Viimeksi julkaistu 31.10.2023 11.27

Hallituksen esitys HE 80/2022 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain sekä ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetuttua lakia ja ampuma-aselakia. Muutosten tarkoituksena on mahdollistaa nykyistä laajemmin Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden käyttäminen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänään järjestämässä ampumakoulutuksessa. Lisäksi tarkoituksena on mahdollistaa monipuolisemman ampumakoulutuksen järjestäminen kyseisessä toiminnassa. Edelleen tarkoituksena on mahdollistaa Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle osallistujien lähettäminen ulkomaisten asevoimien ja kansainvälisten organisaatioiden järjestämään sotilaalliseen koulutukseen sekä tarkentaa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ulkomailla järjestämän koulutuksen sääntelyä. 

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan heinäkuussa 2022. 

PERUSTELUT

Asian tausta ja valmistelu

1.1  Tausta

Puolustusselonteossa 2021 todetaan, että reservin koulutusta tehostetaan kehittämällä eri harjoitusmuotoja: kertausharjoituksia, Puolustusvoimien vapaaehtoisia harjoituksia, vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta sekä reserviläisten omatoimista osaamista mukaan lukien ampumaharjoittelun mahdollisuudet. 

Turvallisuusympäristön muutosta koskevassa selonteossa (VNS 1/2022 vp) todetaan, että ”vapaaehtoista maanpuolustusta tehostetaan osana paikallispuolustuksen kehittämistä ja reservin koulutusta. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toimintaa tehostetaan vuonna 2022 kaksinkertaistamalla koulutuspäivät, kehittämällä ase- ja ampumakoulutuksen edellytyksiä sekä käynnistämällä lainsäädännön uudistus. Samalla kehitetään kansalaisten mahdollisuuksia osallistua maanpuolustukseen ja lisätään MPK:n reserviläiskouluttajien käyttöä Puolustusvoimien vapaaehtoisissa harjoituksissa sekä kertausharjoituksissa. Puolustusvoimien ja MPK:n välistä operatiivista kumppanuutta syvennetään kehyskaudella 2023–2026 normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen tarpeiden mukaisesti”. 

Eduskunnan puolustusvaliokunta on 31.3.2022 antanut pöytäkirjalausuman koskien vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämistä. Lausumassa on muun muassa todettu, että ”Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan seurauksena Suomen turvallisuusympäristö on huonontunut. Kansalaisten kiinnostus vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan on moninkertaistunut. Tässä tilanteessa on tarve merkittävästi lisätä kertausharjoituksia, mutta myös parantaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä. Maanpuolustuskoulutusyhdistys pystyy kaksinkertaistamaan nykyisten koulutuspäivien määrän noin 100 000 koulutuspäivään jo tämän vuoden aikana. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä tavoite myös saavutetaan. Tämä vaatii noin 4 miljoonan euron lisäpanostusta Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle sekä vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lainsäädännön tiettyjen säännösten kiireellistä tarkistamista. 

Puolustusvaliokunnan mukaan muutostarpeet kohdistuvat esimerkiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta (556/2007) annetun lain lukuun 4 a, ja erityisesti tarpeeseen tarkastella lain 22 g §:ää (Puolustusvoimien tuki Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle). Kyseinen pykälä rajaa nykyään Puolustusvoimien aseilla ampumisen pois Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämistä harjoituksista, kylmäharjoittelu aseilla on mahdollista. Valiokunta korostaa, että ampumaharjoittelu on keskeisen tärkeä osa vapaaehtoista maanpuolustusta ja sitä pitää pystyä tekemään aseilla, joita reserviläiset käyttäisivät muutenkin kriisitilanteessa. Aseiden käsittelyn Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutustoiminnassa on tapahduttava Puolustusvoimien valvonnassa.” 

Myös Maanpuolustuskoulutusyhdistys on esittänyt puolustusvaliokunnan kuvaamien muutostarpeiden kanssa yhteneviä kehitysehdotuksia. 

Puolustusvaliokunta on edellä todetun lisäksi pitänyt tarpeellisena sen selvittämistä, miten Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vapaassa yhdistystoiminnassa järjestettävä koulutus voitaisiin säätää yhdistyksen julkiseksi hallintotehtäväksi. Kyseinen kehitystarve on tarkoitus käsitellä erikseen asetettavassa esiselvityshankkeessa yhdessä muiden enemmän valmistelua edellyttävien kehitysehdotusten kanssa. 

1.2  Valmistelu

Esityksen perusvalmistelu on toteutettu puolustusministeriön asettamassa valmistelutyöryhmässä, jossa on ollut edustus puolustusministeriöstä, sisäministeriöstä, Pääesikunnasta, Poliisihallituksesta ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä. Työryhmässä on myös kuultu Rajavartiolaitoksen edustajaa asiantuntijana. 

Nykytila ja sen arviointi

Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa Puolustusvoimien ampuma-aseiden käsittelyn Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Näiden ampuma-aseiden sekä Puolustusvoimien patruunoiden käyttäminen ammuntaan ei ole ollut sallittua. Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tarpeen ja kysynnän voimakas lisääntyminen Venäjän hyökättyä Ukrainaan on saanut aikaan tarpeen lisätä kyseisen koulutuksen tarjontaa. Yhtenä osana koulutuksen tarjonnan lisäämisessä on Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden ja patruunoiden käytön salliminen tässä koulutuksessa.  

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on 400 itselataavaa ja yli 10 patruunan irrotettavaa latauslaitetta käyttävää pitkäpiipuista asetta. Aseiden elinkaari on osoittautumassa saatujen kokemusten perusteella odotettua lyhyemmäksi. Näiden lisäksi on pistooleita ja muita yksittäisiä aseita. Yhdistys ei ole pystynyt merkittävissä määrin käyttämään hyödyksi jäsenjärjestöjensä ampuma-aseita. Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjesti vuonna 2021 320 sotilaallisia valmiuksia palvelevaa ammuntakurssia. Näiden lisäksi osaan Puolustusvoimien hyväksymiin sotilaallisia valmiuksia palvelevien koulutusten koulutusohjelmiin sisältyy ammuntoja, joissa käytetään nykyisin yhdistyksen ampuma-aseita, jotka eivät sisälly edellä esitettyyn lukuun. Sotilaallisia valmiuksia palvelevien ammuntojen määrä on noussut merkittävästi vuodesta 2020, kun yhdistys on saanut koulutettua ammunnanjohtajia vuoden 2020 alussa voimaan tulleen lain mukaisesti. 

Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden käyttöä koskeva sääntely on ampuma-aselain (1/1998) ja vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain välillä osin epäselvä. Ampuma-aselakia ei kyseisen lain 17 §:n nojalla sovelleta sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa käytettäessä Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita. Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettu laki ei ole kuitenkaan sisältänyt yksiselitteisiä säännöksiä näiden ampuma-aseiden käytöstä tässä koulutuksessa. 

Voimassa oleva vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettu laki rajoittaa sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa annettavan ampumakoulutuksen sisältöä siten, ettei tilanteenmukaisen ja taktisen ammunnan kouluttaminen ole mahdollista. Kyseistä rajoitusta ei voida pitää tässä turvallisuustilanteessa tarkoituksenmukaisena. 

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ulkomailla annettavaa koulutusta koskeva säätely on jäänyt edellisessä lakiuudistuksessa epäselväksi ja osin puutteelliseksi. Kyseistä sääntelyä on tarpeen tarkentaa. 

Tavoitteet

Hallituksen esityksen tavoitteena on sallia Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden käyttäminen tietyin rajoituksin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutustoiminnassa. Esityksen tavoitteena on myös kehittää sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen sisältöä. Edelleen esityksen tavoitteena on selkeyttää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ulkomailla annettavan koulutuksen sääntelyä. 

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksen keskeisenä ehdotuksena on Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden käytön mahdollistaminen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Lisäksi ehdotuksen keskeisenä ehdotuksena on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämän sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen sisällöllinen laajentaminen. Edelleen esityksen keskeisenä ehdotuksena on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ulkomailla tapahtuvan koulutustoiminnan sääntelyn selkeyttäminen. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Viranomaisvaikutukset 

Arvion mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistys pystyisi kohdentamaan sen nykyisistä ampuma-aseista noin 30 % sellaisille paikkakunnille, joissa ei ole Puolustusvoimien joukko-osastoa. Käytännössä aseita kohdennetaan Pohjanmaan maanpuolustuspiiriin kolmesta eteläisestä piiristä sekä alueellisesti sisäisiä kohdennuksia neljän eri maanpuolustuspiirin sisällä. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampuma-aseiden vapauttaminen Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimipisteiden läheisyydestä olevilta koulutuspaikoilta tarkoittaa sitä, että sotilaallisia valmiuksia palvelevaa ampumakoulutusta olisi mahdollista antaa entistä suuremmalla alueella. 

Sotilaallisia valmiuksia palvelevia ammuntoja on tarkoitus lisätä tasaisesti uudistuksen toteuduttua. Koulutusmäärien lisäämiseen vaikuttaa nyt esitettävien säädösmuutosten lisäksi myös muun muassa se, miten saadaan koulutettua uusia ammunnanjohtajia mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja Puolustusvoimien toimintaan. Alkuvaiheessa vaikutuksena arvioidaan olevan toiminnan tuplaaminen. On syytä huomata, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen ammunnan johtajia käytetään myös Puolustusvoimien vapaaehtoisissa harjoituksissa ja kertausharjoituksissa ammunnan johtajina. Sotilaallisia valmiuksia palvelevat ammunnat antavat mahdollisuuden harjaantua ja kehittää ammunnan johtajien ammattitaitoa, josta myös Puolustusvoimat hyötyy. 

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen patruunoiden käytön mahdollistaminen helpottaisi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen patruunahankintaa, koska vapailta markkinoilta hankittavissa patruunoissa on saatavuusongelmia. Niin sanottujen Puolustusvoimien paukkupatruunoiden käyttömahdollisuus parantaisi myös sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen sisällön todenmukaisuutta ja parantaisi valmistavan ase- ja ampumakoulutuksen tasoa. Ampujat pääsisivät harjoittelemaan niillä aseilla, joita he käyttävät poikkeusoloissa. Ase- ja ampumakoulutus on yksi keskeisimmistä reserviläisen taidoista. Koulutus kiinnostaa ja sen kautta on mahdollista saada henkilöitä mukaan vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen. Ammunnat ovat yksi keskeinen rekrytointiväline. 

Taloudelliset vaikutukset 

Tarkoituksena on, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestäisi Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseilla tämän lain mukaista ampumakoulutusta vuositasolla reserviläisille keskimäärin 2 kertaa kuukaudessa yhden joukko-osaston alueella. Kun Puolustusvoimien joukko-osastoja on 12, niin tämä tarkoittaisi 288 koulutustapahtumaa vuodessa (12 x 24). Laskennallisesti jokaisen koulutukseen osallistuvan arvioidaan ampuvan noin 50 patruunaa harjoituksessa ja yhdessä harjoituksessa voisi enintään olla 40 osallistujaa. Tämä tarkoittaisi patruunakulutuksen osalta noin 2000 patruuna per koulutustapahtuma (40 x 50). Yhteensä tämä tarkoittaisi 576.000 Puolustusvoimien patruunan kulutusta vuodessa (288 x 2000). Lähtökohtaisesti jokaisessa tapahtumassa, jossa käsitellään Puolustusvoimien ampuma-aseita ja patruunoita tulisi olla paikalla vähintään yksi Puolustusvoimien virkamies valvojana sekä ampuma-aseiden ja patruunoiden noutoon ja palautukseen liittyen enintään kaksi varastohenkilöä. Näin ollen perustilanteessa yksi koulutustapahtuma vaatii kahden Puolustusvoimien palkattuun henkilöstöön kuuluvan työpanosta. Mikäli kyse on ammunnoista, jotka toteutetaan Puolustusvoimien harjoitus- ja ampuma-alueilla, tarvitaan edellä mainitun henkilöstön lisäksi yksi palkattuun henkilöstöön kuuluva niin kutsutun varoupseerin tehtäviin. 

Yksi Puolustusvoimien rynnäkkökiväärin patruuna maksaa noin 0,7 euroa. Esitetyn arvion mukaan Puolustusvoimien edellä kuvattuihin palkatun henkilöstön tehtäviin liittyvän henkilöstökustannuksen määrä vuodessa vuonna 2023 on 61.305 euroa. Vertailukelpoinen tuntihinta henkilökunnalle olisi näin ollen noin 31,34 euroa per henkilö (61.305 / 12 / 163). Kyseisessä laskelmassa 163 edustaa henkilöstökulujen laskennassa käytettävää kerrointa. Kyseinen tuntihinta ei sisällä ylityö- ja haittatyövaikutuksia. Kolmella henkilöllä laskettuna yhden ampumapäivän kustannus Puolustusvoimille olisi siis noin 752,16 e (3 x 8 x 31,34). kyseisessä laskelmassa luku 8 edustaa työmäärää tunteina. On syytä huomata, että koulutukset tapahtuvat käytännössä aina viikonloppuisin, jolloin luvusta vielä puuttuvat viikonlopputyöhön liittyvät korvaukset.  

Yksi Puolustusvoimien paukkupatruuna maksaa noin 0,4 euroa. Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestää vuodessa 36 tapahtumaa, joissa kyseisiä patruunoita käytetään. 60 osallistujaa kuluttaa arviolta 3.600 patruunaa yhdessä harjoituksessa. Näin ollen vuodessa paukkupatruunoita kulutetaan noin 130.000-150.000 patruunaa. Arvion mukaan 150.000 patruunaa maksaisi noin 60.000 euroa. 

Yhden ampumakoulutuskerran kustannus Puolustusvoimille olisi toisin sanoen 1400 euroa patruunoista ja 752,16 euroa henkilöstökuluista eli yhteensä 2.152,16 euroa. Kun koulutuskertoja arvioidaan olevan vuodessa edellä todettu määrä eli 288 olisi vuosikustannus 619.822,08 euroa (288 x 2.152,16). Kun kyseiseen ammuntaan lisätään arvioidut muun muassa viikonlopputyöstä johtuvat korvaukset olisi kokonaiskustannus noin 960.000 – 1.060.000 euroa vuodessa. Ammuntojen järjestelyissä on monesti mahdollista hyödyntää samanaikaisesti järjestettävistä kursseista saatavia mittakaavaetuja. Näin ollen kyseisen luvun arvioidaan esittävän toiminnan Puolustusvoimille aiheuttamaa enimmäislisäkustannusta. 

Ehdotettujen lakimuutosten osaltaan mahdollistama Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen suunniteltu koulutuspäivien lisäys on arvioitu olevan noin 52.000 koulutuspäivää. Lisäkoulutuspäivistä aiheutuvat kustannukset ovat opetusmateriaalien osalta 75.000 euroa, muun materiaalin osalta 85.000 euroa, ampumaratojen ja patruunoiden osalta 700.000 euroa, muonituskustannusten osalta 800.000 euroa, majoituksen osalta 85.000 euroa, opetustilojen vuokrien osalta 50.000 euroa, kuljetusten osalta 105.000 euroa, ostopalveluiden osalta 145.000 euroa, kilometrikorvausten osalta 150.000 euroa, muiden koulutustoiminnan kulujen osalta 45.000 euroa, henkilöstökulujen osalta 350.000 euroa ja muiden kulujen osalta 373.000 euroa. Lisäkoulutusvuorokausien arvioitu kustannusvaikutus Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen valtionavustuksen korottamisena on arvioitu olevan enintään 2.963.000 euroa.  

Hallituksen esityksen kokonaiskustannus puolustusministeriön toimialan julkisoikeudellisille toimijoille olisi näin ollen enintään 4.023.000 euroa. Tämä lisämäärärahatarve syntyy vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan kapasiteetin lisäämisestä eli tosiasiallisesti toiminnasta, ei tämän hallituksen esityksen sisältämien lakiesitysten voimaansaattamisesta. Tässä esitetyt taloudelliset vaikutukset on otettu huomioon vuoden 2022 lisätalousarvioesityksessä numero 2 (LTAE II). 

Myös Rajavartiolaitoksen osalta kysymys on koulutustoiminnan tehostamisesta, joka lisää jonkin verran Rajavartiolaitoksen henkilöstökuluja. Näitä aiheutuisi Puolustusvoimia vastaavasti Rajavartiolaitoksen ampuma-aseilla ja -alueilla tapahtuvan koulutuksen valvontaan sekä ampuma-aseiden ja patruunoiden luovutuksen toteutukseen tarvittavien virkamiesten palkkakustannuksista. Vuositasolla kysymys olisi arvioidusti muutamasta kymmenestä tuhannesta eurosta, jonka kattamiseen ei liity välitöntä lisämäärärahatarvetta. 

Sukupuolivaikutukset 

Miehiin kohdistuvasta asevelvollisuudesta johtuen maanpuolustukseen liittyvä lainsäädäntötyypillisesti vaikuttaa enemmän miehiin kuin naisiin. Esimerkiksi sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen osalta kurssilaisista suurin osa on miehiä, koska näiden kurssityyppien tarkoituksena on edistää osallistujiensa sotilaallista osaamista. Sotilaallisia valmiuksia palvelevaan koulutukseen sisältyy kuitenkin myös pääosin asepalvelusta käymättömille naisille tarkoitettuja kursseja ja nämä kurssit ovat merkittävässä roolissa maanpuolustustyön tunnetuksi tekemisessä naisten keskuudessa. 

Vaikka esityksen käytännön tavoitteena on lisätä reserviläisten harjoittelumahdollisuuksia, voidaan esitettävillä säännöksillä nähdä olevan myönteisiä vaikutuksia myös asepalvelusta suorittamattomille naisille suunnatun maanpuolustuskoulutuksen kehittämiseen. Merkityksellistä on myös huomata, että esimerkiksi Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseilla ja patruunoilla saavutettava koulutusmäärien lisääminen kohdistuu juuri valtionavustuksella tuettavaan sotilaallisia valmiuksia palvelevaan koulutukseen. Näin ollen muutokset hyödyttävät myös asepalvelusta suorittamattomia naisia siten, että valtionavustuksella tuettavia kursseja olisi paremmin tarjolla myös heille. 

4.3  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Työryhmässä on arvioitu vaihtoehtoisena toteuttamistapana ampuma-aseita koskevan lisätarpeen järjestämistä täysimittaisesti uusien ampuma-aseiden hankkimisena Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle. Tätä ei kuitenkaan pidetä kustannustehokkaan vaihtoehtona verrattuna Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen olemassa olevien ampuma-aseiden hyödyntämiselle. Patruunoiden osalta on myös arvioitu lisäpatruunatarpeen kattamista täysmääräisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen omin toimin lisärahoituksella. Patruunoiden markkinatilanne on Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle kuitenkin siten vaikea, ettei tarvetta ole mahdollista täyttää täysimääräisesti yksityisiltä markkinoilta käsin. Lisäksi yksityisiltä markkinoilta hankittavia patruunoita ei voida käyttää Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseissa ja toisaalta näiden viranomaisten patruunoita ei voida käyttää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen aseissa. 

4.4  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Ruotsi 

Vapaaehtoinen maanpuolustus katsotaan Ruotsissa kokonaismaanpuolustuksen osa-alueeksi ja siitä säädetään asetuksella vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta (förordning (1994:524) om frivillig försvarsverksamhet) ja asetuksella vapaaehtoisille maksettavista korvauksista (förordning (1994:523) om förmåner till frivilliga). Vapaaehtoista maanpuolustusta ohjaa osin Ruotsin puolustusvoimien pääesikunta ja osin kokonaisturvallisuuden kriisinhallintavirasto MSB (Myndigheten för samhällskydd och Beredskap). Vapaaehtoisen maanpuolustuksen rahoitus tulee Ruotsissa pääosin puolustusbudjetista. 

Kodinturvasta säädetään Ruotsissa erikseen kodinturva-asetuksella (hemvärnetsförordning (1997:146)). Kodinturvajoukot ovat osa paikallispuolustusta ja niiden pääasiallisena tehtävänä on kriittisen infrastruktuurin suojaaminen. Lisäksi kodinturvajoukkojen on pystyttävä tukemaan Ruotsin puolustusvoimien operatiivisia joukkoja eri tehtävissä, erityisesti suojaamalla toimintaa valmiutta kohotettaessa. Rauhan aikana kodinturvajoukot antavat tarvittaessa virka-apua muille viranomaisille. Kodinturvajärjestelmän budjetti oli vuonna 2015 yhteensä noin 185 miljoonaa euroa. Järjestelmä tuotti noin 22 000 sotilasta, jotka muodostivat 46 prosenttia Ruotsin puolustusvoimien vahvuudesta. Kodinturvajoukkojen tuottamiseen sitoutui alle viisi prosenttia puolustusvoimienvoimien palkatusta henkilöstöstä. 

Ruotsin ampuma-aselain (Vapenlag (1996:67)) 11 kappaleen 1 §:n ja ampuma-aseasetuksen (Vapenförordning (1996:70)) 2 kappaleen 2 §:n mukaisesti Ruotsissa ei vaadita lupaa ampuma-aseen hallussapitoon sellaisten valtion omistamien ampuma-aseiden osalta, jotka valtio on luovuttanut sotilaalliseen maanpuolustukseen osallistuvalle tai vapaaehtoisille maanpuolustusjärjestöille. 

Norja 

Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja kodinturvasta säädetään Norjassa puolustuslaissa (lov om verneplikt og tjeneste i Forsvaret, LOV-2016-08-12-77). Kodinturvajoukot toimivat Norjan puolustusvoimien komentajan alaisuudessa ja ovat luonteeltaan nopeasti perustettava valmiusjoukko. Kodinturvajoukkojen päätehtäviä ovat kansallinen kriisinhallinta, aluepuolustus paikallistasolla, tärkeiden kohteiden suojaaminen ja valvonta sekä siviiliyhteiskunnan tukeminen. Kodinturvajoukkojen sodanaikaiseen toimintaan kuuluisi myös vastarinnan jatkaminen maan miehitetyissä osissa. 

