7.1
Rikoslaki
1 luku Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta
11 §.Kaksoisrangaistavuuden vaatimus.
Pykälän 2 ja 3 momentissa säädetään poikkeuksista kaksoisrangaistavuuden vaatimukseen. Poikkeukset koskevat muun muassa 21 luvun 5 §:ssä säädettyä pahoinpitelyä ja 6 §:ssä säädettyä törkeää pahoinpitelyä siltä osin kuin teko on Istanbulin yleissopimuksen 38 §:ssä tarkoitettu naisen sukuelinten silpominen (ks. HE 155/2014 vp, s. 81).
Kun nyt säädettäisiin naisen sukuelinten silpomisesta ja sen valmistelusta omissa pykälissään, ei olisi tältä osin enää tarvetta viitata Istanbulin yleissopimuksen asianomaisiin säännöksiin. Mainitut viittaukset voitaisiin korvata viittaamalla suoraan ehdotettuihin uusiin rikoslain 21 luvun 6 b ja 6 c §:iin.
2 c luku Vankeudesta ja yhdistelmärangaistuksesta
11 §.Yhdistelmärangaistus.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädetään rikoksista, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan tuomita yhdistelmärangaistukseen (ks. HE 268/2016 vp). Kohtaan lisättäisiin rangaistavaksi säädettäväksi ehdotettu naisen sukuelinten silpominen rikokseksi, josta voitaisiin tuomita yhdistelmärangaistukseen.
8 luku Vanhentumisesta
1 §.Syyteoikeuden vanhentuminen
. Pykälän 1 momentissa säädetään, että oikeus syyttää rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus, ei vanhennu. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan nyt lisäksi säädettäväksi, että syyteoikeus ei vanhentuisi myöskään, jos kysymyksessä on täytetty tappo. Tapon yrityksen osalta syyteoikeuden vanhentumista ei ehdoteta muutettavaksi. Tapon yrityksen syyteoikeuden vanhentumiseen sovellettaisiin jatkossakin rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin mukaista vanhentumisaikaa.
Pykälän 2–5 momentit säilyisivät muuttamattomina.
2 §.Syyteoikeuden vanhentumisajan alkaminen.
Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä säädettäisiin 1 ja 2 momenttiin liittyvästä poikkeuksesta syyteoikeuden vanhentumisajan alkamiseen koskien kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuvaa ehdotettua naisen sukuelinten silpomisrikosta tai rikoslain 21 luvun ehdotetun 6 c §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamaa rikosta. Samalla nykyinen 3 momentti siirrettäisiin sellaisenaan pykälän 4 momentiksi. Tältä osin kyse olisi siten vain teknisluonteisesta muutoksesta.
Ehdotetun 3 momentin mukaan kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneen naisen sukuelinten silpomisen ja 21 luvun ehdotetun 6 c §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika laskettaisiin siitä, kun asianomistaja täyttää kahdeksantoista vuotta. Pykälän uuden 3 momentin lisäys liittyy NKV-direktiivin 13 artiklaan, jonka mukaan, jos uhri on lapsi, 3 artiklassa tarkoitettujen rikosten vanhentumisaika alkaa kulua aikaisintaan siitä, kun uhri on täyttänyt 18 vuotta. Rikoslain 21 luvun 6 c §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen rikosten vanhentumisajan alkamisajankohta määräytyisi yleisten syyteoikeuden vanhentumisajan alkamisajankohtien mukaan, joista säädetään pykälän 1 ja 2 momentissa.
15 luku Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan
10 §.Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen.
Pykälässä säädetään rangaistavaksi törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen (HE 6/1997 vp, s. 41/I–43/II, HE 188/2002 vp, s. 27/I–29/II, HE 34/2004 vp, s. 72/II–73/I, HE 55/2007 vp, s. 37/I, HE 76/2009 vp, s. 34/II ja HE 289/2014 vp, s. 30/II–31/I). Pykälän 1 momentin nojalla rangaistaan muun muassa sitä, joka tietää törkeän pahoinpitelyn olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu.
Momenttiin lisättäisiin rangaistavaksi säädettäväksi ehdotettu naisen sukuelinten silpominen tällaiseksi törkeäksi rikokseksi, jonka ilmoittamatta jättämisestä voitaisiin tuomita rangaistukseen.
