2
Ehdotuksen pääasiallinen sisältö
Uusi ennaltaehkäisevää osaa koskeva asetus vastaa pitkälti komission 9.11.2022 julkaistussa tiedonannossa kaavailemia muutoksia huomioiden talous- ja rahoitusasioiden neuvoston maaliskuussa hyväksymät päätelmät. Komission ehdotuksen keskiössä ovat kansalliset keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteelliset suunnitelmat, jotka sisältävät julkisen talouden sopeutuspolun nettomenoille vähintään neljän vuoden ajanjaksolle sekä investoinnit ja rakenteelliset uudistukset. Jäsenvaltioiden olisi mahdollista hakea suunnitelmaan 3 vuoden lisäsopeutusaika sitoutumalla erillisiin rakenteellisiin lisäuudistuksiin ja lisäinvestointeihin.
Prosessi käynnistyisi komission laatimilla teknisillä julkisen talouden sopeutusurilla. Komissio laatii teknisen uran nettomenoille jäsenvaltioille, joiden julkinen velka ylittää 60 prosenttia tai alijäämä 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, vähintään neljäksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi.
Ennen kuin jäsenvaltiot esittäisivät kansallisen keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteellisen suunnitelmansa, ne kävisivät siitä teknistä vuoropuhelua komission kanssa. Komissio antaisi tämän jälkeen arvion jokaisen jäsenvaltion suunnitelmasta, minkä jälkeen neuvosto hyväksyisi jäsenvaltioiden suunnitelmat ja niiden sisältämän sopeutusuran nettomenoille ja uudistus- ja investointisitoumukset.
Lisäsopeutusajan edellytyksenä olevien määräaikaisten uudistusten ja investointien tulisi mm. edistää kasvua, tukea julkisen talouden kestävyyttä, sisältää unionin yhteisiä painopisteitä, ottaa huomioon asianomaiset maakohtaiset suositukset ja sisältää maakohtaisia investointiprioriteetteja.
Jäsenvaltioilla olisi objektiivisten tekijöiden johdosta tai hallituksen vaihtuessa mahdollista päivittää suunnitelmaa. Lisäksi tietyissä tilanteissa neuvosto voisi komission suosituksesta suositella jäsenvaltioille, että komission tekninen ura korvaisi jäsenvaltion sopeutusuran.
Keskeisin muutos korjaavassa osassa olisi julkisen talouden velkaa koskevan kriteerin arvioinnin ja tämän rikkoutumisen perusteella käynnistettävä liiallisen alijäämän menettelyn muuttaminen. Velan alentamista tähän asti koskenut 1/20-sääntö poistettaisiin, ja velan riittävä vähentäminen määriteltäisiin neuvoston hyväksymällä julkisen talouden sopeutusuralla pysymisen kautta. Muita muutoksia korjaavassa osassa olisivat: SEUT 126 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen poikkeuksellisen ja väliaikaisen määritelmät viitearvon ylittämisen yhteydessä muuttuisivat erityisesti sitä kautta, että niihin lisättäisiin koko EU:n tai euroalueen laajuinen taantuma; lisättäisiin neuvoston ja talous- ja rahoituskomitean lausuntojen, päätösten ja suositusten julkisuutta. Muilta osin julkisen talouden alijäämää koskeva kriteeri ja tämän rikkoutumisen perusteella käynnistettävä liiallisen alijäämän menettely säilyisivät ennallaan.
Budjettikehysdirektiivin merkittävimmät muutosehdotukset koskevat keskipitkän aikavälin suunnittelua, mukaan lukien uudistusten ja investointien sisällyttämistä siihen; itsenäisten finanssipolitiikan valvojien asemaa, jota vahvistettaisiin ja monipuolistettaisiin merkittävästi; tarkennuksia tilastoihin ja niiden julkaisuun, erityisesti onnettomuuksiin ja ilmastoriskeihin liittyvistä ehdollisista veloista sekä määritellyistä takauksista.
Ennaltaehkäisevää osaa koskeva asetus
I LUKU: Asiasisältö ja määritelmät, 1–2 artiklat
Asetusehdotuksen 1 artiklassa on asetuksen tarkoitus. Asetus vahvistaa säännökset jäsenvaltioiden talouspolitiikan tehokkaalle koordinaatiolle keskipitkän aikavälin suunnittelulla.
Ehdotuksen 2 artikla sisältää asetuksessa käytetyt määritelmät, joita ovat 1) 'maakohtaiset suositukset' 2) 'nettomenot'; 3) 'tekninen ura' 4) 'nettomenopolku'; 5) 'kansallinen keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteellinen suunnitelma' 6) 'vuotuinen edistymisraportti'; 7) 'sopeutusjakso'; 8) 'valvontatili'; 9) 'rakenteellinen jäämä'; ja 10) 'rakenteellinen perusjäämä'
II LUKU: Eurooppalainen ohjausjakso, 3–4 artiklat
Ehdotuksen 3 artiklassa säädetään neuvoston ja komission suorittamasta monenvälisestä valvonnasta eurooppalaisella ohjausjaksolla SEUT-sopimuksessa asetettujen tavoitteiden ja vaatimusten mukaisesti talouspolitiikan tiiviimmän koordinoinnin ja jäsenvaltioiden taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen varmistamiseksi. Eurooppalainen ohjausjaksoon sisältyisi jatkossa vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien sijaan jäsenvaltioiden julkisen talouden keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteellisten suunnitelmien esittämisen, arvioinnin ja hyväksymisen sekä niiden seurannan vuotuisten edistymisraporttien avulla, sekä muut Euroopan parlamentin ja neuvoston SEUT-sopimuksen 121 artiklan 6 kohdan mukaisesti vahvistamat monenväliset valvontamenettelyt.
Ehdotuksen 4 artiklassa todetaan eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanosta, että arvioituaan jäsenvaltioiden keskipitkän aikavälin suunnitelmia, vuotuisia edistymisraportteja ja niiden taloudellista ja sosiaalista tilaa neuvoston tulisi komission suosituksesta antaa suosituksia jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon talouspolitiikan laajat suuntaviivat, työllisyyden suuntaviivat ja eurooppalaisella ohjausjaksolla annetut suositukset ennen keskeisten päätösten tekemistä talous-, työllisyys- ja budjettipolitiikkansa kehittämisessä. Jos jäsenvaltio ei noudattaisi saamaansa ohjeistusta, seurauksena voisi olla (a) uusia maakohtaisia suosituksia, (b) SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukainen komission varoitus tai neuvoston suositus, (c) tämän asetuksen, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 tai asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukaiset toimenpiteet.
III LUKU: Tekninen ura, 5–8 artiklat
Ehdotuksen 5 artiklan mukaan komissio laatisi jokaiselle velan 60 prosentin tai alijäämän 3 prosentin viitearvon ylittävälle jäsenvaltiolle teknisen uran nettomenoille neljän vuoden vähimmäissopeutusjaksolle ja sen mahdolliselle pidentämiselle kolmella vuodella.
Ehdotuksen 6 artiklassa luetellaan vaatimukset tekniselle uralle. Uran tulisi varmistaa, että: a) julkinen velkasuhde saatetaan laskevalle uralle tai pysyy uskottavasti laskevalla uralla tai pysyy vakaalla tasolla; b) julkisen talouden alijäämä saatetaan ja pidetään alle kolmen prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen; c) finanssipoliittinen sopeutus keskipitkän aikavälin suunnitelman aikana on vähintään suhteellinen koko sopeutusjakson sopeutusvaatimukseen; d) julkinen velkasuhde suunnitteluhorisontin lopussa on pienempi kuin julkinen velkasuhde teknisen uran alkamista edeltävänä vuonna; e) kansallinen nettomenojen kasvu jää keskimäärin alle keskipitkän aikavälin tuotannon kasvun suunnitelman horisontin yli. Tarkemmat kriteerit erikseen kullekin jäsenmaalle tehtävälle tekniselle uralle määritetään liitteessä 1.
