6.1
Laki valmiuslain muuttamisesta
3 §.Poikkeusolojen määritelmä. Valmiuslain 3 §:ää ehdotetaan täydennettäväksi uudella poikkeusolomääritelmällä, joka mahdollistaisi täyttyessään rajatusti valmiuslain käyttöönoton ja sen toimivaltuuksien aktivoinnin myös hybridiuhkien ja muiden kansallista turvallisuutta, yhteiskunnan toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantavien uhkien johdosta. Tarkoituksena on varmistaa viranomaisten mahdollisuudet vastata valmiuslain nykyisiä poikkeusoloperusteita kattavammin tehokkaasti ja oikeasuhtaisesti vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen mukaisiin turvallisuusuhkiin.
Ehdotetun 6 kohdan mukaan poikkeusoloina pidettäisiin myös muuta julkisen vallan päätöksentekokykyyn, yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen, rajaturvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa, toimintaa, tapahtumaa tai näiden yhteisvaikutusta, joka erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantaa kansallista turvallisuutta, yhteiskunnan toimintakykyä taikka väestön elinmahdollisuuksia. Valmiuslain nykyisiä poikkeusoloperusteita vastaavasti myös ehdotetun poikkeusoloperusteen on tarkoitettu käsittävän vain hyvin vakavat kriisit, jotka koskettavat koko kansakuntaa tai ainakin suurta osaa siitä ja vaikuttavat merkittävällä tavalla koko yhteiskunnan toimivuuteen.
Ehdotettu poikkeusoloperuste on pyritty rajaamaan sisällöltään mahdollisimman täsmälliseksi ja vain sellaisiin tilanteisiin, joita valmiuslain nykyinen poikkeusolomääritelmä ei yksiselitteisesti käsitä, mutta joiden on arvioitu saattavan johtaa kansallisen turvallisuuden, yhteiskunnan toimintakyvyn tai väestön elinmahdollisuuksien olennaiseen vaarantumiseen sekä edellyttävän valmiuslain toimivaltuuksien välitöntä käyttöönottoa. Määritelmä käsittäisi erityisesti hybridiuhkien vakavimmat ilmenemismuodot. Se asettaisi myös verraten korkean kynnyksen poikkeusolojen käsillä ololle.
Julkisen vallan päätöksentekokykyyn vaikuttavilla uhkilla, tapahtumilla tai toiminnalla tarkoitetaan säännösehdotuksessa erityisesti sellaisia toimia, joilla pyritään estämään tai muutoin merkittävästi haittaamaan ylimpien valtioelinten, eli eduskunnan, tasavallan presidentin tai valtioneuvoston päätöksentekoa taikka niiden toimintaa. Valmiuslain tarkoitus huomioon ottaen kyse voisi olla myös muiden yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta keskeisten viranomaisten toimintaedellytyksiin kohdistuvasta uhkasta. Tällaisia ovat etenkin valtakunnan alueellista koskemattomuutta valvova Puolustusvoimat sekä sisäisestä turvallisuudesta vastaavat viranomaiset, kuten poliisi, Rajavartiolaitos ja pelastustoimi sekä maahanmuutosta vastaava Maahanmuuttovirasto.
Kyse voisi olla esimerkiksi päätöksenteon kannalta tärkeisiin tieto- ja viestintäteknisiin palveluihin sekä tietojärjestelmiin kohdistuvasta häirinnästä, tietomurroista, haitta- tai vakoiluohjelmien levittämisestä, palvelunestohyökkäyksistä taikka äänestys- tai vaalituloksen manipuloinnista. Sen sijaan esimerkiksi valtiojohdon sanallista kritisointia tai mielenosoitusten järjestämistä ei voitaisi pitää perusteena poikkeusolojen käsillä ololle. Säännös käsittäisi myös siinä tarkoitettuihin ylimpiin valtioelimiin tai viranomaisiin kohdistuvan fyysisen haitan aiheuttamisen, kuten esimerkiksi toimitiloihin pääsyä rajoittavien esteiden asettamisen tai niiden läheisyydessä tapahtuvan mellakoinnin tai ääritapauksessa terroristiselle toiminnalle ominaisia tekoja, joilla pyritään valtion päätöksenteon lamauttamiseen. Järjestyshäiriöiden tai rikollisen toiminnan torjumiseen riittävät kuitenkin lähtökohtaisesti poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten normaalilainsäädännön mukaiset valtuudet.
Yhteiskunnan kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitettaisiin säännösehdotuksessa jokseenkin samaa kuin huoltovarmuuden tavoitteista annettuun valtioneuvoston päätökseen (1048/2018) sisältyvässä kriittisen infrastruktuurin määritelmässä. Sen mukaan kriittinen infrastruktuuri käsittää yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi välttämättömät perusrakenteet, palvelut ja niihin liittyvät toiminnot. Tällaisia ovat ennen muuta välttämättömän energian tuotanto, siirto- ja jakelujärjestelmät, vesi- ja elintarvikehuollon kannalta välttämättömät tuotanto- ja jakeluketjut, lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettävien välttämättömien laitteiden ja tarvikkeiden tuotanto ja jakelu, yhteiskunnallisesti kriittiset liikennejärjestelmät ja niihin liittyvät liikenteenohjaus- ja hallintapalvelut, kuljetuslogistiset palvelut, turvatut paikannus- ja aikatietojärjestelmät sekä yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeät maksu- ja arvopaperiliikennejärjestelmät. Ehdotetussa yhteydessä kriittiseen infrastruktuuriin katsottaisiin sääntelyn merkityksen vuoksi kuuluvan myös vaarallisten aineiden, kuten vaarallisten kemikaalien, räjähteiden ja säteilyvaarallisten aineiden tuotanto tai varastointi. Lisäksi kriittinen infrastruktuuri on tarkoitettu ehdotetussa yhteydessä käsittämään ihmisten terveyden tai turvallisuuden kannalta välttämättömät palvelut. Tällaisia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon kiireelliset palvelut, kuten ensihoito ja päivystys, pelastustoimen kiireelliset palvelut, kuten pelastustoiminta, sekä hätäkeskuspalvelut.
Kriittiseen infrastruktuuriin kuuluvat myös edellä tarkoitettujen toimintojen ylläpitämisen ja jatkuvuuden turvaamisen kannalta välttämättömät tieto- ja viestintätekniset palvelut sekä tietojärjestelmät. Tällaisia olisivat myös ylimpien valtioelinten työskentelyn ja valtion johtamisen sekä ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta vastaavien viranomaisten päätöksenteko- ja toimintakyvyn mahdollistavat tieto- ja viestintätekniset palvelut sekä tietojärjestelmät.
Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen keskinäisriippuvuudesta johtuen kriittinen infrastruktuuri on yhä alttiimpi tietoverkkojen välityksellä toteutettavalle sabotaasille ja kokonaisvaltaiselle lamauttamiselle. Kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen kohdistuvissa uhkissa saattaisi siten olla kyse paitsi edellä tarkoitettujen toimialojen tuotanto- ja jakeluketjujen ennakoimattomasta, laajamittaisesta ja pitempiaikaisesta keskeytymisestä tai niihin kohdistuvista muista vakavista häiriöistä, myös näitä toimintoja ylläpitävien tietojärjestelmien kaatumisesta tai niihin tunkeutumisesta, tietoliikenteen merkittävästä kuormittamisesta, tietojärjestelmien käytön estämisestä tai niihin pääsyn estymisestä, tietovarastoihin tunkeutumisesta tai niiden sisältämien tietojen käytön estämisestä, muuttamisesta tai tuhoamisesta taikka näihin rinnastuvista vakavista häiriöistä. Myös kriittisen infrastruktuurin toimintaan kohdennettavalla verkkohyökkäyksellä uhkaamista voitaisiin pitää säännöksessä tarkoitettuna uhkana, jos se olisi mittakaavaltaan ja vaikutuksiltaan riittävän vakava.
Kriittiseen infrastruktuuriin kuuluvien välttämättömien palveluiden saatavuuteen saattavat vaikuttaa tieto- ja viestintäteknisten palveluiden sekä tietojärjestelmien häiriöiden ohella esimerkiksi sähköntuotannon ja hyödyketuotannon sekä kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt. Myös esimerkiksi kemiallisiin tai biologisiin taudinaiheuttajiin sekä säteilyturvallisuuteen liittyvät uhat sekä laajamittainen maahantulo voivat tilapäisesti ja ennakoimattomasti johtaa terveydenhuoltojärjestelmän ylikuormittumiseen ja vaarantaa välttämättömien palveluiden saatavuutta siten, että sen saatettaisiin katsoa johtavan säännösehdotuksessa tarkoitetulla tavalla yhteiskunnan toimintakyvyn erityisen vakavaan ja olennaiseen vaarantumiseen.
