4.2.1.1
Vaikutukset kotitalouksien asemaan
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vähentää nykylainsäädännön puitteissa siihen oikeutettujen käytettävissä olevia tuloja opintovapaan (palkansaaja) tai yritystoiminnan ansioita vähentävien opintojen (yrittäjä) aikana. Tuen lakkauttamisen vaikutukset kotitalouksiin riippuvat mm. siitä, missä määrin aikuiskoulutustuki on vaikuttanut opintovapaalle jäämiseen, opintoihin hakeutumiseen, ja työllisyyteen ja ansioihin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Nämä kotitalousvaikutukset heijastuvat esitettävän uudistuksen työmarkkinoita ja julkista taloutta koskeviin vaikutuksiin.
Nykytilan arvioinnissa käsitellyn tutkimuskirjallisuuden tulokset ovat pääsääntöisesti yleisluontoisia. On mahdollista, että aikuiskoulutustuella on erilaisia vaikutuksia opintojen aloittamiseen eri ryhmissä, ja aikuiskoulutustuki on tärkeässä roolissa tietyissä koulutussiirtymissä. Tutkimustulosten yleistettävyyteen liittyy aina myös rajoitteita. Suomen aikuiskoulutustukijärjestelmää koskevat tulokset kuvaavat vaikutuksia 2010-luvun koulutus- ja etuusjärjestelmässä, joka joiltakin osin poikkeaa nykyjärjestelmästä. Yleiskuva tutkimuksesta on kuitenkin se, että aikuiskoulutustuen lakkauttaminen todennäköisesti lisää kotitalouksien työssäkäyntiä heikentämättä merkittävästi työssä jaksamista, uusiin opintoihin hakeutumista tai pidemmän aikavälin ansiokehitystä.
Arvioitaessa aikuiskoulutustuen lakkauttamisen vaikutuksia, ja väestön mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen tuen lakkauttamisen jälkeen, tulee arvioida vaihtoehtoisia tapoja rahoittaa opintojen aikainen toimeentulo, ja näiden vaihtoehtojen käyttöä nykytilassa ja käyttömahdollisuuksia eri elämäntilanteissa. Opintojen aikaisen toimeentulon tukeminen julkisista varoista muodostaa vain osan opintoihin kohdistuvasta julkisesta tuesta. Merkittävin opintojen tukemisen muoto on koulutuksen järjestäjille kohdennettava julkinen rahoitus, jolla mahdollistetaan koulutuksen maksuttomuus tai koulutuksen tuottamisen kustannuksia matalampi maksutaso.
Opintotukijärjestelmä rahoitetaan valtion varoista ja se on tarkoitettu perusasteen opintojen jälkeen tapahtuvan opiskelun aikaista toimeentuloa turvaavaksi tukijärjestelmäksi. Osa opintotuesta on valtion takaamaa pankkilainaa eli järjestelmään sisältyy myös opiskelijan omarahoitusosuus. Opintolainan valtiontakauksen määrä on 650 euroa kuukaudessa. Elokuun 2023 alusta lukien opintorahan määrä on 279,38 euroa kuukaudessa. Alle 18-vuotiaan lapsen huoltajalla on oikeus huoltajakorotukseen, joka on 1.1.2024 lukien 141,63 euroa kuukaudessa. Siten lasta huoltavan opintoraha on 1.1.2024 lukien yhteensä 421,01 euroa kuukaudessa. Valtiontakauksen enimmäismäärä nousee 1.8.2024 lukien 850 euroon kuukaudessa (L1201/2023).
Opintotuessa on käytössä opiskelijan omiin vuosituloihin perustuva jälkikäteen toimeenpantu tulovalvonta. Opiskelijalla voi olla opintorahan lisäksi muita veronalaisia tuloja kalenterivuodessa määrä, jota kutsutaan vapaaksi tuloksi. Vapaa tulo lasketaan siten, että opiskelijalla voi olla tuloa 1 040 euroa jokaista kuukautta kohden, jolta hän on saanut opintorahaa tai asumislisää sekä 3 120 euroa jokaista kuukautta kohden, jolta hän ei ole saanut opintorahaa tai asumislisää. Esimerkiksi yhdeksän tukikuukautta käyttävän opiskelijan vuosituloraja on tällöin 18 720 euroa (9 kk x 1 040 e + 3 kk x 3 120 e), jolloin tuloja voi olla keskimäärin 1 560 euroa kuukaudessa (18 720/12 kk) ilman, että sillä on vaikutusta tuen määrään.
Opintotukikuukausien määrää toisen asteen opinnoissa ei ole rajattu, mikä mahdollistaa opintotuen käytön useisiin toisen asteen opintoihin. Korkeakouluopiskelua varten enimmäistukiaika on 70, 64 tai 54 kuukautta. 1.8.2017 ja sen jälkeen opintonsa aloittanut opiskelija voi saada kaikkiin korkeakouluopintoihin pääsääntöisesti tukea yhteensä enintään 54 kuukautta, mikä mahdollistaa käytännössä yhden alemman ja yhden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen opintotuen turvin.
Tilastojen perusteella aikuiskoulutustukea saaneilla enimmäistukiaika ei pääsääntöisesti muodosta estettä opintotuen käytölle. Käytettävissä olevan aineiston perusteella vuonna 2021 ensimmäistä kertaa aikuiskoulutustukea sai 13 364 henkilöä, ja heistä 7 826:lla (58,6 %) oli voimassa oleva opiskeluoikeus korkeakoulussa (pl. henkilöt, joilla oli opinto-oikeus vain avoimiin korkeakouluopintoihin). Tästä ryhmästä 647 henkilöä oli saanut opintotukea korkeakouluopintoihin vähintään 54 kuukautta. Tämä vastaa noin 5 prosenttia kaikista aikuiskoulutustuen ensisaajista vuonna 2021. Jos arviointi tehdään suhteessa siihen, kuinka monella käytettyjä tukikuukausia on vähintään 39, eli laskennallisesti jäljellä alle 15 opintotukikuukautta (aikuiskoulutustuen enimmäiskesto), osuus on noin 13 prosenttia ensisaajista.
Opintotuella ja aikuiskoulutustuella tuetaan samoja opintoja. Avoimen korkeakoulun opintoihin aikuiskoulutustukea voi kuitenkin saada opintotukea joustavammin. Opintotukea voi saada avoimen korkeakoulun opintoihin, vain jos opiskelijalla on korkeakoulututkinnon suoritusoikeus. Käytettävissä olevan aineiston perusteella vuonna 2021 aikuiskoulutustukea sai 28 322 henkilöä ja heistä 4 922 (17 %) suoritti opintoja avoimessa korkeakoulussa. Mediaanituensaaja tässä ryhmässä sai tukea ko. vuonna 3 kuukautta ja suoritti avoimessa korkeakoulussa 18 opintopistettä. Kuitenkin noin puolella tämän ryhmän henkilöistä oli myös opiskeluoikeus tutkintoon johtavassa koulutuksessa.
Aikuiskoulutustuen kohderyhmässä opintotuen käyttöä voi rajoittaa myös opintotuen vuosituloihin perustuva tulovalvonta, minkä voidaan arvioida rajoittavan erityisesti korkeapalkkaisten henkilöiden opintotuen käyttöä lyhytaikaisiin opintoihin. Opintotukea ei voi saada lainkaan, jos vuositulot ylittävät 35 360 euroa. Esimerkiksi noin 10 prosentilla aikuiskoulutustukea saaneista kuukausipalkka ylittää 4 470 euroa. Tällä tulotasolla vuositulot ylittävät em. tulorajan, vaikka henkilö olisi opintovapaalla poissa töistä neljän kuukauden ajan (missä tapauksessa vuositulot muodostuisivat 35 760 euron suuruisiksi).
Opintotuen taso on aikuiskoulutustuen tasoa huomattavasti matalampi. Seuraavissa opintotukea koskevissa esimerkeissä on huomioitu opintolainan valtiontakauksen määrän nousu 650 eurosta 850 euroon kuukaudessa 1.8.2024 alkaen, ja opintorahan huoltajakorotuksen 30 euron suuruinen korotus 1.1.2024 alkaen.
Keskimääräisen aikuiskoulutustuen saajan mediaanipalkka on noin 3 000 euroa. Tällä bruttopalkalla aikuiskoulutustuen taso on 1 587,89 euroa kuukaudessa, mikäli henkilöllä ei ole muita ansioita. Lisäksi tuensaaja on oikeutettu opintolainan valtiontakaukseen, jonka enimmäismäärä on 850 euroa. Opintorahan taso puolestaan on 279,38 euroa kuukaudessa. Opintorahan taso on tyypillisellä aikuiskoulutustuen saajalla huomattavasti aikuiskoulutustukea matalampi, ja myös opintorahan ja opintolainan yhdistelmä (1 129,38 euroa kuukaudessa) alittaa aikuiskoulutustuen tason.
Aikuiskoulutustuen saajista 56 prosentilla on kotitaloudessa alaikäisiä lapsia, jolloin opintorahan taso huoltajakorotuksen kanssa olisi 421,01 euroa kuukaudessa, ja opintotuen taso huomioiden myös opintolainan on 1 271,01 euroa kuukaudessa.
Opintotukea saavat opiskelijat täydentävät toimeentuloaan yleensä yleisellä asumistuella. Aikuiskoulutustuen saajien puolisot ovat tyypillisesti työllisiä, minkä vuoksi oikeus yleiseen asumistukeen rajautuu lähinnä yksinasuviin aikuiskoulutustuen saajiin, joita on 27 % tuensaajista. Yksinasuva, pelkkää opintorahaa saava Helsingissä vuokralla asuva henkilö voi saada yleistä asumistukea 394 euroa kuussa, enimmäistukitason ollessa yksinhuoltajalle 565,5 euroa kuukaudessa.
Opintotuki ja aikuiskoulutustuki eroavat toisistaan työssäkäynnin ja opintojen yhdistämisen osalta. Aikuiskoulutustuessa lisätulot vähentävät tuen määrää 50-prosenttisesti. Esimerkiksi 3 000 euron bruttopalkalla aikuiskoulutustuen taso ilman muita tukikuukauden aikaisia tuloja on 1 587,89 euroa, mutta mikäli henkilöllä on 1 000 euroa tuloja saman tukikuukauden aikana, aikuiskoulutustuen taso on 500 euroa matalampi, 1 087,89 euroa. Opintotuen tulovalvonnassa puolestaan vuositulot vaikuttavat siihen, kuinka monelta kuukaudelta henkilö voi nostaa opintotukea. Havainnollistetaan työssäkäynnin ja opintojen yhdistämisen vaikutuksia opintotuessa ja aikuiskoulutustuessa esimerkeillä, jossa henkilö on joko 4 kuukauden täydellä opintovapaalla, tai 8 kuukauden puolittaisella opintovapaalla. Esimerkeissä täysi opintovapaa tarkoittaa sitä, että henkilöllä ei ole muita tuloja 4 kuukauden aikana, ja puolittainen opintovapaa sitä, että henkilön työtulot puolittuvat 8 kuukauden ajaksi.
3 000 euron bruttopalkalla aikuiskoulutustuen määrä 4 kuukauden täyden opintovapaan ajalta on yhteensä 6 352 euroa, kun taas 8 kuukauden puolittaisen opintovapaan ajalta aikuiskoulutustuki on 6 703 euroa. 3 000 euroa kuussa ansaitseva henkilö voi 4 kuukauden täyden opintovapaan ajalta nostaa 4 kuukautta opintotukea eli yhteensä 1 118 euroa opintorahaa, ja 8 kuukauden puolittaisen opintovapaan ajalta 6 kuukautta opintotukea eli yhteensä 1 676 euroa opintorahaa. Opintotuen vuosituloihin perustuva tulovalvonta suosii opintojen ja työssäkäynnin yhdistämistä erityisesti pienituloisten keskuudessa. Esimerkiksi 2 000 euron bruttopalkalla työskentelevä henkilö pystyy 8 kuukauden puolittaisen opintovapaan ajalta nostamaan 8 kuukautta opintotukea.
Ero aikuiskoulutustuen (ja sitä täydentävän yleisen asumistuen) ja opintotuen (ja sitä täydentävän yleisen asumistuen) välillä on pienimmillään pienituloisilla, osittaisella opintovapaalla opiskelevilla yksinhuoltajilla. Esimerkiksi 2 000 euron bruttopalkalla 8 kuukauden puolittaisen opintovapaan aikana tällaisella henkilöllä on oikeus 686 euron kuukausittaiseen aikuiskoulutustukeen ja 345 euron kuukausittaiseen yleiseen asumistukeen (yhteensä 1 031 euroa), tai 421 euron kuukausittaiseen opintorahaan ja 488 euron kuukausittaiseen yleiseen asumistukeen (yhteensä 767 euroa), minkä lisäksi henkilöllä on molemmissa vaihtoehdoissa oikeus opintolainan valtiontakaukseen (850 euroa). Kuitenkin tässäkin tapauksessa aikuiskoulutustuella opiskelu tarjoaa korkeamman toimeentulon tason.
Edellä kuvatun perusteella voidaan todeta, että aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vähentää julkisen sektorin taloudellista vastuuta kohderyhmän opintojen aikaisesta toimeentulosta, sillä työssäkäyvien vaihtoehtoinen tukimuoto (opintotuki) on matalampi ja lainapainotteisempi verrattuna ansioperusteiseen aikuiskoulutustukeen. Sillä osalla kohderyhmästä, joka aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta huolimatta valitsisi vähentää työaikaa opintojen vuoksi, aikuiskoulutustuen lakkauttaminen siirtäisi vastuuta opintojen aikaisesta toimeentulosta opiskelijalle itselleen, ja mahdollisesti hänen perheenjäsenilleen ja työnantajalleen.
Opintotuki ei ole vaihtoehto aikuiskoulutustuelle avoimessa korkeakoulussa suoritettaviin opintoihin, jos opiskelijalla ei ole tutkinnon suoritusoikeutta tai korkeakouluopiskelijoille, joiden opintotukikuukaudet korkeakouluopintoihin ovat loppuneet, tai korkeapalkkaisille henkilöille lyhyiden opintovapaiden ajaksi opintotuen tulorajojen vuoksi. Koska opintoraha ei ole opiskelijan ansiotasoon sidottu etuus ja koska käytettävissä olevien opintotukikuukausien määrä riippuu vuosituloista, opintotuki on myös vähemmän houkutteleva vaihtoehto korkeapalkkaisille työssä käyville.
Toisin kuin aikuiskoulutustuen ja opintotuen kohdalla, työttömyysetuuden saaminen edellyttää sitä, että henkilö on työtön. Erilaiset työttömille tarjolla olevat opiskelumahdollisuudet eivät suoraan korvaa aikuiskoulutustukijärjestelmän kumoamista.
On oletettavaa, että osa niistä henkilöistä, jotka olisivat ennen aikuiskoulutustukijärjestelmän kumoamista opiskelleet aikuiskoulutustuella, ovat jossakin myöhemmässä vaiheessa työttöminä ja pyrkivät hyödyntämään työttömille tarjolla olevia opiskelumahdollisuuksia. Näiden henkilöiden lukumäärää ja aikajännettä sekä muutoksen takia työttömyysturvasta ja julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä aiheutuvien kustannusten kasvua ei ole mahdollista arvioida luotettavasti.
Aineistosta voidaan kuitenkin arvioida, että noin neljänneksellä aikuiskoulutustukea vuonna 2015 saaneista on ainakin yksi alkanut työttömyysjakso vuosina 2015–2021. Tästä ryhmästä noin kolmella neljästä ensimmäisen työnhakujakson päättymissyy on työnvälitys yleisille työmarkkinoille, työn löytäminen itse, tai se, että henkilö ei ole uusinut työnhakuaan, ja noin 15 prosenttia on aloittanut koulutuksen, valmennuksen, kokeilun, tai omaehtoisen opiskelun. Tämän tarkastelun perusteella siis noin 5 prosenttia aikuiskoulutustukea saaneista jää työttömäksi seitsemän vuoden kuluessa aikuiskoulutustuen saamisesta niin, että työllistyminen edellyttää työvoimapalveluita.
Seuraavassa esitellään lyhyesti työttömien mahdollisuudet opiskella työttömyysturvaoikeutta menettämättä sekä mahdollisuudet saada työttömyysetuutta opiskelun tukemiseksi. Työnhakijoilla on työvoimakoulutusta ja päätoimisia luku- ja kirjoitustaidon opintoja lukuun ottamatta julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettu työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan sisältyvä velvollisuus hakea työmahdollisuuksia. Työvoimakoulutuksessa ja luku- ja kirjoitustaidon opinnoissa työnhakuvelvollisuus alkaa pääsääntöisesti kuukautta ennen opintojen päättymistä
Työttömyysetuutta ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettu päätoimisen opiskelun aikaisen toimeentulon turvaamiseen. Ensisijaisesti päätoimisen opiskelun aikaista toimeentulon turvaamista varten on opintotukijärjestelmä. Työttömyysturvalain ja opintotukilainsäädännön määritelmät päätoimisesta opiskelusta vastaavat pääosin toisiaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että työttömällä tai opiskelijalla on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta oikeus joko opintotukeen tai työttömyysetuuteen.
