5.1
Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan korotettavaksi kirjanpitolain 1 luvun 4a – 4c §:ssä säädettyjä euromääräisiä kokorajoja komissiodirektiivin mukaisesti.
Ehdotus ulottuu komissiodirektiivin tarkoittamien osakeyhtiöiden ja henkilöyhtiöiden (kohta 2.2.1 edellä) ohella Suomessa myös muihin kirjanpitovelvollisiin oikeushenkilöihin, joista säädetään kirjanpitolain 1 luvun 1 §:ssä. Samat helpotukset koskisivat siten myös muun muassa osuuskuntia. Ratkaisu vastaa niin kutsuttua neutraliteettiperiaatetta. Koska kyse on helpotuksista yrityksille, kyse ei ole sellaisesta edellä 4 kohdassa tarkoitetusta lisäsääntelystä, jota hallitusohjelman mukaisesti tulee välttää EU-säädännön toimeenpanossa.
Julkisten tiedonantovelvoitteiden sääntely on Suomessa perinteisesti toteutettu neutraliteettiperiaatteen mukaisesti eli riippumatta asiaomaisen raportointivelvollisen liiketoiminnassaan käyttämästä juridisesta muodosta. Siten liiketoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden ja osuuskuntien välillä ei Suomessa talousraportoinnin suhteen ole eroavuuksia. Tilinpäätösdirektiivin velvoitteet siitä, miten tilinpäätös laaditaan, ulottuvat yhtäläisesti osuuskuntaan kansallisen lainsäädännön myötä. Esimerkiksi haettaessa suoraan pääomamarkkinoilta velkarahoitusta, tulee osuuskunnan antaa sijoittajille vastaavat tiedot kuin osakeyhtiömuodossa toimivan yrityksen. Perusteena yhdenmukaisille – toimintamuodosta riippumattomille – vaatimuksille on pidetty sitä, että näin toimittaessa lainsäädännön asettamien raportointivelvoitteiden näkökulmasta ei synny epätasa-arvoista tilannetta siten, että jonkin oikeushenkilömuodon omaavat toimijat olisivat kilpailutilanteen kannalta eri asemassa. Tavoitteena on, että kaikilla toimijoilla on talousinformaationsa julkisuuden ja kattavuuden suhteen yhtäläiset velvoitteet (hallituksen esitys 20/2023 vp, s. 14).
5.2
Pääasialliset vaikutukset
5.2.1
Vaikutukset suomalaisyrityksille verrattuna muihin EU-yrityksiin
Oheiseen taulukkoon on koottu komission direktiivilleen valmisteluaineistona esittämästä tiedoista jäsenvaltiokohtainen yhteenveto tarkoituksessa kuvata vaikutuksia suomalaisille yrityksille suhteessa muihin EU-yrityksiin.
Selvitys pohjautui ORBIS-tietokannan aineistoon, jota yllä pitää
Moody´s
-niminen yritys. Kyse ei ole jäsenvaltioiden koko yrityskannasta vaan aineistosta, joka käsitti kaikkiaan 6 901 297 sellaista EU:ssa rekisteröityä yritystä, josta taloudelliset tiedot olivat käytettävissä. Kohteena olivat vain euromääräiset kokokriteerit (so. liikevaihto ja taseen loppusumma) eli kolmas kriteeri – henkilöstömäärä – jäi tarkastelun ulkopuolelle.
Taulukko koskee komissiodirektiivin soveltamisalan mukaisesti vain osakeyhtiömuotoisia yrityksiä samoin kuin sellaisia henkilöyhtiöitä, joissa kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat osakeyhtiöitä (ks. 2.2.1 kohta).
