssä osaamisen arvioijista, 55 §:ssä arvioinnin tarkistamisesta ja oikaisusta sekä 56 §:ssä arvosanan korottamisesta. Jos aiemmin hankittua ammatillista osaamista arvioitaisiin ilman näyttöön osallistumista, ehdotetun säännöksen mukaan poikettaisiin kuitenkin siitä, mitä 54 §:n 1 momentissa säädettäisiin osaamisen arvioijista. Tällöin osaamisen arvioijina toimisi kaksi opettajaa tai muuta koulutuksen järjestäjän edustajaa, eli toisena arvioijana ei toimisi työelämän edustaja. Tämä poikkeussääntö olisi tarpeen, koska osaamista ei tällöin osoitettaisi tekemällä käytännön työtehtäviä aidoissa työtilanteissa ja -prosesseissa, vaan esitettyjen asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Työelämän edustajien osallistuminen pelkästään asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella tehtävään osaamisen arviointiin kuormittaisi kohtuuttomasti työelämää. 

Jos aiemmin hankittua osaamista tunnustettaisiin ilman osaamisen arviointia eli suoraan tutkinnon perusteiden mukaisesti, ehdotetun säännöksen mukaan sovellettaisiin ainoastaan lain 56 §:n säännöksiä arvosanan korottamisesta. 

Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta tunnustettavan osaamisen laajuuden mitoituksessa ja arvosanojen muuntamisessa tulisi käyttää mahdollisimman yhtenäisiä periaatteita. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaankin voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 30 §:n 3 momenttia vastaavaa valtuutussäännöstä, jonka mukaan Opetushallitus voisi määrätä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteista sekä arvosanojen muuntamisesta. Opetushallitus voisi määrätä tunnustettavan osaamisen mitoituksen ja arvosanojen muuntamisen periaatteista tyypillisimmissä tilanteissa, koska kaikkiin yksittäisiin tilanteisiin soveltuvia määräyksiä ei ole mahdollista antaa. Muissa tilanteissa koulutuksen järjestäjän tulisi määritellä tunnustettavan osaamisen laajuus osaamispisteinä sekä osaamisen arviointi. Opetushallitus voisi nykykäytäntöä vastaavasti määritellä tunnustettavan osaamisen mitoituksen periaatteet esimerkiksi silloin, kun tutkintoon sisällytetään opintopisteinä suoritettuja korkeakouluopintoja tai lukiokoulutuksessa suoritettuja kursseja taikka kun opiskelija on suorittanut lukion oppimäärän. Arvosanojen muuntamisesta Opetushallitus voisi määrätä esimerkiksi suomalaisissa korkeakouluissa ja lukiokoulutuksessa suoritettujen opintojen osalta. 

48 §. Osaamisen hankkimisen suunnittelu. Pykälässä säädettäisiin osaamisen hankkimisen suunnittelusta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi suunnitella tutkinnon tai koulutuksen perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen, jos opiskelijalla ei ole osaamisen osoittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi suunnitella opiskelijan tarvitsemat ohjaus- ja tukitoimet sekä tarvittaessa 63 §:ssä tarkoitetut opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot, 64 §:ssä tarkoitettu erityinen tuki ja osaamisen arvioinnin mukauttaminen sekä 66 §:ssä tarkoitettu ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen. 

Osaamisen hankkimisen suunnittelun yhteydessä koulutuksen järjestäjä selvittäisi opiskelijan tarpeen tutkintokoulutukseen, muuhun ammattitaidon tai osaamisen hankkimiseen, ohjaukseen ja tukeen, opiskeluvalmiuksia tukeviin opintoihin ja erityiseen tukeen. Myös tarve mukauttaa osaamisen arviointia tai poiketa tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista olisi selvitettävä. Samalla selvitettäisiin myös opiskelijan neuvontaan ja ohjaukseen osallistuvat yhteistyötahot. Ammatillisen perustutkintokoulutuksen opiskelijan osalta olisi lisäksi selvitettävä tarve järjestää työpaikalla tapahtuvaa osaamisen hankkimista, jos opiskelijalla ei olisi ehdotetun 62 §:n 2 momentissa tarkoitettua suoritettavaan tutkintoon liittyvää käytännön työtehtävien yhteydessä aiemmin hankittua osaamista. 

Koulutuksen järjestäjä suunnittelisi yhdessä opiskelijan kanssa, miten, missä ja milloin tämä hankkii tutkinnon tai koulutuksen perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai muun osaamisen. Opiskelija ohjattaisiin tutkintokoulutukseen tai muuhun lisäammattitaidon hankkimiseen vain siltä osin, kun hänellä ei vielä olisi osaamisen osoittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista. Opiskelijalle olisi selvitettävä ne erilaiset oppimisen mahdollisuudet, joita koulutuksen järjestäjä tarjoaa. Yhteisesti olisi arvioitava niiden sopivuus opiskelijalle. 

Pykälän 2 momentin mukaan ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen suunniteltaisiin yksilöllisesti tutkinnon tai koulutuksen osittain. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että mitä pykälässä säädetään opiskelijasta, sovellettaisiin myös oppisopimuskoulutukseen hakijaan. Säännös olisi tarpeen siksi, että oppisopimuskoulutuksessa osa osaamisen hankkimisen suunnittelusta on usein tarpeen tehdä ennen oppisopimuksen solmimista, jotta oppisopimusopiskelijan työnantaja tietää, mihin hän sitoutuu ja milloin opiskelija on työpaikalla työnantajan käytettävissä. Tällöin hakijaa ei ole vielä otettu oppisopimuskoulutuksen opiskelijaksi. Osaamisen hankkimisen suunnittelu toteutettaisiin kuitenkin vastaavasti kuin opiskelijaksi jo otetun henkilön osalta on säädetty. 

49 §. Osaamisen osoittamisen suunnittelu.Pykälässä säädettäisiin tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittamiseksi tarvittavan osaamisen osoittamisen suunnittelusta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi suunnitella tutkinnon tai koulutuksen perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai osaamisen osoittaminen. Koulutuksen järjestäjä suunnittelisi yhdessä opiskelijan kanssa, miten, missä ja milloin tämä osoittaa tutkinnon perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai muun osaamisen taikka koulutuksen perusteissa edellytetyn osaamisen. Pykälän 2 momentin mukaan ammattitaidon tai osaamisen osoittaminen suunniteltaisiin yksilöllisesti tutkinnon tai koulutuksen osittain. 

Ammatillisissa tutkinnon osissa osaaminen osoitetaan pääsääntöisesti työpaikoilla järjestettävissä näytöissä käytännön työtehtäviä tehden. Jotta näytöt voitaisiin sovittaa mahdollisimman hyvin ja sujuvasti osaksi työpaikkojen normaaleja käytäntöjä, koulutuksen järjestäjän olisi suunnitellessaan ja järjestäessään näyttöjä tehtävä yhteistyötä niiden työpaikkojen kanssa, joilla näytöt järjestetään. 

6 luku. Tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittaminen ja osaamisen arviointi

50 §. Tutkinnon ja valmentavan koulutuksen suorittaminen. Pykälässä säädettäisiin ammatillisen tutkinnon ja ammatillisten tutkintojen tutkinnon osien sekä valmentavan koulutuksen ja valmentavan koulutuksen osien suorittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon tutkinnon osa olisi suoritettu, kun tutkinnon perusteissa määritelty osaaminen olisi osoitettu vähintään perusteiden mukaisella alimmalla hyväksytyllä tasolla joko näyttämällä ehdotetun lain 52 §:ssä säädetyllä tavalla tai tunnustamalla osaaminen sen mukaan kuin ehdotetun lain 47 §:ssä säädetään. Koko tutkinto katsottaisiin suoritetuksi, kun opiskelija on suorittanut hyväksytysti tutkinnon muodostumiseksi vaadittavat tutkinnon perusteissa määrätyt pakolliset tutkinnon osat ja henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa suunnitellut valinnaiset tutkinnon osat. 

Erityistä tukea saavan opiskelijan osalta ammatillisen perustutkinnon perusteiden mukaista osaamisen arviointia voitaisiin mukauttaa laatimalla opiskelijalle yksilöllinen osaamisen arviointi ehdotetun lain 64 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti. Osaamisen arviointia voitaisiin mukauttaa vain siinä määrin, kuin se olisi opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaen välttämätöntä. Osaamisen arvioinnin mukauttaminen olisi mahdollista vain ammatillisen perustutkinnon osalta. Myös erityistä tukea saavan opiskelijan opetuksessa ensisijaisena tavoitteena olisi kuitenkin se, että opiskelija voisi hänelle annettavien tukitoimien avulla saavuttaa ammatillisen perustutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valmentavan koulutuksen osan ja valmentavan koulutuksen suorittamisesta vastaavalla tavalla kuin ehdotetussa 1 momentissa säädetään tutkinnon ja tutkinnon osan suorittamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan valmentavan koulutuksen osa olisi suoritettu, kun opiskelija on osoittanut koulutuksen perusteissa määritellyn osaamisen ehdotetun lain 52 §:ssä säädetyllä tavalla tai osaaminen on tunnustettu siten kuin ehdotetussa 47 §:ssä säädetään. Koko valmentava koulutus katsottaisiin suoritetuksi, kun koulutuksen perusteiden mukaan kaikki koulutuksen muodostumiseksi vaadittavat koulutuksen osat on suoritettu hyväksytysti. 

51 §. Palaute osaamisen kehittymisestä. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan oikeudesta saada osaamisen kehittymisestä palautetta tutkinnon suorittamisen ja koulutuksen aikana. Pykälän 1 momentin mukaan tutkintokoulutuksen ja valmentavan koulutuksen aikana opiskelijan osaamisen kehittymistä arvioisivat ja siitä antaisivat palautetta opetuksesta vastaavat opettajat tai muut koulutuksen järjestäjän edustajat sekä työpaikalla järjestettävän koulutuksen aikana myös vastuullinen työpaikkaohjaaja. 

Opiskelijan osaamisen kehittymistä arvioisivat tavallisesti opetuksesta vastaava opettaja tai opettajat yhdessä. Jos opiskelijalla on ainoastaan yksi opetuksesta vastaava opettaja, voisi hän myös yksin arvioida opiskelijan osaamisen kehittymistä ja antaa siitä palautetta. Opiskelijalla olisi oikeus saada palautetta osaamisen kehittymisestä myös muissa oppimisympäristöissä, kuten työpaikalla järjestettävän koulutuksen aikana. Tällöin palautteen antajana voisi toimia myös opiskelijan vastuullinen työpaikkaohjaaja. Osaamisen kehittymistä seurattaisiin ja sitä arvioitaisiin antamalla opiskelijalle kirjallista tai suullista palautetta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että jos opiskelija suorittaa tutkinnon tai tutkinnon osan osallistumatta tutkintokoulutukseen, hänen osaamisensa kehittymistä arvioisivat ja siitä antaisivat palautetta ehdotetussa 54 §:ssä tarkoitetut osaamisen arvioijat osaamisen arvioinnin yhteydessä. 

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijalle annettavalla palautteella ohjattaisiin ja kannustettaisiin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä kehitettäisiin edellytyksiä itsearviointiin. Palaute ei vaikuttaisi tutkinnon tai koulutuksen osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen arviointiin tai arvosanaan eikä siihen myöskään voisi hakea tarkistamista tai oikaisua ehdotetun lain 55 §:ssä säädetyllä tavalla. 

Opiskelijan osaamisen kehittymistä tulisi arvioida säännöllisesti opiskelun aikana ja antaa siitä palautetta opiskelijalle, jotta opiskelija tietää, mitä hänen tulee vielä oppia saavuttaakseen tutkinnon tai koulutuksen perusteissa määrätyt ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. 

52 §. Osaamisen osoittaminen. Pykälässä säädettäisiin osaamisen osoittamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin näytöstä osaamisen osoittamisen välineenä. Momentin mukaan ammattitaito ja osaaminen osoitettaisiin tekemällä käytännön työtehtäviä aidoissa työtilanteissa ja työprosesseissa. Tätä osaamisen osoittamistilannetta kutsuttaisiin näytöksi. Näytössä opiskelija osoittaisi, kuinka hyvin hän on saavuttanut tutkinnon perusteissa määritellyn ammattitaidon tai osaamisen. Käytännön työtehtäviä tehtäisiin siinä laajuudessa, että osoitettava osaaminen vastaisi kattavasti tutkinnon perusteissa määrättyjä ammattitaitovaatimuksia, arvioinnin kohteita ja kriteereitä. Näyttöä olisi mahdollista jatkaa toisessa työpaikassa tai työkohteessa niin, että osaamisen osoittamisen kattavuus varmistuu. 

Näytöt suunniteltaisiin tutkinnon osittain ja niiden suunnittelussa ja arvioinnissa olisi aina noudatettava tutkinnon perusteissa määriteltyjä arvioinnin kohteita ja kriteerejä sekä ammattitaidon osoittamistapoja. Arvioitavan tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin tai osaamistavoitteisiin liittyvä osaaminen voitaisiin osoittaa yhdellä kertaa tai useassa osassa. Yhdessä näytössä voitaisiin myös osoittaa useaan tutkinnon osaan liittyvää osaamista. Koulutuksen järjestäjä vastaisi näytön suunnittelusta, mutta suunnittelu tehtäisiin yhdessä opiskelijan ja näyttötyöpaikan tai muun näyttöympäristön edustajan kanssa. Näyttöjen käytännön järjestelyt ja aikataulut tulisi suunnitella siten, että ne soveltuvat mahdollisimman hyvin opiskelijan ja näyttötyöpaikan tai muun näyttöympäristön tarpeisiin ja normaaleihin käytäntöihin. 

Näyttöä käytettäisiin arvioinnin välineenä ammatillisissa tutkinnon osissa. Pykälän 1 momentin nojalla myös yhteisten tutkinnon osien tai niiden osa-alueiden osaamistavoitteiden saavuttaminen arvioitaisiin näytössä silloin, kun yhteinen tutkinnon osa tai sen osa-alue toteutetaan ammatillisen tutkinnon osan yhteydessä. Yhteisten tutkinnon osien suorittamiseksi vaadittava osaaminen voitaisiin tarvittaessa osoittaa myös muulla tavoin, esimerkiksi kirjallisissa tai suullisissa kokeissa. Pykälän 2 momentin mukaan valmentavan koulutuksen osien suorittamiseksi vaadittava osaaminen osoitettaisiin muualla tavoin kuin näytössä, esimerkiksi kirjallisissa tai suullisissa kokeissa. 

Näytöt korvaisivat voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetut ammattiosaamisen näytöt ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetut tutkintotilaisuudet. Ammatillisessa koulutuksessa siirryttäisiin yhteen näyttöön perustuvaan osaamisen osoittamistapaan, joka vastaisi pääpiirteissään nykyisten näyttötutkintojen tutkintotilaisuuksia. Ammatillisessa peruskoulutuksessa on ollut voimassa olevan lainsäädännön mukaan mahdollista käyttää muuta arviointia täydentämään ammattiosaamisen näyttöä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin näytön toteuttamisesta pääsääntöisesti työpaikalla käytännön työtilanteissa. Koulutuksen järjestäjä vastaisi näytön toteuttamisesta. Tutkintojen laadun varmistamisen keskeinen perusta olisi osaamisen osoittaminen aidoissa työelämän tilanteissa ja arvioinnin perustuminen Opetushallituksen määräämiin tutkinnon perusteisiin sekä arvioijina toimivien opettajan ja työelämän edustajan kollegiaalinen arviointi. Näytön toteuttaminen työpaikalla aidossa työelämän tilanteessa tarjoaisi myös opiskelijalle suoran kontaktin työnantajiin ja tukisi näin opiskelijan työllistymistä, mahdollisuuksia vaihtaa työpaikkaa tai parantaa tuottavuutta omassa työssä. 

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan ammatilliseen aikuiskoulutukseen liittyvästä henkilökohtaistamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan näyttötutkintojen tutkintotilaisuudet järjestetään pääsääntöisesti työpaikoilla. Ammattiosaamisen näytöt on voitu voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 25 §:n 2 momentin mukaisesti toteuttaa työpaikalla, oppilaitoksessa tai muussa koulutuksen järjestäjän osoittamassa paikassa. Säännösten perusteella näyttötutkintojen tutkintotilaisuuksien järjestäminen työpaikan ulkopuolella on tarkoitettu poikkeukseksi, johon on tarve turvautua esimerkiksi silloin, kun kaikkea tutkinnon perusteissa edellytettyä osaamista ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista osoittaa työpaikalla. Tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksiin voi myös kuulua määrättyihin erityistilanteisiin liittyvää osaamista, jota ei ole mahdollista osoittaa normaalien työtehtävien yhteydessä tai sen osoittaminen aidossa työtilanteessa voisi vaarantaa esimerkiksi potilas- tai liikenneturvallisuuden. Tästä syystä pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että perustellusta syystä näyttö voitaisiin kuitenkin järjestää myös muualla kuin työpaikalla, esimerkiksi oppilaitoksessa, oppilaitoksen työmaalla tai muissa oppilaitoksen työympäristöissä taikka nuorten työpajalla. Perusteltu syy voisi myös edellä mainittujen lisäksi olla esimerkiksi se, että opiskelija on alaikäinen tai että opiskelijan kodista kohtuullisella etäisyydellä ei ole sellaista työpaikkaa, joka täyttäisi näyttöympäristön edellytykset. 

Näyttöympäristön tulisi mahdollistaa tutkinnon perusteissa määrätyn osaamisen osoittaminen. Näytössä osoitettua osaamista voitaisiin kuitenkin tarvittaessa myös täydentää muulla osaamisen arvioinnilla ehdotetun lain 15 §:ssä säädetyissä tutkinnon perusteissa määrätyllä tavalla. Näytössä osoitetun osaamisen täydentäminen muulla osaamisen arvioinnilla voisi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun käytännön työtehtäviä tekemällä ei ole mahdollista osoittaa riittävän kattavasti työn perustana olevan tiedon hallintaa. Näyttöä voitaisiin tällöin täydentää esimerkiksi suullisella haastattelulla tai kirjallisilla tehtävillä. Lisäksi 3 momentissa olisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 §:n 1 momenttia vastaava säännös opiskelijan mahdollisuudesta osallistua näyttöön osaamisen hankkimistavasta riippumatta. Säännöksellä korostettaisiin sitä, että näytössä osoitettava osaaminen ja ammattitaito voisi olla myös muutoin kuin tutkintokoulutukseen osallistumalla hankittua. Osaaminen olisi mahdollista hankkia esimerkiksi työelämässä tai harrastustoiminnassa. 

Opiskelijoilla on usein työelämässä tai muutoin hankittua osaamista, jonka turvin heidän on mahdollista suorittaa tutkinnon osa tai osia tai joissakin tapauksissa koko tutkinto. Ehdotetun lain 5 luvussa tarkoitetun henkilökohtaistamisen yhteydessä arvioitaisiin, miltä osin opiskelijalle voitaisiin hänen esittämiensä asiakirjojen tai muiden selvitysten perusteella myöntää tutkintotodistus, miltä osin hänellä on edellytykset osoittaa osaamisensa ja miltä osin hänen on hankittava lisää osaamista. Jotta tarvittavan osaamisen ja ammattitaidon muualla kuin koulutuksen järjestäjän toteuttamassa tutkintokoulutuksessa hankkineilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet saada osaamisensa osoitetuksi, säädettäisiin momentissa opiskelijan mahdollisuudesta osallistua näyttöön osaamisen hankkimistavasta riippumatta. 

Opiskelijan oikeusturvan näkökulmasta on tärkeää, että hänelle tarjotaan mahdollisuus osoittaa osaamisensa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun hän on opinnoissaan tai muutoin saavuttanut tutkinnon tai koulutuksen perusteissa määritellyn osaamisen. Tästä säädettäisiin pykälän 4 momentissa. Osaamisen osoittamisen pitäisi kytkeytyä tutkintokoulutukseen tai valmentavaan koulutukseen siten, ettei tutkinnon, valmentavan koulutuksen tai niiden osien suorittaminen viivästyisi sen vuoksi, että mahdollisuuksia osaamisen osoittamiseen järjestettäisiin liian harvoin. Myös sellaisilla opiskelijoilla, jotka osallistuisivat näyttöön ilman tutkintokoulutusta, olisi oikeus saada osaamisensa osoitettua kohtuullisen ajan kuluessa. 

Pykälän 5 momentissa olisi voimassa olevaa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 b §:n 3 momenttia vastaava säännös velvollisuudesta järjestää tutkintojen osien suorittamismahdollisuuksia myös henkilöille, joille ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaava viranomainen on antanut ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaisen ehdollisen ammattipätevyyden tunnustamispäätöksen, jossa hakijalta on edellytetty kyseisessä laissa tarkoitettuja korvaavia toimenpiteitä. Tunnustamispäätöksessä edellytettynä kelpoisuuskokeena voidaan käyttää tutkinnon osia. Säännös kattaisi myös tilanteet, joissa kelpoisuuskoe on ainoastaan osa tutkinnon osasta. 

Pykälän 6 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota mahdollisuus suorittaa tutkinto taikka tutkinnon osa tai osia myös ilman tutkintokoulutukseen osallistumista sekä yhteistyössä sellaisten toimijoiden kanssa, jotka tarjoavat osaamisen kehittämispalveluita liiketaloudellisin perustein. Henkilöllä voi olla työelämässä tai muutoin aiemmin hankittua osaamista siten, että hänen olisi mahdollista suorittaa tutkinto tai tutkinnon osia ilman tutkintokoulutukseen osallistumista. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjällä olisi velvollisuus tarjota tutkinnon tai tutkinnon osien suorittamismahdollisuus myös tällaisille henkilöille. Käytännössä henkilökohtaistamisprosessin yhteydessä selvitettäisiin henkilön aiemmin hankkima osaaminen ja arvioitaisiin mahdollisen tutkintokoulutuksen tarve. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 b §:n 1 momentissa säädettyä. 

Ehdotetussa 6 momentissa säädettäisiin myös koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta tarjota mahdollisuus suorittaa tutkinto taikka tutkinnon osa tai osia yhteistyössä sellaisten toimijoiden kanssa, jotka tarjoavat osaamisen kehittämispalveluita liiketaloudellisin perustein. Ehdotettu säännös olisi uusi. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan tutkintotoimikunnat voivat solmia tutkintojen järjestämissopimuksia myös sellaisten tahojen kanssa, joilla ei ole ammatillisen koulutuksen järjestämislupaa. Käytännössä sopimuksia onkin solmittu myös sellaisten tahojen kanssa, jotka tarjoavat osaamisen kehittämispalveluita liiketaloudellisin perustein. Jatkossa vain järjestämisluvan saaneet koulutuksen järjestäjät voisivat ottaa vastaan näyttöjä ja myöntää tutkintoja. Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä on kuitenkin osaamisen hankkimistavasta riippumaton, joten ammatillisen tutkinnon tai tutkinnon osia voisi suorittaa siitä riippumatta, missä ja miten osoitettava osaaminen on hankittu. Ehdotetulla säännöksellä mahdollistettaisiin kyseisten toimijoiden toimintaedellytykset myös uudessa järjestelmässä, vaikka niille ei voitaisi enää antaa tutkintojen myöntämisoikeutta. Samalla varmistettaisiin, että liiketaloudellisin perustein osaamisen kehittämispalveluita hankkivilla henkilöillä olisi jatkossakin mahdollisuus suorittaa ammatillisia tutkintoja tai tutkinnon osia. 

Käytännössä koulutuksen järjestäjä ja osaamisen kehittämispalveluita tarjoava toimija voisivat sopia, että toimijalta liiketaloudellisin perustein koulutuspalveluita ostavat henkilöt ohjattaisiin hakeutumaan tutkinnon tai tutkinnon osien suorittajaksi kyseiselle yhteistyökumppanina toimivalle koulutuksen järjestäjälle. Koulutuksen järjestäjä vastaisi tällöin tutkinnon tai tutkinnon osan suorittamiseen liittyvästä henkilökohtaistamisesta laissa säädetyn mukaisesti. Koulutuksen järjestäjät eivät kuitenkaan voisi myydä näille toimijoille näyttöjen järjestämiseen ja tutkintojen myöntämiseen liittyviä palveluita, koska lakiin ehdotetun 31 §:n mukaisesti laissa tarkoitettuja tutkintoja ja niiden osia voidaan järjestää maksullisena palvelutoimintana vain silloin, jos kyseessä on 30 §:ssä tarkoitettu koulutuksen hankinta. Suoritettuja tutkinnon osia ja tutkintoja rahoitettaisiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa säädetyn mukaisesti. 

53 §. Osaamisen arviointi. Osaamisen arvioinnissa arvioidaan, hallitseeko opiskelija tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös osaamisen arvioinnin toteuttamistavoista. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan osaamista arvioitaisiin vertaamalla opiskelijan osaamista tutkinnon tai koulutuksen perusteissa määrättyihin ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin. Tutkinnon osan osaamisen arvioinnista kuten arvioinnin kohteista ja kriteereistä sekä ammattitaidon osoittamistavoista määrätään tutkinnon perusteissa. Arvioinnin tulisi kattaa kaikki tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Osaamista tulisi arvioida monipuolisesti. Jos osaamisen arviointia olisi mukautettu ehdotetun 64 §:n 2 momentin mukaisesti taikka ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista olisi poikettu 66 §:n mukaisesti, opiskelijan osaamista arvioitaisiin vertaamalla sitä hänelle henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa asetettuihin yksilöllisiin tavoitteisiin. Osaamisen arvioinnilla annettaisiin tietoa opiskelijan osaamisen sisällöstä ja tasosta opiskelijan itsensä lisäksi myös ulkopuolisille tahoille, kuten työnantajille. Tietoa opiskelijan osaamisesta tarvitaan myös jatko-opinnoissa. 

Osaamisen arvioinnissa arvioidaan osaamisen tasoa osaamisen arviointiasteikolla, joka on joko hyväksytty/hylätty tai jokin numeerinen arvosana. Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin ne kokonaisuudet, joissa osaamista arvioitaisiin. Osaamista arvioitaisiin tutkinnon tai koulutuksen osittain sekä yhteisten tutkinnon osien osalta myös osa-alueittain. Osaamisen arvioinnin perusteella arvioijat antaisivat tutkinnon osien, yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden sekä valmentavan koulutuksen osien arvosanat osaamisen arviointiasteikon mukaisesti. Tutkinnon osien arvosanat merkittäisiin tutkintotodistukseen ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden arvosanat opintosuoritusrekisteriotteeseen tai vastaavaan selvitykseen. 

Todistukseen merkittävää arvosanaa ei annettaisi muista kuin säännöksessä mainituista kokonaisuuksista. Vastaavasti osaamisen arvioinnin tarkistus- tai oikaisupyyntö sekä hyväksytyn arvosanan korottaminen olisi mahdollista vain näissä kokonaisuuksissa. Jos arvioitavan kokonaisuuden ammattitaitovaatimuksiin tai osaamistavoitteisiin liittyvä osaaminen osoitetaan useassa osassa, tutkinnon osan arvosana muodostetaan kokonaisuuden perusteella. 

Pykälän 2 momentissa olisi myös valtuutussäännös, jonka mukaan osaamisen arviointiasteikosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. 

Opiskelijan oikeusturvan näkökulmasta on tärkeää, että hänen osaamisensa arvioidaan mahdollisimman pian se jälkeen, kun hän on osoittanut sen. Tämän vuoksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että arvioijien tulee suorittaa osaamisen arviointi ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen kun tutkinnon tai koulutuksen osan tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden näyttö tai muu osaamisen osoittaminen on tehty. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta laatia osana 126 §:ssä tarkoitettua laadunhallintajärjestelmäänsä suunnitelma osaamisen arvioinnin toteuttamisesta tutkinto- tai koulutuskohtaisesti. Koulutuksen järjestäjä voisi päättää, laatiiko se suunnitelman yleisempänä ja pysyttelee suunnittelussaan tutkinnon tai koulutuksen tasolla vai tekeekö se yksityiskohtaisemman suunnitelman, jossa osaamisen arviointi on suunniteltu kunkin tutkinnon tai koulutuksen osalta tutkinnon tai koulutuksen osittain. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin opiskelijan itsearvioinnista. Oman osaamisen arviointi on tärkeä taito työelämässä, jossa työntekijän on enenevässä määrin osattava itse arvioida omaa osaamistaan ja osaamisen kehittämistarpeita. Itsearviointitaidot ovat käytännössä osa ammatillista osaamista. Itsearviointitaitojen kehittämiseksi opiskelijalle olisi annettava mahdollisuus suoritustensa itsearviointiin, mutta opiskelijalla ei kuitenkaan olisi velvoitetta arvioida omaa osaamistaan. Itsearviointi ei myöskään vaikuttaisi osaamisen arviointiin tai siitä annettavaan arvosanaan. 

54 §. Osaamisen arvioijat. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijan ammatillisten tutkinnon osien osaamisen arvioinnin toteuttaisivat ja arvioinnista päättäisivät koulutuksen järjestäjän nimeämät arvioijat, joita on kaksi. Arvioijista toinen olisi pedagogisesti pätevä ja kelpoinen opettaja tai erityisestä syystä muu koulutuksen järjestäjän edustaja ja toinen työelämän edustaja. Muulla koulutuksen järjestäjän edustajalla tarkoitettaisiin esimeriksi kouluttajaa tai muuta koulutuksen järjestäjän opetushenkilöstöön kuuluvaa henkilöä, joka täyttää ehdotetussa 3 momentissa säädetyt edellytykset, vastaavasti kuin nykyisin on toimittu ammatillisessa lisäkoulutuksessa ja ammatillisten erikoisoppilaitosten toteuttamassa koulutuksessa. Työelämän edustaja voisi käytännössä edustaa työnantajia, työntekijöitä tai itsenäisiä ammattiharjoittajia. Säännöksellä pyrittäisiin siihen, että arvioinnissa toteutuu työelämälähtöisyys sekä osaamis- ja kriteeriperusteisuus. Erityisestä syystä, jos esimerkiksi ehdotetussa 3 momentissa säädetyt edellytykset täyttävää työelämän edustajaa ei ole saatavissa toteuttamaan arviointia ja opiskelijan näyttö viivästyisi tästä syystä kohtuuttomasti, arvioinnin voisi toteuttaa ja arvioinnista päättää myös kaksi opettajaa tai muuta koulutuksen järjestäjän edustajaa. Osaamisen arvioijat tekisivät opiskelijan osaamista koskevan arviointipäätöksen tutkinnon osittain yksimielisesti. Vähintään toisen arvioijista tulisi olla paikalla yksittäisessä näytössä. Arviointi suoritettaisiin ja arvioinnista päätettäisiin kuitenkin aina kollegiona arviointikeskustelussa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valmentavan koulutuksen osien sekä yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden arvioinnista, jonka toteuttaisi ja josta päättäisi opettaja tai erityisestä syystä muu koulutuksen järjestäjän edustaja. Samoin kuin ehdotetussa 1 momentissa, muulla koulutuksen järjestäjän edustajalla tarkoitettaisiin esimeriksi kouluttajaa tai muuta koulutuksen järjestäjän opetushenkilöstöön kuuluvaa henkilöä, joka täyttää ehdotetussa 3 momentissa säädetyt edellytykset. Silloin, kun yhteinen tutkinnon osa tai sen osa-alue toteutettaisiin ja arvioitaisiin ammatillisen tutkinnon osan yhteydessä, osaamisen arvioinnissa voitaisiin kuulla myös työelämän edustajaa. Opettaja tai muu arvioijana toimiva koulutuksen järjestäjän edustaja kuitenkin päättäisi aina yhteisen tutkinnon osan tai sen osa-alueen arvioinnista. 

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan osaamisen arvioijilla tulisi olla riittävä ammatillinen osaaminen suhteessa tutkinnon perusteisiin tai koulutuksen perusteisiin ja erityisesti arvioitavaan tutkinnon tai koulutuksen osaan tai yhteiseen tutkinnon osan osa-alueeseen sekä riittävä ammattitaito arvioitavalla ammattialalla. Arvioijien tulisi olla perehtyneitä arvioinnin lähtökohtiin ja arvioitavan tutkinnon tai koulutuksen perusteisiin. Koulutuksen järjestäjien tulisi huolehtia työelämää edustavien arvioijien perehdyttämisestä osaamisen arviointiin. Koska hyvä ammattitaito kehittyy usein koulutuksen ohella pitkän ja laajan alakohtaisen työkokemuksen myötä, ei osaamisen arvioijille kuitenkaan esitettäisi koulutukseen perustuvia pätevyysvaatimuksia. Arvioijien esteellisyyteen sovellettaisiin, mitä hallintolain 27—29 §:ssä säädetään. 

55 §. Arvioinnin tarkistaminen ja oikaisu. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opiskelijan oikeudesta saada tietoa arviointiperusteiden soveltamisesta osaamisensa arviointiin. Menettelytavasta säädettäisiin nykytilaa vastaavasti valtioneuvoston asetuksella. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opiskelijan oikeudesta pyytää osaamisen arvioinnin tarkistamista. Arvioinnin tarkistamista pyydettäisiin arvioijilta ja määräaika tarkistuspyynnön tekemiselle olisi 14 päivää siitä, kun opiskelijalla on ollut tilaisuus saada tietoonsa osaamisen arvioinnin tulokset sekä arviointiperusteiden soveltaminen omaan näyttösuoritukseensa tai muuhun suoritukseen. Arvioinnin tarkistamista olisi pyydettävä kirjallisesti. Säännöksen mukaan arvioijien olisi tehtävä päätös arvioinnin tarkistamisesta ilman aiheetonta viivytystä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkintokoulutuksen opiskelijan oikeudesta pyytää oikaisua 2 momentissa tarkoitetun arvioinnin tarkistuspyynnön perusteella annettuun päätökseen. Säännöksen mukaan tutkintokoulutuksen opiskelijalla olisi oikeus pyytää arvioijien tarkistuspyyntöön antamaan päätökseen edelleen oikaisua asianomaiselta työelämätoimikunnalta. Oikaisua olisi pyydettävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. 

Tutkintokoulutuksen opiskelija pyytäisi oikaisua osaamisen arviointiin ensisijaisesti siltä työelämätoimikunnalta, jonka toimialaan suoritettava tutkinto kuuluu. Jos tutkintokoulutuksen opiskelija valitsee osaksi tutkintoaan jonkin toisen ammatillisen tutkinnon osan tai osia, näiden tutkinnon osien arviointiin pyydettäisiin kuitenkin oikaisua siltä työelämätoimikunnalta, jonka toimialaan kyseinen tutkinto kuuluu. Yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden arviointiin pyydettäisiin oikaisua Opetushallituksen tähän tehtävään määräämältä työelämätoimikunnalta. Jos tutkintokoulutuksen opiskelija suorittaisi vain useaan tutkintoon kuuluvia tutkinnon osia, kyseisten tutkinnon osien arviointiin pyydettäisiin oikaisua Opetushallituksen tähän tehtävän osoittamalta työelämätoimikunnalta. 

Jos valmentavan koulutuksen opiskelija suorittaa tutkinnon osia, olisi hänellä oikeus pyytää oikaisua 2 momentissa tarkoitetun arvioinnin tarkistuspyynnön perusteella annettuun päätökseen tutkintokoulutuksen opiskelijaa vastaavalla tavalla. Muutoin pykälän 3 momentin säännöstä ei sovellettaisi valmentavan koulutuksen opiskelijaan. Valmentavan koulutuksen opiskelija ei voisi vaatia oikaisua työelämätoimikunnalta, koska työelämätoimikunnat ovat tutkintokohtaisia ja niiden muut tehtävät liittyvät esimerkiksi näyttöjen toteutukseen sekä ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen ja ammatillisten tutkintojen ja niiden perusteiden kehittämiseen, minkä vuoksi niillä ei ole mahdollisuutta eikä osaamista käsitellä valmentavan koulutuksen opiskelijan osaamiseen liittyvää arviointia. 

Pykälän 4 momentin mukaan valmentavan koulutuksen opiskelija voisi pyytää oppilaitoksen tai koulutuksen järjestäjän toimipisteen rehtorilta kirjallisesti oikaisua 2 momentissa tarkoitetun arvioinnin tarkistuspyynnön perusteella annettuun päätökseen. Vastaavasti kuin tutkintokoulutuksen opiskelijan pyytäessä oikaisua työelämätoimikunnalta, valmentavan koulutuksen opiskelijan olisi pyydettävä oikaisua 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. 

Työelämätoimikunta ja 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa rehtori voisi määrätä uuden arvioinnin, jos arviointi on ilmeisesti virheellinen. Perustellusta syystä työelämätoimikunta voisi määrätä koulutuksen järjestäjää asettamaan myös uudet arvioijat. Myös rehtori voisi perustellusta syystä asettaa 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa uuden arvioijan. Uudet arvioijat voitaisiin määrätä esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa arviointi on suoritettu virheellisesti, arvioinnissa ei ole noudatettu yhdenvertaisuutta opiskelijoiden kesken tai jos arvioija on ilmeisen esteellinen arvioimaan näyttöä tai muuta arvioinnin kohteena olevaa suoritusta. 

56 §. Arvioinnin uusiminen ja arvosanan korottaminen.Opiskelijalle tulee järjestää mahdollisuus näytön tai muun osaamisen osoittamisen uusintaan tai hyväksytyn arvosanan korottamiseen. Koulutuksen järjestäjän tulisi järjestää mahdollisuus osaamisen osoittamisen uusimiseen, jos opiskelijan osaamisen arviointi hylätty. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tulisi järjestää mahdollisuus myös osaamisen arvioinnin perusteella annetun hyväksytyn arvosanan korottamiseen. Hyväksytyn arvosanan korottaminen olisi mahdollista vain tutkinnon osissa ja muissa kokonaisuuksissa, joista annetaan arvosana. Hyväksytyn arvosanan korottamisesta voitaisiin periä maksu silloin, kun henkilö on jo saanut todistuksen tutkinnon tai koulutuksen suorittamisesta. Opiskelijoilta perittävistä maksuista säädetään ehdotetun lain 105 §:ssä. 

57 §. Todistus tutkinnon suorittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa opiskelijalle tutkintotodistus, kun opiskelija on suorittanut hyväksytysti tutkinnon muodostumiseksi vaadittavat tutkinnon osat. Tutkintotodistus annettaisiin automaattisesti, eikä se edellyttäisi opiskelijan pyyntöä silloin, kun henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetettu osaaminen on saavutettu. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tulisi ilman pyyntöä antaa opiskelijalle todistus suoritetuista tutkinnon osista silloin, jos opiskelija suorittaa vain tutkinnon osaa tai osia ja henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetettu osaaminen on saavutettu tai kun opiskelija on katsottu ehdotetun lain 97 §:ssä säädetyllä tavalla eronneeksi. Muutoin koulutuksen järjestäjän tulisi antaa todistus suoritetuista tutkinnon osista opiskelijan pyynnöstä. Tutkintoa ja sen osaa koskevat arvioinnit ja arvosanat annettaisiin 54 §:ssä tarkoitettujen osaamisen arvioijien tekemän arvioinnin mukaisina. Tämä tarkoittaa, että arvioinnista päättäisivät arvioijat, eikä koulutuksen järjestäjä tutkintotodistusta myöntäessään tekisi suoritusten uudelleenarviointia. 

Pykälän 2 momentin mukaan jos tutkintokoulutusta olisi järjestetty ehdotetun lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetun laajennetun oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävän perusteella ehdotetussa 30 §:ssä tarkoitetun koulutuksen hankinnan kautta, antaisi tutkintotodistuksen se koulutuksen järjestäjä, jolta oppisopimuskoulutusta on hankittu. Lisäksi jos yksittäisiä tutkinnon osia olisi järjestetty ehdotetussa 30 §:ssä tarkoitetun koulutuksen hankinnan kautta, ja opiskelija tarvitsisi todistuksen ainoastaan tällaisesta yksittäisestä tutkinnon osasta, antaisi todistuksen suoritetuista tutkinnon osista se koulutuksen järjestäjä, jolta kyseinen tutkinnon osa on hankittu. Muutoin todistuksen antaisi se koulutuksen järjestäjä, joka on vastannut opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnasta eli koulutusta hankkiva koulutuksen järjestäjä. 

Tutkintotodistus voitaisiin antaa myös opiskelijalle, jonka osalta osaamisen arviointia on 64 §:n 2 momentin nojalla mukautettu tai jonka osalta ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista on 66 §:n nojalla poikettu jollakin tavalla. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opiskelijalle annettavasta todistuksesta siinä tilanteessa, että opiskelija ei ole 64 §:n 2 momentissa tarkoitetun osaamisen arvioinnin mukauttamisen tai 66 §:ssä tarkoitetun poikkeamisen vuoksi saavuttanut keskeisiä tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita. Tällöin koulutuksen järjestäjä ei saisi antaa tutkintotodistusta. Myöskään todistusta suoritetuista tutkinnon osista ei voitaisi antaa sellaisten tutkinnon osien osalta, joissa opiskelija ei ole saavuttanut keskeisiä ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita. Mukautukset tai poikkeamiset eivät kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tutkintotodistusta tai todistusta suoritetuista tutkinnon osista ei voitaisi antaa. Koulutuksen järjestäjän tulisi arvioida, ovatko keskeiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet saavutettu. 

Opiskelijan tulisi kaikissa tapauksissa saada todistus koulutuksesta ja sen aikana hankkimastaan osaamisesta. Jos koulutuksen järjestäjän arvion perusteella tutkintotodistusta tai todistusta suoritetuista tutkinnon osista ei voida antaa, koulutuksen järjestäjän tulisi antaa opiskelijalle todistus opiskelijan osaamisesta. 

58 §. Todistus valmentavan koulutuksen suorittamisesta.Pykälässä säädettäisiin todistuksen antamisesta opiskelijalle valmentavan koulutuksen suorittamisesta. Säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa opiskelijalle todistus suoritetusta koulutuksesta, kun opiskelija on suorittanut ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen ehdotetun lain 50 §:ssä säädetyllä tavalla. Todistus suoritetusta koulutuksesta annettaisiin vain silloin, kun opiskelija on suorittanut koulutuksen perusteiden mukaisen 60 osaamispisteen laajuisen koulutuksen. Jos opiskelija katsotaan eronneeksi kesken koulutuksen suorittamisen, koulutuksen järjestäjän tulisi antaa todistus suoritetuista koulutuksen osista. Todistus suoritetuista koulutuksen osista tulisi antaa myös opiskelijan pyynnöstä. 

59 §. Todistus koulutukseen osallistumisesta. Pykälässä säädettäisiin koulutukseen osallistumisesta annettavasta todistuksesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta antaa todistus ehdotetun lain 8 §:ssä tarkoitettuun muuhun ammatilliseen koulutukseen osallistumisesta silloin, kun koulutus on päättynyt tai jos opiskelija on katsottu ehdotetun lain 97 §:ssä säädetyllä tavalla eronneeksi. Koulutuksen järjestäjän tulisi antaa todistus muuhun ammatilliseen koulutukseen osallistumisesta myös opiskelijan pyynnöstä. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa opiskelijalle todistus tutkintokoulutukseen tai valmentavaan koulutukseen osallistumisesta opiskelijan pyynnöstä. Tutkintokoulutukseen, valmentavaan koulutukseen tai muuhun ammatilliseen koulutukseen osallistumisesta annettavan todistuksen tavoitteena on antaa sisältöä ja kestoa koskevia tietoja siitä koulutuksesta, johon opiskelija on osallistunut. Todistuksen tavoitteena ei ole arvioida tutkintokoulutuksen opiskelijan osaamista, sillä ammatillisissa tutkinnoissa osaaminen osoitetaan näytöissä tai muulla tavoin, ja niihin kytkeytyvä osaamisen arviointi sisältyy tutkintotodistukseen tai tutkinnon osien suorittamisesta annettavaan todistukseen. Vastaavasti valmentavan koulutuksen opiskelijan osaamisen arviointi sisältyy todistukseen suoritetusta koulutuksesta tai todistukseen suoritetuista koulutuksen osista. 

60 §. Todistuksia koskevat tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälässä säädettäisiin ehdotetun lain 57—59 §:ssä tarkoitettuja todistuksia koskevista asetuksen- ja määräyksenantovaltuuksista. Valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävällä todistusten sisällöllä tarkoitettaisiin sellaisia keskeisiä asioita, jotka todistuksista tulee ilmetä. Todistus tutkinnon tai sen osan tai osien suorittamisesta sisältäisi suoritetut tutkinnon osat ja niiden arvosanat. Tutkinnon osaa pienemmät suoritukset kirjattaisiin opintorekisteriotteeseen tai sitä vastaavaan asiakirjaan. Todistus tutkintokoulutukseen tai muuhun ammatilliseen koulutukseen osallistumisesta sisältäisi tiedot koulutuksen sisällöstä ja kestosta. 

Valtuutussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella määriteltäisiin myös liitteet, jotka opiskelijalle annettavaan todistukseen tulee liittää. Liitteet tarkentaisivat todistuksesta ilmeneviä tietoja. Todistukseen tulisi liittää ote opintosuoritusrekisteristä tai muu vastaavaa selvitys, josta ilmenisivät opiskelijan suorittamat yhteisten tutkinnon osien osa-alueet ja niiden osaamisen arviointi. Tietoja tutkinnon osaa pienempien yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden suorittamisesta tarvittaisiin esimerkiksi jatko-opintoihin hakeuduttaessa. 

Pykälään sisältyisi myös Opetushallitukselle annettu valtuus määrätä todistuksiin ja niiden liitteisiin merkittävistä tiedoista. Todistusten vertailukelpoisuuden kannalta olisi tärkeää, että todistuksiin merkittävistä teknisluonteisista tiedoista määrättäisiin yhtenevästi Opetushallituksen määräyksellä. 

7 luku. Osaamisen hankkiminen

61 §. Oikeus saada opetusta ja ohjausta.Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijalla olisi oikeus nykytilaa vastaavasti saada eri oppimisympäristöissä opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen. Ohjausta olisi oikeus saada myös henkilökohtaisesti. 

Säännös ei tarkoittaisi sitä, että yksittäisellä opiskelijalla olisi subjektiivinen oikeus saada opetusta ja ohjausta miten paljon tahansa. Säännös kuitenkin velvoittaisi koulutuksen järjestäjän tarjoamaan tarkoituksenmukaisella tavalla toteutettua opetusta, opinto-ohjausta ja muuta tarpeellista ohjausta riittävästi, jotta opiskelijalla voidaan katsoa olevan mahdollisuus saavuttaa tutkinnon perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet sekä jatko-opintojen ja työelämässä kehittymisen kannalta tarpeelliset tiedot ja taidot. Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijalla olisi nykytilaa vastaavasti myös oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opinto-ohjausta. 

Osaamisen hankkiminen, opinto-ohjaus ja muu tarpeellinen ohjaus sekä tutkinnon suorittaminen suunniteltaisiin yksilöllisesti ja kirjattaisiin henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan, jota päivitetään tarvittaessa. Ehdotetun 62 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä päättää koulutuksen toteuttamisesta. Opettajien ja opinto-ohjaajien kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin nykytilaa vastaavasti valtioneuvoston asetuksella. 

62 §. Koulutuksen sisältö.Tutkinnon suorittamiseen valmistavassa tutkintokoulutuksessa hankittaisiin ammattitaitoa ja muuta osaamista, jota tarvitaan tutkinnon suorittamiseksi. Vastaavasti ammatilliseen tutkintoon tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavissa koulutuksissa hankittaisiin osaamista koulutuksen suorittamiseksi. Ammatillisten tutkintojen ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet olisi määrätty Opetushallituksen päättämissä tutkinnon perusteissa ja valmentavien koulutusten osaamistavoitteet koulutuksen perusteissa. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi järjestämänsä tutkintokoulutuksen sisällöstä ja toteuttamisesta ehdotetun lain 15 §:ssä tarkoitettujen tutkinnon perusteiden mukaisesti sekä ammatilliseen tutkintoon valmentavan koulutuksen ja työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen sisällöstä ja järjestämisestä ehdotetun lain 16 §:ssä tarkoitettujen koulutuksen perusteiden mukaisesti. Koulutuksen järjestäjä voisi siten tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mahdollistamissa rajoissa päättää koulutuksen sisällöstä sekä siitä, millä tavoin, missä ja milloin koulutus järjestetään. Tämä toisi koulutuksen järjestämiseen joustoa ja mahdollistaisi koulutuksen järjestäjän toimintaympäristön tarpeiden ja mahdollisuuksien huomioon ottamisen koulutuksen sisällöissä ja toteuttamisessa. Voimassa olevasta ammatillisesta peruskoulutuksesta annetusta laista poiketen koulutuksen järjestäjän ei tarvitsisi enää laatia opetussuunnitelmaa. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän olisi 1 momentista poiketen kuitenkin järjestettävä ammatillisen perustutkintokoulutuksen opiskelijalle työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävää koulutusta, jos opiskelijalla ei olisi suoritettavaan tutkintoon liittyvää käytännön työtehtävien yhteydessä aiemmin hankittua osaamista. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 a §:n mukaan ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavan ammatillisen perustutkinnon tulee sisältää osaamisen hankkimista työssäoppimisen kautta vähintään 30 osaamispistettä. Ehdotettavassa laissa ei säädettäisi osaamispisteisiin tai tiettyyn aikaan sidottua työpaikalla tapahtuvaa osaamisen hankkimisen määrää, koska ajallisesti koulutuksen kesto poikkeaisi henkilökohtaistamisen vuoksi opiskelijoittain riippuen esimerkiksi aiemmin hankitusta osaamisesta. Lisäksi tietyn pituisen työpaikalla tapahtuvan osaamisen hankkimisen edellyttäminen voisi tarpeettomasti pidentää opiskeluaikaa, jos opiskelija voisi muutoin saavutetun osaamisen puolesta suorittaa tutkinnon jo aikaisemmin. 

Muusta ammatillisesta koulutuksesta ei säädettäisi tai määrättäisi muualla kuin ehdotetussa 8 §:ssä. Koulutuksen järjestäjä voisi siten päättää muun ammatillisen koulutuksen sisällöstä, toteuttamisesta ja laajuudesta varsin vapaasti, ellei alakohtaisessa sääntelyssä toisin edellytettäisi. Tästä säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Koulutuksen järjestäjän laaja päätösvalta muun ammatillisen koulutuksen osalta mahdollistaisi sen, että järjestäjä voisi reagoida nopeasti työelämän osaamistarpeisiin ja räätälöidä koulutukset asiakaslähtöisesti kulloisenkin tarpeen mukaan. Toisaalta alakohtaisessa sääntelyssä on esimerkiksi ansio- ja liikennelentäjien koulutuksen osalta hyvinkin tarkkoja koulutuksen kestoa ja sisältöä koskevia vaatimuksia, jotka koulutuksen järjestäjän tulisi ottaa huomioon kyseistä koulutusta järjestäessään. Myös ammatillista osaamista syventävänä tai täydentävä koulutuksena voitaisiin järjestää erilaisia lupa- ja pätevyyskoulutuksia, joiden sisältövaatimuksia säänneltäisiin alakohtaisesti. 

63 §. Opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot.Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta järjestää osana tutkintokoulutusta opintoja, joiden tarkoituksena on mahdollistaa tutkinnon tai sen osan suorittaminen ja tutkintokoulutukseen osallistuminen niissä tapauksissa, joissa opiskelijalla ei ole tavoitteena olevan osaamisen kannalta riittäviä opiskeluvalmiuksia. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 8 b §:n mukaisia opiskeluvalmiuksia parantavia opintoja. 

Ehdotetun säännöksen mukaan osana tutkintokoulutusta voitaisiin tutkinnon perusteissa määrätyn lisäksi järjestää opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja. Opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen tarkoituksena olisi, että opiskelija hankkii sellaista yksilöllisiin tarpeisiinsa perustuvaa osaamista, joka antaa hänelle edellytykset osallistua tutkintokoulutukseen ja osoittaa osaamisensa näytössä tai muulla tavoin. 

Opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen tavoitteena tulisi olla tutkintokoulutuksessa edellytettävien opiskelutaitojen, kuten kielellisten, matemaattisten tai tietoteknisten valmiuksien vahvistaminen taikka opiskelutekniikkaan liittyvien taitojen harjaannuttaminen. Opintoihin voisi sisältyä esimerkiksi kielikoulutusta silloin, kun opiskelijalla on puutteellinen osaaminen tutkintoon liittyvässä suomen- tai ruotsinkielen sanastossa tai ammattiin liittyvissä kielen käytön tavoissa, joita voisivat olla esimerkiksi ammatille tyypilliset tavat esittää tai tuottaa kirjallista aineistoa. Tutkintokoulutuksen suorittaminen ja tarvittavan ammatillisen osaamisen hankkiminen saattavat edellyttää muun muassa erilaisten oppaiden ja työkirjojen lukutaitoa, alan sanaston hallintaa sekä kirjallista dokumentointia. Tällöin riittävän ammattitaidon hankkimiseksi edellytettävän kielitaidon taso voi käytännössä olla melko korkea. Kielikoulutuksen tulisi kuitenkin aina liittyä suoritettavaan tutkintoon eikä koulutusta saisi käyttää peruskielitaidon opettamiseen. Opinnoilla voitaisiin tukea myös oppimisvaikeuksista johtuvien syiden vuoksi tarvittavaa osaamisen hankkimista. Yleisten oppimisvaikeuksien, kuten lukemisen, kirjoittamisen, matemaattisten tai vieraiden kielten oppimisvaikeuksien perusteella opiskelijalle voidaan tarjota opintoja, kuten lukiopetusta, joiden avulla tavoitteena oleva osaaminen voidaan saavuttaa. Oppimisvaikeuksien lisäksi opiskelijoilla voi olla erinäisiä arjenhallintaan ja elämäntilanteeseen liittyviä vaikeuksia, jotka edellyttävät erilaisia tukitoimia, mutta ei kuitenkaan sellaista pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea, joka oikeuttaisi opiskelijaa saamaan ehdotetun 64 §:n mukaista erityistä tukea. Tällaisissa tilanteissa opiskelijaa voitaisiin tukea opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen avulla. 

Opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja ei tarvitsisi järjestää yhtäjaksoisena tai erillisenä jaksona, vaan ne voitaisiin järjestää tutkinnon perusteiden mukaisen tutkintokoulutuksen aikana tai osana. Koulutuksen järjestäjä päättäisi opintojen järjestämisestä ja sisällöstä. Koulutuksen järjestäjä voisi järjestää opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot hyödyntäen monipuolisia, vaihtelevia ja opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaisia opetusjärjestelyjä ja tuen muotoja. 

Voimassa olevan opiskeluvalmiuksia parantavia opintoja koskevan säännöksen mukaisesti opinnot voivat päätoimisina kestää enintään kuuden kuukauden ajan. Jatkossa ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei säädettäisi opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen enimmäiskestosta, koska kuuden kuukauden päätoimista kestoa on vaikea määrittää. Sen sijaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevassa sääntelyssä ehdotetaan säädettäväksi, että opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot voitaisiin lukea rahoituksen perusteeksi enintään 0,5 opiskelijavuoden eli käytännössä kuuden kuukauden ajalta. 

64 §. Erityinen tuki. Pykälässä säädettäisiin erityisestä tuesta sellaisille tutkintokoulutuksen ja valmentavan koulutuksen opiskelijoille, jotka tarvitsevat pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamiseksi oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi. 

Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 19 a §:n mukainen erityisopetus on koskenut ainoastaan ammatillista peruskoulutusta ja valmentavaa koulutusta, mutta ei ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaista näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta. Ehdotuksen mukaan erityisopetuksena annettavaan erityiseen tukeen olisi nykytilasta poiketen oikeus myös ammattitutkinto- tai erikoisammattitutkinto koulutuksessa olevalla opiskelijalla, jos hän tutkinnon perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsee oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea. 

Erityisellä tuella tarkoitettaisiin opiskelijan henkilökohtaisiin tarpeisiin, tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyitä. Pykälän säännökset vastaisivat sisällöltään pääosin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 19 a §:n erityisopetuksen säännöksiä. Pykälässä käytettäisiin kuitenkin termiä erityinen tuki erityisopetuksen sijaan, koska erityinen tuki käsitteenä kuvaa paremmin opiskelijoille annettavia tukitoimia. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat tavallisesti yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa, mutta tarvitsevat huomattavasti enemmän ja erilaista tukea kuin muut opiskelijat. Nykytilaa vastaavasti opiskelijalle tilapäisesti annettavaa erityistä oppimisen tukea ja ohjausta ei katsottaisi pykälässä tarkoitetuksi erityiseksi tueksi. Erityisen tuen antamisen edellytyksenä olisi, että opiskelija tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Erityistä tukea saavan opiskelijan erityisen tuen tarpeet vaihtelevat. Useimmiten perusteena on jokin oppimisvaikeuksia aiheuttava seikka, joka edellyttää pedagogista tukea. Perusteena voi olla myös sellainen vamma tai sairaus, joka edellyttää muita erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyjä oppimisen ja opiskelun mahdollistamiseksi. Erityisen tuen tarve on määriteltävä jokaiselle opiskelijalle yksilöllisesti, ja tavoitteiden saavuttamista on tuettava yksilöllisesti suunnitellun ja ohjatun oppimisprosessin avulla. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan erityisen tuen antamisen tavoitteena olisi, että opiskelija saavuttaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisen ammattiaidon ja osaamisen. Myös erityistä tukea saavan opiskelijan opetuksessa ensisijaisena tavoitteena on se, että opiskelija voi hänelle annettavien tukitoimien avulla saavuttaa ammatillisen perustutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Erityistä tukea saavan opiskelijan osalta voitaisiin kuitenkin mukauttaa ammatillisen perustutkinnon perusteiden mukaista osaamisen arviointia siinä määrin, kuin se on opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaen välttämätöntä. Osaamisen arvioinnin mukauttamisessa opiskelijalle laadittaisiin yksilöllinen osaamisen arviointi. 

Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 19 a §:n 2 momentin mukaan erityisopetuksessa voidaan poiketa tutkinnon perusteista mukauttamalla ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita sekä osaamisen arviointia siinä määrin, kuin se on opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaen välttämätöntä. Toisin kuin voimassa oleva mukauttaminen, momentissa ehdotettu mukauttaminen koskisi ainoastaan osaamisen arvioinnin laadullista mukauttamista ja se voitaisiin tehdä vain siinä laajuudessa, kuin se on opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaen välttämätöntä. 

Mukauttaminen koskisi vain ammatillisen perustutkinnon perusteiden arviointikriteereistä poikkeamista. Valmentavissa koulutuksissa koulutuksen perusteiden mukaisten koulutuksen osien suorittaminen ei pääsääntöisesti edellytä tietyn tasoisen osaamisen saavuttamista. Valmentavissa koulutuksissa osaamistavoitteet perustuvat opiskelijan yksilöllisiin valintoihin, tavoitteisiin ja valmiuksiin. Ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen perusteiden mukaista osaamisen arviointia ei myöskään voitaisi mukauttaa. Mukauttamisessa olisi kyse tutkinnon perusteiden arviointikriteerien sopeuttamisesta opiskelijan oppimisedellytysten mukaisiksi silloin kuin se olisi erityistä tukea saavan opiskelijan kohdalla välttämätöntä. 

Mukauttamisessa opiskelijalle laaditaan henkilökohtaiset, mukautetut arviointikriteerit, jotka perustuvat hänen suorittamansa tutkinnon perusteisiin. Mukauttaminen voidaan tehdä joko yhden tai useamman tutkinnon osan arviointikriteereitä mukauttamalla. Jos tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista tulisi joltain osin poiketa kokonaan, tulisi soveltaa ehdotetussa 66 §:ssä säädettyä ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista poikkeamista. 

