Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Ratsastuksen MM-kilpailut järjestetään 11.—23. syyskuuta Yhdysvalloissa Tryonissa Pohjois-Carolinassa. Mukana ovat olympialajien, eli koulu-, este- ja kenttäratsastuksen lisäksi valjakkoajo, matkaratsastus, pararatsastus, vikellys ja lännenratsastus reining. Kilpailuissa nähdään ratsastajia noin 70 maasta. Suuri osa ratsastajista ja hevosista lentää kilpailuihin Euroopasta. Suomen Ratsastajainliitto on nimennyt seitsemän suomalaisratsukkoa kilpailuihin.
Helsingin Sanomat uutisoi 27.8.2018 kenttäratsastaja Pauliina Swindellsistä, joka oli saanut kesäkuussa tiedon, että Suomi lähettäisi hänet ja hänen hevosensa MM-kilpailuihin. Iloisen ilmoituksen jälkeen Suomea edustaville ratsukoille ilmoitettiin kilpailubudjetti. Ratsastajan maksettavaksi jää 10 000 euroa. Omavastuumaksuun kuuluu osa hevosen lentolipusta, ratsastajan lentolippu sekä avustajien lentoliput, hevosen ja ihmisten majoitukset ennen kisaviikkoa sekä muita kilpailuihin liittyviä kuluja. Näyttää siltä, että ratsastuksen MM-kilpailujen kulut jäävät pelkästään lajiliiton ja kilpailijoiden maksettaviksi. Suomalaisten ratsastajien todellisuutta on, että he laskevat tarkasti, mihin kilpailuihin heillä on varaa. Tämä tuntuu uskomattomalta, kun urheilun parissa liikkuu miljoonia euroja.
Suomessa sukupuolten tasa-arvon pitää toteutua myös urheilun piirissä. Voimakkaimmin naisten lajeja ovat ratsastus, taitoluistelu ja voimistelu. Naisvaltaisten lajien ja naisjoukkueiden kilpailujen medianäkyvyys on pienempää, joten sponsorien saaminen on tästä syystä vaikeampaa. Tämän asian korjaamisessa on YLE:llä ja kaupallisilla kanavilla roolinsa. On arvostettava tyttöjen ja naisten urheilua.
Tasa-arvoa on edistettävä yhteiskunnan joka saralla; ei pelkästään puheissa, vaan sen on näyttävä päätöksissä ja euroissa. Urheileminen arvokisoissa ei saa olla kiinni ihmisen varallisuudesta tai sukupuolesta. Myös tavallisella palkansaajalla, naisella ja miehellä, on oltava mahdollisuus edustaa Suomea. Kansainvälinen kilpailu-ura on oltava suomalaisille mahdollista myös tavallisista lähtökohdista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: