7.2
7.2 Laki kotoutumisen edistämisestä
2 §. Soveltamisala.Pykälässä säädetään lain soveltamisalasta. Sen 1 momenttiin ei ehdoteta muutosta. Sen 2 ja 3 momentteihin ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia, jotka liittyvät lain sisäisiin säännösviittauksiin. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin sovelletaan 6 luvun säännöksiä kuntiin osoittamisesta sekä 5 luvun 45‒49 §:ää kustannusten korvaamisesta. Tällä lakiehdotuksella lakiin esitetään kuitenkin lisättävän uudet 45 a ja 47 a § eikä lakiteknisesti viittaus 45‒49 §:ään sen johdosta ole enää toimiva. Tämän johdosta 2 ja 3 momentissa on täsmennettävä, että niissä tarkoitettuhiin henkilöihin sovellettaisiin 45, 45 a, 46, 47, 47 a, 48 ja 49 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä kustannusten korvaamisesta.
6 §.Kotoutumista edistävien toimenpiteiden järjestäminen. Pykälässä säädetään siitä, miten kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestetään. Ehdotetaan, että niitä järjestettäisiin osana kunnallisia peruspalveluja, työ- ja elinkeinohallinnon palveluja, hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä muina kotoutumista edistävinä toimenpiteinä. Muutostarve johtuu siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy 2023 alkaen hyvinvointialueille, kun voimassa olevan kotoutumislain mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet kunnallisia peruspalveluja. Muutos vastaisi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskevan uudistukseen säilyttäen nykytilan sen osalta, että myös sosiaali- ja terveyspalveluilla edistetään kotoutumista. Muut kotoutumista edistävät toimenpiteet ovat etenkin kotoutumislaissa säädettävä alkukartoitus, kotoutumissuunnitelma ja kotoutumiskoulutus. Lisäksi muita kotoutumista edistäviä palveluita voivat olla esimerkiksi maahanmuuttajalapsen ja -nuoren kotoutumista edistäviä palveluja sekä palveluja, jotka kannustavat maahanmuuttajaa omatoimisesti hankkimaan yhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja esimerkiksi kolmannen sektorin toimintaan osallistumalla.
On syytä huomioida, että työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain (1269/2020, jatkossa kuntakokeilulaki) 10 §:ssä säädetään kokeilualueen kunnan julkisista työvoima- ja yrityspalveluista. Siinä säädetään, mitä kotoutumislaissa säädetään työ- ja elinkeinotoimistosta, työ- ja elinkeinoviranomaisesta koskee kokeilualueen kuntaa sen hoitaessa kuntakokeilulaissa tarkoitettuja tehtäviä tietyin poikkeuksin.
10 §.Alkukartoituksen järjestäminen. Pykälässä säädetään työ- ja elinkeinotoimiston sekä kunnan käynnistämästä alkukartoituksesta. Pykälän 1, 3 tai 4 momentteja ei esitetä muutettavan.
Pykälään esitetään lisättävän uusi 2 momentti, joka mahdollistaisi sen, että hyvinvointialue voisi osallistua alkukartoituksen laatimiseen silloin kuin maahanmuuttajan kotoutumisen edistäminen edellyttää kunnan tai työ- ja elinkeinotoimiston sekä hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien 6 §:ssä tarkoitettujen palvelujen yhteensovittamista.
Tuolloin maahanmuuttajan palvelutarpeita arvioitaisiin kokonaisvaltaisemmin ja hän saisi yksilöllisesti ohjausta hänelle tarpeellisiin palveluihin viranomaisyhteistyönä toteutetusti. Maahanmuuttajan, erityisesti kiintiöpakolaisen tai ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen, kannalta voi olla hämmentävää tutustua suomalaiseen palvelujärjestelmään ja käydä samoja keskusteluja eri viranomaisten kanssa. Jo nykyisin kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto ovat voineet laatia 13 §:ssä säädetysti yhdessä laatia maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman. Tällöin kunta on voinut tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöä ja suunnitelmassa on voitu yhteensovittaa työllisyyden edistämisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Ehdotetulla 10 §:n 2 momentilla ja jäljempänä ehdotetulla 13 §:n 2 momentilla mahdollistettaisiin, että tällainen monialainen yhteistyö olisi myös jatkossa mahdollista, vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille. Viranomaisten välisestä tiedonsaannista säädettäisiin lakiehdotuksen 87 b §:ssä.
Palveluiden yhteensovittamisen tarpeita on esimerkiksi kiireellistä uudelleensijoitusta tarvitsevilla kiintiöpakolaisilla tai niillä kiintiöpakolaisilla, joiden Suomeen vastaanottopäätöksen yhteydessä on tullut tieto sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarpeista. Voidaan myös olettaa, että esimerkiksi sota-alueelta tai muusta traumaattisesta tilanteesta Suomeen vastaanotetuilla henkilöillä voi olla tarvetta sosiaalihuollon keskusteluavulle tai terapialle. Lähtökohtaisesti kiintiöpakolaisista suuri osa voisi olla sellaisia henkilöitä, joiden osalta monialaista alkukartoitusta on syytä harkita. Harkinta on kuitenkin yksilöllinen.
Alkukartoitus tulisi kuitenkin aina tehdä monialaisesti, kun sen kohteena olisi alaikäisenä ilman huoltajaa tullut lapsi, jolle laadittaisiin 15 §:ssä tarkoitettu kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyössä tekemä alaikäisen kotoutumissuunnitelma.
Pykälän 2 ja 3 momentteja ei muutettaisi, mutta niistä tulisi uudet 3 ja 4 momentit.
13 §.Kotoutumissuunnitelman laatiminen. Pykälässä säädetään siitä, että kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto laativat yhdessä tai erikseen maahanmuuttajalle kotoutumissuunnitelman. Pykälän 1 momenttia ei muutettaisi.
Pykälään ehdotetaan lisättävän uusi 2 momentti, jonka mukaan hyvinvointialue voisi osallistua kotoutumissuunnitelman laatimiseen vastaavasti kuin edellä 10 §:n 2 momentin perusteluissa on kuvattu. Olisi luontevaa, että jos hyvinvointialue osallistuu alkukartoitukseen, se osallistuisi myös kotoutumissuunnitelman laatimiseen, ellei käy ilmeiseksi, ettei henkilöllä olekaan eri viranomaisten palveluiden yhteensovittamistarvetta. Kotoutumissuunnitelma on myös mahdollista laatia alkukartoituksen yhteydessä.
Pykälän 3 momenttia ei muutettaisi, mutta siitä tulisi uusi 4 momentti.
Pykälän nykyisestä 4 momentista tulisi uusi 5 momentti ja sen mukaan kotoutumissuunnitelmaan, jonka laatimiseen työ- ja elinkeinotoimisto osallistuu, sovelletaan lisäksi, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 7 §:ssä säädetään. Edellä mainitun lain 2 luvun 7 §:ssä säädetään nykyisin työllistymissuunnitelman sisällöstä. Lailla 1379/2021 muutetaan kyseistä lakia siten, että 2.5.2022 voimaan tulevien muutosten jälkeen työllistymissuunnitelman sisällöstä säädetään kyseisen lain 2 luvun 12 §:ssä. Esitetään, että muutettaisiin lakiviittaus pykälän 4 momentissa vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä. Muutos on tekninen.
Pykälän 5 momenttia ei muutettaisi, mutta siitä tulisi uusi 6 momentti.
Esityksessä ei esitetä muutettavan perheen kotoutumissuunnitelmaa koskevaa 16 §:ää, sillä sen 3 momentissa säädetään jo nykyisin, että perheen kotoutumissuunnitelma laaditaan monialaisena yhteistyönä, mikä mahdollistaisi yhteistyön myös hyvinvointialueen kanssa.
14 §.Kotoutumissuunnitelman laativan viranomaisen tehtävät. Pykälässä säädetään kunnan ja työ- ja elinkeinotoimiston tehtävistä. Pykälän 1 ja 2 momenttia ei muutettaisi.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan maahanmuuttajan kanssa sovitaan kotoutumista edistävistä hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevista palveluista, jos kotoutumissuunnitelma on laadittu monialaisesti.
Pykälän 3 momenttia ei muutettaisi, mutta siitä tulisi uusi 4 momentti.
15 §.Alaikäisen kotoutumissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin siitä, milloin kunta laatii alaikäisen kotoutumissuunnitelman. Suunnitelma on laadittava, jos siihen on alaikäisen yksilöllisistä olosuhteista johtuva tarve tai jos kyseessä on ilman huoltajaa tullut alaikäinen. Koska jatkossa alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten hoiva, huolenpito ja kasvatus sekä asuminen olisivat 28 §:ssä säädetysti hyvinvointialueen järjestämisvastuulla, jatkossa kunnan tulisi laatia alaikäisen kotoutumissuunnitelma näille lapsille yhdessä hyvinvointialueen kanssa. Jatkossa kunnalla on kuitenkin keskeinen rooli järjestää varhaiskasvatus-, koulutus-, kulttuuri-, nuoriso-, vapaa-aika- ja liikuntapalvelut lapsille ja nuorille.
17 §.Kotoutumissuunnitelmasta ja sen laatimisesta aiheutuvat velvollisuudet. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään kunnan ja työ- ja elinkeinotoimiston velvollisuuksista selvittää maahanmuuttajalle suunnitelmasta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä aiheutuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä tarjota maahanmuuttajalle tämän kotoutumissuunnitelmaan sisältyviä toimenpiteitä ja palveluja käytettäviksi osoitettujen määrärahojen rajoissa. Näihin momentteihin esitetään lisättävän myös hyvinvointialue, sillä nämä velvollisuudet tulisivat myös hyvinvointialueelle, kun kotoutumissuunnitelma tai alaikäisen kotoutumissuunnitelma olisi laadittu monialaisesti sen kanssa yhteistyössä.
Pykälän 3 ja 4 momentti koskevat maahanmuuttajat velvollisuuksia ja niitä ei esitetä muutettavan.
18 §.Kotoutumissuunnitelman seuranta ja tarkistaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään, että kunnan ja työ- ja elinkeinotoimiston on seurattava kotoutumissuunnitelman toteutumista. Esitetään lisättävän, että tarvittaessa hyvinvointialueen on myös seurattava sitä, silloin kun kyseessä on monialaisesti laadittu suunnitelma.
Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, miten kunnan ja työ- ja elinkeinotoimiston on tarkistettava kotoutumissuunnitelma. Esitetään, että myös hyvinvointialue voisi osallistua suunnitelman tarkistamiseen, jos maahanmuuttajan kotoutumisen edistäminen edellyttää eri viranomaisten järjestämisvastuulle kuuluvien 6 §:ssä tarkoitettujen palvelujen yhteensovittamista.
28 §.Perheryhmäkoti ja muu asuinyksikkö. Tämän pykälän mukaan kunta on voinut perustaa lapsille ja nuorille tarkoitetun perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön. Kotoutumislain 27 §:ssä säädetään ilman huoltajaa maassa asuvien lasten tai nuorten tuesta. Kyseisen pykälän mukaan ilman huoltajaa olevan lapsen tai nuoren, jolle on myönnetty oleskelulupa hänen haettuaan Suomessa alaikäisenä kansainvälistä suojelua tai joka on otettu Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä, hoiva, huolenpito ja kasvatus järjestetään perheryhmäkodissa tai tuetun perhesijoituksen avulla taikka muuten tarkoituksenmukaisella tavalla. Lapsella tarkoitetaan tässä alle 18-vuotiasta ja nuorella 18─24-vuotiasta. Mikäli henkilö on tullut alaikäisenä Suomeen ilman huoltajaa, hän voi olla tukitoimenpiteiden piirissä, kunnes hän täyttää 25 vuotta tai kunnes hänellä on huoltaja Suomessa. Tässä 28 §:ssä säädetään tarkemmin näiden lasten ja nuorten asumisen järjestämisestä perheryhmäkodissa tai muussa asuinyksikössä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun (KHO:2019:45) mukaan perheryhmäkoti ei ole sosiaalihuoltolain mukainen yksikkö, sillä kotoutumislaki ja sen nojalla tehtävät toimenpiteet kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan ja toimintaa valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, joita ei voida pitää sosiaaliviranomaisina. Lisäksi verotus- ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että arvonlisäverosta vapautettujen sosiaalihuoltopalvelujen edellytyksenä olevaa sosiaaliviranomaisen valvontaa osoittaa se, että palvelun tuottaja on merkitty yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa tarkoitettuun rekisteriin ja että toimintaa varten on ympärivuorokautisen hoidon ollessa kysymyksessä sosiaaliviranomaisen myöntämä lupa. Tämä ilmenee muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta (KHO 2016:101). Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että perheryhmäkotitoimintaan liittyy myös lastensuojelullisia piirteitä ja aluehallintovirasto, joka on sosiaaliviranomainen, valvoo toimintaa joiltain osin. Nykyisin perheryhmäkoteja on kunnissa järjestetty sekä osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, että osana muita palveluita. Perheryhmäkotitoimintaa on myös hankittu palveluntuottajilta.
On myös huomioitava, että 28 §:n 2 momentin mukaan perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön toimitiloista ja kasvuoloista, yhdessä hoidettavien lasten ja nuorten määrästä ja henkilöstöstä on voimassa, mitä lastensuojelulain 58–60 §:ssä säädetään. Lastensuojelulain 60 §:n mukaan lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä sekä muuta henkilöstöä ja laitoksen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaavan johtajan tulee täyttää sosiaalihuoltolain 46 a §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset. Perheryhmäkotien henkilöstöön ja johtajaan sovelletaan siten lastensuojelulain säännöksiä ja kyseisellä henkilöstöllä on oltava sosiaalihuollon ammattipätevyydet. Tästäkin johtuen perheryhmäkotitoiminta on jo nykyisin sisällöltään hyvin lähellä sosiaalihuollon tai lastensuojelun asuinyksikköä.
Vuoden 2023 alusta alkaen hyvinvointialueille siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu ja myös kyseinen henkilöstö siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Koska perheryhmäkodit perustuvat kotoutumislakiin eivätkä ole sosiaalihuollon yksiköitä, ei niiden järjestämisvastuu siirtynyt suoraan hyvinvointialueille osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta.
Ehdotetun uuden 1 momentin mukaan hyvinvointialue voisi perustaa lapsille ja nuorille tarkoitetun perheryhmäkodin tai muun ilman huoltajaa olevalle oleskeluluvan saaneelle lapselle tai nuorelle tarkoitetun 27 §:n mukaiseen asumiseen tarkoitetun asuinyksikön. Hyvinvointialue sopisi jatkossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön perustamisesta. Hyvinvointialue sopisi kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa lasten ja nuorten sijoittamisesta näihin yksiköihin sekä kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä. Hyvinvointialueen olisi kuultava kuntaa ennen perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön perustamista, sillä kunta järjestää lapsella tai nuorelle koulutus-, vapaa-aika-, liikunta- ja kulttuuripalvelut yleisen palvelujärjestelmänsä puitteissa. Lisäksi kunta vastaa myös alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren kotoutumisen edistämisestä, esimerkiksi alaikäisen kotoutumissuunnitelman laatimisesta yhdessä hyvinvointialueen kanssa.
Hyvinvointialueen, kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi neuvoteltava lasten ja nuorten sijoittamisesta, sillä hyvinvointialueella olisi vastuu alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen tuesta ja asumisesta, ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa tehty sopimus olisi myös kunnan kustannusten korvauksen edellytys. Kuitenkin kunta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sopivat kuntaan osoittamisesta, jonka myötä lapsesta tai nuoresta tulisi kuntalainen. Ehdotetun 43 §:n muutoksen myötä kunnan tulisi kuulla hyvinvointialuetta ennen kuntaan osoittamista.
Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista, että nykyiset perheryhmäkodit siirtyisivät hyvinvointialueiden vastuulle. Olemassa olevien sopimusten siirtymisestä säädettäisiin uudessa 90 a §:ssä.
Pykälän 2 momenttiin ei esitetä muutoksia. Pykälän 3 momenttiin esitetään tekninen muutos, että toimenpiteiden käytöstä ilmoitettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi hyvinvointialueelle kunnan sijaan.
Lain 27 §:ssä ei säädetä tällä hetkellä erikseen millä viranomaisella on vastuu alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren tuesta. Kyseisen pykään 1 momentin mukaan alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren hoiva, huolenpito ja kasvatus järjestetään perheryhmäkodissa tai tuetun perhesijoituksen avulla taikka muuten tarkoituksenmukaisella tavalla. Kyseisen pykälän 2 momentin mukaan lapsi tai nuori voi olla tukitoimenpiteiden piirissä, kunnes hän täyttää 25 vuotta tai kunnes hänellä on huoltaja Suomessa. Lain 28 §:ssä säädetään, että kunta voi perustaa perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön sovittuaan siitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Kunnalla on ollut vastuu alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren tuen kokonaisuudesta kotoutumislain nojalla. Lakiehdotuksen 28 §:ään ehdotetulla muutoksella myös 27 §:n mukainen vastuu siirtyisi hyvinvointialueelle ilman erillistä muutosta siltä osin kun kyse olisi asumiseen liittyvästä tuesta taikka sosiaali- ja terveydenhuollon palveluina toteutettavasta tuesta. Siltä osin kuin nuorta voitaisiin tukea kunnan vastuulla olevilla nuoriso-, kulttuuri-, liikunta- tai vapaa-ajan palveluilla, niiden vastuu olisi yleisen palvelujärjestelmän vastuujaon mukaisesti kunnalla. Kunnan ja hyvinvointialueen välinen yhteistyö olisi keskeistä myös alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten palveluiden järjestämisessä.
Oleskeluluvan saaneille 18–24-vuotiaille nuorille tarjottu tuki olisi sisällöltään saman tyyppistä aikuistumista tukevaa toimintaa kuin lastensuojelun jälkihuolto, vaikka kyse ei sinänsä olisi lastensuojelulain mukaisesta toiminnasta. Nuorille tulisi tarjota tukea yksilöllisen palveluntarpeen nojalla. Hyvinvointialue ja kunta vastaisivat tuen ja palveluiden tarjoamisesta sekä tarjoamiensa palveluiden yhteensovittamisesta keskenään. Ilman huoltajaa maassa olevilla lapsilla ja nuorilla on usein monialaisia palvelutarpeita ja suurin osa heistä on sosiaalihuoltolain mukaisesti erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, joille tulee nimetä sosiaalihuoltolain 42 §:ssä tarkoitettu omatyöntekijä, jonka tehtävänä on osaltaan koordinoida ja yhteensovittaa palveluita. Nuoren näkökulmasta on tärkeää, että tuki toteutuu konkreettisena ja matalalla kynnyksellä tarjottavana aikuistumisen tukena, jota on saatavissa nuoren arjessa myös virka-ajan ulkopuolella.
Tuella tarkoitetaan kokonaisvaltaista tukea nuorelle. Tuen tarkoituksena on auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle. Tuki voitaisiin toteuttaa viranomaisen omana toimintana tai ostettuna palveluntuottajilta. Nuoren saaman tuen laajuuteen ja sisältöön vaikuttaisivat ensisijaisesti nuoren yksilöllinen tuen tarve, arjessa selviämisen taidot sekä psyykkinen ja fyysinen terveys. Moniammatillisesti tehty palvelutarpeen arviointi olisi tuen suunnittelun pohjana. Yksilöllinen tuki voisi sisältää esimerkiksi sosiaalihuoltolain ja kotoutumislain nojalla tarjottavia palveluita, jotka tukevat nuoren kotoutumista ja itsenäistymistä. Tuki voisi kattaa perhetyöntekijän, sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan työpanoksen. Nuorta tuettaisiin itsenäisessä asumisessa ja häntä ohjattaisiin koulutukseen tai työelämään sekä harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan. Lisäksi harjoiteltaisiin virallisten asioiden hoitamista ja nuorille annettaisiin tukea psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä huolehtimiseen. Nuorta tuettaisiin myös elämänhallinnassa, kotoutumisessa, lupa-asioissa ja yhteydenpidossa perheeseen sekä tarvittaessa perheenyhdistämisprosessissa. Koska alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneen nuoren sosiaalinen verkosto koostuu pääasiassa samassa tilanteessa olevista nuorista, olisi olennaista tarjota hänelle pysyviä aikuiskontakteja. Tuki voisi sisältää myös taloudellisen tuen. Tuen piirissä olevat nuoret on nykyisellään vapautettu opintolainan nostamisvelvoitteesta vastaavalla tavalla kuin lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevat nuoret.
On myös huomioitava, että kotoutumislain 56 §:ssä säädetään alaikäisen ilman huoltajaa olevan lapsen edustajan määräämisestä. Sen 2 momentin mukaan hakemuksen edustajan määräämisestä tekee lapsen oleskelukunnan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin. Jatkossa tämäkin tehtävä on hyvinvointialueella. Viittausta hakemisesta vastaavaan tahoon esitetään kuitenkin muutettavan siten kuin jäljempänä on kuvattu.
On syytä huomioida, että Suomessa sijaitsee kolme hybridiyksikköä, joita säännellään sekä kotoutumislain että kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain nojalla. Jälkimmäisen lain 17 §:n nojalla ilman huoltajaa oleva lapsi majoitetaan ryhmäkotiin. Sen nojalla ryhmäkodin toiminnan ohjaus ja valvonta sekä alaikäisten edustajien nimeäminen on Maahanmuuttovirastolla. Hybridiyksikössä onkin sekä perheryhmäkoti- että ryhmäkotitoimintaa. Kotoutumislain muutoksilla ei ole vaikutusta kyseisen lain sääntelyyn. Sisäministeriössä valmistellaan parhaillaan kyseisen lain muutosta, jonka yhteydessä on tarkoitus ottaa kantaa myös ryhmäkotien ohjaukseen ja valvontaan.
31 §.Monialainen yhteistyö paikallistasolla. Pykälässä 1 momentissa säädetään, että paikallisten viranomaisten on kehitettävä kotouttamista monialaisena yhteistyönä. Yhteistyöhön osallistuvat kunta, työ- ja elinkeinotoimisto ja poliisi sekä kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestävät järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt. Listaukseen esitetään lisättäväksi hyvinvointialue ja Kansaneläkelaitos. Pykälän 2 momenttiin ei esitetä muutosta. Pykälän 3 momentin mukaan kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto vastaavat yhdessä kotoutumista edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä, niihin ohjaamisesta sekä niiden seurannasta. Ne voivat lisäksi laatia paikallisia tai seudullisia yhteistyösopimuksia toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä alueellaan. Tähänkin pykälään esitetään lisättävän hyvinvointialue ja Kansaneläkelaitos, jotta niiden sekä kunnan tai työ- ja elinkeinotoimiston välinen yhteistyö olisi sujuvaa jatkossa.
41 §.Sopimus kuntaan osoittamisesta ja kotoutumisen edistämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan kunta voi tehdä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa sopimuksen 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan osoittamisesta ja kotoutumisen edistämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan sopimus on monivuotinen ja sitä tarkistetaan vuosittain. Pykälän 1 tai 2 momenttiin ei esitetä muutoksia.