21 luku Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista
4 §.Lapsensurma.
Säännös lapsensurmasta ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Lapsensurmasäännöksen tarkoittama teko tulisi jatkossa sovellettavaksi yleisten tahallisia henkirikoksia koskevien säännösten kautta. Yleisiä tahallisia henkirikoksia ovat tappo, murha ja surma. Synnytyksestä johtuva uupumus ja ahdistus otettaisiin huomioon syyntakeisuutta arvioitaessa. Synnytyksen jälkeinen masennus ja erityisesti lapsivuodepsykoosi olisivat rikoslain 3 luvun 4 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja mielenterveyden häiriöitä. Tapaukset, joihin on aiemmin sovellettu pelkästään lapsensurmaa koskevaa säännöstä, arvioitaisiin lähtökohtaisesti edellä mainitun pykälän 3 momentin nojalla alentuneesti syyntakeisena tehtyinä tekoina.
Joissain tilanteissa sovellettavaksi voisivat tulla myös rikoslain rangaistuksen määräämistä koskevan 6 luvun 6–8 §:n lieventämis- ja kohtuullistamisperusteet ja rangaistusasteikon lieventäminen.
Muutoksen myötä lapsensurmaa vastaavasta teosta olisi mahdollista tuomita ankarampia rangaistuksia, koska yleisten tahallisia henkirikoksia koskevien rikosten rangaistusasteikot ovat korkeampia kuin lapsensurman rangaistusasteikko. Muutoksen tarkoituksena ei kuitenkaan olisi lähtökohtaisesti ankaroittaa lapsensurmasta tuomittavia rangaistuksia. Lapsensurmaa vastaavista teoista voitaisiin tuomita alempi rangaistus kuin yleisesti alentuneesti syyntakeisena tehdyissä henkirikoksissa tuomitaan.
Syyntakeisuusarvioinnille ei lapsensurmaa koskevissa tilanteissa ole aiemmin välttämättä ollut tosiasiallista tarvetta, kun alempi rangaistus on seurannut suoraan rangaistussäännöksestä. Muutoksen myötä syyntakeisuusarviointi olisi lapsensurmasäännöksen tarkoittamissa tilanteissa syytä tehdä.
6 b §. Naisen sukuelinten silpominen.
Rikoslain 21 lukuun lisättäisiin uusi 6 b § koskien naisen sukuelinten silpomista.
1 momentti.
Säännöksen soveltaminen edellyttäisi naisen ulkoisen sukuelimen poistamista joko kokonaan tai osittain taikka ulkoisen sukuelimen muuta vahingoittamista. Sukuelimen vahingoittamisena voitaisiin pitää esimerkiksi terveyteen kohdistuvan vahingon, kuten arven tai muun muutoksen, aiheuttamista ulkoiseen sukuelimeen. Myös esimerkiksi tilapäisen vahingon tai vamman, kuten mustelman tai nirhauman, aiheuttaminen sukuelimeen olisi säännöksen mukaan rangaistavaa.
Säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat esimerkiksi kudoksen poistaminen, kuten häpyhuulten tai klitoriksen osien poistaminen. Häpyhuulten yhteen ompelu, polttaminen, jäädyttäminen tai syövyttäminen, ovat esimerkkejä teoista, jotka voivat teon asteesta riippuen vahingoittaa sukuelimiä vähäisesti tai hyvin vakavasti. Myös vähäinen vahingoittaminen kuuluisi säännöksen soveltamisalaan.
Pelkkää kivun aiheuttamista esimerkiksi hankaamalla tai nipistämällä ei katsottaisi säännöksessä tarkoitetuksi vahingoittamiseksi, ellei teko tosiasiallisesti myös aiheuttaisi sukuelimeen joko pysyvää tai tilapäistä vahinkoa. Nämä säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät teot tulisivat arvioitavaksi yleisten pahoinpitelyä koskevien säännösten mukaan.
