Valtiovarainministeriön vuoden 2021 budjettiesityksessä esitetään sosiaali- ja terveysjärjestöiltä leikattavaksi ensi vuonna 127 miljoonaa euroa, mikä on 33 prosenttia tämän vuoden avustussummasta. Leikkaukset heikentäisivät merkittävästi järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikuttaisivat eniten kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin.  

Kuuloliitto ry, Kuurojen Liitto ry, Kuulovammaisten lasten vanhempien liitto ry, LapCI ry, Kuurojen Palvelusäätiö sr ja Suomen Kuurosokeat ry vetoavat kannanotossaan päättäjiin rahoituksen turvaamiseksi, jotta kuulovammaiset, viittomakieliset ja kuurosokeat henkilöt eivät jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Järjestöt ja niiden jäsenyhdistykset tuottavat tukipalveluja, kuten neuvontaa, ohjausta ja vertaistukea, jotka edistävät monen tuen tarpeessa olevan arkea. Lisäksi järjestöt valvovat kuulovammaisten ja viittomakielisten oikeuksien toteutumista.  

Suomessa arviolta 800 000 ihmisellä on jonkinasteinen kuulonalenema. Kuuroja ja huonokuuloisia viittomakielisiä henkilöitä on noin 3 000. Kuurosokeita ja vaikeasti kuulonäkövammaisia on noin 1 200.  

Kuulovamma- ja viittomakielialan eri järjestöt ja niiden jäsenyhdistykset kohtaavat ja tukevat vuosittain noin 100 000 apua tarvitsevaa ihmistä. Järjestöjen tekemä työ ja koordinoima vapaaehtoistoiminta vahvistavat kuulovammaisen, viittomakielisen ja kuurosokean ihmisen identiteettiä, itsetuntoa ja resilienssiä.  

Järjestöillä on keskeinen rooli suomalaisessa demokratiassa ja sen varmistamisessa, että yhteiskunta vastaa eri vähemmistöjen tarpeisin. Aistivammaiset henkilöt ovat vuosisatojen ajan olleet eriarvoisessa asemassa yhteiskunnassa ja ovat sitä yhä. Tiedon saanti, palvelujen saavutettavuus sekä yhdenvertainen vuorovaikutus ja osallisuus yhteiskunnassa ovat kansalaisen perusoikeuksia, joiden toteutuminen ei ole itsestään selvää kuulovammaisten, viittomakielisten ja kuurosokeiden arjessa. Järjestöt turvaavat heidän tiedonsaantiaan ja varmistavat, että yhteiskunnan palvelut ovat saavutettavia. Ilman järjestöjen asiantuntemusta, vahvaa oikeuksien valvontaa ja lainsäädäntöön vaikuttamista tämän kohderyhmän asema yhteiskunnassa heikentyisi entisestään.  

Järjestöt ovat ketteriä ja pystyvät joustavasti muovaamaan toimintaansa kohderyhmän tarpeita vastaavaksi. Julkinen sektori ei pysty paikkaamaan järjestöjen osaamista ja vuosikymmenien kokemustietoa. Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää järjestöjen tuottamaa hyvinvointityötä.