Kodinturvajoukkoihin tuotetaan vuosittain noin 4 500 kodinturvareserviläistä. Operatiivisiin yksiköihin hakeutuvalta edellytetään suoritettua varusmiespalvelusta ja nuhteettomuutta. Valintaprosessi sisältää turvallisuusselvityksen sekä fyysistä kuntoa, asennetta ja motivaatiota mittaavia testejä. Kodinturvajoukkojen vuosittaiset määrärahat ovat noin 130 miljoonaa euroa ja ne sisältyvät Norjan puolustusbudjettiin. 

Kodinturva ylläpitää Norjassa lisäksi vapaaehtoista kodinturvanuorisojärjestöä (Heimevernsungdomen) 16–21-vuotiaille nuorille, jotka saavat järjestössä tietoa maanpuolustuksesta ja kodinturvasta. 

Tanska 

Kodinturvasta säädetään Tanskassa kodinturvalaissa (Bekendtgørelse af lov om hjemmeværnet hjemmevaern, LBK nr 198 af 09/02/2007). Kodinturva osallistuu maa-, meri- ja ilmavoimien tehtävien täyttämiseen ja sitä ohjaa Tanskan puolustusministeriö. Merivoimakodinturva osallistuu merialueiden valvontaan sekä pelastus- ja ympäristönsuojelutehtäviin. Ilmavoimakodinturva puolestaan suorittaa etsintöjä, valvontaa, tiedustelua ja kuljetustehtäviä sekä tukee ilmavoimia suojaamalla ja valvomalla lentotukikohtia. 

Kodinturvajoukkoihin voivat Tanskassa hakeutua 18 vuotta täyttäneet Tanskan kansalaiset ja muut henkilöt, jotka ovat asuneet Tanskassa vähintään viiden vuoden ajan. Ellei henkilöllä ole aiempaa sotilaskoulutusta, hänen on suoritettava sotilaallinen peruskoulutus ensimmäisen kolmen palvelusvuoden kuluessa. 

Tanskan kodinturvajoukkojen määrärahat ovat noin 60–70 miljoonaa euroa vuodessa ja ne sisältyvät puolustusmäärärahoihin. 

Viro 

Vapaaehtoista maanpuolustusta harjoitetaan Virossa suojeluskunnassa, joista säädetään suojeluskunnasta annetussa laissa (kaitseliidu seadus, 2013). Laissa säädetään suojeluskuntien harjoittelusta, sodan ajan joukkojen tuottamisesta ja perustamisesta, suojeluskunnan vartiointitehtävistä, muiden hallinnonalojen tukemisesta sekä nuorisotyöstä. Suojeluskunnan sodan ajan organisaatio ja siihen liittyvä koulutus toimii Virossa suoraan puolustusvoimien komentajan alaisuudessa. 

Suojeluskunta toimii Virossa paikallispuolustuksen tehtävissä ja antaa virka-apua muille viranomaisille. Lisäksi suojeluskunta kouluttaa sotilaita sissitoimintaan. Suojeluskunnan aktiivijäsenen on oltava 18 vuotta täyttänyt Viron kansalainen. Lisäksi suojeluskuntaan voi kuulua 7–18-vuotiaita nuorisojäseniä. Suojeluskunnan jäseneksi hakeudutaan suosittelija-menettelyn kautta. 

Suojeluskunta saa noin 98 prosenttia rahoituksestaan Viron puolustusmäärärahoista. Lisäksi suojeluskunnalla on muun muassa kiinteistöjen vuokraamisesta saatavia tuloja ja jäsenmaksutuloja. 

Lausuntopalaute

Hallituksen esityksen valmisteluun asetettu työryhmä pyysi lausuntoa esitysluonnoksesta valtioneuvoston oikeuskanslerilta, eduskunnan oikeusasiamieheltä, sisäministeriöltä, Puolustusvoimilta, , poliisihallitukselta, Rajavartiolaitokselta, Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä, Reserviläisliitto ry:ltä, Suomen reserviupseeriliitto ry:ltä, Suomen ampumaurheiluliitto ry:ltä, Naisten Valmiusliitto ry:ltä, Nylands Brigads Gille r.f.:ltä, Sininen Reservi ry:ltä, Suomen Metsästäjäliitto ry:ltä, Reserviläisurheiluliitto ry:ltä, Suomen Lentopelastusseura SLPS ry:ltä Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:ltä, Amnesty International Suomen osasto r.y.:ltä, Maanpuolustusnaisten Liitto ry:ltä, Kadettikunta ry:ltä Sotilaskotiliitto ry:ltä, Suomen Sadankomitea ry:ltä ja Maanpuolustuskiltojen liitto ry:ltä. 

Lausuntopyyntö julkaistiin lausuntopalvelu.fi:ssä. Tiedote lausuntopyynnöstä julkaistiin myös puolustusministeriön internetsivuilla sekä twitter- ja facebook-tileillä. Julkaisemisen yhteydessä myös niille, joilta ei erikseen pyydetty lausuntoa, kerrottiin mahdollisuudesta antaa lausunto. Työryhmä on perustellut lyhyttä lausuntoaikaa esityksen kiireellisyydellä. Hallituksen esityksen sisältämät muutosehdotukset tarvitaan kiristyneestä turvallisuustilanteesta johtuvan, erityisesti reservin, lisäkoulutuskapasiteetin nopeaan aikaansaamiseen. 

Esitys on ollut lyhyessä jatkovalmistelussa valmistelutyöryhmässä lausuntokierroksen jälkeen. Lausuntoja saatiin yhteensä 26 lausunnonantajalta. Näistä kahdella ei ollut lausuttavaa esityksestä. Lausunnonantajista valtaosa kannatti vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lainsäädännön kehittämistä hallituksen esitysluonnoksessa esitetyllä tavalla. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnitti lausunnossaan huomiota räjähteiden käyttöön Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Lausunnossa katsottiin, että esityksen sanamuoto mahdollistaisi siviiliräjähteiden käytön kyseisessä koulutuksessa. Apulaisoikeusasiamies kiinnitti lausunnossaan myös huomiota siihen, että sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen sisällön laajentamista Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden ja patruunoiden käytön osalta ei ole arvioitu säätämisjärjestysperusteluissa. Voimassa olevassa laissa on rajattu Puolustusvoimien räjähteiden käyttäminen sotilaalliseksi koulutukseksi eli pois Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevasta koulutuksesta. Esitykseen otettu muotoilu sinänsä jättäisi siviiliräjähteet sotilaallisen koulutuksen käsitteen ulkopuolelle. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä ei ole kuitenkaan ole katsottu olevan oikeutta hankkia siviiliräjähteitä sen koulutustoimintaan. Tästä huolimatta esityksen räjähteiden käyttöä koskevaa säännöstä on tarkennettu lausunnon johdosta siten, että kaikki räjähteillä annettava koulutus katsotaan sotilaalliseksi koulutukseksi. Räjähteiden käyttöä arvioitaneen tarkemmin tulevassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämishankkeessa. Säätämisjärjestysperusteluita on tarkennettu lausunnon johdosta koskien Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden ja patruunoiden käytön sallimista sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. 

Erityisesti eduskunnan apulaisoikeusasiamies ja reserviläisjärjestöt kiinnittivät huomiota sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen määrittelyyn suhteessa sotilaalliseen koulutukseen käyttämällä ammunnassa käytettävien ampuma-aseiden kaliipereita. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi, että kaliiperin sijasta voisi olla asianmukaisempaa käyttää ”yksittäisen sotilaan henkilökohtainen aseistus”-käsitettä. Kyseinen lausunto on otettu huomioon lakiesityksen 2 §:n muotoilussa sotilaallista koulutusta koskevan käsitteen osalta. Kaliiperirajoitus on otettu tarkennetussa muodossa sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampuma-koulutuksen tarkempaa sisältöä määrittävään 20 a §:ään. Kaliiperirajoitusta on annettujen lausuntojen perusteella tarkennettu, jotta erilaiset ampuma-asetyypit tulee riittävän hyvin ja selkeästi huomioitua rajoituksissa. Myös paukkupatruunoita koskevaa säännöstä on lausuntopalautteen johdosta tarkennettu ja pyritty huomioimaan ja mahdollistamaan harjoitusampumatarvikkeiden laajempi hyödyntäminen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampuma-koulutuksessa. Tällaisia harjoitusampumatarvikkeita olisivat esimerkiksi kevyen kranaatinheittimen ja ilmatorjuntakonekiväärin harjoitusampumatarvikkeet. Kyseisten harjoitusampumatarvikkeiden käyttämisellä mahdollistetaan tehokkaamman koulutuksen järjestäminen. 

Pääesikunta on lausunnossaan katsonut, että sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa käytettävien ampuma-aseiden kaliiperia koskeva säännös muutettaisiin siten, että kaliiperimäärittely tehdään ns. CIP- standardin mukaisesti ja siten, että määrittely mahdollistaa myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen pistooliammunnat 9 millimetrin kaliiperin pistooleilla. Pääesikunta on myös esittänyt, että 20 a §:ssä tarkoitetun sotilaallisia valmiuksia palvelevana ampumakoulutuksena suoritettavien ammuntojen enimmäisampumaetäisyys haulikolla, pistoolilla, pienoispistoolilla, revolverilla, yhdistelmäaseella ja merkinantoaseella muutettaisiin 150 metristä 300 metriin. Pääesikunta on lisäksi esittänyt, että voimassa olevan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 19 §:ään lisättäisiin tarkennus, jonka perusteella pykälässä määriteltyjen tukitehtävissä toimivien henkilöiden olisi mahdollisuus saada ampumakoulutusta Puolustusvoimien ampuma-aseilla ja -tarvikkeilla tapahtuviin ammuntoihin, pois lukien taisteluammunnat. Pääesikunnan esittämiä muutosesityksiä voidaan pitää tarkoituksenmukaisina lukuun ottamatta edellä luetelluilla ampuma-aseilla annettavan ampumakoulutuksen enimmäisampumaetäisyyden nostoa 150 metristä 300 metriin. Mainittujen aseiden tehokas ampumaetäisyys ei ole valmistelutyöryhmän arvion mukaan yli 150 metriä. 

Rajavartiolaitos on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että Rajavartiolaitoksen hallussa on sekä sen itse omistamia ampuma-aseita, että Puolustusvoimien omistamia ampuma-aseita. Tästä johtuen hallituksen esityksen pykälämuotoiluista tulisi selkeästi ja yhdenmukaisesti ilmetä, että tarkoitetaanko lakiehdotuksessa molempia ampuma-asetyyppejä vai vain toista. Lisäksi Rajavartiolaitos on tuonut lausunnossaan esiin, että sillä on hallinnassaan myös sellaisia patruunoita, jotka ovat yleisesti markkinoilla saatavissa olevia. Näiden patruunoiden osalta Rajavartiolaitos katsoo, ettei olisi tarvetta säännökselle, joka rajoittaa kyseisten patruunoiden käyttöä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen aseissa. Hallituksen esitystä on muokattu siten, että Rajavartiolaitoksen hallussa olevia ampuma-aseita on mahdollista käyttää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Näin ollen kyseiseen koulutukseen annettavat ampuma-aseet käsittävät sekä Rajavartiolaitoksen omistamat ampuma-aseet että Puolustusvoimien sellaiset ampuma-aseet, jotka ovat Rajavartiolaitoksen hallussa. Rajavartiolaitoksen yleisesti markkinoilta hankkimien patruunoiden, jotka ovat C.I.P-tarkastettuja, käyttämistä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampuma-aseissa ei esitetä mahdollistettavaksi tässä hankkeessa. Kyseistä ehdotusta voidaan pitää kannatettavana, mutta erillistä tarkastelua edellyttää vielä vahingonkorvausvastuun jakautumista koskevan sääntelyn ottaminen lakiin. 

Erityisesti reserviläisjärjestöjen puolella on toivottu Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevaa ampumatoimintaa koskevien rajoitusten nyt esitettyjä muutoksia pidemmälle menevää vapauttamista. Kyseiset esitykset ovat koskeneet esimerkiksi yksittäisen ampumasuorituksen mahdollistamista useamman kuin enintään taistelijaparin ammuntana, enimmäisampumaetäisyyksien vapauttamista, hyväksyttävien kaliiperien laajentamista, ammunnassa läsnä olevien ampujen määrän lisäämistä esitetystä 40 jopa 60 ampujaan ja niin sanottujen valojuova-ammusten käytön sallimista. Työryhmän jatkovalmistelussa esitys enintään partion eli kolmen henkilön yhtäaikaisesta ampumasuorituksesta on katsottu mahdolliseksi ottaa käytettävissä olevassa valmisteluajassa esitykseen. Esityksessä ollutta kahden kilometrin enimmäisampumaetäisyyttä on pidetty tässä vaiheessa toisaalta Puolustusvoimien koulutustavoitteiden saavuttamisen kannalta riittävänä sekä toisaalta ammuntojen haastavuuden kannalta tarkoituksenmukaisena harjoitteluetäisyytenä. Sellaisia Puolustusvoimien ampumaratoja, joissa voi yhtäaikaisesti ampua yli 40 ampujaa, on niin vähän, ettei muutosta enimmillään 60 ampujaan pidetä tässä valmisteluaikataulussa pidetä mahdollisena. Niin sanottujen valojuova-ammusten käyttöä ei ole pidetty tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena muutoksena. Edellä todettuja muutosehdotuksia on mahdollista arvioida nyt meneillään olevaa kehityshanketta seuraavassa laajemmassa jatkokehityshankkeessa. 

Erityisesti Suomen Sadankomitea ry kiinnittänyt huomiota siihen, ettei taisteluammuntoja koskevasta rajoituksesta tule luopua ja että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumatoimintaa koskevaa valvontaa tulisi kehittää. Taisteluammuntoja koskevan kiellon osalta ongelmaksi on muodostunut se, ettei kyseistä käsiteen tarkasta sisällöstä ole selvyyttä. Näin ollen sallitun ja kielletyn ampumakoulutuksen rajaa on kyseisen käsitteen osalta ollut erittäin vaikeaa määrittää. Hallituksen esityksen tarkoituksena on saada selvennettyä juuri tätä sallitun ja kielletyn toiminnan sisältöä ja parhaiten tätä tavoitetta on katsottu palvelevan konkreettisen koulutuksen sisältöä koskevien rajoitusten säätäminen. Mikäli taisteluammuntoja koskeva kielto halutaan säilyttää, tulisi sen aineellisoikeudellista sisältöä joka tapauksessa tarkentaa. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumatoiminnan valvontaa voidaan pitää esitystä valmistelleen työryhmän arvion mukaan riittävänä, kun toiminta tapahtuu erityisesti Puolustusvoimien välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa ja toisaalta puolustusministeriön yleisemmässä ohjauksessa ja valvonnassa. Erityisesti Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen patruunoiden valvonnan osalta esitykseen on jo ennen lausuntokierrosta otettu 22 g §:ään säännös, joka edellyttää tarkan patruunakirjanpidon pitämistä koulutuksiin annetuista Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen patruunoista. 

Lausunnoissa esitettyjä kehitysehdotuksia on mahdollista ottaa huomioon tätä kiireellisessä järjestyksessä valmisteltua lakimuutoskokonaisuutta seuraavassa laajemmassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämishankkeessa. 

Säännöskohtaiset perustelut

6.1  Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettu laki

2 §.Sotilaallinen koulutus ja sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että jatkossa sotilaallisena koulutuksena ei enää pidettäisi Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen sotilaan henkilökohtaiseen aseistukseen kuuluvilla välineillä annettavaa ampumakoulutusta. Pykälää täydentäisi 20 §:ään ja 20 a §:ään esitettävät hyväksyttävien ampuma-aseiden kaliiperia koskevat rajoitukset. Muutos mahdollistaisi Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen niin sanottujen käsiaseampumatarvikkeiden ja käsiaseiden käyttämisen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänä järjestämässä sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Pykälässä ilmaisu ”Puolustusvoimiin kuuluville joukoille ja” esitetään muutettavaksi muotoon ”Puolustusvoimiin kuuluville joukoille sekä”. Muutoksen tarkoituksena on selventää säännöksen kirjoitusasua siten, että Puolustusvoimiin kuuluville joukoille annettava koulutus olisi aina sotilaallista koulutusta. Pykälässä ilmaisu Puolustusvoimien ampumatarvikkeilla ja räjähteillä esitetään muutettavaksi muotoon Puolustusvoimien ampumatarvikkeilla sekä räjähteillä. Tarkoituksena on, että räjähteillä annettava koulutus olisi aina sotilaallista koulutusta. Jo voimassa olevan lain mukaan Puolustusvoimien räjähteillä annettava koulutus on sotilaallista koulutusta. Nyt säännöksessä rajattaisiin selkeästi myös siviiliräjähteiden käyttäminen sotilaalliseksi koulutukseksi. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä ei ole ollut sen toiminnan perusteella mahdollista hankkia koulutustaan varten siviiliräjähteitä, joten muutosta voidaan tässä mielessä pitää teknisenä, vaikka muutos onkin aineellisoikeudellinen. 

19 §. Puolustusvoimien järjestämien vapaaehtoisten harjoitusten erityistehtävät. Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka tarkoituksena on mahdollistaa ampumakoulutuksen antaminen varusmiespalvelusta suorittamattomille tai ei enää reserviin kuuluville henkilöille Puolustusvoimien vapaaehtoisissa harjoituksissa. Pykälän voimassa oleva sanamuoto ei ole kieltänyt ampumakoulutuksen antamista, mutta Puolustusvoimissa kyseisen pykälän ei ole katsottu mahdollistavan ampumakoulutuksen antamista kyseisille henkilöille. 

20 §. Sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antaminen. Pykälän 2 momentin 5 kohta esitetään kumottavaksi. Kyseisen kohdan perusteella on voimassa olevan lain mukaan ollut kiellettyä järjestää taisteluammuntoja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Taisteluammuntojen järjestämistä koskeva kielto on otettu lakiin perustuslakivaliokunnan lausunnon 52/2006 vp ja puolustusvaliokunnan mietinnön 3/2006 vp perusteella. Taisteluammuntojen käsite on kuitenkin jäänyt jokseenkin avoimeksi. Taisteluammuntojen käsitteen on katsottu lain toimeenpanossa käsittävän sellaisten ammuntojen järjestämisen, jotka Puolustusvoimissa toimeenpantaisiin taisteluammuntojen varomääräyksiä noudattaen. Tämä tulkinta rajaa taisteluammuntoihin paljon myös sellaisia ammuntoja, joita on mahdollista järjestää yksityisten, kuten ampumaseurojen, toimesta. Tällaisia ammuntoja ovat monet toiminnallisen ammunnan lajit, kuten sovellettu reserviläisammunta (SRA). Kun tällaisia ammuntoja on mahdollista järjestää yksityisten palveluntarjoajien toimesta, ei kyseistä rajausta voitane pitää julkisoikeudellisen toimijan osalta asianmukaisena. Tästä johtuen taisteluammuntoja koskeva kielto pyritään korvaamaan tarkkarajaisilla aineellisilla säännöksillä, jotka rajoittavat esimerkiksi ammunnassa käytettävien aseiden kaliiperia tai maalien ja ampujan etäisyyttä. 

Pykälän 2 momentin 6 kohtaa esitetään muutettavaksi siten, että sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antaminen Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdan tai 9 §:n 5 b kohdan mukaisella ampuma-aseella käytettäessä .338/8,6 millimetrin kaliiperista patruunaa pienempikaliiperista patruunaa sallittaisiin.  

Pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi uusi 7 kohta, jonka perusteella sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antaminen, Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisella ampuma-aseella käytettäessä enintään 12 kaliiperista patruunaa sallittaisiin. 

Pykälän 2 momentin 5 kohta esitetään kumottavaksi. Kohdan perusteella Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta ei ole voimassa olevan lain perusteella ollut sallittua järjestää taisteluammuntana. Taisteluammunnan käsite ei ole ollut lainsäädännöltä edellytettävällä tavalla yksiselitteinen ja tarkkarajainen. Käsite esitetään korvattavaksi sotilaallisia valmiuksia palvelevaa ampumakoulutusta koskevilla aineellisoikeudellisilla rajoituksilla, jotka esitetään otettavaksi tämän lain 20 a §:ään. Momenttiin esitetään lisättäväksi uusi 8 kohta, jonka perusteella sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antaminen, Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4 – 7 tai 10 kohdan mukaisella ampuma-aseella käytettäessä enintään 9 millimetrin kaliiperista patruunaa, sallittaisiin. 

Pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi uusi 9 kohta. Kohtaan sisällytettäisiin kielto käyttää sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa ampuma-aselain (1/1998) 10 §:ssä tarkoitettuja erityisen vaarallisia patruunoita ja ammuksia sekä valojuovapatruunoita. Kyseisten ampumatarvikkeiden käytölle ei tässä tilanteessa ole tarvetta ja niiden käyttämiseen sisältyy tavallisiin ampumatarvikkeisiin nähden suurempia turvallisuusriskejä. Lisäksi valojuovapatruunoiden käytössä on kohonnut maastopalon riski, eikä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumakoulutusta ole tarkoitus tässä vaiheessa antaa pimeällä, jolloin valojuovapatruunoista on suurin hyöty esimerkiksi tulen keskittämisen harjoittelussa. 

Samalla perusteella esitetään myös pykälän 3 momentin osalta poistettavaksi Puolustusvoimien ampuma-aseita koskeva ammuntakielto. Momenttiin esitetään lisättäväksi myös nimenomainen lupa käyttää pykälän tarkoittamassa koulutuksessa harjoitusampumatarvikkeita. Näitä harjoitusampumatarvikkeita ovat niin kutsutut Puolustusvoimien paukkupatruunat (JVA 0325), ilmatorjuntakonekiväärin paukkupatruunat (JVA 0454) ja kevyen kranaatinheittimen latausharjoitusammus (JVA 1338 mukaan luettuna ajopanos JVA 1339). Sarjatulen ampumasta koskeva kielto ei koske Puolustusvoimien paukkupatruunoilla annettavaa sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta. Puolustusvoimien simulaattoreiden käyttäminen kyseisessä koulutustoiminnassa edellyttää paukkupatruunoiden käyttämistä, minkä lisäksi tehokkaan kalustokoulutuksen antaminen edellyttää ilmatorjuntakonekiväärin paukkupatruunan ja kevyen kranaatinheittimen latausharjoitusammuksen käytön sallimista sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Momentissa oleva käsitellä-sana esitetään korvattavaksi käyttää-sanalla. Muutos on tekninen. Momenttiin esitetään lisättäväksi Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita koskeva maininta ja myös Rajavartiolaitoksen toimeenpanema valvonta. 