Yleisten pahoinpitelyä koskevien sääntöjen mukaan arvioitaisiin jatkossa edelleen myös tapaukset, joissa esimerkiksi pahoinpitely- tai tappelutilanteessa taikka urheilussa henkilön sukuelinten alueelle kohdistuu potku, lyönti tai muu isku, joka aiheuttaa sukuelimeen vamman tai kipua. Tällaisissa tilanteissa ei ole kysymys ehdotetussa 6 b §:ssä rangaistavaksi säädetystä silpomisesta. Sukuelimen vahingoittaminen naisen sukuelimen silpomisessa voi sisältää vakavuudeltaan ja kestoltaan hyvin vaihtelevia tekoja, kuten esimerkiksi ihon arpeuttamista, kudoksen poistoa tai mustelman tai ruhjeen aiheuttamisen. Myös lievät vahingoittamisteot, kuten pistot ja viillot, kuuluisivat säännöksen soveltamisalaan. Siinä missä vähäistä vakavammissa tapauksissa vahingon aiheutuminen on yleensä selvää, lievissä teoissa vahingon tosiasiallinen aiheutuminen voi olla vaikeammin arvioitavissa. Esimerkiksi pisto tai viilto voi parantua jättämättä pysyviä jälkiä, jolloin teon toteennäyttäminen pitkän ajan kuluttua voi olla vaikeaa. Tällöin vahingon aiheutumista voitaisiin arvioida esimerkiksi siitä aiheutuvan haitan avulla. Teon aiheuttama haitta voi kohdistua esimerkiksi virtsaamiseen, menstruaatioon, sukupuolielämään, seksuaaliseen nautintoon tai lasten hankintaan ja synnytykseen. Haitta voi olla myös psyykkistä.
Merkitystä ei olisi sillä, millä keinolla sukuelimen vahingoittaminen tapahtuisi. Teko voitaisiin tehdä millä tahansa menetelmällä ja myös kirurgiseen operaatioon sopimattomalla välineellä, kuten lasinpalalla, saksilla, neulalla tai partaterällä. Välineeltä ei sinänsä edellytettäisi vaarallisuutta. Teko voitaisiin tehdä myös esimerkiksi jäädyttämällä, polttamalla tai syövyttämällä.
Lääketieteellisesti perustellut, terveydenhuollon ammattihenkilön potilaslainsäädännön mukaisesti asianmukaisesti suorittamat lääketieteelliset toimenpiteet jäävät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Oikeustila ei siten muuttuisi näiltä osin.
Lääketieteellisiin perusteisiin voi kuulua niin fyysisiä kuin psyykkisiä tekijöitä. Fyysisiin tekijöihin kuuluvia perusteita voisivat olla esimerkiksi terveyttä uhkaavien tai haittaa aiheuttavien kasvainten poisto, haittaa aiheuttavien suurten häpyhuulten pienennys, synnytykseen liittyvät avaustoimenpiteet, synnytyksestä aiheutuneiden vaurioiden ompelu- tai muut korjaustoimenpiteet sekä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen avaus- ja korjausleikkaukset.
Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät myös teot, joissa henkilö vapaaehtoisesti hakeutuu laillisesti tarjottavaan esteettisen kirurgian toimenpiteeseen tai esimerkiksi sukuelinlävistykseen. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät seksuaalista kanssakäymistä koskevat tilanteet, vaikka tässä yhteydessä sukuelimeen aiheutuisi kipua tai vamma. Myöskään tällaisissa tapauksissa ei ole kysymys 6 b §:ssä rangaistavaksi ehdotetusta silpomisesta.
Silpomista koskevan säännöksen soveltaminen edellyttäisi myös, että teko kohdistuu ulkoisiin naisen sukuelimiin. Ulkoisia naisen sukuelimiä ovat muun muassa sisemmät ja ulommat häpyhuulet sekä klitoriksen näkyvä osa. Säännöksessä tarkoitettuna naisen tai tytön ulkoisena sukuelimenä ei pidettäisi esimerkiksi emätintä tai munasarjoja. Muiden kuin ulkoisten sukuelinten vahingoittamista voitaisiin arvioida yleisten pahoinpitelysäännösten nojalla.
Merkitystä ei sen sijaan olisi sillä, onko naisen sukuelinten silpomisen uhriksi joutuva henkilö oikeudellisesti nainen, vaan säännös soveltuisi kaikkiin henkilöihin, joilla on naistyypilliset sukuelimet, ts. ”naispuoliset” sukupuolielimet tai ”naissukuelimet”.
