7
Säännöskohtaiset perustelut
1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Soveltamisala. Pykälä rajaa lain soveltamisalan niihin ravitsemisliikkeen harjoittajiin, joiden toimintaa on rajoitettu väliaikaisesti majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain (308/2006) 3 a §:n 1 momentin nojalla.
Laki ei ulotu esimerkiksi henkilöstöravintoloihin, jotka mainitun lain 3 a § 3 momentin nojalla on suljettu pois väliaikaisen rajoittamisen piiristä.
2 §. Lain tarkoitus. Lailla edesautetaan sekä ravitsemisyritysten mahdollisuuksia työllistää uudelleen työntekijöitä että yritysten maksukykyä nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa, jotta niiden toiminta olisi elinkelpoista koronaepidemian vuoksi asetetun toimintarajoituksen päättymisen jälkeen.
2 luku. Uudelleentyöllistämisen tukeminen
3 §. Uudelleentyöllistämisen tuki. Pykälän 1 momentissa määritellään tuen tarkoitukseksi edesauttaa ravitsemisyrityksiä työllistämään uudelleen työntekijöitä vastaavasti kuin ennen koronavirusepidemiaa ja siitä johtunutta ravitsemisliikkeiden toiminnan rajoittamista. Ravintoloiden, kahviloiden ja muiden ravitsemisliikkeiden määrääminen suljettavaksi on aiheuttanut laajasti ravintola-alan työntekijöiden lomauttamisia ja jonkin verran irtisanomisia. Liiketoiminnan keskeytymisestä tai supistumisesta johtuen yrityksillä on likviditeettiongelmia. Tuella autettaisiin yrityksiä toiminnan palauttamisessa myöntämällä tukea yrityksen työntekijöiden palkkakustannuksiin.
Koska kyse on julkisista varoista myönnettävästä tuesta, siihen tulee soveltaa EU:n valtiontukisääntöjä. Tuki myönnettäisiin komission tiedonannon C(2020) 1863 mukaisena väliaikaisena valtiontukena, jolloin tuki ei kasautuisi yritysten de minimis -kertymään ja tuen myöntäminen olisi muutoinkin normaalioloja joustavampaa. Edellä tarkoitettuun tiedonantoon perustuvan tuen määrä yksittäiselle yritykselle saa olla enintään 800 000 euroa. Ehdotettua tukea myönnettäessä tulisi siten tarkistaa, että tuen myöntäminen ei johda kertymän ylittymiseen. Komission tiedonanto edellyttää tukiohjelman notifiointia, joten tukea ei voitaisi myöntää ennen kuin komissio on hyväksynyt tukiohjelman.
Ehdotetun 2 momentin nojalla tuki uudelleentyöllistämiseen perustetaan Euroopan komission tiedonantoon tilapäisiksi puitteiksi valtiontukitoimenpiteille talouden tukemiseksi tämänhetkisessä COVID-19 -epidemiassa (C(2020) 1863 final) sekä tiedonannon nojalla saatuun komission päätökseen (SA.56995 (2020/N)), jolla komissio on hyväksynyt Suomen COVID-19 -epidemiaan liittyvän puitetukiohjelman sisämarkkinoille soveltuvaksi. Tiedonannon ja komission päätöksen mukaan suorina avustuksina myönnettävät tuet ovat yhteensopivia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan kanssa edellyttäen, että yksittäiselle yritykselle myönnettävä tuki ei ylitä 800 000 euroa, tuki myönnetään sellaisen tukiohjelman perusteella, jolla on alustava budjetti eikä tukea myönnetä yrityksille, jotka olivat vaikeuksissa jo ennen epidemian puhkeamista (eli ennen 31.12.2019). Edellä mainitut ehdot on huomioitu ehdotetun lain 4 §:ssä, joten esityksen voidaan katsoa olevan linjassa komission edellä mainitun päätöksen (SA.56995(2020/N)) kanssa.
4 §. Tuen myöntämisen edellytykset ja määrä. Komission tiedonannossa C(2020) 1863 edellytetään, että tukea ei saa myöntää yritykselle, joka oli vaikeuksissa 31.12.2019. Edellä mainitusta johtuen pykälän 1 momentissa suljettaisiin tuen ulkopuolelle ne ravitsemisyritykset, jotka olivat taloudellisissa vaikeuksissa ennen koronavirusepidemiaa. Vaikeuksissa olevalla yrityksellä tarkoitetaan EU:n yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 18 kohdassa tarkoitettua yritystä.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin uudelleentyöllistämiseen myönnettävän tuen määrä. Tuen määrä olisi 1 000 euroa työntekijää kohden. Edellytyksenä tuen myöntämiselle olisi, että ravitsemisyritys maksaa työntekijälle rajoitusvelvoitteen päättymisen jälkeisen kolmen kuukauden ajalta palkkaa vähintään 2 500 euroa. Yksittäiselle yritykselle myönnettävän tuen enimmäismäärä on puolestaan 800 000 euroa. Enimmäismäärää laskettaessa otetaan huomioon kaikki kyseisen yrityksen saamat tuet, joihin on sovellettu komission edellä mainittua päätöstä SA.56995(2020/N).
