8.1
Kirjanpitolaki
1 luku – Yleiset säännökset
6 §.Konserniyritys, emoyritys ja tytäryritys sekä itsenäinen yritys.
Pykälän 3 momenttia täydennettäisiin konserniin kuulumattoman eli itsenäisen yrityksen määritelmällä. Käsite on samasisältöinen kuin direktiivin 48a.1 artiklan 4 kohdassa.
10 §.Perimmäinen emoyritys.
Uudeksi pykäläksi tarkoitettu määritelmä vastaa 48.1 artiklan 1 kohtaa.
11 §.Verotuksellinen lainkäyttöalue.
Ehdotettu pykälä perustuu vastaavaan määritelmään 48.1 §:n 3 kohta.
7 b luku – Tuloverokertomus
Veroraportointidirektiivin täytäntöönpanemiseksi tarpeelliset säännökset soveltamisalasta ja raportoinnin muodosta samoin kuin vastuusta sisällytettäisiin lakiin uudeksi 7 b luvuksi. Raportoinnin tietosisällöstä, säädettäisiin erillisellä valtioneuvoston asetuksella. Tämä vastaisi kirjanpitolainsäädännön nykyistä lakitekniikkaa, jossa tilinpäätöksen tietosisältöä koskevat vaatimukset yksilöidään asetuksella.
Direktiivin artiklat ehdotetaan pantaviksi täytäntöön seuraavin säännöksin jäljempänä esitetyllä tavalla:
48a artikla – Määritelmät, jotka liittyvät tuloverotietojen ilmoittamiseen: 1 lukuun ehdotetut 6, 10 ja 11 §:t;
48b artikla – Yritykset ja sivuliikkeet, joiden on annettava tuloverotietoja koskeva kertomus: 7 b lukuun ehdotetut 1–5 §:t;
48c artikla – Tuloverotietoja koskevan kertomuksen sisältö: 7 b lukuun ehdotetut 6–8 §:t sekä luonnos valtioneuvoston asetukseksi tuloverokertomusten sisällöstä;
48d artikla – Julkaiseminen ja saatavuus: 7 b lukuun ehdotettu 9 §;
48e artikla – Vastuu tuloverotietoja koskevan kertomuksen laatimisesta, julkaisemisesta ja saataville asettamisesta: 7 b lukuun ehdotettu 10 §;
48f artikla – Lakisääteisen tilintarkastajan lausunto: tilintarkastuslain 3 lukuun ehdotettu 5 b §;
48g artikla – Tuloverotietoja koskevan raportoinnin alkamispäivä: lain voimanatulosäännös.
Ehdotetut säännökset on tarkoitettu kattamaan tyhjentävästi ne tilinpäätösdirektiiviä koskevat uudet artiklat, joiden panemista täytäntöön edellytetään jäsenmailta.
1 §.Soveltamisala.
Tuloverokertomusvelvoitteen soveltamisala määräytyisi 1 momentissa direktiivin säätämällä tavalla. Artiklan 48b.1:n mukaisesti suomalaiselle oikeushenkilölle kynnysarvona olisi vähintään 750 miljoonan euron määräinen liikevaihto kahtena perättäisenä tilikautena.
Itsenäisen eli konserniin kuulumattoman oikeushenkilön lisäksi velvoite koskisi konsernirakenteessa ylimmäisen emoyrityksen asemassa olevaa kirjanpitovelvollista. Emoyritys määrittyy voimassaolevan 1 luvun 5 ja 6 §:n mukaisesti tilinpäätösdirektiiviä vastaavasti.
Velvollisuus ulotettaisiin kansallisesti tilinpäätösdirektiiviä laajemmalle. Osakeyhtiön ja sellaisen henkilöyhtiön (so. avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö), jossa vastuunalaisena yhtiömiehenä on osakeyhtiö, ohella myös esimerkiksi osuuskunta olisi velvollinen kertomuksen laatimiseen edellä mainitun raja-arvon ylittymisen myötä. Tämä laajennus vastaa suomalaisen kirjanpitolainsäädännön yleistä lähtökohtaa siitä, että velvoite informaation avoimuuteen ulkopuolisille on yhtäläinen yritysmuodosta riippumatta.
Säännös koskee suomalaisia osakeyhtiöitä ja muita täällä perustettuja ja rekisteröityjä oikeushenkilöitä. Vastaavat velvollisuudet muissa ETA-valtioissa sijaitseville yrityksille säädetään direktiiviperusteisesti sikäläisillä laeilla.