Oikeuskirjallisuudessa ja käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että teon merkityksen ymmärtävä aikuinen henkilö voi antaa pätevän, teon oikeudenvastaisuuden poistavan suostumuksen lieviin terveyden loukkauksiin. Rangaistavuuden rajana on pidetty törkeän pahoinpitelyn vakavuusasteelle yltäviä terveydenloukkauksia. Tätä lievemmän pahoinpitelyn asteelle jäävät teot voisivat olla rankaisemattomia, mikäli teon kohde on antanut tekoon suostumuksensa.
Naisen sukuelinten silpomisen osalta teon oikeudenvastaisuus ei kuitenkaan voisi poistua uhrin antamalla suostumuksella. Vastaavanlainen tulkinta on voimassa myös muun muassa Ruotsissa ja Norjassa. Naisen sukuelinten silpomisessa voidaan katsoa olevan kysymys sellaisesta vakavasta ihmisoikeusloukkauksesta, johon ei voida pätevästi antaa suostumusta. Lisäksi sukuelinten silpomisella pyritään kontrolloimaan uhria, ja uhri on usein muutoinkin sillä tavalla alisteisessa ja haavoittuvassa asemassa, että hänen suostumuksensa vapaaehtoisuudesta ei voitaisi käytännössä varmistua.
Myöskään huoltaja ei voisi antaa huollettavansa puolesta pätevää suostumusta naisen sukuelinten silpomiseen, eikä lapsen omalla tahdolla olisi vaikutusta asiassa. Naisen sukuelinten silpomisen ei voitaisi myöskään koskaan katsoa olevan lapsen edun mukaista, vaikka lapsen voitaisiin toimenpiteen johdosta esimerkiksi katsoa liittyvän kiinteämmin osaksi kulttuurista, sosiaalista tai muuta yhteisöä.
Teko edellyttäisi tahallisuutta. Tahallisuuteen sisältyvät yleiset lähtökohdat soveltuisivat.
Rangaistuksena naisen sukuelinten silpomisesta tuomittaisiin vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta. Teon vakava luonne huomioon ottaen rangaistusasteikko on perusteltu. Rangaistusasteikko rinnastuisi törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikkoon. Teolta ei kuitenkaan törkeän pahoinpitelyn tavoin edellytettäisi niin sanottua kokonaistörkeyttä, sillä kysymys ei ole kvalifioidusta tekomuodosta.
Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Rangaistuksen määrääminen perustuu ensi sijassa rikossäännöksessä säädettyyn rangaistusasteikkoon. Suhteellisuusperiaate sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys edellyttävät kuitenkin myös sitä, että rangaistukset saman tai samankaltaisen rikostyypin eri rangaistusasteikolla säädetyistä tekomuodoista mitataan keskenään mahdollisimman johdonmukaisesti huomioon ottaen kaikki rangaistuksen määrään vaikuttavat seikat.
2 momentti.
Naisen tai tytön sukuelinten silpomisen yritys olisi rangaistava.
6 c §.Naisen sukuelinten silpomisen valmistelu.
Rikoslain 21 lukuun lisättäisiin uusi säännös naisen sukuelinten silpomisen valmistelusta. Pykälässä viitattaisiin saman luvun 6 b §:ään, jossa säädettäisiin naisen sukuelinten silpomisesta. Tällaisen teon valmistelu kriminalisoitaisiin viidessä tilanteessa.
Näistä kolme ensimmäistä vastaisivat rikoslain 21:6 a §:n mukaisen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevan säännöksen tekotapoja. Rangaistavaksi säädettäisiin 1 kohdassa menetteleminen jollakin 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Mainitun pykälän 1 momentin 1 kohdassa rangaistavaksi on säädetty ampuma- ja teräaseen, muun niihin rinnastettavan hengenvaarallisen välineen tai rikoksen täytäntöönpanoon erityisesti soveltuvan välineen hallussapito tarkoituksin toteuttaa jokin pykälässä mainituista rikoksista. Momentin 2 kohdassa on säädetty rangaistavaksi toisen kanssa sopiminen tai yksityiskohtaisen suunnitelman laatiminen jonkin pykälässä mainitun rikoksen tekemisestä ja 3 kohdassa palkkaaminen, käskeminen tai muu yllyttäminen, lupautuminen tai tarjoutuminen sellaisen rikoksen tekemiseen.
