2.1
Euroopan unionin lainsäädäntö
Arvonlisäverodirektiivin 143 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta muun muassa neuvoston direktiivissä 83/181/ETY tarkoitettujen tavaroiden lopullinen maahantuonti. Direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta 28.3.1983 annettu neuvoston direktiivi 83/181/ETY on korvattu maahantuontidirektiivillä. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan verosta on vapautettava vastaavasti yhteisön tullialueeseen kuuluvilta kolmansilta alueilta tulevien tavaroiden lopullinen maahantuonti.
Komission päätös pohjautuu tullittomuusasetukseen ja maahantuontidirektiiviin. Päätösluonnoksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan vapautuksen edellytyksenä on, että tavarat täyttävät asetuksen 75, 78, 79 ja 80 artiklassa sekä direktiivin 52, 55, 56 ja 57 artiklassa säädetyt vaatimukset. Asetuksen ja direktiivin artiklojen sisällöt vastaavat toisiaan.
Maahantuontidirektiivin 51 artiklan mukaan maahantuonnissa on vapautettava verosta valtion laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien muiden avustus- tai hyväntekeväisyysjärjestöjen tuomat tavarat, joita on tarkoitus jakaa vastikkeetta yhden tai usean jäsenvaltion aluetta kohtaavan katastrofin uhreille tai saattaa vastikkeetta tällaisten katastrofien uhrien käyttöön tavaroiden pysyessä kyseisten elinten omistuksessa. Vapautus on myönnettävä maahantuonnissa samoin edellytyksin myös avustusyksiköiden avustustoiminnan ajaksi omiin tarpeisiinsa maahan tuomille tavaroille.
Maahantuontidirektiivin 52 artiklan mukaan vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä tuhoalueiden uudelleenrakennukseen tarkoitetut materiaalit ja varusteet.
Maahantuontidirektiivin 55 artiklan mukaan vapautuksen saanut elin ei saa lainata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa tavaroita muutoin kuin mainitussa 51 artiklassa säädetyin edellytyksin ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille. Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan elimelle, johon voidaan soveltaa 51 artiklan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä elin käyttää kyseisiä tavaroita tähän vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin. Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.
Maahantuontidirektiivin 56 artiklan mukaan tavaroita ei katastrofien uhrien lakattua käyttämästä niitä saa lainata, antaa vuokralle tai luovuttaa vastikkeellisesti tai vastikkeetta ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille. Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan elimelle, johon voidaan soveltaa 51 artiklan mukaista vapautusta, tai tarvittaessa elimelle, johon voidaan soveltaa 43 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä elin käyttää kyseisiä tavaroita tällaisiin vapautuksiin oikeuttaviin tarkoituksiin. Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.
Maahantuontidirektiivin 57 artiklan mukaan 51 artiklassa tarkoitettujen elinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä tai aikovat käyttää maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita muihin kuin mainitussa artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille. Sellaisten elinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä, omistukseen jääville tavaroille myönnetty vapautus pysyy voimassa, jos tavarat luovutetaan tämän luvun mukaisesti myönnettävään vapautukseen oikeutetulle elimelle tai tarvittaessa 43 artiklan mukaisesti myönnettävään vapautukseen oikeutetulle elimelle, jos kyseinen elin käyttää kyseisiä tavaroita näihin vapautuksiin oikeuttaviin tarkoituksiin. Muutoin näistä tavaroista on maahantuonnissa kannettava asianmukainen mainittujen edellytysten täyttymisen lakatessa voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan. Vapautuksen saaneen elimen muihin tarkoituksiin käyttämistä tavaroista on maahantuonnissa kannettava asianmukainen niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.
Komission päätösluonnoksen 1 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan Venäjän Ukrainaan tekemää hyökkäystä pakeneville henkilöille tarkoitettujen tavaroiden maahantuonti on vapautettava tullimaksuista ja maahantuonnin arvonlisäverosta, jos tavarat tuodaan valtiollisten toimijoiden, kuten valtion elinten, julkisyhteisöjen ja muiden julkisoikeudellisten laitosten toimesta tai puolesta taikka jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien hyväntekeväisyys- tai avustusjärjestöjen toimesta tai puolesta.
Komission päätösluonnoksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetellaan käyttötarkoitukset, joita varten tuotuja tavaroita vapautus koskee. Vapautus koskee tavaroita, jotka jaetaan maksutta päätösluonnoksessa mainittujen elinten ja organisaatioiden toimesta henkilöille, jotka pakenevat Venäjän Ukrainaan tekemää hyökkäystä. Vapautus koskee myös tavaroita, jotka asetetaan maksutta sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka pakenevat Venäjän hyökkäystä siten, että tavarat säilyvät päätösluonnoksessa tarkoitettujen elinten ja organisaatioiden omistuksessa.
Komission päätösluonnoksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden maahantuonti voidaan vapauttaa tullimaksuista ja maahantuonnin arvonlisäverosta myös, jos tavarat tuodaan toiseen komission päätöstä pyytäneeseen jäsenvaltioon kuin missä tavaroita on tarkoitus käyttää, kun tavarat tuodaan sellaisen hyväntekeväisyys- tai avustusjärjestön toimesta, joka harjoittaa toimintaa jäsenvaltiossa, jossa tavarat on tarkoitus käyttää ja järjestö on tämän komission päätöstä pyytäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Hyväntekeväisyys- tai avustusjärjestön on ilmoitettava tavaroiden siirrosta jäsenvaltiosta toiseen ennakolta vapautuksen myöntävän jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Komission päätösluonnoksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan organisaatiot, joille on myönnetty 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu tuontitullittomuus ja arvonlisäverovapautus, voivat luovuttaa 1 kohdassa tarkoitetut tuontitulleista ja arvonlisäverosta vapautetut tavarat Ukrainan valtiollisille toimijoille tai Ukrainan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille hyväntekeväisyys- tai avustusjärjestöille jaettaviksi maksutta apua tarvitseville. Edellytyksenä on, että tavaroiden siirrosta ilmoitetaan ennakolta vapautuksen myöntäneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Komission päätösluonnoksen 1 artiklan 4 kohta sisältää katastrofiapujärjestöjen tuomia tavaroita koskevan vapautuksen. Päätösluonnoksen mukaan tavarat on vapautettava tuontitulleista ja maahantuonnin yhteydessä maksettavasta arvonlisäverosta, kun ne tuodaan katastrofiapujärjestöjen toimesta tai niiden puolesta niiden tarpeiden täyttämiseksi ajanjaksona, jona ne tarjoavat katastrofiapua niille henkilöille, jotka pakenevat Venäjän Ukrainaan tekemää hyökkäystä.
Päätösluonnoksen 4 artiklassa luetellaan ne jäsenvaltiot, jotka ovat esittäneet komissiolle puheena olevaa vapautusta koskevan pyynnön. Artiklan mukaan 1 artiklaa sovelletaan Itävaltaan, Kroatiaan, Tšekkiin, Viroon, Suomeen, Ranskaan, Kreikkaan, Unkariin, Irlantiin, Italiaan, Liettuaan, Luxemburgiin, Maltaan, Alankomaihin, Puolaan, Romaniaan, Slovakiaan ja Sloveniaan tehtyihin tuonteihin 24.2.2022 alkaen ja 31.12.2022 saakka.
Arvonlisäverodirektiivin 140 artiklan a kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta yhteisöhankinnat, jos verovelvollisen suorittama näiden tavaroiden luovutus olisi kaikissa olosuhteissa vapautettu verosta jäsenvaltion alueella, ja b kohdan mukaan, jos näiden tavaroiden maahantuonti olisi kaikissa olosuhteissa 143 artiklan 1 kohdan a, b, c sekä e–l alakohdan säännösten perusteella vapautettu verosta. Artikla ei kata nyt puheena olevia maahantuonteja vastaavia yhteisöhankintoja, koska tuonnin verottomuutta ei sovelleta kaikissa olosuhteissa.
