1
Lakiehdotusten perustelut
1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Ehdotetussa laissa säädettäisiin kokeilusta, jonka aikana kunnat vastaisivat työ- ja elinkeinotoimiston sijasta julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisten julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta osalle työttömistä työnhakijoista. Lisäksi eräillä kokeilualueilla kokeiltaisiin kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun kuntouttavan työtoiminnan korvaamista työelämäkokeilu-nimisellä palvelulla.
2 §.Kokeilualueet. Pykälässä säädettäisiin kokeilualueista, joilla ehdotettua lakia sovellettaisiin. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin kahden tai useamman kunnan muodostamat kuntapohjaiset alueet, joilla vastuu julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta siirtyisi osittain kunnalle. Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin alueet, joilla kokeiltaisiin kuntouttavan työtoiminnan korvaamista työelämäkokeilulla.
3 §.Vastuu julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta työttömille työnhakijoille. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin asiakaskohderyhmistä, joiden osalta vastuu julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta olisi kunnalla. Palveluiden tarjoamisesta vastuussa oleva kunta olisi asiakaskohderyhmään kuuluvan työttömän työnhakijan kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta. Työ- ja elinkeinotoimisto vastaisi julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta muille henkilöasiakkaille.
Työ- ja elinkeinotoimiston asiakkuus ei perustu kotikuntaan, vaan henkilö voi valita missä toimistossa hän asioi. Työ- ja elinkeinohallinnon asiakastietojärjestelmään tallennetaan henkilön asuinkunta. Jos henkilön asuinkunta kuuluisi ehdotetussa 2 §:ssä määriteltyyn kokeilualueeseen, mutta henkilön kotikunta on jokin muu kunta, henkilö ei asuinpaikkansa perusteella lähtökohtaisesti kuuluisi kokeilun kohderyhmään, elleivät henkilö, työ- ja elinkeinotoimisto ja kokeilukunta yhdessä sopisi toisin.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin, ketä pidettäisiin työttömänä työnhakijana. Työttömällä työnhakijalla tarkoitettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 3 §:n määritelmäsäännöksessä tarkoitettua työtöntä, jonka työnhaku on voimassa siten kuin mainitussa laissa säädetään. Työttömällä tarkoitettaisiin siten henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään ja joka ei ole työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitettu päätoiminen opiskelija. Työttömänä pidettäisiin myös työsuhteessa olevaa, joka on kokonaan lomautettu tai jonka säännöllinen viikoittainen työskentelyaika on alle 4 tuntia.
4 §.Ohjaaminen kunnan asiakkaaksi ja asiakkuuden päättyminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinotoimiston velvollisuudesta ohjata kunnan asiakkaiksi ne työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmässä työttöminä työnhakijoina olevat henkilöt, jotka täyttäisivät ehdotetussa 3 §:n 1 momentissa määritellyt asiakkuuskriteerit. Ohjaaminen kunnan asiakkaaksi tarkoittaisi käytännössä sitä, että työ- ja elinkeinotoimisto ilmoittaisi työttömälle työnhakijalle, että hänen kotikuntansa vastaisi jatkossa julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta hänelle. Asiakasta olisi informoitava myös siitä, miten hänen asiointinsa jatkuu.
Kunnan asiakkaaksi ohjattaisiin ne, jotka täyttäisivät asiakkuuskriteerit ehdotetun lain voimassaoloaikana. Esimerkiksi Varsinais-Suomen kokeilualueella kunnan asiakkaaksi ohjattaisiin tämän lain voimaan tullessa alle 25-vuotiaat työttömät työnhakijat sekä ne työttömät työnhakijat, jotka ovat olleet työttöminä työnhakijoina yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukautta. Henkilö, joka ei kokeilun alkaessa olisi ollut työttömänä työnhakijana vähintään 12 kuukautta, ohjattaisiin kunnan asiakkaaksi siinä vaiheessa, kun 12 kuukautta työttömänä työnhakijana oloa täyttyisi. Vastaavasti alle 25-vuotiaat työnhakijat, jotka rekisteröityisivät työnhakijoiksi kokeilun aikana, ohjattaisiin kunnan asiakkaiksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan asiakkuuden voimassa olosta sekä kunnan asiakkaan työnhaun voimassa olon lakkaamisesta. Kun henkilö olisi ohjattu kunnan asiakkaaksi, kunta vastaisi julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta henkilölle hänen työnhakunsa päättymiseen saakka. Asiakkuus kunnassa ei päättyisi, vaikka henkilö ei enää täyttäisi 3 §:n 1 momentissa määriteltyjä asiakkuuskriteerejä, joiden perusteella hänet ohjattiin kunnan asiakkaaksi. Esimerkiksi jos iän perusteella kunnan asiakkaaksi ohjattu alle 25-vuotias täyttäisi 25 vuotta tai yhtäjaksoisen 12 kuukauden työttömänä työnhakijana olon perusteella asiakkaaksi ohjattu ottaisi vastaan yli 4 tuntia viikossa olevan osa-aikatyön, hänen asiakkuutensa kunnassa jatkuisi edelleenkin niin kauan kuin hänen työnhakunsa olisi voimassa.
Jotta kokeilukunnille jäisi aikaa tarjota kunnan asiakkaille julkisia työvoima- ja yrityspalveluja kokeilun aikana, työ- ja elinkeinotoimisto ohjaisi työttömiä kunnan asiakkaaksi 30.9.2018 asti. Aikarajasta säädettäisiin voimaantulosäännöksessä.
Kaikkien asiakkaiden osalta kunnan asiakkuus päättyisi viimeistään kokeilun päättyessä 31.12.2018. Kunnan tulisi ennen kokeilun päättymistä huolehtia, että kunnan asiakkaat tietävät, missä heidän asiakkuutensa jatkuu, jos he kokeilun päättyessä olisivat edelleen työttöminä. Asiakkuuden siirrot tulisi toteuttaa siten, että asiakkaan palveluprosessi jatkuisi mahdollisimman keskeytyksettä. Työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoamiseen sovellettaisiin, mitä työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaiden palveluista säädettäisiin maakuntamalliin siirryttäessä (tulevat siirtymävaiheen säännökset).
Jos henkilön kotikunta muuttuisi kesken asiakkuuden, asiakkuus siirtyisi työ- ja elinkeinotoimistoon. Jos uusi kotikunta kuuluisi kokeiluun ja henkilö täyttäisi kyseisen kokeilualueen asiakkuuskriteerin, työ- ja elinkeinotoimisto ohjaisi henkilön uuden kotikunnan asiakkaaksi.
Kunnan asiakkaan työnhaun voimassa olo lakkaisi, jos kunnan asiakas ilmoittaisi, ettei hän halua pitää työnhakuaan voimassa. Ilmoituksen voisi tehdä kunnalle tai työ- ja elinkeinoviranomaiselle. Työnhaun voimassa olo lakkaisi myös, jos henkilö ei asioisi kunnan kanssa kunnan antamassa määrärajassa ja edellyttämällä tavalla, ei esittäisi kunnalle tämän antamassa määräajassa palvelun tarjoamisen kannalta tarpeellisia selvityksiä ammatillisesta osaamisestaan, työhistoriastaan, koulutuksestaan ja työkyvystään, ei ilmoittaisi kunnalle työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovitussa määräajassa ja tavalla suunnitelman toteuttamisesta taikka ei osallistuisi työkyvyn arviointeihin ja tutkimuksiin, jotka kunta katsoisi tarpeellisiksi hänen palvelutarpeensa selvittämiseksi. Ulkomaalaisen työnhaku lakkaisi lisäksi, jos hän ei enää täyttäisi työnhakijaksi rekisteröimisen edellytyksiä, joista säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 1 tai 2 momentissa. Työnhaun voimassa olon lakkaamista koskevat säännökset vastaisivat julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momenttia ja 2 §:n 3 momenttia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kunnan asiakkaana olleen henkilön asiakkuudesta henkilön rekisteröidyttyä uudelleen työnhakijaksi työnhaun katkeamisen ja kunnan asiakkuuden päättymisen jälkeen. Asiakkuuskriteerien täyttymistä ei arvioitaisi työnhakijaksi uudelleen rekisteröitymisen yhteydessä, vaan työ- ja elinkeinotoimisto ohjaisi henkilön kunnan asiakkaaksi. Pirkanmaan kokeilualue olisi poikkeus edellä mainitusta. Jos henkilö olisi työnhakijaksi uudelleen rekisteröityessä oikeutettu palkansaajan tai yrittäjän ansiopäivärahaan, häntä ei enää ohjattaisi kunnan asiakkaaksi. Työnhakijaksi rekisteröityminen tapahtuisi työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään pyytämällä sitä sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai henkilökohtaisesti työ- ja elinkeinotoimistossa. Kunnan asiakkaana ollut henkilö voisi pyytää työnhaun käynnistämistä myös kunnan virkamieheltä. Edellä mainittu pyyntö tulisi esittää henkilökohtaisesti.