Palkan ei tarvitsisi kertyä koko edellä mainitulta ajalta, vaan riittäisi, että yritys ylipäätään maksaa palkkaa edellä mainitun määrän verran. Tämä mahdollistaisi sen, että yrityksen ei olisi tukea saadakseen pakko avata liikettä välittömästi rajoitusvelvoitteen päättymisen jälkeen, jos avaaminen ei olisi heti esimerkiksi liiketaloudellisesti kannattavaa. Tuen saamisen ehtona ei olisi myöskään tietty työaika, vaan ainoastaan se, että yritykselle syntyy palkkakustannuksia työntekijästä määräajan kuluessa vähintään 2 500 euroa.
Uudelleen työllistämisen tukea voitaisiin maksaa enintään siitä työntekijöiden määrästä, joka vastaa yritykseen kokoaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden määrää ennen koronavirusepidemian alkamista. Tukeen oikeuttava työntekijöiden enimmäismäärä laskettaisiin yrityksen helmikuulta 2020 maksamasta palkkakertymästä. Palkkakertymä muunnettaisiin kokoaikaisten työntekijöiden määräksi jakamalla luvulla 2 500, joka vastaa suurin piirtein ravitsemisalan työntekijän keskimääräistä kuukausipalkkaa. Jos yrityksen maksama palkkakertymä helmikuulta 2020 olisi esimerkiksi 26 000 euroa, voisi yritys saada tukea enintään kymmenestä työntekijästä (26 000 e/ 2500 = 10,4).
Koska tuen tarkoituksena on auttaa yrityksiä koronakriisin jälkeisessä akuutissa kassavajetilanteessa, tuki voitaisiin myöntää ja maksaa yrityksen hakemuksesta jo ennen kuin yritys on tosiasiallisesti maksanut palkan työntekijälle. Maksaminen perustettaisiin tällöin yrityksen ilmoittamaan työntekijämäärään. Edellytyksenä olisi, että yritys sitoutuu tukea hakiessaan maksamaan palkkaa tuen saamisen edellytyksenä olevan määrän. Edellytyksen toteutumista seurattaisiin satunnaisotantaan perustuvalla jälkivalvonnalla. Tätä varten voitaisiin hyödyntää verohallinnolta saatavia tietoja yritysten maksamista palkoista. Yrityksellä olisi myös velvoite palauttaa liikaa maksettua tukea, mikäli se ei työllistäisi myöntöpäätöksen mukaista määrää henkilöitä tai näille ei kertyisi maksettavia palkkoja vaadittua määrää. Velvoitteen laiminlyönnistä seuraisi viivästyskoron maksuvelvoite liikaa maksettua tukea takaisinperittäessä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin palkkakustannuksiin myönnettyjen muiden julkisten tukien vaikutuksesta uudelleentyöllistämisen tukeen. Tukeen ei olisi oikeutta sellaisesta työntekijästä, jonka palkkakustannuksiin yritys saa muuta julkista tukea, kuten esimerkiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012) tarkoitettua palkkatukea. Myös esimerkiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun valtioneuvoston asetuksen (716/2014) mukainen kehittämistoimenpiteisiin myönnetty tuki tai Business Finlandin myöntämä tuki, joka kohdistuu yrityksen oman henkilöstön palkkakustannuksiin, tulisi ottaa huomioon. Mikäli yritykselle olisi myönnetty edellä tarkoitettua tukea työntekijöiden palkkoihin ja kehittämishanke kohdistuisi ajallisesti joko kokonaan tai osittain rajoitusvelvoitteen päättymistä seuraavan kolmen kuukauden ajanjaksoon, vähennettäisiin kehittämishankkeeseen osallistuvien työntekijöiden määrä siitä työntekijöiden määrästä, jolle uudelleentyöllistämisen tukea muutoin maksettaisiin.
Uudelleentyöllistämisen tuki myönnettäisiin ravitsemisyrityksen hakemuksesta. Pykälän 4 momentissa rajattaisiin mahdollisuus hakea tukea yhteen kertaan. Rajoitus on tarpeen tukien käsittelyn nopeuttamiseksi koko yritysjoukolle, jota uudelleentyöllistämisen tuki koskisi. Niin ikään samassa tarkoituksessa momentissa säädettäisiin määräajasta tukihakemuksen jättämiselle. Ehdotetun säännöksen mukaan hakemus tulisi jättää kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä. Lisäksi säädettäisiin, että toimivaltaisen viranomaisen tulisi tehdä päätös tuen myöntämisestä kuluvan vuoden loppuun mennessä. Säännös perustuu komission tiedonantoon C(2020) 1863, jossa komissio muun muassa katsoo suorina avustuksina myönnettävän valtiontuen soveltuvan sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella, jos tuki myönnetään viimeistään 31 joulukuuta 2020.