Yritysten lukumäärät koko- rajoittain | Mikrorajoihin kuuluva yritysjoukko | Pienkokorajat ylittävä
yritysjoukko
Pienyritysten kokoluokassa tilastointimenettely oli toisenlainen kuin mikro- ja suuryritysten kohdalla. Tarkastelun kohteena olivat yritykset, jotka kooltaan ylittivät pienyrityskriteerit; toisin sanoen kyse oli raja-arvot ylittävistä yrityksistä, jotka eivät kuulu pienyritysten joukkoon. Vähentämällä vanhojen raja-arvon mukaisesta ylittävien yritysten määrästä uusien raja-arvojen mukainen määrä, saadaan näin selville pienkokoluokassa yritysten määrän lisäys, joka seuraisi raja-arvojen muutoksesta. | Suurkokorajoihin kuuluva yritysjoukko |
vanhoilla raja-arvoilla | uusilla raja-arvoilla | vanhoilla raja-arvoilla | uusilla raja-arvoilla | vanhoilla raja-arvoilla | uusilla raja-arvoilla |
Suomi | 186 813 | 192 174 | 29 042 | 25 359 | 1 582 | 1 342 |
Ruotsi | 489 542 | 504 054 | 64 717 | 56 362 | 3 917 | 3 301 |
Tanska | 129 915 | 139 362 | 13 754 | 13 904 | 2 432 | 2 211 |
Viro | 154 334 | 156 340 | 9 829 | 8 477 | 254 | 202 |
Ranska | 269 443 | 297 350 | 131 593 | 122 948 | 11 506 | 9 789 |
Saksa | 70 694 | 92 248 | 184 255 | 178 344 | 14 321 | 12 876 |
Itävalta | 38 436 | 42 614 | 23 707 | 23 471 | 2 748 | 2 422 |
Belgia | 65 194 | 74 906 | 20 581 | 21 215 | 3 260 | 2 741 |
Bulgaria | 336 973 | 340 295 | 26 118 | 22 803 | 667 | 547 |
Kroatia | 100 144 | 102 205 | 12 560 | 10 920 | 398 | 350 |
Kypros | 341 | 389 | 445 | 439 | 168 | 145 |
Tšekki | 159 080 | 165 350 | 31 126 | 27 977 | 1 704 | 1 435 |
Kreikka | 42 134 | 43 507 | 15 617 | 14 591 | 745 | 620 |
Unkari | 254 638 | 260 203 | 35 799 | 31 078 | 1 142 | 962 |
Irlanti | 44 227 | 47 376 | 14 333 | 14 073 | 2 039 | 1 708 |
Italia | 613 512 | 657 802 | 247 766 | 221 828 | 10 966 | 9 225 |
Latvia | 92 288 | 93 432 | 10 057 | 8 664 | 232 | 197 |
Liettua | 63 757 | 65 267 | 14 535 | 12 782 | 481 | 375 |
Luxemburg | 1 836 | 1 978 | 667 | 640 | 734 | 663 |
Malta | 7 991 | 8 701 | 1 059 | 997 | 200 | 170 |
Alankomaat | 86 012 | 100 160 | 32 833 | 33 090 | 5 567 | 5 079 |
Puola | 168 445 | 175 701 | 46 659 | 42 631 | 3 592 | 3 039 |
Portugali | 342 231 | 350 632 | 52 913 | 46 122 | 1 602 | 1 358 |
Romania | 773 104 | 779 248 | 50 023 | 42 720 | 1 299 | 1 074 |
Slovakia | 200 278 | 204 518 | 21 940 | 18 684 | 707 | 576 |
Slovenia | 56 915 | 58 191 | 10 662 | 9 305 | 360 | 298 |
Espanja | 528 561 | 558 309 | 168 554 | 149 023 | 7 156 | 6 037 |
Yht. | 5 276 838 | 5 512 312 | 1 271 144 | 1 158 447 | 79 779 | 68 742 |
Taulukosta ilmenee muun muassa seuraavaa:
Vaikutus mikroyritysten lukumäärään.
Rajojen nostamisen myötä mikrohelpotuksen piiriin tulisi Suomessa lisää yrityksiä määrä, joka vastaa noin 3 prosenttia nykyisestä mikroyrityskannasta. Vastaava muutos Ruotsissa on niin ikään 3 prosenttia, mutta Saksassa peräti 30 prosenttia.
Vaikutus pienyritysten lukumäärään.
Pienyritysten joukkoon tulisi lisää 13 prosenttia. Ruotsissa vastaava lisäys olisi tässäkin kokoluokassa samasuuruinen eli 13 prosenttia, mutta Saksassa vain 3 prosenttia.
Vaikutukset suuryritysten lukumäärään.
Suuryritysten kokoluokassa muutos tarkoittaisi noin 15 prosentin vähennystä nykyisestä yritysmäärästä. Ruotsissa vähennys on 16 prosenttia ja Saksassa 10 prosenttia.
Taulukko kuvaa muitakin osiltaan sitä, että EU-maissa vaikutukset ovat hyvinkin erilaisia, mikä osaltaan johtunee toisistaan poikkeavista yritysrakenteista eli siitä, missä suhteessa toimintaa harjoitetaan yhtäältä pienyrityksinä ja toisaalta suurempien yrityskokonaisuuksien muodossa.
5.2.2
Mikroluokan laajenemisen kansalliset vaikutukset yrityksille
Siirtymisestä pienikokoisten luokasta mikroluokkaan yritykselle seuraava keskeinen hallinnollinen helpotus on ns. suojasatamasäännös (lähemmin jakso 3.3 edellä): Oikean ja riittävän kuvan antamiseksi tuloksesta ja taloudellisesta asemasta riittää jo se, että mikroyritys ilmoittaa valtioneuvoston asetuksessa pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista (1753/2015, jäljempänä PMA) edellytetyt tuloslaskelma- ja taserivit sekä liitetiedot. Siten mikroyrityksessä ei ole tarpeen – toisin kuin pienyrityksessä ja muissa suuremmissa kirjanpitovelvollisissa – erikseen arvioida, tulisiko oikean ja riittävän kuvan täyttämiseksi esittää myös sellaisia lisätietoja, jotka ovat asianomaisen mikroyrityksen taloudellisen tilanteen kannalta olennaisia, mutta jotka eivät muutoin ilmene tilinpäätösinformaatiosta.
Vaikka suojasatamasäännöksen vaikutusta on ilmeisen hankalaa kvantifioida euromääräiseksi, ehdotettua lainmuutosta ei kuitenkaan ole pidettävä merkittävänä hallinnollisen rasitteen kannalta ottaen huomioon, että edeltävässä jaksossa 5.2.1 todetulla tavalla mikroyritysten joukko laajenisi Suomessa arviolta vain kolmella prosentilla nykyisestä. Lainmuutoksesta ei myöskään aiheutuisi mikrokokoluokkaan siirtyvälle yritykselle lisäkustannuksia tai hallinnollisia rasitteita.
Siirtymä mikroluokkaan ei edellytä yrityksen tekevän asiasta rekisteröinti- tai muuta ilmoitusta viranomaiselle. Muutos ei siten myöskään aikaansaisi tietojen hallinnointia koskevia siirtymä- tai muita lisärasitteita Verohallinnossa, Patentti- ja rekisterihallituksessa tai muussa viranomaisessa.
5.2.3
Pienikokoisten yritysten joukon laajenemisen kansalliset vaikutukset
Tilinpäätösdirektiivi on jäsenvaltioille pakottava kieltäessään säätämästä kansallisesti lisävaatimuksia pienikokoisen yrityksen tilinpäätösinformaatiolle eli ylittäen sen, mitä direktiivi edellyttää. Toisaalta keskikokoisten ja suuryritysten osalta tilinpäätösdirektiivi ei rajoita kansallista lainsäädäntövaltaa mahdollisten lisävaatimusten asettamisessa tilinpäätösinformaatiolle (lähemmin jaksot 3.1 ja 3.2 edellä). Tilinpäätöksen sisältövaatimukset – olipa kyse pienyrityksestä, joka laatii tilinpäätöksensä PMA:n mukaisesti tai sitä suuremmasta kirjanpitovelvollisesta, joka noudattaa kirjanpitoasetusta (1336/1997) – ovat kuitenkin Suomessa sangen yhdenmukaisia ottaen huomioon, että tilinpäätös palvelee myös elinkeinoverotuksen perustana ja verotusta varten esitettyjen tietojen verifioinnissa. Siten siirtymä keskisuurten kirjanpitovelvollisten joukosta pienyritykseksi keventää vain marginaalisella tavalla tilinpäätöksen laatimisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.
Toisaalta siirtymässä suuremmasta kokoluokasta pienempään kevenevät hallinnolliset velvoitteet siten, ettei pienyritykseltä – eikä pienyritysten ryhmään määritelmällisesti kuuluvilta mikroyrityksiltä – edellytetä toimintakertomuksen laatimista ja liittämistä tilinpäätökseen. Toimintakertomusta koskevat tietovaatimukset kirjanpitolaissa ja asianomaista yritysmuotoa kuten osakeyhtiötä koskevassa laissa ovat kuitenkin sangen rajalliset ja yksiselitteiset perustuessaan yksinomaan yrityksen itsensä toimintaa koskeviin seikkoihin, jotka ovat helposti saatavilla. Näin ollen hallinnollinen lisätaakka toimintakertomuksen laatimisesta jää hyvin vähäiseksi tilinpäätösinformaation kokonaisuudessa. (Tilanne on erilainen, jos yritys laskee liikkeeseen osakkeita tai muita arvopapereita rahoituksen hankkimiseksi yleisöltä. Tällöin toimintakertomuksen on täytettävä arvopaperimarkkinaoikeudelliset lisävaatimukset, jotka ovat laajuudeltaan ja siten myös hallinnolliselta rasitteeltaan merkittäviä, mutta niihin ei lähtökohtaisesti vaikuta asianomaisen yrityksen koko.)
Toimintakertomus ei myöskään kuulu rikoslaissa säädetyn rangaistusvastuun piiriin, joten tältä osin siirtymä suurikokoisimmista pieniyritysten joukkoon, ei ole tässä suhteessa merkittävä. Niin ikään, yrityskoostaan riippumatta, kaikki kirjanpitovelvolliset ovat tilinpäätöksensä osalta rikosoikeudellisen vastuun alaisia, joten siirtymät kokoluokkien välillä eivät vaikuta seuraamusuhkaan.
Mitä edellä 5.2.2 jakson kolmannessa kappaleessa todetaan viranomaisiin mahdollisesti kohdistuvista lisärasitteista, koskee myös siirtymää pienyrityksiksi.
5.2.4
Suuryritysten joukon supistumisen kansalliset vaikutukset
Hallinnollisen taakan kannalta merkittävin seuraus yritykselle siirtymisestä ehdotetun lainmuutoksen myötä pois suurikokoisten ryhmästä, olisi pakollisen kestävyysraportoinnin ulkopuolelle jääminen (lähemmin jakso 3.2 edellä). Tämä ei kuitenkaan koske pörssilistattua yritystä eli yritystä, jonka osake tai muu arvopaperi on julkisen kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinapaikalla, sillä pörssilistattu yritys on koostaan riippumatta aina kestävyysraportointivelvollinen (pl. mikrokokoiset pörssilistatut yritykset). Suomessa on kaikkiaan 129 pörssilistattua yritystä, joista ainakin 33 täyttää suuryrityksen kriteerit (ns.
large cap
-yhtiöt).
Lainmuutos koskisi jaksossa 5.2.1 esitetyn mukaisesti noin 15 prosenttia sellaisista suomalaisista kirjanpitovelvollisista, jotka voimassaolevien raja-arvojen mukaan kuuluvat suuryritysten joukkoon. Tämä tarkoittaa EU:n komission selvityksessä käytetyssä aineistossa kaikkiaan 240 yritystä. Lisäksi ottaen huomioon, että komission aineisto koostuu yksinomaan osakeyhtiöistä, voitaneen varovaisesti arvioida, että siirtymän piiriin kuuluu ainakin 270 yritystä. Näiden kohdalla hallinnollinen rasite vähenee lähtökohtaisesti poisjäävien kestävyysraportoinnin kustannusten määrällä.
Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmän EFRAG (
European Financial Reporting Advisory Group
) komission toimesta arvioimia kestävyysraportointikustannuksia on selostettu hallituksen esityksen 20/2023 vp. jaksoissa 4.2.3 ja 4.2.6. EFRAG:n esittämällä tavalla kustannukset voidaan jaotella seuraavasti, kun arvioinnin kohteena on kestävyysraportoinnin aloittamisen edellyttämien kustannusten määrittely:
uudet raportointijärjestelmät ja niiden implementointi: 320 000 euroa
compliance- ja muut uudet hallinnolliset toimet: 287 000 euroa
kestävyysraportoinnin varmentaminen: 432 000 euroa
Kaikkiaan kustannus raportoinnin aloittamista koskevan tilikauden osalta olisi kuvatulla tavalla määriteltynä noin miljoona euroa (1 039 000 e). Lainmuutoksen tarkoittaman 270 yrityksen osalta merkitsisi tämä siten 270 miljoonan määräistä hallinnollisen taakan keventymistä.