Työttömyysturvalaissa säädetään, ettei päätoimisella opiskelijalla ole oikeutta työttömyysetuuteen. Rajoitus koskee myös päätoimisen opiskelun lomajaksoja. Työttömyysturvajärjestelmässä opintojen päätoimisuutta arvioidaan joko niiden tutkintotavoitteisuuden tai laajuuden perusteella. Päätoimisena pidettävät opinnot on määritelty työttömyysturvalain 2 luvun 10 §:ssä. Sivutoimiset opinnot eivät vaikuta oikeuteen saada työttömyysetuutta.
Työnhakija voi tietyin työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:ssä säädetyin edellytyksin osoittaa, etteivät opinnot ole esteenä työssäkäynnille. Opintoja pidetään tällä perusteella sivutoimisina silloin, kun opiskeluaikaisen vähintään kuuden kuukauden vakiintuneen työssäolon tai yritystoiminnan harjoittamisen perusteella voidaan katsoa, ettei opiskelu ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle tai opinnot on aloitettu työsuhteen aikana ja työttömyys johtuu lomautuksesta tai irtisanomisesta taloudellisella tai tuotannollisella perusteella
Työnhakijalla, joka on täyttänyt 25 vuotta, on mahdollisuus opiskella työttömyysetuutta menettämättä opintoja, jotka kestävät yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kuusi kuukautta. Lisäksi edellytyksenä on muun muassa, että opinnot antavat ammatillisia valmiuksia tai tukevat yritystoimintaa. Lyhytkestoiset opinnot voivat olla joko pää- tai sivutoimisia opintoja.
Mahdollisuuden enintään kuuden kuukauden päätoimiseen opiskeluun työttömyysetuutta menettämättä saa uudelleen sen jälkeen, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika on alkanut alusta. Työssäoloehdon täyttämistä ei edellytetä, jos aiempien opintojen kesto oli yhdenjaksoisesti tai jaksotettuna enintään kolme kuukautta.
Työnhakijan päätoimista opiskelua voidaan tietyissä tilanteissa tukea työttömyysetuudella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tai kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010) tarkoitetulla tavalla. Työttömyysetuudella tuetun opiskelun ajalta työttömyysetuuteen maksetaan lähtökohtaisesti aktiiviajan korotusosaa tai korotettua ansio-osaa. Opiskelun velvoittavuuteen liittyvien erojen takia kulukorvausta maksetaan ainoastaan kotoutumiskoulutuksen ajalta.
Omaehtoisen opiskelun tukeminen työttömyysetuudella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla edellyttää, että työnhakija on täyttänyt 25 vuotta ja opiskelu on työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla päätoimista. Opiskelun tukeminen perustuu työ- ja elinkeinotoimiston harkintaan, jossa otetaan huomioon muun muassa kunkin työnhakijan yksilöllinen koulutustarve ja opiskelun tukemisen tai työvoimakoulutuksen tarkoituksenmukaisuus. Opiskelun tulee työ- ja elinkeinotoimiston arvion mukaan parantaa olennaisesti työnhakijan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille.
Koska opiskelulla tulee olla työllistymistä parantava vaikutus, on omaehtoisesti opiskelevista monilla taustallaan pelkkä peruskoulu tai ylioppilastutkinto. Tukea myönnetään yksilöllisen harkinnan perusteella, mikä voi tarkoittaa myös esimerkiksi kouluttautumista terveyssyistä toisiin tehtäviin ja tuella onkin vuonna 2022 opiskellut myös 2 400 sosiaali- ja terveysalan tutkinnon suorittanutta (viisi prosenttia tuen saajista) ja saman verran majoitus- ja ravitsemusalan tutkinnon suorittaneita, joilla yleisesti ottaen on hyvä työmarkkinatilanne. Pelkästään halu opiskella tai vaihtaa ammattia ei kuitenkaan ole julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettu peruste tukea omaehtoista opiskelua työttömyysetuudella. Omaehtoiseen opiskeluun voi siirtyä myös heti työttömäksi jäätyään. Vuonna 2022 omaehtoisesti opiskelleista 10 prosenttia (4 800 henkilöä) siirtyi omaehtoisesti opiskelemaan suoraan avoimilta työmarkkinoilta.
Opintojen muodostamaa kokonaisuutta voidaan tukea pääsääntöisesti enintään 24 kuukauden ajan. Jos opintojen tavoitteena on perusopetuksen oppimäärän suorittaminen, opintojen muodostamaa kokonaisuutta voidaan kuitenkin tukea enintään 48 kuukauden ajan. Opiskelun tukemiseksi maksettavan työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä on, että työnhakija etenee opinnoissaan.
Kotoutujien omaehtoisen opiskelun tukemisesta työttömyysetuudella säädetään kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010). Merkittävimmät erot julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettyihin opiskelun tukemisen edellytyksiin liittyvät siihen, ettei tuettavan opiskelun tarvitse olla päätoimista. Lisäksi myös alle 25-vuotiaan kotoutujan omaehtoista opiskelua voidaan tukea työttömyysetuudella.
Työvoimakoulutuksella parannetaan aikuisten ammattitaitoa, mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikka ja heidän valmiuksiaan toimia yrittäjänä sekä edistetään ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta ja uuden yritystoiminnan syntymistä.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai työ- ja elinkeinotoimisto voi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan hankkia työvoimakoulutuksena ammatillisesti suuntautunutta koulutusta, jonka tavoitteena ei ole tutkinnon tai sen osan suorittaminen, sekä yrittäjyyskoulutusta ja kotoutumiskoulutusta, lukuun ottamatta luku- ja kirjoitustaidon opetusta. Tutkintoon johtavan työvoimakoulutuksen järjestämisestä säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017).
Opiskelijaksi voidaan valita koulutukseen ja sen tavoitteena olevaan ammattiin tai tehtävään soveltuva henkilö, jolla on työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve. Alle 20-vuotias oppivelvollisuuden suorittanut voidaan valita muuhun kuin kotoutumiskoulutukseen vain, jos koulutuksen suorittaminen ei ole mahdollista tai muutoin tarkoituksenmukaista omaehtoisena opiskeluna.
Opiskelu työvoimakoulutuksessa on opiskelijalle maksutonta. Lisäksi työvoimakoulutuksen ajalta työttömyysetuuteen maksetaan lähtökohtaisesti aktiiviajan korotusosaa tai korotettua ansio-osaa sekä kulukorvausta.
Aikuiskoulutustuen lakkauttamisella voi olla negatiivinen vaikutus opintojen edistymiseen, joskin tämä vaikutus vaikuttaisi tutkimustiedon perusteella olevan maltillinen, eikä sillä ole todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia työmarkkinoihin tai julkiseen talouteen. Seuraavaksi arvioidaan eri tietolähteiden avulla näitä vaikutuksia.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdyn, vuosien 2016–2017 opiskelija-aineistoon perustuvan tarkastelun perusteella 1 000 euron kasvu työtuloissa on yhteydessä noin 0,56 opintopisteen vähenemään, kun työtulot ovat 10 000–18 000 euroa vuodessa. Tarkastelussa henkilöiden kalenterivuoden aikana suoritettujen opintopisteiden määrän muutosta on selitetty kalenterivuoden aikana ansaittujen työtulojen muutoksella vuosien 2016 ja 2017 välillä. Tulos on samansuuntainen kuin Paasiniemen (2018)
Paasiniemi, M. (2018). Opintotuen tulorajat ja opiskelijoiden työssäkäynti. VATT Muistiot 49.
aiemmassa tutkimuksessa. Aikuiskoulutustuen kuukausiaineistosta kesäkuusta 2021 toukokuuhun 2022 voidaan arvioida, että keskimääräinen ansionalenema aikuiskoulutustuella (tuen perusteena oleva bruttopalkka vähennettynä tukikuukauden työtuloilla) on noin 2 800 euroa, mikä vastaa noin 2 600 euroa vuoden 2016 ansiotasossa. Jos arvioidaan, että keskimääräinen aikuiskoulutustuen saaja saa tukea noin 10 kuukauden ajan, ansionmenetys on noin 26 000 euroa vuoden 2016 ansiotasossa. Tällöin voidaan arvioida, että jos aikuiskoulutustuen saajat suorittaisivat opintoja töiden ohessa, he suorittaisivat opintoja noin 14,5 opintopistettä (26 * 0,56) vähemmän.