Pykälän 4 momenttiin esitetään otettavaksi Puolustusvoimien määräyksenantovaltuutta koskeva uusi säännös. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa Puolustusvoimille antaa sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen sisältöä koskevia määräyksiä. Tällä määräyksenantotoimivallalla mahdollistettaisiin erityisesti Pääesikunnan kyky keskitetysti vaikuttaa kaikkeen sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen sisältöön. Kyseisellä muutoksella voitaisiin varmistaa kyseisen koulutuksen mahdollisimman hyvä puolustusvoimallinen tehokkuus ja vaikuttavuus. Edelleen turvallisuusvaatimuksia koskevalla määräyksenantovaltuudella varmistettaisiin sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen mahdollisimman korkea turvallisuus. 

20a §.Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämä sotilaallisia valmiuksia palveleva ampumakoulutus. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys saisi antaa koulutusta yksilön taitojen kehittämisen lisäksi enintään kolmen henkilön muodostaman partion taitojen kehittämiseksi. Kyseinen muutos edistää erityisesti tarkka-ampujataistelijapartion toiminnan kouluttamista, jossa tarkkuuskivääriä käyttävän tarkka-ampujan toimintaa tukee ja suojaa yksi tai kaksi partion jäsentä yleensä rynnäkkökiväärillä. Partion ammuntaa ei voida pitää niin vaativana, etteikö se Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen asettamin rajoituksin olisi mahdollista toteuttaa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Erityisesti kolmen ampujan muodostaman partion ammunnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota ammunnan suunnittelussa ampuma-aselain valvottua käyttöä koskevien säännösten noudattamiseen, mikäli ammunta toimeenpannaan käyttämällä sellaisia ampuma-aseita, joihin sovelletaan ampuma-aselain säännöksiä. Momenttiin esitetään myös lisättäväksi, että koulutus voi sisältää teknisen, taktisen ja tilanteenmukaisen ampumataidon kehittämistä. Tekninen ampumataidon kehittäminen pitäisi sisällään kaikenlaisen aseen käytännön käsittelytaidon kehittämistä ampumasuoritukseen liittyen. Taktisen ampumataidon kehittämisen pitäisi sisällään esimerkiksi eri etäisyyksillä olevien maalien valintaa sekä maalien vaarallisuusarvion laatimista koskevien taitojen kehittämistä. Tilanteenmukaisen ampumataidon kehittäminen pitäisi sisällään edellä kuvattujen ammunnan osien sitomista harjoitteen taustatilanteeseen, joka voidaan esimerkiksi kuvata ennen ammuttavan rastin alkamista. Tällöin voitaisiin kuvata esimerkiksi vihollistilanteen vaikutus ampumasuorituksen toteuttamiseen. 

Momentista esitetään muutettavaksi lisäksi siten, että siitä poistetaan taisteluammuntaa koskeva kielto edellä 20 §:n osalta esitetyin perusteluin. Edelleen momentissa oleva valtioneuvostolle osoitettu asetuksenantovaltuus esitettään muutettavaksi Puolustusvoimien määräyksenantovaltuudeksi. Ammuntojen kehittäminen katsotaan tehokkaammaksi toteuttaa Puolustusvoimien suoran määräyksenantovallan alla Puolustusvoimien omien ammuntojen kehittämistä koskevien menettelyiden ja suunnitelmien mukaisesti. Tältä osin on huomattava, että määräyksenantovaltuus kohdistuu Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänä järjestämään toimintaan. Ammuntojen turvallisuutta ja valvontaa koskevan määräyksenantovaltuuden uutta muotoilua voidaan pitää luonteeltaan teknisenä uudistuksena.  

Pykälän 2 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa olisi mahdollisuus antaa koulutusta Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseilla ja patruunoilla, joiden kaliiperi on ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdan tai 9 §:n 5 b kohdan mukaisella ampuma-aseella enintään .338/8,6 millimetriä, ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisella ampuma-aseella enintään 12 ja ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4 – 7 tai 10 kohdan mukaisella ampuma-aseella enintään 9 millimetriä. Rajavartiolaitoksen osalta tämä säännös pitää sisällään sekä Rajavartiolaitoksen omistamat, että sen hallussa olevat Puolustusvoimien omistamat ampuma-aseet. Näiden aseiden toimintatapaa ei laintasoisilla säännöksillä olisi tarkoitus rajoittaa. Uudistuksen tarkoituksena on mahdollistaa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden käyttäminen kyseisessä koulutuksessa. Vaikka kyseiset aseet sisältävät myös sarjatulitoiminnon, olisi koulutuksen antaminen sarjatulella kiellettyä. Momenttiin sisältyisi Puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle määräyksenantovaltuus, jonka nojalla kyseiset viranomaiset antaisivat tarkempia määräyksiä omien ampuma-aseidensa ja patruunoidensa käytöstä tässä koulutuksessa. Momentista esitetään poistettavaksi teknisenä muutoksena ampuma-aselain säädösnumero. Säädösnumero esitetään siirrettäväksi esitettyyn 20 §:ään, koska kyseisessä pykälässä mainittaisiin ampuma-aselaki ensimmäisen kerran tässä säädöksessä. 

Pykälän 3 momentista esitetään muutettavaksi siten, että momentista poistetaan maininta ammunnan tapahtumisesta ammunnan johtajan ennalta osoittamilta ampumapaikoilta ennalta määriteltyihin maaleihin. Kyseiset rajoitukset ovat liittyneen taisteluammuntojen rajaamiseen ampumakoulutuksen ulkopuolelle, sillä vapaata liikettä ja maalien valintaa koskevat ammunnat on katsottu Puolustusvoimien ampumaohjelmistossa kuuluvan taisteluammuntojen varomääräyksillä ammuttaviin ammuntoihin. Kyseisten säännösten poistaminen liittyy tässä esityksessä esitettävään taisteluammuntojen käsitteen korvaamiseen ja uudelleenmäärittelyyn siten, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa voitaisiin jatkossa ampua enemmän sellaisia ammuntoja, joita on mahdollista ampua esimerkiksi yksityisissä ampumayhdistyksissä. Tietyissä rajoissa tapahtuvan ampujan vapaan liikehdinnän ja maalinvalinnan salliminen on perusteltua nousujohteisen ampumakoulutuksen järjestämisessä, eikä sen voida katsoa kohtuuttomasti vaarantavan koulutukseen osallistuvien ja ulkopuolisten turvallisuutta huolellisesti suunnitellussa ja järjestetyssä ampumakoulutuksessa. 

Momenttiin esitetään lisättäväksi säännös, jonka mukaan Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita olisi sallittua käyttää ampumakoulutuksessa ainoastaan Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen alueella tai aluksella. Kyseinen rajoitus olisi näin yhdenmukainen ampuma-aselain 17 §:n 4 a kohtaan esitettävän muutoksen kanssa. Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi näin ollen antaa voimassa olevan lain mukaisella tavalla pykälässä tarkoitettua koulutusta yksityisillä ampumaradoilla muilla kuin Puolustusvoimien omistamilla aseilla. 

Pykälän 4 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että kiväärityyppisillä aseilla annettavan koulutuksen pisin ampumaetäisyys muutettaisiin yhdestä kilometristä kahteen. Kyseinen muutos mahdollistaa erityisesti tarkka-ampumakoulutuksen kehittämisen kokeneempien ampujien osalta. Momenttia esitetään muutettavaksi myös siten, että mikäli koulutusta annetaan ainoastaan Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseilla, voitaisi ammunnan johtajan koulutettavana ja valvonnassa olla enintään 40 kurssilaista. Kerrallaan ampuvien kurssilaisten määrää määritettäessä yksittäisellä kurssilla, tulee huomioon ottaa myös ampumaratojen säännöt. Voimassa olevassa laissa oleva 30 ampujan rajaus perustuu ensisijaisesti ampuma-aselain valvottua käyttöä koskevien säännösten rajoituksiin. Koska ampuma-aselakia ei esitettävän ampuma-aselain 17 §:n muutoksen nojalla sovellettaisi Puolustusvoimien ampuma-aseilla annettavaan ampumakoulutukseen, ei kyseinen valvottua käyttöä koskeva säännöstö rajoittaisi koulutettavien määrää. Lisääntynyt koulutettavien määrä tulisi huomioida Puolustusvoimien ammuntojen turvallisuusmääräyksissä ammunnoissa edellytettävän avustavan henkilöstön eli niin kutsutun varohenkilöstön määrässä. 

Pykälän 5 momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus siihen, mitä tässä laissa säädetään Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden käyttämisestä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa. Lisäys liittyy esityksen tavoitteeseen mahdollistaa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden käyttäminen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa. 

20 b §.Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajien hyväksyminen. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että näyttökokeen sisällöstä määrättäisiin jatkossa Puolustusvoimien määräyksellä, eikä näyttökokeesta säädettäisi enää valtioneuvoston asetuksella. Näyttökokeen tarkan sisällön määrittämistä valtioneuvoston asetuksella ei pidetä tarkoituksenmukaisena, koska teknisten muutosten tekeminen Puolustusvoimien kehitystyön perusteella hidastuu säädösvalmisteluprosessin johdosta. Valtioneuvoston asetusta on myös pidettävä säädöshierarkkisesti liian korkeana tasona, kun otetaan huomioon näyttökokeen sisällön varsin tekninen ja yksityiskohtainen luonne. 

20 c §. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antama koulutus ulkomailla. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että momentissa erotellaan selkeästi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ulkomailla järjestämä koulutus ja toisaalta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimesta ulkomailla järjestettävään koulutukseen tapahtuva kurssilaisten, kouluttajien ja muiden osallistujien lähettäminen. Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi siis ensinnäkin järjestää 20 §:ssä ja 20 a §:ssä säädettyä koulutusta ulkomailla. Tällöin koulutuksen suunnittelu, toimeenpano, kurssilaisia koskeva hallinto ja kurssilaisten valitseminen tapahtuisi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimesta vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettua lakia soveltaen. Näin esimerkiksi kurssilaisten hyväksyminen kurssille olisi Puolustusvoimien valvonnassa. Voimassa olevaan lakiin verrattuna uutta olisi tältä osin 20 a §:ssä säädetyn ampumakoulutuksen järjestämisen mahdollistaminen ulkomailla. 