Opetushallituksen olisi määrättävä ammatillisen perustutkinnon perusteissa, miltä osin osaamisen arviointia ei voida mukauttaa. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 19 a §:n 3 momentin mukaan Opetushallitus voi tutkinnon perusteissa määrätä miltä osin ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista ei voida poiketa mukauttamisen perusteella. Nykytilan selkeyttämiseksi ehdotetaan, että Opetushallituksen olisi ammatillisten tutkintojen perusteittain määrättävä, miltä osin osaamisen arviointia ei voida mukauttaa. Ammatillisen perustutkinnon perusteita laadittaessa tulisi siten aina arvioida, liittyykö ammattitaitovaatimuksiin esimerkiksi sellaisia työturvallisuusvaatimuksia, joiden vuoksi tutkinnon perusteita ei voitaisi mukauttaa. Mukauttamisen rajoittaminen on tarpeen erityisesti silloin, jos ammattialalla on sellaisia erittäin keskeisiä ammattitaitovaatimuksia, joiden saavuttaminen on edellytyksenä kyseisessä ammatissa toimimiselle. Muilta osin koulutuksen järjestäjä päättäisi mukauttamisesta henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa. 

Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevassa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 5 §:n 4 momentin säännöstä vastaavasti, että erityisen tuen antamisen tavoitteena olisi lisäksi edistää opiskelijan kokonaiskuntoutusta yhteistyössä kuntoutuspalveluiden tuottajien kanssa. 

Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 19 a §:n 3 momentin mukaan Opetushallitus voi tutkinnon perusteissa määrätä, miltä osin ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista ei voida poiketa mukauttamisen perusteella. Nykytilan selkeyttämiseksi ehdotetaan, että Opetushallituksen olisi ammatillisten tutkintojen perusteissa määrättävä, miltä osin osaamisen arviointia ei voitaisi mukauttaa. Tätä koskeva säännös olisi ehdotetun lain 15 §:n 2 momentin 5 kohdassa. Vastaava säännös koskisi myös lain 66 §:ssä tarkoitettua tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista poikkeamista. 

65 §.Vaativa erityinen tuki. Pykälässä säädettäisiin vaativan erityisen tuen järjestämisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan lain 27 §:n 2 momentin mukaisen vaativan erityisen tuen tehtävän saaneen koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi järjestää koulutusta opiskelijoille, joilla on vaikeita oppimisvaikeuksia taikka vaikea vamma tai sairaus, joiden vuoksi opiskelija tarvitsee yksilöllistä, laaja-alaista ja monipuolista 64 §:ssä tarkoitettua erityistä tukea. 

Vaativaa erityistä tukea voisivat järjestää vain ne koulutuksen järjestäjät, joiden tehtäväksi tämä on määrätty koulutuksen järjestämisluvassa. Tämän erityistehtävän mukaiseen koulutukseen otettavien opiskelijoiden tulisi täyttää tässä pykälässä säädetyt vaativan erityisen tuen saamisen kriteerit. Vaativan erityisen tuen järjestäminen otetaan huomioon koulutuksen rahoituksen painokertoimissa. 

Vaativaa erityistä tukea voitaisiin antaa sekä tutkintokoulutuksen opiskelijoille että valmentavan koulutuksen opiskelijoille. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus järjestettäisiin aina vaativan erityisen tuen tehtävän perusteella eli tässä koulutuksessa kohderyhmänä olisivat vain ne opiskelijat, jotka ovat oikeutettuja vaativaan erityiseen tukeen. 

66 §. Ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa ammatillisen perustutkinnon perusteiden mukaisista ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista. Säännöksessä tarkoitetulla poikkeamisella tarkoitettaisiin sitä, että opiskelija ei osoita jotakin tutkinnon perusteiden mukaista ammattitaitovaatimusta tai osaamistavoitetta eikä sitä näin ollen myöskään arvioida. 

Säännöksen mukainen poikkeaminen vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 21 §:n mukaisia erityisiä opetusjärjestelyitä. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 21 §:n mukaisia erityisten opiskelujärjestelyjen mukainen poikkeaminen on voinut säännöksen sanamuodon mukaan koskea paitsi tutkinnon perusteista myös valmentavan koulutuksen perusteista poikkeamista. Ehdotetun pykälän mukainen poikkeaminen koskisi kuitenkin vain tutkinnon perusteista poikkeamista, koska valmentavan koulutuksen perusteiden mukaisista osaamistavoitteita ei ole tarpeen poiketa. Valmentavissa koulutuksissa koulutuksen perusteiden mukaisten koulutuksen osien suorittaminen ei pääsääntöisesti edellytä tietyn tasoisen osaamisen saavuttamista. Valmentavissa koulutuksissa osaamistavoitteet perustuvat opiskelijan yksilöllisiin valintoihin, tavoitteisiin ja valmiuksiin. Kuten nykyisin, ehdotetun säännöksen mukainen poikkeaminen tutkinnon perusteiden mukaisista ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista voisi koskea ainoastaan ammatillista perustutkintoa ja se voitaisiin tehdä vain siltä osin, kuin se on opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaen välttämätöntä. 

Ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen perusteiden mukaisista ammattitaitovaatimuksista, osaamistavoitteista taikka osaamisen arvioinnista ei voitaisi poiketa. Ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen perusteista poikkeaminen ei ole ollut mahdollista myöskään voimassa olevan lainsäädännön mukaan. 

Pykälän 1 momentin mukaan ammatillisen perustutkinnon perusteiden mukaisista ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista voitaisiin poiketa siten, että opiskelija ei osoita jotakin tutkinnon perusteiden edellyttämää osaamista. Poikkeaminen voidaan tehdä, jos tutkinnon perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet ovat olosuhteet tai aiemmin hankittu osaaminen huomioiden joiltakin osin opiskelijalle kohtuuttomia tai poikkeaminen on perusteltua opiskelijan vammaan tai terveydentilaan liittyvistä syistä. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan sanamuoto poikkeaisi voimassa olevassa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 21 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyistä erityisten opiskelujärjestelyjen käyttämisen perusteista siten, että poikkeaminen olisi mahdollista henkilön terveydentilaan liittyvien syiden ohella vammaan liittyvistä syistä. Jo voimassa olevan lain nojalla erityisten opiskelujärjestelyjen käyttäminen on ollut mahdollista vammaan liittyvistä syistä, mutta ehdotetussa sanamuodossa vamma erotettaisiin terveyteen liittyvistä syistä omaksi poikkeamisen perusteeksi. 

Kuten voimassa olevan lainsäädännön mukaisten erityisten opiskelujärjestelyjen käyttämisen, myös ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamisen tavoitteena olisi, että opiskelija voisi suorittaa ammatillisen perustutkinnon, vaikka hän ei 1 momentissa tarkoitettujen syiden vuoksi joiltakin osin voi saavuttaa tutkinnon perusteiden mukaisia ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita. Kuten voimassa olevan lain mukaisia erityisiä opiskelujärjestelyjä, myös poikkeamista voitaisiin käyttää silloin, jos opiskelijalla ei ole varsinaisen erityisopetuksen tarvetta, mutta esimerkiksi hänen aiempi osaamisensa tai terveydentilansa huomioiden tutkinnon perusteiden mukaiset vaatimukset ovat joltakin osin kohtuuttomia saavuttaa. Poikkeaminen voisi olla mahdollista myös osaamisen osoittamisessa sellaisen ammatillista perustutkintoa suorittavan kohdalla, joka ei osallistu tutkintokoulutukseen. Tarkoituksena on, että seikka ei estäisi ammatillisen perustutkinnon suorittamista, vaikka se estäisikin tiettyjen ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamisen. Ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista voitaisiin poiketa vain siinä määrin, kuin se olisi 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen syiden vuoksi välttämätöntä. 

Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 21 §:n 4 momentin mukaan Opetushallitus voi tutkinnon tai koulutuksen perusteissa määrätä, miltä osin ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista ei voida poiketa erityisiä opiskelujärjestelyjä käyttämällä. Nykytilan selkeyttämiseksi ehdotetaan, että Opetushallituksen olisi ammatillisten tutkintojen perusteissa määrättävä, miltä osin ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista ei voitaisi poiketa. Tätä koskeva säännös olisi ehdotetun lain 15 §:n 2 momentin 5 kohdassa. Ammatillisen perustutkinnon perusteita laadittaessa tulisi siten aina arvioida, liittyykö ammattitaitovaatimuksiin esimerkiksi sellaisia työturvallisuusvaatimuksia, joiden vuoksi tutkinnon perusteista ei voitaisi poiketa. Tutkinnon perusteista poikkeamisen rajoittaminen on tarpeen erityisesti silloin, jos ammattialalla on sellaisia erittäin keskeisiä ammattitaitovaatimuksia, joiden saavuttaminen on edellytyksenä kyseisessä ammatissa toimimiselle. Muilta osin koulutuksen järjestäjä voisi päättää tutkinnon perusteiden mukaisista ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista poikkeamisesta henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa. 

67 §. Erityisestä tuesta ja poikkeamisesta päättäminen.Pykälän mukaan voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:ää vastaavasti koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijalle annettavasta erityisestä tuesta ja osaamisen arvioinnin mukauttamisesta sekä ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamisesta. Näihin päätöksiin saisi vaatia oikaisua aluehallintovirastolta ehdotetun 111 §:n mukaisesti. Voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti koulutuksen järjestäjän olisi ennen edellä tarkoitettujen päätösten tekemistä kuultava opiskelijaa ja tämän huoltajaa tai laillista edustaa. Kuuleminen olisi kuitenkin tarpeetonta, jos poikkeaminen perustuisi opiskelijan tekemään esitykseen. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi henkilökohtaistamisen yhteydessä kirjata henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan opiskelijalle tarjottavan erityisen tuen sisältö, osaamisen arvioinnin mukauttaminen sekä ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lain 44 §:n henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa koskevan valtuutussäännöksen nojalla säätää suunnitelmaan erityisen tuen sisällöstä, mukauttamisesta sekä poikkeamisesta merkittävistä asioista. 

68 §.Opetuksen julkisuus. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti opetuksen julkisuudesta. Pykälän mukaan opetus olisi julkista lukuun ottamatta työpaikalla järjestettävää koulutusta. Opetuksen seuraamista voitaisiin kuitenkin rajoittaa perustellusta syystä. 

Lähtökohtana on opetuksen julkisuus, mutta ammatillisessa koulutuksessa opetuksen seuraamista on koulutuksen luonteen vuoksi tarpeen rajoittaa työpaikalla järjestettävän koulutuksen osalta. Lisäksi esimerkiksi työturvallisuuteen liittyvät syyt voivat olla perusteltuja syitä rajoittaa mahdollisuuksia opetuksen seuraamiseen. 

8 luku. Työpaikalla järjestettävä koulutus

69 §. Työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävä koulutus.Pykälässä säädettäisiin työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta. Koulutuksen järjestäjä voisi järjestää ehdotetussa laissa tarkoitettua koulutusta työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä. 

Käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävää koulutusta voitaisiin järjestää koulutuksen järjestäjän ulkopuolisella työpaikalla oppisopimukseen tai koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena. Koulutuksen järjestäjä vastaisi oppisopimukseen tai koulutussopimukseen perustuvan koulutuksen järjestämisestä. Muuta kuin koulutuksen järjestäjän järjestämisvastuulla olevaa henkilökohtaistamisen yhteydessä todettua tai suunniteltua työpaikalla tapahtuvaa osaamisen kehittymistä voisi tapahtua esimerkiksi tutkintokoulutuksessa olevan opiskelijan omalla työpaikalla ilman, että siitä olisi erikseen sovittava koulutuksen järjestäjän ja opiskelijan työnantajan kanssa. Tällainen osaamisen kehittyminen voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon henkilökohtaistamisen yhteydessä. Koulutuksen järjestäjä ei vastaisi tällaisen työpaikalla tapahtuvan osaamisen kehittymiseen liittyvän koulutuksen tavoitteista, ohjauksesta, sisällöstä, johdosta tai valvonnasta. 

70 §. Oppisopimuskoulutus.Pykälässä säädettäisiin oppisopimuskoulutuksesta, joka olisi voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti pääosin työpaikalla järjestettävää koulutusta, jota täydennettäisiin tarvittaessa muissa oppimisympäristöissä tapahtuvalla osaamisen hankkimisella. 

Pykälän 1 momentin mukaan oppisopimuskoulutus perustuisi 15 vuotta täyttäneen opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen työsopimukseen taikka virkasuhteessa tai virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevan opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen sopimukseen. Oppisopimus olisi opiskelijan ja työantajan välinen työsopimus taikka virkasuhteessa tai virkasuhteeseen verrattavassaan julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevan opiskelijan ja työnantajan välinen kirjallinen määräaikainen sopimus. Voimassa olevassa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 17 §:n 5 momentissa säädetään virkamiehen oppisopimuksesta. Vaikka virkamiehen oppisopimuksesta ei enää ehdoteta säädettäväksi erillisenä oppisopimuksen muotona, voisi jatkossakin virkasuhteessa tai virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa oleva opiskelija hankkia osaamista oppisopimuskoulutuksena nykytilaa vastaavasti. 

Oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan viikoittaisen työajan tulisi olla keskimäärin vähintään 25 tuntia, jotta koulutuksen voitaisiin katsoa olevan pääosin työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävää koulutusta. Tarkoitus olisi, että esimerkiksi jaksotyössä työaika voisi tasoittua siten, että se on keskimäärin vähintään 25 tuntia viikossa. Vaatimus vähintään 25 tunnin viikoittaisesta työajasta vastaisi nykykäytäntöä, vaikka siitä ei ole voimassa olevassa laissa nimenomaisesti säädetty. Viikkotuntimäärä vastaisi opintotukilain 5 a §:n 3 momentin mukaista opintojen päätoimisuuden edellytystä. Mainitun säännöksen mukaan päätoimisilta ammatillisilta opinnoilta edellytetään opetus- tai koulutusohjelman mukaiseen opetukseen tai opintoihin kuuluvaan harjoitteluun osallistumista keskimäärin vähintään 25 viikkotuntia silloin, kun opintojen laajuutta ei ole mitoitettu opintoviikkoina eikä osaamispisteinä. 

Oppisopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että pääosa opiskelijan henkilökohtaistamisen yhteydessä todetusta osaamistarpeesta voidaan hankkia aidossa työpaikassa käytännön työtehtävien yhteydessä. Koska kaikille opiskelijoille laadittaisiin henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, johon kirjattaisiin opiskelijan koulutukseen osallistumisen ja näyttöjen ja valmistavan koulutuksen suorittamisen ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimet, voidaan tästä asiakirjasta todentaa osaamistarpeen kokonaismäärä. Osaaminen voitaisiin hankkia oppisopimuskoulutuksena, jos pääosa henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa todetusta osaamistarpeesta olisi hankittavissa oppisopimustyöpaikassa aidoissa työelämän tilanteissa käytännön työtehtävien yhteydessä ja opiskelijan työpaikalla tekemät työtehtävät mahdollistaisivat osaamisen hankkimisen oppisopimuksessa sovitulla tavalla. Säännöksessä ei käytettäisi työpaikalla järjestettävää koulutusta täydentävästä osaamisen hankkimisesta voimassa olevan lain mukaista tietopuolisten opintojen käsitettä, koska täydentävä, muu osaamisen hankkiminen voi käsittää tietopuolisia opintoja laajempaa osaamisen täydentämistä. Tällöin koulutuksen järjestäjä voisi hyödyntää erilaisia opetuksen tapoja, kuten esimerkiksi verkko- tai monimuoto-opetusta taikka koulutuksen järjestäjän muissa oppimisympäristöissä tapahtuvaa opetusta. 

Oppisopimuskoulutuksessa opiskelija hankkii henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetettua osaamista työnantajan johdon, valvonnan ja ohjauksen alaisena työnantajan maksamaa vastiketta vastaan. Työtehtävien tulisi olla sellaisia, että niitä tekemällä on mahdollista saavuttaa tutkinnon perusteen mukaiset, henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa asetetut ammattitaitovaatimukset. 

Mikäli työpaikalla tapahtuvaa osaamisen hankkimista ei olisi mahdollista tehdä työ- tai virkasuhteessa, ei koulutusta voitaisi järjestää oppisopimuskoulutuksena. Siten esimerkiksi vangeille vankilan työtoiminnan yhteydessä tapahtuvan osaamisen hankkimisen voitaisiin oppisopimuskoulutuksen sijaan järjestää koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena. Poikkeuksena työ- tai virkasuhdetta koskevasta vaatimuksesta olisivat kuitenkin yrittäjänä toimivat opiskelijat, joiden omassa yrityksessä tapahtuva osaamisen hankkiminen voitaisiin järjestää nykytilaa vastaavasti oppisopimuskoulutuksena. Yrittäjän oppisopimuskoulutuksesta säädettäisiin pykälän 4 momentissa. 

Pykälän 2 momentin mukaan oppisopimukseen tulisi liittää opiskelijan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma siltä osin, kuin se koskee oppisopimuskoulutusta. Henkilökohtaisesta osaamisen kehittämissuunnitelmasta tulee ilmetä ne käytännön työtehtävät, joita tekemällä opiskelija voi saavuttaa tavoitteeksi asetetun osaamisen. Muista henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan merkittävistä tiedoista säädettäisiin ehdotetun lain 44 §:n nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Oppisopimukseen liitettävästä henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman osasta tulee ilmetä keskeisten työtehtävien lisäksi ainakin työtehtävien ajoittuminen työpaikalla, suoritettava tutkinto, noudatettavat tutkinnon perusteet ja tutkinnon osat, vastuullinen työpaikkaohjaaja, koulutuksen järjestäjän osoittamissa muissa oppimisympäristöissä tapahtuva osaamisen hankkiminen ja sen ajoittuminen koulutusajalle sekä näyttöjen ajoittuminen koulutusajalle. Oppisopimukseen liitettävän henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman osan laativat ja hyväksyvät yhdessä koulutuksen järjestäjä, opiskelija ja työnantaja siten, että se on liitettävissä oppisopimukseen sopimusta hyväksyttäessä. Ehdotetun lain 45 §:n 2 momentin mukaan työnantaja tai muu työpaikan edustaja osallistuisi koulutuksen järjestäjän ja opiskelijan ohella henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan ja päivittämiseen, jos koulutus järjestetään oppisopimuskoulutuksena tai koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena taikka osaaminen osoitetaan työpaikalla. 

Pykälän 2 momentin valtuutussäännöksen mukaan nykytilaa vastaavasti valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin oppisopimuksessa sovittavista asioista. 

Pykälän 3 momentin mukaan oppisopimuksen tekemisen edellytyksenä olisi voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti, että koulutuksen järjestäjä ja työnantaja sopivat oppisopimuskoulutuksen järjestämisestä. Sopimus olisi säännöksen mukaan tehtävä kirjallisesti. Oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevalla koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisellä sopimuksella ei voitaisi poiketa siitä, mitä henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa on suunniteltu. Mainitun sopimuksen olisi siten vastattava henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa suunniteltua siltä osin kuin sopimus koskee oppisopimuskoulutuksen sisältöä. Koulutuksen järjestäjän ja työnantajan olisi yhdessä huolehdittava myös oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen päivittämisestä, jos opiskelijan henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa päivitetään oppisopimuskoulutuksen aikana, ja muutokset vaikuttavat oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen sisältöön. 

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisessä sopimuksessa sovittavista asioista. Voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:ää vastaavasti koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisessä sopimuksessa sovittavia asioita olisivat ainakin osapuolten tehtävät, oppisopimuskoulutuksen aloitus- ja päättymispäivä sekä ehdotetun 73 §:n mukaisesti sovittavan koulutuskorvauksen määrä. 

Pykälän 4 momentin mukaan yrittäjälle voitaisiin nykytilaa vastaavasti järjestää oppisopimuskoulutusta omassa yrityksessään, jos koulutuksen järjestäjä ja yrittäjä sopivat ehdotetussa 3 momentissa tarkoitetulla tavalla koulutuksen järjestämisestä. Koulutus ei kuitenkaan tällöin perustuisi työsopimukseen, eikä siihen sovellettaisi ehdotetun lain 77 §:ää, jossa säädetään työntekijöitä ja viranhaltijoita koskevan lainsäädännön soveltamisesta. 

Pykälän 5 momentin mukaan työvoimakoulutusta tai valmentavaa koulutusta ei voitaisi järjestää oppisopimuskoulutuksena. Ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta ei niiden luonteen vuoksi voida pitää tarkoituksenmukaisena järjestää pääosin työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävänä koulutuksena. Valmentavien koulutuksien tarkoituksena on valmentaa opiskelijaa kohti ammatillista koulutusta ja työelämää. Ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa opiskelijalla voisi voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti olla mahdollisuus valmentautua oppisopimuskoulutukseen. Oppisopimuskoulutukseen valmentautuvat opiskelijat voivat suorittaa työpaikalla henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesti koulutuksen osia. Tällainen työpaikalla tapahtuva valmentavan koulutuksen osaamisen hankkiminen voitaisiin järjestää koulutussopimukseen perustuvana osaamisen hankkimisena. Opiskelijalla olisi nykytilaa vastaavasti mahdollisuus siirtyä oppisopimuskoulutukseen, mikäli oppisopimuskoulutuksen järjestämisen edellytykset täyttyvät. 

Oppisopimuskoulutus on määräaikaiseen työsopimukseen tai virkasuhteeseen perustuvaa koulutusta, joten nykytilaa vastaavasti oppisopimuskoulutusta ei voitaisi järjestää työttömille työnhakijoille suunnattuna työvoimakoulutuksena. Työtön työnhakija voisi kuitenkin nykytilaa vastaavasti hakeutua oppisopimuskoulutukseen, mutta oppisopimuskoulutusta ei voitaisi työvoimakoulutuksena rahoittaa. Työttömille voitaisiin järjestää myös opintokokonaisuuksia, joissa osa koulutuksesta järjestetään työvoimakoulutuksena ja osa oppisopimuskoulutuksena. Työnantajalla voisi olla oikeus saada oppisopimuskoulutuksen ajalta työttömän palkkaamisesta aiheutuvien palkkauskustannusten korvaamiseksi maksettavaa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvussa tarkoitettua palkkatukea. 

Työttömyysturvalain soveltamiskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että oppisopimuskoulutukseen ei lähtökohtaisesti sovelleta työttömyysturvalain opiskelua koskevia säännöksiä. Käytännössä oppisopimusta tulkitaan kuten mitä tahansa työsopimusta, ja jos työaika on enintään 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta, työnhakijalla voi olla oppisopimuksen ajalta oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen. 

71 §. Koulutussopimukseen perustuva koulutus.Pykälässä säädettäisiin koulutussopimukseen perustuvasta koulutuksesta ja koulutussopimuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa opiskelija hankkisi henkilökohtaistamisen yhteydessä todettua osaamistarvetta vastaavaa osaamista työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä. Koulutussopimustyöpaikka toimisi siten yhtenä oppimisympäristönä, jossa opiskelija voi hankkia tutkinnon perusteissa ja henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetettua osaamista käytännön työtehtäviä tekemällä. Koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa hankittavan osaamisen vähimmäis- tai enimmäismäärää ei kuitenkaan olisi säädetty. Koulutussopimuksessa koulutuksen järjestäjä sopisi kirjallisesti koulutussopimustyöpaikan edustajan kanssa opiskelijan osaamisen hankkimisesta työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä. 

Koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa opiskelija ei olisi työsuhteessa. Näin ollen silloin kun opiskelija tekee hänen henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa ja koulutussopimuksessa mainittuja työtehtäviä, kysymyksessä on ei-työsuhteinen työskentely työpaikalla. Jos taas opiskelijalla teetetään muita kuin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisia työtehtäviä, voi opiskelijan ja työnantajan välille muodostua työsuhde työsopimuslaissa (55/2001) säädetyn työsuhteen tunnusmerkistön täyttyessä. Koulutussopimusta ei voitaisi tehdä siinä tapauksessa, jos opiskelija on ennen koulutuksen alkamista työsuhteessa koulutustyöpaikkaan, vaan tällöin oikea osaamisen hankkimisen muoto olisi oppisopimus. 

Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaan opiskelija ei ole työssäoppimisen aikana työsopimussuhteessa työnantajaan, elleivät opiskelija ja työnantaja ole erikseen sopineet työsopimuksen tekemisestä. Toisin kuin voimassa olevassa laissa, ehdotetussa säännöksessä ei säädettäisi siitä, että opiskelija ja työnantaja voisivat erikseen sopia työsopimuksen tekemisestä. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan estäisi opiskelijaa tekemään työsopimusta koulutussopimustyöpaikan työnantajan kanssa koulutussopimuksen ulkopuolelle jäävistä työtehtävistä. 

Koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa opiskelija hankkisi tutkinnon perusteissa määrättyä osaamista käytännön työtehtävien yhteydessä pääsääntöisesti koulutussopimustyöpaikalla sen johdon, valvonnan ja ohjauksen alaisena. Sekä koulutussopimukseen perustuva koulutus että oppisopimuskoulutus olisivat tavoitteellista ja ohjattua oppimista, joista oppisopimuskoulutus perustuisi yrittäjän oppisopimuskoulutusta lukuun ottamatta työ- tai virkasuhteeseen, mutta koulutussopimus ei. Koulutussopimuksella opiskeleva olisi päätoiminen opiskelija. Koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa koulutussopimustyöpaikka ei maksa opiskelijalle palkkaa tai muuta työsopimuslain 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua vastiketta. 

Koulutussopimuksen tekeminen ei ole perusteltua tilanteissa, joissa opiskelija ei tosiasiassa saa ammatillisen tutkinnon suorittamisen tai muun henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetetun osaamisen edellyttämiä valmiuksia. Koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa olevia opiskelijoita ei myöskään voida käyttää korvaamaan työpaikan omaa työ- tai virkasuhteista työvoimaa. Muutoinkin työpaikalla järjestettävän koulutuksen osalta on tärkeää huomioida, että työnantajan on aina huolehdittava niistä työlainsäädännössä asetetuista velvoitteista, joita sillä on työ- tai virkasuhteista henkilöstöään kohtaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutussopimus olisi määräaikainen sopimus, joka sovittaisiin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesti koskemaan kutakin tutkinnon osaa muun kuin ehdotetun lain 8 §:ssä tarkoitetun muun ammatillisen koulutuksen osalta. Koulutussopimuksen kesto ja opiskelijan työtehtävät sidottaisiin siten kulloinkin suoritettavana olevaan tutkinnon osaan lukuun ottamatta muuta ammatillista koulutusta. Koska ehdotetun 8 §:n mukaan muulla ammatillisella koulutuksella tarkoitetaan ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta, jonka tavoitteena ei ole tutkinnon tai sen osan suorittaminen, sekä mainitun säännöksen mukaisiin ammatillisiin tehtäviin valmistavaa koulutusta, ei koulutussopimusta tai sen kestoa voitaisi sitoa muun ammatillisen koulutuksen osalta tutkinnon osaan. 

Ehdotetun lain 13 §:n mukaan ammatilliset tutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista. Tutkinnossa tai tutkinnon mahdollisissa osaamisaloissa on vähintään yksi pakollinen ja yksi valinnainen ammatillinen tutkinnon osa. Koulutussopimuksen sopiminen tutkinnon osa kerrallaan tarkoittaisi sitä, ettei koulutussopimusta voitaisi sopia suoraan koko ammatillisen tutkinnon suorittamisen ajaksi, vaan koulutussopimuksen edellytyksiä tulisi tarkastella tutkinnon osakohtaisesti. Vaikka koulutussopimus voitaisiin tehdä vain tutkinnon osaan kerrallaan, olisi peräkkäisten sopimusten tekeminen eri tutkinnon osien osalta samallekin koulutussopimustyöpaikalle kuitenkin mahdollista. Peräkkäisiä koulutussopimuksia tekemällä voitaisiin myös koko tutkinto suorittaa koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena. Tämä kuitenkin edellyttäisi, että tutkinnon perusteiden mukainen ja henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa suunniteltu osaaminen olisi kaikilta osin mahdollista hankkia työpaikalla tehtävien työtehtävien puitteissa, ja että osana henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman päivittämistä tämä suunniteltaisiin yhdessä opiskelijan, työpaikan edustajan ja koulutuksen järjestäjän kesken. Tutkinnon osittain sopiminen ei edellyttäisi, että koulutussopimus voitaisiin tehdä vain suoritettaessa kokonaista tutkinnon osaa, vaan koulutussopimus voitaisiin tehdä myös suoritettaessa tutkinnon osaa pienempää osaamiskokonaisuutta. 

Mikäli henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa suunniteltaisiin, että useampi kuin yksi tutkinnon osa voitaisiin suorittaa työpaikalla koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena, voitaisiin niistä sopia myös yhdellä sopimuksella, mutta työtehtävät olisi kuitenkin suunniteltava tutkinnon osittain siten, että ne vastaavat kunkin tutkinnon osan osaamistavoitteita. Yhdellä sopimuksella sopiminen olisi perusteltua esimerkiksi, jos opiskelija hankkii samanaikaisesti usean tutkinnon osan osaamista. 

Henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen suunnitellaan yksilöllisesti tutkinnon tai koulutuksen osittain. Koulutuksen järjestäjä laatii ja päivittää henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman yhdessä opiskelijan kanssa. Työpaikan edustaja osallistuu henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan ja päivittämiseen silloin, jos koulutus järjestetään koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena. Henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa päivitetään tarvittaessa opintojen aikana, joten myös koulutussopimusta on päivitettävä vastaamaan suunnitelman sisältöä, jos muutokset vaikuttavat koulutussopimuksen sisältöön. 

Koulutussopimukseen tulee liittää opiskelijan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma siltä osin, kuin se koskee koulutussopimukseen perustuvaa koulutusta. Henkilökohtaisesta osaamisen kehittämissuunnitelmasta tulisi ilmetä ne yksilöllisesti suunnitellut käytännön työtehtävät, joita tekemällä opiskelija voi saavuttaa tavoitteeksi asetetun osaamisen. Lisäksi koulutussopimukseen liitettävästä henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman osasta tulisi ilmetä valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla ainakin suoritettava tutkinto, noudatettavat tutkinnon perusteet ja tutkinnon osat, vastuullinen työpaikkaohjaaja, työpaikalla järjestettävän osaamisen hankkimisen ajoittuminen ja kesto sekä mahdollinen näytön ajankohta. Koulutussopimukseen liitettävän henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman osan laativat ja hyväksyvät yhdessä koulutuksen järjestäjä, opiskelija ja koulutussopimustyöpaikan edustaja siten, että se on liitettävissä koulutussopimukseen sopimusta hyväksyttäessä. 

Koulutussopimus ja sen päivittäminen tulisi antaa tiedoksi opiskelijalle. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaisesta työssäoppimisesta on sovittu koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välillä, mutta sopimusta ei ole välttämättä laadittu kullekin opiskelijalle henkilökohtaisesti. Sopimuksen laatiminen kullekin opiskelijalle erikseen ja koulutussopimuksen ja sen päivittämisen antaminen tiedoksi opiskelijalle loisi selkeämmät puitteet työpaikalla tapahtuvan opiskelun toteuttamiselle ja turvaisi sen, että työpaikalla tapahtuva opiskelu toteutuu tavoitteellisesti ja ohjatusti ja että sopijapuolet ja opiskelija olisivat tietoisia työpaikalla käytännön työtehtävissä tapahtuvan oppimisen sisällöstä, tavoitteista, toteutuksesta ja ehdoista. Tämä edesauttaisi työpaikalla tapahtuvan oppimisen tavoitteellista toteutusta. Kirjallisen sopimisen myötä mahdollisissa ristiriitatilanteissa sopimuksesta kävisi ilmi, mistä osapuolten välillä olisi sovittu. Tämä parantaisi sopijapuolten oikeusturvaa. Vaikka opiskelija ei olekaan koulutussopimuksen sopijaosapuoli, on opiskelijan tarkoituksenmukaista saada tieto koulutussopimuksesta ja sen sisällöstä jo koulutussopimusta hyväksyttäessä, jotta myös hän olisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tietoinen työpaikalla järjestettävän koulutuksen sisällöstä, tavoitteista, toteutuksesta ja ehdoista. 

Pykälän 3 momentin mukaan vangeille rangaistuslaitoksen työtoiminnan yhteydessä järjestettävästä osaamisen hankkimisesta koulutuksen järjestäjä sopii rangaistuslaitoksen edustajan kanssa. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukainen vankien rangaistuslaitoksen työtoiminnan yhteydessä järjestettävä oppisopimuskoulutus ei nykyisinkään perustu työsopimukseen. Koska oppisopimus perustuisi jatkossa yrittäjän oppisopimuskoulutusta lukuun ottamatta joko työsopimus- tai virkasuhteeseen, ei vangeille rangaistuslaitoksen työtoiminnan yhteydessä järjestettävää käytännön työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa osaamisen hankkimista jatkossa järjestettäisi oppisopimuskoulutuksena vaan koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena. 

Pykälän 4 momentin mukaan koulutussopimuksessa sovittaisiin käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävässä koulutuksessa sovellettavasta työajasta noudattaen, mitä ehdotetussa 77 §:n 2 momentissa säädetään. Koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa opiskelijan työajasta sovittaessa on siten otettava huomioon työaikalain (605/1996) säännökset säännöllisestä työajasta, päivittäisistä lepoajoista, vuorokausilevosta, viikoittaisesta vapaa-ajasta ja työvuoroluettelosta sekä nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) säännökset työajasta. 

Pykälän 5 momentin valtuutussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin koulutussopimuksessa sovittavista asioista. Voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:ää vastaavasti koulutuksen järjestäjän ja työpaikan välisessä sopimuksessa sovittavia asioita olisivat ainakin osapuolten tehtävät ja työpaikalla järjestettävän koulutuksen kesto ja ajankohta. 

72 §. Oppisopimuksen ja koulutussopimuksen tekemisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin oppisopimuksen ja koulutussopimuksen tekemisen edellytyksistä. 

Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän ja työnantajan tai koulutuksen järjestäjän ja yrittäjän välisen oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen sekä koulutuksen järjestäjän ja koulutussopimustyöpaikan edustajan tai koulutuksen järjestäjän ja rangaistuslaitoksen edustajan välisen koulutussopimuksen tekemisen edellytyksenä olisi, että koulutustyöpaikalla on käytettävissä tutkinnon perusteiden mukaisen koulutuksen tai henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman ja näyttöjen järjestämisen kannalta riittävästi tuotanto- ja palvelutoimintaa, tarpeelliset työvälineet sekä ammattitaidoltaan, koulutukseltaan ja työkokemukseltaan pätevä henkilöstö. Koulutuksen järjestäjä viime kädessä vastaisi siitä, että työpaikalla tapahtuvalle opiskelulle on olemassa riittävät edellytykset. 

Koulutuksen järjestäjä arvioisi työpaikan soveltuvuuden koulutustyöpaikaksi. Soveltuvuutta arvioitaisiin sopimuskohtaisesti ottaen huomioon tutkinnon perusteiden tai henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaiset opiskelijan yksilölliset tavoitteet. Lisäksi koulutuksen järjestäjä arvioisi, että työpaikalla on riittävästi tavoitteena olevan osaamisen hankkimisen mahdollistavaa tuotanto- ja palvelutoimintaa, tarpeelliset työvälineet sekä ammattitaidoltaan, koulutukseltaan ja työkokemukseltaan pätevä henkilöstö. Jos koulutussopimus tehtäisiin ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen sisältyvän työpaikalla tapahtuvan osaamisen hankkimiseksi, työpaikan ja työpaikkaohjaajan soveltuvuutta tulisi arvioida suhteessa koulutuksen perusteiden ja henkilökohtaisen kehittämissuunnitelman mukaisiin opiskelijan tavoitteisiin. Tällä varmistettaisiin, että työpaikalla on mahdollista tehdä käytännön työtehtäviä, joilla tavoitteellista osaamisen kehittämistä voitaisiin ohjatusti toteuttaa. Jos työpaikan soveltuvuuden arvioinnissa kävisi ilmi, että kyseisellä työpaikalla voitaisiin toteuttaa vain osa suunnitellusta osaamisen hankkimisesta, voitaisiin sopimus tehdä vain siihen osaan. Työpaikalla käytännön työtehtävissä järjestettävästä koulutuksesta voitaisiin sopia tarvittaessa useamman työpaikan kanssa, jotta suunniteltu osaamistarve saavutettaisiin. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutustyöpaikalta nimettäisiin opiskelijalle ammattitaidoltaan, koulutukseltaan tai työkokemukseltaan pätevä vastuullinen työpaikkaohjaaja. Säännös ei edellyttäisi, että opiskelijalle nimettävän vastuullisen työpaikkaohjaajan tulisi poikkeuksetta täyttää kaikki momentissa mainitut edellytykset, mutta kokonaisarvion perusteella hänen tulisi kuitenkin täyttää riittävät edellytykset toimia vastuullisena työpaikkaohjaajana. Vaatimus ammattitaidoltaan, koulutukseltaan tai työkokemukseltaan pätevästä vastuullisesta työpaikkaohjaajasta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa edellytykset tavoitteelliselle ja ohjatulle ammattitaidon hankkimiselle työtehtävien yhteydessä. Koulutustyöpaikka voisi esimerkiksi jonkin tutkinnon osan vaatiman osaamisen tai muun rajatun osaamisen osalta hyödyntää myös toisesta työpaikasta tulevaa ohjausresurssia, jos se olisi laadukkaan ohjauksen turvaamiseksi tarkoituksenmukaista. Tällöin koulutustyöpaikan edustaja sopisi asiasta toisen työpaikan edustajan kanssa ja tieto tästä kirjattaisiin oppisopimukseen tai koulutussopimukseen. 

Oppisopimuskoulutusta saavan yrittäjän työpaikkaohjaaja voisi olla myös toiselta työpaikalta tai muutoin tehtävään soveltuva henkilö. Yrittäjän vastuulliseksi työpaikkaohjaajaksi voitaisiin siten nimetä myös työpaikan ulkopuolinen henkilö tai mentori, joka täyttää 2 momentin mukaiset edellytykset. Edellytysten täyttyessä tällainen henkilö voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun yrityksensä myynyt entinen yrittäjä ohjaisi ja neuvoisi yrityksen ostanutta oppisopimuskoulutusta saavaa yrittäjää. 

73 §. Koulutuskorvaukset. Pykälässä säädettäisiin koulutuskorvauksen maksamisesta oppisopimuskoulutuksessa ja koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa.Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä maksaisi oppisopimuskoulutuksessa työnantajalle koulutuskorvausta, jos työnantajalle arvioidaan aiheutuvan kustannuksia työpaikalla tapahtuvasta opiskelusta ja sen ohjaamisesta. Koulutuskorvauksesta tulisi sopia koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisessä oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevassa sopimuksessa. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 4 momentin mukaan oppisopimuskoulutuksessa työnantajalle maksetaan työpaikalla tapahtuvan koulutuksen järjestämistä varten korvausta sen mukaan mitä koulutuksesta arvioidaan työnantajalle aiheutuvan kustannuksia. Voimassa olevaa säännöstä on tulkittu siten, että oppisopimuskoulutuksessa työnantajalle on aina maksettava koulutuskorvausta, vaikka osapuolet katsoisivat sen tarpeettomaksi. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuskorvausta ei tarvitsisi maksaa, jos osapuolet yhdessä katsoisivat, että se ei ole tarpeellista. Koulutuksen järjestäjä tai työnantaja ei voisi yksipuolisesti päättää koulutuskorvauksen tasosta, maksamisesta tai maksamatta jättämisestä. Ehdotetun asetuksenantovaltuuden nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin koulutuskorvauksen määräytymisestä. Voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 4 momenttia vastaavasti koulutuskorvauksen määräytymisessä voitaisiin ottaa huomioon muun muassa opiskelijan kokemus ja opintojen vaihe sekä opiskelijan tarvitsema ohjaus. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että poiketen siitä, mitä ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin, yrittäjälle omassa yrityksessä järjestettävässä oppisopimuskoulutuksessa ei maksettaisi koulutuskorvausta. Koulutuskorvausta voitaisiin kuitenkin maksaa toiselle työnantajalle tai muulle ehdotetussa 72 §:n 2 momentissa tarkoitetulle henkilölle oppisopimuskoulutusta saavan yrittäjän ohjauksesta ja neuvonnasta aiheutuviin kustannuksiin. Edellytyksenä toiselle työnantajalle maksettavalle korvaukselle olisi, että toisen työnantajan työpaikalta nimetään yrittäjälle ehdotetussa 72 §:n 2 momentissa tarkoitettu työpaikkaohjaaja. Samoin edellytyksenä muulle henkilölle maksettavalle koulutuskorvaukselle olisi, että henkilö nimetään yrittäjän vastuulliseksi työpaikkaohjaajaksi. 

Pykälän 3 momentin mukaan koulutussopimuksen perusteella työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta ei maksettaisi korvausta. Koulutuksen järjestäjä ja koulutussopimustyöpaikan edustaja voisivat kuitenkin sopia, että ehdotetun lain 65 §:ssä tarkoitettuun vaativaan erityiseen tukeen oikeutetun opiskelijan osalta koulutussopimustyöpaikan tarjoajalle maksetaan koulutuskorvausta. Mahdollisuus sopia koulutuskorvauksesta vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen opiskelijoiden osalta olisi tarpeen, jotta mainittujen opiskelijoiden mahdollisuus osallistua koulutussopimukseen perustuvaan koulutukseen ei estyisi esimerkiksi mahdollisten työpaikalla tehtävien erityisjärjestelyjen takia. 

74 §. Osaamistavoitteiden saavuttamisen edellytyksistä huolehtiminen.Pykälässä säädettäisiin työpaikalla järjestettävän koulutuksen osalta koulutuksen järjestäjän sekä koulutussopimukseen perustuvan koulutuksen osalta koulutussopimustyöpaikan tarjoajan velvollisuudesta huolehtia opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa asetettujen osaamistavoitteiden saavuttamisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi vastata siitä, että oppisopimuskoulutuksessa ja koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa käytännön työtehtävät ovat sellaisia, että opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaiset osaamistavoitteet voidaan niitä tekemällä saavuttaa. Koulutuksen järjestäjä vastaisi siten työtehtävien soveltuvuudesta jo henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa laadittaessa. Koulutuksen järjestäjän olisi tarvittaessa myös käytävä koulutustyöpaikalla varmistuakseen sekä työtehtävien että työpaikan soveltuvuudesta työpaikalla järjestettävään koulutukseen. Koulutuksen järjestäjän on myös huolehdittava, että työpaikalla järjestettävä koulutus järjestetään sellaisella työpaikalla, joka täyttää ehdotetussa 72 §:ssä säädetyt edellytykset, ja jossa henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetettu osaaminen voidaan tosiasiassa saavuttaa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa koulutussopimustyöpaikan tarjoajalla on velvollisuus seurata opiskelijan osaamisen kehittymistä, velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin silloin, kun opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa asetettua tavoitetta ei pystytä saavuttamaan sekä velvollisuus raportoida koulutuksen järjestäjälle opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman toteutumisesta. Koulutussopimustyöpaikan korostuneempi velvollisuus opiskelijan osaamisen kehittymisen seuraamiseen ja siitä raportoimiseen koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa olisi tarpeen, koska on todennäköistä, että nykyistä työssäoppimista vastaavasti koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa tulisi opiskelemaan enemmän nuoria ammatillista perustutkintoa suorittavia opiskelijoita kuin oppisopimuskoulutuksessa. Raportoiminen koulutuksen järjestäjälle opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman toteutumisesta edesauttaisi koulutuksen järjestäjää varmistumaan siitä, että opiskelija tosiasiassa suorittaa ainoastaan niitä henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa ennalta suunniteltuja työtehtäviä, joilla opiskelijan tavoitteeksi asetettu osaaminen voidaan saavuttaa. 

75 §. Oppisopimuksen ja oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen purkaminen sekä oppisopimuskoulutuksen keskeytyminen.Pykälässä säädettäisiin oppisopimuksen ja oppisopimuksen järjestämistä koskevan sopimuksen purkamisesta sekä oppisopimuskoulutuksen keskeytymisestä. Ehdotetun 1 momentin mukaan oppisopimus voitaisiin purkaa sopijapuolten yhteisellä sopimuksella. Säännös vastaisi pääosin nykytilaa. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 18 §:n 2 momentin mukaan opiskelija ja työnantaja voivat purkaa oppisopimuksen välittömästi. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työsopimukseen perustuvan oppisopimuksen purkamisperusteista. Säännöksen 1 kohdan mukaan oppisopimus voitaisiin nykytilaa vastaavasti purkaa myös työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä säädetyillä perusteilla sovittuna koeaikana. Oppisopimus voitaisiin nykytilaa vastaavasti purkaa myös työsopimuslain 8 luvun 1 ja 3 §:ssä säädetyillä perusteilla. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Työntekijä saa saman pykälän mukaan vastaavasti purkaa työsopimuksen päättyväksi heti, jos työnantaja rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteessa olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, että työntekijältä ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Työsopimuslain 8 luvun 3 §:ssä säädetään työsopimuksen purkautuneena pitämisestä. Sen mukaan, jos työntekijä on ollut poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työnantajalle pätevää syytä poissaololleen, työnantaja saa käsitellä työsopimusta purkautuneena poissaolon alkamisesta lukien. Jos työnantaja on poissa työpaikalta vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työntekijälle pätevää syytä poissaololleen, työntekijä saa katsoa työsopimuksen purkautuneen. Jos poissaolosta ei ole voitu ilmoittaa toiselle sopijapuolelle hyväksyttävän esteen vuoksi, työsopimuksen purkautuminen peruuntuu. 

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan oppisopimus voitaisiin nykytilaa vastaavasti yksipuolisesti purkaa työnantajan lopettaessa liikkeensä, tullessa asetetuksi konkurssiin tai kuollessa. Momentin 3 kohdan mukaan oppisopimus voitaisiin nykytilaa vastaavasti purkaa koulutuksen järjestäjän luvalla työsopimuslaissa säädetyillä irtisanomisperusteilla. 

Pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä voisi purkaa sen ja työnantajan välisen oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen opiskelijaa ja työnantajaa kuultuaan, jos työpaikalla järjestetyssä koulutuksessa ei noudateta ehdotetun lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai oppisopimuksen ehtoja. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjä voi purkaa oppisopimuksen opiskelijaa ja työnantajaa kuultuaan, jos työpaikalla järjestetyssä koulutuksessa ei noudateta lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä tai koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välillä tehdyn sopimuksen määräyksiä. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjä voi purkaa myös virkamiehen oppisopimuksen virkamiestä ja työnantajaa kuultuaan, jos koulutuksessa ei noudateta tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välillä tehdyn sopimuksen määräyksiä. Ehdotettu säännös mahdollistaisi myös virkasuhteessa tai virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevan opiskelijan oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen purkamisen nykytilaa vastaavasti. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, milloin oppisopimus katsottaisiin purkautuneeksi. Koska koulutuksen järjestäjä ei ole työnantajan ja opiskelijan välisen oppisopimuksen osapuoli, ei koulutuksen järjestäjällä olisi toimivaltaa purkaa opiskelijan ja työnantajan välistä oppisopimusta. Jos koulutuksen järjestäjä kuitenkin purkaisi sen ja työnantajan välisen oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen, ei oppisopimuksen voimassa ololle olisi enää edellytyksiä ja myös opiskelijan ja työnantajan välinen sopimus olisi katsottava purkautuneeksi. Lisäksi oppisopimus katsottaisiin purkautuneeksi jos koulutuksen järjestäjä olisi ehdotetun lain 81 §:n nojalla peruuttanut opiskelijan opiskeluoikeuden. Jos purkuperuste on opiskelijan opiskeluoikeuden peruminen, ei koulutuksen järjestäjällä ole velvollisuutta järjestää osaamisen hankkimista muulla tavoin. Ehdotetun 81 §:n 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän on kuitenkin ennen opiskeluoikeuden peruuttamista selvitettävä yhdessä opiskelijan kanssa tämän mahdollisuus hakeutua suorittamaan muuta tutkintoa. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin yrittäjän oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen purkamisesta nykytilaa vastaavasti. Säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä ja yrittäjänä toimiva opiskelija voisivat yhteisellä päätöksellä purkaa koulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen. Koulutuksen järjestäjä voisi purkaa koulutuksen järjestämistä koskevan sopimuksen yrittäjänä toimivaa opiskelijaa kuultuaan, jos koulutuksessa ei noudateta ehdotetun lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai koulutuksen järjestäjän ja yrittäjän välillä tehdyn 70 §:n 4 momentissa tarkoitetun sopimuksen ehtoja. 

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin nykytilasta poiketen, että oppisopimuksen purkautuessa ehdotetun pykälän 1—3 tai 5 momentissa säädetyllä perusteella, koulutuksen järjestäjällä olisi velvollisuus järjestää opiskelijalle mahdollisuus hankkia henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetettu osaaminen muulla tavoin. Ensisijaisesti koulutuksen järjestäjän tulisi tukea opiskelijaa etsimään toinen työpaikka, jonka kanssa oppisopimus voitaisiin tehdä. 

Pykälän 7 momentin mukaan jos opiskelija erotettaisiin määräajaksi oppilaitoksesta ehdotetun lain 85 §:n 2 tai 88 §:n 3 momentin nojalla, opiskelijan oikeus opiskeluun pidätettäisiin ehdotetun 85 §:n 5 momentin nojalla tai opiskelijan opiskeluoikeus väliaikaisesti keskeytettäisiin ehdotetun lain 96 §:n 3 momentin nojalla, keskeytyisi oppisopimuskoulutus vastaavaksi ajaksi. Siten jos opiskelija on erotettu määräajaksi oppilaitoksesta tai hänen opiskeluoikeutensa on pidätetty tai väliaikaisesti keskeytetty, ei hän voisi jatkaa myöskään osaamisen hankkimista työpaikalla oppisopimuskoulutuksena vastaavana aikana. Ehdotetun 96 §:n 3 momentin mukaan opiskelijalla on oikeus väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa siksi ajaksi, kun hän on suorittamassa asepalvelusta, siviilipalvelusta tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta taikka saadessaan sairauspäivärahaa taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. Lisäksi ehdotetun 96 §:n 3 momentin mukaan opiskeluoikeus voitaisiin opiskelijan pyynnöstä väliaikaisesti keskeyttää muusta perustellusta syystä. 

76 §.Koulutussopimuksen purkaminen ja koulutussopimukseen perustuvan koulutuksen keskeytyminen. Pykälässä säädettäisiin koulutussopimuksen purkamisesta ja koulutussopimukseen perustuvan koulutuksen keskeytymisestä. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaisen työssäoppimisen päättämisestä ei ole säädetty eikä sopimuksia ole välttämättä edes laadittu kullekin opiskelijalle. Tällöin muiden osapuolten asema ja vaikuttamismahdollisuudet ovat olleet epäselviä, jos työnantaja ilmoittaa lyhyellä varoitusajalla ennen työssäoppimisen alkamista, ettei se otakaan opiskelijaa työssäoppimaan taikka jos opiskelija ei ilmaannu työssäoppimispaikalle suunnitellusti. Koulutussopimuksen osalta ehdotettavan sopimuksen purkamisesta ja keskeytymisestä säätämisen tarkoituksena on selkeyttää nykytilaa ja parantaa sopijapuolten oikeusturvaa. 

Pykälän 1 momentin mukaan koulutussopimus voitaisiin purkaa sopijapuolten yhteisellä sopimuksella. Sopimus purkautuisi tällöin välittömästi. Pykälän 2 momentin mukaan koulutussopimuksen voisi kumpikin sopijapuoli purkaa toista sopijaosapuolta kuultuaan, jos työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa ei noudateta tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai koulutussopimuksen ehtoja. Käytännössä kuuleminen voisi tapahtua vapaamuotoisesti, mutta sopijaosapuolen tulisi ilmoittaa perusteet sille, miksi haluaa päättää koulutussopimuksen. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muista koulutussopimuksen purkamisperusteista. Momentin 1 kohdan mukaan koulutussopimuksen voisi kumpikin sopijapuoli purkaa koulutussopimustyöpaikan tarjoajan lopettaessa liikkeensä, tullessa asetetuksi konkurssiin tai kuollessa. Momentin 2 kohdan mukaan koulutussopimuksen voisi kumpikin sopijapuoli purkaa opiskelijan siirtyessä hankkimaan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetettua osaamista oppisopimuskoulutuksena. Tällöin koulutussopimuksen purkamisen edellytyksenä olisi, että opiskelija siirtyy välittömästi koulutussopimukseen perustuvasta koulutuksesta oppisopimuskoulutukseen. Tarkoituksena on mahdollistaa joustavat koulutuspolut ja edistää oppisopimuskoulutukseen siirtymistä. Koulutuksen järjestäjän tulee tällöin varmistaa, että opiskelijalle myös tehdään oppisopimus. 

Pykälän 4 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi purkaa koulutussopimus, jos opiskelijan ilmoituksen perusteella kävisi ilmi, ettei työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa noudateta ehdotetun lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai koulutussopimuksen ehtoja eikä edellytyksiä koulutussopimuksen jatkamiselle olisi. Koulutuksen järjestäjän tulisi kuitenkin kuulla koulutussopimustyöpaikan tarjoajaa ennen koulutussopimuksen purkamista. Vaikka opiskelija ei ole koulutussopimuksen osapuoli, on tarkoituksenmukaista, että opiskelijalla on mahdollisuus reagoida koulutussopimustyöpaikalla mahdollisesti havaitsemiinsa ongelmiin tai siihen, että työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa ei noudateta ehdotetun lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai koulutussopimuksen ehtoja. Opiskelijan kannalta tällöin on tarpeen, että koulutussopimus voitaisiin purkaa, mikäli edellytyksiä koulutussopimuksen jatkamiselle ei olisi. Ensisijaisesti koulutuksen järjestäjän tulisi kuitenkin yhdessä koulutussopimustyöpaikan tarjoajan kanssa pyrkiä korjaamaan havaitut puutteet tai selvittämään mahdolliset ongelmat siten, että koulutusta voitaisiin jatkaa kyseisellä työpaikalla. 

Pykälän 5 momentin mukaan koulutussopimus purkautuisi, jos koulutuksen järjestäjä peruuttaisi opiskelijan opiskeluoikeuden ehdotetun lain 81 §:n nojalla. Jos purkuperuste on opiskelijan opiskeluoikeuden peruminen, ei koulutuksen järjestäjällä ole velvollisuutta järjestää osaamisen hankkimista muulla tavoin. Ehdotetun 81 §:n 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän on kuitenkin ennen opiskeluoikeuden peruuttamista selvitettävä yhdessä opiskelijan kanssa tämän mahdollisuus hakeutua suorittamaan muuta tutkintoa. 

Pykälän 6 momentin mukaan nykytilasta poiketen koulutussopimuksen purkautuessa ehdotetun pykälän 1—4 momentissa tarkoitetulla perusteella, koulutuksen järjestäjällä olisi velvollisuus järjestää opiskelijalle mahdollisuus hankkia henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetettu osaaminen muulla tavoin. Ensisijaisesti koulutuksen järjestäjän tulisi tukea opiskelijaa etsimään toinen työpaikka, jonka kanssa koulutussopimus tai vaihtoehtoisesti oppisopimus voitaisiin tehdä. 

Pykälän 7 momentissa säädettäisiin koulutussopimukseen perustuvan koulutuksen keskeytymisestä oppisopimuskoulutuksen keskeytymistä vastaavalla tavalla. Säännöksen mukaan jos opiskelija erotettaisiin määräajaksi oppilaitoksesta ehdotetun lain 85 §:n 2 tai 88 §:n 3 momentin nojalla, opiskelijan oikeus opiskeluun pidätettäisiin ehdotetun 85 §:n 5 momentin nojalla tai opiskelijan opiskeluoikeus väliaikaisesti keskeytettäisiin ehdotetun lain 96 §:n 3 momentin nojalla, keskeytyisi koulutussopimukseen perustuva koulutus vastaavaksi ajaksi. Siten jos opiskelija on erotettu määräajaksi oppilaitoksesta tai hänen opiskeluoikeutensa on pidätetty tai väliaikaisesti keskeytetty, ei hän voisi jatkaa myöskään osaamisen hankkimista työpaikalla koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena vastaavana aikana. 

77 §. Työntekijöitä ja viranhaltijoita koskevan lainsäädännön soveltaminen. Pykälän 1 momentin mukaan oppisopimukseen sovellettaisiin nykytilaa vastaavasti työsuhteessa tai virkasuhteessa sovellettavaa lainsäädäntöä. Säännöksen mukaan jollei ehdotetussa laissa toisin säädetä, työsopimukseen perustuvaan oppisopimukseen ei kuitenkaan sovellettaisi työsopimuslain 1 luvun 3 ja 8 §:ää, 2 luvun 4 ja 5 §:ää, 4 luvun 4 ja 5 §:ää, 6 lukua, 7 luvun 1—5 §:ää ja 7—11 §:ää, 9 ja 10 lukua sekä 13 luvun 3 ja 4 §:ää. Mainituissa työsopimuslain kohdissa säädetään työsopimuksen muodosta ja kestosta (1 luvun 3 §), työntekijän avustajasta (1 luvun 8 §), työnteon keskeisiä ehtoja koskevan selvityksen antamisesta (2 luvun 4 §), työnantajan velvollisuudesta tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle (2 luvun 5 §), osittaisesta hoitovapaasta ja sen keskeyttämisestä (4 luvun 4 ja 5 §), työsopimuksen päättämisen yleisistä edellytyksistä (6 luku), irtisanomisperusteita koskevasta yleissäännöksestä (7 luvun 1 §), työntekijän henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista (7 luvun 2 §), taloudellisista ja tuotannollisista irtisanomisperusteista (7 luvun 3 §), työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuudesta (7 luvun 4 §), irtisanomisesta liikkeenluovutuksen ja saneerausmenettelyn yhteydessä (7 luvun 5 ja 7 §), työsopimuksen päättämisestä työnantajan konkurssissa ja kuollessa (7 luvun 8 §), raskaana olevan tai perhevapaalla olevan työntekijän irtisanomisesta (7 luvun 9 §), luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun irtisanomissuojasta (7 luvun 10 §), työsuhteen muuttamisesta osa-aikaiseksi (7 luvun 11 §), työsopimuksen päättämismenettelystä (9 luku), työsopimuksen pätemättömyydestä ja kohtuuttomista ehdoista (10 luku), luottamusvaltuutetusta (13 luvun 3 §) ja luottamusvaltuutetusta ja liikkeen luovutuksesta (13 luvun 4 §). Ehdotettu 1 momentti vastaisi voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 18 §:n 1 momenttia. 

Mitä momentissa ehdotetaan säädettäväksi työsopimuslain soveltamisesta, ei koskisi virkasuhteessa tai virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevan opiskelijan oppisopimuskoulutusta. Virkasuhteessa tai virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevan opiskelijan oppisopimuskoulutuksen osalta ei ehdoteta rajattavaksi pois tiettyjä virkasuhteessa sovellettavia säännöksiä, koska nykytilaa vastaavasti on tarkoitus, että virkasuhteen tai virkasuhteeseen verrattavan julkisoikeudellisen palvelussuhteen ehdot ja palvelussuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet olisivat oppisopimuskoulutuksen aikana samat kuin muutoinkin mainitussa palvelussuhteessa. Myöskään voimassa olevassa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa ei ole rajattu pois nykyisen virkamiehen oppisopimuksen osalta virkasuhteessa sovellettavia säännöksiä. 

Oppisopimuskoulutuksessa olevaan opiskelijaan sovellettaisiin nykytilaa vastaavasti, mitä työntekijän osalta säädetään työajasta, vuosilomasta, työturvallisuudesta ja työntekijän muusta suojelusta. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa opiskelijaan sovellettaisiin voimassa olevaa työssäoppimista koskevasta lainsäädännöstä poikkeavasti yhdenvertaisuuslakia (1325/2014) sekä nuorista työntekijöistä annetun lain säännöksiä työajasta ja työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Nuorista työntekijöistä annetun lain 2 luvun säännöksiä työajasta ehdotetaan sovellettavaksi myös koulutussopimuksessa olevaan alle 18-vuotiaaseen opiskelijaan. Luvussa säädetään säännöllisestä työajasta, ylityöstä ja hätätyöstä, enimmäistyöajasta, työajan sijoittelusta sekä lepoajoista. Nuorista työntekijöistä annetun lain 6 §:n mukaan nuoren työntekijän työaika ei saa ylittää yhdeksää tuntia vuorokaudessa eikä 48 tuntia viikossa. Työajan sijoittelun osalta lain 7 §:ssä säädetään, että viisitoista vuotta täyttäneen henkilön työaika on sijoitettava kello 6:n ja 22 väliseen aikaan. Kuitenkin viisitoista vuotta täyttänyt työntekijä, joka tekee julkisen viranomaisen hyväksymää tai valvomaa työtä ammattikoulutuksen saamiseksi, saa kaksivuorotyössä kuitenkin olla enintään kello 24:ään asti. 