Ehdotettu poikkeusolon määritelmä käsittäisi myös sellaiset rajaturvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kohdistuvat uhkat, tapahtumat tai toiminnan, jotka erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantaisivat kansallista turvallisuutta, yhteiskunnan toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia. Taustalla saattaa olla yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan merkittävä tapahtuma tai tapahtumaketju, kuten maahantuloa tai muuttoliikettä hyväksikäyttävä hybridivaikuttaminen, laajamittainen onnettomuus tai yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikos, kuten terrori-isku taikka sabotaasityyppinen kriittisen infrastruktuurin toimintaan kohdistuva vahingonteko. Laajamittaiseen maahantuloon voi etenkin sen välineellistämisen tilanteissa liittyä väkivaltaista käyttäytymistä tai sillä uhkaamista rajanylityspaikoilla tai maahantulijoita vastaanotettaessa sekä pyrkimys aiheuttaa myös valtionsisäistä epävakautta. Tilanne saattaa kehittyessään tai eskaloituessaan johtaa myös vakaviin sisäisiin levottomuuksiin, jotka eivät ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin ja resurssein.
Ehdotetun poikkeusolomääritelmän voisi täyttää yksittäinen uhka, toiminta tai tapahtuma, jos sen voitaisiin vakavuudeltaan katsoa säännösehdotuksessa tarkoitetulla tavalla erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantavan kansallista turvallisuutta, yhteiskunnan toimintakykyä taikka väestön elinmahdollisuuksia. Lisäksi säännösehdotus mahdollistaisi poikkeusolokynnyksen ylittymisen myös useamman erilaisen uhkan tai tapahtuman yhteisvaikutuksiin perustuen. Tällaisessa voi olla kyse esimerkiksi sähkönjakeluverkon toiminnan keskeytymisestä, joka johtaa useiden yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin toimialojen tuotanto- ja jakeluketjujen toimivuuden kannalta tärkeiden tietoverkkojen laaja-alaisiin häiriöihin. Poikkeusolokynnyksen täyttymiseen voisi vaikuttaa paitsi kokonaistilanteen erityinen vakavuus, myös arvio sen vakavasta ja todennäköisestä eskaloitumisen vaarasta. Lähtökohdaksi on tällöinkin asettavissa, että yhteisvaikutusten taustalla olevien uhkien tai tapahtumien tulee olla sillä tapaa vakavia ja luonteeltaan poikkeuksellisia, että tilanteeseen vastaaminen edellyttää nimenomaan valmiuslain toimivaltuuksien välitöntä käyttöönottoa ja soveltamista. Edellytyksenä siten olisi, että poikkeusolokynnyksen ylittymistä määrittävät yhteiskunnalliset vaikutukset kyetään arvioimaan riittävän merkittäviksi. Yhteiskunnan toimivuuteen vain vähäisesti vaikuttavat häiriöt eivät edes yhteisvaikutuksiltaan voisi täyttää ehdotettua poikkeusolon määritelmää.
Kansallinen turvallisuus, yhteiskunnan toimintakyky ja väestön elinmahdollisuudet mainitaan ehdotetussa 3 §:n 6 kohdassa sellaisina yhteiskunnan perustavanlaatuisina elementteinä, joiden erityisen vakava ja olennainen vaarantuminen voisi johtaa poikkeusolojen toteamiseen. Säännösehdotus ilmentää lähtökohtaa perustuslain 23 §:ssä tarkoitetuista kansakuntaa uhkaavista poikkeusoloista, jotka kiinnittyvät kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaiseen yleisen hätätilan käsitteeseen ja joissa on kyse vakavasta uhasta kansakunnan elämälle ja olemassaololle (HE 60/2010 vp, s. 36).
Jotta kansallisen turvallisuuden, yhteiskunnan toimintakyvyn tai väestön elinmahdollisuuksien olennainen vaarantuminen voisi muodostaa perusteen ehdotetussa 6 kohdassa tarkoitettujen poikkeusolojen toteamiselle, edellytettäisiin, että se on seurausta julkisen vallan päätöksentekokykyyn tai kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen, rajaturvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen kohdistuvasta uhkasta, toiminnasta tai tapahtumasta. Ilmaisulla ”vaarantaa” viitataan säännösehdotuksessa abstraktia uhka-arviota tai yleiseksi luonnehdittavaa uhkaa konkreettisempaan ja välittömämpään kansallisen turvallisuuden, yhteiskunnan toimintakyvyn tai väestön elinmahdollisuuksien vaarantumiseen. Ilmaisua on pidettävä ehdotetussa yhteydessä perusteltuna, kun otetaan erityisesti huomioon säännöksen merkitys valmiuslain käyttöönoton edellytyksiä keskeisesti rajaavana määreenä ja se, ettei valmiuslakia voida sen 4 ja 6 §:n säännökset huomioon ottaen lähtökohtaisestikaan ottaa käyttöön ilman konkreettista ja välitöntä tarvetta sen toimivaltuuksien soveltamiselle.
Kansallisen turvallisuuden käsite saisi sisältönsä perustuslain 10 §:n muuttamiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenevästä kansallisen turvallisuuden määritelmästä (HE 198/2017 vp, s. 35 ss). Kansallisella turvallisuudella viitataan viime kädessä valtion oikeudenkäyttöpiirissä olevien ihmisten kollektiiviseen turvallisuuteen välittömästi tai välillisesti ulkoista uhkaa vastaan. Kansallisella turvallisuudella on myös valtion itsemääräämisoikeuteen liittyvä merkityssisältönsä. Valtion itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan valtion suvereenisuutta suhteissa ulkovaltioihin ja oikeutta muista riippumattomalla tavalla käyttää ylintä valtaa omien rajojensa sisällä.
Kansallisen turvallisuuden vaarantumisella tarkoitetaan säännösehdotuksessa lähinnä sitä, että valtiovallan kyky ja toiminnalliset edellytykset turvata perusoikeudet ja -vapaudet vakavasti ja laajamittaisesti heikentyvät, että ylimpien valtioelinten päätöksenteko tai kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen kannalta keskeiset viranomaistoiminnot uhkaavat välittömästi lamaantua tai että valtion kyky käyttää itsemääräämisoikeuttaan omalla alueellaan ja sen viranomaisten kyky ylläpitää kansalaisten perusturvallisuutta vakavasti vaarantuvat. Kansallisen turvallisuuden kannalta on merkityksellistä, että ylimmät valtioelimet ja muut julkisen vallan toimielimet samoin kuin esimerkiksi yhteiskunnan perustoiminnoista huolehtivat voivat hoitaa tehtäviään ilman ulkoista häirintää.
Kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisiä ovat myös sellaiset yhteiskunnan perustoiminnot, joiden häirintä tai lamauttaminen saattaisi viime kädessä johtaa ihmisten hengen tai terveyden vakavaan vaarantumiseen. Tällaisiin kuuluvat esimerkiksi sähkö-, viestintä- ja liikenneverkot taikka elintarvike- ja lääkehuoltoa tai kansallista huoltovarmuutta kaiken kaikkiaan ylläpitävät toiminnot. Niihin kohdistuva uhka voi ilmetä avoimen väkivallan lisäksi esimerkiksi tietoverkkoon kohdistuvina hyökkäyksinä tai erilaisten keinojen yhdistelminä. Kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavaa voi olla myös yhteiskunnan perustoimintojen häiritsemiseen tai lamauttamiseen tähtäävä taikka perustoimintojen häirinnän tai lamauttamisen mahdollistamiseen liittyvä toiminta. Kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavaa voi olla sellainenkin ulkoinen toiminta, joka tähtää kansanvaltaisen yhteiskunnan ja sen instituutioiden häirintään tai niiden toiminnan lamauttamiseen taikka mahdollistaa niiden toiminnan häirinnän tai lamauttamisen. Myös vakava rajaturvallisuuden vaarantuminen voisi muodostaa vakavan uhan kansalliselle turvallisuudelle (ks. myös HE 198/2017 vp, s. 36).