Direktiivijohdannon 11 kohdan mukaisesti momentissa tarkoitetun 750 miljoonan määräisen raja-arvon saavuttaminen tai ylittyminen lasketaan nimenomaan siitä liikevaihdosta, joka ilmenee konsernituloslaskelmasta tai, itsenäisen yrityksen osalta, sen erillistilinpäätöksen tuloslaskelmasta. Siten muut tulot esimerkiksi koneiden tai liiketoimintojen myynneistä eivät ole tässä suhteessa merkityksellisiä.
Silloin, kun kyse on konsernitilinpäätöksestä, tytäryritysten mahdollisesti ei-euromääräiset liikevaihdot otetaan konsernitilinpäätöksen laatimissäännösten mukaisesti huomioon. Näin ollen ei ole tarpeen säätää asiasta erikseen.
Pykälän 2 momentti selventää, että kertomuksen laatimisvelvoite raukeaa vasta, kun 750 miljoonan euron raja-arvo on alittunut kahdella perättäisellä tilikaudella. Alittuminen viimeisimmillä tilikaudella ei siten vielä poista velvoitetta kertomuksen laadintaan. Selvää on, että raportointivelvoite tulisi uudelleen sovellettavaksi tällaiseen monikansalliseen konserniin tai itsenäiseen yritykseen, kun sen tulot jälleen ylittävät raja-arvon kahden peräkkäisen tilikauden aikana (direktiivijohdanto 11 kohta). Edeltävän momentin säätämää vastaavasti velvoite kohdentuisi näistä jälkimmäiseen tilikauteen, joten raportti julkistettaisiin sitä seuraavalla eli ”kolmannella” tilikaudella.
Jos konsernista on poistunut tilikauden aikana yksi tai useampi tytäryritys, tällaisille muutoksille ei annettaisi itsenäistä merkitystä. Tarkastelun kohteena on nimenomaisesti tilikauden päättymishetkellä kuvaava konsernitilinpäätös, joka laaditaan sitä koskevien säännösten mukaisesti.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin 48b.2 artiklana mukaisesti, että yksinomaan kotimaassa toimivalla yrityksellä ei ole velvoitetta tuloverokertomuksen laadintaan. Direktiivin tarkoituksen mukaisesti maakohtaiset verotiedot ovat tarpeen vain monikansallisista yrityksistä.
Kahdenkertaisen raportoinnin välttämiseksi rahoitusalalla 4 momentti rajaisi soveltamisalan ulkopuolelle 48b.3 artiklan ja direktiivijohdannon 12 kohdan tarkoittamalla tavalla sellaiset luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset, joille on jo säädetty momentissa mainittujen EU-säännösten mukaisesti vastaavanlainen veroraportointivelvoite.
2 §.Soveltaminen Euroopan talousalueen ulkopuoliseen emoyritykseen.
Tuloverokertomuksen laadintavelvoite ulotettaisiin 1 momentilla 48b.4 artiklan nojalla suomalaista emoyritystä vastaavasti sellaiseen ETA:n ulkopuoliseen emoyritykseen, kun 1 §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttyvät ja tällä on Suomessa tytäryritys, joka on 1 luvun 4c §:ssä säädetyllä tavalla suuri tai keskikokoinen. Lisäksi säädettäisiin velvoitteen raukeamisesta samalla tavalla kuin edellä 1 §:n 2 momentissa suomalaisen emoyrityksen osalta.
Se, ylittyykö raportointivelvollisuuden laukaiseva 750 miljoonan euron raja-arvo, ratkaistaisiin perustuen siihen tilinpäätössäännöstöön, jota asianomainen emoyritys noudattaa (direktiivijohdanto 11 kohta). Siten esimerkiksi yhdysvaltalaisen emoyrityksen osalta velvoite perustettaisiin sikäläiseen US GAAP -säännöstön mukaiseen liikevaihdon määritelmään sopeuttamatta sitä tilinpäätösdirektiiviin. Niin ikään kansainvälinen IFRS-tilinpäätösstandardisto voisi tulla sovellettavaksi, jos asianomainen yritys noudattaa sitä erillis- tai konsernitilinpäätöksessään.