Ehdotuksen 7 artiklassa säädetään komission ohjeistuksesta suunnitelmien laadintaan. Sinä vuonna, kun jäsenvaltio toimittaa ensimmäisen kerran suunnitelmansa komission tulisi 1. maaliskuuta mennessä julkaista a) keskipitkän aikavälin julkinen velkaprojektiokehikko (public debt projection framework) ja sen tulokset, b) makrotaloudellinen ennuste ja oletukset sekä c) tekninen ura tarvittaessa ja sitä vastaava rakenteellinen perusjäämä. Komission olisi julkaistava edellä mainittu kokonaisuus myös kolmen viikon sisällä jäsenvaltion pyynnöstä laatia uusi suunnitelma. Jäsenvaltioille, jotka alittavat 3 prosentin alijäämän suhteessa BKT:hen ja 60 prosentin julkisen velan suhteessa BKT:hen viitearvot, tulisi komission tarjota teknistä tietoa siitä rakenteellisesta perusjäämästä, joka vaadittaisiin alijäämän pitämiseksi kolmen prosentin viitearvon alapuolella muuttumattoman politiikan oletuksella keskipitkän aikavälin suunnitelmaa seuraavaan kymmenen vuoden aikana. Komission tulisi päivittää tekniset urat ja määrällinen ohjeistus vähintään kerran neljässä vuodessa ennen seuraavaan jakson keskipitkän aikavälin suunnitelman toimittamista.
Ehdotuksen 8 artiklan mukaan komissio käyttäisi liitteessä V tarkoitettua menetelmää arvioidakseen uskottavuutta, että asianomaisen jäsenvaltion ennustettu julkinen velkasuhde olisi laskussa tai pysyisi varovaisella tasolla. Komissio julkistaisi analyysinsä ja siinä käytetyt tiedot.
IV LUKU: Keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteelliset suunnitelmat, 9-19 artiklat
Ehdotuksen 9 artiklan mukaan jokaisen jäsenvaltion tulisi toimittaa neuvostolle ja komissiolle kansallinen keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteellinen suunnitelma ennen asetuksen voimaantuloa seuraavan huhtikuun loppua. Jäsenvaltio ja komissio voisivat sopia suunnitelman toimittamisajan kohtuullisesta pidentämisestä. Suunnitelma olisi julkinen.
Ehdotuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltion olisi käytävä teknistä vuoropuhelua komission kanssa, jotta varmistettaisiin, että suunnitelma olisi asetuksen mukainen.
Ehdotuksen 11 artiklassa säädetään keskipitkän aikavälin suunnitelmien sisällöstä. Suunnitelmien tarkemmat tietovaatimukset olisivat liitteessä II. Erityisesti suunnitelmassa tulisi esittää nettomenopolku vähintään neljälle vuodelle sekä makrotaloudelliset oletukset ja suunnitellut finanssipoliittiset ja rakenteelliset toimet. Suunnitelmassa tulisi kuvailla myös jäsenvaltioiden toimet maakohtaisiin suosituksiin vastaamiseksi ja toimet komission varoituksiin tai neuvoston suosituksiin vastaamiseksi. Jos jäsenvaltion suunnitelmassa esittämä nettomenopolku olisi korkeampi kuin tekninen ura, tulisi suunnitelmassa esittää pitäviä ja todistettavissa olevia perusteluja erojen selittämiseksi.
Ehdotuksen 12 artiklan mukaan keskipitkän aikavälin suunnitelman olisi a) varmistettava tarpeellinen finanssipoliittinen sopeutus julkisen velan saattamiseksi laskevalle uralle viimeistään sopeutusjakson lopussa tai sen pitämiseksi vakaalla tasolla sekä julkisen talouden alijäämän tuomiseksi tai pitämiseksi kolmen prosentin viitearvon alapuolella keskipitkällä aikavälillä. Suunnitelmassa olisi myös selitettävä, b) miten se varmistaisi investoinnit ja uudistukset, jotka vastaisivat eurooppalaisella ohjausjaksolla annettuihin maakohtaisiin suosituksiin, korjaisivat makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn puitteissa tunnistettuja makrotalouden epätasapainoja sekä huomioisivat liitteen VI mukaiset unionin yhteiset prioriteetit. Lisäksi olisi selitettävä, c) miten sopeutusuran pidentämiseen tähtäävien uudistusten ja investointien toteutus varmistettaisiin sekä olisi selitettävä, d) miten varmistettaisiin suunnitelman yhteneväisyys elpymis- ja palautumissuunnitelman kanssa elpymis- ja palautumistukivälineen voimassaoloaikana.
Ehdotuksen 13 artiklassa säädetään ehdoista sopeutusjakson pidentämiseksi. Jäsenvaltio voisi hakea pidennystä sopeutusjaksoonsa kolmella vuodella sitoutumalla asetettujen tavoitteiden mukaisiin uudistuksiin ja investointeihin. Sopeutusjakson pidentämiseksi edellytettyjen uudistusten ja investointien laajuus olisi suhteessa jäsenvaltion julkisen velan ja keskipitkän aikavälin kasvun haasteisiin. Uudistus- ja investointikokonaisuuden tulisi muun muassa edistää kasvua, tukea julkisen talouden kestävyyttä, huomioida asianmukaiset maakohtaiset suositukset sekä varmistaa, että kansallisesti rahoitettujen julkisten investointien taso kokonaisuudessaan suunnitelman aikana olisi korkeampi kuin keskipitkän aikavälin taso ennen suunnitelmaa. Jokaisen uudistus- ja investointisitoumuksen tulisi olla tarpeeksi yksityiskohtainen, etupainotteinen, ajallisesti rajattu ja todennettava. Uudistus- ja investointisitoumukset arvioitaisiin liitteen VII mukaan.
Ehdotuksen 14 artiklassa säädetään jäsenvaltion mahdollisuudesta päivittää suunnitelmaa. Jäsenvaltio voisi pyytää mahdollisuutta toimittaa komissiolle päivitetyn suunnitelman ennen sopeutusjakson loppua, jos objektiiviset tekijät estäisivät suunnitelman toimeenpanoa tai jos uusi hallitus pyytäisi uuden suunnitelman tekemistä. Ennen uutta suunnitelmaa komissio toimittaisi raportissaan talous- ja rahoituskomitealle uuden teknisen uran. Ottaen huomioon jäsenvaltion jo tehdyn tai tekemättömän sopeutuksen, uuden teknisen uran ei tulisi sallia julkisten menojen sopeutuksen (fiscal adjustment effort) eteenpäin siirtämistä tai alempaa sopeutusvaatimusta.
Ehdotuksen 15 artiklan mukaan komission olisi arvioitava suunnitelmat pääsääntöisesti kahden kuukauden sisällä suunnitelman toimittamisesta. Suunnitelmaa arvioitaessa komission olisi jokaisen jäsenvaltion tapauksessa tutkittava: a) varmistaisiko suunnitelma, että julkinen velkasuhde saatetaan laskevalle uralle tai pysyy uskottavasti laskevalla uralla tai pysyy vakaalla tasolla; b) pysyisikö julkisen talouden alijäämä 3 prosentin viitearvon alapuolella koko suunnitelman ajan tai laskisiko se nopeasti viitearvon alapuolelle viimeistään sopeutusjakson lopussa; c) pysyisikö julkisen talouden alijäämä 3 prosentin viitearvon alapuolella kymmenen vuoden aikana; d) olisiko julkisen talouden sopeutus suunnitelmassa vähintään suhteellinen koko sopeutusjakson sopeutukseen; e) olisiko sopeutus korjaavaa osaa koskevan asetuksen muutoksen 3 artiklan mukaista, jos jäsenvaltion alijäämä on yli 3 prosentin viitearvon, eli yhdenmukainen vähintään 0,5 prosentin bruttokansantuotteesta vuosittaisen vähimmäissopeutuksen kanssa; f) olisiko julkinen velkasuhde suunnitteluhorisontin lopussa alle teknisen uran alkua edeltävän vuoden velkasuhteen. Lisäksi komission tulisi tarkastella täyttävätkö sopeutusjakson pidentämiseen tähtäävät uudistukset ja investoinnit tämän asetuksen vaatimukset ja olisivatko uudistukset ja investoinnit maakohtaisten suositusten mukaiset.