5 §.Palvelutarpeen arviointi ja työllistymissuunnitelman laatiminen. Kunta vastaisi kunnan asiakkaaksi ohjatun työttömän työnhakijan palveluprosessista. Palveluprosessiin sovellettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain säännöksiä. Kunnan tulisi järjestää kunnan asiakkaaksi ohjatulle työttömälle työnhakijalle haastattelu sekä laatia yhdessä hänen kanssaan työllistymissuunnitelma. Haastattelun järjestämiseen ja sisältöön sekä työllistymissuunnitelman laatimiseen, tarkistamiseen ja sisältöön sovellettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 4-7 §:ssä säädettyä.
Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan työnhakijan ensimmäisen haastattelu tulee järjestää kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta, jollei se työnhakijan tilanne huomioon ottaen ole ilmeisen tarpeetonta. Työnhakijalle tulee varata tilaisuus myöhempiin haastatteluihin määräajoin työnhakijan palvelutarpeen mukaisesti. Työttömän työnhakijan haastattelu tulee kuitenkin aina järjestää työttömyyden jatkuttua yhdenjaksoisesti kolmen kuukauden ajan ja sen jälkeen aina kolmen kuukauden yhdenjakoisen työttömyyden jälkeen. Kunnan tulisi noudattaa näitä haastattelulle asetettuja määräaikoja. Esimerkiksi jos työ- ja elinkeinotoimisto olisi järjestänyt työttömälle työnhakijan haastattelun kuukausi ennen siirtymistä kunnan asiakkaaksi, kunnan tulisi järjestää haastattelu viimeistään kahden kuukauden kuluessa asiakkuuden alkamisesta.
Työ- ja elinkeinotoimistossa laadittu työllistymissuunnitelma sitoisi sekä kuntaa että asiakasta uuden suunnitelman laatimiseen asti. Tästä säädettäisiin siirtymäsäännöksessä. Kunta voisi järjestää haastattelun ja laatia uuden suunnitelman ennen laissa säädettyjä määräaikoja, mikäli se arvioisi asiakkaan palvelutarpeen sitä edellyttävän.
Ensimmäisessä haastattelussa tulisi tarkistaa ja täydentää työnhakutiedot, arvioida palvelutarve, laatia työllistymissuunnitelma sekä sopia asiointitavasta ja yhteydenpidosta kunnan ja asiakkaan välillä. Osana palvelutarpeen arviointia kunnan tulisi tehdä arvio kunnan asiakkaaksi ohjatun työttömän työnhakijan valmiuksista työllistyä avoimille työmarkkinoille sekä työttömyyden pitkittymisen todennäköisyydestä. Myöhemmissä haastatteluissa kunnan tulisi arvioida lisäksi työnhaun tuloksellisuutta ja työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumista sekä tarkistaa suunnitelma. Haastattelun yhteydessä kunnan tulisi tarjota kunnan asiakkaalle soveltuvia työpaikkoja ja koulutusta sekä muita palvelutarpeen ja työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman mukaisia palveluja.
Työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman tulee perustua työnhakijan omiin työtä tai koulutusta koskeviin tavoitteisiin ja arvioituun palvelutarpeeseen. Suunnitelmassa sovitaan työnhausta ja sen tavoitteista, työnhakijan palvelutarpeen mukaisista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista ja muista työllistymistä edistävistä palveluista sekä asiantuntija-arvioinneista. Tarvittaessa suunnitelmassa sovitaan muista osaamista, työmarkkinavalmiuksia ja toimintakykyä parantavista palveluista tai työkyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyvistä toimista. Kunnan asiakas ja kunta sopisivat työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumisen seurannasta ja hyväksyisivät suunnitelman. Jos kunta edellyttäisi muuta selvitystä kuin kunnan asiakkaan oman ilmoituksen suunnitelman toteuttamisesta, tämä ehto on kirjattava suunnitelmaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asiakkaan informoimisesta, kunnan velvollisuuksista sekä kunnan asiakkaan yleisistä velvollisuuksista. Informointivelvollisuuteen ja kunnan muihin velvollisuuksiin sovellettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 3 ja 9 §:ää. Kunnan tulisi informoida asiakastaan työnhakuun liittyvistä seikoista, hänelle tarjolla olevista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista, työnhaun voimassaolon edellytyksistä sekä muutosturvasta. Lisäksi asiakasta tulisi tarvittaessa informoida hänen työllistymistään edistävistä muista palveluista, työttömän työnhakijan yleisistä velvollisuuksista sekä työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen saamisen keskeisistä työvoimapoliittisista edellytyksistä. Kunnan tulisi tarjota asiakkaalleen työtä ja koulutusta sekä järjestää työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan sisältyviä palveluja työ- ja elinkeinoviranomaisen käytettäväksi osoitettujen määrärahojen rajoissa. Kunnan tulisi myös seurata työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumista ja huolehtia osaltaan palveluprosessin etenemisestä. Kunnan asiakkaana olevaa työtöntä työnhakijaa koskisivat samat yleiset velvollisuudet, jotka julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 8 §:n mukaan koskevat työtöntä työnhakijaa.
6 §.Monialainen työllistymissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain poikkeavasta soveltamisesta kokeilualueilla. Jos kunnan asiakkaaksi ohjattu henkilö täyttäisi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain 2 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset ja hänellä olisi monialaisen yhteispalvelun tarve, kunta ja Kansaneläkelaitos vastaisivat henkilön palvelutarpeen arvioinnista, monialaisen työllistymissuunnitelman laatimisesta, seurannasta ja tarkistamisesta siten kuin kyseisen lain 3 ja 4 §:ssä säädetään. Työ- ja elinkeinotoimisto ei ehdotetun pykälän mukaan osallistuisi monialaiseen yhteispalveluun kunnan asiakkaiksi ohjattujen kohdalla, koska kunnalla olisi näiden asiakkaiden osalta vastuu myös julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta. Työ- ja elinkeinotoimisto ei osallistuisi myöskään yhteispalvelun päättymisen arvioimiseen.
7 §.Kotoutumissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin kotoutumisen edistämisestä annetun lain poikkeavasta soveltamisesta kokeilualueilla. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 10 §:n mukaan työ- ja elinkeinotoimisto käynnistää alkukartoituksen maahanmuuttajalle, joka on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettu työtön työnhakija. Jos ehdotetussa laissa tarkoitettu kunnan asiakkaaksi ohjattu henkilö olisi maahanmuuttaja, kunta vastaisi alkukartoituksen käynnistämisestä.
Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 13 §:n mukaan kotoutumissuunnitelman laatimiseen osallistuvat sekä kunta että työ- ja elinkeinotoimisto. Ehdotetun 7 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto ei osallistuisi kotoutumissuunnitelman laatimiseen kunnan asiakkaaksi ohjatulle maahanmuuttajalle, vaan kunta laatisi suunnitelman yhdessä maahanmuuttajan kanssa. Kunnan yhdessä asiakkaan kanssa laatimaan kotoutumissuunnitelmaan sovellettaisiin, mitä kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa säädetään työ- ja elinkeinotoimiston laatimasta kotoutumissuunnitelmasta. Tästä säädettäisiin ehdotetussa 7 §:n 2 momentissa.
8 §.Aktivointisuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain poikkeavasta soveltamisesta kokeilualueilla. Jos kunnan asiakkaaksi ohjattu kuuluisi kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n soveltamisalaan, kunta laatisi aktivointisuunnitelman yhdessä asiakkaan kanssa. Työ- ja elinkeinotoimisto ei osallistuisi aktivointisuunnitelman laatimiseen. Muiden kuin kunnan asiakkaana olevien työttömien työnhakijoiden osalta aktivointisuunnitelma laadittaisiin kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaisesti työ- ja elinkeinotoimiston, kunnan ja asiakkaan kesken. Kuntouttavan työtoiminnan korvaavasta työelämäkokeilusta säädettäisiin ehdotetun lain 15 - 20 §:ssä.