Jos konsernitilinpäätös laaditaan muun valuutan määräisenä kuin euroina, kysymys raja-arvon ylittämisestä tai alittamisesta ratkaistaisiin tilinpäätöspäivän ostokurssin mukaisesti. Tämä on perusteltua asiayhteyden vuoksi: tilinpäätös kuvaa taloudellista asemaa ja tulosta nimenomaan tarkasteltuna tilikauden viimeisen päivän tilanteessa eli tilinpäätöspäivänä. Jäljempänä 11 §:ään ehdotetaan tästä nimenomaista säännöstä.
Artiklan 48b.4 ja direktiivijohdannon 10 kohdan mukaisesti 2 momentti velvoittaisi suomalaisen tytäryrityksen tuloverokertomustietojen julkistamiseen ETA-alueen ulkopuolisesta emoyrityksestään. Siinäkin tapauksessa, että emoyritys ei itse julkista tällaista kertomusta ja laiminlyö tietojensa antamisen kertomusta varten, tytäryrityksen tulee itse laatia käytettävissään olevista tiedoista kertomus, jossa myös mainitaan emoyrityksen laiminlyönnistä.
Pykälän 3 momentti selventää, ettei ole tarvetta julkistaa päällekkäistä raportointia siinä tapauksessa, että Suomessa on useampia tytäryrityksiä ETA-alueen ulkopuolisella emoyrityksellä. Ehdotuksen mukaan julkistusvelvollisuus kuuluisi tällöin tytäryrityksistä suurimmalle, mikä selviäisi viimeisimmistä tilinpäätöksistä ilmenevien liikevaihtolukujen vertailusta. Vertailtavina olisivat asianomaisten yritysten omien erillistilinpäätösten liikevaihdot, joten mahdolliset konsernitilinpäätökset jäävät tässä suhteessa vaille merkitystä.
3 §.Soveltaminen Euroopan talousalueen ulkopuolisen yrityksen suomalaiseen sivuliikkeeseen.
Pykälässä säädettäisiin ehdotettua 2 pykälää vastaavista velvoitteista suomalaisen sivuliikkeen osalta. Ehdotettu 1 momentti perustuu 48b.5 artiklaan ja direktiivijohdannon 10 kohtaan. Sivuliikkeen epäitsenäisyydestä eli oikeushenkilöllisyyden puutteesta johtuu, ettei direktiivissä ole asetettu kokorajoja sivuliikkeelle velvoitteen soveltamisen edellytykseksi. Siten liiketoiminnaltaan vähäiselläkin sivuliikkeellä on Suomessa tämän pykälän mukainen informointivelvoite silloin, kun emoyritys tai sivuliikettä suoraan hallitseva itsenäinen yritys sijaitsee ETA-alueen ulkopuolella.
Jos suomainen sivuliike kuuluu sellaiselle ulkomaiselle yritykselle, jonka tilinpäätös laaditaan muussa valuutassa kuin euroina, raja-arvo tarkastellaan tilinpäätöspäivän ostokurssin mukaisesti, kuten edellä ehdotetun 2 §:n tarkoittamassa tilanteessa. Jäljempänä ehdotettu 11 § käsittää tätä koskevan selventävän säännöksen.
Pykälän 2 momentti osoittaisi toimimisvelvoitteen tietojen hankkimiseksi ja julkistamiseksi sivuliikkeen edustajalle. Sisällöltään velvoite vastaisi edellä 2 §:ssä suomalaiselle tytäryritykselle ehdotettua.
Ehdotettu 3 momentti koskee tilannetta, jossa ETA-alueen ulkopuolisella yrityksellä on Suomessa sekä sivuliike että tytäryritys. Tällöin 48b.5 artiklan 6.b alakohdan mukaisesti toimivelvollisuus kohdistuisi yksinomaan tytäryritykseen.
4 §.Euroopan talousalueen ulkopuolisen yrityksen itsensä laatiman tuloverokertomuksen ensisijaisuus.
Ehdotettu pykälä koskee 48b.6 artiklassa tarkoitettua tilannetta, jossa ETA-alueen ulkopuolinen itsenäinen yritys tai perimmäinen emoyritys itse julkistaa ja asettaa maksutta saataville sähköisenä raporttina tuloverokertomuksen, jossa on direktiivin edellyttämät tiedot. Näiden edellytysten täyttyessä väistyvät edellä 2 ja 3 pykälässä suomalaiselle tytäryritykselle ja sivuliikkeelle säädettävät toimimisvelvoitteet. Myöskään kääntämistä suomen- tai ruotsinkieliseksi ei voida vaatia, jos edellä tarkoitettu kertomus on julkistettu jollakin muulla unionikielellä.
