Monella ikääntyneellä henkilöllä on ajokokemusta jo useiden vuosikymmenien ajalta. Varsinkin syrjäseuduilla osalla seniorikansalaisista on käytössään hyvässä kunnossa pidetty auto, jolla he liikkuvat sekä palveluiden että harrastusten luo. Myös samalla seudulla asuvien ikätoverien säännöllinen tapaaminen on heille yleensä erittäin tärkeää. 

Usein näiden henkilöiden kulkutarpeet rajoittuvat lähialueille, eikä heillä ole lainkaan tarvetta siirtyä omalla autolla pitkien etäisyyksien päähän esimerkiksi moottoriteitä pitkin. Pitkillä matkoilla heidän luontainen kulkuvälineensä on yleensä joko juna tai linja-auto. 

Ongelmia seniorikansalaisen kohdalla voi aiheuttaa tilanne, jossa ajokortin uusiminen estyy lääkärinlausunnon vuoksi, eikä hänellä ole tämän jälkeen mahdollisuutta ajaa autoa edes rauhallisesti sivuteitä pitkin omalla kotiseudullaan. Seurauksena tästä voi olla se, että ikääntyneen henkilön asiointi ja yhteydenpito muihin ihmisiin harvenevat. Pahimmassa tapauksessa ikäihmisen kyky asua kotona heikkenee ja jopa siirtyminen laitoshoitoon nopeutuu. Näin saattaa tapahtua varsinkin pienillä maaseutupaikkakunnilla ja syrjäseuduilla, joissa julkinen liikenne on vähäisempää kuin isoissa kaupungeissa. 

Tällaisissa tilanteissa harkitsemisen arvoinen voisi olla esimerkiksi ikääntyneille henkilöille myönnettävä alueellisesti rajattu ajo-oikeus asuinalueensa pieninopeuksisille pikkuteille, jotta he pääsisivät palveluiden pariin tai ainakin suuremman tien varteen odottamaan taksia, linja-autoa, kirjastoautoa tai kauppa-autoa. Samassa yhteydessä heitä varten voitaisiin määrittää myös suurin sallittu ajonopeus. Nämä rajoitukset voitaisiin saattaa muiden tienkäyttäjien tietoon autoon kiinnitettävällä merkillä tai tunnuksella.