9 §.Suunnitelmien rinnastaminen. Muualla lainsäädännössä voi olla viittauksia julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaiseen työllistymissuunnitelmaan, työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain mukaiseen monialaiseen työllistymissuunnitelmaan, kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaiseen aktivointisuunnitelmaan tai kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettuun työttömälle työnhakijalle laadittuun kotoutumissuunnitelmaan. Tästä johtuen ehdotetussa 9 §:ssä säädettäisiin kunnan ja kunnan asiakkaan ehdotetun lain nojalla laatiman suunnitelman rinnastamisesta mainittuihin suunnitelmiin, kun kyse on muun lainsäädännön soveltamisesta.
10 §. Kunnan tarjoamat julkiset työvoima- ja yrityspalvelut. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin julkisista työvoima- ja yrityspalveluista, joita kokeilualueen kunta voi tarjota 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulle kokeilun kohderyhmälle. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnan tarjoamia julkisia työvoima- ja yrityspalveluita olisivat julkista työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 3 luvussa tarkoitettu työnvälitys, 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetut tieto- ja neuvontapalvelut sekä 4 luvun 3 §:ssä tarkoitettu ammatinvalinta- ja uraohjaus.
Kunta voisi julkaista ja välittää tietoja avoimeksi ilmoitetuista työpaikoista työnantajan toimeksiannon mukaisesti sekä etsiä ja esitellä työnantajalle tämän kanssa sovitulla tavalla työnhakijoita, jotka ovat sopivia avoimeen työpaikkaan. Kunta voisi etsiä ja tarjota työnhakijalle sopivia työpaikkoja. Tieto- ja neuvontapalvelut pitävät sisällään tiedon välittämisen ja neuvonnan antamisen avoimista työpaikoista ja työnhausta, työvoiman saatavuudesta ja hankinnasta, koulutusmahdollisuuksista ja muista osaamisen kehittämismahdollisuuksista, työmarkkinoista, aloista ja ammateista, yritystoiminnan käynnistämisestä ja kehittämismahdollisuuksista sekä muutosturvan toteuttamiseksi tarjolla olevista palveluista, tuista ja korvauksista. Kunta voisi antaa ammatinvalinta- ja uraohjausta henkilöasiakkaan tukemiseksi ammatinvalinnassa, ammatillisessa kehittymisessä, työelämään sijoittumisessa ja elinikäisessä oppimisessa.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan kunta voisi ohjata asiakkaita julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuihin asiantuntija-arviointeihin, valmennukseen, kokeiluun ja työvoimakoulutukseen. Asiantuntija-arvioinnit, valmennukset, koulutuskokeilu ja työvoimakoulutus ovat pääsääntöisesti ostopalveluina hankittavia julkisia työvoima- ja yrityspalveluita. Kunnalla ei olisi oikeutta käyttää työllisyysmäärärahaa palvelujen hankkimiseen, vaan kunta voisi ohjata asiakkaita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tai työ- ja elinkeinotoimistojen hankkimiin edellä mainittuihin palveluihin. Ehdotetun lain 21 §:ssä säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen velvollisuudesta palveluja hankkiessaan ottaa huomioon kunnan asiakkaiden palvelutarpeita.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin tuista ja korvauksista, joita kunta voisi myöntää. Kunta voisi myöntää työnantajalle julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvussa tarkoitettua palkkatukea asiakkaansa työllistymisen edistämiseksi sekä 8 luvussa tarkoitettua starttirahaa yrittäjäksi ryhtyvän asiakkaan toimeentulon turvaamiseksi. Kunta voisi myös myöntää asiakkaalleen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvun 1 §:n 3 momentin mukaista harkinnanvaraista kulukorvausta ja 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettua harkinnanvaraista matka- ja yöpymiskustannusten korvausta sekä työnantajalle julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 10 luvun 3 §:ssä tarkoitettua työolosuhteiden järjestelytukea. Kunta voisi myöntää edellä mainittuja korvauksia työllisyysmäärärahasta.
Kunta ratkaisisi, täyttääkö työnhakija julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvussa ja kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22—24 §:ssä säädetyt edellytykset, jotka koskevat työnhakijan omaehtoisen opiskelun tukemista työttömyysetuudella. Kunta myös muun muassa seuraisi opintojen etenemistä ja tekisi tarvittaessa ratkaisun tukemisen päättymisestä. Kunnan tehtävistä säädettäisiin tältä osin 1 momentin 4 ja 5 kohdassa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin palveluihin sovellettavasta lainsäädännöstä. Kunnan tulisi noudattaa 1 momentissa tarkoitettuja palveluja tarjotessaan kyseistä palvelua koskevia säännöksiä, ellei ehdotetussa laissa toisin säädettäisi. Esimerkiksi palkkatukea myöntäessään kunnan tulisi ottaa huomioon, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvussa säädetään ja starttirahaa myöntäessään, mitä mainitun lain 8 luvun 1—4 §:ssä säädetään.
Kunnalla olisi palveluita tarjotessaan samat toimivaltuudet ja velvollisuudet kuin työ- ja elinkeinotoimistolla. Mitä säännöksissä säädettäisiin työ- ja elinkeinotoimistosta tai työ- ja elinkeinoviranomaisesta koskisi kuntaa. Esimerkiksi työkokeilusopimuksen allekirjoittajana olisi työ- ja elinkeinotoimiston sijasta kunta. Jos säännöksissä säädettäisiin velvollisuudesta ilmoittaa jokin seikka työ- ja elinkeinotoimistolle, olisi ilmoitus tehtävä työ- ja elinkeinotoimiston sijasta kunnalle. Kunta ei kuitenkaan osallistuisi työvoimakoulutuksen opiskelijavalintaan, vaan opiskelijavalinnasta päättäisi koulutuksen hankintasopimuksessa nimetty työ- ja elinkeinotoimisto. Kunta voisi todeta asiakkaansa koulutustarpeen ja ohjata tämän hakeutumaan työvoimakoulutukseen. Työvoimakoulutukseen voi hakea useiden eri työ- ja elinkeinotoimistojen asiakkaita, mutta opiskelijavalinnasta päättää koulutuksen vastuutoimisto ilman että muut työ- ja elinkeinotoimistot osallistuvat valintaan. Myös työvoimakoulutuksen keskeyttämisestä koskevan päätöksen tekeminen kuuluisi hankintasopimuksessa nimetyn työ- ja elinkeinotoimiston tehtäviin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta noudattaa julkisia työvoima- ja yrityspalveluita tarjotessaan, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 4 §:ssä säädetään palveluiden tarjoamisesta, 6 §:ssä säädetään palveluiden maksuttomuudesta ja 7 §:ssä säädetään palveluiden tarjoamisessa noudattavasta tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta. Lisäksi kunnan olisi edistettävä yhdenvertaisuuden toteutumista sekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa palveluja tarjotessaan ja kehittäessään siten kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 8 §:ssä säädetään.
Kunta voisi yleisen toimivaltansa nojalla tarjota kunnan asiakkaalle myös muita asiakkaan palvelutarpeen mukaisia palveluja, joilla edistettäisiin asiakkaan osaamista ja työllistymistä tai yritystoimintaa ja yrittäjyyttä. Kunnan yleiseen toimivaltaan sisältyviä palveluja ei kuitenkaan tarjottaisi julkisina työvoimapalveluina eikä niistä säädettäisi ehdotetussa laissa.
11 §.Työkokeilua koskevat poikkeukset. Pykälässä säädettäisiin poikkeuksista, joita noudatettaisiin silloin, kun kunnan asiakkaana olevalle henkilölle järjestettäisiin työkokeilu kunnan organisaatiossa. Tällöin työkokeilusopimuksen osapuolina olisivat ainoastaan kunta ja kunnan asiakas.
Koska työkokeilun järjestäjänä olisi kunta itse, työkokeilusopimuksessa ei olisi velvollisuutta asettaa ehtoa palautteen antamisesta, josta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 9 §:n 2 momentissa. Kunnan ollessa työkokeilun järjestäjänä ei sovellettaisi myöskään, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetään lisäehtojen asettamisesta työkokeilun järjestäjälle eikä mitä 4 luvun 10 §:n 2 momentissa säädetään työkokeilun järjestäjän velvollisuudesta ilmoittaa poissaoloista. Kunnan sisällä tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että työkokeilu järjestettäisiin asianmukaisella tavalla ja että kunnassa julkisista työvoima- ja yrityspalveluista vastaava taho saisi tiedon sellaista poissaoloista, joiden perusteella sillä olisi velvollisuus tehdä päätös työkokeilun keskeyttämisestä. Kunnan olisi huolehdittava myös työkokeilun järjestäjän velvollisuudesta ilmoittaa poissaoloista työttömyysetuuden maksajalle.