Toimivaltainen viranomainen tuen myöntämisessä, maksamisessa ja valvonnassa olisi KEHA-keskus. Asiasta säädettäisiin ehdotetussa 16 §:ssä.
3 luku. Toiminnan rajoitusten hyvittäminen
5 §. Kohtuullinen hyvitys rajoitusvelvoitteesta. Luvun säännökset oikeuttavat ravitsemisyrityksen saamaan kompensaatiota kohtuullisesti niistä kustannuksista, jotka ovat sille aiheutuneet rajoitusvelvoitteen aikana (1 momentti). Kyse on tilavuokrista, lvis-maksuista ja muista samankaltaisista ”joustamattomista” juoksevista menoista aiheutuneesta rasitteesta, ei siis ainehankintojen tai palkkojen kustannuksista eikä investoinneista. Hyvitys suhteutetaan siihen muutokseen, mikä yrityksen myynnille on aiheutunut rajoitusvelvoitteesta. Tämän muutoksen mukaisesti hyvitetään kohtuullinen osuus joustamattomista juoksevista kustannuksista.
Perustamissopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan artiklan nojalla voidaan korvata kaikki COVID-19 -epidemiasta aiheutuneet välittömät vahingot. Alakohdan tarkoittamaa tukea voivat saada kaikki yritykset, myös vaikeuksissa olevat, eikä merkitystä ole sillä, onko yritys ajautunut vaikeuksiin jo ennen COVID-19 epidemiaa eli ennen kuluvan vuoden alkamista vai vasta sen aikana. Tämän kattavuuden vuoksi hyvitys perustettaisiin mainittuun artiklakohtaan 2 momentin nojalla.
Artiklakohdan mukaan yksittäiselle yritykselle aiheutuneen vahingon määrä ja sen syy-yhteys COVID-19 -epidemiaan on osoitettava eikä tuki saa olla ylikompensoiva. Artiklan mukaisista tukitoimenpiteistä on tehtävä ennakkoilmoitus (notifiointi) komissiolle eikä tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt sen sisämarkkinoille soveltuvaksi. Alustavat keskustelut komission kanssa ovat tältä osin käynnissä. Niiden perusteella hallituksen käsitys on, että lakiesityksen 7 §:n 5 ja 6 momentin tarkoittamat toimet täyttävät komission asettamat edellytykset, mutta komissio ei ole vielä ottanut asiaan kantaa notifikaatiomenettelyn ollessa vielä kesken.
6 §. Hyvityksen peruste ja enimmäismäärä. Hyvitys perustetaan tarkkarajaisiin kriteereihin ja niiden objektiiviseen soveltamiseen. Hyvitystä suoritetaan 1 momentin nojalla vain rajoitusvelvoitteen tarkoittamilta päiviltä.
Ehdotetussa 2 momentissa säädetään hyvityksen enimmäismääräksi 500 000 euroa rajoitusvelvoitteen kestoajalta. Jos kesto jää kahta kuukautta lyhemmäksi, enimmäismäärästä kuitenkin suoritettaisiin vain se osuus, joka vastaa rajoitusvelvoitteen voimassaoloajan kalenteripäiviä näiltä kuukausilta.
Pykälän 3 momentin mukaisesti pohjana hyvityksen määrittämiselle ovat yrityksen arvonlisäverotuksessaan ilmoittamat tiedot. Veroilmoitustietojen oikeellisuutta varmentaa osaltaan sanktiouhka, joten niitä on lähtökohtaisesti pidettävä luotettavana perustana myös hyvitysmenettelylle. Verohallinnon oikeudesta luovuttaa tietoja hyvityksen suorittamiseksi säädetään erikseen 12 §:ssä. Niiden ravitsemisyritysten osalta, jotka eivät sovella kuukausikohtaista menettelyä arvonlisäverotusilmoituksissaan, säädetään erikseen, että tiedot asianomaisten kuukausien myynneistä tulee todentaa erikseen hakemuksessa. Tässä tarkoituksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi tiliotteita asianomaisilta kuukausilta.
7 §. Rajoitukseen perustuvan hyvityksen laskenta. Ehdotetun 1 momentin mukaan pykälässä säädettäisiin laskentatavoista, joilla määritetään kullekin ravitsemusyritykselle tehtävän hyvityksen rahamäärä. Jotta hyvitykset olisi mahdollista suorittaa mahdollisimman nopeasti, laskentakaavat ovat pelkistettyjä.
Kuluvan vuoden tammi- ja helmikuun myyntien keskiarvoa pidetään ehdotetussa 2 momentissa vertailukohtana rajoitusvelvoitteen alaisten kuukausien myynnille. Jollei ravitsemisyritys sovella kuukausikohtaista menettelyä arvonlisäveroilmoittamisessaan, sen tulee ehdotetun 6 §:n 3 momentin nojalla todentaa asianomaisten kuukausien myynnit muulla tavalla hakemuksessaan.