Esitetään lisättävän uusi 3 momentti, jonka mukaan kunnan olisi kuultava hyvinvointialuetta ennen sopimuksen laatimista tai tarkistamista. Pakolaisten vastaanottoa ja kotoutumista tuetaan myös hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevilla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla, joita erityisesti kuntaan osoitettavat henkilöt usein tarvitsevat kotoutumisensa tueksi. Kuulemisen tarkoituksena olisi välittää hyvinvointialueelle tieto valmisteilla olevasta kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välillä tehtävästä sopimuksesta sekä varmistaa hyvinvointialueen varautuminen ja tarvittaessa osallistuminen sopimuksen perusteella tapahtuvaan vastaanottoon. Kunnan tulisi pitää hyvinvointialue informoituna ja osallisena vastaanoton käytännön suunnittelussa.
43 §.Kuntaan osoittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus osoittaa 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun henkilön kuntaan, jonka kanssa 41 §:ssä tarkoitettu sopimus on tehty.
Esitetään lisättävän pykälään uusi 2 momentti, jonka mukaan ennen kuntaan osoittamista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi sovittava kuntaan osoittamisesta kunnan kanssa. Tämä vastaa nykyistä käytäntöä. Kunnan tulisi ennen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tekemää kuntaan osoittamista kuulla hyvinvointialuetta, jos kuntapaikalle ohjattavalla henkilöllä on ilmeisiä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden tarpeita. Erityinen ryhmä, jonka vastaanoton toimeenpanossa hyvinvointialueen kuuleminen on tarpeen jo ennen kunnan valintapäätöksen tekemistä, on kiireellistä uudelleensijoitusta tarvitsevat kiintiöpakolaiset. Heidän uudelleensijoittamisensa kiireellisyyteen on usein vakava terveydellinen syy, johon vastaanottavan kunnan ja erityisesti sen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavan hyvinvointialueen on pystyttävä vastaamaan kiireelliselläkin aikataululla, jopa heti vastaanottovaiheessa. Kunnan ja hyvinvointialueen on tehtävä yhteistyötä jo ennen kuntaan saapumista vastaanottotoimien suunnittelemiseksi ja yhteensovittamiseksi.
Ilmeisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun tarpeita on myös niillä kiintiöpakolaisilla, joiden Suomeen vastaanottopäätöksen yhteydessä on tullut tieto tällaisista palveluntarpeista. Voidaan myös olettaa, että esimerkiksi sota-alueelta tai muusta traumaattisesta tilanteesta Suomeen vastaanotetuilla henkilöillä voi olla tarvetta sosiaalihuollon keskusteluavulle tai terapialle. Lähtökohtaisesti kiintiöpakolaisista suuri osa voisi olla sellaisia henkilöitä, joiden osalta hyvinvointialuetta olisikin syytä kuulla.
Myös alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten kuntaan osoittamisessa tulisi kuulla hyvinvointialuetta, sillä hyvinvointialue vastaisi jatkossa heidän asumisensa järjestämisestä esimerkiksi perheryhmäkodissa tai perhesijoituksessa tai muuten tarkoituksenmukaisella tavalla. Hyvinvointialue vastaisi myös osaltaan nuorten tuesta 25-ikävuoteen saakka.
44 §.Valtion korvaus kunnalle tai hyvinvointialueelle. Tämä pykälä sisältää yleissäännöksen lain mukaisten toimenpiteiden järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta kunnille valtion varoista. Voimassa olevan lain 44 §:n 1 momentin mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (jatkossa kehittämis- ja hallintokeskus) korvaa kunnalle valtion talousarvion rajoissa toimenpiteiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset sen mukaan kuin luvussa säädettäisiin. Ehdotetaan, että jatkossa kehittämis- ja hallintokeskus voisi maksaa korvauksia myös hyvinvointialueille.
Pykälän 2 momentin mukaan kustannukset korvataan laskennallisen perusteen tai todellisten kustannusten mukaan. Laskennallisesta korvauksesta kuntaan osoitetuista henkilöistä säädetään tarkemmin 45 §:ssä ja alkukartoituksesta 50 §:ssä. Kunnalle aiheutuneiden todellisten kustannusten korvaamisesta säädetään erikseen 46─49 sekä 51─53 §:ssä. Momenttiin ei esitetä muutoksia, vaikka jatkossa olisi todellisten kustannusten mukaan korvattava myös 47 a §:n mukainen vastaanottoon varautuminen.
Korvausta maksetaan kunnalle pykälän 3 momentin mukaan siitä alkaen, kun henkilölle, jonka kunnassa asumisen perusteella korvaus maksetaan, on rekisteröity ensimmäinen kotikunta väestötietojärjestelmään. Ehdotetaan, että momenttiin lisättäisiin kunnassa asumisen lisäksi myös hyvinvointialueen piirissä oleminen. Muutoksen taustalla on se, että hyvinvointialueesta annetun lain 3 §:n mukaan hyvinvointialueen jäsen on muun muassa henkilö, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta sijaitsee hyvinvointialueen alueella (hyvinvointialueen asukas). Tarkoituksena on, että kunta ja hyvinvointialue tarjoavat myös kotoutumislain mukaisia palveluita asukkailleen, ja voivat laissa säädetyn mukaisesti hakea korvauksia nimenomaan niiden asukkaille tarjotuista kotoutumislain mukaisista palveluista aiheutuneista kustannuksista.
Pykälässä on mukana vielä momentit 4‒6, joita ei ole tarkoitus muuttaa tällä hallituksen esityksellä. Pykälän 4 momentin mukaan, jos henkilöllä, jonka kunnassa asumisen perusteella korvaus maksetaan, ei ole oleskelulupaa vielä maahan tullessaan, eikä hän voi oleskeluluvan saatuaan saada kotikuntalain mukaista kotikuntaa, korvausta maksetaan kuitenkin siitä alkaen, kun hänelle on myönnetty oleskelulupa. Pykälän 5 momentissa säädetään 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista henkilöistä aiheutuneiden kustannusten korvaamisen edellytykseksi, että kunta on laatinut lain 32 §:ssä tarkoitetun kunnan kotouttamisohjelman. Lisäksi korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että kunta on tehnyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa lain 41 §:ssä tarkoitetun sopimuksen. Hyvinvointialueilta ei edellytettäisi omaa kotouttamisohjelmaa eikä hyvinvointialueen olisi sovittava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa kuntiin osoittamisesta.
Pykälän 6 momentti sisältää asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtion korvauksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin esimerkiksi kunnalle maksettavan laskennallisen korvauksen suuruudesta. Valtioneuvoston asetuksella kotoutumisen edistämiseen liittyvien kunnan kustannusten korvaamisesta valtion varoista (1393/2011) säädetään kotoutumislain 45 §:ssä tarkoitetun laskennallisen korvauksen määrästä sekä alkukartoituksen järjestämisestä maksettavasta korvauksesta. Asetusta on tarpeen muuttaa, koska ehdotettavan 45 a §:n mukaan osa laskennallisista korvauksista maksettaisiin jatkossa hyvinvointialueelle.
45 a §. Laskennallinen korvaus hyvinvointialueelle. Pykälässä säädettäisiin hyvinvointialueelle maksettavasta laskennallisesta korvauksesta 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun henkilön kotoutumista edistävien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä. Pykälä vastaisi voimassa olevan kotoutumislain 45 §:ää, joka koskee laskennallisia korvauksia kunnalle. Kyseistä pykälää ei ehdoteta muutettavan tällä esityksellä.
Helsingin kaupungille maksettaisiin erikseen tämän pykälän sekä 45 §:n mukainen laskennallinen korvaus, jotta Helsingin kaupunki voi eriyttää taloudenpidossa muun toiminnan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen rahoituksesta.
Koska maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen ei ole hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) mukaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla oleva tehtävä, olisi sille tässä hallituksen esityksessä ehdotetut kotoutumisen edistämisen tehtävät korvattava tämän lain säädösten mukaisesti. Arvion mukaan 5 % alle 7-vuotiaan osalta ja 30 % 7 vuotta täyttäneen osalta maksettavasta nykyisestä laskennallisesta korvauksesta kohdentuisi hyvinvointialueen järjestämiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Vastaavasti nykyisistä laskennallisista korvauksista 95 % alle 7-vuotiaan ja 70 % 7 vuotta täyttäneen osalta maksettaisiin 45 §:n nojalla kunnalle laskennallisina korvauksina. Tarkemmista korvauksista säädetään nykyisin valtioneuvoston asetuksella kotoutumisen edistämiseen liittyvien kunnan kustannusten korvaamisesta valtion varoista (1393/2011), jota olisi tarpeen muuttaa.
Maahanmuuttaja, jolla on voimassa oleva oleskelulupa ja kotikunta Suomessa, on oikeutettu kaikkiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin yhdenvertaisesti, jolloin myös maahanmuuttajien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään hyvinvointialueella ja rahoitetaan hyvinvointialueiden rahoituslain mukaisesti. Hyvinvointialueiden rahoitukseen sisältyy erillinen vieraskielisyyden lisä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan laskennallista korvausta maksettaisiin kolmen vuoden ajan 44 §:n 3 tai 4 momentissa säädetystä ajankohdasta. Ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetusta henkilöstä laskennallista korvausta maksetaan kuitenkin neljän vuoden ajalta. Säännös olisi vastaava kuin 45 §:n 2 momentti. Korvausta ei voitaisi maksaa kolmea tai neljää vuotta pidemmältä ajalta, vaikka viranomaiset jatkaisivat 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kotoutumisaikaa yli kolmen vuoden. Koska lakia ei sovellettaisi Suomen kansalaisiin, myöskään laskennallista korvausta ei maksettaisi sen jälkeen, kun henkilö on saanut Suomen kansalaisuuden. Laskennallinen korvaus voitaisiin maksaa hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille ilman erillistä hakemusta siten kuin 54 §:ssä säädettäisiin. Ahvenanmaalla ei ole hyvinvointialueita, joten Ahvenanmaan maakunnan kunnille laskennallinen korvaus maksettaisiin vain 45 §:n nojalla, mutta saman suuruisena kuin nykyisinkin.
46 §.Korvaus kunnan tai hyvinvointialueen maksamasta toimeentulotuesta. Pykälässä säädetään valtion varoista maksettavasta korvauksesta niihin kustannuksiin, jotka kunnalle on aiheutunut sen maksamasta toimeentulotuesta. Korvaus toimeentulotuesta maksetaan kunnalle aiheutuneiden todellisten kustannusten perusteella enintään kolmen vuoden ajalta.
Ehdotetaan, että pykälään lisättäisiin korvauksien saajiin hyvinvointialue, sillä jatkossa ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki esitetään toimeentulotukilain uudistuksessa siirrettävän hyvinvointialueen vastuulle. Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki. Sosiaalihuolto on jatkossa hyvinvointialueen tehtävä. Täten näitä kustannuksia ei syntyisi enää 2023 alusta lähtien kunnille. Toimeentulotukea koskevan sääntelyn uudistusta valmistellaan parhaillaan.
Kuntakorvauksia käsittelevällä ja myöntävällä kehittämis- ja hallintokeskuksella tulee olla korvausten maksamista varten saatavilla tieto siitä, ketkä kotoutumislain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut henkilöt ovat saaneet toimeentulotukea. Kunnan tulee toimittaa kehittämis- ja hallintokeskukselle pyydettäessä luettelo 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista henkilöistä, joiden toimeentulotukikustannuksista kunta hakee korvausta. Jatkossa tätä edellytettäisiin myös hyvinvointialueilta.
Kuntien ja hyvinvointialueiden korvausten hakemista on tarkemmin kuvattu 54 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
47 §. Korvaus paluumuuttoavustuksesta. Pykälässä säädetään 85 §:ssä tarkoitetun paluumuuton tukemisesta kunnalle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. Kunta voi 85 §:n mukaan korvata 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulle henkilölle, joka palaa vapaaehtoisesti koti- tai lähtömaahansa muuten kuin tilapäisessä tarkoituksessa, kohtuulliset matka- ja muuttokustannukset. Kunta voi mainitun lainkohdan mukaan tukea paluumuuttoa myös maksamalla paluumuuttoavustusta. Kunnalle korvataan paluumuuton tukemisesta aiheutuneet kustannukset.