12 §.Palkkatuen ja työolosuhteiden järjestelytuen myöntäminen kunnalle. Pykälässä säädettäisiin palkkatuen ja työolosuhteiden järjestelytuen myöntämisestä kunnalle. Jos kokeilualueen kunta hakisi palkkatukea kunnan asiakkaana olevan työttömän palkkaamisesta aiheutuviin palkkauskustannuksiin, päätöksen palkkatuesta tekisi työ- ja elinkeinotoimisto. Sama koskisi työolosuhteiden järjestelytukea. Jos kunta ohjaisi asiakkaansa Euroopan sosiaalirahastosta osarahoitettavaan hankkeeseen, palkkatuen myöntäisi työ- ja elinkeinotoimisto.
13 §.Kuntoutus-, koulutus- ja työtekomahdollisuuden järjestäminen. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n mukaan työttömällä työnhakijalla, jonka oikeus palkansaajan työttömyyspäivärahaan päättyy enimmäisajan johdosta hänen täytettyään 57 vuotta, mutta ennen kuin hän täyttää 60 vuotta, on oikeus työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai työvoimakoulutukseen. Jos työtön työnhakija on täyttänyt 60 vuotta, hänelle tulee järjestää mahdollisuus työttömyysturvalaissa tarkoitettuun työllistymistä edistävään palveluun tai palkkatuettuun työhön muun työnantajan kuin kunnan palveluksessa ennen kuin hänen oikeutensa palkansaajan työttömyyspäivärahaan päättyy enimmäisajan täyttymisen johdosta. Jos työtön työnhakija ei työllisty avoimille työmarkkinoille ja hänelle ei pystytä järjestämään työllistymistä edistävää palvelua, kuntoutusta tai palkkatuettua työtä muun kuin kunnan palveluksessa, hänen kotikuntansa on työ- ja elinkeinotoimiston osoituksesta järjestettävä henkilölle työntekomahdollisuus kunnan palveluksessa kuuden kuukauden ajaksi.
Ehdotetussa 13 §:n 1 ja 2 momentissa säädettäisiin kunnan vastaavasta velvollisuudesta tarjota edellä mainitut palvelut työttömälle, joka on ohjattu kunnan asiakkaaksi. Työllistämisvelvoitteesta säädettäisiin ehdotetussa 3 momentissa. Velvoitetyön järjestämisessä noudatettaisiin, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään.
14 §.Kunnan osallistuminen muutosturvan toteuttamiseen. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 3 §:ssä säädetään työ- ja elinkeinotoimiston tehtävistä muutosturvan toteuttamiseksi. Työ- ja elinkeinotoimiston tehtävänä on kartoittaa yhdessä työnantajan ja henkilöstön edustajien kanssa irtisanomistilanteessa julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tarve sekä sovittaa nämä palvelut yhteen työnantajan kustantaman valmennuksen tai koulutuksen kanssa. Työ- ja elinkeinotoimisto avustaa yhdessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 49 §:ssä ja työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) 9 §:ssä sekä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 25 §:ssä tarkoitetun toimintasuunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa julkisen työvoima- ja yrityspalvelun osalta. Työ- ja elinkeinotoimiston tehtävänä on myös varata riittävät resurssit ja varautua tarpeellisiin toimenpiteisiin saatuaan työnantajalta työsopimuslain 9 luvun 3 a §:ssä, merityösopimuslain 10 luvun 4 §:ssä tai kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 37 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.
Ehdotetussa 14 §:ssä säädettäisiin siitä, että kokeilualueen kunta voisi osallistua muutosturvan toteuttamiseen edellä mainitulla tavalla yhdessä työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Kunnalla ei kuitenkaan olisi velvollisuutta tähän. Työ- ja elinkeinotoimisto vastaisi muutosturvan toteuttamiseen liittyvistä tehtävistä kokeilualueilla.
15 §.Työelämäkokeilun järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin kuntouttavan työtoiminnan korvaavana palveluna toteutettavasta työelämäkokeilusta. Jos työttömälle työnhakijalle olisi järjestettävä kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain nojalla kuntouttavaa työtoimintaa, ehdotetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla kokeilualueilla kunta järjestäisi kuntouttavan työtoiminnan sijasta työelämäkokeilun työpaikalla.
Työelämäkokeilu vastaisi muutoin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaista työkokeilua, mutta sen tarkoituksena olisi erityisesti selvittää ja edistää henkilön työkykyä ja työelämävalmiuksia ja siten tukea hänen paluutaan työmarkkinoille. Riittävän tuen tarjoamiseksi työelämäkokeiluun kuuluisi aina työkokeilua tiiviimpi ohjaus tai valmennus. Kunta voisi sopia työelämäkokeilun järjestämisestä myös muun työnantajan kanssa tekemällä siitä sopimuksen. Ohjauksen ja valmennuksen järjestäisi tällöinkin aina kunta.
Työelämäkokeilu koskisi Satakunnan ja Pohjois-Savon kokeilualueilla ehdotetun lain mukaisten kunnan asiakkaiden lisäksi niitä työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaina olevia, joille kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan olisi järjestettävä kuntouttavaa työtoimintaa. Jos kysymyksessä olisi kunnan asiakas, työ- ja elinkeinotoimisto ei osallistuisi ehdotetun 6 ja 8 §:n mukaan aktivointisuunnitelman tai monialaisen työllistymissuunnitelman laatimiseen. Jos kysymyksessä olisi muu kuin kunnan asiakas, suunnitelmat laadittaisiin kuten kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tai työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteistyöstä annetussa laissa säädetään.
Työmarkkinatukeen oikeutetulle tai työttömyydestä johtuen toimeentulotukea pääasiallisena tulonaan saavalle tai työttömyyspäivärahaa saavalle henkilölle voitaisiin hänen pyynnöstään järjestää tämän pykälän mukaista työelämäkokeilua ennen kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä määräaikoja, jos ne vastaisivat hänen palvelutarvettaan. Henkilön olisi esitettävä palveluja koskeva pyyntö kunnalle. Henkilölle tulisi laatia aktivointisuunnitelma tai monialainen työllistymissuunnitelma ennen palvelun järjestämistä. Asiasta säädettäisiin ehdotetussa 2 momentissa ja se vastaisi sisällöllisesti kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 15 §:ää.
Jos henkilö ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voisi osallistua 1 momentissa tarkoitettuun työelämäkokeiluun, kunta voi ohjata henkilön sosiaalihuoltolain (1301/2014) 17 §:n mukaiseen sosiaaliseen kuntoutukseen. Sosiaalihuoltolaissa sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Sosiaalista kuntoutusta voisi järjestää myös yhtä aikaa työelämäkokeilun kanssa.
16 §.Työelämäkokeilusta sopiminen. Pykälässä säädettäisiin työelämäkokeiluun liittyvästä sopimuksesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan työelämäkokeilua koskevan sopimuksen tekisivät kunta, työelämäkokeilun järjestäjä ja kokeiluun osallistuva henkilö. Sopimukseen sovellettaisiin samoja ehtoja kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 9 §:ssä säädetään työkokeilua koskevasta sopimuksesta. Esimerkiksi työelämäkokeilun päivittäinen keston voisi olla vähintään neljä ja enintään kahdeksan tuntia päivässä ja viikoittainen kesto enintään viisi päivää.
Työelämäkokeilua koskevasta sopimuksesta tulisi lisäksi käydä ilmi henkilölle työelämäkokeilun aikana annettava työelämävalmiuksia ja työkykyä tukeva ohjaus ja valmennus. Työelämäkokeiluun sisältyvä henkilön tarpeen mukainen tuki ja ohjaus voisi olla esimerkiksi työhönvalmentajan tai sosiaalihuollon ammattilaisen työpaikalla antamaa tukea. Jos työelämäkokeiluun yhdistetään sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja, jotka parantavat henkilön työ- ja toimintakykyä, niistä tulisi mainita työelämäkokeilusopimuksessa.
Ehdotetun 2 momentin mukaan työelämäkokeilua koskevaan sopimukseen olisi otettava ehto, jonka mukaan kokeilun järjestäjän tulisi työelämäkokeilun päätyttyä antaa kunnalle arvio henkilön työelämävalmiuksien ja työkyvyn muutoksesta työkokeilun aikana sekä hänen työelämävalmiuksiensa kehittämistarpeista.