Kaksi jälkimmäistä tilannetta, joissa naisen sukuelinten silpomisen valmistelu olisi rangaistavaa, olisivat 6 c §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti se, että henkilö vie naisen tai tytön ulkomaille ja 3 kohdan mukaisesti se, että henkilö pakottaa tai taivuttaa naista tai tyttöä alistumaan 6 b §:ssä tarkoitettuun tekoon.
Tekotapoja koskevat erot ehdotetun naisen sukuelinten silpomisen valmistelua koskevan uuden pykälän ja törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevan pykälän välillä ovat perusteltavissa sillä, että ensiksi mainittuun ehdotetut 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaiset tekotavat liittyvät tyypillisesti nimenomaan kyseessä olevaan päärikokseen.
Naisen sukuelinten silpomisen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Viiden vuoden enimmäisrangaistuksessa on kyse NKV-direktiivin velvoitteiden huomioon ottamisesta. Neljän kuukauden vähimmäisrangaistuksen tarkoituksena taas on asettaa teolle rangaistusasteikko, joka olisi johdonmukainen rikoslain muiden rangaistuasteikkojen kanssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta.
Naisen sukuelinten silpomisen valmistelua koskeva ehdotettu rikoslain 21 luvun 6 c § olisi erityissäännös suhteessa rikoslain 21:6 a §:n mukaiseen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluun.
Kuten 6 a §:n säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 141/2012 vp, s. 37) todetaan, tekoja, jotka valmisteluvaiheessa merkitsevät valmistelua tai osallisuutta siihen, arvioidaan täytetyn rikoksen tai yrityksen taikka niihin osallisuuden näkökulmasta, jos rikos etenee yritykseksi tai täytetyksi teoksi. Vastaavasti naisen sukuelinten silpomisen valmistelua koskeva rikoslain 21 luvun ehdotettu 6 c § ei tällaisissa täytetyn rikoksen tai yrityksen tilanteissa tulisi sovellettavaksi.
1 momentti.
Momentin alkukappaleen mukaan valmisteluteko tulisi tehdä 6 b §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä eli naisen sukuelinten silpomista varten. Alkukappale vastaisi siinä mainittua päärikosta lukuun ottamatta törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevan rikoslain 21:6 a §:n 1 momentin alkukappaletta, ja sitä olisi tarkoitus tulkita yhdenmukaisesti 6 a §:n 1 momentin alkukappaleen kanssa, jonka soveltamista käsitellään muun muassa 6 a §:n säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä HE 141/2012 vp, ottaen kuitenkin huomioon naisen sukuelinten silpomisen valmistelun 6 c §:n päärikoksena. Ilmaisu ”rikoksen tekemistä varten” merkitsisi korotettua tahallisuusvaatimusta. Ehdotetussa tunnusmerkistössä henkilön olisi tavoiteltava nimenomaan 6 b §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä. Teolla voisi olla muitakin tarkoitusperiä, mutta ne eivät saisi muodostaa olennaista osaa tekijän tavoitteenasettelusta.
Momentin 1 kohdassa viitattaisiin 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tekotapoihin. Tällä tarkoitettaisiin viitata mainitun momentin 1-3 kohdassa tarkoitettuihin tekotapoja eikä viitattaisi mainitun momentin alkukappaleeseen. Ensimmäistä kohtaa tulisi tulkita ja soveltaa yhtenäisesti 6 a §:n 1 momentin 1–3 kohtien kanssa, ottaen kuitenkin huomioon naisen sukuelinten silpomisen valmistelun 6 c §:n päärikoksena.