Eurostudent VIII – Opiskelijatutkimus 2022 -julkaisun kuvion 4.7 perusteella korkeakouluopiskelijat, jotka eivät käyneet töissä, käyttivät opintoihin aikaa keskimäärin 30 tuntia viikossa, kun vastaava luku ryhmässä, joka teki opintoihin liittyviä töitä, oli 24 tuntia viikossa. Jos arvioidaan tämän perusteella, että aikuiskoulutustuen lakkauttamisen johdosta kohderyhmässä vähennetään opintoihin käytettyä aikaa 6 tunnilla viikossa, tämä vastaa yhteensä 260 tuntia 10 kuukauden tukijakson aikana. Yhden opintopisteen laskennallisen vaatimustason ollessa 27 tuntia, tämä vastaa noin 9,5 opintopistettä.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä tehtyjen, vuoden 2010 aikuiskoulutustuen uudistuksen synnyttämää tutkimusasetelmaa hyödyntävissä tarkasteluissa ei havaittu aikuiskoulutustuen käytölle tilastollisesti merkitsevää vaikutusta suoritettuihin opintopisteisiin korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Jos tarkastelu rajataan opintopisteitä suorittaviin opiskelijoihin, alustavat tulokset viittaavat siihen, että aikuiskoulutustuen saaminen kalenterivuonna lisäsi kalenterivuoden opintosuorituksia noin seitsemällä opintopisteellä. Tässä tarkastelun pohjalla olevassa kohderyhmässä aikuiskoulutustukea käytettiin vuoden aikana keskimäärin 5,4 kuukautta, jolloin opintoja suorittaneiden ryhmässä havaittu opintopistevaikutus voidaan suhteuttaa edellä käytettyyn keskimääräisiin aikuiskoulutustuen käyttökuukausiin (10 kuukautta), jolloin opintopistevaikutus koko tukijakson osalta olisi noin 13 opintopistettä.
Eri tarkastelutavat viittaavat siihen, että keskimääräinen 10 kuukauden aikuiskoulutustukijakso mahdollistaa noin 10–15 opintopisteen suorittamisen verrattuna tilanteeseen, jossa opintoja suoritettaisiin ilman aikuiskoulutustukea ja töiden ohessa. 15 opintopistettä vastaa opintojen tavoitteelliseen etenemisaikaan suhteutettuna noin kolmen kuukauden opintoja. Tutkimustuloksiin liittyy epävarmuutta koskien sitä, missä määrin tarkastelussa ei-havaitut tekijät sekoittavat tuloksia ja miten tulokset yleistyvät tuen lakkauttamisen vaikutusten arviointiin.
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen voi siis jonkin verran hidastaa opintojen suorittamista ja sitä kautta valmistumista. Tämän vaikutukset työmarkkinoihin, työllisyyteen ja julkiseen talouteen ovat kuitenkin epäselvät, mutta todennäköisesti vähäiset. Jos lasketaan aineistosta kaikkien vastavalmistuneiden keskimääräiset palkkatulot valmistumista seuraavana kalenterivuonna niissä opinnoissa, joita kukin aikuiskoulutustuen saaja suorittaa (tarkastelu 2-numerotason koulutusasteella ja 3-numerotason koulutusalalla) ja verrataan tätä kunkin aikuiskoulutustuen saajan tuen perusteena olevaan bruttopalkkaan (TyEL-vähennys huomioitu), havaitaan että mikäli aikuiskoulutustuen saajat suorittaisivat tutkinnon ja alkaisivat saada vastavalmistuneiden keskiarvoa vastaavaa bruttopalkkaa, heidän kuukausittaiset palkkatulonsa laskisivat keskimäärin joillakin sadoilla euroilla. Taustalla voi olla monenlaisia syitä. Toisaalta osa aikuiskoulutustuella opiskelevista haluaa vaihtaa alalle, jossa työ on vähemmän kuormittavaa ja palkkataso matalampi, ja toisaalta osa tuella opiskelevista opiskelee kyseistä alaa harrastusluonteisesti ilman aikeita tehdä opintoja vastaavia töitä tulevaisuudessa. Toisaalta tässä ei ole huomioitu sitä, että aikuiskoulutustuella opiskeleva, keskimääräistä enemmän työkokemusta omaava henkilö todennäköisesti ansaitsisi valmistumisensa jälkeen korkeampaa palkkaa kuin ko. alalta vastavalmistuneet keskimäärin. Tarkasteluun liittyy epävarmuutta, mutta se viittaa siihen, että aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta seuraavan opintojen etenemisen hidastumisen vaikutukset esimerkiksi palkkasummaan ja sitä kautta julkisen talouden verokertymään ovat todennäköisesti vähäiset.
Ammattitutkintostipendin lakkauttaminen
Ammattitutkintostipendin lakkauttaminen vähentää niiden henkilöiden tuloja, jotka olisivat olleet oikeutettuja stipendiin ja olisivat hakeneet stipendiä. Tämän vaikutuksen suuruus on kuitenkin maltillinen johtuen stipendin suuruudesta (414 euroa). Ammattitutkintostipendin vuonna 2021 saaneiden henkilöiden käytettävissä olevan rahatulon mediaani oli kyseisenä vuonna 28 350 euroa, joten stipendi muodostaa noin 1,4 prosenttia stipendin saaneiden käytettävissä olevasta rahatulosta stipendin maksuvuonna.
Koska ammattitutkintostipendi on pieni myös suhteutettuna ammatillisen tutkinnon suorittamisen työmarkkinahyötyyn, stipendin lakkauttamisella ei arvioida olevan negatiivisia vaikutuksia tutkintojen suorittamiseen.
Vuorotteluvapaan lakkauttaminen
Vuorotteluvapaa perustuu työnantajan ja työntekijän vapaaehtoiselle sopimukselle. Laki vuorotteluvapaasta takaa henkilölle oikeuden palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Työelämän ulkopuolelle jääminen vähentyy, kun sapatti- tai muun vastaavan vapaan pitämisestä tulee järjestelmästä luopumisen myötä suhteellisesti kalliimpaa.
Vuorottelusijaisuus on avannut määräaikaisia työmahdollisuuksia, koska vuorottelukorvauksen saaminen edellyttää työnantajalta sijaisen palkkaamista. Näin ollen vuorottelusijaisuuden edellytykset täyttävien työttömien työnhakijoiden työmahdollisuudet voivat järjestelmän lakkauttamisen myötä vähentyä.
Vaikutusarviossa hyödynnetään Junka ym. (2009) tutkimustuloksia vuorotteluvapaajärjestelmän työllisyysvaikutuksista. Tutkimuksen aineisto perustuu Suomessa vuosina 1996–2003 vuorottelun tai vuorottelusijaisuuden aloittaneisiin henkilöihin. Tutkimuksen soveltamista puoltaa ensinnäkin se, että tutkimus tarkastelee Suomen vuorotteluvapaajärjestelmän vaikutuksia. Toisekseen tutkimus perustuu kattavaan rekisteriaineistoon vuorottelun ja vuorottelusijaisuuden aloittaneista, ja verrokkiryhmään on valittu vuorottelijoiden ja sijaisten kanssa mahdollisimman samankaltaisia henkilöitä. Vuorotteluvapaata koskeva lainsäädäntö on muuttunut tarkasteluajanjakson jälkeen. Merkittävimmät muutokset koskevat työhistoriaedellytystä, sijaisia koskevia vaatimuksia ja vuorottelun enimmäiskestoa.
Työhistoriaedellytys on pidentynyt 20 vuoteen, kun se vuosina 1996–2002 oli yhden vuoden ja vuonna 2003 10 vuotta. Sijaisia koskevia säädöksiä on muutettu siten, että työttömyysvaatimusta on pääsääntöisesti pidennetty yhdestä päivästä 90 kalenteripäivään edeltävän 14 kuukauden ajalta, mutta pääsäännöstä on mahdollista poiketa sijaisen iän perusteella. Ikäpoikkeukset ovat seuraavat: Sijaiseksi voidaan palkata alle 30-vuotias työtön työnhakija, jonka ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta on kulunut enintään yksi vuosi tai työtön työnhakija, joka vuorotteluvapaan alkaessa on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias. Vuorottelun enimmäiskesto oli vuosina 1996–2003 359 kalanteripäivää ja vuonna 2022 180 kalenteripäivää.
Vaikutusarvio perustuu Junkan ym. (2009) työllisyyttä koskeviin estimaatteihin, jotka on raportoitu erikseen 0–8 vuotta vuorotteluvapaajakson alkamisesta sekä vuorottelijoiden että sijaisten osalta. Laskelmissa tehdään seuraavat oletukset. Vuorotteluvapaajärjestelmä lakkautetaan vuoden 2024 päätteeksi siten, että ensimmäisen lakkauttamisen jälkeinen vuosi on 2025. Laskelmassa verrataan järjestelmän lakkauttamista tilanteeseen, jossa vuorotteluvapaajärjestelmän laajuus pysyisi vuosina 2025–2033 vuoden 2022 tasolla, jolloin vuorottelukorvausta maksettiin yhteensä noin 1 800 henkilötyövuoden verran.
