Indonesia ilmoitti joulukuun alussa kieltävänsä kaikkien turvesoiden raivaamisen plantaaseiksi. Päätöksellä tuetaan Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoa. YK:n ympäristöohjelma UNEPin mukaan turvesoiden kuivaamisella ja polttamisella tuotetaan maailmanlaajuisesti jopa viisi prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. 

Indonesiassa on kuivattu ja poltettu suosademetsien paksuja turvekerrostumia ja perustettu tilalle plantaaseja, joilla tuotetaan esimerkiksi palmuöljyä tai sellupuuta. Soiden raivaaminen on vapauttanut ilmaan kasvihuonekaasuja. Indonesiassa on yli 15 miljoonaa hehtaaria turvesuota, mikä vastaa lähes puolta Suomen pinta-alasta. 

Meillä Suomessakin turvesoita on käytetty energiantuotantoon sekä kuivatettu muuhun käyttöön, esimerkiksi energiapuun kasvatukseen. Elinkaarianalyysit osoittavat, että turpeen energiakäytön ilmastovaikutukset ovat lähes yhtä suuret kuin kivihiilellä. Soiden kestävää käyttöä ja suojelua arvioineen työryhmän mukaan (2011) myös luonnontilaisen suon raivaamisella pelloksi on suuri päästövaikutus. Päästövaikutus ei kompensoidu sillä, että kuivatettua suota käytetään biomassan tai energiapuun kasvatukseen, sillä energiakäytössä sen sitoma hiilidioksidi vapautuu jälleen ilmakehään. 

Viime hallitus suunnitteli soidensuojelun täydennysohjelmaa, jonka toimeenpanosta luovuttiin Sanni Grahn-Laasosen tultua ympäristöministeriksi. Nykyinen hallitus haluaa edetä suojelussa vapaaehtoisuuteen perustuen. Tällöin suojeltaviksi päätyvät suot ovat pääasiassa valtion omia maita. Suojelu yksityismailla tapahtuu METSO-ohjelman puitteissa. Tämä tarkoittaa, että soiden suojelu etenee hitaasti ja vain paikoitellen. Ilmastonmuutos kuitenkin etenee vääjäämättä, eikä sen ehkäisemisessä ole varaa vitkutella.