Ehdotetun 3 momentin mukaan silloin kun työelämäkokeilun järjestäjä olisi muu työnantaja kuin kunta, olisi työelämäkokeilua koskevassa sopimuksessa oltava ehto, jonka mukaan kunta ei maksaisi kokeilun järjestäjälle korvausta työelämäkokeilun järjestämisestä. Sopimuksessa olisi tällöin sovittava siitä, että kunta järjestää työelämäkokeiluun osallistuvalle henkilölle työelämäkokeiluun sisältyvän ohjauksen ja valmennuksen. Ohjaus- ja valmennuspalvelua kunta voisi ostaa ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Palvelun hankinnassa, hankintasopimuksen sisällöstä sekä sopimuksen tekemistä edeltävästä mahdollisesta hankinta- ja tarjousmenettelystä tulee kuitenkin noudattaa lakia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016) sekä kunnan sisäisiä ohjeistuksia.
17 §.Työelämäkokeilun toteuttaminen. Pykälässä säädettäisiin työelämäkokeilun toteuttamisesta ja muista kokeilun ehdoista. Ehdotetun 1 momentin mukaan työelämäkokeilun kesto olisi enintään 12 kuukautta, josta enintään kuusi kuukautta yrityksessä tai yksityisellä elinkeinonharjoittajalla. Työelämäkokeiluun sovellettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain työkokeilua koskevia säännöksiä. Näin ollen työelämäkokeilun järjestäjänä voisi toimia yritys, yksityinen elinkeinonharjoittaja, kunta, kuntayhtymä, muu yhteisö, säätiö tai valtion virasto taikka laitos. Työelämäkokeiluun sovellettaisiin myös, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:ssä säädetään työkokeilua koskevista rajoituksista sekä mitä 8 §:ssä säädetään oikeusasemasta sekä vastuusta työturvallisuudesta ja tietosuojasta sekä 10 §:ssä työkokeilun keskeyttämisestä.
Työelämäkokeilu tapahtuisi aina työpaikalla aidossa työympäristössä. Työelämäkokeilun perusteella työnantaja ja kunta voisivat arvioida, tarvitaanko henkilön työmarkkinoille sijoittumiseksi esimerkiksi palkkatukea tai kuntoutusta. Kunnalla olisi työelämäkokeilun järjestäjänä velvollisuus työelämäkokeilupaikan etsimiseen. Vaikeudet löytää sopiva kokeilupaikka eivät olisi peruste olla tarjoamatta työelämäkokeilua. Työelämäkokeilu tulisi toteuttaa siten, että se vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla henkilön palvelutarpeisiin. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi henkilön tarvitsemien sosiaali-, terveys- tai kuntoutuspalvelujen yhteensovittamista tai samanaikaista järjestämistä työelämäkokeilun kanssa.
Työelämäkokeilu rinnastettaisiin työkokeiluun myös sovellettaessa lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettua lakia (504/2002). Rikostaustan selvittämistä koskevan lain mukaan työnantajan on pyydettävä henkilöltä nähtäväksi lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote silloin, jos tehtävään kuuluu pysyväisluontoisesti ja olennaisesti ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa. ”Pysyväisluontoisesti” ja ”olennaisesti” -ehtojen tulee molempien täyttyä. Arvio tulee tehdä työtä ja tehtäviä annettaessa vallitsevan tilanteen mukaan. Esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin palkataan myös huoltohenkilökuntaa tekemään sellaista työtä, joka ei kohdistu suoranaisesti lapsiin. Työantajan täytyy arvioida huoltohenkilöstön rikostaustan selvittämisvelvollisuutensa koulu- tai laitoskohtaisen tilanteensa mukaan. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon toimintayksikön periaatteet. Työnantajan on arvioitava, täyttyykö näissä tehtävissä vaatimus ”pysyväisluontoisuudesta ja olennaisuudesta” ja siten velvollisuus noudattaa rikostaustan selvittämismenettelyä. Rikostaustan selvittämistä koskevassa laissa lyhytaikaiset vuoden aikana enintään kolme kuukautta kestävät työt, sijaisuudet ja toimeksiannot on rajattu rikostaustan selvittämismenettelyn ulkopuolelle.
Työelämäkokeilun tarkoituksena olisi selvittää henkilön työkykyä ja työelämävalmiuksia, jolloin työelämäkokeiluun sisältyisi aina kunnan järjestämä, kokeilun aikana henkilölle annettava ohjaus ja valmennus. Lisäksi kokeiluun osallistuvan työskentely tapahtuisi käytännössä hyvin pitkälti kokeilupaikan ja sen järjestämisestä vastuussa olevan tahon valvonnassa. Tämä tulee huomioitavaksi, kun yksittäisen työelämäkokeilun kohdalla arvioidaan, täyttyvätkö rikosrekisteritietojen selvittämistä koskevan lain edellytykset. Kuten työkokeilussa, myöskään työelämäkokeilussa henkilöä ei voisi ohjata rikostaustan selvittämistä koskevan lain mukaisiin tehtäviin, jos henkilö ei halua ottaa tehtäviä vastaan. Tällä turvattaisiin henkilön oikeus päättää rikosrekisteritietojensa ilmaisemisesta.
Työelämäkokeilun toteutustapoja ei rajattaisi yksityiskohtaisesti, vaan tavoitteena on mahdollistaa palvelun ja sen tuottamistapojen kehittäminen.
Ehdotetun 3 momentin mukaan kunnan olisi järjestettävä työelämäkokeiluun osallistuvalle tapaturmavakuutus. Säännös on vastaava kuin kuntouttavaa työtoimintaa koskevan lain 23 §:ssä. Säännöksen mukaan kunnan olisi vakuutettava työelämäkokeiluun osallistuva työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 3 §:n 1 momentin mukaisella vakuutuksella. Työelämäkokeiluun osallistuvaan sovellettaisiin, mitä mainitussa laissa säädetään työntekijästä, ja kuntaan sovellettaisiin, mitä mainitussa laissa säädetään työnantajasta. Poiketen siitä, mitä mainitun lain 71—78 §:ssä säädetään, vuosityöansiona käytettäisiin mainitun lain 79 §:n mukaista vähimmäisvuosityöansiota. Poiketen siitä, mitä mainitun lain 58 ja 59 §:ssä säädetään, päiväraha olisi 1/360 vuosityöansiosta.
18 §.Työttömyysturvalain soveltaminen työelämäkokeiluun. Työelämäkokeiluun sovellettaisiin mitä työttömyysturvalaissa säädetään kuntouttavasta työtoiminnasta. Työelämäkokeilu olisi työttömyysturvalain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu työllistymistä edistävä palvelu ja siihen osallistuvat työnhakijat olisivat oikeutettuja samoihin työttömyysturvalain mukaisiin etuuksiin kuin kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat. Myös työelämäkokeilun velvoittavuuteen sovellettaisiin samoja työttömyysturvalain säännöksiä kuin kuntouttavaan työtoimintaan. Kunnan ja valtion vastuuseen työmarkkinatuen rahoituksesta sovellettaisiin, mitä työttömyysturvalain 14 luvun 3 a §:ssä säädetään työllistymistä edistävistä palveluista.
19 §.Toimintaraha työelämäkokeiluun osallistumisesta. Pykälässä säädettäisiin toimeentulotuesta annetun lain mukaisen toimintarahan maksamisesta. Toimeentulotuesta annetun lain mukaan työelämäkokeiluun osallistuvalle toimeentulotuen saajalle maksettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisen kulukorvauksen suuruinen toimintaraha osallistumispäivää kohti.
Toisin kuin kuntouttavan työtoimintaan osallistumisesta työelämäkokeiluun osallistumisen ajalta ei maksettaisi erillisiä matkakorvauksia. Osallistuminen työelämäkokeiluun rinnastuisi matkakustannusten korvausten osalta julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaiseen työkokeiluun osallistumiseen. Työelämäkokeiluun osallistumisesta aiheutuvia matkakustannuksia voitaisiin kuitenkin kunnan harkinnan mukaan korvata toimeentulotukilain mukaisesti ehkäisevänä toimeentulotukena lain edellytysten täyttyessä Toimeentulotukilain 13 §:n mukaan ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää muun muassa tuen saajan aktivointia tukeviin toimenpiteisiin. Matkakustannuksia voitaisiin korvata ehkäisevänä toimeentulotukena silloin, kun matkakustannukset tosiasiallisesti estäisivät henkilön osallistumisen työelämäkokeiluun tai aiheuttaisivat hänelle kohtuutonta taloudellista rasitetta suhteessa hänen tuloihinsa. Henkilön ehkäisevän toimeentulotuen tarve tulisi arvioida ennen työelämäkokeilun aloittamista.