Ehdotuksen16 artiklassa määritetään, että neuvoston tulisi pääsääntöisesti neljän viikon sisällä komission suosituksesta hyväksyä suositus, joka asettaisi nettomenopolun ja tarvittaessa hyväksyisi uudistukset ja investoinnit sopeutusjakson pidentämiseksi. Kun keskipitkän aikavälin suunnitelma sisältäisi korjaavaan suunnitelman liiallisten makrotaloudellisten epätasapainojen korjaamiseksi (30 artikla), neuvosto hyväksyisi suosituksessaan myös epätasapainojen korjaamiseksi vaadittavat uudistukset ja investoinnit.
Ehdotuksen 17 artiklassa säädetään neuvoston mahdollisuudesta suosittaa komission suosituksesta, että jäsenvaltio toimittaisi päivitetyn suunnitelman, jos se ei vastaisi asetuksen keskeisiä vaatimuksia.
Ehdotuksen 18 artiklassa todetaan, että neuvosto suosittelisi komission suosituksesta, että komission tekninen ura toimisi jäsenvaltion nettomenopolkuna, jos jäsenvaltio a) ei toimittaisi päivitettyä suunnitelmaa kuukauden sisällä neuvoston suosituksesta, b) jos neuvosto katsoisi, että päivitetty suunnitelma ei olisi asetuksen keskeisten vaatimusten mukainen tai c) jos jäsenvaltio ei toimittaisi uutta suunnitelmaa edellisen suunnitelmajakson päätyttyä.
Ehdotuksen 19 artiklan mukaan, jos jäsenvaltio ei noudattaisi tyydyttävästi sopeutusjakson pidentämiseksi sovittua uudistus- ja investointikokonaisuuttaan, voisi neuvosto komission suosituksesta suosittaa lyhennettyä sopeutusjaksoa.
V LUKU: Keskipitkän aikavälin suunnitelman toimeenpanosta, 20–25 artiklat
Ehdotuksen 20 artiklassa säädetään, että jokaisen jäsenvaltion olisi toimitettava vuosittain 15. huhtikuuta mennessä suunnitelman toimeenpanon etenemisestä julkinen kertomus, jossa kerrottaisiin nettomenopolun, eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvien uudistus- ja investointikokokonaisuuksien ja tarvittaessa sopeutusjakson pidentämistä varten tehtyjen uudistusten ja investointien täytäntöönpanosta. Vuotuisen kertomuksen tulisi sisältää liitteen II mukaiset tiedot.
Ehdotuksen 21 artiklan mukaan komission tulisi seurata suunnitelman ja erityisesti nettomenopolun täytäntöönpanoa. Komissio perustaisi valvontatilin, joka toimisi liitteessä IV esitetyn mukaisesti, ja jonka avulla seurattaisiin nettomenojen kumulatiivisia ylä- ja alasuuntaisia poikkeamia nettomenopolulta.
Ehdotuksen 22 artiklassa säädetään, että budjettikehysdirektiivissä tarkoitettujen itsenäisten finanssipolitiikan valvojien olisi tehtävä arvio vuotuisessa kertomuksessa raportoiduista toteumatiedoista suhteessa nettomenopolkuun sekä analysoitava tekijöitä mahdollisten polulta poikkeamisten taustalla.
Ehdotuksen 23 artiklan mukaan komissio voisi osoittaa jäsenvaltiolle SEUT 121 artiklan 4 kohdan mukaisen varoituksen, jos poikkeama nettomenopolulta olisi merkittävä tai olisi riski, että julkisen talouden alijäämä ylittäisi 3 prosentin viitearvon. Komission suosituksesta neuvoston olisi kuukauden sisällä komission varoituksesta hyväksyttävä suositus jäsenvaltiolle soveltuvista toimenpiteistä.
Ehdotuksen 24 artiklassa määritetään, että neuvosto voisi komission suosituksesta hyväksyä suosituksen, jolla sallittaisiin jäsenvaltion poikkeaminen nettomenopolultaan vakavassa euroaluetta tai EU:ta koskevassa laskusuhdanteessa ottaen huomioon, ettei julkisen talouden kestävyys keskipitkällä aikavälillä vaarantuisi. Neuvoston olisi määriteltävä tällaiselle poikkeamalle aikaraja. Vakavan laskusuhdanteen aikana komission olisi jatkettava velkakestävyyden valvontaa ja varmistettava toimenpiteiden koordinointi ja sopiva politiikkatoimikokonaisuus, joka ottaisi huomioon euroalueen ja EU:n ulottuvuuden. Neuvosto voisi komission suosituksesta pidentää aikaa, jona jäsenvaltiot voisivat poiketa nettomenopolulta, jos tilanne jatkuisi. Pidennyksen voisi tehdä useammin kuin kerran mutta vain enintään vuodeksi kerrallaan.
Ehdotuksen 25 artiklassa määritetään, että neuvosto voisi komission suosituksesta hyväksyä suosituksen, jolla sallittaisiin jäsenvaltion poikkeaminen nettomenopolultaan, jos jäsenvaltion kontrollin ulkopuolella olevat poikkeukselliset tilanteet johtaisivat merkittävään vaikutukseen julkiselle taloudelle, ottaen huomioon, ettei julkisen talouden kestävyys keskipitkällä aikavälillä vaarantuisi. Neuvosto asettaisi aikarajan poikkeamiselle ja voisi komission suosituksesta pidentää aikaa, jona jäsenvaltiot voisivat poiketa nettomenopolulta, jos tilanne jatkuisi. Pidennyksen voisi tehdä useammin kuin kerran mutta vain enintään vuodeksi kerrallaan.
VI LUKU: Taloudellinen vuoropuhelu, 26–29 artiklat
Ehdotuksen 26 artiklassa säädetään Euroopan parlamentin, talous- ja rahoituskomitean, talouspoliittista komitean, työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean osallistumisesta eurooppalaiseen ohjausjaksoon.
Ehdotuksen 27 artiklassa todetaan, että neuvoston olisi pääsääntöisesti noudatettava komission suosituksia ja ehdotuksia tai julkisesti selitettävä poikkeava kantansa.
Ehdotuksen 28 artiklassa todetaan, että neuvoston antaessa jäsenvaltiolle politiikkatoimia koskevan suosituksen, jos olisi olemassa merkittävä riski poikkeamisesta nettomenopolulta, Euroopan parlamentti voisi tarjota kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.
Ehdotuksen 29 artiklassa säädetään neuvoston ja komission säännöllisestä tiedottamisesta Euroopan parlamentille asetuksen soveltamisesta.
VII LUKU: Yhteys asetukseen (EU) N:o 1176/2011, 30 artikla
Ehdotuksen 30 artiklassa säädetään asetuksen suhteesta makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn. Jos jäsenvaltio ei panisi täytäntöön keskipitkän aikavälin suunnitelmaansa sisältyviä makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn kannalta merkityksellisiä uudistus- ja investointisitoumuksia ja jos komissio katsoisi, että kyseisessä jäsenvaltiossa olisi liiallinen epätasapaino, sovellettaisiin makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksessa (EU) N:o 1176/2011, jäljempänä MIP-asetus, säädettyä menettelyä. Jäsenvaltion, jolle liiallista epätasapainoa koskeva menettely olisi avattu, olisi toimitettava päivitetty suunnitelma, jonka olisi noudatettava MIP-asetuksessa tarkoitettua suositusta. Neuvoston olisi MIP-asetuksen mukaisesti arvioitava päivitetty suunnitelma komission arvioinnin perusteella kahden kuukauden kuluessa sen toimittamisesta. Tarkistetun suunnitelman täytäntöönpanon seuranta ja arviointi olisi tehtävä asetusehdotuksen ja MIP-asetuksen mukaisesti.