Silloin, kun yrityksen vertailuluku on toteutunutta myyntiä suurempi, hyvitystä suhteutetaan tämän erotuksen mukaisesti (3 momentti). Näin säännöksestä ilmenee myös, että sellainen yritys, jonka toteutunut myynti on vertailulukua suurempi, ei voi saada lainkaan hyvitystä.
Pykälän 4 momentissa säädetään hyvitysosuuden laskennasta. Kohtuulliseksi hyvitysosuudeksi ehdotetaan 15 prosenttia enintään yhden miljoonan määräisestä myyntiin perustuvasta vertailuluvusta ja 5 prosenttia sitä suuremmasta. Ehdotus on johdettu arviosta joustamattomista välittömistä kustannuksista. Nämä koostuvat muun muassa tilavuokrista sekä lvi- ja sähkömaksuista, jotka kertyvät yritykselle jatkuvasti, rajoitusvelvoitteesta huolimatta. Yritys ei lähtökohtaisesti voi sopeuttaa näitä toiminnan supistumista vastaavasti, toisin kuin aine- ja tarvikemenoja ja palkkakustannuksia ja investointejaan.
Jäljempänä jaksoissa 10.2.2 ja 10.4.2 käsitellään ehdotettujen prosentuaalisten hyvitysosuuksien perusteita.
Pykälän 5 momentti käsittää säännökset päiväkohtaisen hyvityksen määräytymisestä. Ehdotus suhteuttaa asianomaisen ravitsemisyrityksen toiminnan supistumisella sitä osuutta vertailuluvusta, joka vastaa joustamattomista välittömiä kustannuksia ravitsemisalalla.
Jos esimerkiksi ravitsemisyrityksen, jossa hyvitysosuus on 15%, toteutunut myynti laskee neljäsosaan vertailuluvun mukaiseen myyntiin nähden, oikeuttaa se yrityksen kuukausitasolla hyvitykseen, joka on 0,75 kertaa 15 % eli 11,25 % vertailuluvun mukaisesta myynnistä. Tämän 11,25 prosentin mukainen osuus vertailuluvun mukaisesta myynnistä hyvitetään esimerkissä yritykselle kattamaan sen joustamattomia välittömiä menoja kuukaudessa. Jos taas toteutunut myynti laskisi vain yhdellä neljänneksellä aiemmin vertailuluvun mukaisesta määrästä, yritys olisi oikeutettu vain 3,75 prosentin suuruiseen hyvitykseen kuukausitasolla.
Näin kullekin yritykselle määritetään juuri sen oman toiminnan muutoksen perusteella kerroin, jolla suhteutetaan sen oman vertailuluvun mukaiseen osuuteen joustamattomista välittömistä kustannuksista.
Hyvitys jyvitetään päiväkohtaisesti. Toisin sanoen hyvitystä ei suoriteta muuta kuin niiltä kalenteripäiviltä, jotka kuuluvat rajoitusvelvoitteen voimassaoloaikaan.
Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan rajoituksesta hyvitykselle 5 §:ssä tarkoitetun Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten edellytysten täyttämiseksi. Tämän vuoksi ravitsemisyritykselle saataisiin suorittaa rajoitusajalta hyvityksenä enintään se määrä, mikä tulisi merkittäväksi kirjanpitoasetuksessa (1339/1997) sekä pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksestä esitettävistä tiedoista annetussa asetuksessa (1753/2015) säädetyissä tulolaskelmakaavoissa liiketoiminnan muut kulut –nimikkeeseen vähennettynä mahdollisella toiminnan keskeytymisestä saadulla vakuutuskorvauksella. Tämän todentamiseksi tilinpäätöksessä olisi esitettävä tieto rajoitusajalta kertyneiden liiketoiminnan muiden kulujen määrästä samoin kuin vakuutuslaitoksen yritykselle mahdollisesti suorittamasta korvauksesta. Sellaisessa poikkeukselliseksi arvioidussa tilanteessa, jossa saadun hyvityksen ja toiminnan keskeytymisestä suoritetun vakuutuskorvauksen yhteissumma on rajoitusajalla syntyneiden liiketoiminnan muiden kulujen määrää suurempi, ravitsemisyritys olisi velvollinen palauttamaan erotuksen KEHA-keskukselle ilman aiheetonta viivytystä.
Ehdotetun 7 momentin nojalla tilintarkastuslain (1141/2015) 3 luvun 5 §:n mukaisessa ravitsemisyrityksen tilintarkastuskertomuksessa lausuttaisiin siitä, onko ravitsemisyrityksen saaman hyvityksen ja mahdollisesti toiminnan keskeytymisestä sille suoritetun vakuutuskorvauksen yhteissumma suurempi kuin liiketoiminnan muut kulut rajoitusajalta. Jos näin on eikä ravitsemisyritys ole tehnyt palautusta KEHA-keskukselle ennen kuin tilintarkastuskertomus annetaan, tilintarkastajan on huomautettava siitä kertomuksessaan ja toimitettava se KEHA-keskukselle ilman aiheetonta viivytystä. Kertomuksen perusteella KEHA voisi ryhtyä liiallisen hyvityksen takaisinperintään.