Sanottu koskee kuitenkin yksinomaan kestävyysraportoinnin aloitusvuotta koskevaa hallinnollista säästöä. Vielä merkittävämpi hallinnollisen taakan kevennys olisi kuitenkin luonteeltaan jatkuva eli se kohdentuisi pysyvästi tilikaudesta toiseen. EFRAG:n selvityksessä kestävyysraportoinnin varmentamisen vuosittainen kustannus arvioidaan 360 000 euron määräiseksi (hallituksen esitys 20/2023 vp, jakso 4.2.5. Tämä on yksinomaan ulkoinen kustannus, joka suoritetaan varmentamisen toteuttavalle tilintarkastusyhteisölle. Lisäksi tulevat raportointivelvollisen yrityksen sisäiset henkilöstö- ja muut kustannukset raportoitavien tietojen keräämisestä sekä raportointijärjestelmän tietoteknisestä ylläpidosta. Varovaisesti arvioiden kestävyysraportointiyrityksen vuosikustannus olisi siten vähintään 500 000 euroa. Kun tämä kerrotaan lainmuutoksen tarkoittaman 270 yrityksen lukumäärällä, tarkoittaisi muutos kaikkiaan 135 miljoonan euron määräistä hallinnollisen taakan keventymistä vuositasolla.
Arvioinnissa on kuitenkin syytä olla varauksellinen ottaen huomioon, että odotettavasti ainakin osa edellä tarkoitetuista yrityksistä tullee raportoimaan kestävyysseikoistaan samaan tapaan kuin mitä kestävyysraportoinnista säädetään velvoittavasti. Varauma perustuu siihen, että finanssilaitosten luotonantoon ja sen hinnoitteluun vaikuttanee entistä suuremmassa määrin kestävyysnäkökohdat pankkien ja muiden finanssilaitosten omien vakavaraisuus- ja raportointivelvoitteiden seurauksena. Koska vapaaehtoinen kestävyysraportointi saattaa näin ollen olla yrityksen intressin mukaista rahoituskustannuksen hallitsemiseksi, sen kannettavaksi tulevat raportoinnista aiheutuvat kustannukset.
Edellä esitetty koskee yksinomaan kestävyysraportointia. Tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sisältövaatimusten osalta siirtymisestä pois suuryritysten ryhmästä ei ole juuri vaikutusta. Keskisuuren yrityksen tilinpäätös- ja toimintakertomusvaatimukset ovat kutakuinkin samat kuin suuryrityksellä. Toisaalta suuryritykselle on asetettu velvollisuus tilinpäätöksensä rekisteröimiseen digitaalisesti. Tästä aiheutuu varovaisesti arvioiden ainakin 50 000 euron määräinen tilikausikohtainen kustannus, jonka poisjääminen tarkoittaisi muutoksen kohteena olevan 270 yrityksen osalta noin 13,5 miljoonan euron määräistä hallinnollisen taakan kevennystä vuosittain.
Mitä edellä 5.2.2 jakson kolmannessa kappaleessa todetaan viranomaisiin mahdollisesti kohdistuvista lisärasitteista, koskee myös siirtymää pois suuryritysten ryhmästä.
5.2.5
Muut vaikutukset
Ehdotus ei vaikuta verokertymään eikä myöskään asettaisi uusia velvoitteita Verohallinnolle. Vaikutusta ei ole myöskään Patentti- ja rekisterihallitukselle, joka toimii tilinpäätöstietojen rekisteriviranomaisena.
Ehdotus ei sivua kuluttajien asemaa koskevia seikkoja. Kansalaisyhteiskunnan yleisen tiedonintressin kannalta ehdotuksella ei ole vaikutusta tilinpäätöstietojen rekisteröintivelvoitteeseen ja sen avulla toteutuvaa yleisöjulkisuuteen. Toisaalta raja-arvojen korottaminen etenkin suuryritysten osalta tarkoittaa, että nykyistä suppeampi yritysjoukko olisi velvollinen kirjanpitolain 7 luvussa tarkoitettuun kestävyysraportointiin ja siitä juontuvaan yleisöjulkisuuteen kestävyysseikoista siltä osin kuin raportointivelvoitteen ulkopuolelle rajautuvat yritykset eivät niitä julkistaisi oma-aloitteisesti. Tällä saattaisi olla vaikutusta myös rahoitusmarkkinatoimijoiden omien – niiden asiakasyritysten kestävyysraportointiin tukeutuvien – tiedonantovelvoitteiden täyttämiselle.