Muistisairautta sairastavia on lähes 200 000 Suomessa. Muistisairauksien riski lisääntyy ikääntymisen myötä, mutta meillä on myös arviolta noin 7 000 työikäistä muistisairasta henkilöä. Muistisairauksia voidaan nykytiedon mukaan ennaltaehkäistä sekä hoitaa ja kuntouttaa tehokkaasti. Tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja laadukas hoito vaativat erityisasiantuntijuutta, jota ei sosiaali- ja terveysalan perustutkinnoissa millään voi saavuttaa.  

Muistihoitajat ovat yleensä sairaanhoitajakoulutuksen käyneitä henkilöitä, jotka ovat perustutkinnon jälkeen suorittaneet 30 opintopisteen jatko-opinnot esimerkiksi ammattikorkeakoulun erikoistumisopintoina. Nyt valitettavasti tämänkaltaisen koulutuksen tarjoaminen on lähestulkoon tyrehtynyt ja sosiaali- ja terveystoimessa on valtava puute muistisairauksien ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen sekä laadukkaan hoidon toteuttamiseen ja näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen kykenevistä henkilöistä.  

Ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ovat yleensä maksullisia ja monesti työntekijöiden ulottumattomissa. Tähän voi lisätä vielä, että muita täydennyskoulutuksia toteutetaan hyvin kirjavasti ja hyvin eri laatutasolla ja siksi esimerkiksi ns. muistihoitajakoulutuksen käynyt työntekijä ei välttämättä osaa edes perusasioita, saati että pystyisi toimimaan itsenäisesti muistihoitajana tai muistityön kehittäjänä. 

Ongelma on siinä, etteivät ammattikorkeakoulut ole joko halunneet lähteä tarjoamaan erikoistumisopintoja tai sitten maksullisuuden takia niihin ei ole ollut hakijoita. Nyt tilanne sosiaali- ja terveystoimessa on se, että osaamisen puute on valtava eikä varsinaista laajaa muistihoitaja- tai muistityön asiantuntijakoulutusta järjestetä ilmeisesti missään. Tämä on johtanut siihen, että muistiosaaminen on jopa taantunut, eheitä hoitoketjuja ei kehitetä eikä tutkimusnäyttö ohjaa toimintaa, vaan olla palattu "meillä on aina tehty näin" -malliin.  

Tämä on sekä epäinhimillistä sairastuneille että yhteiskunnalle kallista, kun samalla tiedetään, että vaikuttavista ennaltaehkäisyn ja toimintakykyä ylläpitävien ja sairauden etenemistä hidastavien hoitomenetelmien hyödyistä on jo selkeää tutkimusnäyttöä. Ongelma on se, ettei perustasolla ole koulutettuja muistihoitajia ja asiantuntijoita viemään asiaa käytäntöön. 

Aivoterveyden edistäminen -erikoistumiskoulutus on tällä hetkellä suunnitteilla seitsemässä ammattikorkeakoulussa eri puolilla Suomea (Savonia AMK, Lapin AMK, SAMK, HAMK, LAMK, TAMK, Turun AMK). Muistisairaudet ovat yhtenä sisältönä koulutuksessa, eli tämäkään koulutus ei vielä anna valmiuksia työskennellä itsenäisesti muistihoitajana. Hyvää tässä on se, että tämä koulutus on ilmainen osallistujille ja se olisi tietysti yksi keino myös jatkossa mahdollistaa osallistumista. Lisäksi joissakin ammattikorkeakouluissa, esimerkiksi Turussa, järjestetään Gerontologinen asiantuntijuus YAMK-opintoja, ja siellä on yksi opintomoduuli, joka keskittyy muistisairauksiin. Tämä on hyvä alku, mutta tilanne vaatii edelleen kehittämistä.