Uutena säännöksenä esitetään, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi lähettää kurssilaisia, kouluttajia ja vastaavia toimijoita muiden valtioiden asevoimien ja ulkomaisten julkisoikeudellisten organisaatioiden järjestämiin harjoituksiin ja sotilastaitokilpailuihin. Tässä vastaavilla toimijoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi sotilastaitokilpailuihin lähetettäviä tuomareita ja varohenkilöitä ja julkisoikeudellisella organisaatiolla esimerkiksi Pohjois-Atlantin puolustusliittoa (NATO). Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi siis tarjota oman ilmoittautumisjärjestelmänsä kautta mahdollisuuden osallistua ulkomailla järjestettävään koulutukseen. Tällöin Maanpuolustuskoulutusyhdistys ei vastaisi kurssin suunnittelusta ja toimeenpanosta, vaan se toimisi käytännössä eräänlaisena matkanjärjestäjänä ja yhdyspisteenä ulkomaisen organisaation ja yhdistyksen ilmoittautumisjärjestelmän kautta ilmoittautuvan henkilön välillä. Maanpuolustuskoulutusyhdistys on jo aiemmin pyrkinyt edistämään vapaaehtoisten mahdollisuuksia toimia erityisesti kouluttajina esimerkiksi Viron Kaitseliitin harjoituksissa. Maanpuolustuskoulutusyhdistys on myös jo aiemmin pyrkinyt edistämään vapaaehtoisten osallistumista kansainvälisiin sotilastaitokilpailuihin. Nyt esitettävän lainsäädännön tarkoituksena on vahvistaa ja virallistaa näitä menettelyjä sekä tuoda tämä kansainvälinen sotilaskoulutustoiminta kokonaisuudessaan Puolustusvoimien ulkomailla tapahtuvan harjoitustoiminnan suunnittelun piiriin.  

Tämän toimintamuodon osalta on syytä huomata vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 35 §:n 2 momentin säännös vakuutusturvan järjestämisestä, joka kattaa myös 20 c §:n mukaisen toiminnan kokonaisuudessaan. Edelleen puolustusministeriön on syytä arvioida huolellisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen valtionavustusta koskevassa suunnittelussaan ja maksuperustelain mukaisia maksuperusteita koskevassa säädösvalmistelussaan 20 c §:n mukaisesta toiminnasta johtuvien matkakustannuksien korvattavuus valtionavustuksella ja toisaalta kyseiseen toimintaan osallistuvan henkilön maksuvelvollisuus, jottei valtionavustusta käytettäisi kohtuuttomasti ulkomaille suuntautuvien matkakulujen kattamiseen. 

Edellytyksenä momentin kuvaaman kansainvälisen toiminnan toimeenpanolle olisi voimassa olevan lain mukaisesti, että koulutukseen tai sotilastaitokilpailuun osallistuminen tai kouluttajana toimiminen edistäisi toimintaan osallistuvan reserviläisen osaamista. Säännöstä esitetään täydennettäväksi siten, että osallistumisen tulisi kehittää nimenomaisesti reserviläisen sotilaallista osaamista. Lisäystä pidetään tarpeellisena koska kyse on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnasta, johon rahoitus tulee puolustushallinnosta. Muilta osin pykälään esitettävät muutokset ovat teknisiä. 

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 3 momentti. Momenttiin esitettävän säännöksen mukaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita ei olisi sallittua käyttää 1 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa. Momentin tarkoituksena olisi varmistaa, ettei kyseisiä aseita vietäisi ulkomaille. Momentissa esitetään mahdollistettavaksi, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ulkomailla järjestämässä koulutustoiminnassa voitaisiin käyttää kohdevaltion eli sen valtion, jonka alueella koulutus tai toiminta järjestetään, asevoimien tai kansainvälisen organisaation ampuma-aseita, patruunoita ja aseen osia. Vastaavasti kyseisiä aseita voitaisiin käyttää niissä harjoituksissa ja sotilastaitokilpailuissa, joihin Maanpuolustuskoulutusyhdistys lähettäisi kurssilaisia, kouluttajia tai muita vastaavia toimijoita. Aseiden käsittely tapahtuisi kohdevaltion lainsäädännön mukaisesti. Koulutuksen järjestämisen ja siihen sekä muuhun momentin tarkoittamaan toimintaan osallistumisen edellytyksenä käytännössä on, että niissä voidaan käyttää ampuma-aseita, patruunoita ja aseen osia. Esitetty sääntely mahdollistaisi ampuma-aseiden käyttämisen kohdevaltion asettamissa rajoissa. Kyseisellä sääntelyllä myös varmistettaisiin kohdevaltion suvereniteetin ja lainkäyttövallan ulottuvuuden kunnioittaminen. Se millä aseilla ja miten koulutusta olisi kussakin tilanteessa tarkoitus antaa on mahdollista käydä läpi ja kontrolloida 2 momentin mukaisen hyväksymisprosessin aikana. 

22 g §.Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tuki Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle. Pykälää esitetään muutettavaksi siten, että siinä mahdollistettaisiin myös Rajavartiolaitokselle mahdollisuus antaa tukea Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle. Pykälän 2 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että ensimmäisessä lauseessa oleva käsittelyä varten –muotoilu esitetään muutettavaksi käytettäväksi siten, kuin tässä laissa tarkemmin säädetään –muotoon. Kyseisen lain sisäisen viittaussäännöksen kohteena on erityisesti 20 §:n ja 20 a §:n säännökset Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden käytöstä. Kyseisen muotoilun tarkoituksena on tiivistää säädöstekstiä. Rajavartiolaitoksen hallussa on sekä Puolustusvoimien että Rajavartiolaitoksen omistamia ampuma-aseita, aseen osia ja patruunoita. Rajavartiolaitos saisi antaa tässä laissa säädettyyn koulutukseen sekä sen itse omistamia, että Puolustusvoimien omistamia ampuma-aseita, aseenosia ja patruunoita. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen luovuttamia patruunoita olisi sallittua käyttää vain näiden viranomaisten koulutukseen luovuttamissa ampuma-aseissa. Patruunoiden käyttäminen kurssilaisten omissa aseissa ei olisi sallittua, koska Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen patruunat eivät ole CIP-testattuja. Momentista esitetään poistettavaksi Puolustusvoimien aseilla ampumista koskeva kielto. Momenttiin esitetään lisättäväksi ammunnan tapahtuminen vaihtoehtoisesti Rajavartiolaitoksen valvonnassa. Kyseinen säännös tulisi sovellettavaksi Rajavartiolaitoksen valvomassa sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa.  

Pykälään esitettään lisättäväksi uusi 6 momentti, joka sisältäisi velvoitteen pitää kirjaa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutukseen annettavista patruunoista. Näin voidaan varmistua siitä, että ne patruunat, joita ei ole koulutuksessa kulutettu, palautuvat takaisin Puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle. 

6.2  Ampuma-aselaki

17 §.Soveltamisalaa koskevat poikkeukset. Pykälän 1 momentin 4 a kohtaa esitetään muutettavaksi siten, että poikkeus ulotettaisiin koskemaan myös Puolustusvoimien patruunoita. Lisäksi kohdasta poistettaisiin vaatimus, ettei Puolustusvoimien aseilla saisi ampua vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 §:n ja 20 a §:ssä mukaisessa koulutuksessa. Näillä muutoksilla on tarkoitus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lain säännöskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla mahdollistaa Puolustusvoimien ampuma-aseiden ja patruunoiden käyttö Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumakoulutuksessa. Puolustusvoimien aseiden käyttö kattaisi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 §:n mukaisen koulutustoiminnan osalta harjoitusampumatarvikkeiden käytön. Kyseisten ampumatarvikkeiden käyttö mahdollistaa tällä hetkellä Puolustusvoimissa käytettävien simulaattoreiden käytön jatkossa kyseisessä koulutuksessa. Muun varsinaisen ampumakoulutuksen osalta poikkeus koskisi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 a §:n mukaista ampumakoulutusta. Kyseistä kohtaa esitetään muutettavaksi myös siten, että Puolustusvoimien omistamia ampuma-aseita, aseen osia ja patruunoita voitaisiin käyttää Puolustusvoimien alueiden ja alusten lisäksi Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevilla alueilla ja aluksilla. Tältä osin kohta saatettaisiin vastaavaan tilaan pykälän voimassa olevan 4 b kohdan kanssa.  

Pykälän 1 momentin 4 b kohtaa esitetään muutettavaksi 4 a kohtaa vastaavalla tavalla. Muutoksen jälkeen kohdat vastaisivat sisällöllisesti toisiaan siten, että Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita koskisivat vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä samat ampuma-aselain soveltuvuutta koskevat säännökset. 

Lakia alemman asteinen sääntely

Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 §:ään esitetään lisättäväksi Puolustusvoimille määräyksenantovaltuus. Esitettävän valtuuden perusteella Puolustusvoimat voisi antaa tarkempia määräyksiä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutustoiminnan sisällöstä ja turvallisuusvaatimuksista. Määräyksenantovaltuus koskisi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänään antamaa koulutustoimintaa eli sitä toimintaa, jonka osalta yhdistys kuuluu puolustusministeriön toimialaan ja ministeriön, Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen valvontaan ja ohjaukseen. Vaikka kyseinen toiminta on jo aiemmin kuulunut kyseisten viranomaisten valvonnan ja ohjauksen piiriin, on hallituksen esityksen valmistelussa katsottu tarpeelliseksi ottaa velvoittavien oikeussääntöjen antamista koskeva valtuus mainittujen asiakokonaisuuksia koskien lakiin. Käytännössä koulutustoiminnan sisältöä koskevilla määräyksillä esimerkiksi Pääesikunta voi ohjata toisaalta Puolustusvoimien puolustushaaraesikuntia ja muita alempia viranomaistasoja sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen suunnittelun ja toimeenpanon osalta ja toisaalta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämän kyseisen koulutuksen sisältöjä. Näin voitaisiin varmistua siitä, että yhdistyksen järjestämä koulutus vastaa sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeita. Turvallisuusvaatimuksia koskeva määräyksenantovaltuus on tärkeä väline sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen turvallisessa toimeenpanossa. Vastaavia määräyksiä annetaan nykyisin Puolustusvoimien toimintaa koskien Puolustusvoimien omilla määräyksillä eli esimerkiksi niin kutsutuilla varomääräyksillä. 

Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 a §:n sisältämä valtioneuvoston asetusta koskeva asetuksenantovaltuus ja siten myös sen nojalla Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumatoiminnasta annettu valtioneuvoston asetus esitetään kumottavaksi. Asetuksenantovaltuus esitetään korvattavaksi Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen määräyksenantovaltuudella. Esitettävän määräyksenantovaltuuden mukaan Puolustusvoimat määräisi asetyyppikohtaisista turvallista aseenkäsittely- ja ampumataitoa mittaavista ampumakokeista ja niiden hyväksyttävästä suorittamisesta sekä koulutusohjelmasta. Puolustusvoimat määrää myös koulutuksessa noudatettavista ammuntojen järjestämistä koskevista turvallisuusvaatimuksista ja ampuma-suoritusten valvonnasta. Määräyksenantovaltuus vastaisi sisällöltään kumottavaa asetuksenantovaltuutta. Esitetty muutos mahdollistaisi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänä järjestettävä sotilaallisia valmiuksia antaman koulutuksen ohjelmiston antamisen Puolustusvoimien määräyksellä asetuksen sijasta. Tämä mahdollista Puolustusvoimille nopeamman tien ammuntojen uudistamiseen sen ja Rajavartiolaitoksen tarpeiden mukaisesti ilman aikaa vievää säädösvalmisteluvaihetta.  