5 §.Tuloverokertomusta koskevien velvoitteiden välttely.
Pykälä käsittää 48b.7 artiklan mukaisen säännöksen tilanteesta, jossa tytäryritys- tai sivuliikerakennetta koskevien järjestelyjen tarkoituksena raportointivelvoitteen välttely. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että kiertotarkoitus ilmenee järjestelyn yksinomaiseksi tarkoitukseksi (engl. serve no other objective than to circumvent the reporting requirements).
Pykälän tehosteeksi ehdotetaan, että Patentti- ja rekisterihallitus julkistaa kehotuksensa merkitsemällä sen kaupparekisteriin, jolloin se tulisi yleisesti tietoon liikekumppaneille. Tämä tehoste olisi Suomen kansallinen säännös.
Säännöksen tarkoittama valvonta olisi käytännössä reaktiivista. Valvontatoimet perustuisivat ensisijaisesti yleisön ilmiannon luonteisiin yhteydenottoihin virastoon.
6 §.Tuloverokertomuksen sisältö.
Sisältöä koskevat säännökset tuloverokertomuksesta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Tämä vastaa kirjanpitosäädännön yleistä rakennetta, jossa tilinpäätöksessä esitettävistä tuloslaskelma- ja tase-eristä sekä liitetiedoista säädetään 8 luvun 6 §:n valtuutussäännöksen nojalla yhtäältä pienyritystä suurempien oikeushenkilöiden osalta kirjanpitoasetuksessa (1339/1997) ja toisaalta muiden osalta valtioneuvoston asetuksessa pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista (1753/2015).
Asetuksenantovaltuutta rajattaisiin kohdentamalla se niihin tietovaatimuksiin, joita direktiiviin asianomainen 48c artikla nimenomaisesti edellyttää tuloverokertomuksessa esitettäväksi. Siten kansallisia lisävaatimuksia ei voitaisi säätää asetuksella, ellei kyse ole seikoista, jotka ovat tarpeen direktiivin informatiivisen tarkoituksen toteuttamisen varmentamiseksi. Tällaisen tarpeen arviointi voisi osoittautua perustelluksi julkistamiskäytännöstä myös muissa ETA-valtioissa kertyvän kokemuksen myötä. Arvioinnissa olisi kuitenkin aina keskeisenä lähtökohtana, että kertomusten tietosisällöllinen yhdenmukaisuus EU-alueella on ollut perustavanlainen tavoite direktiiville.
Kirjanpitolautakunta olisi voimassaolevan 8 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla antamaan tarvittaessa ohjeita myös tämän asetuksen tietovaatimusten soveltamisesta. Kirjanpitovelvollisten lausuntopyyntöjen ohella lautakunta voi antaa ohjausta myös viranomaisen, kuten Patentti- ja rekisterihallituksen aloitteesta.
7 §.Raportointimallit ja sähköinen raportointimuoto.
Pykälän 1–3 momentit sisältävät yhdenmukaistavat säännökset mallista ja digimuodosta tuloverokertomuksen raportoinnille. Ehdotus perustuu 48c.3, 48c.4 ja 48c.10 artikloihin, sekä direktiivijohdannon 14 ja 15 kohtiin.
Ehdotettu 1 momentti perustettaisiin lähes samasanaisesti 48c.3 artiklaan, joka kuuluu: ”Jäsenvaltioiden on sallittava, että tämän artiklan 2 kohdassa luetellut tiedot raportoidaan neuvoston direktiivin 2011/16/EU liitteessä III olevan III jakson B ja C osan raportointiohjeiden perusteella.” Koska artikla oikeuttaa kertomuksessa esitettävien tietojen määrittämiseen verotuksellisessa maaraportoinnissa noudatettavalla tavalla, yritys voi vedota siihen välittömästi. Säännös rajautuu yksittäisten tietojen määrittämistapaan, ei itse raportin laatimiseen tai sitä koskevaan ohjeistukseen.
Verohallinnolla ei olisi tehtävää tuloverokertomuksen ohjeistamisessa, sillä raportoinnilla ei kerätä tietoja verotusta varten. Siten Verohallinnon antamat täsmentävät menettelyohjeet verotuksellisen maaraportoinnin osalta jäisivät tässä suhteessa vaille normatiivista merkitystä.
