Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Sairausvakuutuslain muutoksen myötä 1.1.2016 tulee voimaan säännös, joka määrää kalenterivuosittaisen lääkkeiden alkuomavastuuosuuden kaikille 18 vuotta täyttäneille. Hallituksen esityksellä HE 106/2015 vp alkuomavastuuosuutta esitetään nyt korotettavaksi 60 euroon kalenterivuodessa. Myös elämää välittömästi ylläpitävä pysyvä lääkehoito on vuosittaisen alkuomavastuun piirissä. Tyypin 1 diabeteksessa insuliini on elämää välittömästi ylläpitävä ja pysyvästi välttämätön lääke.
Esityksen perusteluissa todetaan, että omavastuuosuuksien korottamisen tavoitteena on ohjata tekemään vain tarpeellisia lääkehankintoja ja lisätä vakuutetun motivaatiota hankitun lääkkeen käyttöön ja vähentää kotiin kertyviä tarpeettomia lääkkeitä. Esityksen mukaan tutkimusnäytön perusteella omavastuuosuuksien kasvattaminen vähentää lääkkeiden käyttöä. Korkean omavastuun on osoitettu vähentävän uusien hoitojen aloittamista. Edelleen todetaan, että lääkkeiden omavastuuosuuksien korottamisen on kansainvälisissä tutkimuksissa havaittu heikentäneen lääkkeiden käyttäjien terveydentilaa ja lisänneen muiden terveyspalveluiden käyttöä. Perusteluissa todetaan myös, että vakuutettujen henkilöiden maksuosuuksien kasvattamisella voi olla terveyseroja kasvattavia vaikutuksia.
Alkuomavastuuosuuden perustelut ovat kestämättömiä elämää välittömästi ylläpitävää pysyvää lääkehoitoa tarvitsevien kohdalla. Elämää välittömästi ylläpitävää pysyvää lääkitystä ei ole mahdollista missään olosuhteissa lopettaa eikä yleensä vähentääkään: kaikesta muusta annetusta hoidosta riippumatta tyypin 1 diabeetikko elää ilman insuliinia enintään 2—3 vuorokautta.
Ilman insuliinia tyypin 1 diabetes on nopeasti tappava tauti, jossa oikeus elämään ja turvallisuuteen on yksiselitteisesti riippuvainen henkilön mahdollisuudesta saada pysyvästi elämänsä jatkumiselle välttämätöntä insuliinia. Täydellisestä insuliinin puutoksesta johtuvassa diabeteksessa lääkkeiden käytön vähentäminen on siten hoidollisesti täysin väärin ja hoidollisesti mahdotonta sekä täysin väärä tavoite. Elämän jatkumiselle välttämättömän insuliinin loppumisen aiheuttama välitön uhka elämälle on lääketieteellisesti tarkkaan määritelty: insuliini on elämän jatkumisen pysyvä edellytys. Täten elämää välittömästi ja pysyvästi ylläpitävien lääkkeiden kohdalla alku-omavastuu merkitsee vuosittaista pakkoa maksaa oikeudesta elämään ja turvallisuuteen.
Paitsi että alkuomavastuuosuus vaarantaa insuliininpuutosdiabeetikkojen potilasturvallisuuden se asettaa kansalaiset terveydentilan perusteella eriarvoiseen asemaan keskenään. Oikeus kiireelliseen sairaalahoitoon ja toimeentuloturva eivät kumpikaan poista seuraavaa täydellisestä insuliinin puutoksesta koituvaa käytännön ristiriitaa: jos tyypin 1 diabeetikolta loppuvat sekä rahat että insuliini perjantaina, ei hän maanantaina välttämättä ole enää hengissä eikä kykenevä hakemaan toimeentulotukea.
Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään ja 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eriarvoiseen asemaan terveydentilan perusteella. Vastaavasti 19. pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lisäksi 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: