1.1  Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman yksi keskeinen keino parantaa julkisten palveluiden laatua, tehokkuutta ja saatavuutta on digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen julkisen hallinnon palvelutuotannossa. Hallitusohjelmassa viranomaisasioinnin lähtökohtana on, että yhtä tietoa kysytään palvelun käyttäjältä vain kerran ja että koko palveluketju on saatavilla yhdeltä luukulta. Hallitusohjelman mukaan Orpon hallitus toteuttaa tarvittavat kansalliset lainsäädäntömuutokset, joilla uusia teknologioita ja digitalisaatiota voidaan hyödyntää täysimääräisesti julkishallinnon toiminnassa. Valtiokonttorin tehtävänä on tuottaa valtiolle keskitettynä palveluna muun muassa valtion velan- ja lainanhoitopalveluja sekä huolehtia valtion vahingonkorvausasioista. Edellä kuvattujen hallitusohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksiin ehdotetaan välttämättömiä muutoksia. Tiedonsaantioikeuksien laajentamisen tavoitteena on tehostaa Valtiokonttorin ja muiden viranomaisten toimintaa sekä lisätä Valtiokonttorin asiakaslähtöisyyttä. 

Myös Valtiokonttorin tehtävissä on tapahtunut muutoksia, joita nykyisessä laissa ei ole huomioitu. Laki valtiokonttorista (305/1991) on tullut voimaan 1.3.1991. Lakia on muutettu yhteensä 16 kertaa lain voimaan tulon jälkeen. Käytetty lakitekniikka ja säädösten kirjoittamistapa on lain voimassaoloaikana muuttunut, joten on tarpeen myös lakiteknisesti uudistaa Valtiokonttoria koskevaa lainsäädäntöä. Valtiokonttoria koskevassa lainsäädännössä on muutosten myötä tarpeettomaksi käyneitä säännöksiä. 

Valtiokonttorin analysointi- ja raportointipalvelutehtävää ehdotetaan tarkennettavaksi. Tämä on välttämätöntä viraston tiedonsaantioikeuksien turvaamiseksi. Kokonaan uutena tehtävänä Valtiokonttorille ehdotetaan säädettäväksi kansallisen sähköisen hankintailmoitusjärjestelmän, jäljempänä Hilma , ylläpitotehtävä. Tämän vuoksi esitetään muutettavaksi myös lakia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016), jäljempänä hankintalaki , ja lakia vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1398/2016), jäljempänä erityisalojen hankintalaki . Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi eräitä muita lakeja niiltä osin, kuin se on välttämätöntä tässä esityksessä esitettävien muutosten vuoksi.  

1.2  Valmistelu

Valtiovarainministeriö asetti 20.9.2023 (VN/22448/2023) työryhmän valmistelemaan 31.3.2024 mennessä muutosehdotukset Valtiokonttorista annettuun lakiin ja sitä koskevaan valtioneuvoston asetukseen (1155/2002) sekä näistä johtuvat muutosehdotukset muuhun Valtiokonttoria koskevaan lainsäädäntöön. Työryhmässä oli jäseniä Valtiokonttoria ohjaavilta valtiovarainministeriön osastoilta sekä Valtiokonttorista. Lisäksi työryhmän tuli tehdä tarvittaessa muutoksista johtuvat tarpeelliset muutosesityksensä hallituksen esityksen muotoon muuhun Valtiokonttoria koskevaan lainsäädäntöön. Työryhmän tuli kuulla työn kuluessa ainakin puolustusministeriötä, maa- ja metsätalousministeriötä, liikenne- ja viestintäministeriötä, työ- ja elinkeinoministeriötä sekä sosiaali- ja terveysministeriötä, joilla on vastuullaan olevassa lainsäädännössä Valtiokonttoria koskevia tehtävä- ja toimivaltasäännöksiä. Työryhmä kokoontui 11 kertaa. Työryhmä varasi oikeusministeriölle, puolustusministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle, liikenne- ja viestintäministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle sekä ympäristöministeriölle mahdollisuuden tulla kuulluksi työryhmän kokouksessa. Työryhmä kuuli sosiaali- ja terveysministeriötä 26.10.2023 pitämässään kokouksessa. Muut ministeriöt ilmoittivat, että niitä ei ole tarpeen kuulla valmistelussa. 

2.1  Rahoitustoiminnot

Valtiokonttorin tehtävänä on Valtiokonttorista annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan järjestää rahoitus-, sijoitus-, velanhoito- ja lainanhoitopalveluja sekä työelämäpalveluja valtion virastoille ja laitoksille. Lisäksi 1 §:n 4 momentin mukaan Valtiokonttori voi tuottaa valtion liikelaitoksista annetun lain mukaisille liikelaitoksille lainanottopalveluja valtiovarainministeriön tai sen määräämissä rajoissa Valtiokonttorin päättämin ehdoin. 

Valtiokonttorin rahoitustoiminta koostuu kahdesta pääkokonaisuudesta, jotka ovat valtion velan- ja kassanhallinnan kokonaisuus sekä valtion antolainauksen kokonaisuus. Valtion velan- ja kassanhallinnan kokonaisuus sisältää valtion velanoton ja velanhallinnan sekä kassavarojen sijoittamisen tehtävät. Antolainauksen kokonaisuus sisältää erilaisten valtion myöntämien lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnoinnin tehtävät.  

Valtion velanhallinnan merkitys on viime aikoina kasvanut valtionvelan noustua. Valtionvelka oli vuonna 2008 noin 54 mrd. euroa, vuonna 2019 yhteensä 106 mrd. euroa ja marraskuun 2023 lopussa noin 153 mrd. euroa. Vuotuisen lainanoton määrä on kasvanut merkittävästi ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa se pysyy edelleen korkealla tasolla. Vuonna 2024 arvioitu bruttomääräinen velanotto on noin 43 mrd. euroa. Valtiokonttori toimii kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla velanottajana Suomen valtion puolesta.  

Valtion velanotto perustuu Eduskunnan valtioneuvostolle antamaan suostumukseen uuden lainanoton tai valtionvelan enimmäismäärästä. Eduskunnan myöntämän valtuuden nojalla valtiovarainministeriö antaa Valtiokonttorille velanhallinnan määräyksen velanoton ehdoista. Valtiovarainministeriön määräys sisältää myös kassanhallintaa koskevia määräyksiä.  

Antolainaustoiminnossa painopiste on 2000-luvun alkupuolelta alkaen siirtynyt valtion suorien lainojen hallinnoinnista valtiontakausten ja -takuiden antamiseen rahoituslainojen asiakkaille myöntämiin lainoihin. Merkittävään osaan takauksen sisältävistä lainoista sisältyy myös korkotuki, jonka maksatusvastuu kuuluu Valtiokonttorille.  

Antolainaustoiminnalle on tyypillistä monien erilaisten lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointi, jotka perustuvat pääosin eri hallinnonalojen erityislakeihin tai Eduskunnan antamaan valtuuteen tai suostumukseen ja valtioneuvoston ja ministeriöiden päätöksiin sekä osaltaan Valtiokonttorista annettuun lakiin. Suorissa lainoissa suurimmat ryhmät ovat asuntorahoituksen lainat ja Business Finlandin myöntämät tuotekehityslainat. Takauksien ja korkotukien osalta suurimman ryhmän muodostaa asuntorahoitus. Antolainauksen hallinnoimista asioista säädetään useissa eri erityislaeissa. 

Valtiokonttorin antolainaustoiminnossa hallinnoidaan pääosin valtion muiden toimijoiden myöntämiä lainoja, takauksia ja takuita. Asuntorahoituksessa on lisäksi tehtäviä, joissa Valtiokonttori toimii myös muun muassa myöntäjänä, valvojana ja sanktioiden asettajana. Lisäksi antolainaustoiminto vastaa kaikkien valtiontakausten ja -takuiden säännöllisestä koontiraportista, joka sisältää myös ne takaukset ja takuut, joita Valtiokonttori ei hallinnoi itse. 

Vuonna 2006 Valtiokonttorin hallinnoimien valtion myöntämien lainojen kanta oli 11,9 mrd. euroa ja valtiontakauskanta 7,3 mrd. euroa. Vuonna 2013 lainakanta oli 8,1 mrd. euroa ja takauskanta 19,6 mrd. euroa. Vuoden 2023 kesäkuussa lainakanta oli 4,5 mrd. euroa ja takauskanta 38,3 mrd. euroa. Hallinnoitava korkotukikanta on kasvanut vuoden 2013 10,9 mrd. eurosta syyskuun lopun 2023 21,3 mrd. euroon. 

Valtiokonttorille on tullut myös takausten ja korkotukien hallinnointiin liittyviä uusia tehtäviä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta (ARA) siirrettiin Valtiokonttorin tehtäviksi vuonna 2014 yksityishenkilöiden asuntolainojen takauskorvausten päätöskäsittelyt (laki omistusasuntolainojen valtiontakauksesta 204/1996, muutokset 993/2013) sekä vuonna 2016 valtion takaamien korkotukilainojen laina-aikaisten lainaehto- ja vakuusmuutosten käsittelyt (laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta 604/2001, muutokset 1713/2015). Vuoden 2023 alusta alkaen Valtiokonttorille tuli uusia ASP-lainojen valvontaan liittyviä tehtäviä (laki oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta 639/1982, muutokset 752/2022, jäljempänä ASP-korkotukilaki ). Asuntorahoituksessa Valtiokonttorin oikeuksia asettaa sanktioita on myös laajennettu viime vuosien aikana. ASP-korkotukilakia ei sovelleta Ahvenanmaalla, jossa korkotuen myöntää Ahvenanmaan maakuntahallitus (Landskapsregeringen).  

Valtiokonttorin rahoitustoiminnoissa tehdään hallinnoitaviin asioihin liittyvää raportointia ministeriöille ja lainanmyöntäjävirastoille. Lisäksi Valtiokonttori tekee takaus- ja takuuvastuiden raportointia, joka kattaa kaikki valtion takaus- ja takuuvastuut. Antolainaustehtävien hallinnoinnissa keskeistä on valtion vastuisiin liittyvä riskienhallinta ja sen myötä luotto- ja takaustappioiden minimointi.  

2.2  Korvauksiin ja etuuksiin liittyvät tehtävät sekä valtion edunvalvonta

Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtävänä on huolehtia valtion vahingonkorvausasioista, jollei toimivallasta ole muualla toisin säädetty. Valtiokonttorin toimivalta vahingonkorvausasioiden hoitamisessa perustuu kuitenkin aina joko lain säännökseen tai toimivaltaisen viranomaisen määräykseen. Valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin sekä ankaraan vastuuseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten käsittely on keskitetty pääosin Valtiokonttorin tehtäväksi valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetulla lailla (978/2014). Valtiokonttori huolehtii mainitun lain nojalla myös tietyistä kolmansien osapuolen esittämistä vahingonkorvausvaatimuksista, jotka Suomen valtio on sitoutunut käsittelemään Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen (SopS 23-24/2024, jäljempänä Nato SOFA ) ja Pariisin pöytäkirjan (SopS 25-26/2024) sekä Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen (Sops xx/2024) ), jäljempänä DCA-puolustusyhteistyösopimus, mukaisesti . Valtioon palvelussuhteessa olevan lakisääteisestä tapaturmaturvasta Valtiokonttori huolehtii muun muassa työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015), valtion henkilöstölle etätyöstä johtuvissa olosuhteissa sattuneiden tapaturmien korvaamisesta annetun lain (1012/2022) sekä tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain (1522/2016) nojalla. Asevelvollisten vakuutusturvasta huolehtiminen on säädetty Valtiokonttorin tehtäväksi lailla sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta (1521/2016). Sotainvalidien ja ennen vuotta 1991 asepalveluksessa ja rauhanturvaamistehtävissä vammautuneiden ja sairastuneiden sekä heidän omaistensa korvaukset maksetaan Valtiokonttorista sotilasvammalain (404/1948) nojalla. Liikennevakuutuslain (460/2016) mukaan Valtiokonttori vastaa vakuuttamattoman ajoneuvon liikennevahingosta silloin, kun ajoneuvon omistaja tai haltija on vahingon sattuessa Suomen valtio. Lisäksi Valtiokonttorin tehtäväksi on säädetty muun muassa rikosvahinkolain (1204/2005) ja syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (422/1974) mukaisten korvausasioiden ratkaiseminen sekä oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (362/2009) mukaisten viivästymishyvitysten maksaminen.  

Varsinaisten vahingonkorvausasioiden ratkaisemisen lisäksi Valtiokonttorin toimivaltaan kuuluu eräitä muita valtion etuuksiin liittyviä tehtäviä. Valtiokonttori muun muassa jakaa vuosittain hyvinvointialueille määrärahaa rintamaveteraanien kuntoutusta ja kotona asumista tukevia palveluja varten. Toiminta on säädetty Valtiokonttorin tehtäväksi rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetulla lailla (1184/1988). Myös sotilasvammalain nojalla maksetaan etuuksia, joita ei voida pitää varsinaisena vahingonkorvauksena. Tällaisia ovat esimerkiksi sotainvalidien puolisoiden, leskien ja sotaleskien kuntoutus, eräiden erityisryhmien kuntoutus sekä rintama-avustukset. 

Valtiokonttorin tehtävänä on myös valvoa valtion oikeutta perillisittä kuolleiden jäämistöihin ja huolehtia sille perintökaaren (40/1965) 5 ja 14 luvuissa säädetyistä perintö- ja testamenttiasioista. Lisäksi Valtiokonttori hallinnoi valtiolle tulevista maksuista tai korvauksista haettuja maksuvapautuksia ja voi vapauttaa maksu- tai korvausvelvollisen valtiolle tulevan maksun tai korvauksen suorittamisesta maksuvapautuslain (529/1980) mukaisesti. Valtiokonttorin tehtäväksi on säädetty myös vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määrääminen vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneelle. Maksujen määrääminen perustuu liikennevakuutuslakiin, työtapaturma- ja ammattitautilakiin, potilasvakuutuslakiin (948/2019), työntekijän eläkelakiin (395/2006), yrittäjän eläkelakiin (1272/2006), maatalousyrittäjän eläkelakiin (1280/2006) sekä merimieseläkelakiin (1290/2006).  

Vuonna 2020 alkaneen covid-19-pandemian myötä Valtiokonttorille osoitettiin eräiden yritystukien toimeenpanoon liittyviä tehtäviä, jotka toteutettiin vuosina 2020 - 2022. Vuosien 2022 - 2024 aikana Valtiokonttori on huolehtinut Venäjän hyökkäyssodasta sekä polttoaineiden ja sähkön hinnannoususta johtuvien tiettyjen tukien toimeenpanosta. Valtioneuvoston erikseen niin päättäessä Valtiokonttori huolehtii myös luonnonkatastrofien johdosta katastrofialueilla tehdyistä pelastus- ja evakuointitoimista, evakuointilennoista ja annetusta sairaanhoidosta sekä surmansa saaneiden kotimaahan kuljettamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. 

Osaan korvaus- ja etuustoimintaa sääntelevistä erityislaeista sisältyy Valtiokonttorin tiedon-saantioikeutta koskeva säännös. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa sekä liikennevakuutuslaissa on säädetty kattavasti vakuutuslaitoksen oikeudesta saada ja luovuttaa tietoja. Työtapaturma- ja ammattitautilain tiedonsaantia koskevaa sääntelyä sovelletaan myös valtion henkilöstölle etätyöstä johtuvissa olosuhteissa sattuneiden tapaturmien korvaamisesta annetun lain, tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain sekä sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain mukaisten korvausasioiden käsittelyssä. 

Rikosvahinkolain 47 §:n mukaan Valtiokonttorilla on oikeus saada maksutta sekä salassapitosäännösten ja -määräysten estämättä osa korvausasian selvittämiseksi välttämättömistä asiakirjoista ja tiedoista. Tiedonsaantioikeus koskee tuomioistuimia, poliisi-, kriminaalihuolto-, vankeinhoitoviranomaisia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisia ja laitoksia, säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa (116/2002) tarkoitettuja säilöönottoyksikköjä, Eläketurvakeskusta, eläke- ja vakuutuslaitoksia sekä korvauksen hakijan työnantajaa, työttömyyskassaa ja muita etuuden myöntäjiä. Rikosvahinkolain mukainen tiedonsaantioikeus ei sen sijaan koske muun muassa Syyttäjälaitosta, Ulosottolaitosta eikä Verohallintoa.  

Valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain 20 §:n mukaan Valtiokonttorilla on oikeus saada korvauksen hakijalta tarpeelliset tiedot korvausasian ratkaisemiseksi. Lisäksi Valtiokonttorilla on salassapitosäännösten ja -määräysten estämättä oikeus pyynnöstä saada terveydenhuollon viranomaisilta ja laitoksilta korvausasian selvittämiseksi välttämättömät tiedot. Tiedonsaantioikeudet eivät kuitenkaan nykyisellään kata ulkomaan matkasta vastaavalta viranomaisia tarvittavia tietoja. 

Valtiokonttorin oikeus saada tietoja sotilasvammalain mukaisissa korvaus- ja etuusasioissa perustuu tapaturmavirastosta annetun lain kumoamisesta annettuun lakiin (1528/1995). Lain 3 §:n 1 momentin mukaan valtion, kunnan ja muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen, kuntoutuslaitos, sairaala ja muu sairaanhoitolaitos ovat salassapitosäännösten estämättä velvolliset pyynnöstä antamaan Valtiokonttorille maksutta sotilasvammalainsäädännön sekä sotilastapaturmalain (1211/1990) mukaisissa asioissa hallussaan olevat, käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot. Tiedonluovutusvelvollisuus koskee myös lääkäriä, jolla on kuitenkin oikeus saada antamistaan tiedoista ja lausunnoista kohtuulliseksi katsottava palkkio (3 § 2 mom.) Valtiokonttorilla ei voimassa olevan säännöksen perusteella ole oikeutta saada korvausasian ratkaisemisen edellyttämiä tietoja muun muassa hakijan palvelussuhteista.  

Korvauksiin ja etuuksiin sekä valtion edunvalvontaan liittyvissä tehtävissä Valtiokonttorin tiedonsaantioikeutta koskeva säännös puuttuu perintökaaresta, syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetusta laista, maksuvapautuslaista, taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta annetusta laista, riistavahinkolaista (105/2009), oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetusta laista sekä valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetusta laista. Näissä asiaryhmissä kaikkien asian ratkaisemiseksi välttämättömien salassa pidettävien tietojen toimittaminen Valtiokonttorille on korvauksen tai etuuden hakijan tai muun asianosaisen tehtävänä. Tietyissä tilanteissa Valtiokonttorilla ei ole mahdollisuutta saada tarvitsemiaan tietoja, vaan asia joudutaan ratkaisemaan puutteellisin tiedoin. 

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679), jäljempänä myös tietosuoja-asetus , asettaa edellytykset henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudelle. Asetuksen mukaan käsittely on lainmukaista ainoastaan silloin, kun vähintään yksi asetuksen 6 artiklan 1 kohdan edellytyksistä täyttyy. Asetuksen 9 artiklan mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä ovat esimerkiksi terveyttä koskevat tiedot. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on asetuksen mukaan kielletty, ellei käsittelyyn sovellu jokin 9 artiklan 2 kohdan poikkeuksista. Rikostietojen käsittely puolestaan on 10 artiklan mukaan sallittua vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tietosuoja-asetusta ja sen kansallista soveltamista täsmennetään ja täydennetään tietosuojalaissa (1050/2018). Tietosuojalain 6 §:n mukaan tietosuoja-asetuksen erityisiä henkilötietoryhmiä koskevaa käsittelykieltoa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Rikostuomioiden käsittelystä on myös kansallista sääntelyä tietosuojalain (1050/2018) 7 §:ssä.  

Valtiokonttorin korvaus- ja kansalaispalveluissa käsiteltävät henkilötiedot ovat suurelta osin EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisiin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Lisäksi palveluissa käsitellään tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä tietoja. Tiedot ovat pääosin myös viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki , nojalla salassa pidettäviä tietoja.  

Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudet ovat korvaus- ja kansalaispalvelujen osalta hajallaan kutakin toimintaa koskevassa erityislaissa tai puuttuvat kokonaan. Lisäksi tapaturmavirastosta annetun lain kumoamisesta annettuun lakiin sisältyvä säännös Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja ei täytä terveydentilatietoihin liittyville tiedonsaantioikeuksille nykyisin asetettua välttämättömyysedellytystä. Voimassa olevat tiedonsaantioikeudet eivät myöskään kaikkien toimintojen osalta kata kaikkia niitä viranomaisia ja muita tahoja, joiden hallussa olevat tiedot ja asiakirjat ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Tiedonsaantioikeuksien puuttumisesta aiheutuu sekä Valtiokonttorille että tietopyynnön vastaanottavalle viranomaiselle tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja turhia kuluja. Salassa pidettävät tiedot joudutaan pyytämään asianosaiselta itseltään, mikä hidastaa asioiden käsittelyä, aiheuttaa vaivaa asianosaiselle ja saattaa vaarantaa Valtiokonttorille toimitettavien asiakirjojen alkuperäisyyden, ajantasaisuuden ja virheettömyyden. Asianosaisen mahdollisesti kirjallisena lähettämät selvitykset joudutaan myös skannaamaan digitaaliseen muotoon. Usein tietojen osalta on kysymys aineistosta, joka olisi saatavissa teknisen rajapinnan tai katseluyhteyden avulla. 

Hallintolain (434/2003) 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki ovat asettaneet henkilötietojen käsittelylle uusia vaatimuksia. Korvaus- ja etuushakemusten käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi Valtiokonttorin on saatava ja käsiteltävä henkilötietoja. Näihin tietoihin kuuluu myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja sekä rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä tietoja. Ilman oikeita tietoja Valtiokonttori ei voi korvaus- ja etuusasioihin eikä valtion edunvalvontaan liittyvissä tehtävissä tehdä luotettavia ratkaisuja, mistä syystä tiedonsaantioikeuksien lisäämistä ja päivittämistä voidaan pitää välttämättömänä. 

Tällä hetkellä automaattinen päätöksenteko on Valtiokonttorissa käytössä eräiden vakuutusten laiminlyöntimaksujen sekä vakuutusmaksua vastaavien maksujen määräämisessä. Yhteensä näitä maksuja määrätään vuosittain yli 30 000 vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneelle. Hallintolain 53 f §:n 1 momentin mukaan asian automaattisen ratkaisemisen edellytyksenä on, että päätöksen kohteena oleva luonnollinen henkilö voi vaatia siihen kaikilta osin oikaisua maksutta vaatimuksella, joka käsitellään päätöksen tehneessä viranomaisessa tai sen kanssa samaan rekisterinpitäjään kuuluvassa viranomaisessa. Lain voimaantulosäännöksen mukaan ennen sen voimaantuloa käytössä ollutta asian automaattista ratkaisemista voidaan oikeussuojaedellytystä koskevan säännöksen estämättä jatkaa 18 kuukauden ajan lain voimaantulosta. Määräaika päättyy 31.10.2024, minkä jälkeen automaattisen ratkaisumenettelyn edellytys on luonnollisten henkilöiden maksuton oikaisuvaatimusmahdollisuus.  

Liikennevakuutuslain mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneellä ei nykysääntelyn mukaan ole mahdollisuutta vaatia maksutta oikaisua vakuutusmaksua vastaavaa maksua ja laiminlyöntimaksua koskevaan päätökseen, vaan ajoneuvon omistaja tai haltija saa hakea muutosta Valtiokonttorin ratkaisuun valittamalla siitä hallinto-oikeuteen. Suuri osa hallinto-oikeuden päätöksistä on maksullisia. 

Valtiokonttorin laiminlyöntimaksuasiassa antama päätös on valtion maksuperustelain (150/1992) 4 §:ssä tarkoitettu hakemuksesta tehtävä päätös, josta Valtiokonttori perii liikennevakuutusyhtiöiden rahoittamalta Liikennevakuutuskeskukselta omakustannusarvon suuruisen maksun. Liikennevakuutuskeskus myös toimeenpanee Valtiokonttorin antaman päätöksen ja huolehtii maksujen perinnästä. Vuonna 2023 Valtiokonttori antoi 31 637 liikennevakuutuksen laiminlyöntiä koskevaa päätöstä. Näistä lähes 97 % ratkaistiin automaattisessa päätöksentekomenettelyssä. Oikaisuvaatimusmenettelystä ehdotetaan säädettäväksi, koska automaattisesta päätöksenteosta luopumisesta Liikennevakuutuskeskukselle aiheutuisi Valtiokonttorin arvion mukaan lähes 2 milj. euron vuotuinen lisäkustannus. Mainittu lisäkustannus johtaisi muutoin liikennevakuutusmaksujen korotuksiin. 

Valtiokonttorin tarkoituksena on jatkossa hyödyntää automaattista päätöksentekoa myös korvaus- ja etuusasioissa. Esimerkiksi valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain mukaisista korvaushakemuksista osa on tarkoitus ratkaista automaattisessa päätöksentekomenettelyssä jo toukokuusta 2024 lukien. Oikaisuvaatimusmahdollisuuden puuttuminen kuitenkin estää päätöksenteon automatisoinnin rikosvahinkolain nojalla ratkaistavana olevissa korvausasioissa, joissa Valtiokonttorin päätöksestä valitetaan suoraan vakuutusoikeuteen. Oikaisuvaatimusmenettelyn puuttumisesta seuraa myös, että Valtiokonttorin on haettava vakuutusoikeudelta päätöksensä poistamista niissä tilanteissa, joissa se valituksen vireille tulon jälkeen huomaa aiemman ratkaisunsa olleen virheellinen. Jos rikosvahinkolaissa säädettäisiin itseoikaisumenettelystä, Valtiokonttori voisi oikaista selkeästi virheelliset tai puutteelliseen selvitykseen perustuneet ratkaisut siirtämättä niitä vakuutusoikeudelle. Näin päästäisiin yksinkertaisemmin ja nopeammin samaan lopputulokseen kuin lainvoimaisen päätöksen purkamisella ja uuden, myönteisen päätöksen antamisella. 

Valtiokonttorista annetun lain 4 a §:n mukaan Valtiokonttori voi siirtää sille säädettyyn tehtävään liittyvän avustavan tehtävän hoitamisen yksityiselle toimijalle, jolla on tehtävän hoitamiseksi riittävät tekniset edellytykset ja riittävä osaaminen. Säännöksen mukaan avustavalla tehtävällä tarkoitetaan Valtiokonttorille toimitettavien asiakirjojen vastaanottoa, lajittelua sekä asiakirjojen ja niihin sisältyvien tietojen tallentamista. Säännös ei näin ollen koske tehtäviä, jotka sisältävät julkisen vallan käyttöä. 

Korvaus- ja etuuspäätöksiä tehdessään Valtiokonttori käyttää julkista valtaa. Osana korvaustoiminnan menettelyjä ovat lääketieteen eri aloihin ja vahinkotarkastukseen perehtyneiden asiantuntijoiden lausunnot. Nämä asiantuntijat voivat toimia roolissaan virkasuhteessa tai hallinnollisen toimeksiannon perusteella. Osallistuessaan korvaus- tai etuuspäätöksen valmisteluun myös asiantuntija osallistuu julkisen vallan käyttöön. Lopullisen ratkaisun asiassa tekee kuitenkin aina Valtiokonttorin virkamies. 

Tiedon käyttäjän oikeudesta saada tietoja tulorekisteristä säädetään tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) 13 §:ssä. Säännöksen mukaan tulorekisteriyksikkö välittää ja luovuttaa tulorekisterin tietoja, jotka tiedon käyttäjä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu muun lain nojalla saamaan tiedon käyttäjältä. Valtiokonttorin oikeudesta tiedonsaantiin säädetään 13 §:n 1 momentin 16 kohdassa. Kohdassa on lueteltu valtion henkilöstölle etätyöstä johtuvissa olosuhteissa sattuneiden tapaturmien korvaamisesta annettua lakia lukuun ottamatta ne säädökset, jotka tällä hetkellä sisältävät säännöksen Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudesta. Päivitettäessä Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksia on tarpeen tehdä vastaavat muutokset tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin ottaen huomioon myös muut tässä yhteydessä esitettävät muutokset. 

2.3  Henkilötietojen käsittelystä Valtiokonttorissa

Henkilötietojen käsittelyssä Valtiokonttorissa noudatetaan Valtiokonttorin 26.10.2020 päivitettyjä tietosuojaperiaatteita. Kaikessa toiminnassa henkilötietoja käsiteltäessä varmistetaan, että rekisteröityjen oikeudet toteutuvat ja henkilötietoja käsitellään lainsäädännön ja näiden periaatteiden mukaisesti. Ennen henkilötietojen käsittelyn aloittamista ja säännöllisesti käsittelyn aikana Valtiokonttorissa arvioidaan käsittelyyn kohdistuvia riskejä ja tarvittavat hallintatoimenpiteet valitaan arvioidun riskitason mukaan. Lähtökohtana on sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja. Valtiokonttori ottaa huomioon tietosuojan vaatimukset hoitaessaan tehtäviään kaikissa olosuhteissa käytetystä teknologiasta riippumatta. Tietosuojaperiaatteita noudatetaan yhteistyökumppaneiden ja muiden henkilötietojen käsittelijöiden kanssa tehtävissä sopimuksissa ja sidosryhmien käyttäjille laadittavissa ohjeissa.  

Esillä olevissa tietosuojaperiaatteissa on tarkemmat määräykset käsittelyn lainmukaisuuden, kohtuullisuuden, läpinäkyvyyden, käyttötarkoitussidonnaisuuden, tietojen minimoinnin, täsmällisyyden, säilytyksen rajoittamisen, tietoturvallisuuden ja osoitusvelvollisuuden osalta. Osoitusvelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilötietojen käsittelijä kykenee tarvittaessa osoittamaan noudattavansa tietosuojavelvoitteita. Tämä toteutuu, kun henkilötietojen käsittelyyn liittyvät toiminnat suunnitellaan ja dokumentoidaan riittävällä tavalla. 

2.4  Analysointi- ja raportointipalvelut

Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtävänä on tuottaa valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi. Analysointi- ja raportointipalveluja on käytetty koko valtiokonsernia poikkileikkaavien, eri hallinnonalojen laajuisten tai tiettyjen virastojen tarkasteluun. Valtiokonttori on toteuttanut vuosien 2018 - 2023 aikana yli 200 analysointitoimeksiantoa, joiden asiakaspalaute on ollut 4,7/5 (asteikko 1 - 5). Valtiokonttori ylläpitää myös Tutkihallintoa.fi-palvelua, joka kokoaa yhteen verkkopalveluun julkisen hallinnon talous-, henkilöstö- ja hankintatietoja. 

Analysointi- ja raportointipalvelutehtävän (jäljempänä analysointi- ja raportointipalvelu ) toteuttaminen edellyttää Valtiokonttorille tiedonsaantioikeuksia. Valtiokonttorilla on oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä välttämättömät valtionhallinnon toimintaa ja taloutta koskevat tiedot julkisuuslain mukaan toimivaltaiselta viranomaiselta Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen, Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen, Digi- ja väestötietoviraston, Senaatti-kiinteistöjen, Hansel Oy:n, HAUS kehittämiskeskus Oy:n ja valtionapuviranomaisten tai lain nojalla muiden valtionavustuksia myöntävien (yhteinen palveluntuottaja) rekistereistä ja valtionavustustoiminnan tietovarannosta. Näissä rekistereissä on valtion virastoja ja laitoksia koskevia toiminnan suunnittelun ja seurannan, talous- ja henkilöstöhallinnon, yhteisen perustietotekniikan, hankintojen hallinnan, toimitilahallinnan, keskitettyjen koulutuspalvelujen, hanke- ja projektihallinnan ja organisaatiorakenteen tietoja tai valtionavustustoimintaa koskevia tietoja.  

Voimassa olevassa sääntelyssä on havaittu tietojen luovuttamista ja hyödyntämistä koskevia ongelmia. Nämä vaikeuttavat Valtiokonttorille säädetyn tehtävän toteuttamista. Nykyinen toimintamalli ja siihen liittyvät säädökset mahdollistavat yksittäisille viranomaisille laajan harkinnan tietojen luovuttamisessa, minkä vuoksi Valtiokonttorin analysointi- ja raportointipalvelu ei saa käyttöönsä palvelun tuottamisen kannalta välttämättömiä tietoja, joiden perusteella esimerkiksi olisi mahdollista tehdä tavoiteltuja koko valtionhallinnon laajuisia analyyseja tai edes virastojen välisiä vertailuja.  

Analysointi- ja raportointipalveluita koskevien voimassa olevien säännösten tavoitteena oli saada tehokkaasti Valtiokonttorin käyttöön valtion yhteisten palveluntuottajien tietojärjestelmissä olevia virastoja ja laitoksia koskevat toiminnan ja talouden tiedot sekä hyödyntää tietoja valtionhallinnon toiminnan kehittämisessä, ohjauksessa ja johtamisessa. Tiedot yhteisten palveluntuottajien tietojärjestelmiin on kerätty systemaattisesti ja yhdenmukaisilla toimintatavoilla ja niiden hyödyntäminen on kustannustehokasta.  

Valtiokonttorista annetun lain 2 c §:n mukaan Valtiokonttori, yhteinen palveluntuottaja ja tiedot luovuttava viranomainen määrittävät yhteistyössä lain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua analysointi- ja raportointipalvelutehtävää varten luovutettavat välttämättömät tiedot. Tämä ei koske voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 10 kohdassa säädettyä valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalvelua. Analysointi- ja raportointipalvelusta on säädetty laissa siten, että luovutettavien tietojen välttämättömyyden arviointi perustuu eräänlaiseen viranomaisten väliseen sopimiseen, joka säännöksessä on nimetty yhteistyöksi. Toimintatapa on kuitenkin osoittautunut käytännössä huonosti toimivaksi. Myös perustuslakivaliokunta on omassa ratkaisukäytännössään todennut toimintatavan huonosti sopivaksi viranomaisten välisen salassa pidettävien tietojen luovutukseen (PeVL 71/2014 vp).  

Nykytilassa sääntelyn edellyttämä viranomaisten välinen yhteistyö toteutuu siten, että Valtiokonttori määrittelee yhteisen palveluntuottajan avustuksella rekistereissä olevat tiedot ja käy ne yhdessä läpi viranomaisten kanssa. Nykyisellä yhteistyöllä ei saavuteta toivottua lisäarvoa, vaan se päinvastoin lisää hallinnollista taakkaa ja vaikeuttaa tai jopa estää viranomaisten välisen tiedonvaihdon. 

Eräät viranomaiset ovat luovuttaneet Valtiokonttorille sen pyytämät tiedot kokonaan tai osittain. Samalla kuitenkin osa viranomaisista tulkitsee, ettei tietoja voi luovuttaa ilman välttämättömyyden arvioinnin pohjana olevaa toimeksiantoa. Tästä seuraa, ettei kaikkia analysointi- ja raportointipalvelun kannalta olennaisia tietoja ole käytettävissä toimeksiannoissa. Tarvittavia tietoja pyydetään viranomaisilta tapauskohtaisesti. Vastausten saamiseen eri viranomaisilta kuluu aikaa, eikä kaikkiin Valtiokonttorin tekemiin pyyntöihin vastata välttämättä lainkaan. Näin ollen Valtiokonttorin analysointipalvelun käytössä ei ole kaikkia palvelun tuottamisen kannalta olennaisia ja välttämättömiä valtionhallinnon tietoja, jotka yhteisistä järjestelmistä olisi saatavissa. Erilliseen toimeksiantoon perustuva oikeus tietojen käyttöön ei esimerkiksi mahdollista jatkuvaluonteista valtionhallinnon tietojen analysointia ja raportointia. 

Tietoja luovuttavien viranomaisten erilaiset tiedonluovutuskäytännöt ja tulkinnat Valtiokonttorin lakisääteisen tehtävän hoitamisen kannalta välttämättömistä tiedoista ovat johtaneet tietoaineistojen hajanaisuuteen ja hankalaan vertailtavuuteen. Tällä on vaikutuksia palvelun tulosten laatuun ja niiden tuottamisessa käytetyn aineiston kattavuuteen. 

Valtiokonttorin puutteellisista tiedonsaantioikeuksista on seurannut, ettei analysointi- ja raportointipalveluissa ole mahdollisuutta tuottaa koko valtiota kuvaavia tietokokonaisuuksia. Virastojen talouden seurannan tietoja voidaan käsitellä Valtiokonttorin muissa tehtävissä laajasti. Tästä seuraa, etteivät analysointipalveluiden tulokset täsmää taloustiedon raportoinnin kanssa. Tämä vaikeuttaa selkeän tilannekuvan muodostamista. Samaan tapaan tiedonsaantioikeuden ulkopuolelle on rajattu viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 2, 5 ja 7 - 11 kohdan mukaiset tiedot. Kyseiset tiedot ovat kuitenkin mukana kokonaisuuksia laskettaessa. Koska näitä tietoja ei voida luovuttaa Valtiokonttorille, on ne aggregoitava ennen luovutusta. Ennen luovutusta tapahtuvaan aggregointiin ei ole tällä hetkellä teknisiä keinoja, vaan aggregointi tapahtuu manuaalisesti. Tietojen manuaalinen käsittely on erittäin työlästä. Uuden toimeksiannon tekeminen tai nykyisen laajentaminen on hidasta ja aiheuttaa uusia tietopyyntöjä niille viranomaisille, jotka eivät ole hyväksyneet Valtiokonttorin ehdottamaa tietojen luovuttamista toistaiseksi. 

Valtiokonttorilla ei ole oikeutta analysointi- ja raportointitehtävän puitteissa käsitellä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 5 ja 7 - 11 kohdan mukaan salassa pidettäväksi merkittyjä tietoja. Näitä tietoja ovat kansainvälisiä suhteita, rikosten torjuntaa, yleistä turvallisuutta, poikkeusoloihin varautumista, Suomen turvallisuutta, maanpuolustusta tai valtion- ja kansantalouden toimivuutta koskevat tiedot. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019), jäljempänä tiedonhallintalaki , 18 §:ssä on puolestaan säädetty mahdollisuudesta antaa turvallisuusluokitus asiakirjoille, joiden salassa pidon peruste on sama julkisuuslain 24 §:n 1 momentin kohdissa 2, 5 ja 7 - 11. Turvallisuusluokituksesta on tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksessa asiakirjojen turvallisuusluokittelusta valtionhallinnossa (1101/2019). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei Valtiokonttori voi nykytilanteessa käsitellä analysointi- ja raportointitehtävän puitteissa tietoa, joka on mahdollista leimata turvaluokitelluksi. Virastojen ja laitosten tiedon luokittelussa on havaittu olevan haasteita osin puutteellisten tietojärjestelmien vuoksi tai koska tiedon luokittelu on edelleen keskeneräinen.  

Voimassa olevan tehtävää koskevan sääntelyn esitöiden mukaan tietoja voidaan tuoda analyysialustalle vain toimeksiantokohtaisesti, mikä on sinällään tavoiteltavaa. Tällä tavoin minimoidaan henkilötietojen ja salassa pidettävien tietojen käsittelyä, kun tietoja ei säilytetä eri toimeksiantojen välissä. Toisaalta tämä asettaa vaatimuksia tietoja luovuttavalle lähdejärjestelmälle. Lähdejärjestelmästä on kyettävä poimimaan kunkin toimeksiannon edellyttämät tiedot. Ideaalitilanteessa lähdejärjestämässä voitaisiin rajata poimittavat tiedot minkä tahansa tietokentän perusteella.  

Valtaosassa nykyisiä lähdejärjestelmiä ei ole ohjelmointirajapintoja, joiden avulla tietoja voitaisiin hakea joustavasti. Monin paikoin lähdejärjestelmissä on käytössä tiedostopoimintoja, joiden määrittelyn muuttaminen on hidasta ja aiheuttaa kustannuksia. Tietojen tuonti alustalle on merkittävästi tehokkaampaa lähdejärjestelmistä, joissa on käytettävissä ohjelmointirajapintoja. Nämäkin rajapinnat ovat usein toiminnallisuuksiltaan rajallisia, eikä poimittavia kenttiä tai rivejä voida välttämättä rajata välttämättömyysarvioinnin mukaisesti. Toimeksiantokohtaisen poiminnan edellyttämät muutokset tietojärjestelmiin voivat aiheuttaa merkittäviäkin kustannuksia ja lisätä viranomaisten hallinnollista taakkaa. 

Valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalvelujen tuottaminen valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi on ollut Valtiokonttorin tehtävänä vasta vuoden 2023 alusta lähtien. Valtionavustuspalvelut ovat vielä kehittämisvaiheessa, eikä valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalvelusta vielä ole ehtinyt kertyä kokemusta.  

2.5  Valtiokonttori kansallisena Peppol-viranomaisena

Valtiokonttori hoitaa kansallisen Peppol-viranomaisen (Pan European Public eProcurement On-Line) tehtäviä 20.5.2022 päivätyn valtiovarainministeriön määräyksen perusteella.  

Peppol-viranomaistoiminta käynnistettiin Valtiokonttorissa syksyllä 2022. Peppol on liiketoiminta-asiakirjojen sähköiseen välitykseen tarkoitettu kansainvälinen verkosto, jonka avulla osapuolet välittävät Peppol-määritysten mukaisia sähköisiä liiketoiminta-asiakirjoja toisilleen suoraan järjestelmistään. Kumpikin osapuoli valitsee toisistaan riippumatta oman palveluntarjoajansa. Kahdenvälisiä yhteyksiä ei tarvita, vaan rakentamalla yhden yhteyden palveluntarjoajaan loppukäyttäjä kykenee lähettämään liiketoiminta-asiakirjoja kaikille Peppol-verkoston jäsenille. Tarkoituksena on, että sähköiset liiketoiminta-asiakirjat eli sanomat perustuvat jatkossa Peppol-pohjaisiin sanomamalleihin, jotka ovat jo laajasti käytössä Euroopassa ja mahdollistavat myös rajat ylittävän sanomaliikenteen. Peppol on Suomessa myös käytössä verkkolaskujen välityksen osalta, etenkin rajat ylittävässä laskutuksessa. Mahdollista on, että tulevaisuudessa myös eKuitit ovat Peppol-pohjaisia sanomia.  

Peppol-organisaation toiminta perustuu sopimuksiin, sääntöihin ja toimintaohjeisiin. Sopimukset kattavat keskusorganisaation, kansallisen viranomaisen ja kansallisten palveluntarjoajien väliset sopimukset. Peppol-viranomaistehtävien hoitaminen mahdollistaa suomalaisten organisaatioiden ja Peppol-käyttäjien tarpeiden huomioimisen kansainvälisessä kehitystyössä. Peppol-viranomaisella on esimerkiksi mahdollisuus tehdä virallisia muutospyyntöjä OpenPeppolille ja myötävaikuttaa niiden edistämiseen. 

Kansainvälisesti Peppol-verkostolla on käyttäjiä lukuisissa eri maissa. Monet maat käyttävät Peppol-verkkoa pääsääntöisenä verkkolaskujen välitysverkkonaan.  

2.6  Julkisista hankinnoista ilmoittaminen

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 60 §:n 5 momentin ja vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 64 §:n 5 momentin mukaan valtiovarainministeriön on ylläpidettävä sähköistä järjestelmää, josta hankintayksikkö saa tiedon ilmoituksen julkaisemisesta ja julkaisemisen ajankohdasta osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi (Hilma). Hilmalla on 57 000 käyttäjää ja siinä julkaistaan vuosittain tiedot arvoltaan 27,9 mrd. euron julkista hankinnoista.  

Valtiovarainministeriön ylläpitämä Hilma on toiminut hyvin hankintalain tarkoittamana kansallisena ilmoitusjärjestelmänä. Hilmaa on viime vuosina kehitetty vastaamaan hankintayksiköiden ja tarjoajien tarpeita sekä huomioimaan EU-sääntelyssä tapahtuneet muutokset. Nykytilassa valtiovarainministeriö vastaa operatiivisesta sähköisestä tietojärjestelmästä. Valtiovarainministeriö on tehnyt hankintailmoitusjärjestelmän hoitamisesta palvelusopimuksen Hansel Oy:n kanssa. 

2.7  Virka-avusta Valtiokonttorille

Voimassa olevan lain mukaan valtion ja kunnan sekä muun julkisyhteisön viranomaiset ovat velvolliset kukin toimivaltansa rajoissa antamaan Valtiokonttorille sen pyytämää virka-apua.  

Hallintovaliokunta on lausunnossaan (HaVL 29/2020 vp) todennut toisen viranomaisen antaman virka-avun osalta yleisesti, että sen hallintotoimen, jonka toteuttamiseen pyydetään toisen viranomaisen virka-apua, tulee kuulua virka-avun pyytäjän tehtäväpiiriin. Hallintotoimen tulee siten kuulua virka-avun pyytäjän laissa säädettyihin tehtäviin. Näistä tehtävistä ehdotetaan säädettäväksi esitettävän lain 2 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdissa. Virka-apua antavan viranomaisen tulee puolestaan olla lakiin perustuvan toimivallan nojalla oikeutettu antamaan virka-apua. Yksinomaan lakiin sisältyvä maininta esimerkiksi siitä, että tietty viranomainen antaa toiselle viranomaiselle virka-apua, ei valiokunnan mukaan vielä ilmaise virka-avun antamiseen liittyvää sisällöllistä toimivaltaa, vaan virka-avun antamiseen tulee olla joko yksilöidympi tai yleisempi sisällöllinen toimivaltuus lainsäädännössä. Valiokunnan käsityksen mukaan maamme lainsäädäntöön sisältyy merkittävästi tässä suhteessa puutteellista ikään kuin vanhempaa ajatuksellista perua olevaa lainsäädäntöä, joka olisi syytä ottaa kokonaisvaltaisempaan tarkasteluun sopivassa yhteydessä. Näin ei valtiovarainministeriön tietojen mukaan kuitenkaan ole vielä tapahtunut.  

Poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:n mukaan poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Tällaisesta tehtävästä nyt esillä olevassa tapauksessa olisi nimenomaan kysymys. Valiokunnan mukaan mainittu poliisilain säännös sisältää siitä ilmenevän toimivaltuuden antaa virka-apua. Tämän lisäksi Valtiokonttorilla on oltava toimivalta tehtävän suorittamiseksi, mutta ei toimivaltaa esteen poistamiseen omilla toimivaltuuksillaan. Virka-avun antajan toimenpide on tässä avustava toteuttamistoimi. Hallintovaliokunta on toisessa yhteydessä todennut, että virka-avun antamista rajoittaa se, että virka-apusääntelyllä ei laajenneta poliisin voimankäyttövaltuuksia eikä luoda virka-apua antavalle viranomaiselle uutta toimivaltaa (HaVM 16/2018 vp, s. 7; ks. myös PeVL 23/2005 vp, s. 4 - 5). 

Pelastuslain (379/2011) 50 §:n mukaan pelastusviranomainen voi antaa toimialaansa soveltuvaa virka-apua valtion, hyvinvointialueen tai kunnan viranomaisen ja laitoksen laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi. 

Hallintovaliokunta on yllä jo mainitussa lausunnossaan (29/2020 vp) todennut, että jos kysymys on paljolti neuvonnasta ja ohjauksesta sekä kalustoavusta, jonka antaminen ei vaadi erityisiä toimivaltuuksia ja jonka käyttäminen virka-aputoimintaan kunkin viranomaisen mahdollisuuksien mukaan on valiokunnan mielestä mahdollista myös joustavasti ilman, että asiasta aivan välttämättä säädetään laissa. Virka-avun painottuessa neuvontaan ja ohjaukseen ei ole tarpeen säätää siitä sen yksityiskohtaisemmin. Tätä ehdotusta laadittaessa on pidetty tarpeellisena, että laissa edelleen säädettäisiin Valtiokonttorille annettavasta virka-avusta. Tämä johtuu Valtiokonttorin erittäin laajasta toimialasta ja siitä, että lukuisat Valtiokonttorin tarjoamat palvelut kohdistuvat suoraan kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen, johon vaativassa toimintaympäristössä saattaa olla tarpeen saada virka-apua toiselta viranomaiselta.  

2.8  Muiden hallinnonalojen tehtävät

Valtiokonttori hoitaa myös muille kuin valtiovarainministeriön hallinnonalalle kuuluvia asioita. Kysymys on tällöin Valtiokonttorin rahoitustoimintoihin, korvaus- ja etuusasioihin tai valtion edunvalvontaan liittyvistä tehtävistä, joiden perustana olevat säädökset kuuluvat oikeusministeriön, sisäministeriön, puolustusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä ympäristöministeriön vastuulle. Näihin asioihin liittyvä tulosohjaus hoidetaan kyseisten toimintojen ohjauksen yhteydessä käsittelemällä asiaan liittyviä yhteistyösopimuksia.  

Oikeusministeriön hallinnonalalla Valtiokonttori hoitaa rikosvahinkolakiin perustuvat korvaukset rikosten uhreille sekä korvaukset aiheettomasti vapautensa menettäneille henkilöille. Lisäksi Valtiokonttori maksaa tuomioistuimen määräämät hyvitykset oikeudenkäynnin viivästymisestä ja käyttää osaltaan valtion puhevaltaa hyvitystä koskevassa asiassa. 

Sisäministeriön hallinnonalalla Valtiokonttori toimii tiiviissä yhteistyössä Poliisin ja Rajavartiolaitoksen kanssa työturvallisuuden kehittämiseksi.  

Puolustusministeriön hallinnonalalla Valtiokonttorilla on vastaavaa yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa työ- ja palvelusturvallisuuden saralla. Lisäksi Valtiokonttorilla ja Puolustusvoimilla on yhteistyötä muun muassa puolustusyhteistyöhön liittyvien vahingonkorvausvaatimusten käsittelyssä. 

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla Valtiokonttori huolehtii petoeläinten henkilöille aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskevista asioista sekä hallinnonalan lainoista.  

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla Valtiokonttori puolestaan hoitaa vienninrahoituksen korkosuojausta työ- ja elinkeinoministeriön antaman ohjeistuksen ja rajoitteiden puitteissa. 

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluvista asioista Valtiokonttori hoitaa sotilasvammalain mukaiset korvaukset sotainvalideille ja muille laissa tarkoitetuille henkilöryhmille sekä kunnille maksettavat korvaukset rintamaveteraanien kuntoutuksesta ja kotona asumista tukevista palveluista. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluvat myös muun muassa työtapaturma- ja ammattitautivakuutukseen, liikennevakuutukseen sekä vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyömiseen liittyvät tehtävät. 

Ympäristöministeriön hallinnonalan asioista Valtiokonttori hoitaa lainoihin, takauksiin ja korkotukiin liittyviä tehtäviä. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan ajantasaistettavaksi Valtiokonttorin tehtäviä koskeva säännös. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 d §, jossa säädettäisiin Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksista valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan sekä valtion vahingonkorvaus-, etuus- maksuvapautus- ja jäämistöoikeudellisiin asioihin liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Tiedonsaantioikeuksiin tehtävien laajennusten ja täsmennysten tarkoituksena on varmistaa Valtiokonttorille oikeus saada sille lain mukaan kuuluvien tehtävien toimeenpanossa välttämättömät tiedot siltä viranomaiselta tai muulta taholta, jonka hallussa tietoaineisto on. Pyrkimyksenä on myös lisätä käsittelyn asiakaslähtöisyyttä vähentämällä asianomaiselta vaadittavien asiakirjojen ja muiden selvitysten määrää. Tämä tukee kansalaisten osalta myös ns. yhden luukun periaatetta, kun eri viranomaiset eivät pyydä samaa tietoa asiakkaalta useampaan kertaan. Samalla säännös tehostaisi ja nopeuttaisi asian käsittelyä sekä vähentäisi hallinnollista taakkaa niissä viranomaisissa, joita tiedonsaantioikeus ei nykyisellään koske. Tiedonsaantioikeuksiin ehdotettavien muutosten vuoksi on tarpeen muuttaa myös rikosvahinkolakia, lakia tulotietojärjestelmästä, tapaturmavirastosta annetun lain kumoamisesta annettua lakia ja lakia valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta.  

Analysointi- ja raportointipalveluja koskevaa sääntelyä selkeytetään etenkin tietojen saantioikeuksien ja niiden käytön osalta. Valtiokonttorille jo voimassa olevassa laissa annettu analysointi- ja raportointipalvelutehtävä ehdotetaan säädettäväksi tehtäväksi tuottaa valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja sekä julkaista palveluissa tuotettua tietoa yleisessä tietoverkossa ohjauksen ja johtamisen tueksi sekä valtion toiminnan ja varojen käytön tehokkuuden ja avoimuuden varmistamiseksi. Kun viranomaiselle on säädetty tehtävä, se saa samalla laissa olevan käsittelyperusteen myös tietoihin sisältyville henkilötiedoille. Valtiokonttorin tehtävä tuottaa analysointi- ja raportointipalvelua selkeytetään siten, että tehtävä ja siihen liittyvät tiedonsaantioikeus ja tietojen julkaiseminen selkeytyvät nykyisestä.  

Julkisista hankinnoista ilmoittaminen ehdotetaan säädettäväksi Valtiokonttorin hoidettavaksi. Se tehdään jo käytössä olevalla sähköisellä järjestelmällä, josta hankintayksikö saa tiedon ilmoituksen julkaisemisesta ja julkaisemisen ajankohdasta osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi .  

Valtiokonttorille ehdotetaan säädettäväksi myös sen aiemmin valtiovarainministeriön määräyksen nojalla hoitama sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen välitysverkoston toimintaan liittyvä tehtävä. Valtiokonttorin tehtävänä olisi kehittää ja valvoa sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen välitysverkoston toimintaan liittyviä asioita sekä edistää välitysverkostossa liikkuvien liiketoiminta-asiakirjojen käyttöä ja niiden kansainvälistä yhteen toimivuutta. Sähköisillä liiketoiminta-asiakirjoilla tarkoitettaisiin Peppol-verkostossa liikkuvia asiakirjoja, joita nykyisin ovat esimerkiksi sähköiset laskut (verkkolasku) sekä tilaus- ja toimitusprosesseihin liittyvät sähköiset sanomat (hankintasanomat).  

Valtiokonttorista annetussa laissa ehdotetaan säädettäväksi automaattisen ratkaisumenettelyn edellyttämän oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöönotosta liikennevakuutuslain mukaisten vakuutusmaksua vastaavien maksujen ja laiminlyöntimaksujen määräämisessä. Valtiokonttori harkitsee mahdollisuutta hyödyntää automaattista ratkaisumenettelyä myös rikosvahinkolain mukaisissa korvausasioissa. Tästä syystä rikosvahinkolain osalta muutoksenhakua ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori saisi mahdollisuuden itseoikaisuun ennen vastineen toimittamista vakuutusoikeuteen. Valtiokonttorin päätökseen tyytymättömän tulisi jatkossa toimittaa valituksensa Valtiokonttorille, joka arvioisi asian uudelleen valituksessa esitettyjen vaatimusten ja selvitysten perusteella. Mikäli Valtiokonttori hyväksyisi kaikki valituksessa esitetyt vaatimukset, se tekisi asiassa oikaisupäätöksen, eikä asian käsittely siirtyisi vakuutusoikeudelle. Jos Valtiokonttori hyväksyisi vaatimukset vain osittain tai ei hyväksyisi mitään vaatimuksista, asia siirtyisi vakuutusoikeuden käsiteltäväksi. Valitusasiaa siirtäessään Valtiokonttorin tulisi antaa lausuntonsa valituksenalaisessa asiassa. Valtiokonttorin mahdollisuus oikaista antamansa päätös ennen valituksen siirtämistä vakuutusoikeuden käsiteltäväksi parantaisi ja yksinkertaistaisi oikeusturvan toteutumista hallinnon palveluperiaatetta tukevalla tavalla. Tekemällään oikaisupäätöksellä Valtiokonttori voisi joustavasti, tehokkaasti ja kustannuksiltaan edullisesti korjata päätöksissä ilmenevät selkeät virheellisyydet. 

Valtiokonttorille ehdotetaan säädettäväksi myös ilmoitusvelvollisuus holhousviranomaiselle vajaavaltaiselle maksettavasta vähäistä suuremmasta korvauksesta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi lain tasolla Valtiokonttorin käyttämiä asiantuntijoita koskevista rikosoikeudellisesta ja vahingonkorvausvastuusta. 

Hallinnon rakenteen muuttumisen vuoksi lakiehdotuksen virka-apua koskevaan pykälään ehdotetaan lisättäväksi kuntayhtymä, hyvinvointialue ja hyvinvointiyhtymä viranomaisiksi, joilla on Valtiokonttorin sitä pyytäessä velvollisuus toimivaltansa rajoissa antaa Valtiokonttorille virka-apua. Tässä ei ole tarkoitus säätää muille viranomaisille lisätehtäviä, vaan lisätä ainoastaan hallintorakenteen muuttumisen vuoksi mahdollisen virka-avun antajia, kun osa kuntien tehtävistä on siirtynyt hyvinvointialueille ja -yhtymään. Valtiokonttori saattaa tavanomaisessa toiminnassaan tarvita virka-apua. esimerkiksi poliisilta tai Ulosottolaitokselta. Tällöin useimmiten on kysymys poliisilta pyydettävän virka-avun osalta uhkaavasti käyttäytyvän henkilön aiheuttaman hengen, terveyden tai arvokkaan omaisuuden suojelutarpeesta ja ulososton osalta tyypillisimmillään häädön toimeenpanosta. Hyvinvointialueilta tai tulossa olevan valtion aluehallinnon uudistuksen mukaisilta viranomaisilta Valtiokonttori voisi tarvita virka-apua esimerkiksi Valtiokonttorin puitesopimuksilla järjestämän sotainvalidien hoidon tason seuraamiseksi tai sen jatkuvuuden turvaamiseksi. Samalla pykälään ehdotetaan lisättäväksi ne tehtävät, joiden suorittamisen turvaamiseksi Valtiokonttori voisi pyytää virka-apua. Valtiokonttorille on säädetty noin sadassa eri laissa tehtäviä. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista luetella yksityiskohtaisesti, minkä lain säännöksen mukaisen tehtävän hoitamiseen Valtiokonttori voisi esittää virka-apupyynnön. Tämän vuoksi säännökseen on kirjattu ne tehtäväalueet, joiden osalta Valtiokonttori voisi näin menetellä. Valtiokonttorin esittämät virka-apupyynnöt ovat hyvin satunnaisia ja virka-apua tarvitaan harvoin.  

4.2  Pääasialliset vaikutukset

6.1  Laki Valtiokonttorista

1 §. Valtiokonttori on valtiovarainministeriön hallinnonalan viranomainen. Voimassa olevaan säädökseen on myös lisätty hallintouudistuksesta johtuvat hyvinvointialue ja hyvinvointiyhtymä Valtiokonttorin palvelujen käyttäjäksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) mukaisesti. Pelastustoimen järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki hyvinvointialueesta annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain (613/2021) mukaisesti. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla ja Helsingin kaupungissa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa (615/2021).  

2 §. Perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä.  

Pykälän 1 momentissa luetellaan Valtiokonttorin pääasialliset tehtävät. Tämän lisäksi Valtiokonttorille on säädetty lukuisissa eri hallinnonalojen laeissa tehtäviä, joita kaikkia ei voida tässä pykälässä yksityiskohtaisesti mainita.  

Momentin 1 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi Valtiokonttorin olemassa olevista tehtävistä käyttämällä terminologiaa, joka vastaa toiminnan nykyistä sisältöä ja painotuksia. Kohdasta ehdotetaan poistettavaksi voimassa olevan momentin säännös työelämäpalveluista. Työelämäpalveluista ehdotetaan säädettäväksi jäljempänä tämän momentin kohdassa 9.  

Valtiokonttori järjestäisi valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluja. Antolainaustehtävissä nykyisen lain mukaisten lainanhoitopalveluiden määritelmä on tehtävien laajentumisen ja painopisteiden muuttumisen vuoksi tarkoituksenmukaista muuttaa nykytilaa paremmin kuvaavaksi valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi.  

Toiminnan painopiste on muuttunut 2000-luvulta alkaen voimakkaasti niin, että valtion myöntämien suorien lainojen määrä ja suhteellinen osuus on laskenut ja vastaavasti takausten, takuiden ja korkotukisitoumusten määrät ovat kasvaneet ja muodostavat nykyisin merkittävästi suuremman osuuden toiminnoista kuin suorat lainat. Antolainaustehtävien hallinnoinnissa on 2010-luvulta alkaen korostunut lainoihin ja takausvastuisiin liittyvä riskienhallinta ja sen myötä luotto- ja takaustappioiden minimointi.  

Antolainaustoiminnassa tehtävät ovat laaja-alaisia hallinnointiin liittyviä tehtäviä, joita ei voi kattavasti yksilöidä. Tehtävät sisältävät muun muassa lainojen ulosmaksatusta, velkomista, oikeudellista perintää, vakuuksien käsittelyä ja realisointeja sekä velkajärjestelyjä, yrityssaneerauksia ja konkurssiasioita. Takausten, takuiden ja korkotukiasioiden osalta tehtäviin liittyy mm. täytäntöönpanoa, vakuusjärjestelyitä, korkotukien hyvitysratkaisuja ja korkotukien maksatusta sekä takauskorvauspäätösten tekemistä ja takauskorvausten maksamista ja takauskorvaussaamisten perintää. Lisäksi osassa takaus- ja korkotukilainoja tehtäviin kuuluvat takausten elinkaaren aikaiset lainaehto- ja vakuusmuutoskäsittelyt. Erityislakeihin sisältyy lisäksi tehtäviä, joissa Valtiokonttori toimii myös muun muassa erilaisten myöntöpäätösten tekijänä. Asuntorahoitukseen sisältyy myös erityislakeihin perustuvia valvontatehtäviä ja sanktiopäätöksiä.  

Antolainaustoiminto laatii hallinnoitaviin vastuisiin liittyvää raportointia mm. ministeriöille ja lainojen myöntäjävirastoille. Tämän lisäksi antolainaustoiminto laatii valtiontakauksista ja -takuista säännöllisen koontiraportin, joka sisältää kaikki valtion takaus- ja takuuvastuut. Valtuus tämän tehtävän hoitamiseen katsotaan osaltaan sisältyvän tässä pykälässä todettujen valtion lainojen, takauksien ja takuiden hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin.  

Momentin 2 kohdan tehtäviin lisättäisiin valtion tilinpäätöksen valmistelu sekä valtion virastojen, laitosten ja talousarvion ulkopuolella olevien valtion rahastojen taloushallinnon ohjaus. Maksuliikkeen voidaan katsoa kuuluvan määritelmällisesti myös osaksi taloushallintoa. Selkeyden ja täsmällisyyden vuoksi se on kuitenkin mainittu tässä erikseen. Tästä säädetään tarkemmin valtion talousarviosta annetussa laissa (423/1988). Valtion taloushallinnon ohjaus ja ohjaukseen kuuluva kehittäminen ovat jo nykyään Valtiokonttorin tehtäviä. Valtiokonttorin toimivallasta tältä osin on säädetty valtion talousarviosta annetussa laissa ja talousarvioasetuksessa (1243/1992) laajasti ja yksityiskohtaisesti. Säädös vastaa pääosin jo nyt nykytilaa ja muutos on siten lähinnä selkeyttävä ja tekninen. Valtion taloushallinnolla tarkoitetaan laajasti taloushallintoon liittyviä prosessiketjuja kuten menojen käsittely, tulojen käsittely ja kirjanpito sekä taloussuunnittelu. Maksuliikkeen on katsottu kuuluvan määritelmällisesti osaksi taloushallintoa ja siihen liittyvistä tehtävistä on säädetty tapauskohtaisesti edellä mainituissa säädöksissä.  

Momentin 3 kohtaan lisättäisiin vahingonkorvausasioista huolehtimisen ohella valtion etuusasioista huolehtiminen sekä eräiden vakuutusten vakuutusmaksua vastaavien maksujen ja vakuutusmaksujen laiminlyöntimaksujen määrääminen. Koska voimassa oleva säännös valtion vahingonkorvausasioista huolehtimisesta kattaa vain osan korvauksiin, etuuksiin ja valtion edunvalvontaan liittyvistä tehtävistä, säännöksen päivittämistä voidaan pitää perusteltuna.  

Momentin 4 kohdassa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannon ylläpitotehtävästä, vastuuviranomaisena toimimisesta ja siihen liittyvästä rekisterinpitotehtävästä. Kuntalain (410/2015) 120 a §:n 2 momentissa säädetään kunnan velvollisuudesta toimittaa taloustiedot Valtiokonttorille. Hyvinvointialueesta annetun lain 120 §:ssä on vastaava säännös.  

Momentin 5 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin hoitamasta analysointi- ja raportointipalvelutehtävästä ja siihen liittyvästä kehittämistehtävästä, jossa Valtiokonttori tuottaa ja julkaisee analyysejä ja raportteja ohjauksen ja johtamisen tueksi sekä valtion toiminnan ja varojen käytön tehokkuuden ja avoimuuden varmistamiseksi. Tehtävään sisältyy myös kehittämistehtävä; tietojohtamisella voidaan parantaa viranomaisten ja laajemmin valtionhallinnon toiminnan laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Tämä edellyttää osaamisen vahvistamista, toimintatapojen uudistamista ja tietovarantojen avaamista laajempaan käyttöön hallinnon sisällä. Tietojohtamisen palveluja ovat mm. Tutkihallintoa.fi-verkkopalvelu, jonka sisältönä on tiedot valtion toimitiloista, hankinnoista, taloudesta, hankkeista, ICT-palveluista, matkustuksesta, koulutuksesta ja henkilöstömenoista. Valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalvelujen kehittämistehtävään katsotaan sisältyvän myös valtionhallinnon tietojohtamisen kehittäminen. Lisäksi Valtiokonttori toteuttaisi erilaisia valtionhallinnon johtamista palvelevia analyyseja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi.  

Momentin 6 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi Valtiokonttorin toimimisesta valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen sisältyvien palvelujen ylläpidosta vastaavana viranomaisena, valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelun tietoaineiston tuottajana ja julkaisijana sekä Valtiokonttorin toimimisesta valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettujen tietojen käsittelyyn liittyvistä muistakin tehtävistä. Valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalveluissa on kyse myös mm. avustusten saajia, määriä ja käyttötarkoituksia koskevista tiedoista, eikä pelkästään vain valtionapuviranomaisten toimintaa koskevista tiedoista. Valtionavustusten ja valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalvelut tuotetaan valtioneuvostolle päätöksenteon tueksi. Tämän momentin mukaisista tehtävistä on tarkemmin säädetty valtionavustuslain (688/2001) 6 a luvussa. Valtionavustuksiin liittyvä tehtävä säilyy ennallaan, kysymys on lakiteknisestä muutoksesta. Voimassa olevassa laissa asiasta on säädetty tehtäväpykälän 1 momentin neljässä eri alakohdassa. Tämän momentin aiempi kohta 6 on tässä yhteydessä siirretty kohdaksi 7, jotta analysointiin- ja raportointiin liittyvät palvelut olisivat laissa johdonmukaisesti esitettynä.  

Momentin 7 kohdan mukaisesti Valtiokonttori edelleen hoitaisi osaltaan Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen liittyvät tehtävät. Tästä on tarkemmin säädetty Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnoinnista, valvonnasta ja tarkastuksesta annetussa laissa (537/2022).  

Momentin 8 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorille uusi tehtävä. Valtiokonttori ylläpitäisi Hilmaa, joka sisältää hankintalain ja erityisalojen hankintalain hankintailmoitukset. Ylläpitovastuusta on säädetty hankintalain 60 §:n 5 momentissa ja erityisalojen hankintalain 64 §:n 5 momentissa. Tämä toiminto siirtyy Valtiokonttorin vastattavaksi vuoden 2025 alusta lukien.  

Momentin 9 kohdassa esitetään säädettäväksi Valtiokonttorille työelämän kehittämistehtävä. Valtiokonttorin työelämäpalvelut tukee valtion virastoja ja verkostoja toiminnan kehittämisessä. Lisäksi työelämäpalvelut vastaa Kaiku-kehittämisrahoituksesta ja koordinoi Työ 2.0. -kehittämisverkoston toimintaa. Tehtävä ei ole uusi, myös voimassa olevassa laissa säädetään Valtiokonttorin hoitamista työelämäpalveluista.  

Momentin 10 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin tehtäväksi kehittää ja valvoa sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen välitysverkoston toimintaa. Valtiokonttorin tehtävänä on toimia Suomen kansallisena Peppol-viranomaisena. Tähän niin sanottuun Peppol-tehtävään kuuluu myös välitysverkostossa liikkuvien liiketoiminta-asiakirjojen käytön ja niiden kansainvälisen yhteen toimivuuden edistäminen. Lakiin nyt ehdotettavat tehtävät vastaisivat pääasiassa valtiovarainministeriön Valtiokonttorille määräämiä Peppol-viranomaisen tehtäviä. Tehtävien hoitamiseksi Valtiokonttori osallistuu OpenPeppol-yhdistyksen päätöksentekoon ja kehitystyöhön, edistää Peppol-verkon käyttöä Suomessa sekä huolehtii tarvittavasta tuesta kansallisille toimijoille, vastaa kansallisten palveluntarjoajien OpenPeppol-verkoston sääntöjen noudattamisen valvonnasta Suomessa ja poikkeamien raportoinnista OpenPeppol-yhdistykselle. Valtiokonttori vastaa niiden Peppol-verkostoon liittyvien ongelmien ja virhetilanteiden ratkaisemisen edistämisestä, joita palveluntarjoajat eivät itse kykene ratkaisemaan, ja huolehtii muista vaadittavista toimenpiteistä.  