Koska järjestelmän laajuutta mitataan vaikutusarviossa henkilötyövuosissa ottavat laskelmat huomioon vuorottelun enimmäiskestossa tapahtuneet muutokset. Tältä osin vaikutusarviossa oletetaan, että vuorottelun vaikutus muuttuu lineaarisesti suhteessa vuorottelun kestoon.
Junkan ym. (2009) estimaattien perusteella vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttamisen vaikutus vuorottelijoiden työllisyyteen on noin +1 000 henkilötyövuotta vuonna 2025.
Tutkimuksen mukaan vuorotteluvapaan käytön vaikutus vuorottelijoiden työllisyyteen vuorottelun alkamisvuonna on -53,7 prosenttiyksikköä verrattuna kaltaistettuun verrokkiryhmään. Vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttamisen työllisyyttä lisäävä vaikutus ensimmäisenä lakkauttamisen jälkeisenä vuonna on 1 800 henkilötyövuotta x 0,537 = 967 henkilötyövuotta. Estimaattia sovelletaan siten, että järjestelmän laajuus otetaan huomioon vuorotteluun käytetyissä henkilötyövuosissa, joka muodostuu vuorottelun keston ja vuorottelijoiden lukumäärän perusteella. Työllisyys on tutkimuksessa mitattu vuorottelun alkamisvuoden lopussa.
Sijaisten työllisyyttä koskevan vaikutusarvion kohdalla laaditaan tutkimusta mukaillen kaksi skenaariota. Ensimmäisessä skenaariossa oletetaan, että myös alle kaksi viikkoa työttöminä olleiden sijaisten työllisyysvaikutukset vastaavat tutkimuksen pääestimaatteja. Tämä skenaario todennäköisesti yliarvioi sijaisuuden vaikutuksen työllisyyteen, sillä lyhyen aikaa työttömänä olleet henkilöt todennäköisesti työllistyisivät hyvin myös ilman sijaisuutta. Toisessa skenaariossa oletetaan, että alle kaksi viikkoa työttöminä olleiden sijaisten osalta työllisyysvaikutus on nolla. Tämä oletus puolestaan todennäköisesti aliarvioi työllisyysvaikutuksen. Skenaarioiden perusteella voidaan laskea sijaisuuden työllisyysvaikutuksen ylä- ja alaraja.
Sijaisuudet, joiden kohdalla sijaisuuttava edeltävä työttömyys havaitaan, noin 39 prosenttia sijaisista oli ollut työttömänä alle kaksi viikkoa. Oletetaan, että sijaisuutta edeltävä työttömyys on kestänyt alle kaksi viikkoa 39 prosentilla kaikista sijaisista, mukaan lukien sijaisuudet, joiden osalta sijaisuutta edeltävää työttömyyttä ei havaita. Tällöin sijaisten osalta vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttamisen työllisyysvaikutus on skenaarioiden mukaisesti välillä -400 ja -700 henkilötyövuotta vuonna 2025.
Vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttamisen työllisyyttä vähentävä vaikutus ensimmäisenä lakkauttamisen jälkeisenä vuonna on 1 800 henkilötyövuotta x (-0,369) = -664 henkilötyövuotta tai 1 800 x (1-0,39) x (-0,369) = -405 henkilötyövuotta.
Vuorottelijoiden kohdalla järjestelmän lakkauttaminen kasvattaa työllisyyttä ja sijaisten kohdalla vähentää työllisyyttä. Järjestelmän lakkauttamisen nettovaikutus työllisyyteen on näin arvioituna ensimmäisenä vuonna +300:n ja +600:n henkilötyövuoden välissä.
Työllisyysvaikutus vuorottelijoiden osalta vuonna 2033, ottaen huomioon myös pitkän aikavälin vaikutukset henkilöihin, jotka olisivat aloittaneet vuorottelun vuosina 2025–2032, on noin +1 700 henkilötyövuotta, ja sijaisten osalta välillä -2 400 ja -1 500 henkilötyövuotta. Vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttamisen nettovaikutus työllisyyteen vuonna 2033 on näin arvioituna -700:n ja +200:n henkilötyövuoden välissä.
Edellisissä laskelmassa on oletettu, että 39 prosenttia sijaisista on ollut työttömänä alle kaksi viikkoa ennen sijaisuuden alkamista. Sijaisuutta edeltävä työttömyys havaitaan vuonna 2022 noin 2 350 henkilölle, kun vuorotteluvapaalle jäi samana vuonna noin 4 100 henkilöä eli arviolta 58 prosentille kaikista vuorottelusijaisista. Näin ollen sijaisuutta edeltävä työttömyys jää havaitsematta noin 1 700 henkilöltä. Seuraavaksi höllennetään oletusta ottamalla huomioon, että osalla sijaisista työttömyysjakson pituus jää havaitsematta. Jos kaikki havaitsematta jääneet henkilöt olisivat olleet työttömänä alle kaksi viikkoa, olisi järjestelmän lakkauttamisen nettovaikutus työllisyyteen +700 henkilötyövuotta vuonna 2025 ja +800 henkilötyövuotta vuonna 2033, kun samalla oletetaan, että sijaisuuden työllisyysvaikutus alle kaksi viikkoa työttömänä olleisiin on nolla. Vaihtoehtoisesti, jos kaikki sijaiset, joiden sijaisuutta edeltävän työttömyyden kesto jää havaitsematta, olisivat olleet työttöminä yli kaksi viikkoa, nettovaikutus työllisyyteen olisi +400 henkilötyövuotta vuonna 2025 ja -200 henkilötyövuotta vuonna 2033.
Viimeisessä laskelmassa oletetaan, että kaikille havaitsemattomille sijaisille pätee tutkimuksen estimaattien mukaiset työllisyysvaikutukset.
Vuorotteluvapaan lakkauttamisen työllisyysvaikutusarvio, joka ei tee tarkkoja oletuksia alle kaksi viikkoa työttömänä olleiden sijaisten osuudesta ja heitä koskevista työllisyysvaikutuksista, on välillä +300 ja +700 henkilötyövuotta vuonna 2025 sekä välillä -700 ja +800 henkilötyövuotta vuonna 2033. Lyhyellä aikavälillä vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttaminen vahvistaa työllisyyttä, mutta pidemmällä aikavälillä on vaikeaa arvioida, onko työllisyysvaikutus positiivinen vai negatiivinen. On syytä ajatella, että alaraja on aliarvio työllisyysvaikutuksista.
Tämä johtuu siitä, että skenaariossa oletetaan, että tutkimuksen työllisyysvaikutukset pätevät kaikkiin sijaisiin. Tämä todennäköisesti yliarvioi sijaisuuden positiiviset vaikutukset pitkän aikavälin työllisyyteen, koska lyhyen aikaa työttöminä olleet olisivat todennäköisesti työllistyneet hyvin myös ilman sijaisuutta.
Vastaavasti yläraja on todennäköisesti yliarvio työllisyysvaikutuksista.
Yläraja todennäköisesti aliarvioi sijaisuuden positiiviset työllisyysvaikutukset, koska skenaariossa oletetaan, että työllisyysvaikutus on nolla kaikilla sijaisilla, joiden työttömyys on kestänyt alle kaksi viikkoa tai joiden edeltävä työttömyys jää havaitsematta.
Arvion perusteella lakkauttamisen pitkän aikavälin työllisyysvaikutus on maltillinen.
Työhistoriaedellytyksen pidentyminen tutkimuksen tarkasteluajanjakson jälkeen on muuttanut vuorottelijoiden ikärakennetta. Junkan ym. (2009) mukaan vuorottelijoiden keski-ikä oli 42 vuotta tutkimuksen tarkasteluajankohtana, kun taas vuonna 2022 vuorottelukorvausta saaneiden keski-ikä oli 53 vuotta
Vuonna 2022 vuorottelukorvausta saaneiden ikä on mitattu vuoden 2021 lopussa.
. On vaikeaa arvioida, miten vuorottelijoiden ikärakenteessa tapahtuneet muutokset muuttavat työllisyysvaikutuksia. Junkan ym. (2009) tutkimuksessa havaitaan, että yli 40-vuotiaiden osalta vuorottelun negatiivinen vaikutus vuorottelijoiden työllisyyteen on pienempi kuin alle 40-vuotiailla 0–2-vuotta vuorottelun alkamisen jälkeen ja suurempi 3–8-vuotta vuorottelun alkamisen jälkeen. Ikärakenteen muuttumisen myötä lakkauttamisen vaikutus työllisyyteen saattaa olla estimaattien valossa arvioitua hieman kielteisempi kahdeksan vuotta lakkauttamisen jälkeen.