20 §.Valtion korvaus kuntouttavan työtoiminnan korvaavista palveluista. Pykälässä säädettäisiin kunnalle maksettavasta valtion korvauksesta. Kunnalla olisi oikeus saada ehdotetun 1 momentin mukaan työelämäkokeilun järjestämisestä valtion korvauksena 10,09 euroa päivää ja osallistuvaa henkilöä kohti. Summa vastaisi sitä, jonka kunta saa kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä. Korvauksen tarkoituksena olisi kompensoida työelämäkokeilussa olevan henkilön tarvitsemaa erityistä tukea ja ohjausta ja siitä kunnalle aiheutuvia kustannuksia. Ohjaus voisi olla esimerkiksi työhönvalmentajan tai sosiaalihuollon ammattilaisen työpaikalla antamaa tukea. Korvaus maksettaisiin jälkikäteen niiltä päiviltä, joina henkilö osallistuisi työelämäkokeiluun. Valtioneuvoston asetuksessa säädettäisiin tarkemmin korvauksen myöntämis- ja maksamismenettelystä.
Kunta ei voisi maksaa muulle työelämäkokeilun järjestäjälle korvausta työelämäkokeilun järjestämisestä. Rajoitus olisi tarpeen, koska työelämäkokeilu olisi tarkoitus toteuttaa yrityksissä osin samansisältöisenä kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukainen työkokeilu eikä työkokeilun järjestämisestä makseta korvausta. Työelämäkokeilun kokeilemisella ei haluta vaikeuttaa työkokeilun järjestämismahdollisuuksia yrityksissä. Koska työelämäkokeiluun osallistuvat tarvitsevat työkokeiluun osallistuvia tiiviimpää ohjausta, kunta järjestäisi työelämäkokeiluun osallistuvalle tuen ja ohjauksen ja saisi siitä korvauksen. Tarjottavan tuen ja ohjauksen arvioidaan helpottavan työelämäkokeilupaikkojen löytämistä yrityksissä ja siten edistävän kohderyhmään kuuluvien henkilöiden pääsyä palveluun.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtion korvauksen takaisinperintään ryhtymisestä ja tarvittavista takaisinperintätoimista päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus. Lisäksi säädettäisiin, että valtion korvauksen myöntämiseen, maksamiseen ja takaisinperintään sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001).
21 §.Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän käyttöoikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin käyttöoikeuden myöntämisestä työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Asiakastietojärjestelmä muodostuu henkilöasiakasrekisteristä, työnantajarekisteristä ja palveluntuottajarekisteristä. Työ- ja elinkeinotoimisto voisi myöntää käyttöoikeuden asiakastietojärjestelmään kokeilualueen kunnan virkamiehelle, joka hoitaisi ehdotetun lain mukaisia tehtäviä.
Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmässä olevat henkilöasiakasta koskevat tiedot ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan salassa pidettäviä. Kunnan virkamiehellä olisi ehdotetun 1 momentin mukaan oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä hakea tai käyttää asiakastietojärjestelmän tietoja siltä osin kuin tiedot olisivat välttämättömiä kunnan asiakkaaksi ohjatun henkilön asiakaspalvelun järjestämiseksi tai vireillä olevan asian selvittämiseksi tai ratkaisemiseksi. Kunnan virkamiehellä ei olisi oikeutta käyttää asiakastietojärjestelmän tietoja muuhun tarkoitukseen.
Tietojen tallettamisessa, poistamisessa, arkistoinnissa ja luovuttamisessa olisi noudatettava, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvussa säädetään. Kokeilun keston ajan kunta olisi kokeilualueen kunnan asiakkaiden henkilörekisterin rekisterinpitäjä ja kokeilussa rekisteriin tietoja tallettava vastaisi tekemiensä tietojen virheettömyydestä.
22 §.Palveluiden hankkiminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja työ- ja elinkeinotoimisto vastaisivat julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden hankkimisesta työllisyysmäärärahalla myös kokeilualueilla siten kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetään. Jotta ehdotetun lain mukaisten kunnan asiakkaiden palvelutarpeet tulisivat otetuiksi huomioon palveluita suunniteltaessa ja hankittaessa, pykälässä säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja työ- ja elinkeinotoimiston velvollisuudesta ottaa huomioon myös kunnan asiakkaaksi ohjattujen asiakkaiden palvelutarpeet palveluja hankittaessa. Palvelutarpeiden huomioon ottaminen tapahtuisi neuvottelemalla hankinnoista kokeilualueen kuntien kanssa.
23 §.Tukien ja korvausten myöntäminen, maksaminen ja takaisinperintä. Kunnan ehdotetun lain nojalla myöntämien tukien ja korvausten maksamiseen, myöntämiseen ja takaisinperintään sovellettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 8 §:ssä säädettyä. Edellä mainittu tarkoittaisi, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) maksaisi kunnan myöntämät tuet ja korvaukset samalla tavoin kuten työ- ja elinkeinotoimistojenkin myöntämät tuet ja korvaukset.
Tuen ja korvauksen myöntämiseen, maksamiseen ja takaisinperintään sovellettaisiin valtionavustuslakia (688/2001). Jos kysymys olisi kunnan asiakkaana olevalle henkilölle myönnettävästä tuesta tai korvauksesta, siihen ei kuitenkaan sovellettaisi valtionavustuslain 11 §:n 4 ja 5 momenttia päätökseen merkittävistä asioista, 15—18 §:ää valtionapuviranomaisen valvontatehtävästä, tarkastusoikeudesta ja tarkastuksen suorittamisesta ja virka-avusta eikä 24 ja 25 §:ää korosta ja viivästyskorosta. Perittäessä tukea tai korvausta takaisin valtionapuviranomaisena toimisi KEHA-keskus.
Tukien ja korvausten hakemis-, myöntämis- ja maksamismenettelyssä noudatettaisiin, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1073/2012) säädetään.
24 §.Tietojen ilmoittaminen, tiedonsaanti, palvelun epääminen ja muutoksenhaku. Kunnan olisi ilmoitettava työ- ja elinkeinotoimistolle tarpeelliset tiedot työttömyysturvalaissa tarkoitetun työvoimapoliittisen lausunnon antamista varten. Työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan oikeudesta työttömyysetuuteen antaisi työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle aina työ- ja elinkeinotoimisto tai työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus.
Kunnan olisi 1 momentin mukaan ilmoitettava työ- ja elinkeinotoimistolle esimerkiksi tietoja työnhakijan osallistumista palveluun ja tietoja, jotka liittyvät työnhakijan mahdolliseen työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavaan menettelyyn. Työttömyysetuuden saamisen edellytyksistä, joista annetaan työvoimapoliittinen lausunto, on säädetty työttömyysturvalain 11 luvun 4 §:ssä. Lisäksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (1073/2012) 23 §:ssä ja työvoimapoliittisen lausunnon antamisesta ja lausuntoon merkittävistä tiedoista annetun työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (1556/2016) 4 ja 5 §:ssä säädetään tiedoista, jotka työ- ja elinkeinotoimisto ilmoittaa työttömyysetuuden maksajalle. Kunta ilmoittaisi myös nämä tiedot työ- ja elinkeinotoimistolle.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin tiedonsaantioikeudesta. Tiedonsaantioikeuteen sovellettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 6 §:n 1 ja 2 momenttia. Kunnalla olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta julkisen työvoima- ja yrityspalvelun toimeenpanossa välttämättömät tiedot muulta valtion viranomaiselta, kunnan viranomaiselta, Kansaneläkelaitokselta, työttömyyskassalta, Eläketurvakeskukselta, Työttömyysvakuutusrahastolta, julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen palveluntuottajalta sekä työkokeilun järjestäjältä. Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajalla olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta kunnalta henkilöasiakasta koskevat tiedot, jotka olisivat välttämättömiä palvelun järjestämiseksi. Tiedot voitaisiin luovuttaa konekielisessä muodossa tai teknisen käyttöyhteyden avulla.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan kunta voisi kieltäytyä tarjoamasta työnantaja-asiakkaalle työnvälityspalveluja, ohjaamasta henkilöasiakasta työkokeiluun tai myöntämästä palkkatukea tai starttirahaa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa mainitusta syystä. Palvelun epääminen voi siten perustua siihen, että olisi ilmeistä tai työnantajan aiemman menettelyn perusteella taikka muutoin on perusteltua syytä epäillä, että työnantaja rikkoo laissa säädettyä syrjintäkieltoa, työnantaja hakee työntekijää työtehtäviin, jotka ovat lain vastaisia tai joihin haetun henkilön työhön ottaminen on kiellettyä, työnantaja olennaisesti laiminlyö työsopimuslain 2 luvussa tai merityösopimuslain 2 ja 3 luvuissa säädettyjä velvollisuuksiaan tai velvollisuuttaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja, työpaikalla on ilmeinen väkivallan uhka tai siellä esiintyy työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää taikka muuta epäasiallista kohtelua tai avoimen työpaikan täyttymistä ei tehtävän luonteen tai muun vastaavan syyn vuoksi ole tarkoituksenmukaista tukea työnvälityksellä.