8 §.Väliaikainen poikkeus tuloverokertomukseen sisältyvän tiedon julkistamisesta
. Direktiivijohdannon 18 kohdan mukaan tuloverokertomukseen sisällytettävien tietojen välitön ilmaiseminen saattaisi tietyissä tapauksissa vahingoittaa vakavasti yrityksen kaupallista asemaa (engl. commercial position). Tämän vuoksi 48c.6 artikla sallii julkistamisen lykkäämisen enintään viidellä vuodella edellyttäen, että lykkääminen julkistetaan selkeästi ja sen perustelut esitetään kertomuksessa ja perustelujen tausta dokumentoidaan yrityksessä. Tämän mukaista säännöstä ehdotetaan 1 ja 2 momentiksi kuitenkin siten, että yritysaloitteinen poikkeusaika olisi viiden vuoden sijasta enintään kaksi vuotta. Väärinkäytösmahdollisuuden estämiseksi poikkeamisille tulee olla objektiivisesti todennettava syy, joka on pöytäkirjattava. Poikkeamisen laillisuuden arviointi kuuluisi tilintarkastajalle osana hallinnon tarkastusta. Kahta vuotta pidempi poikkeus edellyttäisi aina lupaa kirjanpitolautakunnalta, joka harkitsisi asiaa yhtäältä direktiivin tarkoituksen toteutumisen ja toisaalta yritysintressin kannalta. Lautakuntaperusteinen pidennys julkistamatta jättämiselle olisi aina poikkeuksellinen ja edellyttäisi yrityksen tilanteeseen liittyvää erityistä syytä. Lautakunnan menettely asiassa vastaisi sitä, mitä muuten säädetään voimassaolevan 8 luvun 2 §:n 2 momentissa.
Pykälän 3 momentti sisältää artiklan 48c.6 kolmannen alakohdan mukaisen rajoituksen, joka kieltää tekemistä väliaikaista poikkeamista julkistamisesta silloin, kun kyse on verotukselliseen yhteistyöhön haluttomien lainkäyttöalueista. jotka kannustavat verotuksen väärinkäytöksiin heikentäen jäsenmaiden yhtiöverotuloja. EU:n neuvoston päätöksen (5.10.2021) mukaan nämä ovat Amerikan Samoa, Fidži, Guam, Palau, Panama, Samoa, Trinidad ja Tobago, Yhdysvaltain Neitsytsaaret ja Vanuatu.
Lisäksi 4 momentti rajaisi lykkäysmahdollisuuden ulkopuolelle tilanteet, joissa pörssiyhtiöllä on markkinoiden väärinkäyttöasetukseen (596/2014) perustuva velvollisuus julkistaa tieto, joka on merkityksellinen markkinoille. Vaikka ehdotus ei perustu välittömästi direktiiviin, se ilmaisee ohjaavasti asetusvelvoitteiden ensisijaisuuden direktiivipoikkeukseen nähden.
9 §.Laatimisaika sekä rekisteröiminen ja julkistaminen.
Pykälä edellyttäisi raportin laatimista samassa neljän kuukauden määräajassa, joka on säädetty 3 luvun 6 §:ssä tilinpäätökselle ja toimintakertomukselle.
Tilintarkastuskertomus, jossa lausuttaisiin tilintarkastuslain 3 luvun 5 b §:ssä ehdotetulla tavalla muun muassa tuloveroraportista, on luovutettava hallitukselle tai vastaavalle toimielimelle viimeistään kaksi viikkoa ennen sitä kokousta, jossa tilinpäätös esitetään vahvistettavaksi (tilintarkastuslaki 6 luku 6 § 2 mom.). Siten raportti tulisi laadittavaksi ennen tilintarkastuskertomuksen antamista. Tästä yhteydestä myös seuraa, ettei olisi hyväksyttävää, että yritys muuttaa tilintarkastuksen jälkeen tuloveroraporttiaan ennen sen julkistamista.
Pykälässä säädettäisiin myös 48d artiklassa edellytetyllä tavalla 12 kuukauden määräaika kertomuksen ilmoittamiselle kaupparekisteriin sekä kertomuksen pitämisestä maksutta saatavilla verkkosivuilla.
Ilmoitukseen sovellettaisiin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annettua lakia (13/2003). Ilmoitus on varmennettava sähköisellä allekirjoituksella tai muulla hyväksyttävällä tavalla. Patentti- ja rekisterihallitus antaisi tarkemmat määräykset siitä, millä tavoin ilmoitus voidaan toimittaa sähköisesti. Kyse on samankaltaisesta säännöstöstä kuin mitä säädetään verohallituksesta verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 93 a §:ssä.
