Ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia on tällä hetkellä jo satojatuhansia. Ulkosuomalaisten määrä on kasvussa koko ajan. Heidän äänestysaktiivisuutensa eduskuntavaaleissa on ollut erittäin heikko. Vuonna 2017 ulkosuomalaisten äänestysmahdollisuuksia parannettiin vaalilakiin lisätyllä kirjeäänestysmahdollisuudella.  

Ulkosuomalainen merkitään äänioikeutetuksi siihen kuntaan, joka viimeksi oli hänen kotikuntansa Suomessa. Jos ulkosuomalaisella ei ole ollut kotikuntaa Suomessa, väestökirjanpitokunta määräytyy äidin, isän tai puolison kotikunnan tai väestökirjanpitokunnan mukaan. Jos tällaista ei ole tiedossa tai olemassa tai se on esimerkiksi kuntaliitosten myötä hävinnyt, vaalipiiriksi merkitään Helsinki.  

Tällä on selvä vaikutus ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuuteen. Moni heistä ei identifioidu siihen alueeseen, jossa on äänioikeutettu. Opiskelujen vuoksi kirjansa muulle paikkakunnalle muuttanut joutuu äänestämään siinä kunnassa ja sen vaalipiirin ehdokkaita, jossa on ollut opiskelujen ajan kirjoilla. 

Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuuden parantamiseksi on ehdotettu omaa vaalipiiriä. Ulkokansalaisten omia vaalipiirejä on käytössä esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa sekä myös muualla maailmassa, ja niistä on hyviä kokemuksia. Puolassa kaikki ulkokansalaiset on upotettu yhteen pääkaupungin vaalipiiriin. 

Ulkosuomalaisten omalla vaalipiirillä olisi demokratiaa parantavia vaikutuksia, kun ulkosuomalaisten poliittinen edustus vahvistuisi: paitsi että puolueiden olisi helpompi nimetä ns. ulkosuomalaisedustajaehdokkaita niin myös äänestäjien äänestäminen helpottuisi, kun oma vaalipiiri ja keskusvaalilautakunnan osoite olisivat helpommin tiedossa.