Hyödyntämällä Junkan ym. (2009) estimaatteja yli 40-vuotiaille vuorottelijoille, vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttamisen vaikutus työllisyyteen olisi välillä +200 ja +700 vuonna 2025 ja välillä -800 ja +700 henkilötyövuotta vuonna 2033. Otosestimaatit soveltuvat vaikutusten arviointiin, koska 98 prosenttia vuonna 2022 vuorottelukorvausta saaneista oli yli 40 vuotiaita. On kuitenkin syytä huomioida, että yli 40-vuotiaiden ikärakenne tutkimuksen otoksessa poikkeaa vuoden 2022 ikärakenteesta yli 40 vuotiaiden osalta, ja esimerkiksi 56–60-vuotiaiden osuus on selvästi suurempi vuonna 2022 verrattuna tutkimuksen tarkasteluajankohtaan.
Sijaisten kohdalla on arvioitava, missä määrin sijaiset olisivat työllistyneet ilman vuorottelusijaisuutta. Arvioinnin kannalta olennaista on tarkastella sijaisuutta edeltävän työttömyyden pituutta. Sijaisia koskevia vaatimuksia on muutettu tutkimuksen tarkastelunajankohdan jälkeen. Työttömyyden kestoa koskevaa vaatimusta on tiukennettu, mutta tiukennuksesta voidaan poiketa iän perusteella (alle 25-vuotiaat ja yli 55-vuotiaat sekä 25–29-vuotiaat, jos tutkinnon suorittamisesta kulunut enintään yksi vuosi). Kun arvioidaan vuonna 2022 sijaisina toimivien sijaisuutta edeltävän työttömyyden kestoa niiden sijaisten osalta, joille työttömyysjakson kesto havaitaan ja joiden työttömyys on kestänyt yli 2 viikkoa, on työttömyyden kestojakauma pitkälti tutkimuksen jakaumaa vastaava. Näin ollen ei ole syytä ajatella, että tutkimuksen tarkasteluajankohdan jälkeen olisi tapahtunut sellaisia muutoksia sijaisten työttömyyden kestojakaumassa, mikä tekisi estimaattien soveltamisesta ongelmallista.
Junka ym. (2009) raportoivat, että alle kaksi viikkoa työttöminä olleiden sijaisten osuus kaikista sijaisuuksista oli tarkasteluajankohtana reilun kolmanneksen. Vuonna 2022 enintään 2 viikkoa työttömänä olleiden osuus, havaittujen sijaisten osalta, oli 39 prosenttia. Lyhyen aikaa työttöminä olleiden sijaisten osuus näyttäisi tämän perusteella pysyneen pitkälti ennallaan.
Tämä joukko ei vaikuta estimaatteihin, koska tutkijat ovat pudottaneet heidät pois aineistostaan. Vaikutusarvio puolestaan tekee oletuksia estimaattien soveltamisesta tähän ryhmään erikseen, jolloin osuus otetaan vaikutusarviossa huomioon. Vaikutusarviossa huomioidaan myös havaitsemattomat sijaiset.
Tutkimustieto ei anna syytä odottaa, että vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttaminen vaikuttaisi sairauspoissaoloihin. Junka ym. (2009) eivät havaitse tilastollisesti merkitseviä eroja sairauspäivärahojen saajissa vuorottelijoiden ja verrokkiryhmän välillä. Vastaavasti Nordström Skans ja Liljeberg (2014) eivät löydä tilastollisesti merkitseviä eroja sairauspoissaolojen määrässä vuorottelijoiden ja verrokkien välillä. Tutkimustulosten pohjalta näyttää siltä, että vuorotteluvapaa ei vähennä sairauspoissaoloja eikä tätä kautta vaikuta työn määrään.
Junka ym. (2009) eivät löydä tutkimuksessaan tukea sille, että vuorotteluvapaa myöhentäisi tai aikaistaisi eläköitymistä. Nordström Skans ja Liljeberg (2014) havaitsevat, että yli 60-vuotiaiden ryhmässä eläköitymisen todennäköisyys on verrokkeja korkeampi eli järjestelmä aikaistaa eläköitymistä. Vaikutus eläköitymiseen näyttää syntyvän lähellä eläkeikää olevien vuorottelijoiden kautta. On mahdollista, että vuorottelijoiden ikärakenteen muutoksen vuoksi eläköitymistä koskevat tulokset eivät kuvasta nykyjärjestelmän lakkauttamisen vaikutuksia. Junkan ym. (2009) aineistossa yli 56-vuotiaiden osuus on noin 3 prosenttia, kun vuonna 2022 vastaava osuus vuorottelukorvausta saaneista oli noin 40 prosenttia
Vuonna 2022 vuorottelukorvausta saaneiden osalta ikä mitattu vuoden 2021 lopussa.
. On mahdollista, että ikärakenteen muuttumisen myötä vuorotteluvapaa vaikuttaisi eläköitymiseen. Nordström Skans ja Liljeberg (2014) havaitsevat uratauon aiheuttavan negatiivisen työllisyysvaikutuksen yli 60-vuotiaille eläkkeelle hakeutumisen myötä. Junkan ym. (2009) tutkimusaineisto sisältää 21–60 vuotta vuorottelua edeltävänä vuonna täyttäneet eli tutkimus ei sisällä yli 61-vuotiaita. Suomessa vuorotteluvapaalle jäämistä rajoittaa tällä hetkellä yläikäraja
Vuorotteluvapaalaki 5 a §: vuorottelua ei voi aloittaa vanhuuseläkkeen alkamisen alaikärajan mukaisen iän, vähennettynä kolmella vuodella, jälkeen.
. Vuonna 2022 vuorottelukorvausta saaneista yli 61-vuotiaiden osuus oli noin 3 prosenttia, mistä syystä on todennäköistä, että järjestelmän lakkauttamisen vaikutus eläköitymiseen olisi kuitenkin vähäinen.
4.2.1.3
Vaikutukset julkiseen talouteen
Aikuiskoulutustuki
Aikuiskoulutustuen lakkauttamisen arvioidaan vaikuttavan julkiseen talouteen pääasiassa etuusmenon vähentymisen ja työnteon kasvun kautta. Tässä kuvataan ensin vaikutukset siten kuin ne toteutuvat täysimääräisenä vuodesta 2026 eteenpäin. Vaikutusten jaksottumista arvioidaan tarkemmin jäljempänä.
Etuuden lakkauttaminen lopettaa etuusmenon, joka vuonna 2022 oli 177,9 miljoonaa euroa. Arvio etuusmenosta vuodelle 2023 oli 178 miljoonaa euroa vuoden 2023 talousarviossa, josta valtion budjetista maksettava yrittäjien aikuiskoulutustuen osuus on 3,5 miljoonaa euroa. Vuoden 2024 tasossa etuusmenon voidaan arvioida oleva noin 182 miljoonaa euroa. Aikuiskoulutustuki on veronalaista ansiotuloa, jolloin etuusmenon loppumisella on mekaaninen tuloveron tuottoa vähentävä vaikutus.
Aikuiskoulutustuella opiskelevat ovat vakiintuneesti työelämässä, ja aikuiskoulutustuen ehtona on työssäkäynnin vähentäminen, mikä viittaa siihen, että aikuiskoulutustuella vietetty aika syrjäyttää kutakuinkin täysimääräisesti työssäkäyntiä. Tätä tukee myös saatavilla oleva tutkimustieto. Tutkimustuloksiin ja niiden yleistettävyyteen liittyy epävarmuutta.
Tilastolliseen kaltaistamiseen perustuvassa lähestymistavassa aikuiskoulutustuen saaminen aiheuttaa ensimmäisen viiden vuoden aikana noin 29 900 euron tulonmenetyksen, mikä vastaa noin 90 prosenttia aikuiskoulutustukea käyttämättömän verrokkiryhmän keskiansioista samana ajanjaksona. Koska viiden vuoden ajanjaksolla osa aikuiskoulutustuelle valikoituneista henkilöistä on jo valmistunut ja saa valmistumisestaan ansiohyötyä, tämä todennäköisesti aliarvioi hieman aikuiskoulutustuella opiskelemisen negatiivista lyhyen aikavälin vaikutusta.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä tehtyjen, vuoden 2010 uudistuksen synnyttämää vertailuasetelmaa hyödyntävien tarkasteluiden perusteella se, että henkilö sai vuoden aikana aikuiskoulutustukea, vähensi henkilön vuotuisia palkkatuloja noin 13 000 eurolla. Tätä palkkatulojen alenemaa voidaan pitää täysimääräisenä, koska aineiston kohderyhmä hyödynsi aikuiskoulutustukea uudistuksen jälkeen keskimäärin noin 5,4 kuukautta vuoden aikana ja kohderyhmän keskiansio ennen uudistusta oli noin 29 500 euroa.