VIII LUKU: Yhteys asetukseen (EU) N:o 472/2013, 31 artikla
Ehdotuksen 31 artiklassa säädetään asetusehdotuksen suhteesta alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä annettuun asetukseen (EU) N:o 473/2013. Jäsenvaltion, joka olisi tiukennetussa valvonnassa, olisi otettava huomioon kaikki sille asetusehdotuksen perusteella annetut suositukset hyväksyessään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena olisi puuttua rahoitusvakaudelle vaikeuksia aiheuttaviin tai mahdollisesti aiheuttaviin syihin. Jos jäsenvaltioon sovellettaisiin makrotalouden sopeutusohjelmaa, sen ei tarvitsisi toimittaa keskipitkän aikavälin suunnitelmaa ja vuotuista edistymisraporttia.
IX LUKU: Siirretty toimivalta, 32–33 artiklat
Ehdotuksen 32 artiklan mukaan komissio voisi hyväksyä delegoituja säädöksiä liitteiden II–VII muuttamiseksi.
Ehdotuksen 33 artiklassa säädetään komissiolle annettavan delegoitujen säädösten antamista koskevasta toimivallasta.
X LUKU: Yleiset säännökset,34–38 artiklat
Ehdotuksen 34 artiklan mukaisesti komissio varmistaisi jatkuvan vuoropuhelun jäsenvaltioiden kanssa asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tätä varten komissio tekisi erityisesti tarkastuskäyntejä, joiden tarkoituksena olisi arvioida jäsenvaltion sosioekonomista tilannetta ja tunnistaa tämän asetuksen tavoitteiden noudattamiseen liittyvät riskit tai vaikeudet.
Ehdotuksen 35 artiklan mukaan komissio voisi suorittaa paikan päällä tapahtuvia valvontakäyntejä jäsenvaltioihin, joihin sovellettaisiin asetuksen nojalla annettuja suosituksia.
Ehdotuksen 36 artiklan mukaan komissio toimittaisi [31 päivään joulukuuta 2030] mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen soveltamisesta ja liittäisi siihen tarvittaessa ehdotuksen tämän asetuksen muuttamiseksi.
Ehdotuksen 37 artiklan mukaan asetus (EY) N:o 1466/97 kumottaisiin. Ehdotuksen 38 artiklassa on voimaantulosäännös.
Asetusehdotuksen liitteessä I määritetään tarkemmin vaatimukset tekniselle uralle. Liitteessä II tarkennetaan keskipitkän aikavälin suunnitelmien tietovaatimuksia ja liitteessä III vuosittaisten seurantaraporttien tietovaatimuksia. Liitteessä IV kerrotaan seurantatilin toiminnasta. Liitteessä V kuvataan komission uskottavuusanalyysin menetelmää viitaten vuoden 2022 velkakestävyysraporttiin. Liitteessä VI kuvataan unionin yhteiset prioriteetit ja liitteessä VII esitetään kehikko uudistusten ja investointien arvioimiseen sopeutusjakson pidentämiseksi.
Korjaavaa osaa koskevan asetuksen muutos
Ehdotuksen 1 artikla sisältää voimassa olevaan asetukseen esitetyt muutokset.
Artiklan 1 kohdan mukaan nykyisen asetuksen 1 ja 2 artiklat korvattaisiin uusilla 1 ja 2 artikloilla. 1 artikla määrittää asetuksen, joka vahvistaa säännökset, joilla nopeutetaan ja selkeytetään liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä julkistalouden liiallisten alijäämien estämiseksi ja alijäämien korjaamisen nopeuttamiseksi silloin, kun niitä esiintyy. Muutokset 1 artiklaan koskisivat asetuksessa käytettäviä määritelmiä.
2 artiklan 1 kohdassa muutettaisiin liiallisen alijäämän poikkeuksellisuuden käsitettä niin, että viitearvon ylittävää alijäämää voitaisiin pitää poikkeuksellisena, jos neuvosto olisi todennut vakavan euroalueen tai EU:n laskusuhdanteen ennaltaehkäisevää osaa koskevan asetuksen mukaan tai jos se johtuisi poikkeuksellisista olosuhteista, jotka eivät ole jäsenvaltion hallittavissa ja joilla on suuri vaikutus julkisyhteisöjen rahoitusasemaan. Viitearvon ylittävää alijäämää olisi lisäksi pidettävä väliaikaisena, jos komission ennusteet julkistalouden kehityksestä osoittaisivat, että alijäämä ei enää ylittäisi viitearvoa vakavan taloudellisen taantuman tai poikkeuksellisten olosuhteiden päätyttyä. Artiklan 1a kohdassa todetaan, että julkisen velan viitearvon ylittävän jäsenvaltion velkasuhteen (julkinen velka / bruttokansantuote) nähtäisiin supistuvan ja lähestyvän viitearvoa SEUT 126(2) artiklan b kohdan mukaan tarpeeksi nopeasti, mikäli jäsenvaltio noudattaisi nettomenopolkuaan. Tarkemmat vaatimukset velan vähentämiselle (ml. ns. 1/20-sääntö) poistettaisiin 1a kohdasta.
2 artiklan 2 kohdassa päättäessään onko liiallista alijäämää olemassa, komissio ja neuvosto voisivat arvioida johtuuko viitearvon ylittäminen vakavasta taloudellisesta taantumasta, joka on poikkeuksellinen perussopimuksen 126 artiklan 2 kohdan perusteella, jolloin neuvosto toteaa poikkeuksellisten olosuhteiden vallitsemisen perustuen ennaltaehkäisevän osan lainsäädännön artiklaan 25. Voimassa olevan asetuksen 2 kohdasta poistettaisiin määritelmä liittyen poikkeukselliseen viitearvon ylittymiseen johtuen vuotuisen bruttokansantuotteen määrän negatiivisesta kasvuvauhdista tai tuotannon supistumisesta pitkittyneen ajanjakson aikana vuotuisen bruttokansantuotteen määrän kasvun ollessa hyvin hidasta suhteessa sen kasvupotentiaaliin.
Artiklan 3 kohtaa muutettaisiin niin, että laatiessaan perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaista kertomusta komissio ottaisi huomioon kohteena olevan jäsenvaltion velkahaasteiden asteen. Velkahaasteet olisivat säännönmukainen avaintekijä liiallisen alijäämän menettelyn avaamisessa, erityisesti niiden ollessa merkittävät perustuen komission viimeisimpään julkaistuun velkakestävyysanalyysiin. Komissio ottaisi lisäksi huomioon kaikki muut 126 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut merkitykselliset tekijät kuten voimassaolevassa lainsäädännössä. Kertomuksessa käsiteltäisiin tilanteen mukaan seuraavia näkökohtia: (a) kehitys keskipitkän aikavälin taloudellisessa tilanteessa, erityisesti inflaation ja suhdanteen kehitys verrattuna nettomenopolun oletuksiin; (b) kehitys keskipitkän aikavälin julkistalouden rahoitusasemassa, mukaan lukien erityisesti poikkeaminen nettomenopolulta vuositasolla sekä kumulatiivisesti kontrollitilin perusteella sekä johtuuko poikkeaminen merkittävästä taloudellisesta taantumasta euroalueella tai koko EU-alueella tai poikkeuksellisista olosuhteista, joilla on merkittävä vaikutus julkiseen talouteen ja joita julkinen sektori ei voi hallita. Lisäksi tarvittaessa huomioitaisiin poikkeaminen teknisestä urasta määriteltäessä poikkeaman suuruutta; (c) julkisen sektorin velka-aseman tilanteen kehitys, sen rahoitus ja liittyvät riskitekijät, erityisesti velkojen maturiteettirakenne, valuuttayksikkö ja ehdolliset vastuut; (d) uudistusten ja investointien toimeenpano, erityisesti liittyen makrotaloudellisten epätasapainojen estämiseen ja korjaamiseen sekä unionin yleiseen kasvu- ja työllisyysstrategiaan, sisältäen NextGenerationEU:n tukemat ja yleiset julkisen talouden laatua parantavat toimet, erityisesti liittyen kansallisten budjettikehysten tehokkuuteen. Muutoksena voimassa olevaan asetukseen kertomuksessa ei tarkasteltaisi muun muassa enää (a)-kohdassa potentiaalista kasvua, (b)-kohdassa keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamista koskevia tietoja ja perusjäämän tasoa ja (c)-kohdassa ei eriteltäisi esimerkiksi joitain rahoitussektoriin, väestön ikääntymiseen ja yksityiseen velkaan liittyviä riskitekijöitä. (d)-kohta on kokonaan uusi lisäys 2 artiklan 3 kohtaan.
