Hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että vaalikauden aikana työllisyysaste on nostettu 72 prosenttiin ja työllisten määrä on vahvistunut 110 000 henkilöllä. Tämän tavoitteen saavuttamista voidaan edistää työllistymistä tukevin toimenpitein. 

TE-toimisto myöntää työttömille työnhakijoille matka- ja yöpymiskustannusten korvausta Suomessa tehdyistä edestakaisista matkoista työhaastatteluun tai työsopimuksen tekemiseksi, jos työ kestää vähintään kaksi viikkoa ja työaika on keskimäärin vähintään 18 tuntia. Edellytyksenä korvauksen saamiselle on se, että hakija katsotaan työttömäksi. Työttömänä pidetään työnhakijaa, joka ei ole työsuhteessa eikä työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään ja joka ei ole työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitettu päätoiminen opiskelija. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi itsensä työllistävä henkilö, jonka yritystoiminnan tuotot eivät riitä toimeentuloon, tai työttömyyskorvauksella omaehtoisesti opiskeleva henkilö ei ole oikeutettu korvaukseen. 

TE-toimisto tai muu taho ei myönnä työttömille työnhakijoille korvauksia kustannuksiin, jotka aiheutuvat työhaastattelun tai työsopimuksen tekemisen ajaksi tarvittavasta lastenhoidosta. Tukea ei myönnetä myöskään lastaan kotona hoitaneelle vanhemmalle, joka haluaa siirtyä työelämään. Kuitenkin hallitus ehdottaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista puolipäiväiseksi silloin, kun toinen vanhemmista hoitaa perheen toista lasta äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella. 

Työnhakuun ja työllistymiseen liittyvien kustannusten korvaaminen on merkittävä työllistymistä tukeva keino erityisesti silloin, kun työtä haetaan oman työssäoloalueen ulkopuolelta. Työvoiman liikkuvuus taas on tärkeää työn kohtaanto-ongelmien ratkaisemiseksi. 

Hallitus on ilmoittanut valmistelevansa vuoden 2015 loppuun mennessä ratkaisuehdotuksen ja tarvittavat toimenpiteet työvoimapalveluiden kokonaisvaltaiseksi uudistamiseksi. Uudistuksen tavoitteena on työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman helpottaminen, passivoivien toimien purkaminen, työvoimahallinnon tulkintojen yhdenmukaistaminen sekä työvoimahallinnon resurssien painottaminen aktivointitoimenpiteisiin.