Ampumakokeita koskevalla määräyksenantovaltuudella on yhteys ampuma-aselain nojalla sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen osallistumista varten myönnettäviin aselupiin. Aselupia voidaan myöntää vain sellaisiin ampuma-aseisiin, joita voidaan käyttää tässä koulutuksessa. Näin ollen, kun Puolustusvoimat voi omalla määräyksellään vaikuttaa ampumakokeiden sisältöön ja niissä käytettäviin ampuma-aseisiin, kykenee Puolustusvoimat epäsuorasti myös vaikuttamaan niihin ampuma-asetyyppeihin, joihin koulutukseen osallistuvat voivat ylipäänsä saada aseluvan. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että poliisin asemaan aselupia koskevana lupaviranomaisena ei esitetä muutoksia, minkä lisäksi kenelläkään ei esimerkiksi ampuma-asekoulutukseen osallistumisen perusteella ole subjektiivista oikeutta aseluvan saamiseen. Poliisi harkitsee aina itsenäisesti, myöntääkö se yksityiselle luvan ampuma-aseen hankkimiseen. Näin ollen asetuksenantovaltuuden muuttamiselle määräyksenantovaltuudeksi ei nähdä tässä vaiheessa olevan olennaista merkitystä esimerkiksi aselupien myöntämisen kannalta. 

Mainitussa voimassa olevan lain 20 a §:ssä olevaa turvallisuusvaatimuksia ja ammuntojen valvontaa koskevaa määräyksenantovaltuutta esitetään muokattavaksi. Muutos on tältä osin tekninen. 

Kyseiseen 20 a §:ään esitetään myös otettavaksi määräyksenantovaltuus, jonka mukaan Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos antavat tarkentavia määräyksiä omien ampuma-aseidensa ja patruunoidensa käytöstä sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa. Kyseinen määräyksenantovaltuus olisi kirjoitettu velvoittavaan muotoon ja kyseisillä viranomaisilla olisi näin ollen velvollisuus kyseisten määräysten antamiseen. Koska kyse on sotilasaseista ja patruunoista, jotka poikkeavat jonkin verran rakenteensa ja toimintatapansa osalta siviiliaseista, on tärkeää, että kyseiset viranomaiset määräävät tarkasti näiden aseiden ja patruunoiden käytöstä siten, että voidaan varmistua niiden käyttämisen turvallisuudesta. 

Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 b §:n sisältämä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajien näyttökoetta koskeva asetuksenantovaltuus ja kyseisen valtuuden nojalla Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumatoiminnasta annettu valtioneuvoston asetus esitetään kumottavaksi. Asetuksenantovaltuus esitetään korvattavaksi Puolustusvoimien määräyksenantovaltuudella. Esityksen mukaan Puolustusvoimat määräisi näyttökokeen sisällöstä. Näyttökokeen sisällöstä säätämistä valtioneuvoston asetuksella ei pidetä tarpeellisena, koska Puolustusvoimat huolehtii muutoinkin omien ammuntojensa johtajien luvittamisesta sisäisillä määräyksillä. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen voidaan nähdä olevan siihen kohdistuvan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen valvonnan ja ohjauksen sekä erilaisten määräyksenantovaltuuksien nojalla Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen järjestämän ampumakoulutuksen jatke.  

Voimaantulo

Lakien ehdotetaan tulevan voimaan heinäkuussa 2022. 

Toimeenpano ja seuranta

Puolustusministeriö seuraa lakien toimeenpanoa tavanomaisessa säädösten toimivuuden seurannassaan yhteistoiminnassa Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, poliisin ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa. 

10  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle 

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänä on voimassa olevan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 7 §:n perusteella muun ohella järjestää vapaaehtoiseen maanpuolustukseen kuuluvaa sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta. Kyseisestä koulutustoiminnasta säädetään tarkemmin kyseisen lain 2 §:ssä, 20 §:ssä ja 20 a §:ssä. Perustuslakivaliokunta on todennut hallituksen esityksestä HE 172/2006 vp laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi antamassaan lausunnossa 52/2006 vp, että koulutuksen antaminen valtion sotavoiman käyttöön on epäilemättä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä. Olennaisilta osiltaan tällaisen koulutuksen tulee pysyä viranomaisten käsissä. Koulutuksessa valmentaudutaan merkittävimmän valtion käytettävissä olevan voiman ja siinä mielessä julkisen vallan käyttöön, vaikka itse koulutuksessa ei merkittävää julkista valtaa käytettäisikään. 

Nyt esitettävää sääntelyä on näin ollen arvioitava taisteluammuntoja koskevan käsitteen poistamisen sekä toisaalta Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden ja patruunoiden koulutukseen antamisen osalta perustuslain 124 §:n kannalta. Kyseisen pykälän mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. 

Taisteluammunnat 

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 52/2006 vp todennut, että taisteluammuntojen järjestäminen raskailla aseilla kuuluu yksinomaan Puolustusvoimille. Kysymystä on käsitelty ensijaisesti perustuslain 124 §:n näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei ole tarkemmin määritelty taisteluammuntojen sisältöä. Puolustushallinnossa on lainsäädännön toimenpanon osalta pidetty taisteluammuntoina sellaisia ammuntoja, jotka Puolustusvoimien varomääräysten mukaan toteutetaan taisteluammuntojen varomääräyksillä. Kyseiset varomääräykset ovat siten tiukat, että monet yksityisten ampumaseurojen harjoittamat ammunnat, kuten sovellettu reserviläisammunta, toimeenpantaisiin Puolustusvoimissa toteutettuina taisteluammuntojen varomääräyksiä käyttäen. Näin ollen tätä ei voitane pitää perustuslakivaliokunnan tarkoittamana taisteluammunnan määritelmänä. Koska taisteluammunnoille ei ole ollut valmistelussa saatavissa yksiselitteistä määritelmää, esitetään tässä hallituksen esityksessä kyseisen käsitteen poistamista vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetusta laista. Kyseinen määritelmä esitetään korvattavaksi sotilaallisia valmiuksia palvelevien ammuntojen aineellisoikeudellisilla rajoituksilla, jotka ilmenevät pääosin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 §:stä ja 20 a §:stä. Keskeisimmät rajoitukset liittyvät ammunnoissa käytettävien ampuma-aseiden ja patruunoiden tyypin ja käytön rajoittamiseen. Esimerkiksi käytettävän kaliiperin rajoittaminen enintään .338/8,6 mm kaliiperiin ja sarjatulitoiminnon käyttökielto ovat sellaisia rajoituksia, joilla arvioidaan lausunnossa 52/2006 esitettyjen rajoitusten täyttyvän. Esityksen katsotaan näin ollen olevan sopusoinnussa perustuslain 124 §:n kanssa. 

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen enintään .338/8,6 mm kaliiperisten patruunoiden luovuttamista Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen järjestämistä varten sekä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden käyttämistä ammunnassa voidaan arvioida perustuslain 124 §:n näkökulmasta. Kyseiset patruunat ja ampuma-aseet eivät teknisen toteutuksensa ja tyyppinsä perusteella eroa olennaisesti siviilimarkkinoilla saatavilla olevista versioista. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitosten ampuma-aseet ovat pääosin toimintatavaltaan sarjatulitoimintoisia. Tässä esityksessä ampuma-aseiden käyttäminen on rajattu siten, että sarjatulitoiminnon käyttäminen on kiellettyä. Tämän lisäksi näiden ampuma-aseiden käyttäminen tapahtuu aseet koulutukseen luovuttavan viranomaisen valvonnassa, eivätkä ne jää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen haltuun koulutuksen loputtua. Esityksen katsotaan näin ollen olevan sopusoinnussa perustuslain 124 §:n kanssa. 

Edellä mainituilla perusteilla sääntelyn ei voida arvioida merkitsevän perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua merkittävän julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antamista valtion viranomaiskoneiston ulkopuolelle. Ehdotus ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 124 §:n vaatimusten kannalta. 

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen aseiden käyttäminen sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen antamiseen 

Voimassa olevassa laissa on Puolustusvoimien ampuma-aseiden käyttöä koskeva rajaus, jonka mukaan Puolustusvoimien ampuma-aseita ei ole sallittua käyttää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämään ampumakoulutukseen. Tältä osin ehdotuksessa esitetään edellä mainittua muutosta, jonka mukaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita ja patruunoita voitaisiin Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen valvonnassa antaa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen. Ehdotuksen tarkoituksena on lisätä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sellaista koulutuskapasiteettia, joka välittömästi tukee Puolustusvoimien reservin koulutusta ja toisaalta asepalvelusta käymättömien henkilöiden mahdollisuutta saada sotilaan perustaitoja koskevaa koulutusta. Tähän kokonaisuuteen voidaan osaltaan myös nähdä liittyvän Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen harjoitusampumatarvikkeiden käsittelyn salliminen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. 

Ehdotuksen 2, 20 ja 20 a §:ssä säädettäisiin edellä mainitulla tavalla tarkkarajaisesti Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden, patruunoiden ja harjoitusampumatarvikkeiden käytöstä ja valvonnasta. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita ja patruunoita saataisiin käsitellä ainoastaan näiden viranomaisten hallinnassa olevilla alueilla. Näiden välineiden käyttöä ja niillä annettavaa koulutusta säädeltäisiin tarkemmin Puolustusvoimia ja Rajavartiolaitosta koskevilla määräyksenantovaltuuksilla. Määräyksenantovaltuudet varmistaisivat omalta osaltaan, että näiden välineiden käyttäminen ja niillä annettava koulutus tapahtuvat viranomaisen määrittämällä tavalla. Kokonaisuutta täydentää myös voimassa olevan lain 3 ohjaus- ja valvontasäännökset. Sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta, jossa edellä kuvattuja välineitä käytettäisiin, voisi ylipäänsä antaa ainoastaan Maanpuolustuskoulutusyhdistys julkisena hallintotehtävänään.  

Edellä mainituilla perusteilla sääntelyn ei voida arvioida merkitsevän perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua merkittävän julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antamista valtion viranomaiskoneiston ulkopuolelle. Ehdotus ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 124 §:n vaatimusten kannalta. 

Yhdistymisvapaus 

Perustuslain 13 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Yhdistymisvapauden yhtenä perustana on yhdistysten sisäinen itsemääräämisoikeus ja toimintavapaus. Niihin kuuluu muun ohella yhdistysten oikeus vapaasti hyväksyä haluamansa säännöt (HE 309/1993 vp, s. 60/I). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on kuitenkin lähdetty siitä, ettei lainsäädäntötoimin järjestettyjen yhdistysten tarvitse nauttia samanlaista itsemääräämisoikeutta kuin tavallisten yhdistyslailla säänneltävien yhdistysten. Toisaalta lailla järjestettyjen yhdistysten autonomiaa ei valiokunnan aiempien kannanottojen mukaan ole asiallista rajoittaa enempää kuin on niiden lakisääteisten tehtävien kannalta välttämätöntä (PeVL 39/2004 vp, s. 3/II, PeVL 1/1998 vp, s. 4/II). 

Esityksessä ehdotetaan esityksen 7 luvun mukaisia määräyksenantovaltuuksia Puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle. Määräyksenantovaltuudet kohdistuvat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänään toimeenpanemaan koulutustoimintaan. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tehtävät liittyvät vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja siihen liittyvään sotilaalliseen ja sotilaallisia valmiuksia palvelevaan koulutukseen. Yhdistyksen toimintamenoja katetaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 11 §:n mukaisesti valtion talousarvioon vuosittain otettavalla määrärahalla. Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja sen antama ampumakoulutus yhdistetään puolustushallintoon, mistä johtuen puolustushallinnon viranomaisten tulee ohjata ja valvoa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antamaa julkisoikeudellista ampumakoulutusta. Kyseinen ohjaus ja valvonta eivät ole mahdollisia, jos ampumakoulutusta annetaan muuna kuin julkisena hallintotehtävänä.  

