Euroopan unionin mukaan Valko-Venäjä on kerännyt pakolaisia Irakista, Iranista ja Afrikan maista ohjatakseen heitä rajan yli EU:n alueelle. Suomen ulkoministeriön tietojen mukaan Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä voi olla jopa tuhansia siirtolaisia, jotka ovat valmiina ylittämään rajan Puolaan, Latviaan tai Liettuaan. Kyse on niin sanotusta hybridivaikuttamisesta, jolla pyritään aiheuttamaan levottomuutta ja epävakautta Eurooppaan. EU:n tukemana rajavaltiot ovat rakentaneet rajoilleen aitoja voidakseen padota kasvavaa turvallisuusuhkaa. Minsk sijaitsee Rovaniemen etäisyydellä Helsingistä. 

Laajamittaisen pakolaisvirran käyttäminen hybridivaikuttamiseen ei ole uusi ilmiö myöskään Suomelle. Loppuvuoden 2015 ja alkuvuoden 2016 aikana Venäjältä Suomeen tuli 1 757 turvapaikanhakijaa pelkästään Lapin Raja-Joosepin ja Sallan rajanylityspaikoilta. Pääosa heistä oli Afganistanin, Syyrian, Intian ja Bangladeshin kansalaisia. Siirtolaisvirta päättyi yksittäisten raja-asemien sulkemiseen kolmansien maiden kansalaisilta,sekä lopulta valtiojohtajien tapaamisen myötä. 

Keväällä 2020 Turkki järjesteli kymmeniätuhansia siirtolaisia Kreikan-rajan tuntumaan. Kreikan viranomaisten kertoman mukaan yhden päivän aikana jopa 10 000 ihmistä pyrki ylittämään rajan laittomasti. EU-maat yhteistyössä tukivat Kreikkaa rajan sulkemisessa siten, että turvapaikanhakijoita ja turvapaikkahakemuksia ei yksinkertaisesti otettu vastaan. 

Laajamittainen maahantulo on Kansallisessa riskiarviossa 2018 (sisäministeriön julkaisuja 2019:5) tunnistettu kansalliseksi riskiksi, jonka todennäköisyys on aiempaa korkeampi. Kuten aiheeseen liittyvästä hallituksen esityksestä (HE 162/2020 vp) käy ilmi, laajamittaisen maahantulon tilanteessa on vaarana, ettei maahantulijoiden tunnistamista, rekisteröintiä ja vastaanottoa pystytä järjestämään hallitusti eikä oleskelulupamenettelyä toteuttamaan nopeasti. Tunnistamiseen ja rekisteröitymiseen liittyvät ongelmat voivat johtaa esimerkiksi siihen, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet, radikalisoituneet ja terroristit pääsisivät maahan, ja pahimmillaan vieläpä siten, ettei turvallisuusviranomaisilla olisi edes tietoa asiasta. 

Kysyin keväällä 2020 hallitukselle jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä, aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin poikkeusolovaltuuksien laajentamiseksi hallitsemattomassa kansainvaelluksessa. Vastauksessa (KKV 123/2020 vp) sisäministeri kertoo, että laajamittaista maahantuloa ei sellaisenaan ole säädetty valmiuslain mukaiseksi poikkeusoloksi. Lisäksi ministeri tuo ilmi, että valmiuslain 3 §:ssä tarkoitettujen poikkeusolojen toteaminen edellyttäisi sellaista laajamittaista maahantuloa, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnat olennaisesti vaarantuvat. 

Sisäministerin vastausta on tulkittava siten, että ilman aseellisen hyökkäyksen uhkaa laajamittaisen maahantulon tilanteessa sovellettavaksi voisi tulla lähinnä valmiuslain 3 §:n 3 kohta. Valmiuslain esitöiden (HE 3/2008 vp) mukaan lainkohdassa on kysymys taloudellisesta kriisistä. Ehdotetussa määritelmässä on pyritty korostamaan sitä, ettei väestön toimeentuloon tai maan talouselämään kohdistuva tapahtuma tai uhka välttämättä liity raaka-aineiden saatavuuteen. Kyse saattaa esitöiden mukaan olla myös tilanteista, joissa esimerkiksi tietoteknisten tai logististen järjestelmien toimivuus horjuu vakavasti. Säännöksen ja sen esitöiden perusteella kynnys poikkeus-olojen toteamiselle vakavankin laajamittaisen maahantulon tilanteessa, jos siihen ei liittyisi aseellisen hyökkäyksen uhkaa, olisi todennäköisesti liian korkea. 

Rajavartiolain 16 §:n mukaan valtioneuvosto voi päättää rajanylityspaikan sulkemisesta määräajaksi tai toistaiseksi, jos sulkeminen on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Sisäministeriö päättää tarvittavista välittömistä toimenpiteistä, kunnes valtioneuvosto ratkaisee asian. Pykälän 2 momentin mukaan rajanylityspaikan sulkemisella ei saa estää kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen. Rajavartiolain toimivaltuuksien tulkinnan ja käytön osalta on huomattava, ettei kansainvälinen oikeus anna oikeutta ylittää rajaa ja hakea kansainvälistä suojelua tietyllä rajanylityspaikalla tai ilmeisesti edes tietyllä rajalla. 

Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni sisäministeri korosti sitä, että valmiuslain 5 §:n 1 momentin mukaan lakia sovellettaessa on noudatettava Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita ja kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettuja sääntöjä. Ministerin mukaan esitetyt hakemukset on sopimusvelvoitteiden ja EU-lainsäädännön mukaan tutkittava. Sisäministeri on lisäksi julkisuudessa korostanut valtioiden velvollisuutta ottaa vastaa turvapaikkahakemuksia. Kreikan suljettua rajansa turvapaikanhaulta vuonna 2020 sisäministeri totesi: ”Jos katsotaan kansainvälisen oikeuden isoa kuvaa, niin kyllä tekee siinä mielessä väärin. Kyllä turvapaikkahakemukset aina pitäisi ottaa vastaan.” Ministerin mukaan Kreikan olisi tullut käsitellä turvapaikkahakemukset. Ministeri linjasi tuolloin myös: ”Suomelta ei valtiona löydy sellaisia keinoja, että voisimme sanoa, että emme käsittelisi näitä hakemuksia. Me käsittelisimme ne hakemukset.”Yle, 6.3.2020: https://yle.fi/uutiset/3-11244834 

Kansainvälinen oikeus tunnustaa valtioiden oikeuden poiketa velvoitteistaan niin sanotun hätätilan aikana. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 15 artiklan mukaan sodan tai muun yleisen hätätilan aikana, joka uhkaa kansakunnan elämää, on mahdollisuus poiketa sopimuksessa turvattujen velvoitteiden noudattamisesta edellyttäen, että poikkeukset eivät ole ristiriidassa valtion muiden kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kanssa. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä EIS 15 artiklan soveltamisessa on selvitetty valtioneuvoston julkaisussa Valtiosääntöoikeudellinen kokonaisarvio valmiuslain ja perustuslain 23 §:n suhteesta.Heikkonen, Johannes et al (2019): Valmiuslaki ja perusoikeudet poikkeusoloissa: Valtiosääntöoikeudellinen kokonaisarvio valmiuslain ja perustuslain 23 §:n suhteesta, s. 30-36. EIT:n oikeuskäytännön Lawless-tapauksen mukaan yleisellä hätätilalla tarkoitetaan poikkeuksellista kriisitilannetta, joka vaikuttaa koko väestöön ja uhkaa järjestynyttä yhteiskuntajärjestystä. Selvityksen mukaan EIT ei ole oikeuskäytännössään tutkinut poikkeusolojen olemassaoloa kovinkaan tarkasti, vaan jäsenvaltioille on järjestäen annettu varsin paljon harkintaa. Brannigan tapauksessa EIT totesi:  

Edellä todetun selvityksen mukaan harkintamarginaalia kuvaa tuorein artiklaa 15 koskeva tapaus A. ja muut v. Yhdistynyt kuningaskunta, jonka perusteella ei edellytetä, että jäsenvaltion pitäisi odottaa, että hätätilan laukaiseva tapahtuma tapahtuu, vaan siihen voidaan puuttua jo ennakolta. Selvityksessä on todettu, että EIT:n oikeuskäytännön perusteella on selvää, että ainakin vakava epäjärjestys verrattain rajatullakin alueella täyttää artiklan 15 asettamat vaatimukset. Selvityksessä on myös tuotu esiin, että EIT:n oikeuskäytännössä on jäsenvaltioille annettu melko paljon liikkumavaraa muista kansainvälisistä velvoitteista poikkeamisen suhteen, eikä tuomioistuin ole halunnut tutkia asiaa kovinkaan tarkkaan. 

Lieneekin niin, että Suomella olisi laajamittaisen maahantulon ja sitä seuranneessa valtakunnallisen tai alueellisen epäjärjestyksen tilanteessa tai kansallisen turvallisuuden vaarantuessa mahdollisuus sulkemalla raja osittain tai kokonaan estää turvapaikkahakemusten jättäminen. Näin myös Kreikka on EU:n tuella käytännössä toiminut Turkin vastaisella rajalla vuonna 2020. Suomen lain viranomaiselle suomat toimivaltuudet ovat kuitenkin tältä osin vähintään puutteelliset. 

Kokoomus on vaatinut lainsäädäntöä, jossa kansallisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen turvaamiseksi turvapaikanhakua voidaan rajoittaa ja estää tilapäisesti laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Oikeusministeriössä on ryhdytty julkisuuden tietojen mukaan valmistelemaan valmiuslain ajantasaistamista, mutta laajamittaisen maahantulon osalta tuo ylivaalikautinen valmiuslain kokonaisuudistus ei tuo riittävän nopeita ratkaisuja, kun ottaa huomioon kohonneen riskiarvion. Muutokset lainsäädäntöön pitäisi valmistella nopeutetulla aikataululla. 

Laajamittaiseen maahanmuuttoon varautumiseen liittyvästä hallituksen esityksestä (HE 162/2021 vp) käy ilmi, että lain valmistelun yhteydessä ei ole selvitetty laajamittaiseen maahantuloon liittyviä muiden maiden sääntelyratkaisuja. Hallituksen esityksen perusteella Suomi lähinnä varautuu laajamittaisen maahantulon tilanteessa vastaanottamaan kymmenettuhannet siirtolaiset — ei rajoittamaan tai estämään näiden pääsyä maahan. Vaikuttaa siltä, ettei hallitus ota laajamittaisen maahantulon kohonnutta riskiarviota kovinkaan vakavasti.