Peppol-viranomaisen tehtäviin kuuluu OpenPeppol-yhdistyksen kansallisille viranomaisille valtuuttamien ja määräämien tehtävien hoitaminen. OpenPeppol-yhdistyksen liittymissopimukseen tai yhdistyksen toimintaan ei katsota sisältyvän mitään sellaista eduskunnan toimivaltaan kuuluvaa, josta pitäisi säätää erillislainsäädännössä.  

Momentin 11 kohdan mukaan Valtiokonttorin tulee huolehtia niistä tehtävistä, jotka laissa tai sen nojalla on erikseen säädetty tai määrätty sen tehtäväksi, tai jotka valtiovarainministeriö sille määrää. Oikeusministeriön, puolustusministeriön, valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä ympäristöministeriön hallinnonalakohtaisessa erityislainsäädännössä on lukuisia säännöksiä tehtävistä, jotka on säädetty Valtiokonttorin tehtäväksi.  

Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi säännös Valtiokonttorin muista tehtävistä, jotka säädetään tai määrätään sen hoidettaviksi, sillä tämä on lisätty 1 momentin 11 kohdaksi. Muilta osin momentti säilyy sisällöltään ennallaan.  

2 b §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tarpeelliset muutokset niiltä osin kuin siinä viitataan lain 2 §:n 1 momentissa säädettäväksi ehdotettuihin Valtiokonttorin tehtäviin. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi valtioneuvoston kanslialle, maa- ja metsätalousministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle sekä ympäristöministeriölle salassapidon estämättä oikeus tiedon saantiin Valtiokonttorilta näiden hoitamien valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalvelujen sekä valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin sisältyvät tiedot. Valtiokonttori hallinnoi useiden eri hallinnonalojen lainoja, takauksia, takuita ja korkotukisitoumuksia. Kunkin hallinnonalan ministeriöllä voi olla tarpeita saada taustatietoja hallinnoitavista asioista esimerkiksi säädösvalmistelun, talousarviovalmistelun, vastuisiin liittyvän riskienhallinnan, suunnittelun tai muiden erityistarpeiden vuoksi. Kunkin ministeriön oikeus rajoittuisi oman hallinnonalansa asioihin. Valtiovarainministeriöllä kuitenkin olisi Valtiokonttorin ohjaavana ministeriönä oikeus saada tietoja edellä mainittuihin tarpeisiin liittyen oman hallinnonalansa asioista ja valtion taloudellisen riskienhallinnallisen tilanteen selvittämiseksi ja riskien minimoimiseksi tarvittaessa muidenkin tässä momentissa mainittujen ministeriöiden hallinnonalojen vastuiden osalta.  

Säännökseen ehdotetaan myös lisättäviksi työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto ry, joilla olisi tiedonsaantioikeus Valtiokonttorilta kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannosta näille tältä osin lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.  

Valtiokonttorille raportoitava kuntien ja hyvinvointialueiden taloustieto julkaistaan Tutkihallintoa.fi-palvelussa. Taloustieto voi sisältää salassa pidettävää henkilötietoa, silloin kun sen arvioidaan sisältävän enintään viiden henkilön palvelun järjestämistä tai tuottamista koskevaa taloustietoa. Tällainen taloustieto karkeistetaan eli se esitetään koottuna suurempaan palvelukokonaisuuteen. Tieto kootuista palvelukokonaisuuksista löytyy Tutkihallintoa.fi-palvelussa kunkin raportointikokonaisuuden yhteydestä.  

Työ- ja elinkeinoministeriön tiedoksisaantioikeus liittyy kuntien muuttuvaan tehtäväkenttään vuoden 2025 alusta alkaen, jolloin julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu työ- ja elinkeinotoimistoilta siirtyy kunnille. Vuoden 2025 alusta alkaen tulee voimaan laki kotoutumisen edistämisestä (681/2023), joka laajentaa kuntien tehtäväkenttää. Nämä tehtävät edellyttävät kuntien talousraportoinnin palvelukohtaisten raportoitavien tietosisältöjen uudistamista. Näiden muutosten myötä työ- ja elinkeinoministeriölle muodostuu uusia ohjaustehtäviä, jotka edellyttävät kuntien tarkan tason taloustiedon saavutettavuutta. 

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksen ja arvioinnin tehtävät sekä kuntien että hyvinvointialueiden tehtäviin liittyen edellyttävät myös taloustiedon käsittelyä tasolla, joka saattaa sisältää henkilötietoja. Tämän vuoksi esitetään sosiaali- ja terveysministeriön lisäämistä tiedonsaajaksi, jolloin vältetään erillisen hakemusmenettelyn käyttö. 

Suomen Kuntaliitto ry:n tehtävästä valtion ja kuntien neuvottelumenettelyssä säädetään kuntalain 11 §:ssä. Kuntaliitto edustaa kuntia kuntatalousohjelman valmistelussa. Kuntatalousohjelma sisältää julkisen talouden suunnitelman kuntataloutta koskevan osan. Kuntaliiton tiedoksisaantioikeus salassa pidettäviin tietoihin perustuu kuntalain 12 ja 13 §:n mukaiseen Kuntaliiton tehtävään kuntien edustajana (kuntatalouden arviointi-, seuranta-, tutkimus-, tilastointi ja neuvontehtävät). Tästä on tarkemmin säädetty valtioneuvoston asetuksella kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnasta (596/2015). 

Valtiokonttori on tällä hetkellä mahdollistanut Kuntaliitolle pääsyn salassa pidettäviin taloustietoihin erillisellä hakemuksella julkisuuslain 28 §:n tarkoittamalla tavalla (viranomaisen lupa salassa pidettävän asiakirjan saamiseen). Valtiokonttori tarkistaa vuosittain luvan perusteet käsitellä salassa pidettäviä tietoja luvan saajan kanssa. Hakemus tulee kuitenkin uusia aina kun tietosisällöt muuttuvat. Koska kuntien muuttuva tehtäväkenttä sekä raportoitaviin tietosisältöihin vuosittain tehtävät muutokset aiheuttavat ylimääräistä hallinnollista työtä hakemusten käsittelyssä, Kuntaliitolle ehdotetaan säädettäväksi tiedoksisaantioikeus salassa pidettävään kuntien taloustietoon. Kuntalain 120 a §:n 2 momentissa säädetään kunnan velvollisuudesta toimittaa taloustiedot Valtiokonttorille. Vastaava säännös on hyvinvointialueesta annetun lain 120 §:ssä. 

2 c §. Pykälän 1 momentin kirjoitusasua on tarkennettu Valtiokonttorille säädetyn analysointi- ja raportointitehtävän toteuttamisen ja tietojen paremman hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Pykälässä on selkeytetty tietosisältöjen ja tiedot tietojärjestelmistään luovuttavien tahojen kuvausta. Tietokategorioiden ja niiden tietosisältöjen tarkempi kuvaus on tuotu säännöskohtaisiin perusteluihin. Tämä on yksi keskeisimpiä muutoksia edelliseen hallituksen esitykseen nähden ja muutos on tarpeen, sillä käytännössä valtiotasoinen analysointi- ja raportointipalvelutoiminta ei ole saavuttanut sille asetettuja tavoitteita. Muutoksella pyritään selkeyttämään analysointi- ja raportointipalvelun käytännön toteutusta ja vähentämään tietoja luovuttavien viranomaisten esteitä Valtiokonttorille laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi tarvittavien välttämättömien tietojen luovuttamisessa.  

Tiedon luovutusvelvollisuuden tulisi kohdistua ensisijaisesti julkisuuslain mukaan toimivaltaisiin viranomaisiin. Voimassa olevassa laissa tiedonsaantioikeus on kohdistunut sekä toimivaltaisiin viranomaisiin että valtion yhteisten palveluiden tuottajiin. Tätä esitetään selkeytettäväksi siten, että luovutusvelvollisuus kohdistuisi nimenomaisesti julkisuuslain mukaan toimivaltaisiin viranomaisiin. Valtion yhteisten palveluiden tuottajilla ei ole kaikkia tarvittavia tietoja, vaan ne käsittelevät niitä toimivaltaisten viranomaisten lukuun. Tämän lisäksi joitakin analysointi- ja raportointipalvelun tekemiseksi välttämättömiä tietoja on saatava suoraan asianomaiselta virastolta. 

Analysointi ja raportointipalvelutehtävää on kuvattu asiasta aiemmin säädettäessä hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi valtiokonttorista annetun lain ja Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta annetun lain muuttamisesta (HE 20/2020 vp). Mainitun hallituksen esityksen kohdassa 2.2.2. on kuvattu muun muassa tehtävän oikeasuhteisuus tavoitteisiin nähden, riittävät tekniset ja organisatoriset suojaustoimet sekä ulkopuolisen asiantuntijaorganisaation laatima tietosuojan vaikutustenarviointi, jonka avulla varmennetaan ja parannetaan henkilötietojen käsittelyyn liittyvää toimintaa. 

Valtiokonttorin analysointi- ja raportointipalvelutehtävää koskeva tiedonsaantioikeus esitetään tarkennettavaksi. Siinä on kysymys viranomaisten välisestä tiedonvaihdosta. Luovutettavat tiedot on kuvattu mahdollisimman tarkasti tietokategorioittain. Tietokategoria on joukko samankaltaisia tai yhteenkuuluvia tietokenttiä, jotka kuvaavat jotakin asiaa tai ilmiötä. Esimerkiksi henkilötiedot, tilaustiedot ja laskutustiedot ovat erilaisia tietokategorioita, joita käytetään Valtiokonttorin hoitamassa analysointi- ja raportointipalveluissa. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 71/2014) todennut, että kun luovutettavat tietosisällöt on lueteltu säännöksessä tyhjentävästi ja luovuttaminen on sidottu tarpeellisuusvaatimukseen, ei sääntely tällöin ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallista. 

Valtiokonttorille luovutettavat tiedot on edelleen tarkoin rajattu siten, että ne eivät sisällä analysointi- ja raportointipalveluissa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 5 ja 7 - 11 kohdan mukaisia kansainvälisiä suhteita, rikosten torjuntaa, yleistä turvallisuutta, poikkeusoloihin varautumista, Suomen turvallisuutta, maanpuolustusta tai valtion- ja kansantalouden toimivuutta koskevia tietoja. Edellä mainitut tiedot ovat korkeamman kuin aiemmin käytössä olleen suojaustason IV mukaisia tietoja ja siksi mainittuja tietoja ei ole lähteenä käytettävissä järjestelmissä. Analysointi- ja raportointipalveluissa käsiteltävät tiedot ovat korkeintaan aiemman suojaustason IV mukaisia tietoja. Tietojen poiminnan ja käsittelyn toimintamalleissa noudatetaan nykyisin käytössä olevan turvaluokituksen kyseisen tason edellyttämiä menettelyjä riskien minimoimiseksi, riittävien suojaustoimien varmistamiseksi käsittelyprosesseissa ja -periaatteissa sekä niiden noudattamiseksi toteutetuissa tarkastuksissa. Myöskään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan nojalla salassa pidettäviä tietoja ei tarvitse antaa. Hallintovaliokunta on lain aiemman muutoksen yhteydessä lausunut (HavM 12/2020), että tieto sairauspoissaolosta, sen kestosta tai sairauslomalla olemisesta ei sellaisenaan ole terveydentilaa koskeva tieto eikä näin ollen kuulu erityisiin henkilötietoryhmiin. Jos tällainen tieto voidaan yhdistää henkilöön, tiedon luonne muuttuu. Tämän vuoksi valiokunta tuolloin ehdotti säännöksen sanamuotoa muutettavaksi niin, että siinä todetaan, ettei erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja luovuteta. Tieto sairaudesta, ammattitaudista tai työtapaturmasta aiheutuneen poissaolon kestosta voidaan kuitenkin luovuttaa.  

Pykälän 1 momentti on pääpiirteissään voimassa olevaa lakia vastaavan sisältöinen. Pykälän 1 momentin kohdissa 1 - 6 on listattu analysointi- ja raportointipalvelutoiminnassa tarvittavat välttämättömät tiedot. Kyseisissä kohdissa mainitaan ensin tiedot tietojärjestelmästään luovuttava yhteinen palveluntuottaja ja sen jälkeen luovutettavat tietokategoriat, joiden tietosisällöt kuvataan tarkemmin jäljempänä. Valtionavustuksia koskevista tiedoista ehdotetaan säädettäväksi pykälän 2 momentissa. 

Analysointi- ja raportointipalvelutoiminnassa käsiteltäviä tietoja ovat mm. tiedot talous- ja henkilöstöhallinnosta (ml. tiedot matkahallinnosta), tiedot toiminnan suunnittelusta ja seurannasta sekä organisaatiorakenteesta. Nämä tiedot luovuttaa Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet. Käsiteltäviä tietoja yhteisestä perustietotekniikasta luovuttaa Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, käsiteltäviä tietoja hanke- ja projektihallinnasta (hankesalkku) luovuttaa Digi- ja väestötietovirasto, käsiteltäviä tietoja toimitilahallinnasta luovuttaa Senaatti-kiinteistöt, käsiteltäviä tietoja hankintojen hallinnasta luovuttaa Hansel Oy, käsiteltäviä tietoja keskitetyistä koulutuspalveluista luovuttaa HAUS kehittämiskeskus Oy ja käsiteltäviä tietoja valtionaputoiminnasta luovuttavat valtionapuviranomaiset tai muut lain nojalla valtionavustuksia myöntävät viranomaiset. 

Käsiteltävät tiedot eivät ole sellaisia yhteisten palveluntuottajien hallinnoimia rekisteritietoja, jotka liittyvät ensisijaisesti kansalaisiin, yrityksiin tai organisaatioiden asiakkaisiin. Käsiteltävät tiedot liittyvät valtion virastojen ja laitosten toimintaan sekä henkilöstötietoihin jäljempänä tarkemmin kuvatuin rajoituksin. Toiminnassa voidaan käyttää myös muuta analysointi- ja raportointipalvelujen toteuttamisen kannalta tarpeellista tietoa sekä julkista tietoa. 

Pykälän 1 momentin 1 kohta tarkoittaa käytännössä taloushallinnon tietoja, joita ovat valtion keskuskirjanpidon tiedot sekä valtion organisaatioiden taloudenpidossa syntyneet tiedot, kuten ulkoisen laskennan tiedot, sisäisen laskennan tiedot sekä maksuliikkeen ja kassan hallinnan tiedot. Ulkoisen laskennan tietoja ovat talousarviotiedot sekä liikekirjanpidon ja valtuusseurannan tiedot. Sisäisen laskennan tietoja ovat sisäisen budjetoinnin, kustannuslaskennan ja muiden seurantakohteiden tiedot, kuten esimerkiksi tiedot toiminnoista, suoritteista ja projekteista. Maksuliikkeen tietoja ovat kassaennusteet, laskujen kierrätyksen tiedot ja reskontrien tiedot. Taloushallinnon tiedot sisältävät asiakas- ja toimittajarekisterissä olevia henkilötietoja, kuten asiakas- tai toimittajanumero tai sanallinen kuvaus. Sähköisen tilaamisen, dokumenttien käsittelyn ja arkistojärjestelmän sekä maksuliikejärjestelmän tiedot sisältävät käyttövaltuuksiin liittyviä henkilötietoja.  

Kyseinen 1 kohta tarkoittaa myös henkilöstöhallinnon tietoja, jotka kuvaavat valtionhallinnon henkilöstön palvelussuhteita. Henkilöstöhallinnon tietoja ovat johtamisen ja työtyytyväisyyden arviointitiedot, tiedot henkilöstöstä, kuten tutkinto- ja koulutustiedot, palkkaukseen liittyvät tiedot, tieto pätevyydestä, työaikakirjaustiedot ja poissaolotiedot sekä rekrytointiin, työterveyshuollon kustannuksiin, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvät tiedot. Tiedot eivät sisällä terveydentilaan liittyviä diagnoositietoja. Valtionhallinnon Työnantajan henkilöstötiedon eli Tahti-tilastojärjestelmän tiedot sisältävät myös Tilastokeskuksen luovuttamat tutkinto- ja nimikeluokitustiedot sekä Kevan luovuttamat eläköitymistiedot. Virkamiesten ja työsopimussuhteisen henkilöstön henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan myös yksityisyyden suojasta työelämässä annettua lakia (759/2004). 

Momentin 1 kohta tarkoittaa myös matkahallinnon tietoja, jotka kuuluvat talous- ja henkilöstöhallinnon tietoihin, ja niitä ovat toteutuneet tapahtumatiedot ja ohjaustiedot. Tapahtumatietoja ovat matkasuunnitelmat, matkaennakot, ostotapahtumat, laskut (sisältäen päivärahat ja kilometrikorvaukset) sekä verolliset korvaukset. Ohjaustietoja ovat matka- ja kulukorvausten ylläpidon tiedot, henkilötiedot, organisaatiotiedot, seurantakohdetiedot, tiliöintitiedot sekä tiedot valuuttakursseista. Matkahallinnon tiedot ovat palvelukeskuksen matka- ja kuluhallintajärjestelmän käyttäjä- ja matkustajarekisterissä. Matkahallinnon järjestelmän tiedot sisältävät henkilötietoja.  

Momentin 1 kohta tarkoittaa lisäksi organisaatiorakenteen tietoja, jotka koostuvat valtion budjetti- ja rahastotalouden organisaatiorakenteen kokonaisuuden tiedoista sekä organisaatiokohtaisista tiedoista. Valtion budjetti- ja rahastotalous koostuu kirjanpitoyksiköistä sekä talousarvion ulkopuolella olevista valtion rahastoista. Organisaatiokohtaisia tietoja ovat esimerkiksi organisaation toiminimi, yksikkörakenne, sisäinen toimintayksikkörakenne ja toimipaikka. Organisaatiotiedot sisältävät henkilötietoina tiedot henkilöistä organisaatiorakenteessa.  

Momentin 2 kohdan yhteisen perustietotekniikan (tietohallinnon) tietoja ovat virastojen päätelaitetiedot ja käyttäjätukipalvelujen tiedot, viestintäteknisten palvelujen tiedot, tietoliikennepalvelujen tiedot, tiedot käyttöpalveluista, tiedot toimistosovelluksista sekä tiedot kyseisten palvelujen käytöstä. Yhteisen perustietotekniikan rekisterien tiedot sisältävät henkilötietoina käyttäjien nimi-, yhteys-, käyttäjäidentiteetti- ja käyttövaltuustietoja.  

Momentin 3 kohdan hanke- ja projektihallinnan tietoja ovat tiedot valtionhallinnon hankkeista ja projekteja koskevista päätöksistä, sisällöistä ja tavoitteista sekä niiden kustannuksista ja rahoituksesta. Hankkeet ja projektit liittyvät pääosin toiminnan kehittämiseen tai säädösvalmisteluun.  

Hanke- ja projektihallintaan liittyviä tietoja on myös Valtion talous- ja henkilöstöhallinnonpalvelukeskuksen taloushallinnon tietojärjestelmissä ja tiedot sisältävät henkilötietoja valtion toimittajista ja asiakkaista. Palvelukeskuksen henkilöstöhallinnon tietojärjestelmien rekistereissä on tietoja hankkeille ja projekteille kohdennetuista työajoista ja työaikaa kohdentaneista henkilöistä. 

Momentin 4 kohdan toimitilahallinnan tietoja ovat tiedot valtion käytössä olevista rakennuksista, toimitiloista, rakennelmista ja kiinteistöomaisuudesta. Mainitut tiedot käsittävät perustietoja, kuten rakennuksen tai kiinteistön julkisen sijaintitiedon, omaisuuslajin, pinta-alatiedot ja pääasiallisen käyttötarkoituksen. Toimitilahallinnan tietoja ovat myös toimitilojen käyttöön liittyvät tiedot, joita ovat esimerkiksi vuokrasopimusten perustiedot, tieto tiloja käyttävästä organisaatiosta, henkilölukumäärät toimipaikoittain, yleispiirteiset käyttötarkoitustiedot, tilakustannustiedot (vuokrat ja muut toimitilakustannukset), tilankäytön tehokkuus sekä muut vastaavat toimitilahallintaan liittyvät julkiset tiedot. Toimitilahallinnan tietoihin lukeutuvat myös ympäristövastuuseen liittyvät tiedot kuten toimitilojen energiankulutus ja siitä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Toimitilahallinnan tiedot voivat sisältää henkilötietona tietoja henkilöiden sijoittumisesta kiinteistöihin, mitä tietoa voidaan käyttää analysointi- ja raportointipalvelutoiminnassa tietosuoja- ja tietoturvavaatimukset huomioon ottaen. HTH-tietopalvelussa on sekä julkisia että salassa pidettäviä (turvallisuusluokka IV) tietoja. Hallinnon tilahallinta, HTH, on Senaatin valtionhallinnon asiakkailleen tarjoama toimitilajohtamisen palvelu. HTH-tietopalvelu auttaa organisaatioita tilojenkäytön sekä tilakustannusten hallinnassa ja optimoinnissa. Toimitilahallinnan järjestelmien rekistereissä on henkilötietoina asiakkaiden ja yhteyshenkilöiden tietoja vuokrasuhteiden hoitamiseen liittyen.  

Momentin 5 kohdan hankintojen hallinnan tietoja ovat tiedot valtionhallinnon hankinnoista, yhteishankinnoista, puitejärjestelyistä, kilpailutuksista, tilauksista ja sopimuksista. Hankintatiedot sisältävät henkilötietoja hankintojen yhteys- ja vastuuhenkilöistä. Tietoja yhteys- ja vastuuhenkilöistä ei käytetä analysointi- ja raportointipalvelutoiminnassa.  

Hankintoihin liittyviä tietoja on myös palvelukeskuksen taloushallinnon tietojärjestelmissä (rekistereissä) ja tiedot voivat sisältää tietoja valtion toimittajista ja asiakkaista.  

Momentin 6 kohdan keskitettyjen koulutuspalvelujen tietoja ovat tiedot koulutusmuodoista, koulutuksiin osallistumisista sekä koulutusten järjestämisen kustannuksista. Tiedot henkilöiden osaamisesta ja koulutuksista ovat osa henkilöstöhallinnon tietoja. Tiedot sisältävät henkilötietoja koulutuksiin osallistuneista henkilöistä. Tietoja henkilöiden osaamisesta ja koulutuksista on myös Palkeiden henkilöstöhallinnon tietojärjestelmissä (rekistereissä).  

Muutamat lausunnonantajat ovat ilmaisseet huolensa kerättävien tietojen suuresta määrästä ja siitä seuraavasta oletetusta kasaumavaikutuksesta. Tietojen käsittelyssä arvioidaan tietoturvan kannalta tietojen kasautumisvaikutus, jotta yhdistettävistä tiedoista ei paljastu liian korkean aiemmin käytössä olleen suojaustason tai nykyisen turvallisuusluokittelun mukaisia tietoja. Tietojenkäsittelyn minimoinnilla pyritään tämän estämiseen. Valtiokonttori soveltaa seuraavia tietojen keräämisen, käsittelyn ja säilyttämisen minimointiperiaatteita: kerättävien tietojen minimointi eli vain ne henkilötiedot, jotka ovat välttämättömiä tiettyä tarkoitusta varten, kerätään. Tietojen säilyttämisen minimointi: henkilötietoja säilytetään vain niin kauan kuin on tarpeen niiden käsittelytarkoituksen kannalta. Kun tiedot eivät enää ole tarpeellisia, ne poistetaan. Tietojen käytön minimointi: Valtiokonttori käyttää henkilötietoja vain niihin tarkoituksiin, joihin ne on alun perin kerätty, ja vain siinä laajuudessa kuin on tarpeen. Tarkkuuden ja ajan tasalla pitämisen minimointi: henkilötietojen tulee olla tarkkoja ja ajan tasalla, mutta tarpeetonta tietojen päivittämistä vältetään. Tietoja ei kerätä ”varmuuden vuoksi”, vaan ainoastaan tarpeelliset tiedot kerätään ja niitä ylläpidetään. 

Analysointi- ja raportointipalvelun tietoja hyödynnetään valtioneuvostotasolla valtionhallinnon toiminnan kehittämisessä, ohjauksessa ja johtamisessa. Niitä käytetään koko valtiokonsernia poikkileikkaavien, eri hallinnonalojen laajuisten tai tiettyjen virastojen tarkasteluun. 

Analysointi- ja raportointipalvelutoiminnassa tarkasteltavat tiedot koskevat valtion virastoja ja laitoksia, joiden tietoja on yhteisten palveluntuottajien rekistereissä ja jotka on velvoitettu käyttämään yhteisiä palveluja. Tietovarantoon tallennetaan tiedot, jotka ovat tarpeellisia tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Kukin valtion virasto tai laitos omistaa rekistereissä olevat itseään koskevat tiedot. Mainittuja virastoja ja laitoksia ovat myös sellaiset valtion virastot ja laitokset, joille Valtiokonttori on myöntänyt määräajaksi talousarviolakiin perustuvan poikkeusluvan, jolla voi poiketa taloushallinnon ja palkanlaskennan vastuunjakoa koskevista määräyksistä. Toiminnan kohteena eivät ole eduskunta, eivätkä sen yhteydessä tai valvonnassa toimivat eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Valtiontalouden tarkastusvirasto, Ihmisoikeuskeskus, Ulkopoliittinen instituutti tai Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Yhteisten palveluntuottajien rekistereissä mahdollisesti olevat muut valtion tai valtion ulkopuolisten organisaatioiden tiedot jäävät niin ikään tarkastelun ulkopuolelle. Näitä ovat muun muassa Suomen Pankki ja Huoltovarmuuskeskus. 

Analysointi- ja raportointitoiminnassa luovutettavien tietojen osalta on syytä korostaa analysoinnin ja raportoinnin olevan toimeksiantoperusteista toimintaa. Valtiokonttorilla ei ole itsenäistä käyttötarvetta kyseisille tiedoille, vaan analysointia ja raportointia pyytävä viranomainen tarvitsee analysointi- ja raportointitiedot, jotta se voisi täyttää sille laissa säädetyt tehtävät. Näitä ovat esimerkiksi talousarvion toteutumisen, resurssien käytön, tulosohjauksen, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan seuraaminen.  

Pykälän 2 momentin mukaan Valtiokonttori, yhteinen palveluntuottaja ja tiedot luovuttava viranomainen määrittävät yhteistyössä luovutettavat tiedot. Palvelukeskukset ja muut palvelujen tuottajat toimivat asiakkaidensa lukuun, joten ne eivät ole lähtökohtaisesti toimivaltaisia päättämään tietojärjestelmissä olevien tallenteiden antamisesta, koska ne ovat asiakasvirastojen ja -laitosten asiakirjoja. Vain se viranomainen, jolla on julkisuuslain mukaan oikeus tietojen luovuttamiseen, voi tehdä arvion, mitä välttämättömiä tietoja voidaan toiselle viranomaiselle antaa. Tästäkin syystä on tärkeää, että mainitut tahot määrittävät yhdessä ne tiedot, jotka palveluun luovutetaan.  

Pykälän 3 momentin mukaan Valtiokonttorilla on oikeus saada valtionapuviranomaisilta ja lain nojalla muita valtionavustuksia myöntäviltä maksutta Valtiokonttorille valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalvelujen käyttöön salassapitovelvoitteiden ja muiden tietojen käyttöä koskevien rajoitusten estämättä tehtävän hoitamiseksi välttämättömät tiedot valtionavustuksen hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta, käytöstä ja valvonnasta sekä palauttamisesta ja takaisinperinnästä. Nämä tiedot ovat viranomaisen tai lain nojalla avustuksia myöntävän sekä haettuja että myönnettyjä valtionavustuksia ja niiden käytön seurantaa, valvontaa, takaisinperintää ja käsittelyaikoja koskevia tietoja. Näistä tiedoista säädetään tarkemmin valtionavustuslain (688/2001) 32 a §:ssä. Valtiokonttorin tehtäviä valtionavustustoiminnassa on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi valtionavustuslain ja valtiokonttorista annetun lain muuttamisesta (HE 88/2022 vp).  

Pykälän 4 momentin säännös vastaa pääosin voimassa olevaa lakia. Pseudonymisointi, anonymisointi ja aggregointi ovat tietosuojan ja tietoturvan menetelmiä, joita käytetään henkilötietojen suojaamiseksi. Pseudonymisointi tarkoittaa henkilötietojen käsittelyä siten, että tietoja ei voida enää yhdistää tiettyyn henkilöön ilman lisätietoja, jotka on säilytettävä erillään ja suojattuina. Anonymisointi tarkoittaa henkilötietojen käsittelyä siten, että niitä ei voida enää yhdistää tiettyyn henkilöön millään kohtuullisella toimenpiteellä. Anonymisoituja tietoja ei pidetä enää henkilötietoina. Aggregointi tarkoittaa yksittäisten tietojen yhdistämistä suuremmiksi tietoryhmiksi siten, että yksittäisiä tietoja ei voida tunnistaa. Tämä menetelmä auttaa suojaamaan yksilön yksityisyyttä yhdistämällä tiedot ryhmätasolle. Aggregoidut tiedot eivät ole henkilötietoja, ellei henkilötietoja käsitellä aggregointiprosessissa. Näitä menetelmiä käytetään erityisesti tietosuojan parantamiseksi ja riskien pienentämiseksi henkilötietojen käsittelyssä, tutkimuksessa ja tilastollisessa analyysissä.  

Pseudonymisointi on tietosuoja-asetuksen 25 artiklan mukaisesti osa sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa. Pseudonymisointi mainitaan yhtenä esimerkkinä teknisistä ja organisatorisista toimenpiteistä, joita rekisterinpitäjän tulee toteuttaa tietosuojan varmistamiseksi. Nyt esitetään sen käyttämistä ennen analysoinnin aloittamista. Ei ole tarkoituksenmukaista säätää sen käytöstä esitettyä tarkemmin, sillä erillisen pseudonymisointialustan käyttö hidastaisi ja lisäisi analysointikustannuksia.  

Julkaistavat tulokset on anonymisoitava tai aggregoitava siten, että yksittäistä henkilöä ei tiedoista voi tunnistaa. Voimassa olevassa laissa on tätä vastaava säännös. 

Pykälän 5 momentin säännös vastaa voimassa olevaa lakia, erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja ei luovuteta. Säännöksessä on voimassa olevan lain tavoin mainittu erikseen välttämätön tieto sairaudesta, ammattitaudista tai työtapaturmasta aiheutuneen poissaolon kestosta, joka voidaan luovuttaa, vaikka se ei yksinään olekaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluva tieto.  

Pykälän 6 momentin mukaan Valtiokonttori on rekisterinpitäjä niiden tietojen osalta, jotka se on saanut tämän pykälän 1 ja 3 momentin nojalla. Voimassa olevan lain säännös yhteisrekisterinpitäjyydestä valtionavustustietojen osalta on poistettu. Valtionavustuksia koskevat tiedot luovutetaan valtionavustustoiminnan analysointi- ja raportointipalveluja varten ja tällöin rekisterinpitäjä on käytännössä tiedot vastaanottava Valtiokonttori.  

2 d §. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 2 d § Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudesta ja Valtiokonttorin velvollisuudesta ilmoittaa huomattavan suuruisesta alaikäiselle maksettavaksi tulossa olevasta korvauksesta holhousviranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada salassapitosäännösten ja -määräysten estämättä pyynnöstä maksutta asian ratkaisemiseksi välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja 2 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdissa mainittuja tehtäviä hoitaessaan.  

Pykälän 1 momentin 1 - 5 kohdat koskisivat valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviä tehtäviä ja kohdat 6 - 15 valtionvahingonkorvaus-, etuus- maksuvapautus- ja jäämistöoikeudellisten asioiden hoitamiseen liittyviä tehtäviä. Siltä osin kuin tiedonsaantioikeus koskisi Valtiokonttorin oikeutta saada tulotietojärjestelmään ilmoitettavia tietoja, ehdotetaan jäljempänä tätä vastaavien muutosten tekemistä tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n 1 momentin 16 kohtaan. 

Tässä pykälässä mainitut tiedot (ja asiakirjat) ovat välttämättömiä, jotta Valtiokonttori voisi tutkia, selvittää, ratkaista, päättää ja muutoinkin hoitaa tarkoituksenmukaisella tavalla sille tämän lain 2 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädettyjen tehtävien (1) järjestää valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluja sekä hoitaa valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviä tehtäviä; sekä 3) huolehtia osaltaan valtion vahingonkorvaus- ja etuusasioista, jäämistöoikeudellisista asioista, maksuvapautusasioista sekä eräiden vakuutusten laiminlyöntimaksujen ja vakuutusmaksua vastaavien maksujen määräämisestä) mukaiset asiat.  

Ehdotettavassa pykälässä on tiedonsaantioikeus Valtiokonttorille säädetty muun ohella esitutkintaviranomaisilta. Esitutkintaviranomaisia ovat esitutkintalain (801/2015) 2 luvun 1 §:n mukaan muu poliisi kuin suojelupoliisi. Esitutkintaviranomaisia ovat myös rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Niiden esitutkintatoimivallasta säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa  (108/2018) , rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa  (623/2015) sekä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa  (255/2014) . Esitutkintaan voi osallistua myös syyttäjä.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa Valtiokonttorille esitetään tiedonsaantioikeutta Digi- ja väestötietovirastolta, Maanmittauslaitokselta, Suomen Ympäristökeskukselta (SYKE) ja Verohallinnolta oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta annetun lain mukaisen päätöksen tekemiseksi. Korkotukilainaksi voidaan hyväksyä asuntosäästöpalkkiolain (1634/1992) mukaisessa asuntosäästösopimuksessa tarkoitettu laina tai sen osa. Oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta annetun lain 11 §:ssä säädetään valtion maksaman korkotuen lakkauttamisesta tai takaisinperinnästä väärinkäytöstapauksissa. Valtiokonttori tekee tätä koskevan päätöksen. Päätöksen tekemiseksi Valtiokonttori tarvitsee Digi- ja väestötietovirastolta, Maanmittauslaitokselta ja Suomen Ympäristökeskukselta lainansaajaa koskevine tunnistetietoineen henkilöiden osoitetietoja, rakennusten tunnistetietoja sekä tiedot kiinteistön, rakennuksen ja huoneiston asukkaista. Rakennustietojen osalta Rakennetun ympäristön tietojärjestelmää säätelee laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (431/2023) ja rakentamislaki (751/2023). Rakentamislaissa on kunnille annettu näillä näkymin ainakin 1.1.2028 saakka jatkuva siirtymäaika, jolloin kunnat voivat toimittaa tiedot vielä väestötietojärjestelmään. Siirtymäaikana samat tiedot löytyvät sekä Digi- ja väestötietoviraston että Suomen Ympäristökeskuksen järjestelmästä.  

Lisäksi Valtiokonttori tarvitsee Verohallinnolta lainansaajan verotusta ja varallisuutta koskevat tiedot sekä lainansaajaa koskevine tunnistetietoineen rakennuksen tunnistetietoja ja tietoja siitä, kuka omistaa kiinteistön, rakennuksen tai huoneiston. Vastaavan tyyppinen säännös tiedonsaantioikeudesta Verohallinnolta Digi- ja väestötietovirastolle väestötietojärjestelmän tietojen tarkistamista varten on säädetty verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 20 §:n 3 kohdassa. 

Momentin 2 kohdan mukaan Valtiokonttorilla olisi oikeus saada Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta ja omistusarava- tai vuokra-aravalainoitetun asunnon sijaintikunnalta aravalain (1189/1993) 36 §:n mukaisen valvontatehtävän täyttämiseksi tarvittavat välttämättömät tiedot. Aravalain 36 §:n mukaan Valtiokonttorilla on eräiden muiden viranomaisten ohella oikeus ohjata ja valvoa aravalain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Saman säännöksen mukaan viranomaisilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada nähtäväkseen valvonnan toteuttamiseksi tarvittavat asiakirjat. Lainansaaja on velvollinen vaadittaessa toimittamaan asiakirjat tarkastajan luona tarkastettaviksi. Ehdotetulla muutoksella täsmennetään Valtiokonttorin tiedonsaantioikeus tältä osin koskemaan myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ja lainoitetun asunnon sijaintikunnan hallussa olevia tietoja. Täsmennys on tarpeen sen vuoksi, että Valtiokonttorilla on ollut vaikeuksia saada tehtävänsä täyttämiseksi vaadittavia välttämättömiä tietoja.  

Momentin 3 kohdassa ehdotetaan Valtiokonttorille tiedonsaantioikeutta maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetun lain (78/2007) mukaisten tehtävien edellyttämiin tietoihin. Tehtävien hoitamiseksi Valtiokonttori tarvitsee Verohallinnolta lainansaajan tulo- ja varallisuustietoja.  

Momentin 4 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi tiedonsaantioikeus Verohallinnolta Valtiokonttorin hoitaessa sille uusjakojen tukemisesta annetun lain (1423/2014) 13 §:n mukaista tuensaajan osuuteen ja koron perimiseen liittyvää tehtävää. Tiedonsaantioikeuden kohteena olisivat tehtävän hoitamiseksi tarvittavat lainansaajan tulo- ja varallisuustiedot.  

Momentin 5 kohdassa ehdotetaan Valtiokonttorille tiedonsaantioikeutta ulkoministeriöltä ja Finnvera Oyj:ltä. Kehitysmaihin myönnettävistä korkotukiluotoista annetun lain (1114/2000) 8 §:n mukaan ulkoministeriö päättää maksettavan korkotuen määrästä, johon sisältyy hallinnointipalkkio. Pykälän 2 momentin mukaan luoton hyväksyminen korkotukiluotoksi edellyttää vientitakuun saamista Finnvera Oyj:ltä. Lain 9 §:n mukaan Valtiokonttori maksaa korkotuen luoton myöntäneelle luottolaitokselle. Tämän tehtävän mahdollistamiseksi Valtiokonttorille olisi välttämätöntä säätää tiedonsaantioikeus korkotukiluoton asiakirjoihin ulkoministeriöltä ja Finnvera Oyj:ltä.  

Momentin 6 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada sotilasvammalain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Nykyisestä sotilasvammalakia koskevasta tiedonsaantioikeudesta poiketen kohdassa lueteltaisiin nimenomaisesti ne viranomaiset, joita tiedonsaantioikeus koskee. 6 kohdan a alakohdan mukaan Valtiokonttori olisi oikeutettu saamaan Digi- ja väestötietovirastolta ja Ahvenanmaan valtionvirastolta esimerkiksi korvauksen- ja etuudensaajan perhesuhteisiin liittyviä tietoja sekä tiedot edunvalvonnasta ja kuolemasta. Verohallinnolta saatavat tiedot ovat tarpeellisia hakijan tulo- ja omaisuustietojen selvittämiseksi harkittaessa sotainvalidin oikeutta täydennyskorkoon ja sairasapulisään sekä sotainvalidin lesken oikeutta lisähuoltoeläkkeeseen ja kertakaikkiseen korvaukseen. Alakohdan perusteella Valtiokonttorilla olisi oikeus saada myös muun muassa palvelusaikaa koskevat välttämättömät asiakirjat ja tiedot Sotilaslääketieteen keskukselta ja Kansallisarkistolta. Sosiaalihuollon viranomaisilta ja laitoksilta saamiensa tietojen perusteella Valtiokonttori muun muassa maksaa korvaukset laitoshuollosta.  

Pykälän 1 momentin 6 kohdan b alakohdassa Valtiokonttorille säädettäisiin oikeus saada sotilasvammalain nojalla käsiteltävän korvausasian ratkaisemisen edellyttämät tiedot korvaukseen tai etuuden hakijan palvelussuhteista ja ansioista sekä hänelle maksetuista etuuksista. Kohdan c alakohdassa lueteltaisiin ne terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavat tahot, joilta Valtiokonttorilla olisi oikeus saada asianosaisen terveydentilaan, työkykyyn, hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä asiakirjoja ja tietoja sotilasvammalaissa tarkoitetun asian ratkaisemiseksi. Terveydentilaan liittyvät tiedot ovat korvausasioiden käsittelyssä välttämättömiä arvioitaessa korvausperustetta, aiheutuneiden kulujen ja vammojen syy-yhteyttä korvattavaan vahinkoon, suoritettavan korvauksen määrää ja vahingosta aiheutuneen työkyvyttömyyden kestoa.  

Pykälän 1 momentin 7 kohta sisältäisi Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuden perintökaaren 5 ja 14 luvussa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Tiedonsaantioikeus kattaisi 7 kohdan a alakohdan mukaan oikeuden saada Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta ja Verohallinnolta asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen perinnönjättäjän ja perintöä hakevan yksilöimiseksi sekä perittävältä jääneen omaisuuden selvittämiseksi. Kohdan b alakohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja testamentin tehneen terveydentilasta, hoidosta ja kuntoutuksesta. Valtiokonttori tarvitsee terveydentilatietoja harkitessaan testamentin moitekanteen nostamista.  

Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi säädettäisiin 2 d §:n 1 momentin 8 kohdassa . Kohdan a alakohdan mukaan Valtiokonttorilla olisi oikeus saada korvauksen hakijaa koskevia tietoja Digi ja väestötietovirastolta sekä Ahvenanmaan valtionvirastolta. Verohallinnolta saatavat tiedot ovat tarpeen korvauksen hakijan tulotietojen selvittämiseksi. Korvausasian ratkaisemiseksi tarpeellisia esitutkintaviranomaisen hallussa olevia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi esitutkintapöytäkirja, tieto esitutkinnan lopettamisesta, kiinniottotiedot sekä tiedot mahdollisen matkustuskiellon tai etsintäkuulutuksen sisällöstä ja perusteesta. Syyttäjälaitokselta hankittavia tietoja ovat ainakin syyte tai syyttämättäjättämispäätös liitteineen sekä tiedot näiden tiedoksiannosta. Tuomioistuimelta Valtiokonttori tarvitsee muun muassa lainvoimaisuustietoja sekä tietoja siitä, onko hakijan vapaudenmenetysaika tullut rikoslain (29/1889) 6 luvun 13 §:n nojalla vähennetyksi jossakin toisessa rikosasiassa annetussa tuomiossa. Lisäksi Valtiokonttori tarvitsee asian ratkaisemiseksi pakkokeinoasioiden käsittelypöytäkirjoja sekä tietoja matkustuskiellon sisällöstä.  

Korvauksen perusteen arvioimiseksi Valtiokonttori tarvitsee Rikosseuraamuslaitokselta tiedot rangaistusten täytäntöönpanosta. Valtiokonttorin on välttämätöntä saada tiedot muun muassa ehdonalaiseen vapauteen pääsemisen määräosasta sekä ehdonalaisesti vapautuneelle mahdollisesti määrätyn valvonnan tai valvotun koevapauden sisällöstä. Maahanmuuttovirastolla puolestaan on välttämättömiä tietoja käännyttämis- ja karkottamisasioissa. Tiedot ovat tarpeen, sillä syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla korvattavien vapaudenmenetysten katsotaan päättyvän karkottamisen ajankohtaan.  

Pykälän 1 momentin 8 kohdan b alakohdassa täsmennettäisiin ne etuuden myöntäjät, joilta saatavat asiakirjat ja tiedot ovat tarpeen syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi, sekä yksilöitäisiin ne asiakirjat ja tiedot, jotka etuuden maksaja tai työnantaja olisi velvollinen luovuttamaan Valtiokonttorille. Kohdassa mainituilta tahoilta saatavat asiakirjat ja tiedot ovat tarpeen vapaudenmenetysajalta aiheutuneen ansionmenetyksen määrän selvittämiseksi. Alakohdassa c lueteltaisiin ne terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavat tahot, joilta Valtiokonttorilla olisi oikeus saada korvausta hakevan terveydentilaan, työkykyyn, hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä asiakirjoja ja tietoja. Tiedonsaantioikeus koskisi lääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattihenkilöstä annetussa laissa tarkoitettua ammattihenkilöä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettu terveydenhuollon toimintayksikköä, vahinkoa kärsineen kuntoutusta hoitavaa tahoa, muuta terveydenhuollon toimintayksikköä sekä sosiaalipalveluiden tuottajaa tai hoitolaitosta. Terveydentilaan liittyvät tiedot ovat korvauskäsittelyssä välttämättömiä korvausta vaativan vedotessa terveydentilaansa ja saamaansa hoitoon korvauksen määrää korottavana tekijänä. Tiedonsaantioikeus koskisi muun muassa Vankiterveydenhuollon yksikön asiakirjoja ja tietoja.  

Pykälän 1 momentin 9 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada maksuvapautuslaissa säädetyn maksuvapautuksen myöntämisen edellytysten selvittämiseksi tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Alakohdassa a annettaisiin Valtiokonttorille oikeus saada valtion edun valvomiseksi välttämättömät asiakirjat ja tiedot siltä valtion viranomaiselta, jonka toimintaan maksu- tai korvausvelvollisuus liittyy. Tällaisia ovat muun muassa tiedot salassa pidettävän tuomion sisällöstä. Valtiokonttorin tiedonsaantioikeus koskisi b alakohdan mukaan myös Digi- ja väestötietovirastoa, Ahvenanmaan valtionvirastoa, Verohallintoa ja Ulosottolaitosta. Mainituilta viranomaisilta saatavat hakijaan sekä hänen tuloihinsa, varallisuuteensa, velkoihinsa ja perhesuhteisiinsa liittyvät asiakirjat ja tiedot ovat tarpeen maksuvapautuslain mukaisen asian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi. Hakijan taloudellisen tilanteen selvittämiseksi saatetaan tarvita muun muassa ulosottoselvitystä Ulosottolaitokselta.  

Maksuvapautuksen myöntämistä harkittaessa välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja ovat myös alakohdassa c mainituilta työnantajalta ja etuuden myöntäjiltä saatavat asiakirjat ja tiedot hakijan työllisyydestä sekä hänen ansiotuloistaan ja muista tuloistaan. Lisäksi asiaan vaikuttavina seikkoina huomioidaan hakijan tai hänen perheenjäsenensä terveydellinen tilanne sekä sairauskulujen määrä silloin, kun maksuvapautusta hakeva vetoaa omaan tai perheenjäsenensä terveydentilaan, työkykyyn tai sairaan- tai terveydenhoidosta aiheutuviin kustannuksiin maksuvapautuksen myöntämistä puoltavana seikkana. Nämä tiedot Valtiokonttorilla olisi oikeus saada ehdotetun d alakohdan perusteella.  

Ehdotetussa 1 momentin 10 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta annetun lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Mainitun lain nojalla korvataan Puolustusvoimille tai Puolustusvoimien kanssa puolustusyhteistyöhön osallistuvan valtion asevoimille kuuluvista taisteluvälineistä tapaturmaisesti aiheutuneet vammat tai sairaudet silloin, kun tapaturma on sattunut Suomessa. Korvaus myönnetään vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetyin perustein. Korvausasian selvittämiseksi Valtiokonttori tarvitsee tiedot ja selvitykset korvauksen hakijasta, vahinkotapahtumasta sekä hakijalle aiheutuneen henkilövahingon seurauksista.  

Kohdan a alakohdassa olisi mainittu ne viranomaiset, joita Valtiokonttorin tiedonsaantioikeus koskisi. Korvausasian käsittelemiseksi Valtiokonttori tarvitsee muun muassa henkilöä sekä hänen perhesuhteitaan koskevia tietoja Digi- ja väestötietovirastolta sekä Ahvenanmaan valtionvirastolta. Verohallinnolta saatavat tiedot ovat tarpeen hakijalle aiheutuneen ansionmenetyksen tai elatuksen menetyksen määrittämiseksi. Esitutkintaviranomaiselta, tuomioistuimelta ja Syyttäjälaitokselta saatavat tiedot ovat tarpeen vahinkotapahtuman ja siitä vastuussa olevan tahon selvittämiseksi. Nato SOFA:n VIII artiklan 5 kappaleessa määrätään muun muassa korvausvastuun jakautumisesta lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välillä. Nato SOFA:n vahingonkorvausvastuuta koskevat määräykset on Pariisin pöytäkirjalla ulotettu koskemaan myös Naton esikuntia sekä niiden sotilas- ja siviilihenkilöstöä. Myöskään DCA:n 15 artiklan vahingonkorvausvaatimuksia koskevat määräykset eivät muuta Nato SOFA:n VIII artiklassa määriteltyjä vahingonkorvausvastuun jakautumista koskevia periaatteita. Näin ollen henkilövahingon aiheuttaneen taisteluvälineen kuuluessa Puolustusvoimien kumppanimaalle Valtiokonttorin tulisi Nato SOFA:n määräysten mukaisesti periä osa maksamastaan korvauksesta siltä valtiolta, jonka vastuulla vahingon aiheuttanut taisteluväline on ollut. Muun muassa tämän selvittämiseksi Valtiokonttori tarvitsee tietoja Puolustusvoimilta. Puolustusvoimien ei kuitenkaan tarvitsisi luovuttaa Valtiokonttorille jäljempänä 2 momentissa tarkoitettuja tietoja. Tapauksissa, joissa Suomen kansainväliset sopimusvelvoitteet (Sops 23-24/2024 Nato SOFA SopS 25-26/2024 Pariisin pöytäkirja ja SopS xx/2024 DCA) tulevat sovellettaviksi vahingonkorvausasioiden käsittelyssä Valtiokonttorissa, tietojen luovutukseen Puolustusvoimien, Valtiokonttorin ja mahdollisen kolmannen osapuolen välillä sovelletaan mm. tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia ja julkisuuslakia. Kansalliseen turvallisuuteen liittyvät salassa pidettävät tiedot on julkisuuslain rajoittamalla tavalla suljettu pois luovutettavista tiedoista.  

Kohdan b alakohta sisältäisi ne tahot, joilta saatavat tiedot olisivat tarpeen henkilövahingon kärsineen ansionmenetyksen tai hänen edunsaajiensa elatuksen menetyksen arvioimiseksi. Kohdan c alakohdassa määritellyt vahinkoa kärsineen terveydentilaan liittyvät tiedot ovat korvausasioiden käsittelyssä välttämättömiä arvioitaessa korvausperustetta, aiheutuneiden kulujen ja vammojen syy-yhteyttä korvattavaan vahinkoon, suoritettavan korvauksen määrää ja vahingosta aiheutuneen työkyvyttömyyden kestoa.  

Pykälän 1 momentin 11 kohta koskisi Valtiokonttorin oikeutta saada rikosvahinkolain nojalla ratkaistavana olevan asian käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot. Nykyinen tiedonsaantioikeuksia koskeva rikosvahinkolain 47 § ehdotetaan kumottavaksi. Uudella säännöksellä Valtiokonttorin tiedonsaantioikeutta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös muiden kuin voimassa olevassa säännöksessä mainittujen viranomaisten hallussa olevia korvausasian selvittämiseksi välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja. Lisäksi tiedonsaantioikeutta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten ohella myös muita sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita.  

Ehdotetun a alakohdan mukaan Valtiokonttorilla olisi voimassa olevassa säännöksessä mainittujen tahojen lisäksi oikeus saada asiakirjat ja tiedot Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, Verohallinnolta, Syyttäjälaitokselta, Ulosottolaitokselta sekä Maahanmuuttovirastolta. Lisäksi nykyisessä säännöksessä mainittu poliisiviranomainen korvattaisiin ilmaisulla esitutkintaviranomainen sekä kriminaalihuolto- ja vankeinhoitoviranomaiset ilmaisulla Rikosseuraamuslaitos. Rikosvahinkolain mukaisen korvausasian ratkaiseminen saattaa edellyttää tietoja asianosaisen nykyisestä tai aiemmasta asuinpaikasta, perhesuhteista ja kuolemasta. Muun muassa nämä tiedot sekä edunvalvontaan liittyvät tiedot saadaan tarvittaessa Digi- ja väestötietovirastolta tai Ahvenanmaan valtionvirastolta. Tietojen perusteella tarkistetaan muun muassa hakijan asuinpaikka rikoksen tapahtuma- tai korvaushakemuksen laatimishetkellä. Tiedot ovat tarpeen myös arvioitaessa surmansa saaneen läheisen oikeutta kuolemantapauksen perusteella maksettaviin korvauksiin. Edunvalvontatiedot ovat merkityksellisiä esimerkiksi harkittaessa hakijan oikeutta taloudellisesta vahingosta maksettavaan korvaukseen. Verohallinnolta saatavat tiedot puolestaan ovat usein edellytyksenä asianosaisen tulojen ja varallisuuden selvittämiseksi. Syyttäjälaitokselta saatavia välttämättömiä asiakirjoja tietoja ovat ainakin haastehakemus, syyttämättäjättämispäätös sekä tieto siitä, että syyteharkinta on kesken. Rikokseen syyllistyneen ulosottotiedot ovat tarpeen suoritettavasta korvauksesta rikosvahinkolain 19 §:n 2 momentissa säädetyn vähennyksen tekemiseksi. Ulosottotiedot voivat olla tarpeen myös muun muassa hakijalle aiheettomasti maksetun korvauksen takaisinperimiseksi. Maahanmuuttovirastolta saatetaan tarvita tietoja rikoksen uhrin tai rikokseen syyllistyneen Suomessa oleskelun kestosta, sillä rikosvahinkolain 2 §:n mukaan edellytys rikosvahinkokorvauksen suorittamiselle on, että vahinkoa kärsineellä oli korvaushakemuksen tekohetkellä tai rikoksen tekohetkellä asuinpaikka Suomessa tai muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai että vahingon yhteys Suomeen on muutoin vähäistä suurempi. Rikosseuraamuslaitokselta, sosiaalihuollon viranomaisilta ja laitoksilta sekä säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa tarkoitetulta säilöönottoyksiköltä tarvitaan tietoja sen selvittämiseksi, onko rikoksentekijä ollut rikoksen tehdessään rikosvahinkolain 13 §:ssä tarkoitetuin tavoin sijoitettuna laitokseen.  

Kohdan b alakohdassa täsmennettäisiin niitä etuuden myöntäjiä, joilta saatavat asiakirjat ja tiedot ovat tarpeen korvausasian ratkaisemiseksi, sekä yksilöitäisiin ne asiakirjat ja tiedot, jotka etuuden maksaja tai työnantaja olisi velvollinen luovuttamaan Valtiokonttorille. Voimassa olevasta rikosvahinkolain 47 §:stä poiketen kohdassa mainittaisiin nimenomaisesti Kansaneläkelaitos, jonka maksamista etuuksista saatavat tiedot ovat välttämättömiä Valtiokonttorin päivittäisessä korvaustoiminnassa rikosvahinkolain 19 §:n 1 momentissa säädettyjen vähennysten tekemiseksi. Kansaneläkelaitokselta saatavat asiakirjat ja tiedot ovat tarpeen myös rikosvahingosta aiheutuneen työkyvyttömyysajan sekä vahingoittuneen ansionmenetyksen määrittämiseksi.  

Kohdan c alakohdassa lueteltaisiin voimassa olevaa säännöstä tarkemmin ne terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavat tahot, joilta Valtiokonttorilla olisi oikeus saada vahinkoa kärsineen terveydentilaan, työkykyyn, hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä asiakirjoja ja tietoja. Tiedonsaantioikeus koskisi lääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattihenkilöstä annetussa laissa tarkoitettu ammattihenkilöä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettua terveydenhuollon toimintayksikköä, vahinkoa kärsineen kuntoutusta hoitavaa tahoa, muuta terveydenhuollon toimintayksikköä sekä sosiaalipalveluiden tuottajaa tai hoitolaitosta. Terveydentilaan liittyvät tiedot ovat korvauskäsittelyssä välttämättömiä arvioitaessa korvausperustetta, kulujen ja vammojen syy-yhteyttä korvattavaan vahinkoon, suoritettavan korvauksen määrää ja vahingosta aiheutuneen työkyvyttömyyden kestoa. Terveydentilatietoja tarvitaan myös arvioitaessa muiden korvausjärjestelmien ensisijaisuutta suhteessa rikosvahinkolakiin.  

Pykälän 1 momentin 12 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada riistavahinkolain nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjat ja tiedot. Mainitun lain mukaan korvaus suurpedon aiheuttamasta henkilövahingosta määrätään vahingonkorvauslain säännösten mukaisesti. Toimivalta määritellä henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä käsitellä henkilövahinkoja koskevat korvausvaatimukset on Valtiokonttorilla. Alakohdassa a mainittaisiin, että korvausasian käsittelemiseksi Valtiokonttori tarvitsee henkilöä sekä hänen perhesuhteitaan koskevia tietoja Digi- ja väestötietovirastolta sekä Ahvenanmaan valtionvirastolta. Verohallinnolta saatavat tiedot ovat tarpeen hakijalle aiheutuneen ansionmenetyksen tai elatuksen menetyksen määrittämiseksi. Riistavahinkolain mukaan henkilövahingosta korvausta hakevan on ilmoitettava henkilövahingosta vahinkopaikkakunnan poliisille, jolta saatavat tiedot vahinkotapahtumasta ovat tarpeen korvausasian ratkaisemisessa. Syyttäjälaitokselta ja tuomioistuimelta saatavat tiedot ovat tarpeen esimerkiksi silloin, kun vahinkoa kärsinyttä epäillään metsästysrikoksesta.  

Alakohdassa b mainittaisiin vahinkoa kärsineen työnantaja sekä ne etuuden myöntäjät, joilta saatavat asiakirjat ja tiedot ovat tarpeen vahingoittuneen ansionmenetyksen tai hänen edunsaajiensa elatuksen menetyksen määrittämiseksi. Alakohdassa c mainitulta taholta saatavat vahinkoa kärsineen terveydentilaan liittyvät tiedot ovat korvauskäsittelyssä välttämättömiä arvioitaessa korvausperustetta, kulujen ja vammojen syy-yhteyttä korvattavaan vahinkoon, suoritettavan korvauksen määrää ja vahingosta aiheutuneen työkyvyttömyyden kestoa.  

Pykälän 1 momentin 13 kohta koskisi valtion edun valvomista sekä viivästymishyvityksen maksamista oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain mukaisesti. Mainitussa laissa säädettyjä tehtäviä hoitaakseen Valtiokonttori tarvitsee tiedon hyvityksen saajasta myös silloin, kun tuomioistuimessa käsiteltävä asia on salassa pidettävä. Tuomioistuinten lisäksi tiedonsaantioikeus koskisi myös niitä valitusasioita käsittelemään perustettuja lautakuntia, jotka kuuluvat lain soveltamisalan piiriin. Tällaisia lautakuntia ovat sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta, opintotuen muutoksenhakulautakunta, kutsunta-asiain keskuslautakunta, kuvaohjelmalautakunta, opiskelijoiden oikeusturvalautakunta ja puutavaran mittauslautakunta.  

Momentin 14 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi tai valtion edun valvomiseksi. Ehdotetun a alakohdan mukaan Valtiokonttorilla olisi oikeus saada asiakirjat ja tiedot siltä valtion viranomaiselta, jonka toimintaan korvausvaatimus liittyy. Kun kysymyksessä olisi toisen valtion toimintaan perustuva korvausvaatimus, jonka Suomen valtio on sitoutunut käsittelemään Suomea sitovan joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevan sopimuksen tai puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen perusteella, korvaustoiminnan katsottaisiin liittyvän Puolustusvoimien toimintaan. Valtiokonttorin nykyinen tiedonsaantioikeus perustuu julkisuuslain 26 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon antamansa virka-aputehtävän suorittamiseksi sekä toimeksiannostaan tai muuten lukuunsa suoritettavaa tehtävää varten, jos se on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Nimenomaisen tiedoksisaantioikeutta koskevan säännöksen puuttumisesta on kuitenkin aiheutunut epätietoisuutta Valtiokonttorin ja vahingon aiheuttajaksi esitetyn viranomaisen välillä sekä myös viranomaisten ja vahingonkärsijän välillä, mistä syystä Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudesta ehdotetaan säädettävän erikseen.  

Kohdan b alakohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta ja Verohallinnolta niiden hallussa olevat asiakirjat ja tiedot. Säännös mahdollistaisi muun muassa hakijan verotietojen tarkistamisen silloin, kun hänelle on myönnetty korvaus ansionmenetyksestä.  

Alakohdassac mainittuja tietoja Valtiokonttorilla olisi oikeus saada vain siinä tapauksessa, että valtion korvausvelvollisuuden peruste kyseisessä asiassa olisi tullut selvitetyksi. Säännöksen mukaan Valtiokonttorilla olisi oikeus saada korvaukseen oikeutetun työnantajalta sekä etuuden myöntäjältä tarpeelliset asiakirjat ja tiedot muun muassa korvaukseen oikeutetun ansionmenetyksen tai hänen edunsaajiensa elatuksen menetyksen määrittämiseksi.  

Vastaava edellytys korvausperusteen olemassaolosta koskisi d alakohtaa . Sen mukaan Valtiokonttorilla olisi oikeus saada korvaukseen oikeutetun terveydentilaan liittyvät tiedot ja asiakirjat kohdassa mainituilta tahoilta. Terveydentilaan liittyvät tiedot ovat korvauskäsittelyssä välttämättömiä arvioitaessa vaadittujen kulujen ja vammojen syy-yhteyttä korvattavaan vahinkoon, suoritettavan korvauksen määrää ja vahingosta aiheutuneen työkyvyttömyyden kestoa.  

Pykälän 1 momentin 15 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja ja asiakirjoja valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi. Samassa yhteydessä kumottaisiin mainitun lain 20 §:n 2 momentti, jonka mukaan Valtiokonttorilla on oikeus salassapitosäännösten ja -määräysten estämättä pyynnöstä saada terveydenhuollon viranomaisilta ja laitoksilta korvausasian selvittämiseksi välttämättömät tiedot. Uuden säännöksen c alakohdassa lueteltaisiin voimassa olevaa säännöstä tarkemmin ne terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavat tahot, joilta Valtiokonttorilla olisi oikeus saada vahinkoa kärsineen terveydentilaan, työkykyyn, hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä asiakirjoja ja tietoja. Lisäksi Valtiokonttorille säädettäisiin kohdan a alakohdassa oikeus saada korvausasian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja Digi- ja väestötietovirastolta ja Ahvenanmaan valtionvirastolta sekä b alakohdassa oikeus saada asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot ulkomaan matkasta vastaavalta valtion viranomaiselta.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pykälän sisältämien tiedonsaantioikeuksien edellytyksestä. Valtiokonttorilla olisi oikeus saada asiakirjat ja tiedot vain niiltä osin kuin ne ovat välttämättömiä Valtiokonttorille 1 momentissa säädetyn asian ratkaisemiseksi tai tehtävän suorittamiseksi. Vastaavalla tavalla kuin 2 c §:n 3 momentissa Valtiokonttorille luovutettavat tiedot on edelleen tarkoin rajattu siten, että ne eivät sisällä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 5 ja 7 - 11 kohdan mukaisia kansainvälisiä suhteita, rikosten torjuntaa, yleistä turvallisuutta, poikkeusoloihin varautumista, Suomen turvallisuutta, maanpuolustusta tai valtion- ja kansantalouden toimivuutta koskevia tietoja.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Valtiokonttorille velvollisuus ilmoittaa holhousviranomaiselle vajaavaltaiselle maksettavasta vähäistä suuremmasta korvauksesta silloin, kun korvaus käsittää muun suorituksen kuin kulujen tai elatuksen menetyksen korvaamisen. Ilmoitusvelvollisuus koskisi tilanteita, joissa suoritettavan korvauksen kokonaismäärä olisi vähäistä suurempi. Vähäisenä voitaisiin pitää ainakin määrältään alle 1 000 euron korvauksia. Ilmoitusvelvollisuutta ei olisi silloin, kun korvaus kohdistuisi vahingosta aiheutuneisiin kuluihin tai elatuksen menetykseen. Ilmoitusta ei näin ollen tarvitsisi tehdä esimerkiksi sairaalamaksuista, lääkärinpalkkioista tai lääkekuluista tai virkamiehen työssä sattuneen tapaturmaisen kuoleman johdosta maksettavasta perhe-eläkkeestä. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluva korvaus, vajaavaltaisen hallinnassa olevaa omaisuutta koskeva korvaus sekä muu korvaus, josta vajaavaltaisella on oikeus määrätä, maksettaisiin lähtökohtaisesti vajaavaltaiselle itselleen eli käytännössä siis hänen nimiinsä avatulle pankkitilille tai lastensuojelulain (417/2007) 77 §:ssä tarkoitetulle itsenäistymisvaratilille. Muutoin korvauksen maksamisessa noudatettaisiin holhoustoimesta annetun lain (442/1999) säännöksiä. Lain 31 §:n mukaan edunvalvojan hoidettavana olevaan omaisuuteen kuuluva saatava voidaan suorittaa vain edunvalvojalle tai hänen osoittamalleen päämiehen tilille.  

Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin kaikkiin Valtiokonttorin maksamiin korvauksiin. Tällä hetkellä ilmoitusvelvollisuudesta säädetään vain Valtiokonttorin maksamien rikosvahinkokorvausten osalta. Vajaavaltaiselle maksettavaa korvausta koskeva rikosvahinkolain 45 § esitetään kumottavaksi, joten säännös tulisi sovellettavaksi myös rikosvahinkokorvausten osalta. Rikosvahinkokorvausten maksamisessa noudatettu menettely ei uuden sääntelyn myötä muuttuisi. 

4 §. Voimassa olevan lain mukaiselle säännökselle Valtiokonttorin oikeudesta lähettää asiakirjoja postitse tuomiokuntaan ei ole enää tarvetta. Kirjaamisviranomainen on nykyään maakaaren muuttamisesta annetun lain (572/2009) 5 luvun 2 §:n mukaan se maanmittaustoimisto, jonka toimialueella kiinteistö sijaitsee. Mainittu laki on saatettu voimaan lailla kirjaamisasioiden siirtämistä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (584/2009). Tällä hetkellä Valtiokonttori hoitaa lainhuudatus- ja kiinnitysasiat Maanmittauslaitoksen kiinteistövaihdannan rajapintapalvelussa.  

Pykälän tilalle esitetään säädettäväksi oikaisuvaatimusta koskeva säännös Valtiokonttorin käsittelemien liikennevakuutuksen laiminlyöntimaksujen osalta. Säännöksen mukaan maksuvelvollinen voisi saattaa liikennevakuutuslain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan päätöksen uudelleen maksutta Valtiokonttorin tutkittavaksi. Ehdotettu säännös toteuttaisi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen sekä hallintolain vaatimuksen ihmisen osallistumisesta asian käsittelyyn silloin, kun oikaisuvaatimuksen alainen päätös olisi annettu automaattisessa ratkaisumenettelyssä. Vastaavasta edellytyksestä ei ole säädetty oikeushenkilöiden osalta (hallintolain 53 f §). Hallintolain oikaisuvaatimusta koskevassa sääntelyssä ei kuitenkaan tehdä eroa esimerkiksi sen suhteen, onko asianosaisena luonnollinen vai oikeushenkilö. Hallintolain 49 b §:n 2 momentin mukaan oikaisua saa vaatia se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.  

Oikaisuvaatimusta koskevassa asiassa noudatettaisiin hallintolain 7 a luvun säännöksiä. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen haettaisiin muutosta siten, kuin asianomaisessa erityislaissa on säädetty. 

Tämän pykälän säännöstä esitetään sovellettavaksi myös lain voimaantullessa vireillä oleviin asioihin. 

4 b §. Ehdotettu pykälä olisi uusi. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetään perustuslain 124 §:ssä. Säännöksen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Lainkohdan esitöiden (HE 1/1998 vp) mukaan julkisella hallintotehtävällä viitataan tässä yhteydessä hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä.  

Korvaus- ja etuuspäätöksiä tehdessään Valtiokonttori käyttää julkista valtaa. Muun muassa asiakirjajulkisuutta koskevassa ratkaisussaan (KHO:2014:83) korkein hallinto-oikeus on katsonut, että osallistuessaan lakisääteisten tehtävien hoitamiseen vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkärit osallistuvat myös julkisen vallan käyttämiseen. Myös Valtiokonttorin korvauspalveluiden ratkaisutoiminnassa tukeudutaan eri aloihin perehtyneiden asiantuntijalääkäreiden ja vahinkotarkastajien lausuntoihin, vaikka lopullisen ratkaisun asiassa tekee kuitenkin aina Valtiokonttorin virkamies. Lääkäriasiantuntijan on pääsääntöisesti osallistuttava korvausasian käsittelyyn muun muassa silloin, kun työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla käsiteltävä korvausasia koskee lääketieteellisen seikan arviointia (työtapaturma- ja ammattitautilaki 121 §). Koska ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikki edellä mainitut asiantuntijat toimisivat virkasuhteessa Valtiokonttoriin, pykälässä säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta käyttää asiantuntijoita ja tehdä hallintolain 3 §:ssä tarkoitettuja hallintosopimuksia yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa tehtäväalaansa kuuluvien yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamisesta viraston lukuun. Viraston velvollisuuksiin kuuluisi tehdä laissa tarkoitettu hallintosopimus myös niin sanottujen ad hoc -asiantuntijoiden kanssa (kts. apulaisoikeuskanslerin 4.9.2023 antama päätös dnro OKV/2850/10/2022). Yksittäiset asiantuntijatehtävät puolestaan kytkeytyisivät kiinteästi Valtiokonttorille säädettyihin tehtäviin. Pykälää on pidettävä välttämättömänä, jotta Valtiokonttori voisi nykytilaa vastaavalla tavalla käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita säädettyjen tehtäviensä hoitamisessa. Asiantuntijan ottaminen virkasuhteeseen Valtiokonttoriin ei olisi tarkoituksenmukaista tehtävän satunnaisuuden ja vaihtelevan käyttötarpeen vuoksi. Valtiokonttori tarvitsee lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi asiantuntijoita useilta eri erityisosaamisalueilta varsinkin lääketieteen eri aloilta.  