Kun otetaan huomioon edellä kuvatut ohjauksen ja valvonnan perusteet sekä ennen muuta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisoikeudellisten hallintotehtävien erityinen luonne ja yhdistyksen yhteys puolustushallintoon, vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain muutosesitys määräyksenantovaltuuksien osalta on sopusoinnussa perustuslain 13 §:n 2 momentin kanssa.  

Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan hallituksen käsityksen mukaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Esityksestä on hallituksen mukaan kuitenkin syytä pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto. 

Ponsiosa 

Ponsi 

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: 

1. Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  
kumotaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain (556/2007) 20 §:n 2 momentin 5 kohta, sellaisena kuin se on laissa 868/2019, 
muutetaan 2 §:n 1 momentti, 20 §:n 2 momentin 6 kohta ja 3 momentti, 20 a §:n 1—5 momentti 20 b §:n 1 momentti, 22 c §:n 1 momentti, 22 g §:n otsikko ja 1—3 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 2 §:n 1 momentti, 20 §:n 2 momentin 6 kohta ja 3 momentti sekä 22 g §:n otsikko ja 1—3 momentti laissa 868/2018 sekä 20 a §:n 1—5 momentti, 20 b §:n 1 momentti ja 22 c §:n 1 momentti laissa 725/2018, sekä 
lisätään 19 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 868/2019, uusi 3 momentti, 20 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on laissa 868/2019, uusi 7—9 kohta ja uusi 4 momentti, 22 c §:ään, sellaisena kuin se on laissa 868/2019, uusi 3 momentti ja 22 g §:ään, sellaisena kuin se on laissa 868/2019, uusi 6 momentti seuraavasti: 
2 § Sotilaallinen koulutus ja sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus 
Sotilaallisella koulutuksella tarkoitetaan tässä laissa koulutuksen antamista Puolustusvoimiin kuuluville joukoille sekä Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen sotilaan henkilökohtaista aseistusta voimakkaammilla sotavarusteilla tapahtuvaa ampumakoulutusta sekä räjähteillä tapahtuvan koulutuksen järjestämistä.  
Ponsiosa 
19 § Puolustusvoimien järjestämien vapaaehtoisten harjoitusten erityistehtävät 
Ponsiosa 
Edellä 1 momentissa tarkoitetuille henkilöille voidaan antaa myös ampumakoulutusta. 
20 § Sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antaminen 
Ponsiosa 
Edellä 1 momentissa tarkoitettua koulutusta ei ole sallittua järjestää: 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
6) ampuma-aselain (1/1998) 6 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa eikä 9 §:n 5 b kohdassa tarkoitetulla Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseella käyttäen .338/8,6 millimetrin kaliiperista patruunaa suurempikaliiperista patruunaa; 
7) ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseella käyttäen kaliiperin 12 patruunaa suurempikaliiperista patruunaa; 
8) ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4 – 7 tai 10 kohdassa tarkoitetulla Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseella käyttäen 9 millimetrin kaliiperista patruunaa suurempikaliiperista patruunaa; 
9) käyttäen ampuma-aselain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisen vaarallisia patruunoita tai ammuksia taikka valojuovapatruunoita tai räjähteitä. 
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa saadaan ottaen huomioon, mitä 2 momentissa säädetään, käyttää Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita, harjoitusampumatarvikkeita ja muita välineitä. Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden käsittelyn tulee tapahtua Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen valvomana Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen alueella tai aluksella. 
Puolustusvoimat voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun koulutustoiminnan sisällöstä ja turvallisuusvaatimuksista. 
20 a § Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämä sotilaallisia valmiuksia palveleva ampumakoulutus 
Maanpuolustuskoulutusyhdistys voi sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena järjestää ampumakoulutusta, jossa kehitetään yksilön tai enintään kolmen henkilön muodostaman partion teknistä, taktista ja tilanteenmukaista ampumataitoa ja turvallista aseenkäsittelytaitoa. Puolustusvoimat määrää asetyyppikohtaisista turvallista aseenkäsittely- ja ampumataitoa mittaavista ampumakokeista ja niiden hyväksyttävästä suorittamisesta sekä koulutusohjelmasta. Puolustusvoimat määrää myös koulutuksessa noudatettavista ammuntojen järjestämistä koskevista turvallisuusvaatimuksista ja ampumasuoritusten valvonnasta. 
Ampumakoulutuksessa saadaan käyttää ainoastaan ampuma-aselain 2 a §:ssä tarkoitettuja tehokaita ilma-aseita sekä mainitun lain 6 §:n 2 momentin 1–6, 8 ja 10 kohdassa ja 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja ampuma-aseita, jotka toimivat mainitun lain 7 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Koulutuksessa on sallittua käyttää myös Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita ja patruunoita, joiden kaliiperi on mainitun lain 6 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tai 9 §:n 5 b kohdassa tarkoitetuilla ampuma-aseilla enintään .338/8,6 millimetriä, mainitun lain 6 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla ampuma-aseilla enintään 12 millimetriä ja mainitun momentin 4 – 7 ja 10 kohdassa tarkoitetuilla ampuma-aseilla enintään 9 millimetriä. Koulutusta sarjatulen käyttämiseen ei saa antaa. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos antavat tarkempia määräyksiä omien ampuma-aseidensa, aseen osiensa ja patruunoidensa käytöstä sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa. 
Ampumakoulutuksen on tapahduttava 20 b §:n 1 momentissa tarkoitetun ammunnan johtajan läsnä ollessa, johdolla ja ohjauksessa Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-alueella tai ampumaradalla taikka ampumaratalain (763/2015) 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ampumaradalla tai 2 momentissa tarkoitetussa ampumaurheilukeskuksessa. Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita on sallittua käyttää ampumakoulutuksessa ainoastaan Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen alueella tai aluksella. 
Ampumakoulutuksessa ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa sekä 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla ampuma-aseilla ampumaetäisyys ampujan ja maalin välillä saa olla korkeintaan kaksi kilometriä. Muilla tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetuilla ampuma-aseilla ampumaetäisyys ampumakoulutuksessa saa olla korkeintaan 150 metriä. Ammunnan johtaja saa antaa ampumakoulutusta enintään 30 henkilölle kerrallaan. Jos ampumakoulutusta annetaan ainoastaan Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen omistamilla aseilla, saa ammunnan johtaja antaa koulutusta enintään 40 henkilölle kerrallaan. Jos ampumasuoritus sisältää ampujan liikettä, saa ammunnan johtajan valvonnassa olla vain kolme henkilöä kerrallaan. 
Sen lisäksi mitä tässä laissa säädetään Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden käyttämisestä, saadaan ampumakoulutuksessa käyttää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen omistamia tai hallussaan pitämiä ampuma-aseita. Koulutukseen osallistuva saa kuitenkin käyttää koulutuksessa omalla vastuullaan myös 2 momentissa tarkoitettua ampuma-asetta, joka soveltuu koulutusohjelman mukaisiin ammuntoihin ja jonka hallussapitoon hänellä on oikeus ampuma-aselain mukaan. 
Ponsiosa 
20 b § Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajien hyväksyminen 
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumakoulutuksessa voi ammunnan johtajana toimia vain Puolustusvoimien ammunnan johtajaksi hyväksymä henkilö, jonka alaisuudessa voi toimia riittävä määrä ammunnassa avustavia henkilöitä. Puolustusvoimat voi hyväksyä ammunnan johtajaksi henkilön, jolla on Puolustusvoimien tai Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnassa hankittu johtaja- tai kouluttajakoulutus sekä näyttökokeella osoitettu pätevyys sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen turvallisesta järjestämisestä ja kouluttamisesta Puolustusvoimissa ja joka katsotaan tehtävään muuten sopivaksi. Puolustusvoimat määrää näyttökokeen sisällöstä. Puolustusvoimat pyytää ammunnan johtajaksi harkittavan henkilön sopivuudesta lausunnon poliisilta. 
Ponsiosa 
22 c § Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antama koulutus ulkomailla 
Maanpuolustuskoulutusyhdistys voi antaa ulkomailla 20 ja 20 a §:ssä tarkoitettua sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta. Maanpuolustuskoulutusyhdistys voi lisäksi lähettää kurssilaisia, kouluttajia ja muita vastaavia toimijoita muiden valtioiden asevoimien ja ulkomaisten julkisoikeudellisten organisaatioiden järjestämiin harjoituksiin ja sotilastaitokilpailuihin. Edellytyksenä koulutuksen järjestämiselle ja koulutukseen tai sotilastaitokilpailuun lähettämiselle on, että se kehittää koulutusta antavan tai koulutukseen tai sotilastaitokilpailuun osallistuvan reserviläisen sotilaallista osaamista. Lisäksi koulutuksen antamisen ja koulutukseen tai sotilastaitokilpailuun lähettämisen on oltava Suomen kansallisen puolustuksen sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen edun mukaista. 
Ponsiosa 
Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseita ei saa käyttää 1 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa. Kyseisessä koulutuksessa ja toiminnassa on sallittua käyttää kohdevaltion asevoimien ja ulkomaisten organisaatioiden ampuma-aseita, patruunoita ja aseen osia kohdevaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. 
22 g § Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tuki Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle 
Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos voivat antaa Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle asiantuntijatukea sekä luvan käyttää Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen alueita ja välineitä tässä laissa tarkoitetun koulutuksen järjestämiseksi. 
Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos saavat antaa 1 momentissa tarkoitettuna tukena omistamiaan ampuma-aseita, aseen osia ja patruunoita sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa käytettäviksi siten kuin tässä laissa tarkemmin säädetään. Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen luovuttamia patruunoita on sallittua käyttää vain niiden omissa ampuma-aseissa. Aseiden käsittelyn on tapahduttava Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen valvonnassa ja Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen alueella tai aluksella. 
Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos eivät saa antaa 1 momentissa tarkoitettuna tukena räjähteitä. 
Ponsiosa 
Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen 1 momentissa tarkoitettuna tukena antamista patruunoista on pidettävä kirjaa. 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 
 Lakiehdotus päättyy 

2. Laki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  
muutetaan ampuma-aselain (1/1998) 17 §:n 1 momentin 4 a ja 4 b kohta, sellaisena kuin ne ovat laissa 869/2019 
seuraavasti: 
17 § Soveltamisalaa koskevat poikkeukset 
Tämä laki ei koske: 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
4 a) Puolustusvoimien omistamilla ampuma-aseilla, aseen osilla ja patruunoilla järjestettyä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain (556/2007) 20 ja 20 a §:ssä tarkoitettua koulutusta, kun ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden käsittely tapahtuu Puolustusvoimien valvonnassa ja Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen alueella tai aluksella; 
4 b) Rajavartiolaitoksen omistamilla ampuma-aseilla, aseen osilla ja patruunoilla järjestettyä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 ja 20 a §:ssä tarkoitettua koulutusta, kun ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden käsittely tapahtuu Rajavartiolaitoksen valvonnassa ja Rajavartiolaitoksen tai Puolustusvoimien alueella tai aluksella; 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 25.5.2022 
Pääministeri Sanna Marin 
Puolustusministeri Antti Kaikkonen