Momentissa säädettäisiin myös koulutussopimukseen perustuvassa työssä sovellettavasta työajasta. Momentin mukaan 18 vuotta täyttäneen opiskelijan työaika saisi olla enintään kyseisessä työssä noudatetun säännöllisen työajan pituinen. Työpaikalla sovellettava säännöllinen työaika voisi perustua työaikalain 6 §:n yleissäännökseen, 7 §:n jaksotyötä koskevaan säännökseen tai 8 §:n moottoriajoneuvon kuljettajan säännöllistä työaikaa koskevaan säännökseen. Säännöllinen työaika voisi perustua myös työpaikalla sovellettavan työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa koskevaan määräykseen. Opiskelijan enimmäistyöaikana olisi siten työpaikalla sovellettava säännöllinen työaika. 

Lisäksi koulutussopimukseen perustuvassa työnteossa sovellettaviksi tulisivat sekä työaikalain päivittäistä lepoaikaa, vuorokausilepoa ja viikoittaista vapaa-aikaa koskevat säännökset. Opiskelijan työajat olisi merkittävä työpaikalla laadittavaan työvuoroluetteloon. 

78 §.Opiskelijan työturvallisuus. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti opiskelijan työturvallisuudesta. Työnantaja tai koulutussopimustyöpaikan tarjoaja vastaisi työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävässä koulutuksessa opiskelijan työturvallisuudesta siten kuin siitä työturvallisuuslaissa (738/2002) säädetään. Työturvallisuuslakia on sovellettava kaikkiin työpaikalla työtä tekeviin. Pykälässä säädettäisiin myös nykytilaa vastaavasti, että koulutuksen järjestäjän tulee ilmoittaa työnantajalle tai koulutussopimustyöpaikan tarjoajalle edellä tarkoitetusta työturvallisuusvastuusta. 

Opiskelijalle nykyisen työssäoppimisen yhteydessä sattuneesta vahinkotapahtumasta maksettavasta korvauksesta säädetään voimassa olevassa opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annetussa laissa (460/2015). Mainitun lain mukaan maksetaan korvausta vahinkotapahtumasta, jota ei korvata työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) mukaan ja joka on aiheuttanut vamman tai sairauden henkilölle, joka osallistuu muun muassa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain, lukuun ottamatta sen 3 §:n 3 momentin mukaista opetukseen läheisesti liittyvää muuta toimintaa, ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisesti järjestettyyn koulutukseen. Edellytyksenä korvauksen maksamiselle on, että vahinkotapahtuma on sattunut opiskelulle ominaisissa olosuhteissa henkilön osallistuessa opetussuunnitelman tai tutkinnon perusteiden mukaiseen työhön rinnastettavaan käytännön opetukseen, työssä oppimisjaksoon, työharjoitteluun, näyttötutkintoon tai perusopetuksessa työelämään tutustuttamiseen oppilaitoksessa taikka muussa koulutuksen tai opetuksen järjestäjän tai oppilaitoksen ylläpitäjän osoittamassa paikassa. Ehdotetun lain 128 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen mukaan muualla lainsäädännössä olevalla viittauksella kumottuihin ammatillisesta peruskoulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuihin lakeihin tarkoitettaisiin ehdotetun lain voimaantulon jälkeen viittausta ehdotettuun lakiin, joten jatkossa säädettyjen edellytysten täyttyessä maksettaisiin opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annetun lain mukaan korvausta vahinkotapahtumasta, jota ei korvata työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan ja joka on aiheuttanut vamman tai sairauden henkilölle, joka osallistuu myös ehdotetun lain mukaisesti järjestettyyn koulutukseen. Tältä osin kyseeseen tulisi koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa oleva opiskelija. 

79 §. Koulutuksen johto ja sopimusten valvonta.Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 momenttia vastaavasti koulutuksen järjestäjän oppisopimuskoulutuksen ja koulutussopimukseen perustuvan koulutuksen johdosta ja sopimusten valvonnasta vastaamisesta. Jo nykyisin koulutuksen järjestäjän johto ja valvontavastuuseen voidaan katsoa kuuluvan ainakin koulutuksen järjestäjälle laissa säädettyjen viranomaistehtävien hoitaminen. Koulutuksen järjestäjä vastaa myös siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään lain mukaisesti. 

9 luku. Turvallinen opiskeluympäristö

80 §.Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opiskelijan oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oppilaitoksessa tai muussa opiskeluympäristössä kielletyistä esineistä ja aineista. Oppilaitokseen tai muuhun oppimisympäristöön ei saisi tuoda eikä työpäivän aikana saisi pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on laissa kielletty tai ainetta, jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen, ja jonka hallussapidolle ei ole osoittaa hyväksyttävää syytä. 

Säännös mahdollistaisi nykytilaa vastaavalla tavalla puuttumisen potentiaalisesti vaarallisten esineiden ja aineiden mukana pitämiseen ja niiden pois ottamisen, mutta ei kuitenkaan estäisi hyväksyttävissä tarkoituksissa oppitunneilla mukana olevien ammatillisten instrumenttien mukana pitämistä. Pykälän 4 momentissa tarkoitetuissa järjestyssäännöissä tai määräyksissä voitaisiin antaa tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitetuista esineistä tai aineista sekä niiden tarkemmasta käytöstä ja säilytyksestä eli oikeudesta perustellusta syystä rajoittaa käyttöä tai kokonaan kieltää sellaiset esineet tai aineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan opiskelijan omaa tai toisen henkeä, terveyttä tai turvallisuutta tai vahingoittamaan omaisuutta. Jotta opiskelijan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön voidaan turvata, säädettäisiin pykälän 3 momentissa koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta laatia suunnitelma kurinpitokeinojen käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Momentin mukaan Opetushallitus antaisi määräykset suunnitelman laatimisesta. Suunnitelmasta opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä säädetään oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013). 

Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut oppilaitoksessa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä opiskeluympäristön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 28 §:n 4 momenttia. Voimassa olevassa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa koulutuksen järjestäjät ovat voineet itse päättää järjestyssääntöjen tai muiden järjestysmääräysten hyväksymisestä. Ehdotuksen mukaan jatkossa kaikkien koulutuksen järjestäjien olisi hyväksyttävä järjestyssäännöt tai annettava muut oppilaitoksessa sovellettavat järjestysmääräykset. 

Opetushallitus on maaliskuussa 2016 antanut ohjeen järjestyssääntöjen laatimisesta. Ohjeen avulla käytäntöjä järjestyssääntöjen laatimisessa voidaan yhtenäistää. Ohjeissa kuvataan järjestyssääntöjen laatimisessa huomioon otettavia seikkoja sekä esitetään perusopetuksen osalta esimerkkiluettelo asioista, joita järjestyssäännöissä voidaan määrätä. Ohjetta voidaan hyödyntää myös ammatillisen oppilaitoksen järjestyssääntöjä laadittaessa ottaen kuitenkin huomioon opiskelijoiden ikä ja ohjauksen tarve. 

Pykälän 5 momentin mukaan järjestyssäännöissä ja muissa järjestysmääräyksissä voitaisiin nykytilaa vastaavasti antaa opiskeluympäristön turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä sekä tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitetuista esineistä. Momentin mukaan määräyksiä voitaisiin antaa myös oppilaitoksen omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta oppilaitoksen tiloissa ja alueella. 

81 §.Opiskeluoikeuden peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin opiskeluoikeuden peruuttamisesta. Ehdotettu sääntely vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 32 §:n sääntelyä, jota viittaussäännöksen nojalla sovelletaan myös ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna säännöksissä otettaisiin huomioon ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistuksen edellyttämät terminologiset muutokset. Vastaavat lähes samansanaiset opiskeluoikeuden peruuttamista koskevat säännökset sisältyvät myös yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin, joten sääntelyn yhtenäisyyden vuoksi säännöksiä ei tässä yhteydessä ehdoteta muutettavaksi sisällöllisesti. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kun koulutukseen tai ammatissa toimimiseen sisältyy alaikäisten turvallisuutta, potilas- tai asiakasturvallisuutta taikka liikenteen turvallisuutta koskevia vaatimuksia, koulutuksen järjestäjä voisi peruuttaa oikeuden suorittaa tutkinto sekä samalla oikeuden osallistua tutkintokoulutukseen. Näitä toimenpiteitä kutsuttaisiin opiskeluoikeuden peruuttamiseksi, ja tämä määrittely sisältyisi pykälän 1 momenttiin. Opiskeluoikeuden peruuttamisella estettäisiin nykytilaa vastaavasti koulutuksen jatkaminen ja tutkintojen suorittaminen sellaiselta opiskelijalta, joka voisi koulutukseen tai ammatissa toimimiseen liittyen vakavasti vaarantaa toisen henkilön terveyttä tai turvallisuutta. 

Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin niistä tutkintokoulutuksen opiskelijaan liittyvistä tilanteista, jotka voisivat johtaa opiskeluoikeuden peruuttamiseen. Pykälän 3 momentissa puolestaan säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta ennen opiskeluoikeuden peruuttamista selvittää opiskelijan mahdollisuudet hakeutua suorittamaan muuta tutkintoa tai koulutukseen. Pykälän 4 momentti sisältäisi valtuutussäännöksen, jonka mukaan tutkinnoista, joihin kyseistä pykälää sovelletaan, säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Ehdotetut säännökset vastaisivat voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 32 §:ää. 

82 §. Opiskeluoikeuden peruuttamiseen liittyvä tiedonsaanti. Pykälässä säädettäisiin opiskeluoikeuden peruuttamiseen liittyvästä tiedonsaannista. Säännöksissä otettaisiin huomioon ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistuksen edellyttämät terminologiset muutokset, mutta muutoin säännös vastaisi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevaa 32 a §:ää. 

83 §. Opiskeluoikeuden palauttaminen. Pykälässä säädettäisiin opiskeluoikeuden palauttamismahdollisuudesta. Säännöksessä otettaisiin huomioon ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistuksen edellyttämät terminologiset muutokset, mutta muutoin säännös vastaisi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevaa 32 b §:ää. 

84 §. Huumausainetestaus. Pykälässä säädettäisiin huumausainetestauksesta. Pykälä vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain huumausainetestausta koskevia säännöksiä. 

85 §.Kurinpito. Pykälän 1ja2 momentissa säädettäisiin opiskeluympäristössä annettavista kurinpitorangaistuksista, joita ovat kirjallinen varoitus ja oppilaitoksesta erottaminen määräajaksi. Varoitus voitaisiin antaa, mikäli opiskelija häiritsee opetusta, käyttäytyy väkivaltaisesti tai uhkaavasti, kieltäytyy huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämisestä tai antaa huumausaineiden väärinkäyttöä osoittavan näytteen. Teon tai laiminlyönnin vakavuus tai epäasiallisen käyttäytymisen jatkaminen kirjallisen varoituksen jälkeen voisi johtaa enintään vuoden määräaikaiseen erottamiseen oppilaitoksesta. Nykytilaan verrattuna opiskeluympäristössä annettavien kurinpitorangaistusten yhteydessä ei enää säädettäisi opiskelijan asuntolasta erottamisesta, koska asuntolasta erottamisesta säädetään ehdotetun lain opiskelija-asuntolan kurinpitoa koskevassa säännöksessä. Koulutuksen järjestäjän asuntolassa asuvan opiskelijan oikeus asuntolapaikkaan voisi 104 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuitenkin keskeytyä koulutuksen järjestäjän päätöksen mukaan vastaavaksi ajaksi, kuin opiskelija on erotettuna oppilaitoksesta. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavalla tavalla opetusta häiritsevän, väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvän tai toisen henkeä tai terveyttä vaarantavan opiskelijan määräämisestä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi. Säännös koskisi myös koulutukseen liittyviä käytännön tehtäviä oppilaitoksessa, työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä, ja voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa opiskelija tulee päihtyneenä työpaikalle. Pykälän 4 momentin mukaan osallistuminen opetukseen voitaisiin evätä enintään kolmen työpäivän ajaksi säädettyjen edellytysten täyttyessä. 

Opiskelijalta voitaisiin 5 momentin perusteella pidättää oikeus opiskeluun silloin, jos hän kieltäytyy opiskeluoikeuden peruuttamismenettelyyn liittyvistä terveydentilan tarkastuksista ja tutkimuksista tai rikosrekisteriotteen toimittamisesta. 

86 §.Kurinpito asuntolassa. Pykälässä säädettäisiin kurinpidosta koulutuksen järjestäjän asuntolassa. Ehdotetun lain 103 §:ssä tarkoitetussa opiskelija-asuntolassa annettavia kurinpitorangaistuksia olisivat kirjallinen varoitus ja asuntolasta erottaminen. Voimassa olevassa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa ei ole varsinaisia säännöksiä kurinpidosta asuntolassa, mutta voimassa olevan lain 35 §:n 2 momentin mukaan opiskelija on voitu erottaa asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi jos teko tai laiminlyönti on ollut vakava tai jos opiskelija on jatkanut pykälän 1 momentissa tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä kirjallisen varoituksen saatuaan. Ehdotuksessa laajennettaisiin opiskelija-asuntolassa tapahtuvan kurinpitorangaistuksen edellytyksiä nykyisestä. Tarkoituksena on, että asuntolan järjestystä sekä turvallisen ja viihtyisän asumisympäristön edistämistä voitaisiin tehostaa asuntolatoiminnassa sovellettavilla kurinpitotoimilla. Ehdotuksen mukainen kurinpitorangaistus olisi mahdollinen seuraamus sellaisesta rikkomuksesta, joka on tapahtunut nykytilaa vastaavasti oppilaitoksessa tai muussa opiskeluympäristössä. Lisäksi jatkossa kurinpitorangaistus olisi mahdollinen seuraamus myös sellaisesta rikkomuksesta, joka on tapahtunut asuntolan tiloissa tai sen alueella. Asuntolan alue tarkoittaa käytännössä asuntolan pihapiiriä. 

Sen lisäksi, mitä ehdotetun lain 85 §:ssä säädettäisiin kurinpidosta, kirjallisen varoituksen antaminen asuntolassa asuvalle opiskelijalle olisi pykälän 1 momentin mukaan mahdollista ensinnäkin, jos opiskelija käyttäytyy väkivaltaisesti tai uhkaavasti asuntolan tiloissa. Koska pahoinpitelyrikokset ovat yleisen syytteen alaisia ja koulutuksen järjestäjän asuntolan henkilöstöllä on lastensuojelulain (417/2007) 25 §:n 3 momentin mukaan velvollisuus ilmoittaa lapseen kohdistuvasta lievää pahoinpitelyä vakavammasta väkivallasta, ehdotetun säännöksen mukainen kurinpitorangaistus olisi tarpeellinen lähinnä lievemmissä väkivaltatilanteissa ja silloin, kun asuntolassa asuva opiskelija käyttäytyy uhkaavasti toista asuntolassa asuvaa opiskelijaa tai asuntolan henkilöstöä kohtaan. 

Kirjallinen varoitus voitaisiin antaa 1 momentin mukaan myös silloin, jos opiskelija rikkoo asuntolan järjestystä. Asuntolan järjestyksen rikkomisella tarkoitetaan asuntolan mahdollisten järjestyssääntöjen rikkomista taikka asuntolan yleisen turvallisuuden ja viihtyisyyden ja asuntolassa asuvien opiskelijoiden kotirauhan tahallista rikkomista. Ehdotetun lain 103 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voisi hyväksyä asuntolaa varten järjestyssäännöt, joilla edistetään asumisympäristön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Mainitun säännöksen mukaan järjestyssäännöissä voitaisiin antaa asuntolan turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä. Lisäksi määräyksiä voitaisiin antaa koulutuksen järjestäjän asuntolassa olevan omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta asuntolan tiloissa ja sen alueella. 

Teon tai laiminlyönnin vakavuus tai 1 momentissa tarkoitetun epäasiallisen käyttäytymisen jatkaminen kirjallisen varoituksen jälkeen voisi pykälän 2 momentin mukaan johtaa erottamiseen asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi. Koska asumisoikeus on merkittävä yksilön oikeus, asuntolapaikan menettäminen seuraisi siten vasta vakavista teoista tai tilanteissa, joissa epäasiallinen käyttäytyminen jatkuisi kirjallisesta varoituksesta huolimatta. 

Kurinpitorangaistuksia määrättäessä on tärkeää, että hallintolain 6 §:n suhteellisuusperiaatetta noudatetaan siten, että teon ja seuraamuksen välillä vallitsee tasapaino. Suhteellisuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon muun muassa teon laatu, asuntolassa asuvan opiskelijan aikaisemmin asuntolassa saamat kurinpitorangaistukset ja tekoon liittyvät muut olosuhteet. Varoituksen jälkeen ennen asuntolasta erottamista voi oikeasuhtainen seuraamus usein olla toisen varoituksen antaminen esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa aikaisemmasta varoituksesta on kulunut pitkä aika tai aikaisempi varoitus on liittynyt täysin erilaiseen käyttäytymiseen. Menettelystä kurinpitoasiassa säädetään ehdotetun lain 93 §:ssä. 

87 §.Häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan opiskelijan poistaminen. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti mahdollisuudesta häiritsevän ja turvallisuutta vaarantavan opiskelijan poistamiseen. Pykälän 1 momentin mukaan rehtorilla ja opettajalla olisi oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulutuksen järjestäjän tilaisuudesta opiskelija, joka ei noudata 85 §:n 3 momentissa tarkoitettua poistumismääräystä. Rehtorilla ja opettajalla olisi myös oikeus poistaa oppilaitoksen alueelta oppilas, joka ei poistu saatuaan tiedon 85 §:n 4 momentissa tarkoitetusta opetuksen epäämisestä. 

Jos poistettava opiskelija koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, pykälän 2 momentin mukaan rehtorilla ja opettajalla olisi oikeus käyttää sellaisia opiskelijan poistamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voitaisiin pitää puolustettavina opiskelijan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai häirinnän vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Tarpeellisia keinoja voisivat olla esimerkiksi väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvän opiskelijan rauhoittaminen kiinni pitämällä ja taluttaminen pois tilanteesta. Käytettävät voimakeinot eivät oikeuttaisi tarpeettomaan tai liialliseen voimankäyttöön tai väkivaltaan. Mahdollisuus puuttua opiskelijan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on tarkoitettu vain niitä poikkeuksellisia tilanteita varten, joissa muut toimenpiteet eivät ole auttaneet ja muiden opiskelijoiden oikeus opetukseen, työrauhaan tai turvallisuuteen vaatii välittömiä toimenpiteitä. 

Pykälän 3 momentin mukaan rehtori ja opettaja voisivat 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa toimia yhdessä tai kumpikin erikseen. Lisäksi 3 momentin mukaan opiskelijan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä. Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulisi antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta koulutuksen järjestäjälle. 

Pykälän 4 momentissa viitattaisiin voimakeinojen käytön liioittelua koskeviin rikoslain säännöksiin. 

88 §.Kurinpitomenettelyn suhde syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti kurinpitomenettelyn suhteesta syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun. Pykälän 1 momentin mukaan sinä aikana, jolloin opiskelijaa vastaan on vireillä syyte yleisessä tuomioistuimessa, ei häntä vastaan samasta syystä saa aloittaa tai jatkaa kurinpitomenettelyä. 

Pykälän 2 momentin mukaan jos tuomioistuin on vapauttanut opiskelijan syytteestä, ei kurinpitomenettelyä saa aloittaa tai jatkaa samasta syystä muutoin kuin sellaisen menettelyn perusteella, jota ei ole katsottava rikokseksi, mutta josta voidaan rangaista kurinpidollisesti. 

Pykälän 3 momentin mukaan jos tuomioistuin on tuominnut opiskelijan rangaistukseen, ei hänelle saisi samasta syystä määrätä kurinpitorangaistusta. Momentin mukaan opiskelija saataisiin kuitenkin erottaa oppilaitoksesta määräajaksi tai erottaa opiskelija-asuntolasta määräajaksi tai jäljellä olevien opintojen ajaksi, jos se opiskelijan tekemän rikoksen tai siihen liittyvien seikkojen perusteella olisi perusteltua. 

89 §.Oikeus ottaa haltuun esineitä tai aineita. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 35 d §:ää vastaavasti oikeudesta ottaa haltuun opiskelijan kiellettyjä esineitä tai aineita. 

Pykälän1 momentin mukaan rehtorilla tai opettajallaolisi yhdessä tai erikseen oikeus työpäivän aikana ottaa haltuunsaopiskelijalta sellainen esine tai aine,jonka hallussapito on laissa kielletty, tai muuesine tai aine, joka ominaisuuksiensa puolestasoveltuu vaarantamaan opiskelijan omaatai toisen henkeä, terveyttä, turvallisuutta taivahingoittamaan omaisuutta. Koulutuksenvuoksi tarpeelliset esineet ja aineet ovat pääsääntöisesti sallittuja, sillä muun muassa järjestyslaissa (612/2003)sallitaan tarpeellisten työvälineidenhallussapito. Todennäköisessä vahingoittamistarkoituksessaopiskelijan mukana olevatesineet ja aineet voitaisiin ottaa haltuun. Toimivaltuus esineiden tai aineiden haltuunottoon ei kuitenkaanasettaisi opettajille ja rehtoreille toimintavelvollisuuttavaan mahdollisuuden toimia, mikälise arvioitaisiin välttämättömän tärkeäksi sekäriittävän turvalliseksi. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin esineen tai aineen haltuunoton edellyttämien välttämättömien ja oikeasuhtaisten voimakeinojen käytöstä. Momentin mukaan mikäli haltuun otettavaa esinettä tai ainetta hallussa pitävä opiskelija koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia esineen tai aineen poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina opiskelijan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Tarpeellinen keino voisi olla esimerkiksi opiskelijan kiinni pitäminen. Tarkoituksena on, että opettajalla ja rehtorilla olisi riittävät toimivaltuudet turvallisuutta vaarantavien esineiden ja aineiden haltuun ottamiseksi, kuitenkin turvallisuudesta ja opiskelijan perusoikeuksista huolehtien. Momentin mukaan oikeus käyttää voimakeinoja koskisi ainoastaan opiskelijan omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavia esineitä tai aineita. 

Pykälän 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa haltuunotossa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä. Momentissa viitattaisiin myös voimakeinojen käytön liioittelua koskeviin rikoslain säännöksiin. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että ehdotetussa pykälässä säädetyt oikeudet ja velvollisuudet olisivat voimassa myös ajan, jolloin opiskelija osallistuu koulutuksen järjestäjän hyväksymään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaiseen koulutukseen tai toimintaan. Tällä koulutuksella tai toiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi retkiä ja leirikouluja, jotka voivat ajoittua myös työpäivän ylittävään aikaan. 

90 §.Oikeus tarkastaa opiskelijan tavarat. Pykälässä säädettäisiin rehtorin ja opettajan oikeudesta opiskelijalta haltuun otettavan esineen tai aineen etsimiseen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain opiskelijan tavaroiden tarkastusoikeutta koskevaa säännöstä. Tarkastusoikeus olisi henkilöntarkastusta lievempi ja antaisi toimivallan opiskelijan mukana olevien tavaroiden sekä päällisin puolin hänen vaatteidensa tarkastamiseen. Edellytyksenä olisi, että kielletyn esineen tai aineen hallussapito on ilmeistä. Opiskelijalle tulisi aina ensin varata mahdollisuus luovuttaa esine tai aine vapaaehtoisesti tai todistaa, että sellaista ei hänen hallussaan ole. Etsintä tulisi suorittaa mahdollisimman paljon puuttumatta loukkaavalla tavalla opiskelijan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijalle tulisi ennen tarkastusta ilmoittaa tarkastuksen syy. 

Pykälän 3 momentissa edellytettäisiin, että tarkastajan tulee olla opiskelijan kanssa samaa sukupuolta, ja että tarkastuksessa tulee olla läsnä on myös toinen täysi-ikäinen oppilaitoksen henkilökuntaan kuuluva. Opiskelijalla olisi oikeus pyytää valitsemaansa saapuvilla olevaa koulutuksen järjestäjän henkilöstöön kuuluvaa olemaan tarkastuksessa läsnä. Näin pyrittäisiin vähentämään tilanteen uhkaavuutta opiskelijan näkökulmasta, kun opiskelija saisi tilanteessa tuekseen itselleen turvalliseksi kokeman koulutuksen järjestäjän henkilökuntaan kuuluvan. 

Pykälän 3 momentissa säädetystä tarkastuksen suorittamistavasta voitaisiin poiketa tilanteissa, joissa opiskelijan kanssa samaa sukupuolta olevan tarkastajan tai toisen henkilön saaminen paikalle on käytännössä mahdotonta tai liian hidasta ja tarve tarkastukselle on turvallisuuden varmistamiseksi niin välttämätön, ettei toimenpiteisiin ryhtymistä voida lykätä. 

Pykälän 4 momentin mukaan ehdotetussa pykälässä säädetyt oikeudet ja velvollisuudet olisivat voimassa myös ajan, jolloin opiskelija osallistuu koulutuksen järjestäjän hyväksymään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaiseen koulutukseen tai toimintaan. Tällä koulutuksella tai toiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi retkiä ja leirikouluja, jotka voivat ajoittua myös työpäivän ylittävään aikaan. 

91 §.Haltuun ottamisen ja tarkastamisen yleiset periaatteet. Pykälässäsäädettäisiin nykytilaa vastaavalla tavalla yleisistä periaatteista, joita 89 ja 90 §:ssä säädettyä toimivaltaa käytettäessä tuleenoudattaa. 

Esineiden ja aineiden pois ottaminen, siihen liittyvät voimakeinot ja esineiden ja aineiden löytämiseksi tehtävä tarkastus olisi toteutettava mahdollisimman turvallisesti, eikä toimenpiteillä saisi puuttua opiskelijan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja yksityisyyteen enempää kuin on välttämätöntä opiskelurauhan ja turvallisuuden varmistamiseksi. Opiskelijan tarkastuksessa olisi noudatettava olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta. Hienotunteisuudella tarkoitetaan muun muassa opiskelijan ihmisarvon, sukupuoli-identiteetin, yksityisyyden ja fyysisen koskemattomuuden huomioon ottamista esinettä pois otettaessa ja tarkastusta tehtäessä. 

Toimenpiteiden tulisi olla välttämättömiä turvallisen opiskeluympäristön turvaamiseksi. Näin ollen opettajan tulisi esineen takavarikoimiseksi ensin käyttää kaikki käytettävissä olevat lievemmät keinot kiellettyjen esineiden pois ottamiseksi. 

Toimenpiteiden turvallisentoteuttamisen ja kaikkien asianosaisten oikeusturvanparantamiseksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyiseen tapaan myös, ettätoimenpiteiden käyttö tulee oppilaitoksissasuunnitella ja ohjeistaa. Pykälän 2 momentissasäädettäisiin nykytilaa vastaavasti siitä, että 89 §:n mukaisten voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta. Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimivaltuuksien käytönkirjaamis- ja ilmoittamisvelvollisuudesta. 

92 §.Haltuun otettujen esineiden ja aineiden luovuttaminen ja hävittäminen. Pykälässäsäädettäisiin nykytilaa vastaavasti haltuun otettujen esineidenja aineiden palauttamisesta ja edelleen luovuttamisestaasianomaisille viranomaisillesekä niiden turvallisesta säilyttämisestä hallussapidonajan. Kahdeksantoista vuotta täyttäneidenopiskelijoiden haltuun otettu omaisuus,jota ei luovuteta viranomaiselle, palautettaisiinoppilaalle itselleen työpäivän päätyttyäopiskelijan poistuessa oppilaitoksenalueelta. Alle kahdeksantoistavuotiaidenomaisuus luovutettaisiin hänen huoltajalleen. 

Pykälän 1 momentin mukaan haltuun otetut esineet ja aineet tulee kuitenkin luovuttaa poliisille tai muulle laissa säädetylle viranomaiselle, jos opiskelijalla, tämän huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei lain mukaan ole oikeutta pitää niitä hallussaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan esineiden ja aineiden luovutus tulee järjestää mahdollisimman pian haltuunotosta. Opiskelijalta oppilaitoksessa haltuun otetut huumausaineet, ampuma-aseet, aseen osat, patruunat, ammukset ja kaasusumuttimet sekä räjähteet tulisi niiden vaarallisuudesta johtuen luovuttaa poliisille välittömästi. Poliisilaissa (872/2011) ja järjestyslaissa säädetään vaarallisten aineiden tai esineiden ottamisesta poliisin haltuun ja muista tähän omaisuuteen kohdistettavista seuraamuksista. Ennen luovuttamista esine tai aine tulisi säilyttää huolellisesti esimerkiksi lukitussa tilassa tai kaapissa. 

Pykälän 3 momentin mukaan haltuun otettu omaisuus, jota opiskelijan huoltaja ei ilmoituksesta huolimatta nouda, voidaan hävittää todisteellisesti kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Luovutus ja hävittäminen tulisi kirjata. 

93 §.Menettely opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskevassa asiassa sekä kurinpitoasiassa. Pykälässä säädettäisiinnykytilaa vastaavalla tavalla menettelystä kurinpitoasioissa ja opiskeluoikeudenperuuttamista ja palauttamista koskevissaasioissa. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin päätöksenteosta opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista sekä kurinpitoa koskevissa asioissa. Varoituksen antamisesta päättäisi rehtori. Erottamisesta oppilaitoksesta ja asuntolasta sekä opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja palauttamisesta sekä opiskeluoikeuden pidättämisestä päättäisi koulutuksen järjestäjän asettama monijäseninen toimielin. Koska opiskelijan määräaikaiseen erottamiseen ja asuntolasta erottamiseen liittyvä menettely ei anna kaikissa tilanteissa mahdollisuutta reagoida riittävän nopeasti, voisi korkeintaan kolmen kuukauden määräaikaisesta erottamisesta ja asuntolasta erottamisesta päättää nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjän niin päättäessä rehtori. Säännös antaisi koulutuksen järjestäjälle mahdollisuuden esimerkiksi johtosäännössään siirtää päätöksentekovallan rehtorille. Päätöksenteosta säätäminen on tarpeen, koska momentissa tarkoitetuissa asioissa puututaan opiskelijan oikeusturvan kannalta keskeisiin asioihin. Mikäli oppilaitoksessa on rehtorin sijasta ehdotetun lain 118 §:ssä tarkoitettu muu toiminnasta vastaava johtaja, vastaisi hän rehtorille säädettyjen tehtävien hoitamisesta. 

Ehdotetun lain 112 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus hakea muutosta ehdotetussa laissa tarkoitettuun koulutuksen järjestäjän päätökseen, joka koskee muun muassa opiskelijalle annettavaa kirjallista varoitusta, opiskelijan määräaikaista erottamista sekä asuntolasta erottamista valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen järjestäjän asettaman monijäsenisen toimielimen kokoonpanosta ja määräajasta. Toimielin voisi olla myös kahden tai useamman koulutuksen järjestäjän yhteinen. Toimielimessä olisivat ainakin koulutuksen järjestäjän, opettajien, opiskelijahuollon, työelämän ja opiskelijoiden edustus. Lisäksi opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskevan asian käsittelyä varten toimielimeen nimettäisiin opiskelijan koulutussopimustyöpaikan tai oppisopimuskoulutuksen osalta työnantajan edustaja. Opiskelijajäsenen tulee olla vähintään 15 vuotta täyttänyt. Hänellä olisi läsnäolo- ja puheoikeus. Jäsenten esteellisyyteen sovelletaan, mitä hallintolain 27—29 §:ssä säädetään. Koulutuksen järjestäjä päättäisi tarkemmin toimielimen toimintatavoista ja päätöksenteosta. Toimielimen äänivaltaiset jäsenet toimivat virkavastuulla. Julkista valtaa käyttävän henkilön rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädetään rikoslain 40 luvussa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tarkemmin menettelystä opiskeluoikeuden peruuttamista koskevassa asiassa. Koska opiskeluoikeuden peruuttamiseen johtuvat syyt voivat olla hyvin erityyppisiä, säännöksessä korostetaan tarvittavan asiantuntija- ja muun selvityksen hankkimista. Opiskeluoikeus voidaan peruuttaa esimerkiksi terveydentilaan liittyvien syiden perusteella, tällöin on hankittava tarvittava lääketieteellinen tai muu selvitys. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin menettelystä kurinpitoasiassa. Ennen kuin opiskelijan määräaikaisesta oppilaitoksesta tai asuntolasta erottamisesta päätettäisiin samoin kuin ennen kirjallisen varoituksen antamista, rangaistukseen syynä oleva teko tai laiminlyönti olisi yksilöitävä opiskelijalle. Opiskelijaa tulisi kuulla ja hankkia tarpeellinen selvitys. Myös alaikäisen opiskelijan huoltajaa tulisi kuulla. Koska 18 vuotta täyttänyt opiskelija on täysi-ikäinen, hänen vanhempiaan ei tarvitsisi kuulla ennen kurinpitorangaistuksen antamista. Säännös vastaisi nykytilaa. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin nykyisellä tavalla, että pykälässä tarkoitetuista asioista tulee antaa kirjallinen päätös ja että häiritsevän opiskelijan poistamista oppitunnilta ja opetuksen epäämistä koskevat toimenpiteet tulee kirjata. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin puolestaan päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaan vailla olevana ja täytäntöönpanon alkamisajankohdasta. 

Opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskevassa asiassa sekä kurinpitoasiassa noudatetaan hallintolakia. Menettelyssä tulisivat noudatettavaksi hallintolain esteellisyyttä koskevien säännösten lisäksi muun muassa asian selvittämistä ja asianosaisen kuulemista sekä päätöksen muotoa ja perustelemista koskevat säännökset. 

10 luku. Opiskelijan muut oikeudet ja velvollisuudet

94 §. Opiskelijan velvollisuudet. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan velvollisuuksista. Pykälän 1 momentin mukaan lähtökohtana olisi nykytilaa vastaavalla tavalla, että opiskelijan tulee osallistua opetukseen ja tutkintokoulutuksessa olevan myös näyttöihin henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa suunnitellulla tavalla. Poissaolo olisi kuitenkin mahdollinen, jos siihen on perusteltu syy, kuten sairaus tai työssä olevan opiskelijan työtehtävien suorittamiseen liittyvät seikat. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin erikseen työvoimakoulutuksessa olevan opiskelijan osallistumisvelvollisuudesta. Ehdotetun säännöksen mukaan edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi työvoimakoulutuksessa sovellettaisiin, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 4 §:n 2 momentissa säädetään opiskelijan osallistumisesta opetukseen ja opintojen etenemisestä. Mainitun säännöksen mukaan opiskelijan tulee osallistua säännöllisesti opetukseen ja edetä opinnoissaan koulutus- tai opintosuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla. 

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijan olisi suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Velvollisuus tehtävien suorittamiseen liittyy opetukseen osallistumisvelvollisuuteen. Asiallisen käytöksen piiriin kuuluisi esimerkiksi vaatimus noudattaa hyviä käytöstapoja ja käsitellä huolellisesti koulutuksen järjestäjän omaisuutta. Henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetetun osaamisen saavuttamiseksi on tärkeää, että koulutuksen järjestäjän ohella opiskelija sitoutuu suunnitelman mukaiseen toimintaan. 

Pykälän 3 momentissa olisi nykytilaa vastaavasti viittaussäännös vahingonkorvauslakiin (412/1974). Momentin mukaan opiskelijan velvollisuudesta korvata aiheuttamansa vahinko säädetään vahingonkorvauslaissa. 

95 §. Opiskelijan salassapitovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin oppisopimuskoulutuksessa, koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa ja muussa käytännön työtehtävien yhteydessä työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa oleville opiskelijoille erityinen salassapitovelvollisuus. Pykälän mukaan opiskelijoiden salassapitovelvollisuus vastaisi samoissa tehtävissä olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden salassapitovelvollisuutta. 

96 §. Opiskeluoikeus. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä ja väliaikaisesta keskeyttämisestä. Opiskeluoikeuden alkamisella ja päättymisellä olisi merkitystä esimerkiksi opintojen ajalta maksettavien etuuksien myöntämisessä. 

Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijan opiskeluoikeus alkaisi koulutuksen järjestäjän päättämänä ajankohtana. Opiskeluoikeus ei pääsääntöisesti alkaisi opiskelijaksi ottamista koskevan päätöksen tekohetkellä, vaan silloin, kun opiskelija henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tai muutoin sovitun mukaisesti tosiasiassa aloittaa opiskelun. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opiskeluoikeuden päättymisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan opiskeluoikeus päättyisi, kun hän on suorittanut sen tutkinnon tai tutkinnon osan tai osat taikka koulutuksen, johon hänet on tässä laissa säädetyn mukaisesti otettu opiskelijaksi, tai kun hänet on 97 §:ssä säädetyn mukaisesti katsottu eronneeksi. Päätös siitä, minkä tutkinnon tai koulutuksen suorittamiseksi tehtäisiin pääsääntöisesti 43 §:ssä tarkoitetun opiskelijaksi ottamista koskevan päätöksenteon yhteydessä. Työvoimakoulutuksessa suoritettavasta tutkinnosta tai koulutuksesta päättäisi kuitenkin työ- ja elinkeinotoimisto yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Lisäksi lain 44 §:n 3 momentin mukaisesti opiskelijan tavoitteesta voitaisiin päättää myös henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnan yhteydessä. 

Lain 97 §:ssä säädettäisiin tilanteista, joissa opiskelija katsotaan eronneeksi. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan opiskeluoikeus päättyisi myös näissä tilanteissa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opiskelijan oikeudesta keskeyttää opiskeluoikeutensa väliaikaisesti. Ehdotettu säännös olisi uusi ammatillisesta koulutuksesta annetussa lainsäädännössä. Nykyisinkin opiskelija on käytännössä voinut väliaikaisesti keskeyttää opintonsa, mutta käytännöt ja hyväksyttävät keskeyttämisperusteet ovat saattaneet vaihdella eri järjestäjien välillä. Ehdotettu säännös olisi tarpeen käytäntöjen yhtenäistämiseksi ja opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. 

Ehdotetun 3 momentin säännöksen mukaan opiskelijalla olisi oikeus väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa siksi ajaksi, kun hän on suorittamassa asevelvollisuuslain (1438/2007), siviilipalveluslain (1446/2007) tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaista palvelusta taikka saa sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista sairauspäivärahaa taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. Ehdotetut perusteet vastaisivat pitkälti yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa säädettyjä syitä, joiden vuoksi opiskelija voi ilmoittautua poissaolevaksi opiskelijaksi ensimmäisenä lukuvuonna. Opiskelija voisi kuitenkin jatkaa opintojaan myös edellä mainittujen olosuhteiden aikana, jos se on muutoin mahdollista. Esimerkiksi sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:n mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään, eli opiskelijan kohdalla estynyt opiskelemasta, sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Sairausvakuutuslain 8 luvun 4 a §:n mukaan opiskelija voi sairauspäivärahakauden aikana kuitenkin opiskella vähäisessä määrässä. 

Edellä mainituilla perusteilla opiskelijalla olisi aina oikeus keskeyttää opiskeluoikeutensa väliaikaisesti. Lisäksi 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että opiskeluoikeus voitaisiin opiskelijan pyynnöstä väliaikaisesti keskeyttää muusta perustellusta syystä. Laissa ei tarkemmin säädettäisi, mitä nämä perustellut syyt olisivat, mutta ne voisivat liittyä esimerkiksi opiskelijan erilaisiin elämäntilanteisiin, kuten ulkomailla oleskeluun tai perhetilanteisiin, joiden vuoksi opiskeluoikeuden väliaikainen keskeyttäminen olisi perusteltua. Koulutuksen järjestäjä päättäisi, hyväksyykö se opiskelijan esittämän syyn. Pääsääntöisesti opiskelijan tulisi kuitenkin suorittaa aloittamansa opinnot loppuun ilman aiheettomia viivytyksiä ja keskeytyksiä, ellei väliaikaiselle keskeyttämiselle ole perusteltua syytä. 

Pykälässä ei säädettäisi siitä, miten pitkään siinä tarkoitettu väliaikainen keskeyttäminen voisi kestää. Lähtökohtana voitaisiin kuitenkin pitää, että muutaman päivän tai esimerkiksi pari viikkoa kestävistä tauoista opinnoissa ei tarvitsisi päättää 3 momentissa tarkoitetun mukaisesti, vaan opiskelija voisi sopia näistä tilanteista koulutuksen järjestäjän kanssa poissaoloja koskevien käytäntöjen mukaisesti. Väliaikaiselle keskeyttämiselle ei asetettaisi myöskään ylärajaa. Lähtökohtana voitaisiin kuitenkin pitää, että väliaikaisen keskeyttämisen perusteena tulisi olla ajallisesti rajattu olosuhde ja väliaikainen keskeyttäminen voisi vain erityisesti syystä olla esimerkiksi yhtä vuotta pidempi ajanjakso. Jos opiskelijan opiskeluoikeus on päättynyt, henkilöllä olisi kuitenkin aina mahdollisuus hakeutua jatkamaan opintojaan saman tai toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen. 

97 §.Opiskelijan eronneeksi katsominen. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:ssä säädetään opiskeluajasta. Pykälässä säädetään ammatillisen perustutkinnon ja valmentavien koulutusten suoritusajasta. Säännöksen mukaan opiskelija katsotaan eronneeksi, jos hän ei ole suorittanut tutkintoa tai valmentavaa koulutusta pykälässä säädetyssä ajassa. Eronneeksi katsotaan säännöksen mukaan myös sellainen opiskelija, joka pätevää syytä ilmoittamatta on poissa opetuksesta, jos on ilmeisestä, ettei hänen tarkoituksenaan ole jatkaa opintoja. Vastaavaa säännöstä ei ole ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa. 

Ehdotetussa laissa ei ehdoteta säädettäväksi tutkinnon suorittamisen tai opiskelun enimmäisajasta lukuun ottamatta valmentavien koulutusten enimmäissuoritusaikaa. Opiskelun enimmäisajasta säätäminen on nykyään ensisijaisesti tarpeen koulutuksen järjestäjälle maksettavan rahoituksen enimmäisajan rajaamisessa, mutta se on samalla rajannut myös opiskelijan ajallista oikeutta suorittaa opintojaan. Tilanteet, joissa opiskelija on joutunut keskeyttämään opintonsa opiskeluajan päättymisen vuoksi, ovat kuitenkin olleet harvinaisia, koska opiskeluaikaa on säännöksen mukaan voitu pidentää perustellusta syystä. Ammatillisen koulutuksen suorittaminen ja koulutuksen järjestäjille maksettava rahoitus ei ole ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistuksen perusperiaatteiden mukaan kuitenkaan ajalliseen kestoon perustuvaa, joten opiskeluajan rajaaminen lainsäädännössä ei valmentavaa koulutusta lukuun ottamatta ole enää jatkossa tarpeen. 

Laissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi perusteista, joilla opiskelija voidaan katsoa eronneeksi. Säännös eronneeksi katsomisesta on tarpeen koulutuksen järjestäjän rahoituksessa käytettävien suoritteiden määrittelyssä. Lisäksi säännös on tarpeen yksittäisen opiskelijan tilanteen selvittämiseksi esimerkiksi silloin, jos hän saa tai hakee etuuksia, jotka riippuvat opiskelijastatuksen olemassa olosta tai päättymisestä. 

Ehdotetun lain 94 §:n mukaan opiskelijan tulee osallistua henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesti opetukseen ja näyttöihin, jollei hänellä ole perusteltua syytä poissaololleen. Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan opiskelija katsottaisiin eronneeksi, jos on ilmeistä, että hänen tarkoituksenaan ei ole noudattaa 94 §:ssä säädettyä velvoitetta osallistua opetukseen ja näyttöihin eikä hän ole esittänyt perusteltua syytä poissaololleen. Eronneeksi katsomisen edellytyksenä olisi nykytilaa vastaavasti ilmeisyys eli sen toteaminen, että opiskelijan tarkoituksena ei ole osallistua opetukseen ja näyttöihin. Ennen eronneeksi katsomista koulutuksen järjestäjän tulisi ottaa yhteyttä opiskelijaan hänen tilanteensa selvittämiseksi. Jos henkilö ei vastaa yhteydenottoon taikka ei yhteydenoton jälkeenkään osallistu opetukseen tai näyttöihin, esitä perusteltua syytä poissaololleen tai muutoin sovi koulutuksen järjestäjän kanssa koulutuksen jatkamisesta, hänet voitaisiin katsoa eronneeksi. 

Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan opiskelija katsottaisiin eronneeksi myös silloin, kun hän ei olisi suorittanut valmentavaa koulutusta ehdotetun 11 §:n mukaisessa suoritusajassa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi selvyyden vuoksi, että koulutuksen järjestäjän olisi tehtävä kaikissa 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa päätös, jossa opiskelija katsotaan eronneeksi. Ehdotetussa 111 §:ssä säädettäisiin mahdollisuudesta vaatia oikaisua opiskelijan eronneeksi katsomista koskevaan päätökseen. Lisäksi ehdotetun 2 momentin mukaan opiskelija katsottaisiin eronneeksi silloin, kun hän itse ilmoittaisi koulutuksen järjestäjälle kirjallisesti eroamisestaan. 

98 §.Opiskeluoikeus työvoimakoulutuksessa. Pykälässä säädettäisiin opiskeluoikeuden alkamisesta ja päättymisestä työvoimakoulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan lain 96 §:n 1 momentissa opiskeluoikeuden alkamisesta säädettyä ja mainitun pykälän 3 momentissa opiskeluoikeuden väliaikaisesta keskeyttämisestä säädettyä ei sovellettaisi työvoimakoulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan työvoimakoulutuksessa opiskeluoikeus alkaisi ja päättyisi koulutuksen järjestäjän ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston sopimana ajankohtana. Koulutuksen järjestäjä ei siis voisi yksin päättää opiskeluoikeuden alkamisen ajankohdasta ja toisaalta opiskeluoikeuden päättyminen olisi sidoksissa työ- ja elinkeinohallinnon määrittämään työvoimakoulutuksen kestoon. 

Työvoimakoulutuksessa sovellettaisiin kuitenkin lain 96 §:n 2 momenttia, jonka mukaan opiskelijan opiskeluoikeus päättyy, kun hän on suorittanut sen tutkinnon tai tutkinnon osan tai osat taikka koulutuksen, johon hänet on otettu opiskelijaksi, tai kun hänet on 97 §:ssä säädetyn mukaisesti katsottu eronneeksi. Tämän lisäksi työvoimakoulutuksessa opiskeluoikeuden päättymiseen sovellettaisiin ehdotetun säännöksen mukaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 5 §:ää. Mainitun säännöksen 1 momentin mukaan opiskelijavalinnasta päättänyt työ- ja elinkeinotoimisto tekee päätöksen koulutuksen keskeyttämisestä, jos opiskelija ei etene opinnoissaan kyseisen lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tai hän on ollut luvatta poissa yhdenjaksoisesti viisi koulutuspäivää. Mainitun säännöksen 2 momentin mukaan koulutuspalvelun tuottaja on velvollinen ilmoittamaan 1 momentissa tarkoitettujen koulutuksen keskeyttämisperusteiden täyttymisestä opiskelijavalinnasta päättäneelle työ- ja elinkeinotoimistolle. Koulutuspalvelun tuottajalla tarkoitettaisiin tässä ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain mukaista koulutuksen järjestäjää. 

99 §.Opiskelijahuolto. Pykälässä säädettäisiin opiskelijahuollosta. Tällä hetkellä ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa olevan opiskelijan oikeudesta opiskeluhuoltoon säädetään oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa. Oppilas- ja opiskelijahuoltolakia ei sovelleta ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun yksityisopiskelijaan eikä ammatillisessa aikuiskoulutuksessa annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa olevaan opiskelijaan. 

Pykälän 1 momentin mukaan ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa olevan opiskelijan ja valmentavassa koulutuksessa olevan opiskelijan oikeudesta opiskeluhuoltoon säädettäisiin oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 3 §:n 3 momentin mukaan opiskeluhuoltoon sisältyvät opiskeluhuollon lisäksi opiskeluhuollon palvelut, joita ovat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä opiskeluterveydenhuollon palvelut. 

Pykälän 1 momentissa säädetään lisäksi, että Opetushallitus määräisi opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista sekä opiskelijahuollon tavoitteista. Opetushallituksen tulisi nykytilaa vastaavasti valmistella määräys yhteistyössä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 a §:n mukaan Opetushallitus määrää nykyisinkin opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista sekä opetustoimeen kuuluvan opiskelijahuollon tavoitteista. 

Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijahuollon järjestämistavoista Opetushallituksen määräykseen perustuen. Voimassa olevan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjän tulee opetussuunnitelmassaan määrätä kodin ja oppilaitoksen yhteistyön sekä opiskelijahuollon järjestämistavat. Koska jatkossa koulutuksen järjestäjä ei enää laatisi opetussuunnitelmaa, voisi koulutuksen järjestäjä itse päättää, millä tavoin se toteuttaa ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa olevien opiskelijoiden ja valmentavassa koulutuksessa olevien opiskelijoiden opiskelijahuollon järjestämisen. Opiskelijahuollon järjestämistavoista päättäessään koulutuksen järjestäjän on kuitenkin noudatettava Opetushallituksen määräystä opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista ja opiskelijahuollon tavoitteista. Koulutuksen järjestäjän yhteistyövelvoitteesta alle 18-vuotiaiden opiskelijoiden huoltajien kanssa säädetään ehdotettavan lain 124 §:ssä. 

Pykälän 2 momentissa olisi voimassa olevaa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 16 a §:ää vastaava viittaus opiskelijaterveydenhuollon osalta terveydenhuoltolakiin (1326/2010). Opiskeluterveydenhuollosta säädetään terveydenhuoltolaissa ja neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (338/2011). Opiskeluterveydenhuolto kuuluu oppilaitoksen sijaintikunnan järjestämänä palveluna sekä voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain että voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisen koulutuksen opiskelijoille, jotka opiskelevat opintotukilain mukaan opintotukeen oikeuttavassa koulutuksessa. Jatkossakin opiskelijaterveydenhuolto kuuluisi kaikille opiskelijoille, jotka opiskelevat opintotukeen oikeuttavassa koulutuksessa. 

Koska muilla kuin pykälän 1 momentissa tarkoitetuilla opiskelijoilla ei olisi oikeutta oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaiseen opiskelijahuoltoon ja opiskelijahuollon palveluihin jatkossakaan, pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että muiden kuin oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa tarkoitettujen opiskelijoiden osalta koulutuksen järjestäjän tulisi antaa opiskelijoille tietoa käytettävissä olevista opiskelijahuollon eduista ja palveluista sekä tarvittaessa ohjata opiskelijaa hakemaan näitä etuja ja palveluita. Lisäksi koulutuksen järjestäjä velvoitettaisiin toimimaan yhteistyössä opiskelijahuollon palveluita antavien ja järjestävien viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 16 a §:n 2 momenttia. Ehdotetun 3 momentin mukaan opiskelijahuollolla tarkoitettaisiin opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Määritelmä vastaisi ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 16 a §:n 1 momentissa olevaa opiskelijahuollon määritelmää. 

100 §. Oikeus maksuttomaan ruokailuun. Pykälässä säädettäisiin ammatillisen perustutkintokoulutuksen ja valmentavan koulutuksen opiskelijan oikeudesta maksuttomaan ruokailuun. Koska oikeutta maksuttomaan ruokailuun ei ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan ollut näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa, laajenisi oikeus maksuttomaan ruokailuun siltä osin kuin pykälässä tarkoitetussa koulutuksessa olevia ei enää voitaisi erotella koulutuksen järjestämistavan perusteella. 

Päätoimisessa ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa sekä valmentavassa koulutuksessa opiskelijalla olisi oikeus maksuttomaan ateriaan niinä päivinä, joina opiskelijan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi opiskelijan oikeudesta myös muuhun maksuttomaan ruokailuun. Opiskelijalla olisi edellä säädetyn lisäksi oikeus myös muuhun maksuttomaan päivittäiseen ruokailuun koulutuksessa, joka on järjestämisluvan mukaisesti järjestetty sisäoppilaitosmuotoisesti tai valtioneuvoston asetuksella säädettävissä perustutkinnoissa, joissa osaamisen hankkiminen edellyttää läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa tavanomaista työpäivää pidemmän ajan. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksessa, joka on 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun koulutustehtävän mukaisesti järjestetty sisäoppilaitosmuotoisesti tai muulla asetuksella säädettävällä tavalla, opiskelijalla päivittäisen ruokailun lisäksi oikeus myös muuhun maksuttomaan ruokailuun. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 22 §:n mukaan päätoimisesti luonnonvara-alan metsätalouden koulutuksessa sekä maatilatalouden ja puutarhatalouden ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevalla on lisäksi oikeus jokaisena työpäivänä maksuttomaan ruokailuun, johon kuuluu päivittäisen kouluaterian lisäksi aamiainen ja päivällinen. Asetuksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulee järjestää päätoimisia opintoja harjoittavalle opiskelijalle ruokailu myös silloin, kun luonnonvara-alan metsätalouden koulutuksessa sekä maatilatalouden ja puutarhatalouden ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa tai matkailu-, ravitsemis- ja talousalan ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelija joutuu opetussuunnitelman mukaisesti olemaan oppilaitoksessa tai muussa koulutuksen järjestäjän osoittamassa paikassa myös viikonlopun aikana. Valtioneuvoston asetuksella säädettävät perustutkintokoulutukset ja tilanteet, jossa opiskelijalla olisi oikeus muuhun kuin päivittäiseen ruokailuun vastaisivat voimassa olevan lainsäädännön mukaisia koulutuksia ja tilanteita, joissa opiskelijalla on voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeus muuhun maksuttomaan ruokailuun. 

Oikeus maksuttomaan ruokailuun koskisi nykytilaa vastaavasti ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa olevia opiskelijoita sekä valmentavan koulutuksen opiskelijoita. Oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa opiskelijoilla ei kuitenkaan nykytilaa vastaavasti olisi oikeutta maksuttomaan ruokailuun. Pykälän 2 momentin mukaan ehdotetussa momentissa säädettyä ei sovellettaisi nykytilaa vastaavasti oppisopimuskoulutuksessa, työvoimakoulutuksessa eikä henkilöstökoulutuksessa olevaan opiskelijaan. Nämä opiskelijat olisi perusteltua rajata maksuttoman ruokailun ulkopuolelle, koska he saisivat opiskelun ajalta muuta korvausta. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijalla olisi oikeus lain 102 §:ssä tarkoitettuun päivärahaan sekä työvoimakoulutuksessa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvussa tarkoitettuun kulukorvaukseen, jota maksetaan palveluun osallistumisesta aiheutuvien matka- ja muiden kustannusten korvaamiseksi. Henkilöstökoulutus puolestaan on osin työnantajan rahoittamaa koulutusta, jonka ajalta työnantaja maksaa henkilöstökoulutukseen osallistuvalle palkkaa. 

Pykälän 3 momentin mukaan opintojen päätoimisuuteen sovellettaisiin, mitä opintotukilain 5 a §:ssä säädetään opintojen päätoimisuudesta. Voimassa olevan lain mukaan opintojen päätoimisuudesta on säädetty ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 23 §:ssä, jonka mukaan opintojen päätoimisuudesta on voimassa mitä opintotukilaissa (65/1994) ja sen nojalla säädetään. 

101 §.Erityistä tukea saavan opiskelijan opintososiaaliset etuudet. Pykälässä säädettäisiin erityistä tukea saavan opiskelijan oikeudesta opintososiaalisiin etuuksiin. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 38 §:n säännöstä opintososiaalisista eduista erityisopetuksessa. 

Ehdotetun säännöksen mukaan lain 64 §:ssä tarkoitettua erityistä tukea saavalla opiskelijalla olisi oikeus opiskelun edellyttämiin avustajapalveluihin ja erityisiin apuvälineisiin. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna säännöksestä poistettaisiin maininta muista opiskeluhuollon palveluista, koska opiskeluhuollosta säädetään nykyään erikseen oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa. Avustajapalveluihin ja erityisiin apuvälineisiin olisi oikeus ainoastaan siinä laajuudessa kuin opiskelijan opiskelu sitä edellyttää. Opiskelun edellyttämillä avustajapalveluilla ja erityisillä apuvälineillä tarkoitettaisiin koulutuksen järjestäjän opiskelijoille yleisesti tarjoamia avustajapalveluita ja apuvälineitä, ei opiskelijan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja avustajapalveluja tai välineitä. Koska erityiseen tukeen olisivat jatkossa oikeutettuja myös ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoa suorittavat, jotka täyttävät erityisen tuen saamisen edellytykset, olisi heillä jatkossa myös oikeus tässä pykälässä tarkoitettuihin opintososiaalisiin etuuksiin. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että vaativan erityisen tuen koulutustehtävän saaneen koulutuksen järjestäjän erityistä tukea saaville opiskelijoille voitaisiin antaa lisäksi maksutta oppikirjat ja muut koulutarvikkeet, tarjota majoituksessa olevien tarpeelliset viikoittaiset kotimatkat, täysihoito oppilasasuntolassa tai muussa majoituksessa sekä henkilökohtaiset työvarusteet. 

Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen säännös siitä, että vammaisuuden perusteella opiskelijoille järjestettävistä muista palveluista ja tukitoimista säädetään erikseen. Vammaisella opiskelijalla voi lisäksi olla oikeus muun muassa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. 

102 §.Opintososiaaliset etuudet oppisopimuskoulutuksessa. Pykälässä säädettäisiin oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan oikeudesta opintososiaalisiin etuuksiin koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä tapahtuvan osaamisen hankkimisen aikana. Oppisopimusopiskelijat ovat työsuhteessa olevia opiskelijoita, joille maksetaan työpaikalla tapahtuvan osaamisen hankkimisen ajalta palkkaa, eivätkä he näin ollen ole pääsääntöisesti oikeutettuja päätoimisen opiskelijan opintoetuuksiin kuten opintotukeen. 

Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä maksaisi oppisopimuskoulutuksessa opiskelijalle hakemuksesta koulutuksen järjestäjän järjestämissä oppimisympäristöissä tapahtuvan osaamisen hankkimisen ajalta päivärahaa, perheavustusta sekä korvausta majoittumis- ja matkakustannuksista. Etuudet vastaisivat voimassa olevan lainsäädännön mukaisia oppisopimuskoulutuksen opintososiaalisia etuuksia, joista on säädetty ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 39 §:ssä ja sen nojalla oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan opintososiaalisista eduista tietopuolisen opetuksen aikana annetussa opetusministeriön asetuksessa (799/2007). Nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjä maksaisi opiskelijalle pykälässä säädetyt etuudet. Opiskelijan tulisi erikseen hakea pykälässä säädettyjä korvauksia ja etuuksia. Koulutuksen järjestäjän olisi tehtävä hakemuksen johdosta päätös opiskelijalle maksettavista etuuksista. Nykytilaa vastaavasti etuuksia koskevasta koulutuksen järjestäjän päätöksestä olisi oikeus hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen, siten kuin ehdotetussa 112 §:ssä säädettäisiin. 

Nykytilaa vastaavasti opiskelijalla ei olisi oikeutta päivärahaan tai perheavustukseen, jos hänelle maksettaisiin samalta ajalta palkkaa tai hän saisi korvausta ansionmenetyksestä muun lain nojalla. Tällöin opiskelijalla olisi oikeus saada ainoastaan korvausta matka- ja majoittumiskustannuksista. 