Ehdotetaan, että pykälään lisättäisiin korvauksien saajiin hyvinvointialue, sillä jatkossa myös hyvinvointialue voisi maksaa edellä 46 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa kuvatun mukaisesti toimeentulotukea asukkaalleen ja paluumuuttoavustus on käytännössä myönnetty toimeentulotukena. Vuoden 2023 alusta alkaen kunnille ei siis syntyisi paluumuuttoavustuksesta kustannuksia.
Kunnan tulee toimittaa kehittämis- ja hallintokeskukselle pyydettäessä luettelo 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista henkilöistä, joiden paluumuuttoavustuksesta aiheutuneista kustannuksista kunta hakee korvausta. Jatkossa tämä koskisi myös hyvinvointialueita.
Kuntien ja hyvinvointialueiden korvausten hakemista on tarkemmin kuvattu 54 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
47 a §.Korvaus vastaanottoon varautumisesta. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä vastaanottoon varautumisesta. Sen mukaisesti maksettavat korvaukset eivät kuitenkaan olisi uusia. Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnalle voitaisiin korvata ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetun henkilön vastaanottoon varautumisesta aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia enintään neljän kuukauden ajalta ennen henkilön Suomeen tuloa tai kuntaan muuttoa. Perustellusta syystä kustannukset voitaisiin korvata enintään kahdeksalta kuukaudelta. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi kunnan asuntotilanne tai henkilön maahantulon viivästyminen ennalta arvaamattomista syistä. Ehdotettu säännös tärkeä erityisesti kiintiöpakolaisten kuntiin muuton varmistamiseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan korvaamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että siitä on erikseen sovittu kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kesken.
Vuoden 2023 jälkeenkin kunta vastaisi kiintiöpakolaisten vastaanotosta, ja sopisi 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun henkilön kuntaan osoittamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Kunta hankkisi tällöin kuntaan osoitetulle henkilölle asunnon. Kotoutumislain 49 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kunnalle korvataan 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta erityisistä syistä muut kunnalle aiheutuneet kustannukset. Työ- ja elinkeinoministeriössä on laadittu Ohje kotoutumisen edistämisestä koskevan lain (1386/2010) mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille (VN/9190/2021-TEM-1). Ohjeen 5.5. kohdan mukaan kotoutumislain 49 §:n perusteella voidaan kuluja korvata esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaville varattavien asuntojen odotusajan välttämättömiä kustannuksia, esimerkiksi vuokria tai sähkölaskuja tai välttämättömiä asunnon kalustamiskuluja silloin, kun asunnon varaamista ennen henkilön tai perheen Suomeen tuloa tai kuntaan muuttoa ei ole voitu välttää. Tämä tarkoittaa, että tehdessään päätöksen henkilön kuntaan osoittamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa, kunta varaa henkilölle asunnon. Henkilön maahantulo voi kuitenkin kestää joitain kuukausia, ja tästä johtuen näitä asunnon varaamisesta syntyneitä kustannuksia voitaisiin korvata kunnalle. Kunnan nimissä oleva vuokrasopimus siirrettäisiin henkilön nimiin tämän muuttaessa kuntaan. Sen jälkeen vuokra kustannettaisiin henkilön saamista etuuksista, kuten toimeentulotuesta tai asumistuesta. Lisäksi kunnan tulisi ennen henkilön maahantuloa järjestää hänelle varattuun asuntoon sähkö-, vesi- ja muut tarvittavat sopimukset jotka siirrettäisiin henkilön nimiin tämän saavuttuaan Suomeen. Asumisesta syntyvät kustannukset siirtyvät henkilön itsensä maksettavaksi maahantulon jälkeen Kunta voisi myös kalustaa asunnon välttämättömiltä osin ja hakea siihen valtiolta korvausta tämän pykälän nojalla.
Kunnan on myös tarjottava maahanmuuttajille kotoutumislain mukaista ohjausta ja neuvontaa. Maahanmuuttajalle annetaan asianmukaista ohjausta ja neuvontaa kotoutumista edistävistä toimenpiteistä ja palveluista sekä työelämästä. Kunta voi avustaa henkilöä esimerkiksi perheenyhdistämiseen liittyvien asiakirjojen täyttämisestä. Lähtökohtana on jatkossakin, että asunnon kalusteiden ja käyttötavaroiden hankinta toteutettaisiin pääasiassa sen jälkeen, kun henkilö on kunnassa ja voi itse osallistua näihin hankintoihin. Kunnan tulisikin jatkossa avustaa henkilöä muiden kalusteiden, käyttötavaroiden ja elintarvikkeiden ostossa, mikäli sille on tarvetta. Tällöin kunnan virkailija, esimerkiksi maahanmuutto-ohjaaja, voisi osallistua henkilön kanssa asiointiin eri liikkeissä. Nämä hankinnat voitaisiin rahoittaa maksusitoumuksella, joka liittyisi henkilölle hyvinvointialueen hakemaan toimeentulotukeen. Kunta voisi myös tehdä yhteistyötä tässä esimerkiksi paikallisten järjestöjen kanssa, ja kalusteita voitaisiin hankkia myös lahjoituksilla, kuten nykyisinkin. Kunnan tulisi myös avustaa henkilöä asuntoon ja kuntaan tutustumisessa. Mikäli henkilöllä olisi ilmeisistä sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista johtuva alentunut toimintakyky tai muu erityisen tuen tarve, voisi olla kuitenkin tarpeen, että hyvinvointialueen sosiaalihuollon ammattipätevyyden omaava henkilö tulisi tukemaan myös tällaisissa toimenpiteissä.
Kunta vastaisi lähtökohtaisesti myös kiintiöpakolaisen vastaanottamisesta lentokentältä. Mikäli henkilöllä olisi merkittäviä sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeita, joista johtuen vastaanottotilanteessa olisi oltava myös hyvinvointialueen sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä, kunnan tulisi yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa varmistaa, että tällainen henkilö on mukana vastaanottamassa henkilöä.
Tällä hetkellä kunta vastaa ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen myöntämisestä. Toimeentulotukilakiin valmistellaan kuitenkin muutosta, jonka myötä vastuu olisi hyvinvointialueella. Perustoimeentulotuen myöntää Kansaneläkelaitos. Jatkossa hyvinvointialue hakisi kiintiöpakolaiselle tai muulle kuntaan osoitettavalle henkilölle tarvittaessa ennakoivasti toimeentulotukea. On keskeistä, että kiintiöpakolaiselle tai muulle kuntaan osoitetulle kotoutumislain 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetulle henkilölle järjestetään heti ensimmäisinä päivinä tapaamisia sosiaalihuollon kanssa, joka voi kuvata miten Suomen sosiaaliturvajärjestelmä toimii ja antaa etuuksiin liittyvää neuvontaa. On hyvinvointialueen vastuulla tarjota etuuksiin liittyvä ohjaus ja neuvonta sekä dokumentoida käydyt keskustelut siten kuin laissa säädetään. Kunnan ja hyvinvointialueen niin sopiessa, voitaisiin asuntoa vaihtoehtoisesti kalustaa etukäteen myös henkilölle haettavalla etuudella henkilön puolesta. Mikäli henkilö ei olisi vielä Suomessa, kun etuuksilla tulisi tehdä hankintoja, vastaisi hyvinvointialue henkilön puolesta asioinnista. Tällöin hyvinvointialue voisi hankkia asuntoon ensimmäisten päivien välttämättömiä tarvikkeita, esimerkiksi sängyn.
Hyvinvointialue vastaisi pakolaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista sekä kiintiöpakolaisten alkuvaiheen terveystarkastuksesta. Kunta puolestaan vastaisi varhaiskasvatuksen, koulutuksen, liikunta-, nuoriso-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden järjestämisestä sekä kotoutumislaissa säädetyistä tehtävistään. Kunnan ja hyvinvointialueen välinen yhteistyö ja käytäntöjen määrittely olisi edellä kuvatusta johtuen keskeistä. Esimerkiksi osallisuuden edistäminen on sekä kotoutumis- että sosiaalihuoltolain mukainen tavoite, jonka edistämiseen liittyvien toimien ja palvelujen järjestämisessä ja yhteensovittamisessa on tehtävä yhteistyötä kolmannen sektorin tarjoamat palvelut ja mahdollisuudet huomioiden.
Pykälän 2 momentin mukaan korvaamisen edellytyksenä olisi lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös kustannusten korvaamisesta. Voimassa olevan kotoutumislain tiettyjen korvausten, kuten 49 §:n mukaisten korvausten, osalta edellytetään sopimusta kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välillä. Käytännössä prosessi kuitenkin vastaa joltain osin enemmän päätösmenettelyä, sillä kunta tekee hakemuksen, jonka jälkeen kyseiset viranomaiset keskustelevat keskenään ja sen jälkeen päädytään usein sopimukseen ja jossain tapauksessa ei. Kun sopimukseen ei päädytä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat laatineet kielteisiä päätöksiä, vaikkei siitä laissa säädetäkään. Viranomaisen tekemä hallintopäätös on hallintolain nojalla oikaisu- ja valituskelpoinen. Oikeustilan selkeyttämiseksi on syytä säätää, että kyseessä olisi aina elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös kustannusten korvaamisesta. Viranomaisten olisi kuitenkin mahdollista nykyistä sopimusmenettelyä vastaavasti keskustella siitä, mitä päätökseen kirjattaisiin ja päätyä sitä kautta myönteiseen päätökseen. Muutos säästäisi hallinnollista taakkaa niissä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa, joissa sopimuksia laaditaan paljon. Lisäksi muutos lisäisi oikeusturvaa tuomalla esiin päätöksen oikaisu- ja valitusmahdollisuuden nykyistä sopimusmenettelyä selvemmin.
48 §. Korvaus tulkitsemisen järjestämisestä. Pykälässä säädetään kunnalle tulkitsemisen järjestämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. Kunnalle korvataan 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuille henkilöille järjestetystä tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset. Kustannusten korvaamiselle ei ole enimmäisaikaa. Tulkitsemiseen liittyvät kustannukset korvataan nykyisin kunnalle, kun käytettävät tulkkauspalvelut liittyvät esimerkiksi 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulle henkilölle järjestetyn sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, kotoutumissuunnitelman laatimiseen sekä maahantulon alkuvaiheeseen liittyvään kotoutumista edistävien palvelujen käyttöön, perehdyttämiseen kunnassa sekä koulun tai päiväkodin ja kodin väliseen yhteistyöhön. Edellä kuvatuista esimerkeistä jatkossa hyvinvointialueelle syntyviä kustannuksia olisivat 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuille henkilöille järjestetystä tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset, jotka liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.
Tulkitsemisen kustannukset korvataan kunnalle täysimääräisinä palvelun tuottajan kunnalle esittämän laskutuksen perusteella. Tulkitsemisen tarve on suurin kotoutumisen alkuvuosina. Tarve vähenee kielitaidon kehittyessä ja muun kotoutumisen edetessä. elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset seuraavat säännöllisesti alueen tulkkipalveluiden käyttöä ja kustannuksia ottamalla huomioon muun muassa alueen 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden määrässä ja kansalaisuusryhmissä tapahtuneet muutokset.
Ehdotetaan, että pykälään lisättäisiin korvauksien saajiin hyvinvointialue, sillä jatkossa myös hyvinvointialueelle voi syntyä kustannuksia tulkitsemisen käyttämisestä sen tarjotessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita taikka ehkäisevään tai täydentävään toimeentulotukeen liittyviä toimenpiteitä kotoutumislain 2 §:n 2 ja 3 momentin mukaisille henkilöille taikka sen järjestäessä 27 ja 28 §:ssä tarkoitettuja palveluita alaikäisenä ilman huoltajaa tulleelle lapselle tai nuorelle.