Aikuiskoulutustuen lakkauttamisella ei arvioida olevan negatiivista pitkän aikavälin vaikutusta työllisyyteen tai palkkasummaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä vuoden 2010 uudistusta hyödyntävässä tarkastelussa ei havaittu vaikutusta uusiin opintoihin hakeutumiseen, joka on keskeisin pitkän aikavälin positiivisten vaikutusten mekanismi. Tämä yhdessä työssäkäyntiä koskevien tulosten kanssa viittaa siihen, että aikuiskoulutustuki on pitkälti mahdollistanut opintovapaan käytön sellaisien opintojen suorittamiseen, joita olisi ilman tukea suoritettu töiden ohessa. Kaltaistamistarkastelussa havaitaan pienehkö positiivinen vaikutus tukea saaneiden palkkatasoon kahdeksan vuotta tuella aloittamisen jälkeen, mutta tämä on todennäköisesti ainakin jossain määrin yliarvio johtuen havaitsemattomasta valikoitumisesta. Aikuiskoulutustuen lakkauttamisella ei arvioida olevan merkittäviä negatiivisia vaikutuksia työssä jaksamiseen ja työurien pituuteen. Kaltaistamistarkastelussa aikuiskoulutustuelle ei löydetä sairauspäivärahan käyttöä vähentävää vaikutusta saatavilla olevalla 10 vuoden tarkasteluaikajänteellä. Tutkimustuloksiin ja niiden yleistettävyyteen liittyy epävarmuutta.
Mikäli aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vähentää opintoihin hakeutumista tuen kohderyhmässä, tämä vapauttaa opiskelupaikkoja nuoremmille ja vähemmän koulutetuille, ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan kouluttautua. Tutkimusten perusteella (Kauhanen & Virtanen 2022) julkisen talouden hyöty koulutuksesta on keskimäärin sitä suurempi, mitä matalampi henkilön lähtökoulutustaso on ja mitä nuorempi henkilö on. Tämän tutkimustiedon valossa voidaan yleisellä tasolla arvioida, että mahdollinen opintoihin hakeutumisen vähentyminen aikuiskoulutustuen lakkauttamisen myötä vahvistaisi julkistaa taloutta opiskelijaväestön koostumuksen muuttuessa.
Arvioidaan aikuiskoulutustuen tuensaajille tuottamaa ansionmenetystä tilastojen perusteella. Rajataan tarkastelu palkansaajien aikuiskoulutustukeen. Aikuiskoulutustuen lakkauttamisen voidaan arvioida kasvattavan myös yrittäjien taloudellista toimeliaisuutta, mutta tämä vaikutus on vähäinen johtuen aikuiskoulutustukea saaneiden yrittäjien vähäisestä määrästä. Työllisyysrahastosta saatujen tietojen perusteella vuonna 2022 aikuiskoulutustukea sai 29 313 palkansaajaa, heidän keskimääräinen tukikautta edeltävä bruttopalkkansa oli 3 146 euroa, ja maksettuja tukipäiviä keskimäärin 91, joka vastaa hieman yli 4 tukikuukautta. Näiden lukujen perusteella ansionmenetyksen voidaan arvioida olevan 390 miljoonaa euroa. Edellä olevissa luvuissa tukipäivät on määritelty kuten ne kuluttavat enimmäiskestoa. Jos tuloja on tukikuukauden aikana yli puolet tuen perusteena olevasta palkasta, tämä vastaa puolikasta tukikuukautta. Tältä osin laskelma huomioi sen, että osa aikuiskoulutustukea saavista työskentelee tuen ohessa.
Asiaa voidaan arvioida vaihtoehtoisesti käytettävissä olevalla kuukausitason aineistolla, jossa viimeinen kokonainen vuosi ulottuu kesäkuusta 2021 toukokuuhun 2022. Vähentämällä tuensaajan bruttopalkasta tukikuukauteen kohdistuvat sivutulot, ja rajaamalla tarkastelu henkilöihin, jotka ovat saaneet perusosaa suurempaa aikuiskoulutustukea, saadaan ansionmenetykseksi ko. vuoden aikana 393 miljoonaa euroa.
Eri lähestymistapojen perusteella aikuiskoulutustukijaksojen aiheuttama ansionmenetys vuoden 2022 tasossa on noin 390 miljoonaa euroa. Korottamalla tämä vuoden 2024 tasoon valtiovarainministeriön syksyn 2023 ennusteen mukaisella ansiotasoindeksin kasvulla vuosina 2022–2023 saadaan ansionmenetykseksi 417 miljoonaa euroa vuoden 2024 tasossa.
Tuen lakkauttamisen työllisyysvaikutus henkilötyövuosina voidaan arvioida vastaavasti. Kun 29 313 henkilöä sai palkansaajan aikuiskoulutustukea keskimäärin hieman yli 4 kuukautta, tämä vastaa noin 10 340 henkilötyövuotta. Koska aikuiskoulutustuen saajat ovat keskimäärin hieman muita palkansaajia pienituloisempia, työllisyysvaikutus voidaan ilmaista myös suhteuttamalla palkkasummamenetys keskimääräisen palkansaajan ansioihin. Viimeisin palkkarakennetilasto on vuodelta 2021, ja tässä tilastossa kokoaikaisen palkansaajan kokonaisansion mediaani oli 3 315 euroa. Korottamalla tämä vuoden 2022 tasoon vuoden 2022 ansiotasoindeksin kasvulla saadaan 3 395 euroa. Suhteuttamalla arvioitu ansionmenetys vuoden 2022 tasossa (400 miljoonaa euroa) tähän palkkatasoon, saadaan työllisyysvaikutukseksi 10 000 henkilötyövuotta. Kokonaisuutena voidaan siis arvioida, että aikuiskoulutustuen lakkauttaminen kasvattaa työllisyyttä noin 10 000 henkilötyövuodella.
Aikuiskoulutustuen lakkauttamisen ei arvioida vaikuttavan työllisyyteen tai julkiseen talouteen sijaisuuksien kautta. Aikuiskoulutustuen kohdalla työnantajalla ei ole velvollisuutta palkata sijaista, mistä syystä on todennäköistä, että sijaista ei kaikissa tilanteissa palkata opintovapaan ajaksi. Siltä osin kuin sijaisuuksia syntyy, sijaisuuden vaikuttavuuden kannalta olennainen kysymys on, miten sijaiset olisivat työllistyneet ilman opintovapaan aikaista sijaisuutta. Sijaisille ei ole olemassa kriteereitä esimerkiksi työttömyyden suhteen. Näin ollen sijaisiksi valikoituu todennäköisesti jo työelämään kiinnittyneitä henkilöitä, mistä syystä työllisyysvaikutus on todennäköisesti vähäinen. Yleisesti ottaen työn tarjonnan kasvu lisää tehtävän työn määrää taloudessa eli työtehtävien ja työn määrä eivät ole kiinteitä. Työn määrään vaikuttaa työhön halukkaiden ja kykenevien lukumäärä.
Aikuiskoulutustuen lakkauttamisen myötä osalle kohderyhmästä syntyy oikeus opintorahaan, minkä myötä opintorahamenot kasvavat. Toisaalta etuuden lakkauttaminen vähentää yleisen asumistuen menoja, koska työnteon lisääntymisestä johtuvan ansiotulojen kasvun myötä oikeus yleiseen asumistukeen vähenee. Valtiovarainministeriön arvion mukaan aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta seuraavien opintorahan ja yleisen asumistuen nettomääräisen muutoksen arvioidaan todennäköisesti olevan vähäinen.