Komissio ottaisi asianmukaisesti ja nimenomaisesti huomioon myös muut tekijät, joita kyseinen jäsenvaltio pitäisi merkityksellisinä arvioitaessa kokonaisvaltaisesti alijäämä- ja velkakriteerien noudattamista ja jotka jäsenvaltio olisi esittänyt neuvostolle ja komissiolle. Tässä yhteydessä tarkasteltaisiin erityisesti kansainvälisen solidaarisuuden edistämiseen ja unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen tarkoitettua rahoitusta. Uutena elementtinä muutetussa asetuksessa kyseisen jäsenvaltion komissiolle lähettämässä selvityksessä olisi kansallisten itsenäisten finanssipolitiikan valvojien arvion sisällyttäminen merkityksellisistä tekijöistä.
2 artiklan 4 kohta säilyisi muuttumattomana ja 5 kohtaa muutettaisiin niin, että komissio ja neuvosto voisivat arviossaan päättää olla toteamatta liiallisen alijäämän tilannetta jäsenvaltion poiketessa hyväksytysti nettomenopolulta euroaluetta tai koko unionia koskevan vakavan taloudellisen taantuman tapauksessa. 2 artiklan 5 ja 7 kohdista poistettaisiin viittaukset monipilaristen eläkejärjestelmien käyttöönottoon ja niiden rooliin pitkän aikavälin kestävyyden edistämisessä. 2 artiklan 6 kohta, jossa säädetään tarkemmin merkityksellisten tekijöiden huomioimisesta, säilyisi ennallaan.
Artiklan 2 kohdan mukaan nykyinen 3 artikla korvattaisiin uudella 3 artiklalla. 1 kohtaan lisättäisiin, että talous- ja rahoituskomitean antama perussopimuksen 126 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu lausunto olisi julkistettava. 3 artiklan 3 kohtaan lisättäisiin, että neuvoston SEUT 126 artiklan 6 kohdan mukainen päätös ja sen antamat SEUT 126 artiklan 7 kohdan mukaiset suositukset jäsenvaltiolle liiallisen alijäämän tilanteessa olisi julkistettava.
3 artiklan 4 kohtaa muutettaisiin niin, että neuvoston perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisessa suosituksessaan neuvoston olisi pyydettävä jäsenvaltiota toimeenpanemaan korjaava nettomenopolku, joka varmistaa julkistalouden alijäämän pysyvän tai siirtyvän viitearvon alapuolelle suosituksessa määritellyn aikarajan puitteissa. Vuosina, joina julkistalouden alijäämän odotetaan ylittävän viitearvon, tulisi korjaavan nettomenopolun olla yhdenmukainen vähintään 0,5 prosentin bruttokansantuotteesta vuosittaisen vähimmäissopeutuksen kanssa. Lisäksi asetusehdotuksessa korjaavan nettomenopolun tulisi myös asettaa velkasuhde uskottavasti laskevalle uralle tai pitää se vakaalla tasolla, kuten kuvattu ennaltaehkäisevän osan lainsäädännön liitteessä 1. Korjaavan nettomenopolun tulisi varmistaa, että ensimmäisen kolmen vuoden aikana tehtävät keskimääräiset vuosittaiset julkisen talouden sopeutustoimet olisivat vähintään yhtä korkeat kuin keskimääräiset vuosittaiset sopeutustoimet koko sopeutusjakson aikana. Voimassa olevassa lainsäädännössä neuvosto kehottaa suosituksessaan jäsenvaltiota saavuttamaan vuotuiset julkistalouden tavoitteet, jotka johtavat jäsenvaltion suhdannekorjatun rahoitusaseman vähimmäisparannukseen, jonka vertailuarvona on 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
3 artiklan uudessa 5 kohdassa (ennen 4 a kohta) todetaan, että asianomaisen jäsenvaltion olisi säädetyn määräajan kuluessa esitettävä neuvostolle ja komissiolle selvitys perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen perusteella toteutetuista toimista. Asetusehdotusta muutettaisiin niin, että selvityksen tulisi lisäksi sisältää itsenäisten finanssipolitiikan valvojien arvio toimenpiteiden riittävyydestä tavoitteiden saavuttamiselle.
3 artiklan 6 kohtaa (ennen 5 kohta) SEUT 126 artiklan 7 kohdan nojalla tarkistetusta suosituksesta, jolla voidaan esimerkiksi pidentää liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettua määräaikaa pääsääntöisesti yhdellä vuodella, päivitettäisiin vastaamaan muutettua lainsäädäntöehdotusta poikkeuksellisten olosuhteiden ja yleisen poikkeuslausekkeen osalta.
Asetusehdotuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan 4 artiklasta poistettaisiin neuvoston suosituksen julkistukseen liittyvä kohta, joka siirrettäisiin 3 artiklan 3 kohtaan. Lisäksi 4 artiklaan lisättäisiin 3 artiklan 5 kohdan tarkoittamaan jäsenvaltion selvitykseen liittyen, että jäsenvaltioiden ilmoittamien hallituksen tekemien muiden julkisesti ilmoitettujen toimien olisi oltava tarpeeksi yksityiskohtaisia.
Ehdotuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaan 5 artiklassa todettaisiin edelleen, että SEUT 126 artiklan 9 kohdan mukainen neuvoston päätös, jossa osallistuvaa jäsenvaltiota vaaditaan toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä, olisi tehtävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on SEUT 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti todennut, ettei tuloksellisia toimia ole toteutettu. 5 artiklaa muutettaisiin niin, että neuvoston vaatimus sisältäisi korjaavan nettomenopolun toimeenpanon, 0,5 prosentin vuosittaisen vähimmäissopeutuksen vertailuarvon, velkasuhteen uskottavasti laskevan uran tai pysymisen vakaalla tasolla, sekä vaatimuksen suhteellisuudesta (eli ensimmäisen kolmen vuoden aikana tehtävät keskimääräiset vuosittaiset julkisen talouden sopeutustoimet olisivat vähintään yhtä korkeat kuin keskimääräiset vuosittaiset sopeutustoimet koko sopeutusjakson aikana). Artiklasta poistettaisiin viittaukset suhdannekorjatun rahoitusaseman vuotuiseen vähimmäisparannukseen, jonka vertailuarvona on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Lisäksi 5 artiklaa muutettaisiin vastaamaan uusia säännöksiä poikkeuksellisista olosuhteista, mukaan lukien jäsenvaltion kontrollin ulkopuolella olevat poikkeukselliset tilanteet ja yleinen poikkeuslauseke.
Ehdotuksen 1 artiklan 5 kohta koskee asetuksen 6 artiklaa. Artikla säilyisi lähes ennallaan. Artiklaan olisi lisätty viittaus tarpeeksi yksityiskohtaisesti tehtyjen päätösten huomioimisesta.
Asetusehdotuksen 6 kohdan mukaan asetuksen 8 artiklaa muutettaisiin siten, että SEUT 126 artiklan 12 kohtaan perustuva neuvoston päätös joidenkin tai kaikkien päätösten kumoamisesta tehtäisiin vain siinä tilanteessa, että alijäämä olisi laskenut budjettiennusteissa kestävästi alle viitearvon. Päätös tehtäisiin vain, jos velkakriteerin perusteella avatuissa liiallisen alijäämän menettelyissä jäsenvaltion todettaisiin noudattaneen neuvoston asettamaa korjaavaa nettomenopolkua kahden edeltävän vuoden ajan ja sen ennustettaisiin jatkavan noudattamista seuraavana vuonna komission ennusteen perusteella.