Kuntien ja hyvinvointialueiden korvausten hakemista on tarkemmin kuvattu 54 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
49 §.Korvaus erityiskustannuksista. Pykälässä säädetään niistä kustannuksista, jotka voidaan korvata kunnalle 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta. Ehdotetaan, että pykälään lisättäisiin korvauksien saajiin hyvinvointialue, sillä jatkossa myös hyvinvointialueelle voi syntyä kustannuksia alla kuvatuista palveluista, kun sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnalle korvataan ilman huoltajaa olevan alaikäisen sijoittamisesta 28 §:n mukaiseen perheryhmäkotiin tai muuhun asuinyksikköön sekä perhehoidosta, asumisen tukipalveluista, sosiaalihuollon palveluista sekä muista tukipalveluista kunnalle aiheutuneet kustannukset enintään siihen saakka kunnes nuori täyttää 25 vuotta.
Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten palvelujen tavoitteena on turvata kansainvälistä suojelua saavien ja pakolaislasten asuminen, päivittäinen kasvatus, hoito ja huolenpito oleskeluluvan myöntämisen jälkeen, kuten edellä on kuvattu.
Jatkossa perheryhmäkotiin, muuhun asuinyksikköön sijoittamisesta sekä perhehoidosta tehtävät ja kustannukset siirtyisivät hyvinvointialueelle. Asumisen tukipalveluilla tarkoitetaan sitä, että lähellä 18 vuotta olevia ei ole aina ollut tarkoituksenmukaista majoittaa perheryhmäkoteihin, vaan asuminen on voitu järjestää tuettuna asumisena tukiasumisyksikössä tai omassa asunnossa. Tukea on voitu tarjota 17-vuotiaille mutta myös täysi-ikäisille. Sosiaalihuoltolain 21 § toisessa momentissa avataan tuettua asumista: Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla. Myös muiden sosiaalihuollon palveluiden järjestämisvastuu on jatkossa hyvinvointialueella.
Tämän pykälän nojalla hyvinvointialue saisi täysimääräisenä korvaukset niistä kustannuksista, joita sille syntyisi alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren tuen, asumisen tai edustajan hakemisen eli 27, 28 tai 56 §:n nojalla.
Muiden tukipalveluiden kustannuksina voidaan korvata esimerkiksi terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakkaana, mutta olisi pakolaisuudesta johtuvien olosuhteidensa vuoksi ilmeisesti kyseisten toimenpiteiden tai palvelujen tarpeessa. Hyvinvointialueelle kustannuksia voisi näistä syntyä lähinnä sosiaali- ja terveydenhuollossa annettavasta erityisestä tuesta. Kunnalle kustannuksia voisi syntyä puolestaan päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettavasta erityisestä tuesta.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan kunnalle korvataan pykälässä tarkoitetun henkilön vamman tai sairauden edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä kunnalle aiheutuneet huomattavat kustannukset, jos henkilö on ollut huollon tai hoidon tarpeessa Suomeen saapuessaan. Nämä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvät tehtävät ovat jatkossa hyvinvointialueen järjestämisvastuulla, eivät kunnan.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään, että kunnalle korvataan erityisistä syistä muut kunnalle aiheutuneet kustannukset. Ehdotetaan, että myös 3 kohtaan lisättäisiin kunnan lisäksi hyvinvointialue, sillä myös sille voisi aiheutua erityisestä syystä muita kustannuksia.
Erityisistä syistä muut kunnalle aiheutuneet kustannukset ovat yleensä ennalta arvaamattomia ja aiheutuvat 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeesta. Erityisinä syinä voidaan ottaa huomioon myös kustannusten huomattavuus. Kunnan tai jatkossa hyvinvointialueen tulee toimittaa erityiskustannuskorvausta koskevaa sopimusta, eli jatkossa päätöstä, koskevan hakemuksen tueksi lääkärin tai sosiaalihuollon ammattihenkilön antama todistus tai lausunto. Erityisistä syistä korvattavina kustannuksina voidaan pitää esimerkiksi lastensuojelun kustannuksia sekä Suomessa syntyneen vammaisen tai sairaan lapsen huomattavia hoitokustannuksia. Näistä edellä kuvatuista esimerkeistä hyvinvointialueen tehtäviä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät sekä vammaisen ja sairaan lapsen hoitokustannukset. Sen sijaan esimerkiksi vammaisen lapsen avustajasta aiheutuvia kustannuksia varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa voidaan pitää erityisestä syystä kunnalle maksettavan korvauksen kohteena.
Pykälässä tarkoitettujen erityiskustannusten korvaamisen edellytyksenä on nykyisin lisäksi, että niiden korvaamisesta on erikseen sovittu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan kesken. Tähän liittyen ehdotetaan säädettäväksi sopimusten siirtymisestä uudessa 90 a §:ssä (koskee kohtia 1 ja 2). Sopimuksia ei tulisi uusia tai päivittää enää vuoden 2023 jälkeen, vaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulisi muodostaa niistä jatkossa päätöksiä mahdollisten muutostarpeiden myötä. Myös uusista korvauksista esitetään, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi jatkossa päätöksen. Asiaa on kuvattu tarkemmin 47 a §:n perusteluissa.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että pykälässä tarkoitetut kustannukset korvattaisiin enintään kymmeneltä vuodelta. Momenttiin esitetään täsmennys, että kymmenen vuoden aikamääre alkaa henkilön ensimmäisestä kotikuntamerkinnästä.
Kuntien ja hyvinvointialueiden korvausten hakemista on tarkemmin kuvattu 54 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
51 §.Entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevista henkilöistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Pykälässä säädetään niiden kustannusten korvaamisesta kunnalle, jotka sille aiheutuvat entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevista oleskeluluvan ulkomaalaislain 48 §:n tai 49 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella saaneista henkilöistä (pääosin paluumuuttajista). Ehdotetaan, että pykälään lisättäisiin korvauksien saajiin hyvinvointialue, sillä jatkossa myös hyvinvointialueelle voi syntyä kustannuksia alla kuvatuista palveluista, kun sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille.
Ulkomaalaislain 48 § koskee entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevaa henkilöä, joka on kuulunut Inkerin siirtoväkeen, joka vuosina 1943 ja 1944 siirrettiin Suomeen ja sodan päätyttyä palautettiin Neuvostoliittoon; tai henkilöä, joka on palvellut Suomen armeijassa vuosien 1939–1945 aikana. Kyseisen oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on myös, että hakijalla on käytössään asunto Suomessa.
Ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentti koskee puolestaan ulkomaalaista, joka on ollut Suomen kansalainen tai ainakin toinen hänen vanhemmistaan tai yksi hänen isovanhemmistaan on tai on ollut syntyperäinen Suomen kansalainen taikka joka on jo ennen Suomeen saapumistaan asunut vähintään kaksi vuotta yhdessä Suomessa asuvan aviopuolisonsa kanssa tai elänyt jatkuvasti vähintään kaksi vuotta yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa Suomessa asuvan henkilön kanssa. Kyseinen momentti koskee myös tilanteita, joissa työntekijän tai yrittäjän oleskeluluvan myöntämättä jättäminen Suomesta haettuna olisi ulkomaalaisen tai työnantajan kannalta perusteetonta taikka jos ulkomaalainen on Euroopan unionin sinisen kortin haltija, joka on ennen Suomeen saapumistaan oleskellut toisessa jäsenvaltiossa vähintään kahdeksantoista kuukauden ajan korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten ja hakee Suomessa Euroopan unionin sinistä korttia jätettyään hakemuksen viimeistään kuukauden kuluttua maahan saapumisestaan tai on tällaisen henkilön perheenjäsen ja perhe on muodostettu ennen Suomeen tuloa, taikka jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.
Oleskelulupa myönnetään myös 1 momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäsenelle sekä hänen huollettavanaan olevalle lapselle, joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ennen kuin hakijalle on myönnetty oleskelulupa 1 momentissa mainitulla perusteella.
Kunnalle korvataan tällaisen henkilön osalta kustannukset, jotka ovat aiheutuneet toimeentulotuesta annetun lain mukaisesta toimeentulotuesta taikka vamman tai sairauden edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Toimeentulotuesta aiheutuneet kustannukset korvataan enintään kuuden kuukauden ajalta. Pitkäaikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä aiheutuneet huomattavat kustannukset korvataan puolestaan enintään viiden vuoden ajalta. Edellä 46 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuvattu, että toimeentulotuki on sosiaalihuollon etuus, ja esityksessä on laajasti tuotu esiin, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Myös edellä tarkoitettu vamman tai sairauden edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen on jatkossa hyvinvointialueen vastuulla ja siten sille korvattava kustannus.
Pykälän 2 momentissa säädetään kustannusten korvaamisesta niissä tilanteissa, joissa kunta järjestää henkilön toimeentulon sen vuoksi, että tämä ei maahanmuuttajana voi saada eläkettä tai muuta sosiaaliturvaetuutta. Tästä aiheutuneet kustannukset voitaisiin korvata kunnalle enintään viiden vuoden ajalta. Ehdotetaan, että myös tähän momenttiin lisätään hyvinvointialue, joka voi edellä kuvatusti järjestää henkilön toimeentuloa ja jolle voi siten aiheutua korvattavia kustannuksia.
Käytännössä Suomessa korvausten piirissä on enää hyvin vähän tämän pykälän mukaisia henkilöitä, lähinnä ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan saaneita.
52 §.Sodissa vapaaehtoisina palvelleista henkilöistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunta voivat sopia Suomen sodissa vuosina 1939─1945 vapaehtoisina palvelleiden entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevien henkilöiden ja heidän aviopuolisoidensa terveydentilan tulotarkastuksesta, asumisesta, toimeentulon turvaamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Hyvinvointialueen vastuulla on jatkossa terveydentilan tulotarkastus, toimeentulon turvaaminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. Asumisen järjestämisen sen sijaan on kunnan tehtävä jatkossakin. Ehdotetaan, että pykälään lisättäisiin korvauksien saajiin hyvinvointialue, sillä jatkossa myös hyvinvointialueelle voi syntyä kustannuksia edellä kuvatuista palveluista. Tältä osin ei ole tarvetta siirtyä päätösmenettelyyn, kuten 47 a § ja 49 §:n perusteluissa on kuvattu tehtävän, sillä korvausten kohteena olevien henkilöiden lukumäärä on hyvin marginaalinen ja uusien sopimusten todennäköisyys hyvin pieni.
Kustannukset korvataan pykälän 2 momentin mukaan koko siltä ajalta, jonka 1 momentissa tarkoitetut henkilöt asuvat Suomessa. Momenttiin ei esitetä muutoksia.
Käytännössä Suomessa asuu enää hyvin vähän tämän pykälän mukaisia henkilöitä, sillä Suomen sodissa palvelleet henkilöt ovat pääosin syntyneet 1900-luvun alkupuolella. On kuitenkin mahdollista, että heillä olisi nuorempia aviopuolisoita, jotka asuisivat edelleen Suomessa. Viime vuonna tämän pykälän nojalla korvauksia on maksettu neljästä henkilöstä.
Kuntien ja hyvinvointialueiden korvausten hakemista on tarkemmin kuvattu 54 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan välisen sopimuksen edellytykseen liittyen ehdotetaan säädettäväksi sopimusten siirtymisestä uudessa 90 a §:ssä.