Arvonlisäverodirektiiviin on lisätty poikkeuksellisia tilanteita koskeva 101 a artikla neuvoston direktiivillä (EU) 2022/542 direktiivien 2006/112/EY ja (EU) 2020/285 muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta. Direktiivin johdanto-osan mukaan tämä on tarpeen, jotta jäsenvaltiot voisivat reagoida nopeasti poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kuten pandemioihin, humanitäärisiin kriiseihin ja luonnonkatastrofeihin. Arvonlisäverodirektiivin 101 a artiklan 1 kohdan mukaan, jos komissio on myöntänyt jäsenvaltiolle maahantuontidirektiivin 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti luvan soveltaa vapautusta tavaroihin, jotka on maahantuotu katastrofin uhrien hyväksi, kyseinen jäsenvaltio voi myöntää samoin edellytyksin vapautuksen, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus, kyseisten tavaroiden yhteisöhankinnoille ja luovutuksille ja tällaisiin tavaroihin liittyvien palvelujen suorituksille, mukaan lukien vuokrauspalvelut. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion, joka haluaa soveltaa tätä toimenpidettä, on ilmoitettava asiasta arvonlisäverokomitealle. Artiklan 3 kohdan mukaan, kun vapautuksesta hyötyvien elinten hankkimia tavaroita tai palveluja käytetään muihin kuin direktiivin 2009/132/EY VIII osaston 4 luvussa säädettyihin tarkoituksiin, tällaisten tavaroiden tai palvelujen käytöstä on suoritettava arvonlisäveroa edellytyksin, jotka ovat voimassa silloin, kun vapautuksen edellytykset eivät enää täyty.
2.2
Kansallinen lainsäädäntö
Liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuva tavaroiden ja niihin liittyvien palvelujen myynti toimijoille, jotka luovuttavat tavarat tai palvelut vastikkeetta Venäjän Ukrainaan tekemää hyökkäystä pakenevien henkilöiden tarpeita varten on nykytilassa arvonlisäveronalaista, ellei myyntiin sovellu jokin erityinen verottomuussäännös.
Arvonlisäverolain (1501/1993) 94 §:ssä säädetään maahantuotavien tavaroiden verottomuudesta. Pykälän 1 momentin 12 kohta koskee muun muassa komission päätösluonnoksessa mainittuja, tullittomuusasetuksen 74–80 artiklan perusteella tullittomia tavaroita.
Komission antaessa päätösluonnoksen mukaisen päätöksen Suomessa olisi vapautettu arvonlisäverosta Venäjän Ukrainaan tekemää hyökkäystä pakeneville henkilöille vastikkeetta luovutettujen tavaroiden maahantuonti, jos tavarat tuodaan valtiollisten toimijoiden, kuten valtion elinten, julkisyhteisöjen ja muiden julkisoikeudellisten laitosten toimesta tai puolesta taikka jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien hyväntekeväisyys- tai avustusjärjestöjen toimesta tai puolesta. Tulli on päätöksessä tarkoitettujen hyväksyttyjen organisaatioiden osalta toimivaltainen viranomainen Suomessa ja se ylläpitää listausta hyväksytyistä organisaatioista.
Arvonlisäverolain 72 f §:n 1 kohdan mukaan tavaran yhteisöhankinnasta ei suoriteta veroa, jos tavaran maahantuonnista ei olisi suoritettava veroa. Lähtökohtaisesti säännöksen sanamuoto mahdollistaisi siten jo nykyisin komission päätösluonnoksessa tarkoitettujen tavaroiden yhteisöhankintojen vapauttamisen arvonlisäverosta.
Komission päätöksen ja arvonlisäverolain mukainen vapautus ei kuitenkaan kata tuontia seuraavia Suomessa tapahtuvia myyntejä eikä Suomessa valmistettujen tavaroiden täällä tapahtuvia myyntejä. Komission päätöksen mukainen verovapaus aiheuttaa siten kotimaisten hankintojen osalta kilpailuneutraalisuusongelman. Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tekemien tuontien verokohtelu on edullisempi kuin hankinta kotimaiselta maahantuojalta tai valmistajalta. Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ostoihin sisältyvät verot jäävät siis kyseisille järjestöille kustannukseksi. Sama koskee kirkon ja seurakuntien tekemiä hankintoja.
Kilpailuneutraliteettiongelma ei sitä vastoin koske vastaanottopalvelujen tuottajia eikä valtion tai kuntien tekemiä hankintoja. Ukrainasta sotaa paenneille annetaan tilapäistä suojelua ja sotaa paenneet henkilöt ovat oikeutettuja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa (746/2011) tarkoitettuun vastaanottoon. Vastaanotolla tarkoitetaan vastaanotto- ja järjestelykeskusten sekä niiden järjestämien vastaanottopalvelujen kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan toimeentulon ja huolenpidon turvaaminen. Vastaanottokeskus tai järjestelykeskus voi olla valtion vastaanotto- tai järjestelykeskus, josta vastaa Maahanmuuttovirasto, tai kunnan, kuntayhtymän, muun julkisoikeudellisen yhteisön taikka yksityisen yhteisön tai säätiön ylläpitämä vastaanotto- tai järjestelykeskus. Maahanmuuttovirasto maksaa vastaanotto- ja järjestelykeskuksen perustamis- ja ylläpitokustannukset sekä palvelujen tuottajalle korvauksen vastaanottopalveluiden järjestämisestä. Vastaanottopalvelun myynti on arvonlisäverollista, mistä johtuen toiminnan harjoittajilla on arvonlisäveron vähennysoikeus hankinnoista. Valtion virastojen ja laitosten määrärahat budjetoidaan arvonlisäverottomin hinnoin ja arvonlisäveron osuus katetaan erilliseltä menomomentilta, jolloin ostohintaan sisältyvällä arvonlisäverolla ei ole kustannusvaikutusta hankintaa tehtäessä. Hankintaneutraalisuuden toteuttamiseksi hyvinvointialueilla ja kunnilla on arvonlisäverolain 130 §:n mukaan oikeus saada valtiolta palautuksena hankintaan sisältyvä vero, josta ei saa tehdä vähennystä tai josta ei saa palautusta. Venäjän hyökkäystä Ukrainaa vastaan paenneille luovutettavien tavaroiden verottomuus ei siten aiheuta kilpailuneutraliteetin kannalta kannustinta hankkia tuotteita itse maahantuomalla.
Arvonlisäverolain 20 §:n mukaan tavaran myyntinä pidetään myös tavaran tai palvelun ottamista omaan käyttöön. Tavaran tai palvelun omaan käyttöön ottamisena pidetään muun muassa sitä, että elinkeinonharjoittaja luovuttaa tavaran tai palvelun vastikkeetta. Oman käytön verotus koskee vain tilannetta, jossa tavaran tai palvelun hankinnasta on voitu tehdä vähennys tai jossa tavara on valmistettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä tai itse suoritettu palvelu on suoritettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja elinkeinonharjoittaja myy vastaavia palveluja ulkopuolisille. Yritysten on siten suoritettava oman käytön veroa Venäjän Ukrainaan tekemää hyökkäystä pakenevien tarpeita varten lahjoitetuista tavaroista ja niihin liittyvistä palveluista, jos yritys on tuottanut lahjoitetut tavarat tai palvelut itse verollisen liiketoiminnan yhteydessä tai hankkinut tavarat tai palvelut alun perin verollista liiketoimintaansa varten. Oman käytön verotuksen tarkoituksena on tehtyjen vähennysten eliminointi. Yrityksillä ei ole vähennysoikeutta sellaisista tavaroista tai palveluista, jotka hankitaan nimenomaan lahjoitettavaksi Venäjän hyökkäystä Ukrainaan pakenevien tarpeisiin, joten oman käytön verotus ei koske tällaisia tilanteita.