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada korvausta majoittumiskustannuksista, jos koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä tapahtuva osaamisen hankkiminen järjestetään opiskelijan kotikuntalain mukaisen kotikunnan tai oppisopimustyöpaikan sijaintikunnan ulkopuolella, eikä opiskelijalla olisi oikeutta maksuttomaan asumiseen ehdotetun lain 103 §:ssä tarkoitetussa asuntolassa. 

Pykälän 3 momentin mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada korvausta matkakustannuksista, jos koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä tapahtuva osaamisen hankkiminen edellyttäisi opiskelijan matkustamista yhteen suuntaan yli 10 kilometriä opiskelijan kotoa tai oppisopimustyöpaikalta opetuspaikalle. Opiskelijalla olisi oikeus matkakorvaukseen yhdeltä edestakaiselta matkalta viikossa. Erityisestä syystä matkakorvaus voitaisiin nykytilaa vastaavasti maksaa päivittäin, jos opiskelija majoittuu kotonaan. Jos opiskelijalle korvattaisiin päivittäiset matkakustannukset, opiskelijalla ei olisi oikeutta majoituskorvaukseen. Matkakorvaus maksettaisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti vain kotimaassa tapahtuvasta matkasta sekä halvimman matkustustavan mukaan opetuspaikan ja kodin tai oppisopimustyöpaikan välillä tosiasiallisen lähtö- ja paluupaikan mukaan. 

Pykälän 4 momentin mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada pykälässä tarkoitetut etuudet myös osallistuessaan näyttöön tai muuhun osaamisen osoittamiseen. 

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan valtuutussäännöstä, jonka mukaan oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan osalta pykälässä säädettyjen päivärahan, perheavustuksen ja majoittumiskorvauksen määrästä säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Myös voimassa olevan lain nojalla etuuksista on säädetty tarkemmin ministeriön asetuksella. 

103 §.Asuntolatoiminnan järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin asuntolatoiminnan järjestämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjällä voi olla opiskelijoille tarkoitettu asuntola. Säännös vastaisi nykyistä käytäntöä, vaikka asuntolatoiminnan järjestämisestä ei säädetä voimassa olevassa lainsäädännössä. Opiskelija-asuntolalla tarkoitetaan yhteisasumiseen tarkoitettua rakennusta, jossa asukkailla on yleensä yhteiset keittiö-, oleskelu- ja saniteettitilat. 

Koulutuksen järjestäjä voisi nykykäytäntöä vastaavasti järjestää asuntolatoimintaa itse tai ostaa asuntolapalveluja toiselta asuntolatoiminnan järjestäjältä tai yksityiseltä palveluntuottajalta, esimerkiksi säätiöltä tai yhdistykseltä. Koulutuksen järjestäjän hankkiessa asuntolapalveluja toiselta asuntolatoiminnan järjestäjältä tai yksityiseltä palveluntuottajalta sillä säilyisi kuitenkin asuntolatoiminnan järjestäjän asema ja vastuu toiminnasta. Myös tällöin koulutuksen järjestäjä käyttäisi asuntolatoiminnan osalta esimerkiksi asuntolapaikan myöntämistä ja kurinpitoa koskevaa päätösvaltaa. 

Koulutuksen järjestäjän asuntolatoiminnan tarkoituksena on tarjota oppilaitoksen opiskelijalle mahdollisuus asua lähellä oppilaitosta. Asuntolatoiminnan tarkoituksena on myös tukea opiskelijan opintojen etenemistä, ohjata opiskelijaa arjen taitojen oppimisessa sekä edistää yhteisöllisyyttä. 

Pykälän 2 momentin mukaan asuminen koulutuksen järjestäjän asuntolassa olisi opiskelijalle maksutonta. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 3 momenttia, jota ei kuitenkaan ole sovellettu voimassa olevassa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen. Asuntola-asuminen olisi opintososiaalisena etuna opiskelijalle maksutonta. 

Pykälän 3 momentinmukaan koulutuksen järjestäjä voisi hyväksyä asuntolaa varten järjestyssäännöt, joilla edistetään asumisympäristön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Järjestyssääntöjen tarkoituksena olisi ohjata asuntolassa asuvien opiskelijoiden käyttäytymistä niin, että jokaisella on mahdollisuus turvalliseen ja viihtyisään asumisympäristöön. Koska opiskelijoiden asuntolassa viettämä aika on heidän vapaa-aikaansa, asuntolatoiminnassa tärkeitä yleisiä etuja ovat lähinnä asumisympäristön turvallisuus ja viihtyisyys. Järjestyssäännöissä voitaisiin antaa asuntolan turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä asuntolan tiloissa. Lisäksi määräyksiä voitaisiin antaa koulutuksen järjestäjän asuntolassa olevan omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta asuntolan tiloissa ja sen alueella. Sen lisäksi, että järjestyssäännöissä olevien sääntöjen ja määräysten tulee olla asuntolan turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia, on niiden myös oltava täsmällisiä. 

104 §.Asuntolapaikan myöntäminen ja oikeus asuntolapaikkaan. Pykälässä säädettäisiin asuntolapaikan myöntämisestä ja myöntämisen perusteista. Pykälässä säädettäisiin myös siitä, milloin opiskelijan oikeus asuntolapaikkaan päättyy, sekä milloin oikeus asuntolapaikkaan voi keskeytyä. Asuntolapaikalla tarkoitetaan asuntolaa, jossa opiskelijalla on oikeus asua, ja josta hänelle osoitetaan huone. 

Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi asuntolapaikan myöntämisen perusteista. Asuntolapaikan myöntämisessä tulee soveltaa yhdenvertaisia myöntämisperusteita ja asuntolapaikan myöntämisessä on otettava huomioon opiskelijan tarve asuntolapaikalle. Asuntolapaikan myöntämisperusteet tulee olla opiskelijoiden tiedossa ennen asuntolapaikan hakemista. Vaikka koulutuksen järjestäjä päättää asuntolapaikan myöntämisen perusteista, olisi opiskelijan tarvetta asuntolapaikalle arvioitaessa tarkoituksenmukaista, että asuntolapaikka pyrittäisiin järjestämään ensisijaisesti alaikäisille opiskelijoille, joiden opintojen suorittaminen ja ammattiin valmistuminen ei ole kodin ja oppilaitoksen välisen pitkän etäisyyden tai huonojen julkisten liikennepalvelujen vuoksi mahdollista kotoa käsin. Tarkoitus on, että asuntolapaikan myöntämisperusteita sovelletaan tilanteessa, jossa asuntolapaikkaa hakeneita on enemmän kuin vapaita asuntolapaikkoja. Käytännössä asuntola-asuminen olisi nykykäytäntöä vastaavalla tavalla tarkoitettu pääasiassa sellaisille opiskelijoille, jotka opiskelevat päätoimisesti ja joiden opinnot edellyttävät säännöllistä läsnäoloa opetuksessa. 

Pykälän 2 momentin mukaan asuntolapaikka myönnettäisiin määräajaksi, kuitenkin enintään opintojen keston ajalle. Säännös vastaisi koulutuksen järjestäjän asuntolatoiminnassa noudatettavaa nykykäytäntöä. Asuntolapaikka on sidoksissa opiskeluun koulutuksen järjestäjän oppilaitoksessa. Jos opiskelija ei ota opiskelupaikkaa vastaan tai hän ei aloita opintojaan vastaanotettuaan opiskelupaikan, ei hänellä olisi myöskään oikeutta asuntolapaikkaan. Koska asuntolapaikka myönnettäisiin määräajaksi, päättyisi oikeus asuntolapaikkaan lähtökohtaisesti määräajan kuluttua. Momentin 1 kohdan mukaan oikeus asuntolapaikkaan päättyisi kuitenkin, jos opiskelija on suorittanut tutkinnon tai saavuttanut muun hänelle henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetetun osaamisen ennen määräajan päättymistä. Momentin 2 kohdan mukaan oikeus asuntolapaikkaan päättyisi myös silloin, kun opiskelija on katsottu ehdotetun 97 §:n perusteella eronneeksi koulutuksesta sekä momentin 3 kohdan mukaan silloin, kun opiskelijan opiskeluoikeus peruutetaan ehdotetun lain 81 §:ssä säädetyillä perusteilla. Myös jos opiskelija erotetaan kurinpidollisista syistä asuntolasta ehdotetun 86 §:n nojalla opintojen jäljellä olevaksi ajaksi, päättyisi automaattisesti hänen oikeutensa asuntolapaikkaan. 

Oikeus asuntolapaikkaan voisi keskeytyä koulutuksen järjestäjän päätöksellä pykälän 3 momentin mukaan silloin, jos opiskelija erotetaan määräajaksi oppilaitoksesta 85 §:n 2 momentin tai 88 §:n 3 momentin nojalla, tai hänen osallistumisensa opetukseen evätään 85 §:n 4 momentin nojalla tai häneltä pidätetään oikeus opiskeluun 85 §:n 5 momentin nojalla taikka opiskelijan opiskeluoikeus väliaikaisesti keskeytetään 96 §:n 3 momentin nojalla. Samassa yhteydessä koulutuksen järjestäjä voisi päättää, että opiskelijan oikeus asuntolapaikkaan keskeytyisi vastaavaksi ajaksi. Koulutuksen järjestäjän tulee voida harkita tapauskohtaisesti, onko opiskelijan oikeus asuntolapaikkaan tarpeen keskeyttää 3 momentissa määritellyissä tilanteissa. Säännös ei siten velvoita koulutuksen järjestäjää keskeyttämään opiskelijan oikeutta asuntolapaikkaan esimerkiksi silloin, kun hänet erotetaan oppilaitoksesta kurinpidollisista syistä. 

Pykälän 4 momentin mukaan mitä lain 103 §:n 2 momentissa ja ehdotetun pykälän 1 momentissa säädetään, ei sovellettaisi työvoimakoulutuksessa eikä henkilöstökoulutuksessa olevaan opiskelijaan. Nämä opiskelijat olisi perusteltua rajata maksuttoman asuntola-asumisen ulkopuolelle, koska he saisivat opiskelun ajalta muuta korvausta. Työvoimakoulutuksessa opiskelijalla olisi oikeus julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvussa tarkoitettuun kulukorvaukseen, jota maksetaan palveluun osallistumisesta aiheutuvien matka- ja muiden kustannusten korvaamiseksi. Henkilöstökoulutus puolestaan on osin työnantajan rahoittamaa koulutusta, jonka ajalta työnantaja maksaa henkilöstökoulutukseen osallistuvalle palkkaa. Työvoimakoulutuksessa ja henkilöstökoulutuksessa olevien opiskelijoiden osalta ei myöskään sovellettaisi, mitä ehdotetun pykälän 1 momentissa säädetään asuntolapaikan myöntämisperusteista, koska näiden opiskelijoiden mahdollisuudesta asuntolapaikkaan sovittaisiin koulutuksen järjestäjän kanssa, mikäli vapaita asuntolapaikkoja on saatavissa. 

105 §. Opiskelijoilta perittävät maksut. Pykälässä säädettäisiin opiskelijoita perittävistä maksuista. Pykälän 1 momentin mukaan laissa tarkoitettu ammatillinen perustutkintokoulutus ja valmentava koulutus olisivat opiskelijalle maksuttomia. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 1 momentin säännöstä opetuksen maksuttomuudesta. Vakiintuneen käytännön mukaisesti maksuttoman opetuksen katsottaisiin sisältävän varsinaisen opetuksen ja siihen välittömästi liittyvät oheistoiminnat, kuten ohjauksen, kokeiden, myös uusintakokeiden, arvioinnin ja todistusten maksuttomuuden opiskelun aikana. 

Maksuja koskevaan säännökseen ei enää sisältyisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan lain 27 §:n 4 momentissa tarkoitetulta yksityisopiskelijalta voidaan opetuksen maksuttomuudesta huolimatta periä maksuja. Yksityisopiskelijalla on tarkoitettu opiskelijaa, joka pääasiallisesti osallistuu vain kokeisiin, joissa hän osoittaa saavuttaneensa itse opiskelemalla tutkinnon tai sen osan edellyttämät tiedot. Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön ei enää jatkossa sisältyisi yksityisopiskelijaa koskevaa säännöstä, sillä jatkossa kaikki ammatilliset tutkinnot olisivat osaamisen hankkimistavasta riippumattomia ja henkilöllä olisi aina oikeus tulla osoittamaan muualla hankittu osaaminen näytössä. Maksuja koskevaan säännökseen ei sisältyisi myöskään voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi erityisestä syystä antaa luvan periä opiskelijoilta maksuja muissakin tapauksissa. Tällaisia lupia ei ole ministeriöltä haettu eikä näin ollen myöskään myönnetty. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että opiskelijoiden ottamisessa käytettävät pääsy- ja soveltuvuuskokeet olisivat hakijalle maksuttomia. Ehdotettu säännös pääsy- ja soveltuvuuskokeiden maksuttomuudesta olisi uusi. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, että oppimateriaaleista ja tarvikkeista, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle, voidaan periä maksu. Oppimateriaalien ja tarvikkeiden maksullisuudesta säädetään nykyisin opetusministeriön asetuksella, mutta niiden maksullisuudesta on kuitenkin perusteltua säätää laissa, koska maksullisuus muodostaa poikkeuksen laissa säädettyyn opetuksen maksuttomuuteen. Pykälän 6 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettäisiin pykälässä tarkoitettujen maksujen perusteista. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella olisi tarkoitus säätää nykytilaa vastaavasti, että oppimateriaaleista ja tarvikkeista, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijan käyttöön, voidaan periä niiden omakustannusarvoa vastaava maksu. Asetuksella säädettäisiin lisäksi nykytilaa vastaavasti, mistä maksuttomaan opetukseen vakiintuneesti kuuluvista seikoista ei voitaisi periä maksuja. 

Opetuksen maksuttomuuden määritteleminen yksiselitteisesti on ongelmallista ammatillisen koulutuksen monimuotoisuuden vuoksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut opetuksen maksuttomuutta ja perittäviä maksuja koskevan kirjallisen ohjeen 22.10.2008 (Dnro 19/502/2008). Lisäksi maksuttomuutta on määritelty eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista annetussa opetusministeriön asetuksessa. Maksuttomaan opetukseen sisältyvät kyseisen asetuksen 6 §:n mukaan opetuksen järjestämisen edellyttämät työvälineet, koneet, laitteet, suojavaatteet, työturvallisuussäännösten edellyttämät varusteet, opetuksessa käytettävät koulutuksen järjestäjälle kuuluvat materiaalit ja tarvikkeet sekä muut vastaavat opetusvälineet. Ilman näitä opetusvälineitä, esimerkkinä opetuskeittiön koneet, laitteet ja astiat, koulutuksen järjestäjä ei pystyisi järjestämään opetusta. 

Koulutuksen järjestäjä vastaisi myös siitä, että opiskelijalla on käytössään opiskelun järjestämisen edellyttämät henkilönsuojaimet oppilaitoksen tiloissa ja harjoitustyömailla. Työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa vastuu opiskelijoiden henkilösuojainten hankinnasta ja käytöstä olisi työnantajalla, sillä ehdotetun 78 §:n mukaan oppisopimuskoulutuksessa ja koulutussopimukseen perustuvassa koulutuksessa työnantaja tai koulutussopimustyöpaikan tarjoaja vastaa opiskelijan työturvallisuudesta siten kuin siitä työntekijöiden osalta säädetään. 

Vakiintuneen käytännön mukaisesti oppikirjojen ja muiden henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen oppimateriaalien ei katsottaisi sisältyvän maksuttomaan opetukseen. Maksuton opetus ei kattaisi myöskään opiskelijan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja työvälineitä, koneita, laitteita, materiaaleja ja muita tarvikkeita, jotka koulutuksen päätyttyä jäisivät opiskelijoille. Työvälineet voitaisiin katsoa henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuksi silloin, kun alalla on tapana yleisesti käyttää omia työvälineitä työnantajan tarjoamien välineiden sijaan. 

Koulutuksen järjestäjä voisi välittää opiskelijoiden käyttöön erilaisia oppimateriaaleja ja tarvikkeita, jotka eivät kuulu maksuttomaan opetukseen. Koulutuksen järjestäjä ei kuitenkaan voisi velvoittaa opiskelijaa hankkimaan näitä koulutuksen järjestäjältä, vaan opiskelija voisi hankkia niitä muualtakin. Opiskelijoilta ei voitaisi periä yleisiä pakollisia oppimateriaalimaksuja tai palvelumaksuja, elleivät he tosiasiassa käyttäisi maksun perusteena olevaa materiaalia tai palvelua. Opiskelijoille tulisi ilmoittaa selkeästi, mistä maksu peritään ja millä perusteella se muodostuu. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa sekä muussa ammatillisessa koulutuksessa perittävistä opiskelijamaksuista. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi näissä koulutuksissa periä opiskelijalta kohtuullisen opiskelijamaksun, jolla katettaisiin osittain koulutuksen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 17 §:n 2 momentin säännöstä. Voimassa olevaan säännökseen verrattuna säännöksen sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että opiskelijalta perittävällä maksulla todettaisiin katettavan osittain koulutuksen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä annetun komission tiedoksiannon mukaan julkisen koulutuksen ei-taloudelliseen luonteeseen ei vaikuta se, että oppilaat tai heidän vanhempansa joutuvat toisinaan maksamaan opetus- tai ilmoittautumismaksuja, joilla katetaan osa järjestelmän toimintakuluista. Komission tiedonannon mukaan tällaiset maksut kattavat usein vain murto-osan palvelun todellisista kustannuksista, joten niitä ei voida pitää korvauksena tarjotusta palvelusta. Tällainen koulutuspalvelujen julkinen tarjonta on erotettava kuitenkin palveluista, jotka rahoitetaan pääasiassa oppilaiden tai heidän vanhempiensa maksuilla tai kaupallisilla tuloilla. Tarkentamalla säännöksen sanamuotoa lisäämällä säännökseen sana ”osittain” korostettaisiin sitä, että opiskelijamaksuilla on tarkoitus kattaa vain osa koulutuksen järjestämisen kustannuksista ja pääosa katettaisiin julkisin varoin. 

Ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa ja muussa ammatillisessa koulutuksessa perittävistä maksuista säädettäisiin tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Voimassa olevassa asetuksessa maksujen enimmäismäärät on sidottu ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhintaan. Jatkossa perittävien maksujen enimmäismääriä ei voitaisi sitoa yksikköhintaan, vaan asetuksella olisi tarkoitus sitoa maksun enimmäismäärä koulutuksen osaamispisteisiin. Asetuksella säädettäisiin maksujen enimmäismääristä, mutta nykyistä käytäntöä vastaavasti koulutuksen järjestäjä päättäisi maksun määrästä kunkin tutkinnon tai koulutuksen osalta ja voisi jättää maksun myös perimättä. Maksun kohtuullista määrää arvioitaessa tulisi ottaa huomioon järjestettävän koulutuksen luonne. Tarkoituksena on, että opiskelijamaksuilla katettaisiin jatkossakin yhteensä noin 15 prosenttia ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutuksen ja muun ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämiskustannuksista, mutta opiskelijamaksut eri tutkinnoissa ja koulutuksissa voisivat koulutuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti vaihdella maksuttomuuden ja asetuksella säädetyn enimmäismäärän välillä. 

Maksuja koskevaan säännökseen ei sisältyisi voimassa olevaa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 17 §:n 4 momenttia vastaavaa säännöstä, jonka mukaan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittajalta, joka suorittaa tutkinnon ilman valmistavaan koulutukseen osallistumista, voitaisiin periä kohtuullinen maksu tutkinnon järjestämisestä. Säännökseen ei sisältyisi myöskään mainitun lain 17 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä, jonka mukaan näyttötutkintoon osallistuvalta peritään tutkintomaksu, joka määrätään siten, että maksut vastaavat tutkintotoiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Tutkintomaksuja on kerätty tutkintotoimikuntajärjestelmän toiminnan rahoittamiseksi, mutta uuden lain voimaantulon myötä tutkintotoimikuntajärjestelmä lakkautettaisiin. Näin ollen nykyisen kaltaisten tutkintomaksujen periminen ei olisi enää perusteltua eikä niiden tilalle ehdoteta mitään vastaavaa maksua. 

Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja maksuja ei voitaisi periä työvoimakoulutuksessa eikä henkilöstökoulutuksessa. Työvoimakoulutus ja henkilöstökoulutus olisivat opiskelijalle kokonaan maksuttomia. Työvoimakoulutuksessa tai henkilöstökoulutuksessa ei siis voitaisi periä maksuja oppimateriaaleista ja tarvikkeista eikä opiskelijamaksuja ammattitutkinto- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa tai 8 §:ssä tarkoitetussa muussa ammatillisessa koulutuksessa. Henkilöstökoulutuksessa työnantaja osallistuisi kuitenkin koulutuksen rahoitukseen. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin arvosanan korottamisesta perittävästä maksusta. Lain 56 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän tulee järjestää mahdollisuus osaamisen arvioinnin perusteella annetun hyväksytyn arvosanan korottamiseen. Vakiintuneen käytännön mukaan hylätyn arvosanan uusiminen ja myös hyväksytyn arvosanan korottaminen on opiskelijalle maksutonta. Ehdotetun säännöksen mukaan arvosanan korottaminen säädettäisiin kuitenkin maksulliseksi, jos henkilö haluaa korottaa sellaista arvosanaa, joka sisältyy tutkinnon suorittamisesta annettavaan todistukseen tai valmentavan koulutuksen suorittamisesta annettavaan todistukseen. Arvosanan korottamisesta perittävä maksu koskisi siis vain sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole laissa tarkoitettuja opiskelijoita. Perittävän maksun perusteista säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin maksuille määrättävästä viivästyskorosta sekä maksujen ulosottokelpoisuudesta. Ehdotetun säännöksen mukaan vuotuista viivästyskorkoa saataisiin periä eräpäivästä lukien noudattaen, mitä korkolaissa (633/1982) säädetään, jos tässä laissa tarkoitettua opiskelijalta perittävää maksua ei ole suoritettu eräpäivänä. Maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen ja sen perimisestä säädettäisiin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Ehdotetut säännökset vastaisivat voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 47 §:n säännöksiä sekä yliopistolain ja ammattikorkeakoululain säännöksiä. 

Pykälän 6 momentissa olisi asetuksenantovaltuus, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettäisiin tässä pykälässä tarkoitettujen maksujen perusteista. 

106 §. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen ja opiskelijakunta. Pykälässä säädettäisiin opiskelijoiden osallisuudesta ja opiskelijakuntatoiminnasta. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi varmistaa opiskelijoiden mahdollisuus vaikuttaa koulutuksen järjestäjän ehdotetussa laissa tarkoitettuun toimintaan ja sen kehittämiseen sekä opiskelijoita koskevien ja opiskelijoiden asemaan vaikuttavien päätösten tekemiseen. 

Koulutuksen järjestäjän oppilaitoksella tulisi pykälän 2 momentin mukaan olla sen opiskelijoista muodostuva opiskelijakunta. Koulutuksen järjestäjän eri oppilaitoksilla voisi olla myös yhteinen opiskelijakunta. Säännös mahdollistaisi siten nykytilaa vastaavasti sen, että saman koulutuksen järjestäjän kahdella tai useammalla oppilaitoksella voisi olla omat erilliset opiskelijakuntansa tai vaihtoehtoisesti yksi yhteinen opiskelijakunta. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 36 §:n mukaan jokaisella oppilaitoksella, jossa järjestetään mainitussa laissa tarkoitettua koulutusta, tulee olla sen opiskelijoista muodostuva opiskelijakunta. Myös voimassa olevan säännöksen mukaan opiskelijakunta voi olla useamman oppilaitoksen yhteinen. Voimassa olevassa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa ei säädetä opiskelijakunnista. Ehdotetulla lailla säädettäisiin sekä voimassa olevan lain mukaisten ammatillisen peruskoulutuksen koulutuksen järjestäjien että ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisten koulutuksen järjestäjien toiminnasta. 

Opiskelijakuntatoiminnan järjestäminen olisi uusi tehtävä kaikille sellaisille koulutuksen järjestäjille, jotka ovat järjestäneet ainoastaan voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaista koulutusta. Opiskelijakunnan edellyttäminen kaikilta koulutuksen järjestäjiltä tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjän olisi ylläpidettävä opiskelijakuntaa, vaikka se järjestäisi ainoastaan lyhytkestoista koulutusta. Pykälän 2 momentissa olisi kuitenkin poikkeussäännös, jonka mukaan opiskelijakuntaa ei edellytettäisi koulutuksen järjestäjältä, joka järjestää pääasiassa oman toimintansa tai jäsenyhteisönsä toiminnan harjoittamiseksi tarvittavaa ammatillista koulutusta. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi nykyisillä ammatillisilla erikoisoppilaitoksilla. Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi nykytilaa vastaavasti myös turvata opiskelijakunnalle riittävät toimintaedellytykset. 

Pykälän 3 momentin mukaan opiskelijakunnan tehtävänä olisi nykytilaa vastaavasti edistää opiskelijoiden yhteistoimintaa, vaikutusmahdollisuuksia ja osallistumista sekä kehittää opiskelijoiden ja koulutuksen järjestäjän välistä yhteistyötä. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjän tulisi opiskelijakuntatoiminnan lisäksi myös muulla tavoin varmistaa opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa koulutuksen järjestäjän ehdotetussa laissa tarkoitettuun toimintaan ja sen kehittämiseen sekä opiskelijoita koskevien ja opiskelijoiden asemaan vaikuttavien päätösten tekemiseen. Käytännössä muita tapoja opiskelijoiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi olisivat esimerkiksi koulutuksen järjestäjän toteuttama tutortoiminta, opiskelijakyselyt, erilaiset kuulemistilaisuudet, kummiryhmät ja teematyöpajat sekä osaamisen hankkimisen tueksi järjestettävät opiskelijalähtöiset projektit. Toteuttamistavat olisivat koulutuksen järjestäjän päätettävissä. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi myös tiedottaa opiskelijoille käytettävissä olevista osallistumis- ja vaikuttamistavoista. Opiskelijoilla tulisi olla tieto niistä eri osallistumis- ja vaikuttamistavoista, joita koulutuksen järjestäjällä on tarjottavissa, jotta opiskelijoiden osallisuus voisi toteutua. 

11 luku. Tietojen käsittely ja luovuttaminen

107 §.Arkaluonteisten tietojen käsittely. Pykälässä säädettäisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 42 §:ää vastaavasti hakijan, ja opiskelijan terveydentilaa koskevia tietoja käsittelemään oikeutetuista. Säännökset vastaisivat pääosin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 42 §:n säännöksiä. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 16 §:n 4 kohdan mukaan laissa tarkoitettuun koulutukseen ja tutkintoihin on sovellettu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 42 §:n säännöksiä arkaluonteisten tietojen käsittelystä. 

108 §. Julkisuus ja tietojensaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin osin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 43 §:ää vastaavasti laissa tarkoitetun toiminnan julkisuudesta sekä tietojensaantioikeudesta. Säännöksen momentit 1, 2 ja 3 vastaisivat ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 43 §:n vastaavia momentteja, joita on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 16 §:n 5 kohdan viittaussäännöksen nojalla sovellettu myös mainitussa laissa tarkoitettuun koulutukseen ja tutkintoihin. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta salassapitosäännösten estämättä toimittaa 119 §:ssä tarkoitetuille työelämätoimikunnille niiden tehtävien hoitamisen edellyttämät tiedot. Työelämätoimikunnat tarvitsisivat tietoja koulutuksen järjestäjiltä osallistuessaan näyttöjen toteutukseen ja osaamisen arvioinnin laadun varmistamiseen sekä laatiessaan lausuntoja osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelmista. Samoin työelämätoimikunnat tarvitsisivat tietoja koulutuksen järjestäjiltä käsitellessään 55 §:ssä tarkoitettuja osaamisen arviointia koskevia oikaisupyyntöjä. Asianomaisella työelämätoimikunnalla olisi oikeus saada säädetyt tiedot Opetushallituksen määräämä tutkintokohtainen työnjako huomioiden. 

109 §. Tietojensaantioikeus opiskelijaa koskevissa asioissa. Pykälässä säädettäisiin osin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 43 §:ää vastaavasti arkaluonteisten tietojen tietojensaantioikeudesta. Säännöksen 4 ja 5 momentit vastaisivat sisällöllisesti ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 43 §:n 4 ja 5 momentteja, joita on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 16 §:n 5 kohdan viittaussäännöksen nojalla sovellettu myös mainitussa laissa tarkoitettuun koulutukseen ja tutkintoihin. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinotoimiston, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen oikeudesta saada työvoimakoulutusta järjestävältä koulutuksen järjestäjältä tietoja. Ehdotetun säännöksen mukaan edellä mainituilla tahoilla olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta työvoimakoulutuksen toimeenpanossa välttämättömät tiedot työvoimakoulutusta järjestävältä koulutuksen järjestäjältä. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 6 §:n 1 momentissa on vastaavalla tavalla säädetty oikeudesta saada tietoja esimerkiksi julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen palveluntuottajilta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työvoimakoulutusta järjestävän koulutuksen järjestäjän oikeudesta saada työvoimakoulutuksen opiskelijaa koskevia tietoja työ- ja elinkeinotoimistolta, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjällä olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta edellä mainituilta tahoilta opiskelijaa koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä koulutuksen järjestämiseksi. Vastaavasta oikeudesta saada tietoja on säädetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 6 §:n 2 momentissa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta viipymättä ilmoittaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) sekä sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain (817/2015) edellyttämät tiedot suoritetuista tutkinnoista. Edellä mainituissa säädöksissä tarkoitetut tiedot ammattihenkilöstä ja tämän suorittamasta tutkinnosta tai koulutuksesta toimitettaisiin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle tälle laissa säädettyjen valvontatehtävien hoitamiseksi. Pykälässä mainituilla asetuksilla tarkoitettaisiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettua asetusta (564/1994) sekä sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annettua asetusta (153/2016). Säännös vastaisi asiallisesti valtioneuvoston asetuksella ammatillisesta koulutuksesta säädettyä 24 §:ää. 

110 §.Tiedonsiirto teknistä käyttöyhteyttä hyväksikäyttäen. Pykälä vastaisi voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 43 a §:ää. 

12 luku. Muutoksenhaku

111 §.Oikaisuvaatimus. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta vaatia oikaisua aluehallintovirastolta siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikeus koskisi pykälässä erikseen mainittuja ehdotetun lain nojalla annettuja koulutuksen järjestäjän päätöksiä, jollei jäljempänä ehdotetussa laissa toisin säädetä. Muutoksenhakuajan osalta säädettäisiin toisin 114 §:ssä. Lisäksi 114 §:n mukaan 111 §:ssä säädetyt asiat tulisi käsitellä kiireellisinä. 

112 §. Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta hallinto-oikeuteen. Pykälän 1 momentin mukaan ehdotetussa laissa tarkoitettuun koulutuksen järjestäjän päätökseen, joka koskee opiskelijalle annettavaa kirjallista varoitusta, opiskelijan määräaikaista erottamista, asuntolasta erottamista, opiskeluoikeuden pidättämistä, oikeutta maksuttomaan ruokailuun, erityistä tukea saavan opiskelijan opintososiaalisia etuuksia tai oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan opintososiaalisia etuuksia, saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä. Opiskelijalle annettavan kirjallisen varoituksen, opiskelijan määräaikaisen erottamisen, asuntolasta erottamisen ja opiskeluoikeuden pidättämisen osalta muutoksenhakuajasta säädettäisiin toisin 114 §:ssä. Lisäksi 114 §:n mukaan asiat, jotka koskisivat opiskelijalle annettavaa kirjallista varoitusta, määräaikaista erottamista, asuntolasta erottamista tai opiskeluoikeuden pidättämistä tulisi käsitellä kiireellisinä. 

Pykälän 2 momentin mukaan edellä 111 §:ssä tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei jäljempänä ehdotetussa laissa toisin säädetä. Muutoksenhakuajan osalta säädettäisiin toisin 114 §:ssä. Lisäksi 114 §:n mukaan muutoksenhaku 111 §:ssä tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen tulisi käsitellä kiireellisenä. 

113 §. Muutoksenhaku opiskelijoiden oikeusturvalautakuntaan. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavalla tavalla niistä päätöksistä, joihin haetaan muutosta opiskelijoiden oikeusturvalautakunnalta. Pykälän mukaan tässä laissa tarkoitettuun koulutuksen järjestäjän päätökseen, joka koskee opiskeluoikeuden peruuttamista tai palauttamista, saisi hakea muutosta valittamalla opiskelijoiden oikeusturvalautakuntaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Muutoksenhakuajan osalta toisin säädettäisiin 114 §:ssä. Lisäksi opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskeva asia tulisi 114 §:n nojalla käsitellä kiireellisenä. 

Pykälässä olisi nykytilaa vastaavasti myös informatiivinen maininta siitä, että muutoksenhausta opiskelijoiden oikeusturvalautakunnan päätökseen säädetään opiskelijoiden oikeusturvalautakunnasta annetussa laissa. Opiskelijoiden oikeusturvalautakunnasta annetun lain (956/2011) 8 a §:n mukaan lautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista ja muutoin siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Asiat tulee käsitellä kiireellisinä. Opiskeluoikeuden peruuttamista tai palauttamista koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. 

114 §. Muutoksenhakuaika. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhakuajasta. Pykälän 1 momentin mukaan valitus päätöksestä, joka koskee opiskelijalle annettavaa kirjallista varoitusta, määräaikaista erottamista, asuntolasta erottamista, opiskeluoikeuden peruuttamista tai palauttamista, opiskeluoikeuden pidättämistä taikka 112 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiaa, sekä oikaisuvaatimus 111 §:ssä tarkoitetussa asiassa tulisi tehdä nykytilaa vastaavasti 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Pykälän 2 momentin mukaan ehdotetussa pykälässä tarkoitetut asiat tulisi käsitellä kiireellisinä. 

115 §. Kurinpitoa ja opiskeluoikeuden peruuttamista koskevan päätöksen täytäntöönpano. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskeluoikeuden pidättämistä, opiskelijan määräaikaista erottamista, asuntolasta erottamista tai opiskeluoikeuden peruuttamista koskeva päätös voitaisiin panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta, jollei hallinto-oikeus tai opiskelijoiden oikeusturvalautakunta toisin määrää. Säännöksessä mainittuihin päätöksiin johtavat perusteet voivat useissa tapauksissa olla sellaisia, että päätöksen täytäntöönpanoon on perusteltua ryhtyä mahdollisesta valitusprosessista huolimatta. 

116 §. Valituskiellot. Pykälässä säädettäisiin valituskielloista, jotka nykytilaa vastaavalla tavalla koskisivat koulutuksen järjestäjän yksittäistä opiskelijaa koskevia opintojen suoritusajankohtaa tai -paikkaa koskevia päätöksiä taikka muuta koulutuksen tai tutkinnon yksilöllistä järjestämistä. Koulutuksen järjestäjällä olisi oikeus päättää koulutuksen toteuttamisesta, kuten osaamisen hankkimiseen liittyvien opintojen suoritusajankohdasta tai -paikasta taikka opiskelijoille tarjoamistaan valinnanmahdollisuuksista. Opintojen suoritusajankohtaa tai -paikkaa koskevilla asioilla tarkoitettaisiin esimerkiksi oppituntien ajankohtia tai sitä, missä opetustilassa opetus järjestetään. Yksilöllisillä valinnanmahdollisuuksia koskevilla asioilla tarkoitettaisiin esimerkiksi opiskelijan mahdollisuutta suorittaa valinnaisia tutkinnon osia. Koulutuksen järjestäjällä ei olisi velvollisuutta tarjota kaikkia tutkinnon perusteiden mahdollistamia valinnaisia tutkinnon osia, vaan se voi vapaasti päättää valinnaisten tutkinnon osien tarjonnasta ja suunnata tarjontaansa alueen tai alan työelämän osaamistarpeiden mukaisesti. Opiskelija valitsisi ensisijaisesti niistä valinnaisista tutkinnon osista, joita koulutuksen järjestäjä tarjoaa yksin tai yhteistyössä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Jos koulutuksen järjestäjä ei itse tai yhteistyösopimusten kautta tarjoaisi jotakin opiskelijan haluamaa valinnaista tutkinnon osaa, koulutuksen järjestäjä voisi yksilöllisten valinnanmahdollisuuksien monipuolistamiseksi pyrkiä järjestämään tutkinnon osan osaamisen hankkimisen esimerkiksi työpaikalla järjestettävänä koulutuksena, mutta velvoitetta tähän ei olisi. Oikeussuojan tarvetta ei syntyisi, koska asia ei välittömästi koskisi opiskelijan oikeuksia. 

Nykykäytäntöä vastaavasti säännöksen mukaan muutosta ei saisi hakea valittamalla myöskään 85 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetussa asiassa. Lain 85 §:n 3 momentin mukaisissa tilanteissa opiskelija voitaisiin määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta taikka muusta tilasta tai tilaisuudesta. Mainitun pykälän 4 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä opiskelijan osallistuminen opetukseen voitaisiin evätä enintään kolmen työpäivän ajaksi. Edellä mainituissa asioissa opiskelijan oikeussuoja ei vaatisi muutoksenhakumahdollisuutta, sillä oppitunnilta tai muusta tilaisuudesta poistaminen taikka opetukseen osallistumisen epääminen pantaisiin asian kiireellisen luonteen vuoksi täytäntöön välittömästi, eikä oikeutta voitaisi jälkeenpäin muutoksenhaulla palauttaa. Pykälän 2 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on ratkaistu tämän lain 111 §:ssä tarkoitettua asiaa koskeva valitus ei saisi hakea muutosta valittamalla. Muutosta ei saisi hakea valittamalla myöskään 55 §:ssä tarkoitettuun oikaisuvaatimuksesta annettuun työelämätoimikunnan tai rehtorin päätökseen. 

117 §. Valituslupa. Pykälässä säädettäisiin hallinto-oikeuden päätöstä koskevasta valituslupamenettelystä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain vastaavaa säännöstä. Pykälän mukaan jollei muualla laissa toisin säädetä, hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 

13 luku. Erinäiset säännökset

118 §. Henkilöstö. Pykälässä säädettäisiin henkilöstön määrästä sekä kelpoisuusvaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella koulutuksen järjestäjän oppilaitoksella, toimipisteellä tai toimintayksiköllä tulee olla toiminnasta vastaava rehtori tai muu toiminnasta vastaava johtaja, joka täyttää rehtorille säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Rehtorin viran tai tehtävän nimikkeestä päättäisi koulutuksen järjestäjä. Koulutuksen järjestäjä voisi päättää, että useammalla toimipisteellä tai toimintayksiköllä on yhteinen toiminnasta vastaava rehtori tai johtaja. Tällöin henkilön tulee kuitenkin pystyä tosiasiallisesti vastaamaan toimipisteen tai toimintayksikön toiminnasta. Jokaisella toimintayksiköllä ja toimipisteellä tulee olla määriteltynä henkilö, joka viime kädessä kantaa vastuun toiminnasta. Koska oppilaitoksen tai toimipisteen toiminnasta vastaavan johtajan on voitava käyttää rehtorille kuuluvaa toimivaltaa esimerkiksi kurinpitoasiassa, tulee hänen täyttää rehtorille säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että mitä tässä laissa muualla säädetään rehtorista, koskisi myös tässä pykälässä tarkoitettua muuta toiminnasta vastaavaa johtajaa. 

Pykälän 1 momentissa myös säädettäisiin pääosin nykytilaa vastaavasti että kaksikielisellä koulutuksen järjestäjällä tulee olla rehtori tai muu toiminnasta vastaava johtaja kumpaakin kieliryhmää varten taikka rehtori tai muu toiminnasta vastaava johtaja, joka täydellisesti hallitsee oppilaitoksen molemmat opetuskielet. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 40 §:n 1 momentin mukaan kaksikielisessä oppilaitoksessa tulee olla rehtori kumpaakin kieliryhmää varten tai rehtori, joka täydellisesti hallitsee oppilaitoksen molemmat opetuskielet. Kaksikielisiksi määritellyt koulutuksen järjestäjät saavat järjestää suomen- ja ruotsinkielistä koulutusta kaikilla järjestämisluvan mukaisilla koulutusaloilla. Muiden kuin kaksikielisten oppilaitosten rehtoreiden kielitaitovaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjällä tulee nykytilaa vastaavasti olla koulutuksen järjestämistapa huomioon ottaen riittävä määrä opettajia ja muuta henkilöstöä. Oppilaitoksessa voi olla myös tuntiopettajia. Muuta henkilöstöä ovat ammatillisessa koulutuksessa esimerkiksi erityisopetuksessa erilaisissa avustaja- ja tukitehtävissä toimivat henkilöt. Koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden kannalta on oleellista, että koulutuksen järjestäjällä on sille määrätyn koulutustehtävän kannalta riittävä määrä kelpoisuusvaatimukset täyttäviä opettajia sekä muuta henkilöstöä. 

Pykälän 3 momentin mukaan rehtorin ja opettajien kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin nykytilaa vastaavasti valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin rehtorin, ammatillisten tutkinnon osien opettajan, valmentavien koulutusten opettajan, yhteisten tutkinnon osien opettajan, opinto-ohjaajan ja erityistä tukea antavan opettajan kelpoisuusvaatimuksista. 

Erivapautta koskevaan säännökseen ehdotetaan muutosta nykytilaan verrattuna siten, että jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriön sijasta aluehallintovirasto voisi erityisestä syystä myöntää kelpoisuusvaatimuksista erivapauden. Siten erivapauden myöntämiseen liittyvä tehtävä ehdotetaan siirrettäväksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä aluehallintovirastolle. Nykyisin Etelä-Suomen aluehallintovirasto käsittelee valtakunnallisesti erivapauden myöntämiset kelpoisuusvaatimuksista opettajille ja rehtoreille perusopetuksen, lukion ja taiteen perusopetuksen osalta. Perusopetuslain 37 §:n 3 momentin ja lukiolain 30 §:n 3 momentin mukaan aluehallintovirasto voi erityisestä syystä myöntää kelpoisuusvaatimuksista erivapauden. Lisäksi taiteen perusopetuksesta annetun lain (633/1998) 9 §:n 3 momentin mukaan aluehallintovirasto voi erityisestä syystä myöntää rehtorin kelpoisuusvaatimuksista erivapauden. 

Ammatillisen koulutuksen osalta rehtorien ja opettajien kelpoisuusvaatimusta koskeva erivapauden myöntäminen olisi uusi tehtävä aluehallintovirastolle. Erivapaushakemuksia tulee nykyisin erittäin harvoin, ja koska aluehallintovirasto käsittelee jo erivapaushakemukset perusopetuksen, lukion ja taiteen perusopetuksen osalta, olisi sillä opetus- ja kulttuuriministeriötä paremmat edellytykset ja osaaminen arvioida erivapauden myöntämisperusteita. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, että yliopisto voi yksittäistapauksessa todeta henkilön kelpoiseksi antamaan opetusta jollakin taiteenalalla siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 40 §:n 3 momentin mukaan yliopisto voi yksittäistapauksessa todeta henkilön kelpoiseksi antamaan ammatillista koulutusta jollakin taiteenalalla. Taiteen perusopetuksesta annetun lain 9 §:n 3 momentissa on vastaava säännös, jonka mukaan yliopisto voi yksittäistapauksessa todeta henkilön kelpoiseksi antamaan opetusta. Säännöksen mukaan yliopistojen antamasta kelpoisuustodistuksesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Voimassa olevan opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 24 §:n mukaan musiikkialan sekä teatteri- ja tanssialan koulutusta järjestävä yliopisto voi todeta henkilön kelpoiseksi antamaan asetuksen 13 §:ssä tarkoitettua musiikkialan sekä teatteri- ja tanssialan ammatillisten opintojen opetusta, jos henkilö on menestyksellisillä julkisilla esiintymisillään tai muulla toiminnallaan taikka opinnoillaan osoittanut saavuttaneensa tehtäviin vaadittavan pätevyyden. Tarvittaessa yliopisto voi edellyttää, että pätevyys osoitetaan erityisessä kokeessa. Voimassa olevan lain 40 §:n 3 momentissa käytetystä sanamuodosta ei suoraan käy ilmi, että yliopistojen antamasta kelpoisuustodistuksesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ehdotettu säännös mahdollistaisi nykytilaa vastaavalla tavalla musiikkioppilaitoksissa sekä myös ammatillisessa koulutuksessa noudatetun menettelyn, jossa Sibelius-Akatemia ja teatterikorkeakoulu voivat todeta henkilön kelpoiseksi antamaan opetusta, vaikka häneltä puuttuu säädetty muodollinen kelpoisuus. 

119 §. Työelämätoimikuntien asettaminen ja kokoonpano. Pykälässä säädettäisiin työelämätoimikuntien asettamisesta ja kokoonpanosta. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus asettaisi työelämätoimikunnat enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja nimittäisi työelämätoimikuntiin enintään yhdeksän jäsentä kuhunkin. Työelämätoimikunnat toimisivat Opetushallituksen yhteydessä, mutta ne olisivat kuitenkin nykyisiä tutkintotoimikuntia vastaavasti itsenäisiä toimielimiä. Työelämätoimikunnan jäsenten tulisi edustaa työnantajia, työntekijöitä, opetusalaa ja, jos itsenäinen ammatin harjoittaminen on alalla laajuudeltaan merkittävää, itsenäisiä ammatinharjoittajia. Lisäksi Opetushallitus voisi työelämätoimikunnan esityksestä nimittää toimikuntaan pysyviä asiantuntijoita. Työelämätoimikunnat voisivat myös tarvittaessa kuulla muita asiantuntijoita. 

Opetushallitus päättäisi työelämätoimikuntien jäsenten palkkiot ja huolehtisi työelämätoimikuntien maksuliikenteestä, kirjanpidosta ja arkistosta samaan tapaan kuin se huolehtii nykyisin tutkintotoimikuntien vastaavista toiminnoista. 

Pykälän 2 momentin mukaan työelämätoimikuntien jäsenet toimisivat virkavastuulla kuten nykyiset tutkintotoimikuntien jäsenet. Samoin työelämätoimikunnan jäsenten esteellisyyteen sovellettaisiin, mitä hallintolain 27—29 §:ssä säädetään. 

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin työelämätoimikuntien asettamisesta, kokoonpanosta, päätöksenteossa noudatettavasta menettelystä ja työelämätoimikuntien päätösvaltaisuudesta. 

120 §. Työelämätoimikuntien tehtävät. Pykälässä säädettäisiin työelämätoimikuntien tehtävistä ja työnjaosta. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n mukaisista tutkintotoimikunnista luovuttaisiin, samoin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 25 a §:ssä säädetyistä ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavista toimielimistä. Työelämätoimikunnilla olisi eräitä samoja tehtäviä, kuin nykyisillä tutkintotoimikunnilla, mutta työelämätoimikunnat eivät solmisi näyttötutkintojen järjestämissopimuksia eivätkä myöntäisi tutkintoja ja todistuksia. Tutkintojen ja koulutuksen järjestäjillä olisi kuitenkin ehdotetun 4 §:n perusteella lakisääteinen velvoite tehdä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Työelämäyhteistyön muodot ja mahdolliset toimielimet olisivat järjestäjän päätettävissä. 

Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus päättäisi työelämätoimikuntien tutkintokohtaisesta työnjaosta eli määräisi kullekin toimikunnalle sen toimialaan kuuluvat ammatilliset tutkinnot. Opetushallituksen olisi otettava tutkintokohtaisessa työnjaossa huomioon ammatillisissa tutkinnoissa osoitettava ammattitaito ja osaaminen, yksittäisten ammatillisten tutkintojen määrä ja laaja-alaisuus sekä tutkintoa järjestävien koulutuksen järjestäjien ja tutkintoa suorittavien määrä. Ammatillisten tutkintojen laaja-alaistumisen ja yksittäisten tutkintojen määrän vähenemisen sekä työelämätoimikuntien hallinnollisten tehtävien vähäisyyden vuoksi työelämätoimikuntien toimialat olisivat nykyisiä tutkintotoimikuntia laajempia ja työelämätoimikuntia olisi vähemmän kuin tutkintotoimikuntia nykyisin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työelämätoimikuntien tehtävistä. Momentin 1 kohdan mukaan työelämätoimikuntien tehtävänä olisi osallistua näyttöjen toteutuksen ja osaamisen arvioinnin laadun varmistamiseen sekä toimittaa tiedot havaitsemistaan puutteista opetus- ja kulttuuriministeriölle. Työelämätoimikunnat varmistaisivat näyttöjen toteutuksen ja osaamisen arvioinnin laatua seuraamalla ammatillisten tutkintojen järjestämistä valtakunnallisen palaute-, seuranta- ja arviointitiedon avulla. Tarvittaessa työelämätoimikunnat voisivat tehdä myös vierailukäyntejä varmistaakseen, että näytöt toteutetaan ja ammatillisten tutkinnon osien osaaminen arvioidaan lainsäädännön, tutkinnon perusteiden ja koulutuksen järjestäjän laatiman osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelman mukaisesti. Mikäli työelämätoimikunnat huomaisivat puutteita näyttöjen toteutuksessa tai osaamisen arvioinnissa, ne toimittaisivat tiedon havaitsemistaan puutteista opetus- ja kulttuuriministeriölle, joka päättäisi tarvittavista toimenpiteistä. Työelämätoimikunnat voisivat toimittaa tiedon havaitsemistaan puutteista ministeriön lisäksi myös Opetushallitukselle, jos puute olisi toimikunnan arvioin mukaan toistuva ja vaatisi muutosta tutkinnon perusteiden osaamisen arviointia koskeviin määräyksiin. 

Työelämätoimikunnat osallistuisivat näyttöjen toteutuksen ja osaamisen arvioinnin laadun varmistamiseen myös pykälän 2 momentin 1 kohdassa todetulla tavalla antamalla opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä lausunnon koulutuksen järjestäjäkohtaisista tutkinnoittain eriytyvistä osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelmista silloin, kun koulutuksen järjestäjä hakee uutta koulutuksen järjestämislupaa tai laajennusta olemassa olevaan järjestämislupaan tai määräaikaisen järjestämisluvan jatkamista. Työelämätoimikunnat antaisivat ministeriön pyynnöstä lausunnon edellä mainituista suunnitelmista myös silloin, kun koulutuksen järjestäjän toimintaedellytykset ovat selvästi heikentyneet ja on tarpeen harkita luvan muuttamista tai peruuttamista. Lausuntomenettelyn tarkoituksena olisi varmistaa, että työ- ja elinkeinoelämä sekä opiskelijat voivat luottaa näyttöjen kautta tapahtuvaan osaamisen arviointiin ja myönnettävien tutkintojen laatuun. Lisäksi tarkoitus olisi turvata tutkintoa suorittavien yhdenvertainen asema riippumatta siitä, missä osaaminen osoitetaan ja arvioidaan. Työelämätoimikunnat voisivat antaa suunnitelmista joko erillisen lausunnon tai kirjata näkemyksensä pöytäkirjaan, jonka ote toimitettaisiin tiedoksi opetus- ja kulttuuriministeriöön. Ministeriö ottaisi lausunnot huomioon uuden luvan, luvan laajennuksen tai määräaikaisen luvan jatkamisen edellytyksiä arvioidessaan sekä järjestämisluvan muuttamisen tai peruuttamisen perusteita selvittäessään. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvista ottaen työelämätoimikunnan lausunnon ohella huomioon järjestämisluvan hakijan tai haltijan muut toiminnalliset edellytykset, taloudelliset edellytykset ja koulutustarpeen. Järjestämisluvan käsittelemisestä säädettäisiin 28 §:n 4 momentin nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan työelämätoimikunnat osallistuisivat ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen, ammatillisten tutkintojen ja niiden perusteiden kehittämiseen yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa. Voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteesta ja vastaisi ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen sekä ammatillisten tutkintojen kehittämisestä. Vastaavasti Opetushallitus päättäisi tutkintojen perusteet ja vastaisi tutkintojen perusteiden kehittämisestä. Työelämätoimikunnat osallistuisivat ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen, ammatillisten tutkintojen ja tutkintojen perusteiden kehittämiseen tekemällä Opetushallitukselle aloitteita toimialansa tutkintorakenteen tai tutkintojen perusteiden kehittämiseksi. Kehittämisehdotukset voisivat perustua esimerkiksi näyttöjen toteutuksen ja osaamisen arvioinnin laadun varmistamiseen liittyvän seurannan kautta saatuun palautteeseen tutkintorakenteen ja tutkintojen perusteiden toimivuudesta käytännössä tai toimikunnan jäsenten näkemyksiin työelämän muuttuvista osaamistarpeista. Työelämätoimikunnat eivät kuitenkaan tekisi varsinaista osaamis- tai koulutustarpeiden ennakointia, vaikka toimikunnissa voisi olla samoja jäseniä kuin opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman osaamisen ennakointifoorumin ennakointiryhmissä tai asiantuntijaverkostoissa. 

Työelämätoimikunnat osallistuisivat ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen, ammatillisten tutkintojen ja tutkinnon perusteiden kehittämiseen myös kommentoimalla toimialansa tutkinnon perusteita perusteiden valmisteluprosessin aikana ja antamalla lisäksi lausunnon toimialansa tutkintoja koskevista tutkintorakenteen muutosesityksistä ja tutkinnon perusteluonnoksista. Lisäksi työelämätoimikuntien jäseniä voisi olla jäsenenä Opetushallituksen asettamissa tutkinnon perusteita valmistelevissa ryhmissä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista perusteita valmistelevan ryhmän asiantuntemuksen varmistamiseksi. Työelämätoimikunnat voisivat halutessaan osallistua myös oman toimialansa tutkintojen perusteiden toimeenpanon seurantaan silloin, kun seurantaa tehdään toimikunnan osaamis- ja toimialalla. Opetushallituksen tulisi huolehtia siitä, että se tekee sekä tutkintorakenteen muutosesityksiä että tutkinnon perusteita valmistellessaan yhteistyötä asianomaisen osaamis- ja toimialan työelämätoimikunnan kanssa. 

Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan työelämätoimikunnat käsittelisivät myös 55 §:ssä tarkoitetut vastuulleen kuuluvien tutkintokoulutuksen opiskelijan osaamisen arviointia koskevat oikaisupyynnöt vastaavalla tavalla kuin tutkintotoimikunnat tai ammattiosaamisen näyttöjen toimielimet nykyisin. Oikaisumenettelyä ja työelämätoimikunnan roolia siinä kuvataan tarkemmin 55 §:ssä ja sen yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Opetushallitus määräisi päättämilleen työelämätoimikunnille ehdotetun pykälän 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien lisäksi myös erityistehtäviä. Yhdelle työelämätoimikunnalle määrättäisiin tehtäväksi vastata kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain (273/2007), jäljempänä kuljettajien ammattipätevyyslaki, 15 §:ssä tarkoitetun kokeen järjestämisestä ja valvonnasta sekä mainitun lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun todistuksen antamisesta. Työelämätoimikunnan toiminta tapahtuisi tältä osin Opetushallituksen valvonnassa samoin kuin Opetushallitus valvoisi kuljettajien ammattipätevyyslain 13 §:n mukaan hyväksyttyä koulutuskeskusta ja siellä annettavaa koulutusta, jos opetus- ja kulttuuriministeriö tehtävän sille osoittaisi. 

Opetushallituksen määräämä työelämätoimikunta hyväksyisi opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymissä koulutuskeskuksissa annettavaan perustason ammattipätevyyskoulutukseen liittyvän kokeen ja koejärjestelyt. Työelämätoimikunta voisi hyödyntää kokeiden käytännön järjestelyissä hyväksyttyjen koulutuskeskusten tiloja ja osaamista. Vastuu kokeen järjestämisestä ja valvonnasta olisi kuitenkin työelämätoimikunnalla. Työelämätoimikunta antaisi myös todistukset kokeen hyväksytystä suorittamisesta. Opetushallituksen määräämä työelämätoimikunta valvoisi kokeiden toteuttamista samaan tapaan kuin työelämätoimikunnat valvovat näyttöjen toteutusta ja osaamisen arvioinnin laatua. Työelämätoimikunta seuraisi kokeiden järjestämistä ammatillisesta koulutuksesta koottavan valtakunnallisen palaute-, seuranta- ja arviointitiedon avulla. Lisäksi työelämätoimikunta voisi tehdä myös vierailukäyntejä varmistaakseen, että kokeet toteutetaan asianmukaisesti ja osaaminen osoitetaan ja arvioidaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Mikäli työelämätoimikunta huomaisi puutteita kokeiden toteutuksessa tai osaamisen arvioinnissa, se toimittaisi tiedon havaitsemistaan puutteista opetus- ja kulttuuriministeriölle ja Opetushallitukseen, jotka päättäisivät tarvittavista toimenpiteistä. 

Opetushallitus määräisi yhdelle työelämätoimikunnalle tehtäväksi käsitellä 55 §:ssä tarkoitetut tutkintokoulutuksen opiskelijan osaamisen arviointia koskevat oikaisupyynnöt, jotka koskevat ehdotetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettuja yhteisiä tutkinnon osia tai niiden osa-alueita. Yhteiset tutkinnon osat sisältyisivät pakollisina tutkinnon osina kaikkiin ammatillisiin perustutkintoihin ja olisivat samanlaiset kaikissa perustutkinnoissa. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista, että yhteisiä tutkinnon osia koskevat oikaisupyynnöt kohdistettaisiin vain sille työelämätoimikunnalle, jolla Opetushallituksen arvion mukaan olisi paras yhteisiin tutkinnon osiin ja niissä osoitettavan osaamisen arviointiin liittyvä osaaminen. 

Vastaavalla tavalla Opetushallitus määräisi yhdelle työelämätoimikunnalle tehtäväksi käsitellä 55 §:ssä tarkoitetut tutkintokoulutuksen opiskelijan osaamisen arviointia koskevat oikaisupyynnöt, kun tutkintokoulutuksen opiskelija ei suorita muita kuin useaan tutkintoon kuuluvia tutkinnon osia. Useaan tutkintoon kuuluvilla tutkinnon osilla tarkoitetaan tutkinnon osia, jotka sisältävät useilla aloilla tarvittavaa ammatillista osaamista ja jotka on tästä syystä jo alun alkaen suunniteltu useampaa tutkintoa varten. Tällaisia tutkinnon osia ovat esimerkiksi Työpaikkaohjaajaksi valmentautuminen, Yritystoiminnan suunnittelu ja Huippuosaajana toimiminen. Myös nämä tutkinnon osat ovat yhteisten tutkinnon osien tapaan kaikissa tutkinnoissa samanlaisia. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista kohdistaa oikaisupyynnöt sille työelämätoimikunnalle, jolla on Opetushallituksen arvion mukaan paras useaan tutkintoon kuuluviin tutkinnon osiin ja niissä osoitettavan osaamisen arviointiin liittyvä osaaminen. Kun tutkintokoulutuksen opiskelija suorittaisi koko tutkintoa, myös tutkintoon sisältyvien useaan tutkintoon kuuluvien tutkinnon osien osaamisen arviointiin pyydettäisiin oikaisua siltä työelämätoimikunnalta, jonka toimialaan suoritettava tutkinto kuuluu. 

Pykälän 4 momentin valtuutussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin työelämätoimikuntien tehtävistä. 

121 §. Työelämätoimikuntiensihteeristö. Pykälässä säädettäisiin työelämätoimikuntien työn tukena toimivasta sihteeristöstä. Sihteeristö toimisi työelämätoimikuntien työn tukena ja edistäisi sitä, että toimikunnat voisivat keskittyä laadunvarmistus- ja kehittämistyöhön. Sihteeristö vastaisi hallinnollisista menettelyistä, kuten työelämätoimikuntien sihteerin tehtävistä sekä varmistaisi yhtenäistä menettelyä arvioinnin oikaisuissa ja lausunnonantomenettelyissä. 

Työelämätoimikuntien sihteeristö toimisi Opetushallituksen yhteydessä. Tämä varmistaisi sen, että sihteeristöllä olisi mahdollisuus toimia läheisessä yhteistyössä muun muassa tutkintojen perusteiden laatijoiden kanssa. 