Asetusehdotuksen 1 artiklan 7 kohdan mukaan asetuksen 9 artikla säilyisi sisällöltään muuttumattomana, mutta sen muotoiluun olisi tehty pieniä korjauksia.
Artiklan 8 kohdan mukaan asetuksen 10 artikla säilyisi sisällöltään muuttumattomana, mutta sen muotoiluun olisi tehty pieniä korjauksia.
Asetusehdotuksen 1 artiklan 9 kohdan mukaan asetuksen 10 a artiklassa määriteltäisiin komission ja jäsenvaltioiden välinen vuoropuhelu. Komissio pitäisi yllä pysyvää vuoropuhelua jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten komissio tekisi erityisesti valvontakäyntejä arvioidakseen jäsenvaltion senhetkistä taloudellista tilannetta ja määrittääkseen mahdolliset riskit tai vaikeudet noudattaa tämän asetuksen tavoitteita sekä mahdollistaakseen keskustelun muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, sisältäen kansalliset itsenäiset finanssipolitiikan valvojat. Keskustelut muiden asiaankuuluvien sidosryhmien, mukaan lukien itsenäisten finanssipolitiikan valvojien kanssa, olisi lisäys 10 a artiklan 1 kohtaan.
Asetuksen 10 a artiklan 2 kohtaan lisättäisiin, että neuvoston SEUT 126 artiklan 9 kohdan antaman huomautuksen perusteella, komissio tekisi valvontakäynnin kyseiseen jäsenvaltioon keskustellakseen mitä toimenpiteitä jäsenvaltio tekee vastatakseen pakollisiksi arvioituihin toimenpiteisiin. Komissio voisi esittää arvionsa jäsenvaltion julkisen talouden ja talouden tilasta eduskunnan tai parlamentin pyynnöstä.
Ehdotuksen 1 artiklan 10 kohdassa asetuksen 12 artiklaa muutettaisiin siten, että sakko voisi suurimmillaan olla 0,05 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen kuuden kuukauden jaksolla ja tulisi maksettavaksi kuuden kuukauden välein, kunnes neuvosto arvioisi jäsenvaltion tehneen tuloksellisia toimia vastauksena 126 artiklan 9 kohdan mukaisiin vaatimuksiin. Jokaisessa sakon määräämistä seuraavassa kuuden kuukauden jaksossa siihen asti, kunnes päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta olisi kumottu, neuvosto arvioisi, olisiko kyseinen osallistuva jäsenvaltio toteuttanut tuloksellisia toimia perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisen neuvoston vaatimuksen noudattamiseksi. Tässä puolivuosittaisessa arvioinnissa neuvosto päättäisi perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisesti tehostaa seuraamuksia, jollei kyseinen osallistuva jäsenvaltio olisi noudattanut neuvoston vaatimusta. Sakkojen kertyvä summa ei saisi ylittää 0,5:tä prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Aiemmin sakkojen suuruudeksi oli määrätty 0,2 prosenttia bruttokansantuotteesta ja muuttuva osuus, ja yksittäisen sakon enimmäismäärä oli 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sakon määräytymistä seurattaisiin vuosittain.
Ehdotuksen 1 artiklan 11 mukaan asetuksen 14 ja 15 artiklat säilyisivät sisällöltään muuttumattomana, mutta niiden muotoiluihin olisi tehty pieniä korjauksia.
Ehdotuksen 1 artiklan 12 kohdan mukaan asetuksen 16 ja 17 artiklat kumottaisiin. Artikla 16 koskee sakkojen maksamista Euroopan rahoitusvakausvälineelle tai perustettavalle Euroopan vakausmekanismille. Artikla 17 koskee Yhdistyneiden Kuningaskuntien erityisjärjestelyitä.
Asetusehdotuksen 1 artiklan 13 kohdan mukaan asetuksen komission kertomuksen antamista koskevan 17 a artiklaa muutettaisiin. Komissio julkaisisi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030 ja sen jälkeen joka viides vuosi asetuksen soveltamisesta kertomuksen, jonka sisältö olisi edelleen tällä hetkellä voimassa olevan asetuksen mukainen.
Ehdotuksen 1 artiklan 14 kohdan mukaan asetukseen lisättäisiin uusi 17 b artikla. Artiklan mukaan neuvosto hyväksyisi asetuksen voimaantulopäivänä komission suosituksen pohjalta uudistetun SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun suosituksen tai uudistetun ilmoituksen 129 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jäsenvaltioille, joita jo koskee 126 artiklan 7 kohdan suositus tai 126 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu ilmoitus, ja jotka ovat tehneet tuloksellisia toimia. Uudistettu suositus tai ilmoitus toimisi yhdessä ennaltaehkäisevän osan 16 artiklan kanssa nettomenopolun asettamisen perustana.
Asetusehdotuksen 2 artikla sisältää asetuksen voimaantulosäännöksen.
Budjettikehysdirektiivi
Voimassa olevan budjettikehysdirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa julkisyhteisöjen alasektorin määritelmää muutettaiisin vastaamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 549/2013 liitteessä A olevaa julkisyhteisöjen alasektorin määritelmää. 2 artiklan 2:
a) kohdassa muutettaisiin julkisen talouden tilinpitoa ja tilastotietojen raportointia koskevat järjestelmät muotoon julkisen sektorin tilinpitoa ja tilastotietojen raportointia koskevat järjestelmät;
e) kohdassa tarkennettaisiin julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden olevan kansallisia;
lisättäisiin alakohta h) jolla määriteltäisiin itsenäiset finanssipolitiikan valvojat sekä niiden funktionaalinen riippumattomuus budjetin valmistelusta vastaavista viranomaisista. Itsenäiset finanssipolitiikan valvojat ja niiden vastuut olisi määritelty tarkemmin ehdotuksen uudessa artiklassa 8.
Direktiivin 3 artiklaa muutettaisiin siten, että siinä lueteltaisiin jäsenvaltioiden tilinpidolliset ja tilastolliset vastuut. Jäsenvaltioilla olisi vuoteen 2030 mennessä oltava integroidut, kattavat ja kansallisesti yhdenmukaistetut suoriteperusteiset kirjanpitojärjestelmät. Jäsenvaltioiden tulisi julkaista neljännesvuosikohtaiset velka- ja alijäämätietonsa eritellen valtionhallinnolle, osavaltiohallinnolle, paikallishallinnolle ja sosiaaliturvarahastoille. Aikaisemmin vaatimuksessa osa tilastoista julkaistiin kuukausikohtaisesti.
Direktiivin 4 artiklan 1 kohtaan lisättäisiin kirjaus vuotuisesta ja monivuotisesta julkisen talouden suunnittelusta. Artiklan 1 kohtaan on lisätty vaatimus, että itsenäisten finanssipolitiikan valvojien olisi laadittava tai hyväksyttävä ennusteet. Mahdolliset merkittävät erot ennusteissa jäsenvaltion ja komission välillä olisi selitettävä erojen kuvailun sijaan. Artiklasta poistettaisiin vaatimus ennusteiden yhteydessä tehtävästä herkkyysanalyysista, samoin kuin ennusteiden yksityiskohtien julkistaminen.
Direktiivin 5 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltioilla tulisi olla omat finanssipoliittiset säännöt, jotka tehokkaasti edistäisivät SEUT-sopimuksen vaatimusten noudattamista finanssipoliittisessa monivuotisessa suunnittelussa. Artiklan muotoilua olisi muutettu niin, että se sidottaisiin voimakkaammin vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan lainsäädäntöön.
Ehdotuksen 6 artiklan muutoksessa itsenäisten finanssipolitiikan valvojien asemaa selkeytettäisiin ja vahvistettaisiin finanssipoliittisten sääntöjen noudattamisen valvonnassa. Numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen mahdolliset poikkeuslausekkeet sidottaisiin voimakkaammin vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan lainsäädäntöön. Poikkeuslausekkeiden voimassaololle olisi asetettava selkeät aikarajat.
Muutettavaksi ehdotettu 7 artikla määrittelisi vuotuisen budjetoinnin yhteensopivuuden maakohtaisten numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen kanssa.