Momentin 2 kohdassa tekotapana olisi se, että henkilö ”vie naisen tai tytön ulkomaille”. Naisen tai tytön ulkomaille vieminen edellyttäisi, että tekijä toimittaa tämän ulkomaille ollen itse mukana matkalla. Siten esimerkiksi lentolipun ostaminen naiselle tai tytölle tämän ulkomaan matkaa varten ei olisi ulkomaille viemistä, jos tekijä ei lähde itse matkalle mukaan. Tällaisen menettelyn rangaistavuutta voitaisiin sen sijaan arvioida osana 1 kohdassa tarkoitettua, 6 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista yksityiskohtaisen suunnitelman laatimista. Viemiseltä ei kuitenkaan edellytettäisi sellaista aktiivisuutta, että tekijän tulisi itse kuljettaa kulkuneuvoa, kuten esimerkiksi kuljettaa itse autoa ajaen nainen tai tyttö ulkomaille, vaan viemistä olisi myös mukana oleminen esimerkiksi lentokoneen matkustajana. Viemiseltä ei myöskään edellytettäisi tytön tai naisen fyysistä tai muutakaan varsinaista pakottamista matkalle.
Tunnusmerkistön alkukappaleen ilmaisu ”6 b §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä varten” rajoittaisi 2 kohdan soveltamista. Naisen tai tytön ulkomaille vievän henkilön olisi tavoiteltava tämän sukuelinten silpomista. Ulkomaille viemisellä voisi olla muitakin tarkoitusperiä, kuten esimerkiksi sukulaisten tapaamista, mutta ulkomaille vietävän naisen tai tytön sukuelinten silpomisen olisi muodostettava olennainen osa tekijän tavoitteenasettelusta.
Momentin 3 kohdassa tekotapana olisi se, että henkilö pakottaa tai taivuttaa naista tai tyttöä alistumaan 6 b §:ssä tarkoitettuun tekoon eli naisen sukuelinten silpomiseen. Silpomiseen alistumaan pakottamisen tai taivuttamisen on tarkoitus kattaa NKV-direktiivin 3 artiklan b kohdassa tarkoitettu naisen tai tytön pakottaminen tai järjestäminen alistumaan johonkin a kohdassa tarkoitettuun silpomistekoon. Mainitun momentin 3 kohdassa käytetty sana ”taivuttaa” kuvaisi ”järjestää”-sanaa paremmin direktiivissä tarkoitettua järjestämistä (”procure”) ja olisi siten rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen kannalta perusteltu ilmaisu. Taivuttamisessa olisi kyse nimenomaan naiseen tai tyttöön kohdistuvasta vaikuttamisesta. Sen sijaan itse silpomisteon ja esimerkiksi siinä tarvittavan toimenpiteen suorittajan, ajan, paikan ja välineiden järjestämistä silpomista varten voitaisiin arvioida 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen tekotapojen kautta.
Momentin 3 kohdassa tarkoitettu pakottaminen voisi olla fyysistä tai psyykkistä. Fyysinen pakottaminen voisi ilmetä esimerkiksi viemällä naista tai tyttöä väkivalloin kohti paikkaa, jossa silpominen on tarkoitus toteuttaa. Psyykkinen pakottaminen taas ilmenisi naisen tai tytön tahtoon vaikuttamisena siten, että tämä alistuu sukuelintensä silpomiseen oman itsenäisen tahtonsa vastaisesti. Pakottamiskeinot voisivat olla moninaisia, kuten esimerkiksi erilaisilla kielteisillä seurauksilla uhkailua tai painostamista.
Taivuttamisella tarkoitettaisiin naisen tai tytön tahtoon vaikuttamista pakottamista vähemmän voimakkaasti siten, että tämä alistuu sukuelintensä silpomiseen. Kyse olisi tilanteesta, jossa nainen tai tyttö ei esimerkiksi ikänsä, kehitystasonsa tai alisteisen asemansa vuoksi kykene itsenäisesti muodostamaan niin selkeää omaa tahtoaan sukuelintensä silpomisesta, että häntä tarvitsisi tahtonsa vastaisesti pakottaa alistumaan silpomiseen, vaan hyväksyy tekijän tahdon. Taivuttaminen voisi olla suorempaa suostuttelua tai epäsuorempaa ohjailua liittyen esimerkiksi käsityksiin kunniasta tai naimakelpoisuudesta. Taivuttamista koskevaa tekotapatunnusmerkkiä ei kuitenkaan sovellettaisi tilanteisiin, joissa nainen tai tyttö ei kykene lainkaan muodostamaan omaa tahtoaan silpomisestaan, koska tällöin ei ole myöskään ajateltavissa, että hänen tahtoonsa olisi mahdollista vaikuttaa. Näin on esimerkiksi pienten lasten kohdalla. Tilanteissa, joissa naisen tai tytön tahtoon ei ole mahdollista vaikuttaa, voisivat sovellettavaksi tulla muut tekotapatunnusmerkit.