8 §. Hyvityksen hakeminen. Samalla tavalla kuin ehdotetaan säädettäväksi edellä 4 §:n 4 momentissa uudelleen työllistämisen tuesta, tulisi pykälän mukaan hakemus jättää hyvityksen saamiseksi viranomaiselle viimeistään 31.8.2020.
9 §. Hyvityksen suorittaminen joukkoajona ja hakemuksesta. Pykälän 1 momentissa kuvataan hyvityksen maksamisen toteuttaminen mahdollisesti tietoteknisenä joukkoajona, jolloin hakemusmenettely ei ole tarpeen. Menettely olisi omiaan nopeuttamaan merkittävästi likviditeetin saamista sellaisten ravitsemisyritysten käyttöön, joista viranomaisella on kuukausimyyntitiedot ja muut hyvityksen maksamiseen tarvittavat tiedot. Siltä osin kuin viranomaisella itsellään on käytettävissään hyvityksen määrittämiseksi tarvittavat tiedot, voitaisiin mahdollisesti suorittaa joukkomaksatus lukuisille yrityksille kerrallaan, jos niillä ei ole aiemmin myönnetty hyvityksen kanssa yhteen sovitettavia valtion tukia.
Momentissa näin määritetään ne edellytykset, joiden täyttävien ravitsemisyritysten kohdalla tämä menettely on mahdollinen. Lain 10 §:n nimenomaisen säännöksen nojalla konkurssitilassa olevia yrityksille ei suoriteta hyvitystä, joten niitä ei sisällytetä myöskään momentin tarkoittamaan joukkoajoon.
Lakiesityksen 16 §:n tarkoittamana viranomaisena työ- ja elinkeinoministeriö tekisi aina kunkin yrityksen sisällyttämisestä joukkomaksatukseen nimenomaisen päätöksen. Siten menettely ei estäisi virkavastuuta koskevien perustuslain säännöksien tarkoituksen toteutumista. Ehdotetun säännöksen suhdetta asianosaisena olevan ravitsemisyrityksen intressiin tulla kuuluksi käsitellään erikseen jaksossa 10.5.
Hyvityksen myöntämisestä ja maksamisesta sellaiselle yritykselle, joka tuen yhteensovittamisen vuoksi tai muusta vastavanlaisesta syystä ei voida sisällyttää joukkoajoon, säädetään 3 momentissa.
Hallintolain 43 §:n 1 momentti edellyttää hallintopäätöksen antamista pääsääntöisesti kirjallisesti 44 §:ssä tarkemmin määrittämässä muodossa. Joukkoajossa suorituksen saaneille yrityksille toimitettaisiin postitse hallintopäätös, jota koskevasta muutoksenhausta säädettäisiin erikseen 11 §:ssä. Koska kyse on ravitsemisyrityksen edun mukaisesta päätöksestä eikä asiassa ole toista asianosaista, ravitsemisyrityksen kuuleminen olisi tarpeetonta hallintolain 34 §:n 5 kohdan tarkoittamalla tavalla.
Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta suorittaa hyvityksestä osaerä. Tieto huhtikuun 2020 arvonlisäveroilmoitusten mukaisesta myynnistä saadaan vasta kesäkuun 12 päivän jälkeen. Ennen tätä ajankohtaa tehtävä osaerän suoritus on omiaan helpottamaan ravitsemisyrityksen likviditeettitilannetta. Siten osaerä suoritettaisiin mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun hallinnolliset edellytykset ja tietotekniset järjestelyt maksujen suorittamiselle ovat käytettävissä. Osaerä olisi momentin mukaan enintään 15 prosenttia silloin, kun keskimyynti on ollut tammi-/helmikuussa enintään miljoona euroa. Tämä tarkoittaa, että yritykselle tehtäisiin kertasuoritus, joka vastaa 15 prosenttia sen vertailuluvusta eli tammi-/helmikuun kuukausikohtaisesta keskimyynnistä.
Sellaiselle ravitsemisyritykselle, jonka 7 §:n 3 momentin mukainen hyvitysosuus on 15 prosenttia, vastaa oletetulta kahden kuukauden – huhti- ja toukokuun – mukaiselta rajoitusajalta vain 7,5 prosentin katetta kaikille niille joustamattomille välittömille kustannuksille, jotka kertyvät yhteensä näinä kahtena kuukautena. Suoritettu osaerä tulee vähennettäväksi hyvityksen lopullisesta suorituksesta, joka voidaan tehdä vasta tulevan kesäkuun 12 päivän jälkeen käytettäviksi tulevien arvonlisäverotietojen perusteella.