10 §.Vastuu tuloverokertomuksesta
. Kuten tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta, asianomaisen oikeushenkilön johto olisi ehdotetun 1 momentin nojalla vastuussa tuloverokertomuksen julkistamisesta ja sen sisällöstä. Tämä perustuu 48e artiklaan.
Pykälän 2 ja 3 momentissa rajoitettaisiin 48e artiklan toisen alakohdan mukaisesti johtohenkilöiden vastuuta. Direktiivijohdannon 19 kohdassa esitetyllä tavalla vastuun olisi käsitettävä sen varmistaminen, että heidän parhaan tietämyksensä ja kykyjensä mukaan perimmäisen emoyrityksen tai itsenäisen yrityksen kertomus on laadittu, rekisteröity ja julkistettu direktiivin mukaisella tavalla tai että suomalainen tytäryritys tai sivuliike on laatinut, julkaissut ja asettanut saataville kaikki hallussaan olevat saadut tai hankitut tiedot direktiivin mukaisesti. Jos tiedot tai kertomus ovat puutteellisia, heidän vastuuseen kuuluisi sellaisen lausunnon julkaiseminen, josta käy ilmi, että perimmäinen emoyritys tai itsenäinen yritys ei ole asettanut tarvittavia tietoja saataville.
11 §.Valuuttakurssi
. Selvyyden vuoksi ehdotetaan säännöstä, jonka nojalla 2 ja 3 §:ssä tarkoitetun raja-arvon ylittymisen tai alittuminen perustettaisiin tilinpäätöspäivän mukaiseen euron ostokurssiin.
8 Luku – Erinäiset säännökset
1 §.Lain tarkoituksen edistäminen sekä valvonta.
Tuloverokertomuksen valvonnasta säädettäisiin uudessa 4 momentissa vastaavalla tavalla kuin mitä on voimassa tilinpäätöksen osalta. Siten Patentti- ja rekisterihallitus voisi rekisteriviranomaisena määrätä uhkasakon tehostamaan laiminlyönnin oikaisemisvelvoitetta. Patentti- ja rekisterihallitus olisi toimivaltainen myös sellaisessa tapauksessa, että kirjanpitovelvollinen pörssiyhtiönä tai muuna rahoitusmarkkinatoimijana muutoin kuuluu Finanssivalvonnan valvottaviin. Toimivaltaa ei olisi tarpeen hajauttaa, koska tuloveroraportoinnilla ei ole välitöntä arvonmäärityksellistä merkitystä asianomaisen yrityksen arvopapereille kuin tilinpäätösinformaatioilla.
Lisäksi 5 ja 6 momentissa asetettaisiin tehosteeksi osakeyhtiölain 20 luvun 4 §:ää ja osuuskuntalain 23 luvun 4 §:ää vastaava uhka siitä, että laiminlyönnistä voisi seurata selvitystilaan asettaminen tai poistaminen kaupparekisteristä.
4 a §. Tuloverokertomuksen rekisteröintirikkomus.
Rekisteröimisen ja siihen perustuvan yleisöjulkisuuden myötä kertomuksen tarkoituksena on palvella yritystoiminnan yleistä läpinäkyvyyttä kuin tilinpäätös. Tämän varmistamiseksi lakiin lisättäisiin rangaistussäännös raportoinnin tehosteeksi samalla tavalla kuin mitä säädetään tilinpäätöksen laiminlyönnistä kirjanpitorikkomuksena voimassaolevassa 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa. Koska kertomuksen ja tilinpäätöksen tehtävä on samanlainen, on perusteltua, että seuraamusuhasta säädettäisiin yhdenmukaisesti.
Rangaistusuhka kohdistuisi 10 §:ssä tarkoitettuihin henkilöihin, jotka ovat vastuussa tuloverokertomuksesta 48 e artiklan tarkoittamalla tavalla. Direktiivin johdannon 19 kohdan mukaan ”[y]ritysten sijoittajiin, velkojiin, muihin kolmansiin osapuoliin ja suureen yleisöön kohdistuvien avoimuusvaatimusten ja yhteiskuntavastuun lisäämiseksi ja asianmukaisen hallinnoinnin varmistamiseksi - - hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten olisi oltava kollektiivisesti vastuussa tämän direktiivin mukaisten raportointivelvoitteiden noudattamisen varmistamisesta.”