Ilmaisulla ”naista tai tyttöä” ja siinä käytetyillä sijapäätteillä viitattaisiin siihen, ettei päärikoksena oleva naisen sukuelinten silpominen välttämättä toteudu eikä etene myöskään rangaistavan yrityksen asteelle. Päärikoksen edetessä vähintään rangaistavan yrityksen asteelle tytön tai naisen pakottamista tai taivuttamista alistumaan naisen sukuelimen silpomiseen arvioitaisiin valmistelukriminalisoinnin sijaan osallisuuden näkökulmasta suhteessa täytettyyn rikokseen tai rikoksen yritykseen.
Ilmaisun ”alistumaan” osalta sen sijaan edellytettäisiin pakottamisen tai taivuttamisen lopullisuutta siinä merkityksessä, että pakottamisen tai taivuttamisen seurauksena nainen tai tyttö alistuu siihen, että hänen sukuelimensä on tarkoitus silpoa. Riittävää ei siten olisi se, että henkilö uhkaa, ohjaa tai muuten pyrkii vaikuttamaan naisen tai tytön tahtoon, jos menettelyllä ei kuitenkaan ole naisen tai tytön tahtoon vaikutusta.
2 momentti.
Toisessa momentissa valmistelurikoksen edellytykseksi asetettaisiin vaaravaatimus. Sen mukaan 1 momenttia ei sovellettaisi, jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa. Säännös vastaisi törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevan rikoslain 21:6 a §:n 2 momenttia, ja sitä olisi tarkoitus tulkita yhdenmukaisesti 6 a §:n 2 momentin kanssa, jonka soveltamista käsitellään muun muassa 6 a §:n säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä HE 141/2012 vp. Tavoitteena olisi rajata rikokseen nähden kaukaiset ja vähemmän vaaralliset teot rangaistusvastuun ulkopuolelle. Henkilö olisi ehdotetun 2 momentin perusteella rangaistusvastuusta vapaa lisäksi silloin, jos hän vapaaehtoisesti luopuu valmistelusta, estää sen jatkumisen tai muuten poistaa oman toimintansa merkityksen siinä. (HE 141/2012 vp, s. 34).
34 a luku Terrorismirikoksista
1 §.Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset
. Pykälän 1 momentissa luetellaan rikokset, joista tuomitaan terroristisessa tarkoituksessa tehtynä ankarampi rangaistus kuin tuomitaan ilman sellaista tarkoitusta tehtynä. Momentin 6 kohdan mukaan muun ohella törkeän pahoinpitelyn tekemisestä terroristisessa tarkoituksessa tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Kohdan taustalla on terrorismin torjumisesta tehdyn Euroopan unionin neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS 1 artiklan 1 kohdan b alakohta. Kun puitepäätös pantiin täytäntöön, lähdettiin alakohdan osalta siitä, että se koskee henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavia törkeitä rikoksia mukaan lukien törkeä pahoinpitely (HE 30/2018 vp, s. 17–20; HE 188/2002 vp, s. 5/I). Puitepäätös on sittemmin korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston (EU) 2017/541 direktiivillä terrorismin torjumisesta (myöh. terrorismirikosdirektiivi). Terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan mainitun puitepäätöksen kohdan tavoin terrorismirikoksiksi tulee katsoa henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavat hyökkäykset silloin, kun ne tehdään terroristisessa tarkoituksessa. Terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä 1 momentin kyseisen kohdan sisältöä ei muutettu, mutta se siirrettiin momentin 5 kohdasta 6 kohtaan.
Rangaistavaksi säädettäväksi ehdotetussa naisen sukuelinten silpomisessa on kyse henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavasta hyökkäyksestä, jota voidaan pitää törkeään pahoinpitelyyn rinnastuvana törkeänä rikoksena, joten terrorismirikosdirektiivin velvoitteiden toteuttamiseksi pykälän 1 momentin 6 kohtaan lisättäisiin naisen sukuelinten silpominen rikokseksi, josta tuomittaisiin terroristisessa tarkoituksessa tehtynä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.