Pykälän 1 momentin mukaan Valtiokonttori voisi käyttää asiantuntijoita ja tehdä hallintosopimuksia yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa toimialaansa kuuluvien asiantuntijalausuntojen antamisesta korvaus- ja etuusasioiden valmistelussa. Valtiokonttori on käyttänyt nykyisin sille kuuluvia tehtäviä hoitaessaan muun muassa niin kutsuttuja pysyviä asiantuntijoita, jotka edustavat viraston toiminnan kannalta merkityksellistä lääketieteen tai vahinkotarkastuksen asiantuntemusta. Ulkopuolisista asiantuntijoista tehdään myös turvallisuusselvityslain (726/2014) mukainen suppea turvallisuusselvitys.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa tietoja niille yhteisöille ja yksityisille henkilöille, joiden kanssa virasto on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun hallintosopimuksen Valtiokonttorin toimialaan kuuluvien yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamisesta Valtiokonttorin lukuun. Asiantuntijatehtävät voivat liittyä lääketieteen tai vahinkotarkastuksen tehtäviin, minkä vuoksi on välttämätöntä, että asiantuntijoille voitaisiin luovuttaa salassa pidettäviä tietoja hallintosopimuksessa sovitun yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamiseksi. Koska esimerkiksi terveydentilaa koskevat salassa pidettävät tiedot ovat samalla henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja, on pidetty välttämättömänä säätää, että asiantuntijatehtäviä hoitavat toimisivat näiden henkilötietojen käsittelijöinä rekisterinpitäjänä toimivan Valtiokonttorin lukuun. Henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella virasto toimisi rekisterinpitäjänä, jonka velvollisuuksiin kuuluisi laatia dokumentoidut ohjeet henkilötietojen käsittelystä, joita henkilötietojen käsittelijänä toimivan asiantuntijan olisi noudatettava. Viime kädessä virasto rekisterinpitäjänä vastaisi sille kuuluvien henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta ja muista velvoitteista. Valtiokonttorin velvollisuuksiin kuuluisi perehdyttää uudet asiantuntijat tehtäväänsä nykytilaa vastaavalla tavalla.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ulkopuoliseen asiantuntijaan rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta. Rikosoikeudellista virkavastuuta ja virkarikoksia koskevat säännökset sisältyvät rikoslain (39/1889) 40 lukuun. Rikosoikeudellinen virkavastuu ulottuu 40 luvun 11 §:n määritelmäsäännöksen 5 kohdan nojalla myös viranomaisorganisaation ulkopuolella tapahtuvaan julkisen vallan käyttöön. Sen mukaan julkista valtaa käyttävällä henkilöllä tarkoitetaan ensiksikin sitä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen (a kohta). Toiseksi julkista valtaa käyttävällä tarkoitetaan sitä, joka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella osallistuu edellä tarkoitetun päätöksen valmisteluun säännöksessä kuvatuin tavoin (b kohta). Koska perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt asianmukaisena rajoittaa julkisen hallintotehtävän hoitamiseen liittyvää vastuuta pelkästään rikosoikeudelliseen virkavastuuseen, jos toiminnasta voi aiheutua vahinkoa (PeVL 24/2001 vp), on näin ollen perusteltua säätää 3 momentissa myös julkisen vallan käyttöön osallistuvien asiantuntijana toimivien vahingonkorvausvastuusta.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuutuksesta. Momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ulkopuolisten asiantuntijoiden kutsumisesta ja heitä koskevista vaatimuksista.  

Ulkopuolisilla asiantuntijoilla olisi oikeus kohtuulliseen palkkioon, jonka perusteet Valtiokonttori vahvistaa. Heillä olisi myös oikeus matkakustannusten korvaukseen, jonka perusteet Valtiokonttori niin ikään vahvistaisi. Matkakustannusten korvaamisen osalta valtion matkustussääntö (Valtion virka- ja työehtosopimus matkakustannusten korvaamisesta) osoittaisi viitteitä korvausten tasosta.  

5 §. Hallinnon rakenteen muuttumisen vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi kuntayhtymä, hyvinvointialue ja hyvinvointiyhtymä viranomaisiksi, joilla on Valtiokonttorin sitä pyytäessä velvollisuus toimivaltansa rajoissa antaa Valtiokonttorille virka-apua, silloin kun on kysymys ehdotettavan lain 2 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdissa mainituista valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyvistä tehtävistä sekä valtion vahingonkorvaus-, etuus- maksuvapautus- ja jäämistöoikeudellisten asioiden hoitamiseen liittyvistä tehtävistä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi ne tehtäväalueet, joiden suorittamisen turvaamiseksi Valtiokonttori voisi pyytää virka-apua. Valtiokonttorille on säädetty noin sadassa eri laissa tehtäviä. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista luetella yksityiskohtaisesti, minkä lain säännöksen mukaisen tehtävän hoitamiseen Valtiokonttori voisi esittää virka-apupyynnön. Tämän vuoksi säännökseen on kirjattu ne tehtäväalueet, joiden osalta Valtiokonttori voisi esittää virka-apupyynnön. Valtiokonttori saattaa tavanomaisessa toiminnassaan tarvita virka-apua esimerkiksi poliisilta tai Ulosottolaitokselta. Tällöin on kysymys poliisin osalta uhkaavasti käyttäytyvän henkilön aiheuttaman hengen, terveyden tai arvokkaan omaisuuden suojelutarpeesta ja ulososton osalta tyypillisimmillään häädön toimeenpanosta. Hyvinvointialueilta ja -yhtymältä tai tulossa olevan valtion aluehallinnon uudistuksen mukaisilta viranomaisilta Valtiokonttori voisi tarvita virka-apua esimerkiksi Valtiokonttorin puitesopimuksilla järjestämän sotainvalidien hoidon tason seuraamiseksi tai sen jatkuvuuden turvaamiseksi. Nämä virka-apupyynnöt ovat hyvin satunnaisia ja harvoin tapahtuvia.  

Ehdotetut muutokset ovat selventäviä virka-avun antajien osalta. Tämän esityksen kohdassa 2.7 Virka-avusta Valtiokonttorille on virka-avusta säätämistä perusteltu yksityiskohtaisemmin. Kuntayhtymä on kuntalain 55 §:n 2 momentin mukaisesti oikeushenkilö, joka voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä käyttää puhevaltaa tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä hyvinvointialueesta annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain mukaisesti. Pelastustoimen järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki hyvinvointialueesta annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain mukaisesti. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla ja Helsingin kaupungissa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa. 

6.2  Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

60 §. Hankintailmoitusten julkaiseminen. Pykälän 5 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori ylläpitäisi sähköistä järjestelmää, josta hankintayksikkö saa tiedon ilmoituksen julkaisemisesta ja julkaisemisen ajankohdasta osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi. Voimassa olevassa laissa kyseinen tehtävä on säädetty valtiovarainministeriön hoidettavaksi. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on selkeyttää ministeriön tehtäviä siten, että operatiivisen tason tehtävä olisi valtiovarainministeriön hallinnonalan viraston vastuulla. Perustuslakivaliokunta (PeVL 15/2019 vp) ja talousvaliokunta (TaVM 1/2020 vp) ovat pitäneet perusteltuna, että hankintoja koskevassa lainsäädännössä on nimenomainen säännös hankintailmoitusjärjestelmän ylläpidon ja kehittämisen vastuusta.  

6.3  Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

64 §.Hankintailmoitusten julkaiseminen . Pykälän 5 momentti ehdotetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla ja samoin perusteluin kuin kohdassa 6.2 kuvattu säännöksen muutos.  

6.4  Rikosvahinkolaki

Rikosvahinkolain muutoksenhakua koskeva 7 luvun otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi itseoikaisu.  

Rikosvahingot muodostavat asiaryhmän, jossa tehdään paljon massaluonteisia päätöksiä. Vuonna 2025 Valtiokonttori antaa arviolta 20 000 rikosvahinkolakiin perustuvaa korvauspäätöstä. Hallintolaissa säädetyn oikaisuvaatimusmenettelyn (7 a luku) sijaan ehdotetaan tässä itseoikaisun käyttämistä seuraavin perustein: hallintopäätöksiä voitaisiin korjata nopeasti ja joustavasti ilman raskasta valitusprosessia. Itseoikaisu mahdollistaisi virheen korjaamisen nopeasti ilman, että asianosaiset joutuvat odottamaan pitkiä käsittelyaikoja valitus- tai oikaisuvaatimusmenettelyissä. Tämä nopeuttaisi asian käsittelyä ja vähentäisi hallinnollista taakkaa ja pienentäisi sekä asianosaisen, että viranomaisen kustannuksia. Itseoikaisu on taloudellisesti edullisempi tapa korjata virheitä, koska se ei vaadi monimutkaisia ja aikaa vieviä prosesseja. Itseoikaisu on myös joustava tapa korjata virheitä, mikä voi olla erityisen hyödyllistä tilanteissa, joissa virhe on selvä ja korjaus voidaan tehdä nopeasti. Tämä parantaa hallinnon kykyä reagoida tehokkaasti ja asianmukaisesti tilanteisiin. Vaikka itseoikaisu on nopea ja joustava menettely, se ei kuitenkaan saa heikentää asianosaisen oikeusturvaa. Asianosaisella säilyy normaali muutoksenhakumahdollisuus, joten oikeusturva ei tämän vuoksi vaarantuisi. Rikosvahinkolain 41 §:ssä on myös erikseen säädetty päätöksessä olevan asiavirheen ja kirjoitusvirheen korjaamisesta viittaamalla hallintolain 8 lukuun. 

38 §.Muutoksenhaku . Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi jäljempänä uudessa 38 a §:ssä ehdotetun itseoikaisua koskevan menettelyn edellyttämä muutos koskien valituskirjelmän toimittamista. Vakuutusoikeudelle osoitettu valitus tulisi jatkossa toimittaa muutoksenhakuajan puitteissa Valtiokonttorille vakuutusoikeuden sijaan. Valitus katsottaisiin määräajassa tehdyksi myös silloin, kun se on saapunut mainitussa ajassa suoraan vakuutusoikeudelle. Tällaisessa tilanteessa vakuutusoikeuden olisi siirrettävä valitus viipymättä Valtiokonttorin käsiteltäväksi.  

38 a §.Itseoikaisu ja valituksen siirto vakuutusoikeudelle. Rikosvahinkolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 38 a §, jossa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta oikaista muutoksenhaun kohteena oleva päätös. Itseoikaisu mahdollistaisi joustavan menettelyn selvien virheiden korjaamiseksi ennen varsinaista muutoksenhakua. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa Valtiokonttori hyväksyisi kaikki asiassa esitetyt vaatimukset. Valtiokonttorin olisi annettava asiassa uusi muutoksenhakukelpoinen päätös, jolloin valitus raukeaisi ja sen kohteena olevan päätöksen tilalle tulisi uusi päätös.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin menettelystä silloin, kun Valtiokonttori ei suostuisi kaikkiin valituksessa esitettyihin vaatimuksiin. Tällöin Valtiokonttorin tulisi toimittaa valituskirjelmä ja oma lausuntonsa asiaa koskevien asiakirjojen kanssa vakuutusoikeudelle 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä. Valtiokonttorin olisi siirrettävä valitus vakuutusoikeuden käsiteltäväksi myös silloin, kun valitus olisi saapunut Valtiokonttorille valitusajan päättymisen jälkeen, jollei Valtiokonttori katsoisi valituksen myöhästymiselle olleen rikosvahinkolain 38 §:ssä tarkoitettuja painavia syitä ja voivansa suostua kaikkiin valituksessa esitettyihin vaatimuksiin. Valitus olisi siirrettävä vakuutusoikeudelle myös silloin, kun siinä olisi jokin muu prosessuaalinen virhe. Valtiokonttori pyrkii siihen, että asiakirjojen toimittaminen Vakuutusoikeudelle olisi mahdollisimman sujuvaa ja voisi tapahtua sähköisesti.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että silloin kun Valtiokonttori voisi suostua valittajan vaatimuksiin vain osittain, se voisi antaa väliaikaisen päätöksen siltä osin kuin se hyväksyy vaatimukset ja lähettää valituksen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi. Väliaikaiseen päätökseen ei voisi hakea erikseen muutosta.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa 2 momentin mukaisesta määräajasta yhdellä kuukaudella valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkimisen vuoksi. Tämä olisi tarpeen, koska valituksesta saattaa joskus ilmetä sellaisia uusia seikkoja, jotka edellyttävät niiden tarkistamista tai lisäselvityksen hankkimista. Valtiokonttorin velvollisuutena olisi huolehtia päätöksen antamista varten riittävän selvityksen hankkimisesta. Viivästymisestä olisi ilmoitettava viipymättä valittajalle.  

45 §. Korvauksen suorittaminen vajaavaltaiselle. Valtiokonttorista annettuun lakiin ehdotettavassa 2 d §:n 3 momentissa säädettäisiin Valtiokonttorin velvollisuudesta ilmoittaa holhousviranomaiselle vajaavaltaiselle maksettavasta vähäistä suuremmasta korvauksesta. Ilmoitusvelvollisuus koskisi tilanteita, joissa korvaus käsittäisi muun suorituksen kuin kulujen tai elatuksen menetyksen korvaamisen. Ehdotetun säännöksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluva korvaus maksettaisiin vajaavaltaiselle itselleen. Korvaustoiminnan yhtenäisyyden vuoksi vajaavaltaiselle suoritettavaa korvausta koskeva rikosvahinkolain 45 § ehdotetaan kumottavaksi.  

47 §.Valtiokonttorin oikeus saada tietoja. Valtiokonttorista annettuun lakiin lisättäväksi ehdotettavassa 2 d pykälän 1 momentin 6 kohdassa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta tiedonsaantiin rikosvahinkoasian hoitamisessa tarvittavien tietojen osalta. Tämän vuoksi rikosvahinkolain vastaava pykälä 47 ehdotetaan kumottavaksi.  

6.5  Laki valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta

Lain 20 §:n 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska se on päällekkäinen Valtiokonttorista annettuun lakiin ehdotettavien muutosten vuoksi.  

6.6  Laki tapaturmavirastosta annetun lain kumoamisesta

Säännös valtion, kunnan ja muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomaisen, kuntoutuslaitoksen, sairaalan ja muun sairaanhoitolaitoksen velvollisuudesta pyynnöstä antaa Valtiokonttorille hallussaan olevat, käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot ehdotetaan kumottavaksi. Samasta asiasta säädettäisiin tämän esityksen mukaisessa Valtiokonttorista annetun lain 2 d §:ssä. 

Lain 3 § ehdotetaan kumottavaksi, koska se on päällekkäinen Valtiokonttorista annettuun lakiin ehdotettavien muutosten vuoksi. 

6.7  Laki tulotietojärjestelmästä

Tulotietojärjestelmästä annettua lakia ja myös sen 13 §:n 1 momentin 16 kohtaa on viimeksi muutettu lailla 402/2023, joka tulee voimaan 1.1.2025. Valtiokonttorista annetun lain tämän esityksen mukaisista muutosehdotuksista seuraa, että tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n 1 momentin 16 kohdan luetteloa olisi täydennettävä siten, että siihen lisätään Valtiokonttorista annetun lain muutosehdotuksen mukaisesti sotilasvammalaissa, perintökaaressa, syyttömästi vangitulle ja tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetussa laissa, maksuvapautuslaissa, taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta annetussa laissa (1213/1990), riistavahinkolaissa, oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta annetussa laissa eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetussa laissa sekä valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetussa laissa Valtiokonttorille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarvittava tiedonsaantioikeus tulotietojärjestelmästä. Näistä laeista johtuvasta Valtiokonttorin oikeudesta tiedonsaantiin Verohallinnolta salassapitosäännösten estämättä ehdotetaan säädettäväksi Valtiokonttorista annetun lain 2 d §:n 1 momentin 1 – 7, 10, 12 ja 15 kohdissa tarkoitetun asian ratkaisemiseksi. Lisäksi säännökseen ehdotetaan lisättäväksi 1.1.2023 voimaan tullut laki valtion henkilöstölle etätyöstä johtuvissa olosuhteissa sattuneiden tapaturmien korvaamisesta. 

9.1  Tiedonsaantioikeudet ja henkilötietojen käsittely

Ehdotuksia on arvioitu perustuslain, tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain, tiedonhallintalain sekä julkisuuslain kannalta siten, että Valtiokonttorille ehdotetut tiedonsaantioikeudet sen käsittelemien muiden päätöstä muita toimenpiteitä edellyttävien asioiden osalta (2 b, c ja d §) eivät ole ristiriidassa edellä mainittujen lakien kanssa. Perustuslain osalta on pyritty arvioimaan ehdotuksen kannalta merkityksellistä yksityiselämän tietojen ja henkilötietojen suojaa suhteessa muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin, erityisesti yleiseen turvallisuuteen liittyviin intresseihin (PeVL 73/2018 vp, PeVL 5/1999 vp, s. 2/II). 

Henkilötietojen suoja on osa yksityiselämän suojaa, joka on perustuslain 10 §:ssä ja Suomea sitovissa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (SopS 18 ja 19/1990) sekä EU:n perussopimuksissa ja EU:n perusoikeuskirjassa (EYVL 18.12.2000, C 364/1) taattu perusoikeus. Henkilötietojen suoja on yksilön perusoikeus ja lisäksi henkilötietojen suoja kuuluu perustuslain 10 §:n 1 momentin nojalla lain alaan. EU:n yleinen tietosuoja-asetus perustuu EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (EUVL 26.10.2012, C 326/47) 16 artiklaan ja EU:n perusoikeuskirjaan. Sääntelyssä on otettu huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen 8 artikla. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu kattavan myös henkilötietojen suojan (PeVL 28/2016 vp, s. 5). 

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan on lähtökohtaisesti riittävää perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Perustuslakivaliokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata se vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen sallimaan kansalliseen liikkumavaraan (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4 - 5). EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 51 johdantokappaleen mukaan asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Perustuslakivaliokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään sääntelyyn, jonka on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa (PeVL 65/2018 vp, s. 45, PeVL 15/2018 vp, s. 40).  

Perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädetään julkisuusperiaatteesta. Sen mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Hallinnossa julkisuus toteutuu käytännössä erityisesti jokaisen oikeutena saada tietoja viranomaisen hallussa olevista asiakirjoista ja muista tallenteista. Tallennejulkisuus ei rajoitu vain asianosaisiin, vaan on luonteeltaan yleisöjulkisuutta. Perustuslain edellä mainittu säännös sisältää tallennejulkisuutta koskevan pääperiaatteen, jota täsmennetään muulla lainsäädännöllä. Säännös edellyttää, että lailla turvataan viranomaisten hallussa olevien tallenteiden julkisuus nimenomaan yleisöjulkisuutena. Yleiset säännökset viranomaisen tallenteiden julkisuudesta ja salassapidosta on sisällytetty julkisuuslakiin. Julkisuuslain 29 §:n mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon toiselle viranomaiselle, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. 

Salassapidettävän tiedon luovuttamista perustuslakivaliokunta on käsitellyt lausunnoissaan PeVL 14/2018 vp, PeVL 15/2018 vp, PeVL 31/2017 vp ja PeVL 62/2018 vp. Lausunnoissa on korostunut luovutettavien tietojen arkaluontoisuus, niiden suojaaminen, tietojen välttämättömyys käyttötarkoitukseensa sekä luovuttamista koskevien säännösten täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimus. Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä yleensä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp ja PeVL 10/2014 vp , s. 6/II ja siinä viitatut lausunnot).  

Perustuslakivaliokunta on myös korostanut tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain ensisijaisuutta suhteessa erityislainsäädännön sääntelyyn ja pitänyt erityislainsäädännössä säätämistä suotavana ainoastaan silloin, kun se on esimerkiksi perusoikeuksien turvaamiseksi välttämätöntä. Lisäksi tarkempi sääntely on mahdollista ainoastaan tietosuoja-asetuksessa säädetyn kansallisen liikkumavaran puitteissa (PeVL 14/2018 vp, s. 3 - 5, ja siinä mainitut muut lausunnot, erityisesti PeVL 2/2018 vp ja PeVL 31/2017 vp). 

Ehdotettu lainsäädäntö on yhteensopiva tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain sääntelyn kanssa. Valtiokonttorilla on oikeus käsitellä tämän esityksen mukaisiin tietoihin sisältyviä henkilötietoja tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn mukaisesti, koska käsittely on tarpeen esityksessä ehdotetun rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat määräykset liittyvät henkilötietojen käsittelyn laillisuuteen. Ne määrittelevät, miten kansallinen tai unionin lainsäädäntö voi tarkentaa asetuksen tämän esityksen osalta 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja oikeudellisia perusteita henkilötietojen käsittelylle. Käsittely on laillista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi (6 artiklan 1 kohdan c alakohta). Kansallinen tai unionin lainsäädäntö voi tarkentaa ja täsmentää käsittelyn oikeudellista perustaa. Kansalliset lait tai EU-lainsäädäntö voivat sisältää erityisiä säännöksiä, jotka määrittävät, miten ja millä edellytyksillä henkilötietojen käsittely on sallittua. 

Tämän rekisterinpitäjän lakisääteistä velvollisuutta (6 artiklan 1 kohdan c alakohta) koskevan käsittelyperusteen soveltaminen edellyttää, että henkilötietojen käsittelylle perusteen luova oikeudellinen velvoite itsessään on täsmällinen ja että se luo selkeän oikeudellisen perustan velvoitteen edellyttämälle henkilötietojen käsittelylle. Rekisterinpitäjällä ei tämän oikeusperusteen soveltuessa ole laajaa harkintavaltaa kyseisen lakisääteisenvelvoitteen noudattamisessa ja sen edellyttämässä henkilötietojen käsittelyssä. Asetuksen 6 artiklan 3 kohta mahdollistaa siitä säätämisen kansallisella säädöksellä. Lisäksi Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, mikä on säädetty tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan jäsenvaltioille antaman kansallisen harkintamarginaalin perusteella, tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaista kieltoa käsitellä erityisiksi henkilötietoryhmiksi tulkittavia tietoja ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa on rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän toteutettavaksi säädetyt asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Näitä Valtiokonttorin on rekisterinpitäjänä noudatettava. Tietosuojalain 7 §:ssä on tarkentavat kansalliset säännökset rikostuomioiden käsittelystä.  

Asetuksen mukaan käsittely on lainmukaista ainoastaan silloin, kun vähintään yksi asetuksen 6 artiklan 1 kohdan edellytyksistä täyttyy. Asetuksen 9 artiklan mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä ovat esimerkiksi terveyttä koskevat tiedot. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on asetuksen mukaan kielletty, ellei käsittelyyn sovellu jokin 9 artiklan 2 kohdan poikkeuksista. Rikostietojen käsittely puolestaan on 10 artiklan mukaan sallittua vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tietosuoja-asetusta ja sen kansallista soveltamista täsmennetään ja täydennetään tietosuojalaissa. Tietosuojalain 6 §:n mukaan tietosuoja-asetuksen erityisiä henkilötietoryhmiä koskevaa käsittelykieltoa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. 