53 §. Ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Pykälässä on erityissäännös kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011, jäljempänä vastaanottolaki) 4 luvussa tarkoitetulle ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Voimassa olevan vastaanottolain 38 b §:n mukaan Joutsenon vastaanottokeskus vastaa auttamistoimien järjestämisestä ihmiskaupan uhrille, jolla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa. Auttamistoimien järjestämisestä ihmiskaupan uhrille, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa, vastaa hänen kotikuntansa. Siltä osin, kun kyse on kunnan järjestämisvastuusta, kunnalle korvataan ihmiskaupan uhrin osalta kustannukset, jotka aiheutuvat ihmiskaupan uhrin asemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävästä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelusta, tulkitsemisesta, henkilön turvallisuuden takaamisesta sekä muusta uhriasemaan liittyvän erityistarpeen vuoksi järjestettävästä toimenpiteestä ja palvelusta. Ehdotetaan, että tähän momenttiin lisätään hyvinvointialue, jolle voi jatkossa aiheutua korvattavia kustannuksia sen järjestämistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Sisäministeriössä on parhaillaan valmisteilla ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää koskevat vastaanottolain 4 luvun muutokset (SM003:00/2022). Auttamistoimien järjestämisvastuuta koskevaan vastaanottolain sääntelyyn on tarkoitus tehdä tarvittavat muutokset siltä osin kuin järjestämisvastuu siirtyy vuoden 2023 alussa kunnilta hyvinvointialueille.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on pykälän 2 momentin mukaan pyydettävä ihmiskaupan uhrien auttamisesta huolehtivan vastaanottokeskuksen johtajan lausunto siitä, ovatko korvattaviksi haetut kustannukset aiheutuneet ihmiskaupan uhrin asemasta johtuvien toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä. Momenttiin ei esitetä muutosta.
Kuntien ja hyvinvointialueiden korvausten hakemista on tarkemmin kuvattu 54 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
54 §.Korvauksen maksaminen. Kunnan on haettava pykälän 1 momentin mukaan 6 luvussa tarkoitettua korvausta sille aiheutuneista kustannuksista kehittämis- ja hallintokeskukselle osoitetulla hakemuksella. Kustannusten korvaamista on haettava viimeistään kahden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tapahtuneesta toiminnasta korvausta haetaan.
Kustannuksia ei korvata, jos niiden korvaamista haetaan myöhemmin kuin kahden vuoden kuluttua. Kahta vuotta voidaan pitää riittävänä aikana korvauksen hakemiseen. Jotta korvaus voidaan maksaa, on hakemus yksilöitävä erittelemällä kustannukset, joista korvausta haetaan. Korvaushakemukseen tulee myös liittää kustannuksiin liittyvät tositteet tai muu riittävä selvitys kustannuksista aina, kun se on mahdollista. Kehittämis- ja hallintokeskus voi tarvittaessa tehdä tarkastuksia kustannusten todenmukaisuuden varmistamiseksi esimerkiksi pistokokein.
Kustannukset korvataan kunnalle arvonlisäveroineen, jos kunta hakee korvausta myös arvonlisäveron osuudesta. Jos arvonlisäveron korvaamista haetaan, kunnan on hakemuksessaan esitettävä selvitys palvelun arvonlisäverollisuudesta. Niissä tapauksissa, joissa kunta on jo saanut palvelun arvonlisäverollisesta osuudesta valtiolta arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisen laskennallisen veron palautuksen, kunnan on vähennettävä kuluistaan arvonlisäveron osuus ennen korvauksen hakemista.
Kehittämis- ja hallintokeskus maksaa korvauksen kunnalle hakemuksen perusteella. Päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muutoksenhausta säädetään kotoutumislain 82 §:ssä.
Ehdotetaan, että 1 momenttiin lisätään hyvinvointialue, jotta sekin voisi hakea 6 luvun mukaisia korvauksia kehittämis- ja hallintokeskukselta. On tarkoituksenmukaista yhdenvertaisuuden sekä korvausjärjestelmän selkeyden vuoksi, että enimmäisaika korvausten hakemiselle on sama kaksi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tapahtuneesta toiminnasta korvausta haetaan. Edellä kuvatut korvausprosessia koskevat kohdat, kuten kunnan velvollisuus toimittaa tositteet ja kehittämis- ja hallintokeskuksen tarkastusmahdollisuudet ja arvonlisäveron korvausmahdollisuus, koskisivat myös hyvinvointialueita.
Tarkoituksena ei kuitenkaan ole poistaa edellä kuvatuista 6 luvun pykälistä (46 §, 47 §, uusi 47 a §, 48‒50 § ja 51‒53 §) mahdollisuutta korvata kunnalle aiheutuneita kustannuksia, sillä kunta voi 54 §:n 1 momentin mukaisesti hakea korvausta kehittämis- ja hallintokeskukselta viimeistään kahden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tapahtuneesta toiminnasta korvausta haetaan. Kunta voisi hakea vuoden 2022 loppuun mennessä aiheutuneita kustannuksia vielä vuoden 2023 ja 2024 aikana, jolloin sosiaalihuoltoa koskevat tehtävät olisivat hyvinvointialueiden vastuulla ja siten korvauksia voitaisiin maksaa myös hyvinvointialueille. Hyvinvointialue voisi puolestaan hakea kehittämis- ja hallintokeskukselta korvauksia 1.1.2023 jälkeen syntyneisiin kustannuksiin, jotka ovat kotoutumislain 6 luvun mukaan ovat sille korvattavia.
Pykälän 2 momentin mukaan 45 §:ssä tarkoitettu laskennallinen korvaus voitaisiin maksaa kunnalle ja 45 a §:ssä tarkoitettu laskennallinen korvaus hyvinvointialueelle ilman erillistä hakemusta. Momenttiin on lisätty hyvinvointialue johtuen uudesta 45 a §:stä, jonka mukaan myös hyvinvointialueelle maksettaisiin jatkossa laskennallisia korvauksia.
55 §.Maksetun korvauksen palautusvelvollisuus. Pykälässä säädetään kunnalle maksetun korvauksen palautusvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskus voi säännöksen mukaan määrätä kunnan palauttamaan valtion maksaman korvauksen tai osan siitä, jos korvauksen suorittamista varten on annettu virheellisiä tai erehdyttäviä tietoja taikka muutoin käy selville, että korvaus on suoritettu perusteettomasti. Ehdotetaan, että momenttiin lisättäisiin yhdenvertaisuuden ja korvausjärjestelmän selkeyden myös hyvinvointialue.
Palautettavalle määrälle on 2 momentin mukaan suoritettava korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän korkokannan suuruinen viivästyskorko. Momenttiin ei esitetä muutoksia.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että kehittämis- ja hallintokeskuksen päätös kunnalle perusteettomasti maksetun korvauksen palauttamisesta on tehtävä viimeistään viidentenä kalenterivuonna sen toimintavuoden päättymisestä, jolta korvaus on maksettu. Ehdotetaan, että myös tähän momenttiin lisättäisiin yhdenvertaisuuden ja korvausjärjestelmän selkeyden myös hyvinvointialue. Päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muutoksenhausta säädetään 82 §:ssä.
56 §. Edustajan määrääminen. Pykälässä säädetään alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen, ihmiskaupan uhriksi joutuneen lapsen tai muun ilman huoltajaa maassa olevan lapsen edustajan määräämisestä. 1 ja 3 momentteihin ei esitetä muutosta. Ruotsinkielisen version 1 momentissa esitetään, että sana alaikäinen muutetaan sanaksi lapsi.
Pykälän 2 momentti koskee edustajan hakemista. Voimassa olevan lain mukaan hakemuksen edustajan määräämisestä tekee lapsen oleskelukunnan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin. Kyseinen lakiviittaus on poistettava, sillä jatkossa hyvinvointialue voi itse määrittää hallinnolliset käytäntönsä ja edellä mainittu sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentti on ehdotettu kumottavaksi hallituksen esityksellä eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen lainsäädäntöön sekä eräihin muihin lakeihin tehtävistä muutoksista hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevasta lainsäädännöstä johtuen (HE 56/2021 vp). Tarkoituksenmukaisempaa olisi säätää hakemistehtävä hyvinvointialueelle. Tarkoituksena olisi, että hakemuksen tekisi sellainen taho tai henkilö, jolla on sosiaalihuollollista osaamista arvioida lapsen tilannetta ja etua riittävästi edustajan hakemiseen.
82 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädetään informatiivisesti muutoksenhausta eli valituksesta hallinto-oikeuteen. Säännöksen lakiviittaus on kuitenkin vanhentunut ja jälkimmäinen virke tarpeeton, joten kyseinen säännös päivitettäisiin. Sen mukaan muutoksenhausta tässä laissa tarkoitettuun päätökseen säädettäisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetulla lailla (808/2019), jollei muualla laissa toisin säädetä.
87 §. Tiedonsaantioikeus. Pykälän 4 momentti kumottaisiin, sillä tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019). Tällä viitataan erityisesti 22 ja 23 §ään, jotka koskevat tietojen luovuttamista sekä katseluyhteyden avaamista. Pykälän 1‒3 momentteja ei muutettaisi.
87 a §.Kansaneläkelaitoksen velvollisuus luovuttaa tietoja kunnalle. Pykälän mukaan Kansaneläkelaitoksen on toimitettava 10 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa henkilön kotikuntalain mukaiselle kunnalle viipymättä, maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tiedot maahanmuuttajasta, johon sovelletaan tätä lakia ja joka saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotuesta annetun lain mukaista toimeentulotukea. Pykälää ehdotetaan muutettavan teknisesti siten, että tietojen käyttötarkoituksesta olisi säädetty selkeämmin. Kotoutumislain 10 §:n 1 momentissa säädetään alkukartoituksesta. Esitetään, että tiedot tulisi luovuttaa kunnan 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun alkukartoituksen käynnistämistä varten. Muotoilu olisi selkeämpi ja täsmällisempi kuin nykyinen tilanteisiin viittaava muotoilu. Alkukartoitusta seuraa 13 §:ssä tarkoitettu kotoutumissuunnitelma, jonka pohjalta kunta ohjaa maahanmuuttajan suunnitelmassa sovittuihin palveluihin ja toimenpiteisiin. On maahanmuuttajan etu, että kunta saa jatkossakin tiedon hänestä ja voi siten tavoittaa hänet kunnan alkukartoitukseen ja kotoutumista edistäviin palveluihin.
Esitetään myös lainsäädännön tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden lisäämiseksi, että tiedot rajattaisiin vain välttämättömiin tietoihin. Jatkossa Kansaneläkelaitos toimittaisi kunnalle toimeentulotukea muuten kuin tilapäisesti saavan maahanmuuttajan osalta vain välttämättömät tiedot. Hänen tavoittamisensa kannalta keskeisintä olisi toimittaa maahanmuuttajan yksilöinti- ja yhteystiedot. Laajoja toimeentulotukeen ja henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon tietoihin liittyviä tiedonsaantioikeuksia kunnalla ei olisi enää jatkossa, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueelle. Tarkemmin tähän ja jäljempänä oleviin 87 b‒f §:ään liittyvää tiedonsaantioikeutta on arvioitu henkilötietojen suojan kannalta luvussa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
Lisäksi poistettaisiin vanhentunut viittaus tekniseen käyttöyhteyteen. Tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019). Tällä viitataan erityisesti 22 ja 23 §:ään. Kansaneläkelaitos voisi esimerkiksi myöntää rajatuin katseluoikeuksin kunnalle tiedot KELMU-järjestelmäänsä.
87 b §.Monialaiseen alkukartoitukseen tai kotoutumissuunnitelmaan liittyvä tiedonsaanti. Lakiehdotuksen 10, 13, 14, 17 ja 18 §:n muuttamista koskevilla ehdotuksilla mahdollistettaisiin hyvinvointialueen osallistumisen alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman laadintaan sekä siitä seuraavaan palveluihin ohjaamiseen ja kotoutumissuunnitelman seurantaan ja tarkistamiseen. Jo voimassa olevan kotoutumislain 16 §:n 3 momentin mukaan perheen kotoutumissuunnitelma laaditaan monialaisesti, mikä mahdollistaa myös hyvinvointialueen osallistumisen.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnalla, työ- ja elinkeinotoimistolla ja hyvinvointialueella olisi oikeus saada toisiltaan välttämättömät tiedot maahanmuuttajasta, jolle laaditaan alkukartoitus, kotoutumissuunnitelma tai perheen kotoutumissuunnitelma monialaisesti. Kuten 10 ja 13 §:n perusteluissa on kuvattu, monialaisuuden tarkoituksena on mahdollistaa eri viranomaisten järjestämisvastuulla olevien palveluiden yhteensovittaminen. Välttämättöminä tietoina tulisikin pitää maahanmuuttajan yksilöinti- ja yhteystietojen lisäksi ainakin tietoja hänen palvelutarpeestaan ja hänelle tarjotuista palveluista. Kunnan sekä työ- ja elinkeinotoimiston välisestä tiedonsaannista säädetään myös 87 §:ssä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Hyvinvointialueella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta, Digi- ja väestötietovirastolta, Kansaneläkelaitokselta tai kotoutumista tukevien toimenpiteiden ja palvelujen tuottajalta välttämättömät tiedot maahanmuuttajasta, jolle laaditaan alkukartoitus, kotoutumissuunnitelma tai perheen kotoutumissuunnitelma monialaisesti. Tarkoituksena on mahdollistaa, että hyvinvointialue saisi tarvitsemansa tiedot henkilön oleskeluluvasta, kotikunnasta, etuuksista tai henkilölle järjestetyistä palveluista ja niiden etenemisestä. Kunnan sekä työ- ja elinkeinotoimiston vastaavasta tiedonsaannista säädetään myös 87 §:ssä.
Ehdotetut 3 ja 4 momentti olisivat 1 ja 2 momenttia vastaavia, mutta koskisivat alaikäisen kotoutumissuunnitelmaa. Ilman huoltajaa tulleen alaikäisen asumisen järjestäminen olisi hyvinvointialueen järjestämisvastuulla 28 §:n muutoksen myötä, joten olisi keskeistä, että kunta ja hyvinvointialue tekisivät heille yhdessä alaikäisen kotoutumissuunnitelmat.
87 c §. Alaikäisenä ilman huoltajaa tulleen tietojen luovuttaminen. Ehdotetaan säädettäväksi uusi pykälä, jonka 1 momentin mukaan hyvinvointialueella on oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä Maahanmuuttovirastolta, vastaanottokeskukselta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, kunnalta, Digi- ja väestötietovirastolta, Kansaneläkelaitokselta, 56 §:ssä tarkoitetun edustajalta sekä 2 luvussa tarkoitetulta oppilaitokselta tai muulta palveluntuottajalta sen 27 ja 28 §:ssä säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullutta lasta tai nuorta koskevat välttämättömät tiedot. Esityksen mukaan 27‒28 §:n mukainen tehtävä alaikäisten tuesta sekä perheryhmäkodeista ja muista asuinyksiköistä voitaisiin siirtää hyvinvointialueelle. Myös 56 §:n mukainen vastuu hakea alaikäiselle edustajaa on sosiaalihuollon tehtävä jo nykyisin ja myös jatkossa.
Jotta hyvinvointialue voi hoitaa näitä tehtäviä, on sen saatava välttämättömät tiedot keskeisiltä viranomaisilta ja muilta toimijoilta. Hyvinvointialue tarvitsee Maahanmuuttovirastolta tietoa erityisesti alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren oleskeluluvasta ja kansalaisuushakemuksista sekä kansalaisuudesta. Hyvinvointialue tarvitsee vastaanottokeskukselta tietoa kyseisestä lapsesta tai nuoresta ennen kuin hän siirtyy kuntaan ja perheryhmäkotiin. Hyvinvointialue tarvitsee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta tietoa erityisesti nykyisistä perheryhmäkotisopimuksista sekä kustannusten korvaamiseen liittyvistä tiedoista. Hyvinvointialue tarvitsee kunnalta tietoa erityisesti alaikäiselle mahdollisesti tehdystä kotoutumissuunnitelmasta, kotoutumispalveluista sekä varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestämisestä. Hyvinvointialue tarvitsee Digi- ja väestötietovirastolta tietoa erityisesti kyseisen lapsen tai nuoren kotikunnasta. Hyvinvointialue tarvitsee edustajalta tietoa lapsen asioiden hoitamisesta siltä osin, kun sillä on vaikutusta hyvinvointialueen tehtävien hoitamiseen, erityisesti perheryhmäkodissa asumiseen. Hyvinvointialue tarvitsee tietoa myös kotoutumislain 2 luvussa tarkoitetuilta oppilaitoksilta ja muilta palveluntuottajilta, mikäli alaikäinen osallistuu niiden järjestämään kotoutumiskoulutukseen tai muihin palveluihin.
Ensimmäisessä momentissa säädettäisiin siten siitä, mitä tietoja tiedonsaantioikeus koskee. Kyseessä olisi henkilötietoja. Lisäksi siinä säädettäisiin käyttötarkoituksesta (lakisääteiset tehtävät) ja siitä, keneltä kyseisiä tietoja olisi oikeus saada.
Kyseessä voi olla esimerkiksi seuraavat tiedot: nimet; syntymäaika ja -paikka sekä iän määrittämiseen liittyvät tiedot; henkilötunnus; äidinkieli ja asiointikieli; oleskelulupa-asioihin ja jatkolupiin liittyvät tiedot; kansalaisuus tai kansalaisuudettomuus ja kansallisuus; kuntapaikkaa koskevat tiedot; koti- ja asuinpaikkaa koskevat tiedot; perheenyhdistämiseen liittyvät tiedot; ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkuutta koskevat tiedot; sosiaalihuollon, lastensuojelun, vammaispalveluiden tai muiden vastaavien palveluiden asiakkuustiedot sekä terveystiedot; alkukartoituksen sekä kotoutumissuunnitelman tiedot; Kansaneläkelaitoksen ja muiden viranomaisten maksamia etuuksia koskeva tiedot; oppilaitosten ja opintojen tiedot sekä tuomioistuin- ja rikosasioihin liittyvät tiedot.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 24 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat asiakirjat, jotka koskevat kansainvälisen suojelun tarvetta, ulkomaalaisen maahantulon edellytyksiä ja maassa oleskeluoikeutta tai niiden perustetta taikka Suomen kansalaisuuden saamista tai menettämistä taikka kansalaisuusaseman määrittämistä, jos ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna asianosaisen tai hänen läheisensä turvallisuutta. 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta. 26 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai muun rikosasiaan liittyvän henkilön yksityiselämään liittyvistä arkaluonteisista seikoista samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksen uhrista, jos tiedon antaminen loukkaisi rikoksen uhrin oikeuksia tai hänen muistoaan tai läheisiään, jollei tiedon antaminen ole tarpeen viranomaisen tehtävän suorittamiseksi. Esimerkiksi näistä salassapitoperusteista poiketen hyvinvointialueella voi olla tarve saada tietoa alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren tiedoista.
Ehdotetun 2 momentin mukaan 56 §:ssä tarkoitetulle edustajalla on oikeus saada sen 57 §:ssä säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi hyvinvointialueelta alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullutta lasta tai nuorta koskevat välttämättömät tiedot. 57 §:ssä säädetään edustajan kelpoisuudesta ja tehtävistä. Sen mukaan tämän lain nojalla määrättävän edustajan kelpoisuuteen ja tehtäviin sovelletaan, mitä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain 40 ja 41 §:ssä säädetään. Kyseisen lain 40 §:ssä säädetään edustajan kelpoisuudesta ja 41 §:ssä tehtävistä. Kyseisen lain 41 §:n mukaan edustaja käyttää huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa lapsen henkilöä ja varallisuutta koskevissa asioissa sekä hoitaa lapsen varallisuutta siten kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 ja 2 §:ssä, hallintolain 14 §:ssä, oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 25 §:ssä sekä holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) säädetään. Ennen lapsen henkilöä tai varallisuutta koskevan päätöksen tekemistä lasta on kuultava tämän lain 5 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Edustajan tehtäviin ei kuulu lapsen päivittäinen hoito, kasvatus tai muu huolenpito. Edustajan on tehtävänsä päättyessä tehtävä tili siten kuin holhoustoimesta annetussa laissa säädetään.
Ehdotetun 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olisi oikeus saada tietoja hyvinvointialueelta 28, 43 ja 49 §:ssä säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi ja hyvinvointialueella olisi velvollisuus toimittaa nämä tiedot maksutta ja salassapitosäännösten estämättä.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tarvitsee tietoja 28 §:ssä tarkoitetun sopimuksen laatimiseen. Pykälän 28 mukaan hyvinvointialue sopisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön perustamisesta, lasten ja nuorten sijoittamisesta näihin yksiköihin, kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä sekä toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Sopimus on edellytys 49 §:n mukaisille korvauksille. Lisäksi 28 §:n mukaan aineiden ja esineiden haltuun ottamisesta ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamisesta tehdystä pöytäkirjasta toimitetaan jäljennös kunnalle ja toimintaa valvovalle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Lain 43 §:n nojalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunta sopivat kuntaan osoittamisesta, jonka vuoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvita hyvinvointialueelta tietoja esimerkiksi perheryhmäkotiin sijoitettavasta alaikäisestä.
Ehdotetun 4 momentin mukaan kunnalla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 2 luvussa ja 43 §:ssä säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi hyvinvointialueelta alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullutta lasta tai nuorta koskevat välttämättömät tiedot. 43 §:ää koskeva tiedonsaantioikeus liittyy alaikäisen kuntaan sijoittamiseen ja siitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa sopimiseen.
Pykälässä on määritelty käyttötarkoitus ja yksilöity kuka luovuttaa mitäkin tietoja kenelle. Tiedot on rajattu välttämättömiin tietoihin. 1‒4 momenteissa säädettäisiin siitä, mitä tietoja tiedonsaantioikeus koskee, mihin käyttötarkoitukseen tiedot tarvitaan (lakisääteiset tehtävät) ja siitä, keneltä hyvinvointialueella olisi oikeus kyseisiä tietoja.
Viranomaisten ja muiden toimijoiden tämän pykälän nojalla suorittamasta henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), jäljempänä tietosuoja-asetus, ja tietosuojalaissa (1050/2018).
Tiedon käsittelyyn sovelletaan julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua lakia (906/2019). Jollei muualla toisin säädetä, sovelletaan oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttamiseen viranomaisen henkilörekisteristä, mitä viranomaisen toiminnan julkisuudesta säädetään. Tämän pykälän mukaisten tehtävien hoitamista varten saadut tiedot ja asiakirjat on pidettävä salassa siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.
Tietojen käsittelyn suhdetta henkilötietojen suojaan on käsitelty tarkemmin luvussa 12 suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
87 d §.Kuntaan osoittamisen tiedot. Esitetään säädettävän uusi pykälä, joka liittyy kuntaan osoittamista koskevaan 43 §:ään. Kuntaan osoittamista koskevan 43 §:n mukaan kunnan olisi kuultava hyvinvointialuetta ennen 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun henkilön kuntaan osoittamisesta sopimista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa, mikäli henkilöllä olisi ilmeisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun tarpeita. Lakiehdotuksen 43 §:n perusteluissa on kuvattu kuulemista tarkemmin. Jotta hyvinvointialueella olisi tosiasiallinen mahdollisuus tulla kuulluksi, sen tulisi voida saada kunnalta tiedot kyseessä olevasta henkilöstä.
Esitetäänkin, että kunnan olisi toimitettava hyvinvointialueelle maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun kuulemisen toteuttamista varten välttämättömät tiedot 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetusta henkilöstä.
