1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tonnistoverolain 8 §:n muuttaminen
Eduskunnan käsiteltävänä on liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltu merilain (674/1994) 1 luvun muuttamista koskeva hallituksen esitys HE 9/2021 vp, jonka tavoitteena on sallia ulkomaisessa alusrekisterissä olevan Suomeen ilman miehistöä rahdatun ulkomaisen aluksen hyväksyminen suomalaiseksi niin kutsutun kaksoisrekisteröinnin kautta. Tällöin alus voisi olla omistuksen osalta merkitty toisen valtion alusrekisteriin sekä käytön osalta Suomen rekisteriin. Jotta merilain 1 luvun 1 b §:ään ehdotetun muutoksen mahdollistama kaksoisrekisteröinti olisi toimijoille käytännössä mahdollinen vaihtoehto, tulisi kaksoisrekisteröinnin mahdollisuus huomioida myös tonnistoverolaissa (476/2002) sen varmistamiseksi, että kaksoisrekisteröinti ei aiheuttaisi toimijoille yllättäviä ja ankaria veroseuraamuksia.
Hallituksen esitys tonnistoverolain muuttamisesta on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Kaksoisrekisteröinnin taustojen, valtiontukioikeudellisten seikkojen sekä taloudellisten vaikutusten arvioinnissa valtionvarainministeriö on tehnyt yhteistyötä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Tonnistoverolain muutostarpeista on valmistelussa kuultu Verohallintoa sekä Suomen Varustamot ry:tä.
Hallituksen esityksen tausta-aineisto on saatavilla osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella VM025:00/2021.
1.2
Tuloverolain 69 §:n muuttaminen
Koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten johdosta on herännyt kysymyksiä siitä, voiko liikunta- ja kulttuurietua käyttää myös erilaisiin etäyhteyden avulla järjestettäviin tilaisuuksiin. Aihetta koskevan Verohallinnon ohjeen mukaan erilaista ohjattua liikuntaa voidaan järjestää myös etäyhteyttä hyödyntäen, joten liikunnan osalta etua voidaan käyttää etäyhteyden avulla järjestettyyn liikuntatoimintaan. Kulttuuriedun osalta säännöstä on verotuskäytännössä tulkittu sen sanamuodon mukaisesti siten, että edun käyttäminen edellyttää fyysistä käyntiä säännöksessä tarkoitetuissa paikoissa, tilaisuuksissa tai tapahtumissa. Kulttuurietua ei siten ole voinut käyttää esimerkiksi livestriimattujen kulttuuritapahtumien osallistumismaksuihin. Nykypäivänä ja etenkin koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten johdosta erilaiset virtuaalisesti järjestettävät kulttuuritapahtumat ovat kuitenkin lisääntyneet, joten kulttuuritapahtumien etäosallistumisen mahdollistamista on arvioitu uudelleen.
Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Hallituksen esityksen tausta-aineisto on saatavilla osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella VM025:00/2021.
1.3
Tuloverolain 123 §:n muuttaminen
Hallitus antoi joulukuussa 2020 hallituksen esityksen eduskunnalle laeiksi kuntalain ja varainsiirtoverolain 4 §:n muuttamisesta (HE 242/2020 vp). Kyseisessä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuntalakia (410/2015) muun muassa siten, että lakiin lisättäisiin säännökset kuntayhtymien yhdistymisestä ja kuntayhtymän jakautumisesta. Näiden järjestelyjen mahdollistamisen vuoksi on tarpeen säätää tappioiden siirtymisestä verolainsäädännössä.
Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Hallituksen esityksen tausta-aineisto on saatavilla osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella VM025:00/2021.
2
Nykytila ja sen arviointi
2.1
Tonnistoverolain 8 §:n muuttaminen
Kaksoisrekisteröinti
Kaksoisrekisteröinnin mahdollistamista koskevan liikenne- ja viestintäministeriön hallituksen esityksen perusteluissa kaksoisrekisteröinnin taustoista kerrotaan tiivistetysti, että kansainvälisesti alus saa pääsääntöisesti olla rekisteröitynä vain yhden valtion alusrekisteriin, paitsi bareboat-rahtauksissa, joissa alus vuokrataan rahtaajalle ilman miehistöä, jolloin rajoitettu kaksoisrekisteröinti on joissain maissa mahdollista. Bareboat-rahtauksessa rahtaaja maksaa aluksen omistajalle bareboat-vuokran ja miehittää ja varustaa aluksen omalla kustannuksellaan. Rahtaaja vastaa aluksen kaupallisesta ja merenkulullisesta johtamisesta. Kaksoisrekisteröinti on järjestely, jolla bareboat-rahdatun aluksen omistus- ja käyttörekisteröinti jaetaan kahden valtion välillä. Alus rekisteröidään omistuksen osalta yhden valtion rekisteriin ja käytön osalta toisen valtion rekisteriin. Tällöin alus kulkee käyttörekisterimaan lipun alla, sillä on kyseisen valtion kansallisuus ja sillä noudatetaan kyseisen maan esimerkiksi miehitystä koskevia säännöksiä. Omistuksen osalta alus säilyy bareboat-vuokralleantajan kotimaan alusrekisterissä, jolloin esimerkiksi aluskiinnitys- ja yhtiöverotuskysymykset määräytyvät kyseisen maan säännösten perusteella.
Merilain mukaan alusten kaksoisrekisteröinti ei ole Suomessa tällä hetkellä mahdollista. Ulkomaisessa omistuksessa oleva alus voidaan bareboat-rahtaussopimuksen perusteella hyväksyä suomalaiseksi ja merkitä Suomen alusrekisteriin, mutta tällöin se on kuitenkin aina poistettava toisen valtion alusrekisteristä siksi ajaksi, kun se on rekisteröitynä Suomeen.
Tonnistoverotus
Aluksen kansallisuutta ja rekisteröintiä sekä muun muassa erityyppisiä rahtaussopimuksia koskevat säännökset ovat merilaissa. Aluksen merkitsemisestä kauppa-alusluetteloon säädetään meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta annetussa laissa (1277/2007).
Tonnistoverolakia sovelletaan verovelvollisen hakemuksesta Suomessa yleisesti verovelvollisen, kansainvälistä meriliikennettä harjoittavan yhtiön verotuksessa silloin, kun tonnistoverolaissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Tonnistoverojärjestelmässä varustamo ei maksa yhteisöveroa, vaan se voi valita tavaroiden ja matkustajien kuljettamisen ja siihen läheisesti liittyvän toiminnan tuottaman voiton tuloverotuksen sijasta alusten nettovetoisuuden perusteella määräytyvän varsin alhaisen tonnistoverotuksen. Veromalli on katsottu tarpeelliseksi varustamoliiketoiminnan olosuhteiden tasaamisessa kilpailijamaiden kanssa. Tonnistoverolakia sovellettaessa taustalla vaikuttavat kiinteästi muun muassa edellä mainittujen lakien säädökset sekä niiden mukaisesti muotoutuneet kansainvälisen meriliikennetoimialan yleiset käytännöt ja termistö. Lisäksi tonnistoverotus on EU:n valtiontukioikeuden näkökulmasta valtiontukea, ja Suomen tonnistoverolakia koskeva tuki on notifioitu komissiolle varustamoyrityksille kohdistuvana valtiontukena (SA.30515, N 448/2010).
Tonnistoverolakia sovelletaan lain 1 §:n mukaan Suomessa yleisesti verovelvolliseen osakeyhtiöön ja tietyin edellytyksin myös ulkomailla asuvan yhtiön Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, joka harjoittaa kansainvälistä meriliikennettä. Tonnistoverovelvollisuudesta säädetään lain 2 §:ssä ja verovelvollisuudesta konsernissa 3 §:ssä. Tonnistoverolain 2 §:n 3 momentin mukaan tonnistoverotettavaa yhtiötä tulee tosiasiallisesti johtaa Suomesta ja yhtiön tulee harjoittaa tavaroiden tai matkustajien kuljettamista Suomesta ja olla tästä toiminnasta Suomessa verovelvollinen. Lisäksi momentin 35 kohdassa asetetaan useita määrällisiä vaatimuksia toiminnassa käytettäville aluksille, kuten niiden omistusrakenteelle ja rekisteröintimaalle. Tonnistoverolain edellytykset täyttävä yhtiö voi valita lastin ja matkustajien kuljettamisen ja siihen läheisesti liittyvän toiminnan tuloverotuksen sijasta tonnistoverotuksen. Yhtiö sitoutuu järjestelmään koko tonnistoverokaudeksi, jonka pituus on lain 5 §:n mukaan kymmenen vuotta.
Tonnistoverotettavan aluksen määritelmästä säädetään tonnistoverolain 8 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan tonnistoveroa suoritetaan seuraavista pääasiassa kansainvälisessä meriliikenteessä olevista, strategisesti ja kaupallisesti Suomesta johdetuista, pääasiallisesti lastin tai matkustajien kuljettamiseen taikka hinaamiseen tai työntämiseen kansainvälisessä meriliikenteessä tarkoitetuista ja käytetyistä aluksista, joiden bruttovetoisuus on vähintään 100:
yhtiön omistamat kauppa-alusluetteloon merkityt alukset, joilla se liikennöi tai jotka yhtiö on antanut miehistöineen vuokralle sekä kauppa-alusluetteloon merkityt alukset, jotka yhtiö on ottanut vuokralle miehistöineen vähintään kahdentoista kuukauden ajaksi ja joilla se liikennöi
yhtiön omistamat tai ilman miehistöä vuokralle ottamat muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut alukset, jotka se varustaa ja joilla se liikennöi
yhtiön miehistöineen vuokralle ottamat muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut alukset, joilla se liikennöi
yhtiön tilapäisen ylikapasiteetin vuoksi, enintään kolmeksi vuodeksi ilman miehistöä vuokralle antamat alukset silloin, kun vuokralle annettujen alusten osuus ei ylitä 20 prosenttia yhtiön tonnistoverotettavien alusten bruttovetoisuudesta muut tässä kohdassa tarkoitetut alukset huomioon ottaen.
Tonnistoverolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan yhtiön omistamia tai miehistöineen vuokralle ottamia aluksia, jotka on merkitty Suomessa kauppa-alusluetteloon. Momentin 2 kohdassa tarkoitetaan yhtiön omistamia tai ilman miehistöä vuokralle ottamia muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja aluksia. Lainkohdan sanamuotojen ja lausejärjestyksen johdosta jää tulkinnanvaraiseksi, voidaanko Suomeen ilman miehistöä vuokralle otettu alus, joka on myös esimerkiksi kaksoisrekisteröintiä hyödyntämällä merkitty kauppa-alusluetteloon Suomessa, tulkita tonnistoverotettavaksi alukseksi.
Tonnistoverolain 29 §:n 1 momentin mukaan Verohallinnon on peruutettava tonnistoverovelvolliseksi hyväksymistä koskeva päätös, jos tonnistoverovelvollisuudelle säädetyt edellytykset eivät täyty. Pykälän 4 momentin mukaan, kun tonnistoverovelvolliseksi hyväksyminen peruutetaan, Verohallinto poistaa yhtiön tonnistoverovelvollisten luettelosta, ja 5 momentin mukaan yhtiötä ei voida hyväksyä uudestaan tonnistoverovelvolliseksi ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut peruuttamista seuraavan vuoden alusta lukien. Lisäksi lain 24 §:ssä säädetään, että mikäli yhtiön tonnistoverovelvolliseksi hyväksyminen peruutetaan, yhtiölle määrätään tulovero tonnistoverotettavan toiminnan tuottamasta tulosta tonnistoverokaudelta noudattaen näiltä verovuosilta toimitettavissa verotuksissa sovellettavia tuloverolainsäädännön säännöksiä ja kansainvälisten sopimusten määräyksiä. Tonnistoverokauden ollessa kymmenen vuotta, voi tonnistoverovelvollisuuden peruuntuminen johtaa erittäinkin huomattaviin takautuviin veroseuraamuksiin.
2.2
Tuloverolain 69 §:n muuttaminen
Tuloverolain (1535/1992) 69 §:ssä säädetään verovapaista henkilökuntaeduista. Kyse on tavanomaisista ja kohtuullisista työnantajan järjestämistä eduista, joita ei luonteeltaan pidetä työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatuna vastikkeena. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan työnantajan järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen, koko henkilökunnalle suunnattu virkistys- ja harrastustoiminta on verovapaa henkilökuntaetu. Kyse on työnantajan etua silmällä pitäen toteutettavasta, koko henkilöstön viihtyvyyttä ja suorituskykyä tai työpaikan ihmissuhteita ylläpitävästä ja parantavasta toiminnasta, jolla ei ole mainittavaa henkilökunnan elantokustannuksia säästävää vaikutusta.
Tuloverolain 69 §:n 5 momentin mukaan työnantajan järjestämänä verovapaana virkistys- ja harrastustoimintana pidetään myös enintään 400 euron vuosittaista etua työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta. Etua on tarjottava koko henkilökunnalle ja se saa olla ainoastaan työntekijän käytettävissä.
Työntekijän omaehtoisella toiminnalla tarkoitetaan sitä, että työntekijä voi harrastaa itse valitsemanaan ajankohtana ja valita harrastuspaikan sekä -tavan useiden eri vaihtoehtojen joukosta. Omaehtoista liikunta- tai kulttuuritoimintaa voi tarjota käyttämällä niin sanottua kohdennettua maksuvälinettä, kuten seteliä tai muuta vastaavaa maksujärjestelmää.
Lainkohdassa ei ole määritelty liikunnan käsitettä. Verohallinnon ohjeen Henkilökuntaedut verotuksessa (VH/8505/00.01.00/2020) mukaan liikunnalla tarkoitetaan henkilön fyysistä aktiivisuutta, jonka tarkoituksena on yleensä kohottaa kuntoa tai ylläpitää taikka parantaa työntekijän fyysistä hyvinvointia ja terveyttä. Sen sijaan kulttuuritoiminta on määritelty tuloverolain 69 §:n 5 momentissa. Lainkohdan mukaan kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan käyntiä museossa, teatterissa, oopperassa, elokuvateatterissa, konsertissa, taidenäyttelyssä tai muussa vastaavassa eri taiteenaloihin liittyvässä tapahtumassa tai tilaisuudessa. Kulttuuritoimintana pidetään myös käyntiä tiedekeskuksessa ja urheilutapahtumassa sekä osallistumista ohjatulle toiminnalliselle taidekurssille.
2.3
Tuloverolain 123 §:n muuttaminen
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968), jäljempänä elinkeinoverolaki, 52 a §:n mukaan sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa:
yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa; tai
sulautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet, tai tuollaisen yhtiön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle.
Elinkeinoverolain 52 c §:n 1 momentin mukaan jakautumisella tarkoitetaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua järjestelyä, jossa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta yhtiön maksettua osakepääomaa ja jossa:
osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle osakeyhtiölle (kokonaisjakautuminen); tai
osakeyhtiö selvitysmenettelyttä siirtää, ilman että se purkautuu, yhden tai useamman liike-toimintakokonaisuutensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jättää vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön (osittaisjakautuminen).
Elinkeinoverolain jakautumista koskevat säännökset edellyttävät vastikkeen antamista. Myös sulautumista koskevien säännösten soveltaminen edellyttää, että vastiketta annetaan muissa kuin elinkeinoverolain 52 a §:n 2 kohdassa tarkoitetuissa tai niihin rinnastuvissa tilanteissa. Kuntarakennelain (1698/2009) 3 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohta vastaavat lähinnä sulautumista ja 3 §:n 2 momentin 3 kohta ja 4 momentti lähinnä jakautumista. Kuntien yhdistymistilanteissa tai siirrettäessä kunnan osa toiseen kuntaan, taikka kuntayhtymien yhdistymis- tai jakautumistilanteissa elinkeinoverolain edellyttämää vastiketta ei voida antaa. Keskusverolautakunta on kuitenkin ratkaisussaan KVL 65/2006 katsonut, että säätiöt voivat sulautua veroneutraalisti, vaikka sulautumisvastiketta ei anneta, kun sulautuminen toteutetaan säätiölain mukaisesti. Vastaavaa periaatetta voitaisiin soveltaa kuntien yhdistyessä tai siirrettäessä kunnan osa toiseen kuntaan sekä kuntayhtymien yhdistyessä tai jakautuessa, kun järjestely toteutetaan kuntalain tai kuntarakennelain säännösten mukaisesti eikä erillistä sääntelyä tältä osin tarvittaisi. Vaihtoehtoisesti voitaisiin elinkeinoverolaissa nimenomaisesti säätää, että kuntarakennelain 3 §:n sekä kuntalain 62 a ja 62 b §:n mukaiset järjestelyt voitaisiin toteuttaa veroneutraalisti. Tällöin voisi olla epäselvää, olisiko aiempi verotuskäytäntö, kuten ratkaisu KVL 65/2006, enää relevanttia. Kaikkien mahdollisten niin sanottujen omistajattomien oikeushenkilöiden, kuten säätiöiden ja seurakuntien, yhdistymisien ja jakautumisien huomioon ottamisen lain tasolla ei katsota olevan perusteltua.
Tuloverolain 122 §:n 1 momentin mukaan yhteisön ja elinkeinoyhtymän tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä vaihtunut. Jos tappiota tuottaneen yrityksen osakkeista tai osuuksista vähintään 20 prosenttia omistavassa yhteisössä tai yhtymässä on tapahtunut vastaava omistajanvaihdos, viimeksi mainitun yhteisön tai yhtymän omistamien osakkeiden tai osuuksien katsotaan vaihtaneen omistajaa.
Tuloverolain 123 §:n 1 momentin mukaan yhteisön jakauduttua jakautuvan yhteisön tappiot siirtyvät vastaanottavalle yhteisölle siltä osin kuin on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet vastaanottavalle yhteisölle siirtyneessä toiminnassa. Muilta osin tappiot siirtyvät samassa suhteessa kuin jakautuvan yhteisön varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 2 luvussa tarkoitettu nettovarallisuus siirtyy vastaanottaville yhteisöille. Jos jakautuvan yhteisön verotuksessa on useita tulolähteitä, tulolähteen vahvistetut tappiot siirtyvät niille vastaanottaville yhtiöille, joilla on vastaava tulolähde.
Tuloverolain 123 §:n 2 momentin mukaan yhteisöjen sulauduttua tai yhteisön jakauduttua on vastaanottavalla yhteisöllä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen tai jakautuneen yhteisön tappio 119 ja 120 §:ssä säädetyllä tavalla, mikäli vastaanottava yhteisö taikka sen osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet sulautuneen tai jakautuneen yhteisön osakkeista tai osuuksista. Vastaanottavalla osuuskunnalla tai säästöpankilla on kuitenkin aina oikeus vähentää sulautuneen osuuskunnan tai säästöpankin ne tappiot, jotka ovat syntyneet sinä verovuonna, jona sulautuminen on tapahtunut, tai kahtena sitä edeltäneenä verovuotena.
Kunta ja kuntayhtymä ovat tuloverolain 3 §:n nojalla yhteisöjä. Niillä ei kuitenkaan ole tuloverolain 123 §:n 2 momentissa tarkoitettuja osakkeita tai osuuksia kuten osakeyhtiöillä, minkä vuoksi kunnan tai kuntayhtymän tappiot eivät säännöksen sanamuodon perusteella siirtyisi vastaanottavalle kunnalle tai kuntayhtymälle. Kunnan tappion siirtymisestä toiselle kunnalle ei ole myöskään oikeuskäytäntöä. Siten esimerkiksi vastaanottavan kunnan mahdollisuus vähentää yhdistyvän kunnan tappio jäisi ratkaistavaksi myöhemmin oikeuskäytännössä. Kuntayhtymien yhdistymiset ja jakautumiset tulisivat mahdollisiksi vasta hallituksen esityksessä HE 242/2020 vp ehdotettujen kuntalain muutosten jälkeen eikä niiden osalta siten ole olemassa oikeus- tai verotuskäytäntöä.
Yhdistyvällä kunnalla tai siirtyvällä kunnan osalla taikka yhdistyvällä tai jakautuvalla kuntayhtymällä voi olla omistuksessaan osakeyhtiö, jolle on verotuksessa vahvistettu tappioita. Yhtiön omistus voi tällaisen järjestelyn johdosta siirtyä uudelle kunnalle tai kuntayhtymälle. Keskusverolautakunnan ratkaisukäytännössä (KVL 37/2016) on katsottu, että kuntien yhdistyessä kuntarakennelain mukaisesti yhdistyvän kunnan omistama yhtiö ei menetä tappioitaan omistuksen siirtyessä uudelle kunnalle. Kyseinen ratkaisu koski vain kuntarakennelain 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista järjestelyä. Vastaavaa periaatetta voitaisiin soveltaa myös kuntarakennelain 3 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdan sekä 4 momentin tilanteissa sekä kuntayhtymien yhdistyessä kuntalain 62 a §:ssä tarkoitetulla tavalla tai jakautuessa kuntalain 62 b §:ssä tarkoitetulla tavalla kuntayhtymien omistamien yhtiöiden tappioiden osalta. Mainitussa keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa katsottiin myös, että kuntaliitoksen yhteydessä sulautuneiden yhtiöiden tappiot ovat vähennettävissä vastaanottavan yhtiön verotuksessa tuloverolain 123 §:n 2 momentin estämättä. Vastaavaa periaatetta voitaisiin soveltaa myös kuntarakennelain 3 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdan ja 4 momentin tilanteissa sekä kuntayhtymien yhdistyessä kuntalain 62 a §:ssä tarkoitetulla tavalla tai jakautuessa kuntalain 62 b §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen erillistä sääntelyä ei tarvittaisi.
6
Lausuntopalaute
6.1
Tonnistoverolain 8 §:n muuttaminen
Lausunnon esitysluonnoksesta antoivat Keskuskauppakamari, liikenne- ja viestintäministeriö, liikenne- ja viestintävirasto, Suomen Varustamot ry, Verohallinto sekä Ålands Landskapsregering. Lisäksi Huoltovarmuuskeskus, Statens ämbetsverk på Åland sekä työ- ja elinkeinoministeriö ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa asiassa.
Lausunnoissa kannatettiin ehdotusta tonnistoverolain 8 §:n muuttamisesta yksimielisesti. Ehdotus nähtiin tarkoituksenmukaisena ja oikeustilaa selkeyttävänä. Verohallintoa lukuun ottamatta lausujilla ei ollut erityistä huomautettavaa luonnoksesta. Verohallinto on lausunnossaan ilmoittanut tarkentavia tietoja liittyen aiempien vuosien tonnistoverokertymiin, kommentoinut lain voimaantuloajankohtaa, kertonut ehdotetun lain vaikutuksista Verohallinnossa sekä huomauttanut teknisluonteisista muutostarpeista myös tonnistoverolain 9 ja 35 §:n sanamuodoissa. Verohallinnon lausunnon perusteella taloudellisten vaikutusten osioon on päivitetty tarkennetut luvut tonnistoverokertymistä.
6.2
Tuloverolain 69 §:n muuttaminen
Kulttuurietua koskevasta ehdotuksesta on pyydetty lausuntoa seuraavilta tahoilta: Akava ry, Elinkeinoelämän Keskusliitto ry, Keskuskauppakamari, Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry, opetus- ja kulttuuriministeriö, STTK ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Yrittäjät ry, Tapahtumateollisuus ry, Verohallinto ja Veronmaksajain Keskusliitto ry.
Ehdotettua muutosta pidettiin annetuissa lausunnoissa yleisesti ottaen perusteltuna. Lausuntokierroksen jälkeen esityksen perusteluja on täsmennetty muun muassa siten, että kulttuurietua voi käyttää myös virtuaalisten tapahtumien sarja- ja kausilippujen hankintaan.
6.3
Tuloverolain 123 §:n muuttaminen
Lausunnon esitysluonnoksesta antoivat Keskuskauppakamari, Suomen Kuntaliitto ry ja Verohallinto. Lisäksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti, ettei sillä ole lausuttavaa asiassa.
Lausunnoissa kannatettiin ehdotusta tuloverolain 123 §:n muuttamisesta yksimielisesti.