EU:n tietosuoja-asetuksessa (GDPR) riskiperusteinen lähestymistapa edellyttää, että rekisterinpitäjät ja henkilötietojen käsittelijät arvioivat ja hallitsevat henkilötietojen käsittelyyn liittyviä riskejä suhteessa kyseisen käsittelyn luonteeseen, laajuuteen, asiayhteyteen ja tarkoituksiin. Erilaisiin henkilötietojen käsittelytoimiin liittyy eriasteisia riskejä rekisteröityjen oikeuksille ja vapauksille, ja näitä riskejä tulee hallita asianmukaisilla teknisillä ja organisatorisilla toimenpiteillä. Tietosuoja-asetuksen 24 artikla korostaa, että rekisterinpitäjän on toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet varmistaakseen ja osoittaakseen, että käsittely tapahtuu asetuksen mukaisesti. Riskiperusteinen lähestymistapa edellyttää riskiarviointia, suojatoimia, jatkuvaa seurantaa, dokumentointia ja raportointia sekä rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien suojaamista. Valtiokonttori valtion virastona huolehtii sille tältä osin kuuluvista velvoitteista asianmukaisesti.  

Tiedonhallintalailla varmistetaan viranomaisten tietoaineistojen yhdenmukainen hallinta ja tietoturvallinen käsittely julkisuusperiaatteen toteuttamiseksi. Laissa on tarkemmat säännökset myös viranomaisten tietojärjestelmien välillä tapahtuvasta tietojen luovuttamisesta sähköisesti. 

Virkamiehen erityisasemaan kuuluu muita laajempi vastuu työstä ja siinä mahdollisesti tapahtuvista virheistä eli virkavastuu. Virkavastuu käsittää perustuslain 118 §:n mukaisesti sekä rikosoikeudellisen että vahingonkorvausoikeudellisen vastuun. Rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädetään rikoslain 40 luvussa ja vahingonkorvausvastuusta vahingonkorvauslaissa. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (esim. PeVL 3/2009 vp, s. 4/II ja PeVL 20/2006 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta toteaa (mm. PeVL 72/2018 vp s. 5), että perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. 

Perustuslakivaliokunta on tietosuoja-asetusta täydentävää lainsäädäntöä koskevassa lausunnossaan (PeVL 14/2018 vp s. 14) todennut, että tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tulkittuna ja sovellettuna myös Europan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötietojen suojan tasoa. Tiedon käsittely yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin ei ole ongelmallista perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta (PeVL 3/2004 vp s. 2/II). Sääntely toissijaisesta käytöstä opetuksen, tietojohtamisen sekä viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävän tarpeisiin ovat vastaavalla tavalla perusteiltaan hyväksyttäviä perustuslain 10 §:n 1 momentin näkökulmasta (PeVL 1/2018 vp). 

Kaikkien tässä esityksessä ehdotettavaksi luovutettavien henkilötietojen käsittely osalta on tarpeen korostaa luovutettavan tiedon välttämättömyyttä Valtiokonttorille, olipa sitten kysymys analysointi- tai raportointipalvelusta, henkilötietojen käsittelystä Valtiokonttorin tehtävissä valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyvin osin sekä valtionvahingonkorvaus-, etuus- maksuvapautus- ja jäämistöoikeudellisten asioiden hoitamiseen liittyvissä tehtävissä sekä vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määräämistä koskevan päätöksen osalta. Myös ulkopuolisille asiantuntijoilla luovutetaan heidän toiminnassaan vain asiantuntijalausunnon laatimisen kannalta välttämättömiä tietoja.  

9.2  Henkilötietojen käsittely analysointi- ja raportointipalvelussa

Esityksen tavoitteena on säätää Valtiokonttorille voimassa olevasta laista poikkeava tarkennettu analysointi- ja raportointipalvelutehtävä viranomaisten rekistereissä olevien tietojen hyödyntämiseksi valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluissa, valtion toiminnan ohjauksen ja johtamisen tueksi sekä valtion toiminnan ja varojen käytön tehokkuuden ja avoimuuden varmistamiseksi. Tehtävä edellyttää, että perusoikeutena turvatut henkilötietojen ja yksityiselämän suoja sekä julkisuusperiaatteen toteutuminen voidaan tulevaisuudessakin taata tehokkaasti ja laadukkaasti tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (mm. PeVL 73/2018 vp, PeVL 31/2017 vp, PeVL 5/2017 vp). 

Analysointi- ja raportointipalvelutehtävä ehdotetulla tavalla muutettuna ja tarkennettuna on lakisääteinen, ja sillä edistettäisiin yleistä etua varmistamalla valtion toiminnan ja varojen käytön tehokkuus ja avoimuus. Tässä tehtävässä saisi edelleen tietosuojalaissa tarkoitetulla tavalla käsitellä henkilötietoja tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, sillä käsittelyn oikeusperusteesta ehdotetaan säädettäväksi jäsenvaltion lainsäädännössä tämän esityksen mukaisesti. Lisäksi ehdotus täyttää tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisen edellytyksen henkilötietojen käsittelylle yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Rekisteröidyn oikeuksien rajoittamisesta e alakohtaan liittyvän vastustamisoikeuden osalta säädetään tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti siten, että perusteena on jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvä tärkeä tavoite. Saman artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti rajoitusten perusteena ovat suojatoimet, joilla estetään väärinkäyttö tai lainvastainen pääsy tietoihin tai niiden siirtäminen. Yleinen etu varmistetaan, kun huolehditaan julkisen talouden ja julkisten varojen tehokkaasta käytöstä ja toimivasta valtionhallinnosta.  

Analysointi- ja raportointipalvelutehtävästä ja siihen liittyvästä tiedonsaantioikeudesta säädetään lain tasolla. Analysointi- ja raportointipalvelutehtävää hoidetaan virkavastuulla. Tehtävää ei voi luovuttaa yksityiselle toimijalle. Julkaistaessa raportointituloksia on kaikki tiedot anonymisoitu tai aggregoitu eli summattu laajempien havaintoyksikköjen tasolle siten, että yksittäistä henkilöä ei voi tunnistaa tiedoista. Henkilötiedon ja salassa pidettävän tiedon säilymistä suojatussa muodossa valvotaan käsittelyn eri vaiheissa. 

Perustuslakivaliokunta on käytännössään kiinnittänyt erityistä huomiota perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvatun asiakirjajulkisuuden suhteesta yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan (esim. PeVL 73/2018 vp, PeVL 43/1998 vp. s. 2/II ja PeVL 60/2017 vp, s. 3). Valiokunta on katsonut, että esimerkiksi arkaluonteisten tietojen salassapitoa voidaan pitää välttämättömänä perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojaamiseksi (PeVL 39/2009 vp s. 2/I). Tällainen toisen perusoikeuden edistäminen on muodostanut sellaisen välttämättömän syyn, jonka vuoksi viranomaisen hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta on ollut mahdollista perustuslain 12 §:n 2 momentin nojalla lailla erikseen rajoittaa (PeVL 2/2008 vp, s. 2, PeVL 40/2005 vp, s. 2/II). 

Perustuslakivaliokunnan mukaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai perustuslain tulkintakäytännössä tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille (PeVL 73/2018 vp, s. 9, PeVL 14/2016 vp, s. 4 ja PeVL 14/2009 vp, s. 3/I). Tällaista tietoa on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Valiokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (esim. PeVL 3/2017 vp, s. 5). Tällaista rajausta on valiokunnan uudemmassa käytännössä pidetty säätämisjärjestyskysymyksenä. Valiokunta on todennut, että lain perusteluissa esitettyä välttämättömänä pidettyä henkilötietojen käsittelyä koskeva rajaus on syytä kirjata säännökseen (esim. PeVL 15/2019 vp, s. 5 ja PeVL 15/2018 vp, s. 40). 

Erityisesti työelämän kontekstissa tietosuojalaki ja työelämän tietosuojalaki (759/2004) säätelevät työntekijöiden erityisten henkilötietojen käsittelyä. Työnantajalla on oikeus käsitellä näitä tietoja vain, jos se on välttämätöntä työntekijän työsuhteen kannalta ja laissa säädetyin edellytyksin. Perustuslakivaliokunta on EU:n tietosuojauudistuksen voimaantulon myötä tarkistanut kantaansa (PeVL 14/2018 vp) henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn vaatimuksiin. Enää henkilötietojen käsittelystä kansallisesti säädettäessä ei yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla yleensä edellytetä kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä. Valiokunta on katsonut, että yleisen tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee näin ollen turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata se vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Sairauspoissaolon kestotieto ei edellä kerrotuin tavoin ole hallintovaliokunnan mietinnön mukaan (HavM 12/2020 vp) erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluva terveydentilaa koskeva tieto. Jos tällainen tieto voidaan yhdistää henkilöön, tiedon luonne muuttuu. Tämän vuoksi siitä edelleen ehdotetaan annettavaksi kansallisen liikkumavaran sallima erityinen säännös. Kyseinen tieto on välttämätön, koska se on indikaattori esimerkiksi työhyvinvointia tai siihen liittyviä seikkoja tilastollisella tasolla arvioitaessa. Lisäksi julkaisun lisäedellytykseksi on säädetty, että yksittäistä henkilöä ei julkistettavasta tiedosta voida tunnistaa. Varsinaisia terveydentilaa koskevia diagnoositietoja ei siirretä analysointi- ja raportointipalveluun. Julkaistavia tietoja käytetään toiminnan kehittämisessä, ohjauksessa ja johtamisessa. 

9.3  Henkilötietojen käsittely Valtiokonttorin valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyvissä tehtävissä sekä valtionvahingonkorvaus-, etuus- maksuvapautus- ja jäämistöoikeudellisten asioiden hoitamiseen liittyvissä tehtävissä

Ehdotettavat laajennukset Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksiin koskevat tietoja, jotka ovat edellytys Valtiokonttorissa käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiselle, ja jotka asianosainen on velvollinen luovuttamaan Valtiokonttorille. Ehdotetut tiedonsaantioikeudet ovat edellytys sille, että Valtiokonttori voi asianmukaisesti selvittää muun muassa hakijan oikeutta korvaukseen ja toisaalta korvauksesta vähennettävien muualta saatujen korvausten määrän. Valtiokonttorin tiedonsaantia koskevat muutokset ovat tarkkarajaisia ja sitoisivat Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuden myös jatkossa siihen, että tiedot ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi tai Valtiokonttorille säädetyn tehtävän suorittamiseksi. 

Käsittelyperuste tältä osin on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Valtiokonttorin valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin sekä valtionvahingonkorvaus-, etuusmaksuvapautus- ja jäämistöoikeudellisten asioiden hoitamisessa joudutaan käsittelemään myös valtiosääntöisesti arkaluontoisia henkilötietoja, joita ovat erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen lisäksi esimerkiksi maksukorttitiedot, tilitiedot, rikostuomioita ja rikoksia koskevat sekä sosiaalihuollon asiakastiedot (ks. PeVL 26/2018 vp, PeVL 15/2018 vp, PeVL 14/2018 vp, PeVL 3/2017 vp, PeVL 13/2016 vp ja PeVL 14/2009 vp).  

Tältä osin on otettava huomioon perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö arkaluonteisten henkilötietojen käsittelystä säätämisen osalta. Valiokunta (PeVL 14/2018 vp, s. 5 - 6) on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa (ks. PeVL 42/2016 vp, s. 2 - 3 ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunta on arvioinut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp, s. 2/I), minkä johdosta esimerkiksi tällaisia tietoja sisältävien rekisterien perustamista on arvioitava perusoikeuksien rajoitusedellytysten, erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden, kannalta (PeVL 29/2016 vp, s. 4 - 5 ja esimerkiksi PeVL 21/2012 vp, PeVL 47/2010 vp sekä PeVL 14/2009 vp). 

Perustuslakivaliokunta on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia. Kun käsitellään 9 artiklan tarkoittamia erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, tulee käsittelylle olla asetuksen 6 artiklan 1 kohdan käsittelyn oikeusperusteiden ohella jokin artiklan 2 kohdan mukaisista poikkeusperusteista. Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) 9 artiklan 2 kohdan g alakohta sallii erityisten henkilötietoryhmien käsittelyn silloin, kun käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevan syyn vuoksi EU-tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ja kun oikeasuhtaiset suojatoimet on toteutettu. 

Tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Valiokunnan mielestä arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille (PeVL 13/2016 vp, s. 4, PeVL 14/2009 vp, s. 3/I). Myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen johdantokappaleessa 51 painotetaan, että asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Valiokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (ks. esim. PeVL 3/2017 vp, s. 5). Näin on tässä esityksessä menetelty, tietojen saantioikeus on tarkoin rajoitettu, tiedonsaantioikeudet on tarkoin rajoitettu vain valtiokonttorin lakisääteisen tehtävän, kuten korvauspäätöksen tekemiseksi tarvittavaan tietoon.  

Tältä osin ehdotettavat tiedonsaantioikeudet ovat laajat. Kysymys on kuitenkin erityislaeissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömistä tiedoista. Niistä ei synny erillistä tietokantaa, vaan kyseisen tieto jää siihen tietojenkäsittelyjärjestelmään, jota asianomaisessa toiminnassa käytetään. 

9.4  Henkilötietojen käsittely ulkopuolisia asiantuntijoita käytettäessä

Ulkopuolisille asiantuntijoille annettavissa tehtävissä joudutaan käsittelemään Valtiokont t orin lakisääteisten tehtävien täyttämiseksi salassa pidettäviä asiakirjoja, jotka voivat olla samalla henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja, kuten esimerkiksi terveydentilaa koskevat tiedot. Tehtäviä hoitavat ovat henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella henkilötietojen käsittelijöitä. Valtiokonttori puolestaan toimii kyseisten tietojen rekisterinpitäjänä ja vastaa rekisterinpitäjänä henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista. Valtiokonttorin tehtävänä rekisterinpitäjänä on ohjeistaa henkilötietojen käsittelijöitä. Koska voimassa olevan henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn voidaan arvioida luovan riittävät lainsäädännölliset puitteet henkilötietojen käsittelylle, ei esityksessä ole arvioitu olevan tarvetta tältä osin säätää henkilötietojen suojasta tarkemmin.  

9.5  Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttämistä koskevan 4 b §:n osalta arvioidaan, että ehdotettu sääntely olisi tarkoituksenmukaista ja täyttäisi muutkin perustuslain 124 §:ssä säädetyt ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä muodostuneet edellytykset. Valtiokonttori voisi käyttää ulkopuolia asiantuntijoita esimerkiksi korvauksenhakijan terveydentilaa koskevien lausuntojen hankkimiseksi tai lausunnon hankkimiseksi vahingoittuneen omaisuuden korvaamista koskevassa asiassa.  

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla ja vain, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia (näin mm. PeVL 17/2021 vp kohta 78). Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Esillä oleva asiantuntijan tehtävä ei ole tällainen. Tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen edellyttää sitä, että Valtiokonttori voi käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita niissä tapauksissa, kun tarvittavaa erityisosaamista sen oman henkilöstön piiristä ei ole saatavissa.  

Julkisten hallintotehtävien hoitamisen tulee pääsäännön mukaan kuulua viranomaisille ja että tällaisia tehtäviä voidaan antaa muille kuin viranomaisille vain rajoitetusti. Julkisella hallintotehtävällä lainkohdassa viitataan verraten laajaan hallinnollisten tehtävien joukkoon, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Osallistuessaan korvaus- tai etuuspäätöksen valmisteluun myös asiantuntijan voidaan katsoa samalla osallistuvan julkisen vallan käyttöön. Lopullisen ratkaisun asiassa tekee kuitenkin aina Valtiokonttorin virkamies. Valtiokonttori tekee ulkopuolista asiantuntijaakin käyttäessään korvausasiassa lakisääteisen päätöksen. Asiantuntijalausunto ei ole viranomaista sitova, vaan tukimateriaalia päätöksen tekemistä varten. Asiantuntijalausunto on välttämätön päätöksen tekemiseksi, sillä Valiokonttorilla ei itsellään ole tarvittavaa erityisasiantuntemusta. Asiantuntijalausunto on myös vain osa päätöksenteossa tarvittavaa harkintaa. Valtiokonttori tutkii päätöksenteon juridiset ja muut tosiseikkoihin perustuvat päätöksenteon edellytykset. Valtiokonttori voisi antaa tässä kuvan tehtävän ulkopuolisen suoritettavaksi, kun siitä näin nimenomaisesti säädettäisiin laissa.  

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään ulkopuolisen asiantuntijan vaitiolovelvollisuudesta ja hyväksikäyttökiellosta ja 26 §:n 3 momentissa säädetään salassa pidettävän tiedon antamisesta viranomaisen lukuun toimivalle asiantuntijalle. Ulkopuolisilla asiantuntijoilla olisi vastaava salassapitovelvollisuus tehtävässään saamista arkaluontoisista asiakas- ja potilastiedoista kuin virkamiehillä. Valtiokonttorin on varmistettava, että käytettävät asiantuntijat ovat tietoisia salassapito- ja vaitiolovelvollisuudestaan. Salassapitovelvollisuus säilyisi asiantuntijatehtävän suorittamisen jälkeenkin.  Asiantuntijana toimivaan henkilöön sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Asiantuntija ei tee itsenäisiä luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeudelliseen asemaan liittyviä päätöksiä tai muita ratkaisuja, vaan toimii asiasta vastaavan virkamiehen tukena ja käytännössä toimeksi antavan Valtiokonttori valvonnan alla. 

Lakiehdotuksessa säädetyt Valtiokonttorin oikeudet saada ja käsitellä henkilötietoja ovat näin ollen perustuslain näkökulmasta hyväksyttäviä ja täyttävät perustuslain 10 §:n 1 momentin vaatimukset. Sama koskee myös julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle perustuslain 124 §:n tarkoittamalla tavalla. 

9.6  Oikaisuvaatimusmenettelyn soveltamisalasta

Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukainen liikkumavara antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää omia poikkeuksia ja tarkennuksia esillä olevan artiklan automatisoitujen päätösten kiellolle, kunhan ne huolehtivat riittävistä suojatoimista rekisteröityjen oikeuksien turvaamiseksi. Valtiokonttorista esitettävän lain 4 §:n osalta tämä on järjestetty säännökseen kirjatulla tavalla säätämällä asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi eli oikeus ihmisen väliintuloon, oikeus ilmaista näkemyksensä ja oikeus riitauttaa päätös. Tämä toteutuu säädettäväksi ehdotetulla mahdollisuudella vaatia oikaisua siten kuin hallintolain 7 a luvussa säädetään. Lisäksi on käytettävissä liikennevakuutuslain 29 §:n 2 momentin mukainen muutoksenhakumahdollisuus. 

Oikaisuvaatimuksen rajaaminen Valtiokonttorista annetun lain 4 §:n muutosesityksessä pelkkiin luonnollisiin henkilöihin toteuttaisi hallintolain 53 f §:n edellytyksen. Kansallinen oikeussuojajärjestelmä on kuitenkin neutraali sen suhteen, onko muutoksenhakijana luonnollinen vai oikeushenkilö tai viranomainen. Tämä lähtökohta on merkityksellinen yhdenvertaisuutta koskevan perustuslain 6 §:n ja hyvää hallintoa koskevan perustuslain 21 §:n kannalta. Rajaus johtaisi muutoin siihen, että asianosaisilla olisi erilaiset oikeussuojakeinot käytettävissään pelkästään sillä perusteella, onko asianosainen luonnollinen vai oikeushenkilö. Tämän vuoksi oikaisuvaatimusmenettely on myös oikeushenkilöiden käytettävissä. 

9.7  Oikaisuvaatimusmenettelyn ja itseoikaisun perustuslainmukaisuuden arviointi

Esityksessä esitetään Valtiokonttorista annetun lain 4 §:n säännökseen oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöönottamista ja rikosvahinkolain 38 a §:ään itseoikaisumahdollisuuden käyttämistä.  

Perustuslain 21 § turvaa jokaiselle oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon. Tämä perusoikeus sisältää muun muassa oikeuden tulla kuulluksi, oikeuden saada perusteltu päätös sekä oikeuden hakea muutosta päätökseen. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Esillä olevassa pykälässä taataan oikeus saada perusteltu päätös. Jokaisella on oikeus hakea muutosta itseään koskevaan päätökseen ja jokaisen oikeus hyvään hallintoon kattaa muun muassa käsittelyn joutuisuuden ja viranomaisten toiminnan ennakoitavuuden. Oikaisuvaatimus ja itseoikaisun käyttäminen esitettävissä laeissa on perustuslain 21 §:n näkökulmasta perusteltua, koska ne edistävät oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja hyvää hallintoa. Molemmat menettelytavat takaavat asianosaisen oikeuden tulla kuulluksi, oikeuden saada perusteltu päätös ja oikeuden hakea muutosta, samalla kun ne parantavat hallinnon tehokkuutta ja joustavuutta. Näin ollen ne ovat sopusoinnussa perustuslain turvaamien perusoikeuksien kanssa. 

9.8  Virka-avun antamisen valtiosääntöoikeudellinen arviointi

Viranomaisen toiselle viranomaiselle antamaan virka-apuun voi sisältyä valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä, erityisesti silloin, kun virka-apu liittyy perustuslaissa taattujen perusoikeuksien ja -vapauksien toteuttamiseen tai rajoittamiseen. Tällöin on huomioitava perusoikeudet ja -vapaudet: virka-avun aikana on varmistettava, että toiminta ei riko perusoikeuksia, kuten yksityisyyden suojaa, liikkumisvapautta tai sananvapautta. Myös viranomaisten väliset toimivallan rajat on otettava huomioon. Viranomaisilla on tarkasti määritellyt toimivaltuudet, ja virka-apua annettaessa on varmistettava, että viranomaiset eivät ylitä niille laissa säädettyjä toimivaltuuksia. Virka-apua annettaessa on varmistettava, että yhteistyö on perustuslain mukaista ja että toiminta on avoimuuden, hyvän hallinnon ja laillisuuden periaatteiden mukaista. Virka-apua annettaessa on varmistettava, että yksilöiden oikeusturva toteutuu asianmukaisesti. Tämä sisältää oikeudenmukaisen käsittelyn, tiedonsaantioikeuden ja mahdollisuuden valittaa viranomaisen toimista. Virka-avun antamisen edellytyksenä on luonnollisesti, ettei se vaaranna virka-apua antavalle viranomaiselle säädettyjen muiden tärkeiden tehtävien suorittamista. Koska Valtiokonttorin virka-avun tarve on vähäistä, tästä seikasta ei ole tarpeen lisätä lakiin erillistä säännöstä. 

Hallintovaliokunnan ratkaisukäytäntöä virka-apua koskien säädösehdotusten osalta on kuvattu jaksossa 2.7 Virka-avusta Valtiokonttorille.  

Hallitus katsoo, että lakiehdotukset voidaan edellä todetun perusteella käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon tiedonsaantioikeuksia koskevan sääntelyn sekä perustuslain 124 §:n soveltamiskäytännön yhtenäisyyden kannalta.