Tämä on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle perustulokokeilusta (HE 215/2016 vp).
Perustulon kokeileminen on välttämätöntä. Perustuloa on tutkittu mallintamalla jo niin paljon, että tiedetään sen olevan staattisessa tarkastelussa taloudellisesti mahdollinen. Kokeilulla saadaan mallinnusten oheen arvokasta lisätietoa siitä, miten perustulo käytännössä toimii ja miten ihmiset perustulon tukemana päättävät elää. Perustulokokeilu tarjoaa mahdollisuuden nähdä perustulon vaikutukset ihmisten elämään, työllisyyteen, köyhyyteen ja elinkeinoelämään.
Hallituksen esitys perustulokokeilusta on kuitenkin niin rajallinen, ettei sen tuloksena synny perustulon jatkoselvityksen kannalta yleistettävää, käyttökelpoista tietoa. Hallituksen perustulokokeilun tavoitteet rajautuvat käytännössä työmarkkinatuen saajien työssäkäynnin lisäämiseen. Perustulossa kyse paljon laajemmasta muutoksesta. Perustulo on sosiaaliturvan uudistus muuttuneen työelämän tarpeisiin.
Perustulo ansaitsee mahdollisimman hyvän kokeilun, jonka valmistelussa, toteutuksessa ja seurannassa kuullaan asiantuntijoita, noudatetaan tieteellisesti päteviä kriteerejä ja hyvän tiedontuotannon periaatteita. Kattava ja laadukas, aidosti perustuloa kokeileva kokeilu vaatii aikaa ja rahaa. Kokeilun riittävän laajuuden turvaamiseksi sille on turvattava riittävät resurssit. Tavoitteena tulee olla yleistettävä tieto ja tulokset, joiden pohjalta voidaan tehdä poliittisia päätöksiä perustulon jatkosta Suomessa.
Osana vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettia esitämme perustulokokeilulle 10 miljoonan euron vuosittaista lisärahoitusta (TAA 17/2016 vp) sekä kokeilun keston laajentamista kaksivuotisesta kolmivuotiseksi. Tässä rinnakkaislakialoitteessa esitämme perustulokokeilun laajentamista määrärahalisäystä vastaavaksi niin, että kokeilun otantaa laajennetaan määrällisesti ja laadullisesti.
Hallituksen päätös rajata perustulokokeilua vain tiettyyn kapeasti rajattuun ihmisryhmään muuttaa kokeilun tuloksia ja on ristiriidassa perustulon idean kanssa. Perustulo ei ole pelkästään työttömyysetuus.
Jotta nähdään, miten kokeilu vaikuttaa erilaisiin ihmisryhmiin ja millaisia käyttäytymisvaikutuksia sillä on erilaisissa elämäntilanteissa, kokeiluun on valikoitava taustoiltaan ja tilanteiltaan monipuolisempi joukko ihmisiä. Jos kokeilu rajataan työmarkkinatukea saaviin työttömiin, perustulon kokeilemisen sijasta kokeillaan pikemminkin työttömien työllistymisen tukemista. Siksi lisärahoituksen avulla mukaan tulee ottaa myös pienituloisia palkansaajia, pienituloisia yrittäjiä, freelancereita ja itsensätyöllistäjiä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää sosiaaliselle asemalle, työmarkkina-asemalle sekä tuloille ja varallisuudelle asetettavista edellytyksistä.
Samalla kokeilujoukkoa voidaan lisärahoituksen puitteissa kasvattaa arviolta 1 500 hengellä 3 500 hengen joukoksi. Kokeilun keston laajentamisella kolmivuotiseksi saadaan parempi mahdollisuus havainnoida kokeilun seurannaisvaikutuksia.
Puuttuvan verotuselementin lisääminen perustulokokeiluun tekisi kokeiluasetelmasta vielä realistisemman ja vähentäisi kustannuksia — olisi keskeistä saada kokeilussa kerättävät verot palautettua kokeilubudjettiin. Jos kokeiltava perustulo ei olisi verovapaa etuus, muistuttaisi kokeiltava järjestelmä enemmän todellista ja hinnaltaan toteuttamiskelpoista perustuloa.