Direktiivin 8 artikla muutettaisiin täysin. Uudessa 8 artiklassa määriteltäisiin itsenäiset finanssipolitiikan valvojat ja niiltä vaadittavat ominaisuudet. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että itsenäiset finanssipolitiikan valvojat määriteltäisiin kansallisessa laissa, säädöksissä tai muissa hallinnollisissa sitovissa pykälissä ja että ne olisivat toiminnallisesti itsenäisiä budjetin valmistelusta vastaavista viranomaisista. Itsenäisten finanssipolitiikan valvojien tulisi koostua jäsenistä, jotka olisi valittu läpinäkyvästi perustuen kokemukseen ja osaamiseen julkistaloudessa, makrotaloudessa tai budjetin hallinnoinnissa. Valvojat eivät ottaisi ohjeita jäsenvaltion budjetin valmistelusta vastaavilta viranomaisilta tai muilta julkisilta tai yksityisiltä yhteisöiltä. Valvojien olisi pystyttävä viestimään julkisesti arvionsa ja mielipiteensä ajallaan. Niillä olisi oltava tarvittavat ja vakaat resurssit tehtäviensä tehokkaaseen täyttämiseen. Valvojilla olisi oltava riittävä pääsy tehtäviensä täyttämiselle olennaiseen tietoon. Valvojien olisi myös oltava vakituisesti ulkoisten arviointien kohteena.
Artiklassa säädettäisiin myös itsenäisten finanssipolitiikan valvojien tehtävistä. Näitä olisivat muiden muassa hallituksen keskipitkän aikavälin suunnitteluun käytettävien vuosittaisten ja monivuotisten ennusteiden tekeminen tai budjetista vastaavien viranomaisten ennusteiden vahvistaminen, hallituksen keskipitkän aikavälin suunnitelmien taustalla käytettävien velkakestävyysarvion tekeminen tai budjetista vastaavien viranomaisten arvion vahvistaminen sekä EU:n talouspoliittisen kehikon sääntöjen noudattamisen valvominen. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että budjetista vastaavat viranomaiset noudattaisivat itsenäisten finanssipolitiikan valvojien suosituksia ja arvioita, tai julkaisisivat perustelunsa noudattamatta jättämiselle kuukauden kuluessa suosituksen tai arvion antamisesta.
Artikla 9 määrittelisi keskipitkän aikavälin budjettikehikon, jossa minimiaikaikkunaa pidennetään neljään vuoteen aikaisemmasta kolmesta. Keskipitkän aikavälin budjettikehikkoihin tulisi sisältyä selkeät ja läpinäkyvät monivuotiset budjettitavoitteet julkisen sektorin alijäämästä, velasta ja muista julkisen talouden tilaa kuvaavista indikaattoreista, kuten menoista, jotta kehikot olisivat yhteensopivia maakohtaisten numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen kanssa, kuten kuvattu luvussa 4 sekä vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan lainsäädännössä. Keskipitkän aikavälin budjettikehikkojen tulisi lisäksi sisältää muuttumattoman politiikan ennusteet julkisen sektorin kaikista merkittävistä meno- ja tuloeristä, kuvaus kaikesta keskipitkän aikavälin politiikasta, sisältäen investoinnit ja uudistukset, jolla odotettaisiin olevan vaikutuksia julkiseen talouteen sekä kestävään ja osallistavaan talouskasvuun. Erät tulisi jakaa merkittäviin tuloihin ja menoihin, jotka osoittaisivat kehityksen kohti kansallista keskipitkän aikavälin budjettitavoitetta verrattuna muuttumattoman politiikan ennusteeseen. Lisäksi kehikon tulisi sisältää arvio siitä, miten keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset julkistalouteen vaikuttavat julkisen sektorin keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyyteen sekä kestävään ja osallistavaan talouskasvuun. Arvioiden tulisi mahdollisuuksien mukaan sisältää ilmastonmuutoksen makrotaloudelliset ja finanssipoliittiset riskit sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen politiikkatoimien vaikutukset julkiseen talouteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Direktiivin 10 artiklan mukaan vuotuisen budjetoinnin tulisi olla yhteensopiva kansallisten keskipitkän aikavälin budjettitavoitteiden kanssa. Poikkeamat yhteensopivuudesta tulisi selittää.
Direktiivin 11 artiklan muutoksen mukaan direktiivi ei estäisi jäsenvaltion uutta hallitusta muuttamasta keskipitkän aikavälin budjettisuunnitelmaa politiikkaprioriteettiensa mukaan. Uuden hallituksen olisi esitettävä erot vanhan ja uuden keskipitkän aikavälin budjettisuunnitelman välillä.
Muutettavan 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava tehtyjen toimenpiteiden johdonmukainen toteutuminen julkisyhteisöjen kaikilla alasektoreilla ja kattaa alasektorit laajasti. Tämä edellyttäisi jäsenvaltioilta erityisesti julkisen sektorin tilinpitosääntöjen ja -menettelyjen johdonmukaisuutta ja perusteena olevien tietojen keruu- ja käsittelyjärjestelmien eheyttä.
Aikaisemman 14 artiklan korvaavan uuden 14 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi vuotuisten ja monivuotisten talousarviomenettelyjen puitteissa yksilöitävä ja esiteltävä kaikki julkisyhteisöjen elimet ja rahastot, jotka eivät ole osa säännönmukaisia talousarvioita. Julkisyhteisöjen elinten ja rahastojen yhdistetty vaikutus julkisyhteisöjen saamisiin ja velkoihin olisi esiteltävä. Jäsenvaltioiden olisi julkaistava läpinäkyvällä menetelmällä yksityiskohtaiset tiedot verotukien vaikutuksesta tuloihin. Jäsenvaltioiden olisi kaikkien julkisyhteisöjen alasektoreiden osalta julkaistava asiaankuuluvat tiedot ehdollisista sitoumuksista, joilla olisi potentiaalinen tuntuva vaikutus julkisen talouden budjetteihin, mukaan lukien valtion takaukset, järjestämättömät lainat ja julkisten yritysten toiminnasta aiheutuvat vastuut. Jäsenvaltioiden olisi myös julkaistava tiedot julkisyhteisöjen osallistumisesta yksityisten ja julkisten yritysten pääomaan taloudellisesti merkittävien määrien osalta.
Uusi 14 a artikla sisältäisi säännöksen komission kertomuksesta direktiivin tehokkuudesta sekä kertomuksesta julkisen talouden kirjanpidon tilasta ja tulevista kehityssuunnista.
Direktiivin 15 artikla sisältäisi direktiivin täytäntöönpanoa koskevat säännökset. Täytäntöönpanon määräaikaa ei artiklassa ole määritelty.
Voimassa olevan direktiivin 16 artikla, joka koskee komission kertomusta direktiivin asianmukaisuudesta, kumottaisiin.
9
Valtioneuvoston kanta
Euroopan unionin tulee siirtyä velkataakkaa kasvattavasta elvytyspolitiikasta ja tulonsiirroista kestävällä pohjalla olevaan kasvupolitiikkaan, jonka perustana on vakaa ja kriisinsietokykyinen talous- ja rahaunioni. Vain vahvan julkisen talouden EU voi pärjätä globaalissa kilpailussa kestävästi ja tarjota kansalaisille kasvavaa hyvinvointia. Kunkin jäsenvaltion on jatkossakin kannettava vastuu omasta julkisesta taloudestaan.
Ennaltaehkäisevä osa
Valtioneuvosto pitää hyödyllisenä komission ehdotusta jäsenmaiden keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteellisista suunnitelmista julkisen talouden suunnittelun pohjana. Kansallisen omistajuuden kannalta on keskeistä, että kansalliset demokraattiset prosessit huomioidaan suunnitelmien valmistelussa ja niiden muuttamisessa. Jotta jäsenvaltiot sitoutuvat suunnitelmien toimeenpanoon, on tärkeää, että suunnitelmat tehdään hallituskausille. Valtioneuvosto korostaa lisäksi, että kansallisen omistajuuden kannalta on tärkeää, että jäsenvaltioilla olisi liikkumavaraa kansallisessa julkisen talouden sopeutusurien suunnittelussa, myös valittavien mittareiden suhteen.