Jos hyvityksen lopullisen suorituksen perusteena olevasta alv-ilmoituksesta ilmenee, että huhtikuun myynti olisi ollut esimerkiksi vain 25 prosenttia pienempi kuin vertailuluvun mukainen myynti, tarkoittaa se, että yritys ei ole lopullisessa suorituksessa oikeutettu saamaan enää lisää hyvitystä. Laskentateknisesti tämä voidaan ilmaista seuraavalla tavalla: oikeamääräinen hyvitys kummaltakin kuukaudelta (huhti- ja toukokuu 2020) on 1/4 hyvitysosuudesta. Jos keskimyynti tammi-helmikuussa on ollut enintään miljoona euroa, yrityksen hyvitysosuus on 15 prosenttia, jolloin laskukaava on seuraava: 2 * (1/4 * 15%) = 7,5 %, mikä on yhtä suuri kuin jo osaeränä suoritettu määrä.
Edeltävän esimerkin mukainen tilanne on kuitenkin epätodennäköisenä äärimmäisen poikkeuksellinen. Käytössä olevien tilastotietojen perusteella lähes kaikkien ravitsemisyritysten myynti on laskenut yli puolella aikaisemmasta. Koska osaerän suorituksesta huolimatta yritykset tulevat käytännössä saaman täydennyksen lopullisessa hyvityksen suorituksessa, momentin mukaista osaerämenettelyä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ilman riskiä ylikompensoinnista.
Kaikki ravitsemisyritykset, jotka ovat rajoitusvelvoitteen alaisia, eivät täytä edeltävän momentin mukaisia edellytyksiä. Esimerkiksi ravitsemisliike, jota harjoitetaan sivutoimisesti kuten hotelliravintolaa, käsiteltäisiin tapauskohtaisesti, sen omasta hakemuksesta. Niin ikään ravitsemisyrityksen Verohallinnolle ilmoittama tilastoluokka voi mahdollisesti väärinkäsityksestä tai muusta syystä olla virheellinen, jolloin yritys ei sisälly Verohallinnolta viranomaiselle toimitettavaan tiedostoon ravitsemisyrityksistä. Näistä tilanteista säädettäisiin 3 ja 4 momentissa.
Jos ravitsemisyritys on hakenut koronaepidemiaan perustuen muuta tukea kuin 3 §:ssä tarkoitettua tukea uudelleentyöllistämiseen valtion viranomaiselta (ELY-keskukset ja Business Finland), toteutetaan 5 momentin mukaisesti hyvityksen ja tuen yhteensovitus ja maksatus asianomaisen yrityksen omasta hakemuksesta. Koska yhteensovitus edellyttää tapauskohtaista käsittelyä, ei tukea hakenutta yritystä voida sisällyttää 1 momentin tarkoittamaan joukkoajoon. Selvää kuitenkin on, että yrityksen peruuttaessa tukihakemuksensa riittävän ajoissa ennen osaerän tai lopullisen suorituksen maksatuksen toteuttavaa joukkoajoa, yritys voidaan sisällyttää joukkoajoon, jos se täyttää 1 momentin mukaiset edellytykset.
Pykälän 6 momentissa säädetään selventävästi siitä, että valtion myöntämä muu kuin 3 §:ssä tarkoitettu koronaperusteinen tuki tulee vähennettäväksi rajoitusperusteisen hyvityksen lopullisesta määrästä.
4 luku. Erinäiset säännökset
10 §. Konkurssi. Pykälässä säädetään selvyyden vuoksi, ettei tukea eikä hyvitystä suoriteta yritykselle, joka on maksuhetkellä konkurssitilassa.
11 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Pykälän mukaan tämän lain nojalla tehtyyn päätökseen saisi vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimusmenettelyssä noudatettaisiin hallintolakia (434/2003). Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) mukaan.
12 §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen viranomaisten kesken. Verotustiedot ovat verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 1 ja 4 §:n mukaisesti salassa pidettäviä. Salassa pidettävien tietojen antaminen toiselle viranomaiselle edellyttää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n mukaisesti täsmällistä sääntelyä. Ehdotetun mukaisesti Verohallinto antaisi momentissa nimetyt lain toimeenpanossa tarpeelliset ja välttämättömät tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle, joka ehdotetun 16 §:n nojalla olisi KEHA-keskus. Ehdotetun tietosisällön tavoitteena on kattaa laissa tarkoitetut tietotarpeet siltä osin kuin tiedot ovat saatavissa Verohallinnolla.
Ehdotuksen mukaisesti Verohallinto antaisi tiedot ravitsemisyritysten vuoden 2020 tammi-, helmi- ja huhtikuun arvonlisäveroilmoituksilta 5 §:ssä tarkoitetun hyvityksen maksamiseksi. Verohallinto toimittaisi viranomaiselle myös tiedossaan olevan tilinumeron tuen ja hyvityksen maksamiseksi samoin kuin osoitetiedon päätöksen postitusta varten. Tämä vähentäisi hallinnollisia kustannuksia, kun maksajan ei olisi välttämätöntä kysyä esimerkiksi tilinumeroa erikseen yritykseltä. Yritys on antanut Verohallinnolle tilinumeron veronpalautusten maksamista varten.