122 §.Rikosoikeudellinen virka- ja vahingonkorvausvastuu. Koulutuksen järjestäjän henkilöstön, osaamisen arvioijan ja työelämätoimikuntien jäsenten rikosoikeudellinen virkavastuu voisi tulla kyseeseen käytettäessä julkista valtaa. Julkista valtaa käytetään erityisesti päätettäessä opiskelijaksi ottamisesta, näyttöjen tai muiden opintosuoritusten arvioinnista, aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta, opiskeluoikeuden peruuttamisesta, palauttamisesta tai pidättämisestä, kurinpidosta tai tutkintojen myöntämisestä. 

Vahingonkorvausvastuun osalta pykälä sisältäisi selvyyden vuoksi viittauksen vahingonkorvauslakiin. 

123 §.Tutkinnon suorittamismahdollisuuksista ja koulutuksesta tiedottaminen. Pykälä sisältäisi säännökset velvollisuudesta tiedottaa ammatillisten tutkintojen suoritusmahdollisuuksista sekä annettavasta ammatillisesta koulutuksesta sekä siitä, miten tutkintoa suorittamaan ja koulutukseen hakeudutaan. Tiedotusvelvollisuus koskisi opiskelijoiden työmarkkina-asemasta riippumatonta koulutusta, johon on vapaa oikeus hakeutua. Tiedotusvelvollisuus ei koskisi henkilöstökoulutusta. Tiedotettavista asioista voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

124 §.Koulutuksen järjestäjien yhteistyövelvoite. Pykälän 1 momenttiin sisältyisi ammatillisen koulutuksen järjestäjälle yleinen velvoite olla yhteistyössä muiden alueella toimivien koulutuksen järjestäjien kanssa sekä alueen työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Säännös edellyttäisi yhteistyötä niin toisten ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen kuin muunkin koulutuksen järjestäjien, kuten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja perusopetusta antavien oppilaitosten kanssa. Lisäksi yhteistyövelvoite ulottuisi nuorisotyötä tekeviin julkisiin tahoihin sekä nuorisotyötä tekeviin yksityisiin yhteisöihin ja säätiöihin. Nuorisotyön osalta velvoite voisi tarkoittaa tässä yhteydessä esimerkiksi sitä, että koulutuksen järjestäjät selvittäisivät yhteistyössä nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa mahdollisuudet tukea keskeyttämisvaarassa olevien opiskelijoiden opintojen etenemistä nuorisotyötä tekeviltä toimijoilta hankittavien palveluiden avulla. 

Pykälässä tarkoitetun alueen laajuus jäisi paikallisten olosuhteiden mukaan ratkaistavaksi. Vastaavasta yhteistyövelvoitteesta on säädetty myös säännöksessä mainittuja muita toimijoita koskevassa lainsäädännössä lukuun ottamatta nuorten työpajatoimintaa. Lisäksi koulutuksen järjestäjien tulisi tehdä yhteistyötä niiden työelämätoimikuntien kanssa, joiden toimialaan koulutuksen järjestäjän järjestämät tutkinnot kuuluvat. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 5 §:n 3 momenttia vastaavalla tavalla, että koulutuksessa, joka annetaan alle 18-vuotiaille, opettajien ja muun henkilöstön tulee olla yhteistyössä myös opiskelijan huoltajien kanssa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että työvoimakoulutuksen tarjontaa suunniteltaessa koulutuksen järjestäjän olisi tehtävä yhteistyötä alueen työ- ja elinkeinotoimiston sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Koulutuksen järjestäjän, jolla on koulutuksen järjestämisluvan mukainen työvoimakoulutuksen koulutustehtävä, tulisi osallistua elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kutsusta työvoimakoulutuksen tarjonnan suunnittelua koskevaan keskusteluun. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kokoaisi vähintään kerran vuodessa toiminta-alueensa koulutuksen järjestäjät työvoimakoulutuksen tarjontaa koskevaan keskusteluun. Keskusteluun kutsuttaisiin ne järjestäjät, joilla on ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassaan oikeus järjestää työvoimakoulutusta. Keskustelun tarkoituksena olisi ohjata koulutuksen järjestäjää työvoimakoulutuksen tarjonnan suunnittelussa. Tarkoituksena olisi varmistua siitä, että valtionosuusrahoitteinen työvoimakoulutus kohdentuu työelämän tarvitsemille aloille ja koulutuksiin. 

125 §. Osaamistarpeiden ennakointi. Pykälässä säädettäisiin osaamistarpeiden ennakoinnista. Koulutuksen järjestäjän olisi tehtävä määrällistä ja laadullista osaamistarpeiden ennakointia sille järjestämisluvassa määrätyllä toiminta-alueella ja tarvittaessa myös sen muilla toiminta-alueilla. Ennakoinnissa tulisi ottaa huomioon alueen työvoimatarve ja väestökehitys. Määrällisellä ennakoinnilla tarkoitetaan tarvittavan työvoiman määrien ennakointia sekä nuorisoikäluokan osaamistarpeiden määrällistä arviointia. Laadullisella ennakoinnilla tarkoitetaan työn sisällöllisten muutosten arviointia. 

126 §.Koulutuksen arviointi ja laadunhallinta. Pykälän mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi arvioida järjestämiään tutkintoja, koulutusta ja muuta toimintaa sekä niiden laatua ja vaikuttavuutta. Koulutuksen arvioinnin tarkoituksena olisi tukea koulutuksen kehittämistä, parantaa koulutuksen laatua ja edistää osaamisen kehittämistä. Koulutuksen järjestäjä vastaisi järjestämiensä tutkintojen, koulutuksen ja muun toiminnan laadusta ja laadunhallinnan jatkuvasta parantamisesta. Tämä edellyttäisi, että koulutuksen järjestäjällä tulisi olla toimivat laadunhallinnan menettelyt ja järjestelmät. Koulutuksen järjestäjän olisi myös säännöllisesti osallistuttava ulkopuoliseen toimintansa ja laadunhallintajärjestelmiensä arviointiin sekä julkistettava järjestämänsä arvioinnin keskeiset tulokset. 

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä arvioinnista ja sen kehittämisestä. Pykälän 3 momentin mukaan Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta säädettäisiin Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta annetussa laissa. 

127 §. Rahoitus. Pykälän mukaan ehdotetussa laissa tarkoitetun toiminnan rahoituksesta säädettäisiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa. Ehdotetun lain 22 §:n 2 momentissa tarkoitetut valtion oppilaitokset eivät kuuluisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain soveltamisalaan. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain perusteella ei rahoitettaisi myöskään ehdotetun lain 33 §:ssä tarkoitettuna tilauskoulutuksena tai 35 §:ssä tarkoitettuna Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävänä tutkintokoulutuksena järjestettävää koulutusta. 

14 luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

128 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantulon ajankohdasta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain kumoutumisesta lain voimaan tullessa. Näitä mainittuja lakeja kutsuttaisiin jäljempänä siirtymäsäännöksissä kumottaviksi laeiksi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että muualla lainsäädännössä olevalla viittauksella kumottaviin lakeihin tarkoitettaisiin tämän lain voimaantulon jälkeen viittausta tähän lakiin. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistaminen edellyttäisi pääsääntöisesti myös kumottaviin lakeihin liittyvien lakiviittausten muuttamista. Ehdotetulla säännöksellä mahdollistettaisiin kuitenkin se, että viittaussäännös voitaisiin jättää muuttamatta, jos kyse on luonteeltaan teknisluonteisesta viittauksesta, jonka sisältöä ei ole tarpeen muuttaa uuden lainsäädännön voimaantulon myötä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ehdotetun lain 2 luvun tutkintoja koskevien säännösten soveltamisesta vasta lain voimaantulon jälkeen voimaan tuleviin tutkinnon perusteisiin. Kyseinen soveltamissäännös olisi tarpeen, koska uuden lain mukaisia tutkinnon perusteita ei olisi mahdollista ottaa käyttöön heti lain voimaantullessa. Siirtymäaika lain voimaantulon jälkeen olisi tarpeen, jotta lain vahvistamisen jälkeen Opetushallituksella olisi riittävästi aikaa valmistella uuden lain mukaiset tutkintojen perusteet ja koulutuksen järjestäjillä olisi riittävästi aikaa valmistautua ottamaan käyttöön nämä uudet perusteet. Ehdotetun säännöksen mukaan lain 2 luvun säännöksiä tutkintorakenteesta sekä tutkintojen ja niiden osien mitoitusperusteista, laajuudesta, muodostumisesta ja tutkinnon perusteista sovellettaisiin tämän lain voimaan tulon jälkeen voimaan tuleviin tutkinnon perusteisiin. Kyseisiä säännöksiä ei siis sovellettaisi lain voimaan tullessa voimassa oleviin tutkinnon perusteisiin, jotka on annettu kumottavien lakien nojalla. 

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ajankohdasta, jolloin uuden lain mukaiset tutkinnon perusteet tulisivat voimaan. Muutoin tutkintojen voimaantulosta säädettäisiin lain 6 §:n nojalla annettavalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella eli tutkintorakenneasetuksella. Ehdotetun säännöksen mukaan uudessa laissa tarkoitetut ammatillisten perustutkintojen perusteet tulisivat voimaan 1 päivänä elokuuta 2018 eli kaikkien ammatillisten perustutkintojen muutokset tulisivat voimaan samanaikaisesti. Ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen perusteiden voimaantulosta säädettäisiin ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteet tulisivat ehdotetun säännöksen mukaan voimaan vaiheittain aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2018 ja viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2019, mutta voimaantulosta tämän aikavälin sisällä säädettäisiin kunkin tutkinnon osalta opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteiden uudistamiselle olisi tarpeen varata osittain perustutkintoja pidempi siirtymäaika, koska osaamispisteiden käyttöönotto sekä nykyisen tutkintorakenteen mukaisten tutkintojen yhdistäminen edellyttäisivät merkittäviä uudistuksia tutkinnon perusteisiin. 

Pykälän 5 momentissa olisi Opetushallitusta velvoittava säännös. Ehdotetun säännöksen mukaan Opetushallituksen tulisi tutkintojen perusteet määrätessään huolehtia siitä, että koulutuksen järjestäjille jäisi riittävästi aikaa ottaa ne käyttöön 4 momentissa säädettyinä ajankohtina. Uudet tutkinnon perusteet tulisi siis vahvistaa siten, että koulutuksen järjestäjille varattaisiin tutkinnon perusteiden vahvistamisen jälkeen riittävästi aikaa ottaa käyttöön uudet tutkinnon perusteet. 

129 §. Tutkintojen perusteita koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan oikeudesta suorittaa tutkinto kumottujen lakien nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden mukaisesti eli tutkinnon perusteiden voimaan jäämisen siirtymäajasta. Ehdotetun säännöksen mukaan kumottujen lakien nojalla annetut tutkintojen perusteet olisivat voimassa 31 päivään joulukuuta 2021 saakka eli ammatillisissa perustutkinnoissa kolme ja puoli vuotta sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa vähintään kolme vuotta sen jälkeen, kun uudet tämän lain mukaiset tutkinnon perusteet on otettava käyttöön. Ammatillisten perustutkintojen osalta siirtymäaika tarkoittaisi sitä, että ennen lain voimaantuloa tutkinnon suorittamisen aloittaneella opiskelijalla olisi vähintään neljä vuotta aikaa suorittaa tutkinto, mikä vastaisi voimassa olevaa ammatilliselle perustutkinnolle säädettyä pidentämätöntä suoritusaikaa. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opiskelijoiden ottamisesta suorittamaan kumottavien lakien nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden mukaista tutkintoa uuden lain voimaantulon jälkeen. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi ottaa opiskelijan suorittamaan tutkintoa kumottavien lakien nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden mukaisesti, kunnes 128 §:n 4 momentissa tarkoitetut vastaavan uuden tutkinnon perusteet olisivat voimassa. Uudessa tutkintorakenneasetuksessa olisi tarkoitus vähentää tutkintojen lukumäärää yhdistämällä nykyisiä tutkintoja, joten yhdistämistilanteissa vastaavalla uudella tutkinnolla tarkoitettaisiin sitä tutkintoa, johon vanha tutkinto on yhdistetty. Käytännössä perustutkinto-opiskelijoita voitaisiin ottaa 31 päivään heinäkuuta saakka ja ammatti- ja erikoisammattitutkinto-opiskelijoita enintään 31 päivään joulukuuta saakka. 

Uudessa laissa siirryttäisiin yhteen tutkinnon suorittamistapaan, mikä tarkoittaisi ammatillisten perustutkintojen osalta sitä, että perustutkintoja ei enää jaettaisi opetussuunnitelmaperusteisesti ja näyttötutkintoperusteisesti suoritettaviin tutkintoihin. Lisäksi perustutkinnon muodostumisesta koskeva sääntely muuttuisi siten, että kaikkien opiskelijoiden tulisi jatkossa suorittaa myös yhteiset tutkinnon osat. Ehdotetun uuden lain voimaantulon jälkeen ei olisikaan enää perusteltua ottaa opiskelijoita suorittamaan joko opetussuunnitelmaperusteista tai näyttötutkintoperusteista ammatillista perustutkintoa. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä ei voisikaan ottaa opiskelijaa suorittamaan näyttötutkintona suoritettavaa ammatillista perustutkintoa enää lain voimaantulon jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kaikki lain voimaantulon jälkeen, mutta ennen uusien tutkinnon perusteiden voimaantuloa opiskelijaksi otetut perustutkinto-opiskelijat otettaisiin suorittamaan opetussuunnitelmaperusteista ammatillista perustutkintoa. Ehdotettu säännös on perusteltu, koska opetussuunnitelmaperusteisen perustutkinnon muodostuminen vastaisi paremmin uuden lain mukaista tutkinnon muodostumista. 

Pykälään ehdotettaisiin myös säännöstä, jonka mukaan opiskelija, joka olisi otettu suorittamaan ammatillista perustutkintoa, siirtyisi suorittamaan tutkintoa uuden lain nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden mukaisesti 1 päivänä elokuuta 2018. Kaikki lain voimaantulon jälkeen ammatillisen perustutkinnon suorittamisen aloittavat opiskelijat suorittaisivat tutkinnon siis uusien tutkinnon perusteiden mukaisesti, mutta jotta koulutuksen järjestäjien olisi mahdollista ottaa uusia opiskelijoita myös siirtymäajalla 1.1.—31.7.2018, voitaisiin opiskelijoita tällä ajalla ottaa suorittamaan vanhojen tutkinnon perusteiden mukaista opetussuunnitelmaperusteista ammatillista perustutkintoa. Siirtyminen olisi kuitenkin tarpeellista ottaa huomioon opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnassa, jotta vanhan tutkinnon perusteen mukaiset suoritukset voitaisiin ottaa täysimääräisesti huomioon osaamisen tunnustamisen kautta siirryttäessä suorittamaan tutkintoa uuden lain nojalla annettujen tutkinnon perusteiden mukaisesti. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niiden opiskelijoiden asemasta, jotka ovat aloittaneet tutkinnon suorittamisen ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden tutkinnon perusteiden mukaisesti. Ehdotetun säännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa tutkinnon suorittamisen aloittanut opiskelija saisi suorittaa tutkintonsa loppuun kumottujen lakien nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden eli uuden lain voimaan tullessa voimassa olleiden tutkinnon perusteiden mukaisesti. Näihin opiskelijoihin sovellettaisiin kuitenkin muutoin uuden lain säännöksiä, ellei siirtymäsäännöksissä toisin säädetä. Esimerkiksi osaamisen hankkimiseen ja osaamisen arviointiin sovellettaisiin uuden lain mukaisia säännöksiä. 

Ehdotetulla siirtymäsäännöksellä turvattaisiin se, että opiskelijan tutkinnon laajuus tai tutkinnon muodostumissäännöt eivät muuttuisi uuden lainsäädännön voimaantulon vuoksi. Tutkinnon perusteissa määrätään tutkinnon muodostuminen pakollisista ja valinnaisista tutkinnon osista. Lisäksi määrätään tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet sekä osaamisen arviointi. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisena näyttötutkintona suoritettavan ammatillisen perustutkinnon perusteet eroavat uuden lain mukaisista ammatillisen perustutkinnon perusteista siten, että aikuiskoulutuslain mukaiseen perustutkintoon ei sisälly yhteisiä tutkinnon osia eikä vapaasti valittavia tutkinnon osia. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisissa näyttötutkintona suoritettavissa tutkinnoissa ei myöskään käytetä osaamispisteitä. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija voisi kuitenkin halutessaan siirtyä suorittamaan tutkintoaan uuden lain nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden mukaisesti. Siirtyminen olisi perusteltua esimerkiksi silloin, jos opiskelija on aloittanut tutkinnon suorittamisen juuri ennen uuden lain voimaantuloa ja olisi todennäköistä, että tutkinto ei tule suoritetuksi 1 momentissa tarkoitettujen tutkinnon perusteiden voimassaoloaikana. Siirtyminen olisi opiskelijalle vapaaehtoista, mutta koulutuksen järjestäjän tulisi ohjauksen yhteydessä arvioida, olisiko uusien perusteiden mukaiseen tutkintoon siirtyminen opiskelijalle tarkoituksenmukaista. Ehdotetun säännöksen mukaan kumottujen lakien nojalla annettujen tutkinnon perusteiden voimassaolon päättymisen jälkeen kaikki opiskelijat siirtyisivät suorittamaan tutkintoaan uuden lain nojalla annettujen perusteiden mukaisesti. 

130 §.Valmentavaa koulutusta koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Opetushallituksen velvollisuudesta määrätä tämän lain nojalla annettavat ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen perusteet sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen perusteet siten, että koulutuksen järjestäjät voisivat ottaa ne käyttöön tämän lain voimaan tullessa. Käytännössä uuden lain voimaantulo ei aiheuttaisi merkittäviä muutoksia valmentavien koulutusten perusteiden sisältöön, joten uusien perusteiden antaminen olisi lähinnä teknisluonteista. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ennen tämän lain voimaantuloa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun valmentavan koulutuksen opiskelijoiden siirtymisestä uuden lain mukaisiin valmentaviin koulutuksiin. Ehdotetun säännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen aloittaneet opiskelijat siirtyisivät lain voimaan tullessa suorittamaan tässä laissa tarkoitettua ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta. Ennen lain voimaantuloa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen aloittaneet opiskelijat puolestaan siirtyisivät lain voimaan tullessa suorittamaan tässä laissa tarkoitettua vastaavaa koulutusta. Opiskelijoiden siirtyminen olisi lähinnä teknisluonteinen toimenpide, koska uuden lain voimaantulo ei merkittävästi vaikuttaisi valmentavien koulutusten sisältöön. Valmentavien koulutusten opiskelijoiden aiemmat suoritukset tunnustettaisiin suoraan osaksi uusien perusteiden mukaista valmentavaa koulutusta. 

Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus tulee suorittaa yhdessä vuodessa, jollei opiskelijalle sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi myönnetä suoritusaikaan pidennystä. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa suoritusaika määräytyy opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Koulutuksen järjestäjä päättää koulutuksen suoritusajasta, mutta suoritusaika voi olla enintään kolme vuotta. Vastaava valmentavien koulutusten suoritusaikaa koskeva säännös olisi uuden lain 11 §:ssä. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan ennen tämän lain voimaantuloa valmentavan koulutuksen aloittaneen opiskelijan opiskeluaikaan sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Opiskeluaikaa koskeva siirtymäsäännös tarkoittaisi sitä, että uuden lain voimaan tullessa opiskelijan opiskeluaikaa koskevat säännökset ja koulutuksen järjestäjän tekemät opiskeluaikaa koskevat päätökset eivät muuttuisi. 

131 §. Tutkintojen nimien ja tutkintonimikkeiden suojaamista koskeva siirtymäsäännös. Ehdotetun lain 17 §:n mukaan tässä laissa tarkoitettujen tutkintojen nimiä ja tutkintonimikkeitä saa käyttää vain tutkinnoista, jotka on suoritettu tämän lain mukaisesti. Vastaavia tutkintojen nimiä ja tutkintonimikkeitä käytetään kuitenkin osittain myös kumottavaksi esitettävissä laeissa tarkoitetuissa tutkinnoissa. Pykälässä olisi tätä koskeva siirtymäsäännös, jonka mukaan poiketen siitä, mitä 17 §:ssä säädetään, myös ennen tämän lain voimaan tuloa suoritetuista tutkinnoista saisi käyttää niitä tutkintojen nimiä ja tutkintonimikkeitä, jotka olivat voimassa tämän lain voimaan tullessa. 

132 §.Kokeiluja koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin kokeiluja koskevista siirtymäsäännöksistä. Ehdotetun säännöksen mukaan kumottujen lakien nojalla ennen tämän lain voimaantuloa aloitetut ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 23 §:n mukaiset kokeilut toteutettaisiin loppuun myönnetyn kokeiluluvan mukaisesti. Opetushallitus määrää kokeilussa noudatettavat tutkinnon tai koulutuksen perusteet. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan Opetushallituksen määräämät kokeilussa noudatettavat perusteet olisivat voimassa kokeilun ajan. 

133 §. Järjestämislupien muuttamista koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin järjestämislupien muuttamista koskevista siirtymäsäännöksistä. Ehdotetun 1 momentin mukaan kumottujen lakien nojalla myönnettyjen ammatillisen peruskoulutuksen ja lisäkoulutuksen järjestämislupien sekä tehtyjen näyttötutkintojen järjestämissopimusten voimassaolo päättyisi tämän lain voimaan tullessa. Uusia järjestämislupia ei kuitenkaan pääsääntöisesti tarvitsisi hakea, vaan opetus- ja kulttuuriministeriö muuttaisi hakemuksetta kumottujen lakien nojalla myönnetyt järjestämisluvat tämän lain mukaisiksi ammatillisen koulutuksen järjestämisluviksi. Lupien muuttamisessa noudatettavista periaatteista säädettäisiin jäljempänä tässä pykälässä. Lisäksi eräissä tilanteissa järjestämislupien voimassa olo jatkuisi siirtymäajan. Näistä tilanteista säädettäisiin ehdotetussa 134 §:ssä. 

Pykälän 2—4 momentissa säädettäisiin niistä periaatteista, joiden mukaisesti kumottujen lakien nojalla myönnetyissä järjestämisluvissa määrätyt tutkinnot ja koulutukset sekä muut oikeudet, tehtävät ja velvollisuudet muutettaisiin uuden lain mukaisiksi luviksi. Uudet järjestämisluvat olisi tarkoitus myöntää siten, että ne mahdollisimman pitkälle vastaisivat voimassa olevien lakien nojalla myönnettyjä järjestämislupia. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan uuden lain mukainen tutkintojen myöntämis- ja järjestämisoikeus määrättäisiin koskemaan ammatillisia perustutkintoja, joihin koulutuksen järjestäjällä on ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain nojalla myönnetty järjestämislupa sekä niitä ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, joita koskevan näyttötutkintojen järjestämissopimuksen tutkintotoimikunta on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain nojalla solminut koulutuksen järjestäjän kanssa. Voimassa olevissa järjestämisluvissa koulutustehtävä määrätään koulutusaloittain eli koulutuksen järjestäjät voivat järjestää kaikkia luvassa mainitulle koulutusalalle kuuluvia tutkintoja, ellei luvassa toisin säädetä. Jatkossa tutkintojen luokittelussa ei enää käytettäisi koulutusaloja ja myös järjestämisluvissa tutkintojen myöntämis- ja järjestämisoikeus määriteltäisiin tutkinnoittain. 

Edellä ehdotettu muuntamismenettely muuttaisi tilannetta erityisesti oppisopimuskoulutuksen järjestämisen sekä ammatillisen lisäkoulutuksen ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osalta. Voimassa olevan käytännön mukaisesti oppisopimuskoulutuksen tehtävän saanut koulutuksen järjestäjä on voinut järjestää kaikissa tutkinnoissa oppisopimuskoulutusta järjestämisluvassa määrätyistä koulutusaloista riippumatta. Peruskoulutuksen luvissa tietopuolisten opintojen järjestäminen koulutuksen järjestäjän omissa oppilaitoksissa on kuitenkin sidottu koulutuksen järjestäjän luvassa määrättyihin koulutusaloihin. Vastaavasti ammatillisessa lisäkoulutuksessa näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta on voinut antaa kaikissa tutkinnoissa siitä riippumatta, onko koulutuksen järjestäjällä tutkintotoimikunnan kanssa solmittu kyseisen tutkinnon järjestämissopimus. Uusien järjestämislupien myöntämisen yhteydessä koulutuksen järjestäjät voisivat kuitenkin hakea uusia tehtäviä, kuten lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua laajennettua oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävää tai sellaisten tutkintojen myöntämis- ja järjestämisoikeutta, joihin niillä aiemmin ei ole ollut järjestämissopimusta. Näiden mainittujen uusien tehtävien myöntämisperusteena otettaisiin erityisesti huomioon koulutuksen järjestäjän aiempi toiminta eli onko järjestäjä järjestänyt aiemmin laajasti oppisopimuskoulutusta ja tiettyyn tutkintoon valmistavaa koulutusta. 

Pykälän 2 momentissa olisi myös poikkeussäännös, jonka mukaan 2 momentista säädetystä voitaisiin kuitenkin erityisestä syystä poiketa koulutuksen järjestäjän tosiasiallisen toiminnan perusteella. Poikkeaminen olisi perusteltua sellaisessa tilanteessa, jossa koulutuksen järjestäjän voimassa oleva lupa on laaja käsittäen esimerkiksi koko koulutusalan, mutta käytännössä koulutuksen järjestäjä on vakiintuneesti järjestänyt ainoastaan yhtä tai muutamaa kyseisen koulutusalan tutkintoa. Tällöin ei olisi perusteltua suoraan vanhan järjestämisluvan perusteella katsoa, että koulutuksen järjestäjällä olisi edellytykset kaikkien luvassa määrätyn koulutusalan tutkintojen järjestämiseen ja myöntämiseen. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin järjestämisluvassa määrätyn muun koulutuksen sekä muiden järjestämisluvassa määrättyjen oikeuksien, tehtävien ja velvollisuuksien muuttamisesta. Tarkoituksena olisi, että uusien järjestämislupien määräykset vastaisivat mahdollisimman pitkälle voimassa olevien järjestämislupien vastaavia määräyksiä, ellei erityisestä syystä muuta johdu. 

Ehdotetun 1 kohdan mukaan oikeus järjestää ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulutusta muutettaisiin oikeudeksi järjestää uudessa laissa tarkoitettua ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta. Valmentavaa koulutusta koskevat järjestämistehtävät olisi siis tarkoitus säilyttää nykyisellään, ellei järjestäjä näiden osalta hakisi järjestämisluvan muuttamista. 

Ehdotetun 2 kohdan mukaan oikeus järjestää ansio- ja liikennelentäjän tehtäviin, lennonjohtajan tehtäviin tai kaupunkiraideliikenteen tehtäviin valmistavaa koulutusta muutettaisiin uuden lain mukaiseksi vastaavaksi oikeudeksi. Ehdotetun 3 kohdan mukaan oikeus toimia kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain 10 §:ssä tarkoitettuna koulutuskeskuksena muutettaisiin vastaavaksi oikeudeksi. Ehdotetun 4 kohdan mukaan erityinen koulutustehtävä huolehtia erityisopetuksen ja työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen järjestämisestä muutettaisiin lain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi vastaavaksi vaativan erityisen tuen järjestämistehtäväksi. Ehdotetun 5 kohdan mukaan myös oikeus järjestää sisäoppilaitosmuotoista koulutusta säilyisi nykyisellään uusissa järjestämisluvissa. 

Ehdotetussa 6 kohdassa säädettäisiin, että jos koulutuksen järjestäjälle on kumotun lain nojalla myönnetyn järjestämisluvan perusteella määrätty uuden lain 27 §:n 4 momentissa tarkoitettuja velvoitteita, ehtoja taikka kehittämis- tai muita tehtäviä, määrättäisiin vastaavat velvoitteet, ehdot ja tehtävät uudessa luvassa, ellei erityisestä syystä muuta johdu. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että järjestämisluvan mukainen velvoite, ehto tai tehtävä ei ole enää ajankohtainen tai järjestäjä ei ole käytännössä toteuttanut kyseistä tehtävää. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin järjestämislupien muuntamisesta opetus- ja tutkintokielen, toiminta-alueen ja määrällisen säätelyn osalta. Ehdotetun säännöksen mukaan uudet järjestämisluvat myönnettäisiin siten, että 24 §:ssä tarkoitetut opetus- ja tutkintokielet vastaisivat kumottujen lakien nojalla myönnetyn järjestämisluvan opetuskieltä sekä lupaa järjestää vieraskielistä koulutusta. Jos koulutuksen järjestäjälle on myönnetty oikeus järjestää jotain tutkintoa esimerkiksi englannin kielellä, vastaava oikeus myönnettäisiin myös uudessa luvassa. 

Ehdotetun säännöksen mukaan lain 25 §:ssä tarkoitetusta toiminta-alueesta päätettäessä tulisi ottaa huomioon kumottujen lakien nojalla myönnetyn järjestämisluvan määräykset kunnista, joissa koulutusta saa järjestää sekä koulutuksen järjestäjän tosiasiallinen toiminta-alue. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvissa määrätään nykyään ne kunnat, joiden alueella koulutusta saa järjestää, joten nämä määräykset tulisi ottaa huomioon lupien muuttamisessa ainakin siten, että toiminta-alue ei kaventuisi lupien muuttamisen yhteydessä. Jatkossa toiminta-alueen määrittely voisi kuitenkin olla kuntakohtaista määrittelyä väljempi, esimerkiksi maakunta. Ammatillisen lisäkoulutuksen luvissa ei nykyään määrätä toiminta-alueesta, joten tältä osin ei voitaisi noudattaa voimassa olevan luvan määräyksiä. Tällöin lupien muuttamisessa tulisi ottaa huomioon järjestäjän tosiasiallinen toiminta, kuten se, missä kunnissa tai muulla toiminta-alueella koulutuksen järjestäjän toimipisteet sijaitsevat. 

Uuden toiminta-alueen määrittely poikkeaisi voimassa olevien lupien mukaisesta toiminta-alueesta, joten joissakin tapauksissa voisi olla tarpeetonta sisällyttää kaikkia peruskoulutuksen järjestämisluvissa nykyisin määrättäviä kuntia uusiin järjestämislupiin. Kunta voisi olla tarpeen poistaa uudesta luvasta esimerkiksi silloin, jos koulutuksen järjestäjällä ei tosiasiassa ole ollut toimintaa luvassa määrätyssä yksittäisessä kunnassa, koska ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus järjestää osaamistarpeen mukaisesti tutkintoja ja koulutusta järjestämisluvassa määrätyllä toiminta-alueella. Tämä ei kuitenkaan rajoittaisi koulutuksen järjestäjän tulevaa toimintaa, koska ehdotetun säännöksen mukaan tutkintoja ja koulutusta olisi mahdollista järjestää myös muualla kuin järjestämisluvassa määrätyllä toiminta-alueella. 

Lain 26 §:ssä tarkoitetusta opiskeluvuosien vähimmäismäärästä päätettäessä tulisi ottaa huomioon kumottujen lakien nojalla myönnetyn järjestämisluvan opiskelijamääriä, oppisopimusten määriä taikka opiskelijatyövuosien tai opiskelijatyöpäivien määriä koskevat määräykset sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaan rahoitetut koulutuksen järjestäjän opiskelijamäärät, oppisopimusmäärät, opiskelijatyövuodet tai opiskelijatyöpäivät. 

Voimassa olevissa ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvissa määrätään opiskelijoiden enimmäismäärästä. Ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämisluvissa puolestaan määrätään opiskelijatyövuosien vähimmäismäärästä sekä oppisopimusten määrästä. Uudessa ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa määrättäisiin opiskelijavuosien vähimmäismäärästä, joten voimassa olevien lupien mukainen määrällinen säätely tulisi sovittaa vastaamaan uutta määrällisen säätelyn periaatetta. Opiskelijamäärien ja opiskelijatyövuosien muuntamiselle ei määritettäisi suoraa muuntokerrointa. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupien mukaiset enimmäisopiskelijamäärät vastaavat melko hyvin rahoitettuja opiskelijamääriä, sillä rahoituksen perusteena huomioidaan enintään järjestämisluvan mukainen enimmäisopiskelijamäärä. Ammatillisessa lisäkoulutuksessa järjestämisluvan vähimmäismäärä, toteutuneet ja rahoitetut opiskelijatyövuodet sen sijaan saattavat poiketa toisistaan merkittävästi. Määrällisen säätelyn muuntaminen tulisi lähtökohtaisesti tehdä siten, että koulutuksen järjestäjän opiskelijavolyymi vastaisi jatkossakin voimassa olevien lupien mukaista tai toteutunutta toimintaa ottaen kuitenkin huomioon se, että järjestämislupien opiskelijavuosien vähimmäismäärä tulisi koko maan tasolla sisältämään vain noin 90 prosenttia suoritepäätöksissä päätettävästä koko maan tavoitteellisesta opiskelijavuosien määrästä. 

Pääsäännön mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntäisi uuden lain mukaiset järjestämisluvat hakemuksetta. Koulutuksen järjestäjiä kuultaisiin ministeriön ehdotuksesta uudeksi järjestämisluvaksi ennen luvasta päättämistä. Kuulemisen yhteydessä koulutuksen järjestäjät voisivat hakea lupien sisältöön haluamiaan muutoksia tai uusia tehtäviä. Koulutuksen järjestäjien tulisi myös hakea sellaisia uusia tehtäviä, joita ei voimassa olevissa järjestämisluvissa ole määrätty, kuten työvoimakoulutuksen ja vankilaopetuksen tehtävää. Myös sellaisten tahojen, joilla ei aiemmin ole ollut ammatillisen peruskoulutuksen tai lisäkoulutuksen järjestämislupaa, mutta jotka jatkossa haluaisivat järjestää uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain mukaista koulutusta, tulisi hakea koulutuksen järjestämislupaa. Tällaisia tahoja voisivat olla esimerkiksi aiemmin vain työvoimakoulutusta järjestäneet toimijat sekä ne ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 8 a §:ssä tarkoitetut näyttötutkintojen järjestäjät, joilla ei ole ollut koulutuksen järjestämislupaa. 

134 §. Muut järjestämislupia ja näyttötutkintojen järjestämissopimuksia koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin uuden lain voimaan tullessa päättyviä järjestämislupia koskevista siirtymäsäännöksistä. Pykälän 1 momentti koskisi sellaista koulutuksen järjestää, jolla on kumottujen lakien nojalla myönnetyn järjestämisluvan perusteella ollut oikeus järjestää näyttötutkintona suoritettavaan tutkintoon valmistavaa koulutusta tai oppisopimuskoulutusta sellaiseen tutkintoon, johon järjestäjälle ei myönnettäisi tässä laissa tarkoitettua tutkintojen myöntämis- ja järjestämislupaa. Ehdotetun säännöksen mukaan edellä tarkoitetun valmistavan koulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen järjestämislupa ei päättyisi tämän lain voimaan tullessa, vaan kahden vuoden siirtymäajan jälkeen 31 päivänä joulukuuta 2019. Koska koulutuksen järjestäjällä ei olisi kyseisen tutkinnon myöntämislupaa ja tutkintotoimikuntajärjestelmä lakkautettaisiin lain voimaan tullessa, ehdotetaan säädettäväksi, että koulutuksen järjestäjän tulisi hankkia 52 §:ssä tarkoitettujen näyttöjen toteuttaminen ja 53 §:ssä tarkoitettu osaamisen arviointi sellaiselta koulutuksen järjestäjältä, jolle olisi myönnetty tässä laissa tarkoitettu kyseisen tutkinnon myöntämis- ja järjestämislupa. Ehdotettu säännös laajentaisi lain 30 §:ssä säädettyä oikeutta hankkia järjestämisluvan mukaista koulutusta. 

Ehdotetun 1 momentin säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että opiskelijat voisivat suorittaa loppuun ennen tämän lain voimaantuloa aloittamansa koulutuksen. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä ei kuitenkaan voisi ottaa uusia opiskelijoita tässä pykälässä tarkoitetun järjestämisluvan mukaiseen koulutukseen lain voimaantulon jälkeen. Jos opiskelija ei olisi suorittanut opintojaan loppuun järjestämisluvan päättymiseen eli 31 päivänä joulukuuta 2019 mennessä, koulutuksen järjestäjän tulisi ohjata opiskelija hakeutumaan toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen. 

Jatkossa ammatillisen koulutuksen järjestämislupa voitaisiin myöntää vain tutkintokoulutukseen, ja lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta voitaisiin järjestää vain järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin liittyen. Uuden lain mukaisia järjestämislupia ei siis voitaisi myöntää ainoastaan ammatillista osaamista syventävän tai täydentävän koulutuksen järjestämiseen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niiden koulutuksen järjestäjien asemasta, joille on myönnetty ainoastaan tutkintoon johtamattoman ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämislupa voimassa olevien säännösten nojalla. Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin, että jos ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain nojalla myönnetyn järjestämisluvan mukaisena koulutustehtävänä on ainoastaan sellainen muu ammatillinen lisäkoulutus, joka vastaa uuden lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta, päättyisi tämän järjestämisluvan voimassaolo 31 päivänä joulukuuta 2021. Tutkintoon johtamattoman koulutuksen järjestäjät voisivat siirtymäsäännöksen nojalla järjestää vanhan järjestämisluvan mukaista koulutusta vielä kolmen vuoden ajan uuden lain voimaantulon jälkeen. Tämän jälkeen järjestämislupien voimassaolo päättyisi, eikä koulutuksen järjestäjälle enää myönnettäisi rahoitusta kyseisen koulutuksen järjestämiseen. Koulutuksen järjestäjä voisi edelleen jatkaa vastaavaa koulutustoimintaa, mutta kyseessä ei enää olisi opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämislupaan perustuva koulutus, johon myönnetään valtion rahoitusta. 

Ehdotetun lain 9 §:n mukaan henkilöstökoulutuksena ei voitaisi järjestää lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta. Lain 134 §:n 2 momentissa tarkoitetut koulutuksen järjestäjät järjestävät kuitenkin usein voimassa olevien säännösten mukaista tutkintoon johtamatonta ammatillista lisäkoulutusta myös henkilöstökoulutuksena. Ehdotetun säännöksen mukaan nämä koulutuksen järjestäjät voisivatkin siirtymäajan puitteissa järjestää ammattitaitoa syventävää tai täydentävää koulutusta myös henkilöstökoulutuksena. 

Ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetut koulutuksen järjestäjät voisivat halutessaan hakea uuden lain mukaista järjestämislupaa eli tutkintojen myöntämis- ja järjestämisoikeutta, mikäli ne päättäisivät muuttaa toimintaansa siten, että ne jatkossa järjestäisivät myös tutkintokoulutusta. Tutkintokoulutuksen järjestämisluvan perusteella ne voisivat järjestää myös järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin liittyvää ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta. 

Ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetut koulutuksen järjestäjät voisivat siirtymäajan aikana ottaa koulutukseen myös uusia opiskelijoita. Tutkintoon johtamaton ammatillinen koulutus on pääsääntöisesti lyhytkestoista koulutusta. Opiskelijoiden aseman turvaamiseksi ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi, että koulutuksen järjestäjän tulisi huolehtia siitä, että opiskelijat saisivat suoritettua aloittamansa koulutuksen loppuun ennen järjestämisluvan voimassaolon päättymistä. 

Lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla tehtyjen näyttötutkintojen järjestämissopimusten voimassaolo päättyisi uuden lain voimaan tullessa. Näyttötutkintojen järjestäjät voisivat halutessaan hakea uuden lain mukaista ammatillisen koulutuksen järjestämislupaa, mutta kaikki näyttötutkinnon järjestäjät eivät kuitenkaan välttämättä tulisi hakemaan tai saamaan uuden lain mukaista järjestämislupaa. Pykälän 3 momentissa olisikin säännös, jossa säädettäisiin niiden opiskelijoiden asemasta, jotka ovat aloittaneet tutkinnon tai tutkinnon osien suorittamisen tällaisen näyttötutkinnon järjestäjän suorittaman henkilökohtaistamisen perusteella. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun näyttötutkinnon järjestäjän, jolle ei myönnettäisi uuden lain mukaista koulutuksen järjestämislupaa, tulisi ohjata ennen lain voimaantuloa tutkinnon tai tutkinnon osien suorittamisen aloittanut opiskelija, jonka henkilökohtaistamisesta näyttötutkinnon järjestäjä on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 8 a §:n mukaisesti vastannut, hakeutumaan toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään tutkintokoulutukseen tai näyttöön. Lain voimaantulon jälkeen näyttötutkinnon järjestäjä ei siis enää itse voisi ottaa vastaan näyttöjä, koska näyttötutkinnon järjestämissopimusten voimassaolo päättyisi lain voimaan tullessa. 

135 §. Henkilökohtaistamista koskevat siirtymäsäännökset. Ehdotetun lain 44 §:n mukaan opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämisuunnitelma, johon kirjataan yksilölliset osaamisen tunnistamista, tunnustamista, hankkimista ja osoittamista sekä ohjaus- ja tukitoimia koskevat tiedot. Ennen uuden lain voimaantuloa tutkinnon suorittamisen tai valmentavan koulutuksen aloittaneille opiskelijoille on kuitenkin voimassa olevan lainsäädännön nojalla jo laadittu erilaisia henkilökohtaisia suunnitelmia ja asiakirjoja. Ei olekaan tarkoituksenmukaista, että koulutuksen järjestäjä laatisi kaikille näille opiskelijoille uuden henkilökohtaistamista koskevan suunnitelman lain voimaan tullessa. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa ei laadittaisi, jos opiskelija suorittaa tutkintoa kumottujen lakien nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden mukaisesti tai jos valmentavan koulutuksen opiskelija on aloittanut opintonsa ennen tämän lain voimaan tuloa. Ehdotetun säännöksen mukaan tällöin jäisivät voimaan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 29 a §:n nojalla laadittu opiskelijan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, mainitun lain 17 §:n nojalla laadittu opiskelijan henkilökohtainen opiskeluohjelma sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 8 a §:n nojalla laadittu henkilökohtaistamista koskeva asiakirja. 

Ehdotettavan uuden lain 5 luvussa säädettäisiin osin nykyistä tarkemmin henkilökohtaistamisessa noudatettavista menettelyistä. Olisikin tarkoituksenmukaista, että näitä menettelyitä sovellettaisiin päivitettäessä edellä tarkoitettuja ennen lain voimaantuloa laadittuja erilaisia henkilökohtaisia suunnitelmia ja asiakirjoja. Ehdotetun säännöksen mukaan 5 luvun säännöksiä sovellettaisiin päivitettäessä edellä mainittuja kumottujen lakien nojalla laadittuja suunnitelmia. Siirtymäsäännöksessä ei yksilöitäisi, miltä osin 5 luvun säännöksiä sovellettaisiin, vaan soveltamismahdollisuus tulisi arvioida kunkin 5 luvun säännöksen asiasisällön perusteella. 

136 §. Osaamisen arvioinnin oikaisua koskevat siirtymäsäännökset. Uuden lain mukaiset osaamisen arvioinnin suorittavia tahoja ja osaamisen arvioinnin oikaisua koskevat säännökset poikkeavat voimassa olevista säännöksistä. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 25 c §:n mukaan opiskelija voi pyytää osaamisen arvioinnin perusteella annetun arvosanan oikaisua suullisesti tai kirjallisesti rehtorilta tai arvioinnista 25 b §:n mukaan päättäneeltä eli opettajalta tai työelämän edustajalta. Tähän oikaisupyyntöön annettuun päätökseen opiskelija saa vaatia oikaisua kirjallisesti ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavalta toimielimeltä. Voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 15 c §:n mukaan tutkinnon suorittaja voi pyytää kirjallisesti arvioinnin oikaisua arvioinnista päättäneiltä arvioijilta, jotka edustavat työnantajia, työntekijöitä ja opetusalaa. Tähän oikaisupyyntöön annettuun päätökseen tutkinnon suorittaja voi vaatia oikaisua kirjallisesti tutkintotoimikunnalta. Uuden lain ehdotetun 55 §:n mukaan opiskelija voi pyytää kirjallisesti arvioinnin tarkistamista arvioijilta eli koulutuksen järjestäjän ja työelämän edustajilta. Tutkintokoulutuksen opiskelija voi vaatia tähän tarkistuspyyntöön annettuun päätökseen oikaisua asianomaiselta työelämätoimikunnalta ja valmentavan koulutuksen opiskelija rehtorilta. 

Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan ennen tämän lain voimaan tuloa tiedoksi saatuun osaamisen arviointiin pyydettäisiin oikaisua tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Kumottavien säännösten mukaan oikaisupyyntö on tehtävä 14 päivän kuluessa siitä, kun opiskelijalla tai tutkinnon suorittajalla on ollut tilaisuus saada arvioinnin tulokset sekä arviointiperusteiden soveltaminen omalta kohdaltaan tietoonsa. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaisen osaamisen arvioinnin osalta oikaisua pyydettäisiin suullisesti tai kirjallisesti rehtorilta tai arvioinnista päättäneeltä opettajalta tai työelämän edustajalta. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisen osaamisen arvioinnin osalta oikaisua pyydettäisiin kirjallisesti arvioinnista päättäneiltä arvioijilta. Mainittujen arvioijien tulisi käsitellä arvioinnin oikaisupyynnöt vielä uuden lain voimaan tulon jälkeenkin. Uuden lain mukaisia osaamisen arvioinnin oikaisua koskevia säännöksiä sovellettaisiin silloin, jos osaamisen arviointi on saatu tietoon lain voimaantulon jälkeen, vaikka osaamisen arviointi tai osa siitä olisi suoritettu ennen lain voimaantuloa. 

Osaamisen arvioinnin oikaisupyyntöä koskevaan päätökseen saa voimassa olevien säännösten mukaisesti vaatia oikaisua joko ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavalta toimielimeltä tai tutkintotoimikunnalta. Ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavan toimielimen toiminta päättyisi uuden lain voimaan tullessa ja tutkintotoimikuntien toiminta jatkuisi osittain 31 päivään heinäkuuta 2018 saakka. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan kumotun ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 25 c §:n 2 momentissa ja kumotun ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 15 c §:n 2 momentissa tarkoitettuun osaamisen arvioinnin oikaisua koskevaan päätökseen vaadittaisiin oikaisua uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 55 §:n 3 momentin mukaisesti työelämätoimikunnalta, jos oikaisua koskeva päätös olisi tehty 15 päivänä marraskuuta 2017 tai sen jälkeen. 

Ehdotetun siirtymäsäännöksen nojalla työelämätoimikunnalle osoitettaisiin oikaisuvaatimuksia jo ennen lain voimaantuloa, mutta työelämätoimikunta käsittelisi nämä oikaisuvaatimukset vasta lain voimaantulon jälkeen. On perusteltua, että uusia oikaisuvaatimuksia ei osoitettaisi ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavalle toimielimelle tai tutkintotoimikunnille juuri ennen niiden toiminnan päättymistä, jotta ne ehtisivät myös käsitellä niille osoitetut oikaisuvaatimukset. Mainittujen poistuvien toimielimien tulisi käsitellä siirtymäsäännöksen nojalla kuitenkin sellaiset oikaisuvaatimukset, jotka koskevat ennen 15 päivää marraskuuta 2017 tehtyjä oikaisua koskevia päätöksiä. Oikaisuvaatimuksen tekemisen määräaika on 14 päivää siitä, kun opiskelija on saanut tiedon päätöksestä eli käytännössä viimeiset ammattiosaamisen näyttöjen toimielimelle ja tutkintotoimikunnille osoitettavat oikaisuvaatimukset tulisivat vireille joulukuun alkupuolella. 

Sekä ammattiosaamisen näyttöjen toimielin ja tutkintotoimikunnat että työelämätoimikunta voivat oikaisuvaatimukseen antamassaan päätöksessä määrätä suorittamaan uuden arvioinnin. Uuteen arviointiin sovellettaisiin ehdotetun uuden lain mukaisia säännöksiä arvioinnin suorittavasta tahosta, jos oikaisuvaatimuksen on käsitellyt työelämätoimikunta. Muutoin siirtymäsäännöksen mukaisesti ennen lain voimaan tuloa tehtyyn osaamisen arviointiin pyydettäisiin oikaisua tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti ja tällöin myös uusinta-arviointi suoritettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. 

137 §.Erityistä tukea sekä ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista poikkeamista koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä olisi voimassa olevien säännösten nojalla tehtyjä erityisopetuksen järjestämistä, mukauttamista sekä erityisiä opiskelujärjestelyjä koskevien päätösten voimassaoloa koskeva siirtymäsäännös. Ehdotuksen mukaan säädettäisiin, että jos opiskelija suorittaa tutkintoa kumottujen lakien nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden mukaisesti tai on aloittanut valmentavan koulutuksen ennen uuden lain voimaan tuloa, ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentin nojalla tehty päätös erityisopetuksen järjestämisestä ja laadittu henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, mainitun lain 19 a §:n 2 momentin nojalla tehty päätös mukauttamisesta tai mainitun lain 21 §:n nojalla tehty päätös erityisistä opiskelujärjestelyistä jäisivät voimaan tämän lain voimaan tullessa. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 21 §:n nojalla tehty päätös erityisistä opiskelujärjestelyistä vastaisi uuden lain nojalla tehtävää päätöstä tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamisesta. Lain 5 luvun säännöksiä sovellettaisiin soveltuvin osin päivitettäessä edellä mainittua henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa, kuten myös lain 134 §:n siirtymäsäännöksessä on säädetty muiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien osalta. 

138 §.Oppisopimuskoulutusta ja työssäoppimista koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin oppisopimuskoulutusta ja työssäoppimista koskevista siirtymäsäännöksistä. Säännöksen mukaan ennen ehdotetun lain voimaantuloa aloitettu oppisopimuskoulutus ja työssäoppimisjakso järjestettäisiin loppuun ehdotetun lain voimaan tullessa voimassa olleiden oppisopimuskoulutusta ja työssäoppimista koskevien säännösten mukaisesti. Oppisopimuskoulutus katsotaan alkaneeksi silloin, kun opiskelijan ja työnantajan välisessä kirjallisessa määräaikaisessa työsopimuksessa tai virkamiehen ja työnantajan välisessä kirjallisessa määräaikaisessa sopimuksessa tarkoitettu oppisopimussuhde syntyy. Mikäli voimassa olevan lain aikana tehtyä oppisopimusta on tarve päivittää ehdotetun lain voimaantulon jälkeen esimerkiksi opiskelijan siirtyessä suorittamaan oppisopimuskoulusta uusien tutkinnon perusteiden mukaisena, voisivat sopijapuolet tehdä myös kokonaan uuden oppisopimuksen ehdotettujen säännösten mukaisena. Työssäoppimisjakso katsotaan alkaneeksi, kun opiskelija on aloittanut osaamisen hankkimisen työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä siten, kuin koulutuksen järjestäjä ja työnantaja ovat kirjallisesti sopineet. 

139 §. Koulutuksen järjestäjän henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän henkilöstöä koskevista siirtymäsäännöksistä. Pykälän 1 momentin mukaan poiketen siitä, mitä kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 4 §:ssä säädetään julkisesta hakumenettelystä, koulutuksen järjestäjänä toimiva kunta tai kuntayhtymä voisi ottaa palveluksessaan lain voimaan tullessa olevan työsopimussuhteisen opettajan vastaavaan virkasuhteeseen ilman julkista hakumenettelyä, jos opettaja täyttää säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Opettajan palvelussuhteen tulee kuitenkin jatkua yhdenjaksoisena ehdotetun lain voimaantulon jälkeen, jotta hänet voitaisiin ottaa virkasuhteeseen ilman julkista hakumenettelyä. 

Kuntalain (410/2015) 87 §:n mukaan kunnan palveluksessa oleva henkilöstö on virkasuhteessa tai työsopimussuhteessa kuntaan. Tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:ssä säädetään julkisesta hakumenettelystä. Säännöksen mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää julkista hakumenettelyä, jollei jäljempänä mainitussa laissa toisin säädetä. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:n 3 momentissa luetellaan perusteet, joilla 1 momentin julkista halumenettelyä koskevasta pääsäännöstä voidaan poiketa. Poikkeamisperusteet eivät mahdollista saman työnantajan palveluksessa olevan työsopimussuhteisen henkilön ottamista virkasuhteeseen ilman julkista hakumenettelyä. 

Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on, että kunnallinen koulutuksen järjestäjänä voisi arvioida tarvetta ottaa palveluksessaan olevan työsopimussuhteisen opettajan vastaavaan virkasuhteeseen, mikäli koulutuksen järjestäjän henkilöstön muuttuvat tehtävät sitä edellyttäisivät. Voimassa olevassa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa opettajat ovat usein työsopimussuhteisia, koska nykyisessä näyttötutkintojärjestelmässä opettajan tehtävään ei välttämättä ole sisältynyt julkisen vallan käyttöä, kuten esimerkiksi opiskelija-arviointia. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa opettajat ovat puolestaan pääosin virkasuhteisia, koska heidän tehtäviinsä kuuluu opiskelija-arvioinnit. Siten nykyisin saman kunnallisen koulutuksen järjestäjän palveluksessa voi olla yhtenevät kelpoisuusvaatimukset täyttäviä opettajia virkasuhteisina ja työsopimussuhteisina riippuen siitä, antavatko he opetusta ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa vai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa. 

Jatkossa siirryttäisiin yhteen näyttöperusteiseen ja osaamisen hankkimistavasta riippumattomaan tapaan suorittaa tutkinto ja nykyisestä näyttötutkintojärjestelmästä luovuttaisiin. Muutoksesta johtuen kunnallisten koulutuksen järjestäjien palveluksessa olevien opettajien palvelussuhteen lajia voi olla tarve muuttaa työsopimussuhteisesta virkasuhteiseksi, jos opettajan tehtävään kuuluu jatkossa julkisen vallan käyttöä. Jatkossakin palvelussuhteen laji määräytyisi yksittäisen opettajan tehtävien ja työnkuvan perusteella. Kunnallisten koulutuksen järjestäjien ja niiden palveluksessa olevan henkilöstön yhdenvertaisen aseman turvaamiseksi olisi kuitenkin tarpeen, että koulutuksen järjestäjällä olisi määrätyn siirtymäajan aikana mahdollisuus ottaa jo palveluksessaan oleva säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä työsopimussuhteinen opettaja vastaavaan virkasuhteeseen siten, ettei opettajan tarvitsisi hakea oman työnantajansa sisäistä tehtävää julkisessa hakumenettelyssä. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitetun opettajan on täytynyt olla työsopimussuhteessa koulutuksen järjestäjään ehdotetun lain voimaan tullessa ja palvelussuhteen on tullut jatkua ilman keskeytystä myös lain voimaantulon jälkeen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siirtymäajasta, jonka aikana koulutuksen järjestäjän palveluksessa oleva työsopimussuhteinen opettaja voitaisiin ottaa vastaavaan virkasuhteeseen ilman julkista hakumenettelyä. Säännöksen mukaan ehdotetussa 1 momentissa tarkoitettu virkasuhteeseen ottaminen ilman julkista hakumenettelyä tulisi tehdä 31 päivään joulukuuta 2018 mennessä. 

140 §.Tutkintotoimikuntia koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin tutkintotoimikuntia koskevista siirtymäsäännöksistä. Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain nojalla asetetut tutkintotoimikunnat jatkaisivat toimintaansa 31 päivään heinäkuuta 2018 saakka. Siirtymäajalla tutkintotoimikuntien tehtävät liittyisivät todistusten antamiseen. Ehdotetun säännöksen mukaan tutkintotoimikuntien tehtävänä olisi antaa todistukset suoritetuista tutkinnon osista, jotka on arvioitu ennen tämän lain voimaantuloa sekä tutkinnoista, joiden muodostumiseksi vaadittavat kaikki tutkinnon osat on suoritettu ennen tämän lain voimaantuloa. Todistukset annettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Jos jokin tutkinnon muodostumiseksi vaadittava tutkinnon osa on suoritettu tämän lain voimaantulon jälkeen, tutkintotodistuksen antaisi koulutuksen järjestäjä. Tutkintotoimikuntien toimintaan tässä pykälässä säädettyjen tehtävien osalta sovellettaisiin kumotun ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 ja 7 a §:ssä sekä niiden nojalla säädettyä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkintotoimikuntajärjestelmään liittyvästä näyttötutkintosihteeristöstä, joka toimii Opetushallituksen yhteydessä. Ehdotetun säännöksen mukaan kumotun ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 c §:ssä tarkoitettu näyttötutkintosihteeristö voisi jatkaa toimintaansa 31 päivään heinäkuuta 2018 saakka. Näyttötutkintosihteeristöön sovellettaisiin tällöin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 c §:ssä ja sen nojalla säädettyä. Opetushallitus päättäisi, jatkaako ja missä laajuudessa näyttötutkintosihteeristö toimintaansa tämän lain voimaantulon jälkeen. 

141 §.Näyttötutkintojen suoritusrekisteriä koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua näyttötutkintojen suoritusrekisteriä koskevista siirtymäsäännöksistä. Siirtymäsäännös olisi tarpeen, koska tutkintotoimikuntien toiminnan päättymisen jälkeen niille kuuluneet rekisterinpitäjän tehtävät olisi tarkoitus siirtää Opetushallitukselle. Tutkintotoimikuntien toiminnan päättymisen jälkeen näyttötutkintojen suoritusrekisteriin ei kuitenkaan tallennettaisi enää uusia tietoja. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n 5 momentin säännöstä Opetushallituksen ja tutkintotoimikuntien näyttötutkintojen suoritusrekisteriin liittyvistä tehtävistä sovellettaisiin 31 päivään heinäkuuta 2018 saakka. Voimassa olevan 7 §:n 5 momentin mukaan Opetushallitus ylläpitää tutkintotoimikunnan lukuun tutkintotoimikunnalle säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarpeellisista tiedoista näyttötutkintojen suoritusrekisteriä. Opetushallitus vastaa näyttötutkintojen suoritusrekisterin tietojen käytettävyydestä ja eheydestä, tietosisältöjen muuttumattomuudesta sekä tietojen suojaamisesta, säilyttämisestä ja hävittämisestä. Opetushallitus vastaa myös teknisestä käyttöyhteydestä tietojen tallentamista, käsittelyä ja luovutusta varten. Muista rekisterinpitäjälle kuuluvista tehtävistä vastaa omien tietojensa osalta kukin tutkintotoimikunta. Tutkintotoimikuntien rekisterinpitoon liittyvät tehtävät jatkuisivat niiden toimikauden loppuun saakka niiden tehtävien osalta, jotka niille siirtymäajalle on säädetty. 

Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 18 a, c ja d §:ää sovellettaisiin tutkintotoimikuntien 140 §:ssä säädettyjen tehtävien osalta 31 päivään heinäkuuta 2018 saakka. Ehdotetun lain 140 §:ssä säädettäisiin tutkintotoimikuntien todistusten antamiseen liittyvistä tehtävistä siirtymäajalla. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 18 a §:ssä säädetään näyttötutkintojen suoritusrekisterin tietolähteistä ja tietosisällöistä, 18 c §:ssä salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta tutkintotoimikunnalle sekä 18 d §:ssä tiedonsiirrosta teknistä käyttöyhteyttä hyväksikäyttäen. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan Opetushallitus ylläpitäisi näyttötutkintojen suoritusrekisteriä 1 päivästä elokuuta 2018 lukien eli tutkintotoimikuntien siirtymäkauden päätyttyä. Näyttötutkintojen suoritusrekisteriin ei enää tämän ajankohdan jälkeen tallennettaisi uusia tietoja, mutta jo tallennetun tiedot säilyisivät rekisterissä. Ehdotetun säännöksen mukaan näyttötutkintojen suoritusrekisteriin sovellettaisiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 18 b säännöksiä tietojen säilytysajasta. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 18 b §:n mukaan tutkintosuorituksia koskevat tiedot säilytetään rekisterissä pysyvästi. Tiedot tutkintotilaisuuden järjestelyistä, tutkintosuoritukseen kuuluvista työtehtävistä, tutkintosuorituksen arvioijista, tutkintovastaavista sekä muut tutkinnon suorittamistapaa tai järjestämistä koskevat tiedot säilytetään enintään kaksi vuotta. 