Valtioneuvosto katsoo, että komission esitys velkakestävyyden merkityksen korostamisesta sopeutusurien määrittelyssä on oikeansuuntainen, mutta on kuitenkin tarpeen varmistaa, että velkakestävyysmetodologia on jäsenvaltioiden yhteisesti päättämä ja julkisen talouden sopeutusurat johtavat velan alentumiseen. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että sekä komission teknisiä uria että jäsenvaltioiden suunnitelmien sopeutusuria koskevat riittävät ns. turvalausekkeet. Vaikka valtioneuvosto on avoin jonkinasteiselle eriyttämiselle jäsenvaltioiden sopeutusurissa, olisi samalla varmistettava tietopohjainen tehokas monenvälinen seuranta ja jäsenvaltioiden tasapuolinen kohtelu. Käytettävien indikaattorien tulisikin ensisijaisesti mahdollistaa yhteismitallinen näkymä jäsenvaltioiden velkakestävyydestä sekä finanssipoliittinen seuranta EU:n tasolla.
Valtioneuvosto pitää perusteltuna, että merkittävät rakenteelliset uudistukset ja investoinnit suunniteltaisiin myös keskipitkällä aikavälillä osana julkisen talouden suunnittelua. Valtioneuvosto pitää oikeansuuntaisena komission ajattelua siitä, että tekemällä merkittäviä rakenteellisia uudistuksia jäsenmaat voisivat saada lisäsopeutusaikaa, mutta sen tulisi olla kestoltaan rajattu. Valtioneuvosto pitää komission esitystä enintään kolmen vuoden lisäajasta kannatettavana.
Vain jäsenvaltioiden, jotka hakevat pidempää sopeutusaikaa, tulisi antaa EU:lle sitoumuksia rakenteellisista uudistuksista ja investoinneista. Investointien vaikutuksia tulisi arvioida lyhyemmällä ja pidemmällä aikavälillä. Valtioneuvosto huomauttaa, että vaikka myös investointien pidemmän aikavälin julkista taloutta vahvistavat vaikutukset tulisi huomioida, lyhyellä aikavälillä julkiset investoinnit rasittavat julkista taloutta. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että se, millaisia investointeja lisäsopeutusajan perusteeksi voitaisiin hyväksyä, on määritelty selkeästi. Suomen kannalta keskeistä on, ettei investointeihin pohjautuva sopeutusuran pidentäminen tosiasiallisesti voi vaarantaa julkisen talouden pitkän aikavälin velkakestävyyttä jäsenvaltioissa. Julkisten investointien hyväksymisen tulisi perustua huolelliseen analyysiin siitä, että ne hillitsisivät julkisia menoja tai parantaisivat potentiaalista kasvua eivätkä syrjäyttäisi yksityisiä investointeja.
Yleisesti valtioneuvosto pitää tärkeänä, että uudistuksille ja investoinneille asetettaisiin selkeät ja läpinäkyvät vaatimukset, jotta varmistettaisiin julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys. Investointien pitäisi uskottavan tutkimustiedon perusteella voida vähintään arvioida hyödyttävän julkisen talouden tasapainoa niin, että ne maksaisivat itsensä kohtuullisella aikajänteellä.
Valtioneuvosto korostaa, ettei suunnitelmien valmistelun komission kanssa tulisi hidastaa kansallista julkisen talouden päätöksentekoa. Jäsenvaltioilla tulee lisäksi olla riittävästi aikaa yhtäältä suunnitelmien tekemiseen ja toisaalta muiden jäsenvaltioiden suunnitelmien ja monitorointiraporttien arviointiin. Suunnitelmista komission kanssa neuvoteltaessa tulee kunnioittaa monenvälisen seurannan periaatteita jäsenvaltioiden tasapuolinen kohtelu varmistaen.
Valtioneuvosto pitää perusteltuna, että vakaus- ja kasvusopimuksen yleisen poikkeuslausekkeen ja kansallisten poikkeuslausekkeiden käyttöönottoa selkeytetään komission ehdottamalla tavalla, mutta korostaa, että niiden aktivoimisen tulisi olla mahdollista vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Esitetty liitteiden muuttaminen komission delegoiduilla säädöksillä ei ole hyväksyttävissä. Liitteisiin sisältyvät keskeiset asiat tulee joko jättää delegoinnin ulkopuolelle tai niistä tulee sopia jälkikäteen jäsenvaltioiden kesken ns. käytännesäännöissä.
Korjaava osa
Valtioneuvosto pitää myönteisenä alijäämään perustuvan liiallisen alijäämän menettelyn säilyttämistä nykyisellään. Menettely toimii julkisen talouden seurannan perälautana komission sitoutuessa myös sen käyttämiseen. Valtioneuvosto pitää komission esitystä velkaan perustuvan liiallisen alijäämän menettelyn osalta kannatettavana, mutta menettelyä ja sen yksityiskohtia, kuten menettelyyn johtavan poikkeaman koko, on tarpeen selkeyttää. Liiallisen alijäämän menettelyn käynnistämisen automatisointi saattaisi tehostaa jäsenvaltioiden sitoutumista velan alentamiseen.
Valtioneuvosto tukee komission lähtökohtaa, että liiallisen alijäämän menettelyssä olevaa jäsenvaltiota koskevat julkisen talouden korjausvaateet pysyvät pitkälti ennallaan, erityisesti sitä, että vuosina, joina julkistalouden alijäämän odotetaan ylittävän viitearvon, tulisi korjaavan nettomenopolun olla yhdenmukainen vähintään 0,5 prosentin bruttokansantuotteesta vuosittaisen vähimmäissopeutuksen kanssa.
Epäselvyyksien ja tulkinnanvaraisuuden välttämiseksi valtioneuvosto katsoo, ettei kansallisille finanssipolitiikan valvojille tulisi antaa roolia korjaavassa osassa, koska siinä on kyse perussopimukseen perustuvasta julkisen talouden seurannan perälaudasta, josta vastuu on komissiolla ja neuvostolla.
Rahallisiin sanktioihin liittyen valtioneuvosto katsoo, että niiden säilyttäminen on perusteltua, mutta niiden määrää voidaan alentaa komission ehdottamalla tavalla.
Budjettikehysdirektiivi
Valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden hallinnollisen taakan kasvua tulee välttää, siten valtioneuvosto ei pidä tarkoituksenmukaisena komission jäsenvaltioille ehdottamia uusia raportointivelvollisuuksia eikä kansallisille finanssipolitiikan valvojille ehdotettuja uusia tehtäviä, vaan pitää nykyistä kehikkoa tältä osin riittävänä. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa lisäinformaation sisällyttämistä EU-raportointiin voidaan tukea.
Valtioneuvosto pitää itsenäisiä finanssipolitiikan valvojia hyödyllisenä keinona tehostaa kansallisen finanssipolitiikan valvontaa mutta ei pidä perusteltuna sitä, että valvojat osallistuisivat myös finanssipoliittis-rakenteellisten suunnitelmien laadintaan. Riippumattomien finanssipolitiikan valvojien roolin tulisi olla myös jatkossa tarkoin määritelty ja uusien tehtävien pitäisi ensi sijassa rajoittua suunnitelmien toteuttamisen ja kansallisten finanssipolitiikan sääntöjen valvontaan. Myös valvonnassa päällekkäisyyttä komission tekemän valvonnan kanssa tulee välttää.
Nyt sovittavien uusien finanssipolitiikan sääntöjen toimivuutta on arvioitava ennen lisätoimien ehdottamista. Finanssipoliittinen kapasiteetti ei ole ratkaisu kansallisten investointitarpeiden rahoittamiseen tai suhdanteiden vaihtelusta johtuvien ongelmien ratkaisuun.
Elpymisväline oli poikkeuksellinen ja kertaluonteinen ratkaisu, eikä järjestely toimi ennakkotapauksena. Suomi ei hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi.