Vahvistaessaan lain sairausvakuutuslain muutoksesta (1100/2016) eduskunta edellytti, että hallitus seuraa välittömästi lainsäädännön voimaan tultua diabeteslääkkeiden erityskorvausluokan muutoksen vaikutuksia diabeteslääkkeiden ja toimeentulotuen käyttöön ja ryhtyy seurannan perusteella mahdollisesti tarvittaviin toimenpiteisiin (StVM 30/2016 vp). Muutoksella pudotettiin muiden kuin insuliinin korvaustaso ylemmästä erityiskorvausluokasta (100 %) alempaan erityiskorvausluokkaan (65 %). Korvauksen heikennys kohdentuu suurelta osin tyypin 2 diabeetikoihin.
Lakimuutos vaarantaa tyypin 2 diabeteksen hoidossa saavutetut hyvät hoitotulokset ja potilasturvallisuuden. Tyypin 2 diabetes on voimakkaasti perinnöllinen etenevä sairaus, johon voi sairastua terveellisistä elämäntavoista huolimatta. Lisäksi diabetes on yksilöllinen sairaus, jonka lääkehoito räätälöidään potilaskohtaisesti. Sen hoidossa tulee olla mahdollisuus käyttää kaikkia valmisteita riippumatta diabeetikon taloudellisesta asemasta. Tehty heikennys kohdentuu kipeimmin noin 155 000 ikääntyneeseen tyypin 2 diabeetikkoon. Muita diabeteslääkkeitä kuin insuliineja käyttävistä yli kaksi kolmasosaa on yli 65-vuotiaita. Noin kolmasosa näitä diabeteslääkkeitä käyttävistä on yli 75-vuotiaita. Hoito ja potilasturvallisuus heikentyvät erityisesti pienituloisten ihmisten kohdalla.
Perinteisten lääkkeiden aiheuttamat hypoglykemiat ovat iäkkäillä tavallinen ongelma. Ne voivat olla kohtalokkaita ja johtavat herkästi sairaalahoitoon. Uudet diabeteslääkkeet ovat hinnaltaan selvästi kalliimpia kuin perinteiset valmisteet. Uusia valmisteita suositaan iäkkäiden hoidossa siksi, että hoito on paitsi tehokkaampaa myös turvallisempaa. Sen sijaan, että diabetesta sairastava ikäihminen voisi käyttää parhaiten sopivia ja hoitavia valmisteita, tulot ratkaisevat sen, onko optimaalisin hoito mahdollista vai ei.
Diabetesliiton selvityksen mukaan osa iäkkäistä tinkii perustarpeistaan saadakseen tarvitsemiaan lääkkeitä. Eniten tingitään ruuasta. Säästökeinoja ovat myös lääkkeiden lunastamatta jättäminen tai niiden käytön vähentäminen. Jotta lääkkeitä saataisiin, tingitään myös lämmityksestä, harrastuksista, vaatteista, polttoaineesta, lääkärissä käynneistä ja hammashoidosta sekä muista maksuista.
Tiedossamme on, että huonosti hoidettu diabetes tulee yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi kuin asianmukainen lääkehoito, sillä tyypin 2 diabetes johtaa huonossa hoitotasapainossa vakaviin komplikaatioihin esimerkiksi munuaisissa, sydämessä ja verisuonissa, silmissä ja alaraajoissa. Diabeteksen hoidon kustannuksista valtaosa johtuu lisäsairauksien hoidosta (vähintään noin 800 miljoonaa euroa vuodessa). Diabeteksessa lisäsairauksien perussyy on nimenomaan riittämätön hoito.
Diabeetikkojen sairaanhoitokustannukset olivat vuonna 2007 yhteensä 1 304 miljoonaa euroa, josta 833 miljoonaa euroa oli diabeteksen aiheuttamia lisäkustannuksia. Diabeteksesta aiheutuvat lisäkustannukset diabeetikkoa kohti olivat vuonna 2007 lisäsairauksia saaneilla keskimäärin 3,7 kertaa suuremmat kuin niiltä välttyneillä diabeetikoilla. Tyypin 2 diabeetikoilla kustannukset olivat 4,5 kertaa suuremmat kuin lisäsairauksilta välttyneillä diabeetikoilla. Pidämme tärkeänä, että diabeetikot voivat hankkia heidän tarpeensa mukaisesti lääkärin määräämän lääkehoidon. Haluamme varmistaa diabeetikoiden taloudellisesta asemasta riippumattoman optimaalisen lääkehoidon toteutumisen.