Alla olevassa taulukossa on esitetty etuusmenon vähentymisen ja palkkatulojen kasvun verovaikutukset sektoreittain.
| Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen | Aikuiskoulutustuen korvaava palkkasumman muutos | Veropohjan muutokset yhteensä |
Ansiotulo | -182 | 417 | 235 |
Valtio | -30 | 90 | 61 |
Kunnat | -18 | 30 | 12 |
Seurakunnat | -2 | 3 | 1 |
Kansaneläkelaitos | -2 | 8 | 6 |
Palkansaajan. työttömyysvakuutumaksu | 0 | 0 | 0 |
Verot yhteensä | -52 | 132 | 80 |
Aikuiskoulutustuki ja vuorottelukorvaus ovat palkattoman ajan etuuksia, joista kertyy työeläkettä. Näiden etuuksien lakkauttaminen pienentää osaltaan työeläkkeen määrää ja eläkemenoa verrattuna nykytilaan, koska näistä etuuksista ei jatkossa kartu eläkettä eikä niitä oteta huomioon työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansioissa. Lisäksi Työllisyysrahasto on tilittänyt Eläketurvakeskuksen kautta työeläkejärjestelmälle osuuden eläkekustannuksista. Tilityksen poistuminen aiheuttaa korotuspaineen eläkevakuutusmaksuissa, sillä palkattoman ajan etuuksia ei rahastoida, vaan Työllisyysrahaston osuus käytetään maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseen. Työllisyysrahaston tilitys pienenee esitetyn muutoksen seurauksena noin 60–65 miljoonalla eurolla vuodessa. Näin ollen aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen heikentäisi lyhyellä aikavälillä työeläkejärjestelmän rahoitusta ja pienentäisi pidemmällä aikavälillä eläkemenoa, jollei työllisyys vastaavasti kasvaisi lakimuutosten seurauksena. Työllisyyden kasvu lisäisi lyhyellä aikavälillä vakuutusmaksutuloa ja pidemmällä aikavälillä eläkemenoa.
Työttömyysvakuutusmaksulla rahoitettavan etuusmenon vähentyminen synnyttää paineen työttömyysvakuutusmaksujen alentamiseen keskipitkällä aikavälillä. Valtiovarainministeriö on asettanut kolmikantaisen työryhmän selvittämään vaihtoehtoja sosiaaliturvarahastojen menosäästöjen kanavoimiseksi.
Ammattitutkintostipendi
Ammattitutkintostipendin lakkauttamisen arvioidaan vähentävän julkisia menoja noin 11,5 miljoonalla eurolla vuodessa.
Vuorotteluvapaa
Vuorotteluvapaan lakkauttamisen bruttosäästön suuruus on noin 27 miljoonaa euroa vuositasolla, mikä muodostuu vuorottelukorvausten vähenemisestä.
Arvio vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttamisen nettovaikutuksesta julkiseen talouteen on johdettu työllisyysvaikutusarviosta, joka perustuu Junka ym. (2009) tutkimuksen työllisyysestimaatteihin. Lisäksi julkisen talouden vaikutusarviossa hyödynnetään yleistä arviota, jonka mukaan yksi lisätyöllinen vahvistaa julkista taloutta 26 200 eurolla.
Yleinen arvio perustuu laskelmiin siitä, kuinka paljon julkinen talous keskimäärin vahvistuu, kun henkilö siirtyy työttömästä työllisesti. Luku koostuu alemmista etuusmenoista ja korkeammista maksetuista veroista ja veroluonteisista maksuista.
Vuorottelijoiden kohdalla käytetään vuorotteluvuoden ajalta yleisestä arviosta poiketen erillistä arviota, jonka mukaan vuorottelun vaikutus julkiseen talouteen on arviolta noin 34 500 euroa yhtä vuorotteluvuotta kohden.
Laskelma perustuu seuraaviin oletuksiin. Vuorotteluvuoden aikana henkilö saa 4 kuukautta keskimääräistä vuorottelukorvausta ja 8 kuukautta palkkaa, jonka suuruus perustuu vuonna 2022 vuorottelukorvausta saaneiden keskimääräiseen palkkaan vuonna 2020. Yhden 4 kuukauden vuorottelujakson vaikutus julkiseen talouteen on noin -11 500 euroa, joka koostuu alemmista maksetuista veroista ja veroluonteisista maksuista sekä korkeammista etuusmenoista (vuorottelukorvaukset). Henkilö saa vuorottelun ajalta keskimääräistä vuorottelukorvausta, jonka suuruus oli vuonna 2022 noin 1 300 euroa kuukaudessa. Koska työllisyysvaikutus on laskettu yhtä vuorotteluvuotta kohden, julkisen talouden vaikutus skaalataan ylöspäin -11 500 x 3 eli skaalattu vaikutus on noin -34 500 euroa. Laskelma ei ota huomioon vuorottelun vaikutusta työnantajamaksuihin.
Vuorottelijoiden vuorotteluvuoden jälkeisten työllisyysvaikutusten osalta sovelletaan yleistä arviota työllisyyden vaikutuksesta julkiseen talouteen. Laskelmissa vaikutukset diskontataan nykyhetkeen 3,5 prosentin diskonttokorolla.
Vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttaminen vahvistaa nettomääräisesti julkista taloutta arviolta noin 15–25 miljoonalla eurolla vuonna 2025. Vuonna 2033 vaikutus julkiseen talouteen on välillä -8 miljoonaa euroa ja +21 miljoonaa euroa. Samat varaumat, jotka liittyvät työllisyysvaikutuksiin, ulottuvat myös julkisen talouden vaikutuksiin. Alaraja on todennäköisesti aliarvio, koska estimaatit todennäköisesti yliarvioivat sijaisuuden vaikutukset sijaisten työllisyyteen.
Oletukset alarajan arvion takana ovat seuraavat: Junka ym. (2009) laskevat sijaisuuden vaikutuksen siten, että he jättävät otoksen ulkopuolelle sijaiset, jotka ovat olleet alle kaksi viikkoa työttöminä. Alarajalla oletetaan kuitenkin, että sijaisuuden vaikutus työllisyyteen on tälle joukolle myös tutkimuksen estimaattien suuruinen. On kuitenkin syytä ajatella, että hyvin lyhyen aikaa, esimerkiksi alle viikon, työttömänä olleet henkilöt olisivat työllistyneet joka tapauksessa hyvin. Tässä joukossa saattaa olla henkilöitä, jotka ovat ilmoittautuneet työttömiksi täyttääkseen edellytyksen tulla valituksi sijaisen tehtävään. Tästä syystä alaraja on todennäköinen aliarvio lakkauttamisen vaikutuksesta työllisyyteen.
Samaan aikaan yläraja on todennäköinen yliarvio, koska se todennäköisesti aliarvioi sijaisuuden positiiviset vaikutukset pitkän aikavälin työllisyyteen.
Oletukset ylärajan arvion takana ovat seuraavat: Työllisyysvaikutukset sijaisille, jotka ovat olleet alle kaksi viikkoa työttöminä ennen sijaisuutta, ovat nolla. Alle kaksi viikkoa työttöminä on 39 prosenttia niistä sijaisista, joille havaitaan työttömyysjakso sijaisuutta ennen. Oletetaan lisäksi, että kaikki havaitsemattomat sijaisuudet olisivat kestäneet alle kaksi viikkoa. Näin ollen ylärajan kohdalla oletuksena on, että 65 prosentilla sijaisista työllisyysvaikutus on nolla.
Kokonaisvaikutus julkiseen talouteen
Ehdotus | Valtio | Kunnat | Työllisyysrahasto ja työttömyyskassat | Muut | Yhteensä |
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen | -63 | -12 | -180 | -4 | -259 |
Vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttaminen | -8 | -1 | -4 | 0 | -13 |
Ammattitutkintostipendin lakkauttaminen | vähäinen | 0 | -11,5 | 0 | -11,5 |
Yhteensä | -71 | -13 | -195,5 | -4 | -283,5 |
Yllä olevassa taulukossa on eritelty julkisen talouden vaikutukset sektoreittain. Aikuiskoulutustuen lakkauttamisen sekä vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttamisen kohdalla julkisen talouden vaikutusta ei voi yksiselitteisesti jaotella menosopeutukseen ja työllisyysvaikutuksesta seuraavaan julkisen talouden vaikutukseen. Tämä johtuu siitä, että kyseisten etuuksien lakkauttamisen seurauksena etuudensaajat eivät siirry pääsääntöisesti muille etuuksille, eivätkä muutu tulottomiksi, vaan jatkavat yleensä siinä työssä, josta he tuen saadessaan jäisivät vuorottelu- tai opintovapaalle. Tällöin tuen lakkauttamisesta seuraava työllisyysvaikutus sekä verotulojen kasvu eivät vaadi saman tyyppisiä käyttäytymisen muutoksia kuin esimerkiksi työttömyystuen muutoksille arvioidut työllisyysvaikutukset.
Menosopeutuksen määränä voi pitää esimerkiksi etuuksien bruttomääräistä muutosta, joka on aikuiskoulutustuen tapauksessa noin 182 miljoonaa euroa ja vuorottelukorvauksen tapauksessa noin 27 miljoonaa euroa vuoden 2024 tasossa. Hallitusohjelmassa lukuina on käytetty näiden etuuksien kohdalla bruttomääräisiä lukuja. Nettona vaikutus on pienempi. Aikuiskoulutuksen tapauksessa noin 130 miljoonaa ja vuorottelukorvauksen tapauksessa noin 20 miljoonaa euroa.