142 §.Voimaan jätettävät asetukset. Pykälässä säädettäisiin kumottujen lakien nojalla annettujen eräiden asetusten voimaan jäämisestä myös uuden lain voimaantulon jälkeen. Ehdotetun säännöksen mukaan voimaan jäisivät asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998), opetusministeriön asetus eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista (1323/2001), valtioneuvoston asetus koulutuksen arvioinnista (1061/2009) sekä valtioneuvoston asetus ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelyistä (294/2014). Nämä asetukset ehdotetaan jätettäviksi voimaan, koska ne on annettu sekä kumottavien lakien nojalla että myös sellaisten lakien nojalla, jotka jäisivät edelleen voimaan. Ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain voimaantulon jälkeen näitä asetuksia olisi kuitenkin tarkoitus uudessa laissa olevien asetuksenantovaltuuksien nojalla muuttaa vastaamaan uutta voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä samalla kumota jatkossa tarpeettomat säännökset. 

Muut ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain nojalla annetut asetukset kumoutuisivat uuden lain voimaan tullessa. 

1.2  Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta

1 §. Soveltamisala. Lain soveltamisalaan ehdotetaan lisättäväksi uusi ammatillisesta koulutuksesta annettava laki. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa mainittu laki ammatillisesta koulutuksesta (1.8.2015 lukien laki ammatillisesta peruskoulutuksesta) sekä 3 kohdassa mainittu laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ehdotetaan kumottavaksi uudella ammatillisesta koulutuksesta annettavalla lailla, joten pykälän 2 ja 3 kohdat ehdotetaan muutettavaksi tätä vastaavaksi. Momentin 2 kohdassa mainittaisiin jatkossa laki ammatillisesta koulutuksesta ja 3 kohta kumottaisiin. 

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain systematiikan mukaan kyseisen lain perusteella myönnetään valtionosuutta käyttökustannuksiin sekä valtionavustusta perustamishankkeisiin. Käyttökustannusten käsitettä ei ole laissa määritelty, mutta käyttökustannukset tarkoittavat käytännössä toiminnan vuotuisiin juokseviin kustannuksiin myönnettävää rahoitusta. Valtionosuus käyttökustannuksiin myönnetään laissa säädettyjen suoritteiden ja yksikköhintojen tulona. Yksikköhinnat voivat olla toteutuneisiin kustannuksiin perustuvia (esimerkiksi lukiokoulutus, ammatillinen peruskoulutus) tai talousarvioon perustuvia (esimerkiksi ammatillinen lisäkoulutus oppisopimuskoulutuksena ja ammatilliset erikoisoppilaitokset). Vastinpari käyttökustannuksille ovat perustamishankkeet, joilla lain 36 §:n mukaan tarkoitetaan toiminnallisen kokonaisuuden muodostavan tilojen rakentamista, peruskorjausta tai niitä vastaavaa toimenpidettä ja mainittuihin toimenpiteisiin liittyvää irtaimen omaisuuden hankintaa. 

Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään lain soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista, joiden käyttökustannuksiin myönnetään valtionosuutta. Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momenteissa puolestaan säädetään lain soveltamisalaan kuuluviin toimintoihin myönnettävästä perustamishankkeiden valtionavustuksesta. Ammatillisen koulutuksen rahoituksessa lain systematiikan mukaista jakoa käyttökustannusten valtionosuuden ja perustamishankkeiden valtionavustusten välillä ei kuitenkaan käytetä. Pykälän 4 momentissa on ammatillista koulutusta koskeva poikkeussäännös, jonka mukaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisessa toiminnassa perustamishankkeiden valtionavustuksia ei myönnetä. Tiloista, kalustosta ja muusta irtaimistosta aiheutuviin muihin kuin käyttökustannuksiin myönnetään rahoitusta siten kuin lain 25 §:ssä säädetään eli yksikköhintaan perustuvan valtionosuusjärjestelmän puitteissa. 

Ammatillisen koulutuksen osalta käyttökustannusten ja perustamishankkeiden rahoituksen nykytilaa ei ole tarkoitus muuttaa eli perustamishankkeisiin ei myönnettäisi jatkossakaan laissa tarkoitettua perustamishankkeiden valtionavustusta. Pykälän 4 momentissa olisi tätä koskeva säännös. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisessa toiminnassa käytössä olevista tiloista sekä kalustosta ja muusta irtaimistosta aiheutuviin muihin kuin käyttökustannuksiin myönnettäisiin rahoitusta siten kuin tämän lain 9 §:ssä säädetään. Lain 9 §:ssä säädetään rahoituksen myöntämisestä ammatillisen koulutuksen järjestäjille ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi. 

Ammatillisen koulutuksen valtionosuusrahoitus myönnetään yhtenä kokonaisuutena eikä sitä erotella käyttökustannusten ja 4 momentissa tarkoitettujen muiden kustannusten rahoitukseen. Käytettäessä rahoituslain säännöksissä sanamuotoa ”rahoitus käyttökustannuksiin”, on sanamuodon vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan katsottu tarkoittavan ammatilliseen koulutukseen myönnettävää valtionosuusrahoitusta kokonaisuutena eli myös pykälän 4 momentissa tarkoitetulta osalta. Tätä vakiintunutta soveltamiskäytäntöä ei ole tarkoitus muuttaa. 

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jolla tietty ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu toiminta rajattaisiin rahoituslain soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotetun säännöksen mukaan rahoituslakia ei sovellettaisi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 22 §:n 2 momentissa eikä 33 ja 35 §:ssä tarkoitetun koulutuksen rahoitukseen. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua koulutusta voitaisiin mainitun lain 22 §:n 2 momentin mukaan järjestää myös valtion oppilaitoksissa sekä Suomen solmiman valtiosopimuksen perusteella. 

Rahoituslain 1 §:n 1 momentin johdantolause rajaa jo nykyään rahoituslain soveltamisalan ulkopuolelle valtion oppilaitokset, joten tältä osin ehdotettu säännös ei muuttaisi nykytilaa. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä ei sen sijaan ole aiemmin säännelty valtiosopimukseen perustuvasta koulutuksesta. Käytännössä sillä tarkoitettaisiin Pohjoiskalotin koulutussäätiössä järjestettävää työvoimakoulutusta, jota rahoitettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisena hankintana. Lisäksi ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua koulutusta voitaisiin jatkossa järjestää mainitun lain 33 §:n mukaan tilauskoulutuksena ja 35 §:n mukaan Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävänä tutkintokoulutuksena. Nämä koulutukset järjestettäisiin ja rahoitettaisiin liiketaloudellisin perustein, joten myös ne olisi tarpeellista rajata rahoituslain soveltamisalan ulkopuolelle. 

Voimassa olevassa 5 momentissa todetaan laissa säädettävän lisäksi kunnan laskennallisesta omarahoitusosuudesta 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainituissa laeissa tarkoitetun opetustoimen käyttökustannuksiin. Voimassa olevan 1 momentin 1 kohdassa mainitaan lukiolaki ja 2 kohdassa laki ammatillisesta koulutuksesta (nykyisin laki ammatillisesta peruskoulutuksesta). Pykälän 5 momentin säännöstä ei kuitenkaan tarvitse muuttaa, vaikka siinä viitattu 1 momentin 2 kohta ehdotetaankin muutettavaksi. Kyseisessä lainkohdassa mainittaisiin jatkossa uusi laki ammatillisesta koulutuksesta, jossa säädettävien toimintojen rahoittamiseen sisältyisi 5 momentissa tarkoitettu kunnan omarahoitusosuus. Kunnan omarahoitusosuudesta ammatillisen koulutuksen rahoitukseen säädettäisiin lain 9 a §:ssä. 

3 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohdan viittaus lain 1 §:n 1 momentin 1-3 kohtiin muutettaisiin viittaukseksi 1 ja 2 kohtiin mainittuihin kohtiin ehdotettujen muutosten vuoksi. Viittaus 1—4 kohtiin muutettaisiin lakiteknisistä syistä viittaukseksi 1, 2, 3 a, 3 b ja 4 kohtiin. 

5 §. Rahoituksen laskentaperuste. Pykälän 1 momentin 1 kohdasta poistettaisiin ammatillista peruskoulutusta koskeva maininta ja 2 kohta kumottaisiin, koska ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus ei jatkossa määräytyisi yksikköhintajärjestelmän perusteella. 

6 §.Kunnan valtionosuus ja valtionosuuden peruste lukiolaissa tarkoitetussa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen rahoitus ei jatkossa perustuisi enää yksikköhintajärjestelmään, joten kunnan valtionosuutta ja valtionosuuden perustetta ei voitaisi enää laskea samoilla säännöillä kuin lukiokoulutuksessa. Sääntelyn selkeyden vuoksi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen valtionosuuden perustan laskennasta ei olisi perusteltua säätää samassa pykälässä. Pykälässä säädettäisiin jatkossa vain lukiokoulutusta koskevasta kunnan valtionosuudesta ja valtionosuuden perusteesta. Ammatillista koulutusta koskevasta kunnan valtionosuudesta säädettäisiin 10 §:ssä. 

Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia muutoksia, mutta pykälän sääntelyä ei lukiokoulutuksen osalta ehdoteta muutoin muutettavaksi. Pykälän otsikosta poistettaisiin maininta ammatillisesta peruskoulutuksesta. Pykälän 1 momentin viittaus valtionosuuden myöntämisestä 5 §:n 1 kohdassa mainittujen toimintojen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin muutettaisiin muotoon lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin, koska lain 5 §:n 1 kohdassa säädettäisiin jatkossa ainoastaan lukiokoulutuksen rahoituksen laskentaperusteesta. Pykälän 2 momentin ammatillista peruskoulutusta koskeva 2 kohta poistettaisiin ja pykälän sanamuotoa muutettaisiin teknisesti luopumalla luetteloinnista. Pykälän 3 momentista poistettaisiin ammatillista peruskoulutusta koskeva säännös. 

7 §.Kuntayhtymän ja yksityisen järjestämän lukiokoulutuksen rahoitus. Ammatillisen koulutuksen rahoitus ei jatkossa perustuisi enää yksikköhintajärjestelmään eikä myönnettävää rahoitusta laskettaisi enää samoilla säännöillä kuin lukiokoulutuksessa, joten sääntelyn selkeyden vuoksi rahoituksen myöntämisestä ei olisi perusteltua säätää samassa pykälässä. Pykälässä säädettäisiin jatkossa vain lukiokoulutuksen osalta kuntayhtymän ja yksityisen järjestämän koulutuksen rahoituksesta. Ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnettävästä rahoituksesta säädettäisiin 10 §:ssä. 

Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia muutoksia, mutta pykälän sääntelyä ei lukiokoulutuksen osalta ehdoteta muutoin muutettavaksi. Pykälän otsikosta poistettaisiin maininta ammatillisesta peruskoulutuksesta. Pykälän 1 momentin viittaus rahoituksen myöntämisestä 5 §:n 1 kohdassa mainittua toimintoja varten muutettaisiin muotoon lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen järjestämistä varten, koska lain 5 §:n 1 kohdassa säädettäisiin jatkossa ainoastaan lukiokoulutuksen rahoituksen laskentaperusteesta. Pykälän 3 momentista poistettaisiin ammatillista peruskoulutusta koskeva säännös. 

8 §.Kunnan omarahoitusosuus lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen käyttökustannuksiin. Ammatillisen koulutuksen rahoitus ei jatkossa perustuisi enää yksikköhintajärjestelmään, joten kunnan omarahoitusosuutta ei voitaisi enää laskea samoilla säännöillä kuin lukiokoulutuksessa. Sääntelyn selkeyden vuoksi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kunnan omarahoitusosuuden laskennasta ei olisi perusteltua säätää samassa pykälässä. Pykälässä säädettäisiin jatkossa vain lukiokoulutusta koskevasta kunnan omarahoitusosuudesta. Ammatillista koulutusta koskevasta kunnan omarahoitusosuuden laskennasta säädettäisiin 9 a §:ssä. 

Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia muutoksia. Pykälän otsikosta poistettaisiin maininta ammatillisesta peruskoulutuksesta ja pykälän 1 momentista poistettaisiin ammatillisen peruskoulutuksen prosenttiosuutta koskeva säännös. 

Pykälän 4 momentissa säädetään ammattikorkeakoulujen kuntarahoitusosuuden poistumisen johdosta kunnan omarahoitusosuuteen vuosittain lisättävästä euromäärästä. Tämä euromäärä jaettiin vuoden 2015 talousarvion määrärahan perusteella lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen momenteille. Koska 8 §:ssä säädettäisiin jatkossa vain lukiokoulutusta koskevasta kunnan omarahoitusosuudesta, ehdotetaan 4 momentin säännöstä muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin vain lukiokoulutuksen osalta kunnan omarahoitusosuuteen lisättävästä euromäärästä. Ammatillisen koulutuksen osalta ammattikorkeakoulujen kuntarahoitusosuuden poistumisen johdosta lisättävä euromäärä huomioitaisiin 9 a §:ssä säädetyn kertoimen laskennassa. 

Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan kunnan omarahoitusosuuteen lisättäisiin ammattikorkeakoulujen kuntarahoitusosuuden poistumisen johdosta lukiokoulutuksen osalta vuosittain euromäärä, joka on kunnan asukasta kohti 14,69 euroa vuoden 2017 tasossa. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että säädetty euromäärä muutettaisiin vuoden 2017 tasoon. Voimassa olevaa säännöstä vastaavasti vuosittaista euromäärää laskettaessa huomioitaisiin varainhoitovuoden arvioitu kustannustason muutos ja koko maan asukasmäärän muutos. 

9 §. Ammatillisen koulutuksen määräraha. Ammatillisen koulutuksen rahoitusuudistuksen myötä voimassa olevan 9 §:n mukainen sääntely kumottaisiin. Uudessa 9 §:ssä säädettäisiin ammatillisen koulutuksen määrärahasta. Ammatillisen koulutuksen järjestäjille myönnettävä kokonaisrahoitus muodostuisi valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta sekä kuntien rahoitusosuudesta, jonka määräytymisestä säädettäisiin lain 9 a §:ssä. Tämän rahoituksen lisäksi yksityisille ammatillisen koulutuksen järjestäjille myönnettäisiin toteutuneisiin maksettuihin arvonlisäveroihin perustuva arvonlisäverokorvaus. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ammatillisen koulutuksen valtionrahoituksen talousarvioperusteisuudesta. Lisäksi säädettäisiin ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksen muodostumisesta valtion ja kuntien rahoitusosuuksista. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntäisi ammatillisen koulutuksen järjestäjille rahoitusta ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi valtion talousarvioon otettavan määrärahan ja 9 a §:n 1 momentissa säädetyn kuntien rahoitusosuuden rajoissa. Tätä myönnettävän valtion ja kuntien määrärahan yhteismäärää kutsuttaisiin laissa ammatillisen koulutuksen määrärahaksi. 

Ammatillisen koulutuksen määräraha jaettaisiin neljään rahoitusosuuteen, joiden määräytymisperusteet poikkeaisivat toisistaan. Pykälän 1 momentin mukaan ammatillisen koulutuksen rahoituksena myönnettäisiin pääosin laskennallisten perusteiden mukaisesti määräytyvää perusrahoitusta, suoritusrahoitusta ja vaikuttavuusrahoitusta. Laskennallisin perustein määräytyvät rahoitusosuudet myönnettäisiin hakemuksetta ja maksettaisiin valtionosuusjärjestelmän puitteissa. Lisäksi rahoituksena myönnettäisiin hakemuksesta perusrahoituksen harkinnanvaraista korotusta ja strategiarahoitusta. Strategiarahoitusta myönnettäisiin hakemuksen perusteella valtionavustuksena. Rahoitusosuuksien keskinäisistä suhteista ja määräytymisperusteista säädettäisiin 3 a luvussa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ammatillisen koulutuksen määrärahan korottamisesta indeksillä. Ehdotetun säännöksen mukaan edellisenä vuonna ammatillisen koulutuksen järjestäjille osoitettua valtion määrärahaa korotettaisiin kertaluonteisia eriä lukuun ottamatta ammatillisen koulutuksen indeksin vuotuista kustannustason nousua vastaavasti. Myös 9 a §:n 1 momentissa säädettyä kuntien rahoitusosuutta korotettaisiin vastaavasti ammatillisen koulutuksen indeksillä. Ammatillisen koulutuksen indeksi muodostuisi yleisestä ansiotasoindeksistä, kuluttajahintaindeksistä sekä tukkuhintaindeksistä. Toteuttamisvaihtoehtona voisi olla myös kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 57 §:n 2 momentissa tarkoitetun peruspalveluiden hintaindeksin käyttäminen, jota käytetään nykyisin ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan määrittelyyn liittyvän kustannustason muutoksen huomioon ottamisessa. Esityksessä on kuitenkin päädytty ehdottamaan uuden ammatillisen koulutuksen indeksin käyttöönottoa, jotta kustannustason muutoksissa pystyttäisiin mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon ammatillisen koulutuksen järjestämisen kustannusrakenne. 

Ammatillisen koulutuksen indeksin laskemisesta ja kustannustason nousun huomioon ottamisesta annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Ehdotetut indeksitarkistusta koskevat periaatteet vastaisivat yliopistolain 49 §:n ja ammattikorkeakoululain 43 §:n sääntelyä. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin huomioon otettavien kustannusten eli ammatillisen koulutuksen indeksissä käytettyjen indeksien keskinäisestä painotuksesta. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös kustannustason nousun huomioon ottamisessa käytettävistä menettelyistä. Kustannustason nousu otettaisiin huomioon valtiovarainministeriön varainhoitovuodelle arvioiman kustannustason nousun mukaisena. Arvioitu kustannustason nousu korjattaisiin vastaamaan kyseisen varainhoitovuoden ammatillisen koulutuksen indeksin mukaista toteutunutta kustannustason nousua kahden vuoden viiveellä siten, että määrärahan mitoituksessa otettaisiin huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden toteutuneen kustannustason muutoksen ja valtiovarainministeriön kyseiselle varainhoitovuodelle laatiman arvion erotus. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan yksityisille koulutuksen järjestäjille myönnettäisiin lisäksi arvonlisäverokorvaus noudattaen lain 32 i §:ää. Arvonlisäverokorvauksiin varattava määräraha olisi edellä 1 momentissa tarkoitetusta perus-, suoritus-, vaikuttavuus- ja strategiarahoituksen määrärahasta erillinen valtion talousarvioon otettava sidottu määräraha. Yksityisille koulutuksen järjestäjille myönnettävä arvonlisäverokorvaus perustuisi toteutuneisiin maksettuihin arvonlisäveroihin ja korvausta myönnettäisiin niin sanotun euro eurosta -periaatteen mukaisesti. Ehdotetut arvonlisäverokorvauksen määrärahaa koskevat periaatteet vastaisivat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen arvonlisäverokorvausta. 

9 a §. Kunnan omarahoitusosuus ammatillisen koulutuksen rahoituksessa. Lakiin lisättäisiin uusi 9 a §, jossa säädettäisiin kuntien rahoitusosuudesta sekä kunnan omarahoitusosuudesta ammatillisen koulutuksen rahoituksessa. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kuntien rahoitusosuudesta ammatillisen koulutuksen rahoituksessa. Uudessa rahoitusmallissa valtion rahoitusosuus ammatillisen koulutuksen rahoituksesta päätettäisiin valtion talousarviossa ja kuntien rahoitusosuus määriteltäisiin laissa säädetyn kertoimen kautta suhteellisena osuutena talousarvioon otettavasta valtion määrärahasta. 

Ammatillisen koulutuksen uuteen rahoitusjärjestelmään on tarkoitus siirtyä vuoden 2017 rahoitustasossa. Myös kuntien rahoitusosuus määriteltäisiin vuoden 2017 tasossa. Laissa säädettävä kerroin määriteltäisiin siten, että varainhoitovuoden 2017 tilannetta käytettäisiin kuntien suhteellisen ja euromääräisen rahoitusosuuden määräytymisen pohjavuotena. 

Vuoden 2017 valtion talousarvion tietojen perusteella momentin 29.20.30 valtion määräraha on 721 415 000 euroa. Tämä euromäärä sisältää oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen valtionrahoituksen 435 787 000 euroa, oppisopimusmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen valtionrahoituksen 30 913 000 euroa, oppisopimusmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen valtionrahoituksen 66 158 000 euroa, oppilaitosmuotoisena ammatillisen lisäkoulutuksen valtionrahoituksen 126 854 000 euroa, erikoisoppilaitosten valtion rahoituksen 16 055 000 euroa sekä valtionavustusrahoituksen yhteensä 44 648 000 euroa ja voimassa olevan lain 32 §:n 2 momentissa tarkoitettujen arvonlisäverojen takaisin maksamisesta aiheutuvien kulujen kompensointiin 1 000 000 euroa. 

Vuoden 2017 talousarvion tietojen perusteella kuntien rahoitusosuus on 964 204 000 euroa. Tässä euromäärässä on mukana yhteensä 208 704 000 euroa vuoden 2017 tasoon laskettuna vuonna 2015 toteutetusta ammattikorkeakoulujen kunnan rahoitusosuuden siirrosta johtuvaa kuntien rahoitusosuutta. Tämä rahoitusosuus otettaisiin jatkossa huomioon suoraan laissa säädetyssä kertoimessa, jolloin se käytännössä jäädytettäisiin vuoden 2017 tasoon. Lain 8 §:n 4 momenttia ehdotetaan vastaavasti muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin jatkossa vain lukiokoulutuksen osalta kunnan omarahoitusosuuteen lisättävästä euromäärästä. 

Talousarvion mukaisessa kuntien rahoitusosuudessa on mukana myös valtion oppilaitoksena toimivan Saamelaisalueen koulutuskeskuksen sekä sisäministeriön hallinnonalalla toimivan Pelastusopiston järjestämän ammatillisen koulutuksen kuntarahoituksen laskennallinen osuus. Tämä edellä mainittu laskennallinen osuus ei vaikuta ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksen tasoon, vaan se ainoastaan muuttaa valtion ja kunnan rahoituksen suhdetta. Laskennallisen osuuden kautta otetaan huomioon se, että kuntien tulee rahoituslain mukaisesti osallistua myös näissä oppilaitoksissa järjestettävän ammatillisen koulutuksen rahoitukseen, vaikka kyseisten oppilaitosten rahoitus toteutetaankin talousarviossa valtionrahoitteisesti. Myös näiden laskennallisten lisäysten osalta noudatettaisiin ammattikorkeakoulujen siirrosta johtuvan kunnan omarahoitusosuuden tavoin periaatetta, jonka mukaan laskennalliset erät otettaisiin jatkossa huomioon suoraan laissa määritellyssä kertoimessa jäädyttäen ne vuoden 2017 tasoon. 

Nykyisin yksityisille ammatillisen koulutuksen järjestäjille maksettavat arvonlisäverokorvaukset ovat mukana talousarvion mukaisessa valtion määrärahassa ja kuntien rahoitusosuudessa. Jatkossa arvonlisäverokorvauksen euromäärä erotettaisiin ammatillisen koulutuksen määrärahasta siten, että talousarviossa päätettäisiin euromäärä, joka momentin määrärahasta saadaan käyttää rahoituslaissa tarkoitettujen arvonlisäverokorvausten maksamiseen. Kuntien rahoitusosuuden kertoimen laskennassa onkin huomioitu tämä muutos siten, että vuoden 2017 talousarvion mukaisesta valtion määrärahasta ja kuntien rahoitusosuudesta on vähennetty euromäärä, joka vastaa arviota vuoden 2017 rahoitukseen sisältyvästä arvonlisäverokorvausten määrästä. Varainhoitovuonna 2018 maksettavaksi tulevat arvonlisäverokorvaukset perustuisivat ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan tällä hetkellä voimassa olevien säännösten mukaisesti määriteltyyn keskimääräiseen arvonlisäveron määrään eli yksityisten koulutuksen järjestäjien vuoden 2016 arvonlisäverotietoihin, joiden tarkka euromäärä olisi tiedossa vasta tämän hallituksen esityksen antamisen jälkeen. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan kuntien rahoitusosuus ammatillisen koulutuksen rahoituksessa on euromäärä, joka saataisiin, kun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu valtion määräraha kerrottaisiin luvulla 1,3461. Tämä kerroin on saatu käyttämällä vuoden 2017 talousarvion momentin 29.20.30 määrärahaa ja sen pohjana olevia tietoja valtion ja kuntien rahoitusosuuksista. Edellä todetun mukaisesti rahoitusosuuksista on vähennetty euromäärä, joka vastaa arviota vuoden 2017 rahoitukseen sisältyvästä varainhoitovuonna 2018 maksettavaksi tulevien arvonlisäverokorvausten määrästä sekä lisäksi momentilla voimassa olevan lain 32 §:n 2 momentissa tarkoitettuun arvonlisäverokompensaatioon varattu euromäärä. Muutoin rahoitusosuudet on otettu huomioon vuoden 2017 talousarvion mukaisina sisältäen kaikki momentin 29.20.30 valtionavustukset. 

Vuoden 2017 oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen talousarvion valtion määräraha on 435 787 000 euroa, josta yksityisten koulutuksen järjestäjien arvonlisäverojen perusteella tehdyn yksikköhinnan korotuksen osuus 7 342 000 euroa (korotus 4,58 prosenttia). Oppisopimusmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen talousarvion määräraha on 30 913 000 euroa, josta arvonlisäverojen perusteella tehdyn yksikköhinnan korotuksen osuus 493 000 euroa. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen talousarvion määräraha puolestaan on 126 854 000 euroa, josta arvonlisäverojen perusteella tehdyn yksikköhinnan korotuksen osuus 2 725 000 euroa. Oppisopimusmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen ja erikoisoppilaitosten yksikköhintoja ei ole erikseen korotettu arvonlisäverojen perusteella, vaan talousarviossa päätetyt määrärahat ja yksikköhinnat ovat pitäneet sisällään myös arvonlisäverojen osuuden, joten näiden osalta arvonlisäverojen euromäärää ei ole kerroinlaskelmassa otettu erikseen huomioon. Muiden koulutusmuotojen osalta arvonlisäverojen perusteella tehtyjen korotusten yhteenlaskettu euromäärä on 10 559 748 euroa, mikä on laskelmassa otettu huomioon valtion määrärahasta (721 415 000 euroa) vähennettävänä arvonlisäverokorvausten määrän arviona. Lisäksi valtion määrärahasta on vähennetty nykyiseen arvonlisäverokompensaatioon varattu 1 000 000 euroa. 

Kunnan rahoitusosuuteen sisältyvien arvonlisäverojen määrä on oppilaitosmuotoisen ja oppisopimusmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen osalta määritelty vastaavasti kuin valtionrahoituksen osalta. Oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa yksityisten koulutuksen järjestäjien arvonlisäverojen perusteella tehdyn yksikköhinnan korotuksen osuus on 8 121 000 ja oppisopimusmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen osuus 546 000 euroa. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitukseen ei sisälly kuntaosuutta. Yhteenlaskettuna kuntien rahoitusosuudesta (964 204 000 euroa) vähennettävän arvonlisäverokorvausten määrän arvio on 8 667 000 euroa. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan kuntien rahoitusosuuden euromäärä olisi kuitenkin aina enintään vuoden 2017 tasossa. Vuoden 2017 tasolla tarkoitettaisiin talousarvion mukaista määrärahan tasoa. Tämä säännös olisi tarpeen, jotta kuntien euromääräinen rahoitusosuus säilyisi vuoden 2017 tasossa, jos valtion määräraha kasvaisi. Esimerkiksi varainhoitovuodesta 2018 lukien ammatillisen koulutuksen määrärahaan on tarkoitus vaiheittain siirtää työvoimakoulutuksen määrärahoja. Valtion talousarvion määrärahan mahdollinen lasku puolestaan vähentäisi kuntien rahoitusosuuden euromäärää suoraan laissa säädetyn kertoimen perusteella, mutta kuntien suhteellinen rahoitusosuus ei tällöin muuttuisi. 

Lain 9 §:n 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaisesti kuntien rahoitusosuutta korotettaisiin ammatillisen koulutuksen indeksin vuotuista kustannustason muutosta vastaavasti. Indeksikorotukset otettaisiin huomioon myös 1 momentissa säädetyssä kuntien rahoitusosuuden euromäärässä. 

Lain 64 §:n 1 momentin 1 kohdan viittaussäännöksen mukaan laissa tarkoitettuun rahoitukseen sovelletaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 55 §:n 2 momentin säännöstä uusista ja laajentuvista tehtävistä. Kyseisen säännöksen mukaan uusissa ja laajentuvissa tehtävissä valtionosuus on 100 prosenttia uusien ja laajentuvien tehtävien laskennallisista kustannuksista, ellei valtionosuustehtäviin tehdä vastaavan suuruisia vähennyksiä. Tätä säännöstä sovellettaisiin viittaussäännöksen nojalla ammatillisen koulutuksen rahoituksessa myös jatkossa. Uudet tai laajentuvat tehtävät edellyttäisivät 1 momentissa säädetyn kuntien rahoitusosuuden laskentakertoimen muuttamista, jos uusien tai laajentuvien tehtävien 100-prosenttista valtionrahoitusta ei olisi mahdollista toteuttaa soveltamalla 1 momentin säännöstä kuntien rahoitusosuuden enimmäiseuromäärästä, jotta kuntien euromääräinen rahoitusosuus ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksesta ei kasvaisi. 

Rahoituslain 44 §:n perusteella myönnettäviä valtionavustuksia ei nykyään oteta huomioon kuntien rahoitusosuuden perustetta määriteltäessä. Uudessa rahoitusjärjestelmässä strategiarahoituksen osuus kokonaisrahoituksesta voisi ehdotuksen mukaan vaihdella vuosittain ollen 0—4 prosenttia ammatillisen koulutuksen määrärahasta. Ehdotuksen mukaan kunnan rahoitusosuuden määrittelyssä otettaisiin huomioon myös strategiarahoituksen osuus, koska muutoin kuntien suhteellinen rahoitusosuus voisi vaihdella vuosittain strategiarahoituksen osuuden suuruudesta riippuen. Vaihtoehtona olisi, että strategiarahoituksena myönnettävään rahoitukseen ei sisältyisi kuntien rahoitusosuutta, vaan kuntien rahoitusosuus määriteltäisiin ainoastaan perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitukseen osoitetun valtion määrärahan perusteella. Tällöin laissa määriteltävä kerroin olisi lähtötilanteessa hieman korkeampi kuin esityksessä nyt ehdotettu kerroin ja kuntien rahoitusosuus vaihtelisi vuosittain strategiarahoituksen osuudesta riippuen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan omarahoitusosuudesta ammatillisen koulutuksen rahoituksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan kunnan omarahoitusosuus ammatillisen koulutuksen rahoituksessa olisi euromäärä, joka saataisiin, kun 1 momentissa tarkoitettu kuntien rahoitusosuuden euromäärä jaettaisiin koko maan asukasmäärällä ja näin saatu euromäärä kerrottaisiin kunnan asukasmäärällä. Ehdotettu laskentaperiaate vastaisi soveltuvin osin voimassa olevan lain 8 §:ssä säädettyä kunnan omarahoitusosuuden laskentaperiaatetta. 

Voimassa olevan sääntelyn mukaan kunnan omarahoitusosuuden laskennassa ei oteta huomioon opiskelijoita, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa tai joilla on kotikunta Ahvenanmaalla. Vuoden 2016 rahoituksen laskennan perusteena käytettyjen tietojen mukaan tällaisia opiskelijoita oli 728. Kun pohjana käytetään vuoden 2017 rahoitustasoa, on tässä tasossa lähtöolettamana, että tietty osa opiskelijoista on vailla kotikuntaa olevia tai heillä on kotikunta Ahvenanmaalla. Rahoitusjärjestelmän yksinkertaisuuden vuoksi ehdotetaan, että vailla kotikuntaa olevat opiskelijat otettaisiin laskennallisesti huomioon vuoden 2017 tasossa. Jos vailla kotikuntaa olevien opiskelijoiden määrä merkittävästi kasvaisi esimerkiksi maahanmuuton seurauksena, tulisi määrärahan korotus voimassa olevien säännösten mukaan tehdä 100-prosenttisesti valtionrahoituksella, jolloin kuntien suhteellinen tai euromääräinen rahoitusosuus ei kasvaisi. 

10 §.Ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnettävä rahoitus ja kunnan valtionosuus. Ammatillisen koulutuksen rahoitusuudistuksen myötä voimassa olevan 10 §:n mukainen sääntely kumottaisiin. Uudessa 10 §:ssä säädettäisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnettävästä rahoituksesta ja kunnan valtionosuudesta. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnettävän rahoituksen euromäärän muodostumisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnettäisiin kunkin laskennallisten perusteiden mukaisesti määräytyvän rahoitusosuuden eli perusrahoitusosuuden, suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden 32 a §:n mukaisesta euromäärästä se euromäärä, joka vastaisi koulutuksen järjestäjän suoritteiden suhteellista osuutta kaikkien koulutuksen järjestäjien suoritteista kussakin rahoitusosuudessa. Suoritteiden määrittelystä ja laskennasta säädettäisiin 3 a luvussa. Perusrahoitusosuuden 32 a §:n mukaisesta euromäärästä tulisi kuitenkin ensin vähentää 32 e §:ssä tarkoitettujen perusrahoituksen harkinnanvaraisten korotusten yhteenlaskettu euromäärä, jonka jälkeen jäljelle jäävä perusrahoitusosuuden euromäärä jaettaisiin säännöksessä säädetyllä tavalla koulutuksen järjestäjien suoritteiden suhteellisten osuuksien perusteella. 

Pääsääntöisesti 1 momentissa tarkoitettu rahoitus myönnettäisiin vuoden lopussa tehtävällä rahoituspäätöksellä. Perusrahoitusosuuden euromäärästä olisi kuitenkin tarkoitus jättää jakamatta pieni osuus, jolla mahdollistettaisiin rahoituksen myöntäminen varainhoitovuoden aikana päätettäviin opiskelijavuosiin sekä mahdollisiin oikaisuihin. Varainhoitovuoden aikana päätettävien opiskelijavuosien euromääräinen arvo määräytyisi siten, että koulutuksen järjestäjän rahoituspäätöksellä päätetty perusrahoitusosuuden euromäärä jaettaisiin koulutuksen järjestäjän tavoitteellisten opiskelijavuosien määrällä, jolloin saataisiin järjestäjäkohtainen hinta yksittäiselle opiskelijavuodelle. Varainhoitovuoden lopussa vielä jakamatta oleva perusrahoitusosuuden euromäärä jaettaisiin koulutuksen järjestäjille varainhoitovuodelle päätettyjen järjestäjäkohtaisella painokertoimella painotettujen tavoitteellisten opiskelijavuosien mukaisessa suhteessa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjänä toimivalle kunnalle myönnettävästä valtionosuudesta. Säännös muodostaisi poikkeuksen 1 momentissa säädettyyn. Ammatillisen koulutuksen järjestäjänä toimivalle kunnalle ei myönnettäisi laskentaperusteiden mukaisesti määräytyvää perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen euromäärää kokonaan, vaan 1 momentin mukaan määräytyvästä euromäärästä vähennettäisiin 9 a §:n 2 momentin mukaan laskettu kunnan omarahoitusosuus. Ehdotetun säännöksen mukaan kunnalle myönnettäisiin valtionosuutta euromäärä, joka saataisiin, kun 1 momentissa säädetyllä tavalla lasketusta euromäärästä vähennettäisiin 9 a §:n 2 momentissa tarkoitetun kunnan omarahoitusosuus. Periaate vastaisi voimassa olevan lain 6 §:n säännöstä kunnalle myönnettävästä valtionosuudesta. 

10 a §. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen myöntäminen varainhoitovuosina 2018—2020. Rahoituslakiin on tehty 1 päivänä tammikuuta 2017 voimaantulleella lakimuutoksella 1486/2016 muutoksia, joilla on otettu huomioon kilpailukykysopimuksesta aiheutuvat työnantajamaksujen aleneminen ja rahoitusvastuun muuttuminen sekä julkisen sektorin lomarahojen määräaikainen alentaminen vuosina 2017—2019. 

Kilpailukykysopimuksessa on sovittu julkisen sektorin lomarahojen määräaikaisesta alentamisesta 30 prosentilla vuosina 2017—2019. Lomarahojen alentaminen on vuoden 2017 alussa voimaan tulleella lakimuutoksella otettu huomioon siten, että myönnettäessä rahoitusta ammatillisen koulutuksen järjestäjinä toimiville kunnille ja kuntayhtymille valtionosuuden perusteesta otetaan huomioon ammatillisessa peruskoulutuksessa 99,10 prosenttia ja ammatillisessa lisäkoulutuksessa 98,93 prosenttia. Käytännössä tämä menettely vähentää kunnille ja kuntayhtymille myönnettävää valtionosuutta ja lomarahojen alentamisesta johtuva säästö kohdistuu kokonaisuudessaan valtion talouteen. 

Lomarahojen määräaikaiset leikkaukset tulee ottaa huomioon vuosien 2018—2019 osalta myös uudessa ammatillisen koulutuksen rahoitusmallissa. Lakiin ehdotetaankin lisättäväksi uusi 10 a §, jossa säädettäisiin lomarahojen määräaikaisten leikkausten huomioon ottamisesta ammatillisen koulutuksen rahoituksen myöntämisestä varainhoitovuosina 2018 ja 2019. Säännöksen avulla lomarahojen määräaikaiset leikkaukset kohdennettaisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjinä toimiville kunnille ja kuntayhtymille. 

Ehdotetun 1 momentin mukaan laskettaessa 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua rahoitusta, eli koulutuksen järjestäjien euromääräisiä perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusosuuksia, lisättäisiin 9 §:n momentissa tarkoitettuun valtion määrärahaan ja kuntien rahoitusosuuteen eli ammatillisen koulutuksen kokonaismäärärahaan laskennallisesti 10 272 000 euroa vuoden 2017 tasossa. Tämä ehdotettu laskennallinen lisäys vastaisi lomarahojen alentamisen vaikutusta oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen, oppisopimusmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen ja oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen osalta vuoden 2017 talousarviossa. 

Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin lomarahojen alentamisen kohdentamisesta kunnille ja kuntayhtymille. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjinä toimiville kunnille ja kuntayhtymille varainhoitovuosina 2018 ja 2019 myönnettävästä rahoituksesta vähennettäisiin laskennallista lisäystä vastaava euromäärä eli 10 272 000 euroa vuoden 2017 tasossa. Järjestäjäkohtainen vähennys laskettaisiin siten, että laskennallinen euromäärä jaettaisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjinä toimivien kuntien ja kuntayhtymien perusrahoituksen perusteena käytettävillä yhteenlasketuilla suoritteilla ja kerrottaisiin kyseisen koulutuksen järjestäjän perusrahoituksen perusteena käytettävillä suoritteilla. Lomarahojen leikkauksesta aiheutuva säästö kohdennettaisiin siis järjestäjien suoritteiden suhteellisen osuuden perusteella. 

Lomarahojen leikkaukset kohdistuvat varainhoitovuosiin 2017—2019, minkä jälkeen lomarahojen leikkausta vastaava rahoitus tulisi palautettavaksi ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Voimassa olevaan rahoituslain 25 §:ään on lisätty vuoden 2017 alussa voimaan tulleella lakimuutoksella uusi 8 momentti, jonka mukaan vuosina 2020—2022 ammatillisesta peruskoulutuksesta aiheutuneisiin valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin lisätään 9 089 000 euroa. Tämä lisäys perustuu siihen, että vuosien 2020—2022 rahoituksen perusteena olevat yksikköhinnat perustuvat vuosien 2017—2019 toteutuneisiin kustannuksiin, joten vuosina 2020—2022 yksikköhintoja laskettaessa tulee niiden perusteena olevan kunkin määräytymisvuoden kustannuksiin lisätä lomarahojen alentamisen euromääräinen vaikutus, joka arvioitiin olevan ammatillisessa peruskoulutuksessa 9 089 000 euroa. Täydentävässä talousarvioesityksessä oppilaitosmuotoista ammatillista peruskoulutusta, oppisopimusmuotoista ammatillista peruskoulutusta ja oppilaitosmuotoista ammatillista lisäkoulutusta koskevaksi euromääräarvioksi tarkentui 10 272 000 euroa. 

Lomarahojen leikkauksen palauttaminen tulisi ottaa huomioon myös ammatillisen koulutuksen uudessa rahoitusmallissa. Koska uusi rahoitusmalli olisi talousarvioperusteinen, tulisi lisäys ottaa huomioon talousarvioon otettavan valtion määrärahan lisäyksenä. Pykälän 3 momentissa olisi tätä koskeva säännös, jonka mukaan varainhoitovuonna 2020 valtion talousarvioon otettavaan määrärahaan lisättäisiin 10 272 000 euroa vuoden 2017 tasossa. Euromäärä vastaisi lomarahojen alentamisen vaikutusta oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen, oppisopimusmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen ja oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen osalta vuoden 2017 talousarvion mukaisesti. Lisäys kohdistuisi vain valtion määrärahaan, koska myös lomarahojen leikkauksesta syntynyt säästö kohdistui kokonaisuudessaan valtion talouteen. 

23 §. Keskimääräiset yksikköhinnat. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia muutoksia, koska ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus ei jatkossa määräytyisi yksikköhintajärjestelmän perusteella. Pykälän 1 momentista poistettaisiin ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhintaa koskeva maininta ja pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus lain 25 §:ään. 

23 b §. Keskimääräisistä yksikköhinnoista tehtävät vähennykset. Pykälässä säädetään lain 23 §:ssä säädetyistä keskimääräisistä yksikköhinnoista tehtävistä vähennyksistä, jotka perustuvat määrärahoihin vuonna 2016 kohdistettuihin pysyviin säästöihin sekä indeksikorotusten jäädyttämiseen vuosina 2016—2019. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia muutoksia, koska ammatillisen koulutuksen rahoitus ei jatkossa määräytyisi yksikköhintajärjestelmän perusteella. Pykälän 1 momentista poistettaisiin 2 kohdan säännös ammatillisen peruskoulutuksen säästöstä, jolloin 3 kohta siirtyisi uudeksi 2 kohdaksi. Pykälän 2 momentista poistettaisiin säännös ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan vähimmäistasosta. Pykälään ei muutoin ehdoteta sisällöllisiä muutoksia. 

Uudessa ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmässä määrärahoihin vuonna 2016 kohdistetut pysyvät säästöt sekä vuosien 2016—2017 indeksikorotusten jäädyttäminen tulisivat suoraan huomioiduiksi siten, että vuoden 2017 rahoitustasoa käytettäisiin rahoitusjärjestelmän käyttöönoton pohjavuotena. Hallitusohjelman mukainen indeksien jäädyttäminen vuosina 2018—2019 puolestaan otettaisiin huomioon siten, että lain 9 §:ssä säädettyä indeksikorotusta sovellettaisiin siirtymäsäännöksen mukaisesti ensimmäisen kerran varainhoitovuoden 2020 rahoituksessa. 

25 §. Ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. 

27 §. Ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnat. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. 

27 a §. Ammatillisten erikoisoppilaitosten yksikköhintojen laskeminen vuosina 2016—2019. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. 

31 §.Yksikköhintoja laskettaessa huomiotta jätettävä kustannukset. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia muutoksia, koska ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus ei jatkossa määräytyisi yksikköhintajärjestelmän perusteella. Pykälän 1 momentista poistettaisiin ammatillista koulutusta koskeva maininta ja pykälän 4 momentti kumottaisiin. 

32 §.Arvonlisäveron huomioon ottaminen yksityisen koulutuksen järjestäjän yksikköhinnoissa. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia muutoksia, koska ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus ei jatkossa määräytyisi yksikköhintajärjestelmän perusteella. Pykälän 1 momentista poistettaisiin ammatillista koulutusta koskeva maininta, pykälän 2 momentti kumottaisiin ja pykälän 4 momentista poistettaisiin viittaukset kumottavaan 2 momenttiin. 

3 a luku. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen määräytymisperusteet

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin ammatillisen koulutuksen rahoituksen määräytymisperusteista. Uuteen 3 a § lukuun sisältyisivät uudet 32 a—j §:t. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevat säännökset kumottaisiin lain 3 luvusta, jossa säädetään opetustoimen yksikköhinnoista. 

32 a §.Rahoitusosuudet. Lakiin lisättäisiin uusi 32 a §, jossa säädettäisiin 9 §:n 1 momentissa säädettyjen rahoitusosuuksien keskinäisistä suhteista. Ehdotetun säännöksen mukaan perusrahoituksen osuus olisi 50 prosenttia, suoritusrahoituksen osuus 35 prosenttia ja vaikuttavuusrahoituksen osuus 15 prosenttia siitä euromäärästä, joka saataisiin kun ammatillisen koulutuksen määrärahasta vähennettäisiin 32 h §:ssä tarkoitettu strategiarahoituksen euromäärä. Strategiarahoituksen prosentuaalinen osuus kokonaisrahoituksesta voisi vaihdella vuosittain, joten myös muiden rahoitusosuuksien tosiasiallinen prosentuaalinen osuus muuttuisi vuosittain strategiarahoituksen suuruuden perusteella. Perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen keskinäiset suhteet eivät tällöin kuitenkaan muuttuisi. 

32 b §. Opiskelijavuosi. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 b §, jossa säädettäisiin opiskelijavuoden määritelmästä. Opiskelijavuosi olisi ammatillisen koulutuksen ohjaus- ja säätelyjärjestelmän määrällisen säätelyn väline ja sitä käytettäisiin myös perusrahoituksen määräytymisperusteena. Opiskelijavuosi olisi yhteismitallinen suorite kaikissa ammatillisen koulutuksen toteuttamismuodoissa. Ehdotetun 1 momentin mukaan opiskelijavuodella tarkoitettaisiin 365:tä päivää, joiden aikana opiskelija otettaisiin huomioon rahoituksen perusteena. Opiskelijavuosi olisi laskennallinen yksikkö, joka muodostuisi 365 päivästä ja samaan vuoteen voitaisiin laskea usean eri opiskelijan koulutukseen osallistumisen perusteella syntyviä suoritteita. 

Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija otettaisiin huomioon rahoituksen perusteena opiskeluoikeuden alkamispäivästä lukien siihen päivään asti, kun opiskelijan opiskeluoikeus päättyy. Opiskelijaa ei kuitenkaan otettaisi huomioon rahoituksen perusteena, jos opiskelijan opiskeluoikeus on väliaikaisesti keskeytetty. Opiskelijavuosien laskennassa käytettävät tiedot opiskeluoikeuden alkamisesta ja päättymisestä sekä väliaikaisesta keskeyttämisestä olisi tarkoitus saada koulutuksen järjestäjän ilmoituksen perusteella KOSKI-palvelun kautta. 

Ehdotetun säännöksen mukaan opiskeluoikeuden määräytymisessä sovellettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännöksiä opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä, väliaikaisesta keskeyttämisestä, peruuttamisesta ja pidättämisestä sekä opiskelijan määräaikaisesta erottamisesta. Opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä ja väliaikaisesta keskeyttämisestä säädettäisiin ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 96 §:ssä. Kyseisen säännöksen mukaan opiskeluoikeus alkaisi koulutuksen järjestäjän päättämänä ajankohtana. Opiskeluoikeus puolestaan päättyisi silloin, kun opiskelija on suorittanut sen tutkinnon tai tutkinnon osan tai osat taikka koulutuksen, johon hänet on otettu opiskelijaksi taikka kun opiskelija on ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 97 §:n mukaisesti katsottu eronneeksi. Lisäksi ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 98 §:ssä säädettäisiin opiskeluoikeuden alkamisesta ja päättymisestä. Opiskeluoikeus katsottaisiin päättyneeksi myös silloin, kun opiskelijan opiskeluoikeus on peruutettu ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 81 §:n mukaisesti. 

Ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 96 §:n 3 momentissa puolestaan säädettäisiin tilanteista, joiden perusteella opiskeluoikeus voidaan väliaikaisesti keskeyttää. Opiskeluoikeus katsottaisiin väliaikaisesti keskeytyneeksi myös silloin, jos opiskelijan opiskeluoikeus on ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännösten nojalla pidätetty tai jos opiskelija on ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 85 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla erotettu oppilaitoksesta määräajaksi. Opiskeluoikeuden väliaikaisena keskeyttämisenä ei pidettäisi ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 85 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja tilanteita eli määräystä poistua luokkahuoneesta tai opiskeluoikeuden epäämistä enintään kolmeksi päiväksi. 

Pykälän 1 momentissa säädetty opiskelijavuoteen kuuluvien päivien määrittely opiskeluoikeuden alkamis- ja päättymispäivän perusteella soveltuisi tilanteisiin, joissa opiskelijan tarkoituksena on opiskella kaikkina säännönmukaisina opiskelupäivinä. Opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa voidaan kuitenkin sopia myös muunlaisesta opiskeluajasta, jolloin opiskelija voisi suunnitelmassa sovitun mukaisesti opiskella esimerkiksi vain yhtenä tai muutamana päivänä viikossa taikka useassa erillisessä jaksossa. Säännönmukaisesta poikkeavaa opiskeluaikaa käytetään usein esimerkiksi työelämässä jo olevien opiskelijoiden kohdalla, jolloin opiskelua suoritetaan yhtäaikaisesti tai vuorotellen työskentelyn kanssa. 

Opiskelijavuosien laskennan tarkoituksena on mitata opiskelijan ohjattuun opiskeluun käyttämää aikaa ja koulutuksen järjestäjän opetus- ja ohjauspanosta opiskelijan osaamisen hankkimisessa, joten 1 momentissa säädetty opintojen alkamis- ja päättymispäivään perustuva opiskelijavuosien laskentatapa ei sovellu tilanteisiin, joissa opiskelija ei opiskele kaikkina säännönmukaisina opiskelupäivinä. Pykälän 2 momentissa olisikin näitä tilanteita koskeva säännös, jonka mukaan opiskelija otettaisiin huomioon rahoituksen perusteena vain henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovittuja opiskelupäiviä vastaavalta osuudelta, jos opiskelijan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 44 §:ssä tarkoitetussa henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tai mainitun lain 8 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa muutoin on sovittu, että opiskelija ei opiskele kaikkina säännönmukaisina opiskelupäivinä. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetussa muussa ammatillisessa koulutuksessa ei kaikilta osin laadita henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa. 

Pykälän 3 momentissa olisi valtuutussäännös, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä opiskelijan huomioimisesta rahoituksen perusteena. Asetuksella ehdotetaan säädettäväksi, että huomioon otettaviksi päiviksi laskettaisiin sekä opiskeluoikeuden alkamispäivä että päättymispäivä. Opiskelijavuoteen kuuluviksi päiviksi laskettaisiin lähtökohtaisesti myös koulutuksen yleiset loma-ajat sekä viikonloput opiskeluoikeuden alkamis- ja päättymispäivän välillä. Opiskeluoikeuden väliaikainen keskeyttäminen määriteltäisiin ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännösten nojalla. Lyhytaikaisia poissaoloja esimerkiksi sairauden tai lomamatkojen vuoksi ei katsottaisi opiskeluoikeuden väliaikaiseksi keskeyttämiseksi, vaan nämä päivät laskettaisiin opiskeluvuoteen kuuluviksi päiviksi. 

Tarkempi sääntely asetuksella olisi tarpeen myös ehdotetun pykälän 2 momentin osalta, jotta säännöksessä tarkoitettu osuus määriteltäisiin yhdenmukaisesti. Osuutta laskettaessa pidettäisiin lähtökohtana, että säännönmukaiseen opiskeluviikkoon kuuluisi viisi opiskelupäivää. Jos henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa olisi sovittu esimerkiksi, että opiskelija opiskelee yhtenä päivänä viikossa, otettaisiin huomioon yhtä opiskeluviikon opiskelupäivää eli 20 prosenttia vastaava osuus opintojen alkamis- ja päättymispäivän välisestä opiskeluajasta. Jos opiskelija opiskelee useassa erillisessä jaksossa, otettaisiin huomioon nämä erilliset jaksot. Opiskelupäivälle ei asetettaisi mitään tuntimääriin perustuvaa rajaa, vaan koulutukseen osallistumisen ajallinen kesto voisi päivittäin vaihdella. Opiskelijavuoteen kuuluvaksi opiskeluksi laskettaisiin eri oppimisympäristöissä toteutettu ohjattu koulutus, kuten lähi-, etä- ja monimuoto-opiskelu sekä työpaikalla järjestettävä koulutussopimukseen tai oppisopimukseen perustuva koulutus. Opiskelijavuoteen kuuluvaksi koulutukseksi ei kuitenkaan laskettaisi sellaista täysin itsenäistä opiskelua, jonka aikana koulutuksen järjestäjä ei henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovitun mukaisesti ohjaa opiskelijaa. 

32 c §.Tavoitteellisista opiskelijavuosista päättäminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 c §, jossa säädettäisiin tavoitteellisista opiskelijavuosista päättämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi koulutuksen järjestäjän varainhoitovuoden tavoitteellisen opiskelijavuosien määrän vuosittain valtion talousarvion rajoissa. Päätös tehtäisiin vuosittain syksyllä sen jälkeen, kun valtion talousarvioehdotus on annettu, sillä jaettavissa oleva opiskelijavuosien kokonaismäärä perustuisi valtion talousarvion määrärahaan ja sen perusteella päätettyyn opiskelijavuosien enimmäismäärään. Käytännössä tavoitteellisista opiskelijavuosista päätettäisiin 49 §:n 2 momentissa tarkoitetun rahoituksen perusteena käytettävien suoritteiden määrän vahvistamista koskevan suoritepäätöksen yhteydessä. 

Ehdotetun säännöksen mukaan ministeriön päättämä koulutuksen järjestäjän tavoitteellinen opiskelijavuosien määrä ei voisi alittaa koulutuksen järjestämisluvassa määrättyä opiskelijavuosien vähimmäismäärää, vaan järjestämisluvassa määrätty vähimmäismäärä turvaisi järjestäjän toiminnan volyymin ennakoitavuuden ja vakauden. Tavoitteellisesta opiskelijavuosimäärästä päätettäessä koulutuksen järjestäjälle voitaisiin joustavasti ohjata resursseja yli järjestämisluvan mukaisen vähimmäismäärän, mikä mahdollistaisi koulutuksen vuosittaisten kohdentamistarpeiden huomioon ottamisen ilman järjestämislupien muuttamista. Tavoitteellista opiskelijavuosimäärää päätettäessä otettaisiin huomioon edellisten varainhoitovuosien toteutunut opiskelijavuosien määrä, koulutuksen vuosittaiset kohdentamistarpeet, työvoimakoulutuksen tarpeet sekä mahdollisten lisämäärärahojen jakaminen koulutuksen järjestäjien kesken. Päätöksenteossa tulisi myös varmistaa toiminnan vakaus ja pitkäkestoisen koulutuksen järjestämismahdollisuudet. 

Pykälän 1 momentissa säädetyn mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi myös koulutuksen järjestäjän työvoimakoulutuksen tavoitteellisen opiskelijavuosien määrän, joka sisältyisi tavoitteellisten opiskelijavuosien kokonaismäärään. Valtion talousarviossa päätettäisiin opiskelijavuosien vähimmäismäärä, joka tulisi kohdentaa työvoimakoulutuksena järjestettävään koulutukseen. Työvoimakoulutuksen opiskelijavuosien määrästä päätettäisiin sellaisten koulutuksen järjestäjien osalta, jotka järjestämisluvan mukaisesti voivat järjestää työvoimakoulutusta. Työvoimakoulutuksen opiskelijavuosista päättämisellä turvattaisiin työvoimakoulutuksen volyymi ja velvoitettaisiin työvoimakoulutuksen järjestämistehtävän saaneita järjestäjiä työvoimakoulutuksen järjestämiseen. Koulutuksen järjestäjä ei kuitenkaan voisi yksin omilla toimillaan vaikuttaa työvoimakoulutuksen järjestämiseen, koska työ- ja elinkeinotoimisto päättäisi opiskelijoiden ohjaamisesta työvoimakoulutukseen. Työvoimakoulutuksen tavoitteellinen opiskelijavuosien määrä kuitenkin edellyttäisi koulutuksen järjestäjän varaamaan koulutuspaikoistaan osan työvoimakoulutukseen sen mukaan kuin työ- ja elinkeinohallinnon kanssa tarkemmin sovittaisiin. Jos työvoimakoulutuksen tarve varainhoitovuoden aikana osoittautuisi päätettyä tavoitteellista opiskelijavuosimäärää pienemmäksi, koulutuksen järjestäjä voisi suunnata työvoimakoulutukseen kohdennettuja opiskelijavuosia muuhun koulutukseen. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan ministeriö voisi lisätä koulutuksen järjestäjän tavoitteellista opiskelijavuosien määrää tai työvoimakoulutuksena järjestettävän koulutuksen tavoitteellista opiskelijavuosien määrää varainhoitovuoden aikana. Tällä mahdollistettaisiin reagointi akuutteihin koulutuksen kohdentamistarpeisiin myös varainhoitovuoden aikana. Varainhoitovuoden aikana päätetyt opiskelijavuodet maksettaisiin jakamatta jätetyn perusrahoitusosuuden puitteissa. Menettelyä on selostettu tarkemmin 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Tavoitteellista opiskelijavuosimäärää ei pääsääntöisesti sidottaisi koulutusmuotoihin, tutkintotyyppeihin tai tutkintoihin, vaan järjestäjä saisi havaitsemansa tai ennakoimansa tarpeen mukaisesti kohdentaa opiskelijavuosimäärän tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Pykälän 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi kuitenkin päättää myös tiettyä tutkintoa tai koulutusta koskevista tavoitteellisista opiskelijavuosien määristä. Tiettyä tutkintoa tai koulutusta koskevista määristä olisi tarkoitus päättää vain poikkeustapauksissa, mutta ehdotetulla säännöksellä mahdollistettaisiin tarvittaessa koulutustarjonnan kohdentamisen ohjaaminen. 

Edellä 3 momentissa ehdotettua vastaava opiskelijavuosien määrällinen ohjaaminen olisi ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 26 §:n nojalla mahdollista myös järjestämisluvassa. Järjestämisluvissa päätetyt määrälliset rajoitteet perustuisivat kuitenkin pysyväisluonteiseen koulutustarjonnan suuntaamistarpeeseen, kun taas vuosittain tehtävällä suoritepäätöksellä olisi perusteltua päättää resurssien kohdentamisesta tiettyyn tutkintoon tai koulutukseen kyseisen vuoden osaamis- ja koulutustarpeiden tai lisämäärärahojen osalta. Vuosittain tehtävällä suoritepäätöksellä ei olisi kuitenkaan perusteltua voida päättää opiskelijavuosien määrällisestä ohjaamisesta järjestämisluvasta poiketen, joten ehdotetun säännöksen mukaan suoritepäätöksellä voitaisiin päättää opiskelijavuosia koskevista määristä vain järjestämisluvassa määrätyn opiskelijavuosien vähimmäismäärän ylittävältä osalta. Ehdotetun säännöksen mukaan työvoimakoulutuksessa voitaisiin kuitenkin päättää opiskelijavuosien määristä myös järjestämisluvan opiskelijavuosien vähimmäismäärän osalta. Tämä olisi perusteltua, koska työvoimakoulutuksen tarve vaihtelee vuosittain siten, että sitä koskevaa määrällistä ohjausta ei olisi tarkoituksenmukaista ottaa huomioon järjestämisluvissa. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kuulemisvelvoitteista. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuulla koulutuksen järjestäjiä ennen pykälässä tarkoitetuista opiskelijavuosista päättämistä. Kuulemisen yhteydessä järjestäjät voisivat ilmoittaa esimerkiksi perustellut koulutuksen kohdentamistarpeensa tulevalle varainhoitovuodelle sekä tuoda ministeriön tietoon muut niiden toiminnan laajuuteen ja luonteeseen liittyvät seikat, joilla ne katsovat olevan merkitystä päätöksenteon kannalta. Ennen työvoimakoulutuksen opiskelijavuosista päättämistä opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuulla työ- ja elinkeinoministeriötä. 