Yhteiskunnan toimintakyvyn vaarantumisella viitataan ehdotetussa yhteydessä erityisesti sellaisiin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämisen kannalta kriittisen infrastruktuurin toimivuuden vakaviin häiriöihin, jotka voivat olla seurausta muustakin kuin kansallisen turvallisuuteen kohdistuvasta tai sellaiseksi tunnistettavasta ulkoisesta uhkasta. Väestön elinmahdollisuudet voisivat puolestaan vaarantua esimerkiksi kemiallisten tai biologisten uhkien toteutumisen seurauksena. Myös kriittisen infrastruktuurin vakavat häiriöt saattavat johtaa väestön elinmahdollisuuksien vaarantumiseen esimerkiksi tilanteessa, jossa veden tai välttämättömien elintarvikkeiden jakelu on laajamittaisesti ja pitkäaikaisesti keskeytynyt siten, ettei korvaavaa tuotantoa ole tosiasiallisesti saatavilla. Väestön elinmahdollisuuksien kannalta kriittisiä ovat siten sellaiset yhteiskunnan perustoiminnot, joiden häirintä tai lamauttaminen taikka muut vakavat toimintahäiriöt saattaisivat viime kädessä johtaa ihmisten hengen tai terveyden vakavaan vaarantumiseen. Ehdotetun poikkeusoloperusteen soveltamiskynnystä määrittävät yhteiskunnalliset vaikutukset voisivat siten ilmetä myös toisiaan täydentävästi.
Uhkasta, toiminnasta tai tapahtumasta aiheutuvien vaikutusten erityinen vakavuus ja olennaisuus sisältävät ajatuksen paitsi kansallisen turvallisuuden, yhteiskunnan toimintakyvyn tai väestön elinmahdollisuuksien konkretisoituneesta ja huomattavasta vaarantumisesta, myös vaikutusten tietynlaisesta laajamittaisuudesta. Poikkeusolokynnyksen ylittymiseltä on yleensä edellytettävä, että vaikutukset kohdistuvat verraten suureen ihmismäärään tai ne ovat muutoin laaja-alaisia. Hybridiuhkat voivat kuitenkin olla ilmenemismuodoiltaan monitahoisia eivätkä niiden vaikutukset välttämättä ole määritettävissä alueellisin tai laskennallisin perustein. Esimerkiksi tietoverkkoympäristössä ilmenevät kyberuhkat voivat vaikuttaa olennaisella tavalla yhteiskunnan toimintakykyyn ilman, että niiden vaikutukset olisivat alueellisesti tai välttämättä määrällisestikään kohdennettavissa.
Ehdotetun poikkeusolomääritelmän soveltamisen kannalta merkitystä ei olisi sinänsä sillä, mistä syystä tai minkä tahon toimesta säännöksessä tarkoitettu uhka tai tapahtuma on aiheutunut. Vaikka erityisesti hybridiuhkille on tyypillistä yhteiskunnallisten haavoittuvuuksien hyväksikäyttämiseen tähtäävä tietoinen vaikuttaminen tai aktiivinen toiminta, sitä ei valmiuslain tarkoitus huomioon ottaen pidettäisi ehdotetun poikkeusolomääritelmän täyttymisen edellytyksenä. Ratkaisevaa ehdotetun poikkeusolomääritelmän käsillä olon arvioinnin kannalta ei siten olisi uhkan tai tapahtuman alkuperä vaan siitä aiheutuvien vaikutusten vakavuus kansalliseen turvallisuuteen, yhteiskunnan toimintakyykyyn tai väestön elinmahdollisuuksiin. Ehdotetussa poikkeusolomääritelmässä tarkoitetut uhkat voisivat siten johtua myös ihmisten tahattomasta toiminnasta.
Ehdotetussa poikkeusolomääritelmässä tarkoitetut hybridi- ja muut uhkat voivat olla monialaisia, epäsymmetrisiä sekä vaikeasti identifioitavia. Jos tilanne eskaloituisi erimerkiksi aseelliseen hyökkäykseen tai sen uhkaan rinnastuvaksi, poikkeusolot olisi tällaisessa tilanteessa mahdollista todeta ehdotetun 3 §:n 6 kohdan ohella tai sen asemesta 3 §:n 1 tai 2 kohdan nojalla. Vastaavasti tilanteissa, joissa 3 §:n 6 kohdan perusteella todetuissa poikkeusoloissa yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittisen infrastruktuurin tietoteknisten järjestelmien toimivuus horjuu vakavasti siten, että siitä aiheutuu samalla myös taloudelliseen vakauteen vaikuttavalla tavalla julkisen talouden rahoituksen saatavuuden häiriintyminen, poikkeusolot olisi mahdollista todeta valmiuslain 3 §:n 3 kohdan nojalla. Valmiuslain poikkeusoloperusteissa on jo nykyisin tiettyä päällekkäisyyttä.
14–122 §.Toimivaltuudet poikkeusoloissa. Valmiuslain II osan säännöksissä ehdotetaan lain nykyisen sääntelytekniikan mukaisesti säädettäväksi niistä toimivaltuuksista, jotka olisivat käyttöönottoasetuksella aktivoitavissa ehdotetun 3 §:n 6 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa. Viittaus mahdollisuuteen aktivoida toimivaltuus lisättäisiin erikseen kuhunkin sellaiseen toimivaltuussäännökseen, joka ehdotetaan olevan aktivoitavissa 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Vastaavasti kuin muiden 3 §:ssä mainittujen poikkeusoloperusteiden osalta, ehdotetun 3 §:n 6 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa olisi mahdollista ottaa käyttöön ne lain II osan säännökset, joiden soveltamista ei ole sidottu tiettyihin poikkeusoloperusteisiin. Esimerkkinä tällaisesta pykälästä voidaan mainita lain 44 §, joka on sanamuotonsa perusteella aktivoitavissa yleisesti poikkeusoloissa.
Lain II osan tiettyjen säännösten mahdollisen soveltamisalan laajentamisella myös 3 §:n 6 kohdassa tarkoitettuihin poikkeusoloihin ei olisi muilta osin vaikutusta kyseisten säännösten soveltamiseen.
Osaan niistä valmiuslain II osan pykälistä, joita ehdotetaan muutettavaksi edellä kuvatulla tavalla, tehtäisiin samalla myös muita teknisiä tarkistuksia. Kyse olisi vanhentuneiden lakiviittausten ja käsitteiden sekä virastojen muuttuneiden nimien korjaamisesta, eli muutokset olisivat tältä osin puhtaasti teknisiä. Lain 9 ja 10 lukuun tehtäisiin tekniset tarkistukset, jotka liittyvät liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vuonna 2019 voimaan tulleeseen virastouudistukseen. Tekniset tarkistukset eivät vaikuttaisi muilta osin säännösten soveltamiseen. Lain 60 §:n viittaus kumotun viestintämarkkinalain (393/2003) 4 lukuun ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 8 lukuun.
Ehdotetun poikkeusoloperusteen toteamisen johdosta aktivoitaviksi mahdollistettavat toimivaltuudet on pyritty rajaamaan vain sellaisiin valmiuslain II osan säännöksiin, joilla voidaan perustellusti arvioida voitavan tehokkaasti torjua tai hallita säännösehdotuksessa tarkoitettuja uhkia ja joiden osalta viranomaisten säännönmukaiset toimivaltuudet ovat tähän riittämättömiä. Toimivaltuuksien käyttöönottoa ja soveltamista rajaisivat näissäkin tilanteissa perustuslain 23 §:n ja valmiuslain 4 §:n säännökset. Toimivaltuuksia saadaan käyttää vain, jos toimet ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia ja jos tilannetta ei voida hallita viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksiin ja tavallisen lainsäädännön puitteissa.
Ehdotuksen mukaan viranomaiset voitaisiin 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa oikeuttaa käyttämään ensinnäkin eräitä valmiuslain 4 luvussa säädettyjä toimivaltuuksia yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta välttämättömien rahoitusmarkkinapalveluiden jatkuvuuden turvaamiseksi. Tällaisia toimivaltuuksia olisivat 17 §:ssä ja 19-20 §:ssä säädetyt valtuudet rajoittaa varojen vastaanottoa, luotonatoa ja sijoitustoimintaa, arvopaperitoimintaa ja maksuliikettä. Toimivaltuudet ovat välttämättömiä kriittisiin maksu- ja arvopaperijärjestelmiin kohdistuvan häiriön, vikaantumisen tai häirinnän taikka sellaisen uhan torjumiseksi.
Ehdotuksen mukaan viranomaiset voitaisiin 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa oikeuttaa käyttämään myös valmiuslain 5 luvussa säädettyjä hyödyketuotannon ja -jakelun sekä energiahuollon varmistamiseen tähtääviä toimivaltuuksia. Mainitussa luvussa säädetyillä toimivaltuuksilla pyritään turvaamaan väestölle normaali ravinnonsaanti ja yhteiskunnan toimivuus muun ohella ohjaamalla hyödykkeiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Viimesijaisena keinona olisi kriittisen perusteollisuuden raaka-aineiden ja eräiden päivittäistavarahuollon tuotteiden säännöstely.
Ehdotus mahdollistaisi lisäksi valmiuslain 8 luvussa säädettyjen sosiaaliturvaan liittyviä muutoksia koskevien toimivaltuuksien aktivoinnin. Palkan tai yrittäjätulon sijaan tulevan sosiaalivakuutuksen ja muun lakisääteisen vakuutusjärjestelmän toimintaan voisi myös 3 §:n 6 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa kohdistua uhkatekijöitä, jotka liittyvät sosiaalivakuutusjärjestelmän kannalta tärkeiden tietoliikenneyhteyksien toimivuuteen ja järjestelmän käytännön toimeenpanoon. Esimerkiksi laajamittainen tieto- ja maksuliikenteen häiriötilanne, jossa useiden pankkien kautta tapahtuva maksuliikenne ei toimisi ja tilanne pitkittyisi, saattaisi vaatia mainitussa luvussa tarkoitettujen toimivaltuuksien käyttöönottoa. Sääntelyllä pyritään turvaamaan kotitalouksien mahdollisuus hankkia välttämättömät elintarvikkeet, lääkkeet ja muut välttämättömyyshyödykkeet lakiehdotuksessa tarkoitetuissa poikkeusoloissa.
Ehdotetun 3 §:n 6 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa mahdollistettaisiin myös sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien toimivuuden sekä postipalveluiden saatavuuden turvaamista koskevan valmiuslain 9 luvun toimivaltuuksien soveltaminen. Lain 9 lukuun sisältyvä toimivaltasääntely on ehdotetun poikkeusolomääritelmän kannalta hyvin keskeinen erityisesti yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin toimivuuden varmistamisen näkökulmasta. Valmiuslain 9 luvun säännösten tavoitteena on ylläpitää poikkeusoloissa yhteiskunnan elintärkeiden toiminnan kannalta tärkeiden tieto- ja viestintäjärjestelmien toimintaa.
Ehdotuksessa mahdollistettaisiin myös kuljetusten turvaamista ja polttonesteen sääntelyä koskevan 10 luvun aktivointi. Luku sisältää säännökset muun ohella evakuointikuljetuksista ja joukkoliikenteen muutoksista. Toimivaltuudet saattavat olla tarpeen muun ohella kriittisten liikennejärjestelmien ja liikennepalvelujen häiriötilanteissa. Ehdotetun 3 §:n 6 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa voi olla tarve evakuointiin myös väestön terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi.
Aktivointimahdollisuuden piiriin kuuluisivat lisäksi valmiuslain 11 luvun toimivaltuudet sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamisesta. Luku sisältää säännökset muun ohella sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikön toiminnan laajentamisesta ja muusta terveydenhuollon ohjaamisesta. Toimivaltuudet voivat olla tarpeen esimerkiksi tilanteissa, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömien palvelujen saatavuus vaarantuu toimintojen ylläpitämisen kannalta kriittisten tietojärjestelmien häiriöiden vuoksi tai terveydenhuoltojärjestelmä kuormittuu ennakoimattomasti ympäristöterveyden häiriötilanteen johdosta.
Julkis- ja yksityisoikeudellisia palvelussuhteita koskevasta valmiuslain 13 luvusta aktivointimahdollisuuden piiriin ehdotetaan 93 §:n 2 ja 3 momentin säännökset palvelussuhteen ehdoista poikkeamisesta terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, pelastustoimessa, hätäkeskustoiminnassa ja poliisitoimessa. Aktivointimahdollisuus käsittäisi myös 94 §:n 4 momentin säännöksen irtisanomisoikeuden rajoittamisesta terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, pelastustoimessa ja hätäkeskustoiminnassa. Valmiuslain 93 §:n 2 momenttia ja 94 §:n 3 momenttia ehdotetaan samalla täydennettäviksi jäljempänä ilmenevällä tavalla. Ehdotetun poikkeusolomääritelmän alaan kuuluvien uhkien vaikutukset voivat ulottua laajasti eri hallinnonalojen ja elinkeinoalojen toimintaan. Edellä mainittujen palvelussuhteen ehtoja rajoittavien toimivaltuuksien aktivoinnin mahdollisuutta pidetään välttämättömänä henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi uhkien torjumiseksi ja tilanteiden hallintaan saattamiseksi.
Työvelvollisuutta koskevan valmiuslain 14 luvun osalta viranomaiset voitaisiin oikeuttaa käyttämään 95 §:n 2 momenttia, joka sisältää säännökset terveydenhuoltoa koskevasta erityisestä työvelvoitteesta. Jos 95 §:n 2 momentti otettaisiin käyttöön, sovellettaviksi tulisivat myös mainitun luvun 96–103 §:n työvelvollisen asemaa ja oikeuksia koskeva sääntely.
Ehdotettu 2 momentti mahdollistaisi lisäksi hallinnon järjestämistä koskevan valmiuslain 15 sekä 17 lukuun sisältyvien väestönsuojeluvelvollisuutta koskevan 116 §:n sekä liikkumis- ja oleskelurajoituksia koskevan 118 §:n aktivoinnin. Valmiuslain 118 §:n soveltamismahdollisuuden tarkoituksena on varmistaa 3 §:n 6 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa edellytykset puuttua valtioneuvoston asetuksella säädettävien liikkumis- ja oleskelurajoitusten keinoin esimerkiksi hallitsemattomaan maahantuloon mahdollisesti liittyviin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vakaviin häiriöihin, jos sitä pidettäisiin tietyllä alueella välttämättömänä ihmisten henkeä tai terveyttä uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi.
57 a §.Väestön toimeentulon turvaaminen. Sosiaaliturvaan liittyviä muutoksia koskevaan 8 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä koskien väestön toimeentulon turvaamista 3 §:n 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Kyseessä olisi erityinen tuki, jonka käyttöönotosta päätettäisiin tapauskohtaisesti. Kyse olisi sellaisista olosuhteista, joissa sosiaalihuoltolain ja toimeentulotukilain mukaiset kiireellisiin tilanteisiin säädetyt menettelytavat eivät olisi riittäviä väestön maksuvalmiuden vaarantuessa vakavasti. Pykälän 1 ja 2 momentin mukainen menettely olisi käytössä, mikäli Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmät ovat toiminnassa ja käsittely voitaisiin tehdä ohjelmallisesti. Pykälän 3 momentin mukainen menettely, jossa hyvinvointialueet olisivat päävastuussa, otettaisiin puolestaan käyttöön, mikäli Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmät eivät toimisi vakavassa tietoliikenteen häiriötilanteessa.
Hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 150 §:ssä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 50 §:ssä on hyvinvointialueille säädetty tehtäväksi varautua tehtävien hoitamiseen myös poikkeusoloissa. Hyvinvointialueen hallintosäännössä määrättäisiin, mitkä hyvinvointialueen viranomaiset vastaisivat tässä pykälässä tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettaisiin laajamittaista ja pidempikestoista tieto- ja maksuliikenteen häiriötä, jolloin tilisiirtojen tekeminen, sähköisten maksuvälineiden sekä pankki- ja luottokorttien käyttö maksuvälineenä olisi estynyt. Tällöin toimeentuloa turvaavan tuen tarpeessa olisi suuri määrä kotitalouksia riippumatta siitä, mikä säännöllisen toimeentulon lähde on ja onko kotitaloudella varoja. Tuella olisi mahdollista kattaa välttämättömien elintarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden vastaavien välttämättömyyshyödykkeiden hankkiminen. Tuki voitaisiin käytännössä suorittaa antamalla hakijalle maksusitoumus tai muu vastaava maksamiseen soveltuva väline. Tuki olisi lähtökohtaisesti tarkoitus periä takaisin siinä vaiheessa, kun tuen suorittamiseen johtaneet olosuhteet olisivat päättyneet. Takaisinperinnästä säädettäisiin erikseen 131 a §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi huolehtia tuen myöntämisestä, maksamisesta ja muusta toimeenpanosta. Kyseessä olisi poikkeusoloihin tarkoitettu viimesijainen etuus ja viimesijaisena etuutena sen myöntämiseen sovellettaisiin toimeentulotuen menettelytapasäännöksiä muun muassa etuuden hakemisesta. Hakemuksia voisi tulla samanaikaisesti hyvin paljon, mutta päätökset voitaisiin muodostaa automaattisesti, koska tuen myöntämisessä ei olisi yksilöllistä harkintaa. Tukea voitaisiin suorittaa useassa erässä. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tuen suorittamisessa noudatettavasta menettelystä. Asetuksella olisi mahdollista säätää muun muassa tuen suorittamisen tavoista, maksueristä ja siitä, kuinka usein se suoritettaisiin.
Myös tuen määrästä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tuen määrässä tulisi huomioida vallitsevat olosuhteet, kuten häiriötilanteen kesto sekä mahdolliset rajoitukset hyödykkeiden tarjonnassa. Määrän lähtökohtana olisi puolet toimeentulotuen perusosan määrästä kutakin perheenjäsentä kohden, mikä vastaa vakiintunutta ruokamenoihin tarkoitettua osuutta. Määrää voitaisiin alentaa tästä, mikäli se olisi perusteltua yhteiskunnan olosuhteet huomioiden. Tuen tulisi kuitenkin kaikissa olosuhteissa kattaa välttämättömiin elintarvikkeisiin ja lääkkeisiin sekä muihin vastaaviin välttämättömiin hyödykkeisiin tarvittava rahamäärä.
Hyvinvointialueet huolehtisivat Kansaneläkelaitoksen rinnalla heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaamisesta sosiaalihuoltolain (1301/2014) 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hyvinvointialueiden tehtäväksi huolehtia väestön välttämättömästä turvasta sellaisissa häiriötilanteissa, kun tuen myöntäminen ja suorittaminen ei olisi mahdollista. Käytännössä tällöin olisi kyseessä laajavaikutteinen ja pitkäkestoinen tietojärjestelmä- tai muu vastaava häiriö, jonka vuoksi muita tapoja tuen suorittamiselle ei olisi käytettävissä. Kyse voisi olla esimerkiksi ruuan ja erilaisten välttämättömien hyödykkeiden jakelusta. Kansaneläkelaitoksen henkilöstöä ja toimitiloja voitaisiin käyttää hyvinvointialueiden toiminnan avustamisessa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtion kustannusvastuusta sekä hyvinvointialueille aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Hyvinvointialueiden korvaus maksettaisiin joko hyvinvointialueiden valtion rahoituksen kautta tai valtionavustuksena.
93 §.Palvelussuhteen ehdoista poikkeaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentti tulisi voimassa olevilta osiltaan sovellettavaksi myös 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Hybridiuhkatilanteet voivat merkittävällä tavalla tilapäisesti kuormittaa momentissa mainittuja yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeisiä toimialoja, minkä vuoksi palvelussuhteen ehdoista poikkeamisen pykälässä mainitulla tavalla tulisi olla tarvittaessa mahdollista myös 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Muutoksella ei olisi muilta osin vaikutusta säännöksen soveltamiseen.
Momenttia ehdotetaan samalla täydennettäväksi siten, että 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa palvelussuhteen ehdoista olisi yhteiskunnan toimintakyvyn ja turvallisuuden suojaamiseksi mahdollista poiketa myös Rajavartiolaitoksessa, Maahanmuuttovirastossa, julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta annetun lain (10/2015) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetussa yhtiössä, valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) 5 §:n 1 momentissa tarkoitetussa palvelukeskuksessa, Liikenne- ja viestintäviraston kyberturvallisuuskeskuksessa ja taajuushallinnossa, Ilmatieteen laitoksessa sekä luotsausta, ilmaliikennepalvelua taikka Väyläviraston järjestämisvastuulla olevaa liikenteenohjaus- tai hallintapalvelua lain nojalla hoitavassa yhtiössä.
Rajavartiolaitoksen ja Maahanmuuttoviraston henkilöstön osalta välttämätön tarve palvelussuhteen ehdoista poikkeamiseen voisi syntyä esimerkiksi poikkeuksellisen laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Erittäin suuren henkilömäärän maahantulo lyhyessä ajassa voisi merkittävällä tavalla lisätä sekä Rajavartiolaitoksen että Maahanmuuttoviraston tehtävien määrää ja olennaisesti vaarantaa niiden henkilöstöresurssien riittävyyden. Mahdollisuus tilapäisesti poiketa pykälässä tarkoitetulla tavalla työaikalain (872/2019) ja vuosilomalain (162/2005) säännöksistä saattaisi tällaisessa tilanteessa osoittautua välttämättömäksi.
Momenttia olisi ehdotuksen mukaan mahdollista soveltaa myös TUVE-lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun yhtiön (Suomen Erillisverkot Oy tai sen kokonaan omistama, TUVE-laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen tarkoitettu tytäryhtiö) sekä TORI-lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun palvelukeskuksen (Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori) henkilöstöön. Säännöksessä mainittu toimivaltuuden käyttömahdollisuus kohdistuisi mainittujen toimijoiden henkilöstöön kokonaisuudessaan riippumatta siitä, missä laissa niiden tehtävistä olisi säädetty. Suomen Erillisverkot Oy:llä on turvallisuusverkon palvelutuotannon lisäksi esimerkiksi sotilastiedustelulaissa säädetty tiedustelutoiminnan kytkennän suorittajan tehtävä sekä muitakin yhteiskunnan toimintakyvyn ja turvallisuuden suojaamiseksi kriittisiä tehtäviä. Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori puolestaan hoitaa sekä TUVE-lain että TORI-lain mukaiseen palvelutuotantoon liittyviä tehtäviä. Palvelussuhteen ehdoista voitaisiin poiketa mainituissa toimijoissa niiden henkilöstön osalta siinä määrin kuin se kussakin tilanteessa olisi tarpeen yhteiskunnan toimintakyvyn ja turvallisuuden suojaamiseksi. Kussakin tilanteessa tulisi lisäksi priorisoida sen hetken tilanteessa vaarantuneita kriittisimpiä toimintoja käytettävissä olevilla henkilöresursseilla.
Tarve palvelussuhteen ehdoista poikkeamiseen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen toimintaympäristöön tai palvelukokonaisuuksiin kohdistuvassa vakavassa uhka- tai häiriötilanteessa. Poikkeusmahdollisuus koskisi vain säännöksessä mainittujen tahojen omaa työ- tai virkasuhteista henkilöstöä, eikä siten ulottuisi niiden käyttämiin alihankkijoihin tai muihin yksityisiin toimijoihin.
Momentin soveltamisalaa ehdotetaan lisäksi laajennettavaksi useisiin liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan viranomaisiin ja yhtiöihin, joilla on keskeinen rooli yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin turvaamisessa. Momentin soveltamisalaan ehdotetaan lisättäväksi Ilmatieteen laitos, Kyberturvallisuuskeskus, taajuushallinto sekä luotsausta, ilmaliikennepalvelua tai Väyläviraston järjestämisvastuulla olevaa liikenteenohjaus- tai hallintapalvelua lain nojalla hoitavat yhtiöt. Viimeksi mainittuja yhtiöitä ovat Fintraffic Lennonvarmistus Oy, Fintraffic Meriliikenteenohjaus Oy, Fintraffic Tie Oy, Fintraffic Raide Oy ja Finnpilot Pilotage Oy. Mainittujen yhtiöiden tehtävistä säädetään liikenteen palveluista annetussa laissa (15 luku), alusliikennepalvelulaissa (623/2005), ilmailulaissa (864/2014), raideliikennelaissa (1302/2018) ja luotsauslaissa (940/2003). Liikenteenohjaus ja -hallintapalvelu sisältää muun muassa operatiivisen ohjauksen ja sitä tukevien toimintojen toiminnan, liikenteen tilannekuvan ylläpidon ja häiriötilanteiden hallinnan sekä näiden edellyttämien tilojen, laitteiden ja järjestelmien ylläpidon ja kehittämisen. Liikenteenohjaus- ja hallintapalvelujen riittävyyden turvaamisella myös poikkeusoloissa on keskeinen merkitys yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin toimivuuden kannalta. Momenttia voisi ehdotuksen mukaan soveltaa myös luotsaustoimintaan, jonka jatkuvuus ja luotsiresurssien riittävyys on kriittistä etenkin merikuljetusten turvaamisen kannalta.
Ilmatieteen laitos tuottaa Ilmatieteen laitoksesta annetun lain (212/2018) 2 §:n mukaisesti palveluita muun muassa maanpuolustuksen turvaamiseksi, Puolustusvoimien muun toiminnan varmistamiseksi sekä pelastustointa ja meripelastustointa varten. Ilmatieteen laitoksen henkilöstöresurssit voisivat merkittävästi vaarantua 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa esimerkiksi tilanteissa, jossa sääpalveluiden, fysikaalisten meripalveluiden tai avaruuspalveluiden tuottaminen muuttuu poikkeusoloissa haastavammaksi. Henkilöresurssien merkittävä vaarantuminen voi tällöin liittyä esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen eri toimipisteiden tai havaintoverkon toimintaedellytyksiin taikka Puolustusvoimien ja muiden viranomaisten sisällöltään tai laajuudeltaan muuttuneeseen sää- ja olosuhdetiedon tarpeeseen. Ilmatieteen laitoksen on varmistettava myös muiden Pohjoismaiden tuottamien havainto- ja ennustetietojen saatavuus ja soveltaminen.
Kyberturvallisuuskeskus kerää ja jakaa hybridipoikkeusolojen kannalta ensiarvoisen tärkeää kyberturvallisuuden yhdistettyä tilannekuvaa päätöksenteon tueksi. Keskus auttaa kyberhyökkäysten ennalta ehkäisyssä ja niistä toipumisessa. Kyberturvallisuuskeskus huolehtii viestintätoimialan varautumisesta normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin, edistää ja valvoo sähköisen viestinnän toimintavarmuutta sekä tukee toimialallaan yhteiskunnan yleistä varautumista normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.
Liikenne- ja viestintäviraston taajuushallinnon tehtävänä on varmistaa, että sotilaallisen maanpuolustuksen käytössä on riittävä määrä häiriöttömiä taajuuksia niin normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin. Maanpuolustuksen taajuustarpeiden täyttämiseksi ja käytön turvaamiseksi on välttämätöntä, että Liikenne- ja viestintäviraston taajuushallinto kykenee toimimaan tehokkaasti myös poikkeusoloissa. Ehdotetun 3 §:n 6 kohdan mukaisissa hybridiuhkatilanteissa yksi merkittävä yhteiskunnan toimintaan vaikuttava elementti voisi olla viestintäverkkoihin kohdistuva häirintä, millä pyrittäisiin lamauttamaan tai vaikeuttamaan yhteiskunnan kriittisiä toimintoja. Tämä edellyttäisi jopa normaalioloja vahvempaa resursointia häiriötilanteiden hallintaan, minkä vuoksi taajuushallinnon riittävät resurssit olisi turvattava taajuussuunnittelun ohella myös radiohäiriöiden hallintaan.
Pykälän 1 ja 3 momenttiin ei ehdoteta muutoksia, eivätkä ehdotetut täydennykset vaikuttaisi pykälän voimassa olevien säännösten soveltamiseen.
94 §. Irtisanomisoikeuden rajoittaminen. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi samat lain uuteen 3 §:n 6 kohtaan liittyvät täydennykset kuin 93 §:ään.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan lisäksi täydennettäväksi siten, että irtisanomisoikeutta olisi 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa mahdollista yhteiskunnan toimintakyvyn turvaamiseksi tai väestön suojaamiseksi rajoittaa myös poliisitoimessa. Poliisitoimessa on jo voimassa olevan 93 §:n nojalla mahdollista suuronnettomuus- tai pandemiatilanteessa poiketa palvelussuhteen ehdoista, mutta 94 §:ssä vastaavaa mahdollisuutta irtisanomisoikeuden rajoittamiseen ei ole säädetty. Sääntelyyn ei tältä osin ehdoteta muutosta suuronnettomuus- tai pandemiatilanteiden osalta. Ehdotetun 3 §:n 6 momentin mukaiset poikkeusolot voisivat kuitenkin merkittävällä tavalla vaarantaa myös poliisin henkilöstöresursseja, minkä vuoksi nimenomaan hybridiuhkatilanteessa mahdollisuus irtisanomisoikeuden rajoittamiseen pykälässä tarkoitetulla tavalla myös poliisitoimessa olisi perusteltua. Poliisilla ei ole käytössään omaa henkilöstöreserviä eikä poliisin toimintaa voida perustaa virka-apuinstituution varaan. Ehdotetun 3 §:n 6 momentin mukaisissa poikkeusoloissa olisi todennäköistä, että hybridioperaatioilla pyrittäisiin aiheuttamaan muun muassa viranomaisten toimintaan maksimaalista haittaa ja näin ollen poliisin resursseihin voisi kohdistua erityisen suurta painetta.
Pykälän 1–3 momenttiin ei ehdoteta muutoksia, eivätkä ehdotetut täydennykset vaikuttaisi pykälän voimassa olevien säännösten soveltamiseen.
17 a luku. Rajaturvallisuuden sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen
Valmiuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 a luku, jossa säädettäisiin rajaturvallisuuden sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvistä toimivaltuuksista.
122 a §. Kuljetuspalvelun tarjoajan velvollisuus suorittaa kuljetuksia. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin kuljetuspalveluja tarjoavan yrityksen velvollisuudesta rajaturvallisuuden tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittavien kuljetusten sitä välttämättä vaatiessa suorittamaan liikenne- ja viestintäministeriön määräämiä kuljetuksia. Esityksen kuljetusten järjestämisestä voisi ehdotuksen mukaan tehdä liikenne- ja viestintäministeriölle poliisi, Rajavartiolaitos ja Maahanmuuttovirasto. Pykälää olisi mahdollista soveltaa vain 3 §:n 6 momentissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Pykälä voisi käytännössä tulla sovellettavaksi esimerkiksi poikkeuksellisen laajamittaisen maahantulon tilanteessa, jolloin viranomaisten kyky muulla tavoin järjestää laajan henkilömäärän kuljetuksia vaarantuu. Pykälän soveltaminen olisi kuitenkin aina viimesijaista suhteessa vapaaehtoisuuteen perustuviin järjestelyihin. Ensisijaisesti poikkeusoloissakin kuljetuspalvelut tulisi siten tuottaa viranomaisten omin voimavaroin tai hankkimalla tarvittavat palvelut markkinoilta.
Velvollisuus kuljetuspalvelujen tuottamiseen koskisi ehdotuksen mukaan vain liikenteen palveluista annetussa laissa tarkoitettuja kuljetuspalvelun tarjoajia. Lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuljetuspalveluilla tarkoitetaan mainitussa laissa henkilöiden tai tavaroiden kuljettamista ammattimaisesti. Säännöksen esitöiden mukaan kuljetuspalvelulle ominaista on se, että palveluun sisältyy ajoneuvon kuljettaja ja ajoneuvo, ja palvelun käyttäjä on matkustajan roolissa tai antaa kuljetettavaksi tavaraa. Kuljetuspalvelun piiriin kuuluisi esimerkiksi taksi-, henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan kuljetustoiminta (HE 161/2016 vp, s. 132).
Pykälässä säädetty toimivaltuus olisi siinä tarkoitettujen viranomaisten käytettävissä vain tilanteessa, joissa kuljetuskaluston ja -henkilöstön määrän tarve erittäin poikkeuksellisella tavalla tilapäisesti lisääntyy. Käytännössä viranomaisilla ei ole mahdollisuutta normaalioloissa täysimääräisesti tämänkaltaisiin tilanteisiin varautua. Poikkeuksellisen laajamittaisen maahantulon tilanteessa erityisesti turvapaikanhakijoiden kuljettamisen tarve voi äkillisesti moninkertaistua siitä, mihin viranomaisilla on realistisesti mahdollisuus normaalioloissa varautua.
Kuljetuksista turvapaikkahakemuksen rekisteröintipaikalle (raja-asema, poliisilaitos, järjestelykeskus tai muu tilapäinen rekisteröintipaikka) vastaa lähettävä viranomainen, eli tyypillisesti poliisi tai Rajavartiolaitos. Kuljetuksista hakemuksen rekisteröintipisteeltä vastaanottokeskukseen vastaa puolestaan Maahanmuuttovirasto. Poliisin tai Rajavartiolaitoksen rekisteröintipisteillä on vaikea järjestää, ainakaan pitkäaikaisesti, välttämätöntäkään huolenpitoa ja vastaanottopalveluita. Näin ollen kansainvälistä suojelua hakevat on voitava siirtää rekisteröinnin jälkeen nopeasti vastaanottokeskuksiin. Rekisteröintipisteet voivat sijaita kaukanakin majoituksista, esimerkiksi valtakunnan rajalla Lapissa.
Mikäli hakijoiden rekisteröinti tehdään järjestelykeskuksessa, se ei saa ruuhkautua. Ruuhkautuminen vaarantaisi välttämättömien vastaanottopalvelujen järjestämisen. Tämän vuoksi jo rekisteröidyt hakijat on siirrettävä nopeasti vastaanottokeskuksiin. Hybridivaikuttamisen tilanteessa järjestelykeskus voi myös sijaita osin vaaralliseksikin koetulla alueella.
Kuljetuspalvelun tarjoajan oikeudesta korvaukseen säädettäisiin erikseen lain 128 §:ssä. Valmiuslakirikkomuksesta säädettäisiin erikseen lain 133 §:ssä.
122 b §. Velvollisuus luovuttaa rakennuksia ja huoneistoja. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin velvollisuudesta luovuttaa rakennuksia tai huoneistoja Maahanmuuttoviraston käyttöön. Pykälää olisi mahdollista soveltaa 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Pykälän tarkoituksena olisi varmistaa, että Maahanmuuttovirastolla on käytettävissään riittävä majoituskapasiteetti poikkeuksellisen laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Pykälän soveltaminen olisi kuitenkin aina viimesijaista suhteessa vapaaehtoisuuteen perustuviin järjestelyihin. Ensisijaisesti poikkeusoloissakin vastaanottopalvelujen järjestämiseen tarvittavat tilat tulisi siten tuottaa viranomaisten omin voimavaroin tai hankkimalla tarvittavat tilat markkinoilta.
Pykälän nojalla Maahanmuuttovirasto voisi päätöksellään velvoittaa rakennuksen tai huoneiston omistajan tai haltijan luovuttamaan vähintään 30 henkilön yhteismajoittamiseen soveltuvan rakennuksen tai huoneiston Maahanmuuttoviraston käyttöön. Pykälässä säädetty toimivaltuus ei siten koskisi sellaisia rakennuksia tai huoneistoja, jotka kokonsa tai muiden ominaisuuksiensa puolesta eivät soveltuisi vähintään siinä mainitun henkilömäärän majoittumiseen. Vastaanottolaissa ei ole tarkkoja vaatimuksia kansainvälistä suojelua hakevien majoituksesta. Tiloja valittaessa noudatetaan yleisiä turvallisuus- ja muita vastaavia määräyksiä. Alaikäisyksiköissä sovelletaan lastensuojeluyksiköiden vaatimuksia. Aikuisten ja perheiden osalta on myös EU-tason suosituksia muun muassa Euroopan unionin turvapaikkaviraston (EUAA) ohjeistuksessa. Suomessa vaatimukset on kirjattu vastaanottokeskuksen perustamisohjeeseen ja vastaanottokeskuksen tilakonseptiin, jotka on laatinut vastaanottotoiminnasta vastaava ja sitä ohjaava Maahanmuuttovirasto. Ohjeet määrittävät yksityiskohtaisesti muun muassa sen, kuinka paljon tilaa tulee olla henkilöä kohden ja että asuinhuoneissa tulee olla ikkunat. Lasten ja perheiden tarpeet tulee huomioida. Maahanmuuttovirasto sekä tarvittaessa myös pelastuslaitoksen ja kunnan edustajat tarkastavat kiinteistön sopivuuden vastaanottokäyttöön.
Pykälän 2 momentin mukaan velvollisuus ei koskisi vakituisessa asumiskäytössä olevaa huoneistoa tai rakennuksen osaa. Säännöstä voisi siten kuitenkin soveltaa rakennuksen muihin osiin, vaikka osa siitä olisi vakituisessa asumiskäytössä, jos pykälässä säädetyt muut edellytykset velvoitteen piirissä olevan rakennuksen osalta täyttyisivät. Pykälän 2 momentti sisältäisi myös erityisen kohtuullisuuslausekkeen, jonka mukaan pykälässä tarkoitetusta velvollisuudesta ei saisi aiheutua kohtuutonta haittaa rakennuksen tai huoneiston omistajalle tai haltijalle. Toimenpiteen kohtuullisuus rakennuksen tai huoneiston omistajan näkökulmasta tulisi arvioida tapauskohtaisesti.
Rakennuksen tai huoneiston omistajan tai haltijan oikeudesta korvaukseen säädettäisiin erikseen lain 128 §:ssä. Valmiuslakirikkomuksesta säädettäisiin erikseen lain 133 §:ssä.
122 c §. Liikkumis- ja oleskelurajoitukset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi liikkumis- ja oleskelurajoituksista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Hybridiuhkiin liittyy tyypillisesti pyrkimys aiheuttaa yhteiskunnallista epävakautta, mikä lisää merkittävästi riskiä laajamittaisiin, hallitsemattomiin ja väkivaltaisiin sisäisiin levottomuuksiin. Esityksessä on siksi pidetty välttämättömänä varmistaa ehdotetun 3 §:n 6 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa valtioneuvoston edellytykset vastata valmiuslain 118 §:ää käyttöalaa täydentävän liikkumis- ja oleskelurajoituksen keinoin myös erityisen vakaviin ja laajamittaisiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriötilanteisiin.
Ehdotetun 122 c §:n mukaan 3 §:n 6 kohdan mukaisissa poikkeusoloissa voitaisiin valtioneuvoston asetuksella tilapäisesti, enintään kahdeksi viikoksi kerrallaan, kieltää oikeus oleskella ja liikkua tietyllä paikkakunnalla tai alueella taikka rajoittaa sitä, jos se on välttämätöntä yleistä järjestystä ja turvallisuutta erityisen vakavasti ja laajamittaisesti vaarantavan uhkan torjumiseksi tai tilanteen hallintaan saattamiseksi. Rajoituksen tarkoituksena olisi sen mahdollisessa soveltamistilanteessa suojata sen kohteena olevalla alueella yhteiskuntarauhaa sekä ehkäistä tilanteen siellä oleviin henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa, oikeudenloukkauksia ja omaisuuteen kohdistuvaa huomattavaa vahinkoa. Tavoitteena olisi myös ehkäistä tilanteen eskaloituminen viime kädessä 3 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuksi aseelliseen hyökkäykseen rinnastuvaksi poikkeusoloksi. Ehdotus kiinnittyisi siten valmiuslain 1 §:n tarkoitukseen väestön suojaamisesta sekä oikeusjärjestyksen, perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien ylläpitämisestä.
Säännöksessä tarkoitetun yleistä järjestystä ja turvallisuutta erityisen vakavasti ja laajamittaisesti vaarantavan uhkan voisi 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa aiheuttaa monen tekijän kokonaisuus. Kyseeseen voisi tulla vakava Suomen ulkopuolelta tuleva tai valtionsisäisesti kehittyvä ja yhteiskunnan vakautta horjuttava sekä vakavina levottomuuksina heijastuva yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriötila, joka ei olisi hallittavissa normaalilainsäädännön keinoin ja resurssein. Alkusysäyksenä saattaisi olla yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan merkittävä tapahtuma tai tapahtumaketju, kuten ulkopuolelta tuleva uhka, vaikutuksiltaan laajamittainen onnettomuus, laajamittainen maahantulo tai vastaava ennakoimaton muuttoliike, yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikos (ydinonnettomuus, terrori-isku) tai sabotaasityyppisiä kriittisen infrastruktuurin vahingontekoja taikka sisäisesti kehittyvä ihmisten arkeen ja toimeentuloon vaikuttava tapahtuma (esimerkiksi voimakas inflaatio vaikutuksineen). Kyse voisi olla myös näiden pohjalta lisääntyvästä polarisaatiokehityksestä ja jännitteistä eri ryhmien välillä, jotka kehittyessään johtaisivat hallitsemattomiin levottomuuksiin ja kansalaistottelemattomuuteen. Hybridivaikuttamisen laaja-alaisin keinoin edellä kuvattua kehitystä voidaan vieraan valtion toimesta suunnitelmallisesti ja tietoisesti pyrkiä eskaloimaan ja ohjaamaan kohti normaalioloissa hallitsematonta tilannetta. Valtiolliset toimijat voivat käyttää hyväkseen myös rikollisryhmiä tai muita esimerkiksi tunnuksettomia sotilasryhmiä tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Ehdotettu 122 c § mahdollistaisi liikkumisen tai oleskelun kieltämisen tai rajoittamisen tietyllä paikkakunnalla tai sen osassa. Säännös olisi siten alueelliselta käyttöalaltaan rajatumpi kuin valmiuslain 118 §, jonka on katsottu mahdollistavan liikkumis- ja oleskelurajoituksen asettamisen ihmisten henkeä tai terveyttä uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi myös paikkakuntaa suuremmalla alueella (PeVM 8/2020 vp). Säännösehdotuksessa tarkoitetuissa tilanteissa on katsottu olevan kyse lähinnä paikallisesti ilmenevästä joukkoliikehdinnästä aiheutuvista uhkista, joiden ei ehdotetussa 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa voitaisi katsoa laajamittaisinakaan edellyttävän liikkumis- ja oleskelurajoituksen ulottamista tiettyä paikkakuntaa laajemmalle alueelle. Suuremmalla paikkakunnalla kysymykseen voisi tulla liikkumisen ja oleskelun rajoittaminen lähinnä tietyssä kaupunginosassa. Edellytyksenä kuitenkin olisi, etteivät viranomaisten säännönmukaiset toimivaltuudet ole tilanteen hallitsemiseksi riittäviä. Säännös ei toisaalta estäisi asettamasta liikkumis- ja oleskelurajoitusta samanaikaisesti useammalle paikkakunnalle tai tietyn paikkakunnan useampaan osaan, jos sitä voitaisiin pitää tilanteen vakavuus ja kokonaisarvio huomioon ottaen välttämättömänä.
Ehdotettu 122 c § mahdollistaisi liikkumis- tai oleskelurajoituksen asettamisen vain siltä osin kuin se on välttämätöntä säännöksessä tarkoitetun uhkan torjumiseksi tai tilanteen hallintaan saattamiseksi. Säännöksen sanamuoto ilmentää vaatimusta siitä, että liikkumisvapauden rajoittamisen voimakkuuden (kielto tai vähäisempi rajoitus sekä sen alueellinen laajuus) tulee asettua oikeasuhtaisesti niihin perusteisiin, joiden vuoksi liikkumisvapautta rajoitetaan. Soveltamistilanteessa käyttöönotettava rajoitus tulisi siten sovittaa sillä torjuttavaan uhkaan siten, ettei rajoituksella puututa kenenkään oikeuksiin enempää, laajemmin tai aiheuttamatta suurempaa haittaa kuin tilanteen hallintaan saattamiseksi kuin on välttämätöntä. Mahdollisessa soveltamistilanteessa tulee huomioitavaksi myös valmiuslain 4 §, joka mukaan valmiuslakiin sisältyviä toimivaltuuksia voidaan käyttää vain sellaisin tavoin, jotka ovat välttämättömiä lain tarkoituksen saavuttamiseksi ja oikeassa suhteessa toimivaltuuden käyttämisellä tavoiteltavaan päämäärään nähden. Välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon rajoituksen asiallinen, ajallinen sekä alueellinen välttämättömyys ja tarkastella myös perusoikeuksien kannalta vähemmän rajoittavia muita sääntelyvaihtoehtoja (ks. esim. PeVL 31/2020 vp ja PeVL 14/2020 vp, s. 5). Säännösehdotuksessa tarkoitettu rajoitus voisi olla myös esimerkiksi tiettyyn vuorokauden aikaan sidottu ajallinen liikkumisrajoitus.
Säännösehdotuksen mahdollistamaa asetuksenantovaltuutta käytettäessä tulisi ottaa lisäksi tilanteen mahdollistamalla tavalla asianmukaisesti huomioon liikkumisvapauden ydinalueelle kuuluvien vapauksien suojaaminen ja liikkuminen välttämättömien syiden vuoksi (PeVM 8/2020 vp,PeVM 11/2020 vp). Tällaisista voidaan viitata esimerkkinä covid-19-pandemian leviämisen estämiseksi valmiuslain 118 §:n nojalla liikkumisen tilapäisistä rajoituksista väestön suojaamiseksi annetun valtioneuvoston asetuksen (146/2020; kumottu asetuksella 217/2020) 2 §:n 2 ja 3 momentissa lueteltuihin soveltamispoikkeuksiin. Näitä ovat muun ohella jokaisen oikeus palata asuinpaikkaansa sekä käyttää liikkumisvapauttaan välttämättömän työn ja elinkeinon harjoittamiseksi tai lakisääteisen velvollisuuden täyttämiseksi. Myös esimerkiksi opiskelu saattaa muodostaa välttämättömän syyn liikkumiselle. Perustuslakivaliokunta on valmiuslain 118 §:n käyttöönottoasetusta arvioidessaan painottanut, että perustuslain 9 §:ssä turvattuun liikkumisvapauteen merkitsevä rajoitus voidaan perustaa vain täsmällisellä ja tarkkarajaisella sääntelyllä eikä esimerkiksi perusteluissa tehdyin maininnoin (PeVM 8/2020 vp).
Ehdotetun 122 c §:n mukainen liikkumis- tai oleskelurajoitus voisi olla kestoltaan enintään kaksi viikkoa kerrallaan.Säännös olisi siten tarkoitettu alueellisen ulottuvuutensa lisäksi myös ajallisesti rajatummaksi kuin lain 118 §:ssä säädetty toimivaltuus. Rajoitusta ei saisi välttämättömyysvaatimus huomioon ottaen määrätä pitemmäksi kuin tilanne välttämättä edellyttää. Säännösehdotuksessa tarkoitettujen yleiseen järjestyksen ja turvallisuuteen kohdistuvien uhkien hallintaan saattamiseksi voidaan yleensä pitää riittävänä verraten lyhytkestoista rajoitusta. Kun rajoitukselle ei olisi enää oikeudellisia perusteita tai ne olisivat muuttuneet, rajoitusta tulisi muuttaa tai sitä koskeva asetus kumota (ks. myös PeVM 8/2020 vp). Perustuslakivaliokunta on käytännössään painottanut valtioneuvoston velvollisuutta seurata tarkkaan valmiuslain ja siinä säädettyjen valtuuksien käytön soveltamisedellytysten täyttymistä sekä soveltamisessa mahdollisesti havaittavia ongelmia (PeVM 11/2020 vp).
Pykälän 2 momentin mukaan poliisi valvoisi rajoituksen noudattamista. Säännös olisi selventävä ottaen huomioon, että toimivaltuuden tarkoitusta keskeisesti määrittävä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu poliisin perustehtäviin. Ehdotetun 122 c §:n nojalla säädetyn liikkumis- tai oleskelurajoituksen noudattamatta jättämisestä olisi seuraamuksena 133 §:ssä tarkoitettu valmiuslakirikkomus.
126 §.Tiedotusten julkaisuvelvollisuus. Pykälässä säädetään julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan velvollisuudesta julkaista tai lähettää pykälässä mainittujen viranomaisten tiedotuksia, jotka koskevat lain soveltamista tai noudattamista. Esityksessä ehdotetaan Rajavartiolaitokselle uusia lisätoimivaltuuksia, minkä vuoksi Rajavartiolaitos lisättäisiin näiden viranomaisten luetteloon.
128 §. Korvaus omistusoikeuden tai käyttöoikeuden siirrosta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että valtion korvausvelvollisuus kattaisi myös ehdotetun 122 a ja 122 b §:n mukaisista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Pykälän 2 ja 3 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi.
131 a §.Toimeentulon turvaamiseksi myönnetyn tuen takaisinperintä. Korvauksia ja oikeusturvaa koskevaan 19 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 131 a §, jossa säädettäisiin 57 a §:ssä tarkoitetun tuen takaisinperinnästä ja takaisinperintää koskevasta menettelystä. Ehdotetun pykälän 1 momentti vastaisi keskeiseltä sisällöltään yleisesti sosiaaliturvalainsäädännössä etuuksien takaisinperintää koskevaa säännöstä. Vastaava takaisinperintää koskeva säännös sisältyy muun muassa kansaneläkelain (568/2007) 75 §:ään. Ehdotettu säännös poikkeaisi mainitusta kansaneläkelain säännöksestä kuitenkin siltä osin, ettei takaisinperinnässä otettaisi huomioon tuen maksamisen mahdollista aiheettomuutta. Lain 57 a §:ssä tarkoitettu tuki olisi tavallisista sosiaalietuuksista poiketen lähtökohtaisestikin tarkoitettu takaisinperittäväksi, eikä asiassa siten olisi kyse tuen maksamisen aiheellisuuden tai aiheettomuuden arvioinnista. Myös takaisinperinnän kohtuullistamista koskeva kirjaus vastaisi mainitussa kansaneläkelain pykälässä ja muualla sosiaaliturvalainsäädännössä yleisesti käytettyä säännöstä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 130 §:n mukaista muutoksenhakumenettelyä sovellettaisiin takaisinperintäpäätökseen.
Pykälän 3 momentin mukaan takaisinperintään sovellettaisiin 56 § 1 momentissa tarkoitettujen etuuksia koskevien lakien mukaisia kuittaamista koskevia menettelyjä silloin, kun 57 a §:n mukainen tuki otettaisiin huomioon samalta ajalta myöhemmin maksettavassa etuudessa.
133 §. Valmiuslakirikkomus. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi siten, että valmiuslakirikkomuksena pidettäisiin myös ehdotetussa 122 a:ssä säädetyn suoritusvelvoitteen ja 122 b §:ssä säädetyn luovutusvelvoitteen laiminlyöntiä sekä 122 c §:ssä säädetyn liikkumis- ja oleskelurajoituksen rikkomista. Viittaus mainittuihin uusiin toimivaltuussäännöksin ehdotetaan lisättäväksi pykälän 3 kohtaan. Pykälän muita kohtia ei ehdoteta muutettavaksi.