Pykälän 2 momentin 3 kohdassa säädettäisiin muutoksenhausta. Muutoksenhakuun sovellettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 14 lukua. Kunnan päätöksen, joka koskisi julkisia työvoima- ja yrityspalveluja, saisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolain (434/2003) 7 a luvussa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Kunnan päätöksiin sovellettaisiin samoja valituskieltoja, jotka koskevat työ- ja elinkeinotoimiston päätöksiä.
25 §.Kansaneläkelaitoksen velvollisuus tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen. Vuoden 2017 alussa voimaan tulleen työttömyysturvalain muutoksen myötä Kansaneläkelaitoksella on mahdollisuus ilmoittaa kunnille niiden henkilöiden tiedot, joille on maksettu työttömyyden perusteella 200 päivää työmarkkinatukea. Lisäksi Kansaneläkelaitos voi antaa kunnille sellaisten henkilöiden tiedot, joiden oikeus työmarkkinatukeen alkaa välittömästi, kun työttömyyspäivärahan enimmäisaika täyttynyt. Kela antaa tiedot työmarkkinatukiasiakkaista kunnille oma-aloitteisesti. Tiedot annetaan sille viranomaiselle, joka hoitaa henkilön kotikunnan sosiaalihuollon tai työllisyyden hoidon tehtäviä. Työ- ja elinkeinotoimistolla ei vastaavaa oikeutta voimassa olevan lainsäädännön nojalla ole. Työ- ja elinkeinotoimisto saa työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain nojalla tiedon niistä henkilöistä, joille on maksettu työmarkkinatukea työttömyyden perusteella vähintään 300 päivää.
Porin ja Rauman kokeilun asiakaskohderyhmäksi on valittu vähintään 200 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saaneet. Koska työ- ja elinkeinotoimisto vastaa kokeilun kohderyhmään kuuluvien työttömien ohjaamisesta kunnan asiakkaaksi, Satakunnan työ- ja elinkeinotoimistolla tulisi olla oikeus saada näistä henkilöistä tieto Kansaneläkelaitokselta niin, että Kansaneläkelaitos luovuttaisi tiedot oma-aloitteisesti.
26 §. Työ- ja elinkeinotoimiston virkamiehen siirtäminen kokeilualueilla. Työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoaminen kokeilualueilla kunnan asiakkaiksi siirtyville, ehdotetun 3 §:n 1 momentin mukaiseen kohderyhmään kuuluville henkilöille, olisi tarkoitus osittain toteuttaa siten, että työ- ja elinkeinotoimistojen virkamiehiä siirrettäisiin tarvittaessa työskentelemään joko kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti kunnan johdon ja valvonnan alaisina yhdessä kunnan oman henkilöstön kanssa. Siirrot toteutettaisiin siten kuin valtion virkamieslain (750/1994) 20 §:ssä säädetään. Siirto edellyttäisi työ- ja elinkeinotoimiston päätöstä ja vastaanottavana työnantajana toimivan kunnan ja siirrettävän virkamiehen suostumusta. Virkamies olisi kokeilun ajan virkasuhteessa siihen työ- ja elinkeinotoimistoon, josta hänet siirrettäisiin, mutta hän toimisi tässä laissa tarkoitetuissa kunnan toimivaltaan kuuluvissa työtehtävissä kunnan johdon ja valvonnan alaisena. Virkamiehen palkan ja muut virkasuhteeseen liittyvät taloudelliset etuudet siirron ajalta maksaisi työ- ja elinkeinotoimisto.
Kunnan johdon ja valvonnan alaisena työskentelemään siirretty työ- ja elinkeinotoimiston virkamies hoitaisi tämän lain mukaisia tehtäviä kunnan nimissä. Koska kokeilualueilla kunta ei antaisi työvoimapoliittisia lausuntoja, myöskään siirretty virkamies ei voisi niitä antaa toimiessaan kunnan tehtävissä.
27 § Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevan voimaan päivänä kuuta 20
28 § Siirtymäsäännös. Jos työ- ja elinkeinotoimisto on laatinut työttömälle työnhakijalle työllistymissuunnitelman tai sitä korvaava suunnitelman ennen hänen ohjaamistaan kunnan asiakkaaksi, suunnitelma velvoittaa työtöntä ja kuntaa siihen saakka, kunnes se on 4 §:ssä säädetyn mukaisesti tarkistettu. Työnhakijan tulisi ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimiston laatimassa suunnitelmassa sovittujen toimien toteutumisesta kunnalle. Kunta voisi järjestää työnhakijan haastattelun ja laatia uuden suunnitelman ennen laissa säädettyjä määräaikoja, mikäli se arvioisi asiakkaan palvelutarpeen sitä edellyttävän.
3
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Esitys liittyy perustuslaissa turvatuista perusoikeuksista erityisesti julkisen vallan velvollisuuteen pyrkiä edistämään työllisyyttä ja yhdenvertaisuuteen.
Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Säännöksen 2 momentin mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.
Perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuutta koskeva säännös ei estä erilaista kohtelua henkilöön liittyvän syyn perusteella, mutta erojen on oltava perusteltavissa perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävillä syillä. Säännöksessä mainittuina muina henkilöön liittyvinä syinä pidetään perusoikeusuudistuksen esitöiden (HE 309/1993 vp) mukaan esimerkiksi yhteiskunnallista asemaa, varallisuutta, perhesuhteita, sukupuolista suuntautumista ja asuinpaikkaa.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt jonkinasteiseen erilaisuuteen johtavaa kokeilulainsäädäntöä sinänsä hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden kannalta. Yhdenvertaisuuden periaatteesta ei perustuslakivaliokunnan mukaan johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Kokeilu saattaa ainakin jossain rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, jonka nojalla muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan tinkiä alueellisessa suhteessa. (PeVL 20/2012 vp s.2, PeVL 42/2010 vp s. 5, PeVM 4/2006 vp, s. 2, PeVL 8/2003 vp, s. 3, PeVL 4/2003 vp, s. 2). Valiokunta on kytkenyt kokeilun hyväksyttävyyden myös nimenomaisesti tietojen ja kokemuksien hankkimiseen tiettyjen suunnitteilla olevien uudistusten vaikutuksista (PeVL 19/1997 vp).
Työvoima- ja yrityspalvelujen alueellista tarjoamista koskevassa kokeilussa tarkoituksena on siirtää vastuu erikseen määritellyn työnhakijaryhmän palveluprosessista ja julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoamisesta työ- ja elinkeinotoimistolta kunnalle. Tarkoituksena on mahdollistaa tiiviimpi yhteydenpito työnhakijan ja julkisen työvoima- ja yrityspalvelun tarjoamisesta vastuussa olevan tahon välillä henkilökohtaisena palveluna ja näin edistää kohderyhmiin kuuluvien työnhakijoiden työllistymistä perustuslain 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Perustuslakivaliokunta on kokeiluhankkeiden yhteydessä edellyttänyt, että kokeilualueesta säädetään suoraan laissa (PeVL 20/2012 vp, s. 2, PeVL 2/2011 vp, s. 3, PeVM 4/2006 vp, s. 3 vrt. PeVL 4/2003 vp, s. 2, PeVL 70/2002 vp, s. 2, PeVL 39/2002 vp, s. 2, PeVL 11/2002 vp, s. 3, PeVL 58/2001 vp, s. 2, PeVL 19/1997 vp, s. 3). Lisäksi kokeilusäännöksille tulee asettaa voimassaolorajoitus siten, että ne ovat voimassa vain kokeiluun tarvittavan lyhyen ajan (PeVL 20/2012 vp, s. 2, PeVM 4/2006 vp, s. 3, PeVL 8/2003 vp, s. 3, PeVL 70/2002 vp, s. 2, PeVL 39/2002 vp, s. 2, PeVL 58/2001 vp, s. 2). Kokeilun toimeenpanon yleisenä edellytyksenä on, että kokeilun tulosten selvittäminen ja arviointi on järjestetty asianmukaisesti (PeVL 70/2002 vp, s.3 ja PeVL 39/2002 vp, s. 2).