87 e §.Tietojen luovuttaminen hyvinvointialueelta kunnalle. Säädettäisiin uusi pykälä kunnan tiedonsaannista hyvinvointialueelta liittyen korvausten hakemiseen. Sen mukaan kunnalla olisi oikeus saada hyvinvointialueelta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä välttämättömät tiedot 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetusta henkilöstä, jolle tuotetusta palvelusta on aiheutunut vuoden 2022 aikana kunnalle sellaisia kustannuksia, joista kunta voi hakea 46‒49 tai 51‒53 §:ssä tarkoitettuja korvauksia. Täten kunta voisi hakea takautuvasti vuoden 2023 tai 2024 aikana korvauksia sille syntyneistä kustannuksista siten kuin 54 §:n 1 momentissa on säädetty.
87 f §.Hyvinvointialueen korvauksiin liittyvätietojen luovuttaminen. Säädettäisiin uusi pykälä hyvinvointialueen tiedonsaantioikeudesta, joka mahdollistaisi hyvinvointialueelle korvauksien hakemisen. Sen mukaanhyvinvointialueella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 46, 47, 48, 49 tai 51‒52 §:ssä tarkoitettujen korvausten hakemiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetusta henkilöstä. Hyvinvointialueella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 53 §:ssä tarkoitettujen korvausten hakemiseksi välttämättömät tiedot ihmiskaupan uhrista.
Ehdotettu 2 momentti koskisi hyvinvointialueen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välistä tiedonsaantia. Se mahdollistaisi sen, että hyvinvointialue voisi hakea korvauksia 49 §:ssä tarkoitettujen erityiskustannuksista tai 53 §:ssä tarkoitettujen ihmiskaupan uhrin palveluista syntyneiden kustannuksista ja että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi tehdä näistä korvauksista päätöksen. Lisäksi se mahdollistaisi, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi sopia hyvinvointialueen kanssa 52 §:ssä tarkoitetulla tavalla sodissa vapaaehtoisina palvelleista henkilöistä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.
Ehdotettu 3 momentti koskisi hyvinvointialueen ja kehittämis- ja hallintokeskuksen välistä tiedonsaantia. Se mahdollistaisi sen, että kehittämis- ja hallintokeskus voisi maksaa hyvinvointialueelle korvauksia 46, 47, 48, 49 ja 51‒53 §:ssä tarkoitetuista kustannuksista.
Ehdotettu 4 momentti koskisi hyvinvointialueella tiedonsaantioikeutta Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta. Sen mahdollistaisi, että hyvinvointialue voisi tarkastella, miten sille on maksettu 45 a §:ssä tarkoitetut laskennalliset korvaukset.
87 g §.Tietojen luovuttaminen Kansaneläkelaitoksesta hyvinvointialueella. Säädettäisiin uusi pykälä, jonka mukaan Kansaneläkelaitoksen olisi toimitettava hyvinvointialueelle viipymättä, maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 6 §:ssä tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseksi tieto maahanmuuttajasta, johon sovelletaan tätä lakia ja joka saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotuesta annetun lain mukaista toimeentulotukea. Lähtökohtaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin tavoittamista koskevasta tiedonsaantioikeudesta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä. Kotoutuja-asiakkaiden erityisen haavoittuvan aseman vuoksi olisi kuitenkin syytä säätää kotoutumislaissa siitä, että hyvinvointialue saisi tiedon näistä maahanmuuttajista, ja saisi tarjottua heille alusta lähtien myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.
Kotoutumislain 87 a §:n mukaan Kansaneläkelaitos toimittaa vastaavan tiedon kunnalle, jotta kunta saa toimeentulotukea muuten kuin tilapäisesti saavan maahanmuuttajan tavoitettua kotoutumislain mukaiseen alkukartoitukseen. Nykyisin osassa kuntia kotoutumispalveluita on toteutettu sosiaali- ja terveyspalveluiden yksiköiden alaisuudessa, jonka vuoksi tätä toimeentulotukitietoa on voitu hyödyntää myös näiden henkilöiden tavoittamiseen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, vaikka kotoutumislain 87 a §:n ensisijainen tarkoitus onkin ollut tavoittaa nämä henkilöt kotoutumislain mukaiseen alkukartoitukseen ja sitä kautta saada heille laadittua kotoutumissuunnitelma, jossa sovitaan kotoutumista edistävistä palveluista, esimerkiksi kieli- ja kotoutumiskoulutuksesta sekä työllistymistä edistävistä palveluita. On kuitenkin syytä säätää lisäksi vastaava tiedonsaantioikeus hyvinvointialueelle, joka jatkossa vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, jotta nämä kotoutujat saataisiin tavoitettua myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ensi vaiheessa.
88 a §.Lain soveltaminen Helsingin kaupunkiin. Esitetään lisättäväksi uusi pykälä. Sen mukaan mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueesta, sovellettaisiin myös Helsingin kaupunkiin. Helsingin kaupunki ei muodosta omaa hyvinvointialuetta eikä se kuulu mihinkään hyvinvointialueeseen, joten se mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueesta, koskee myös Helsingin kaupunkia. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain 2 § koskee soveltamisalaa ja eri lakien soveltamista. Sen 2 momentin mukaan ” Uudenmaan hyvinvointialueisiin ja Helsingin kaupunkiin sovelletaan lisäksi, mitä hyvinvointialueista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021) tai muualla laissa, jollei tässä laissa toisin säädetä.” Selkeyden vuoksi tässä laissa säädettäisiin kuitenkin asiasta vielä erikseen. Tämä koskee esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä, osallistumista monialaiseen alkukartoitukseen ja kotoutumissuunnitelmaan, perheryhmäkotitoimintaa, alaikäisen edustajan nimeämistä sekä korvauksia ja tiedonsaantia koskevaa sääntelyä.
Laskennallisten korvausten osalta on tarkoitus täsmentää 45 ja 45 a §:n nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella, kuinka Helsingin kaupungin osalta laskennalliset korvaukset maksettaisiin.
90 a §.Sopimusten siirto hyvinvointialueelle. Ehdotetaan säädettäväksi uusi pykälä, jonka 1 momentin mukaan, jos kunta toteuttaisi 27 tai 28 §:n mukaista toimintaa eli alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren tukea tai asumista, kyseinen tehtävä siirtyisi 1.1.2023 hyvinvointialueille. Esimerkiksi perheryhmäkodin perustaminen on kunnan vapaaehtoinen tehtävä, jonka vuoksi esitetään säädettäväksi yksiselitteisesti, että tehtävät siirtyisivät hyvinvointialueelle.
Lisäksi kunnan olisi siirrettävä hyvinvointialueelle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa tekemänsä 28 §:n mukaisen perheryhmäkotia koskevan sopimuksen sekä 52 §:ssä tarkoitetut korvausten edellytyksenä olevat sopimukset 1 päivästä tammikuuta 2023 alkaen. Lisäksi kunnan olisi siirrettävä hyvinvointialueelle 49 §:n 2 momentissa tarkoitettu korvauksia koskeva sopimus, siltä osin kuin sopimus koskee 49 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohtia koskevia kustannuksia, esimerkiksi perheryhmäkotitoimintaa tai sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannuskorvauksia. Kunnan ei tulisi siirtää niitä 49 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, jotka koskevat kunnalle 2023 jälkeenkin syntyviä kustannuksia, esimerkiksi vammaisen lapsen avustajasta varhaiskasvatuksessa syntyviä kustannuksia. On mahdollista, että osa siirtyvistä sopimuksista sisältää sekä kunnan että hyvinvointialueen kustannuksia, joten sopimukset tulee jakaa tarkoituksenmukaisella tavalla tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee laatia sopimuksen tilanne sen korvaavat päätökset.
Edellä 28 §:n perusteluissa on kuvattu tarkemmin sitä, kuinka perheryhmäkotitoiminta siirtyisi hyvinvointialueiden vastuulle. Pykälän 49 1 momentissa säädetään korvauksista, joita voi hakea kustannuksiin, joita syntyy ilman huoltajaa olevan alaikäisen sijoittamisesta 28 §:n mukaiseen perheryhmäkotiin tai muuhun asuinyksikköön sekä perhehoidosta, asumisen tukipalveluista, sosiaalihuollon palveluista sekä muista tukipalveluista kunnalle aiheutuneet kustannukset siihen saakka, kunnes nuori täyttää 25 vuotta. Tällä viitataan 27, 28 ja 56 §:n tehtäviin. Olisi tarkoituksenmukaista, että olemassa olevien perheryhmäkotien sekä muiden alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten kustannusten osalta sopimukset siirtyisivät vastuun mukana.
Mikäli kunta on yhtiöittänyt perheryhmäkotitoiminnan, siirtyisi kunnan ja yhtiön välinen sopimus osakekirjoineen kunnalta hyvinvointialueelle, mutta henkilöstö jäisi yhtiön palvelukseen eikä siirtyisi hyvinvointialueelle. Hyvinvointialueelle siirtyisivät siis myös kunnan omistamat, sellaisen osakeyhtiön osakkeet, joka liittyy perheryhmäkotitoimintaan.
Myös sopimuksen mukaiseen tehtävään liittyvät sopimukset siirtyisivät hyvinvointialueelle 1.1.2023 alkaen. Tällä tarkoitetaan kunnan esimerkiksi perheryhmäkotitoiminnan järjestämiseen liittyvän palveluntuottajan kanssa tehdyn sopimuksen siirtymistä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan hyvinvointialue voisi hakea korvauksia näiden 49 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan tai 52 §:ssä tarkoitetun sopimusten nojalla niiden kustannusten osalta, jotka syntyvät 1.1.2023 jälkeen. Muutoksella mahdollistettaisiin se, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ei olisi laadittava uutta sopimusta tai päätöstä kustakin maahanmuuttajasta, jonka osalta kunnalla ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olisi jo laadittu sopimus.
Ehdotetun pykälän tarkoituksena on vähentää hallinnollista taakkaa liittyen sopimusten laatimiseen. Kun hyvinvointialueet aloittavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarjoamisen 1.1.2023, on mahdollista, että hyvinvointialueen tulisi tarjota kotoutumislain 6 luvun mukaan sille korvattavaksi ehdotettuja kustannuksia aiheuttavia palveluita jo alkuvuodesta 2023. Ilman sopimusten siirtoa olisi mahdollista, että hyvinvointialue ei voisi hakea valtiolta korvauksia sille 49 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan ja 52 §:n nojalla aiheutuneisiin kustannuksiin ennen kuin uusi sopimus olisi laadittu. Näitä sopimuksia ei kuitenkaan tule uusia tai päivittää enää sen jälkeen, kun ne siirtyvät hyvinvointialueille. Jatkossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset tekevät päätöksiä siten kuin 47 a §:n perusteluissa on kuvattu. Myös mahdollisten 49 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen muiden erityiskorvausten osalta hyvinvointialueen on haettava päätöstä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta.
Pykälän 3 momentin mukaan kunta voisi hakea edellä 2 momentissa tarkoitetun siirretyn 49 tai 52 §:ssä tarkoitetun sopimuksen osalta korvauksia 31.12.2022 mennessä syntyneistä kustannuksista. Kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sopimus olisi ollut voimassa kustannusten syntyessä, joten kunnalta ei edellytettäisi uutta sopimusta sen siirrettyä 1.1.2023 sopimuksensa hyvinvointialueelle. Kunnan tiedonsaannista tähän liittyen säädettäisiin 87 e §:ssä.
90 b §.Ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten tukea toteuttavan henkilöstön asema. Esitetään säädettävän uusi pykälä, joka koskee perheryhmäkotien henkilöstöä ja tukitehtäviä hoitavaa henkilöstöä. Kuten edellä on kuvattu, perheryhmäkotien ja muuta ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten tukea toteuttavasta henkilöstöstä suurin osa on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä. Esitetään säädettävän pykälä, joka vastaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 18 §:ää sanamuodoiltaan. Pykälä koskee myös tukihenkilöstöä, esimerkiksi mahdollista assistenttia tai kiinteistönhoitajaa.