Säännös kattaisi myös Verohallinnolla olevat tiedot 3 §:ssä tarkoitetun tuen enimmäismäärän määrittämiseksi. Ehdotetun 4 §:n 2 momentin mukaan tuen enimmäismäärä lasketaan ravitsemisyrityksen helmikuulta 2020 työsuhteessa oleville työntekijöilleen maksamien palkkojen yhteismäärästä. Ehdotetussa 3 §:ssä tarkoitetun tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen saajan tulee maksaa rajoitusvelvoitteen päättymistä seuraavan kolmen kuukauden ajalta palkkaa työntekijälle yhteensä vähintään 2 500 euroa. Tuen maksamisen edellytysten täyttymisen valvonta edellyttää, että KEHA-keskus saisi tiedot palkoista henkilötasolla. Pykälän 6 kohdassa tarkoitetut työntekijäkohtaiset tiedot palkanmaksusta olisivat tarpeen myös tuen määrittämiseksi sellaisissa tilanteissa, joissa ravitsemisyritys on saanut muuta tukea palkkauskustannuksiin. Henkilöiden yksilöintitiedoista voitaisiin tarvittaessa tarkistaa, onko samoista työntekijöistä maksettu myös palkkatukea.
Pykälän 7 kohdan mukaan Verohallinto voisi luovuttaa salassapitovelvoitteen estämättä myös muita 3 §:ssä tarkoitetun tuen ja 5 §:n tarkoitetun hyvityksen myöntämiseksi, maksamiseksi ja valvomiseksi välttämättömiä tietoja. Tällaisia välttämättömiä tietoja olisivat esimerkiksi tieto ravitsemisalan yrityksen verovelasta ja konkurssista, tiedot Verohallinnon rekistereihin kuulumisesta, tieto yrityksen maksujärjestelystä tai maksukyvyttömyysmenettelystä sekä tieto alkoholiluvasta. Näiden valvontaa varten välttämättömien tietojen saaminen ehkäisisi myös harmaata taloutta.
Verohallinnosta tiedot annettaisiin yhtenä tai useampana kertapoimintana KEHA-keskukselle eikä Verohallinto rakentaisi erityistä järjestelmää tietojen antamiseksi. Tällaisen tiedoston Verohallinto luovuttaisi suojattuna tai muuten yleisesti käytössä olevalla tietoturvallisella tavalla toimivaltaisen viranomaisen tietohallinnosta vastaavalle virkamiehelle. Toimivaltainen viranomainen tarvittaessa pyytäisi yksittäisissä tapauksissa selvennyksiä tai lisätietoja, jos tiedot ovat välttämättömiä 3 § tai 5 §:ssä tarkoitetun tuen tai hyvityksen käsittelyssä.
Verohallinnon KEHA-keskukselle kertapoimintana luovuttamat tiedostot olisivat salassa pidettäviä. Siltä osin kuin tiedostot käsittävät yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679) 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja, ne muodostavat asetuksen 4 artiklan 6 kohdan määritelmän mukaisen henkilötietorekisterin. Tämän momentin nojalla henkilötietoja olisivat luonnollisen henkilön yksityisliikkeenä (elinkeinonharjoittajana) – eli muuten kuin oikeushenkilömuodossa – harjoittamaa ravitsemisyritystä koskevat tiedot siltä osin kuin ne eivät ole julkisia. Tällaisia olisivat tiedot ravitsemisliikkeen pankkitilistä, joka yksityisliikkeessä kuuluu luonnollisen henkilölle, sekä yksityisliikkeen kuukausikohtaiset tiedot myyntimääristä, työntekijäluvusta ja palkkasummista.
Tietosuoja-asetuksen mukainen peruste tiedonsaannille edellä mainituista henkilötiedoista olisi 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan tarkoittamalla tavalla lakisääteisen tehtävän hoitaminen ja mainitun kohdan e alakohdan mukaisesti julkisen vallan käyttö.
Koska kyse on tietosuoja-asetuksen tarkoittamasta henkilötietorekisteristä, sen osalta noudatettaisiin asetuksen edellyttämiä tietosuoja- ja muita menettelyitä. KEHA-keskukselle nimitetyllä tietosuojavastaavalla olisi myös tämän rekisterin osalta tietosuoja-asetuksen 39 artiklassa tarkoitetut tehtävät. Niin ikään rekisteriä koskeva informaatio lisättäisiin KEHA-keskuksen tietosuojasuojaselosteeseen. Ehdotetun pykälän suhdetta tietosuoja-asetukseen käsitellään lähemmin jaksossa 10.6.