Esityksessä ehdotetussa alueellisessa kokeilussa olisivat mukana tietyt kokeilualueet, joista säädettäisiin laissa. Henkilön asuinpaikka kokeilualueella ei suoraan merkitsisi sitä, hän kuuluisi kokeilun piiriin, vaan eri kokeilualueilla kokeiluun kuuluisivat erilaiset asiakaskohderyhmät. Asiakaskohderyhmät perustuisivat kokeilualueiden ehdotuksiin, ja niistä säädettäisiin laissa. Ehdotettujen asiakaskohderyhmien määritelmät perustuisivat työttömyyden kestoon, työttömien ikään tai siihen, mihin työttömyysetuuteen työtön olisi oikeutettu. Kokeilun asiakaskohderyhmiin kuuluisi erityisesti pitkään työttömänä olleita, nuoria ja monialaisen yhteispalvelun tarpeessa olevia työttömiä. Asiakaskohderyhmän määrittelyllä pyrittäisiin parantamaan erityisesti näiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien asemaa ja olosuhteita (positiivinen erityiskohtelu). Kokeilualueella asuva työnhakija, joka ei kuuluisi kyseisen kokeilualueen asiakaskohderyhmään, olisi työ- ja elinkeinotoimiston asiakas.
Heikossa työmarkkina-asemassa olevat tarvitsevat yleensä tukea ja henkilökohtaista ohjausta työnhaussa. Kokeilualueiden näkemyksen mukaan esitetyt kohderyhmät ovat sellaisia, joiden työllistymistä ei ole riittävästi voitu edistää nykyisessä palvelujärjestelmässä ja toimijoiden nykyisellä työnjaolla. Kokeilussa on tarkoitus lisätä asiakkaille tarjottavaa henkilökohtaista palvelua ja siten parantaa asiakkaiden tietoa tarjolla olevista palveluista. Näin voitaisiin lisätä kohderyhmään kuuluvien mahdollisuuksia tehdä työllistymistä edistäviä päätöksiä. Henkilökohtaisissa tapaamisissa on myös mahdollista kartoittaa ja tarkentaa asiakkaiden tilannetta ja palvelutarpeita nykyistä paremmin ja siten edistää asiakkaan tarpeisiin vastaavien tarkoituksenmukaisten palvelujen tarjoamista.
Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on perustuslain 80 §:n mukaan säädettävä lailla. Kokeiluiden asiakaskohderyhmiin kuuluville työnhakijoille olisivat tarjolla samat, julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetut palvelut kuin muillekin työnhakijoille. Kokeilualueet eivät voisi hankkia julkisia työvoima- ja yrityspalveluita, vaan palveluiden hankinta kuuluisi työ- ja elinkeinotoimiston, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan valtion talousarviossa palvelun hankkimiseen osoitetulla määrärahalla. Julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin ohjaamiseen liittyisi sama työvoimapoliittinen tarkoituksenmukaisuusharkinta ja esimerkiksi palkkatuen myöntämisessä noudatettaisiin samoja edellytyksiä kokeiluun kuuluvien ja työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaina olevien työnhakijoiden kohdalla. Kokeilun piiriin kuuluminen ei loisi yksittäiselle työttömälle subjektiivista oikeutta julkiseen työvoima- ja yrityspalveluun.
Alueellisissa kokeiluissa kokeiltaisiin kuntouttavan työtoiminnan korvaavana palveluna työelämäkokeilua. Tavoitteena olisi kokeilla sitä, vastaisiko tämä palvelu kuntouttavaa työtoimintaa paremmin pitkään työttömänä olleiden henkilöiden palvelutarpeisiin ja lisäisikö se heidän työllistymismahdollisuuksiaan vaikuttavammin kuin nykyinen kuntouttava työtoiminta. Työelämäkokeilun rinnalla voitaisiin lisäksi tarjota sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalista kuntoutusta, jonka avulla voidaan parantaa henkilön toimintakykyä.
Toisin kuin kuntouttavaa työtoimintaa työelämäkokeilua saisi järjestää yrityksessä. Kesto kuitenkin rajattaisiin kuuteen kuukauteen. Työelämäkokeiluun sovellettaisiin samoja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyjä rajoituksia kuin työkokeiluun. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työelämäkokeilua säädeltäisiin osin tarkemmin kuin kuntouttavaa työtoimintaa.
Toisin kuin kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta, työelämäkokeiluun osallistumisen ajalta ei maksettaisi erillisiä matkakorvauksia. Tältä osin työelämäkokeilu muuttaisi henkilöiden asemaa jonkin verran kuntouttavaan työtoimintaan osallistumiseen nähden. Osallistuminen työelämäkokeiluun rinnastuisi työvoima- ja yrityspalvelulain mukaiseen työkokeiluun, johon osallistumisesta ei makseta matkakorvauksia. Työelämäkokeiluun osallistumisesta aiheutuvia matkakustannuksia voitaisiin kuitenkin kunnan harkinnan mukaan korvata toimeentulotukilain mukaisesti ehkäisevänä toimeentulotukena lain edellytysten täyttyessä. Matkakustannuksia voitaisiin korvata ehkäisevänä toimeentulotukena silloin, kun matkakustannukset tosiasiallisesti estäisivät henkilön osallistumisen työelämäkokeiluun tai aiheuttaisivat hänelle kohtuutonta taloudellista rasitetta suhteessa hänen tuloihinsa.
Kuntouttavan työtoiminnan korvaavan työelämäkokeilun osalta kokeilussa tehtävien erottelujen katsotaan olevan kohtuullisia ja niiden katsotaan olevan hyväksyttävissä kokeilun perustuslain kannalta hyväksyttävien päämäärien vuoksi. Kokeilun tarkoituksena on hankkia tietoja ja kokemuksia palvelujen kehittämiseksi eikä kokemuksia ei ole saatavissa muutoin kuin käytännössä kokeilemalla. Kuntouttavaa työtoimintaa koskevaa lainsäädäntöä on tarkoitus uudistaa ja lisäksi hankitaan kokemuksia maakuntauudistusta varten. Kokeilun avulla on tarkoitus saada tutkittuun tietoon perustuvia arvioita siitä, miten työttömien työelämävalmiuksia voidaan parantaa uuden työelämäkokeilun ja sen rinnalla mahdollisesti tarjottavien muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen, kuten esimerkiksi sosiaalinen kuntoutuksen, avulla.
Oikeus työttömyysetuuteen määräytyisi samoin työttömyysturvalaissa säädetyin edellytyksin kokeilun piiriin kuuluvien ja muiden työnhakijoiden kohdalla. Myös palveluihin osallistumisen vaikutus työttömyysetuuteen, eli mahdollinen korotettu työttömyysetuus ja kulukorvaus, olisi sama riippumatta siitä, olisiko henkilö kokeilun piiriin kuuluva kunnan asiakas vai työ- ja elinkeinotoimiston asiakas.
Perustuslakivaliokunta on etenkin perusoikeuskytkentäisen sääntelyn yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti tai muuten täsmällisesti. Ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohdat samoin kuin toimivallan siirtämisen edellytykset tulee ilmetä laista riittävän täsmällisesti (muun muassa PeVL 2/2012 vp ja siinä mainitut lausunnot). Ehdotetussa laissa säädettäisiin täsmällisesti kokeilualueen kunnan toimivallasta ja sen rajoituksista työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoamisessa.
Perustuslain 10 §:ssä säädetään yksityiselämän suojasta. Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Kokeilun toimeenpanemiseksi kokeilualueen kunnan virkamiehet tarvitsisivat käyttöoikeuden työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Henkilötietojen suojan varmistamiseksi asiakastietojärjestelmän käyttöoikeutta rajattaisiin teknisesti siten, että kunnan virkamiehellä olisi pääsy ainoastaan kyseisellä kokeilualueella kokeilun piiriin kuuluvien asiakkaiden tietoihin.
Hallitus katsoo, että esitys ei sisällä ehdotuksia, joiden vuoksi esitystä ei voitaisi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Koska kyseessä on työttömien palvelujen järjestämistä koskeva alueellinen kokeilu, jolla on kytkös erityisesti perustuslain 6 ja 18 §:iin, hallitus pitää suotavana, että esityksestä pyydettäisiin perustuslakivaliokunnan lausunto.