32 d §.Perusrahoitus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 d §, jossa säädettäisiin perusrahoituksen määräytymisperusteista. Ehdotetun 1 momentin säännöksen mukaan perusrahoitus määräytyisi 32 c §:n 1 momentissa tarkoitetun tavoitteellisen opiskelijavuosimäärän perusteella, jota olisi painotettu varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneisiin opiskelijavuosiin perustuvalla painokertoimella. Toteutuneiden opiskelijavuosien perusteella määritellyllä painokertoimella otettaisiin huomioon koulutuksen järjestäjän järjestämän koulutuksen profiili. Se muodostuisi koulutuksen järjestäjän toteutuneen toiminnan perusteella. Profiili kuvaisi sitä, millaisia tutkintoja ja koulutuksia koulutuksen järjestäjä on järjestänyt ja onko järjestäjällä ollut esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevia, majoituksessa tai oppimisvalmiuksia tukevassa koulutuksessa olevia opiskelijoita sekä vankilakoulutuksessa tai työvoimakoulutuksessa olevia opiskelijoita, mikäli järjestäjällä on kyseiset tehtävät luvassaan. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusteista, joilla rahoituksen perusteena huomioon otettavaa opiskelijavuosimäärää painotettaisiin. Painotuksilla otettaisiin huomioon kunkin säädetyn perusteen osalta koulutuksen järjestämisen kustannuserot. 

Pykälän 2 momentin ehdotetun 1 kohdan mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin tutkintorakenteeseen kuuluvien eri tutkintojen, ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen, työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen ja muun ammatillisen koulutuksen järjestämiskustannusten sekä oppimisvalmiuksia tukevien opintojen järjestämisen perusteella. Kaikki tutkintorakenteeseen kuuluvat tutkinnot jaettaisiin viiteen kustannusryhmään. Kustannusryhmien kertoimet laskettaisiin kustannustietojen perusteella ja jokainen tutkinto sijoitettaisiin parhaiten sen kustannustasoa vastaavaan kustannusryhmään. Ammatillisissa perustutkinnoissa, ammattitutkinnoissa ja erikoisammattitutkinnoissa käytettäisiin yhteisiä kustannusryhmiä. Kustannusryhmiä sovellettaisiin myös oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä koulutuksessa. 

Myös ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta, työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta, tutkintoon johtamatonta muuta ammatillista koulutusta sekä opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja painotettaisiin kertoimilla. Näiden koulutusten painokertoimissa otettaisiin huomioon myös se, että niitä ei rahoiteta ollenkaan suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusosuuksissa, joten koulutukseen myönnettävän kokonaisrahoituksen tulisi muodostua riittäväksi perusrahoituksen puitteissa. Tutkintoon johtamattomana muuna ammatillisena koulutuksena järjestettäisiin myös ansio- ja liikennelentäjän tehtäviin valmistavaa koulutusta sekä lennonjohtajan tehtäviin valmistavaa koulutusta, joiden kustannustaso on huomattavan korkea. Tätä koulutusta olisi tarkoitus perusrahoituksen lisäksi rahoittaa perusrahoituksen harkinnanvaraisen korotuksen kautta. 

Opiskelija suorittaisi aina joko tutkintotavoitteista, valmentavaa tai tutkintoon johtamatonta ammatillista koulutusta, joten opiskelijavuotta voitaisiin painottaa vain yhdellä näistä 1 kohdassa tarkoitetuista perusteista. Opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot sen sijaan eroavat muista 1 kohdassa mainituista painotusperusteista siinä, että niitä järjestetään tutkintokoulutuksen yhteydessä. Opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen järjestäminen on kuitenkin perusteltua ottaa huomioon opiskelijavuosien erillisenä painotusperusteena, koska näistä opinnoista ei kertyisi suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksessa huomioon otettavia suoritteita. 

Jos opiskelija osallistuu tutkintokoulutuksen yhteydessä opiskeluvalmiuksia tukeviin opintoihin, koulutuksen järjestäjä voisi lähtökohtaisesti ilmoittaa kyseisen opiskeluajan joko tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijavuodeksi tai opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen opiskelijavuodeksi. Asetuksella olisi tarkoitus määritellä tarkemmin opiskelijavuoden ilmoittamisesta joko tutkintotavoitteisen koulutuksen tai opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen opiskelijavuosiin. Opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen opiskelijavuosiin voitaisiin lukea vain sellainen opiskeluaika, jolloin opiskelija suorittaa pääasiassa opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja. Jos opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja järjestetään esimerkiksi kaksi tuntia viikossa tutkintokoulutuksen yhteydessä, luettaisiin opiskelijavuodet tutkintokoulutuksen opiskelijavuosiksi. Jos opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot sen sijaan järjestetään erillisenä jaksona, jolloin opiskelija suorittaa pääasiassa näitä opintoja, luettaisiin opiskeluaika tältä osin opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen opiskelijavuodeksi. 

Voimassa olevan sääntelyn mukaiset opiskeluvalmiuksia parantavat opinnot voivat päätoimisina kestää enintään kuuden kuukauden ajan. Jatkossa opintojen ajallisesta rajoittamisesta olisi tarkoitus säätää rahoituksen kautta opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Asetukseen ehdotettavan säännöksen mukaan yhden opiskelijan opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja voitaisiin ilmoittaa rahoituksen perusteeksi korkeintaan 0,5 opiskelijavuoden ajalta, mikä vastaisi käytännössä kuusi kuukautta kestäviä opintoja. 

Ehdotetun 2 kohdan mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin tutkintotyyppien perusteella. Kertoimilla otettaisiin huomioon, onko kyseessä ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto vai erikoisammattitutkinto. Ammattitutkinnolla ja erikoisammattitutkinnolla olisi perustutkintoa pienempi painokerroin, koska niissä olisi jatkossakin mahdollista periä opiskelijamaksuja. Lisäksi painotusperusteena voitaisiin ottaa huomioon koulutuksen järjestäminen oppisopimuskoulutuksena, koska oppisopimuskoulutuksessa koulutuksen järjestämiskustannukset ovat keskimäärin pienemmät kuin muissa oppimisympäristöissä järjestetyssä koulutuksessa. Esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen mukaan ammatillisen perustutkinnon painokerroin olisi 1,0 ja ammatti- ja erikoisammattitutkinnon painokerroin olisi 0,72. Oppisopimuskoulutukselle ei ehdotettaisi säädettäväksi erillistä painokerrointa, vaan oppisopimuskoulutuksena järjestettävän koulutuksen opiskelijavuoden painoarvo olisi sama kuin muissa oppimisympäristöissä järjestettävän koulutuksen painokerroin. 

Ehdotetun 3 kohdan mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 64 §:ssä tarkoitetun erityisen tuen järjestämisen perusteella sekä 65 §:ssä tarkoitetun vaativan erityisen tuen järjestämisen perusteella. Nämä painokertoimet määriteltäisiin nykyisten erityisopetuksen ja erityisopetuksen erityistehtävän rahoitusporrastusten pohjalta. Erityisen tuen kertoimiin ei vaikuttaisi tutkinnon tai koulutuksen kustannusryhmä, tutkintotyyppi eikä koulutuksen järjestämismuoto, vaan kertoimet olisivat samat kaikille opiskelijoille näistä tekijöistä riippumatta. 

Ehdotetun 4 kohdan mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 103 §:ssä tarkoitetun majoituksen järjestämisen perusteella. Kertoimet määriteltäisiin nykytilaa vastaavasti eri majoitusmuotojen aiheuttamien kustannusten perusteella. 

Ehdotetun 5 kohdan mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetun henkilöstökoulutuksen järjestämisen perusteella. Kertoimella vähennettäisiin henkilöstökoulutuksena järjestettävän koulutuksen rahoitusta sillä osuudella, jolla koulutuksen järjestäjällä on oikeus rahoittaa koulutusta työnantajilta kerättävillä maksuilla. 

Ehdotetun 6 kohdan mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin työvoimakoulutuksen järjestämisen perusteella. Kertoimella lisättäisiin työvoimakoulutuksena järjestettävän koulutuksen rahoitusta siltä osin, kun ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittamisesta ei työvoimakoulutuksena järjestettävässä koulutuksessa voida periä opiskelijamaksuja. 

Ehdotetun 7 kohdan mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin vankilaopetuksen järjestämisen perusteella. Kertoimella otettaisiin huomioon vankilaopetuksen järjestämisestä aiheutuvat keskimääräistä korkeammat kustannukset. Vankilaopetuksena järjestettävästä ammatillisesta koulutuksesta aiheutuu koulutuksen järjestäjälle muusta koulutuksesta poikkeavia kustannuksia esimerkiksi pienien opetusryhmien, keskimääräistä suuremman ohjaustarpeen ja vankilaympäristössä toteutettavan koulutuksen muiden erityispiirteiden vuoksi. 

Pykälän 3 momentissa olisi säännös siitä, minkä koulutuksen järjestäjän suoritteeksi opiskelijavuosi luetaan. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijavuosi luettaisiin sen koulutuksen järjestäjän suoritteeksi, joka on laatinut opiskelijan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 44 §:ssä tarkoitetun henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetussa muussa ammatillisessa koulutuksessa ei kaikilta osin laadita henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa, joten ehdotetun säännöksen mukaan muussa ammatillisessa koulutuksessa opiskelijavuosi luettaisiin sen koulutuksen järjestäjän suoritteeksi, joka vastaa koulutuksen järjestämisestä. Säännös olisi tarpeen tilanteessa, jossa koulutuksen järjestäjä hankkii koulutusta toiselta järjestäjältä tai muulta taholta. Koulutuksen järjestämisestä vastaavalla koulutuksen järjestäjällä tarkoitettaisiin sitä koulutuksen järjestäjää, joka hankkii koulutuspalveluita toiselta järjestäjältä tai muulta toimijalta. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella määriteltäisiin kunkin rahoitusperusteen kertoimet. Lisäksi asetuksella säädettäisiin perusrahoitusosuuden laskentasäännöistä. Toteutuneisiin tietoihin perustuva järjestäjäkohtainen painotettu opiskelijavuosimäärä saataisiin laskemalla yhteen kustannusluokkien kertoimilla sekä tutkintotyypin ja järjestämismuodon kertoimilla painotetut toteutuneet opiskelijavuodet, lisäämällä niihin erityisen tuen kertoimilla painotetut toteutuneet opiskelijavuodet, majoituksen kertoimilla painotetut toteutuneet opiskelijavuodet, työvoimakoulutuksen kertoimella painotetut toteutuneet opiskelijavuodet ja vankeinkoulutuksen kertoimella painotetut toteutuneet opiskelijavuodet sekä lopuksi vähentämällä henkilöstökoulutuksen kertoimella painotetut henkilöstökoulutuksen toteutuneet opiskelijavuodet. Perusrahoituksen perusteena käytettävää suoritepäätöksen mukaista tavoitteellista opiskelijavuosimäärää painotettaisiin edellä kerrotulla tavalla lasketun painotetun toteutuneen opiskelijavuosimäärän ja saman vuoden painottamattoman toteutuneen opiskelijavuosimäärän suhteessa, jolloin saataisiin perusrahoituksen perusteena huomioon otettava järjestäjäkohtainen suoritteiden määrä. 

32 e §.Perusrahoituksen harkinnanvarainen korotus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 e §, jossa säädettäisiin perusrahoituksen harkinnanvaraisesta korotuksesta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjälle myönnettävää perusrahoitusta voitaisiin korottaa harkinnanvaraisesti koulutuksen järjestäjän toimintaan liittyvästä erityisestä syystä valtion talousarvion rajoissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi hakemuksesta harkinnanvaraisesta korotuksesta. 

Perusrahoituksen harkinnanvaraisella korotuksella olisi tarkoitus ottaa huomioon ne koulutuksen järjestäjän toimintaan liittyvät erityiset syyt, jotka nykyisessä rahoitusjärjestelmässä otetaan huomioon ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnan harkinnanvaraisella korotuksella tai lisäkoulutuksen opiskelijatyövuosista päätettäessä ja jotka eivät luonteensa vuoksi sovellu rahoitettavaksi uuden rahoitusmallin mukaisen strategiarahoituksen puitteissa. Perusrahoituksen harkinnanvaraisen korotuksen erityiset syyt liittyisivät pääsääntöisesti toiminnan taloudellisiin edellytyksiin. Perusrahoituksen harkinnanvaraista korotusta voitaisiin käyttää esimerkiksi kustannusrakenteeltaan erityisen kalliin koulutuksen, kuten ilmailualan, rahoitustason turvaamiseksi. Harkinnanvaraisen korotuksen käyttäminen olisi perusteltua, koska erityisen kalliin kustannusrakenteen koulutuksissa riittävää rahoitustasoa ei olisi mahdollista saavuttaa toteutuneisiin suoritemääriin ja kustannusryhmien mukaisiin kustannuskertoimiin perustuvalla mallilla. 

Harkinnanvaraisen korotuksen euromäärä sisältyisi rahoitusmallin mukaiseen perusrahoitusosuuteen. Harkinnanvaraisina korotuksina myönnetyt euromäärät vähennettäisiin perusrahoitusosuuden kokonaiseuromäärästä ennen suhteellisiin suoritemääriin perustuvaa perusrahoituksen laskemista. 

32 f §.Suoritusrahoitus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 f §, jossa säädettäisiin suoritusrahoituksen määräytymisperusteista. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan suoritusrahoitus määräytyisi varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuonna suoritettujen tutkinnon osien osaamispisteiden ja tutkintojen lukumäärän perusteella. 

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusteista, joilla tutkinnon osien osaamispisteitä painotettaisiin ja 3 momentissa perusteista, joilla tutkintoja painotettaisiin. 

Pykälän 2 momentin ehdotetun 1 kohdan mukaan tutkintojen osien osaamispisteitä painotettaisiin tutkintorakenteeseen kuuluvien eri tutkintojen järjestämiskustannusten perusteella. Kustannusryhmät vastaisivat perusrahoituksessa opiskelijavuosien painotuksessa käytettäviä tutkintojen kustannusryhmiä. 

Esityksen liitteenä olevassa asetusluonnoksessa ehdotetun sääntelyn mukaan tutkinnon osan kustannusryhmä määräytyisi sen tutkinnon mukaisesti, johon tutkinnon osa tutkinnon perusteiden mukaisesti kuuluu. Tutkinnon osan kustannusryhmä määräytyisi sen mukaan, minkä tutkinnon osaksi se tutkinnon perusteiden mukaisesti kuuluu, vaikka tutkinnon osaa suorittavan opiskelijan tavoitetutkintona olisi johonkin muuhun kustannusryhmään kuuluva tutkinto. Asetusluonnoksen mukaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetut yhteiset tutkinnon osat kuuluisivat kuitenkin aina alimpaan kustannusryhmään. 

Tutkinnon perusteisiin sisältyy myös tutkinnon osia, jotka voivat kuulua useaan tutkintoon tai jotka voidaan sisällyttää osaksi mitä tahansa tutkintoa. Asetusluonnoksessa ehdotetun sääntelyn mukaan tutkinnon osan kustannusryhmä määräytyisi sen tutkinnon mukaisesti, jota opiskelija suorittaa, jos tutkinnon osa voisi tutkinnon perusteiden mukaisesti kuulua useaan tutkintoon. Jos opiskelijan tavoitteena olisi vain tutkinnon osien suorittaminen, ei tutkinnon osan kustannusryhmää voitaisi määrittää opiskelijan tavoitetutkinnon perusteella. Tällaisessa tilanteessa tutkinnon osa kuuluisi alimpaan kustannusryhmään. 

Ehdotetun 2 momentin 2 kohdan mukaan tutkinnon osien osaamispisteitä painotettaisiin tutkintotyyppien perusteella. Kertoimilla otettaisiin huomioon, onko kyseessä ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto vai erikoisammattitutkinto. Ammattitutkinnolla ja erikoisammattitutkinnolla olisi pienempi painoarvo kuin ammatillisella perustutkinnolla, koska ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suorittajilla on tyypillisesti enemmän aiemmin hankittua osaamista, joka voidaan tunnistaa ja tunnustaa. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osien suorittaminen edellyttää yleensä vähemmän tutkintokoulutukseen osallistumista kuin perustutkinnon osien suorittaminen. 

Ehdotetun 3 momentin 3 kohdan mukaan tutkinnon osien osaamispisteitä painotettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 64 §:ssä tarkoitetun erityisen tuen tai 65 §:ssä tarkoitetun vaativan erityisen tuen järjestämisen perusteella. Kertoimet vastaisivat perusrahoituksessa opiskelijavuosien painotuksessa käytettäviä erityisen tuen kertoimia. Asetusluonnoksessa ehdotetun sääntelyn mukaan tutkinnon osa katsottaisiin erityistä tukea saaneen opiskelijan suorittamaksi, jos ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 54 §:ssä tarkoitettu erityisen tuen antamista koskeva päätös olisi voimassa tutkinnon osan suorittamispäivänä. 

Ehdotetun pykälän 4 momentissa säädettäisiin perusteista, joilla tutkintoja painotettaisiin. Ehdotetun 1 kohdan mukaan tutkintoja painotettaisiin tutkintorakenteeseen kuuluvien eri tutkintojen järjestämiskustannusten perusteella. Kustannusryhmät vastaisivat perusrahoituksessa opiskelijavuosien painotuksessa käytettäviä kustannusryhmiä. Ehdotetun 2 momentin 2 kohdan mukaan tutkintoja painotettaisiin tutkintotyyppien perusteella vastaavasti kuin tutkinnon osia. Ehdotetun 2 momentin 3 kohdan mukaan tutkintojen osaamispisteitä painotettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 64 §:ssä tarkoitetun erityisen tuen tai 65 §:ssä tarkoitetun vaativan erityisen tuen järjestämisen perusteella. Kertoimet vastaisivat perusrahoituksessa käytettäviä erityisen tuen kertoimia. Kohtien 1—3 osalta tutkinnon osien ja tutkintojen painotusperusteet olisivat siis samat. 

Ehdotetun 3 momentin 4 kohdan mukaan tutkintojen osaamispisteitä painotettaisiin tutkinnon suorittajan perusasteen jälkeisen koulutuksen perusteella. Asetukseen ehdotetun sääntelyn mukaan tutkinnon painoarvo olisi suurempi, jos tutkinnon suorittajalla ei olisi aikaisempaa perusasteen jälkeistä ammatillista tutkintoa. Perusasteen jälkeisellä ammatillisella tutkinnolla tarkoitettaisiin ammatillista perustutkintoa, ammattitutkintoa tai erikoisammattitutkintoa taikka korkeakoulututkintoa. Ylioppilastutkintoa ei katsottaisi säännöksessä tarkoitetuksi ammatilliseksi tutkinnoksi. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, minkä koulutuksen järjestäjän suoritteeksi tutkinnon osa luettaisiin. Tutkinnon osa luettaisiin ehdotetun säännöksen mukaan sen koulutuksen järjestäjän suoritteeksi, joka on laatinut opiskelijan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 44 §:ssä tarkoitetun henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman. Säännös olisi tarpeen silloin, kun koulutuksen järjestäjä on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 30§:n mukaisesti hankkinut järjestämislupansa mukaista tutkintokoulutusta tai opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi tutkinnon osia toiselta koulutuksen järjestäjältä tai muulta yhteisöltä tai säätiöltä. Jos koulutuksen järjestäjä hankkii tutkinnon osia toiselta järjestäjältä, suorittaa tämä järjestäjä yleensä myös osaamisen arvioinnin. Rahoitus myönnettäisiin kuitenkin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laatineelle koulutuksen järjestäjälle. 

Ammatillisen perustutkinnon ja lukiokoulutuksen yhdistäminen eli niin sanotun kaksoistutkinnon suorittaminen olisi mahdollista jatkossakin nykyisen käytännön mukaisesti. Kaksoistutkinnon suorittaminen toteutettaisiin ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän puitteissa siten, että rahoitusjärjestelmän mukainen rahoitus myönnettäisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjälle, joka puolestaan hankkisi ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 30 §:n nojalla koulutusta lukiokoulutuksen järjestäjältä. Ammatillisen koulutuksen opiskelijaa ei tällöin otettaisi huomioon lukiokoulutuksen rahoituksessa, vaan opiskelijan opiskeluoikeuden perusteella määräytyvät opiskelijavuodet huomioitaisiin ammatillisen koulutuksen perusrahoituksessa. Suoritetut lukio-opinnot luettaisiin osaksi ammatillista perustutkintoa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta ja otettaisiin huomioon ammatillisen koulutuksen suoritusrahoituksessa tutkinnon osina. Lukio-opintoja voitaisiin sisällyttää ammatillisessa tutkinnossa sekä yhteisiin tutkinnon osiin että valinnaisiin ammatillisiin tutkinnon osiin tutkinnon perusteiden mukaisesti. 

Ehdotetun säännöksen mukaan tutkinto luettaisiin sen koulutuksen järjestäjän suoritteeksi, joka on antanut ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 57 §:ssä tarkoitetun tutkintotodistuksen. Säännös olisi tarpeen silloin, jos opiskelijan tutkinto muodostuu tutkinnon osista, jotka on suoritettu eri koulutuksen järjestäjillä. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, jos opiskelija on jatkanut keskeytyneitä opintojaan tai muutoin siirtynyt kesken opintojen toisen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi. Ehdotettujen säännösten mukaisesti tutkintoon kuuluvat eri tutkinnon osat voitaisiin rahoituksessa lukea usean eri koulutuksen järjestäjän suoritteiksi, mutta tutkinto luettaisiin vain yhden koulutuksen järjestäjän suoritteeksi eli sen järjestäjän suoritteeksi, joka antaa tutkintotodistuksen. 

Jos tutkintokoulutusta järjestetään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetun laajennetun oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävän perusteella koulutuksen hankintana, antaa tutkintotodistuksen se koulutuksen järjestäjä, jolta oppisopimuskoulutusta on hankittu. Pykälän 4 momentissa olisi kuitenkin poikkeussäännös, jonka mukaan tutkinto luettaisiin tällöin kuitenkin sen järjestäjän suoritteeksi, joka on toiminut oppisopimuskoulutuksen hankkijana. Rahoitus kohdennettaisiin siis kaikissa hankintatilanteissa sille koulutuksen järjestäjälle, joka lain mukaan on vastuussa järjestettävästä koulutuksesta. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin suoritettuja tutkinnon osia ei otettaisi huomioon suoritusrahoituksen perusteena. Ehdotetun säännöksen mukaan tutkinnon osaa ei otettaisi huomioon rahoituksen perusteena, jos se on tunnustettu aiemmin hankitun osaamisen perusteella siten, että opiskelija ei ole osoittanut osaamistaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 52 §:ssä tarkoitetulla tavalla näytössä tai muulla tavoin. Tutkinnon osaa ei siis otettaisi huomioon rahoituksen perusteena silloin, kun se on tullut kokonaan tunnustetuksi sellaisen aiemmin hankitun osaamisen perusteella, joka on todennettu aiemmin suoritetun tutkinnon, tutkinnon osan tai muun arvioidun opintosuorituksen perusteella ilman, että opiskelijan on tarvinnut osoittaa osaamistaan näytössä tai muulla tavoin. Tutkinnon osa voidaan tunnustaa suoraan tai arvioijien tekemän arvioinnin kautta. Kummassakaan tilanteessa koulutuksen järjestäjälle ei kuitenkaan aiheudu kustannuksia tutkintokoulutuksen tai näytön järjestämisestä, joten kyseistä tutkinnon osaa ei ole perusteltua ottaa huomioon rahoituksen perusteena. Suoritettu tutkinnon osa on tällöin saattanut olla myös jo aiemmin rahoituksen perusteena, jos näytön vastaanottanut ja arvioinut toinen koulutuksen järjestäjä on ilmoittanut sen rahoituksen perusteeksi. 

Koulutuksen järjestäjä voi ohjata opiskelijan osoittamaan osaamisensa suoraan näyttöön, jos opiskelijalla on tutkinnon perusteissa edellytettyä aiemmin hankittua osaamista, jonka perusteella tutkinto tai tutkinnon osa on mahdollista suorittaa ilman lisäammattitaidon hankkimista. Jos opiskelija suorittaa tutkinnon tai tutkinnon osan menemällä suoraan näyttöön eli tutkintokoulutukseen osallistumatta, tästä ei muodostu perusrahoituksen opiskelijatyövuosissa huomioon otettavia suoritteita. Koulutuksen järjestäjälle myönnettäisiin kuitenkin rahoitusta siten, että tutkinnon osa otettaisiin huomioon suoritusrahoituksen perusteena. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan näyttötutkintoina ilman valmistavaa koulutusta suoritettavat ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot otetaan huomioon vahvistettaessa ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen perusteena käytettävien opiskelijatyövuosien määrää siten, että näyttötutkinnon osa, joka suoritetaan osallistumatta tutkintoon valmistavaan koulutukseen, vastaa rahoitusta määrättäessä kahdeksaa prosenttia täydestä opiskelijatyövuodesta. 

Suoritusrahoituksen perusteena huomioon otettavien suoritteiden määrää ei lähtökohtaisesti säänneltäisi, mutta huomioon otettavien järjestäjäkohtaisten suoritteiden määrää olisi kuitenkin perusteltua rajoittaa, jos suoritteiden määrä olisi epätavallisen suuri. Rajoittaminen voitaisiin toteuttaa suhteuttamalla huomioon otettava järjestäjäkohtainen suoritemäärä varainhoitovuodelle päätettyyn tavoitteelliseen opiskelijavuosimäärään. Suoritteiden rajaamisen tavoitteena olisi suoritteiden arvon inflatoitumisen välttäminen sekä epätarkoituksenmukaisen suoritetehtailun eliminointi. 

Suoritteiden rajoittamista koskevat säännökset olisivat pykälän 6 momentissa. Ehdotetun säännöksen mukaan suoritusrahoituksen perusteena otettaisiin huomioon enintään 120 osaamispistettä kyseisen varainhoitovuoden tavoitteellista opiskelijavuotta kohti. Suoritteiden huomioon ottamista rajoitettaisiin siis vain silloin, jos suoritteiden määrä opiskelijavuotta kohti ylittäisi merkittävästi vuoden aikana tyypillisesti suoritettavien osaamispisteiden määrän. Tätä rajoitusta sovellettaisiin käytännössä ensimmäisen varainhoitovuoden 2020 rahoituksessa, koska siirtymäsäännöksen mukaan varainhoitovuosien 2018 ja 2019 rahoituksessa tutkinnon osien osaamispisteitä ei otettaisi huomioon suoritusrahoituksen perusteena. 

Edellä mainittu rajoitussäännös koskisi suoritettujen tutkinnon osien huomioon ottamisen rajoittamista yleisesti. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin myös suoritteiden huomioon ottamisen rajoituksesta siinä tilanteessa, että merkittävä ylitys koskisi vain tiettyä tutkintoa, jonka opiskelijavuosien enimmäismäärästä olisi määrätty koulutuksen järjestämisluvassa tai päätetty suoritepäätöksellä. Jos koulutuksen järjestäjän toteutuneet opiskelijavuodet olisivat kyseisenä varainhoitovuonna ylittäneet järjestämisluvassa määrätyn tai tavoitteellisten opiskelijavuosien osalta päätetyn tiettyä tutkintoa koskevan opiskelijavuosien enimmäismäärän, näitä tutkinnon osia tai tutkintoja ei otettaisi ylitystä vastaavalta osuudelta huomioon suoritusrahoituksen perusteena, ellei koulutuksen järjestäjä esittäisi ylitykselle perusteltua syytä. Tämä rajoitusperuste ei olisi ehdoton, vaan koulutuksen järjestäjän esittämän selvityksen perusteella suoritteet voitaisiin ottaa huomioon ylitystä vastaavalta osin kokonaan tai osittain. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi suoritteiden huomioon ottamisesta suoritepäätöksen yhteydessä. 

Pykälän 7 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan painotetun suoritemäärän laskennasta, 2 ja 3 momentissa säädettyjen perusteiden painokertoimista sekä 6 momentissa tarkoitettujen rajoitusten laskentaperusteista säädettäisiin tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella määriteltäisiin kunkin rahoitusperusteen kertoimet. Perusrahoituksessa ja suoritusrahoituksessa käytettäisiin yhteisiä kertoimia. Lisäksi asetuksella säädettäisiin suoritusrahoitusosuuden laskentasäännöistä. 

32 g §.Vaikuttavuusrahoitus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 g §, jossa säädettäisiin vaikuttavuusrahoituksen määräytymisperusteista. Ehdotetun säännöksen mukaan vaikuttavuusrahoitus määräytyisi tutkinnon tai tutkinnon osia suorittaneiden työllistymisen ja jatko-opintoihin siirtymisen sekä opiskelijapalautteen ja työelämäpalautteen perusteella. Vaikuttavuusrahoituksen perusteiden määräytymisestä ja laskennasta säädettäisiin tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. 

Työllistymis- ja jatko-opiskelutarkastelussa olisivat mukana kaikki tietyn kalenterivuoden aikana koko tutkinnon tai tutkinnon osia suorittaneet. Jos henkilö olisi suorittanut samana kalenterivuonna sekä tutkinnon että tutkinnon osia, tulisi hän tarkasteluun mukaan vain tutkinnon suorittaneena. Koko tutkinnon painoarvo olisi suurempi kuin tutkinnon osia suorittaneen. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan koko tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opiskelu otettaisiin käyttöön ensi kertaa varainhoitovuonna 2020 ja tutkinnon osia suorittaneiden varainhoitovuonna 2022. 

Tutkinnon ja tutkinnon osien suorittaneiden työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä tarkasteltaisiin tutkinnon tai tutkinnon osan suorittamisvuotta seuraavan vuoden lopun tilanteessa. Jatko-opintoihin siirtymisellä tarkoitettaisiin korkeakouluopintoihin siirtymistä, ei esimerkiksi ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittajaksi siirtymistä. Painoarvot vaihtelisivat sen mukaan, onko tutkinnon tai tutkinnon osan suorittanut ollut työllinen vai ei-työllinen ennen koulutuksen aloittamista. Painoarvo olisi suurempi silloin, jos henkilö on ollut ei-työllinen ennen koulutuksen aloittamista. Työvoiman ulkopuolella olevien tutkinnon ja tutkinnon osia suorittaneiden osuus vaihtelee järjestäjittäin, minkä vuoksi erot työvoiman ulkopuolella olevien osuudessa tasattaisiin järjestäjäkohtaisella kertoimella. Lisäksi otettaisiin huomioon alueiden väliset työttömyyserot. 

Vaikuttavuusrahoituksen perusteena käytettäisiin myös opiskelija- ja työelämäpalautetta. Opiskelijapalaute otettaisiin käyttöön vuonna 2018 ja sitä käytettäisiin vaikuttavuusrahoituksen myöntämisperusteena ensimmäisen kerran varainhoitovuoden 2020 rahoituksessa. Työelämäpalaute otettaisiin käyttöön vuonna 2020 ja sitä käytettäisiin vaikuttavuusrahoituksen myöntämisperusteena ensimmäisen kerran varainhoitovuoden 2022 rahoituksessa. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan tutkinnon ja tutkinnon osan lukemisessa koulutuksen järjestäjän suoritteeksi sovellettaisiin, mitä 32 f §:n 4 momentissa säädetään. Lain 32 f §:n 4 momentissa säädettäisiin siitä, minkä koulutuksen järjestäjän suoritteeksi suoritettu tutkinto tai tutkinnon osa suoritusrahoituksen perusteena luettaisiin. Vastaavia periaatteita käytettäisiin myös vaikuttavuusrahoituksen määräytymisessä. 

32 h §.Strategiarahoituksen määräytymisperusteet. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 h §, jossa säädettäisiin strategiarahoituksen myöntämisperusteista. Ehdotetun säännöksen mukaan strategiarahoituksen osuus olisi enintään neljä prosenttia ammatillisen koulutuksen määrärahasta. Strategiarahoituksen prosentuaalinen osuus päätettäisiin valtion talousarviossa ja osuus voisi vaihdella vuosittain. Strategiarahoituksena myönnettäisiin lain 44 §:n 1 momentissa tarkoitetut valtionavustukset. Strategiarahoituksen myöntämisperusteista voitaisiin säätää tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. 

Strategiarahoituksen tarkoituksena olisi tukea ja ohjata koulutuksen järjestäjiä toimintansa kehittämisessä ja uudistamisessa koulutuspoliittisten tavoitteiden mukaisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi sopia yksittäisen koulutuksen järjestäjän tai useamman järjestäjän kanssa edellä tarkoitetuista toimista ja tukea niiden toteuttamista strategiarahoituksella. Nämä tavoitteet voisivat liittyä esimerkiksi koulutuksen järjestäjärakenteen uudistamiseen liittyvien fuusioiden tukemiseen, koulutustarjonnan uudelleensuuntaamiseen työelämän tarpeiden mukaisesti, toiminnan laadun tai tehokkuuden kehittämiseen, työelämäyhteistyön kehittämiseen, uusien pedagogisten toimintamallien kehittämiseen, koulutuksen järjestäjien välisen työnjaon kehittämiseen, tietyn toimialan tai asiakasryhmän tarpeisiin vastaavan koulutuksen valtakunnalliseen kehittämiseen taikka ammatillisen huippuosaamisen kehittämistä tukevien ammattitaitokilpailujen järjestämiseen ja näihin liittyvään kehittämiseen. 

Strategiarahoitusta voitaisiin myöntää varainhoitovuoden aikana tarpeen ilmentyessä. Pääsääntöisesti strategiarahoitus myönnettäisiin siten, että päätökset tehtäisiin varainhoitovuoden alussa. 

32 i §. Arvonlisäveron korvaaminen yksityiselle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle. Voimassa olevan lain 32 §:n mukaan ammatillisen koulutuksen yksikköhintoja korotetaan yksityisen koulutuksen järjestäjän osalta siten, että korotus vastaa yksityisten koulutuksen järjestäjien maksamien arvonlisäverojen osuutta yksityiselle koulutuksen järjestäjälle aiheutuneista arvonlisäverottomista kustannuksista. Kuntien ja kuntayhtymien järjestämän ammatillisen koulutuksen yksikköhintoja ei ole vastaavasti korotettu, koska kunnilla on arvonlisäverolain 130 §:n mukaisesti oikeus saada palautusmenettelyn kautta takaisin verotonta toimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot. 

Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamisen myötä yksityisten koulutuksen järjestäjien suorittamia arvonlisäveroja ei voitaisi enää jatkossa korvata yksikköhintaa korottamalla. Yksityisten ammatillisen koulutuksen järjestäjien lakisääteisistä tehtävistä aiheutuvien arvonlisäveromenojen osalta ehdotetaan siirryttäväksi niin sanotun euro eurosta -periaatteen mukaiseen kompensaatiomenettelyyn. Menettely vastaisi periaatteiltaan yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaista menettelyä. Maksamismenettely olisi ammattikorkeakoululaissa säädetyn kaltainen eli maksatuksessa ei käytettäisi arvioperusteista ennakkomaksumenettelyä, vaan korvaus perustuisi viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukaisiin tietoihin. Näin ollen tilinpäätöksen mukaiset toteutuneet korvattavat arvonlisäveromenot otettaisiin pääsääntöisesti huomioon kaksi vuotta tilinpäätösvuotta myöhemmän talousarviovuoden arvonlisäverokompensaation mitoitusperusteena. Jos koulutuksen järjestäjän tilikausi olisi kalenterivuosi, säännöksessä tarkoitettu viimeksi vahvistettu tilinpäätös olisi tilikautta seuraavana keväänä vahvistettu tilinpäätös. Jos tilikausi olisi jokin muu kuin kalenterivuosi, otettaisiin huomioon suoritepäätöksen tekemisen aikataulu huomioiden käytettävissä oleva viimeksi vahvistettu tilinpäätös. Kunkin tilinpäätöksen mukaiset toteutuneet arvonlisäverot voisivat olla korvauksen kohteena kuitenkin vain yhden kerran. 

Ehdotetun säännöksen mukaan yksityiselle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle korvattaisiin arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä tarkoitettuihin koulutuspalveluihin sekä muuhun kuin liiketaloudelliseen toimintaan liittyviin hankintoihin sisältyvien arvonlisäverojen osuus koulutuksen järjestäjälle aiheutuneista kustannuksista. Yliopisto- ja ammattikorkeakoululain vastaavista säännöksistä poiketen arvonlisäverokorvausta ei suoritettaisi toimitilavuokriin sisältyvien arvonlisäverojen perusteella, sillä korvauksen maksaminen tältä osin edellyttäisi arvonlisäverolain 30 §:n muuttamista vastaamaan yliopistoista ja ammattikorkeakouluosakeyhtiöistä säädettyä myös ammatillisen koulutuksen järjestäjien osalta. 

Arvonlisäverolain 39 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta koulutuspalvelun myynnistä. Veroa ei myöskään suoriteta, kun koulutustoimen harjoittaja luovuttaa koulutuksensaajalle koulutuksen yhteydessä koulutukseen tavanomaisesti liittyviä palveluja ja tavaroita. Oppilaitoksessa koulutuksensaajalle tapahtuvasta ravintola- tai ateriapalvelusta ei suoriteta veroa, kun palvelu tapahtuu koulutuksen yhteydessä ja palvelu liittyy tavanomaisesti koulutukseen. Arvonlisäverolain 40 §:n mukaan koulutuspalvelulla tarkoitetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, korkeakouluopetusta sekä taiteen perusopetusta, jota lain nojalla järjestetään tai jota lain nojalla avustetaan valtion varoin. 

Arvolisäverokorvaus myönnettäisiin vain sellaisesta koulutustoiminnasta, jota rahoitetaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain perusteella. Arvonlisäverokorvaus ei kattaisi maksullisena palvelutoimintana järjestettävää koulutusta, joka järjestetään liiketaloudellisin perustein. Jos toiminnassa on mahdollisuus hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi, korvausta ei maksettaisi. 

Ehdotetun säännöksen mukaan korvaus perustuisi viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukaisiin tietoihin. Koulutuksen järjestäjän tulisi kirjanpidossaan pystyä erittelemään arvonlisäverokorvaukseen oikeuttavaan toimintaan liittyvät arvonlisäverot. 

Ehdotetun pykälän 2 momentissa olisi voimassa olevan rahoituslain 32 §:n 2 momenttia vastaava säännös, jonka mukaan yksityiselle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle voitaisiin 1 momentissa tarkoitetun korvauksen lisäksi hakemuksesta myöntää kunnan tai kuntayhtymän ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaiseen toimintaan yksityiselle yhteisölle tai säätiölle luovuttaman kiinteistön ja käyttöomaisuuden osalta korvaus, joka vastaisi enintään edellä mainittuun tarkoitukseen tapahtuvien luovutusten johdosta suoritettavien arvonlisäverojen määrää. 

32 j §. Uuden koulutuksen järjestäjän suoritteiden määrittely. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 32 j §, jossa säädettäisiin uuden koulutuksen järjestämisluvan saaneen koulutuksen järjestäjän suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen perusteena käytettävien suoritteiden määrittelystä. Ehdotettu säännös on tarpeen, koska suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen myöntämisperusteena käytettäisiin muutoin varainhoitovuotta edeltäneiden vuosien toteutuneita suoritteita. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin suoritteiden määrittelystä tilanteessa, jossa uusi koulutuksen järjestämislupa olisi myönnetty koulutuksen järjestäjien yhdistymisen, jakautumisen tai muun vastaavan toiminnan uudelleenjärjestelyn taikka koulutuksen järjestäjän oikeushenkilöä koskevan muutoksen vuoksi. Tällöin koulutuksen järjestäjän suoritus- ja vaikuttavuusrahoitus määräytyisi uudelleenjärjestelyn kohteena olleiden koulutuksen järjestäjien toteutuneiden suoritemäärien perusteella. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, jossa uusi koulutuksen järjestämislupa on myönnetty muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle uudelle koulutuksen järjestäjälle. Ehdotetun säännöksen mukaan muun kuin 1 momentissa tarkoitetun uuden koulutuksen järjestäjän suoritus- ja vaikuttavuusrahoitus määräytyisi opetus- ja kulttuuriministeriön päättämien arvioitujen suoritemäärien perusteella. Arvion suoritemääristä tulisi perustua kaikkien koulutuksen järjestäjien keskimääräisiin toteutuneisiin suoritteisiin, jotka olisi suhteutettu koulutuksen järjestäjän toteutuneisiin opiskelijavuosiin. Arvioituja suoritemääriä käytettäisiin siihen asti, kunnes toteutuneita suoritemääriä voidaan käyttää. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin uudelle yksityiselle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnettävän arvonlisäverokorvauksen arvioinnista. Ehdotetun säännöksen mukaan uuden yksityisen koulutuksen järjestäjän 32 i §:n 1 momentissa tarkoitettu arvonlisäverokorvaus määräytyisi opetus- ja kulttuuriministeriön päättämän arvion perusteella noudattaen 2 momentissa säädettyjä arviointiperiaatteita. 

45 a §. Valtionavustus nuorten aikuisten osaamisohjelmaan ja maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska pykälässä tarkoitettuja avustuksia ei myönnettäisi enää vuodesta 2018 lukien. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu nuorten aikuisten osaamisohjelma päättyisi vuoden 2017 lopussa. Pykälän 3 momentissa tarkoitettu maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen kohdennettu määräraha puolestaan myönnettäisiin jatkossa ammatillisen koulutuksen uuden rahoitusjärjestelmän puitteissa. 

46 §. Valtionavustus ilman valmistavaa koulutusta suoritettavien näyttötutkintojen järjestämiseen.Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska kyseistä avustusta ei enää myönnettäisi ammatillisen koulutuksen uudessa rahoitusjärjestelmässä. 

48 §. Opiskelija- ja oppilasmäärien laskeminen.Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos, koskaammatillisen peruskoulutuksen rahoitus ei jatkossa määräytyisi laskentapäivien opiskelijamäärien perusteella. Pykälän 1 momentista poistettaisiin ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärien laskentaa koskevat säännökset. 

Pykälän 4 momentissa säädetään, että oppilas tai opiskelija voidaan lukea rahoituksen perusteena olevaksi suoritteeksi vain yhdessä lain soveltamisalaan kuuluvassa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen rahoituksessa ei enää käytettäisi suoritteina opiskelijamääriä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ammatillisen koulutuksen osalta säännöksessä mainittaisiin opiskelijan opiskeluoikeuden perusteella määräytyvät 32 b §:ssä tarkoitetut opiskelijavuodet. Käytännössä säännös rajoittuisi ammatillisen koulutuksen osalta vain perusrahoituksen myöntämiseen, koska opiskelijavuosia käytetään suoritteina perusrahoitusosuudessa. Opiskelijan suorittamat tutkinnon osat ja tutkinnot otettaisiin huomioon rahoituksen perusteena siitä riippumatta, luetaanko opiskelija rahoituksen perusteeksi jossain muussa lain soveltamisalaan kuuluvassa koulutuksessa, sillä tutkinnon osien ja tutkinnon suorittamiseen edellytetty osaamisen hankkiminen ei ole aikaan sidottua. Opiskelija otettaisiin huomioon myös vaikuttavuusrahoituksen perusteena 4 momentissa säädetystä riippumatta. 

Voimassa oleva 4 momentin säännös on jättänyt epäselväksi, missä koulutuksessa opiskelija luetaan rahoituksen perusteeksi, jos hän opiskelee samanaikaisesti useassa koulutuksessa. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaankin lisättäväksi tätä koskeva säännös. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija, oppilas tai opiskelijavuodet luettaisiin tällöin rahoituksen perusteeksi siinä koulutuksessa, jonka suorittamisen opiskelija tai oppilas olisi aloittanut ensimmäisenä. Kun opiskelija olisi suorittanut loppuun ensin aloittamansa koulutuksen, hänet voitaisiin tämän jälkeen lukea rahoituksen perusteeksi toisessa koulutuksessa, jos hän vielä jatkaa opiskelua tässä koulutuksessa. 

Pykälän 6 momentin valtuutussäännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin myös opiskelijan, oppilaan tai opiskelijavuosien lukemisesta rahoituksen perusteeksi 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. 

49 §.Rahoituksen laskemisessa käytettävien suoritteiden vahvistaminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin säännökset opiskelijatyövuosien, oppisopimuksena järjestettävän lisäkoulutuksen oppisopimusten ja opiskelijatyöpäivien vahvistamisesta. Pykälän 2 ja 3 momentit kumottaisiin kokonaan, koska niissä säännellään ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusta. 

Pykälän uudessa 2 momentissa säädettäisiin ammatillisen koulutuksen uuden rahoitusjärjestelmän mukaisten suoritteiden vahvistamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi ammatillisen koulutuksen seuraavan varainhoitovuoden suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen perusteena käytettävien suoritteiden määrän sekä 32 i §:n 1 momentissa tarkoitettujen arvonlisäverokorvausten euromäärän koulutuksen järjestäjien 58 §:n nojalla toimittamien tietojen perusteella. Käytännössä nämä määrät vahvistettaisiin edellisten vuosien toteutuneiden tietojen perusteella, eikä vahvistamiseen sisältyisi opetus- ja kulttuuriministeriön harkintavaltaa suoritteiden määrän osalta. Pykälässä ehdotetaan myös säädettäväksi, että ne opiskelijavuodet, tutkinnot, tutkinnon osat ja muut suoritteet, joita ei olisi ilmoitettu säädetyssä määräajassa, voitaisiin jättää rahoituksen perusteena huomioon ottamatta. Määräajasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella rahoituslain 58 §:n 1 momentin valtuutussäännöksen nojalla. 

50 §.Rahoituksen myöntäminen ja tarkistaminen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää 6, 10 ja 19—22 §:ssä tarkoitetun valtionosuuden sekä 7 ja 11 §:ssä tarkoitetun rahoituksen käyttökustannuksiin hakemuksetta kunnalle tai muulle 1 ja 2 §:ssä mainitun lain mukaisen toiminnan järjestäjälle. Mainituista säännöksistä ammatillista koulutusta koskevat 6 §:n säännös valtionosuuden myöntämisestä kunnalle, 7 §:n säännös rahoituksen myöntämisestä kuntayhtymälle tai yksityiselle koulutuksen järjestäjälle sekä 10 §:n säännös valtionosuuden myöntämisestä ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjälle. 

Ehdotettujen muutosten mukaisesti lain 6 ja 7 §:ssä ei enää jatkossa säädettäisi ammatillisen koulutuksen rahoituksesta, vaan mainituissa pykälissä säädettäisiin ainoastaan lukiokoulutuksen rahoituksen myöntämisestä. Ammatillisen koulutuksen osalta vastaavat säännökset koottaisiin lain 10 §:ään. Uudessa 10 §:n 1 momentissa säädettäisiin rahoituksen myöntämisestä ammatillisen koulutuksen järjestäjälle ja 2 momentissa säädettäisiin valtionosuuden myöntämisestä ammatillisen koulutuksen järjestäjänä toimivalle kunnalle. Lain 50 §:n 1 momenttia ehdotetaankin muutettavaksi siten, että opetus- ja kulttuuriministeriö myöntäisi hakemuksetta myös 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun valtionosuuden kunnalle ja 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun tarkoituksen muulle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että ministeriö myöntäisi hakemuksetta myös 32 i §:n 1 momentissa tarkoitetun arvonlisäverokorvauksen yksityiselle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle. 

Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään 1 momentin mukaisesti myönnetyn rahoituksen tarkistamisesta. Ammatillisessa koulutuksessa rahoitus myönnettäisiin jatkossa suoraan lopullisena eikä sitä tarkistettaisi varainhoitovuoden toteutuneiden suoritteiden perusteella. Momentista ehdotetaankin poistettavaksi ammatillista peruskoulutusta koskeva säännös rahoituksen tarkistamisesta. Lisäksi viittaus 10 §:ään muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä eli jatkossa tarkistuksen ulkopuolella olevaksi säädettäisiin 10 §:ssä tarkoitettu rahoitus kokonaisuudessaan. Tarkistuksen ulkopuolella olevaksi säädettäisiin myös 32 i §:n 1 momentissa tarkoitettu arvonlisäverokorvaus. 

51 §.Rahoituksen maksaminen käyttökustannuksiin. Pykälässä ehdotetaan otettavaksi huomioon ammatillisen koulutuksen uuteen rahoitusjärjestelmään liittyvä maksatus. Ehdotetun säännöksen mukaan valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus maksaisi 50 §:ssä tarkoitetun rahoituksen käyttökustannuksiin eli ammatillisen koulutuksen osalta perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen. Lisäksi ehdotetaan, että valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus maksaisi 32 e §:ssä tarkoitetun perusrahoituksen harkinnanvaraisen korotuksen ja 32 i §:n 1 momentissa tarkoitetun arvonlisäverokorvauksen. 

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi myös ammatillisen koulutuksen strategiarahoituksen ja 32 i §:n 2 momentissa tarkoitetun arvonlisäverokorvauksen maksuajankohdasta. Ehdotetun säännöksen mukaan nämä rahoituserät maksettaisiin koulutuksen järjestäjälle varainhoitovuoden loppuun mennessä. 

57 §.Valtionapuviranomainen. Pykälä sisältää säännökset valtionapuviranomaisesta rahoituslaissa tarkoitettujen valtionavustusten myöntämisessä. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan Opetushallitus on valtionapuviranomainen ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämistä, kokeilua ja toiminnan käynnistämistä sekä toimintaan liittyviä tarpeellisia erityistehtäviä koskevissa asioissa. Momentin 3 kohdan mukaan Opetushallitus on valtionapuviranomainen lain 45 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 46 §:ssä tarkoitettuja valtionavustuksia koskevissa asioissa. Pykälän 3 momentin mukaan valtionapuviranomainen muissa kyseisessä laissa tarkoitetuissa asioissa on opetus- ja kulttuuriministeriö. 

Ammatillisen koulutuksen uuden rahoitusjärjestelmän puitteissa on tarkoitus myöntää strategiarahoituksena rahoituslain 44 §:n 1 momentissa tarkoitettuja ammatillisen koulutuksen avustuksia. Strategiarahoituksen myöntämisessä toimivalta olisi pääsääntöisesti opetus- ja kulttuuriministeriöllä. Strategiarahoitusta voitaisiin osittain myöntää samoilla perusteilla, jotka on mainittu pykälän 2 momentin 2 kohdassa. Selkeyden vuoksi Opetushallituksen toimivaltaa koskevaa 2 kohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että Opetushallitus ei toimisi valtionapuviranomaisena strategiarahoituksessa, ellei opetus- ja kulttuuriministeriö toisin päättäisi. Ministeriö voisi siis päättää, että tietty osa strategiarahoituksesta jaettaisiin Opetushallituksen päätösten perusteella, eli delegoida strategiarahoituksena myönnettävien valtionavustusten myöntämistoimintaa myös Opetushallitukselle. 

Pykälän 2 momentin 3 kohdasta poistettaisiin viittaus kumottavaan 46 §:ään. Säännöksessä mainitut 45 §:n 2 ja 3 momentit koskevat perusopetuslain ja lukiolain mukaisen toiminnan valtionavustusten myöntämistä ja niitä ei ehdoteta muutettavaksi. 

58 §.Tietojen toimittaminen ja tarkastus. Pykälän 1 momentissa säädetään valtionapuviranomaiselle toimitettavista tiedoista. Voimassa olevan säännöksen mukaan kunnan, kuntayhtymän ja yksityisen toiminnan järjestäjän on toimitettava valtionapuviranomaiselle tässä laissa tarkoitetun rahoituksen määräämiseksi tarvittavat talousarvioon, taloussuunnitelmaan, tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen perustuvat tiedot sekä muut rahoituksen määräämiseksi tarpeelliset kustannuksia sekä toiminnan laajuutta koskevat tiedot. Näitä edellä mainittuja tietoja tarvittaisiin myös ammatillisen koulutuksen rahoituksen myöntämisessä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi, että edellä mainittujen tahojen tulisi toimittaa myös muita rahoituksen perusteena käytettäviä suoritteita koskevat tiedot. Tämä lisäys olisi tarpeen, koska ammatillisen koulutuksen myöntämisperusteena käytettäisiin myös sellaisia tietoja, esimerkiksi opiskelija- ja työelämäpalautetta koskevia tietoja, joita säännöksen voimassa oleva sanamuoto ei yksiselitteisesti kattaisi. 

Voimassa olevaa säännöstä vastaavasti tarkempia säännöksiä toimitettavista tiedoista voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 

59 §.Neuvottelumenettely. Pykälässä säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen Kuntaliitto ry:n välisestä neuvottelumenettelystä. Ammatillisen koulutuksen rahoitus ei enää jatkossa perustuisi toteutuneisiin kustannuksiin ja yksikköhintoihin. Ammatillisen koulutuksen rahoitukseen sisältyisi kuitenkin jatkossakin kuntien rahoitusosuus, joten lakisääteinen neuvottelumenettely on tarpeen säilyttää myös ammatillisen koulutuksen osalta. 

Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi neuvotella Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa ammatillisen koulutuksen määrärahasta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan ministeriön olisi myös neuvoteltava Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa siitä, mitä tietoja on pidettävä tarpeellisina ammatillisen koulutuksen rahoituksen määräämistä varten. 

1.3  Perusopetuslaki

40 §.Henkilötietojen salassapito ja käsittely. Pykälän 4 momentin ammatillista koulutusta koskevat säädösviittaukset muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillista koulutusta koskevaa lakia, jolla kumotaan nykyisin voimassa oleva laki ammatillisesta peruskoulutuksesta ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. 

1.4  Lukiolaki

18 a §.Muun henkilön kuin lukion opiskelijan oikeus ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Pykälässä säädetään muun henkilön kuin lukion opiskelijan oikeudesta ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi ammatillisen perustutkinnon ajallista kestoa koskevat viittaukset, koska ehdotetussa ammatillista koulutusta koskevassa laissa ei enää säädettäisi ammatillisen perustutkinnon suoritusajasta. Ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi ehdotetun ammatillista koulutusta koskevan lain mukaan nykytilaa vastaavalla tavalla 180 osaamispistettä. 

Pykälän 1 momentin 2 kohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että muu henkilö kuin lukion oppimäärää suorittava opiskelija saa osallistua ylioppilastutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin, jos hän on suorittanut ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavan aiemman tutkinnon. Säännöksestä poistettaisiin vaatimus vähintään kaksi ja puolivuotisesta ammatillisesta tutkinnosta. Säännökseen myös lisättäisiin maininta vastaavasta aiemmasta tutkinnosta, joten myös voimassa olevan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vähintään kaksi ja puolivuotisen ammatillisen tutkinnon suorittanut saisi edelleen osallistua ylioppilastutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan korvattavaksi vaatimus puolentoista vuoden laajuisista opinnoista vähintään 90 osaamispistettä vastaavalla osaamisella. 

1.5  Laki vapaasta sivistystyöstä

3 §.Muut tehtävät ja yhteistyö. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia. 

1.6  Yliopistolaki

37 §.Kelpoisuus korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin ja erikoistumiskoulutukseen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan pelkästään alempaan korkeakoulututkintoon tai sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot. Säännöksen 3 kohdan mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa henkilö, joka on suorittanut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun (631/1998) ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. 

Mainitut 2 ja 3 kohta yhdistettäisiin ja muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillista koulutusta koskevaa lakia, jolla kumotaan nykyisin voimassa oleva laki ammatillisesta peruskoulutuksesta ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Kaikista ammatillisista tutkinnoista eli ammatillisista perustutkinnoista, ammattitutkinnoista ja erikoisammattitutkinnoista säädetään jatkossa ehdotetussa ammatillista koulutusta koskevassa laissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Ammatillista koulutusta koskevassa laissa ei enää säädettäisi ammatillisen perustutkinnon suoritusajasta, joten kelpoisuussäännöksestä poistettaisiin samalla vaatimus siitä, että ammatillisen perustutkinnon tulee olla vähintään kolmevuotinen. Ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi ehdotetun ammatillista koulutusta koskevan lain mukaan nykytilaa vastaavalla tavalla 180 osaamispistettä. 

Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan alempaan korkeakoulututkintoon tai sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kelpoinen henkilö voitaisiin ottaa opiskelijaksi mainittuihin tutkintoihin johtaviin opintoihin. Siten opiskelijaksi voitaisiin edelleen ottaa henkilö, joka on kelpoinen korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin suoritettuaan voimassa olevan 37 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot taikka 3 kohdassa tarkoitetun ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. 

Ehdotetun 37 §:n 1 momentin 3 kohta vastaisi voimassa olevan säännöksen 4 kohtaa. 

37 a §.Esteettömyys ja opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, voimassa olevassa säännöksessä olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 32 §:ään ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 11 §:n 9 kohtaan muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillista koulutusta koskevaa lakia. Nykyiset ammatillisesta peruskoulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetut lait ehdotetaan kumottaviksi. Jatkossa opiskeluoikeuden peruuttamisesta säädettäisiin ammatillista koulutusta koskevan lain 81 §:ssä. Lisäksi säännöksessä korjattaisiin ammattikorkeakoululain säädösviittaus vastaamaan voimassa olevaa ammattikorkeakoululakia. 

1.7  Ammattikorkeakoululaki

25 §.Kelpoisuus ammattikorkeakouluopintoihin. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot. Säännöksen 3 kohdan mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa henkilö, joka on suorittanut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun (631/1998) ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. 

Mainitut 2 ja 3 kohta yhdistettäisiin ja muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillista koulutusta koskevaa lakia, jolla kumotaan nykyisin voimassa oleva laki ammatillisesta peruskoulutuksesta ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Kaikista ammatillisista tutkinnoista eli ammatillisista perustutkinnoista, ammattitutkinnoista ja erikoisammattitutkinnoista säädetään jatkossa ehdotetussa ammatillista koulutusta koskevassa laissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei enää säädettäisi ammatillisen perustutkinnon suoritusajasta, joten kelpoisuussäännöksestä poistettaisiin samalla vaatimus siitä, että ammatillisen perustutkinnon tulee olla vähintään kolmevuotinen. Ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi ehdotetun ammatillista koulutusta koskevan lain mukaan nykytilaa vastaavalla tavalla 180 osaamispistettä. 

Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kelpoinen henkilö voitaisiin ottaa opiskelijaksi mainittuun tutkintoon johtaviin opintoihin. Siten opiskelijaksi voitaisiin edelleen ottaa henkilö, joka on kelpoinen ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin suoritettuaan voimassa olevan 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot taikka 3 kohdassa tarkoitetun ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. 

Ehdotetun 25 §:n 1 momentin 3 kohta vastaisi voimassa olevan säännöksen 4 kohtaa. 

26 §.Esteettömyys ja opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, että voimassa olevassa säännöksessä olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 32 §:ään ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 11 §:n 9 kohtaan muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia. Jatkossa opiskeluoikeuden peruuttamisesta ehdotetaan säädettäväksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 81 §:ssä. 

1.8  Laki Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta

1 §.Oppilaitoksen tarkoitus. Pykälän 1 momenttiin muutettaisiin ministeriön nimeksi opetus- ja kulttuuriministeriö. 

2 §.Oppilaitoksen sijaintipaikka sekä opetus- ja tutkintokielet. Pykälän otsikkoa ja 2 momenttia muutettaisiin uutta ammatillisesta koulutuksesta annettavaa lakia vastaavasti siten, että opetuskielen sijasta käytettäisiin käsitettä opetus- ja tutkintokieli. Opetuskielellä tarkoitetaan kieltä, jolla opetusta annetaan. Tutkintokielellä puolestaan tarkoitetaan kieltä, jolla opiskelija voi suorittaa tutkinnon. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opetus- ja tutkintokielet ovat nykytilaa vastaavasti pykälässä säädetyn mukaisesti suomi ja saame. 

3 §.Ammatillinen koulutus. Pykälän lakiviittaus muutettaisiin viittaukseksi uuteen ammatillisesta koulutuksesta annettavaan lakiin. 

7 §.Saamen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden oikeudet ja velvollisuudet. Pykälässä käytetyt viittaukset ehdotetaan muutettaviksi viittauksiksi uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain vastaaviin säännöksiin. Voimassa olevan säännöksen 1 momentin mukaan saamen kielen ja kulttuurin opetuksen opiskelijaksi ottamiseen sovelletaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27 §:n 1—3 momentin säännöksiä. Mainitun lain 27 §:n 1 momenttia vastaava säännös olisi uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 38 §:n 1 momentissa. Voimassa olevaan 27 §:n 1 momentin säännökseen verrattuna ehdotetussa uuden lain 38 §:n 1 momentissa ei kuitenkaan säädettäisi perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän suorittamista opiskelijaksi ottamisen edellytykseksi, vaan opiskelijaksi voitaisiin ottaa hakija, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset tavoitteena olevan osaamisen hankkimiseen. Kuitenkin myös voimassa olevan säännöksen mukaan opiskelijaksi on voitu ottaa henkilö, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen, vaikka tämä ei olisi suorittanut perusopetuksen oppimäärää, joten perusopetuksen oppimäärän poistuminen opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä ei käytännössä merkittävästi muuttaisi nykytilaa. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 §:n 2 momentti on kumottu lailla 951/2011, joten tältä osin viittaussäännös ei ole ollut voimassa. Lain 27 §:n 3 momenttia vastaava säännös olisi uuden lain 39 §:ssä. 

Opiskelijan oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön säädettäisiin uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 80 §:ssä, joten pykälän 2 momentin viittaus turvalliseen opiskeluympäristöön muutettaisiin tätä vastaavaksi. Voimassa olevassa 2 momentin säännöksen mukaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n 2—4 momentissa tarkoitetut suunnitelma ja järjestyssäännöt ovat yhteisiä Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen ja 4 §:ssä tarkoitettuun opetukseen osallistuville opiskelijoille. Lain 3 §:ssä tarkoitetaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisessa koulutuksessa opiskelevia opiskelijoita ja 4 §:ssä puolestaan saamen kielen ja kulttuurin opiskelijoita. Ammatillisen koulutuksen lakien mukaisessa koulutuksessa opiskelevien osalta uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännökset oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön tulevat sovellettavaksi suoraan 3 §:n nojalla, joten käytännössä 7 §:n 2 momentin säännös koskee saamen kielen ja kulttuurin opiskelijoita. 

Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain 7 §:n 2 momenttia ei ole muutettu lain voimaantulon jälkeen, joten viittauksissa ei ole otettu huomioon ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 28 §:ään tehtyjä muutoksia. Lailla 1269/2013 on lisätty 28 §:ään uusi 2 momentti, jossa säädetään kiellosta tuoda oppilaitokseen vaarallisia esineitä ja aineita, ja siirretty aiemmat 2—4 momentit 3—5 momenteiksi. Samalla pykälän 3 momenttiin on lisätty säännös koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta laatia suunnitelma kurinpitokeinojen käyttämisestä. Lailla 1500/2016 puolestaan on kumottu 3 momentin säännös koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta laatia suunnitelma opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä, koska vastaavan suunnitelman laadintavelvollisuudesta säädetään myös oppilas- ja opiskelijahuoltolain 13 §:ssä. 

Voimassa olevan 7 §:n 2 momentin viittaus ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n 2—4 momentissa tarkoitettuihin suunnitelmaan ja järjestyssääntöihin ja muihin järjestysmääräyksiin on Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain voimaantullessa tarkoittanut viittausta suunnitelmaan opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä 3 ja 4 momentissa tarkoitettuihin järjestyssääntöihin ja järjestysmääräyksiin. Suunnitelmasta opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä ei vuoden 2017 alusta lukien säädetä ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa, joten tämän suunnitelman osalta viittaussäännös ei ole enää voimassa. Vastaavaa suunnitelman laadintavelvollisuutta ei ehdoteta sisällytettäväksi uuteen ammatillisesta koulutuksesta annettavaan lakiin. Koska kyseisestä suunnitelmasta säädetään oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa, suunnitelmaa sovellettaisiin vain niihin opiskelijoihin, jotka kuuluvat oppilas- ja opiskelijahuoltolain soveltamisalan piiriin. Näin ollen suunnitelmaa ei sovellettaisi saamen kielen ja kulttuurin opiskelijoihin. 

Järjestyssääntöjä ja järjestysmääräyksiä koskevat voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 28 §:ää vastaavat säännökset olisivat uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 80 §:n 4 ja 5 momenteissa, joten Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain 7 §:n 2 momenteissa ehdotetaan jatkossa viitattavaksi näihin momentteihin. 

8 §.Saamen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden opintososiaaliset edut. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan säännöksessä mainituille opiskelijoille myönnetään opintososiaalisia etuja siten kuin ammatillisesta koulutuksesta annetun 37 §:ssä säädetään. Voimassa olevan 37 §:n 2 momentissa säädetään opiskelijan oikeudesta maksuttomaan ateriaan. Voimassa olevan 37 §:n 3 momentin mukaan asuminen koulutuksen järjestäjän osoittamassa asuntolassa on opiskelijalle maksutonta. 

Pykälässä käytetyt viittaukset opintososiaalisiin etuuksiin muutettaisiin viittauksiksi uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain vastaaviin säännöksiin. Opiskelijan oikeudesta maksuttomaan ruokailuun säädettäisiin uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 100 §:ssä. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijalla olisi oikeus maksuttomaan ateriaan sellaisina päivinä, joina opiskelijan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Voimassa olevaan 37 §:n 2 momentin säännökseen verrattuna uudessa säännöksessä ei mainittaisi opetussuunnitelmaa, koska ammatillisesta koulutuksesta annettavassa laissa ei enää säädettäisi koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmasta. Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain 8 §:n 1 momentissa ehdotetaan maksuttoman ateriaoikeuden osalta viitattavan ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 100 §:ään. Henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman voitaisiin katsoa tarkoittavan koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmaa tai sitä vastaavaa suunnitelmaa. 

Säännös asumisen maksuttomuudesta koulutuksen järjestäjän asuntolassa olisi uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 103 §:n 2 momentissa. Lisäksi muutettaisiin ministeriön nimeksi opetus- ja kulttuuriministeriö. 

11 §.Opiskelijakunta. Pykälässä käytetty termi oppilaskunta muutettaisiin vastaamaan ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa käytettyä termiä opiskelijakunta. Voimassa olevan säännöksen mukaan oppilaskuntaan voivat kuulua lain 3 §:ssä tarkoitetun ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat sekä sellaiset 3 §:ssä tarkoitetun ammatillisen lisäkoulutuksen ja 4 §:ssä tarkoitetun opetuksen opiskelijat, jotka opiskelevat koulutuskeskuksessa vähintään lukukauden. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaan ammatillisella peruskoulutuksella tarkoitetaan ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta. Ammatillisella lisäkoulutuksella puolestaan tarkoitetaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta tai muuta kuin näyttötutkintoon valmistavaa ammatillista lisäkoulutusta. 

Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että opiskelijakuntaan voisivat kuulua 3 §:ssä tarkoitetun ammatillisen koulutuksen perustutkinto-opiskelijat sekä sellaiset 3 §:ssä tarkoitetun ammatillisen koulutuksen muut opiskelijat ja 4 §:ssä tarkoitetun opetuksen opiskelijat, jotka opiskelevat koulutuskeskuksessa vähintään lukukauden. Säännöksestä poistettaisiin maininta oppilaskunnan puhevallan käyttämisestä, koska puhevallan käyttämistä koskeva ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännös on kumottu lailla 1269/2013. 

12 §.Johtosääntö. Pykälän maininta oppilaskunnasta muutettaisiin 11 §:ään ehdotettua muutosta vastaavasti opiskelijakunnaksi. 

15 §.Salassapito. Voimassa olevan 15 §:n mukaan koulutuskeskuksen toimielinten ja henkilöstön salassapitovelvollisuudesta säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 42 §:ssä. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain julkisuutta ja salassapitoa koskevia säännöksiä on tämän jälkeen muutettu, mutta tehtyjä muutoksia ei ole otettu huomioon Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 42 § on muutettu lailla 951/2011. Ennen muutosta lain 42 §:n 1 momentissa säädettiin koulutuksen järjestäjän toimielinten jäsenten, henkilöstön ja opetusharjoittelua suorittavien salassapitovelvollisuudesta sekä 2 momentissa näiden edellä mainittujen henkilöiden sekä opiskelijaterveydenhuollosta ja muusta oppilashuollosta vastaavien henkilöiden oikeudesta antaa salassa pidettäviä tietoja. Lakimuutoksella 951/2011 ammatillisesta koulutuksesta annetun lain salassapitoa koskevia säännöksiä muutettiin siten, että 42 §:n sääntelyä siirrettiin lain 43 §:ään ja muutetussa 42 §:ssä puolestaan säädetään arkaluonteisten tietojen käsittelystä. 

Lakimuutosta 951/2011 koskeneen hallituksen esityksen (HE 164/2010 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 43 §:n 1 momentti korvaisi voimassa olevan lain 42 §:n salassapitoa koskevan säännöksen. Lain 43 §:n 1 momentti sisältää viittauksen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin. Edellä mainitun hallituksen esityksen perustelujen mukaan ehdotetun 43 §:n 4 momentti puolestaan sisältäisi voimassa ollutta 42 §:n 2 momenttia vastaavan säännöksen kuitenkin siten, että säännöstä laajennettiin opiskelun asianmukaisen järjestämisen lisäksi myös turvallisuuden varmistamiseksi välttämättömiin tietoihin. Ehdotetun 43 §:n 4 momentin sanamuotoa on lisäksi eduskuntakäsittelyssä tarkennettu perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 43 §:ää on muutettu myös siten, että siihen on lisätty lailla 276/2015 uusi 5 momentti, jossa säädetään salassapitovelvollisuuden estämättä oikeudesta ilmoittaa poliisille tietoja henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten. 

Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun 15 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 43 §:n 1 ja 4 momentteja vastaaviin uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain vastaaviin säännöksiin eli 108 §:n 1 ja 3 momentteihin, koska lakimuutosta 951/2011 koskeneen hallituksen esityksen perusteluiden mukaan nämä säännökset ovat korvanneet aiemmin voimassa olleen 42 §:n säännökset. Ehdotetun 108 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuun toimintaan sovellettaisiin julkisuuslakia. Ehdotetussa 108 §:n 3 momentissa puolestaan säädettäisiin tiedon haltijan oikeudesta luovuttaa tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä tietyissä säännöksessä määritellyissä tilanteissa. Lisäksi 15 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sovellettaisiin uuden ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 109 §:n 5 momentin säännöstä oikeudesta ilmoittaa poliisille tietoja henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten, koska vastaava säännös on lisätty kaikkiin koulutusta koskeviin lakeihin. 

Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain 3 §:n mukaan koulutuskeskuksen järjestämään ammatilliseen koulutukseen sovellettaisiin uutta ammatillisesta koulutuksesta annettavaa lakia. Lain 15 §:n sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi tältä osin, jotta on selvää, että ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain tietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevia säännöksiä sovelletaan ammatillisessa koulutuksessa suoraan 3 §:n nojalla, eikä 15 §:n säännös muodosta poikkeusta näiden säännösten soveltamisen osalta. 

1.9  Opintotukilaki

4 §. Opintotukeen oikeuttavat opinnot. Opintotukilain 4 §:ssä säädetään opintotukeen oikeuttavista opinnoista. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että sen 1 kohdan mukaan opintotukea myönnettäisiin 1. lakiehdotuksen mukaista ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista koulutusta suorittavalle opiskelijalle. Voimassa olevan opintotukilain 4 §:n 3 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan opintotukea myönnetään opiskelijalle, joka suorittaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa säädettyä ammatillista koulutusta tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaista näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta tai muuta ammatillista lisäkoulutusta. Voimassa olevan 4 §:n 3 momentin 1 ja 2 kohdassa viitatut ammatillisesta peruskoulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetut lait ehdotetaan kumottavaksi lailla ammatillisesta koulutuksesta. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin myös siten, että voimassa olevan säännöksen 3—5 kohdat siirtyisivät 2—4 kohdiksi. 

6 §.Opintotuen saamisen rajoitukset. Opintotukilain 6 §:ssä säädetään opintotuen saamisen rajoituksista. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa oleva viittaus ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaisesti järjestettyyn oppisopimuskoulutukseen ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisesti järjestettyyn oppisopimuskoulutukseen. Lisäksi mainittuun 3 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi maininta ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetusta työvoimakoulutuksesta. Voimassa olevan 5 kohdan mukaan opintotukea ei myönnetä sille, joka on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) mukaisessa työvoimakoulutuksessa. Tutkintotavoitteinen ammatillinen työvoimakoulutus ja osa muusta työvoimakoulutuksesta siirtyvät opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alalle vuoden 2018 alussa ja tästä siirtyvästä työvoimakoulutuksesta säädettäisiin jatkossa ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. 

7 §. Opintotukeen oikeuttava aika. Opintotukilain 7 §:n 9 momentissa säädetään opintotukeen oikeuttavasta ajasta muussa oppilaitoksessa kuin korkeakoulussa säännönmukaisen opiskeluajan päätyttyä. Voimassa olevan säännöksen mukaan muussa oppilaitoksessa säännönmukaisen opiskeluajan päätyttyä opintotukea voidaan myöntää enintään 12 kuukauden ajalle. Säännönmukaisella opiskeluajalla tarkoitetaan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:n tai lukiolain 24 §:n 1 momentin mukaista pidentämätöntä suoritusaikaa taikka opetussuunnitelman mukaista suoritusaikaa, jos suoritusaikaa ei ole lainsäädännössä määritelty. 

Muussa oppilaitoksessa kuin korkeakouluopinnoissa tukea myönnettäisiin edelleen pykälän 1 momentin mukaisen pääsäännön mukaisesti päätoimisten opintojen ajalle. Ehdotetun 9 momentin mukaan säännönmukaisen opiskeluajan päätyttyä opintotukea voitaisiin myöntää enintään 12 kuukauden ajalle voimassa olevaa säännöstä vastaavasti. Säännönmukaisella opiskeluajalla tarkoitettaisiin ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa enintään neljää vuotta ja muissa opinnoissa opinnoille säädettyä pidentämätöntä suoritusaikaa taikka opetussuunnitelman tai opetusohjelman mukaista suoritusaikaa, jos suoritusaikaa ei ole lainsäädännössä määritelty. 

Ammatillisen perustutkintokoulutuksen opintotukeen oikeuttavaa aikaa koskeva säännönmukainen opiskeluaika vastaisi voimassa olevan opintotukilain 7 §:n 9 momentissa viitatussa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:ssä säädettyä 180 osaamispisteen laajuisen ammatillisen perustutkinnon pidentämätöntä suoritusaikaa eli neljää vuotta. Säännöksessä ei voitaisi ammatillisen perustutkinnon osalta enää viitata ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaiseen suoritusaikaan, koska ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei jatkossa säädettäisi ammatillisen perustutkinnon suoritusajasta. Sen sijaan ammatilliseen koulutukseen valmentavan sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suoritusajasta säädettäisiin jatkossakin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 11 §:ssä. Mainitun pykälän mukaan ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus tulee suorittaa yhdessä vuodessa, jollei opiskelijalle sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi myönnetä suoritusaikaan pidennystä. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa suoritusaika määräytyisi opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Koulutuksen järjestäjä päättäisi koulutuksen suoritusajasta, mutta suoritusaika voisi olla kuitenkin enintään kolme vuotta. 

Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei säädettäisi suoritusaikaa myöskään ammattitutkinnolle tai erikoisammattitutkinnolle, kuten ei ole nykyisinkään säädetty. Näissä tutkinnoissa sekä muussa kuin tutkintotavoitteisessa ammatillisessa koulutuksessa opintotukilaissa tarkoitettu säännönmukainen opiskeluaika määräytyisi opetusohjelman mukaisesti. 

Voimassa olevaan säännökseen verrattuna 9 momentissa ei enää viitattaisi lukiolain 24 §:ään, jossa säädetään lukiokoulutuksen opiskeluajasta. Nykytilaa ei olisi kuitenkaan tarkoitus tältä osin muuttaa, sillä säännöksen mukaan säännönmukaisella opiskeluajalla tarkoitettaisiin opinnoille säädettyä pidentämätöntä suoritusaikaa. Lukiolain 24 §:n 1 momentin mukaan lukion oppimäärä tulee suorittaa enintään neljässä vuodessa, jollei opiskelijalle perustellusta syystä myönnetä suoritusaikaan pidennystä. Lukiokoulutuksen suorittamiseksi tukeen oikeuttava säännönmukainen suoritusaika olisi siis nykytilaa vastaavasti lukiolaissa säädetty neljä vuotta. 

1.10  Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta

2 §.Koulumatkatukeen oikeuttava koulutus. Pykälässä säädetään koulumatkatuen saamiseen oikeuttavista opinnoista. Säännöksen 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaan koulumatkatukeen oikeuttavat ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa sekä valmentavassa koulutuksessa opiskelu ja näyttötutkintona suoritettavassa ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa omaehtoisessa koulutuksessa opiskelu. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että säännöksessä viitattaisiin ehdotettuun lakiin ammatillisesta koulutuksesta ja sen pykäliin. Samalla terminologia muutettaisiin vastaamaan ammatillisesta koulutuksesta annettavaa lakia. Säännökseen ei ehdoteta sisällöllistä muutosta. 

1.11  Laki valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta annettu laki

1 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, voimassa olevassa säännöksessä olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi ehdotettuun ammatillista koulutusta koskevaan lakiin. 

1.12  Laki tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä

1 §.Lain soveltamisala. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä olevat viittaukset ammatillisesta peruskoulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia. 

1.13  Laki yleisistä kielitutkinnoista

4 §.Tutkintojen järjestäminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, että siinä olevat viittaukset ammatillisesta peruskoulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi ehdotettuun ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin. 

1.14  Laki oikeustulkkirekisteristä

5 §.Oikeustulkkirekisteriin merkitsemisen edellytykset. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädetään rekisteriin merkittävältä tulkilta edellytettävästä ammattitaitoa koskevasta kelpoisuudesta. Momentin 2 kohdan a alakohdan mukaan rekisteriin merkitään ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain nojalla säädetyn tutkintorakenteen mukaisen oikeustulkin erikoisammattitutkinnon suorittanut tulkki. Säännöksessä oleva viittaus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotettua ammatillista koulutusta koskevaa lakia, jolla kumotaan nykyisin voimassa oleva laki ammatillisesta peruskoulutuksesta ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Lisäksi säännöksessä oleva oikeustulkin erikoisammattitutkinnon nimi korvattaisiin uuden tutkintorakenteen mukaisen oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinnon nimellä. Oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinto vastaa sisällöltään oikeustulkin erikoisammattitutkintoa. Ehdotetun säännöksen mukaan rekisteriin voitaisiin merkitä myös tulkki, joka on suorittanut oikeustulkkauksen erikoisammattitutkintoa vastaavan aiemman tutkinnon. 

1.15  Laki Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta

2 §.Tehtävät. Pykälän 2 kohdan b alakohtaan ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, että voimassa olevassa säännöksessä olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 13 §:ään ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 13 §:ään muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia. Jatkossa tutkinnon perusteista ehdotetaan säädettäväksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 15 §:ssä. 

1.16  Laki opiskelijoiden oikeusturvalautakunnasta

1 §.Opiskelijoiden oikeusturvalautakunnan tehtävät ja toimivalta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, voimassa olevassa säännöksessä olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi ehdotettuun ammatillista koulutusta koskevaan lakiin. Lisäksi säännöksessä korjattaisiin ammattikorkeakoululain säädösviittaus. 

1.17  Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta

49 §.Valtionosuuksien ja kotikuntakorvauksien maksaminen. Pykälän 2 momentin 5 kohdassa säädetään niistä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisista valtionosuuksista ja rahoituksista, jotka opetus- ja kulttuuriministeriön tulee toimittaa Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukselle valtionosuuksien ja muun rahoituksen maksamista varten. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 51 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus maksaisi uuden ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän mukaisen laskennallisen perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen, perusrahoituksen harkinnanvaraisen korotuksen sekä arvonlisäverokorvaukset. Pykälän 2 momentin 5 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tätä vastaavat muutokset. 

Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoittaisi tiedot opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 6, 7, 10, 11, 19—22, 29 ja 32 e §:ssä sekä 32 i §:n 1 momentissa tarkoitetuista valtionosuuksista ja rahoituksista. Mainitun lain 10 §:ssä säädettäisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjän laskennallisesta perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen myöntämisestä sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjänä toimivan kunnan valtionosuuden myöntämisestä. Mainitun lain 32 e §:ssä säädettäisiin perusrahoituksen harkinnanvaraisen korotuksen myöntämisestä ja 32 i §:ssä toteutuneisiin maksettuihin arvonlisäveroihin perustuvan arvonlisäverokorvauksen myöntämisestä. 

1.18  Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

1 luku. Yleiset säännökset

3 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 9 kohdassa olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin korvattaisiin viittauksella ehdotettuun ammatillisesta koulutuksesta annettavaan lakiin. Lisäksi 9 kohtaa muutettaisiin siten, että käsite oppisopimusoppilas muutettaisiin käsitteeksi oppisopimusopiskelija, joka vastaisi ehdotetun ammatillista koulutusta koskevan lain käsitteistöä. 

5 luku. Työvoimakoulutus

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin myötä osa nykyisestä työ- ja elinkeinohallinnon järjestämisvastuulla olevasta työvoimakoulutuksesta siirtyisi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoimaksi ja rahoittamaksi. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusrahoituksen piiriin siirtyisivät toisen asteen ammatilliseen tutkintoon tai sellaisen osaan johtava koulutus, korkea-asteen tutkintoon johtava koulutus, aikuisten perusopetus ja lukio-opintojen täydentäminen sekä maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon opetus. 

1 §.Työvoimakoulutus. Pykälässä säädettäisiin työvoimakoulutuksen tavoitteista nykyistä 1 momenttia vastaavasti. Työvoimakoulutuksena tarjottavasta koulutuksesta säädettäisiin nykyisen 2 momentin sijasta 2 §:ssä. 

2 §. Työvoimakoulutuksen järjestäminen. Voimassa oleva 2 § korkeakoulututkintoon johtavien opintojen hankkimisesta työvoimakoulutuksena poistettaisiin tarpeettomana, koska korkeakouluopintoja ei enää järjestettäisi työvoimakoulutuksena. Pykälän otsikoksi muutettaisiin työvoimakoulutuksen järjestäminen ja 1 momentissa määriteltäisiin, mitä koulutusta työ- ja elinkeinohallinto voisi jatkossa järjestää työvoimakoulutuksena. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja työ- ja elinkeinotoimistot voisivat hankkia työvoimakoulutuksena ammatillisesti suuntautunutta koulutusta, joka ei ole tutkintoon tai sen osaan johtavaa, sekä yrittäjyyskoulutusta ja maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta, josta säädetään kotoutumisen edistämisestä annetun lain 20 §:ssä. Työvoimakoulutuksena ei kuitenkaan järjestettäisi kotoutumiskoulutukseen kuuluvaa luku- ja kirjoitustaidon opetusta, koska luku- ja kirjoitustaidon opetus siirtyisivät opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämisvastuulle. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alan rahoittamana ammatillisesti suuntautuneena työvoimakoulutuksena toteutettaisiin monipuolisesti erilaisia työnhakijoiden sekä yritysten ja muiden työnantajien osaamistarpeisiin vastaavia jatko- ja täydennyskoulutuksia, muuntokoulutuksia sekä tapauskohtaisesti räätälöityjä koulutusohjelmia. Koulutusohjelmat voisivat olla niin kutsuttuja yhteishankintoja eli työnantajien ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yhteisesti rahoittamia erityisesti, kun kyse olisi esimerkiksi uuden työvoiman rekrytoinnista tai työelämän muutostilanteista. Koulutusohjelmien tavoitteissa painottuisivat niin yritysten ja yhteisöjen tarpeet, kehittymistä ja kasvua sekä kansainvälistymistä tukevat sisällöt kuin myös yksilöiden henkilökohtaisen osaamisen ja ammattitaidon sekä työllistyvyyden ja yrittäjyyden edistäminen. Tavoitteena olisi myös tukea uuden yritystoiminnan syntymistä ja uusien yritysten sijoittumista Suomeen. 

Työvoimakoulutuksena järjestettäisiin työ- ja elinkeinohallinnon hankkiman koulutuksen lisäksi ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain mukaista koulutusta siten kuin mainitussa laissa säädettäisiin. Edellä tarkoitetun lakiehdotuksen mukaan työvoimakoulutuksena voitaisiin järjestää laissa tarkoitettuja ammatillisia tutkintoja tai tutkinnon osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta. Lisäksi ehdotetun lain mukaisena työvoimakoulutuksena voitaisiin järjestää myös ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 8 §:ssä tarkoitettua muuta ammatillista koulutusta, kuten jatko- ja täydennyskoulutusta. 

Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että muusta työvoimakoulutuksesta säädettäisiin ehdotetussa ammatillisesta koulutuksesta annettavassa laissa ja että julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun säännöksiä sovellettaisiin edellä tarkoitettuun työvoimakoulutukseen vain siltä osin kuin ehdotetussa ammatillisesta koulutuksesta annettavassa laissa niin säädettäisiin. Muutoin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa olevat työvoimakoulutusta koskevat säännökset koskisivat myös ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain perusteella järjestettävää työvoimakoulutusta. Esimerkiksi 9 luvun säännökset kulukorvauksesta koskisivat työvoimakoulutusta siitä riippumatta, onko kysymys työ- ja elinkeinohallinnon hankkimasta työvoimakoulutuksesta vai ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain mukaan järjestetystä työvoimakoulutuksesta. 

Aikuisten perusopetusta ja korkeakoulututkintoon johtavia opintoja ei jatkossa järjestettäisi lainkaan työvoimakoulutuksena. Työnhakijan edellä tarkoitettuja opintoja voitaisiin tukea työttömyysetuudella 6 luvussa säädettyjen tai kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22—24 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä. 

3 §.Opiskelijavalinta. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä 1 momenttia. Voimassa olevassa 2 momentissa säädetään työvoimakoulutuksen opiskelijavalintaan sovellettavista ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain, ammattikorkeakoululain ja yliopistolain säännöksistä valittaessa opiskelijoita kyseisten lakien mukaiseen koulutukseen. Sovellettavat säännökset koskevat opiskelijaksi ottamisen perusteita, kelpoisuutta opintoihin, esteettömyyttä ja opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä sekä opiskelijaksi ottamiseen tai opiskelijavalintaan liittyvää tiedonsaantia. Edellä tarkoitetut säännökset koskevat tutkintotavoitteista koulutusta. Koska työ- ja elinkeinohallinto ei jatkossa järjestäisi tutkintotavoitteista koulutusta, poistettaisiin nykyinen 2 momentti tarpeettomana. 

Pääosin nykyistä 3 momenttia vastaava säännös siirrettäisiin 2 momentiksi. Säännöksestä poistettaisiin korkeakouluopintojen opiskelijavalintaa koskeva toinen virke, koska korkeakouluopintoja ei enää järjestettäisi työvoimakoulutuksena. Voimassa oleva 4 momentti siirrettäisiin sisällöltään muuttamattomana 3 momentiksi. 

4 §.Opiskelijan oikeudet ja velvollisuudet. Pykälän 1 ja 2 momentti työvoimakoulutukseen osallistuvan opiskelijan oikeuksista ja velvollisuuksista vastaisivat pääosin voimassa olevaa 1 ja 2 momenttia. Pykälän 2 momentista poistettaisiin korkeakouluopintojen riittävää etenemisestä koskeva toinen virke, koska työvoimakoulutuksena ei enää järjestettäisi korkeakouluopintoja. 

Voimassa olevassa 3 momentissa säädetään opiskelijan oikeuksiin ja velvollisuuksiin sovellettavista ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain, ammattikorkeakoululain ja yliopistolain säännöksistä, jotka tulevat sovellettaviksi silloin, kun työvoimakoulutuksena hankitaan edellä mainittujen lakien mukaista koulutusta. Sovellettavat säännökset koskevat opiskelijaksi ilmoittautumista, osaamisen tunnustamista, opintojen hyväksilukemista, opintosuoritusten arviointia, arvioinnin oikaisemista ja oikaisumenettelyä, opiskelijan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön, opiskeluoikeuden peruuttamista ja peruuttamiseen liittyvää tiedoksisaantia ja opiskeluoikeuden palauttamista, kurinpitoa ja kurinpitomenettelyn suhdetta syytteen vireilläoloon, menettelyä opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskevassa asiassa sekä kurinpitoasiassa, häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan opiskelijan poistamista, huumausainetestausta, opiskelijan salassapitovelvollisuutta sekä muutoksenhakua koulutuspalvelun tuottajan päätökseen. Koska työ- ja elinkeinohallinnon hankkimana ei järjestettäisi kyseisten lakien mukaista koulutusta, poistettaisiin 3 momentin säännös tarpeettomana. 

Voimassa olevan 4 momentin mukaan työvoimakoulutukseen, jota edellä 3 momentissa mainitut lait eivät koske, sovelletaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain säännöksiä. Koska ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettu laki kumottaisiin, työ- ja elinkeinohallinnon hankkimassa työvoimakoulutuksessa sovellettaisiin jatkossa ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännöksiä. Asiasta säädettäisiin 3 momentissa. Nykytilaa vastaavasti sovellettaviksi tulisivat ehdotetut säännökset oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön, huumausainetestauksesta, kurinpidosta, häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan opiskelijan poistamisesta, kurinpitomenettelyn suhteesta syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun, menettelystä kurinpitoasiassa, opiskelijan salassapitovelvollisuudesta sekä muutoksenhausta koulutuksen järjestäjän päätökseen. 

6 §.Koulutukseen liittyvä työssäoppiminen. Voimassa olevassa 6 §:ssä säädetään työvoimakoulutukseen liittyvästä työssäoppimisesta ja harjoittelusta. Koska työvoimakoulutuksena ei enää järjestettäisi korkeakoulututkintoon johtavia opintoja, pykälän otsikosta ja säännöksistä poistettaisiin viittaukset harjoitteluun, joka liittyy edellä tarkoitettuihin opintoihin. Muilta osin pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevaa 1 ja 2 momenttia. Voimassa olevan 3 momentin mukaan työssäoppimisjakson järjestäjän vastaa opiskelijan työturvallisuudesta työssäoppimisjakson aikana siten kuin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 19 §:ssä ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 10 §:ssä säädetään. Edellä mainittujen säännösten mukaan työnantaja vastaa työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävässä koulutuksessa opiskelijan työturvallisuudesta siten kuin siitä työntekijöiden osalta säädetään ja määrätään myös silloin, kun opiskelija ei ole työsopimussuhteessa taikka virkasuhteessa tai siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa työnantajaan. Momentissa oleva viittaus ammatillisesta koulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuihin lakeihin muutettaisiin viittaukseksi työturvallisuuslakiin. Työturvallisuuslain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lakia sovelletaan myös oppilaan ja opiskelijan työhön koulutuksen yhteydessä. Pykälän 3 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevaa 3 momenttia. 

6 luku. Työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu

3 §.Opintoja koskevat edellytykset. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa olevat viittaukset ammatillisesta peruskoulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin korvattaisiin viittauksella ehdotettuun ammatillisesta koulutuksesta annettavaan lakiin. 

13 luku. Työ- ja elinkenotoimiston asiakastietojärjestelmä

3 §.Rekisterikohtaiset tiedot. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin uusi 7 kohta. Palveluntuottajarekisteriin voitaisiin tallettaa myös ehdotetussa ammatillisesta koulutuksesta annettavassa laissa tarkoitettua työvoimakoulutusta koskevat tiedot. Edellä mainitun lakiehdotuksen 37 §:n 4 momentin ja 98 §:n mukaan kyseisessä laissa tarkoitettuun työvoimakoulutukseen sovellettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 3 §:ää ja sen nojalla annettuja säännöksiä koulutukseen hakeutumisesta ja opiskelijaksi ottamisesta sekä 5 §:ää koulutuksen keskeyttämisestä. Koska työ- ja elinkeinotoimisto päättäisi opiskelijoiden valitsemista koulutukseen ja koulutuksen keskeyttämisestä, olisi koulutusta koskevat tiedot välttämätöntä tallettaa työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän palveluntuottajarekisteriin vastaavasti kuten työhallinnon hankkimaa työvoimakoulutusta koskevat tiedot. Palveluntuottajarekisteriin voitaisiin tallettaa koulutusta ja koulutuksen järjestäjää koskevat tiedot sekä koulutukseen liittyvät haku-, valinta- ja seurantatiedot. 

14 luku. Muutoksenhaku

3 §.Eräitä päätöksiä koskeva muutoksenhaku. Pykälän 1 momentti kumottaisiin. Lain 5 luvun 3 §:n opiskelijavalintaa koskevista säännöksistä poistettaisiin viittaukset koulutusta koskevien lakien soveltamiseen opiskelijavalinnassa, koska työ- ja elinkeinohallinnon hankkimana ei enää järjestettäisi kyseisten lakien mukaista koulutusta. 

1.19  Laki kotoutumisen edistämisestä

24 §.Maahanmuuttajan kotoutumista edistävät toimenpiteet. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin korvattaisiin viittauksella ehdotettuun ammatillisesta koulutuksesta annettavaan lakiin. 

Voimaantulo. Työttömyysetuudella tuettavia maahanmuuttajan omaehtoisia opintoja koskevan siirtymäsäännöksen perusteella opiskelun tukemista voitaisiin jatkaa lain voimaantulon jälkeen, jos ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettujen opintojen tukeminen on näiden lakien kumoamisesta huolimatta kesken 1 päivänä tammikuuta 2018 ja tukeminen on aloitettu viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017. 

1.20  Työttömyysturvalaki

5 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa määritellään, mitä työttömyysturvalaissa tarkoitetaan työsuhteella. Kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin maininta kumottavasta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetusta laista. Ehdotettavassa laissa ammatillisesta koulutuksesta tarkoitetun oppisopimuskoulutuksen perusteella tehtävää työtä pidettäisiin nykytilaa vastaavasti työttömyysturvalaissa tarkoitettuna työsuhteena, kun sitä ei tehtäisi lain 6 §:ssä tarkoitettuna yrittäjänä. 

Pykälän 1 momentin 15 kohdassa määritellään, mitä työttömyysturvalaissa tarkoitetaan työllistymistä edistävällä palvelulla. Määritelmällä on merkitystä muun muassa palveluun osallistumisen velvoittavuuden ja palvelun ajalta maksettavien työttömyysetuuden korotusosien saamisen kannalta. 

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettu työvoimakoulutus olisi edelleen työllistymistä edistävä palvelu. Lisäksi työllistymistä edistävä palveluna pidettäisiin jatkossa ehdotetussa ammatillista koulutusta koskevassa laissa tarkoitettua työvoimakoulutusta. 

Voimaantulo. Ehdotettu 1 luvun 5 §:n 1 momentin 15 kohta olisi voimassa vuoden 2018 loppuun. Säännöstä on tarkoitus muuttaa vuoden 2019 alusta lukien kasvupalvelulainsäädännön voimaantulon yhteydessä. Määräaikainen voimassaolo yksinkertaistaisi eri hallituksen esityksiin sisältyvien samaa säännöstä koskevien muutosten yhteensovittamista. 

1.21  Terveydenhuoltolaki

17 §.Opiskeluterveydenhuolto. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan opiskeluterveydenhuoltoon kuuluu myös opiskelijan työssäoppimisen ja työharjoittelun aikainen terveydenhuolto. Ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjän suunnittelema ja sen vastuulla oleva tavoitteellinen muualla kuin koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä tapahtuva työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävä koulutus järjestettäisiin oppisopimukseen tai koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena. Koulutussopimukseen perustuva koulutus korvaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaisen työssäoppimisen. Lisäksi työpaikalla voidaan toteuttaa myös muuta henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa suunniteltua ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseen liittyvää oppimista ja opiskelua. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että maininta työssäoppimisesta korvattaisiin opiskelijan muulla kuin oppisopimukseen perustuvalla työpaikalla järjestettävällä koulutuksella. Muotoilu kattaisi siten jatkossakin työpaikalla järjestettävän koulutuksen lukuun ottamatta oppisopimuskoulutusta. Säännös vastaisi laajuudeltaan nykytilaa, koska nykyinen työssäoppiminen sisältää oppisopimuskoulutusta lukuun ottamatta kaiken muun työpaikalla tapahtuvan opiskelun. Opiskeluterveydenhuoltoon ei kuuluisi jatkossakaan oppisopimuskoulutuksen aikainen terveydenhuolto. 

Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että voimassa olevassa säännöksessä olevat viittaukset ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, jolla kumotaan nykyisin voimassa oleva laki ammatillisesta peruskoulutuksesta ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Jatkossa muiden kuin oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa tarkoitettujen opiskelijoiden opiskelijahuollosta säädettäisiin ehdotetussa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 99 §:n 3 momentissa. Koska ehdotetussa ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei jatkossa enää säädettäisi opetussuunnitelman laatimisesta, ehdotetaan säännöstä lisäksi muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin lukiolain 11 §:n mukaiseen opetussuunnitelmaan sekä erikseen ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 99 §:n 1 momentissa tarkoitettuun koulutuksen järjestäjän päättämiin opiskelijahuollon järjestämistapoihin. Ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 99 §:n 1 momentin mukaan Opetushallitus määräisi nykytilaa vastaavasti opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista ja tavoitteista. Koulutuksen järjestäjä päättäisi ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa olevien opiskelijoiden ja valmentavassa koulutuksessa olevien opiskelijoiden osalta opiskelijahuollon järjestämistavoista noudattaen, mitä Opetushallitus määrää opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista sekä opiskelijahuollon tavoitteista. 

1.22  Laki Poliisiammattikorkeakoulusta

22 §.Kelpoisuus ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. Säännöksen 3 kohdan mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa henkilö, joka on suorittanut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun (631/1998) ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. 

Mainitut 2 ja 3 kohta ehdotetaan yhdistettäväksi ja muutettavaksi vastaamaan ehdotettua ammatillista koulutusta koskevaa lakia, jolla kumotaan nykyisin voimassa oleva laki ammatillisesta peruskoulutuksesta ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Kaikista ammatillisista tutkinnoista eli ammatillisista perustutkinnoista, ammattitutkinnoista ja erikoisammattitutkinnoista säädetään jatkossa ammatillista koulutusta koskevassa laissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei enää säädettäisi ammatillisen perustutkinnon suoritusajasta, joten kelpoisuussäännöksestä poistettaisiin vaatimus siitä, että ammatillisen perustutkinnon tulee olla vähintään kolmevuotinen. Ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan nykytilaa vastaavalla tavalla 180 osaamispistettä. 

Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kelpoinen voitaisiin ottaa opiskelijaksi mainittuun tutkintoon johtaviin opintoihin. Siten opiskelijaksi voitaisiin edelleen ottaa henkilö, joka on kelpoinen ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin suoritettuaan voimassa olevan 22 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon taikka 3 kohdassa tarkoitetun ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. 

Ehdotetun 22 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta vastaisivat voimassa olevan säännöksen 4 ja 5 kohtaa. 

1.23  Ajokorttilaki

3 §.Määritelmiä. Voimassa olevan pykälän 10 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan liikenneopettajia kouluttavalla laitoksella ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 4 §:n mukaisen luvan omaavaa koulutuksen järjestäjää, joka antaa liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että säädösviittaus ja terminologia muutettaisiin vastaamaan uutta ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia. 

5 §.Ikävaatimukset. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin 9 kohdan b alakohdan ikävaatimus koskee myös D-luokan ajokortin saamista ammattipätevyyslain 6 §:ssä tarkoitettuja ajoja varten, jos kysymyksessä on mainitussa kohdassa tarkoitettu opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen 120 opintoviikon linja-auton kuljettajan koulutus, josta opiskelija on suorittanut vähintään 60 opintoviikkoa henkilöliikenteeseen suunnattua linja-auton kuljettajan koulutusta ja saanut 280 tunnin linja-auton kuljettajan perustason ammattipätevyyskoulutuksen. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan terminologista muutosta siten, että opintoviikkojen sijaan säädettäisiin osaamispisteistä. Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavien ammatillisten perustutkintojen mitoitusperusteena on vuonna 2015 otettu käyttöön osaamispisteet, jotka ovat korvanneet aiemmin käytetyt opintoviikot. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamista koskevan lain 787/2014 siirtymäsäännöksen mukaan viitattaessa ammatillisen koulutuksen laajuuteen opintoviikkoina vastaa yksi opintoviikko 1,5:tä osaamispistettä, jollei muuta ole säädetty tai määrätty. 

Ehdotetun ammatillisen koulutuksen lain mukaan sekä ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen että erikoisammattitutkintojen ja tutkintojen osien mitoituksen peruste on osaamispiste. Ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi ammatillisena peruskoulutuksena suoritetun ammatillisen perustutkinnon nykyistä laajuutta vastaavasti 180 osaamispistettä. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan terminologista muutosta myös siten, että siinä ei enää säädettäisi koulutuksen opetussuunnitelmaperusteisuudesta. Voimassa olevan lain ammatillisesta peruskoulutuksesta mukaan ammatillista perustutkintoa ammatillisena peruskoulutuksena järjestävän koulutuksen järjestäjän on tullut laatia tutkinnon perusteiden mukainen opetussuunnitelma, jossa päätetään järjestettävästä koulutuksesta. Opetussuunnitelma on pitänyt laatia erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä ja saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa koulutusta varten. Valtioneuvoston asetuksella on säädetty tarkemmin opetussuunnitelmassa päätettävistä asioista. Ehdotetussa laissa ammatillisesta koulutuksesta koulutuksen järjestäjällä ei olisi enää lakisääteistä velvoitetta laatia määrämuotoista opetussuunnitelmaa. Tämä vähentäisi koulutuksen järjestäjän työmäärää. Koulutuksen järjestäjät voisivat edelleen laatia toteutussuunnitelman järjestämäänsä koulutusta varten, mutta suunnitelma ja sen sisältö olisivat järjestäjän päätettävissä. 

38 §.Autokouluopetuksen aloittamisen edellytykset. Pykälän 4 momentin terminologiaa ehdotetaan uudistettavaksi vastaamaan uutta ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia. Opetushallituksen valvonnassa tapahtuvan kuorma- tai linja-autonkuljettajan opetussuunnitelmaperusteisen perustutkintokoulutuksen sijaan pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa autokouluopetuksen oppilas on kuorma- ja linja-auton kuljettajalta vaadittavassa ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa. 

40 §.Opetuslupaperusteet muuhun kuin B-luokan opetukseen. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta ammatillisesta koulutuksesta annetun lain terminologiaa siten, että kuljetusalan tutkintoon valmistavan koulutuksen sijaan säännöksessä käytettäisiin käsitettä kuljetusalan tutkintokoulutus. 

84 §.Autokoulun opetushenkilöstö. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta ammatillisesta koulutuksesta annetun lain terminologiaa siten, että liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen sijaan säännöksessä käytettäisiin käsitettä liikenneopettajan erikoisammattitutkintokoulutus. 

91 §.Opetusharjoittelulupa. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan edellytyksenä opetusharjoittelun laajentamiseen 84 §:n 2 momentissa tarkoitettuun opetukseen tai luvan myöntämiseen muuhun harjoitteluun on, että opiskelija on aloittanut opetusta vastaavan valinnaisen tutkinnon osan suorittamiseen valmistavan koulutuksen tai hänet on ohjattu kyseisen tutkinnon osan tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi uuden ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista terminologiaa vastaavaksi siten, että 2 momentin 2 kohdan mukaisena edellytyksenä on, että opiskelija on aloittanut opetusta vastaavan valinnaisen tutkinnon osan tutkintokoulutukseen tai hänet on ohjattu kyseisen tutkinnon osan näyttöön. 

1.24  Laki kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä

5 §.Perustason ammattipätevyyskoulutus. Pykälän 3 momentissa säädetään perustason ammattipätevyyskoulutuksen teoriakokeen hyväksytystä suorituksesta annettavasta todistuksesta ja suoritusmerkinnästä. Momenttiin ehdotetaan tarkennusta sen osalta, mihin suoritusmerkintä perustuisi ja kuka antaisi todistuksen ammatillisen tutkinnon suorittamisesta. Voimassa olevaa momenttia vastaavasti, kokeessa hyväksytylle annettaisiin todistus perustason ammattipätevyyskoulutuksen suorittamisesta tai sen suorittamisesta nopeutetusti. Tämän todistuksen antaisi ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain nojalla työelämätoimikunta, jolle Opetushallitus on määrännyt tämän tehtäväksi. 

Merkintä koulutuksen suorittamisesta voitaisiin sisällyttää tässä momentissa tarkoitetun todistuksen perusteella myös ammatillisen tutkinnon suorittamisesta annettavaan todistukseen, jonka opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä koulutuskeskus antaisi. Tämän merkinnän tekisi työelämätoimikunnan antaman todistuksen perusteella koulutuksen järjestäjä, jolla olisi ehdotetussa laissa ammatillisesta koulutuksesta tarkoitetussa luvassaan oikeus toimia tässä laissa tarkoitettuna perustason ammattipätevyyskoulutusta antavana koulutuskeskuksena. 

9 §.Linja-auton kuljettajan vähimmäisikää koskevat poikkeukset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ammatillisen koulutuksen tutkintorakennetta. 

10 §.Koulutuskeskukset. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, että voimassa olevassa säännöksessä olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 8 §:ään ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 4 §:ään muutettaisiin vastaamaan ehdotettua ammatillisesta koulutuksesta annettavaa lakia. 

15 §.Kokeet. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymissä koulutuskeskuksissa annettavaan koulutukseen liittyvän kokeen järjestämisestä ja valvonnasta sekä 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun todistuksen antamisesta vastaavat Opetushallituksen valvonnassa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 25 a §:ssä tarkoitetut ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavat toimielimet tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetut tutkintotoimikunnat. Ammattiosaamisen näyttöjen toimielimistä ja tutkintotoimikunnista ei enää säädettäisi ehdotetussa ammatillista koulutusta koskevassa laissa. Ammatillisen tutkinnon myöntämisoikeus siirrettäisiin osaksi järjestämislupaa. Koulutuskeskuksissa annettavaan koulutukseen liittyvän kokeen järjestämisestä ja valvonnasta sekä 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun perustason ammattipätevyyskoulutuksen suorittamisesta tai sen suorittamisesta nopeutetusti annettavan todistuksen antamisesta vastaisi Opetushallituksen valvonnassa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 119 §:ssä tarkoitettu työelämätoimikunta. 

26 §.Muutoksenhaku. Pykälän 6 momentin säädösviittaukset muutettaisiin vastaamaan ehdotetun ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain arvioinnin oikaisemista ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä. 

1.25  Rikosrekisterilaki

6 §. Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotetun lain ammatillisesta koulutuksesta mukaista terminologiaa liittyen käytännön työtehtävissä tapahtuvaan oppimiseen. Lisäksi ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, että voimassa olevassa säännöksessä olevat viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin (630/1998) ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin (631/1998) muutettaisiin vastaamaan nyt ehdotettua lakia ammatillisesta koulutuksesta. Lisäksi korjattaisiin ammattikorkeakoululain säädösviittaus vastaamaan voimassa olevaa lakia. 

1.26  Eläinsuojelulaki

26 b §.Broilereiden pitäjän pätevyys ja broilereita käsittelevien henkilöiden ohjaus. Pykälän 1 momentissa säädetään broilereiden pitämiseen vaadittavasta tutkinnon osan suorittamisesta ja sitä vastaavasta todistuksesta. Ehdotetussa laissa ammatillisesta koulutuksesta ei olisi enää tutkintotoimikuntia, vaan lain mukaisen, opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvan saaneet koulutuksen järjestäjät vastaisivat todistusten antamisesta. Voimassa olevaan pykälään ehdotetaan muutosta siten, että terminologia vastaisi ehdotettua lakia ammatillisesta koulutuksesta. 

Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla annettu todistus hyväksytään myös tämän lain tultua voimaan. 

33 f §.Lopetusasetuksessa edellytetyn koulutuksen järjestäjä. Pykälässä säädetään lopetusasetuksessa edellytetyn koulutuksen järjestäjästä, joka voi antaa lopetusasetuksessa edellytetyn kelpoisuuden. Ehdotetussa laissa ammatillisesta koulutuksesta ei olisi enää tutkintotoimikuntia, vaan lain mukaisen, opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvan saaneet koulutuksen järjestäjät vastaisivat koulutuksen ja todistuksen antamisesta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotetun lain ammatillisesta koulutuksesta mukaista terminologiaa. 

1.27  Ympäristönsuojelulaki

159 §.Otsonikerrosta heikentäviä aineita ja tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja käsitteleviltä vaadittava pätevyys ja sen osoittaminen. Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitealalla toimivan henkilön pätevyyden osoittamisesta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä viitattaisiin nyt ehdotettuun lakiin ammatillisesta koulutuksesta. Voimassa olevassa momentissa säädetään myös tutkintotoimikuntien ja koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta antaa todistus pätevyytensä osoittaneelle henkilölle. Ammattiosaamisen näyttöjen toimielimistä ja tutkintotoimikunnista ei enää säädetä uudessa ammatillista koulutusta koskevassa laissa. Ammatillisen tutkinnon myöntämisoikeus siirretään osaksi järjestämislupaa ja kokonaisuudessaan koulutuksen järjestäjälle. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotettua lakia ammatillisesta koulutuksesta. 

195 §.Muutoksenhaku eräissä tapauksissa. Voimassa olevan pykälän 3 ja 4 momenteissa säädetään mahdollisuudesta hakea muutosta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisen näyttötutkinnon arviointiin sekä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisen pätevyyden arviointiin. Ehdotetussa laissa ammatillisesta koulutuksesta osaamisen arvioinnissa siirryttäisiin yhteen näyttöperusteiseen ja osaamisen hankkimistavasta riippumattomaan tapaan suorittaa ammatillinen tutkinto. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lainsäädännön mukaisesta näyttötutkintojärjestelmästä sekä ammatilliseen peruskoulutukseen perustuvasta perustutkinnon suorittamistavasta luovuttaisiin. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että säädösviittaukset ja terminologia muutettaisiin vastaamaan uutta ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia. 

2.1  Laki ammatillisesta koulutuksesta

Ammatillisesta koulutuksesta annettavaan lakiin ehdotetaan useita asetuksen- ja määräyksenantovaltuuksia. 

Ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 5 §:ssä säädettäisiin ammatillisten tutkintojen antamista valmiuksista. Lain 5 §:n nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella säätää tarkemmin ammatillisissa perustutkinnoissa osoitettavasta ammattitaidosta ja osaamisesta. Lain 13 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tutkinnon muodostumisesta ammatillisista ja yhteisistä tutkinnon osista, yhteisten tutkinnon osien laajuudesta osaamispisteinä sekä yhteisiin tutkinnon osiin kuuluvista osa-alueista ja osa-alueiden pakollisuudesta ja valinnaisuudesta. Valmentavan koulutuksen muodostumisesta voitaisiin lain 14 §:n nojalla säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen edellyttäisi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupaa. Järjestämisluvasta säädettäisiin lain 3 luvussa. Lain 28 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin järjestämisluvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä sekä järjestämisluvan myöntämisen tarkemmista edellytyksistä. 

Ammatillisen perustutkintokoulutuksen tai valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisessa voitaisiin käyttää valtakunnallisia hakumenettelyitä. Lain 37 §:n nojalla valtakunnallisista hakumenettelyistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. 

Ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain mukaan opiskelijalle laadittaisiin henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. Koulutuksen järjestäjä vastaisi henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laatimisesta. Suunnitelmaan kirjattaisiin yksilölliset osaamisen tunnistamista, tunnustamista, hankkimista ja osoittamista sekä ohjaus- ja tukitoimia koskevat tiedot siten kuin lain 46—49 §:ssä säädetään. Suunnitelmaan merkittävistä tiedoista säädettäisiin 44 §:n nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi tunnustaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen, joka vastaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita. Lain 47 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin osaamisen tunnustamisen menettelytavoista. Opetushallitus voisi mainitun pykälän nojalla määrätä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteista sekä arvosanojen muuntamisesta. 

Ehdotetun lain mukaan osaamisen arvioijat antaisivat tutkinnon osien, yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden sekä valmentavan koulutuksen osien arvosanat osaamisen arviointiasteikon mukaisesti. Osaamisen arviointiasteikosta säädettäisiin 53 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella. 

Opiskelijalla olisi lain mukaan oikeus saada tieto arviointiperusteiden soveltamisesta osaamisensa arviointiin. Menettelytavasta tiedon saamiseksi säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella lain 55 §:n nojalla. 

Lain 60 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin ehdotetun lain 57—59 §:ssä tarkoitettujen todistusten sisällöstä ja liitteistä. Opetushallitus määräisi saman pykälän nojalla todistuksiin ja niiden liitteisiin merkittävistä tiedoista. 

Koulutuksen järjestäjä voisi järjestää ehdotetussa laissa tarkoitettua koulutusta työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä. Oppisopimuskoulutus olisi pääosin työpaikalla järjestettävää koulutusta, joka perustuisi oppisopimukseen ja oppisopimuksen edellytyksenä olevaan koulutuksen järjestäjän ja työnantajan väliseen sopimukseen oppisopimuskoulutuksen järjestämisestä. Oppisopimuskoulutuksesta säädettäisiin lain 70 §:ssä. Mainitun pykälän nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin oppisopimuksessa sovittavista asioista sekä koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisessä oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevassa sopimuksessa sovittavista asioista. Lisäksi työnantajalle maksettavan koulutuskorvauksen määräytymisestä voitaisiin lain 73 §:n nojalla säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Opiskelija voisi hankkia osaamista työpaikalla myös koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena. Koulutuksen järjestäjä sopisi tällöin työpaikan edustajan kanssa opiskelijan osaamisen hankkimisesta työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä. Koulutussopimuksessa sovittavista asioista säädettäisiin lain 71 §:n nojalla tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 81 §:ssä säädettäisiin opiskeluoikeuden peruuttamisesta. Tutkinnoista, joihin 81 §:ää sovellettaisiin, säädettäisiin mainitun pykälän nojalla valtioneuvoston asetuksella. Lain 40 §:n perusteella Opetushallitus määräisi 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin liittyvistä terveydentilaa koskevista vaatimuksista. 

Ehdotetun lain 100 §:ssä säädettäisiin opiskelijan oikeudesta maksuttomaan ruokailuun. Säännöksen mukaan päätoimisessa perustutkintokoulutuksessa ja valmentavassa koulutuksessa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan sellaisina päivinä, joina häneltä edellytetään läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Lisäksi opiskelijalla olisi oikeus myös muuhun maksuttomaan päivittäiseen ruokailuun valtioneuvoston asetuksella säädettävissä perustutkinnoissa, joissa osaamisen hankkiminen edellyttää läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa tavanomaista työpäivää pidemmän ajan. 

Rehtorin ja opettajien kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin 118 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi yliopisto voisi 118 §:n nojalla yksittäistapauksessa todeta henkilön kelpoiseksi antamaan opetusta jollakin taiteenalalla siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. 

Opetushallitus asettaa työelämätoimikunnat enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja nimittää työelämätoimikuntien jäsenet. Työelämätoimikuntien tehtävät on määritelty lain 120 §:ssä. Lain 119 §:n nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella säätää tarkemmin työelämätoimikuntien asettamisesta, kokoonpanosta ja päätöksenteosta. Lain 120 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin myös työelämätoimikuntien tehtävistä. 

Ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 123 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi huolehtia siitä, että tutkinnon suorittamismahdollisuuksista ja annettavasta koulutuksesta ja koulutukseen hakeutumisesta on tietoa yleisesti saatavilla. Ehdotetun säännöksen nojalla tiedotettavista asioista voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Ehdotetun lain 126 §:ssä säädettäisiin koulutuksen arvioinnista ja laadunhallinnasta. Mainitun säännöksen nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä koulutuksen arvioinnista ja sen kehittämisestä. 

Ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 6 §:n nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettäisiin, mitkä ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot kuuluvat ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteeseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin lisäksi säätää tiettyyn tutkintoon sisältyvästä osaamisalasta, jos kyseisen osaamisalan järjestämiskustannukset poikkeavat tutkinnon yleisistä järjestämiskustannuksista. Saman pykälän nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää tutkintojen osaamisalojen ja tutkintonimikkeiden määrittämisessä käytettävistä periaatteista. 

Lain 10 §:n nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää ammatillisen perustutkinnon tai osaamisalan laajuudeksi yli 180 osaamispistettä, jos ammattialaa koskeva sääntely sitä edellyttäisi. Saman pykälän nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettäisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintojen laajuudesta osaamispisteinä. 

Lain 20 §:ssä säädettäisiin ehdotetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutusten kehittämiseksi järjestettävistä määräaikaisista kokeiluista. Säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää kokeiltavista tutkinnoista. Lain 20 §:n 4 momentin nojalla Opetushallitus määräisi ehdotetun pykälän 2 ja 3 momentissa tarkoitetussa kokeilussa noudatettavat tutkinnon tai koulutuksen perusteet. 

Lain 39 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisessa käytettävistä valintaperusteista. Ehdotetun lain 37 §:n 2 momentissa tarkoitetussa valtakunnallisessa hakumenettelyssä käytettävistä valintaperusteista sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeista voitaisiin kuitenkin 39 §:n nojalla säätää opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. 

Ehdotetun lain 102 §:n mukaan oppisopimuskoulutuksessa koulutuksen järjestäjä maksaa opiskelijalle hakemuksesta koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä tapahtuvan osaamisen hankkimisen ajalta päivärahaa ja perheavustusta sekä korvausta majoittumis- ja matkakustannuksista. Mainitun pykälän nojalla päivärahan, perheavustuksen ja majoittumiskorvauksen määrästä säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Opiskelijalta perittävien maksujen perusteista säädettäisiin ehdotetun lain 105 §:n nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. 

Lain 15 §:n nojalla Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteet kullekin tutkintorakenteeseen kuuluvalle tutkinnolle ja lain 16 §:n nojalla koulutuksen perusteet ammatilliseen koulutukseen valmentavalle koulutukselle sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavalle koulutukselle. 

Ehdotetun lain 40 §:n säädettäisiin hakijan terveydentilan ja toimintakyvyn arvioinnista opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä. Mainitun säännöksen mukaan Opetushallitus määräisi ehdotetun lain 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin liittyvistä terveydentilaa koskevista vaatimuksista. 

Lain 80 §:n mukaan opiskelijalla olisi oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulutuksen järjestäjän tulisi laatia suunnitelma kurinpitokeinojen käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Ehdotetun pykälän 3 momentin nojalla Opetushallitus antaisi määräykset mainitun suunnitelman laatimisesta. 

Lain 99 §:n nojalla Opetushallitus määräisi opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista sekä opiskelijahuollon tavoitteista. Opetushallituksen tulisi valmistella määräys yhteistyössä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. 

2.2  Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 9 §:ssä ehdotetaan valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettäväksi ammatillisen koulutuksen indeksin laskemisesta ja kustannustason nousun huomioon ottamisesta. 

Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettäisiin lain 32 b §:n nojalla tarkemmin opiskelijavuoteen kuuluvien päivien määrittelystä. Lisäksi lain 32 d §:n nojalla säädettäisiin tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella perusrahoituksen painotetun suoritemäärän laskennasta sekä perusteiden painokertoimista, 32 f §:n nojalla suoritusrahoituksen painotetun suoritemäärän laskennasta sekä perusteiden painokertoimista sekä 32 g §:n nojalla vaikuttavuusrahoituksen rahoitusperusteiden laskennasta ja laskentakriteereistä. 

Valtioneuvoston tai opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettävät keskeiset ehdotukset on kuvattu lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi esityksen liitteenä on luonnos opetus- ja kulttuuriministeriön asetukseksi ammatillisen koulutuksen rahoituksen laskentaperusteista.