13 §. Takaisinperintä. Pykälän 1 momentti velvoittaa valtionavustuslain (688/2001) 21 §:ää vastaavasti perimään takaisin yritykselle perusteettomasti suoritetun tuen tai hyvityksen.
Selventävän 2 momentin mukaan takaisinmaksuvelvoite seuraa myös siitä, että tukea on maksettu työntekijästä, jolle yritys ei ole maksanut tuen edellyttämää palkkaa.
Takaisinperittävällä määrälle on 3 momentin nojalla maksettava korkoa samalla tavalla kuin mitä säädetään valtionavustuslain 24 §:ssä. Koronmaksuvelvollisuus ei kuitenkaan koske sellaista tilannetta, jossa takaisinmaksun perusteena on muu seikka kuin ravitsemisyrittäjän tahallisuus tai törkeä huolimattomuus tietojen antamisessa tai valtionavustuslain 20 §:n tarkoittama perusteettoman tuen palautus.
Pykälän 4 momentti takaisin perittäväksi päätetyn määrän viivästyskorosta on samasisältöinen kuin valtionavustuslain 25 §.
Pykälän 5 momentti mahdollistaa takaisinperinnästä luopumisen kohtuusperusteisesti samankaltaisten seikkojen nojalla kuin mitä säädetään valtionavustuslain 26 §:ssä.
Erityiseksi määräajaksi takaisinperintäpäätöksen tekemiselle säädetään 6 momentissa kaksi vuotta siitä lukien, kun viranomaisen tietoon on tullut takaisinperintää tai tuen taikka hyvityksen maksamisen lopettamista edellyttävä seikka. Määräaika on sama kuin mitä säädetään valtionavustuslain 29 §:n 1 momentissa.
Lisäksi mahdollisuus takaisinperintää vanhenee lopullisesti 7 momentin säätämässä 10 vuoden määräajassa, joka lasketaan tuen tai hyvityksen maksamisesta lukien. Säännös vastaa valtionavustuslain 29 §:n 2 momenttia.
14 §. Tuen ja hyvityksen määrään perustuva rajoitus varojenjaolle. Pykälään ehdotetaan viittaussäännöstä kirjanpitolain (1336/1997) 5 luvun 8 §:n 2 momenttiin, jota vastaavasti osakeyhtiönä tai muussa mainitun lainkohdan tarkoittamassa oikeushenkilömuodossa toimiva ravitsemisyritys ei saisi käyttää saamansa hyvityksen määrää varojenjakoon. Rajoitus kohdistuisi varojenjakoon tilikaudelta, joka on kulumassa rajoitusvelvoitteen aikana. Jos ravitsemisyrityksen tilikausi on esimerkiksi kalenterivuosi, niin rajoitus on otettava huomioon vuoden 2020 tilinpäätöksen nojalla tehtävässä varojenjakopäätöksessä keväällä 2021.
Pykälän tarkoittaman varojenjakorajoituksen ravitsemisyritys voisi kuitenkin välttää suorittamalla tuen tai hyvityksen täysimääräisenä takaisin valtiolle. Tämä suoritus olisi tehtävä ennen tilinpäätöksen vahvistamista, jotta se olisi tehokas. Koska harkintavalta jää ravitsemisliikkeelle itselleen, ei varojenjakorajoitusta voitaisi pitää perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan vastaisena etenkin, kun ehdotettu säännös kohdentuu yksinomaan rajoitusvelvoitteen päättymisen jälkeen laadittavaan tilinpäätökseen.
15 §. Valtionavustuslain soveltaminen. Uudelleen työllistämisen tuen ja toimintarajoitukseen perustuvan hyvityksen myöntäminen ja maksaminen ovat hallintomenettelyä, jossa tukeudutaan myös valtionavustuslakiin. Pykälän mukaan sovellettavaksi tulevat seuraavat viimeksi mainitun lain säännökset: 9 § avustuksen hakemisesta, 10 § valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuudesta, 14 § avustuksen saajan tiedonantovelvollisuudesta, 15 § viranomaisen valvontatehtävästä, 16 § tarkastusoikeudesta, 17 § tarkastuksen suorittamisesta,18 § virka-avusta, 19 § maksatuksen keskeytyksestä ja 20 § valtionavustuksen palauttamisesta.
16 §. Toimivaltainen viranomainen. Pykälässä asetetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) lain tarkoittamaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi. KEHA-keskus myöntäisi ja maksaisi tämän lain 2 ja 3 luvuissa tarkoitetut hakemukseen perustuvat tuet ja hyvitykset. Työ- ja elinkeinoministeriöllä olisi KEHA-keskusta rajoitetumpi toimivalta päättää hyvitysten myöntämisestä hakemuksetta 2 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. KEHA-keskus vastaisi myös tässä laissa tarkoitettujen tukien ja hyvitysten takaisinperinnästä.
17 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lain voimaan saattaminen edellyttää, että Euroopan komissio on hyväksynyt lakiehdotukseen sisältyvät valtiontuet. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan mahdollisimman pian.